Ensiharvennukset ovat liian voimakkaita

Metsäkeskuksen tekemien korjuujälkitarkastusten mukaan vain joka viides ensiharvennus saa arvosanan hyvä. Neljä viidestä saa arvosanan huomautettavaa tai virheellinen, mikä tarkoittaa, että jäljelle jäänyt puusto ei määrältään tai laadultaan ole enää metsänhoitosuositusten mukainen. Pääsyy huonoon arvosanaan on se, että puusto on hakattu liian harvaksi.

Ensiharvennuksen oikea voimakkuus ja harvennuksen ajoitus on tarkkaa puuhaa. Liian aikainen ja liian voimakas harvennus aiheuttaa kasvutappioita. Harvennuksen viivästyminen taas supistaa liikaa puiden latvuksia ja lisää hakkuun jälkeisen myrskytuhon riskiä.

Tarkastusten tuloksista arvioitiin myös sitä, onko ensiharvennuksen ajankohta ollut oikea. Hieman yllättäen paljastui, että 20–30% ensiharvennuksista tehdään liian aikaisin. Puuston pohjapinta-ala ei siis ole vielä kivunnut harvennusmallien alimmalle harvennuskäyrälle. Liian aikainen harvennus johtaa käytännössä aina siihen, että myös jäävän puuston määrä on alle suositusten.

Ajourat leveitä, korjuuvaurioita vähän

Korjuuvaurioita ja maastovaurioita ensiharvennuksilta löytyy varsin vähän. Kolikon kääntöpuoli on se, että korjuuvaurioiden välttämiseksi isoille koneille tehdään suosituksia leveämpiä ajouria. Drone-kuvat paljastavat, että ajouraverkosto vie tilaa usein vielä enemmän, kuin mitä maastossa kävellen tehty tarkastus kertoo. Ajourien risteykset ja jyrkät mutkat ovat pahimmillaan lähes pieni aukoja ja ne näkyvät parhaiten dronen kuvilta. Ajourat ovat liian leveitä tai niitä on liikaa joka neljännellä työmaalla, jossa on kerätty pienpuuta. Muilla ensiharvennuksilla hieman harvemmin.

Tarkastuksen virheellinen arvosana tarkoittaa, että jäävän puuston määrä ei täytä edes lain minimiä tai korjuuvaurioita on enemmän kuin laki sallii. Minimi jäävälle puustolle on noin kaksi kolmasosaa metsänhoitosuositusten minimistä. Näin harvaksi on hakattu reilu kymmenys työmaista. Metsälain mukaan metsänomistajalla on näissä tapauksissa uudistamisvelvoite. Vain yksittäisissä tapauksissa metsäkeskus on vaatinut metsän uudistamista. Korjaavaksi toimenpiteeksi on toisin sanoen yleensä hyväksytty se, että metsä jätetään kasvamaan.

Taimikot tulee hoitaa oikein ja oikeaan aikaan

Ensiharvennusten korjuujälkitarkastusten perusteella näyttää siis siltä, että ensiharvennuksilta haetaan tietty kertymä, oli lähtöpuusto millainen hyvänsä. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, että metsätalouden tulee olla kannattavaa metsänomistajan lisäksi myös metsäkoneyrittäjille ja puun ostajille.

Jos taimikko on aikanaan jäänyt hoitamatta ja ensimmäinen koneellinen korjuu joudutaan tekemään tiheään riukumetsään, on hyvää lopputulosta vaikea saavuttaa. Liian voimakkaan harvennuksen lisäk-

”Jos taimikko on aikanaan jäänyt hoitamatta, on hyvää lopputulosta vaikea saavuttaa.”

si kasvutappiota aiheuttaa se, että jäävä puusto on jokseenkin varmasti huonompilaatuista kuin mitä se olisi, jos taimikonhoito olisi tehty ajallaan ja parhaille puille annettu tilaa kasvaa. Seuraava harvennus myös siirtyy tai yksi harvennus jää kokonaan pois. Jos ensiharvennus ajoitetaan ja toteutetaan metsänhoitosuositusten mukaan, niin tavoitteellinen noin 40 m3/ha kertymä saavutetaan hyvin. Metsänhoitosuositusten harvennusmallit ovat varsin helppolukuisia eivätkä vaadi mitään sellaista erityisosaamista, jota jokainen metsänomistaja ei voisi ja kannattaisi hankkia. Tarkkaa lukua, kuinka paljon liian voimakkaat harvennukset aiheuttavat kasvutappiota yhdellä tilalla tai valtakunnallisesti, on vaikea antaa. Todennäköisesti kyseessä on kuitenkin ongelma, joka alkaa näkyä jo metsien kokonaiskasvussa ja on yksi selitys sille, että valtakunnan metsien kokonaiskasvu on hieman notkahtanut.

Ari Nikkola

rahoitus- ja tarkastuspäällikkö, Suomen metsäkeskus, läntinen palvelualue

Korjuujälkitarkastusten tulos on liukunut huonompaan suuntaa jo useamman vuoden. Pääsyy on se, että ensiharvennukset ovat entistä voimakkaampia.

Kyröläisen koivikon myöhäinen mutta hyvä harvennus

Hämeenkyröläisellä harvennushakkuulla korjattiin elokuun lopulla noin kymmenen hehtaarin leimikkoa, jossa ensiharvennus on viivästynyt. Valtaosa leimikosta on vanhaa peltoa, joka on metsitetty vuosikymmeniä sitten. Jätettävä puusto on pääosin koivua.

– Leimikolta kertyy sekä ainespuuta että energiarankaa, jälkimmäistä kuitenkin reilusti enemmän kuin kuitu- saati tukkipuuta, kertoo alueen metsäasiantuntija Lasse Veteläsuo. Harvennuksella ollaan liian myöhään, mutta korjuujälki on hyvä ja jäävän puuston määrä vähintäänkin riittävä. – Vanha pelto on rehevää maata, joten kasvuvoimaa riittää. Kyllä siihen hyväpuustoinen metsä

HÄMEENYRÖ

saadaan, vaikka kasvua onkin menetetty harvennuksen viivästymisen vuoksi, Veteläsuo sanoo.

Runkoja poistuu lukumääräisesti paljon, mutta puusto on päässyt sen verran riukuuntumaan, että koivut korjataan energiarankana. – Kuitupuuksi tehtynä kertymä olisi jäänyt reilusti pienemmäksi. Ensiharvennuksen oikea-aikaisuus on puuston järeytymisen kannalta tärkeää, mutta kelvolliseen lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Nyt hakattavalta leimikolta olisi kymmenen vuotta sitten kertynyt selvästi vähemmän energiapuuta, eikä sille todennäköisesti olisi jäänyt korjuukustannusten jälkeen minkäänlaista kantohintaa. Toisaalta nuoren metsän kunnostukseen maksetaan tukea, jos kohde täyttää Kemeran kriteerit. – Energiapuun kysyntä on viime vuosina kasvanut ja hinta nous-

”Etenkin tapauksissa, joissa harvennus on viivästynyt ja puusto riukuuntunut, jäävän puuston pohjapinta-ala menee helposti alle suositusrajan, vaikka runkoluku täyttäisi suosituksen selvästi.”

Kesällä tehtävässä harvennushakkuussa on tärkeää suojata ajourat painumien välttämiseksi.

sut. Viivästyneen harvennuksen vuoksi energiarankaa kertyy leimikolta paljon, mutta toki korjuukustannus mottia kohti on

suurempi kuin järeämpää puuta hakatessa, Veteläsuo toteaa.

”Kyllä siihen hyväpuustoinen metsä saadaan”

Koivikko tai männikkö näyttää helposti liian harvalta

Vastikään harvennettu koivikko tai männikkö näyttää usein liian harvalta. Kuusikossa näkymä on harvennuksen jälkeen erilainen, mikä johtuu siitä, että alaoksat eivät kuusesta samalla tavoin karsiudu kuin runsaammin valoa vaativilta koivulta ja männyltä. – Ensiharvennuskoivikossa tai männikössä neljän ja puolen metrin ajoura näyttää juuri niin leveältä kuin se on. Kuusikossa saman levyinen ura voi helposti näyttää metrin verran kapeammalta, sanoo metsäasiantuntija Aapo Latvajärvi. Suomen metsäkeskuksen tekemien korjuujälkitarkastusten tulosten perusteella etenkin ensiharvennusten laadussa näyttäisi olevan parantamisen varaa, kuten rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Ari Nikkola omassa tekstissään kertoo. Latvajärvi huomauttaa, että harvennusmalleissa jätettävän puuston määrän mittarina käy-

Hämeenkyröläisestä harvennusleimikosta kertyy runsaasti energiapuuta, pääosin koivurankaa.

tetty pohjapinta-ala ei aina ole kovin kuvaava. – Etenkin tapauksissa, joissa harvennus on viivästynyt ja puusto riukuuntunut, jäävän puuston pohjapinta-ala menee helposti alle suositusrajan, vaikka runkoluku täyttäisi suosituksen selvästi. Korjuujälkitarkastuksessa tulos näyttää nopeasti kehnolta, jos koealalle osuu yksi

tai kaksi runkoa, joissa on kolhuja ja ne jätetään laskematta, Latvajärvi sanoo.

Korjuutyön laatua

”Energiapuun valvotaan kysyntä on viime Mhy Pirkanmaan johvuosina kasvanut taja Jussi Parviainen kertoo, että kaikissa ja hinta noussut.” puukauppatoimeksiannoissa, mukaan lukien metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelukohteet, yhdistys tekee korjuun valvontaa ja laadun seurantaa silmävaraisesti. – Mikäli urapainumia tai korjuuvaurioita vaikuttaa olevan keskimääräistä runsaammin, suoritetaan systemaattinen korjuujälkimittaus. Oman korjuun laatua seurataan myös satunnaisesti teettämällä ulkopuolisella taholla korjuujälkimittauksia jokaiselle korjuuketjulle vuosittain.

Sakari Ilomäki