Tukiviesti 5/2013

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY:N LEHTI

NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

s.06 TIMO LAINE LÖYSI TE-KESKUKSESTA TYÖTÄ TYÖVALMENTAJAN TUELLA s.10 EVELIINA PÖYHÖNEN, MARKUS LEHTONEN, SAMULI KOTAJÄRVI, JAANA PAANETOJA, HEIKKI SEPPÄLÄ JA MONI MUU: ULOS TYÖTOIMINNASTA JA TYÖSTÄ PALKKAA s.38 JOKAINEN TARVITSEE SOPIVAN KOKOISIA TAVOITTEITA

TÖIHIN! s.26

UNOHDETAAN SITKUT JA MUTKUT, SANOVAT KAJAANIN KLUBITALON LEA NIKULA JA SANNA HÄMÄLÄINEN

TUKIVIESTI NRO 5/2013

P Ä Ä KI RJOITU S

Yhdenvertaisesti työelämään KAIKKI KEHITYSVAMMAISET henkilöt eivät tule koskaan työllistymään avoimille työmarkkinoille. Työnantajan tehtävä ei ole tarjota sosiaali- tai vammaispalveluja, vaan huolehtia laadukkaasta, tuottavasta ja tehokkaasta toiminnasta alallaan. Näin se on ja näin sen kuuluukin olla.

Tämä tosiasia ei poista sitä, että moni kehitysvammainen henkilö pystyy työskentelemään avoimilla työmarkkinoilla työsuhteessa ja olemaan osa laadukasta, tuottavaa ja tehokasta organisaatiota. Moni jo niin tekee, ja vielä useampi pystyisi tekemään, jos asenteet ja palvelurakenteet antaisivat riittävän tuen.

On paljon työkykyisiä, työhön erittäin motivoituneita ja sitoutuneita ammattilaisia, jotka eivät löydä tietään työelämään.

Esteinä reitillä ovat ympäristön ennakkoasenteet, tiedon puute sekä työ- ja päivätoiminnan jähmeä palvelurakenne.

” Työhönvalmennus pitäisi saada osaksi jokaisen kunnan kehitysvamma­ palveluita.”

ei ole itsessään este työnteolle. Kuitenkin työkykyinen kehitysvammainen tarvitsee työllistyäkseen usein enemmän tukea kuin vammaton työnhakija.

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin yhdenvertaisuudesta työmarkkinoilla. Jo siksi vammaisille työnhakijoille on tarjottava tukea työllistymiseen.

Kehitysvammaisen henkilön tärkein apuväline on toisen ihmisen tuki, ja työllistymisprosessissa tukea kutsutaan työ- tai työhönvalmentajaksi.

Suomeen tuotiin 1990-luvulla Yhdysvalloissa kehitetty tuetun työllistymisen malli, jonka käytäntö on osoittanut toimivaksi. Kehitysvammaisen työntekijän rinnalla kulkee työhönvalmentaja. Tämä ei tee töitä työntekijän puolesta, vaan tukee sopivan työn hakemisessa ja työhön oppimisessa, ja työsuhteen jatkuessa aina tarvittaessa koko työuran ajan. Työhönvalmentaja auttaa myös työnantajaa sopivan tehtävänkuvan räätälöinnissä ja tarvittaessa koko työyhteisöä, jos kehitysvammaisuus on uusi ja vieras asia.

KEHITYSVAMMAISUUS

kehitysvammaisten erityishuolto tarjoaa tukea työllistymiseen vain muutamassa kunnassa. Useimmiten ainoa vaihtoehto on avotyötoiminta, joka on järjestelmänä kategorisesti syrjivä ja epäoikeudenmukainen. Se myös vaikeuttaa kehitysvammaisten henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä työsuhteeseen. Siksi työhönvalmennus pitäisi saada osaksi jokaisen kunnan kehitysvammapalveluita.

Kuntaa hyödyttäisi tukea työhön kykeneviä kuntalaisiaan siirtymään sosiaalihuollon asiakkaista työntekijöiksi ja veronmaksajiksi. Puhumattakaan siitä, miten merkittävää yksilölle olisi saada tuntea itsensä tarpeelliseksi – ja saada työpanoksestaan asianmukainen korvaus.

Tavoite on se, että kaikki työkykyiset ja työhön motivoituneet henkilöt tulevat kohdelluiksi yhdenvertaisesti työmarkkinoilla ja mahdollisuuksien mukaan pääsevät töihin. Sen Mari Hakola eteen meidän kaikkien on tehtävä paljon asennetyötä. Tämä Kehitysvammaisten Tukiliiton työelämän asiantuntija on myös paikallisen vaikuttamisen paikka.

TÄLLÄ HETKELLÄ

2

PAINAVA SANA

TUKIVIESTI 5/2013 44. vuosikerta

PÄÄTOIMITTAJA

Merja Määttänen puh. 0207 718 213 merja.maattanen@kvtl.fi JULKAISIJA

TYÖKYVYTTÖMYYS ON TULKINTAKYSYMYS Näin meitä monia on opetettu lapsuudessa ajattelemaan, sen enempää kyseistä viisautta miettimättä. Sivistysvaltion toki odotetaan pitävän huolen myös heistä, jotka eivät syystä tai toisesta kykene palkkatyöhön, mutta viime kädessä ”työkyvytöntä” henkilöä pidetään epäonnistuneena.

Hänet nähdään usein terveydentilansa tai vammansa uhrina, ja siten avun ja säälin kohteena. Tai sitten hänen tulkitaan omaehtoisella toiminnallaan aiheuttaneen oman työkyvyttömyytensä, jolloin häntä ja hänen tilaansa on soveliasta myös paheksua ja halveksua.

Käsi pystyyn, joka ei lainkaan tunnista itsessään taipumusta reagoida työkyvyttömyyteen edellä mainituilla tavoilla!

TYÖ ON IHMISEN MITTA.

vammaiset ihmiset ovat harvemmin töissä kuin muualla Euroopassa. Erityisesti kehitysvammaisten mahdollisuudet työhön ja toimeentuloon ovat heikot.

Syitä tähän voi olla monia. Yksi keskeinen este ovat varmasti vammaisiin liitetyt ennakkoluulot. Vammaisia ihmisiä pidetään avuttomina ja epäpätevinä. Jos henkilö ei osaa liikkua tai puhua ”normaalisti”, hän ei luultavasti osaa mitään muutakaan, millä on merkitystä.

Ihmisten kyvykkyyden arviointiin vaikuttaa turhan paljon heidän statuksensa. Itse aiheutan jatkuvaa vaivaa joillekin työtovereilleni ja ystävilleni heikkojen atk-taitojeni takia. Taitamattomuuttani kuitenkin siedetään ja siihen suhtaudutaan huvittuneesti luultavasti koska olen korkeasti koulutettu, minulla on hieno titteli ja akateeminen läppä hallussa.

Eikös professoreiden sitä paitsi kuulukin olla hajamielisiä ja toistaitoisia?

SUOMESSA

on perintei­ sesti keskitytty yhteiskunnallisten järjestelyiden ja rakenteiden vammauttaviin VAMMAISTUTKIMUKSESSA

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Pinninkatu 51, 33100 Tampere Puh. 0207 718 200 Faksi (03) 222 7994 www.kvtl.fi

vaikutuksiin. Sen sijaan ihmisten välistä kommunikaatiota säätelevät kulttuuriset normit ja konventiot ovat saaneet hyvin vähän huomiota.

Kyky kommunikoida sujuvasti on yksi sosiaalisen menestyksen indikaattori. Se vaikuttaa merkittävästi yksilön arvostukseen ja uskottavuuteen, ja niiden kautta hänen työllistymismahdollisuuksiinsa.

Kommunikaatiota koskevia tulkintoja säätelevät tietyt odotukset puheen rytmistä ja nopeudesta. Mitä nopeammin ja ilmeikkäämmin esität asiasi, sitä uskottavampi olet. Puheen hitaus ja epäselvyys tulkitaan merkiksi epäpätevyydestä.

Puhevamma saattaa olla este kommunikatiivisen ja sitä kautta kulttuurisen pääoman kartuttamiselle. Ilman kulttuurista pääomaa ihminen tuntee itsensä helposti ulkopuoliseksi ja vieraantuu yhteisöstä. Puheterapia ja vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät voivat auttaa kommunikoimaan sujuvammin, yhteisön vaatimilla säännöillä, mutta ne eivät poista ongelman ydintä: kulttuurisesti luotuja normeja ja odotuksia ”oikeanlaisesta” tavasta kommunikoida. eivät ole luonnonlain kaltaisia pysyviä itsestäänselvyyksiä. Niitä voidaan muokata ja muuttaa, mutta valitettavasti ne muuttuvat hyvin hitaasti.

Onko reilua, että poikkeavaksi leimatun yksilön täytyy yrittää muuttua vaikka hänen epäedullinen asemansa johtuu kulttuurisidonnaisista, mahdollisesti mielivaltaisista odotuksista ja käytännöistä?

KULTTUURISET NORMIT

TAITTO

Mika Aalto-Setälä | Otsomaria Oy KANNEN KUVA

Irja Samoilin

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY:N LEHTI

NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

s.06 TIMO LAINE LÖYSI TE-KESKUKSESTA TYÖTÄ TYÖVALMENTAJAN TUELLA s.10 EVELIINA PÖYHÖNEN, MARKUS LEHTONEN, SAMULI KOTAJÄRVI, JAANA PAANETOJA, HEIKKI SEPPÄLÄ JA MONI MUU: ULOS TYÖTOIMINNASTA JA TYÖSTÄ PALKKAA s.38 JOKAINEN TARVITSEE SOPIVAN KOKOISIA TAVOITTEITA

s.26

TÖIHIN!

UNOHDETAAN SITKUT JA MUTKUT, SANOVAT KAJAANIN KLUBITALON LEA NIKULA JA SANNA HÄMÄLÄINEN

TILAUSHINNAT 2013

30 €/vuosikerta.

Jäsenille maksuton

JÄSENASIAT, LEHTITILAUKSET

Jäsensihteeri Sinikka Niemi puh. 0206 90 283 jasenpalvelu@kvtl.fi PAINOS

14 800 kpl ISSN-L 0355-7669 ISSN 0355-7669 (Painettu) ISSN 2242-9123 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien liiton jäsen PAINOPAIKKA

Forssa Print, Forssa 2013 Tukiviesti ei sitoudu julkaisemaan aineistoa, jota se ei ole tilannut, ja toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tilaamatta lähetettyjä juttuja. Tilaamattomista artikkeleista ei makseta palkkiota.

AIKATAULU

Teemat, aineisto- ja ilmestymispäivät 2014 1. Vaikeavammaisuus 15.1. | 21.2.

2. Yhteistyön voima 19.3. | 26.4.

3. Terveys 4.6. | 11.7.

4. Kommunikaatio 3.9. | 10.10.

5. Minä päätän 5.11. | 12.12.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

Simo Vehmas Suomen ensimmäinen vammaistutkimuksen professori aloitti työnsä elokuussa Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella.

Professori nimeää vammaisten työllistymisen keskeiseksi tutkimushaasteeksi.

441

PAINOTUOTE

428

PEFC/02-31-162

TUKIVIESTI NRO 5/2013

02

PÄÄKIRJOITUS YHDENVERTAISESTI TYÖELÄMÄÄN

timo sai töitä. Timo Laine

PAINAVA SANA TYÖKYVYTTÖMY YS ON TULKINTAKYSYMYS

tietää, että työn saaminen vaatii rohkeutta, kärsiväl­ lisyyttä ja kykyä joustaa.

Lisäksi se vaatii työvalmen­ tajan tukea.

HELSINKI

04

06

03

SISÄLTÖ

44

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

06

VIHDOIN TÖIHIN 09 TE-toimisto palvelee

0 1 12

ULOS TYÖTOIMINNASTA KEMI ”TYÖSTÄ KUULUU SAADA PALKKAA” OULU

14

KOULUTETTU, MOTIVOITUNUT JA PÄTEVÄ

12

RAAHE

17

”TEEN ITSELLENI SOPIVANMÄÄRÄN TÖITÄ” 17 Vammainen yrittäjä voi hakea

KOKKOLA

Kelan elinkeinotukea

18 20 24

IKÄÄN KUIN TYÖSUHTEESSA ”NYT ON AIKA MUUTTAA KOKO JÄRJESTELMÄ”

KELTAISIA KASSEJA JA TYÖN ILOA

26

MIELEKÄSTÄ TOIMINTAA JA VÄYLÄ TYÖHÖN 27 Klubitalo – Fountain house

27

38

PAPERIT MUKAAN TYÖNHAKUUN

20 nyt on aika muuttaa koko

järjestelmä. ”Jos pärjää avotyössä, pärjää myös palk­ katyössä”, sanoo Kehitysvam­ maliiton erityisasiantuntija Heikki Seppälä. Nyt rakenne­ taan tuetun työn mallia, jossa ketään ei jätetä yksin.

HELSINKI

TAMPERE

HÄMEENL I NAANTALI PAIMIO SALO

LAH

RIIHIMÄK VANTA A HELSINKI

4

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

29 31

KOLUMNI KAIKENLAISIA TULOKSENTEKIJÖITÄ

SAARISELKÄ

2 3 34 36 37

TAIVAL KOHTI ITSENÄISEMPÄÄ ELÄMÄÄ 45 Antti ja Sari luottavat taitoihinsa

46

46

47

TAPAHTUMAKALENTERI Perheilyn tapahtuma­kalenteri 2014 IKI-Instituutti: Lomat ja koulutus

KOHTI TYÖELÄMÄÄ

26

KIPIN KLAPIN TÖIHIN

ANSAITUT ELÄKEPÄIVÄT

48

VÄKIVALLASTA SAA JA PITÄÄ PUHUA

49 Riskiin voi vaikuttaa

50

KOLUMNI EPÄREALISTISIA AJATUKSIA TYÖLLISTYMISESTÄ?

USEIMPIEN ASIAT OVAT HUONOMMIN

52 Valtaosa Valko-Venäjän vammaisista asuu laitoksissa

38

53

SOPIVAN KOKOISIA TAVOITTEITA

LYHYESTI 53 Ei kilpailutukselle –

41 2 x MAHTI-vinkki 42 Kuvakirjoja sanoina

kyllä ihmisoikeuksille

54 Esteetön vapaa-aika

44

kuuluu kaikille

MALIKE KIERSI LAPIN 44 Malikkeen tapahtumia 2014

KAJAANI

55 Vuoden vapaaehtoinen 55 Kela keskittää tulkkauspalveluita

56 Kuopion Sporttis-kerho palkittiin

ei kilpailutukselle –

KUOPIO JOENSUU

kyllä ihmisoikeuksille Muusikot Sami Helle ja Kari Aalto tekivät kansalaisaloit­ teen hankintalain muuttami­ seksi. Koska ihminen ei ole kauppatavaraa.

Pertti Kurikka piirsi kampanjan logon.

HELSINKI

53 IMATRA 50

HTI

56 Liity JaatisWikiin 57 Ystävyysottelu yhdistää tukiyhdistyksiä

57 Muistitko Pienen eleen?

58 Retkipäivä Repovedellä 59 Tukiliiton syyskonsertti 2014 59 Sanottua 60 ”Osatyökykyisten työllisyyttä on parannettava”

61 62

INNA

KI A

45

LUOMURUOKAA JA HYVÄÄ MIELTÄ

SANA KIRKOSTA

LYHYESTI JATKUU...

62 Mukaan.fi sulkeutuu

3 6 64

LAKIMIES VASTAA

KOTKA

YHTEYSTIEDOT

5

TUKIVIESTI NRO 5/2013

6

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

VIHDOIN TÖIHIN sta.

Timo Laineen sitkeä työnhaku tuotti lopulta tulo mentajan tuki.

Onnistum isen teki mahdolliseksi työval

Kuvat Eeva Anundi Teksti Mari Vehmanen | HE LSI NK I

opii inen työ s ”Osa-aika a jää yvin. Aika minulle h , Timo ouhuille” musiikkit oo.

Laine san

7

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

... VIHDOIN TÖIHIN

T

yönhaku vaatii rohkeutta ja kärsivällisyyttä. Toisenlaiset frendit -tv-sarjasta tuttu Timo Laine on huomannut tämän viime vuosina etsiessään palkkatyötä. ”Ja lisäksi täytyy saada tukea.

Yksin en olisi onnistunut”, hän toteaa.

Työhaluja Timo Laineella on riittänyt aina. Viisitoista vuot­ta kestänyt rupeama päivätoimintakeskuksen huoltomiehenä päät­­tyi, kun eteen tuli muutto nykyiseen kotikaupunkiin Helsinkiin. Sen jälkeen hän on tehnyt lyhyitä harjoittelu- ja työjak­ soja esimerkiksi Alepassa ja Anttilan musiikkiosastolla sekä heittänyt keikkoja tiskijukkana.

Pari vuotta sitten, jäätyään jälleen ilman työtä, Timo hakeutui asuntolansa ohjaajan innostamana asiakkaaksi Helsingin kaupungin tuetun työllistymisen palveluihin. Rin8

nalleen hän sai työvalmentaja Merja Honkasen. ”Lähdimme tutustumaan toisiimme ja kartoittamaan Timon mietteitä työstä ja elämästä.

Koko prosessin pitää perustua työnhakijan omiin toiveisiin, valmiuksiin ja motivaatioon”, Merja Honkanen kertoo kumppanuuden alkuvaiheista.

Kumpikin sanoo, että asiak­ kaan ja työvalmentajan on tärkeää olla samalla aaltopituudella. ”Merja tuntui heti mukavalta ja luotettavalta – sellaiselta, jolle voin kertoa asioistani”, Timo Laine mainitsee.

Ykköshaave ei aina toteudu Keskusteluissa nousi selkeästi yksi haave ylitse muiden: löytää työtä musiikin parista. Tältä pohjalta Merja Honkanen alkoi ottaa yhteyksiä helsinkiläisiin alan yrityksiin ja kuulostella työmahdollisuuksia.

”Kun se tie ei tärpännyt, mie­ timme seuraavaa vaihtoehtoa.

Myös viihde-elektroniikka kiinnostaa Timoa, joten seuraavaksi kokeilimme kodinkoneliikkeitä.”

Kuten moni muukin työnhakija nyky-Suomessa, Timo Laine sai huomata, että omista toiveista on joskus oltava valmis joustamaan. Lopulta Merja Honkanen kuuli, että S-market Ruoholahdessa olisi auki osa-aikainen paikka. ”Työ kaupassakin on ihan kivaa, ja siellä niitä töitä tuntuu olevan paremmin tarjolla.

Musiikki on lähellä sydäntäni, mutta voin sitten harrastaa sitä vapaa-ajalla”, Timo Laine toteaa.

Kaksikko lähti yhdessä tutustumaan markettiin. Timo piti näkemästään, ja myös myymäläpäällikön kanssa synkkasi hyvin.

Sovittiin työhaastattelusta. ”Se oli jännä paikka – oikein virallinen työhaastattelu. Oli mukavaa saada Merja mukaan tsemppaamaan”, Timo kertoo.

Timo Laineen ja Merja Honka­ sen yhteistyö jatkuu tarpeen mukaan vielä työpaikan löy­ dyttyä, esimerkiksi, jos työka­ verit tai tehtävät muuttuvat.

Hän oli itsekin valmistautunut haastatteluun hyvin ja ojensi myymäläpäällikölle heti alkajaisiksi Toisenlaisten frendien fanikortin ikään kuin käyntikorttinaan. ”Minun tehtäväni haastattelutilanteessa on toimia työnhakijan taustukena. Lisäksi voin tarjota työnantajalle tietoa viral­ lisesta puolesta: esimerkiksi palk­ ka­ tuesta, työkokeilujaksosta ja omasta työvalmentajan roolistani”, Merja Honkanen sanoo.

Haastattelu päättyi yhteiseen toteamukseen, että paikka taitaa olla juuri sopiva Timolle.

Apua paperisotaan Timo Laineen mukaan eläkkeen ja palkkatyön yhdistäminen

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

Tällä kertaa Timo Laine lähti yksin Itäkeskuksen TE-keskuk­ seen. Paikka on tullut tutuksi jo aiemmilla käynneillä työval­ mentajan kanssa.

vaatii jonkin verran paperitöitä.

Esimerkiksi TE-toimistossa oli asioitava muutamaan otteeseen hoitamassa virallista puolta.

Yhdessä työnantajan kanssa Timo päätyi ratkaisuun, että työsuhde alkoi kuukauden työkokeilulla. Kokeilun ajalta ei vielä maksettu palkkaa. ”Työkokeilua varten piti jonkin verran täytellä papereita, ottaa niihin allekirjoituksia ja toimittaa paikasta toiseen. Merja auttoi, ja lopuksi kävin TE-toimistossa ihan itseksenikin”, Timo kertoo.

Ensimmäisenä työpäivänä Merja Honkanen lähti mukaan tutustumaan S-market Ruoholahteen. Vaikka Timolla oli ennestään kokemusta kaupan

alalta, olivat tilat, ihmiset ja toimintatavat uusia. ”Hommiini kuuluu pullokoneen puhdistusta, tavaroiden hyllyttämistä, roskien viemistä ja sen sellaista. Tykkään, kun ympärillä on vilinää ja asiakkaita”, Timo sanoo.

Älkää lannistuko Uusi työ on jo saanut hänet ylittämään omia rajojaan. Vielä jokin aika sitten ajatus kello kuuden aamuvuorosta tai työmatkan taittamisesta yksin koko Helsingin halki olisi tuntunut kaukaiselta. ”Olen tosi tyytyväinen. Enää ei tarvitse ihmetellä, mitä tekisi koko päivän, kun kämppikset lähtevät töihin. Ehkä saan vähän rahaakin säästöön”, Timo iloitsee.

Hän kannustaa kaikkia kehitysvammaisia henkilöitä tavoittelemaan palkkatyötä. ”Pitää olla avoin ja rohkea, eikä saa lannistua ensimmäi-

sistä vastoinkäymisistä. Lisäksi kannattaa etsiä itselle oma työvalmentaja.”

Myös Merja Honkanen iloitsee siitä, että työ ja tekijä ovat

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

nyt kohdanneet toisensa. ”Ja juuri tätähän me työvalmentajatkin tavoittelemme. Tavoitteessa onnistuminen tuntuu aina yhtä hienolta.”

TE-TOIMISTO PALVELEE TE-toimistojen palvelut kuuluvat kaikille työnhakijoille, myös kehitysvammaisille henkilöille. Eläkepäätös ei estä TE-toimiston asiakkaaksi hakeutumista.

TE-toimisto voi harkintansa mukaan myöntää palkkatukea työnantajalle, joka työllistää kehitysvammaisen henkilön.

Työkokeilussa selvitetään työnhakijan selviytymistä uusissa tehtävissä. Työkokeilu kestää yleensä 1–2 kuukautta. Työkokeiluun voivat ohjata TE-toimisto, Kela, hoitava lääkäri tai kuntoutustutkimuksen tehnyt asiantuntija. Työkokeilu on työnantajalle maksuton.

Kehitysvammainen työntekijä voi työskennellä koko- tai osa-aikaisesti. Hänellä voi olla työkyvyttömyyseläke, hänen eläkkeensä voi olla lepäämässä tai hän voi olla kokonaan ilman eläkettä. Kuukaudessa saa ansaita reilut 700 euroa ilman, että tulot vaikuttavat eläkkeeseen.

Lisätietoja www.mol.fi.

9

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

ULOS TYÖTOIMINNASTA Kehitysvammaisten ihmisten siirtyminen työtoiminnasta työsuhteisiin on harvinaista. Tulevaisuudessa sosiaalihuollon on tuettava heitä avoimille työmarkkinoille, sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Eveliina Pöyhönen kertoo TEOS-työryhmän tavoitteista.

Teksti Tuula Puranen | Kuva Eeva Anundi HELSINKI

V

aikka sosiaalihuollon on toimittava entistä aktiivisemmin kehitysvammaisten ihmisten työllistymiseksi avoimille työmarkkinoille, päävastuun pitää olla työ- ja elinkeinohallinnolla. Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Eveliina Pöyhönen painottaa, että Sosiaalihuollosta pitää saada asiakasvirtaa te-hallinnon palveluihin, jotta vammaisten henkilöiden työllistyminen edistyy.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti teos-työryhmän selvittämään, miten sosiaalihuollon asiakkaiden osallisuutta työelämään voidaan lisätä sosiaalihuollon palvelujärjestelmää ja lainsäädäntöä kehittämällä.

Työryhmä aloitti toimintansa helmikuussa 2012 ja sen on määrä saada työnsä valmiiksi tämän vuoden lopussa. Pöyhönen toimii työryhmän sihteerinä. ”Selvitämme, millaisia vammaisten ihmisten työelämäosallisuutta tukevia palveluja sosiaalihuoltolaki, kehitysvammalaki ja laki kuntouttavasta työtoiminnasta sisältävät, ja koetamme selkeyttää lainsäädäntöä ja palvelujärjestelmää. Samalla selvitämme niiden suhdetta erityisesti työ- ja elinkeinohallinnon palveluihin”, Eveliina Pöyhönen kertoo.

Kaikki eivät pysty töihin avoimilla työmarkkinoilla, mutta ne, jotka pystyvät, pitäisi saada te-hallinnon palvelujen piiriin.

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että heistä tulisi te-toimistojen asiakkaita.

Etenkin työkyvyttömyyseläkkeellä olevia vammaisia ihmisiä on te-toimistojen asiakkaina toistaiseksi vähän.

10

”te-hallinnon ja sosiaalihuollon on etsittävä yhdessä sellaisia palvelumalleja, joilla vammaisia ihmisiä saadaan työelämään.”

Ei diagnoosi edellä Kehitysvammaisten ihmisten palvelut – myös työllistämispalvelut – on perinteisesti järjestetty yleisen palvelujärjestelmän ulkopuolella omina erityispalveluinaan. Työtoiminta on järjestetty osana erityishuoltoa. Ihmiset ovat toimineet työtoiminnassa yleensä pitkään, jopa koko työelämänsä. ”Työtoiminnan laajamittainen käyttö työllistämisen muotona on kyseenalainen, koska kyse ei ole työsuhteisesta työstä. Kehitysvammaisten työtoiminnasta ei myöskään siirrytä avoimille työmarkkinoille”, Eveliina Pöyhönen sanoo. ”Vammaisten ihmisten pitäisi olla valtavirran palveluissa, jossa heitä tuettaisiin yksilöllisten tarpeiden perusteella. Sosiaalihuolto voi tarjota tukea esimerkiksi kehitysvammaisuudesta johtuviin erityistarpeisiin.”

Hallitus valmistelee parhaillaan YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen ratifiointia Suomessa. Sopimus korostaa vammaisten tasa-arvoista ja syrjimätöntä osallistumista työelämään. Ratifioinnin myötä sopimuksen artiklat tulevat Suomea velvoittaviksi. Sopimuksen artikla 27:n tarkoitus on edistää vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille.

Työ pitää määritellä Ennen teos-työryhmän työn valmistumista edessä on vielä runsaasti yksityiskohtien pohdintaa. ”Pitää miettiä esimerkiksi työn määritelmää. Nyt puhumme työstä silloinkin, kuin tarkoitamme ei-työsuhteista työtä. On vaara,

että vammaiset ihmiset kategorisoituvat helposti ei-työsuhteisen työn tekijöiksi.”

Pöyhösen mukaan on selkiytettävä myös tavoitteita: onko kehitysvammaisen ihmisen tavoitteena työllistyä työsuhteiseen työhön avoimille työmarkkinoille, vai tarvitseeko hän muunlaista tukea yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Tavoite määrittää palvelun sisällön: kehitysvammainen ihminen voi olla työtoiminnassa vain, kun on katsottu, että juuri se tukee hänen osallisuuttaan, ja on siksi hänelle paras vaihtoehto.

Pöyhönen uskookin työtoiminnan säilyvän. ”Sitä voidaan tarvita toimintakyvyn arvioinnissa tai kuntoutuksen muotona kehitysvammaisille ihmisille tai mielenterveys- tai päihdekuntoutujille. Mutta taloudellisesti tuottavaa työtä ei mielestäni voi teetättää työtoimintana pitkiä aikoja ilman, että jossain vaiheessa siitä pitäisi alkaa maksaa palkkaa. Pelisäännöt on tarkennettava.”

Pelisääntöihin sisältyy sen arviointi, täyttyvätkö työtoiminnassa työsuhteen tunnusmerkit. Lisäksi pelisääntöjen pitää koskea työaikoja, työturvallisuutta ja vakuutuksia.

On myös määriteltävä, kuinka pitkään ihminen voi olla työtoiminnassa.

Paras ja pahin Paras tulos työelämäosallisuuden palvelujen uudistamisessa olisi kehitysvammaisten ihmisten yhdenvertaisuus muiden rinnalla. ”Silloin he esimerkiksi työtä vailla ollessaan olisivat työttöminä työnhakijoina te-toimiston asiakkaina. Sosiaalihuolto tukisi asiakkaita sosiaalihuollon perus- ja erityispalveluiden kautta esimerkiksi asumisessa, itsenäisessä selviytymisessä ja toimeentulossa, Eveliina Pöyhönen kuvailee. ”Palveluiden ja ratkaisuiden tulisi perustua yksilöllisiin tarpeisiin, eikä pelkästään kehitysvammaan.”

Pahinta olisi, jos kehitysvammaisia ihmisiä eristävä järjestelmä jatkuisi. ”Nykyinen, sinänsä ihan hyvä erityishuollon järjestelmä on taannut asiakkaille laajaa ja asiantuntevaa tukea suhteellisen hyvillä resursseilla. Järjestelmän huono puoli on, että se eristää ihmiset heidän omaan kehitysvammaisten maailmaansa. Tästä tulisi pyrkiä eroon – niin, että järjestelmän hyvät puolet säilytetään.”

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

Ilman kuluja?

Jotta teos-työryhmän tulevaisuudenkuva voisi toteutua, tarvitaan lainsäädännön muutosten lisäksi esimerkiksi kunnan ja valtion palvelujen rajavyöhykkeen ylittämistä.

Sosiaalipalvelut ovat kuntien palveluja, mutta te-hallinnon palvelut kuuluvat valtiolle.

Pöyhösen mukaan yhteistyötä on tiivistettävä ja vastuita selkiytettävä.

Uudistukset vammaisten ihmisten työelämäosallisuuden lisäämiseksi olisi tehtävä mahdollisimman kustannusneutraalisti. ”Menemme niillä pelimerkeillä, joita nyt on.

Mietimme, miten palvelut kohdennetaan järkevimmin. Toimintamalleja on muutettava niin, että ne vievät nykyistä paremmin avoimille työmarkkinoille eivätkä olisi niin työtoimintakeskeisiä kuin nyt.”

Jos lisärahoitusta joudutaan hakemaan, sen saaminen on poliittinen päätös. ”Se on todella haasteellista nyt, kun kuntien velvoitteita pitäisi vähentää ja löytää miljardiluokan säästöt”, Pöyhönen arvelee.

Hän korostaa, että työryhmä ei ole vielä päättänyt, millaisia muutoksia se aikoo esittää lainsäädäntöön ja palvelujärjestelmään.

Työryhmän toiminta-aika on tehtävän laa-

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

”Luemme tarkasti Jaana Paanetojan väitöstutkimuksen työsuhteen tunnus­ merkkien täyttymisestä työtoiminnassa”, TEOS-työryhmän sihteeri Eveliina Pöyhö­ nen sanoo. Juttu väitöskirjasta on tämän lehden sivulla 18.

juuteen nähden lyhyt, ja Pöyhönen pitääkin mahdollisena, että se joutuu pyytämään lisäaikaa. Mahdolliset muutokset lainsäädäntöön tulevat voimaan seuraavalla hallituskaudella.

11

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

” T YÖSTÄ KUULUU SAADA PALKKAA” Markus Lehtosen mielestä on väärin, että kehitysvammaisten henkilöiden oletetaan tekevän töitä korvauksetta – tai jopa maksavan oikeudesta työhön.

Teksti Mari Vehmanen | Kuvat Laura Vesa SALO

12

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

M

arkus Lehtosen, 21, mitta täyttyi mia avotöitä. Niistä kieltäydyttyään hän on viime kesänä. joutunut olemaan työttömänä. ”Ilmoitin, etten halua enää avo”Haluaisin töihin. Siellä oppisin uusia asioita ja tutustuisin ihmisiin. Ehkä saisin työhön”, hän sanoo.

Työhalujen puutteesta ei suin­ kaan ole kavereitakin. Ja olisihan se kiva tienata”, kysymys. Päinvastoin, koulutusta vastaavan Markus pohtii.

Avoimilla markkinoilla ovet ovat sulkeutupalkkatyön löytäminen olisi toimitilahuoltajaksi valmistuneelle Markukselle todellinen neet työhaastatteluvaiheessa. Isot siivousalan toiveiden täyttymys. yritykset ovat kyllä ”Alun perin olikiinnostuneet alalsin halunnut töihin le kouluttautuneen kauppaan.

Mutta nuo­ren miehen haopiskeluaikana huokemuksista, mutta tapaamisissa Marmasin, että siivousalalla onkin mukakuksen lievä kehivaa.” tysvammaisuus on Markus viihtyi tuntunut herättävän mainiosti Perttulan ennakkoluuloja. erityisammattikou”Haast attelijat ovat esimerkiklussa ja opintoihin kuuluneissa pitkissä si epäil­ leet, etten työharjoitteluissa. oppisi käyttämään ”Olin esimerkikvahaus- tai muita Liisa Lehtonen, äiti koneita.

Oikeassi oman koulumme keittiössä ja eräällä ti opin asioita, jos ala-asteella keittäjän neuvotaan kunnolapuna. Pesin astioila. Tai sitten on vaan sanottu, ettet taida ta, siistin paikkoja ja olla oikein meidän sellaista.” tyyliämme”, Markus Valmistuttuaan ihmettelee. hän muutti takai­ Hänellä on ajosin lapsuuden koti­ seudul­leen Saloon. kortti ja oma auto, Avotyön todellisuus joten eri siivouskohal­koi valjeta Markukteisiin siirtyminenselle, kun hän sai pestin paikallisen vanhain- kään ei tuottaisi ongelmia. ”Osaan mopata, pestä ikkunoita ja monta kodin ikkunoiden pesijänä.

Töitä oli viitenä päivänä viikossa, kuusi muuta asiaa. Olen ystävällinen ja rauhallituntia kerrallaan. Työvuorojen järjestelemi- nen. En äksyile työkavereille tai asiak­kaille”, nen esimerkiksi harrastusten vuoksi ei ollut Markus luettelee vahvuuksiaan.

Unelmien duuni olisi sellainen, josta saisi mahdollista. Korvausta eli työosuusrahaa tuli 80 euroa kuussa, mikä tekee noin neljä oikeaa palkkaa ja jossa olisi mukavia työkaeuroa per työpäivä. vereita. ”Laskin, että minähän jään miinukselle. ”Ja johon ei tarvitsisi mennä ihan älyttöPelkästään työmatkat ja lounas kustantavat män aikaisin”, Markus lisää hymyillen. enemmän kuin minulle maksettiin. Ei sellainen voi olla oikein. Teen töissä aina parhaaTukea puuttuu ni”, Markus toteaa.

Markus Lehtonen ei ole työttömänäkään jäänyt lepäilemään laakereillaan. Hän harrastaa Toiveissa työkaverit liikuntaa useissa eri kerhoissa. ”Teen pihatöitä, siivoilen, pesen pyykkiä, Työteliäälle ja tarkalle nuorukaiselle olisi kyllä riittänyt jatkossakin kunnan palkatto- lenkkeilen ja katselen leffoja. Opettelen ohjaajan kanssa myös kaupassakäyntiä ja ruuanlaittoa”, Markus kertoo askareistaan.

Vaikka työttömyys harmittaa, elämä on muuten mallillaan. Markus muutti viime tal”Haluaisin töihin, mutta en halua maksaa työnteosta”, sanoo Markus Lehtonen, vena vuokralle omaan kotiin: Kehitysvamkoulutettu toimitilahuoltaja. maisten Palvelusäätiön aivan tavallisesta ri-

”Avotyössä ihmisellä on kaikki tavanomaiset työntekijän velvolli­suu­det, muttei palkkaa eikä mitään oikeuksia.”

13

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

... ”TYÖSTÄ KUULUU SAADA PALKKAA” vitaloyhtiöstä hankkimaan yksiöön. Markus sai itse olla mukana valinnassa, kun sopivaa kotia etsittiin avoimilta markkinoilta. Äiti Liisa Lehtonen on seurannut esikoisensa työnhakua läheltä ja auttanutkin parhaansa mukaan. ”Olen joutunut rooliin, joka mielestäni kuuluisi työvalmentajalle. Mutta ainakaan täällä Salossa tukea palkkatyön hankkimiseen ei juuri ole tarjolla kehitysvammaisille henkilöille. Työtoiminnalle tai avotyölle ei nähdä vaihtoehtoja”, Liisa Lehtonen toteaa.

Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin poikansa päätöksen olla vastaanottamatta korvauksetonta työtä. ”Ehdot ovat aivan kohtuuttomat. Avotyössä ihmisellä on kaikki tavanomaiset työntekijän velvollisuudet, muttei palkkaa eikä mitään oikeuksia.”

Tahto puuttuu Liisa Lehtonen toivoo, ettei Markuksen työttömyysjakso venyisi kovin pitkäksi. Hänestä on sääli, jos vastikään hankittu ammattitaito alkaa unohtua. Äidin mielestä erilaisia tuetun työllistymisen mahdollisuuksia kyllä olisi, jos tahtoa vain löytyisi. Erityisesti ihmetyttää kuntasektorin nihkeys. ”Täälläkin on monta palvelukeskusta ja muuta paikkaa, joissa tarvitaan juuri Markuksen kaltaisia tekijöitä. Mutta aina vedotaan kaikenlaisiin sääntöihin ja pykäliin, joiden perusteella palkkaa ei muka ole mahdollista maksaa. Eikö olisi nimenomaan kunnan edun mukaista tarjota palkkatyötä osatyökykyisille asukkailleen?”

”Perheenjäsen ei voi hoitaa tehtäviä, jotka kuuluisivat kunnan työvalmentajalle”, Liisa Lehtonen sanoo. Kokemus todistaa.

14

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

KOULUTETTU, MOTIVOITUNUT JA PÄTEVÄ

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

Samuli Kotajärven tarina todistaa, että ammatillinen jatko­koulutus kannattaa.

Nuori mies pääsi lapsuutensa opin­a hjoon vahtimestari­ harjoittelijaksi ja hoitaa työnsä hienosti. Tietä kohti itsenäistä elämää varjostaa vain pätkä­työn tuoma epävarmuus.

Teksti ja kuvat Soile Honkala TAMPERE

S

amuli Kotajärven, 22, työ Tampereen Raholan koululla on monessa mielessä malliesimerkki siitä, miten kehitysvammaisen ammatti-ihmisen työllistymisen kuuluisi mennä. Ammatillisen koulutuksen kautta pätevöitynyt nuori mies on toiminut Raholan koululla vahtimestariharjoittelijana pian kahden vuoden ajan ja on hyvää vauhtia kasvamassa alan ammattilaiseksi.

Siihen, että Samuli päätyi toiveammattiinsa, tarvittiin myös ripaus onnea. Hän kävi aikoinaan Raholan yläkoulun ja opiskeli sen jälkeen Hervannan ammattioppilaitoksessa, mukautetulla luokalla. Hän valmistui vuonna 2010 kiinteistöhuollon koulutusohjelmasta.

Samulin opettajana aikaisemmin toiminut Jaana Vuoristo tiesi, että Raholassa oli tarvetta vahtimestariharjoittelijalle ja tuli ajatelleeksi Samulia, joka edelleen oli pitänyt yhteyttä vanhan koulunsa henkilökuntaan. ”Aina sanotaan, että kotoa ei tulla töihin hakemaan, mutta Samulin kohdalla juuri näin oikeastaan kävi”, Samulin äiti Susanna Kotajärvi nauraa muistellessaan rekrytointia, joka käynnistyi Raholan koulun rehtorin, Erkki Helavuoren puhelinsoitosta. Äiti kuitenkin muistuttaa, että Samulin oma aktiivinen rooli oli ratkaiseva tekijä siinä, että juuri häntä pidettiin oikeana tekijänä työhön.

Samulin työ koostuu monipuolisesti erilaisista turvallisuuteen liittyvistä työtehtävistä aina imurointiin ja

Samuli Kotajärvi siirtää jokaisesta palkastaan osan asuntosäästötililleen ja haaveilee omasta kodista.

15

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

... KOULUTETTU JA PÄTEVÄ haravointiin. Tarvittaessa hän toimii myös koulusihteerin parina ja työharjoittelijoiden perehdyttäjänä. Koulun vahtimestarin lomaillessa Samuli toimii hänen sijaisenaan ja vastaa itsenäisesti työnkuvaan liittyvistä tehtävistä.

Jatko jännittää Samuli Kotajärvi on viihtynyt työssään erinomaisesti. Sitä kuvaa myös se, että kesälomallaan hän alkoi jo ensimmäisen viikon jälkeen odottaa pääsyä takaisin töihin. Tällä hetkellä tyytyväisyyttä kuitenkin hiertää epävarmuus siitä, voidaanko määräaikaista työsuhdetta enää vuodenvaihteen jälkeen jatkaa.

Rahoitusta Samulin palkkaamiseen on haettu Työllisyydenhoidon palveluyksiköstä, Typasta. Viikkotyötunteja Samulilla on ollut tänä vuonna 30 ja palkka on määräytynyt työehtosopimuksen ja vahtimestarin palkkataulukon mukaan. Rahoitus on toistaiseksi saatu vuodeksi kerrallaan ja nyt jännätään, miten käy ensi vuoden työllistymisrahojen. ”Pyrimme kaikin keinoin saamaan Samulin tänne myös ensi vuodeksi”, rehtori Helavuori toteaa. ”Kun hän on ollut tässä vielä esimerkiksi vuoden, hänellä on valmiudet myös itsenäiseen vahtimestarin työhön tai muihin kiinteistöalan tehtäviin”.

Samulin työ Raholan koululla voidaan nähdä tärkeänä koulutuksen jatkeena. Erityisnuoret tarvitsevat usein määrällisesti enemmän työhönvalmennusta pärjätäkseen raadollisessa kilpailuyhteiskunnassa, mutta pitkäkestoisen harjoittelun ja ohjauksen avulla he saavuttavat tarvittavat valmiudet itsenäiseen työhön.

Raholan koululla on pitkät perinteet erityisnuorten kanssa toimimisesta ja ohjauksesta, joten Samulin työhönvalmennus pystyttiin hoitamaan talon omin voimin. Perehdyttäjänä ja työvalmentajana on toiminut koulun vahtimestari Kari Kuljuntausta.

Samuli itse kokee, että hän on saanut Raholan koululla hyvää ohjausta työtehtäviinsä. ”Aina voi kysyä joltain, jos ei tiedä jotain”, hän toteaa.

Työnohjauksen lisäksi myös työyhteisöllä on merkittävä rooli työssä viihtymisessä.

Rehtorin mukaan Samuli on tärkeä osa työyhteisöä: ”Meillä on lähtökohta se, että tekeepä täällä työntekijä koulutyötä, ateriatyötä tai mitä tahansa, muodostamme yhdessä Ra16

holan koulun työyhteisön. Kaikki neuvovat ja auttavat mielellään toisiaan ja osallistuvat yhteisiin tilaisuuksiin.”

Liikkuvan ihmisen työ Samuli pitää työssään erityisesti siitä, että saa ulkoilla ja liikkua työpäivän aikana. Liikunta on reippaan nuoren miehen lempiharrastus myös vapaa-aikana. Tällä hetkellä laji lähellä sydäntä on pyöräily, jossa kilometrejä taittuukin aikamoista tahtia. Kuluneena kesänä Samuli osallistui ensimmäisen kerran Pirkan pyöräilyyn, jonka aikana matkaa kertyi mittariin hurjat 134 kilometriä.

Samulin tulevaisuuden haaveista kirkkain on oma koti, vaikka hän asuu vielä toistaiseksi lapsuudenkodissaan. Perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi kolme sisarusta, pikkuveli Joonas, 19, pikkusisko Fanni, 13, ja kotoa jo omilleen muuttanut isosisko Suvi, 23. Kotona Tampereen Ikurissa asustelee myös tiibetinspanieli Pipsa, jonka lenkittäminen on pitkälti Samulin vastuulla.

Jokaisesta palkastaan Samuli säästää osan asuntosäästötilille ja jossain vaiheessa on tarkoitus alkaa etsiä omaa asuntoa, mielellään Raholan alueelta.

Rehtori Erkki Helavuori haluaa erityisnuorille mahdollisuudet edetä elämässään muiden nuorten tavoin. ”Nykyinen malli, jossa perusasteelta siirrytään suoraan eläkkeelle, ei miellytä meitä lainkaan.”

Hänen mielestään epätasa-arvoa ja eriarvoisuutta vähentäisi merkittävästi se, että kehitysvammaisille nuorille saataisiin lisää jatkokoulutuspaikkoja sekä mahdollisuuksia työkokeiluihin ja työelämään tutustumisiin.

Myös erityisnuoret ansaitsevat mahdollisuuden elää samanlaista itsenäistä elämää kuin muutkin ikätoverit.

Samuli Kotajärvi pitää työssään erityisesti siitä, että saa ulkoilla ja liikkua työpäivän aikana. Vapaa-aikaankin jää vielä paljon virtaa.

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

”TEEN ITSELLENI SOPIVAN MÄÄRÄN TÖITÄ” Miika Borenin yritys pitää huolta asiakkaiden pihoista. Kehitysvammaisia yrittäjiä on Suomessa vain muutama.

Teksti ja kuva Jaana Teräväinen RAAHE

M

iika Borenin oman yrityksen toimiala on pihapalvelu. Toiminimi Boren palvelu tekee talvella lumitöitä, kesällä haravointia ja ruohonleikkuuta.

Yrittäjiä, joilla on kehitysvamma, on koko Suomessa vain muutama. ”Meitä kehitysvammaisia ei kannusteta yrittäjiksi.

Minunkin yritystäni epäiltiin aluksi”, Miika Boren sanoo.

Kehitysvammainen yrittäjä saa yleensä eläkettä ja hänen toimeentulonsa koostuu eläkkeestä ja yritystulosta. Työkyvyttömyys­ eläkkeen lisäksi hän voi ansaita 733,80 euroa kuukaudessa (vuonna 2013). Yrittäjien ansaintaraja on sama palkkatyöntekijöillä.

Myöskään Miika Boren ei ole laittanut eläkettä lepäämään. ”Tällä tavalla en ole koskaan tyhjän päällä, sillä eläke tuo vakituista tuloa. Saan työkyvyttömyyseläkkeen, takuueläkkeen ja asumistuen.”

Kun yritys tuottaa vain vähän tuloa, yrittäjän ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa. Myös yrittäjäeläkemaksu on pienillä yrityksillä vapaaehtoinen.

Koulutusta vastaavaa työtä ”Minusta kehitysvammaiset ihmiset joutuvat jäämään liikaa paikalleen. Päivään kuuluu vain koti, työkeskus ja harrastukset

– se ei sopinut minulle”, Miika Boren kertoo. ”Olin opiskellut kiinteistöalaa, ollut toimintakeskuksessa ja tehnyt avotöitä Raahen lukiossa. Halusin kokeilla jotain muuta.”

Hän alkoi ideoida omaa yritystä. Tukea hän sai toimintakeskuksen ohjaajalta, jolla oli yrittäjäkokemusta. Nyt, kun Toiminimi Boren palvelu on toiminut jo vuosia, tuen tarve on vähäistä, mutta tapaamiset toimintakeskuksen väen kanssa ovat säännöllisiä.

Miika Borenin mukaan yrittämisessä menee paljon aikaa ajatteluun ja suunnitteluun.

Kekseliäisyyttä miehellä riittääkin. Hän on esimerkiksi ideoinut, että asiakkaiden kannattaa tehdä hänen yrityksensä kanssa pitkä sopimus. Koko kesän sopimus pihahoidosta tulee asiakkaalle paljon halvemmaksi kuin yksittäinen työ. ”Yrittäminen on minulle luonnollinen tapa toimia. Teen itselleni sopivan määrän töitä.”

Yrittämisen huono puoli on se, että yhden miehen yritys on hyvin sitova. ”Koska sovitut työt on tehtävä, voi olla, että yrittäjä ei pääse lähtemään esimerkiksi harrastuksiin.”

”Olin ollut toimintakeskukses­ sa ja tehnyt avotöitä. Halusin kokeilla jotain muuta”, yrittäjä Miika Boren kertoo toiminimen perustamisesta.

ILMOITUS Olen ja elän. Omalla paikallani.

Itsenäiseen elämään

ERITYISLINJA Opiskelupaikka kehitysvammaiselle elämän tietoja ja taitoja opiskellen sekä asuen turvallisessa ohjatussa ympäristössä.

Opinnot soveltuvat myös aikuiselle, joka kaipaa vaihtelua elämäänsä.

Hakuaika 30.4.2014 saakka.

Opettaja Laura Rissanen, laura.rissanen@rko.fi, p. 0505975289 www.rko.fi/opiskelu/erityislinja

VAMMAINEN YRITTÄJÄ VOI HAKEA KELAN ELINKEINOTUKEA Elinkeinotuen tarkoitus on tukea sairaan tai vammaisen yrittäjän tai ammatinharjoittajan työn aloittamista sekä työvälineiden hankintaa. Ennen tuen myöntämistä Kela arvioi, onko yritystoiminta ja työ sopivaa hakijan sairauden tai vamman kannalta. Lisäksi arvioidaan hakijan ammattitaitoa sekä yrityksen toimintamahdollisuuksia.

Tuen määrä perustuu tarpeellisuus- ja kohtuullisuusharkintaan. Se on enintään 80 % hyväksytystä kustannusarviosta.

Suurin mahdollinen elin­keinotuki on 17 000 euroa.

Lisätietoja: www.kela.fi/tyoikaisille_elin­keinotuki

17

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

IKÄÄN KUIN TYÖSUHTEESSA Kehitysvammaisten ihmisten työtoiminta voi täyttää työsuhteen tunnusmerkit.

He esimerkiksi saavat työstään vastiketta ja työskentelevät ohjauksen ja valvonnan alaisina. Tuore väitöskirjatutkimus kyseenalaistaa työtoiminnan oikeudellisen aseman.

”Kehitysvammaiset ihmisten työtoimintaa ei voida auto­ maattisesti jättää työoikeu­ dellisen suojan ulkopuolelle”, oikeustieteen tohtori Jaana Paanetoja sanoo.

Teksti Tuula Puranen Kuvat Eeva Anundi HELSINKI

M

onet kehitysvammaiset ihmiset kokevat tekevänsä työtoiminnassa oikeaa, tuottavaa työtä.

He vaativat, että siitä pitäisi saada työosuusrahan sijaan oikeaa palkkaa. Vaatimuksia esittäessään he ovat kuitenkin sosiaa18

lihuollon asiakkaita, mikä voi kuurouttaa korvia sinänsä ymmärrettävien vaatimusten kuulemiselta.

Työtoiminnalla on pitkä perinne, jota ei juuri ole kyseenalaistettu. Se on sosiaalihuollon palvelua kehitysvammaisille ihmisille, ja he osallistuvat siihen toimintakeskuksissa tai avotyössä. Sosiaalihuollon asiakkaina he ovat huoltosuhteessa, ja työtoiminta on heidän kuntoutustaan. Työosuusraha puolestaan on sosiaalietuus. Asetelmaa on rutinoista huolimatta pidetty itsestään selvänä.

Työoikeuteen perehtynyt ott Jaana Paanetoja ei juristina kelpuuta itsestäänselvyyksiä, joten hän ryhtyi tutkimaan työtoimintaa työoikeuden näkökulmasta. Syntyi väitöskirja, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa syyskuussa. Väitöskirjassaan Paanetoja osoittaa, että työtoiminta voi täyttää työsuhteisen työn tunnusmerkit. Ne on säädetty työsopimuslaissa.

Työ on työtä ”Työsuhteessa työtä tehdään toiselle vastiketta vastaan, henkilökohtaisesti, sopimuksen pe-

rusteella, johdon ja valvonnan alaisena. Olen tarkastellut tunnusmerkkejä kehitysvammaisten erityishuoltolain perusteella järjestetyssä työtoiminnassa, ja selvää on, että työtoiminnassa tehdään työtä”, Paanetoja kertoo.

Työtoiminnasta maksetaan vastiketta eli työosuusrahaa, ja kehitysvammaiset ihmiset tekevät tehtävänsä henkilökohtaisesti ohjauksen ja valvonnan alaisina. Tunnusmerkit täyttyivät selkeästi.

Ongelmallisimmaksi osoittautui sopimustunnusmerkki. ”Jouduin miettimään, voiko se täyttyä julkisen viranomaisen palveluna järjestettävässä toiminnassa”, Paanetoja kertoo.

Ratkaisu kuitenkin löytyi. ”Meillä jo teetetään työsuhteista työtä sosiaalihuollossa, toisin sanoen entisen invalidihuoltolain mukaista työtä. Vaikka sekin perustuu hallintopäätökseen, so­ pimustunnusmerkki täyttyy viimeistään, kun työtä ryhdytään suorittamaan.”

Työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä on tärkeää tarkastella työtoiminnassa siksi, että jos ne täyttyvät, työntekijällä on oikeus työoikeudelliseen suojaan. ”Kun kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, kysymys ei ole pelkästään vaatimuksista saada tietyn suuruista palkkaa, vaan myös esimerkiksi oikeudesta sairausajan palkkaan ja muuhun työntekijän työoikeudelliseen suojaan”, Paanetoja sanoo. ”Herää myös kysymys, miksei siinä vaiheessa, kun kehitysvammainen ihminen pystyy tekemään työtä avoimilla työmarkkinoilla, siirrytä erityishuoltolaista sosiaalihuoltolain piiriin. Se antaa mahdollisuuden työsuhteisen työn järjestä-

miseen, ja yleislakina sen pitäisi näissä tilanteissa tulla noudatettavaksi.”

Tilanne kerrallaan Jaana Paanetoja korostaa, että kun työtoimintaa tarkastellaan työsuhteen tunnusmerkkien täyt­t ymisen näkökulmasta, on tarkasteltava yksittäistapauksia. ”Tutkimukseni tulokset eivät tarkoita, että kaikki tilanteet olisi ratkaistu etukäteen. Meidän täytyy tietää, mitä Ville tai Maija työtoimintakeskuksessa tai avotyötoiminnassa tekee ja minkälaisia yhteydenottoja ja tapahtumia hänen ja kunnan tai erityishuoltopiirin välillä on ollut.”

Jos työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, mutta se ei johda asianmukaisiin työoikeudellisiin seurauksiin, ollaan helposti tilanteessa, jossa kehitysvammaiset ihmiset eristetään työoikeudellisen suojan ulkopuolelle kehitysvamman takia. Se olisi syrjintää.

Työoikeudellisesta suojasta ja työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisestä ei tarvitsisi puhua, jos ihmiset kävisivät työtoimintakeskuksessa oman halunsa mukaan ja tekisivät tehtäviä ilman vastiketta sen verran kuin jaksavat ja tahtovat. ”Mutta siinä vaiheessa, kun aletaan maksaa vastiketta ja kertoa, milloin heidän pitää tulla työtoimintakeskukseen ja kuinka kauan siellä pitää olla ja mitä pitää tehdä, toimintaan tulee elementtejä, jotka voivat täyttää työsuhteen tunnusmerkit.”

Elementit täyttyvät vielä selkeämmin, kun työtä tehdään työtoimintakeskuksen ulkopuolisilla työpaikoilla.

Paanetojan mukaan työtoimintaan osallistuvat eivät ole lähteneet oikeusteitse hakemaan työoikeudellista suojaa, eli ennakkotapaukset puuttuvat. ”En tiedä, että asiasta olisi yhtään tuomioistuimen päätöstä.

Kysymyksiä työstä on herännyt, mutta sitten on neuvoteltu.” ”Työoikeudellisissa jutuissa – kuten yleensäkin oikeusriidois-

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

sa – on rahallisen menetyksen vaara, ja ihmisillä on äärimmäisen korkea kynnys viedä asioita oikeuteen, elleivät he ole niistä täysin varmoja. Voi tietenkin miettiä, olisiko järjestöjen pitänyt olla tässä aktiivisempia ja järjestää jotakin.”

Perusteita vaatimuksille Jaana Paanetojan tutkimus antaa työtoiminnassa olevien kehitys-

vammaisten ihmisten vaatimuksille perusteet, joten sillä voi olla merkittävä rooli työoikeuksien toteuttamisessa. ”Kehitysvammaisille ihmisille on voinut herätä esimerkiksi avotyötoiminnassa hampurilaisravintolassa tunne, että tehtävien suorittaminen vain työosuusrahalla ei ehkä ole ok, mutta he eivät ole osanneet kysyä olennaista kysymystä: täyttyvätkö työssäni työsuhteen tunnusmerkit”, Paanetoja kuvailee.

”Olen väitöskirjassani selvittänyt perusteet, milloin työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy.

Kehitysvamma-alan järjestöt pystyvät nyt entistä paremmin puhumaan oikeilla nimillä ajaessaan kehitysvammaisten ihmisten työelämän asioita. Jokaisella järjestöllä on omia tavoitteitaan, mutta yhteistä niille on ainakin halu saada avotyötoiminta työsuhteiseksi työksi.”

Jos hyväksytään, että työtoiminta täyttää työsuhteen tun-

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

nusmerkistön, sillä pitäisi olla seurauksia myös lainsäädännössä. ”Silloin meidän pitää ottaa se laajasti huomioon esimerkiksi eläke- ja sosiaaliturvalainsäädännössä. Asiaa ei voi hoitaa vain jotakin tiettyä lakia muuttamalla.”

Paanetoja, Jaana: Työsuhteista työtä vai työtoimintaa? Tutkimus vajaakuntoisen tekemän työn oikeudellisesta luonteesta. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja.

Helsinki 2013.

19

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

” NYT ON AIKA MUUTTAA KOKO JÄRJESTELMÄ” Kehitysvammaliiton Heikki Seppälä on raivannut tietä kehitysvammaisten ihmisten työelämälle jo viidellä vuosikymmenellä. Aika on muuttunut ja muuttanut myös hänen ajatteluaan, mutta kaikkein tärkeimmän asian hän oppi jo parikymppisenä askartelunohjaajan sijaisena.

Teksti Merja Määttänen | Kuvat Eeva Anundi HELSINKI

K

ehitysvammaliiton erityisasiantuntija, psykologi Heikki Seppälä, 62, tiivistää kuluneet vuosikymmenet lopulta aika yksinkertaisesti.

Ensin ei muuttunut mikään. Kehitysvammaisen ihmisen paikka pysyi vakaassa, turvallisessa putkessaan aina 2000-luvulle asti. Isot erityishuoltopiirit dominoivat palveluja ja yksilö eteni harjaantumisopetuksesta toimintakeskuksiin ja sieltä vanhuuseläkkeelle. Systeemi oli selkeä, suojeleva – ja latistava. ”Kaikessa mentiin vammaisuus ja erilaisuus edellä – mahdollisuuksien, kykyjen ja samanlaisuuden sijaan. Erityisen vahvasti staattisuus näkyi työ- ja päivätoiminnassa”, Seppälä sanoo.

Suuri muutos alkoi kymmenisen vuotta sitten ja jatkuu parhaillaan. ”Keskitetyn järjestelmän purkaminen on tehnyt kehitysvammaisille ihmisille pelkästään hyvää. Olemme oppineet näkemään ihmiset yksilöinä, joilla on yksilölliset tarpeet ja mahdollisuudet ja joihin pakettiratkaisut 20

eivät päde. Samaan aikaan YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista on potkaissut Suomen vammaispolitiikan aivan uudelle kiertoradalle.”

Heikki Seppälä on elänyt muutosta, tehnytkin sitä, ja säätänyt myös omaa ajatteluaan, kun todellisuus on antanut aihetta. ”Olen nähnyt monta kertaa, että mitä enemmän uusia osallisuuden mahdollisuuksia ihmiselle avautuu, sitä enemmän voimavaroja hän pystyy löytämään itsestään. Omia ennakkokäsityksiään on ainakin oppinut epäilemään.”

Kuluneet vuosikymmenet kertovat monta tarinaa. Esimerkiksi sen, miten kehitysvammainen ihminen muuttui askartelijasta työntekijäksi. Aloitetaan aikamatka.

Hukkua vai uida?

Kesä 1974. Parikymppinen psykologian opiskelija, joka ei ole koskaan ollut tekemisissä kehitysvammaisten kanssa, päätyy lähinnä sattumalta kesätöihin Sofianlehdon

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

”Erityishuollon turvallinen ’putki’ luotiin hyvää tarkoittaen, mutta kun syntyneitä rakenteita katselee yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, kuva muuttuu kovin toiseksi. Avotyöjärjestelmä on äärimmäisen eriarvoistava ja syrjivä”, sanoo Heikki Seppälä.

21

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

... ”NYT ON AIKA MUUTTAA KOKO JÄRJESTELMÄ” päivätoimintaan. Kahden perehdyttämispäivän jälkeen askartelunohjaaja jää yksin 12 keskivaikeasti tai vaikeasti kehitysvammaisen kanssa.

Hän on aina pitänyt käsillä tekemisestä, mutta rajansa kaikella. Virkkuusilmukoiden edessä hän on yhtä avuton kuin virkkaaja itse, sinapinkeltainen lanka muuttuu harmaanruskeaksi sotkuksi, kunnes mystisesti katoaa, kaikkien helpotukseksi. Ja tuokin pujottelutyö, joka alkaa olla kolmen hartiahuivin kokoinen, kun kukaan ei tiedä, miten työ pitäisi päätellä… ”Sellaisessa tilanteessa joko hukkuu tai ui. Minä rupesin uimaan”, Heikki Seppälä nauraa nyt. ”Kohtasimme haasteet yhtä avuttomina, toisiamme tukien. Löysin rinnakkain oppimisen asenteen, joka kantaa yhä. Onneksi sain niin hyviä opettajia, voisin olla aivan toisenlainen ilman heitä.”

Hän muistaa myös ajan kuohut. Siihen asti päivätoiminta oli ollut kuntouttavaa käsityötä, mutta nyt puhuttiin työtoiminnasta, jossa kehitysvammaiset tekisivät vaihetyötä.

Sofianlehtoonkin oltiin tuomassa laitosvaippoja valmistavaa konetta ja henkilökunta keskusteli kiivaasti siitä, miten käy kuntoutuksen, jos ihmiset laitetaan koneen ja hihnan väliin. ”Psykologina uskoin itse tietenkin kuntoutukseen.”

Sen piti olla välivaihe 1980-luku. Uudenmaan erityishuoltopiirin jalkautuva psykologi vierailee usein työkeskuksissa ja osallistuu myös ajan uutuuteen, vaikeimmin vammaisten päivätoiminnan kehittämiseen. Vihdin työkeskuksessa toiminta räätälöidään vahvistamaan ihmisten asemaa yhteisössä. Vaikeimmin vammaisten ryhmä leipoo kerran viikossa koko porukalle sämpylät, joita sitten iltapäiväkahvin ääressä kuulutetaan isoon ääneen. ”Sosiaalisen roolin vahvistaminen oli tärkeä opetus, eikä se ole yhtään vanhentunut vieläkään.”

Avotyötäkin kokeiltiin ja pidettiin mullistavana. Kaiken jälkeen Heikki Seppälä uskoo, että myös sen kehittäminen oli tarpeellista, koska se antoi kehitysvammaisille ihmisille mahdollisuuden todistaa, että he pystyvät tekemään työtä. ”Ongelma on, että sen piti olla välivaihe.”

22

” Olen nähnyt sen monta kertaa.

Kun kehitysvammainen ihminen pääsee tavalliseen työpaikkaan, viimeistään vuoden kuluttua hän on paljon vähemmän kehitysvam­ mainen kuin aikaisemmin.”

Innovaatioiden kuolema Suurimmat traumat kasautuvat 1990-luvulle. Valtionosuusuudistus oli tehnyt kehitysvammahuollon kustannukset aiempaa näkyvämmäksi kunnille, sitten rysähti lama.

Heikki Seppälä toimi erityishuoltopiirin aluejohtajan sijaisena ja repi budjetin auki neljä kertaa saman vuoden aikana ja etsi yhä uusia säästöjä. ”Kamala kokemus. Silloin alettiin mennä raha edellä, ja tauti jäi päälle. Lyhytnäköisessä, mielikuvituksettomassa taloudellisessa ajattelussa innovaatiot ovat jääneet tekemättä.”

Vaikka käsitteiden käyttö on osittain muuttunut, työ- ja päivätoiminta on Seppälän mielestä pysynyt perustaltaan samana 40 vuotta. ”Maailma ympärillä on muuttunut.

Kehitysvammaiset ihmiset käyvät kouluja, moni myös ammatillisen koulutuksen. He ovat ihan eri jengiä kuin silloin, kun järjestelmä luotiin!”

Hänen mielestään innovaatioiden kuolema näkyy myös asumisen rakenteissa.

Kun laitosmallia alettiin purkaa, ryhdyttiin rakentamaan ympärivuorokautiseen valvontaan perustuvia, kalliita asumisratkaisuja, jotka sopivat kaikkein vaikeimmin vammaisille henkilöille. ”Kuitenkin suurin osa kehitysvammaisista on lievästi kehitysvammaisia ja varsin toimintakykyi-

siä. Ja asuntokantaa olisi valmiina vaikka kuinka paljon.”

Synkällä vuosikymmenellä Seppälä oli mukana perustamassa useita työkeskuksia.

Hauskin tapaus oli Hanko, jossa Kårkullan työkeskuksesta oli ihmispulan vuoksi pakko tehdä kaksikielinen. ”Kehitysvammaiset ihmiset ymmärsivät toisiaan ihmeen hyvin, mutta henkilökunnalle kielestä tuli ongelma ja järjestely purkautui myöhemmin. Tarinan opetus on, että kehitysvammaiset ihmiset venyvät yllättävän paljon, mutta hyvää tarkoittava lähipiiri rakentaa joskus aivan turhia rajoja.”

2000-luvulla Seppälä työskenteli vuoden verran Lahdessa, Avain-säätiön palveluksessa, ja pyrki pelastamaan syrjäytymisvaaraan joutuneita nuoria. ”Kun tarinoihin perehtyi tarkemmin, näki, miten suuri syrjäytymisriski oppimisvaikeudet ovat. Tämä pitäisi muistaa, kun mietimme kehitysvammaisen ihmisen asemaa työmarkkinoilla: me torjumme syrjäytymistä.”

Lukekaa, laskekaa Nyt asiat muuttuvat myös työ- ja päivätoiminnassa, lupaa Heikki Seppälä. Asian kimpussa on kvankin visiotyöryhmä, jossa myös Tukiliitto on vahvasti mukana. Tarkoitus on päivittää sekä sisällöt että reitit ulos, avoimille työmarkkinoille.

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

Seppälän mielestä aika paljon auttaisi jo se, että päättäjät ryhtyisivät lukemaan olemassa olevaa tutkimustietoa. Ja uskomaan numeroita. Nyt tiedetään jo, miten ja millä ehdoilla kehitysvammaisten työllistyminen onnistuu, ja miksi se kannattaa. ”Kokemukset Helsingin tuetun työllistämisen palvelusta todistavat, että jokainen tuettuun työhön sijoitettu euro tulee puolitoistakertaisena takaisin. Se on jykevä luku, eikä siihen ole edes laskettu mukaan kerrannaisvaikutuksia.”

Kuluvan vuosikymmenen yksi menestystarina on ’Monenlaisia tuloksentekijöitä’ -yhteistyöhanke. K-kauppiasliitto halusi tehdä juhlavuotensa 2012 kunniaksi yhteiskuntavastuutaan näkyväksi sellaisella tavalla, joka vaikuttaisi kauppiaiden omassa arjessa. Kehitysvammaliitto sai kertoa heille, miten.

Saldo on vakuuttava: 28 kehitysvammaista ihmistä palkattiin työsuhteeseen. K-kauppiaat saivat valtavasti positiivista mediahuomiota. Samalla tuotettiin ohjeistus, joka auttaa yrittäjiä jatkossakin työllistämään kehitysvammaisia.

Hanke kirkasti myös sen, että työllistyminen voi onnistua vain kunnissa, joissa tukipalvelut pelaavat ja työvalmennusta on saatavilla. ”Olisimme saaneet toistakymmentä työpaikkaa lisää, jos kunnat olisivat tarjonneet työvalmennusta.”

Käytännössä tuettu työsuhde seisoo kolmella jalalla. Tarvitaan työnantaja, työntekijä ja tarvittava tuki. Nykytilanne on Seppälän mukaan usein se, että työnantaja ja -tekijä hoitaisivat oman osuutensa, mutta valmennus puuttuu. ”Monessa kunnassa on tehty palvelu­ sopimus työvalmennussäätiön kanssa niin, että sopimus sisältää vain avotyötä koskevan valmennuksen. Kun työvalmentajien ei kuulu valmentaa ihmisiä avoimille työmarkkinoille, järjestelmä pitää tiukasti sisällään, diagnoosin vankina. Ja se on jo silkkaa tyhmyyttä.”

Muutos ei ole aina helppo kauppiaille, joita on totutettu siihen, että avotyö on hyvä juttu. ”Moni kauppias kertoi, että meidän avotyöntekijä on meidän pitkäaikaisin työntekijä, emmekä me oikeastaan enää tulee toimeen ilman häntä, mutta miksi ihmeessä pitäisi muuttaa hyvää systeemiä?”

Seppälän mielestä ilmiöön täytyy puuttua. ”Ilmaisen työvoiman ketjuttaminen muuttuisi mahdottomaksi, jos työkokeilut myönnettäisiin määräaikaisina. Jos esimerkiksi puolen vuoden kuluttua kokeilu ei muutu tuetuksi työsuhteeksi, firma ei saisi enää uutta harjoittelijaa vaikkapa puoleen vuoteen.”

Suurimmat avotyön hyväksikäytöt tapahtuvat kuitenkin Seppälän mukaan kuntapalveluissa. Hän toivoo, että ammattiliitto heittäisi perusoikeushaasteen ja alkaisi vaatia työntekijöiden yhdenvertaisuutta. ”Yritysmaailmasta löytyi valtavasti tervehenkistä ajattelua ja kykyä tarttua tilanteisiin.

Meillä alan ammattilaisilla on paljon opittavaa siitä, miten yksinkertaisesti kauppiaat ajattelevat: ’Minulla on työ, jonka tuo osaa tehdä, eikä minulla ole mitään syytä kohdella häntä eri tavalla kuin muita. Punkt och slut.’

Ei tarvitse aina mennä vamma edellä.”

Töihin!

2010-luvun varsinaisen tehtävän Heikki Seppälä määrittelee niin, että nyt on aika vääntää koko järjestelmä uuteen asentoon. Seuraava askel on Kymenlaaksossa toteutettava nelivuotinen Syrjäytymisestä osallisuuteen -hanke, jonka tavoite on yksinkertainen: mahdollisimman moni kehitysvammainen ihminen työllistyy avoimille työmarkkinoille. Rakennemuutosalueella avotyö on laaja ja vaikea ilmiö.

Yhtäältä hanke pyrkii päivittämään työllistymisen palvelurakenteita kouluttamalla ja vahvistamalla työvalmennusta. Toisaalta keskitytään itse ihmisiin.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

”Onko kehitysvammaisille ihmisille kukaan kertonut, että heillä olisi mahdollisuus hakea työtä avoimilta työmarkkinoilta?

Aina sanotaan, että he ovat niin tyytyväisiä avotyöhönsä, mutta tietävätkö he oikeasti muusta? Haluamme antaa heille tilaisuuden itse kypsyä ja voimaantua päätökseen työn hakemisesta.”

Hankkeen kolmas tavoite on vihdoin tutkia, mikä on kehitysvammaisten työllistymisen kokonaistilanne. Koska tutkimustietoa ei ole, asiantuntijapuheessa viitataan yhä kymmenen vuotta vanhoihin lukuihin, joiden mukaan noin 350 Suomen tuhansista työhön pystyvistä kehitysvammaisista tekee palkkatyötä.

Ei pidä pelätä Kaikki muutokset herättävät yksilötasolla pelkoja, siksi vain järjestelmän muuttaminen ei riitä. Heikki Seppälän viesti epäilijöille on selvä: jos pärjää avotyössä, pärjää myös palkkatyössä. ”Nyt rakennetaan tuetun työn mallia, jossa ketään ei heitetä yksin susien syötäväksi.

Kehitysvammaisten kanssa työvalmennuksen on oltava pysyvää, vailla aikarajoja, ja systeemin on pelattava koko maassa.”

Toinen viesti on se, että ei pidä niin hirveästi pelätä. ”Jos antaisimme pelon hallita, asuisimme kaikki yhä luolissa. Ihmisistä löytyy voimavaroja, olen nähnyt sen monta kertaa. Kun kehitysvammainen ihminen menee tavalliseen työpaikkaan, niin puolen vuoden tai vuoden kuluttua hän on paljon vähemmän kehitysvammainen kuin ennen. Asento ja ryhti muuttuvat, samoin puhe, ele- ja ilmekieli ja koko ulkoinen olemus.”

Kun muutoksen on nähnyt riittävän monta kertaa, jää miettimään monenlaista. ”Mitä kehitysvammaisuus oikein on?

Kuinka paljon siinä on neurologista rajoittuneisuutta oppimisen ja ymmärtämisen alueella, ja kuinka paljon roolikäyttäytymistä, jota me ympäröivät ihmiset olemme opettaneet hyvää tarkoittaen, suojellen ja turvaten.”

Hän sanoo oppineensa jo Sofianlehdossa, että ihmisten rinnalla ja heiltä kysyen pääsee hirveän paljon pitemmälle kuin säätelemällä ulkoapäin. ”Kehitysvammahuollon historia on täynnä ulkoapäin mättämistä, valmiiksi tekemistä ja puolesta päättämistä. Hoidetaan makkuulleen, kuten eräs johtava alan toimija tapasi sanoa. Rinnakkain tekeminen vaatii heittäytymistä ja idealismia. Mutta se toimii.”

23

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

Jukka-Pekka Voipaalan työ sujuu rutiinilla – ja työtä riittää.

24

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

KELTAISIA KASSEJA JA TYÖN ILOA Jukka-Pekka Voipaalan mielestä työ ja työkaverit ovat arjessa parasta. Vantaan Ikealle hän on työntekijä siinä, missä muutkin. Ei enempää, eikä vähempää.

Teksti ja kuvat Anu Kuusisto VANTAA

K

irkkaankeltainen kassimeri loistaa varastohyllyjen välistä kuin vuoren kokoinen kasa pieniä aurinkoja. On varhainen aamu, Vantaan Ikean käytävillä kulkee vain henkilökuntaa valmistelemassa alkavaa päivää. Joukossa on myös Jukka-Pekka Voipaala, joka harppoo nopein askelin kohti omaa työpistettään. ”Olen kassivastaava”, hän valottaa.

Jättimäisten hyllyjen luona Jukka-Pekka pysähtyy ja viittilöi katsomaan lähemmin.

Tässä on hänen työpisteensä – keltaisten kassien valtakunta.

Jukka-Pekka Voipaala on työskennellyt Ikeassa pian vuoden, viime tammikuusta

Marianne Mattilan mielestä Jukka-Pekka Voipaalan hyväntuulisuus tarttuu koko työyhteisöön.

lähtien. Hänen työtehtävänsä on viikata käytössä ryttääntyneet ostoskassit siistiin pinoon uutta päivää varten. Joka aamu häntä odottaa melkoinen määrä viikattavaa.

Työ sujuu näin: ensin otetaan käytettyjen pinosta kassi, kiepsautetaan se puisen tukitelineen päälle, taitellaan kulmat nätisti ja painetaan siistiin pinoon. ”Työ tuntuu hyvältä! Tämä on hyvä työpaikka”, Jukka-Pekka sanoo. Ja lisää, että myös palkkapäivä on aina odotettu juttu.

Työ vailla tekijää Työkaveri, henkilöstöosastolla työskentelevä Marianne Mattila kertoo, että Jukka-Pekka Voipaalan palkkaaminen oli ensimmäisiä rekrytointeja, joissa hän itse oli mukana. ”Ikeassa tehtiin laatumielikuvatutkimus, jossa tuli ilmi tarve laittaa keltaiset ostoskassit siistiin pinoon. Kun tehtävään mietittiin tekijää, Vantaan kaupunki sattui ottamaan yhteyttä ja kysymään työpaikkaa JP:lle. Meistä idea tuntui heti hyvältä”, Marianne kertoo.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

Tapaamisesta sovittiin Jukka-Pekan ja Vantaan työvalmentajan kanssa, ja JP päätettiin rekrytoida toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Ikealla on myös aiempaa hyvää kokemusta kehitysvammaisten työntekijöiden palkkaamisesta.

Nyt Jukka-Pekka työskentelee kolme tuntia joka arkipäivä. Hän kulkee linja-autolla ja käy usein ennen lähtöään lounaalla henkilöstöruokalassa. ”Ruoka on oikein hyvää”, hän mainitsee.

Työvalmentaja auttoi Marianne Mattila korostaa, että JP on Ikealle työntekijä siinä, missä kuka tahansa. Työehdot ovat samat, ja mitään ulkopuolista tukea yritys ei saa kehitysvammaisen työntekijän palkkaamiseen. Rekrytointiprosessi ja töiden alkuun saattaminen eivät aiheuttaneet mutkia työnantajalle. ”Perehdyttäminen vei toki aluksi aikaa, mutta Jukka-Pekan tukena oli ensimmäisen kuukauden ajan meidän oman perehdyttäjän lisäksi työvalmentaja Vantaan kaupungilta.

Se helpotti alkua tuntuvasti.”

Jukka-Pekka tuli heti tutuksi uusien työkavereiden kanssa. ”Hän on hyväntuulinen työntekijä, josta kaikki pitävät. Yhdenvertainen kohtelu on meille tärkeää. JP:n työ sujuu hyvin, enkä itse osaa pitää tilannetta mitenkään ihmeellisenä. Juuri näinhän asioiden pitäisi mennäkin”, Mattila sanoo ja kannustaa myös muita yrityksiä kokeilemaan samaa.

YKSITYISET TYÖLLISTÄVÄT ENITEN tilastoa kehitysvammaisten työllistymisestä ei ole, mutta arviolta vain noin 300–400 on palkkatöissä. Tulijoita olisi huomattavasti enemmän.

Työikäisiä ja -kuntoisia kehitysvammaisia on noin 3000, joista suurin osa on nyt kuntien avotyötoiminnassa.

Työnantajista valtaosa on yksityisiä työnantajia – sekä suuria että hyvinkin pieniä yrityksiä. ”Usein ajatellaan, että kehitysvammaisia voi työllistää vain kaupan alalle, mutta sopivia töitä löytyisi monelta muultakin alalta, esimerkiksi toimistoista”, sanoo Tukiliiton työelämän asiantuntija Mari Hakola.

VARMAA

25

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

MIELEKÄSTÄ TOIMINTAA JA VÄYLÄ TYÖHÖN

26

Kajaanin klubitalossa jäsenet ja henkilökunta osallistuvat tasavertaisesti toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen, päätöksentekoon ja toteuttamiseen.

Ennen kaikkea Tönäri on väylä palkkatyöhön.

Teksti Mari Hakola | Kuvat Irja Samoil ja Sanna Hämäläinen KAJAANI

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

”T

ehdäänpä sitten iltapäivän työnjako!”, ehdottaa Veera Valtanen, Kajaanin klubitalo Tönärin työhönvalmentaja. Kuka keittää iltapäiväkahvit ja siivoaa keittiötä, kuka tyhjentää roskikset viikonloppua vasten, entä kukapa kävisi ostamassa mustetta tulostimeen?

Ilmoitustaululle on kirjattu erilaisia tehtäviä, joita talolla on tehtävä – toisia viikoittain, toisia päivittäin: muun muassa toimistotyötä, keittiötyötä ja siivousta.

Taululta näkee, mitä on hoidettu jo aamupäivällä ja mitä pitää tänään vielä hoitaa.

lään vielä iltapäivän keittiötöissä.

Sanna Hämäläinen lähtee kaupungilta ostamaan mustetta tulostimeen. Timo Hassinen puo­lestaan ryhtyy viimeistelemään talon viikkotiedotetta.

Ensin nautitaan maittava lounas, sitten jokainen alkaa touhuta sovittuja tehtäviä.

Helppo palata Klubitalolla on tänään hieman tavallista hiljaisempaa. Veera Valtanen epäilee, että osa porukasta haluaa vähän huilata eilisen vuorovaikutus- ja esiintymiskurssin jälkeen. Teatterin

Ohjausta. Vastaava työhönvalmentaja Susanne Ilvo­ nen ja jäsen Markku Sirviö tutkivat infotaulua.

Kahden työhönvalmentajan, kahden opiskelijan ja kuuden jäsenen yhteinen työnjako sujuu ripeästi ja vapaaehtoisia löytyy kaikkiin hommiin. Työhönvalmentaja Ville Romppanen ja jäsen Kaisa Romppainen ovat olleet aamupäivän lounaantekovuorossa, mutta jatkavat mielel-

Yhdessä. Klubitalon jäsenet Niina Kettunen ja Kaisa Romp­ painen viihtyvät Klubitalolla.

ja toteutetaan omin voimin. Jäsenistöstä löytyy monenlaista osaamista valokuvauksesta tietotekniikkaan ja vaikkapa venäjän kieleen.

Tönärin klubitalo täytti vuoden elokuussa. Tähän mennessä moni 71 jäsenestä on jo löytänyt opiskelu- tai työpaikan. Lähtijät ovat kuitenkin pitäneet yhteyttä. Jos jostakusta ei ole hetkeen kuultu mitään, häneen otetaan yhteyttä ja kysellään kuulumisia – siitä huolimatta, että osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Tarkoitus on madaltaa kynnystä tulla talolle uudestaan myös tauon jälkeen.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

automaattiyhdistykseltä mer­ kittävän rahoituksen talojen perustamiseksi Pohjois-Suomeen.

Hanke on yksi järjestön pitkän historian suurimmista. Nyt klubitaloja on perustettu kolme: Ouluun, Rovaniemelle ja Kajaaniin.

Kuntoutuksen ja työhönvalmennuksen parissa 30 vuotta työskennellyt Lea Nikula toimii hankkeen projektipäällikkönä. ”Klubitalomalli on parasta tähän mennessä koko pitkällä työurallani”, hän sanoo.

Klubitalot ovat avoimia kaikille työkyvyttömyyseläkkeellä oleville, vammaisille ja osatyökykyisille. Diagnooseja ei kysellä.

Homma haltuun. Lea Nikula (vas.) ja Kaisa Romppainen (oik.) tutustuttavat Sanna Hämäläistä Klubitalon kassan käyttöön.

tuki ry:n kanssa toteutettu kurssi veti paljon innokkaita osallistujia. Jokainen klubitalon jäsen päättää itse, milloin tulee, koska talolla käynti perustuu omaan haluun ja vapaaehtoisuuteen. ”Yleensä jäsenet kyllä kertovat, aikovatko tulla seuraavana päivänä”, lisää yksi jäsenistä, Sanna Hämäläinen.

Esiintymis- ja viestintäkurssi oli siitä erityinen, että sen veti ulkopuolinen ammattiohjaaja.

Suurin osa Tönärin kursseista ja opintoryhmistä suunnitellaan

”Usein asiantuntijalausunnot, diagnoosit ja työkyvynarvioinnit saattavat ohjata työhönvalmenKaikki sai alkunsa, kun idean isä, tajien ajattelua liikaa. Silloin ei klubitaloaktiivi Esko Hänninen enää nähdä ihmistä, joka suoriuotti yhteyttä Ouluun, Nuorten tuu erinomaisesti monista työYstävät ry -järjestöön ja ehdotti tehtävistä”, Nikula sanoo. klubitalon perustamista. AiheesHän pitää mallin vahvuutena myös sitä, että työhönvalmentajat ta innostuttiin, mutta perinteisen mielenterveyskuntoutujille suun- näkevät jäsenet jo talolla erilainatun klubitalon sijaan lähdettiin sissa työtehtävissä. He tutustuvat kehittämään mallia, joka olisi yksilön vahvuuksiin ja tuen taravoin kaikille toiminnasta hyöty- peeseen luontevasti, tekemisen ohessa, ja voivat paremmin markville, diagnoosista riippumatta.

Nuorten Ystävät ry sai Raha-­ kinoida työvoimaa yrityksille.

Unohdetaan sitkut ja mutkut

27

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

... MIELEKÄSTÄ TOIMINTAA JA VÄYLÄ TYÖHÖN ”Työhönvalmentajan tulee nähdä työntekijän potentiaali ja unohtaa sitkut ja mutkut, muuten tekee oman työnsä mahdottomaksi.”

Lea Nikulan mielestä kunnalliset toimintakeskukset voisivat pienellä viilauksella lähteä kehittämään toimintaansa klubitalomaiseen suuntaan.

Klubitaloilla pyritään avoimeen ja demokraattiseen yhteisöllisyyteen. Jäsenet ja henkilökunta tekevät kaikki päätökset yhdessä viikoittaisissa talokokouksissa. Henkilökunnalla ei ole erillisiä tiloja tai huoneita – vain kahdenkeskeiset tavoitekeskustelut käydään suljettujen ovien takana. ”Aluksi jäseniämme piti rohkaista todella paljon kertomaan mielipiteitään ja osallistumaan päätöksentekoon. Moni on tottunut olemaan palveluiden asiakas, jonka puolesta asiantuntijat päättävät.”

Valmentajan tuki jatkuu

PAPERIT MUKAAN TYÖNHAKUUN

Hankkeen keskeinen ta­voite on jäsenten työllistyminen palkkatyöhön. Klubitalon työhönvalmentajat avustavat, ohjeistavat ja tukevat työnhaussa. Tuetun työllistymisen mallin mukaisesti valmentajat ovat työntekijöiden tukena koko työsuhteen ajan – aluksi tiheämmin ja jatkossa aina tarvittaessa.

Klubitalot käyttävät avotyötoimintaa määräaikaisena harjoitteluna. Työntekijä voi olla 2–3 kuukautta työpaikalla harjoittelijana. Klubitalo tekee harjoittelusopimuksen työnantajan kanssa ja maksaa työntekijälle 9–12 euroa korvausta, joka laskutetaan työnantajilta. Työnantajalle tehdään selväksi, että kyseessä on määräaikainen harjoittelu, jonka tavoitteena on palkkatyöllistyminen työsuhteeseen. ”Jos työnantaja sanoo, että voi ottaa työntekijän harjoitteluun, mutta yrityksellä ei ole mahdollisuutta palkata, niin harjoittelua ei lähdetä edes tekemään”, Nikula kertoo.

KEHITYSVAMMAISTEN

KLUBITALO – FOUNTAIN HOUSE Klubitalo

on kuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama jäsenyhteisö, joka tarjoaa kuntoutujien omista tarpeista lähtevää työpainotteista toimintaa ja vertaistukea.

Toiminta perustuu Fountain House Klubitalo -toimintamalliin, jonka tavoitteena on parantaa elämänlaatua, vähentää sairaalahoidon tarvetta ja tukea paluuta työelämään.

Nuorten Ystävät ry on Oulusta lähtöisin oleva valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan yhdistys, joka omistamiensa yhtiöiden kautta tuottaa lastensuojelun, perhehoidon ja perhekuntoutuksen, mielenterveys- ja vammaistyön palveluja.

Tönäri = Kajaanin klubitalo. Metallinen, pituussuunnassa säädettävä elementtituki, joka kiinnitetään kiila-ankkureilla tai pulteilla.

Pönkkä = Oulun klubitalo. Tukipuu, joka nojaa viistosti tuettavaan.

Roihula = Rovaniemen klubitalo. Roihu on yhteisön lämpöä ja valoa. Roi on Rovaniemen lyhenne, johon hula sopii jatkoksi, koska Roihulassa käy kuulemma joskus melkoinen hulabaloo.

28

työllistymistä edistävä, RAY:n rahoittama Taidoista työpoluiksi -projekti käynnistyi Rinnekoti-Säätiöllä tämän vuoden huhtikuussa. Tavoitteena on edistää työllistymistä kohti avoimia työmarkkinoita kartoittamalla työpoluilla kohdattavia estäviä ja edistäviä tekijöitä.

Hyödyllisin työllistämisen tuki tulee todistetusti useimmiten työhönvalmentajalta, jonka palveluita käytetään sekä työvoimahallinnossa, oppilaitoksissa että erityishuollossa.

Palvellakseen työnhakijaa työhönvalmentajan tulee kartoittaa laajasti asiakkaansa osaamiset ja taidot. Taustatiedot opintomenestyksestä tai diagnooseista ovat hyödyllisiä, mutta näiden saatavuus vaihtelee suuresti. Toimiva yhteistyö vaatii siksi myös kehitysvammaiselta itseltään aktiivisuutta ja vastuuta.

Jokainen todistus opiskelusta, työstä ja harrastuksistakin on tärkeä työtä tai opiskelupaikkaa hakiessa. Työnantajienkin mukaan tuetusti työllistettävän työvoiman pätevyyttä on vaikea arvioida etenkin silloin, kun ammatilliset tutkintotodistukset puuttuvat.

Espoolainen Minna Tenhonen, 26, löysi harjoittelupaikan K-Market Hämeenkylästä työhönvalmentajan avulla. Kolmen viikon harjoittelujakson tarkoituksena on kartoittaa, olisiko myös työkokeilu mahdollinen. Paperit ovat olleet työnhaussa hyvää plussaa. ”Hyllytän tavaroita ja prässään pahveja. Työtä riittää, mikä on hyvä. Kaupassa on kivat työkaverit ja esimies. Olen ahkera työntekijä, ja teenkin mieluummin työtä kuin juttelen työkavereiden kanssa”, Minna Tenhonen kertoo.

HARJOITTELU AVAA TIETÄ.

Minna Tenhonen on yhdessä asumisyksikkönsä hoitajien kanssa koonnut todistuksistaan paketin, johon hän on muun muassa tilannut vanhoja todis­ tuksiaan eri oppilaitoksista.

TEKSTI JA KUVA JOHANNA HAAGA

Kirjoittaja on Taidoista työpoluiksi -projektin projektisihteeri.

Lisätietoja: www.taidoistatyopoluiksi.fi.

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

Petri Ruohonen hoitelee perunateatteria.

LUOMURUOKAA JA HYVÄÄ MIELTÄ Kaupunkikylä-yhteisön nuoret tarjoavat kahvila MeaMannassa ihania luomukeittoja ja omatekoisia leivonnaisia. Superhyvä palvelu saa asiakkaat palaamaan aina takaisin.

Teksti ja kuvat Sirpa Palokari LAHTI

P

erunateatteri on kuumimmillaan tuntia ennen lounasaikaa. Ilona Lindroos ja Petri Ruohonen kuorivat pottuja vauhdilla, keittovesi porisee jo. ”Tänään tarjotaan purjo-perunakeittoa ja sämpylöitä”, Ruo­honen sanoo, ja esittelee samal­

la viikon muutkin keitot: kookos-kasvis, bataatti-curry, puna­juu­ri-appelsiini ja tomaatti-kasvis.

Petri on töissä Lahden keskustassa sijaitsevassa MeaMannassa, joka on Sylvia-koti ry:n alaisen Kaupunkikylä-yhteisön pyörittämä luomukahvila. ”Teen hommia keittiössä ja autan salissa. Olen maanantai-

sin, torstaisin ja perjantaisin aamuvuorossa, keskiviikkoisin illas­sa”, hän selvittää. Kas, ulko-ovi kävi, on mentävä! Petri kuivaa kätensä ja kiiruhtaa saliin. ”Päivää, mitähän teille tänään saisi olla”, Petri tiedustelee. ”Kahvia ja mehu, kiitos.” ”Entä saisiko olla leivon­ naisia?”

Ensio Ubalecht ja hänen lapsenlapsensa Anton ovat MeaMannassa tuttuja asiakkaita. ”Käymme täällä mielellämme, sillä palvelu on erinomaista”, Ensio kehaisee.

Kehitysvammaisuudesta tai inkluusiosta ei MeaMannassa tarvitse puhua, sillä asiakkaiden tyytyväisenä mutustavat suut ja hyväntuulinen henkilökunta kertovat, mistä on kysymys.

”Tunnelma on täällä turkoosi”, heittää kahvilan monitoimimies, intohimoinen jääkiekkofani Jesse Partanen viitaten Lahden Pelicansien tunnusväriin. Hänellä, kuten useimmilla muilla työntekijöillä on koti­ talousalan mukautettu koulutus. ”Se on sieltä tuutista eli jäätelötuutista, siis Orimattila-instituutista”, Petri Ruohonen veistelee.

Opitaan yhdessä Kahvilassa työskentelee kuuden henkilön sukkela tiimi, jota vetää Eveliina Aaltonen. Keittiö- ja salityöskentely sujuu juohevasti, mutta taustalla on tehty paljon työtä: hankittu hygieniataitoja, opeteltu ryhmässä toimimis29

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

... LUOMURUOKAA JA HYVÄÄ MIELTÄ ta, harjoiteltu asiakaspalvelua sekä itsehillintää ja työtehtäviin keskittymistä. Aaltonen kehuu työntekijöiden kasvaneen paljon kahvilan viisivuotisen historian aikana. ”Meillä on joskus kiireisiäkin päiviä. Kun sali on yks kaks tupaten täynnä, kaikki alkavat toimia ripeästi tiiviinä ryhmänä – silloin tuntuu, ettei työni ole mennyt hukkaan”, hän iloitsee.

Kunnat ostavat työtoiminta- ja asumispalveluja Kaupunkikylältä, ja MeaManna toimii eräänlaisena työpajana. Suurin osa työntekijöistä asuu Kaupunkikylän pienkerrostalossa, joka sijaitsee pyörämatkan päässä.

Yhdistyspohjalla toimivan kahvilan työntekijät saavat työosuusrahaa. ”Tietenkin unelma olisi, että tämä tuottaisi niin paljon, että voisimme toimia yrityksenä ja

maksaa palkat, mutta käytännössä saamme juuri ja juuri katettua kulut”, Aaltonen sanoo.

Kun työpaikkoja avoimilta työmarkkinoilta on vaikea saada, voi silti kehittää työn sisältöä. ”Nämä ihmiset hyötyvät paljon tämänkaltaisesta ryhmässä työskentelystä. Samalla kun oppii yhteistyötä, kunkin omat kyvyt pääsevät esiin. Tämä on turvallinen tapa integroitua yhteiskuntaan.”

Kakkuja ja korttitaidetta MeaMannassa pidetään usein pieniä musiikkiesityksiä, esitelmiä ja vaihtuvia taidenäyttelyitä. Kaupunkikylän arvomaailma

Ilona Lindroos ja Petri Ruoho­ nen esivalmistelevat lounasta.

näkyy myös ruuissa. Pataan pannaan lähiruokaa, mieluiten luo­mua ja biodynaamista. Osa raaka-aineista saadaan Lahden ruo­kaosuuskunnasta, jossa yhteisöllä on oma viljelypalsta. Leivonnaiset valmistetaan kahvilan omassa leipomossa Sylvia-kodissa.

Asiakkaita houkuttelevat leivonnaiset, joita ei muualta löydy. Hittituote on sokeriton ja

Jesse Partanen hoitelee tä­ nään tiskit.

30

Ensio Ubalecht ja hänen lap­ senlapsensa Anton ovat Petri Ruohoselle tutuksi tulleita asiakkaita.

vehnäjauhoton raakakakku. Ja sieltähän se kakkumestari Antti Leino saapuukin parahiksi lounasruuhkaan.

Leino on opiskellut Kaarisillassa musiikkialan koulutuksen, mutta hänellä on myös kuvataiteellista silmää. Kahvilan myyntiteline on täynnä Leinon omista

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

Tervetuloa syömään, toivotta­ vat MeaMannan henkilökunta Jesse Partanen, Antti Leino, Petri Ruohonen, Eveliina Aal­ tonen ja Ilona Lindroos.

maalauksistaan valokuvaamia ja painattamia postikortteja. ”Korttien teko alkoi kun löysin lehtiroskiksesta käyttämättömät akvarellivärit. Niissä väreissä oli taikaa!”

Yksi hänen keittiöbravuureistaan on joulun alla tarjottava saksalainen Linzer-torttu.

Leipuri kehaisee olevansa Eveliinan oikea käsi. Hän hallitsee raha-asiat ja työskentelee usein kassalla. ”Parasta työssäni on se kun saan tavata mielenkiintoisia asiakkaita.”

Lisää ruokailijoita!

Ken kerran on MeaMannan ovesta sisään poikennut, on sinne yleensä palaava. Usein asiakkaat haluavat myös tietää, keitä nämä kokit ovat ja mistä he tulevat.

Meamannalaiset kertovat mieluusti itsestään ja tekemisistään, ja kahvila on hälventänyt monen kaupunkilaisen ennakkoluulo­ja.

Kiitokseksi siitä Lahden kau­pun­ kikulttuuriseura palkitsi kah­vilan toissa vuonna kaupunkikulttuuritekopalkinnolla.

Yksi työporukan unelma on toteutumassa, sillä kahvilalle ollaan remontoimassa uusia tiloja vierestä vapautuneesta liiketilasta. Sinne tulee isompi sali ja myymälä, oma leipomo sekä tilava keittiö, jonne rakennetaan selkeät työpisteet. Laajennuksen myötä kahvilaan saadaan myös uusi työntekijä.

Peruna-purjokeittopäivä näyt­ tää olevan suosittu. Petri Ruohonen ja Antti Leino lennättävät annoksia asiakkaille ja Jesse Partanen lataa tiskikonetta hiki hatussa. Ilona Lindroos hämmentelee tyytyväisenä isoa keittokattilaa. ”Hyvää siitä taas tuli”, hän tuumaa.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

KOLUMN I

Kaikenlaisia tuloksentekijöitä hyvä yhteistyökumppanimme Kehitysvammaliitto toteutti yhdessä K-kauppiasliiton kanssa ansiokkaan työllistämishankkeen Monenlaisia tuloksentekijöitä. K-kauppiaat ympäri Suomea palkkasivat 28 kehitysvammaista työntekijää tuloksentekijäksi kaupan alalle.

Näin helppoa se on.

K-kauppiaat, Kehitysvammaliitto ja ennen kaikkea työllistyjät hoitavat osansa. Tulosta syntyy.

Kuntien järjestämän työ- ja päivätoiminnan tehtävä on tukea kehitysvammaisten ihmisten yhteiskunnallista sopeutumista. Tavoitteena on myös toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen.

Kuten tiedämme, palkkatyöllistyminen johtaa suoraan yhteiskunnallisen osallisuuden ytimeen.

Eikö olisi loogista, että työ- ja päivätoiminnan tehtäviin kuuluisi silloin tukea ihmisten työllistymistä palkkatyöhön?

Ei se niin helppoa ole, sanotaan. Työllistyminen on ihan hyvä juttu, kunhan joku muu hoitaa sen.

VIIME VUONNA

” Yhteiskunnalliseen

osallisuuteen kasvaa menemällä yhteis­ kuntaan.”

MEILTÄ ON ajan saatossa varmaan hämärtynyt käsitys tuloksesta, jota työja päivätoiminnan pitäisi tehdä.

Kehitysvammaisilla ihmisillä teetetään kyllä työtä ja heitä ”työllistetään” avotyötoimintaan. Tämä on tärkeää, jotta kehitysvammaiset oppivat työelämässä tarvittavia taitoja.

Hassua kyllä, toiminta ei johda palkkatyöhön, jossa niitä taitoja tarvitaan.

Se, minkä piti olla väline matkalla yhdenvertaiseen osallisuuteen, onkin itsetarkoitus. Pelkän työn tekemisen riemun pitäisi riittää.

Jos kehitysvammaisilla teetetään muita hyödyttävää työtä, palvelun saajat muuttuvat palveluntuottajiksi. Toiminta, jonka pitäisi työntää ulospäin, pitääkin kiinni. Yhteiskunnallinen osallisuus karahtaa siihen, että pystyvän yksilön täytyy jäädä työkeskukseen tuloksentekijäksi.

Toteutuvatko yhteiskunnallinen osallisuus ja kansalaisuus, kun taksi tuo ja taksi vie, ja päivä kuluu toimintakeskuksessa yhdessä kymmenien muiden kehitysvammaisten kanssa?

Mitä kuntoutukselta vaaditaan, jotta asiakkaan toimintakyky yltää tähän?

suhteessa toiseen ihmiseen. Yhteiskunnalliseen osallisuuteen kasvaa menemällä yhteiskuntaan.

Taksien pitää kulkea myös toimintakeskuksesta ulos muiden ihmisten ilmoille, jotta alkuperäisen tarkoituksen mukaista tulosta syntyisi. Työ- ja toimintakeskusten pitää avata ovet ja ikkunat.

Tulosta pitää mitata ulkopuolisten kontaktien määrällä ja sillä, kuinka monta kertaa ulko-ovi käy.

Monenlaisia tuloksentekijöitä -hankkeessa törmättiin jopa siihen että noin kymmenen valmiiksi järjestettyä palkkatyöllistymistä jäi toteutumatta, koska paikkakunnan työ- ja päivätoiminnasta ei löytynyt työhönvalmentajan tukea.

Muut tekevät tuloksensa, miten on niiden laita, joiden tehtäväksi se alun perin määriteltiin? Ei se niin helppoa ole?

IHMINEN KASVAA

Kari Vuorenpää Kehitysvammaisten Tukiliiton Vaikuttamistoiminnan esimies

31

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

KOHTI TYÖELÄMÄÄ Työharjoittelu antoi Mikko Töllille itse­varmuutta ja uskoa tulevaisuuteen.

Onneksi hänen äitinsä ei uskonut ensim­mäisten opettajien näkemyksiä siitä, mihin poika pystyy ja mihin ei.

Teksti Outi Hannuksela Kuvat OH ja Teija Parpala OULU, SAARISELKÄ

M

ikko Töllillä, 17, on selkeä tavoite: kahden vuoden kuluttua kädessä on todistus sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksesta, ja sitten hän voi tehdä tuetusti avustajan tehtäviä sosiaali- ja terveysalan laitoksissa. ”Minulla on työkokemusta myös kaupan alalta”, nuori mies kertoo.

32

Viime talvena suoritettu työharjoittelu Saariselän kauppakeskus Kuukkelissa oli hänelle merkittävä etappi matkalla kohti aikuisuutta. Samalla vahvistui itseluottamus ja usko omaan työkykyyn. Pääasiassa Mikko hyllytti ja teki varastohommia, mutta myös asiakaspalvelusta tärkein jäi mieleen. ”Asiakasta tulee aina tervehtiä ja katsoa päin. Jollei itse osaa auttaa, pitää opastaa oikeaan paikkaan.”

Työkavereiden nimet Hanski, Laimi ja Anna vilahtelevat puheessa tiheään. Yksi harjoittelun hienoimmista jutuista oli saada olla osa kokonaisuutta, yksi työkaveri muiden joukossa.

Mikon äiti Aino Haaraoja miettii, että parissa viikossa poika oppi ehkä hivenen myös pitkäjännitteisyyttä ja omatoimisuutta. ”Työkaverin tai työnantajan sanomina ohjeet menevät myös paremmin perille kuin äidiltä kuultuna”, teini-ikäisen äiti hymähtää ja katsoo toimeliasta poikaansa. Kaikki voisi olla myös toisin.

Kannatti muuttaa Aino Haaraoja kertoo saaneensa kuulla sekä hyssyttelyä että kärkeviä mielipiteitä siitä, kuinka paljon poika osaa ja miten häntä pitäisi kasvattaa. ”Kyllä jokainen äiti tuntee lapsensa parhaiten”, hän tiivistää.

Päätös muuttaa Mikon koulutuksen vuoksi Kemistä Ouluun, isompaan kaupunkiin, on ollut käänteentekevä sekä pojan että äidin elämässä. ”Erot opetuksessa ovat asuinpaikasta riippuen liian suuret. Mikon ensimmäisessä koulussa erityisoppilaita ei viety edes välitunnille samaan aikaan muiden lasten kanssa, että ei tulisi kiusaamista.”

Opettajat eivät uskoneet, että Mikko oppisi lukemaan tai oppimaan. Yläasteen jälkeisen elämän sisältönä häämötti työpajatoiminta. ”Muuttopäätöksen taustalla oli toive, että Mikko saa paremmat mahdollisuudet ja paremman tulevaisuuden.”

Parissa vuodessa Mikko oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Peruskoulun päättötodistus kertoo nuoren omaavan perustaidot ja olevan hyvin kykenevä jatko-opintoihin.

Nyt Mikko opiskelee Oulun seudun ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan yksikössä valmentava 2:lla. Arkeen kuuluu myös harrastuksia: tanssia kerran viikossa ja uintitreenit kolmesti viikossa.

Ansioluettelon kunniapaikalla on työkokemus kaupan alalta, mutta tulevaisuudessa Mikko näkee itsensä työssä ja vapaapäivillä, ihan kuten muutkin ihmiset.

Mikko Tölli (toinen vas.) viihtyi työkaverei­ den Laimi Kukkolan ja Hannele Vikevä­ korvan kanssa. Kauppias Antero Ylävaara (oik.) harkitsisi kehitysvammaisen työn­ tekijän palkkaamista sesonkityöhön, jos kunnalta saisi tukea työvalmennukseen.

ILMOITUS

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

33

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

”KLAP-projektissa on tehty las­ kelmia, jotka todistavat että työllistäminen avoimille työmark­ kinoille on edullisinta kaikille osapuolille”, kertoo projektipääl­ likkö Anders Reitov.

KIPIN KLAPIN TÖIHIN 34

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

Tanskalainen työllistämishanke on onnistunut luomaan kehitysvammaisille vuodessa 350 työpaikkaa.

Yhteiskunta on vihdoin valmis muutokseen, sanoo projektipäällikkö Anders Reitov.

Teksti Mari Hakola | Kuvat Laura Kotila TANSKA

”L

äpimurto on nyt tapahtunut”, sanoo klap ii -hankkeen projektipäällikkö Anders Reitov.

Tanskalainen kehitysvammaisten etua ajava kansalaisjärjestö lev on tarttunut toimeen työllistämisprojektissaan ja luonut vuoden sisällä 350 työpaikkaa. Noin puoleen niistä on rekrytoitu jo myös sopiva työntekijä. Reitov on työskennellyt vammaisten työllistämisen parissa useita vuosia, mutta hänen mielestään yhteiskunnassa ollaan valmiita työllistämiseen vasta nyt. klap ii on valtion rahoittama kaksivuotinen hanke, joka keskittyy työpaikkojen luomiseen ja kehitysvammaisten ihmisten työllistämiseen. Vaikka hanketta on jäljellä, suunnitelmissa on jo seuraava, pidempi työllistämishanke, jossa kohderyhmä laajenee.

Samalla katsellaan hankejaksojen jälkeiseen aikaan. Toive on, että julkisen sektorin työnvälitys ottaisi myös vammaisten työllistämisen asiakseen. ”Totta puhuen en täysin usko sen tapahtuvan, joten olemme myös suunnitelleet vammaisjärjestöjen yhteistä sosiaalista yritystä, joka huolehtisi työnvälityksestä projektin loputtua”, toteaa Reitov.

ja kysytään heiltä, millaisiin tehtäviin he tarvitsisivat tekijää. Sitten tarpeeseen etsitään sopivia työnhakijoita.

Tähän mennessä klap on onnistunut luomaan 15 työnantajan verkoston ja suurien ketjuyritysten kanssa on tehty sopimuksia kehitysvammaisten työllistämisestä avustaviin tehtäviin.

Työnantajia on etsitty monipuolisemmin kuin ennen, ”lokeron ulkopuolelta”, ja työtä onkin löytynyt niin kaupan alalta, vanhusten ja lasten hoivapalveluista kuin automekaanikon pajalta ja maatilalta. Avoimista työpaikoista laitetaan hakuilmoitukset työvoimahallinnon valtakunnalliselle sivustolle, jossa kaikki muutkin avoimet työpaikat ilmoitetaan.

Reitovin mielestä projekti ei ole onnistunut ainoastaan työllistämisessä, vaan myös siinä, että työntekijät ovat pysyneet töissä.

Vuoden kuluttua rekrytoinnista 85 prosenttia työllistyneistä on yhä töissä. Projektissa on myös painotettu työntekijöiden mahdollisuutta normaaliin urakehitykseen: heidänkin pitää voida hakea uutta työtä ja vaihtaa työpaikkaa, jos se tuntuu hyvältä ajatukselta. klap-hankkeessa työskentelee projektipäällikön ja viiden eri alueilla toimivan koordinaattorin lisäksi sosiaalityöntekijä ja yritysyhteistyövastaava. Sosiaalityöntekijän vastuulla on opastaminen työlainsäädännöllisissä asioissa sekä yhteistyö työvoimahallinnon kanssa. Työsuhteisiin haetaan työvoimahallinnosta palkkatukea, joka kattaa kaksi kolmasosaa palkasta.

Apua paperityöhön Projektissa on luotu työllistämisen malli, jossa varsinaista työsuhdetta edeltää kuukauden harjoittelujakso. Sen aikana kartoitetaan sopivaa viikkotyömäärää ja tehtäväkenttää. Täs-

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

sä vaiheessa otetaan yhteyttä myös työvoimaviranomaiseen, jotta palkkatukipapereiden valmistelu voi alkaa. Näin päätös on valmiina, kun varsinainen työsuhde alkaa.

Ennen työn aloittamista ja työsuhteen alussa projektin alueellinen työntekijä on aktiivisesti yhteydessä sekä työnantajaan että työntekijään. Työntekijöille on myös tarpeen mukaan pyritty löytämään tukihenkilö joko paikallisen toimintakeskuksen ohjaajista tai työvoimahallinnosta. Tarvittaessa työntekijälle voidaan myös nimetä tukihenkilö työpaikan muista työntekijöistä.

Silvan-rakennustarvikeketju on yksi suurimmista työllistämissopimuksen tehneistä työnantajista. Myymäläapulaisille on tarvetta myymälöissä ympäri maata.

Myymäläpäällikkö Johan Ankerstjerne toimii yhden projektin kautta työllistyneen esimiehenä. Hänen mielestään on hyvä, että mukana on taho, joka hoitaa palkkatuettuun työhön liittyviä paperitöitä. ”Työllistämisen tulee olla yritykselle helppoa, koska ylimääräiseen paperityöhön ei ole aikaa paneutua arjessa”, sanoo Johan Ankerstjerne.

Kaikki hyötyvät Anders Reitov nimeää projektin suurimmiksi haasteiksi kehitysvammaisten ihmisten vanhempien suojeluhalun ja toimintakeskusten asenteet. Toimintakeskukset kokevat työllistämisen avoimille työmarkkinoille osittain kilpailuna omalle toiminnalleen.

Tanskassa toimintakeskukset joutuvat alihankinta-, tuotevalmistus- ja myyntituloilla rahoittamaan osan budjetistaan ja siksi keskukset eivät aina tue ahkerimpien työntekijöidensä työllistymistä.

Kuitenkin selkeät laskelmat todistavat, että työllistäminen avoimille työmarkkinoille on edullisinta kaikille osapuolille. ”Työntekijän elämänlaadun noususta, itseluottamuksen vahvistumisesta ja yleisestä tyytyväisyydestä on selkeää näyttöä. Myös kunta ja yhteiskunta hyötyvät taloudellisesti, kun työhön kykenevien kehitysvammaisten työvoimapotentiaali on otettu käyttöön avoimilla työmarkkinoilla”, sanoo Reitov.

Työlle tekijä Keskeistä projektissa on työnantajayhteistyö. Reitovin mukaan aiemmat työllistämishankkeet ovat edenneet toisessa järjestyksessä: on etsitty työntekijälle sopivaa työpaikkaa ja tarkasteltu tilannetta työntekijän taidot ja rajoitteet edellä. klap-projektissa otetaan ensin työnantajiin yhteyttä

Myymäläpäällikkö Johan Ankerstjernen mielestä henkilöstön monimuotoisuus on yritykselle hyvä tapa kantaa sosiaalista vastuuta. Hän myös uskoo kehitysvam­ maisen työntekijän lisänneen ymmärrystä koko työyhteisössä.

35

TUKIVIESTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

ANSAITUT ELÄKEPÄIVÄT Muutoksen suuruus yllätti Kari Herralan, kun hän ryhtyi vapaaksi mieheksi ja jätti päivittäisen työtoiminnan seurakunnan keittiöllä. Muutoskriisiä helpottaa nyt vapaaehtoistyö, joka rytmittää arkea sopivasti.

Seurakunnan kanssa sovittiin, että päivittäinen työaika oli kello 9–14. Palkkana maksettiin niin sanottua ahkeruusrahaa 75 euroa kuukaudessa. Lisäksi Kari sai päivittäisen ruuan ja mahdol­ lisuuden osallistua retkiin ja virkistystoimintaan seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöiden rinnalla. ”Näillä ehdoilla jatkettiin viime vuoden kesään saakka. Sitten Kari alkoi olla jo väsynyt ja oireili selvästi työuupumuksesta”, Eeva muistelee.

Tärkeä työyhteisö Viime vuoden kesäkuussa Kari Herrala jätti pestinsä ja suuntasi kesälomalle onnellisena uudesta vapaudestaan. Syksy oli kuitenkin synkkä. Eeva-äiti tulkitsee, että Kari ei ollut etukäteen ymmärtänyt muutoksen suuruutta. ”Kriisi elettiin meillä tekemisen puutteen tuskailuna.”

Muutos parempaan tuli, kun Karin entinen vastuuhenkilö, seurakunnan diakonia- ja perhetyöstä vastaava Teija Jestilä otti yhteyttä ja ehdotti Karille vapaaehtoistyötä. Nyt mies vastaa kaksi kertaa kuussa kokoontuvan eläkeläiskerhon kahvitarKari Herrala käy tarkistamassa kotikaljan laadun monta kertaa viikossa. Emäntä Kaisa Kulju kestää vanhalta kollegalta kriitti­ senkin palautteen.

Teksti ja kuvat Outi Hannuksela KEMI

”E

i minulla ole tänne ikävä”, Kari Herrala vakuuttaa ja höräyt-

tää naurun.

Hän opastaa vieraita isännän elkein juttutuokioon Kemin seurakuntakeskuksen rukoustilaan.

Paikat ovat tutut, sillä mies ehti tehdä työtä seurakunnan keit36

tiöllä 28 vuotta, kunnes kesällä 2012 juotiin kahvit eläkkeelle jäämisen kunniaksi. ”Minusta tehtiin juttukin”, Kari esittelee paikallislehden leh­tileikettä.

Vuonna 1984 alkanut työura keittiön monitoimimiehenä oli hänelle toiveiden täyttymys.

Matka keittiölle kulki kehitysvammaisten työpajan kautta.

Vuonna 1956 syntynyt mies kävi ensin päivätyökeskuksessa, joka toimi Kemin seurakuntakeskuk-

Entisiä työkavereita on muka­ va käydä tervehtimässä.

sen alakerrassa. Käsi- ja puutyöt eivät kuitenkaan kiinnostaneet. ”Karkasin aina keittiölle ja istuin tuossa portailla”, Kari Herrala kertoo.

Karin äiti Eeva Herrala kertoo, että seurakunnalta otettiin häneen yhteyttä ja tarjottiin pojalle mahdollisuutta työtoimintaan keittiöllä. ”Sehän oli suuri apu. Kari ei malttanut pysyä työpajassa paikallaan, eikä häntä mikään näpertely kiinnostanut”, Eeva muistelee.

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

joilusta: korjaa kupit pöydistä, siistii ja järjestää. ”Tämä oli meille loistava ratkaisu. Päivittäiseen toimintaan Karilla ei riitä voimia, mutta vapaaehtoistyön tuoma vastuu on ollut tärkeä. Hän toimii seurakunnan muiden vapaaehtoisten rinnalla ja pysyy mukana tärkeässä yhteisössä”, Eeva-äiti miettii.

Seurakunnan ruokala Hopealyhty on toiminut 41 vuotta. Seurakunnan työntekijöiden lisäksi keittiön antimia käy päivittäin syömässä 80–100 paikallista eläkeläistä.

Kotikaljan salaisuus Päivän ruokailu on ohi ja henkilökunta keräilee pois lounaspöytää. Kari Herrala opastaa vieraat keittiölle ja nostaa esille kotikaljakannun. ”Tätä ne eivät osaa enää tehdä”, hän sanoo.

Emäntä Kaisa Kulju saapuu paikalle ja kuulee kommentin.

Vakavalla ilmeellä, mutta nauru silmissä jatketaan kädenvääntöä kotikaljan oikeasta reseptistä.

Elämä keittiöllä jatkuu ja eläkeläinen voi vierailla entisellä työpaikalla, milloin haluaa. ”Karilla on täällä aina oma paikkansa. Hän on tervetullut vaikka joka päivä lounaallekin”, emäntä muistuttaa. ”Joo, mutta lounaasta pitää nyt maksaa, niin kuin muidenkin eläkeläisten”, Kari lisää.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

KOLUMN I

Epärealistisia ajatuksia työllistymisestä? sain puhelinsoiton ystävältäni. Helsingin Katajanokan vankila oli lakkautettu ja sen rakennukset tulivat julkisesti myyntiin. Ystäväni ehdotti minulle, että ostetaan koko vankila ja tehdään siitä hotelli, jossa on työpaikka kehitysvammaisille.

Tänään tiedämme, että tuosta vankilasta tuli hotelli, mutta minä ja ystäväni emme sitä ostaneet, eikä se tiettävästi ainakaan laajemmassa mittakaavassa ole työpaikkana kehitysvammaisille.

Tuo villiltä kuulostava ja suorastaan yltiöpäisen epärealistinen ehdotus vankilan ostamisesta sai minut silloin ihan vakavissaan pohtimaan tuota työpaikan perustamisen mahdollisuutta.

Pohdiskeluissani päädyin jopa niin pitkälle, että sieluni silmillä näin siellä meidän Markuksen ja Robinin työn touhussa. Haavekuvissani pojat ajelivat pitkin hotellin käytäviä ja toimittivat milloin mitäkin hotellityöntekijöiden askareita.

Se tuntui varsin todelliselta ja ennen kaikkea ihan mahdolliselta. Miksei vaikeastikin kehitysvammainen henkilö voisi omien olemassa olevien kykyjensä ja taitojensa mukaan toimia ihan oikeissa työtehtävissä?

Meillä Suomessa lasketaan olevan työhön halukkaita ja siihen myös kykeneviä kehitysvammaisia ihmisiä ainakin 3 000. Silti vain noin 350:llä on ihan oikea työpaikka.

VUOSIA SITTEN

” Haavekuvissani

pojat ajelivat pitkin käytäviä ja toimittivat hotellityöntekijöiden askareita.”

uskon työllistämisessä enemmän porkkanaan kuin keppiin. Uskon positiivisten ja onnistuneiden esimerk­kien voimalla vaikuttamiseen. En usko pakottamiseen tai kiintiöintiin.

Onnistunut esimerkki positiivisesta ja tuloksellisesta vaikuttamisesta löytyy Ruotsista. Kampanjan ”Vi kan mer” (osaamme enemmän) avulla ruotsalaisessa ICA-päivittäistavaraketjussa on työllistetty yli 1 200 kehitysvammaista henkilöä.

Kampanjan keskushenkilönä toimineesta ICA-Jerrystä (oikealta nimeltään Mats Melin) on tullut suoranainen ilmiö ja supersuosittu julkkis, jolla on Facebookissa yli 400 000 tykkääjää. Mats Melin on mukana kehitysvammaisten osaamista ja positiivista elämänasennetta hauskalla tavalla esille tuoneessa Glada Hudik -teatterissa.

Kiertueteatteri on muutamia vuosia esiintynyt ympäri Ruotsia. Esiintymispaikat – jopa sellaiset kuin Tukholman Globen – ovat ilta illan jälkeen olleet loppuunmyytyjä ja lippuja suorastaan jonotetaan.

Glada Hudik -teatteri syntyi kun Pär Johansson tuli Hudiksvallin päivätoimintakeskukseen töihin vuonna 1996. Hän turhautui siitä, että keskuksen kehitysvammaisia vuosi toisensa jälkeen kurssitettiin kengännauhoJyrki Pinomaa jen solmimiseen. Hän hankki kaikille tarranauhakengät Puheenjohtaja ja perusti teatteriryhmän.

Kehitysvammaisten Tukiliitto HENKILÖKOHTAISESTI

37

TUKIVIESTI NRO 5/2013

Saara Hakkarainen (vas.) ihailee Virpi Hyvärisen (oik.) omakuvaa. Aino Sarkula ja Virpi vaihtoivat osoitteita ja lupasivat kirjoitella ja kyläillä. ”Iha­ naa löytää uusi ystävä”, he sanovat yhdestä suusta.

38

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

SOPIVAN KOKOISIA TAVOITTEITA mahti-kurssi

on polku suuriin

pohdintoihin. Kuka minä olen, miten näen elämäni ja mitä minä haluan?

Jokainen valitsee omat muutos­ tavoitteensa, mutta onnistumista tärkeämpää on jakaminen.

Teksti Merja Määttänen | Kuvat Laura Vesa, Pia Björkman JOENSUU

39

TUKIVIESTI NRO 5/2013

”Olen saanut täällä varmuutta tarttua uusiin asioihin”, pohtii Jani Hirvi (kesk.) Antti Kauppilalle ja Minni Haverille.

... SOPIVAN KOKOISIA TAVOITTEITA

I

lmassa väreilee keskittyneisyys. Jotkut juttelevat ohjaajan kanssa, jotkut kirjoittavat tarinoitaan puhtaaksi tietokoneella.

Nopeimmat jo laminoivat omaa kuvakirjaansa Elämän tärkeistä asioista. Kuvat on otettu kertakäyttökameroilla kesän mittaan, aloitus- ja jatkokurssin väliaikana.

On mahti-kurssin jatkojakson toinen kurssipäivä. mahti tulee sanoista mahdollisuuksien tie, ja sanat kertovat asian ytimen: tällä tiellä pyritään vahvistamaan tunnetta oman elämän ymmärrettävyydestä, hallittavuudesta ja mielekkyydestä. Ja tie on kivetty ymmärrettäviin osiin pilkotuilla etapeilla.

Maaliskuun viisipäiväisellä aloituskurssilla kurssilaiset aloittivat elämäntarinatyön, jossa kukin kävi läpi oman elämänsä tärkeitä etappeja ohjaajan kanssa keskustellen ja albumikuvia käyttäen. Projektipäällikkö Pia Björkman kertoo, että elämäntarinatyössä näkyy sukupolvieroja. ”Etenkin pitkään laitoksessa asuneelle oma elämänkulku voi olla varsin hämärä asia.”

Tunteita herää ja kaikki tunteet ovat sallittuja. ”Mutta yritämme aina ohjata ihmistä myös löytämään vahvuuksia, voimanlähteitä ja selviytymisen keinoja.”

Pikku hiljaa minäkuvan vahvistuessa alettiin pohtia omia muutostavoitteita. Prosessin avain on oman tahdon hahmottaminen ja sen sanoittaminen niin, että edessä näkyy tekojen reitti. Jos vaikka joku ilmoittaa haluavansa kehittää ’sosiaalisia taitojaan’, aja40

MAHTI oli lainannut koneen halukkaille kahdeksi viikoksi, ja kehittyminen näkyi.

tus on purettava osiin. Esimerkiksi: Menen puhumaan tuolle ihmiselle siinä tilanteessa ja sanon näin…

”Harjoite auttaa hahmottamaan omia kykyjä ja antaa mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin”, kiteyttää Pia Björkman.

Palasteltuja tavoitteita

Aika on asennekysymys

Hyvä arjen muutostavoite on haastava, mutta mahdollinen. Silti tavoitteen saavuttaminen ei ole itseisarvo. ”Kaikilla sopeutumiskursseilla tärkeintä on vertaistuki, kaikki muu palvelee sitä. Voi olla iso oivallus, että jokainen voi asettaa itselleen tavoitteita ja vaikuttaa omaan elämäänsä”, korostaa Pia Björkman.

Tukiliiton mahti on Rayn rahoittama neljän vuoden projekti, joka järjestää sopeutumisvalmennusta vähän tukea tarvitseville aikuisille vuoden 2015 loppuun saakka.

Kurssille pääsemisen edellytys on, että työskentelyyn sitoutuu kurssilaisen omassa arjessa elävä lähi-ihminen – perheenjäsen tai ammattilainen.

Aloitus- ja jatkokurssien väliaikana projektityöntekijä Minni Haveri käy jokaisen kotona ja tukee kurssilaisen ja lähi-ihmisen yhteistä prosessia. Joskus muutostavoitteita täytyy pilkkoa matkan varrella lisää.

Kurssijaksoille lähi-ihmiset eivät tule mukaan, mutta jatkojaksolla jokaisen taskussa on lähi-ihmisen kirjoittama palautekirje siitä, miten työskentely on näkynyt arjessa.

Palaute liitetään osaksi omia pohdintoja: Missä onnistuin? Millaista tukea sain ja mitä tarvitsen?

Arjen muutostavoitteen lisäksi kukin nimeää jatkojaksolle toisen pienemmän, kurssikoh-

Anna Kumpulainen (vas.) ei halua teks­ tiinsä yhtään kirjoitusvirhettä. Minna Lahtinen auttaa.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

Syksyinen omakuva vetää Anna Kumpulai­ sen (oik.) huulet hymyyn.

Aino Sarkulan (vas.) mielestä Saara Hakkaraisen kanssa on helppo jutella vaikeistakin asioista.

taisen tavoitteen. Tällä kertaa Virpi Hyvärinen halusi oppia avaamaan itse tietokoneen ja menemään nettiin. Aino Sarkulan tavoite oli kirjoittaa tietokoneella kirje poikaystävälle ja lisätä kirjeeseen kuvatiedosto. Jani Hirvi toivoi tukea kalenterinhallintaan ja siihen, miten tilataan aika parturiin. Paavo Mertasen tavoite oli saada puhua jonkun kanssa

yhdynnästä. Oskari Sievers toivoi muilta vinkkejä unettomuusongelmiin.

Anna Kumpulainen käytti kurssia tilaisuutena kokeilla pelottavia asioita. Aloitusjaksolla hän ajeli Minni Haverin kanssa hissillä – ja parissa tunnissa päihitti sitkeän hissipelkonsa. Jatkojaksolla hän tahtoi kokeilla sytyttimen pyöräyttämistä palamaan, koska kipinöivä näky oli jäänyt joskus vaivaamaan hänen mieltään.

Kaikki saivat toivomansa. ”On hurjaa, miten jotkut aivan pursuavat puhumisen tarvetta aloituskurssille tullessaan. Ehkä arjesta puuttuu ihminen, jolla olisi aikaa jutella ja työstää mieltä askarruttavia asioita”, Minni Haveri miettii. ”Loppujen lopuksi esimerkiksi keskustelu yhdynnästä voi viedä viisitoista minuuttia.

Hirveän yksinkertainen asia! Aika on asennekysymys”, Pia Björkman lisää.

Tähtihetkiä ja uusia ystäviä Lauantai taipuu iltaan. Kirjat ovat lähes valmiit ja huomenna, kurssin viimeisenä päivänä jokainen esittelee omansa muille. Kertoo sen, minkä haluaa kertoa ja loput pitää omanaan.

Vielä ennen päiväkirjahetkeä käsitellään Oskari Sieversin kurssitavoite. Kaikki kantavat kortensa kekoon ja Oskari kirjaa ylös hyvän yöunen vinkkejä: Avaa ikkuna. Lue kirjaa.

Kuuntele radiota. Vältä televisiota, kännykkää ja kahvia illalla. Kokeile saunaa. Tai sooloseksiä. Kirjoita huolet lapulle, pois mielestä.

Sitten jokainen kirjaa omat mietteensä päivästä ja sen tähtihetkestä. Virpi Hyvärisen mielestä paras juttu oli omakuvan ottaminen. Laukaisinta painoi Pia Björkman, mutta

jokainen suunnitteli kuvansa itse. ”Omakuvani nimi on Kyvykäs nainen”, Virpi kertoo.

Hänen mielestään parasta koko kurssilla on ollut se, että on saanut puhua itsestään ja elämästään, lapsuudestakin. ”Tuntui hyvältä kuulla, että muitakin on kiusattu.”

Toinen huippujuttu on ollut löytää uusia ystäviä. ”Viime yönä Ainon kanssa juttelimme aamukahteen.”

Nyt ilta on vasta nuori. Kello kahdeksan merkiksi Paavon kännykkä hälyttää: Muista pestä kana-astiat ja laittaa heinää yöksi. Mutta tänään Paavolla on vapaailta.

2 X MAHTI-VINKKI Monelle huiminta koko MAHTI-prosessissa on tilaisuus matkustaa itsenäisesti kurssipaikkakunnalle. Myös Virpi Hyvärinen teki elämänsä ensimmäisen junamatkan VR:n avustajapalvelun tuella ja kirjoitti onnistumisesta tarinan: www.kvtl.fi/fi/mahti > vinkit.

Kurssilaisten tekemillä MAHTI-videoilla kerrotaan muun muassa, miltä tuntuu kiusaaminen ja millainen on hyvä ystävä. Videoilla vaaditaan oikeutta rakkauteen ja kysytään hyviä kysymyksiä: Miksi en saa tehdä palkkatyötä? Miksi en saa käyttää nettiä?

Miksi poikaystäväni ei saa olla minun luonani yötä? Katso lisää: www.kvtl. fi/fi/mahti/ > videoita.

41

TUKIVIESTI NRO 5/2013

42

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

KUVAKIRJOJA SANOINA Kurssilaiset kokosivat kirjaan oman elämänsä tärkeitä asioita.

MINULLA ON kuva risteilyltä ja kotoa. Olen saanut oman asunnon, mutta muutto ei tapahdu ihan hetkessä. Itsenäistyminen on rankka juttu. Minulla on tämä Asperger ja siksi ajatuksistani tulee helposti sekamelskaa. Tällä kurssilla on saanut harjoitella jäsentämistä ja se on hyvä juttu.

Muutostavoitteeni koski budjettiasioita. Täytin lähi-ihmiseni kanssa kuukauden menot valmiiseen budjettilomakkeeseen, joka löytyy netistä. Siinä riittää harjoittelemista vieläkin.

Jännitti ihan helvetisti tulla tänne. Olen minä täälläkin tuntenut paniikkia ja ahdistusta, mutta olen myös oppinut paljon. Porukka on tosi mukava ja huumorintajuinen. Eivät ole täyshulluja ollenkaan.

TÄMÄ NOJATUOLI on kuin nalle. Sillä on silmät, korvat ja syli. Sain tuolin biologiselta äidiltäni ja se tuo mieleeni äidin.

Minun muutostavoitteeni oli haastatella Paulaa, joka asuu itsenäisesti. Haaveeni on asua tavallisessa kerrostalossa, jossa ei vahdita koko ajan. Kyselin turvallisuudesta ja tuen tarpeesta. Purimme haastattelun lähi-ihmiseni kanssa. Ei se muuttanut mitään. Haluaisin oikean kodin, eikä asuntola ole koti.

Haluaisin autokouluun ja olen saanut täällä puhua siitä. Lääkäri on sanonut, että en voi. Pitäisi vain harjoitella lisää, oppisin kyllä.

ANNA KUMPULAINEN, KUOPIO

OSKARI SIEVERS, VALKEAKOSKI

Mean kanssa nauramme paljon. Olen ratsastanut 7-vuotiaasta asti eli 21 vuotta. Kerran tulin kuperkeikkaa ponin selästä alas, kun hyppäsimme esteitä. Kypärä putosi ja silmä meni mustaksi, mutta hyppäsin heti uudestaan ja opettaja sanoi minua rohkeaksi.

Tässä on entinen kämppäkaverini Niittyvillasta. Ystävät ovat tärkeitä. Joskus minua on kiusattu, ja siitä oppii paljon. Jos tallille tulee uusi ihminen, jolle muut nauravat selän takana, minä menen juttelemaan.

Omassa huoneessani näkyy minulle tärkeitä asioita: rohkeat marsuni, hymytyttöpatsas, kahvinkeitin, cd-levyt, hevosverhot ja kirjahylly. Tykkään lukea lehtiä ja kirjoittaa kirjeitä. Tuntuu hyvältä olla vastuussa eläinten hoidosta. Joskus haluaisin saada oman lapsen.

Poikaystäväni asuu Riihikoskella. Toivoisin, että tapaisimme useammin. Muutostavoitteeni oli oppia käyttämään Matkahuollon aikatauluja netissä. Niittyvillassa ei saa käyttää itsenäisesti tietokonetta, mutta MAHTI-projektin lainakoneella pääsin harjoittelemaan.

RATSASTUSKAVERINI

AINO SARKULA, FORSSA

on perheeni mökiltä Nauvosta, kaunis suvi-ilta parhaimmillaan. Voi tehdä juhannustaikoja, vaikka minä en kyllä tehnyt.

Rauhoituin vain tiukan työurakan jälkeen. Olen töissä firmassa, joka tekee ilmastointilaitteita. Aloitin avotyöntekijänä, mutta se muuttui tuetuksi työksi ja työsuhde vakinaistettiin. Teen töitä osa-aikaisesti ja saan palkan lisäksi eläkkeen. Aiemmin tein täyttä viikkoa ja eläke oli lepäämässä, mutta kun tuli lomautuksia, tämä sopi minulle.

Olen yrittänyt kertoa kavereille, että työsuhde on hyvä juttu ja firma voi saada kunnalta palkkatukea. Olen kuullut, että jotkut firmat käyttävät avotyöntekijöitä väärin. Itse haluaisin lisää tietoa palkan ja eläkkeen yhdistämisestä.

Muutostavoitteeni oli tietokoneen käytön opettelu. Äiti oli lähi-ihmiseni ja hän joutui lopulta kysymään minulta neuvoa. Harjoittelin lainakoneella ja nyt harkitsen oman hankkimista.

Kävin myös Tampereella MAHTI-projektin tyyli- ja esiintymiskurssilla. Sain mahtavaa palautetta, siksi otin kuvan Tulppaanitalostakin.

Asun yksin ja hoidan itse ruuat ja pyykit. Kerran viikossa kotiapu käy vähän siivoamassa. Harrastan partiota ja tukiyhdistystoimintaa.

Ehkä liityn myös Me Itse -jaostoon ja kerron ihmisille näistä työasioista.

MERIMAISEMA

JANI HIRVI, KAARINA

on navetta, pihatie ja Herra Kukko. Asun maatalossa ja hoidan kaikki eläimet. Talvella navetassa asuvat kukot ja kanat sekä lampaat Aada, Emilia ja Jippu, ja kissat Onni ja Viivi. Muut asukkaat käyvät päivätoiminnassa, mutta minä hoidan mieluummin kotihommia. Menen navettaan aamuviideltä. Päivällä otan ettonet ja sitten taas jatkan. Viimeisen navettakierroksen teen iltakahdeksalta.

Joskus otan kahvia termariin ja menen metsään. Minulla on hyvä suuntavaisto. Kerään sienet ja marjat, ja joskus myyn niitä. Ostan rahalla linnunpönttöjen rakennustarvikkeita. Joskus myyn pöntötkin.

Arjen muutostavoitteeni oli pyykinpesun opetteleminen. Me sitten pesimme ja silitimme minun lähi-ihmiseni kanssa. Nyt osaan.

Haluaisin oppia lisää myös seksuaalioikeuksista. Minulla on Polvijärvellä tyttökaveri ja pieni punainen mökki.

MINUN KUVISSANI

laulamassa karaokemikkiin. Se on rakkain harrastukseni. Olen saanut täällä itsevarmuutta, jonka tunnen myös laulaessani. Tässä kuvassa ovat siskoni lapset. On ihanaa olla tyttöjen täti. Kolmannessa kuvassa olen ystävän kanssa Himoksella.

Minun muutostavoitteeni oli oppia ruuanlaittoa. Laitoimme asuntolan seinälle kuvan minusta iso vispilä kädessä ja tehtävälistan: 1.

Etsin ohjaajan kanssa helppoja reseptejä. 2. Suunnittelen kauppalistan. 3. Teen kerran viikossa itse ruokaa illalla.

Lähi-ihmiseni sairausloma hidasti alkua, mutta otimme kunnon loppukirin. Bravuurini on aina ollut makaroonilaatikko, mutta nyt opin ihan uusia juttuja. Viimeksi tein vispipuuroa luumusta. Tuli tosi hyvää!

KUVASIN ITSENI

VIRPI HYVÄRINEN, JÄMSÄ

PAAVO MERTANEN, TUUPOVAARA

< MAHTI-kurssin jatkojaksolla jokainen suunnitteli omakuvan itsestään. Pia Björkman painoi laukaisinta.

43

TUKIVIESTI NRO 5/2013

MALIKE KIERSI LAPIN

Lapin-kiertue vei toimintavälineet käyttäjien luokse.

Teksti Mari Vehmanen Kuvat Susanna Tero

T

ukiliiton Malike-toiminta kulki syksyllä ensimmäisen kerran laajan turneen halki Lapin ja pysähtyi 12 paikkakunnalla aina Suomen pohjoisimpia kolkkia myöten. Kiertue osoitti nopeasti tarpeellisuu­ tensa. ”Onnistuimme tavoittamaan monenikäisiä ihmisiä. Monille tämä oli ensimmäinen tilaisuus tutustua Malikkeen toimintaan ja vuokravälinevalikoimaan”, ker­ too fysioterapeutti Rauni Väliranta Kolpeneen palvelukeskuksesta.

Väliranta sekä liikunnanoh­ jaaja Harri Marttinen Santasport Lapin Urheiluopistosta veivät kiertuepaikkakunnille muun muassa maastokärryjä, polku44

pyöriä, talvivälineitä ja sovellettavia pelejä. ”Esimerkiksi pyörätuoliin asennettavat Wheel Blades -sukset herättivät mielenkiintoa, eikä ihme – onhan talvi täällä pohjoisessa pitkä ja runsasluminen”, Harri Marttinen sanoo.

Rauni Väliranta kertoo myös pyörien innostaneen osallistujia. Moni lapsi ja nuori ei ollut aiemmin kokeillut itselleen soveltuvaa pyörää. ”Eräskin nuori nainen totesi päivän päätteeksi onnellisena löytäneensä uuden harrastuksen.”

Kumppaneiden kanssa Malikkeen kumppaneiksi kiertueen toteuttamiseen lähtivät paikalliset toimijat: palvelu- ja toimintakeskukset, asumisyksiköt ja yksittäiset fysioterapeutit.

Yhtenä etappina toimi Rovaniemen ammattikorkeakoulu, jos­ sa toisen vuoden fysioterapeuttiopiskelijat osallistuivat Ulos talosta pois pihasta -toimintavälinekoulutukseen ja järjestivät välineistöä hyödyntäen ulkoilupäivän eri ikäisille, vaikeasti

vammaisille henkilöille. Samalla toimintavälinekoulutuksesta päätettiin tehdä pysyvästi osa ramk:sta valmistuvien fysioterapeuttien opetussuunnitelmaa.

Harri Marttinen kertoo, että kiertue synnytti muitakin ideoi­ ta jatkosta. ”Ainakin peli- ja retkipäiviä alettiin suunnitella monella paikkakunnalla.”

”Toimintavälineet on vietävä konkreettisesti käyttäjien luo.

Vain kokeilemalla niiden mah­ dollisuudet aukenevat kunnol­ la”, sanovat Harri Marttinen ja Rauni Väliranta.

MALIKKEEN TAPAHTUMIA 2014 Koko vuoden tapahtumat ja lisätietoa: www.malike.fi >tapah­ tumat sekä Soile Honkala, puh. 0207 718 302, soile.honkala@ kvtl.fi. Tässä vuoden ensimmäisiä tapahtumia: Vauhtia rinteessä suihketta ladulla -ulkoilusunnuntai 19.1.

Sotkan ulkoilu- ja urheilukeskus, Kauhajoki. Tule kokeilemaan talvisia toimintavälineitä. Tapahtuma on suunnattu vaikeavammaisille henkilöille perheineen ja ammattilaisille.

Lumilauantai 25.1. Myllymäki, Joutseno. Koko perheen talvinen liikuntatapahtuma, jossa voi lasketella, hiihtää tai pulkkailla. Mahdollisuus soveltavan alppihiihdon yksilöopetukseen.

Vauhtia rinteessä suihketta ladulla -talvipäivä 15.2. Paloisvuori, Iisalmi.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

TAIVAL KOHTI ITSENÄISEMPÄÄ ELÄMÄÄ Taival-projektissa kehitysvammaisille aikuisille annettu mahdollisuus oppimiseen ja osallisuuteen avasi uuden maailman myös työntekijöille.

Teksti ja kuvat Maarit Simoska OULU

K

aikki eivät heti innostuneet Taival-projektista.

Tahkokankaan lähihoitaja Päivi Jestoi myöntää olleensa epäluuloinen, sillä tavoitteet olivat hänestä liian korkealla. ”Tiesin, mitä osastoilla tapahtuu, ja ajattelin, ettei tämä voi onnistua. Nyt olen nähnyt Luovin tunneilla, miten asukkaamme osallistuvat ja jaksavat keskittyä, ja olen ollut valtavan hämmästynyt”, hän painottaa, vieläkin hieman ihmeissään.

Projektin tavoite oli vastata tarpeisiin, joita syntyy, kun laitosasumisesta siirrytään kohti yksilöllisiä asumisjärjestelyjä.

Parin vuoden aikana koko hoitohenkilökunnan suhde työhön on muuttunut.

Lähihoitaja Juha Tauriainen toteaa, että mukaan valikoitunut ryhmä oli lähtökohdiltaan vaihtelevan tasoinen. Monen kanssa ajatus itsenäisestä kokkailusta tuntui kaukaiselta. ”Jo se, että he pääsivät osallistumaan toimintaan Tahkokankaan ulkopuolella, ammattiopisto Luovin pääkoululla, oli iso asia.”

Monelle oli uutta ylipäätään matkustaa linja-autolla kau­ pun­gin keskustaan. ”Kaikki oli opettelua: ryhmäläiset antoivat

itse linja-autolipun ja painoivat nappia oikealla pysäkillä. Myös ruokailu hienossa koulun ruokasalissa oli erilaista. Opettelimme kauniita pöytätapoja ja kohtuullisia, terveellisiä annoskokoja”, lähihoitaja Eeva Pajala kertoo.

Nyt asukkaat annostelevat ruokansa itse, kun he aiemmin söivät osastolla valmiiksi annosteltuja aterioita. ”Olemme nähneet, mihin he pysyvät. Kehitys on ollut valtavaa”, Päivi Jestoi jatkaa.

ANTTI JA SARI LUOTTAVAT TAITOIHINSA huoneeni itse ja vien omat vaatteet pyykkiin ja pesen ne, vaikka se on joskus vaikeaa. Ainakin se lajittelu on. Joskus Eeva saattaa sanoa, että nyt pitäisi siivota, jos en ole muistanut.

Maanantaisin käyn kokkikoulua Tahkokankaan työtoimintatiloissa. Viimeksi pilkoin makkarakeittoon sipuleita ja perunoita. En muista kaikkia aineita, mutta hyvä tuli.

Olen oppinut Taival-projektin aikana asioimaan lähikaupassa. Ostan, mitä sovitaan, ja rahat riittävät.”

”NYT SIIVOAN

ANT TI HAUTAKOSKI, 39

ASUIN toisella osas­tolla, jossa oli levotonta.

Projekti on ollut mukavaa ja virkistävää. Hoidan itse läksyt

”AIEMMIN

ja käyn lääkärissä, aiemmin en olisi osannut hoitaa niitä itse.

Aloitin elokuussa Luovin avustajakoulutuksen. Ilman projektia en olisi tohtinut lähteä siihen.

Harrastan kutomista. Luovin kurssilla sain uuden koulukaverin, joka myös harrastaa kutomista. Olemme hänen kanssaan käyneet kaupungissa lankaliikkeissä.

Koulutus kestää toukokuuhun saakka, sitten alkaa harjoittelujakso Kaukovainion päi­ väkodissa.

Teen vapaa-aikana tilaustyönä sukkia. Eeva (lähihoitaja Eeva Pajala) lupasi, että saan mainoksen ilmoitustaululle, jos saan hygieniapassikokeen läpi. Sain sen läpi.”

SARI MUSTONEN, 38

Uusia vapauksia Taival-projektiin osallistui 17 Tahkokankaan 17–60-vuotiasta asukasta kolmelta eri osastolta.

Jokaiselle ryhmälle räätälöitiin omat tavoitteet matkalla kohti itsenäisempää elämää ja työtaitoja. Edistyminen on antanut asuk­kaille uusia vapauksia myös osastolla ja uudet tavat ovat jääneet elämään, vaikka projekti alkaa olla lopussa. ”Huoneen siivous, omatoimiset aamuherätykset, pyykkihuolto, vaatteiden valitseminen itse lukitsemattomista kaapeista”, luettelee Eeva Pajala.

Päivi Jestoin ryhmästä osa lähtee joka päivä ruokailemaan Tahkokankaan isoon ruokalaan, osaston ulkopuolelle. Siirtymät ovat helpottuneet, kun sitä on harjoiteltu paljon.

Projektissa mukana olleet

ovat oppineet myös ottamaan uudella tavalla huomioon toisensa ja muut ihmiset. Myös omaiset ovat olleet tyytyväisiä asukkaiden edistymiseen. ”Verkostopalaverissa eräs äiti ei voinut uskoa, kuinka hänen aikuinen lapsensa keskittyi opiskeluun jopa 45 minuuttia. Sama asukas on ollut aiemmin innokas riisumaan vaatteensa pois, mutta Taival-päivinä hän halusi olla valmis kouluun ja vaatteet pysyivät päällä”, osastonhoitaja Tiina Häyrynen kertoo.

Jo nyt osa mukana olleista on siirtynyt asumaan avohuollon yksiköihin. Osastonhoitaja Vuokko Raappanan mukaan

monelle syntyi projektin aikana halu näyttää, että he pärjäävät laitoksen ulkopuolella.

Projekti toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen esr-rahoituksella. Ammatti­opis­­ to Luovin Oulun yksikön rooli oli merkittävä. ”Lähdimme kokeilemaan, miten voimme tukea laitoshuollosta yksilöllisiin asumispalveluihin ja avohuoltoon siirtyvien kehitysvammaisten taitoja. Tulokset ovat kannustavia”, summaa koulutussuunnittelija Anna Silvennoinen. www.luovi.fi > luovi > yhteistyössä > projektit > käynnissä olevat kehittämisprojektit > Taival.

45

TUKIVIESTI NRO 5/2013

Tukiliiton lapsiperhetarjonta

PERHEILYN TAPAHTUMAKALENTE Perheily on lapsiperheiden toimintaa yhdessä ja yhteisesti. Tapahtumapaikat ja kellonajat tarkentuvat myöhemmin ja löytyvät kotisivuiltamme www.kvtl.fi>perhesivut>perheily.

TAPAHTUMAT Perheily-verkoston kokoontumiset MITÄ TOIMINTAA LAPSIPERHEILLE YHDESSÄ JA YHTEISESTI?

29.3. JYVÄSKYLÄ 27.9. ROVANIEMI

Koulutukset ASIAT KUNTOON MEILLÄ PÄIN

Perheiden ja yhdistysten vaikuttamiskoulutus 8.2. LAPPEENRANTA 5.4. PORI 20.9. Koulutus järjestetään sovitulla paikkakunnalla, jos vähintään kolme tukiyhdistystä yhdessä tilaa koulutuksen viimeistään 15.8. Tanja Laatikaiselta.

15.11. OULU

KURSSIT jestöltä. Tilaa kevään koulutus viimeistään 31.1. ja syksyn koulutus viimeistään 15.8. Tanja Laatikaiselta. KVTL tarjoaa kouluttajan, muut kustannukset jaetaan järjestävien yhdistysten kesken.

RYHMÄ TOIMII

Vertaistukiryhmän ohjaajakoulutus 5.10. SEINÄJOKI 26.10. KUOPIO

Muut tapahtumat LAPSUUDESTA NUORUUTEEN -SEMINAARI, HELSINKI

Järjestäjänä KVANK eli Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta.

24.5.

RYHMÄ KÄYNTIIN

TOIMINTAPÄIVÄ PERHEILLE

Yhdistetty lapsiperhetapahtuman järjestäjäkoulutus ja vertaistukiryhmän tai perheiden ryhmän käynnistäjäkoulutus 4.10. SEINÄJOKI 25.10. KUOPIO

LIITTOSEMINAARIN YHTEYDESSÄ, JYVÄSKYLÄ

20.–21.9.

MALIKE-TOIMINNAN JA VAIKUTTAVA VERTAISTOIMINTA-PROJEK­ TIN KAUPUNKIVIIKONLOPPU,

46

Tukiliiton ensitietokurssit järjestetään Loma- ja kurssikeskus Koivupuistossa Ylöjärvellä.

Lisätiedot: IKI-Instituutti, Soi­likki Alanne, puh. 0206 90281 tai soilikki.alanne@kvtl.fi 31.3.–3.4. tai 15.9.–18.9 tai 20.10.–23.10.

ENSITIETO perheille, joiden lapsella on leikki- tai kouluiässä todettu kehitysvamma tai -viive.

14–15.5.

IHMISET KOOLLE JA

Lisää koulutuksia voidaan järjestää sovittuna ajankohtana, kun vähintään kolme yhdistystä tilaa sen yhdessä keskusjär-

Ensitietokurssit – sopeutumisvalmennusta koko pe­rheelle

VAASA

Tapahtuma varmistuu myöhemmin.

5.5.–8.5. tai 6.10.–9.10. tai 3.11.–6.11.

ENSITIETO perheille, joiden lapsella on syntymässä todettu kehitysvamma.

Kesän perhelomat 2014 Perhelomat anotaan Maaseudun Terveys- ja Lomahuollon lomatukihakemuksella, joka löytyy nettisivuilta www.mtlhl.fi.

Lomien toteutuminen varmistuu vasta Raha-automaatti-yhdistyksen vah­vistettua lopullisen avustuspäätöksen. Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry pidättää itsellään oikeuden muutoksiin.

Tavoitteena on, että lomalainen kokee yhteisöllisyyttä ver­tais­ ryhmässä, saa tietoa ja ohjeita arkeen sekä voimaantuu.

Omavastuuosuus aikuisilta 20 € / vrk, alle 17-vuotiailla ei omavastuuosuutta. Täysihoito (aamupala, lounas ja päivällinen).

PERHEILY on uusi nimike Tukiliiton lapsiperhetarjonnalle. Se jakaantuu kahteen oksaan, jotka ovat: lapsiperheiden toimintaa yhdessä ja yhteisesti sekä lapsiperheille kursseja ja vertaistapaamisia.

Toteutamme Perheilyä yhdessä paikallisyhdistysten ja tukipiirien kanssa. Perheily voi olla vertaistukea, yhteistä toimintaa tai vaikka oman alueen palveluihin vaikuttamista sosiaalisessa mediassa. Osallistuminen ei ole sidottu tiettyyn diagnoosiin.

Tukiliiton väki auttaa toiminnan toteuttamisessa tiedottamalla, kouluttamalla ja pitämällä yllä Perheily-verkostoa. Liity verkostoon ilmoittautumislomakkeella: www.kvtl.fi>per­ hesivut>perheily.

Mikäli kaipaatte vinkkejä ja tukea yhdistyksenne lapsiperhetoimintaan, ottakaa rohkeasti yhteyttä aluekoordinaattori Tanja Laatikaiseen (yhteystiedot tapahtumakalenterin alussa).

Tule mukaan tykkäämään! www.facebook/perheily

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

IKI-Instituutti

RI VUODELLE 2014 Lisätietoja tapahtumista antaa aluekoordinaattori Tanja Laatikainen, puh. 0207 781 251, tanja.laatikainen@kvtl.fi.

LOMAT JA KOULUTUS Tarkempia tietoja hakukäytännöistä ja kursseista on kotisivullamme www.kvtl.fi > Kurssit ja koulutus > Vuoden 2013 kurssit > Miten haet kursseillemme

IKI – ITSEKASVATUKSEN INSTITUUTTI / KVTL 23.6.–28.6.

TUBEROOSISKLEROOSI-PERHEET

Harvinaisten sairauk­sien päivä 28.2.

Tuetut lomat

Tilauskoulutusta

4.–9.8.

Kansainvälistä Harvinaisten sairauksien päivää vietetään seitsemättä kertaa vuonna 2014. Päivän tavoitteena Suomessa on saada harvinaisten asioille laajaa, valtakunnallista näkyvyyttä. Haluatko järjestää omalla alueellasi tapahtuman?

Tapahtumaa varten on haettavissa taloudellista tukea.

ITSENÄISTYVIEN NUORTEN

Tilauskoulutusta oppilaitoksille, kehitysvammaisille ja heidän kanssaan työskenteleville: – kommunikaatio ja vuorovaikutus – lasten ja nuorten turvataidot – ihmissuhteet ja seksuaalisuus – kehitysvammaisten tietotekniikan tietoturva-asiat – selkokieli ja verkon saavutettavuus – vaikuttaminen ja vertaistukijakoulutus

KUORTANEEN URHEILUOPISTO, KUORTANE

Lisätiedot: ks. Harvinaiset kehi­tys­­vammaryhmät, Sanna Salmela.

23.6.–28.6.

VILIVILPERTTI-PERHEET KUORTANEEN URHEILUOPISTO, KUORTANE

Lisätiedot: IKI-Instituutti, Soilikki Alanne.

Kuortaneeella samanaikaisesti järjestettävät lomat toteutetaan yhteistyössä.

Perhetapaamiset

PERHELOMA RAUHALAHTI, KUOPIO

Yhteistyössä Maaseudun Terveysja Lomahuolto ry, www.mlh.fi.

23.–28.6.

VILIPERTTI PERHELOMA KUORTANE

Yhteistyössä Maaseudun Terveysja Lomahuolto ry, www.mlh.fi.

19.–24.10.

NEN KROMOSOMIPOIKKEAVUUS

Ajankohdat saattavat vielä muuttua. Järjestämispaikat päätetään lopullisesti vasta tarjous­ten perusteella vuoden 2014 alussa.

28.2.–2.3.

KYLPYLÄHOTELLI RAUHALAHTI,

PERHEET, JOIDEN LAPSELLA

KUOPIO

TAI NUO­R ELLA ON MOWAT-

24.–29.11.

Lisätiedot: Sanna Salmela.

WILSON-OIRE­Y HTYMÄ

AIKUISTEN LOMA

4.–6.4.

IKAALISTEN KYLPYLÄ

4.–9.8.

RUBINSTEIN TAYBI -OIREYHTYMÄ

ITSENÄISTYVIEN NUORTEN PERHEET

19.–21.9.

Yhteistyössä Hyvinvointilomat ry, www.hyvinvointilomat.fi.

KYLPYLÄHOTELLI RAUHALAHTI,

PRADER WILLI -OIREYHTYMÄ

4.–9.8.

KABUKI-PERHEET JA PERHEET, JOISSA LAPSELLA ON HARVINAI-

LAPSIPERHEIDEN LOMA PAJULAHDEN URHEILUOPISTO, NASTOLA

Yhteistyössä Hyvinvointilomat ry, www.hyvinvointilomat.fi.

Lisätiedot ja hakukäytännöt: www.kvtl.fi > Kurssit ja koulutus IKI-Instituutti, Soilikki Alanne, puh. 0206 90281 tai soilikki. alanne@kvtl.fi

KUOPIO

Lisätiedot: Soilikki Alanne.

Kuopiossa samanaikaisesti järjestettävät lomat toteutetaan yhteistyössä.

WEBINAARI

ELI VERKKOLUENTO TIISTAI 4.2 KLO KLO 18.30–19.30

TILAA UUTISKIRJE!

KIRJOITA YSTÄVÄNBLOGIIN!

HARVINAISTEN KEHITYSVAMMARYHMIEN toiminnasta katso

lisätietoja www.kvtl.fi>perhesi­ vut>harvinaiset-kehitysvamma­ ryhmät.

Lisätiedot: Sanna Salmela, puh. puh. 0207 718 335, sanna.salmela@kvtl.fi.

Tutkija Johanna Olli: Mitä jos vammaiset lapset ja nuoret osallistuisivat oman elämänsä päätöksiin?

Tukiliiton lakimies Tanja Sa­ lisma: YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lisätietoa: www. kvtl.fi/fi/perhesivut

Haluatko lukea kehitysvamma-alan ajankohtaisia uutisia? Tilaa Tukiliiton uutiskirje ja saat kerran viikossa koosteen uutisista omaan sähköpostiisi.

Ohjeet sivulla www.kvtl.fi/ fi/media/tilaa-uutiskirje

Tukiliiton Ystävänblogi on kaikkien yhteinen juttu.

Kerro, jaa ja vaikuta.

Ilmoittaudu, kysy lisää tai lähetä vaikka valmis teksti ja/tai kuva(t): merja.maattanen@kvtl.fi

47

TUKIVIESTI NRO 5/2013

VÄKIVALLASTA SAA JA PITÄÄ PUHUA ”Me vammaiset naiset voimme parhaiten taistella kokemaamme väkivaltaa vastaan nostamalla epäkohdat rohkeasti esiin.

Väkivaltaa on sekin, ettei ihminen saa päättää oman elämänsä rajoista ja säännöistä”, Sari Lehikoinen sanoo.

SARI LEHIKOINEN Kynnys-lehden toimittaja ja blogisti, graafisen suunnittelun artesaani. Uskalla olla, uskalla puhua -kirjan kuvittaja.

Toimii monissa luottamustehtävissä, mm. Hämeenlinnan Seudun In­ validit ry:n puheenjohtajana.

Blogi on luettevissa osoitteessa: www.kynnys.fi.

48

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

Teksti Mari Vehmanen Kuvat Laura Vesa Piirrokset Sari Lehikoinen HÄMEENLINNA

H

ämeenlinnalaiselle Sari Lehikoiselle oli silmiä avaava kokemus osallistua tänä syksynä ilmestyneen Uskalla olla, uskalla puhua -teoksen kokoamiseen. Kirja käsittelee vammaisiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja on ensimmäinen suomalainen puheenvuoro vaietusta ja vaikeasta aiheesta. ”Saatuani kutsun kirjatyöryhmään mietin ensin, että eihän tämä teema minua kosketa. Mutta aloin miettiä asiaa tarkemmin ja tajusin, että moni alistamiseksi tai huonoksi kohteluksi mieltämäni asia onkin todellista väkivaltaa.”

Sari Lehikoisen, 51, mukaan väkivalta piiloutuu usein järjestelmien ja byrokratian taakse.

Moni nöyryyttävä tapa voidaan perustella sillä, että näin on aina tehty tai että säännöt vaativat tätä. Myös kustannustehokkuuden nimissä on mahdollista tehdä lähes mitä tahansa. ”Kyse on niinkin perustavanlaatuisista asioista kuin oikeudesta määritellä, kuka, milloin ja millä ehdoilla saa tulla ihmisen kotiin. Moni laitoksessa tai asuntolassa elävä ei tätä voi päättää. Itse haluan tästäkin syystä ehdottomasti asua itsenäisesti, ja olen siinä myös onnistunut”, Sari Lehikoinen sanoo.

Hän korostaa, ettei moni vammainen henkilö voi vaikuttaa ympärillään työskentelevien ammattilaisten valitsemiseen.

Aina mahdollista ei ole edes se, että vammainen nainen voisi halutessaan kieltäytyä miespuolisten hoitajien läsnäolosta intiimeissä tilanteissa. ”Kirjassa yhtenä esimerkkinä on peseytyminen: vammaiselle naiselle on nöyryyttävää joutua vasten tahtoaan suihkuun mieshoitajan avustamana.

Herää tunne, että vammainen ihminen nähdään kuin esinee-

nä, sukupuolettomana olentona, jonka häpeän tunteista ei tarvitse piitata”, Sari Lehikoinen toteaa.

Osa on väärällä alalla Tuoreessa teoksessa rakenteellisen väkivallan yhtenä ilmenemismuotona nostetaan esiin yksi arka mutta arkinen asia: vessassa käyminen. Vammaisten miesten on usein mahdollista pissata pulloon tai pussiin ja selviytyä siten itsenäisemmin wc-asioinneistaan. Pyörätuolia käyttävä nainen taas on väistämättä muiden avun varassa.

Ongelma vain korostuu kuukautisten aikana. ”Elämä voi oikeasti alkaa pyöriä sen ympärillä, milloin ja kenen avulla seuraavan kerran pääsee vessaan. Moni välttää juomista ja kuivattaa näin vaarallisesti elimistöään vain siksi, että voisi minimoida vessareissut”, Sari Lehikoinen sanoo.

Hän kertoo itsekin aikoinaan kokeneensa, millaista on, kun joku ulkopuolinen on aikatauluttanut vessakäynnit henkilökunnan työvuorojen mukaan. ”Olo on suoraan sanottuna kuin kusetettavalla koiralla. Tunne on hyvin nöyryyttävä – siis silkkaa rakenteellista väkivaltaa.”

Sari Lehikoisen mielestä piilotetun väkivallan yksi syy on alalle sopimattomien ihmisten työskenteleminen vammaispalveluissa. ”Opiskelijoita valittaessa tai henkilökuntaa rekrytoitaessa ei pystytä karsimaan pois kaikkia, jotka eivät yksinkertaisesti sovi näihin töihin. Seurauksena on, että osa ammattilaisista purkaa omaa pahaa oloaan suoraan asiak­kaisiinsa.”

Uskalla olla, uskalla puhua -kirja nostaa esiin järkyttäviä esimerkkejä, joissa vammaisille ihmisille aiheutetaan hoidoissa ja tutkimuksissa tarpeetonta kipua. ”Itsekin olen jälkikäteen tajunnut lapsena joutuneeni moneen tuskalliseen toimenpiteeseen, jotka eivät todellisuudessa

olleet välttämättömiä. Pikemminkin kyse on ollut omapäisen tytön nujertamisesta.”

Avoimuudella väkivaltaa vastaan Kirjaprosessiin osallistuminen on saanut Sari Lehikoisen pohtimaan keinoja kaikenlaisen väkivallan kitkemiseksi. ”Ainoa oikea tapa on nostaa epäkohdat rohkeasti esiin. Se ei ole vain meidän jokaisen oikeus vaan myös velvollisuus”, hän korostaa.

Hänen mukaansa kirjan nimi tiivistää tämän viestin hienosti. ”Moni vaikenee pelätessään kostoa. Esimerkiksi hoitohenkilökunnan väärinkäytöksistä ei uskalleta puhua, koska arvellaan siitä seuraavan entistä huonompaa kohtelua. Minun mielestäni pelko on melko turha: esimiehelläkin on aina esimies.”

Toimiessaan vammaisneuvojana Sari Lehikoinen kertoo oppineensa hyviä käytäntöjä

ongelmien esiin tuomiseen. ”On mentävä heti riittävän ylös, sen ihmisen puheille, jolla on oikeasti valtaa puuttua asioihin.

Lisäksi kannattaa asioida kirjallisesti aina, kun mahdollista.

Virkamiehillä on velvollisuus reagoida kirjallisiin yhteydenottoihin, ja samalla jää dokumentti asiasta.”

Hän perää niin ikään vammaisten ihmisten omaa vastuuta. ”Itsenäisyydellä on hintansa.

Itse olen nuorena iltarientojen jälkeen nukkunut talvisaappaat jalassa, kun ei ole ollut ketään apuna niitä riisumassa. Mutta valinta asua yksin ja lähteä hurvittelemaan on ollut omani.”

Uunituoreen kirjan Sari Lehikoinen toivoo päätyvän paitsi vammaisten henkilöiden itsensä hyödyksi myös mahdollisimman monen alalla työskentelevän käsiin. Päättäjille kirjan viestiä vietiin lokakuisella korkkarimarssilla, joka päättyi eduskuntatalolle.

RISKIIN VOI VAIKUTTAA ja itsenäisyys ovat parhaita keinoja vähentää vammaisten ihmisten kokemaa väkivaltaa”, kiteyttää kouluttaja Pia Henttonen Kehitysvammaisten Tukiliitosta Uskalla olla, uskalla puhua -teoksen yhden pääviestin.

Henttonen, yksi kirjan kirjoittajista, tuo teoksessa esiin erityisesti seksuaalisen väkivallan näkökulmaa. Hän korostaa, että karuista tosielämän esimerkeistä huolimatta kirjan perussanoma on positiivinen. ”Kun vammaiset ihmiset tottuvat päättämään omasta elämästään ja saavat tukea, epäkohdat nousevat esiin entistä herkemmin ja kaikenlainen kaltoinkohtelu vähenee. Vaikka väkivallan riski on vammaisilla henkilöillä keskimääräistä suurempi, siihen on mahdollista vaikuttaa.”

Hän toivoo, että kirjaan kerätyt turvaohjeet päätyvät mahdollisimman monen kehitysvammaisen henkilön käyttöön. ”Teos nostaa myös ansiokkaasti esiin puutteita ensi- ja turvakotien esteettömyydessä.

On oltava paikkoja, jotka auttavat myös vammaisia lähisuhdeväkivaltaa kohdanneita.” ”VALINNANVAPAUS

Uskalla olla, uskalla puhua – vammainen nainen ja väkivalta. Minna Piispa (toim.) THL 2013. Kirjaa voi tilata osoitteesta www.kauppakv.fi.

49

TUKIVIESTI NRO 5/2013

50

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

Olja Viacheslava asuu Brestin lähiössä, suurten, värikkäiden talojen alueella. Joka talos­ sa hissiin johtaa kymmenen porrasta.

Brest

USEIMPIEN ASIAT OVAT HUONOMMIN Olja Viacheslava elää hyvää elämää, vammas­ taan huolimatta. Sikäli hän on Valko-Venäjällä poikkeus.

Teksti Heini Saraste | Kuvat Charlotta Boucht VALKO-VENÄJÄ

lja Viacheslavan, 18, huone on siisti. Kirjakaapin hyllyiltä löytyy ikoneja, nuortenkirjoja ja Oljan tekemiä helmikoristeisia puita, jotka kimaltelevat kuin satumetsä. Kuin kenen tahansa nuoren naisen huone.

Olja asuu äitinsä Svetlanan ja isänsä Viacheslavin kanssa Brestin lähiössä maan lounaiskulmassa, lähellä Puolan rajaa.

Isä on töissä armeijassa ja äiti on opettaja.

Kun Olja oli pieni, hän tuntui ymmärtävän puhetta ja puhui käsillään parhaansa mukaan.

Puhumaan hän ei oppinut.

Vanhemmilla ei ollut aavistustakaan, mistä oli kyse. Kehitysvamma oli tuntematon käsite.

Kolmevuotiaana Olja laitettiin erityislastentarhaan ja vanhemmille alkoi paljastua, miten erilaisia lapsia maailmassa elää.

Jotain geneettistä, sanovat vanhemmat nyt. Myöhemmin puheeksi tulee Tsernobyl, jonka kaikkia seurauksia ei edes tunneta.

Perheen voima Isosisko Viktoria on ollut Oljalle aina läheinen. Kuva-albumissa on ihania otoksia uimarannoilta ja huvipuistosta. Nyt pari vuotta vanhempi sisar on muuttanut opiskelemaan pois Brestistä.

Olja jäi kotiin.

51

TUKIVIESTI NRO 5/2013

... USEIMPIEN ASIAT OVAT HUONOMMIN

Työpajan porukka on hyväksyvä yhteisö.

Ruokapöydässä tyttö istahtaa isän viereen. Tarjolla on lohivoileipiä, makkaroita, suolakalaa, perunamuusia, kanankoipia, viiniä, olutta, konjakkia... Tämän tästä isä kohottaa maljan Oljan kunniaksi.

Kun kysyn tulevaisuudesta, on hetken hiljaista. ”Viktorialla ja Oljalla on hyvät välit, uskomme että Oljalla ei tule olemaan hätää. Viktoria pitää hänestä huolta”, sanoo isä.

Mutta katseessa välähtää huoli.

Äiti Svetlana Viacheslava ihailee tyttärensä helmikoristeisia töitä.

Nykyään Olja käy päivisin työpajassa, jonka on perustanut Halina Voicehovsja, vammaisen pojan äiti itsekin. Iltaisin Olja harjoittelee vammaisten teatterilla.

Työpajassa nuoret valmista-

VALTAOSA VAMMAISISTA ASUU LAITOKSISSA ”VALKO-VENÄJÄLLÄ on 72 laitosta, joissa asuu noin 17 000 ihmistä: kehitysvammaisia, psyykkisesti sairaita ja liikuntavammaisia. Useimmiten ihmisiä, joista perheenjäsenet eivät ole enää jaksaneet tai kyenneet pitämään huolta”, kertoo ihmisoikeusjuristi Ser­ gey Drozdovsky.

Neuvostoliiton ajoista jatkuneen perinteen mukaisesti vanhemmille saatetaan yhä suositella lapsen laittamista laitokseen. Lapsenne ei kehity, on parasta että luovutte hänestä ja laitatte hänet pois, ainahan voi hankkia uusia lapsia, kuuluvat perustelut.

52

Drozdovskyn mukaan suljettuja laitoksia johdetaan hierarkkisesti ja henkilökunnan koulutustausta on olematon.

Laitokset sijaitsevat usein metsässä, kaukana asutuksesta. Asukkaat oppivat lähinnä keittämään teetä. Todellisesta elämästä tai sen tarkoituksesta ei voi puhuakaan. ”IHMISET ,

joilla ei ole suvussaan vammaista ihmistä, eivät tiedä vammaisten todellisuudesta tai edes olemassaolosta yhtään mitään. Kierre ruokkii itseään. Miksi rakentaa esteetöntä tai pyrkiä integraatioon, kyselevät tietämättömät, kun

vammaisia ei näy missään”, Drozdovsky jatkaa.

Esteettömyysstandardit on kirjattu perustuslakiin, mutta niitä ei noudateta. Kun joku rakentaa esteellistä, kukaan ei valvo. ”Elämme yhä kuin Neuvostoliitossa.”

Työllisyystilanne on nopeasti tiivistetty: vammaiset eivät tee Valko-Venäjällä töitä. ”He saavat eläkettä diagnoosin mukaan. Vaikeasti vammaiset ihmiset saavat sata euroa, lievemmin vammaiset 20 euroa kuussa. Käytännössä he ovat täysin riippuvaisia perheestään.”

vat postikortteja, koriste-esineitä ja ballerinahameita. Myyntiä on tarkoitus pian organisoida, mutta vielä hiotaan vähän lisää taitoja. Pajan ohjaaja, psykologi ja lääkäri Oksana Bashjevich kehuu Oljan perhettä, joka on ottanut tyttären kehitysvamman ihanteellisesti. ”Kaikkien tilanne ei suinkaan ole näin hyvä”, hän painottaa.

10 porrasta Koska asuntopula on Valko-Venäjällä huutava, Brestiin nousee taloja tiheään tahtiin. Myös Oljan vastavalmistuneessa, 15-kerroksisessa kotitalossa suuret hissit hohtavat uutuuttaan ja värikkäät käytävät kiiltävät. Ongelma on vain se, että ensimmäiseen kerrokseen, josta hissit lähtevät, johtaa kymmenen porrasta. Portaat toistuvat joka ikisessä alueen kerrostalossa.

Lastenlääkärit ennustivat aikoinaan, että Olja ei koskaan kävelisi, saati juoksisi. Jos he olisivat olleet oikeassa ja Olja käyttäisi pyörätuolia, hän olisi yksi maansa sadoista tuhansista vammaisista, jotka eivät pääse kotoaan ulos ilman apua.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

LYHYESTI

1 ”Vaadimme, että kehitysvam­ maisia ihmisiä koskevat palvelut jätetään valtion ja kuntien kilpai­ lutuksen ulkopuolelle. Hankin­ talakia on muutettava”, sanovat Kari Aalto ja Sami Helle.

SANO EI Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/ fi/aloite/592 Ei kilpailutukselle -kampanja: www.eikilpailutuk­ selle.com. Sivuilta löytyy myös itse tulostettava ad­ ressilomake ja ohjeet keräykseen osallistumiseen sekä paljon ideoita siitä, miten jokainen voi kampanjoida aloitteen puolesta.

EI KILPAILUTUKSELLE KYLLÄ IHMISOIKEUKSILLE Suomen ensimmäinen kehitysvammaisten henkilöiden tekemä kansalaisaloite vaatii palveluiden jättämistä kilpailutuksen ulkopuolelle. Koska ihminen ei ole kauppatavaraa.

ei saa säästää, tämän sanoo jo Suomen perustuslakikin. Huonon ja halvan ostaminen on meidän suomalaisten oma juttu. Tähän meitä eivät pakota EU eivätkä meidän suomalaisten omat lait. Monissa maissa ihmiset ovat päättäneet, että kehitysvammaisten palveluja ja sosiaalipalveluja ei kilpailuteta. Me suomalaiset voimme tehdä saman päätöksen.

Meistä tuntuu siltä, että kehitysvammaisten palvelujen kilpailuttaminen on syrjintää.

Käytetään talouden kieltä ja kilpailutusta siihen, että kehitysvammaisia ja muita ihmisiä syrjitään. Kilpailuttaminen on syrjimisen uusi kieli. Meidän ”IHMISARVOISTA

aloitteemme on tätä kaikkea vastaan.”

Teksti on ote Sami Helteen ja Kari Aallon tekemästä kansalaisaloitteesta, joka vaatii, että kaikki kehitysvammaisia ihmisiä koskevat palvelut jätetään kokonaan valtion ja kuntien kilpailutusten ulkopuolelle.

Lokakuun puolivälissä aloitetun kampanjan tavoitteena on kerätä puolessa vuodessa 50 000 allekirjoitusta, jolloin ehdotus pääsee eduskunnan käsiteltäväksi, ja samalla herättää laajaa keskustelua kehitysvammaisen ihmisen oikeuksista. ”Kilpailutuksessa raha ratkaisee ja meitä kehitysvammaisia ei kuunnella”, sanoo Kari Aalto. ”Kaikkien ihmisten pitäisi sanoa ei kilpailutukselle”, lisää Sami Helle.

Aloitteen tekijät ja heidän yhtyeensä Pertti Kurikan nimipäivät tunnetaan ympäri maailmaa heidän musiikkinsa ja yhtyeestä kertovan Kovasikajuttu-doku­ ment­ tielokuvan kautta. Muusikot ovat saaneet kampanjalleen nimekkäitä kannattajia

myös kollegoistaan. Esimerkiksi PMMP on ilmaissut julkisen tukensa kansalaisaloitteelle.

Sami Helle ja Kari Aalto lähettävät Tukiviestin lukijoille terveisiä ja kannustavat kaikkia keräämään nimiä työpaikoilla ja kouluissa.

Yksi lyhtyläisistä, Jari Nordström, keräsi jo marraskuun alkuun mennessä 250 nimeä, ja hänkin haastaa kaikki muut mukaan. ”Ei riitä, että laittaa vain oman nimensä, pitää kerätä paljon nimiä. Samalla voi jutella ihmisten kanssa. Ei haittaa, vaikka kaikki eivät allekirjoittaisi, sillä mielipiteenvapaus on hieno asia. Pääasia on keskustella ja rakentaa yhdessä parempaa Suomea kaikille”, aloitteentekijät sanovat.

TEKSTI MERJA MÄÄTTÄNEN KUVAT PEKKA ELOMAA LOGO PERTTI KURIKKA

KERRO KOKEMUKSESI KANSALLISEN hankintalain kokonaisuudistuksen valmis­ telu on alkanut.

KVPS:n toiminnanjohtaja Markku Virkamäki on yksi Soste ry:n nimeämistä neljästä ko. uudistusta ohjaavan ohjausryhmän jäsenestä. Virkamäki toivoo tietoa vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä kokemuksista kuntien tekemistä asumispalvelujen hankintojen kil­pailutuksista. Kaikki näkökohdat ovat arvokkaita. Tiedot voi lähettää osoitteeseen markku.virkamaki@kvps.fi tai aarne.rajalahti@kvps.fi.

Lisätietoja 040-5655 370 tai 040-5174 447.

53

TUKIVIESTI NRO 5/2013

LYHYESTI

2

ESTEETÖN VAPAA-AIKA KUULUU KAIKILLE Unicefin Mukana-kampanja pyrkii lisäämään vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuuksia osallistua harrastus- ja vapaa-ajan toimintaan. Myös Tukiliitto on mukana kampanjassa.

UNICEF RY:N koti­ maan vaikuttamistyön päällikkö Mirella Huttunen, miksi juuri va­ paa-ajan toiminta valikoitui kam­ panjan teemaksi?

Oikeus vapaa-aikaan kuuluu jokaiselle lapselle. Erityistä tukea tarvitsevien lasten elämässä tämä oikeus jää usein vähälle huomiolle.

SUOMEN

Yksi Mukana-kampanjan lap­ sista, Leevi Liuska, 11, viihtyy vapaa-ajallaan erityisesti trak­ torin selässä. Äiti Kirsi Liuska kannustaa muitakin vanhem­ pia rohkaisemaan lapsiaan harjoittelemaan itsenäistymis­ tä pienin askelin. ”On kaikille hyväksi, jos lapsi voi osallistua yhdessä muiden kanssa”, Kirsi sanoo. Lisää Leevin ja Kir­ sin ajatuksia voit lukea kampanja­ sivuilta.

54

Haastamme harrastus- ja vapaa-ajan toimijat tekemään toiminnastaan esteetöntä. Lisäksi muistutamme päättäjiä heidän vastuustaan. Esimerkiksi ilman henkilökohtaista avustajaa lapsen itsenäinen kasvu ja vapaa-ajanvietto ovat hankalia asioita.

Suurelle yleisölle kampanja näkyy Ylellä, Foxilla ja National

Geographic -kanavilla sekä sosiaalisessa mediassa pyörivissä videospoteissa, joissa viisi lasta kertoo elämästään.

Miten aiotte tavoittaa vapaaajan toimijat?

Uskomme että moni olisi periaatteessa valmis edistämään esteettömyyttä, mutta tarvittavaa osaamista ei kaikilla ole. Siksi keräsimme yhteen lasten harrastus- ja vapaa-ajan palvelu- ja neuvontaorganisaatioita ja heidän tuottamiaan ohjeistuksia, ja ryhdymme nyt tavoittelemaan toiminnan järjestäjiä kattojär-

jestöjen kautta. Työtä on tehty tiiviisti myös eri vammaistoimijoiden kanssa.

Mitä kampanja tarjoaa lapsille ja heidän perheilleen?

Kampanjan sivuille kootaan oma osio vanhemmille. Se sisältää esimerkkejä esteettömästä toiminnasta, hyödyllisiä yhteystietoja ja linkkejä vertaistukeen.

Kampanjan on tarkoitus hyödyttää juuri perheitä: toivomme että voimme omalta osaltamme olla edistämässä turvallista esteetöntä vapaa-ajan toimintaa, jossa kuunnellaan sekä lapsen että vanhempien toiveita.

TEKSTI VEERA VIRMASALO KUVA MARTTI PENTTILÄ, UNICEF

Suomen UNICEF ry:n Mukana-kampanjasivut: www.unicef.fi/ mukana. Kampanja järjestetään yhdessä vammaisten lasten ja kumppanijärjestöjen kanssa.

Tukiliittolaisia kumppaneita ovat Malike-toiminta ja Vaikuttava vertaistoiminta -projekti.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

3

4

VUODEN VAPAAEHTOINEN ”TUNNUSTUS oli yllätys ja tuntuu oikein hyvältä”, tiivistää Henrik Särkkä, joka palkittiin Espoon vapaaehtoisverkoston kiitosjuhlassa 16.11. Vuoden vapaaehtoisena.

Särkkä on Me Itse Espoon tiedottaja-sihteeri ja Iltamien koordinaattori, jolla on muutenkin tiukka vapaaehtoistyön CV. Kipinöitä-projektin (KVPS) aluetyötä tekevä Sirkka Ruikkala kuvaa miestä näin: ”Henkka on vahva vaikuttaja, joka ei ole antanut lievän kehitysvamman, dysfasian tai autismin rajoittaa osallistumistaan.

Hän on loistava verkostoituja, tiedon etsijä ja aloitteentekijä sekä luotettava yhteistyökump-

pani. Olemme käyneet työparina puhumassa yksilölähtöisten suunnitteluvälineiden puolesta ja Henkka on esitellyt PowerPoint -muotoon paketoimiaan oman elämänsä karttoja, ja motivoinut ihmisiä tekemään näkyväksi omia toiveitaan ja tarpeitaan. Yhdessä olemme myös suunnitelleet Ison Omenan kirjaston kanssa toteutettavaa, vertaisoppimiseen pohjautuvaa tietotekniikkavalmennusta kehitysvammaisille ihmisille.”

Henrik Särkkä organisoi Aalto-taustatiiminsä kanssa syksyllä 2012 Hyvää työtä -seminaarin, jossa kohtasivat potentiaaliset työnantajat ja kehitysvammaiset työn etsijät.

KELA KESKITTÄÄ TULKKAUSPALVELUITA alusta Kela keskittää välitystoiminnan Kelan Vammaisten tulkkauspalvelukeskukseen (VATU-keskus) Turkuun. Yksikön tehtäväksi siirretään 1.1.2014 alkaen myös etätulkkauspalvelun tuottaminen.

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu siirtyi kunnilta Kelan hoidettavaksi 1.9.2010. Järjestämme tulkkauspalveluja kuulovammaisille, kuulonäkövammaisille ja puhevammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat vammansa vuoksi tulkkausta muun muassa työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin ja harrastuksiin. Kelan tulkkauspalvelua käyttää noin 5 200 asiakasta.

Välitystoiminta siirretään Ke­lalle, koska tästä katsotaan olevan hyötyä asiakaspalvelun ja toiminnan kehittämisen kannalta. Kela myöntää asiakkailleen oikeuden tulkin käyttöön ja järjestää tarvittavat palvelut, joten on luontevaa, että myös välityspalvelu hoidetaan keskitetysti. Siirrolla haluamme varmistaa asiakkaille yhdenmukaisen palvelun asuinpaikasta riippumatta.

VUODEN 2014

kehittäminen jatkuu. Etätulkkauksen järjestämiseen on liittynyt monenlaisia haasteita. Siksi päätimme siirtää myös etätulkkauksen tuottamisen Kelan omaksi toiminnaksi ja rakentaa uuden välityskeskuksen tiloihin studiot etätulkkausta varten.

Tulkkausstudioiden laitteilla, etätulkkausohjelmalla ja tietoliikenneyhteyksillä on ratkaiseva merkitys palvelun onnistumiseen eli erityisesti kuvan laatuun. Omana toimintanamme voimme kehittää ja testata kaikkia palvelun laadun kannalta olennaisia asioita.

Välitystoiminnan ja etätulkkauksen tuottamista varten olemme rekrytoineet VATU-keskukseen 31 uutta toimihenkilöä, joista noin ETÄTULKKAUSPALVELUN

Henrik Särkkä työskentelee Aalto-yliopiston Design Factoryllä palkkatyössä vahtimestarina ja projektisuunnittelijana.

Särkkä toimii MIND-työryhmän ja Papunetin johtoryhmissä, ja Laaksolahden kappelin apulaisena. Kaiken keskellä hän

käy säännöllisesti tervehtimässä Hyvinkäällä palvelukodissa asuvaa rakasta mummoaan.

TEKSTI MM | KUVA LAURA KOTILA

puolella on tulkkitausta. Rekrytoinnissa kiinnitimme huomiota monipuoliseen osaamiseen ja asiakaskuntamme erityistarpeiden ymmärtämiseen. Uudet toimihenkilöt saavat laajan perehdytyksen ja koulutuksen tehtäviinsä. Tavoitteenamme on tuottaa asiakkaillemme Kelan palvelumallin mukaista laadukasta ja jatkuvasti kehittyvää palvelua. Välitystoimintaa varten Turussa sijaitsevan VATU-keskuksen toimitiloja on myös laajennettu. siirto Kelan palveluksi näkyy asiakkaille vuoden 2014 alusta pidempinä palveluaikoina sekä välityksessä että etätulkkauksessa. Tulkkaustilauksen tekeminen tulee aiempaa joustavammaksi, koska tilauksen voi tehdä myös illalla ja viikonloppuna, ennalta arvaamattomaankin tapahtumaan. Vä­lityskeskus voi aloittaa tulkin hakemisen heti tilauksen saavuttua. Erillistä päivystävää välityskeskusta ei enää ole.

Suurin asiakkaalle näkyvä muutos on välityskeskuksen yhteystietojen muuttuminen ja henkilökohtaisen asiointimahdollisuuden poistuminen. Uusista palveluajoista ja välityskeskuksen yhteystiedoista tiedotetaan jokaiselle asiakkaalle joulukuussa lähetettävällä kirjeellä.

Etätulkkausta käyttävä asiakas voi jatkossa hoitaa etätulkkausasioinnin ja tulkkaustilauksen tekemisen samalla yhteydenotolla.

Kelan välityskeskuksen palveluajat 1.1.2014 alkaen: ma–pe klo 7.30–20; la klo 8–15; su ja pyhinä klo 9–13. Etätulkkauksen palveluajat vahvistetaan myöhemmin.

VÄLITYSTOIMINNAN

KELA UUDISTAA vammaisten tulkkauspalvelua koskevat nettisivut loppuvuoden aikana ja uudistettu www.kela.fi/vatu -sivusto julkaistaan 1.1.2014. Lisäksi tulkkauspalveluiden esite päivitetään sekä julkaistaan uusi esite etätulkkauksesta.

TEKSTI JARI SALOMAA, ETUUSPÄÄLLIKKÖ, KELAN TERVEYSOSASTO

55

TUKIVIESTI NRO 5/2013

LYHYESTI

5

6

KUOPION SPORTTIS-KERHO PALKITTIIN yleisurheiluun, salibandyyn, voimisteluun, uintiin, potkunyrkkeilyyn, melontaan, tennikseen ja pyörätuolirugbyyn.

Urheiluseuroille Sporttis antaa turvallisen kokemuksen erityislasten liikunnan järjestämisestä ja tarvittavan tuen.

Samalla luodaan lapsille väylä urheiluseuratoiminnan pariin.

Syksystä 2013 lähtien Sporttis on toiminut Kuopion kaupungin alaisuudessa. Seuraava askel on laajentaa hyväksi havaittua mallia koko Suomeen mahdollisen hankerahoituksen turvin.

KUOPION SPORTTIS-KERHO sai lokakuussa Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön (VAMLAS) mitalin. Perusteluissa todettiin Sporttis-kerhon kehittäneen uraa­uurtavan toimintatavan yhdistääkseen kaikki lapset yhteisen urheiluharrastuksen pariin.

Kuopion Sporttiksen lähtökohtana on laaja-alainen yhteistyö. Perustajatahoina olivat VAU ry, TATU ry, Kuopion kaupunki ja Mäntykankaan koulu. Lisäksi Savonian ammattikorkeakoulun fysioterapiaopiskelijat toimivat kerhossa ohjaajina. Varsinainen kuningasajatus oli ottaa mukaan paikalliset urheiluseurat, oli niissä entuudestaan erityisryhmätoimintaa tai ei. Näin erityistä tukea tarvitsevat lapset pääsevät kokeilemaan eri lajeja seurojen osaavien henkilöiden avustuksella. ”Seuroista tulee ohjaus, me tuomme lapset. Opiskelijat ovat apuna ohjaamisessa”, kertoo VAU:n Anu Hämäläinen, joka on toiminut alusta asti Sporttiksen taustahahmona.

Syksyllä 2012 aloittanut kerho on kasvanut 30 hengen kokoiseksi ja porukka on jaettu kahdeksi pienryhmäksi. Kerholaiset ovat tutustuneet jo taekwondoon,

LIITY JAATISWIKIIN on vammaisperheiden oma sähköinen ”niksi-pirkka”, josta löydät tietoa ja vinkkejä vammaisen lapsen ja nuoren elämän monenlaisiin haasteisiin.

Vammaisperheet joutuvat jatJAATISWIKI

56

ovat paikallisia liikuntakerhoja lapsille ja nuorille, joilla on jokin vamma tai muu erityisen tuen tarve.

Kerhon taustatahot määrittelevät kunkin kerhon kohderyhmän ja toimintatavan itse. Lisätietoa ja lista Sporttiskerhoista löytyy VAU:n sivuilta: www.vammaisur­ heilu.fi>Lapset ja nuoret>Sport­ tiklubi>Sporttiskerhot.

SPORTTISKERHOT

TEKSTI LAURI JAAKKOLA KUVA ANU HÄMÄLÄINEN

Sporttislaiset Arttu Salmikoski (vas.) ja Ilmari Kiiski nauttivat eri lajien kokeilemisesta.

kuvasti ratkomaan lapsen vammaisuuteen liittyviä arjen pulmia. Kokemuksista on syntynyt valtava määrä tietoa Jaatisposti -sähköpostilistan kirjoittajilta vuodesta 1999 alkaen. Viime vuonna kokemustieto jalostui uudenlaiseksi eläväksi tietopankiksi, JaatisWikiksi, jota voimme

kaikki tehdä ja kehittää yhdessä.

Jopa omalta kotisohvaltasi käsin voit jakaa vinkkejäsi hyväksi todetuista ratkaisuista – ja hyötyä myös itse hyvän jakamisesta.

Raha-automaattiyhdistys läh­ti tukemaan kaksivuotista (2013– 2014) wikiprojektiamme, jonka tarkoitus on kerätä perheille tärkeitä aiheita ja kehittää niiden pohjalta vinkki- ja linkkisivuja, tehdä sivustoa tunnetummaksi, etsiä ja kouluttaa uusia kirjoittajia.

Jaatinen ry on vammaisten lasten vanhempien perustama

yhdistys, joka kutsuu koko perhettä ja läheisiä jakamaan toisilleen tukea, tietoa, ideoita ja iloa, ilman diagnoosi- tai asuinkuntarajoja. Yhteistyö muiden järjestöjen kanssa ja linkkien vaihto on virtuaalisen tietopankin jatkuvan kehittämisen kulmakiviä.

Mitä Sinä haluat kertoa muille tietoa janoaville? Tervetuloa: jaatiswiki.wikispaces.com, pia. jattomaki@jaatinen.info.

TEKSTI PIA JÄTTÖMÄKI, PROJEKTISUUNNITTELIJA, JAATINEN RY:N WIKIPROJEKTI

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

7

8

YSTÄVYYSOTTELU YHDISTÄÄ TUKIYHDISTYKSIÄ TUKIYHDISTYSTEN sählyryhmät ovat tuttu juttu, mutta kurkottaminen yli yhdistysrajojen tuo toimintaan uutta potkua.

Paimion seudun yhdistys otti haasteen vastaan, kun Killin yhdistys ehdotti ystävyysottelua. ”Harva peli alkaa niin iloisella jälleennäkemisen riemulla ja halailulla. Moni tunsi toisensa entuudestaan koulu- tai työkuvioista”, kertoo Naantalin ryhmän vetäjä Eija Toivonen.

Kentälle pääsivät yhtä lailla kovat viilettäjät ja ne, jotka odottelivat rauhassa pallon tuloa sopivaan kohtaan. Jokainen saa omille kyvyille sopivan pelipaikan. Maaleista iloitaan aina, tulipa se kummalle joukkueelle tahansa.

”Pelaaminen opettaa ryhmätoimintaa, jossa on sopeuduttava yhteisiin, sovittuihin sääntöihin.

Jokainen saa kokea yhteenkuuluvuutta”, Eija Toivonen pohtii. ja kyyditykset onnistuivat, kun vanhemmat olivat juonessa mukana. Jälkipelejä varten paikalle tuotiin grilli ja lahjoituksena saatua makkaraa ja pullakahvit. Kustannukset jäi­ vät pieniksi. Tukiyhdistysten vetäjien mielestä yhdistysten yhteistyössä on kyse tahdosta ja viitseliäisyydestä, ei rahasta.

Paimiolaiset ovat aiemminkin vastanneet pelihaasteeseen. Silloin pelattiin antoisa ottelu Kaarinan sosiaalitoimistoa vastaan. ”Pelin tiimellyksessä sosiaaliviJÄRJESTELYT

ranomaisille tuli konkreettisesti tutuksi maailma, jossa kehitysvammainen elää”, sanoo Kaari­ na Konttinen, Paimion sählyryhmän ohjaaja.

Verkostoituminen on kaikkien etu, sillä yhteistyön kautta ohjaajakin voi saada vertaistukea tiukassa paikassa. Ja hyvän mielen joka tapauksessa.

TEKSTI BRITA NUMMI KUVA KAARINA KONTTINEN

Pelitulos: hyvä mieli kaikil­ la. Sitten olikin aika vaihtaa kuulumisia ystävien kesken Rymättylän koulun pihamaalla.

MUISTITKO PIENEN ELEEN? -keräykseen (entinen vaalikeräys) ilmoittautumisen määräaika on tämän lehden ilmestyessä juuri mennyt umpeen, mutta todella nopeat yhdistykset ehtivät vielä mukaan.

Seuraava keräys toteutetaan toukokuussa 2014, EU-vaalien yhteydessä. Lisätietoja: www. pieniele.fi tai projektipäällikkö Elina Ranta, puh. 0400 887114, elina.ranta@pieniele.fi.

PIENI ELE

57

TUKIVIESTI NRO 5/2013

LYHYESTI

9

RETKIPÄIVÄ REPOVEDELLÄ REPOVEDEN retkipäivä

kuuluu vuoden kohokohtiin Kymen piirin alueella. Tämänsyksyiseen tapahtumaan ilmoittautui ennätysmäiset 160 henkilöä Imatran, Kotkan, Kouvolan, Anjalankosken ja Joutsenon yhdistyksistä. Kansallispuiston reitit on toteutettu niin, että myös liikuntaesteiset pääsivät nauttimaan ikiaikaisen erämaan tunnelmasta.

Retkiherkuttelun lisäksi koettiin suunnistustehtäväkilpailu, jossa tunnistettiin kasveja, kerrattiin perinteitä ja arvioitiin pituuksia. Kehitysvammapastori Tero Kajandertin ilmaantuminen paikalle kitaroineen sai monet silmät kirkastumaan. Raikas yhteislaulutuokio päätettiin yhteiseen rukoukseen. Sen jälkeen Tero-papilla riitti juttukavereita.

Tällä kertaa retkellä oli mukana myös Tukiliiton puheenjohtaja Jyrki Pinomaa, joka kiitti

58

lämpimästi kaikkia vapaaehtoistyöntekijöitä. ”Se on arvokasta, vaativaa toimintaa aikana, jolloin niin monet tahot kilpailevat ihmisten ajasta.”

Pinomaalla oli myös “tuliaisia”. Tukipiirin sihteerinä yli 20 vuotta eli alusta asti toiminut Ritva Jääskeläinen sai liiton hopeisen ansiomerkin no 799 ja puheenjohtajana 12 vuotta toiminut Esko Käki sai hopeisen ansiomerkin no 800.

TEKSTI JA KUVAT MARJUT VUOTILA

Repoveden kansallispuistossa oikeaan metsään pääsee myös tuolilla.

Tero-papin ympärille kokoon­ tui heti laulajien joukko.

Makkaraa ja nuotio ­– täydelli­ sen metsäretken ainekset.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

10

SANOTTUA

”Harva hoitaja rajoittaa potilaan tai asiakkaan itsemääräämisoikeutta ilkeyttään. Tarkoitus voi olla suojella potilasta ja helpottaa hoitotyötä. Taustalla on kuitenkin paljon tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä perusoikeuksista.

[Rajoittamistoimia] koskeva lainsäädäntö on niin vanhentunut ja puutteellinen, että asiakkaan oikeusturva vaarantuu.”

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 28.10.2013. Uuden lain valmistelu on nyt loppusuoralla.

”Oikeesti pliis, kuunnelkaa ihmistä. Jos ostetaan halvalla, niin saadaan henkilöitä, jotka eivät välttämättä ymmärrä mistään mitään”, tiivistää muusikko Sami Helle. ”Kilpailutuksessa kilpailun kohde jää mykän tavaran asemaan ja näin ei voi olla”, sanoo Tukiliiton puheenjohtaja Jyrki Pinomaa.

Kymmenen Uutiset (MTV3) kertoi 30.10. Sami Helteen ja Kari Aallon tekemästä kansalaisaloitteesta, jossa vaaditaan kehitysvammaisten palvelujen kilpailuttamisen lopettamista.

TUKILIITON SYYSKONSERTTI 2014 Pääesiintyjänä Juha Tapio LA 27.9. klo 14.00 Tampere-talon Iso sali Hinnat 35 € / 30 € Tukiliiton jäsenyhdistysten jäsenet saavat 5 € alennuksen lippujen hinnoista 15.8.2014 saakka.

Lipunmyynti: Tampere-talon lipunmyynti Yksittäisliput: puh. 0600 94500 (1,40 €/min.+pvm), faksi (03) 243 4199 tai lipputoimisto@tampere-talo.fi.

Ei palvelumaksua.

Ryhmäliput (väh. 10 hlöä): puhelinpalvelu ma–pe klo 10–16, puh. (03) 243 4501, faksi (03) 243 4199 tai www.lippu.fi

”Kuopion kaupunki irtisanoi lokakuussa kaikkien omaishoitajien sopimukset ja arvioi tuen tarpeen uudelleen. Alinta omaishoidon palkkiota saaneista noin puolet on jäämässä tuen ulkopuolelle.” ”Kuinka käy niille omais­ hoitajille, joilta tuki loppuu, ja mihin kaupunki aikoo sijoittaa omaishoidettavat, jos omaishoitaja ei saa asianmukaista palkkiota”, kysyy äiti ja 14-vuotiaan tyttärensä omaishoitaja Sirkku Lappalainen-Ruppa.”

Savon Sanomat 30.10. Lappalainen-Ruppa on paikallisen tukiyhdistyksen, Hoiva ry:n puheenjohtaja.

59

TUKIVIESTI NRO 5/2013

LYHYESTI

11

ILMOITUKSIA _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_

”OSATYÖKYKYISTEN TYÖLLISYYTTÄ ON PARANNETTAVA” Valtiovarainministeri

Jutta

Urpilainen puolusti oikeutta palkkatyöhön. valtiovarainministerinä Suomen hallituksessa, monella asialla on hinta. On kuitenkin yksi asia, jolla ei ole hintaa. Ihmisellä on arvo, mutta ei hintaa”, totesi valtiovarainministeri Jutta Urpilainen juhlapuheessaan valtakunnallisessa kehitysvammaisten kirkkopyhässä Kokkolassa 22. syyskuuta. ”Siitä on kysymys ihmisarvossa ja siihen kiteytyy hyvinvointivaltio: haluamme tarjota yhtäläiset eväät elämään riippumatta taustasta tai toimintakyvystä. Myös työelämään osallistumisen on oltava mahdollista kaikille, joilla on työkykyä”, ministeri jatkoi.

Urpilainen korosti työn merkitystä keinona toimeentuloon, itsensä toteuttamiseen ja osallistumiseen. ”Työvoimaamme kuuluu liian paljon ihmisiä, jotka eivät ole työelämässä, vaikka töihin kykenisivät ja sinne haluaisivat.

Joitakin väestöryhmiä hyödyn-

TEKSTI MM KUVA TAINA LAMMINEN, KOKKOLAN SUOMALAINEN SEURAKUNTA

”Syrjäytymisen estäminen on yhteiskuntamme tärkeimpiä tehtäviä”, sanoi Jutta Urpi­ lainen kehitysvammaisten kirkkopyhässä.

Kaupunkikylässä on mahdollista asua pienissä kodikkaissa taloyhteisöissä 3-4 henkilön kanssa ja työskennellä luomukahvilassa, luomuleipomossa sekä puutarhassa.

Kaupunkikylässä on mahdollisuus löytää omat vahvuudet työntekemiseen ja auttaa toisia heidän elämässään.

Kaupunkikylä tarjoaa palveluasumista Lahdessa.

ympärivuorokautista

www.kaupunkikyla.org www.meamanna.fi facebook: meamanna Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä: Eveliina Aaltonen 044-7722848 evemaria.aaltonen@gmail.com

Papunetin selkokielisessä joulukalenterissa seikkaillaan lumisissa metsissä ja tuntureilla. www.papunet.net/ joulukalenteri

Kuva: Arto Törmänen

”KUN TOIMIN

netään työmarkkinoilla aivan erityisen huonosti.”

Ministeri totesi hallituksen tukevan nyt osatyökykyisten työllisyyttä. ”Moni kehitysvammainen elää työkyvyttömyyseläkkeellä.

Suomessa on yli 20 000 työikäistä kehitysvammaista, joista yli puolet osallistuu työ- ja päivätoimintaan. Vain noin 300 kehitysvammaista tekee työsopimussuhteista palkkatyötä, vaikka on arvioitu, että reilulla 3000 koulutetulla kehitysvammaisella olisi työkykyä ja -tahtoa. Tähän tarvitaan yhteiskunnan tukea ja työnantajille lisää tietoa osatyökykyisten palkkaamismahdollisuuksista”, Urpilainen sanoi.

Kirkkopyhä, jonka teema oli Minä näen sinut, kokosi 600 osallistujaa.

Yhteisöllisesti, Yksilöä kunnioittaen.

Työtä, kultuuria ja rikasta sosiaalista elämää Toisiamme tukien, Yhdessä.

60

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

lokakuussa Vammaisjärjestöjen naisverkoston 10-vuotisjuhlaseminaa­ riin Helsingin Säätytalolla.

Ilmassa oli naisenergiaa ja hienoja puheenvuoroja, jotka pysäyttivät, hätkähdyttivät ja kantavat pitkään.

Pirkko Mahlamäki Invalidiliitosta antoi ajattelemisen aihetta kertoessaan vammaisesta työn hakijana. Hänen mukaansa vallalla on yhä näkemys, että vammainen on niin sanottu vajaakuntoinen työnhakija. Asenne on tiukassa, vaikka tutkimustenkaan mukaan vammainen ei ole poissa töistä sen enempää kuin muut.

Usein huomiotta jää se, mitä vammainen ihminen osaa ja miten laajasti hän on kouluttautunut. Myönteiset mallit toimivasta käytännöstä puuttuvat, kun keskitymme vammaan, emmekä siihen, mikä toimii.

Työpaikoilla saatetaan myös SAIN OSALLISTUA

Elinikäistä oppimista ja työn hakemista? odottaa, että vammainen ihminen tuo tullessaan jonkun tukirahan tai aiheuttaa tuotantoon vajetta, vaikka hän on nimenomaan paikkaamassa työvoiman vajetta – ei aiheuttamassa sitä.

Tämä pysäytti.

MITEN MINÄ itse ajattelen ja elän tätä asiaa omassa työssäni?

Enkö juuri itse väsynyt hakemusten lähettelyyn ja koulutuska-

lenterien täyttämiseen kaivaten arvostusta juuri sen osaamisen omaavana, jota minussa jo on?

Taisteluväsymys yhä uusien koulutusten ja ammattiin valmistumisten jälkeen on hiipimässä luihin ja ytimiin.

Eikö ihmisen perustarve saada olla tärkeä ja kuulua johonkin porukkaan voisi toteutua vähän vähemmällä opiskelulla ja työn hakemisella?

Keski-ikäisenä alkaa kaivata yhä enemmän rauhallisempaa ja oleelliseen keskittyvää olemista. Miten kasvaisin siihen ihmisen kokoiseen koloon, joka minulle on tarkoitettu?

Kuka auttaisi uskomaan, että riitän tällaisenaan? Mistä löytyisi toivo silloin, kun työtä ei meinaa löytyä?

Auttakaa meitä te kaikki, jotka olette säilyttäneet elämässänne ihmettelyn kyvyn.

Sillä tavalla saatte nähdä hyvän Jumalan siunauksia pienissä ja isoissa asioissa sekä työssä että opiskeluissa, arkena ja juhlassa. Sillä siitähän tässä elämässä lopulta taitaakin olla kyse.

Heli Ojalehto Vammaistyön pappi Helsingin seurakuntayhtymässä ja psykoterapeuttiopiskelija

Rippikoulu on opiskelua elämää varten, ja sen voi käydä myös aikuisena.

Heli Ojalehto iloitsee Jukka Routimon konfirmaatiopäivänä elokuussa. ”Jukka on löytänyt oman tärkeän paikkansa seurakunnan vapaaehtoistoimijana.”

61

TUKIVIESTI NRO 5/2013

LYHYESTI

12

Siirry osoitteeseen: www.facebook.com/Tukiliitto

MUKAAN.FI SULKEUTUU TUKILIITTO kehitti sosiaalisen median verkkopalvelun vastauksena jäsenistöstä nousseelle toiveelle. Tarkoitus oli tarjota kanava yhdistysten sisäiseen viestintään ja erilaisten teemojen ympärille syntyville keskusteluryhmille.

Palvelun avaamisesta tulee helmikuussa 2014 kuluneeksi kaksi vuotta. Perusparannus valmistui keväällä 2013. Nyt voi jo

ONNISTUMISISTA on helppo inspiroitua. Riihimäen Kehitysvammatuen yhdistysaktiivi Anja Alasilta kirjoitti blogissaan 28.10. näin: ”Viime viikolla päivityksiämme klikattiin, peukutettiin, kommentoitiin tai jaettiin noin 1700 kertaa. Tuo määrä kertyi yli 170 eri henkilön panoksesta. Kiitos kaikille! Täällä kotisivuillamme on sama meininki. Pelkästään eilen sunnuntaina kertyi yli tuhat yksittäistä sivulatausta.”

Lue lisää: http://kehitysvammatukiriihimaki.fi/ PERHEILY Etelä-Pohjanmaa puolestaan perusti FB-sivun 19.7. ja sadan tykkääjän raja meni rikki 19.10. Sivun yllä-

62

todeta, että jäsenistö ei ole ottanut Mukaan.fi-palvelua omakseen. Vaikka rekisteröityneitä käyttäjiä on lähes 600, palvelun aktiivinen käyttö on hyvin vähäistä. Palvelu ei ole myöskään vastannut yhdistysten tarpeisiin kotisivun kaltaisesta viestintävälineestä.

Liittohallitus päätti kokouksessaan 5.10.2013, että Mukaan. fi-palvelun ylläpitoon ja kehittä-

ONNISTUMISIA pitäjä Juho Pussinen kertoo, että sähköpostitiedote lähti Pohojalaaset -99 -alueen yhdistyksille yhteyshenkilöiden kautta. Lisäksi erityislasten kanssa toimiva ammattilaisverkosto auttoi viestin viemisessä.

Facebookin sisällä kutsu meni kaikille omille kavereille. Kohderyhmän ahkera ”pommitus” on kantanut hedelmää. ”FB antaa ilmaisen, helppokäyttöisen ja omannä­ köiseksi muokattavan alus­tan nettisivujen korvaajaksi. Tiedotteiden ja informaation jakamisessa väylä on erittäin helppo. Kaikki tykkääjät saavat sivuille laitetun viestin, ilman yhteystietojen

miseen ei enää satsata yhä rajallisemmaksi käyviä resursseja.

Tarkoitus on, että palvelu sulkeutuu alkuvuodesta 2014. sosiaalisessa mediassa jatkuu, ja vahvistuu. Tarkoitus on nyt keskittyä entistä enemmän viestintään siellä, missä ihmiset jo luonnostaan ovat ja mihin myös uusien on helppo liittyä mukaan. Facebookia käyttää jo noin kaksi miljoonaa yli 13-vuotiasta suomalaista, joten palvelu on tällä hetkellä luonteva valinta ELÄMÄ

keräämistä. Lisäksi palvelu kuuluu jo melko monen normaaliin arkeen, joten saavutettavuus on hyvä”, Pussinen sanoo.

FB-sivu tuntui luontevammalta kuin ryhmä. ”Avoimet sivut toimivat tiedotuskanavana paremmin.”

Juho Pussisen mielestä on palkitsevaa nähdä tykkäyksiä ja kommentteja. ”Niistä tietää, että viesti on rekisteröity.

myös Tukiliiton kohtauspaikaksi.

Tykkää ja liity joukkoon: www. facebook.com/Tukiliitto.

Kokoamme vinkkejä ja ohjeita sosiaalisen median haltuunottoon Tukiliiton kotisivuille osoitteeseen: www.kvtl.fi/fi/media/ sosiaalinen-media/. Sivuilta löytyy myös linkkejä paikallisyhdistysten FB-ryhmiin.

Mukaan.fi-käyttäjille annetaan ohjeita ja työkaluja palvelun hallittuun lopettamiseen myös palvelun sisällä.

TEKSTI MERJA MÄÄTTÄNEN

OSOITETIEDOT KUNTOON TUKILIITON etusivulta aukeaa karttabanneri, johon on koot­tu paikallisyhdistysten yhteystietoja. Tarkistathan, ovatko yhdistyksesi tiedot ajan tasalla – myös kotisivujen ja FB-yhteisöjen osalta.

Jos tiedot eivät ole ajan tasalla, toimitathan tarkennukset jäsensihteerille, jasen­ palvelu@kvtl.fi.

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

KYSY

LAKIMIES VASTAA VOIKO KUNTA YKSIPUOLISESTI PUUTTUA MYÖNNETTYYN OMAISHOIDON TUKEEN?

myös omaishoidon tukeen pyritään joissain kunnissa kohdistamaan huomattaviakin heikennyksiä. Vaikka tuki on määrärahasidonnainen palvelu, kunnilla ei ole täysin vapaata harkintavaltaa alentaa omaishoitajien hoitopalkkioita tai kokonaan lakkauttaa tukea tai siihen liittyviä palveluita joiltain niiden saajilta. Lakisääteistä palvelua koskevat päätökset on tehtävä lainsäädännön mää­ räyksiä noudattaen.

Kunta voi päättää omaishoidon tuen osana maksettavien hoitopalkkioiden määristä ja palkkioluokista omaishoidon tuesta annetun lain säätämissä rajoissa. Palkkion taso määräytyy lain 5 §:n nojalla hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Palkkioluokkia on kussakin kunnassa oltava vähintään kaksi, joista alemmassa vähimmäispalkkio vuonna 2013 on 374,51 e/kk ja ylemmässä, hoidollisesti raskaisiin siirtymävaiheisiin tarkoitetussa luokassa vähintään 749,01 e/kk. Sosiaali- ja terLinkit lisätietoon: veysministeriö on suositellut, että palkkioluokkia olisi useampi kuin kaksi.

Omaishoidon tuen tarkistaminen tai lakkauttaminen edellyttää uuden yk Valviran ohje: www.valvira.fi > tietopankki > silöllisen hallintopäätöksen tekemistä. Ennen päätöstä tulee kuulla asianosaiohjeet sia ja varata heille tilaisuus antaa selvitystä asiassa. Oikeutta omaishoidon Valviran raportti itsemääräämisoikeuden tukeen on tällöinkin arvioitava yksilöllisen tarpeen pohjalta ja yhdenvertaitoteutumisesta: www.valvira.fi > tietopankki suusperiaatetta noudattaen. Mitään hoidettavien henkilöiden ryhmää ei saa > selvitykset > sosiaalihuolto esimerkiksi iän perusteella kategorisesti rajata tuen ulkopuolelle.

VIA-projekti: www.vike.fi/via > projekti Uuden hallintopäätöksen tekemisen lisäksi voimassa oleva omaishoitosopimus tulee tukea muutettaessa joko yhdessä sopia lakkaamaan tai kun Vammaispalvelujen käsikirja: www.sosiaaliportti.fi > vammaispalvelujen-kasikirja nan toimesta irtisanoa tai purkaa. Ilman kummankin osapuolen suostumusta sopimusta ei voida yksipuolisesti muuttaa. Sopimuksen irtisanomisesta ja purkamisesta säädetään omaishoidon tuesta annetun lain 9 §:ssä. Kunta voi irtisanoa sopimuksen päättymään aikaisintaan irtisanomista seuraavan kahden kuukauden kuluttua. Jos kunnassa muutetaan tuen myöntämisen kriteereitä, palkkioiden määriä tai palkkioluokkia, mutta henkilö on muutosten jälkeen edelleen oikeutettu omaishoidon tukeen, tuen maksamiseen ei saa muutosten johdosta tulla katkosta.

TIUKASSA TALOUSTILANTEESSA

MIKÄLI KUNTA ei omaishoidon tukeen puuttuessaan noudata omaishoidon tuesta annettua lakia tai toimii hallintolain, yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta säätävän perustuslain tai sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain vastaisesti, asiaan voi puuttua valittamalla yksittäisestä omaishoitopäätöksestä tai riitauttamalla omaishoitosopimuksen hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa. Kunnan lainvastaisesta toiminnasta voi myös tehdä kantelun aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle tai muistutuksen kunnan johtavalle sosiaalihuollon viranhaltijalle.

Vaikka kunnan omaishoidon tukeen puuttuva toiminta ei olisi sinänsä lainvastaista, tuen heikentämisen lyhytnäköisyyttä kannattaa tuoda esiin esimerkiksi median kautta tai suoraan kuntapäättäjiin vaikuttaen. Tässä työssä voi käyttää apuna paikallisten yhdistysten joukkovoimaa. Omaishoidon tuen heikentämisestä aiheutuvien kohtuuttomien tilanteiden lisäksi voi vedota käynnissä olevaan kansalliseen omaishoidon kehittämistyöhön, jossa tarkoituksena on nimenomaan vahvistaa omaishoitajien asemaa. Omaishoito on kustannuksiltaan edullinen ja kotona asumisen mahdollistava tapa huolehtia erityistä hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden hoitamisesta.

Omaishoitajien työn arvioidaan säästävän kuntien sosiaalipalvelujen menoja noin 1,1 miljardia euroa vuonna 2013. Voi siis perustellusti kyTanja Salisma seenalaistaa sen, säästääkö palkkioiden alentaminen todella kunnan Kehitysvammaisten Tukiliiton lakimies vastaa menoja, vai käykö pikemminkin päinvastoin, kun yhä useampi joutuu jatkossakin ajankohtaisiin kysymyksiin turvautumaan kalliimpiin palveluihin kuten palveluasumiseen.

Tukiviestin sivuilla.

63

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Pinninkatu 51, 33100 Tampere puhelin 0207 718 200 faksi 0207 718 209 kotisivu: www.kvtl.fi sähköpostit: etunimi.sukunimi@kvtl.fi

Yleisjohto Toiminnanjohtaja Risto Burman 0207 718 201

Siivous ja catering Siivoustyön esimies Tiina Hänninen 0207 718 273 Keittiötyöntekijä Esa Pajunen

Aluekoordinaattorit Johtava aluekoordinaattori Ritva Still Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi Isokatu 47 90100 Oulu 0207 718 254 Puhelinaika sosiaaliturvan asioissa parittomat tiistait klo 12–15 Aluekoordinaattori Salla Pyykkönen Pohojalaaset -99, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Etelä-Häme Kasarmikatu 7 B 13100 Hämeenlinna 0207 718 250 Puhelinaika sosiaaliturvan asioissa parilliset tiistait klo 12–15 Aluekoordinaattori Hanne Mustonen Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta Kumpulantie 1 A, 6. krs 00520 Helsinki 0207 718 255 Aluekoordinaattori Jonna Suhonen Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Kymi Teletie 6 E 70600 Kuopio 0207 718 253 Aluekoordinaattori Tanja Laatikainen Lapsiperhetoiminta ja paikallinen vaikuttaminen Kasarmikatu 7 B 13100 Hämeenlinna 0207 718 251

Asiantuntijuustoiminta Asiantuntijuustoiminnan päällikkö Tupu Sammaljärvi 0207 718 210

Koulutustoiminta Koulutustoiminnan esimies Anne Grönroos 0207 718 324

Kouluttaja Pia Henttonen (jatko-opetus) 0207 718 325 Koulutussuunnittelija Soilikki Alanne 0206 90 281 Koulutussuunnittelija Veijo Nikkanen 0207 718 329 Koulutussuunnittelija ts.

Taija Humisto (aikuiset) 0207 718 338 Koulutussuunnittelija ts.

Taina Koivunen-Kutila (perheet) 0207 718 328 Toimistotyöntekijä Silja Filppu 0207 718 323

Malike Malike-keskus Sumeliuksenkatu 18 b 3. krs 33100 Tampere 0206 90 282 Malike-toiminnan esimies Susanna Tero 0207 718 305

Vaihde avoinna klo 8.30–15.30 arkipäivisin.

0206-alkuiset numerot ovat lisämaksuttomia asiakaspalvelunumeroita.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

Äiti ei pysy kärryillä -projekti Projektipäällikkö Pia Mölsä 0207 718 326 Verkostokoordinaattori Erja Kähkönen Kalevankatu 13, 2. krs.

45100 Kouvola 0207 718 340 Projektityöntekijä Marjukka Suurpää Kalevankatu 13, 2. krs.

45100 Kouvola 0207 718 341

Kansalaistoiminta Kansalaistoiminnan päällikkö Oili Jyrkämä 0207 718 225 Kansalaistoiminnan esimies Päivi Havas 0207 718 228

Koulutussuunnittelija Perhetyö Soile Honkala 0207 718 302

Best Buddies -projekti

Projektipäällikkö Pia Björkman 0207 718 321 Projektityöntekijä Minni Haveri 0207 718 327

Projektityöntekijä Marjo Juuti-Tavi Teletie 6 E 70600 Kuopio 0207 718 233

Vaikuttamistoiminta Lakineuvontaa sähköpostitse lakineuvonta@kvtl.fi

Viestinnän esimies Merja Määttänen 0207 718 213

Toimistotyöntekijä Timo Seppälä 0207 718 333

MAHTI-projekti

Projektityöntekijä Päivikki Hoolan Kumpulantie 1 A 6. krs 00520 Helsinki 0207 718 234

Suunnittelija ts.

Harvinaiset vammaryhmät Sanna Salmela 0207 718 335

Palvelusihteeri Päivi Ojanen 0207 718 301

Toimintavälineohjaaja Kari Mäkinen 0207 718 308

Viestintävastaava Hanna Rajakangas 0207 718 230

Vaikuttamistoiminnan päällikkö Jutta Keski-Korhonen 0207 718 205

Verkostokoordinaattori Tanja Tauria 0207 718 304

Toimintavälineneuvoja Antti Tulasalo 0207 718 306

Projektipäällikkö Marjo Harju 0207 718 229

Projektitutkija Lea Vaitti 0207 718 349

Jäsensihteeri Sinikka Niemi 0206 90 283 jasenpalvelu@kvtl.fi

Koulutussuunnittelija Aikuistoiminta Anssi Helin 0207 718 307

Vaikuttava vertaistoiminta -projekti

Projektipäällikkö Taru Oulasvirta 0207 718 224 Projektityöntekijä Petra Saarinen 0207 718 227 Aluevastaava Oulun seutu Leena Kaartinen 0207 718 249 Aluevastaava Oulun seutu Jonna Laitinen 0207 718 248 Aluevastaava Jyväskylän seutu Elina Markuksela 0207 718 247 Aluevastaava Jyväskylän seutu Miisa Sankila 0207 718 245 Aluevastaava pääkaupunkiseutu Markus Susi 0207 718 231

Vaikuttamistoiminnan esimies Kari Vuorenpää 0207 718 336 Työelämän asiantuntija Mari Hakola 0207 718 339 Johtava lakimies Sirkka Sivula (ei lakineuvontaa) 0207 718 311 Lakimies Tanja Salisma 0206 90 280 Puhelinaika ma klo 10–14 Lakineuvoja Maritta Ekmark Puhelinaika ma, ti, to klo 10–14 0206 90 284 Tiedottaja Jaana Teräväinen 0207 718 211