Masennus kuin ikisade: Heti herättyäni toivon: tulisi pian ilta,että pääsisin nukkumaan

HETI HERÄTTYÄNI TOIVON: TULISI PIAN ILTA, ETTÄ PÄÄSISIN NUKKUMAAN Mielenterveyden keskusliitto

Tarvitsen paljon unta. Tavallinen 8 tuntia ei riitä minulle. Tämäkin voi olla masennuksen kolttosia. Mitä vaikeampi masennus, sitä enemmän nukun. Vaikean masennuksen ollessa niskan päällä voin helposti nukkua lähes 20 tuntia vuorokaudessa. Olen oppinut tulkitsemaan uneni laadusta sen, miten minulla menee. Kun alan tarvita yli 10 tuntia unta vuorokaudessa voidakseni toimia ja yöt ovat rikkonaisia sekä täynnä painajaisia, tiedän tilanteen olevan SOS. Tässä vaiheessa viimeistään pitää hellittää, tai kohta mennään taas alaspäin ja lujaa.

Olen todennut unen oleva yksi arjen toimivuuteni kannalta tärkeimmistä asioista.

En enää valvo viikonloppuisin tai lomalla sen pidempään, kuin arkenakaan, koska tiedän sen kostautuvan nopeasti.

Aleksandra 33

Mun on tosi vaikea rentoutua ja nukahtaa, vaikka kuinka väsyttäisi.

Keho käy ylikierroksilla, mutta en vaan saa itseäni rauhoittumaan.

Usein tuntuu, etten halua mennä nukkumaan, koska siten seuraava aamu koittaa vaan nopeammin. Tykkään olla yöllä valveilla, silloin on rauhallista ja saa tehdä omia asioita ilman, että kukaan vaatii sulta mitään.

Iltaisin mulla nousee myös ikäviä muistoja mieleen ja muutenkin mun ajatukset on tosi kielteisiä.

Emppu 30v

Ja kun liikkuu riittävän paljon, on fyysisesti väsynyt ja saa helpommin levättyä. Masennus lisää unen tarvetta, mutta laatu heikkenee. Minulla on harvemmin vaikeuksia saada unen päästä kiinni, kenties fyysisen yliaktiivisuuden vuoksi, mutta unessa pysyminen on haasteellista. Syön melatoniinia, jotta en heräilisi koko ajan. Yleensä saan noin 5 h yhtenäistä unta ja alan heräillä aamuyöstä, noin tunnin välein ja klo 05 jälkeen on vaikeaa enää päästä uneen. Tämä toistuu ärsyttävästi myös vapaapäivinä.

Yleensä arkisin nousen ylös, teen kävelylenkin tai aamujoogan, lähden töihin. Jos illalla ei uni tule, luen kirjaa. Luen yleensäkin aina kirjaa viimeiseksi illalla sängyssä, tällä tavoin elimistöni ymmärtää, että nyt on aika levolle. Joskus tämä toimii myös aamuyöllä eli saatan 03 alkaa lukea kirjaa ja tunnin päästä elimistöni luulee että on ilta ja nukahdan. Minulla on myös ahdistuslääke, joka väsyttää, käytän sitä pahimpina öinä tai jos on ollut monta huonoa yötä peräkkäin.

Huonot unet lyhentävät pinnaani, ärsyynnyn helpommin ja negatiiviset tunteet tulevat pintaan. Itkuherkkyys lisääntyy, otan negatiiviset asiat itseeni tavallista herkemmin.

Ihmisten typeryys menee ihon alle.

Sari 53v.

Psyykkinen vointini on vaikuttanut paljon nukkumiseen ja unen laatuun. Nukahdan kyllä illalla helposti klo 22 - 23, mutta herään noin kello 2 ja saatan valvoa aamu 5 asti.

Uudelleen nukahtaminen onnistuu harvoin.

Tällaisina keikkumiskausina olen jo valmiiksi väsynyt aamulla, mikä vaikuttaa mielialaan, muistiin ja keskittymiseen. Yritän yleensä olla nukkumatta päivällä, jotta saisin unen päästä kiinni normaaliaikaan. Toisinaan taas voisin nukkua kevyesti vaikka 16 tuntia vuorokaudessa.

Silloin harvoin, kun olen saanut nukuttua riittävästi, tunnen jaksavani vanhaan malliin.

Jaksan olla silloin sosiaalinen, tehdä arjen askareita ja tavata ihmisiä.

Olen kokeillut erilaisia tapoja rentoutua, kun haluaisin saada aamuyöllä uudestaan unenpäästä kiinni. Ensisijaisesti paras nukahtamisympäristö on täysin pimeä hiljainen ja viileä. Toisinaan kuuntelen jotain tylsää äänikirjaa tai poliittista podcastia iltasatuna, toisinaan teen rentoutusharjoituksia. Jälkimmäiset konstit auttavat silloin, kun ahdistaa tai päässä pyörii tuhat ja yksi murhetta.

Sasa 56v.

Olen aina nukahtanut helposti ja nopeasti. Masennuskausina myös; silloin vain normaalista poiketen nukun 7-8 tunnin sijaan 10-11 tuntia ja heti herättyäni toivon, että tulisi pian ilta että pääsisin nukkumaan.

Yöheräämisiä on 3-4 kertaa yössä, mutta nukahdan yleensä samantien.

Toisinaan kuitenkin aamuyöstä havahdun murehtimaan työasioita ja niissä tilanteissa en sitten enää tahdo unta saada.

Toisinaan banaanin syöminen ja maitolasillisen juominen auttaa, mutta ei välttämättä aina. Samalla kun minulla diagnosoitiin masennus, diagnosoitiin myös uniapnea ja CPAP-laite minulla on siitä asti ollutkin käytössä ja tulee lääkärin mukaan aina olemaankin. Sen unen laatua parantava merkitys on todella iso; jos jossain sähköttömällä riippumattoretkellä olen yön tai pari, huomaan ison eron virkeydessä herättyäni verrattuna yöhön, jolloin käytän CPAP-laitetta. Uskoisin CPAPhoidolla olevan masennusoireitakin helpottava vaikutus.

Jukka58

Masennuksesta ja sen vaikeusasteesta riippuen nukun huonosti tai kohtalaisen hyvin. Olen saanut apua säännöllisestä elämästäni. Käyn nukkumaan ja herään suunnilleen samaan aikaan joka päivä.

En syö mitään illalla klo 19 jälkeen ja olen huomannut sen rauhoittavan öitäni.

Luen myös mielelläni ennen nukkumaan menoa ja se myös rauhoittaa. Ei puhelinta tai tietokonetta ainakaan tuntiin ennen nukkumista.

Marja58

Huolissani olen nukkumisestani. Minun on vaikea saada illalla unta ja heräilen usein ahdistuneena.

Piilossa66

Jos valvon, yli kahteentoista tai joskus viihteellä neljäänkin, seuraava päivä on aivan tuskaa. Ketuttaa, vatuttaa, inhoan itseäni ja kohautan olkapäitäni ja annan luvan mässätä ja olla välittämättä mistään.

Olo on kuin krapulassa. Välillä toki onkin.

Mutta huonosti nukuttujen öiden takia menee selviämiseen useampi päivä.

Nytkin on kello jo 22.30 ja tiedän jo etukäteen, että väsymys on päivällä ihan tuskaa. ELLEN nuku hyvin ja uni ei katkea.

Yleensä se on hirmu katkonaista.

Tätä on jatkunut aika monta vuotta jo ja välillä pää on kuin Haminan kaupunki.

Ajatus ei kulje, lähimuisti on aivan olematon, "nälkä" on koko ajan. Tuntuu, etten osaa muodostaa lauseita enkä saa sanotuksi mitä ajattelen. Jos keskityn johonkin, pienetkin äänet ja ärsykkeet saavat minut keskittymiskyvyttömäksi ja unohdan, mitä olin tekemässä.

Olen yrittänyt kasvattaa pinnaani, joka on väsyneenä ihan liian lyhyt. Ja oma vikani on, etten nuku tarpeeksi. Ei kenenkään muu. Onneksi ei ole sellaisia öitä, ettenkö nukahtaisi heti uudelleen. Mutta sikäli ne kesken unien heräämiset vaikuttavat, että jos ne sattuvat "huonoon aikaan" liittyen unen vaiheisiin, väsymys on valtaisa, vaikka olisin nukkunut 10 tuntia. Ja päivä on silloin jo pilalla.

Rosso42

Pahimmassa vaiheessa olin kahdella osastojaksolla. Unettomuus oli niin pohjatonta, että nukuin vaivoin pari tuntia yössä ja sekin oli huonolaatuista unta. Jaksaminen oli todella huonoa. Vaivoin jaksoin käydä rauhallisilla kävelylenkeillä.

Emppu41

Katkonaisia yöunia on tullut suunnattomasta stressistä. Sen ovat aiheuttaneet petolliset ihmiset, mitätöinti ja vähättely, epäonnistunut yritystoiminta, taloudellinen ahdinko, fyysinen loukkaantuminen ja siitä aiheutunut hetkellinen riippuvuus muista.

Emäntä60

Unen suhteen olen halunnut pitää kiinni tietyistä rajoista tai ns. nukkumaanmenoajasta.

Menen nukkumaan viimeistään ennen puolta yötä, jotta saan tarpeeksi unta. Rauhoitan illat enkä selaile kännykkää. Jos mielessä pyörii paljon asioita, kuuntelen rauhallista musiikkia ja laitan lämmitetyn kauratyynyn niskalle tai pään päälle. Kuulostelen miltä kehossani tuntuu, onko kireyksiä jossain. Myös lämmin suihku auttaa rauhoittumaan.

Huomaan heti voinnissani, jos olen nukkunut huonosti. Pää tuntuu raskaalta, ajatus ei kulje kunnolla ja on vaikeaa keskittyä. Koko päivä on jotenkin yhtä taistelua, että selviää ja jaksaa. Jos minulla on tapaamisia silloin, sanon heti suoraan, että olen nukkunut huonosti eikä ajatus kulje hyvin.

Väsyneenä minua on helpompi provosoida ja menetän hermoni herkemmin, enkä saa ilmaistua itseäni niin hyvin kuin haluaisin. Tuntuukin, että minut on usein väärinymmärretty tai ei ole kuultu, mikä harmittaa. Masentuneena on vaikeaa tuoda todelliset tunteet ja todellinen vointi esille selkeästi. Tähän olen ottanutkin avuksi ihan vain paperin ja kynän eli kirjoitan etukäteen kaiken mitä haluan sanoa ja mikä mietityttää ylös.

Aamuisin minulla on herätyskello soimassa, vaikka ei olisi minnekään menoja.

Viikonloppuisin olen antanut itseni nukkua pidempään, koska silloin ei usein ole mitään menoja ja saa luvan kanssa levätä. Haluan pitää jonkinlaisesta rytmistä kiinni ja olen huomannut sen auttavan jaksamisessa ja voinnissa. Kun aamulla herää aikaisin, alkaa usein nukuttumaan sopivasti illalla eikä nukahtaminen ole silloin niin hankalaa.

Kannan toivoa mukanani, 1984

Olen ollut aina hyvä nukkumaan. Kun masennussairauteni alkoi, saatoin nukkua vaikka 10-12 tuntia. Aamuisin olen pettynyt, kun pitää herätä, ”ahistaa”. Miksi pitää herätä, kun olisin niin mukava vain olla unten mailla.

Minulle pahinta tässä sairaudessa on valveilla olo ja ”tyhjät päivät”, ne, jolloin ei ole mitään sovittua menoa.

Meri68

Nukun 8-10 tuntia yössä. Minä nukun yleensä yhtäjaksoisesti koko yön. Joskus saatan herätä keskken yötä puoli kolmen aikaan. Silloin teen jotain tylsää ja minua rupeaa nukuttamaan 4 aikaan uudestaan.

Nukahtaminen on minulle aina vaikeaa. Siihen olen saanut keinon, jolla nukun varmasti. Kuuntelen jännitä-rentouta Youtube-videota. Se on auttanut hermoston ylivirittyneisyyteen. Siinä vuorotellen jännitetään ja rentoutetaan lihaksia ohjeen mukaan.

Se toimii mulla erinomaisen hyvin.

Riikka50

Älylaitteiden käytön ja puhelimessä puhumisen rajoitin klo 20 jälkeen kokonaan. TVtä saatoin katsoa, mutta sitä katson tosi vähän. Tämä auttoi illan rauhoittumiseen ja hyvään yöuneen. Lääkkeitä olen käyttänyt nukkumiseen noin 20 vuotta ja aluksi sainkin niitä lisää, nyt olen pystynyt vähentämään unilääkkeitä unien siitä kärsimättä, mutta edelleen niitä toki on.

Sain myös työterveydestä unikoulun ja sitä kautta opin pitämään huolihetkiä päivällä. Lisäksi opin rentoutumaan päivän mittaan, ettei uneen jää kaikki odotukset rentoutuksesta ja palautumisesta ja virkistymisestä.

Myös päivällä tarvitaan lepohetkiä.

Päksy55

Nykyään nukun hyvin. Vaikka aina minulla on ollut nukahtamisen kanssa haastetta, etten tahdo saada heti unta kun pitää alkaa nukkumaan. Ja nyt huomaa kun jokin asia vaivaa enemmän tai vähemmän, niin yöni on levottomia ja rauhattomia. Olen yön jälkeen väsyneempi. Olen kärttyisä ja alakuloinen, melankolinen, uppoudun omiin ajatuksiini, jos en ole saanut nukuttua hyvin.

Unettomina hetkinä pyörin ensin pitkään sängyssä. Sitten jos ei uni tule, otan kännykän ja surffailen netissä.

Epätoivossa kasvanut vm79

Nukkuminen on kaksiteräinen miekka.

Manian jälkeen on hyvä jos pystyy nukkumaan kellon ympäri ja ylikin, pääsee palautumaan univajeesta.

Mutta jos nukkuminen jatkuu ja jatkuu voi kokeilla, että laittaakin kellon soimaan seitsemältä ja herää päivään vaikka se olisi vaikeaa. Loputon nukkuminen, kumma kyllä, vain väsyttää. Siinä voisi kokeilla unirytmin rajaamista keskivertoon kahdeksaan tuntiin.

Keinu

Menetin kyvyn nukkua, kun masennusoireisto paheni. Nukuin katkonaisesti, muutamia tunteja yössä, jos ollenkaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että nukun riittävästi lääkityksen avulla. Koen, että riittävä uni takaa paremmat mahdollisuudet päivälle.

Johanna21

Uni on tärkeää fyysiselle ja henkiselle palautumiselle, mutta sen pitäisi olla rauhallista, palauttavaa ja riittävää.

Melkoisen järkytyksen koin siinä vaiheessa, kun otin käyttöön aktiivisuusrannekkeen, mikä mittaa unen määrää, heräämisiä ja laatua, tosin laadun mittaukseen en kovinkaan vahvasti luota. Neljä tuntia unta yössä, vaikka olin yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan. Tosin aamuvarhaisella se oli jokin riemun hetki, jos kello näytti vähänkin säädyllistä ylösnousun aikaa, kun en vaan tykännyt, en oikeastaan tykkää vieläkään nukkumisesta, mutta tärkeyden olen oivaltanut.

Yhden keinon olen saanut itselläni toimimaan ja sitä samaa käytän muutenkin välillä rentoutuakseni tai piristyäkseni. Meillä useimmilla, kaiketi jokaisella on ollut elämässä hyviä aikoja, joista myöhemminkin voi olla jotain ammennettavaa. Sattumalta kuuntelin musiikkia, minkä olin vuosikymmenien aikana jotenkin unohtanut, mikä hyvänä aikana oli erityisen mieluisaa, rentouttavaa ja kiinnostavaa. Nyt siitä tuli minulle ”kaikki on hyvin” musiikkia.

Kuuntelen sitä synkkinä hetkinä, rauhattomina öinä ja tavallaan matkailen siihen hyvään aikaan, jolloin sama artisti lauloi melkein aina. Unikin rauhoittuu sillä, kun kuuntelen Spotifyn kautta. Siihen nukahtaa, oikeastaan putoaa pehmeästi ja kun hiljaa soi koko yön, öisistä heräämisistäkin putoaa siihen musiikkiin ja uneen takaisin.

Muutakin olen paremmilta ajoilta palauttanut tähän ajanjaksoon, kuten kirjoja, joista yksikin on teinivuosilta mieleen jäänyt Hyvin Tärkeä Kirja. Lukeminen on ihan muuta, kuin älylaitteet, koska ne antavat liikaa ja sirpaleista informaatiota, siis liiallisesti käytettynä.

Toisinaan pidän tarpeellisena ottaa lomaa myös televisiosta, mikä on uutisten ja monien ohjelmien osalta melkoinen masennusruutu, mikä työntää omaan kotiin monta kertaa päivässä koko maailman ongelmat, sodat ja katastrofit, emmekä kaikki ole ammattilaisia käsittelemään sitä määrää huolta ja kärsimystä.

Anne 65+

Nukuin nukkumasta päästyäni, olin valveilla ollessa kuin puolikuollut, hoitaen ainoastaan velvollisuudet. Koin unettomuutta, aikoja jolloin en uskaltanut nukahtaa enkä herätä, koska valveilla olo oli yhtä kaaosta ja kauhua kuin unimaailmakin.

Valvoin aamuöisin kun ajatusten myllytys ei suostunut rauhoittumaan päässä ja kehossa.

Milla41

Sairastan kaksisuuntaista, eli olen bipo. En nuku ja syön yöt! Ja kirjoittelen tuntikausia läppärillä tai kirjoittelen ystävilleni facebookissa. Maniaa seuraa masennus. En enää soittele kenellekään ja en syö ja makoilen vain.

Muutun superaktiivisesta superpassiiviseksi. Ainut joka minua kantaa masennusjaksoina ovat ystävättären soitot.

Heli

Nukkuminen on ollut varmasti kaikkein haastavinta. Kun ei tule uni silmään ja ikävät ajatukset vaan pyörivät koko ajan mielessä. Siihenkin on auttanut liikunnan lisääminen päivittäiseksi.

Minulla pyöräilyksi. Sitten on illalla väsyneempi kun on itseään fyysisesti rasittanut. Lisäksi siirrän ajatuksiani lukemieni kirjojen mielenkiintoisiin tarinoihin. Myös iltapala on tärkeä ja auttaa nukkumisen hallinnassa.

Irma21

Pahimpina masennusaikoina minä nukuin.

Nukuin niin paljon, että välillä mietin nukkuvani elämäni ohitse. Herättyäni haaveilin pääseväni uudelleen uneen.

Tuntui, että unen keskellä pelkäsin herääväni ja painoin silmiäni tiukemmin kiinni. Ajattelen, että uni oli yksi pelastukseni. Nukkuessa olin turvassa eikä mitään voinut tapahtua. Kehoni painui patjaa vasten ja peitto loi suojaavan pesän.

En tarvinnut lääkkeitä enkä rasitusta uneen päästäkseni. Rakastin nukkumista ja edelleen uni on tärkeää. Mikäli minä en nuku, niin olen stressaantunut. Kun voin hyvin tai olen masentunut, niin silloin nukun. Nykyään nukun yöunet normaalisti.

Se on merkki siitä, että mieleni on tasapainossa. Myös uni on ystäväni.

Maarit 52

Pahimmassa masennusvaiheessa unet olivat aika lailla hakoteillä. Oli vaikeaa nukahtaa ja heräsin aina aamuyöstä sudenhetkellä jauhamaan menneitä ja pelkäämään tulevaa. Nykyisin, jos olen valvonut useamman yön huonoilla unilla, katkaisen valvomisputken lääkkeellä, joka minulle on määrätty tähän tarkoitukseen.

Kokemuksesta tiedän jo, että pitkä valvomisjakso vaikuttaa niin paljon päiväaikaisen mielialaan ja jaksamiseen, että sitä en halua. Toki heräilen vieläkin usein yöllä, mutta nykyisin saan usein erilaisilla kikoilla itseni nukahtamaan; alan esimerkiksi laskea kahdestasadasta alas päin vähentäen aina kolme kerrallaan (200-3, 197-3 jne) tai sitten alan käydä läpi aakkosia, vaikka ensin kolme a:lla alkavaa ruokaan liittyvää sanaa, sitten kolme b:llä alkavaa jne. Useimmiten huomaan aamulla nukahtaneeni tällaiseen.

Maija

Suhteeni Nukku-Mattiin on vaikea. Olen surkea nukkuja. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Ennen lohduttauduin sillä, että Winston Churchillkin nukkui lyhyet yöunet, mutta otti tupluureja iltapäivisin hyvin miellään.

Olen ottanut armon käyttöön tässäkin.

Yritän olla välittämättä unihiekan keräytymisestä aivoihini, nukun kuin Winston. Vaikka lääkkeillä, historiaa on noin 30 vuotta. Nukkumattomana kun kärpäsistä tulee härkäsiä ja itku kastelee kaiken.

Kielo 53

Olen ”aina”, niin pitkään kuin muistan, nukkunut huonosti, koska on tarvinnut heräillä öisin riitoihin yms. ja olla ns. valmiudessa. Kun sain kaksi lasta, niin molemmat heräilivät yhteensä viiden vuoden ajan ja se oli todella raskasta.

Töissä piti kuitenkin käydä. Ja alkoholi kulki taas rinnalla, koska puoliso joi. Ja taas piti olla öisinkin valmiudessa myös toisen aikuisen takia.

Nukkuminen on edelleen haasteellista, herään aivan liian aikaisin aamuyöstä.

Univelkaa on paljon ja se vaikuttaa jaksamiseen monin tavoin. Liian vähäinen uni pahentaa masennusta aivan selkeästi.

Unen laadun ja määrän ja hyvinvoinnin välillä on vahva yhteys. Pitkään jatkuessaan väsymys vie voiton vähän kaikesta ja mieliala on huono.

Tiina62

Uni on myös itselleni hyvin merkittävä tekijä. Huonoina kausina nukun yleensä hyvin huonosti, ja mieleni on mustaakin mustempi.

Ja mielessäni pyörii kaikki elämäni epäonnistumiset, ja näen /koen itseni jollain tapaa huonompana ihmisenä kuin muut.

Mutta kuitenkin jos onnistunkin nukkumaan hyvin, voin seuraavana aamuna huomattavasti paremmin.

Marja

Ennen perhettä oli vaiheita, että nukuin melkein kaiken mahdollisen ajan. Menin esimerkiksi heti töiden jälkeen nukkumaan, viikonloput saatoin pyhittää torkkumiselle.

Perheen myötä en toki voi enää rötvätä sängyssä. Olen AINA väsynyt, mikään määrä lepoa ei auta. Sosiaaliset tilanteet etenkin kuormittavat, niitä pitää rajoittaa vapaa-ajalla. Jos elämässä on liikaa stressiä, se näkyy herkästi uniasioissa.

En nukahda tai sitten herään aamuyöstä vatvomaan asioita.

Krooninen väsymys vaikuttaa mielialaan; voin olla räjähdysherkkä, itkuinen, aivosumuinen jne. Töissä keskittyminen on ajoittain todella vaikeaa.

Unettomina hetkinä makaan sängyssä ja kannan koko maailman murheita harteillani.

Katriina42

Ensimmäinen asia, johon pitkittynyt stressi vaikutti, oli uni. Nukuin huonosti, heräilin aamuyöstä murehtimaan asioita. Tätä jatkui kuukaudesta toiseen, en palautunut työstä enkä pystynyt rentoutumaan edes viikonloppuisin tai lomilla. Kävin työterveyshuollossa puhumassa ongelmista, mutta sieltä avuksi tarjottiin vain unilääkkeitä.

Unilääkkeiden avulla sain kyllä nukuttua, mutta lääkkeet aiheuttivat päiväväsymystä, kiukkuisuutta ja äkkipikaisuutta. Jatkuva väsymys vaikutti ruokavalioon siten, että iltapäivisin oli pakko ostaa kasapäin karkkia ja muita herkkuja. Sokerihumalan jälkeen vuorossa oli usein tunnin tai parin päiväunet. Sen seurauksena uni ei taas tullut illalla, vaan yö meni huonosti nukkuen. Kunnes taas seuraavana päivänä sama väsymys ja sokerihumala oli edessä. Väsymyksen vuoksi en jaksanut huolehtia terveellisestä ruokavaliosta tai ruoka-ajoista. Negatiivinen kierre vain syveni ja johti sairastumiseen.

Minna58

Nukkuminen on nykyään supervoimani. Osaan sulkea aivot yöksi vain nukkumista varten. Päivän asioiden miettiminen lakkaa noin klo 22 ja alkaa aamulla herätessäni. Jos yöllä herään jostain syystä, niin en jää valvomaan huolehtien ja stressaten vaan nukahdan pian uudelleen.

En muista vanhempieni, enkä sisarustenikaan valittaneen nukkumisen ongelmista useinkaan. Joskus ollaan nukuttu huonosti, mutta kellään ei ole ollut mainittavaa uniongelmaa. Me kyllä nukumme/nukuimme aina tarpeen tullen päiväunet. Ehkä tuon takia, asia on järjestyksessä.

Unitunteja kertyy päiväunien avulla riittävä määrä. Perheemme unikulttuuriin kuului jo lapsena, että väkisin ei tarvitse unta odottaa.

Me saimme lapsesta lähtien lukea kirjaa unilääkkeenä niin pitkään, kun haluttiin/tarvitsi. Olen nykyisin huomannut, että kirjan lukeminen ja kännykän plärääminen ovat täysin eri asioita. Lukeminen alkaa nukuttaa, mutta kännykän plärääminen stimuloi aivoja ja siten valvottaa.

Eli olen sen jättänyt illoistani kokonaan pois. Lukiossa jännitin tulevia ylioppilaskirjoituksia unihäiriöin, mutta se meni ohi ajattelutavan muutoksella.

Hulda 55

Työuupumuksen ja masennuksen myötä tulivat uniongelmat. Nukkuminen ja unen laatu heikentyiväti pysyvästi, vaikka masennus on nyt poissa. Olen kokenut ne kaikissa muodoissa. Näin painajaisia jatkuvasti pitkiä ajanjaksoja, olen herännyt omaan huutooni ja uikutukseen. Heräilin aamuyöllä enkä enää saanut unta. Nykyään uneen pääsy on vaikeaa ja nukkuminen on levotonta. Heräilen useita kertoja yön aikana, vaihdan asentoa, on kylmä, on kuuma. Jossakin vaiheessa elämää pakenin uneen. Saatoin mennä sänkyyn hyvin aikaisin ja maata unta odottaen. Olen ollut niin väsynyt, että olen mennyt lääkäriin pyytämään viikon sairauslomaa, että saisin nukkua. Ja sainkin sen.

Olen tehnyt mielikuva- ja rentoutusharjoituksia päästäkseni uneen. Myös jooga rauhoittaa unta. Piikkimatto tuudittaa minut usein uneen. Jos uni ei meinaa tulla, kaivan sen esille ja levitän vuoteelle. Lähes aina se auttaa, mutta noin tunnin kuluttua se on pakko ottaa pois ja silloin havahduin. Kuitenkin useimmiten uni voittaa sen jälkeen. Käytän satunnaisesti nukahtamislääkettä ja toisinaan kuureina melatoniinia.

Jos en nuku riittävästi olen väsynyt seuraavana päivänä. Keskittymiskyky kärsii ja mieliala laskee. Olen kai jossain määrin tottunut asiaan ja koska olen eläkkeellä, voin rytmittää tekemiseni vointiini mukaan. Päiväunia en osaa nukkua enkä ehkä uskallakaan, jos vaikka seuraava yö menisi vielä huonommin. Asiantuntijat ovat toista mieltä, mutta koska en ole ylettömän väsynyt, en tunne siihen tarvettakaan.

Iitu66

Unet on yksi vaikeimpia asioita minulle. Maanisessa vaiheessa en nuku kuin pari tuntia yössä, masennuksessa haluaisin vain nukkua mutten kykene vaipumaan kunnon uneen van heräilen tunnin välein, näen painajaisia ja ahdistavat ajatukset pyörivät päässä. Saatan maata päivät ja yöt eräänlaisessa horrostilassa/valveunesssa, jonka jälkeen tuntuu ettei olisi nukkunut juurikaan ja se väsymys ja aikaansaamattomuus ovat masennuksessa mielestäni vaikeita kestää.

Huonot unet ovatkin saaneet myös kroppani sekaisin pään lisäksi, enkä enää tiedä mitä voisin asian suhteen tehdä. Unettomina yön tunteina en osaa nousta sängystä ja tehdä jotain muuta kuten pitäisi, vaan makaan sängyssä ja ahdistukset ja pelkotilat valtaavat mielen. Ja kun ne kiihdyttävät esim. sykettä, on uudestaan nukahtaminen entistäkin vaikeampaa.

TinaS47

Jokainen tarvitsee tietyn määrän lepoa ja unta jaksaakseen arjessa. Olen ollut yleensä hyvä nukkuja mutta vuorokausirytmini ei ole oikein pysynyt kurissa tänä syksynä.

Olen mennyt liian myöhään nukkumaan.

Minulla on ollut ehkä vaikeuksia sopeutua uudessa asunnossani kesäloman jälkeen.

Mutta itseään ei yksinkertaisesti voi pettää tinkimällä yöunistaan kun tekee mieli tapittaa vielä telkkaria iltamyöhään tai jatkaa kirjan lukemista yms. Rutiineista ei auta luopua vaikka mitä mielitekoja olisi.

Lassi 49

Unirytmistä koetan pitää kiinni. Olen aina ollut ”hyvä” nukkumaan ja uni on ollut hyvä indikaattori: masennusjakson alkuvaiheissa ahdistavat ajatukset herättivät suden hetkellä ja niitä oli turhaa jäädä vatvomaan vuoteeseen. Toisaalta nukkumaan meno viivästyy, väsymys ei tunnu unen tarpeelta vaan turhauttavalta uupumiselta. Annan itselleni luvan katsoa kaikki mahdolliset hassut ja sympaattiset videot ja televisiosarjat kunnes silmiä alkaa painaa. Kun jossain vaiheessa huomaan hymyileväni jollekin niistä, se on hyvä merkki. Toipumisen käynnistyessä yöt eheytyvät, mutta kesti hyvän aikaa ennen kuin unen laatu paranee niin, että se on virkistävää ja aamulla herätessä saattaa muistaa nähneensä uniakin.

Johanna48

Unen lahjat minulla olivat hyvä olleet aina ja ne varmaan osaltaan kannattelivat pitkään menetyksien kestämisessä.

Kun romahdus tapahtui niin unet meni. Ahdistus esti nukahtamasta ja täytyi käyttää nukahtamislääkettä. Kuitenkin heräsin kesken yön. Väsymys kasaantui. Kesti aikansa rimpuilla irti nukahtamislääkkeestä. Unta tukevasta lääkkeestä irtauduin vasta, kun tunsin masennuksen väistyneen. Lääkkeestä irtautuminen siinä kohtaa kävi minulla helposti.

Jossain kohtaa aloin kuunnella äänikirjoja – tietopuolisia. Ne helpottivat yöllä herätessä.

Yöunen katkeaminen, yleensä klo 3-4 aikoihin, on edelleen vaivana, mutta suhtaudun siihen stressittä koska nyt olen eläkkeellä ja voin päivällä nukkua väsymystä pois kun tarvitsee.

JussiN66

Nukkuminen on heräilyä pitkin yötä, mutta nukahdan melko pian uudelleen. Jos herätyskello ei ole soimassa, nukun vaikka 12 tuntia yhtä kyytiä.

Kaarina55

Itsellä unet alkoi heikkeneen jo paljon ennen lopullista romahdusta pimeään.

Unet hyvin katkonaisia. Uneen pääsy ongelmallista. Jouduin käyttään unilääkkeitä ja ikävä kyllä edelleen mutta satunnaisesti.

Tällä hetkellä unen kanssa on isoimmat haasteet tässä toipumisessa. Kun uni huonoa, mieli laskee äkkiä erittäin matalalle. Käytän pimennyskaihtimia makuuhuoneessa, pidän huoneen viileänä ja korvatulpat.

En voi käyttää mitään kofeiinipitoista koska sitten lähtee loputkin unet. Älylaitteet ym pitää jättää hyvin aikaisin illalla. En pidä puhelinta esim. makuuhuoneessa eli ei tule mieleen alkaa sitä vilkuilemaan.

Illalla vältän sokeripitoista syömistä koska myös sokeri buustaa aivoja kierroksille.

Koitan syödä noin 1-1,5h ennen nukkumaan menoa ettei ainakaan yöllä nälkä valvota.

Minttu52

Masennus on heijastunut vointiini varsin kokonaisvaltaisesti. Erityisesti nukkuminen oli vaikeaa, sillä ahdistavat ja synkät ajatukset velloivat mielessä jatkuvasti eikä unille ollut helppo rauhoittua. Heräsin usein ”virkeänä” jo ennen kellon soittoa, vaikka samalla tunsin olevani todella väsynyt. Kehoa ei saanut rauhoittumaan tai rentoutumaan.

Uni heijastuu todella nopeasti mielialaani.

Huonosti nukkuneena olen apaattinen ja alakuloinen, enkä tahdo löytää motivaatiota mihinkään mukavaankaan tekemiseen.

Unettomina hetkinä nousen suosiolla sängystä ylös. Kirjan ääneen lukeminen tahdittaa hengitystä rauhoittumaan ja ohjaa ajatukset väkisin muualle. Tämä helpottaa myös paniikkikohtauksen sattuessa.

Tuuli32

Kun tilanne kotona oli haastava, nukkumaanmeno oli päivän odotetuin ja samalla ahdistavin hetki.

Pyörin sängyssäni ja kaikki ajatukset kiersivät kehää.

Keksin viimein, että otin itselleni joka ikinen ilta hetken omaa aikaa. Sytytin kynttilän, katselin liekkiä ja hengittelin hetken syvään.

Sitten etsin päivästä jonkun hyvän asian ja keskityin ajattelemaan sitä.

Sasa 56v.