Onko omahoito vain terveiden ja reippaiden puuhastelua? s. 6 Älyteknologia tulee ikääntyneen kotiin s. 10 Millaisen Mylabin Soini jättää seuraajalleen? s. 14
Irina Avonius tuo aurinkoa Mylabin hallintoon s. 22
80 %
TIESITKÖ, ETTÄ JOPA HOITOPÄÄTÖKSISTÄ PERUSTUU LABORATORIOKOKEIDEN TULOKSIIN?
Me varmistamme, että sinunkin tietosi kulkevat sujuvasti ja turvallisesti laboratorion ja sinua hoitavan lääkärin välillä.
Sisällys
PÄÄKIRJOITUS
1/2014
Onnellisten jäähyväisten aika
MYLAB Nyt
3 PÄÄKIRJOITUS Esa Soini
4 UUTISIA
Verikeskusjärjestelmä Verlabon tuli markkinoille WebLabScala helpottaa ulkoista laadunarviointia Näytteenoton mobiilisovellus taipuu uusiin tarpeisiin
6 TERVEYDEN EDISTÄMISTÄ VAI RAITTIUSSEURAN PUUHASTELUA?
10 ROBOTTI EI KORVAA IHMISTÄ
13 iPANA VEI ÄITIYSKORTIN NETTIAIKAAN
14 YHDEN AIKAKAUDEN LOPPU 18 EDESSÄ VALOISA TULEVAISUUS
22 MYLABIN KASVO Irina Avonius
ESA SOINI
Mikä se on, joka jauhaa vuoret tasaisiksi ja murskaa kaupungit kuninkaineen. Aika tuhoaa kaiken ja luo kaiken uudelleen. Jokaiselle meistä on annettu mitallinen aikaa täällä Pohjantähden alla ja se loppuu kaikilta kerran. Me ihmiset ainoina olentoina tiedämme tämän, mutta haluamme kuitenkin sen unohtaa. Emme halua muutosta, vaan jatkuvuutta, jota ei kuitenkaan ajassa ole. On viisasta varautua ajoissa siirtymään syrjään ja luovuttaa maailma nuoremmille. Yritykset eivät ole samalla tavoin kuolevaisia kuin me ihmiset. Onnekkaat ja menestyksekkäät yritykset elävät paljon perustajiaan kauemmin. Mylab Oy on iältään ylittänyt neljännesvuosisadan ja nyt sen perustanut sukupolvi on väistymässä uuden tieltä. Tämä tapahtuu vääjäämättömästi, koska nuoremmalla sukupolvella on puolellaan tuo liittolaisista vahvin, aika. Toisen kerran Mylabin historiassa on myös yhtiön toimitusjohtaja vaihtumassa. Mylab on vahva organisaatio eikä sen kohtalo riipu yksittäisistä yksilöistä. Yhtiöllä on kestävä tehtävä terveydenhuollon ja diagnos-
MYLAB NYT 1/2014
tiikan tehostamisessa. Yhdessä osaavien asiakkaiden ja yhteistyökumppanien kanssa Mylabin työ jatkuu ja kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Allekirjoittaneen osalta nämä ovat jäähyväiset. Mielen valtaa syvä kiitollisuus siitä kaikesta, missä olen tähän saakka saanut olla mukana. Katson kuuluvani onnekkaaseen sukupolveen, joka on saanut elää Suomessa poikkeuksellista pitkää rauhan aikaa ja rakentaa parempaa maailmaa. Itse olen kokenut työssäni suurta tyytyväisyyttä varmaan keskimääräistä enemmän. Osakseni on tullut kaiken kaikkiaan sangen onnellinen elämä. Siksi nyt on onnellisten jäähyväisten aika.
3
Uutisia VERIKESKUSJÄRJESTELMÄ VERLABON TULI MARKKINOILLE
varmistaa turvallisen verensiirron
Kolmen tamperelaisyrityksen yhteisponnistuksena kehitetty verikeskusjärjestelmä Verlabon on valmis tuotantokäyttöön. Verlabonia ovat kehittäneet yhteistyössä Mylab Oy, terveydenhuollon ohjelmistoyritys Enersoft Oy ja laboratorioyhtiö Fimlab Oy. Mylabin tuotepäällikön Mikko Sipilän mukaan yritysten yhteistyö jatkuu myös järjestelmän edelleenkehittämisessä. — Se, että kaikki yhteistyötahot sijaitsevat Tampereella, antaa mahdollisuuden tehokkaaseen ohjelmistokehitykseen ja tarvittaessa nopeisiin uudistuksiin. Meillä on käytettävissä Mylabin pitkä kokemus verikeskusjärjestelmistä, Enersoftin osaaminen järjestelmien kehittämisestä ja Fimlabin tuntemus käytännön vaatimuksista, Sipilä toteaa.
4
MYLAB NYT 1/2014
Verlabon korvaa Mylabin tuotepaletissa vähitellen edellisen verikeskusjärjestelmän Vertin. Verttiin verrattuna Verlabonissa on uutta muun muassa sähköinen sopivuuskoe sekä potilaan verensiirtohistorian entistä parempi huomioiminen ja kirjaaminen. Älykäs järjestelmä ohjaa ja tukee verensiirtoprosessia aina verivalmisteiden tilauksesta ja varastonhoidosta siirron jälkiseurantaan. Järjestelmän säännöstö varmistaa, että verensiirto hoituu turvallisesti ja tehokkaasti alusta loppuun. Verlabon otettiin alkuvuodesta käyttöön Kaakkois-Suomessa Lappeenrannan, Kotkan ja Kuusankosken alueella. Seuraavaksi järjestelmän päivitetty versio tulee käyttöön kotikonnuillaan Fimlab Oyssä.
Uutisia WEBLABSCALA HELPOTTAA ULKOISTA LAADUNARVIOINTIA Mylab ja Labquality ovat yhdistäneet voimansa ja kehittäneet yhdessä WebLabScala-palvelun laboratorioiden ulkoiseen laadunarviointiin. Kyseessä on integraatio, joka kytkee toisiinsa Mylabin Weblab-tietopalvelun ja Labqualityn ulkoisen laadunarvioinnin LabScala-palvelun. Integraation ideana on, että vastedes ulkoisen laadunarvioinnin tulokset voidaan vastata ja raportoida suoraan ja automaattisesti järjestelmästä toiseen. Se säästää työaikaa ja on menetelmänä luotettavampi kuin tulosten raportoiminen välikäsien kautta. — Tähän saakka ulkoisen laadunarvioinnin tuloksia on täytynyt printata, kopioida ja jopa faksata. Siihen on mennyt aikaa ja riskinä on ollut, että tulokset
esimerkiksi kirjataan tai tulkitaan väärin. WebLabScalassa tulokset välittyvät suoraan järjestelmästä toiseen. Näin ne saadaan perille aiempaa nopeammin ja luotettavammin. Samalla ulkoinen laadunarviointi asettuu osaksi sitä laboratorioprosessia, jonka laatua se mittaa, kertoo tietohallinto- ja tuotantojohtaja Jonna Pelanti Labqualitysta. Integraation tekninen toteutus on jo valmis, ja seuraavaksi sitä on tarkoitus pilotoida käytännössä. Tämän jälkeen integraatio lanseerataan tuotantokäyttöön. WebLabSacala toimii Weblabin uusimmassa Weblab2014.1-versiossa. Lisäksi palvelua voi käyttää MylabWay-tiedonvälityspalvelun kautta. MylabWay toimii mistä tahansa laboratoriojärjestelmästä käsin.
NÄYTTEENOTON MOBIILISOVELLUS TAIPUU UUSIIN TARPEISIIN Mylabin kehittämä näytteenoton mobiilisovellus laajenee päivystysnäytteenoton ja sairaaloiden ulkopuolelle. Uusi sovellus sopii käytettäväksi muun muassa terveyskeskuksissa, kotisairaanhoidossa ja palvelutaloissa. — Siinä missä edellinen palvelu oli suunnattu tiettyyn tarkoitukseen, eli päivystysnäytteenottoon, uusi palvelu on vähän kuin sveitsiläinen linkkuveitsi. Se palvelee monenlaisia tarpeita, eikä ole sidottu mihinkään näytteenoton tyyppiin, kertoo Mylabin tuotepäällikkö Lari Pelkonen. Sovellus toimii sekä älypuhelimessa että tabletilla. Näytteenottaja valitsee palvelusta haluamansa
osaston tai potilaan ja saa ruudulle tätä koskevat näytepyynnöt. Myös näytteenoton kuittaus ja tarrojen tulostus onnistuu samalla kertaa. — Näin näytteenottopiste voidaan pystyttää sinne, missä sitä milloinkin kaivataan. Kiinteitä rakenteita ei tarvita, Pelkonen kertoo. Sovellus on kehitetty palvelemaan etenkin haja-asutusalueiden tarpeita, mutta sille on kysyntää myös sairaaloissa. Sovellus pyritään saamaan koekäyttöön vielä kevään aikana.
UUTISET KOKOSI Hanna Hyvärinen KUVA JiiStyle
MYLAB NYT 1/2014
5
TEKSTI Hanna Hyv채rinen KUVAT Teuvo Salminen
6
MYLAB NYT 1/2014
Terveyden edistämistä vai raittiusseuran puuhastelua? Sähköisestä oman terveyden seurannasta toivotaan ratkaisua terveydenhuollon resurssipulaan. Ongelmana kuitenkin on, että ihmiset, joiden pitäisi terveyttään todella seurata, eivät sitä tee. Mitä pitäisi tapahtua, jotta mittareista, sovelluksista ja sähköisistä palveluista olisi oikeasti hyötyä?
Omahoito. Itsemittaaminen. Oman terveyden seuranta. Nämä termit ovat viime aikoina toistuneet liki jokaisessa terveydenhuoltoa koskevassa seminaarissa, messuohjelmassa ja kehitysmietinnössä. Ajatus on, että kun potilaat saadaan itse mittaamaan ja tarkkailemaan terveyttään, terveydenhuollosta vapautuu aikaa ja rahaa niiden hoitoon, jotka kipeimmin hoitoa tarvitsevat. Teknologiaakin näiden omatoimisten mittausten ja seurantojen tekemiseen on ollut tarjolla jo hyvän aikaa. Diabeetikot ovat mitanneet verensokerinsa vuosikymmeniä, ja verenpainemittari löytyy jo lähes joka kodista. Viime vuosina markkinoille ovat puskeneet erilaiset älysovellukset, joiden avulla voi tarkkailla vaikkapa fyysistä aktiivisuutta tai unen laatua. Tästä teknologiasta toivotaan nyt sitä pelastusta, joka viimein ratkaisisi edes osan terveydenhuollon ikuisesta resurssipulasta. Ensin pitäisi kuitenkin löytää vastaus muutamaan peruskysymykseen.
Väärät ihmiset Yksi vastausta kaipaava kysymys on se, miten tavoitetaan ne ihmiset, joiden terveys todella kaipaa seurantaa ja joiden aktivoinnilla on oikeasti vaikutusta terveydenhuollon uudelleensuuntaamiseen. Fakta kun on, että valtaosa terveydenhuollon voimavaroista uppoaa varsin pienen joukon tarpeisiin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla noin 10 prosenttia väestöstä käyttää peräti 80 prosenttia terveydenhuollon resursseista. Samaan aikaan aktiivisimmin omaa terveyttään seuraa ja mittaa se kaikkein tervein osa väestä. Tämä on toki hyvä asia ennaltaehkäisyn kannalta, mutta kun puhutaan terveydenhuollon kuormituksen vähentämisestä, vaikutus on varsin pieni. — Esimerkiksi painonhallinnasta on sanottu, että Suomessa on ihan riittävästi laihduttajia, mutta he ovat ihan vääriä tyyppejä, havainnollistaa terveydenhuollon tietotekniikan professori
MYLAB NYT 1/2014
7
Ilkka Korhonen Tampereen teknillisestä yliopistosta. Kehittämispäällikkö Anne Kallio sosiaali- ja terveysministeriöstä vertaa nykytilannetta kärjistetysti raittiusseurojen toimintaan. — Nämä valveutuneet ja itsestään huolehtivat ihmiset eivät ratkaise terveydenhuollon ongelmaa. Ääripäiden välistä pitäisikin tavoittaa ja aktivoida se – suurehko – väestönosa, jolla on todellisia terveysriskejä. Vieläpä sellaisia riskejä, joille voidaan tehdä jotain. — Pitäisi saada kiinni ne ihmiset, jotka ovat harmaalla alueella, esimerkiksi työterveyshuollon ulkopuolella. Heidät pitäisi tavoittaa ja selvittää, miten he oikeasti pärjäävät. Juuri heille itseseurannasta olisi eniten hyötyä, mutta ensin heidät pitäisi löytää ja sitten aktivoida, Kallio toteaa.
Osa tavoittamisen ja aktivoimisen ongelmasta voidaan ehkä ratkaista teknologisilla panostuksilla. Esimerkiksi niin, että itse käytettävistä mittareista ja seurantasovelluksista tehdään niin helppokäyttöisiä, että kynnys niiden käyttämiseen on mieluiten olematon.
Toiseksi sovellukset tulee suunnitella siten, että niiden käyttö istuu sujuvasti itse kunkin arkeen ja elämäntapaan. — Juuri tästä syystä kaupallisia terveyssovelluksia tehdään älypuhelimeen. Se on yleensä aina mukana ja sen kanssa vietetään muutenkin aikaa, Ilkka Korhonen huomauttaa. Terveydenhuollossa mobiilipalveluiden kehittäminen on kuitenkin ollut hidasta. Se on sääli, sillä tutkimusten mukaan terveyssovelluksia käytetään ennen muuta ajankuluna silloin, kun ei ole muuta tekemistä, esimerkiksi sohvalla makoillessa tai bussissa istuessa. Helppokäyttöisyyden ja arkeen istuvuuden lisäksi sovellusten ja mittareiden tulee olla itsessään jollain tavalla motivoivia ja kiinnostavia. Tämäkin näkökulma on terveydenhuollossa usein laiminlyöty. Ilkka Korhonen nostaa positiiviseksi esimerkiksi lapsille suunnatun, pelillisen diabetesmittarin. — Seuraavaksi myös aikuisille tulisi saada mittareita ja sovelluksia, jotka eivät vain kerro tulosta, vaan motivoivat toimimaan. Englannin kielessä käytetään termiä actionable information. Olennais-
8
MYLAB NYT 1/2014
Pelkkä mittaus ei riitä
ta on siis, että tieto johtaa jonkinlaiseen toimintaan. — Helposti ylikorostetaan mittaamisen merkitystä ja unohdetaan sen hyödyntämisen aspekti. Pelkällä mittaamisella ja monitoroinnilla ei kuitenkaan ole arvoa, ellei tietoa käytetä jotenkin. Nyt pitäisikin ratkaista, miten tieto saadaan käyttöön niin, että se oikeasti vaikuttaa ihmisen tekemiseen. Mittaustuloksen lisäksi täytyy tietää, mitä tulos tarkoittaa, mistä se johtuu, onko sen muutoksella merkitystä ja mitä voin tehdä, jotta tulos paranee. STM:n Anne Kallio tarjoaa yhdeksi ratkaisuvaihtoehdoksi kroonista tautia sairastaville automaattista, älykästä päätöksenteon tukea, joka jatkuvasti seuraisi potilaan mittaustuloksia ja osaisi poikkeamien kohdalla paitsi hälyttää, myös antaa potilaalle palautetta ja toimintaohjeita. — Lisäksi tieto mittaustuloksista pitää olla hoitavan tahon käytössä. Tämä yhdistettynä terveydenhoidossa laadittuun hoitosuunnitelmaan ja yhteydenotto-ohjeisiin helpottaisi suuresti sekä potilaan että terveydenhuollon taakkaa.
Standardeja kaivataan Terveydenhuollon tietohallinnon dosentti Kari Harno Itä-Suomen yliopistosta veti jo 2000-luvun alkupuolella kokeiluja, joissa seurattiin diabeetikoiden itsemittaamisen vaikutuksia hoitotuloksiin. Potilaat mittasivat verensokeriaan kotona, kirjasivat tulokset alustalle ja saivat niistä asiantuntevaa palautetta. Kokeilut osoittivat, että omahoidon tulokset ovat vähintään yhtä hyviä tai jopa parempia kuin silloin, kun seuranta ja hoito toteutetaan sairaalassa. Samaan aikaan hoidon kustannukset ovat huomattavasti sairaalaseurantaa alhaisempia. Ehtona kuitenkin on, että tieto kulkee sujuvasti ja vaivatta sekä potilaalta ammattilaiselle että toisinpäin. Tämän tiedonkulun varmistamiseksi tarvitaan vielä työtä. — Esimerkiksi kansalliset tiedonkulun standardit puuttuvat täysin. Eri kunnissa on tehty erilaisia ratkaisuja, mikä on lyhytnäköistä, Harno toteaa. Myös mittareiden ja niistä saatujen tulosten luotettavuutta tulisi parantaa nykyistä tiukemmalla standardoinnilla.
— Parhaissa laitteissa virhemarginaali on 5 prosentin luokkaa, huonoimmissa jopa 15 prosenttia. Eurooppalainen laatusuositus on väljä ja hyväksyy tämän. Sinänsä se ei haittaa hyvää tavoitetta, mutta olisi suotavaa, jos meilläkin noudatettaisiin esimerkiksi Yhdysvaltain diabetesyhdistyksen (ADA) edellytystä 5 prosentin virhemarginaalista, Harno toteaa.
Teknisiä rajoituksia isompi ongelma ovat kuitenkin terveydenhuollon perinteiset toimintatavat, jotka istuvat tiukassa ja sopivat huonosti yhteen omahoidon sähköisten visioiden kanssa. Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että parhaiden tulosten saaminen edellyttää potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen systemaattista yhteistyötä. Tämä yhteistyö puolestaan edellyttää terveydenhuollon ammattilaisilta nykyistä parempia tietoteknisiä ja sähköisen asioinnin valmiuksia. Suomeksi tämä tarkoittaa, että terveydenhuoltoon tarvitaan ehkä
kokonaan uusi ammattikunta, jossa yhdistyvät terveyden asiantuntijuus ja tietohallinnon osaaminen. — Tässä tilanne menee vaikeaksi. Tarvittaisiin uudelleenkoulutusta ja mahdollisesti jopa henkilöstön vaihdoksia. Pitäisi tehdä vaikeita päätöksiä. Lisäksi kustannukset uhkaavat nousta hetkellisesti, kun tulee päällekkäisyyttä ja uudelleenjärjestelyjä, Ilkka Korhonen toteaa. Lisäksi ratkaistavana on se iänikuinen kysymys, kuka maksaa uudenlaisen hoidon kustannukset. Korvaako Kela? Ja jos korvaa, niin kenelle ja millä ehdoilla? Kari Harnon mukaan jonkun pitäisikin nyt ottaa vastuu uudenlaisen toimintatavan kehittämisestä. — Toistaiseksi kukaan ei ole ottanut tästä koppia. Mikä on ministeriön rooli? Entä palveluntuottajien? Jälkimmäisillä ei juuri ole kehittämismahdollisuuksia, ei ainakaan työajan puitteissa. Saattaa siis olla, että vielä lähitulevaisuudessa terveyden itseseuranta pysyy etupäässä pienen aktiiviporukan – ja juhlapuhujien – puuhasteluna.
MYLAB NYT 1/2014
9
Haussa uusi ammattikunta?
TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT iStock
10
MYLAB NYT 1/2014
ROBOTTI ei korvaa IHMISTÄ Ratkaiseeko älyteknologia vanhustenhoidon ongelmat? Tätä on odotettu, mutta tulokset ovat vielä vähäisiä, sanoo geriatrian professori Jaakko Valvanne.
Health Factorysta on jo lähtenyt siivilleen Elsi-älylattia, joka seuraa ikäihmisen liikkeitä ja hälyttää kaatumisista. Unen seurantaan on lanseerattu Beddit-palvelu, joka valvoo unta patjan alle piilotettavan anturin avulla. Tuote pohjautuu yliopistossa kehitettyyn menetelmään, mutta itse sovellus on kehitetty tutkijoiden spin off -yrityksessä. Hoitokoti Päiväkummussa on kokeiltavana terveystuoli, joka mittaa asukkaiden verenpainetta, painoa, EKG:tä, pulssia ja nesteen kertymistä keuhkoihin. Seuraavaksi suunnitteilla on kuntosali, joka innostaisi ikäihmisiä liikkumaan. — Jos pystymme tekemään hyviä ratkaisuja, niille on maailmanlaajuiset markkinat, Sepponen uskoo.
Älykodit edelleen utopiaa Pienen avaruusolennon näköinen robotti tanssii, laulaa, lukee ja pelaa jalkapalloa. Hupaisan hahmon luvataan lehtijutussa auttavan vanhusten kuntoutuksessa, virkistyksessä ja valvonnassa. Robottijuttu nousi puheeksi, kun geriatrian professori Jaakko Valvanne Tampereen yliopistosta oli puhumassa yleisötilaisuudessa senioreille. — Ihmiset olivat aivan raivoissaan. He kokivat, että heitä aliarvioidaan, Valvanne kuvailee. Kokonaan Valvanne ei silti älykkäitä, vuorovaikutteisia robotteja tyrmäisi. Sellainen voisi ehkä "Ihmiset olivat muistutella aivan raivoisikääntynyttä tai muistisaisaan. He kokirasta, onko vat, että heitä tämä syönyt, juonut ja tehaliarvioidaan. nyt jumppaliikkeensä. Iloakin se voisi tuottaa. Entä sitten toinen lehtijutussa esitelty keksintö, japanilainen hyljerobotti, joka ”herättelee vanhuksia vuorovaikutukseen, rauhoittaa ja tuo inhimillistä läheisyydentuntua”?
Myöskään Aalto-yliopiston professori Raimo Sepponen ei erityisesti innostu hoivaroboteista. Hän pitää niitä enemmän harrastuksena kuin vakavasti otettavana ratkaisuna vanhustenhoidon ongelmiin. Sepponen vetää yliopistossa Health Factory -yksikköä, jonka tarkoituksena on kehittää teknologisia ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmiin. Tavoitteena on synnyttää uutta yritystoimintaa ja tehdä samalla tieteellistä tutkimusta. Hankkeet suunnitellaan ja tuotteet testataan yhteistyössä hoitajien, lääkärien ja hoitokotien kanssa. Näin saadaan tietoa siitä, toimivatko ratkaisut käytännössä. — Teknologiset edellytykset eli pussillinen legopalikoita meillä jo on. Nyt jonkun pitää näyttää, mitä niistä rakennamme, Sepponen vertaa.
Odotukset teknologiaa kohtaan ovat olleet vanhustyössä suuria. Uuden tekniikan on uskottu ratkaisevan vanhustenhoidon ongelmat, kuten henkilökunnan vähäisyyden ja muistisairaiden selviytymisen kotona. — On odotettu ja odotettu, mutta oikein mitään ei ole tullut! Jaakko Valvanne huudahtaa. Vanhukset eivät edelleenkään asu ”älykodeissa”, vaan ihan tavallisissa asunnoissa, joissa uusinta tekniikkaa edustaa mikroaaltouuni. Turvaranneke on monella ikäihmisellä ranteessa, mutta sitäkään ei aina tositilanteessa käytetä. Valvanne perehtyi aiheeseen jo erikoistuessaan geriatriaan 20 vuotta sitten. Työskennellessään Kustaankartanon vanhainkodin ylilääkärinä ja Espoon vanhuspalvelujen johtajana hän oli mukana kehittämässä mm. Elsi-älylattiaa ja hyvinvointitelevisiota. Älylattia on Valvanteen mukaan kehityksessä ”harvinainen poikkeus”: erinomainen keksintö, joka on oikeasti saatu käytäntöön. Senkin hyödyntäminen vaatii silti toimintatapojen muutosta. — Meille on erittäin vaikeaa omaksua uusia toimintatapoja. Emme halua
MYLAB NYT 1/2014
11
— Varmaan joillekin muistisairaille hyljerobotista voi olla apua. Mutta enemmän se kertoo siitä, että meillä pitäisi olla oikeita eläimiä ja ihmisiä, joita voi koskettaa.
Pussillinen legopalikoita
mennä mukavuusalueemme ulkopuolelle, Valvanne suomii.
Makuuttaminen luo potilaita Toinen iso kysymys on, ketä uusi tekniikka hyödyttää. Ketä varten se on suunniteltu? Esimerkiksi vuodeosastoja ei ole Valvanteen mielestä suunniteltu iäkkäitä potilaita, vaan vuoteita ja hoitohenkilökuntaa varten. Vanha ihminen ei pääse korkeasta sängystä edes liikkeelle. Alan näyttelyissä on esillä sänkyjä, joista on helppo nousta jalkeille. Sairaaloissa niitä ei kuitenkaan näy. — Aiheutamme valtavasti pitkäaikaishoidon tarvetta siksi, että makuutamme ihmisiä. Tämä ei ole kenenkään yksittäisen henkilön syy, vaan ilmiö, joka edellyttäisi uudenlaista johtamista, Valvanne korostaa. Valvanteen mukaan ei pidä pelätä tuoda modernia, uutta tekniikkaa iäkkäiden ihmisten koteihin. Ikäihmisiä ei pidä aliarvioida: 90-vuotiaskin voi oppia netin käytön. Koko ajan tulee kuitenkin miettiä, kenen tarpeista lähdetään ja puututaanko ratkaisuilla ihmisen integriteettiin eli koskemattomuuteen. — Ihmiselle tärkeintä on kohtaaminen ja vuorovaikutus. Skypen välityksellä keskusteleminen vastaa melkein tapaamista kasvokkain, mutta robotit eivät sitä korvaa.
laitteita, terveyden seurantaa ja yhdessäoloa. Tietoa tapahtumista voitaisiin välittää esimerkiksi älytelevision kautta. — Houkuttimena voisi olla vaikka ilmainen kahvipaketti – on paljon kalliimpaa, jos ikääntynyt jää yksin kotiinsa ja hänen kuntonsa ja kognitiivinen kykynsä heikkenee, Sepponen huomauttaa. Toisaalta ikääntyneet eivät ole yhtenäinen joukko. Joku 80-vuotias on vielä työelämässä, toinen 60-vuotias jo muiden avun varassa. Siksi ratkaisujenkin tulee olla erilaisia.
Kaikki ei toimi käytännössä Millaista sitten on hyvä, ikäihmisiä palveleva teknologia? Ensinnäkin tekniikan pitäisi olla sellaista, että sitä ei huomaa, toteaa Raimo Sepponen. — Käyttöliittymän tulisi olla sellainen, että sitä ei tarvitse käyttää, vaan se on. Esimerkiksi terveystuolissa on luonteva istua ihan muuten vain. Juuri tästä syystä Sepponen ei usko, että paljon puhutuista älyvaatteista tulisi suurta menestystä. Ne
Kahvipakettikin voi aktivoida Raimo Sepponen korostaa, että tärkeintä on saada ikäihmisiä aktivoitua. Pitäisi keksiä ratkaisuja, jotka houkuttelevat ihmiset liikkeelle ja saavat heidät tapaamaan toisiaan. Kun ihminen on jäänyt pois työelämästä ja puolisokin on ehkä kuollut, alkaa helposti liukuminen passiivisuuteen. Tätä vielä pahentaa se, että monet ikäihmiset tissuttelevat alkoholia. Sepponen visioi eläkeläisille kohtaamispaikkaa, jossa voisi olla liikkumaan innostavia pelejä ja
12
MYLAB NYT 1/2014
pitää erikseen laittaa päälle, pestä ja huoltaa, tai muuten ne jäävät käyttämättä. — Hölmöin ”Käyttöliittykuulemani idea oli muistisairaalmän tulisi olla le tarkoitetut, sellainen, että gps-paikantisitä ei tarvitse milla varustetut kengät, jotka pikäyttää, vaan ti ladata usb-lase on. turilla. Kuinka moni dementiaa sairastava lataa kenkänsä ennen kuin lähtee harhailemaan? Jaakko Valvanne lisää, että tekniikan pitää olla helppokäyttöistä, toimintavarmaa ja kaikkien saatavilla. Edullisinta on, jos voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa tekniikkaa uudella tavalla, kuten taulutietokoneita iäkkäiden yhteydenpidossa. Valvanne kertoo kokeilusta, jossa muistisairaan kotiin vietiin erilaista tekniikkaa. Kun ikääntynyt isä avasi oven, kuului tyttären ääni: ”isä, mihin olet menossa?” — Isä oli yksinäinen, joten hän halusi kuulla tyttärensä äänen. Niinpä hän avasi ja sulki ovea muuten vain.
TEKSTI Virpi Ekholm KUVA MediWare Oy
iPana vei äitiyskortin nettiaikaan
ti kaikkien äitien käytössä. Palvelu tulee myös laajentumaan esimerkiksi neuvontapalvelun ja lapsiperheiden suuntaan, Saikkonen lupaa.
Työaika ei ole ilmaista
Sähköiset palvelut, joilla kansalaiset osallistuvat oman terveytensä ja hyvinvointinsa seurantaan ja edistämiseen, ovat terveydenhuollon tulevaisuutta, iPanan kehittäjät uskovat. iPana-äitiyskortti on esimerkki sähköisestä palvelusta, joka voi tukea asiakkaiden oman terveyden seurantaa. Palvelu on ollut koekäytössä kahdessa tamperelaisessa äitiysneuvolassa, ja kokemukset ovat pääosin myönteisiä. — Toivomme, että tämä lisäisi asiakkaiden innostusta oman raskausaikansa seuraamiseen ja terveytensä edistämiseen. Palvelu säästäisi myös terveydenhoitajien työaikaa ja vähentäisi kirjaamiseen liittyviä virheitä, jos tiedot siirtyisivät äitiyskortilta automaattisesti potilastietojärjestelmään, toteaa osastonhoitaja Leena Lahtela Tampereen kaupungilta. iPana toimii kuten vanha, paperinen äitiyskortti: siihen kirjataan neuvolassa raskauteen liittyviä seurantatietoja. Lisäksi asiakas voi täyttää palvelussa mm. esitieto- ja päihdekyselylomakkeet ja pitää omaa, yksityistä raskauspäiväkirjaa. iPanaa voi käyttää omilla tunnuksilla tietokoneella tai mobiililaitteella. — Tähän saakka vanhemmille on lähetetty päihdekysely postissa, ja he ovat tuoneet sen mukanaan seuraavalle neuvolakäynnille. Nyt terveydenhoitaja voi tutustua vastauksiin jo etukäteen, Lahtela puntaroi hyötyjä. Äiti saa palvelusta tietoa raskauden kulusta ja odottavan äidin ravinnosta. Jos äiti seuraa kotona verenpaine- tai verensokeriarvojaan, hän voi kirjata nekin järjestelmään. Palvelussa on myös mahdollista vaihtaa
tietosuojattuja viestejä neuvolan ja asiakkaan välillä.
”Mitä mainioin kohderyhmä” iPana-äitiyspalvelua kehittää tamperelainen järjestelmätoimittaja MediWare Oy, joka on myös sairaaloiden iPana-synnytystietojärjestelmän takana. iPana toimii osana sähköisen omahoidon Taltioni-palvelua ja se on saanut rahoitusta Sitralta. MediWaren myyntipäällikkö Juha Saikkonen uskoo, että sähköiset palvelut, joilla kansalaiset osallistuvat oman terveytensä ja hyvinvointinsa seurantaan ja edistämiseen, ovat terveydenhuollon tulevaisuutta. Parhaimmillaan ne voivat tukea kansanterveyttä ja tehostaa terveydenhuollon toimintaa. — iPana-palvelussa kohderyhmä on mitä mainioin: nuoret naiset, jotka ovat kasvaneet sähköiseen maailmaan ja sosiaaliseen mediaan. Tarve on ilman muuta selkeä, Saikkonen toteaa. Tampereen pilottiin ei enää rekrytoida uusia äitejä, mutta pilotoinnin kokemuksia hyödyntäen kaupunki suunnittelee äitiysneuvolan sähköisten palvelujen hankintaa ja kilpailutusta. Saikkosen mukaan MediWare neuvottelee palvelun käyttöönotosta myös muiden kaupunkien kanssa. Odottavat äidit voivat käyttää palvelua, vaikka oma neuvola ei olisi siinä mukana. — Olemme lanseeranneet tuotteen niin, että se on valtakunnallises-
MYLAB NYT 1/2014
Osastonhoitaja Leena Lahtela uskoo, että kaikissa kaupungin terveyspalveluissa otetaan vähitellen käyttöön sähköisiä omahoidon sovelluksia, joiden avulla asiakas voi itse seurata omaa terveyttään. Samalla henkilökunnan paperityö vähenee. — Toki tämä on rahakysymys, sillä eiväthän nämä sovellukset ilmaisia ole. Mutta ei meidän työaikakaan ole ilmaista, Lahtela huomauttaa. Vielä iPanasta ei ole saatu Tampereella täyttä hyötyä, koska sitä ei ole integroitu potilastietojärjestelmään. Kun aiemmin tiedot kirjattiin käsin korttiin ja sähköisesti tietojärjestelmään, nyt ne kirjataan kahteen eri tietojärjestelmään. — Jos palvelu otetaan laajemmin käyttöön, tietojen tulisi siirtyä automaattisesti potilastietojärjestelmään, Lahtela kiteyttää. Palvelu löytyy osoitteesta www.ipana.fi.
13
TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVAT Terhi Honkonen
Yhden aikakauden
LOPPU
Esa Soini jättää Mylabin toimitusjohtajan tehtävät kesällä 2014, yli kahden vuosikymmenen jälkeen. Se on melkoinen muutos sekä yritykselle että johtajalle. Seuraajaltaan Soini toivoo ennen muuta luottamusta ihmisiin. Itse hän aikoo aloittaa kieliopinnot.
Kun Mylabin toimitusjohtaja Esa Soini jouluna 2012 ilmoitti yhtiön hallitukselle jättävänsä toimitusjohtajan tehtävät kesään 2014 mennessä, kaikki eivät olleet vakuuttuneita. Eläköitymispuheita oli kuultu ennenkin, mutta takaraja oli aina vain lykkääntynyt. — Kun 60-vuotispäiväni läheni, lupasin vaimolleni, että jätän toimitusjohtajan tehtävät 60-vuotiaana. Kun merkkipäivä sitten tuli, olin yhä töissä. Seuraavaksi lupasin, että jättäydyn pois vielä samana vuonna, ennen 61-vuotispäivää. Kun sekin päivämäärä meni ohi, selitin, etten oikeastaan ole enää toimitusjohtaja, vaan konserninjohtaja, Soini nauraa. Viime keväänä tuli vaimon vuoro jättää aktiivinen työelämä, ja silloin myös Soini päätti, että nyt ei enää lipsuta. Viimeinen virallinen työpäivä on edessä 30. kesäkuuta 2014, ja siitä pidetään kiinni. Mutta: — Jätän vain toimitusjohtajan tehtävät. Olen edelleen osakkeenomistaja ja jos vain mahdollista, jatkan yhtiön hallituksessa. Kokonaan en siis kuvasta katoa.
Toimitusjohtajan kapula kuitenkin siirtyy kesän kynnyksellä jollekin muulle. Tämä tarkoittaa isoa muutosta sekä yrityksen että Soinin elämässä. Onhan hän istunut toimitusjohtajan tuolilla vuodesta 1993 lähtien. — Henkilökohtaisesti olen jossain vaiheessa vähän pelännytkin pois jäämistä. Työ on ollut niin valtava osa elämäni. Ystävistäni olen myös nähnyt, että eläkkeelle jääminen on yksi isoimmista muutoksista elämässä. Tilastojen valossa moni heittää jopa henkensä ensimmäisen eläkevuoden aikana. Itse en aio liittyä tähän porukkaan. Sen sijaan Soini aikoo ryhtyä opiskelemaan. — Olen päättänyt oppia vielä yhden kielen. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ja siksi haluan oppia latinaa.
14
MYLAB NYT 1/2014
Hyviä päätöksiä Ennen uuden opiskelua on kuitenkin hyvä katsoa hiukan sitä historiaa suomeksi. Mylab Oy on Soinin toimitusjohtajakaudella kasvanut 9 hengen yri-
MYLAB NYT 1/2014
15
tyksestä lähes kymmenkertaiseksi. Samalla niin yrityksen toimintatavat kuin toimintaympäristökin ovat muuttuneet monin tavoin. Soinin mukaan yksi isoimmista yrityksen sisällä tapahtuneista muutoksista on vielä tänäkin päivänä oman hallinto-organisaation perustaminen 1990-luvun alussa. — Siihen saakka olimme tyypillinen tekninen organisaatio. Teimme töitä, kunnes rahat loppuivat. Sitten kirjoitimme laskuja ja palasimme taas tekemään töitä. Ainoa taloushallinnon tapahtuma oli kerran kuussa saapuva tiliote. Pian kävi selväksi, et”Alkuun olim- tei yritystä voi tiliotteen vame tyypillirassa johtaa, vaan mukaan nen tekninen tarvitaan joku, organisaatio. joka ymmärtää Teimme työtä, taloutta ja osaa hallita sitä. kunnes rahat — Maarit loppuivat. Rantalan palkkaaminen hoiSitten kirjoitamaan Mylatimme laskuja bin hallintoa on edelleen yksi ja palasimme urani parhaistekemään ta päätöksistä. töitä. Siitä pitäen olemme olleet paitsi teknisesti, myös taloudellisesti hyvin hoidettu liikeyritys. Ihmisten palkkaaminen ylipäätään on asia, josta Soini ottaa mielellään kunnian. Onhan hän toimitusjohtajana sanonut viimeisen sanan lähes jokaisen työsopimuksen solmimisesta. — Meillä on töissä todella hyviä ihmisiä. Olemme asiantuntijaorganisaatio, jossa on oikeat ihmiset oikeilla pelipaikoilla. Ja se on hirvittävän tärkeää. Se, että jokainen työskentelee sellaisella paikalla, missä voi tuoda itsensä ja osaamisensa esiin parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä olemme onnistuneet.
16
Onnittelut voittajille. Vanhat tutut Esa Soini ja Huslabin kemisti Aija Helin kättelevät kisattuaan ensin siitä, kumpi jaksaa pidempään istua seinää vasten. Kisa julistettiin tasapeliksi.
Ajoituksen mestarit Ihmisten lisäksi toinen menestyksen avaintekijä ovat olleet asiakkaat. Soinin mukaan Mylabin valtti on aina ollut se, että yritys on tuntenut asiakkaansa hyvin. Se on auttanut tekemään oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan. — Olemme olleet ajoituksen mestareita ja meillä on ollut tarjota ratkaisuja juuri oikeisiin saumoihin. Osaltaan toiminnan suunnittelua ja ennakointia on helpottanut toimintaympäristön, eli terveydenhuollon, suhteellinen muuttumattomuus. Perusrakenteet ovat pysyneet vuosien varrella ennallaan. Tosin laboratorioiden voimakas keskittyminen 2000-luvulta lähtien on vaikuttanut Mylabiinkin.
MYLAB NYT 1/2014
— Vielä joitakin vuosia sitten meillä oli lähes 40 eri asiakasta. Nyt niitä on tusinan verran. Toki ne ovat isoja, ja markkinaosuutemme on lukumääristä huolimatta kasvanut, mutta pohja on haavoittuvampi kuin ennen. Jos yksikin asiakas katoaa, se on iso isku. Toisaalta tietoteknologian roolin kasvu terveydenhuollossa lupaa hyvää alan yritykselle. Se on yksi positiivisista muutoksista, joka todennäköisesti jatkuu vielä pitkään. Tähän mennessä kehityksen suurimpia merkkipaaluja ovat Soinin mukaan olleet ensin internetin tuleminen ja sittemmin mobiiliteknologian läpimurto. — Mielestäni olemme osanneet hyvin hyödyntää molempia.
Kasvu estää kuihtumisen Mutta mikä on tilanne juuri nyt? Millaisen Mylabin Soini on seuraajalleen jättämässä? — Koen, että yritys on hyvässä kunnossa ja saavuttanut hyvän ponnistusalustan, josta voi kehittyä edelleen eteenpäin. Pelto on niin sanotusti hyvin kynnetty ja tuottaa satoa. Tuottavan pellon ohella tuleva toimitusjohtaja saa Soinin mukaan johdettavakseen hyvän porukan, joka toimii hyvin yhteen ja tukee uutta johtajaa. Väistyvän toimitusjohtajan toiveena on, että Mylab säilyttää jatkossakin sen erityispiirteensä, ettei se ole pelkästään voittoa tavoitteleva liikeyritys, vaan kantaa vastuunsa myös suomalaisen terveydenhuollon aktiivisena kehittäjänä. — Toivon myös, että ihmiset edelleen kokevat yrityksen omakseen. Ettei se olisi vain työpaikka, vaan organisaatio, jossa tunnetaan jonkinlaista klaanimaista yhteenkuuluvuutta ja tehdään työtä, jolla on oikeasti merkitystä.
Samalla pitäisi kuitenkin rakentaa myös menestyvää liiketoimintaa. Soinin mukaan se tarkoittaa, että Mylabin on ennen pitkää murtauduttava ulos nykyiseltä toimintakentältään ja laajennuttava uusille alueille. — Toivon, että 10 vuoden kuluttua Mylab on edelleen mukana terveydenhuollon teknologiassa, mutta toimii myös laboratoriomaailman ulkopuolella. Se muutos on pystyttävä tekemään, sillä tällä alueella ei enää ole kasvun mahdollisuuksia. Ja ilman kasvua yritys kuihtuu.
Johtajan täytyy luottaa Jos Soinin pitäisi omien kokemustensa pohjalta antaa seuraajalleen yksi neuvo, se kuuluisi näin: — Luota ihmisiin. Kun ihmisiin luottaa, he palkitsevat luottamuksen. Luottamus on myös tehokkuutta, sillä kaikenlainen epäily vain kuluttaa energiaa. Soini myös kehottaa seuraajaansa varautumaan tietynlaiseen, johtajuuden mukana väistämättä seuraavaan yksinäisyyteen.
— Johtajan on kyettävä tekemään objektiivisia ja tasapuolisia päätöksiä, ja niitä päätöksiä voi tehdä vain, jos pystyy siirtämään ”Kun ihmisiin henkilökohtaiset luottaa, he tunteet syrjään. Siksi johtaja ei voi palkitsevat olla kenenkään luottamukalaisen ystävä, sen. vaan ystävät täytyy etsiä muualta. Se on joskus kova hinta, mutta se on maksettava. Samalla täytyy osata väistää tietyt sudenkuopat, jotka voivat vaania etenkin menestyvän yrityksen keulakuvaa. — Menestyvän yrityksen toimitusjohtajasta voi pahimmillaan tulla aivan hirvittävä olio. Siksi hänelläkin täytyy elämässään olla joku, joka haastaa ja muistuttaa, että johtajakin on tavallinen kuolevainen. Itselläni on käynyt tässäkin mielessä onni vaimon suhteen. Hän on mahtava keskustelukumppani ja oikealla tavalla kriittinen.
Esa Soini tutustui terveydenhuollon tietoteknologiaan alunperin HYKSissä 1970-luvun alussa. Tuttuun sairaala-alueeseen liittyy monia muistoja.
MYLAB NYT 1/2014
17
TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT Terhi Honkonen
Edessä valoisa tulevaisuus Raskaat yt-neuvottelut ovat takana ja Veripalvelussa voidaan nyt keskittyä uuden kehittämiseen. Tavoitteena on ennakoida veren käyttöä entistäkin paremmin, kertoo Veripalvelun johtaja Martti Syrjälä.
Kun nuori Martti Syrjälä oli opiskellut lääketiedettä vuoden verran, juuri lääkäriksi valmistunut ystävä antoi vinkin mielenkiintoisesta kesätyöpaikasta. Hän kehotti kysymään töitä Veripalvelusta, jossa toimi lääketieteen kandien päivystysrinki iltaisin ja viikonloppuisin. Syrjälä kysyi työpaikkaa ja pääsi kesän mittaiselle perehdytysjaksolle. Sen jälkeen hän jatkoi osa-aikaisesti Veripalvelussa lähes koko opiskeluaikansa. — Tulin Veripalvelun johtajaksi lähes päivälleen 30 vuotta sen jälkeen, kun olin täällä ensimmäisen kerran töissä. Ympyrä sulkeutui, Syrjälä hymyilee. Syrjälän ura näyttää määrätietoiselta: hän valmistui kliinisen kemian ja hematologisten laboratoriotutki-
musten erikoislääkäriksi ja työskenteli pitkään HYKSin laboratoriossa. HUSLABin toimitusjohtajan paikalta hänet kutsuttiin Veripalvelun johtajaksi vuonna 2011. Syrjälä itse sanoo, että sattuma on vaikuttanut paljon uravalintoihin. Alun perin hänestä piti tulla sisätautilääkäri, mutta hematologia alkoi opiskeluaikana kiinnostaa. Sitä puolestaan pääsi opiskelemaan laboratoriolääketieteen kautta. — Ystäväni ratkaisi urani suunnan. Jos en olisi ollut täällä aikoinaan kesätöissä, en olisi koskaan päätynyt Veripalvelun johtajaksi, Syrjälä uskoo.
Raskaat yt-neuvottelut Helppo tehtävä Martti Syrjälää ei kuitenkaan Veripalvelussa odottanut.
Organisaatio joutui pian raskaisiin yt-neuvotteluihin. Veripalvelussa oli varauduttu siihen, että väestön ikääntyminen lisäisi verituotteiden tarvetta. Kävikin päinvastoin: lääketieteen, teknologian ja hoitokäytäntöjen kehitys käänsi verituotteiden käytön selvään laskuun. — Verivalmisteiden käyttökohteet ovat yhdenmukaistuneet, kirurgia on kehittynyt ja tutkimus on tuonut uutta tietoa siitä, missä tilanteissa verensiirroista on hyötyä. Mekin olemme aktiivisesti pyrkineet edistämään verituotteiden tarkoituksenmukaista käyttöä, Syrjälä kuvailee. Veren käyttö on ollut laskusuunnassa jo useamman vuoden ajan, ja parina viime vuonna lasku on kiihtynyt.
MARTTI SYRJÄLÄN VUODET
18
1980
1981
1983
1985
1987
1990
• aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa
• kesä- ja keikkatöihin Punaisen Ristin Veripalveluun
• meni naimisiin
• esikoinen syntyi
• väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi • toinen lapsi syntyi
• kolmas lapsi syntyi
MYLAB NYT 1/2014
Martti Syrjälä kertoo aistineensa, että henki Veripalvelussa on nyt kääntynyt positiiviseen suuntaan ja uuden kehittämiseen. ”Olemme voiton puolella”, Veripalvelun johtaja uskoo.
1992
1994
2004
2008
2009
2011
• valmistui kliinisen kemian erikoislääkäriksi
• valmistui hematologisten laboratoriotutkimusten erikoislääkäriksi • nimitettiin kliinisen kemian dosentiksi Helsingin yliopistoon
• aloitti HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian ylilääkärinä
• HYKSin sairaanhoitoalueen johtajaksi
• nimitettiin HUSLABin toimitusjohtajaksi
• kutsuttiin Veripalvelun johtajaksi
MYLAB NYT 1/2014
19
Veripalvelun on pitänyt sopeutua uuteen tilanteeseen. Kahden vuoden aikana Veripalvelu onkin vähentänyt henkilökuntaansa noin sadalla. Osasta toimintoja luovuttiin kokonaan, ja kahdeksan kiinteää verenluovutuspistettä korvattiin liikkuvilla verenluovutustilaisuuksilla. Syrjälän mukaan vähennykset tehtiin toiminnan ehdoilla: keskityttiin olennaiseen ja lisättiin työn sujuvuutta. Nyt näyttää siltä, että taloudelliset tavoitteet saavutettiin, mutta toiminta ei vaarantunut. — Yt-prosessi oli raskas minulle ja koko organisaatiolle. Olen kuitenkin aistinut, että henki on nyt kääntynyt positiiviseen suuntaan ja uuden kehittämiseen. Olemme voiton puolella, Syrjälä sanoo. Moni menetti myllerryksessä työnsä, mutta moni on myös löytänyt uutta työtä. Syrjälän mukaan Veripalvelu on hyvä referenssi työelämässä: jos on ollut täällä töissä, työllistyy yleensä helposti uudelleen.
Verta ei kerätä turhaan Verta tarvitaan edelleen noin tuhat pussia päivässä. Tavoitteena on, että verta kerätään juuri sen verran, kuin sitä tarvitaan potilaiden hoidossa. — Meille on tärkeää, että vapaaehtoisen verenluovuttajan lahja tulee käytettyä mahdollisimman hyvin. Turhaan verta ei kerätä, Martti Syrjälä korostaa. Veripalvelu on jo pitkään panostanut verituotteiden toimitusketjun optimointiin ja varastojen hallintaan. Yhdessä sairaaloiden kanssa analysoidaan, miten verta käytetään. Verenluovuttaja voi saada esimerkiksi tekstiviestin, kun hänen veriryhmäänsä tarvitaan erityisen paljon. — Näissä asioissa olemme teknologisen sukupolvenvaihdoksen edessä. Odotamme tietojärjestelmiltä kattavampia, modernimpia, helppokäyttöisempiä ja reaaliaikaisempia ratkaisuja kuin meillä on nyt käytössä. Tietotekniikasta on apua myös uusien verenluovuttajien rekrytoinnissa.
20
Esimerkiksi osoitteesta www.sovinkoluovuttajaksi.fi löytyy palvelu, jossa voi itse testata soveltuvuuttaan verenluovuttajaksi.
Monta tärkeää tehtävää Veripalvelu toimittaa suomalaisiin sairaaloihin punasolu-, verihiutale- ja plasmavalmisteita potilaiden hoitoa varten. Sairaaloille tarjotaan myös laboratoriopalveluita, kuten veriryhmätutkimuksia ja veren hyytymiseen liittyviä laboratoriotutkimuksia. Veripalvelu on mukana käytännössä jokaisessa Suomessa tapahtuvassa kantasolujen, luuytimen tai elimen siirrossa. Kudosten ja solujen yhteensopivuus varmistetaan Veripalvelun laboratoriossa. Kotimaiseen kantasolurekisteriin kuuluu noin 20 000 vapaaehtoista, joita voi tarvittaessa kutsua kantasolujen luovuttajaksi. Lisäksi Veripalvelulla on hyvät yhteydet ulkomaisiin rekistereihin. — Kahdessa tapauksessa kolmesta sopiva luovuttaja löytyy ulkomailta. Vastavuoroisesti suomalaiset luovuttavat kantasoluja ulkomaille, Syrjälä kertoo.
Soluterapiat lupaavat paljon Uudet soluterapiat eli ATMP-lääkkeet ovat maailmanlaajuisesti kiivaan tutkimuksen kohteena. Myyntiluvan on saanut vasta muutama lääke, mutta kliinisiä kokeita on käynnissä
paljon, Syrjälän arvion mukaan noin tuhat. Veripalveluun on pystytetty solutuotantokeskus, joka voi tuottaa kansallisella valmistusluvalla mesenkymaalisia kantasoluvalmisteita suomalaisille, hoitoresistenttiä käänteishyljintää sairastaville potilaille. Ensimmäiset valmisteet toimitettiin potilaille viime vuonna. Rustosoluvalmisteita käytetään puolestaan tietyntyyppisessä nivelrikossa. Veripalvelu toimii tässä välittäjän roolissa: se toimittaa potilaalta kerätyt rustosolut eurooppalaiseen tuotantokeskukseen viljeltäväksi ja takaisin sairaalaan annettavaksi potilaalle. Soluhoidoista toivotaan ihmelääkettä myös syövän hoitoon. Tavoitteena on manipuloida syöpäpotilaan veren T-lymfosyytteja niin, että ne käyvät syöpäsolukon kimppuun. — Soluterapioissa on paljon lupauksia, mutta viimeinen läpimurto on vielä tapahtumatta. Jotkin ennalta arvaamattomat tekijät voivat vielä lopettaa tämän tarinan, mutta itse en usko siihen, Syrjälä pohtii. Syrjälän mukaan Veripalvelu voisi toimia solulääkkeiden maahantuojana ja valmistajana, jos hoidot tulevaisuudessa yleistyvät. Tätä tukee Veripalvelun pitkä kokemus veren ja verisolujen käsittelystä, laatujärjestelmistä ja tarkasti viranomaisten säätelemästä toiminnasta.
Koen innostusta työssäni... ...kun näen jonkun tekevän jotain vanhaa uudella tavalla tai jotain uutta vanhan tilalla.
Kymmenen vuoden kuluttua olen… …tehnyt itseni tarpeettomaksi.
MYLAB NYT 1/2014
Immunoanalysaattorilla tutkitaan, onko luovutetussa veress채 tarttuvia tauteja. Verta tarvitaan noin tuhat pussia p채iv채ss채.
MYLAB NYT 1/2014
21
Mylabin kasvo
TEKSTI Virpi Ekholm KUVA Emil Bobyrev
Nuoruuden harrastus tempaisi mukaansa Kuka olet ja mitä tehtäviisi kuuluu?
Irina on aurinkoinen, asiansa osaava ja ammattitaitoinen ihminen. Hän keskittyy aina täysin siihen ihmiseen, joka tulee hänen huoneeseensa jotain kysymään. Irina on todella auttavainen ja tarjoaa apuaan pyytämättäkin. - Asiakaspäällikkö Eeva Rowe
Olen Irina Avonius, 42, ja työskentelen Mylabissa hallinto-osastolla. Tehtäviini kuuluvat laskutus ja kirjanpito, ja tarvittaessa hoidan myös toimiston juoksevia asioita. Asun Kangasalla mieheni, 16-vuotiaan poikani ja 10-vuotiaan tyttäreni kanssa.
luun, jotta voisin työskennellä vaikkapa kiireapulaisena. Pian tuli soitto, että täällä tarvittaisiin pikaisesti apua. En ollut aiemmin kuullutkaan Mylabista, mutta päätin hakea paikkaa ja aloitin työt melkeinpä seuraavana päivänä. Joskus nopeat päätökset ovat hyviä päätöksiä: päivääkään en ole katunut!
Milloin ja miksi tulit Mylabiin töihin?
Miten työsi on muuttunut?
Olin valmistunut yo-merkonomiksi ja ollut esikoisen kanssa kolme vuotta kotona, kun ryhdyin etsimään töitä loppuvuodesta 2000. Ilmoittauduin työvoimatoimiston Pikapesti-palve-
Kun aloitin, Mylabissa työskenteli 25 henkilöä, nyt 86. Ohjelmia on taloushallinnossa enemmän käytössä, talouden seuranta on reaaliaikaisempaa ja olemme asiakkaiden toiveita
kuunnellen saaneet kehitettyä myös laskutuksen raportointia. Viime vuosina olen ryhtynyt tekemään myös kirjanpitoa. Toimenkuvani on muuttunut koko ajan ja olen saanut uusia haasteita.
Mikä on parasta työssäsi? Pääsen tekemään työssäni monipuolisia asioita. On hienoa, että ihmisille annetaan täällä vastuuta ja mahdollisuus kehittyä. Mylabissa on hyvä ilmapiiri ja äärettömän mukavia ihmisiä, eikä turhaa hierarkiaa ole. Osastossani työskentelee hauskoja naisia ja meillä on hieno tekemisen meininki!
Mistä nautit vapaa-ajalla? Laskettelemme perheen kanssa, viimeksi Ruotsin Åressa. Olen myös 16 vuoden tauon jälkeen aloittanut uudestaan ratsastuksen. Tytärkin ratsastaa, joten tämä on meille yhteinen harrastus. Viime vuoden meitä on työllistänyt myös omakotitalon rakennusprojekti. Vaikka kyseessä on valmistalo, siivoamisessa, kantamisessa ja koordinoimisessa menee yllättävän paljon aikaa.
Mistä ilahduit viimeksi? Siitä, että osaan vielä ratsastaa ja kehityn siinä joka kerta, vaikka harrastuksessa oli niin pitkä tauko. Kannustan muitakin aloittamaan vanhan harrastuksen uudelleen.
Mistä haaveilet? Olen kiitollinen siitä, mitä on nyt. En oikeastaan haaveile muusta, vaan nautin tästä hetkestä.
22
MYLAB NYT 1/2014
MYLAB Nyt
Wanha Walokuva
1/2014 KUSTANTAJA Mylab Oy Hatanpään valtatie 26 33100 TAMPERE TUOTTAJAT Jukka Kalliosaari Taru Honkonen TOIMITTAJAT Virpi Ekholm Hanna Hyvärinen KUVAAJAT Emil Bobyrev Terhi Honkonen ULKOASU JA TAITTO JiiStyle Jenni Tikka PAINATUS EsaPrint Oy, LAHTI PAINOS 500 kpl ISSN 2342-2211 (painettu) ISSN 2342-222X (verkkojulkaisu)
Vasta-asennetun IBM 1800 -koneen valtava rivikirjoitin aiheutti hämmästystä HYKSissä 1.6.1970.
LISÄÄ
mielenkiintoisia artikkeleita kotisivuillamme www.mylab.fi. Seuraava MYLAB Nyt ilmestyy lokakuussa 2014. MYLAB NYT 1/2014
23
APUKÄSIÄ laboratoriotyöhön.
WEBLAB
- tulevaisuuden laboratoriotietojärjestelmä palveluksessasi.