Masennus kuin ikisade: Masennus vei voimat, värit, kyvyn haaveilla. Miten masennus vaikuttaa elämään

MASENNUS VEI VOIMAT, VÄRIT, KYVYN HAAVEILLA Mielenterveyden keskusliitto

Masennus tuntuu siltä kuin ihminen menisi rikki. Into häviää ja keskittyminen loppuu.

Harmaan kirjon värejä ei enää ole, on vain mustaa ja valkoisesta näkee häivähdyksen satunnaisesti.

Masennus vie kaiken, voimat, elämänilon, kyvyn haaveilla.

TinaS47

En jaksa siristää silmiäni näköäni tarkentaakseni sumuni keskeltä.

Ikävä muisto välkkyy muistissa, siitä että olen ollut ehjä ihminen.

Ajattelin, nauroin, muistin, osallistuin, olin aktiivinen.

Aivot ovat näivettyneet johonkin löysään harmaaseen hyytelöön ihan pieneksi käyttökelvottomaksi palaseksi.

Sielukin on kuin linnun oksennuspallo.

Tympeä plösähdys.

Masennus on ongelmalukko minussa, ilman avaajaa. Tiedän, että avain lukkoon on minussa itsessäni. En vain jaksa sitä etsiä.

Se on tehtävä silti.

Kielo 53

Olen elämäntilanteestani johtuen luisunut etäälle ystävistäni / kavereistani. Kun elämä on ollut vuosikausia silkkaa selviytymistä päivästä toiseen, en ole jaksanut pitää yhteyttä muihin kuin läheisimpien sukulaisiin.

Sasa 56v.

Masentuneena ei aina jaksa nousta edes sängystä tahi keittää itselleen aamukahvia tai laittaa edes ruokaakaan. Kerhotoiminta, jossa saa jonkun toisen keittämät kahvit virkistää kummasti.

Kaikkinainen peseytyminen ja suihkussa käyminenkin tahmoo masentuneena ja on vaikeaa, helppoa on vain jääminen kotiin ja käpertyminen yksikseen sänkyyn suojaan kaikelta, kun eihän sillä likaisella tukallakaan viitsi lähteä ulos.

Minulle ainakin on masentuneiden vertaistuki auttanut, kun voi lähteä tuttuun oma-apuryhmään keskustelemaan saman kokeneiden kanssa. En ole masennukseni kanssa yksin.

Masennus on siis itselläni vaikuttanut oikeastaan kaikkeen. Onneksi tässä iässä osaa olla jo itselleen armollinen ja ymmärtää mistä kaikesta masennus/ paha olo juontaa juurensa.

Silti se on eräänlainen mukana kulkeva mörkö, josta ei koskaan voi tarkkaan tietää milloin se taas iskee päälle.

Tiina62

Sipuli

Masennus saa minut toimimaan kuin robotti eli se vie kaiken ilon kaikesta.

Sari 53v.

Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja minulla on ollut vaikeita masennusjaksoja. myös psykoottinen masennus. Pisin jakso kesti melkein vuoden. Liikunta on minulle ihan elinehto kaikin tavoin, silloin kun en pysty ollenkaan liikkumaan, olen jo tosi huonossa jamassa.

Normaalisti urheilenkin 1-2 kertaa päivässä.

Kun masennus iskee, se vaikuttaa kaikkeen, liikkumiseen, ruokavalioon, uneen. Kotoa on vaikea lähteä edes lenkille ja vaikka kuinka yrittää ajatella sitä hyvää oloa mitä liikunnasta saa, joutuu pakottamaan itsensä toimimaan. Lievemmässä masennuksessa urheilu, etenkin ulkona, auttaa oloon kohtuullisen hyvin, mutta kun vointi huononee, ei enää jaksa liikkua – kun sitä eniten tarvitsisi.

Yleensä myös syön terveellisesti ja säännöllisesti mutta masennus vaikuttaa myös siihen. Ei enää jaksa kokata eikä suunnitella aterioita, ruokailut menee leivän puputtamiseksi.

TinaS47

Masentuneena minua ei kiinnostanut sitten niin mikään. Olisin vain halunnut uppoutua omaan mustaan maailmaani. Söin kaikkea koko ajan vaikka minulla ei ollut edes nälkä, mutta eipä minulle tullut edes kylläisyyden tunnettakaan ja tämä näkyikin sitten puntarissa.

Olisin tahtonut vain olla paljon sängyssä. Jos oli huono päivä, niin sängyssä vietin joko päivän, nukkuen.

Masentuneena mieli oli musta ja usvainen. Koin että masennus vei multa väliaikaisesti järjen ja ajattelukyvyn. Ja välillä jopa konkreettisen toimintakyvyn.

Epätoivossa kasvanut vm79

Mutta, jos tulee pienikin vastoinkäyminen, esimerkiksi rahat alkavat loppua ennen seuraavaa palkkapäivää taikka pikku riita puolison kanssa, saa mielen alas.

Olen joskus ihmetellytkin, miten ihmeessä niinkin pieni asia kuin pieni sanasota kumppanin kanssa on kuluttavaa ja olen aivan maassa. Tai jos huomaan, että en ole jaksanut moneen päivään laittaa tiskejä koneeseen enkä puhtaita kaappiin, tunnen olevani sysipa*ka kumppani, joka ei tee yhtään mitään kuin laiskottelee vaan.

Masennukseni kanssa on ollut kuin vuoristorataa. Edelleenkin pienet, ja toki isotkin, vastoinkäymiset vaikuttavat suuresti niin nukkumiseeni, syömiseeni kuin liikkumiseeni.

Rosso42

Masentuneena helposti jään kotiin toimintakyvyttömänä. Yritän laittaa itselleni pieniä tavoitteita itsestä huolehtimiseen,: hampaitten ja hiusten pesu, sängyn petaaminen, säännöllinen ruokailu, ulos joka päivä.

Tyytyväisyyttä saan kun onnistun tavoitteissani ja masennus helpottaa, lääkitys on minulla tukena. Tämäkin menee ohi!

Taina61

Jokaisella kerralla masennus on vienyt minulta unet. Puren hampaita, en saa unta ja heräilen huolimatta vahvoista lääkkeistä.

Onneksi minun kohdallani masennus ei ole vaikuttanut syömiseen muuten kuin etten jaksa juuri itse ruokaa tehdä. Sängystä on vaikea päästä pois tai kodista ylipäätään.

Hyvä että vessaan jaksoi raahautua.

Masennus on mörkö, jonka varjossa ihminen joutuu hetken olemaan. Sieltä kun saa ensin pikkuvarpaan pois niin alkaa nähdä valoa.

Sipe54

Masennus on vaikuttanut minun kohdallani sekä liikkumiseen, syömiseen että nukkumiseen. Pahimpina aikoina tilanne liikkumisen kanssa oli se, että hyvä kun jaksoi hengittää ja vähäinenkin ulkoilu oli kävellä töpöttelemistä kuin vanhalla isännällä.

Olisin vain halunnut nukkua aina ja aamulla ensimmäinen ajatus oli, että tulisipa pian ilta, että pääsisi nukkumaan. Kauniina aurinkoisena päivänäkin mieluusti vetäytyi pian heräämisen jälkeen takaisin omaan huoneeseen, veti pimennysverhot eteen ja meni sänkyyn.

Paino ei oikeastaan missään vaiheessa noussut eikä laskenut ja ruokahaluakin oli, vaikkei itse syöminen juuri olisi huvittanutkaan eikä tuottanut mielihyvää. Söin ikään kuin itseäni vahingoittaakseni; en varsinaisesti ahminut suuria määriä, mutta tanakkaa ”dieettiä” noudatin kyllä. Etenkin voita ja 10 %:sta luonnonjogurttia ja rasvaista tilamaitoa käytin oikein uhan päälle ja korostuneesti. Aamiaiseksi hyvin usein pannulla käristelin paketin pekonia ja sekaan munakkaaseen tyypillisesti 6-7 kanamunaa. Hyvää oli ja on kyllä edelleenkin :) Jukka58

Eniten masennus on itselläni vaikuttanut nukkumiseen. Vaikka en aina muista syödä ja liikun liikaa, koen että ärsyttävin vaikutus on unen suhteen. Ja unen heikko laatu taas vaikuttaa kaikkeen muuhun elämään.

Onneksi yleensä jos on monta huonoa yötä, elimistä korjaa itseään eli jonain iltana sitä ns. sammuu kuin saunalyhty.

Sari 53v.

Ajoittain masennus on aiheuttanut minussa voimakasta väsymystä enkä ole jaksanut liikkua riittävästi. Pahimpina masennusjaksoina olen vain nukkunut päivisin jaksamatta ryhtyä mihinkään. Yöunet ovat olleet katkonaisia ja olo on ollut ahdistava. Tuntuu siltä, että masennus on vaikuttanut uneni laatuun pysyvästi - en muista koska minulla olisi ollut yö jonka olisin nukkunut rauhallisesti koko yön ja herännyt virkeänä.

Piilossa66

Masennuksen kanssa voi tulla toimeen, mutta se on minulle ainakin ollut niin pitkä matka siihen, että vähän kauhistuttaa ajatellakin mennyttä...!

Se liikkumattomuus, yltiöpäinen herkkujen syönti, alkoholin käyttö, nukkuminen - välillä en muuta tehnytkään kuin nukkunut. Toisinaan, parempina hetkinä, tuntui pärjäävän hyvin lyhyillä unilla. Tosin jos tätä jatkoin kauan, ei mennyt aikaakaan kun jo väsymys puski "masennuksen syövereihin" ja taas mentiin alamäkeä.

Kesti todella kauan tajuta, kuinka äärimmäisen tärkeää on säännöllinen rytmi, tarpeeksi lepoa ja unta sekä rauhoittumiset iltaisin. Itse yritin lueskella iltaisin kirjaa, mutta haaste osoittautui liian vaikeaksi ja päätin heittää aivot narikkaan vain katselemalla teeveetä, ihan jotain lemppariohjelmaa. Ei mitään vaikeaa seurattavaa vaan vaikka komediaa.

Itselle se ainakin toimi kun sai nauraa. Vaikka oli masentunut ja päivällä oli viimeksi ajatellut, ettei tee-yhtään-mitään.

Kyllähän se syöminen, uni ja liikkuminen kulkevat käsi kädessä niin masentuneella kuin ei-masentuneella. Perusjutut, jotka olisi olla hyvä hallussa.

Rosso42

Illalla olen virkeämpi ja koska harrastan kirjoittamista, paneudun usein kirjoittamaan tarinoita ja runoja. Runoja teen mielelläni valokuviin. Ne inspiroivat minua ja pidän kovasti runoilla niihin, silloin syntyy runokuvia. Kirjoittaminen on kuitenkin nykyään väkinäistä ja joudun pakottamaan itseni siihen. Valvon pitkälle iltayöhön, luen ja kuuntelen radiota.

Unta en saa ennen kuin otan nukahtamislääkkeen. Illalla tunnen suurta masennusta ajatellessani kaikkea menneisyyttäni. Mietin, miksi kaikki on mennyt huonosti, enkä löydä paljon ilonaiheita elämästäni.

Kun herään aamuisin, se on todella vaikeaa. Pakotan itseni keittämään puuron ja ottamaan aamupalan kanssa kaikki lääkkeet. Sen jälkeen painun takaisin vuoteeseen ja nukun monta tuntia aamupäivän aikaan.

Sitten taas herätessä siitä, en millään tahdo käynnistyä. En jaksa siivota kotiani ja koen siitä huonoa omaatuntoa. Olisi hyvä jos koti olisi siisti ja puhdas. Olen käyttänyt välillä siivouspalvelua, kun itse en jaksa.

Riitu68

Yleisesti varmaan voi sanoa, että ongelmia on masennuskauden aikana liikkumisessa, ruokavaliossa ja nukkumisessa.

Kuinka vakavia ongelmat ovat johtuvat masennuksen syvyydestä ja pituudesta.

Pahimmillaan ei pysty nukkumaan, ruoka ei maistu eikä pysty lähtemään kotoaan mihinkään

Masennus on vaikuttanut kaikkeen elämässä: syömiseen, juomiseen, liikkumiseen ja nukkumiseen, motivaatioon sekä elämänhaluun yleensä.

Emäntä60

Marja58

Masennus heijastui itsetuntooni voimakkaasti. Häpesin kehoani ja surin sitä, etten voisi koskaan näyttää hyvältä kuten muut, kutistin itseni muiden rinnalla. En nähnyt itsessäni minkäänlaisia kykyjä elämänmuutokseen, vaikka koin painetta olla jotain muuta kuin mitä olen. Olin siis kovassa ristipaineessa, jossa en pystynyt vastaamaan omiin odotuksiini siitä, mitä minun pitäisi olla, jotta riittäisin.

Liikkumiseen suhtauduin yksinomaan työvälineenä oman kehoni muokkaamiseen, mutta suurimman osan ajasta kyvyttömyyden tunne esti minua ylipäätään aloittamasta. Surin jo valmiiksi epäonnistumisia, joita seuraisi, kun yrittäisin. Toisaalta myöhemmin koitti vaihe, jolloin liikunta oli tapa purkaa pahaa oloa. Sanattoman ja näkymättömän tuskan muuttuminen fyysisiksi tuntemuksiksi osin kevensi, mutta toisaalta oli myös tapa rankaista itseäni.

Tuuli32

Olen huomannut, että eniten masennus vaikuttaa minulla ruokahaluun.

Menetän ruokahaluni ja syöminen alkaa tökkimään. Ei tule selkeää näläntunnetta, joka pakottaisi syömään ja siksi on helppoa tavallaan unohtaa syöminen. Siitä tulee pakkopullaa, koska syötävä kuitenkin on. Ja kaikki epäterveellinen kuten sipsit, karkit ja limppari tulevat mukaan eli ne kyllä maistuvat.

Toinen mihin masennus vaikuttaa on liikkuminen eli se vaan jää pois.

Ei halua lähteä edes käymään kaupassa, saati lenkillä. Nojatuolista ja netflix:stä (plus tietty herkut) muodostuu päivien sisältö. Ja vielä kirsikkana kakun päälle, niin masennus vaikuttaa myös unenlaatuun.

Nukahtaminen on vaikeampaa eli saattaa mennä useampi tunti ennen kuin saa unenpäästä kiinni, jos sittenkään edes saa. Välillä tuntuu myös, ettei unta vaan saa tarpeeksi eli voisi melkeinpä asua sängyssä. Kun nukkuu ei tarvitse kohdata omaa pahaa oloaan eikä varsinkaan taistella sitä vastaan.

Kannan toivoa mukanani, 1984

Kaikkeenhan se vaikutti. Koska myös taloudellinen tilanne oli silloin huono niin jokainen penni piti laskea aina. Että se stressasi. Tämä vaikutti sitten ostettavan ruoan laatuun. Oli varaa vain halvimpaan mahdolliseen.

Masennus on vaikuttanut niin, että se lannistava kärsimys on tuhonnut toiminnallisuuden tyystin. Juuri siksi masentuneen kannattaa mielestäni käydä jossain järjestetyssä toiminnassa.

Pakottaa itsensä vaikkapa kuntouttavaan työtoimintaan tai osapäiväiseen työhön tai vertaistensa kohtaamisiin, tai vaikka kansalaisopistojen kerhoihin. Ihan sama mihin, mutta johonkin edes.

Tuo ”pakollisuus” muuttuu automaatioksi ja rutiiniksi. Se voi hyvinkin olla se ratkaiseva silta kuntoutumiselle takaisin normaalimpaan elämään. Juuri siihen, että saa toimintakykyään ja elämäniloaan takaisin. Tuolloin et ihan kokonaan katoa kotiisi peiton alle. Se että käy jossain on palkitsevaa. Sainpas käytyä taas siellä, jes. Näiden pienten onnistumisten kautta sitten alkaa tehdä enemmän asioita. Tuossa rutiininomaisessa jossain käymisessä on myös liikuttava puolensa. Saat edes ne askeleet liikuntaa.

Kun masennus oli pahana tein vain ihan välttämättömimmän. Eli kävin vain kaupassa ja kuntouttavassa työtoiminnassa kolmena päivänä viikossa. Muuhun en kyennyt. Juuri ja juuri sain hoidettua vaatehuoltoni niin että puhtaat vaatteet päällä. Mutta koti oli siivoton. Tiskit tiskasin kerran viikossa, imuroin tuolloin kerran kuukaudessa, silloinkin kahdessa osassa, ikkunanpesut jäivät, en tomuttanut mattoja. Joskus katsoin samaa elokuvaa 5 kertaa peräkkäin, ns. turvaelokuvaa, koska ahdisti niin paljon. Tuolloin myös nukuin huonosti, koska ahdisti niin paljon. Tai nukuin milloin sattuu. Juuri tuon unen epäsäännöllisyyden takia suosittelen noita kuntouttavia toimia, kerhoja ja osapäiväistä työtä.

Hulda 55

Alun perin nopea kymmenien kilojen lihominen alkoi mielialalääkkeestä. Ja kun minulla meni muutenkin niin huonosti niin en oikein jaksanut välittää painon noususta.

Tottakai se harmitti ja ahdisti, mutta sitä pyrki vaan pysyttelemään hengissä silloin.

Peilikuva ja kroppa olivat toissijaisia.

Ja olihan asian edessä voimatonkin. En tarkkaan ottaen

Olen kamppaillut masennukseni kanssa yli 6 vuotta. Alku oli pelkkää oleilua ja ikkunasta ulos tuijotusta sekä päivittäistä itkeskelyä. Eli masennus vaikutti ihan kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. Sekä masennukseen liittyi vihan tunteita sekä huonouden tunteita sekä eristäytymistä erakoitumiseen asti.

Ihminen uppoaa yhä syvemmälle suohonsa menettäessään masentumisensa lisäksi myös fyysistä terveyttään, ja liikkuminenkin hankaloituu. Puhumattakaan muutoksista totutussa ulkonäössä. Ja miten paljon nämä kaikki muutokset vaikuttaisivat normaaliinkin ihmiseen, saati sitten jo masentuneeseen.

Irma21

Hulda 55

Sairastuin masennukseen yläasteella, mutta oirehdintaa on ollut viidennestä luokasta lähtien. Takana on siis pitkä historia mielenterveyspalvelujen parissa.

Olen menettänyt suuren osan nuoruudestani sairaalan osastoilla, sekä masennuksen synkkyydessä. Sairastuin niin varhain, etten oikeastaan tiedä kuka minä oikeasti olen.

Identiteetti ja persoona ovat siis hakusessa.

Olen ylpeä itsestäni, sillä kaikesta huolimatta sain suoritettua yläkoulun sekä lukion, sairaalajaksoista huolimatta. Helpottavia tekijöitä olivat esimerkiksi koulun välittävä henkilökunta, oman koiran kanssa touhuaminen sekä ystävät, jotka ovat tukeneet minua matkani varrella.

Johanna21

Elämäntapojeni muututtua masennuksenikin vaikuttaisi olevan remissiossa, voiko noin sanoa. Koska liikun enemmän, syön terveellisemmin, enkä käytä alkoholiakaan niin mielialani ovat selvästi kohonneet monenlaisen tekemisen myötä. Minusta ulkoilu JA tekeminen on se Tie, keskeinen tapa pärjätä masennuksensa kanssa, kuntoutua. Ja koska olen toimeliaampi ja tyytyväisempi elämääni niin olen alkanut harrastaa myös uusia juttuja. Palkkatuetun toimistotyön pätkän jälkeen menin kansalaisopiston kursseille: Luovaa kirjoittamista ja englannin keskustelukerho keväällä ja nyt syksyllä akvarellimaalaus ja grafiikka uusina harrastuksina. Myös luonnon valokuvaaminen on rakas harrastus.

Hulda 55

Sairastan kausittaista masennusta, joka tulee epäsäännöllisen säännöllisesti – onneksi nykyään harvemmin ja usein samoja merkkivaloja välkytellen, jotta osaan reagoida oireisiin nopeammin ja hakeutua avun piiriin.

Masennus latistaa kaikki tunteet – ei ole oikein iloa, ei oikein surua.

Jokainen tunti on väritön ja valoton, minuutit samanlaisella tavalla laahustavia.

Johanna48

Masennus

Vuosien vieras kehossani Se vei kaikki voimat ja elämänilon jopa ruokahalut-ja mieliteot!

Nosti stressitason ja ahdistuksen Olotilana kuin raskas kivireki Mielessä jatkuva sumuinen maisema sekä sammuneet valot Lempiväreinä musta ja harmaa Nakerti itseluottamusta äänellä uskotellen ettei sinusta ole mihinkään Yhteistyössä mielen egon kanssa tuhosi tulevaisuuden suunnitelmia Yritti sammuttaa sydämesi luovan palon!

Turtuneena kaatoi lopulta sänkyyn josta ei ollut ylöspääsyä ,edes uuteen päivään Sulki yhteyksiä, koska masennuksesta ei uskalla puhua ja läheiset olivat liian avuttomia auttaakseen Koska masennus mielletään hulluudeksi ja kietoutuu pelon maailmaan Mitä läheiset tekevät jos kertoisi masennuksen vaivaavan?

Sulkevat oven vai tarjoavat apua?

Entä jos se on myös yksinhuoltajan vaiva?

Viedäänkö sen perusteella huoltajuus?

Toki tämäkin oli vain harhaa silti oikeudessa sinua kohtaan vallankäytön välineenä Taas maailma perustui isoon illusioon omituiseen kuplaan jonka sisälle oli hyvä käpertyä ja mennä turvaan Koska ilman sitä olisi suojaton Silti askeleiden matkalla eheämpään arkeen aikanaan tämäkin turvaksi luultu kupla puhkesi Onneksi!

Koska masennus opetti kehon uupumuksen myötä rakastamaan ja näkemään -kuinka tärkeä ja korvaamaton sinä olet!

Taiteilja nainen -44v-