Ennakkoluuloa vai epäluuloa?

UUDET OUDOT ASIAT ovat ihmisen aivoille haaste. Aivot yrittävät kovasti tietää, mikä vastaan tullut kummajainen on ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Tulkinta uudesta asiasta ei voi perustua mihinkään muuhun kuin siihen, mitä ajukoppaan on aiemmin ajettu.

Muutama kesä sitten tapasin uimareissulla kummajaisen. Jossain sadan metrin päässä veden päällä liikkui joku. Se joku oli ison kurpitsan kokoinen.

Sitten alkoi ajukoppa tarjota vaihtoehtoja. Taitaa olla risukasa, mutta ei voi olla, koska risukasa ei liikkuisi samaan suuntaan. Ehkä se on sorsa, joka on sotkeentunut risukasaan. Kummajainen tuli lähemmäs ja sitten alkoivat tulla tolkummat arviot. Siinähän ui siro sarvipää. Ilon ja liikutuksen kyyneleitä alkoi pakata silmään. Ajukoppa kertoi, että et enää koskaan tule uimaan kesäillassa kauriin vierellä.

Tuumailu vieraan äärellä ei ole epäluuloa vaan ihmisyyttä.

Vieraan edessä jähmettyminen on toinen hoksaamani reaktio. Joskus 70-luvulla menin ihan tönköksi, kun piti ensimmäistä kertaa jutella tummaihoisen kaverin kanssa.

Sama tapahtuu oudon ruuan kanssa. Pitää katsella ja sörkkiä ennen kuin uskaltaa suuhunsa laittaa. Viimeksi tämä tapahtui tavatessani peikonlehden hedelmän. Katselun ja sörkkimisen jälkeen maistelin ja hyväksi havaitsin. Ehkä vanha sanonta ’kahtoo kun lehmä uutta navettoo’ koskee muitakin kuin lehmiä ja navettoja.

Ennakkoluulo on outo käsite. Siihen liitetään jotain huonoa tai kielteistä. Parempi sana olisi epäluulo. Ennakkoluulo sopii hyvin ennakolta luulemiseen, jota itse pitää helposti tietämi- senä. Voi esimerkiksi ennakkoluulla, että peikonlehden hedelmä on punainen. Epäluuloa taas olisi se, että pelkäisi hedelmän räjähtävän tai sen olevan myrkytetty, vaikka toisin olisi kerrottu.

Epäilen, että edellä mainittu jähmettyminen uuden edessä on hyvä ja elämää säilyttävä reaktio. Suinpäin mukavan näköisiä möttösiä syömään ryhtyneet eivät ole ehtineet edes sukua jatkamaan. Tuumailu vieraan äärellä ei ole epäluuloa vaan ihmisyyttä.

PALAAN MÖRKÖIHIN. Useimmilla suomalaisilla on jonkinlainen käsitys siitä, millainen mörkö on, vaikka kovin moni ei ole mörköjä nähnyt. Useimmat meistä hoksaavat, että mörön mielikuva on vain mielikuva, vaikka se tuntuukin tutulta.

Harmillisempaa on, jos ei hoksaa toisiin ihmisiin liittyvien mielikuvien olevan vain mielikuvia. Ajukoppa on meillä kaikilla täynnä ennakkoluuloja eli aiemmin opittuun perustuvia ennakko-oletuksia.

Asioiden tutkiminen ja sörkkiminen alkaa korjata ennakko-odotuksia vastaamaan paremmin monimutkaista ja kiinnostavaa todellisuutta. Vieraiden ihmisten kohdalla tutustuminen on sitä tutkimista ja sörkkimistä. Vain tutustumalla voi tietää millaisia ovat ukrainalaiset, lattajalkaiset, moottoripyöräilijät, MS-tautia sairastavat, räppärit tai upporikkaat. Tarkempi epäluuloton tarkastelu voi johtaa siihen, että lattajalkainen motoristi osoittautuu myös miellyttäväksi supliikkimieheksi, kuuden lapsen isäksi ja it-asiantuntijaksi. Voi hän olla myös ärsyttävä öykkäri ja keihäänheittäjä.

Kaikillla Kuopiossa asuvilla noin sadan eri kansallisuuden edustajillakin on se ajukoppa. Täynnä ajatuksia, joita en koskaan osaisi itse ajatella. Tarinoita kokemuksista, joihin minulla ei koskaan ole mahdollisuutta. Ajukoppien sisältöjen jakaminen on mukavaa.