Tukiviesti 4 / 2017

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY:N LEHTI

NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

INKA TIMGREN & CO TEKIVÄT LEFFAJUHLAN KOULULAISILLE 10

06 ME ITSE & TUKIYHDISTYKSET: YHTEISTYÖ LISÄÄ TEHOJA VAIKUTTAMISTYÖHÖN.

14 SPECIAL HOCKEY ALOITTI SUOMEN VALLOITUKSEN KIIMINGISTÄ.

48 USKALLA UNELMOIDA, SE KANNATTAA. KYSY VAIKKA TOMMI KORHOSELTA.

PÄÄKIRJOITUS

TUKIVIESTI NRO 4/2017

Järjestön voima on yhdistyksissä ei olisi ilman yhdistyksiä ja niissä toimivien vapaa­ ehtoisten merkittävää työtä.

Kävin heinäkuussa Hämeenkyrön tukiyhdistyksen 50-vuotis­ juhlissa. Miten innoissaan juhlaväki kertoikaan retkistään, pit­ kään toimineista musiikkikerhosta, partiosta sekä uudemmasta teatteritoiminnasta! Auringonpaisteessa kesäteatterin katoksen alla yhdistyksen merkitys vammaisten henkilöiden, perheiden ja ammattilaisten yhteisönä tuli hyvin esille.

TUKILIITTOA

hallituksen sitoutuminen toimintaan on ol­ lut ja on erityisen pitkäjänteistä ja tiivistä. Muutama vuosi sitten kun tein selvitystä yhdistysten toiminnasta, otsikoksi nousi: ”Hal­ lituksen vapaaehtoisuus on hyvä, mennään kaikki sata lasissa”.

Vapaaehtoisena jaksaa, kun näkee kehitysvammaisten henkilöi­ den ilon tai toisinaan epäkohdan, mihin on pakko puuttua.

Vapaa-ajan rikastuttaminen ja hal­ litusten jäsenten pitkäaikainen sitou­ ” Kehitysvammaisten hentuminen ovat yhdistysten vahvuuksia, kilöiden oman toiminnan mutta niin myös henkilökohtaiset suh­ teet kunnan viranhaltioihin ja päät­ kasvu on järjestömme täjiin. Kaikesta sote-myllytyksestä voimavara.” huolimatta tai juuri sen vuoksi, näitä yhteyksiä ei kannata hukata.

Monesti yhdistystoimijat ovat pi­ täneet hyvinä epämuodollisia keskustelutilaisuuksia, joissa voi vapaamuotoisesti pohtia kehitysvammaisten asioita ja kunnan tu­ levia suunnitelmia. Toki epäkohtiin pitää puuttua ja niitä nostaa esille, mutta usein vaikuttamistoiminta onnistuu paremmin, kun yhdistyksellä on hyvät ja toimivat suhteet päättäjiin.

TUKIYHDISTYKSISSÄ

kuitenkin on, että toimijoiden joukko ikääntyy ja piene­ nee. Aika usein yhdistystoimijoilta kuulee, että valmiisiin tapah­ tumiin on tulijoita, mutta vastuuta ei haluta kantaa. Voi miettiä, ovatko vapaaehtoistehtävät olleet liian raskaita tai onko niitä tar­ jottu sopivalle henkilölle? Järjestöbarometrin mukaan puolet suo­ malaisista olisi halukkaita tekemään vapaaehtoistyötä, jos heitä pyydettäisiin. Potentiaalia on siis olemassa.

Kehitysvammaisten henkilöiden oman toiminnan kasvu on jär­ jestömme voimavara. Tänä syksynä tukiyhdistysten aktiivit ja Me itse ryhmien toimijat ovat kohdanneet maakunnan sote-valmiste­ lussa mukana olevia virkamiehiä ja järjestöjen yhteistyöhankkei­ den työntekijöitä. Nyt pohdimme, miten voimme yhdessä vaikut­ taa tuen ja palveluiden kehittämiseen maakunnissa.

Kehitysvammaisten aktiivien tukemiseen ja ylipäätään vam­ maispolitiikkaan vaikuttamiseen tarvitaan re­ sursseja ja uusia toimintamalleja.

HUOLENA

Lea Vaitti Tukiliiton kansalaistoiminnan päällikkö PS. Ensi vuonna 10.2. järjestämme yhdistystoimijoille valtakunnallisen koulutuspäivän Tampereella. Tervetuloa pohtimaan palveluissa ja tuessa tapahtuvia muutoksia sekä kuulemaan kokemuksia mm. tuetusta vapaaehtoistoiminnasta. Ja tietenkin tapaamaan toisia toimijoita, liiton hallitusta ja työntekijöitä. Yhdessä olemme enemmän.

2

PAINAVA SANA

Hiipumista vai viriämistä?

palokuntatoiminta hiipuu tai viriää, kysytään Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEKin tuoreessa tutkimuksessa (SPEK tutkii 15, 2017).

Sama kysymys voitaisiin esittää jokaisessa Suomen järjestössä. Mikä karkottaa ihmisiä järjestötoiminnasta, mikä saa ihmiset liittymään mukaan?

Keskeiseksi menestystekijäksi SPEKin kyselytutkimuksessa nousivat yhteistyöverkostot. Kaksi kolmesta vastaajasta oli sitä mieltä, että palokunnan toiminnan lopettamista tai muutostarvetta olisi ennaltaehkäissyt parempi yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa. Yli puolet sanoi, että parempi yhteistyö muiden alueen palokuntien kanssa olisi auttanut.

Vastaajista 41 prosenttia koki, että parempi yhteistyö paikallistoimijoiden kuten muiden järjestöjen ja yhdistysten kanssa olisi edistänyt tilannetta. Myös yleisellä paikallisen yhteisöllisen toiminnan elvyttämisellä olisi ollut myönteinen vaikutus runsaan kolmanneksen mielestä.

Nyt jos koskaan on aika piirtää paperille yhdistyksen yhteistyöverkostot ja miettiä, kenen kaikkien kanssa teemme jo yhteistyötä ja kenen kanssa voisimme tehdä. Tuo tullessas, vie mennessäs, on verkostoitumisen perusperiaate. On siis hyvä ”Tuo tullessas, miettiä, mitä annettavaa omalla yhdistyksellä vie mennessäs, voisi olla muille, sen lisäksi, että verkostoista haetaan virikkeitä omaan toimintaan. on verkostoitumisen Hyvä kumppani voi olla toinen yhdistys, kunta perusperiaate. tai muu julkinen toimija – tai yritys. Verkostoja kannattaa tarkastella ennakkoluulottomasti.

MIKSI

TUKIVIESTI 4/2017 48. vuosikerta

PÄÄTOIMITTAJA

Merja Määttänen puh. 040 653 1159 merja.maattanen@tukiliitto.fi JULKAISIJA

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Pinninkatu 51, 33100 Tampere Puh. 0207 718 200 www.tukiliitto.fi ILMOITUSMYYNTI

Jani Ikonen, puh. 040 5354 571 Janne Kivioja, puh. 044 9711 330 Samu Lehtola, puh. 040 7766 217 ilmoitusmyynti.tukiviesti@gmail.com TAITTO

Mika Aalto-Setälä | Otsomaria Oy KANNEN KUVA

Laura Vesa

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY:N LEHTI

NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

INKA TIMGREN & CO TEKIVÄT LEFFAJUHLAN KOULULAISILLE 10

”IHMISET HALUAVAT palvelua, eivät velvollisuuksia.” ”30 euron jäsenmaksulla pitäisi saada 150 euron edut. ” ”Syövän voi sairastaa ilman syöpäyhdistystäkin.” Kommentit on kerätty SOSTEn verkostotapaamisesta, jossa pohdittiin, miksi ihmiset eivät enää lähde mukaan järjestötoimintaan entiseen tapaan.

Kun tarjolla on Netflix ja monta muuta helppoa fiksausta arkeen, järjestötoiminta vaikuttaa helposti vaivalloiselta. Vuosikokousten ja tilintarkastusten alta pitäisi kaivaa esiin se tärkein, järjestötoiminnan ydin: ihmisten kohtaaminen, yhdessä tekeminen ja paremman maailman rakentaminen.

Uskon, että se vetoaa edelleen ihmisiin. Järjestötoiminnan timantti kaipaa vain hiomista.

Vippaskonstit eivät pitkälle kanna, todettiin myös verkostotapaamisessa lopulta. Tärkeintä on aidosti ihmisten tarpeisiin vastaava, kiinnostava toiminta, ja sen esittäminen niin, että ihmisten on helppo tulla mukaan. On hyväksyttävä sekin, että ihmiset haluavat tulla mukaan omalla tavallaan: toiset piipahtamaan, toiset viipymään pitempään. Kaikki mukana oleminen on tärkeää. Joka kerran tykkää yhdistyksen sosiaalisen median päivityksestä, voi joskus olla jäsen, vapaaehtoinen tai lahjoittaja.

ja työkalut? Pieni yhdistys kolminkertaisti jäsenmääränsä perustamalla FB-sivut. Toinen säästi luottamushenkilöiden aikaa ja vaivaa järjestämällä hallituksen kokouksen Google Hangoutsissa. Sosiaalisen median ryhmissä ja chateissa jaetaan ja saadaan vertaistukea, vaikka toista ei kohdattaisi koskaan kasvokkain. Digitaalisuus on mahdollisuus tehdä järjestötoimintaa yhä monipuolisemmin ja laajemmin.

ENTÄ NE DIGITAALISET VERKOSTOT

06 ME ITSE & TUKIYHDISTYKSET: YHTEISTYÖ LISÄÄ TEHOJA VAIKUTTAMISTYÖHÖN.

14 SPECIAL HOCKEY ALOITTI SUOMEN VALLOITUKSEN KIIMINGISTÄ.

48 USKALLA UNELMOIDA, SE KANNATTAA. KYSY VAIKKA TOMMI KORHOSELTA.

TILAUSHINNAT 2017

30 €/vuosikerta. Jäsenille maksuton JÄSENASIAT, LEHTITILAUKSET

Jäsensihteeri Sinikka Niemi Puh. 040 483 9362 jasenpalvelu@tukiliitto.fi PAINOS

13 800 kpl ISSN-L 0355-7669 ISSN 0355-7669 (Painettu) ISSN 2242-9123 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien liiton jäsen PAINOPAIKKA

Forssa Print, Forssa 2018 Tukiviesti ei sitoudu julkaisemaan aineistoa, jota se ei ole tilannut, ja toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tilaamatta lähetettyjä juttuja. Tilaamattomista artikkeleista ei makseta palkkiota.

AIKATAULU

Teemat, aineisto- ja ilmestymispäivät 2018 1. Koulutiellä 15.1.

23.2.

2. Vapaalla 9.4.

18.5.

3. Kotona 20.8.

28.9.

4. Työtä?

5.11. 14.12.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

Riitta Kittilä Kirjoittaja on järjestöpäällikkö, yhteiskuntatieteiden maisteri, innotuutori ja verkostokehittäjä SOSTEssa.

441

PAINOTUOTE

428

PEFC/02-31-162

TUKIVIESTI NRO 4/2017

SISÄLTÖ

02

22 SUPERGOLFARIT

38 SELKOSIVUT

03

24 MITÄ USEAMPI KOKKI,

40 AJANKOHTAISTA

PÄÄKIRJOITUS Järjestön voima on yhdistyksissä PAINAVA SANA Yhdistystoiminta: hiipumassa vai viriämässä?

04 SISÄLTÖ

VALTASIVAT VIHERIÖN SEN MAISTUVAMPI SOPPA

25 EVELIINA TAKKISEN HERKUT KIRJAKSI

26 ELÄIMELLISIÄ ELÄMYKSIÄ

5 ALKUPALA 0

Valle ja Palle ”Yhteistyöhön”

YHTEIST YÖHÖN

29 KOHTAA MUT &

KOHTU MINUKA

30 TILAA LEIKILLE

06 YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN

34 SOTEA, SEURAA JA VÄHÄN

10 LEFFOJA,

KOHTAAMISIA JA SOPIVASTI TÄSMÄPOMMEJA 13 Humppaa, asiaa ja Troijan hevosia

SKUMPPAAKIN

TUKILIITOSTA Kursseja, koulutuksia ja tapahtumia 2018 41 Ei myytävänä! -kansalaisaloite eduskuntakäsittelyyn 41 Liittokokous 2018 43 Tutustu uuteen verkkosivustoon ja anna palautetta 44 Tukiliitto vaikuttaa 45 Vahvistu vanhempana -hanke 45 Suuntaviivoja tulevaisuuteen – koulutuspäivä yhdistystoimijoille 45 Tule mukaan muistelemaan!

Tukiliitto 80-luvulla -seminaari ja 80-lukulaisten tapaaminen

35 KOLUMNI

46 BEN AUGUSTUKSEN

14

36 YHDESSÄ VÄRIÄ ELÄMÄÄN

48 UNELMIEN LUONTOILTA

19 TSEMPPIÄ!

37 TULLAAN YSTÄVIKSI

51 KYSY. LAKIMIES VASTAA

22 OMAT 100-BILEET

37 SUOMEN ANGELMAN

52 YHTEYSTIEDOT

SPECIAL HOCKEY – kuntoa ja kavereita

TUKIVIESTI NRO 4/2017

ALASTOMAT NAISET

-YHDIST YKSEN SYNTTÄRIT

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

TUKIVIESTI NRO 4/2017

06

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Karkkila-salin starat.

Lukeva ry:n puheenjohtaja Mika Kaartinen (kesk.) haastatteli Sami Hellettä (vas.) ja Kari Aaltoa ennen elokuvanäytöstä.

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Lukeva ry teki yhteis­ työstä taidetta. Syntyi elokuvajuhlien kova­toka­ sikamainen teemapäivä, joka kutsui mukaan päivällä koululaiset ja illalla loput ihmiset. Ja se oli vasta alkupamaus.

Teksti Merja Määttänen Kuvat Laura Vesa VIHTI, KARKKILA

Leffoja, kohtaamisia ja sopivasti täsmäpommeja

YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN Keski-Suomessa on etsitty uusia tapoja Essi Eskelinen (vas.), Jaana Alamäki, Päivi Mutikainen, Sami Laine, Tarja Rotola-Pukkila ja Ritva Vihanto löysivät yhteisen sävelen.

vahvistaa tukiyhdistysten ja Me Itse -ryhmien yhteistyötä. Keuruulla huomattiin, että vaikuttaminen on kimpassa hauskempaa ja tehokkaampaa.

uoppamäen koululla Vihdin Nummelassa makaronilaatikko katoaa lautasilta vauhdilla. Kaikki tietävät, että pian alkaa tapahtua, arvovieraita odotetaan hetkenä minä hyvänsä.

Lukeva, eli Luoteis-Uudenmaan kehitysvammaisten tuki, on järjestänyt erityisen teemapäivän osana Kino Iglun viikon kestäviä elokuvajuhlia.

Ensin päivällä koululaistapahtumassa katsellaan porukalla Kovasikajuttu (2012) ja tavataan erilaisuuden kokemusasiantuntijoita. Illalla juhlat jatkuvat Karkkilassa kaikille avoimessa tapahtumassa, jonka kohokohtana nähdään uutuusleffa Tokasikajuttu.

Tapahtuman takana on iso vyyhti yhteistyötä. Lukevan puheenjohtaja Mika Kaartinen kertoo, että alun perin idea syntyi yhdessä elokuvakerho Kino Iglun kanssa. Toinen yhteistyökumppani, Kuoppamäen koulu, tarttui ehdotukseen empimättä. Kuvio täydentyi, kun Lukeva ja Lyhdyn ’Ihminen on hyvä asia’ -hanke löysivät toisensa.

Katsokaa hyvällä silmällä ”Morjesta kaikki, mä oon Sami, yksi näistä naamoista tässä leffassa. Kohta näette, millaista on oikeasti kehitysvammaisen elämä”, tervehtii Sami Helle noin 350-päistä koululaisyleisöä.

Paikalla on noin puolet Kuoppamäen ala- ja yläkoululaisista, viidesluokkalaisista ylöspäin. Noin kolmasosa koulun oppilaista on jollain tavalla erityistä tukea tarvitsevia.

Opetusta annetaan pienryhmissä, mutta rajojen yli loikitaan, ja erityis- ja yleisopetuk-

10 6

K

7

10

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

SPECIAL HOCKEY

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

SPECIAL HOCKEY

TUKIVIESTI NRO 4/2017

14

11

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

KUNTOA JA KAVEREITA

YHTEINEN URAKKA ON VALMIS:

TILAA LEIKILLE Saaristen koulun uusittu piha aktivoi, kuntouttaa ja innostaa oppilaita. Bonuspalkintona piharemonttiurakka OULUN SEUDULLA TOIMII SUOMEN ENSIMMÄINEN ERITYISLASTEN JA -NUORTEN JÄÄKIEKKOJOUKKUE. SPECIAL HOCKEY LEVIÄÄ MYÖS MUUALLE SUOMEEN. LAJI KEHITTÄÄ HUIMASTI SEKÄ MOTORISIA ETTÄ SOSIAALISIA TAITOJA, MUTTA PARASTA KIEKKOILUSSA ON JOUKKUEHENKI.

2017

4

TEKSTI JA KUVAT KATI RANTA KIIMINKI, OULU

teki vanhemmista ystäviä.

Parempaa unta, lisääntynyttä toimintakykyä, vähemmän känkkäränkkää. Oskarin äiti Minna Kolari listaa lisääntyneen liikunnan etuja.

30

Special Hockey KKP:n pelaajat, valmentajat ja huoltajat ylistävät hienoa harrastusta ja joukkuehenkeä.

15

30

31

VALLE JA PALLE

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

JUKKA AHONEN on Tukiviestin sarjakuvataiteilija. Tilaustöiden tekeminen on osa hänen toimenkuvaansa Pudasjärven Työkeskuksessa.

5

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN Keski-Suomessa on etsitty uusia tapoja vahvistaa tukiyhdistysten ja Me Itse -ryhmien yhteistyötä. Keuruulla huomattiin, että vaikuttaminen on kimpassa hauskempaa ja tehokkaampaa.

6

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Essi Eskelinen (vas.), Jaana Alamäki, Päivi Mutikainen, Sami Laine, Tarja Rotola-Pukkila ja Ritva Vihanto löysivät yhteisen sävelen.

7

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

hteistyön etuja on mietitty monista näkökulmista, kun Hyvän huomisen hanke on tänä vuonna kannustanut keskisuomalaisia tukiyhdistyksiä ja Me Itse -ryhmiä yhä tiiviimpään kumppanuuteen. ”Täällä Keuruulla ei toistaiseksi ole ollut omaa Me Itse -ryhmää, vaikka tukiyhdistyksessä toimii meidän omaisten lisäksi useita kehitysvammaisia henkilöitä. Hankkeeseen osallistuminen sytytti heissä kipinän oman ryhmän perustamiseen, ja suunnitelmasta näyttää nyt tulevan totta”, Keuruun tukiyhdistyksen puheenjohtaja Tarja Rotola­ Pukkila iloitsee.

Hänen mukaansa tukiyhdistys aikoo toimia parhaansa mukaan uuden Me Itse -ryhmän tukena – kuitenkaan sen päätöksiin tai suunnitelmiin sekaantumatta. ”Voimme varmasti auttaa esimerkiksi rahoituksen hankkimisen ja kokoontumistilojen löytämisen kanssa. Yhteisten retkien ja tapahtumien ideoiminen ja järjestäminen olisi myös järkevää”, Tarja Rotola-Pukkila visioi.

Yhdistyksen sihteeri Jaana Alamäki pohtii, ettei yhteistyön tarvitse aina olla kovin virallista ja suunniteltua. ”Ei tästä tarvitse tehdä mitään rakettitiedettä. Riittää, kun istahdetaan välillä yhdessä kahville ja aletaan jutella kuulumisista.”

misen hankkeen tapahtumiin Keuruulla jakaen tietoaan ja näkemyksiään Me Itse -työstä.

Kummatkin ovat todellisia Me Itse -konkareita, joilla on vuosien kokemus vaikuttamis- ja yhdistystoiminnasta. ”Omassa porukassa me kehi­t ysvammaiset ihmiset saamme tehdä juuri sitä, mikä meille on tärkeää. Kukaan muu ei sanele asioita”, Sami Laine kiteyttää Me Itse -toiminnan yti­men.

Ritva Vihanto jatkaa, että yhdessä toimien kehitysvammaisten ihmisten ääni ja toiveet kuuluvat paremmin. ”Meidän aloitteestamme esimerkiksi Jyväskylän Viherlandiaan on saatu hissi”, Ritva Vihanto mainitsee.

Hyvän huomisen hankkeessa Keuruulla on niin ikään etsitty paikallisen vaikuttamisen tapoja. Elokuisessa teemapäivässä laadittiin mukavan yhdessäolon ohessa lista niistä asioista, jotka Keuruulla ovat hyvin ja säilyttämisen arvoisia.

Keskusteluissa löytyi kymmeniä positiivisia seikkoja, jotka ilostuttavat ja helpottavat kehitysvammaisten kuntalaisten ja heidän läheistensä arkea: harrastuksia, toimivia palveluita sekä työ- ja asumismahdollisuuksia.

Hyvien asioiden huoneentaulu luovutetaan myöhemmin Keuruun päättäjille. ”Päätimme lähteä vaikuttamaan tällä tavoin myönteisyyden ja ilon kautta, sillä keskustelu jumittuu helposti epäkohtiin. Samalla totesimme, että meillä taitavat oikeasti asiat olla aika hyvin”, Tarja Rotola-Pukkila ja Jaana Alamäki kertovat.

Positiivisuuden kautta

Osaksi arkea

Jyväskyläläiset Me Itse -kokemuspuhujat Sami Laine ja Ritva Vihanto kuuntelevat mietteitä tyytyväisinä. He ovat osallistuneet Hyvän huo-

Keuruun jälkeen Hyvän huomisen hanke vie yhteistyön viestiä muualle Keski-Suomeen: Jämsään, Kuhmoisiin, Karstulaan ja Viitasaarelle.

Teksti Mari Vehmanen | Kuvat Hanne Manelius KEURUU

Y

8

Jaana Alamäki (vas.), Päivi Mutikainen, Sami Laine, Tarja Rotola­-Pukkila ja Ritva Vihanto kokoavat hyvien asioiden huoneentaulua.

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

ILMOITUS

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

AUTA PAIKALLISTA

VAMMAIS- JA TERVEYSTYÖTÄ. ”Jokaisella paikkakunnalla etsitään juuri niitä omia kumppanuuden tapoja. Mitään yhtä, kaikkialle sopivaa reseptiä ei ole”, suunnittelija Sirkka Nikulainen Me Itse ry:stä kertoo.

Hyviä malleja on jo olemassa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa yhteistyö on pitkällä: siellä tukipiiri ja Me Itse -toimijat järjestävät säännöllisesti ison yhteisen seminaarin.

Nikulaisen mukaan Hyvän huomisen hanke on jo tähän mennessä opettanut, että yhdistysten keskinäinen yhteistyö on tehtävä mahdollisimman helpoksi ja vietävä osaksi muuta toimintaa. ”Ihmiset ovat arjessaan tosi kiireisiä. Yhteistyö ei saakaan tuntua lisävelvoitteelta vaan voimavaralta. Tavoitteethan kehitysvammaisten henkilöiden ja omaisten yhdistyksillä ovat varmasti samansuuntaiset.”

Sirkka Nikulainen uskoo, että yhteistyössä molemmilla on vain voitettavaa. ”Me Itse -aktiiveissa on valtavaa vaikuttamisen ja tekemisen intoa, mutta he tarvitsevat oikeanlaista tukea vaikkapa taustatukihenkilöiden löytämiseen. Vastaavasti tukiyhdistykset voivat varmasti saada yhteistyöstä uudenlaista virtaa ja säpinää”, Sirkka Nikulainen sanoo.

Lipaskeräys presidentinvaalien äänestyspaikoilla

!

ne

tän osi

op

r tä Pis 25,00 €

HYVÄN HUOMISEN HANKE Tavoitteena on vahvistaa tukiyhdistysten ja Me Itse

-ryhmien vaikuttajakumppanuutta Keski-Suomen alueella.

Hankkeessa yhdistykset pyrkivät vaikuttamaan myönteisellä tavalla asenteisiin ja etsivät itselleen sopivia tapoja toimia yhdessä.

Hyvän huomisen hanke kiertää Keski-Suomea kutsuen kokoon kerrallaan kaksi tukiyhdistystä ja Me Itse -toimijoita.

Hanke kestää vuodet 2017 ja 2018.

Rahoitusta on saatu Reino, Kerttu ja Leena Pärnäsen rahastosta, jonka Tukiliitto sai testamenttilahjoituksena 2012. Lahjoittajien tahto oli, että varat käytetään kehitysvammaisten ihmisten hyväksi Keski-Suomessa.

LAHJOITA PIVOLLA 050 44 88 242

pieniele.fi

ILMOITUS

Olemme mukana keräyksessä.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!

Savon Vammaisasuntosäätiö sr www.savas.fi

Keräyslupa nro RA/2016/399 voimassa 1.9.2016 – 31.8.2018 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Insamlingstillstånd RA/2016/399, insamlingstid 1.9.2016 – 31.8.2018, i hela Finland förutom Åland.

9

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Leffoja, kohtaamisia ja sopivasti täsmäpommeja

10

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Karkkila-salin starat.

Lukeva ry:n puheenjohtaja Mika Kaartinen (kesk.) haastatteli Sami Hellettä (vas.) ja Kari Aaltoa ennen elokuvanäytöstä.

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Lukeva ry teki yhteis­ työstä taidetta. Syntyi elokuvajuhlien kova-­tokasikamainen teemapäivä, joka kutsui mukaan päivällä koululaiset ja illalla loput ihmiset. Ja se oli vasta alkupamaus.

Teksti Merja Määttänen Kuvat Laura Vesa VIHTI, KARKKILA

K

uoppamäen koululla Vihdin Nummelassa makaronilaatikko katoaa lautasilta vauhdilla. Kaikki tietävät, että pian alkaa tapahtua, arvovieraita odotetaan hetkenä minä hyvänsä.

Lukeva, eli Luoteis-Uudenmaan kehitysvammaisten tuki, on järjestänyt erityisen teemapäivän osana Kino Iglun viikon kestäviä elokuvajuhlia.

Ensin päivällä koululaistapahtumassa katsellaan porukalla Kovasikajuttu (2012) ja tavataan erilaisuuden kokemusasiantuntijoita. Illalla juhlat jatkuvat Karkkilassa kaikille avoimessa tapahtumassa, jonka kohokohtana nähdään uutuusleffa Tokasikajuttu.

Tapahtuman takana on iso vyyhti yhteistyötä. Lukevan puheenjohtaja Mika Kaarti­ nen kertoo, että alun perin idea syntyi yhdessä elokuvakerho Kino Iglun kanssa. Toinen yhteistyökumppani, Kuoppamäen koulu, tarttui ehdotukseen empimättä. Kuvio täydentyi, kun Lukeva ja Lyhdyn ’Ihminen on hyvä asia’ -hanke löysivät toisensa.

Katsokaa hyvällä silmällä ”Morjesta kaikki, mä oon Sami, yksi näistä naamoista tässä leffassa. Kohta näette, millaista on oikeasti kehitysvammaisen elämä”, tervehtii Sami Helle noin 350-päistä koululaisyleisöä.

Paikalla on noin puolet Kuoppamäen ala- ja yläkoululaisista, viidesluokkalaisista ylöspäin. Noin kolmasosa koulun oppilaista on jollain tavalla erityistä tukea tarvitsevia.

Opetusta annetaan pienryhmissä, mutta rajojen yli loikitaan, ja erityis- ja yleisopetuk11

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

... sen oppilailla on koko ajan yhteisiä projek-

teja. Leffayleisössäkin on läsnä kaikenlaisia lapsia. Mika Kaartisen Luka-poika on yksi kuudesluokkalaisista.

Ennen elokuvaa päivän kokemusasiantuntijat kertovat itsestään. Lyhdyn Kivimedian Inka Timgren kertoo työstään radiotoimittajana. Kaksoset Joonas ja Niklas Nyholm kertovat tarinansa yhdessä, vuorotellen lauseita aloittaen ja lopettaen. Koulutarinakin on yhteinen. ”Neljä ensimmäistä luokkaa meni erityisluokalla ja penkin alle. Sitten historianopettaja huomasi meidän kiinnostuksen ja otti meidät tavallisille historiantunneille. Sitten siirryimmekin kokonaan yleisopetuksen puolelle ja pärjäsimme.”

tuella voi päästä mukaan yhteiskuntaan…” ”… joten katsokaa erikoisia ihmisiä hyvällä ja avoimella silmällä. Voitte oppia jotain.”

Saako koulussa kiroilla?

Hyvä! Tosi OK! Aika jees. Tosi tosi hyvä! Koululaisten pikakommentit elokuvasta ovat suopeita ja vieraita piiritetään fanittavin katsein.

Aiemmat Ihminen on hyvä asia -hankkeen koululaisnäytökset tapahtuivat Helsingin Kinopalatsissa. Kouluympäristössä Kovasikajuttu tuntui yllättävän erilaiselta, sen huomasivat myös kokemusasiantuntijat: koulussa huomasi uudella tavalla kirosanojen määrän. ”Se on tehokkaampaa niin. Kauhuelokuvissakin pelottavat ja epänormaalit asiat

Niklas (oik.) ja Joonas Nyholm kertovat olevansa identtisiä kaksosia 99 prosentin varmuudella. ”Lääkäri totesi, että ensimmäistä kertaa hän näki kaksi täsmälleen samanlaista sydäntä…”

Molemmilla oli peruskoulun päättötodis­ tuksessa historiasta kymppi. Nyt nuoret miehet tekevät palkkatuella lajittelutyötä Punaisen Ristin Kontissa – suurella ammattiylpeydellä. ”Se on tärkeää työtä ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen.” ”Unelmoimme kyllä myös vaikkapa luentomatkoista, koska tarinamme on ainutlaatuinen…” ”… ja haluamme kertoa ihmisille, että vaikka on autismia tai muuta, niin hyvällä 12

kuluttua hankkeen iskuryhmä palaa paikalle koko päiväksi. Oppilaiden kanssa pystytetään kuusi työpajaa: Inka Timgrenin vetämä radiopaja, Pertti Kurikan Kalevi Helvetti -piirustuspaja, Sami Helteen Kovasika-bändipaja, Pekka Elomaan valokuvapaja sekä vielä Muffinssimaisemanmakumaalaus-paja ja Tanssilahja-paja. Pajoissa syntyvää saalista puretaan yhteisessä juhlassa.

Kovasikajutun herättämiä ajatuksia aiotaan purkaa koulussa jo ennen työpajapäivää keskustelemalla ja kirjoittamalla.

Makaronilaatikko nro 2 Autossa matkalla Karkkilan leffailtaan Inka Timgren miettii vielä koulua ja kirosanoja.

Kari Aalto (vas.) ja Kalle Vaihia kohtasivat. Elokuvanäytöksen jälkeen karkkilalaiset saivat tutustua elokuvatähtiin ja Ihminen on hyvä asia -hankkeen kokemusasiantuntijoihin.

sijoitetaan keskelle normaalia ympäristöä”, toteaa Joonas Nyholm.

Sami Helteen mielestä kiroilu ja elokuvan muut rosot ovat osa elämää. ”Me kiroillaan ja puhutaan lapsenteosta, mutta niin kaikki tekevät, ei se ole sen kummempaa.”

Kaikkien mielestä on hyvä juttu, että saatiin pureskeltavaa. ”Loistava keskustelun herättäjä”, kiittää koulun rehtori Markku Tolvanen. ”Täsmäpommi”, lisää Niklas Nyholm.

Keskustelu jatkuu, sillä muutaman viikon

”Antaisin leffalle muuten neljä tähteä, mutta koulussa vain kaksi. Kiroilua on lapsille liikaa. He voivat ottaa siitä mallia, eikä se ole hyvä”, mietti Inka. ”Haluan keskustella tästä sitten työpajapäivänä ja kertoa oman mielipiteeni.”

Tokasikajutulle Inka antaisi viisi tähteä, koska se on maailman paras. Ja kohta onkin sen vuoro.

Perillä Karkkila-salin takahuoneessa Kino Iglun leffajuhlatiimi tarjoaa seurueelle päivän toiset makaronilaatikot.

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

”Oijoi, paljon lihaa, hyvä hyvä”, kiittelee seuraan liittyvä Kari Aalto. Ja vaikka leffassa tapellaan, niin tosielämässä Sami ja Kari halaavat pitkään ja hartaasti. ”On ollut ikävä”, herrat hekottelevat.

Miehillä on toki edelleen yhteisiä musiikkikuvioita. Kari soittelee nyt rumpuja, Sami trumpettia, huuliharppua ja suuta.

Kaikki muut herkut Karkkila-salissa on tiivis tunnelma. Iltatapahtuman alkajaisiksi Mika Kaartinen kertoo Lukevan toiminnasta. Vammaisvaikut­ taja Tuomas Tuure kertoo sotesta ja kan­nustaa ihmisiä vaikuttamaan päättäjiin. Paikallinen erityismusiikkikerho esittäytyy ja saa palkaksi Kino Iglun Staffi-passin, jolla pääsee ympäri vuoden ilmaiseksi leffanäytöksiin. Lopulta myös itse Chaplin tupsahtaa lavalle, yleisön riemuksi.

Ennen leffaa haastatellaan vielä tähtiä. Miltä se oikein tuntui, kun koko ajan kuvattiin? ”Normaalilta. Nyt kun ollaan ilman kameroita, tuntuu epänormaalilta”, sanoo Sami. ”Kameroiden takana oli oikein hauskoja henkilöitä”, lisää Kari.

Vaikeampaa Samin mielestä on nähdä itsensä valkokankaalla. ”Ihan jees se on itseään katsella”, tuumaa Kari.

Välillä bändiä tulee ikävä. Siksikin molemmista tuntuu hyvältä, että Pertti Kurikan Nimipäivät soittaa vielä yhden keikan. Bändi teki julkisen lupauksen vielä yhdestä keikasta, jos Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen 50 000 nimeä saadaan kokoon. Nimet tulivat täyteen jo lokakuun alkupuolella ja kalenterissa lukee 5.12. kohdalla Me ei olla myytävänä! – Pertti Kurikan Kiitospäivä Helsingin Kansalaistorilla. ”Perttikin totesi, että pakko kai opetella taas soittamaan”, Sami kertoo.

Elokuvassa elettiin uudestaan taikavuosi 2015: viisukarsinta, UMK-voitto, mediahype – ja putoaminen Wienin semifinaalista. Milloin pettymys vaihtui iloksi? ”Jos oltais voitettu, meidän elämä olisi ollut yhtä juhlaa ja hulinaa. Kun ei voitettu, ei ole, mutta elämä jatkuu kaikilla muilla herkuilla”, sanoo Kari Aalto.

Elokuvan jälkeen fanikuviin jonotetaan vielä pitkään.

Tukiliitto on Lyhdyn yhteistyökumppanina mukana Ihminen on hyvä asia -hankkeessa. Nimensä hanke sai – kuten niin moni muu asia – Pertti Kurikan lausahduksesta.

Lue leffa-arvio ’Kerran vielä, Pertti’: www.tukiliitto.fi/blogi

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

HUMPPAA, ASIAA JA TROIJAN HEVOSIA LUKEVA eli Luoteis-Uudenmaan kehitys”Tällaisessa lähes ilman rahaa pyörivässä vammaisten tuki ry toimii Vihdin ja Karkkivapaaehtoistoiminnassa ideat ratkaiselan alueella kahden kärjen periaatteella. vat. Lisäksi täytyy osata karsia rönsyjä ja ”Humppaa ja asiaa”, kiteyttää puheenkeskittyä siihen, mikä on tärkeää. ” johtaja Mika Kaartinen, Vihdissä asuva Haasteena hän pitää sitä, että tärkeä entinen karkkilalainen. Eli tapahtumia, asia välittyisi myös ”kuplan” ulkopuolelle. mukavaa yhdessäoloa, tiedon välittämistä ”Me tavoittelemme yhdenvertaisuutta ja vaikuttamistyötä. ja oikeutta hyvän elämän perusasioihin: Hallitus on koottu niin, että mukana asumiseen, koulutukseen, työhön ja on sekä kokemusasiantuntijoita että esteettömyyteen. Miten saisimme ihmiset paikallisia vammaisalan toimijoita. Yhteiymmärtämään, että tämä ei koske vain nen tavoite on viedä kehitysvammaisia, kehitysvammaisen vaan vaikuttaa ihan ”Yhdistystoiminta ihmisen näkökulmaa kaikkien elämään.” on loistavaa! verkostoihin.

Haaste konkretiSaamme uskottavuuden ”Kokouksissa on soituu myös marktekemisen meininki. kinoinnissa. Millä toimijana ja voimme Käsittelemme asiat taikatempulla Luketehdä mitä vaan.” ja sovimme vastuunvan leffailtaan saisi jaot. Kaikilla on omat mukaan yhtä paljon perhe- ja työkiireensä, joten tyyli on aika vammattomia ja vammaisia ihmisiä? suoraviivainen.” ”Reaalimaailman tosiasia on se, että Yhdistys järjestää kylätapahtumia, kehitysvammaisuus pelottaa ihmisiä, joilkulttuuritempauksia ja keskusteluiltole asia on vieras. Helposti ihmiset astuvat ja eri teemoista, kuten asumisesta ja askeleen taaksepäin. Meidän pitää auttaa itsemääräämisoikeudesta. Elokuvayhteisheitä astumaan askel eteen.” työn esinäytös koettiin jo viime vuonna, LUKEVAN ALUEELLA ei toimi paikallista kun Lukeva ja elokuvakerho Kino Iglu Me Itse -ryhmää. Perustamisesta on kyllä järjestivät kahdessa päivätoimintakeskukkeskusteltu, mutta tekoihin ei olla vielä sessa Chaplin-tempauksen, johon saapui ryhdytty. Käytännössä kehitysvammaiset paikalle myös Chaplin itse. ihmiset ovat tukiyhdistyksen toiminnassa Jokaisella tapahtumalla on yksi vastuumukana, hallitusta myöten. henkilö, joka jakaa tehtävät muille. Ketään ”Me emme erottele vamman mukaan: ei jätetä yksin puurtamaan. Mika itse on elokuvajuhlien teemapäivän vastuuhenkilö. kaikki ovat yhtä tervetulleita.”

Niihin aikoihin, kun Mika itse löysi ”Se taas on esimerkki Troijan hevosesLukevan, kävi ilmi, että yhdistys kaipasi ta: tärkeitä asioita humpan varjolla.” uutta puheenjohtajaa, hän oli valmis.

PALVELUIDEN SAATAVUUS on yksi ikui”Yhdistystoiminta on loistavaa! Sen suusaihe myös Lukevan alueella. Kipuilua kautta saamme uskottavuuden toimijana aiheuttavat esimerkiksi henkilökohtaista ja voimme tehdä mitä vaan. Toivoisin, apua tai taksimatkakortteja koskevat pääettä jengi tajuaisi tämän: yhdistys ei ole tökset. Mika Kaartisen mukaan ongelmat riippakivi, vaan mahdollistaja. Kokouksia palautuvat aina tutulle sylttytehtaalle: tarvitaan, mutta tärkein tapahtuu niiden resursseihin. välissä. Tässä pääsee tekemään.”

TEKSTI MM ”Yhdistys ei voi tässä asettua rintamasotaan. Meidän pitää rakentaa yhteistyötä, sillä tietoon perustuva päätöksenteko on kaikkien etu”, hän sanoo.

Tietoa voi välittää vaikka tarjoamalla jouluglögit kunnanvaltuustolle. Kouluohjaajaresursseja koskevasta väännöstä pyydettiin audienssi lautakuntaan.

Lukevan Puheenjohtajan mielestä Lukevan puheenjohtaja vahvuus on se, että pienillä resursseilMika Kaartinen la syntyy yllättävän paljon näkyvää.

13

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

SPECIAL HOCKEY

TUKIVIESTI NRO 4/2017

SPECIAL

KUNTOA JA

OULUN SEUDULLA TOIMII SUOMEN ENSIMMÄINEN ERITYISLASTEN JA -NUORTEN JÄÄKIEKKOJOUKKUE. SPECIAL HOCKEY LEVIÄÄ MYÖS MUUALLE SUOMEEN. LAJI KEHITTÄÄ HUIMASTI SEKÄ MOTORISIA ETTÄ SOSIAALISIA TAITOJA, MUTTA PARASTA KIEKKOILUSSA ON JOUKKUEHENKI.

2017

TEKSTI JA KUVAT KATI RANTA KIIMINKI, OULU

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

HOCKEY

KAVEREITA

Special Hockey KKP:n pelaajat, valmentajat ja huoltajat ylistävät hienoa harrastusta ja joukkuehenkeä.

15

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

M

ark Lauri kävi Kiimingin Kiekko-Poikien luistelukoulua vuosi toisensa perään ja olisi halunnut siirtyä jääkiekkojoukkueeseen kuten muutkin lapset. Kehitysvammaisella Markilla kaukalon laidat nousivat kuitenkin pystyyn. ”Kyselin KKP:ltä, olisiko mahdollista perustaa erityislasten lätkäjoukkuetta. Parin vuoden päästä asiat loksahtelivat paikoilleen, ja valmennuspäällikkö Jari Huttu lähti viemään asiaa eteenpäin”, kertoo 14-vuotiaan Markin äiti Jaana Lauri.

Kiimingin Kiekko-Pojat (KKP) lupasi järjestää erityislasten joukkueelle jäävuorot ja valmentajan. Tästä alkoi kiivas pelaajarekrytointi. Jaana Lauri otti yhteyttä Oulun seudun erityiskouluihin ja -luokkiin. Tärkeitä kanavia olivat myös fysioterapeutit, Oulun kehitysvammahuollon palvelukeskus Tahkokangas ja Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry, jonka Facebook-sivujen kautta tieto Special Hockeysta saavutti laajan jäsenkunnan.

Lokakuussa 2015 perustettiin Special Hockey KKP, Suomen ensimmäinen jääkiekkoseuran ylläpitämä erityislasten ja -nuorten jääkiekkojoukkue. ”Ensimmäisiin treeneihin tuli 10 pelaajaa ja seuraaviin jo 15”, kertoo Jaana, joka toimi Special Hockey KKP:n ensimmäisenä joukkueenjohtajana.

Nyt kun joukkue on toiminut kaksi vuotta, mukana on aktiivisesti yli 30 pelaajaa. Pe-

SP EC IA L HO CK EY

KIIM

INGI

N KI

201 7

”Kun vanhemmat pohtivat, pärjääkö heidän lapsensa jäällä, kehotan kokeilemaan”, Special Hockey KKP:n puuhanainen Jaana Lauri sanoo.

Jarno on monen nuoremman pelaajan idoli. ”Kova jätkä, pelikaveri, pellaa hyvin ja auttaa”, 14-vuotias Topias Hiltunen kehuu yhteispeliä.

TUKIJOUKOISSA TÄYDELLÄ SYDÄMELLÄ LUISTELLAAN YLI DIAGNOOSIRAJOJEN Kun vanhemmat pohtivat, pärjääkö heidän lapsensa jäällä, Jaana kehottaa katsomaan ja kokeilemaan. ”Jokainen tulee mukaan omana itsenään ilman diagnoosirajoja. Treeneissä porukka jaetaan pienempiin ryhmiin osaamisen mukaan”, Jaana kertoo.

Joukkueen pelaajilla on erilaisia haasteita ja diagnooseja, kuten lievä tai keskivaikea kehitysvamma, ADHD, Asperger, psykososiaalisia tai motorisia haasteita, jalkaortoosit tai kuulovamma. Heitä kaikkia yhdistää liikunnan ja pelaamisen ilo. ”Meidän lapsilla voi olla vaikeuksia löytää kavereita. Täällä on porukka, johon liittyä.

Täällä on mahdollista loistaa omana itsenään osana jengiä”, Jaana sanoo.

Kynnys osallistumiseen on pyritty pitämään matalana sekä lähtötaitojen että talouden kannalta. Pelaajan vuosimaksu seuralle on 280 euroa, ja varusteita löytyy edullisesti kirpputoreilta. ”Jos hallilla on ihmetelty, mitäs porukkaa tämä on, ollaan käyty kertomassa erityisryhmien jääkiekosta. Muut lapset ymmärtävät, että on kiva harrastaa jääkiekkoa, vaikka olisi ongelmia liikkumisen ja keskittymisen kanssa.”

PARASTA ON JOUKKUEHENKI

RI A L AU P OJAT N A A J E K KO

16

laajia on jo niin paljon, että joukkue jaettiin junioreihin ja senioreihin. Toiminta alkoi yhdellä jäävuorolla viikossa. Viikon treeniohjelmaan on lisätty yhdet oheistreenit sekä yksi ulkojäätreeni talviaikaan.

”Pelaaminen on hauskaa. Mä oon oppinut takaperin luistelua ja kikkausta”, kertoo Mark Lauri.

10-vuotias Saana Hauru halusi oppia luistelemaan nimenomaan siksi, että pääsisi joukkueeseen. Saana harjoitteli ensin KKP:n luistelukoulussa. ”Halusin olla joukkueessa. Oon saanut uusia kavereita. Pelit on kivoja. Jääkiekko sopii hyvin tytöillekin”, Saana kertoo. ”Parasta on joukkuehenki. Jos on huono päivä, se unohtuu, kun tulee hallille. Me autetaan toisiamme eikä kiusata yhtään. Jos kerkiää pukea nopeammin, voi auttaa nuorempia. Me opetetaan nuorille uusia vetoja.

Meillä on valmentajina Janne ja mun isoveli.

Ne on tosi hyviä valmentajia. Ja Raimo-vaarilta pystyy kysymään mistä vaan. Jos on murheita, niin puhumaan vaan”, 18-vuotias Jarno Hemmilä toteaa.

Special Hockey KKP:ssä tarvitaan saman verran ohjaajia kuin muissakin lasten jääkiekkojoukkueissa: vastuuvalmentaja, 1–2 apuvalmentajaa ja 1–2 huoltajaa. Lisäksi joukkueella on joukkueenjohtaja ja rahastonhoitaja. Huoltajat ja apuvalmentajat ovat löytyneet lasten lähipiiristä.

Raimo-vaari Untola on luistellut ja valmentanut KKP:n riveissä vuosikymmeniä.

Nyt hän toimii Special Hockey KKP:n vapaaehtoisena huoltajana. ”On ollut ihanaa saada tänne ihmisiä, jotka ovat mukana täydellä sydämellä”, Jaana kiittää.

” KEHITYS ON OLLUT HUIMAA. OLEN IHMETELLYT, ONKO SE TOSIAAN OMA POIKA, JOKA LUISTELEE NOIN HYVIN.” – JAANA HARTIKKA

Joukkueen perustamisvaiheessa KKP:n valmennuspäällikkö keksi joukkueen valmentajaksi seuran juniorivalmentajana toimineen Janne Käyhkön. Janne oli Porin Ässien huippukiekkoilija, jonka ura katkesi pahaan autokolariin A-juniorina. Kolari aiheutti Jannelle vakavan aivovamman ja toispuoleisen halvauksen. Jannella on kykyä ja näkemystä erityislasten valmennukseen. ”Aikuisten pitää antaa lapsille raamit ja tilaisuudet. Positiivisen kautta mennään, eikä tartuta virheisiin. Muissa porukoissa voi tulla tappelua, mutta täällä vain nauretaan.

Kerran kun oli 20 minuuttia pelattu, yksi kaveri kysyi, kumpaan päähän mä hyökkään”, Janne kertoo hymyillen. ”Kiekko on meidän porukalle erinomaista kuntoutusta. Minulle urheilijapolulla on ollut valtava merkitys. Sen avulla pystyn nyt kertomaan tätä tarinaa”, Janne toteaa.

HUIMAA KEHITYSTÄ ”Ensimmäisen vuoden vanhemmat pukivat lapsia pukukopissa. Sen jälkeen sovittiin, että vanhemmat jäävät kopin ulkopuolelle ja huoltajat hoitavat homman. Puolen vuoden

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

SP EC IA L HO CK EY

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

SAANA HA K II M IN G IN

U RU

K IE K KO -P O

JA T

201 7

Suomen ensimmäinen Special Hockey -turnaus järjestettiin Peurungassa 5.–7.5.2017.

Seuraavan vuoden turnausta odotetaan jo innolla.

ovat kehittyneet aivan hirveästi, ja kaveruussuhteilla on iso merkitys”, Ismo sanoo.

TURNAUS JA SPONSOREITA Suomen ensimmäinen Special Hockey -turnaus järjestettiin Peurungassa 5.–7.5.2017.

Mukana olivat KKP:n lisäksi Special Hockey -joukkueet Kangasalta ja Lappeenrannasta. ”Turnaukseen lähtö kyllä hirvitti. Mietittiin väsymistä ja keskittymisen herpaantumista. Kaikki se, mitä pelättiin, jäi toteutumatta. Meillä oli mukana melkein 30 pelaajaa ja vanhemmat, ja reissu meni huippuhyvin.

Joukkuehenki kasvoi kohisten. Huomattiin, että pystytään tekemään mitä muutkin”, Jaana Lauri kertoo. Joukkue odottaa innolla kevään 2018 turnausta, joka pelataan todennäköisesti Tampereella.

Joukkue järjestää myös muuta yhteistä toimintaa, kuten keilausta ja sählypelejä.

Kaksi kesäleiriäkin on jo pidetty. Kärppien pelejä käydään katsomassa porukalla. Vastavuoroisesti Sebastian Aho on käynyt katsomassa Special Hockey KKP:n peliä.

Joukkue on saanut paljon tukea sponsoreilta. Oulun kaupunki tarjoaa jäävuorot ja tukee valmentajien palkkioissa. Fysioterapeuttiopiskelijat käyvät ohjaamassa pelaajia, ja joukkue saa paljon varusteita lahjoituksina. Lisäksi joukkue haki ja sai Opetus- ja kulttuuriministeriön seuratoiminnan kehit-

TO P K

N TUNE L I H IAS OJAT

GIN IIMIN

KIEK

KO - P

201 7

Topias Hiltunen seuraa peliä tarkasti.

SP EC IA L HO CK EY

päästä melkein kaikki lapset osasivat itse pukea kamppeet päälle. Joillakin lapsilla on toki oma vanhempi mukana. Haluan kuitenkin valaa vanhempiin uskoa omiin lapsiinsa.

Mielekkään asian edessä he oppivat todella hienosti”, Jaana Lauri sanoo.

Jaana Hartikan pojat Julius Hartikka, 8, ja Juuso Päätalo, 12, pelaavat Special Hockey KKP:ssä. ”Pojilla on kehitysvamma ja ADHD. Siihen nähden kehitys on ollut huimaa. Täällä on vertaistukea ja kavereita, ja motoriikka kehittyy. Kelan terapioita on jääkiekon ansiosta pystytty vähentämään. Välillä olen katsonut, onko se tosiaan oma poika, joka luistelee noin hyvin”, Jaana Hartikka ihmettelee.

Myös Aki Pitkäahon 12-vuotias poika Aa­ tu-Oskari lähtee treeneihin hymyssä suin. ”Oli matala kynnys tulla ryhmään mukaan. Alussa Aatu opetteli luistelemaan. Nyt tasapaino on kehittynyt todella paljon. Täällä opitaan myös toimimaan ryhmässä sääntöjen mukaan. Kun homma on lapselle mieluista, niin vanhemmatkin lähtevät mielellään mukaan. Yhteiskunnalle tämä maksaa itsensä takaisin kuntoutuksena”, Aki toteaa.

Ismo Immonen toimii joukkueen apuvalmentajana, ja hänen 15-vuotias poikansa Eero treenaa senioriporukassa. ”Jääkiekko on väline isompien asioiden äärellä. Se kehittää lapsia fyysisesti ja henkisesti ja auttaa arjessa pärjäämisessä. Lapset

SP EC IA L HO CK EY

Saana Hauru oppi itse pukemaan jääkiekkokamppeet, kun vanhemmat jäivät pois pukukopista.

R IN & M A R K LTAIAUN A H O SEBAS JA T

201 7

K II M IN G IN

K IE K KO -P O

Sebastian Aho pääsi samaan kuvaan Mark Laurin kanssa.

17

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

... ” JÄÄKIEKKO ON VÄLINE ISOMPIEN ASIOIDEN ÄÄRELLÄ. SE KEHITTÄÄ LAPSIA FYYSISESTI JA HENKISESTI.” – ISMO IMMONEN

tämistukea. Tuen avulla joukkueelle palkattiin osa-aikainen työntekijä, erityisliikunnan ohjaaja Anne Puhakka, joka toimii nyt joukkueenjohtajana. ”Vastaanotto on ollut äärettömän positiivinen. Sponsorit ovat ihmetelleet, eikö erityislapsilla ole aiemmin ollut mahdollisuutta harrastaa jääkiekkoa joukkueessa”, Jaana kertoo.

Alkuvuodesta Special Hockey KKP pokkasi Pohjois-Pohjanmaan Urheilugaalassa kaksi palkintoa: liikunnan tasa-arvopalkinnon ja Oulun seudun urheilutoimittajien Vuoden urheiluteko -palkinnon.

rastusmahdollisuuksia – jokaiselle sopivalla toimintakyvyn tasolla ja diagnoosit unohtaen”, Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry:n puheenjohtaja Leena Jumisko sanoo.

Special Hockey on erinomainen osoitus yhteistyöstä, jonka avulla on saatu aikaan huimaa kehitystä, tärkeitä ystävyyssuhteita ja yhteishenkeä. ”Olisi kiva, jos tulisi uusia joukkueita, niin pääsisi enemmän pellaamaan”, toteaa Jarno Hemmilä. Raamikas jääkiekkoilija luistelee kaukaloon.

SP EC IA L HO CK EY

TUKIVIESTI NRO 4/2017

UUSIA JOUKKUEITA Special Hockey on levinnyt myös muille paikkakunnille. Kangasalla ja Lappeenrannassa Special Hockey -joukkueet kiekkoilevat aktiivisesti. Rovaniemen Kiekko ja Riihimäen Kiekko-Nikkarit ovat järjestäneet kokeilukertoja. Iisalmessa ja Imatralla aloitellaan juuri Special Hockeyta. Seurat toivovat lisää erityislapsia mukaan, jotta joukkueet voisivat treenata säännöllisesti.

Luistelua voi aluksi harjoitella myös luistelukouluissa, jotka ottavat yleensä erityislapsen mielellään vastaan. Seuroista voi kysyä lapselle sopivaa vaihtoehtoa. ”Jos pohtii uuden joukkueen perustamista, kannattaa koputella lähiseuroja ja viedä viestiä perheille. Tarvitaan vain muutama aktiivinen perhe ja jääkiekkoseuran raamit, niin joukkueen saa perustettua. Sitten homma alkaa luistaa omalla painollaan”, Jaana kannustaa.

Nykyisin Jaana toimii Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry:n osa-aikaisena toiminnanohjaajana ja tiedottaa sitä kautta Special Hockeyn lisäksi moninaisista muista toiminta- ja harrastusmuodoista. Kaikki harrastukset tukevat lapsen ja nuoren hyvää elämää. ”Yhdistysten välinen yhteistyö on tärkeää. Oulussa istutaan nyt saman pöydän ääreen Oulun kaupungin erityisliikunnan ja eri yhdistysten kesken pohtimaan, mitä voisimme tehdä yhdessä. Tavoitteena on tarjota mahdollisimman monipuolisia har18

JA R KIIM

EM NO H

KK N KIE INGI

MILÄ

O-PO

JAT

201 7

Jarno Hemmilä valmistautuu jääkiekkotreeneihin. Raimo Untola ja Ismo Immonen suunnittelevat treenikuvioita.

JAANA LAURIN VINKIT OMAN JOUKKUEEN PERUSTAMISEEN Ota yhteyttä paikalliseen jääkiekko­ seuraan.

Vie viestiä perheille koulun, paikallisen kehitysvammatukiyhdistyksen ja some-kanavien kautta.

Kysy kunnan erityisliikunnanohjaajalta tukea jäävuoroihin ja valmennukseen.

Lähesty sponsoreita.

Saat lapselle mahtavan harrastuksen, kuntoutusta ja kavereita sekä itsellesi vertaisporukan!

Lisätietoja: Anne Puhakka, p. 040 1950 027, specialhockeykkp@gmail.com, ja Jaana Lauri jaana.lauri@oketuki.fi ja www.facebook.com/ SpecialHockeyKKP.

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

TSEMPPIÄ!

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Pekka Hyysalo (oik.) ja Jannina Sjöberg peukuttavat päivän teemalle: kokeillaan uusia asioita ja toteutetaan unelmia.

Yhteistyöllä saa aikaan ihmeitä. Turun Kupittaalla järjestetyt HarrasteTärskyt täyttivät Kupittaan urheiluhallin yhdessä tekemisen ja itsensä ylittämisen ilosta.

19

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

semppiä!” Kupittaan urheilu­ hallissa esitettyyn kannustukseen tiivistyy ensimmäisen HarrastusTärsky-tapahtuman koko ydin: yhdessä tehden ja toista kannustaen jokaisen on mahdollista kehittyä ja kokeilla omia rajojaan.

Huhtikuun lopulla järjestetyssä tapahtumassa osallistujat pääsivät tapaamaan Special Olympics -tähtiä ja kokeilemaan heidän kanssaan liikuntalajeja, kuten yleisurheilua, uintia, purjehdusta ja salibandya. Pihalla oli partioaiheinen retkipolku, jota saattoi halutessaan kiertää Malikkeen toimintavälineiden avulla. Hallin sisäänkäynnin vieressä sai ruokkia Kullannuppu-suomenhevosta.

Urheilutähtien kaartia vahvisti lautailuonnettomuudessa vammautunut Pekka Hyysalo, joka kertoi avajaispuheessaan omasta kuntoutumisestaan. Hänen viestinsä on, että elämä tuo mukanaan yllätyksiä, joskus ikäviäkin, mutta niistä on mahdollista selvitä sinnikkyydellä, positiivisuudella ja toisten tuella. ”Fight back – taistele takaisin. Välillä tämä taistelu on tuntunut raskaalta, mutta myös palkitsevalta.”

nan laidalla voi ihailla tanssiryhmän ilmeikästä hiphop-esitystä.

Turun Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry:n Tärsky-projektin koordinaattori Outi Yli-Heikkilä katselee kuhinaa tyytyväisenä.

Tapahtuman kävijämäärä on viitisensataa, mikä ylittää toiveet. ”Tavoitteena on, että erityistä tukea tarvitsevat nuoret ja aikuiset voivat saada elämyksiä eri lajeista ja mahdollisesti kipinän uuteen harrastukseen. Väkimäärästä voi päätellä, että tälle oli tilausta.”

Konkreettisen tavoitteen lisäksi hän näkee tapahtumalla syvemmän merkityksen: kahden maailman – vammaisten ja vammattomien – välisen rajan hälventämisen. ”Mikä olisi tähän oivallisempi väline kuin Special Olympics -toiminta.

Tapahtuma syntyi eri tahojen yhteistyö­ nä. VAU ry:n, Turun seudun kehi­ tys­­ vam­ mayhdistyksen, Lounais-Suomen par­­tio­piirin ja Kehitysvammaisten tukiliiton Malike-toiminnan lisäksi kortensa kantoivat kekoon muun muassa Avustajakeskus, urheiluseurat, Turun kaupunki ja tulkkauspalveluyritys Eventia – kaikki ilman rahallista korvausta. ”Monen toimijan yhteistyö luo yhteishenkeä, säästää ja lisää tapahtuman monimuotoisuutta”, Yli-Heikkilä mietti.

Raja-aitoja ylittämässä

Kaikilla oikeus kokeilla

Avajaisten jälkeen koko halli alkaa kuhista.

Pituushyppypaikalla pääsee testaamaan, hyppääkö kuin marsu, tiikeri, pupu vai kenguru. Samaan aikaan hallin toisessa päässä potkitaan jalkapalloa yhdessä FC Interin ammattilaispelaajien kanssa. Esiintymisaree-

Sade hellittää juuri parahiksi ennen tapahtuman alkua. Tästä ilahtuvat erityisesti Malikkeen ja partion ihmiset, jotka ovat yhdessä rakentaneet hallin lähimaastoon partioaiheisen retkipolun. Malikkeen maastoliikkumisvälineiden ansiosta tehtävärasteille pääsevät

Teksti Sanni Salonen | Kuvat Suvi Elo TURKU

”T

20

ihan kaikki, myös sellaiset, jotka vamman takia tarvitsevat toimintavälineitä ja toisen ihmisen apua. Ensimmäisenä kierrokselle lähtee Joona Anttalainen yhdessä vapaa-ajan avustajansa Armi Uttulan kanssa. ”Onpa kivaa päästä testaamaan tällaistakin menopeliä”, he kiittävät. Armi lisää, että parivaljakko osallistuu ahkerasti erilaisiin aktiviteetteihin. ”Olemme käyneet esimerkiksi tanssimassa Naantalissa ja Ilon ja energian klubilla Turussa. Joona oli yksivuotias, kun aloitin hänen avustajanaan, joten hän on minulle vähän kuin oma poika”, kolmen tytön äiti sanoo.

Joona on osallistunut Uttulan perheen kanssa myös retkille – viime kesänä nuorimies kävi heidän kanssaan mökillä ja pääsi samalla myös veneilemään.

Joona, kuten muutkin vaikeasti vammaiset, tarvitsevat näihin tavallisiin asioihin erilaisia toimintavälineitä. Malike-toiminnan esimies Susanna Tero kertoo, että juuri tässä on Malike-toiminnan ydin: välineiden ja toisen ihmisen avun turvin myös vaikeasti vammaisen on mahdollisuus kokeilla lähes mitä tahansa – luistelua, hiihtämistä tai vaikka metsässä samoilua. ”Vaikka toimintavälineet ovat vain tekniikkaa, käsinojia, vöitä ja erilaisia tukia, niiden avulla edistetään tasa-arvoa. Jokaisella on oikeus osallistua ja onnistua”, Susanna sanoo.

Yhteistyötapahtumiin Malike toimittaa välineet ja osallistuu suunnitteluun: etukäteen on tärkeä varmistaa, että tapahtuma-alue soveltuu myös pyörätuolin käyttäjille ja toiminnot on suunniteltu niin, että kaikilla olisi mahdollisuus tehdä sovelletusti samoja asioita.

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Vasemmalta oikealle: Malike-toiminnan esimies Susanna Tero, voimistelija Lotta Huttunen ja partiopiirin koordinaattori Leena Hongell.

”Yhteistyön idea on se, että kaikkea ei tarvitse itse osata ja tietää, vaan ratkaisuja etsitään yhdessä. Samalla myös tieto ja osaaminen vaikeimmin vammaisten ihmisten osallistumisen mahdollisuuksista lisääntyy”, sanoo Susanna Tero.

Joona Anttalaiselle löytyy Malikkeen kojusta maastoliikkumisväline, jonka kyydissä hän pääsee kokemaan myös vauhdin hurmaa: heti lähtöviivan jälkeen kulkupelin ohjaimissa oleva Armi laittoi juoksuksi.

Kasvattavia kokemuksia Puunympäryksen arvioinnin sekä meriviittojen ja lintulajien tunnistustehtävien jälkeen retkipolulle osallistuneet päätyivät makkaranpaistorastille. Avotulen ääressä viihtyy myös Lounais-Suomen partiopiirin projektikoordinaattori Leena Hongell, joka oli rakentanut rastiradan yhdessä partionuorten kanssa.

Tehtävien tarkoitus oli esitellä partiotoimintaa, mutta myös toimia sillanrakentajana. ”Partionuorille kertyy tästä valtavan tärkeitä ja kasvattavia kokemuksia.”

Urheilijat ryhmäkuvassa: Special Olympics -uimarit Taru Luotonen (vas.), Roni Siivonen ja Tatu Kantonen sekä SO-juoksija Kai Koljonen, ja takana lajikoordinaattori Jukka Lahti.

Erityistä tukea tarvitsevia nuoria on sekä tavallisissa partioryhmissä että sisuryhmissä, jotka ovat Hongellin mukaan tällä hetkellä valitettavan täynnä. ”Meidän piirissämme vain 12 lippukunnassa on sisuryhmiä. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa ja yritämme Yhteiseen partioon -hankkeen kautta parantaa tilannetta.”

Eniten partio kuitenkin hänen mukaan antaa silloin, kun sitä järjestetään myös yhdessä, tai ainakin ajatuksella ”yhdessä ja erikseen”. Vaikka varsinaiset partiokokoontumiset pidettäisiin oman sisuryhmän kesken, sen oheen tarvitaan myös kaikkien partiolaisten yhteistä toimintaa. ”Tämä toteutuu varsinkin leireillä, joissa touhutaan paljon yhdessä.”

Kai sai uuden treenikaverin Hallin sisällä väki hyörii harrastuspisteillä.

Special Olympics -lajikoordinaattori Jukka Lahti kertoo, että osallistujien joukosta on löytynyt päivän aikana myös intoa lähteä mukaan SO -toimintaan. ”Tämä on loistava tapa lisätä tietoisuutta.

Myös yleisön ja urheilijoiden väliset kohtaamiset ovat tärkeitä – niin fanien kuin idoleiden näkökulmasta. Täällä urheilijat ovat todellisia staroja”, Jukka sanoo.

SO-urheilijat, uimari Tatu Kantonen ja kestävyysjuoksija Kai Koljonen, kertovat, että heidän juttusillaan on käynyt monia lajeista kiinnostuneita. ”Yleisurheilupisteessä oli välillä melkoinen pöhinä. Tosi hienoa, jos saisi treenikavereita lisää”, Kai miettii.

Jo 15 vuotta kestäneellä juoksijanurallaan Kai on pokannut useita mitaleita. SO-uran

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

kannalta hänen maaliviivansa häämöttää vuoden 2019 maailmankisoissa Dubaissa. ”Täytyy antaa kapulaa hiukan nuoremmille.

Mutta kyllä minä silti meinaan SM-kisoissa vielä kampoihin laittaa”, hän naurahtaa.

Jukka Lahden mukaan vammaisurheilussa kiinnostavat samat lajit kuin muutenkin: salibandyyn, koripalloon ja jalkapalloon on eniten tulijoita, kun taas esimerkiksi hiihtoon kaivataan lisää harrastajia.

Perspektiiviä elämään Tapahtuman päättyessä juontaja Jani Hirvi oli yhtä hymyä. Juonnot sujuivat hyvin, kuten koko tapahtumakin. Hirvi on Me Itse ry:n Turun alajaoksen puheenjohtaja ja tässä roolissa mukana myös Tärsky-projektin ohjaus­r yhmässä. ”Se on minulle kunniatehtävä, jonka kautta pääsin mukaan tapahtuman järjestelyihin. Aikamoinen ponnistus tämä olikin”, Jani kuvaili.

Me Itse -toiminnan lisäksi hänen vapaa-­ aikansa kuluu partiossa ja sählyssä sekä toisinaan myös juontohommissa. Päivät hän tekee palkkatyötä LVI-alan yrityksessä va­ rastoapulaisena.

Harrastuksissa ja luottamustehtävissä parasta on erilaisten ihmisten kohtaaminen. ”Kohtaamiset tuovat perspektiiviä elämään. Harrastusten myötä olen saanut myös huomata, että vammasta huolimatta pystyn osallistumaan hyvin moneen asiaan.”

Jani Hirven mieleen jää erityisesti Pekka Hyysalon puheenvuoro. ”Hänestä kaikki voisivat ottaa mallia – ihan pienistä asioista ei kannata valittaa.

HYVÄN YHTEISTYÖN KULMAKIVET Kun yhdessä touhutaan erilaisten toimijoiden kesken, on hyvä muistaa ainakin seuraavat asiat: kuuntele toisia suhtaudu muiden ehdotuksiin avoimin mielin tee se, mitä lupaat kysy, jos et tiedä katso asioita myös toisten kantilta vaatimisen sijaan mieti, mitä voit itse tarjota pyri parhaaseen kompromissiin Vinkit antoi Tärskyn projektikoordinaattori Outi Yli-Heikkilä.

21

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Omat 100-bileet

Yhdessä tekeminen moninkertaistaa oppimisen ilon ja lasten ilo tarttuu vanhempiinkin.

Imatralla tämä todistet­tiin viime kesänä golf-kentällä.

Teksti Merja Määttänen Kuvat Tarja Turkkila IMATRA

R L

ohjan Aspan, Etevan, Uudenmaan Vammaispalvelusäätiön sekä Lohjan Seudun kehitysvammaisten tuki Ry.n porukat laittoivat viisaat päänsä yhteen ja lähtivät jo keväällä ideoimaan yhteisiä Suomi 100 bileitä.

Aluksi ideoita oli paljon, mutta ei rahaa eikä paikkaa. Lopulta 11.10. palkittiin biletyöryhmän yhteishenki ja into, kun ”Omat 100-bileet” käynnistyivät Lohjalla. Väkeä tuli Karjaalta, Vihdistä, Saukkolasta, Karjalohjalta ja tietenkin Lohjalta. Juhlijoita oli arviolta 150.

Juhlan avasi Lohjan kaupunginjohtaja Mika Sivula, ja kaupungin tervehdyksen jälkeen kajautimme Maamme-laulun. Sitten alkoi tanssi. Käsityöläiset-bändi vauhditti menoa ja tennarit pysyivät katossa koko illan. Solisti Mika Ikonen sai koko porukan laulamaan äänensä käheäksi. Tauolla musiikista vastasi DJ Fonzie ja puhvetissa hääräsi Lohjan Jääkolkkaklubin naisjaosto.

Ilta oli enemmän kuin onnistunut, ja sitä muistellaan seuraava vuosi. Moni ”tilasikin” meiltä jo 101-vuotis bileet samalla bändillä ja DJ:llä.

22

Biletyöryhmä haluaa kiittää lämpimästi kaikkia, jotka työllään tai taloudellisella tuellaan mahdollistivat juhlien onnistumisen.

TYÖRYHMÄN PUOLESTA ANNI EROLAHTI, PALVELUVASTAAVA, ASPA PALVELUT OY

YLHÄÄLLÄ: Aviopari Mika ja Hanne Tonteri tanssin pyörteissä.

ALLA: Lohjan kaupunginjohtaja Mika Sivula juttusilla Riitta Saarisen kanssa.

yhmä aloitti toimintansa toukokuussa ”Liikuntarajoitteisten Golfkerhon” nimellä, mutta heti ensimmäisissä harjoituksissa lapset ja nuoret itse antoivat itselleen uuden nimen: Supergolfarit. Mukana oli monenlaisia erityislapsia ja -nuoria, ja heidän sisariaan.

Imatran Golfin junioripäällikkö Toni Turkkilan mukaan ryhmähenki oli poikkeuksellisen hyvä. ”Nuoret kannustivat vilpittömästi toisiaan onnistumisten jälkeen ja muutenkin.”

Noin kymmenen 5–16-vuotiasta lasta treenasi kerran viikossa Imatran golfkentällä ja sen harjoitusalueella. Viimeisellä kerralla syyskuussa kahdeksan supergolfaria sai Green Cardin. Ryhmä perustettiin Etelä-Karjalan Osuuspankin tuella.

Loppukesän tapaamiskerrat olivat ryhmäläisille maksullisia ja nuo kerrat tähdättiin Green Cardiin valmistavaan toimintaan. ”Ryhmäläiset olivat hyvin motivoituneita tällaiseen tavoitteellisuuteen. Tämä oli suuri positiivinen yllätys”, kertoo Toni Turkkila.

Valmentamisen lähtökohta oli se, että ryhmän nuoret olivat motorisesti ja fyysisesti hyvin erilaisia keskenään. Intoa ja oppimisen iloa oli kaikilla. ”Haasteista huolimatta lasten kehittyminen oli lähes samankaltaista muihin saman ikäisiin verrattuna. Kahdella ryhmäläisellä tapahtui jopa poikkeuksellisen hyvää lajikehittymistä kesän aikana”, Toni Turkkila kehaisee.

Myös ohjauksen haasteet olivat samoja kuin muiden ikätovereiden kanssa.

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Supergolfarit VALTASIVAT VIHERIÖN

Supergolfarien lajitaitojen kehittyminen teki vaikutuksen valmentajiin.

Joel Heiskanen ja monet muut nuoret löysivät viime kesänä golf-kipinän.

”Kaiken tulee olla sopivan haastavaa, ei liian helppoa eikä vaikeaa. Silloin oppiminen tapahtuu ilon kautta ja saadaan sopivasti onnistumisia.”

Porukassa murheet unohtuvat Supergolfarien kokoonpano löytyi käytännössä paikallisen tukiyhdistyksen ja kou-

lumaailman verkostoista. Golf-seura otti yhteyttä Mika Hämäläiseen, aktiiviseen yhdistystoimijaan, joka on jo vuosia vetänyt lasten sähly- ja liikuntakerhoa yhdessä muiden isien kanssa.

Mikan mielestä golf toi mainion lisän perheiden kesään. ”Parasta oli se henki, joka aina syttyi, kun porukka näki toisiaan. Ilo tarttuu, kun näkee lasten ilon. Ja vielä kaiken lisäksi ilmaiseksi!”

Hänen mielestään on tärkeää, että lapsilla on myös kesäloman aikana yhteisiä, yhdistäviä juttuja. ”Tietysti sekin oli mukavaa, että me vanhemmat tutustuimme toisiimme paremmin. Hyvässä porukassa stressit ja arkimurheet unohtuvat.”

Samasta syystä hän arvostaa Imatran Seudun Kehitysvammaisten Tukea ja tutuksi tulleita ihmisiä. Vuodenkiertoon kuuluu monta hienoa, isoa tapahtumaa, ja nuoret lapsiperheet ovat toiminnassa vahvasti mukana. ”Aina me keksimme uusia juttuja ja tekemistä näiden mukuloiden kanssa.”

Jokavuotisiin perinteisiin kuuluu myös yhteinen etelänmatka. Tänä syksynä Kreetalla kävi 40-henkinen porukka. Hämäläisten muu perhe oli mukana, vaikka Mika joutui jäämään töiden vuoksi tällä kertaa kotiin.

Juuri nyt erityistä on ollut myös yhdistyksen 50-vuotisjuhlien valmistelu. ”Mutta eipä se harrastuksia haittaa, onneksi arki pyörii joka tapauksessa”, Mika Hämäläinen naurahtaa.

Golf-kipinä jää kytemään. Toni Turkkila aikoo käydä liikuntakerhossa kerran kuukaudessa koko talven ja järjestää golf-painotteista sisäliikuntaa. Uusi kevät on jo kulman takana, ja jatkosuunnitelmista on jo puhuttu.

23

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Mitä useampi kokki,

todeta, että taitavat kurssilaiset suoriutuivat loistavasti piirakoiden rypyttämisestä ja lettujen valmistamisesta.

SEN M AIS T UVA MPI SOPPA

Into kasvaa oppiessa

Juvan kokkikerholaiset nauttivat yhdessä tekemi­ sestä ja oppivat omaan arkeen siirtyviä taitoja.

Ja tietysti herkuttelevat!

Teksti Riitta Pasanen Kuva Marita Jurva JUVA

I

loiset silmäparit katselevat tarkkaavaisina valkoisten päähineiden alta, kun ohjaaja Mervi Kukkonen näyttää, miten paljon lettutaikinaan laitetaan jauhoja, että siitä saadaan sopivan letkeää paistettavaksi.

24

Tällä kertaa taikinaan laitetaan ruisjauhoja, sillä nyt tehdään ruislettuja.

Maarit Pylkkänen tarttuu paistilastan varteen ja alkaa letunpaistajaksi.

Innokkaita käsipareja touhuaa Juvan koulukeskuksen keittiössä monenlaisissa askareissa. Meneillään on kehitysvammaisten kokkikurssi-ilta ja tällä kertaa ohjelmassa on tuunattujen perinneruokien valmistus. Tarkoitus on valmistaa mustikkaisia ruislettuja ja lanttu-karjalanpiirakoita, jotka päällystetään lohimoussella.

Ohjelma liittyy Etelä-Savon maa- ja koti­ talousnaisten itsenäisyyden juhlavuoden Mais­tuva maaseutu -teemaan. Juvan kokkikurssilaiset testaavat ’Maistuva Etelä-Savo – perinneruokien tuunauspajat’ -hankkeessa kehitettyjä perinneruokaohjeita.

Illan päätteeksi ohjaaja Mervi ja hänen apunaan harjoitelleet Kaakkois-Suomen am­mattikorkeakoulun opiskelijat voivat vain

Juvan Kehitysvammaisten Tuki ry on järjestänyt kokkikurssitoimintaa kehitysvammaisille henkilöille vuodesta 2010 lähtien.

Kurssin kuluihin on saatu tukea OK Opintokeskus Sivikseltä, ja myös kurssilaisilta peritään pieni maksu. Avustajille kurssi on ilmainen.

Toiminta sai alkunsa, kun yhdistyksen aktiivi, nykyinen varapuheenjohtaja Marita Jurva otti yhteyttä Etelä-Savon ammattiopiston Juvan yksikköön ja tiedusteli mahdollisuutta pitää kokkikerhoa ammattiopiston tiloissa. Silloinen hotelli-ravintola ja -catering alan opettaja Johanna Virtanen oli aloittanut erityisopettajaopinnot, ja opetusharjoitteluun soveltui hyvin kokkikurssin vetäminen.

Kurssi sai erittäin hyvän vastaanoton, ja Johannan vetämänä sitä pidettiin vuoteen 2014 saakka. Ajankohdaksi vakiintui runsas parituntinen torstai-iltaisin kerran kuussa.

Mukana on 10–15 kurssilaista ja heidän avustajiaan. Yhdessä on tehty ruokaa, leivottu, opiskeltu pöydän kattamista ja terveellisen

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Maarit Pylkkänen (oik.) letunpaistossa, avustajana Susanna Koskinen. Taustalla askaroi Jasmin Oinonen.

ruoan merkitystä sekä vietetty mukavaa aikaa yhdessä.

Johannan jälkeen kurssia on luotsannut ProAgria Etelä-Savo ry ja Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Mervi Kukkonen, samoilla sävelillä. Kurssilaisten into ei ole hiipunut vuosien mittaan, päinvastoin.

Yleensä ohjelma etenee niin, että ensin katsotaan ohjeet porukalla läpi, sitten tehdään ryhmien työnjako ja sen jälkeen päästään asiaan eli valmistamaan ruokaa tai leivonnaisia.

Kautta vuosien illan paras hetki on se, kun asetutaan nauttimaan valmiista herkuista itse katettuihin pöytiin. Pakollisena numerona on tietysti vielä tiskaus ja jälkien siivous…

Jotenkin kaikki onnistuu ”Parasta on pilkkoa vihanneksia, vaikka purjosipulia, ja raastaa porkkanaa”, sanoo Sisko Pasanen, yksi alusta lähtien mukana olleista.

Muut lisäävät: on mukava oppia tekemään ruokaa ja saada hyviä ohjeita, niillä on tehty kotonakin herkkuja, viimeksi marjarahkaa. Isossa porukassa on kiva kokata.

Kun Mervi otti vastuun kurssin vetämisestä, häntä aluksi vähän jännitti, että miten kurssilaiset ottavat hänet vastaan Johannan jälkeen. ”Mutta pienen molemminpuolisen alku­aristelun jälkeen kaikki on mennyt aivan loistavasti. Kokkikurssin ohjaamisesta on muodostunut työviikkoni kohokohta. Opimme joka kerta yhdessä jotain uutta ja kaikki valmistetut ruuat ja leivonnaiset jotenkin ihmeellisellä tavalla aina onnistuvat!”

Juvan kehitysvammaisten Tuki ry:n puheenjohtaja Seija Kähärä toteaa, että kurssi on yksi yhdistyksen tärkeimmistä toiminnoista, sillä se on suosittu, järjestelyt toimivat ja se on ajatonta. Hän on itsekin usein yhdistyksen puolesta mukana kurssiavustajana ja nähnyt kurssilaisten innon, hyvän yhteishengen ja taitojen kehittymisen.

Kurssilaiset saavat reseptit myös kotiin mukaan, joten oppimisen ilo siirtyy arkeen.

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

”Suklaapiirakka on minun lempiherkkuni”, sanoo Eveliina Takkinen, itse teossa.

E VELIINA TAKKISEN

Herkut kirjaksi ROVANIEMELÄINEN Eveliina Takkinen, 25, on aina ollut kiinnostunut ruuanlaitosta. Nyt harrastus innosti nuoren naisen tekemään oman keittokirjan.

Eveliina Takkisen reseptikirja oli runsaan vuoden urakka, ja syntyi Eduro-säätiön työvalmennuksessa, yksilövalmentaja Kielo Siparin tuella. Reseptejä testattiin ja valikoitiin, ja lopulta Eve kirjoitti reseptit itse tietokoneella.

Eve kertoo, että välillä reseptien miettiminen ehti kyllästyttää, mutta kun sitten pidettiin pieni tauko, into palasi aina uudestaan.

Ohjeisiin tehtiin selkokieliset tekstit ja havainnolliset kuvat, joiden avulla reseptejä voi seurata, vaikka ei osaisi lukea kovin hyvin.

EVELIINA kertoo odottelevansa jo joulua – ja uutta asuntoa. Nykyisessä Koivulehdon ryhmäkodissa hänellä on oma pieni huone, mutta ei omaa vessaa eikä keittiötä. Pian pitäisi päästä muuttamaan, ja uudessa kodissa on helpompi kokatakin.

Omasta kirjasta löytyy tarkat ohjeet Even lempiruokaan, runsastäytteiseen pizzaan, ja tietenkin siihen kaikkein parhaaseen reseptiin – suklaapiirakkaan.

Jos kirja kiinnostaa, voit olla yhteydessä Rovaniemen tukiyhdistykseen. Hallituksen yhteystiedot löytyvät sivulta www.rovaniemenerityistuki.fi.

Eveliinan suklaapiirakka

Taikinan valmistus:

Ainekset: Taikinaan tarvitset:

TEKSTI MM | KUVA HILPI AHOLA

1.

2.

3.

4.

Sulata 200 grammaa voita kattilassa.

Laita sulatettu rasva jäähtymään.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe ja leivinjauho keskenään omassa kulhossa.

Lisää maito ja sekoita taikinaan.

Lisää kuivat aineet taikinaan ja sekoita.

Sekoita taikinaan voisula.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Laita pelti uuniin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

5 desilitraa vehnäjauhoja 4 munaa 3 desilitraa sokeria 2 desilitraa maitoa 200 grammaa voisulaa 3 ruokalusikallista kaakaojauhetta 2 teelusikallista leivinjauhetta 2 teelusikallista vanilliinisokeria

5.

6.

7.

8.

Kuorrutukseen tarvitset:

1. Sulata 50 grammaa voita.

2. Sekoita tomusokeri, kahvi, kaakaojauhe ja vanilliinisokeri omassa kulhossa.

3. Sekoita seos voisulan joukkoon.

4. Levitä kuorrutus nopeasti jäähtyneen pohjan päälle.

1 50 5 1 2

paketti tomusokeria grammaa voisulaa ruokalusikallista vahvaa kahvia ruokalusikallinen kaakaojauhetta teelusikallista vanilliinisokeria

9.

Kuorrutus:

25

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Eläimellisiä elämyksiä ”Lumikkia en kyllä taluta enää”, tokaisee Kai Jetso­nen ajauduttuaan neljännen kerran varvikon sekaan lumivalkoisen vuohen vetämänä.

Samalla poikaa naurattaa vuohen into mustikanvar­ pujen perään. Into tarttuu.

26

Teksti ja kuvat Tarja Autio KOTKA – HAMINA

M

etsäpolku raikaa lasten naurua ja maanitteluja vuohille, jotka mielisivät päästä maistelemaan polunvarren kasveja. Levottoman Lumikin kanssa matkaa tekevä Kai Jetsonen, 8, osallistuu muiden mukana erityislasten eläinavusteiseen kerhoon.

Kun nuori kili yhtäkkiä hypähtää kiven päälle tähystämään, kaikki ihastuvat yllätyksestä. Juuri tästä on kysymys: lasten ja eläinten välisestä yhteydestä, ilosta ja elämyksistä. Haminan seudun ERKAT ry ja Kotkan Kehitysvammaisten Tuki ry järjestivät Haminassa yhteistyössä erityislasten toiminnalli-

Aavalla on vaistomainen, luonteva suhde vuohiin. Luontoympäristö ja eläimet kehittävät monipuolisesti lasten fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja.

sen eläinkerhon. STEA:lta saatiin rahoitusta, vaikkakin toivottua vähemmän. ”Pystyimme kuitenkin toteuttamaan kesän aikana kaikille avoimen tutustumiskerran lisäksi yhteensä viisi parin tunnin mittaista kerhoiltaa”, kertoo Leena Kaipiainen Haminan Seudun ERKAT ry:stä.

Yhdistykset halusivat järjestää lapsille ja heidän perheilleen toiminnallisuutta ja yhteisöllisyyttä tukevaa kerhotoimintaa. Eläinkerho oli helppo valinta, kun siihen löytyi sopivat yhteistyökumppanitkin läheltä. ”Tämän tyyppinen eläinten kanssa toteutettava kerhotoiminta on tavallaan pioneerityötä tällä seudulla. Mukana on ollut hyvin monenlaisia lapsia, kivasti on kaikki kuitenkin mennyt ja mielekästä tekemistä on löytynyt jokaiselle.”

Leena toivoo lapsiperheiden tulevan rohkeasti mukaan yhdistysten toimintaan. ”Jäsenkunta vanhentuu ja iso osa toimin-

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Metsälenkki vuohien kanssa on Anne Poutasen lasten, Aavan ja Onnin mielestä ehdottomasti eläinkerhon paras juttu.

Kai Jetsonen ja Lupiini kulkevat yhdessä halki metsän, ja nauttivat yhteisestä retkestä – vaikka välillä taluttajan ja talutettavan välillä on ristivetoa.

nasta on suunnattu aikuisikäisille. Lapsiperheet olisi saatava mukaan kertomaan heidän toiveistaan. Yhdistystoimintaa ei tarvitse pelätä, kyllä me vanhat voimme edelleen hoitaa hallitustyöt, kunhan saamme osviittaa, mihin toimintaa suunnata.”

Kerholle on suunnitteilla jatkoa ensi kevääksi, mikäli rahoitus saadaan järjestettyä. ”Perheet ovat valmiita maksamaan jotain omastakin pussista, mutta selvää on, ettei omavastuuosuus voi olla kovin suuri.”

Iloa ja osallisuutta Eläinkerhon käytännön toteuttamisesta vastasi haminalainen eläintila Hyvinvoiva Hevonen ja Luontoäidin Hyvinvointipalvelut

Loviisasta. Molemmat yritykset kuuluvat alan palveluntuottajien ja toiminnan kehittäjien yhteiseen järjestöön GreenCare Finlandiin. ”GreenCare tarkoittaa luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammattimaista, ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua edistävää toimintaa”, kertoo Hyvinvoivan Hevo-

sen yrittäjä, centered riding -ohjaaja Sanna Puonti.

Tilalla on vuohien lisäksi poneja, hevosia ja kaneja. Kerholaiset harjoittelivat vuohien kanssa metsäkävelyiden lisäksi muun muassa agilityä, ja hevosten ja ponien kanssa tehtiin erilaisia aistiharjoituksia. Pehmoiset, sy27

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

... liin sopivat kanit viehättivät lapsia jo pelkällä olemuksellaan.

Kerhon päätteeksi oli aina yhteinen välipala ja aikaa yhteiseen seurusteluun ja leikkiin.

Ryhmässä toimiminen ja yhteistyö eläinten kanssa edellyttää ja tuo esille monenlaisia taitoja, kuten yhteyden saaminen eläimeen, toisten kuuntelu, oman toiminnan säätely ja oman motoriikan hallinta. ”Kaikessa tavoitteena on leikkisyys ja yhdessä tekemisen ilo. Eläinten kanssa toimiminen on jo sinänsä aika jännittävää. Selkeä ohjeistus, sopivasti mitoitetut tehtävät sekä vanhempien ja avustajien apukädet toivat turvallisuutta ja onnistumisen kokemuksia”, Sanna sanoo.

Hänen yhteistyökumppaninaan tehtävien suunnittelussa ja ohjauksessa toimi Marijo Honkonen, sosiaalipedagoginen hevostoimintaohjaaja ja kehitysvammaohjaaja Luontoäidin Hyvinvointipalveluista. ”Toiminta luontoyhteydessä ja eläinten kanssa tarjoaa elämyksiä, joilla on pitkäaikaisia ja syvälle ulottuvia vaikutuksia lapsiin.

Keskittyminen ja vuorovaikutustaidot saavat harjoitusta, ja toimintaympäristö motivoi lapsia liikkumaan.”

Myötäkarvaan Kotkalainen Mari Hynninen toi poikansa Kai Jetsosen eläinkerhoon, kun sai koulun kautta kuulla asiasta. ”Kailla on sairauden ja kehityshäiriön vuoksi keskittymisvaikeuksia, kömpelyyttä ja hankaluutta tasapainon kanssa. Eläinker-

hon toiminta on tukenut hyvin toimintaterapiassa tehtyä kuntoutusta. Maastolenkit vuohien kanssa ja muut kivat tehtävät ovat innostavia ja hyviä harjoituksia hänelle”, Mari kertoo. ”Tykkään eläimistä. Ratsastus kyllä vähän jännitti, kun en ole ennen ollut hevosen selässä. Kivointa oli kuitenkin, kun viimeisellä kerralla saatiin olla traktorin kyydissä”, Kai itse toteaa.

Mari-äiti huomauttaa, että varsinkin hevoset saivat pojan rauhoittumaan ja keskittymään käsillä olevaan asiaan. ”Varmaan hevosen isolla koolla oli vaikutusta, ja ohjaajien hyvällä etukäteen tekemällä pohjustuksella, miten hevosten läheisyydessä ollaan.”

Kerho on oiva tilaisuus tavata ja solmia tuttavuuksia muiden lähiseudun vertaisten, lasten ja vanhempien kesken. ”Kai hakeutui mielellään parin entuudestaan tuntemattoman pojan seuraan, joiden kanssa hänellä oli jotain yhteistä. Toivomme että kerho saisi jatkoa.”

Yhteisöllisyys ja eläinten parissa oleminen toistuivat kerholaisten kokemuksissa.

Kain huomiosta voisi vetää yleisemmänkin, kaikkia koskevan johtopäätöksen: ”Eläimiä pitää silittää ja harjata myötäkarvaan.”

Eläimistä huolehtiminen saa lapsen tuntemaan itsensä vastuullisemmaksi ja varmemmaksi. Olli Aution sylissä pikkukili tuntee olevansa turvallisissa käsissä.

Etelä-Savon tukipiiri sai syyskuun lopussa odotettuja vieraita Suomenlahden toiselta puolelta. Tugiliisun kanssa ei jääty kielimuurin taakse.

Yhteys syntyi silloin, kun sitä vähiten yritti.

E

telä-Savon tukipiiri sai syyskuun lopussa odotettuja vieraita Suomenlahden toiselta puolelta.

Virossa ke­hi­t ysvammaisten aikuisten asumisen ja arkielämän tukipalveluja tuottavan, voittoa tavoittelemattoman EIT Tugiliisun yhdeksän työntekijää saapui viikonlopuksi Pieksämäelle.

Kyseessä oli vastavierailu tukipiirin edellisenä vuonna tekemälle tutustumiskäynnille. Silloin ryhmä piirin aktiiveja kävi Tallinnassa EIT Tugiliisun sekä kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien henkilöiden ja heidän perheenjäsentensä tukiorganisaation, Vaimukadin, vieraana. Vaimukad on ikään kuin Viron tukiliitto, Tugiliit.

Viikonlopun teemana Pieksämäellä oli Kohtaa mut, viroksi kohtu minuka. Ja mehän kohtasimme! Tutustuimme toisiimme ja maidemme toimintakulttuureihin keskustelujen, vierailukäyntien sekä musiikin ja tanssinkin kautta.

Yhteys ihmisten välille syntyi hämmästyttävän nopeasti rennossa ja välittömässä ilmapiirissä, silloin kun sitä vähiten yritti: kirpputorin myyntikäytävillä, saunan lauteilla, Viro–Suomi-levyraadin kirvoittamissa hervottomissa kommenteissa ja tanssiin antautumisissa.

Emme jääneet kielimuurien taakse, vaan muurit ylitettiin sanattoman viestinnän, kenties hieman horjuvan englannin tai viime kädessä maanmainion tulkkimme Olli Siljamon avulla.

Matkalla mieli avoinna Lauantaina ohjelmassa olivat vierailukäynnit Savon Vammaisasuntosäätiön 28

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Kohtaaminuka mut & Kohtu Rahkapuiston toimintakeskukseen ja Rahkapuiston palvelukotiin. Vieraamme olivat vaikuttuneita Savaksen tilojen avaruudesta ja kotien viihtyisyydestä. Iltapäivää vietimme Seurakuntaopiston Pieksämäen kampuksen tiloissa, iltaa rennosti Pieksämäen seurakunnan Nuuvinniemen leirikeskuksessa. Sunnuntaina tutustuttiin Vaalijalan osaamis- ja tukikeskuksen ympäristöön sekä Vaalijalan kirkkoon.

Kenties aiemman Tallinnan vierailumme ansiosta tunnelma oli alusta saakka mutkaton ja lämmin. Sellainen, että vieraiden sijaan voi puhua ystävistä.

Agne, Margarita, Katrin, Eve, Jelena, Aili, Arvo, Olli ja Aleksei olivat matkalla mieli avoinna. He halusivat oppia tuntemaan paitsi meitä, myös suomalaista toimintakulttuuria, kehitysvammahuoltoa ja palveluita. Lisäksi he halusivat kokea, aistia ja valokuvata Suo-

mea sellaisena kuin se syyskuisena viikonloppuna Pieksämäellä näyttäytyi, pihlajanmarjoineen ja kirpputorikierroksineen.

Yhteys vahvistui Tugiliisun johtaja Agne Raudmees kertoi, että matkalla saatuja oivalluksia ja hyviä käytäntöjä pyritään levittämään eteenpäin Virossa. Raudmeesin mukaan idea koko heidän organisaationsa perustamiseen on tullut aikanaan Suomesta. Hänen mukaansa Tukiliitto oli ensimmäinen yhteisö, joka auttoi Viron sisarorganisaatiota alkuun 1990-luvun alussa.

Vuoden 2002 sosiaalilainsäädännön uudistuksen jälkeen ihmisoikeustyöstä on Virossa tullut ammattimaisempaa ja perinteinen yhdistystoiminta on vaikeuksissa. Lainsäädäntö­ uudistus vaikutti myös siten, että työkyky mää-

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Eteläsavolaiset ryhmäkuvassa Tugiliisun kanssa.

rittää vammaisten henkilöiden toimeentuloa Virossa yhä vahvemmin. Tugiliisu toimiikin oikeastaan tukikeskuksena, johon voi tulla, vaikka ei osallistuisikaan toimintaan – vaikkapa vain hakemaan ruokaa.

Vierailu jätti mieliin paljon ajatuksia puolin ja toisin. Pidämme yhteyttä virolaisiin ystäviimme säännöllisesti jatkossakin. Saimme kutsun Tugiliisun kesäleirille Tallinnan liepeille elokuussa 2018. Leirille osallistuu monen ikäisten vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten perheitä sekä työntekijöitä perheineen eri puolilta Viroa. Tugiliisu järjestää leirin raamit ja ohjelman, muilta osin perheet huolehtivat itse itsestään.

Leirin teemana on ensi vuonna kosmos, maailmankaikkeus. Jos matkasuunnitelmam­ me toteutuvat, menemme Viroon jälleen elokuussa ja jätämme oman yhteisöllisen jalanjälkemme maailmankaikkeuteen.

TEKSTI: MARITA JURVA, TUKIPIIRIN PUHEENJOHTAJA | HELENA SAAVALAINEN, TUKIPIIRIN VARAPUHEENJOHTAJA | JONNA SUHONEN, TUKILIITON ALUEKOORDINAATTORI

29

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

YHTEINEN URAKKA ON VALMIS:

TILAA LEIKILLE Saaristen koulun uusittu piha aktivoi, kuntouttaa ja innostaa oppilaita. Bonuspalkintona piharemontti­u rakka teki vanhemmista ystäviä.

30

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Parempaa unta, lisääntynyttä toimintakykyä, vähemmän känkkäränkkää. Oskarin äiti Minna Kolari listaa lisääntyneen liikunnan etuja.

31

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Teksti Heli Mustonen Kuvat Pekka Mustonen

70 rekkakuormallista soraa

HÄMEENLINNA

Huhtikuussa 2016 saman pöydän ääreen istuivat niin koulun väki, vanhemmat kuin kaupungin edustajat. Kesällä 2016 tehtiin lisäksi yhteinen pihakatselmus. Selväksi kävi, että maamassojen vaihto, salaojitus, kivetys, suojapohjat sekä uudet leikkivälineet kysyisivät rahaa. ”Kokonaisbudjetti oli 170 000 euroa, josta lahjoituksilla ja keräyksillä saatiin kasaan 10 000 euroa”, laskee vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Minna Kolari.

Pihaa alettiin kunnostaa koululaisten kesäloman aikaan kesällä 2017. ”Aikataulu osoittautui järkeväksi. Kun pihasta piti viedä noin 70 rekkakuormallista soraa pois, ei se olisi kouluaikaan oikein onnistunutkaan”, Minna sanoo.

Jotta pieneen pihaan saatiin sopuisasti mahtumaan kaikki tarvittavat leikkivälineet, tarvittiin kaupungin arkkitehdin ammattitaitoa. Hänen apuaan pihan suunnittelussa vanhemmat kiittävät vuolaasti.

Lopputulos on ulkopuolisinkin silmin varsin onnistunut. Uusittu piha istuu historialliseen ympäristöön vanhalle Hämeenlinnalle tyypillisine noppakivineen.

Saaristen koulu on rakennuksena yli 130 vuotta vanha ja kaupungin ensimmäinen julkinen rakennus. Erityiskouluna se on toiminut 30 vuotta.

K

un Saaristen erityiskoulun pihaa katsoo nyt, ei uskoisi, miten surullinen näky oli vielä hetki sitten. Valtavat määrät irtohiekkaa, joka liikkui aina sadevesien mukana. Sateen jälkeen piha täyttyi upottavista kuopista ja kanjoneista. Ilman salaojia se jäätyi talvisin aivan mahdottomaksi.

Monttuisella sorapihalla ei pystynyt talvisin liikkumaan oikein kukaan, eikä etenkään oppilas, jolla on monenlaisia vammoja ja apuvälineitä.

Pahaksi onneksi myöskään kuutisen vuotta sitten hankitut leikkivälineet eivät olleet osuneet kohdalleen. Pieni hiekkalaatikko, ryömintäputki ja karuselli olivat Saaristen koulun moniaistivammaisten oppilaiden ulottumattomissa.

Pihasta oli kannettu huolta jo vuosia.

Vanhempien ja henkilökunnan lisäksi oppilaiden terapeutit toivoivat parempaa pihaa. ”Kouluhan on muuten niin hyvä opetukseltaan, ja siellä on aamu- ja iltapäivähoitokin. Käytännössä piha on käytössä aamuseitsemästä iltaviiteen”, kertoo 14-vuotiaan Topin äiti Teija Halonen.

Yhdeksänvuotiaan Oskarin äiti Minna Kolari oli yrittänyt osaltaan kiinnittää kaupungin huomiota kehnoon pihaan. Vuonna 2015 hän kävi yksisuuntaista sähköpostiviestittelyä eri viranhaltijoiden kanssa, tuloksetta.

Julkisuus auttoi Lopulta alkoi tapahtua. Hyväntekijä Jukka Stolt oli nähnyt koulun oppilaita puistossa ja halusi tehdä jotakin heidän hyväkseen. Hän järjesti urheilutempauksen, joka ei niinkään tuottanut rahaa, mutta nosti asiaa julkisuuteen ja innosti vanhempia.

Kevättalvella 2016 perustettiin vanhempainyhdistys, jonka tavoite oli selvä: pihan kunnostus. Vanhemmat keräsivät rahaa myymällä kyniä ja arpoja. Myös yrityksiltä tuli tukea, kun jaksoi kiertää. Oskarin isä Sami Kolari osoittautui tässä lajissa tehotykiksi.

Keräykset ja lahjoitukset tuottivat lopulta 10 000 euron potin. Paikallinen tukiyhdistys tuki hanketta 500 eurolla.

Hyväntekeväisyystapahtuman lisäksi julkisuutta toi Hämeen Sanomien lehtijuttu, joka täräytti pihan tilanteen kaikkien tietoisuuteen niin, että kunnostustarpeet kuultiin myös kaupungin päässä.

32

Lapset aktivoituivat Jos kunnostettu piha näyttää aikuisen silmiin kauniilta ja toimivalta, niin mitä siitä mahtavat ajatella oppilaat? Koulussa on neljä opetusryhmää ja 24 oppilasta, iältään 5–17-vuotiaita.

Parhaiten oppilaiden tuntemuksia voi lukea lisääntyneestä virkeydestä ja aktiivisuudesta. On mahtavaa päästä liikkumaan turvallisesti vaikkapa dallarilla tai pyörätuolilla vuodenajasta riippumatta. Aika upeaa on sekin, että lämpiminä koulukuukausina voidaan mennä ulos lounastamaan ja kaikki pääsevät ulkopöytien ääreen.

Pihassa on nyt kaksi keinua, korotettu hiekkalaatikko ja esteetön leikkikeskus. Turvallinen piha soveltuu hyvin myös saman pihapiirin päiväkotilaisille. ”Meidän Oskari haetaan kotoa aamukahdeksalta ja hän palaa kotiin kello 16. Liikunta jää siis koulun varaan arkisin”, sanoo Minna Kolari. ”Ulkoilu on oikeastaan elintärkeää. Se näkyy kaikessa. Oskarin vireystilassa, nukkumisessa ja turhan kitinän vähäisyydessä.”

Etenkin keinuminen on aivojen rakennepoikkeaman vuoksi kehitysvammaiselle Oskarille kova sana.

Samaa sanovat keinumisesta Topin vanhemmat Teija ja Jarkko Halonen: ”Keinuminen ja kiipeily ovat Topille ehkä kaikkein rakkainta ulkoilussa. Samoin on hyvä, että pihan pohjassa on erilaisia pintoja, jotta liikkumisessa on sopivasti haastetta. Koulussa myös kannustetaan mahdollisimman omatoimiseen liikkumiseen.”

Topin vammat ovat aiheutuneet aivo­ veren­vuodosta jo syntymässä. Kehitysvamman lisäksi diagnooseina ovat cp-vamma, epilepsia, näkövamma ja kuulovamma. ”Topin ja muiden tämän koulun oppilaiden koulunkäyntiin ei tarvita rahaa oppikirjoihin. Sen sijaan tämä piha on ihan perusasioita”, Jarkko Halonen sanoo. ”Ei kukaan päättäjä ilkeyttään ole jättänyt tätä tilannetta huomaamatta. Useimmat ovat varmaan luulleet, että totta kai jokaisessa koulussa on pihat kunnossa”, Teija Halonen pohtii.

Motivaatiopiikki näkyy Kaupungin erityiskoulussa henkilökuntaan kuuluu 20 ammattilaista: neljä erityisluokanopettajaa ja 16 kouluohjaajaa. Opetuksessa painottuvat moniaistisuus, toiminnallisuus sekä kuvataide ja musiikki.

Rehtori Outi Dahlgren on toiminut virassaan kaksi vuotta, mutta tietää, että pihahuolella on pitkä historia. ”Jo aiempi rehtori kantoi pihasta huolta, samoin monet oppilaiden huoltajista.”

Dahlgren toteaa, että nykyinen turvallinen ja toimiva piha näkyy oppilaissa selvästi. Nyt kun piha on kunnossa säällä kuin säällä, lasten oma motivaatio ulkoiluun on kasvanut. ”Piha välineineen aktivoi lapsia monin eri tavoin.”

Rehtorin mukaan koulu pystyy nyt olemaan myös enemmän avuksi perheille.

Aamu- ja iltapäivähoito on järjestetty omalla koululla. Kun oppilaiden päivät ovat väkisinkin pitkiä, liikunta jää paljolti koulun varaan.

Moni saattaa luulla, että liikunta ja liikkuminen eivät ole niin tärkeitä koulussa, jossa on vaikeasti vammaisia lapsia liikunta­ esteineen. Dahlgren korostaa, että asia on oikeastaan päinvastoin. Liikkumista ja liikunnallisuutta tuetaan ja toteutetaan arjen siirtymätilanteissa. ”Liikuntahan on meidän tapamme toimia”, rehtori sanoo.

Hyvän pihan lisäksi oppilaille on hyväksi, että koulu sijaitsee kaupungin keskustassa.

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Jarkko ja Topi Halonen, Minna Kolari, Teija Halonen ja Oskari Kolari (edessä) uusitulla koulunpihalla. Vanhempien mielestä muutos entiseen on selvä, pojat ovat saaneet iloa ja virtaa lisääntyneestä ulkoilusta ja liikunnasta.

Koulun uudella pihalla on myös korotettu hiekkalaatikko, jonka äärellä on helppo leikkiä, vaikka istuisi pyörätuolissa. Topi Halonen on tässä vapaaehtoisena mannekiinina, vaikka hän oikeasti tykkää enemmän keinumisesta.

”Se on meidän Suomi 100 -tekomme, että näymme kaupungin keskustassa ja eri palveluissa. Jos joku vielä pelkää erilaisuutta, me pystymme hälventämään näitä tunteita.

Voimme myös ottaa puheeksi, jos jonnekin ei pääse vaikkapa pyörätuolilla.”

Yhteinen hanke lähensi Uusittu piha elää ensimmäistä koekäyttötalveaan ja päästään toden teolla testaamaan, kuinka dallarit ja pyörätuolit kulkevat kunnostetulla pihalla. Samalla on aika ynnätä työlään hankkeen muut seuraukset.

Parempien ulkoilumahdollisuuksien lisäk-

si se teki mukana olleista perheistä ystäviä. ”Kyllä tämä lähensi meitä vanhempia todella paljon. Meistä eniten mukana olleesta viidestä perheestä tuli tiivis poppoo”, sanoo Minna Kolari. ”Projekti oli yhteinen kivireki, jonka ansiosta jaamme asioita vieläkin. Ollaan jääty ystäviksi.”

Haloset ja Kolarit ovat yhtä mieltä siinäkin, että projekti opetti paljon byrokratiasta, hankkeiden eteenpäinviemisestä ja yh-

teistyön voimasta. ”Aktiiviset vanhemmat ovat tärkeitä, mutta sen ymmärtää hyvin, että kaikki eivät jaksa osallistua tällaisiin.

Jo itse arki on niin uuvuttavaa”, Minna Kolari sanoo.

Piharemontin saama julkisuus toi myös muuta hyvää. Paikalliset rotarit halusivat auttaa, ja ovat nyt pääyhteistyökumppani, kun koululle luodaan aistihuonetta. ”Se valmistuu ennen joulua. Avajaiset ovat varmaan pian”, vanhemmat iloitsevat.

33

TUKIVIESTI NRO 4/2017

Tanja

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

ivula Sirkka S

ja Jim i

Disco Heikki Rämö

Sotea, seuraa ja vähän skumppaakin Varsinais-Suomen tukipiirin jokasyksyinen seminaariristeily antoi taas paljon hyödyllistä, uutta tietoa – ja iloa yhdessäolosta.

Teksti ja kuvat Jaana Latva-Äijö TURKU – TUKHOLMA – TURKU

M

atkan alkuun skumppaa kokoustiloissa!

Varsinais-Suomen Kehitysvammaisten Tukipiirin syksyisiä seminaariristeilyjä on järjestetty noin 2000-luvun alusta lähtien. Risteily on tarkoitettu kehitysvammaisille henkilöille, omaisille, muille läheisille ja kehitysvammaisten kanssa työskenteleville henkilöille.

Teemat ovat olleet aina ajankohtaisia. Viime syyskuun viimeisenä viikonloppuna tehdyllä risteilyllä ajankohtainen asia oli Kehitysvammainen soten asiakkaana. Yhdessä todettiin, että sote on tällä hetkellä outo ja ihmeellinen asia, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään.

Tänä vuonna lähtijöitä oli 61 – niin kehitysvammaisia, omaisia kuin työntekijöitä.

34

Parhaaksi risteilyajankohdaksi on todettu perjantai-iltana lähtevä reissu, koska silloin ihmisille jää vielä sunnuntai kokonaan omalle vapaa-ajalle.

Perjantai-ilta aloitettiin niin, että kaikki esittelivät itsensä. Sen jälkeen kerrattiin ohjelma ja varmistettiin, että ohjelman kellon­ ajat ovat Suomen aikoja.

Loppuilta kului suurimmalla osalla tanssilattialla. Laivalla esiintyi kunnon bilebändi Gepardi, ja muutamat muuvit tuli tanssahdeltua.

Valas, Teos ja Imo Lauantaiaamu aloitettiin maittavalla buffet-aamiaisella, jolla sai vatsansa pinkeäksi.

Aamun suuri kysymys oli: Onko kännykän aika Suomen vai Ruotsin aikaa? Kun siitä selvittiin, löydettiin paljon muutakin pohdittavaa.

Seminaariosuuden aloitti Tukiliiton johtava lakimies Sirkka Sivula, jonka ajankohtaisella asialistalla olivat muun muassa ”valas” (vammaislainsäädännön uudistus), ”teos” (työelämäosallisuus) ja ”imo” (itsemääräämisoikeus).

Eniten kysymyksiä ja kannanottoja kirvoittivat työelämään liittyvät kysymykset. Miten avotyötä tekevän kehitysvammaisen ihmisen työpaikan oikeasti käy, jos hänet on palkattava ja tehtävä työsopimus? Onko työpaikoilla riittävästi tahtotilaa? Mikä on työpaikan työnohjaajan osuus? Löytyykö asialle omistautuvaa työntekijää, joka ottaa kehitysvammaisen työntekijän siipiensä suojaan?

Seuraava puhuja oli Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymän johtaja Seija Aaltonen, joka toimii monessa roolissa sote-kuvioissa. Hän kertoi risteilyväelle olleensa vuosi sitten sotesta varmempi kuin nyt. Syyskuun loppuun mennessä oli saatu muutama päivämäärä, mutta ei ihan varmuutta niiden pitävyydestä.

Kahvitauon aikana vaihdettiin kuulumisia naapurikokoustilan varanneiden Satakunnan tukipiirin ihmisten kanssa. Sitten Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja Tukena kertoivat toiminnastaan ja esitykset olivat hienot, kuten aina. Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen olivat kaikki risteilylle lähteneet jo allekirjoittaneet.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä erityishuoltopiirin Kehitysvamma-alan tukija osaamiskeskuksen (KTO) palvelujohtaja Marika Metsähonkala kertoi palveluihin pääsemisestä. Joka vuosi asumispalveluyksiköt valitsevat toimintasuunnitelmaansa yhden teeman asumisen laatusuosituksista. Kun teemat kiertävät, kaikki kuusi laatusuositusta käydään läpi kuuden vuoden aikana.

KOLUMNI

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

Jaana ja Tanja

Jutun kirjoittajalla Jaana Latva-Äijöllä ja Tanja-tyttärellä oli risteilyllä omia ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Molemmat oli helppo houkutella tanssilattialle.

Monella yksiköllä on kuluvana vuotena teemana Kunnioittava kohtelu. Tavoitteena on myös lisätä KTO:n toiminnan läpinäkyvyyttä.

Mikä oli parasta?

Buffet-lounas oli Vikingillä hyvä. Vaikka jonot olivat pitkät, jokainen sai vatsansa täyteen. Kiertelin pöydissä ja kyselin tunnelmia: kaikilla oli hyvät fiilikset ohjelmasta, joka oli tuntunut ajankohtaiselta ja kiinnostavalta.

Itselleni mielenkiintoisinta oli kuulla asumispalvelujen asiakkaan päivätoiminnan tukemisesta ja siihen liittyvästä ohjauksesta.

Opin taas paljon – niin kuin aina yhdistysväen tapaamisissa, tapahtumissa ja verkostoitumisissa. On hienoa tutustua erilaisiin ihmisiin, jotka ajattelevat kuitenkin samaan suuntaan.

Tärkeintä tälläkin risteilyllä olivat ihmiset: vanhat tuttavat ja ne uudet. Ihaninta on tuntea, että kaikki saavat jotain, on se sitten tietoa tai yhdessäoloa tai uusia näkökulmia.

Ja hauskinta oli tietysti tanssiminen. Matkan viimeinen iltapäivä ja ilta kuluivat tanssien ja ostoksia tehden. Joku oli ollut fiksu ja tilannut myös hemmotteluaikaa itselleen.

Ensi vuoden teemaa ehdittiin jo vähän suunnitella. Olisi innostavaa kuulla kansainvälisen kehitysvammapsykiatrian uusia tuulia ja muutenkin, mitä kehitysvamma-alalla tapahtuu Keski-Euroopassa.

Kirjoittaja toimii sihteerinä Varsinais-Suomen Tukipiirissä ja Someron Seudun Kvt:ssä.

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Ajatuksia kolmesta vuodesta Tukiliiton peräsimessä

RAKAS TUKILIITTOLAINEN , hyvät ystävät! Tahdon kiittää jokaisesta hymystä, kyyneleestä, tapaamisesta ja kokemuksesta, joita olen kanssanne saanut kokea.

Olen syvästi kiitollinen siitä, että olen pääsyt osaksi jotain hyvin suurta, hienoa ja arvokasta.

Me tukiliittolaiset toimimme aina suurella sydämellä, se ei voi koskaan olla väärin. Me uskomme, että ihmiset on luotu keskenään yhdenvertaisiksi. Me emme jätä ketään ulkopuolelle, yksin kylmään maailmaan.

Tukiliitto on YK:n vammaissopimuksen myötä ja innoittamana lähtenyt rohkeasti antamaan vammaisille oman äänen. Tulevaisuuden ohjenuoraksi sopii hyvin vammaisten oma globaali ääni: Meillä on oma ääni, kuulkaa meitä. Haluamme olla itsenäisiä mutta emme yksin.

Vammaiset henkilöt tarvitsevat kaikkien vanhempien, sisarusten, omaisten, lähi-ihmisten ja samat arvot jakavien ihmisten tuen, jotta heidän oma äänensä ja tahtotilansa kuuluisivat heitä koskevissa asioissa. Ympärillä olevat ihmiset muodostavat turvaverkon, jonka tulee olla niin tiheä, että kukaan ei loukkaannu korjaamattomasti. Vapaassa maailmassa tulee myös vastoinkäymisiä, joista opitaan ja noustaan entistä vahvempina.

Aloittamamme kulkusuunta on se tie, jolla vammainen henkilö pääsee ikuisesta takarivin paikastaan ensimmäistä kertaa elämässään valitsemaan tahtomaansa paikkaa yhteiskunnassa. Näin vammaisen henkilön vanhemmat voivat luopua liian tutusta ajatuksesta: ” Haluamme olla ”eläisinpä päivän pidempään kuin lapseni”.

itsenäisiä, mutta emme yksin. ”

on edessään suuret rakenteelliset muutokset, mikäli se tahtoo olla vammaisten ja omaisten oikeuksien puolustaja. Jäsenyhdistyksissä toimivien henkilöiden keski-ikä nousee nopeasti. Monien yhdistysten toiminta on vähäistä ja näistä moni tulee lopettamaan toimintansa lähivuosina. Nyt ei kuitenkaan ole oikea hetki lakkauttaa ainoatakaan yhdistystä, sillä toiminnalle on entistä suurempi tarve. Ikääntyvät vammaiset ja omaiset tarvitsevat puolestapuhujan ja juuri tälle ryhmälle tarvittavaa toimintaa järjestävän tahon.

Toisaalta Tukiliitto tarvitsee uusia jäseniä, jotta voimme uskottavasti ajaa kaikkien vammaisten ihmisten oikeuksia ja toimia yhteisenä äänenä ulospäin.

Mielestäni Tukiliiton tulee aktiivisesti hakea ja ottaa jäsenekseen uusia yhdistyksiä, jotka jakavat samat arvot kuin me.

Tukeutukaamme toiminnassamme ihmisoikeuksiin, sillä se on vaikuttamistoiminnassa taitavasti käytettynä tehokasta ja kiistatonta. Edunvalvontaa tekevät yhteiskunnan mahtiryhmittymät, joilla on valtaa ja rahaa. Me olemme pieni vähemmistö, noin kaksi prosenttia väestöstä, jolla ei ole edunvalvontaan tarvittavaa valtaa tai rahaa.

Elämme haastavia aikoja niin yksilö- kuin yhdistystasollakin. Olen iloinen, että puheenjohtajuuteni aikana olemme saaneet uudistettua Tukiliiton sääntöjä ja strategiaa vastaamaan muuttunutta yhteiskuntaa. Tärkein viestintävälineemme, nettisivut, ovat uudistuneet ja tiedon haku on jatkossa helpompaa. Olemme onnistuneet ottamaan myös yhdistykset paremmin interaktiiviseen toimintaan.

Ajattelin päättyvän puheenjohtajuuden jälkeen hengähtää hetken. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja ennakkosuunnitelmista poiketen aloitan tammikuussa Lapin piirin puheenjohtajana.

Tunteella, Lämmöllä ja Rakkaudella.

TUKILIITOLLA

Rauno Rantaniemi Tukiliiton puheenjohtaja

35

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

YHDESSÄ VÄRIÄ ELÄMÄÄN

Naantalin ja lähikuntien kehitysvammaiset ovat kuluvan vuoden aikana kokoontuneet työpajoihin, joissa he ovat tehneet värikkäitä silityshelmitöitä. Nyt niistä syntynyt yhteisötaideteos komistaa Naantalin kaupungintalon ulkoseinää.

36

Teksti Inkeri Aalto | Kuva Kari Vainio NAANTALI

K

illin Kehitysvammaisten Tuki ry:n hallitus ideoi taideteosprojektin huomattuaan ilmoituksen siitä, että Naantalin kaupunki jakaa yhdistyksille avustuksia Suomi 100 -juhlavuoden hankkeisiin. Yhteistyökumppaneiksi löytyi taiteilijatyöpari Mailis Saralehto ja Marika Leinonen-Vainio.

Yhdistys halusi järjestää toimintaa, johon mahdollisimman moni kehitysvammainen voi osallistua voimiensa mukaan. Suunnitelmissa piti ottaa huomioon myös monet käytännön seikat, kuten miten saada asuntoloiden henkilökunta ja avustajat mukaan, jotta he lähtevät tuomaan asukkaita työpajoihin.

Työpajat ajoitettiin päivän kulkuun siten,

että otettiin huomioon ruokailut, iltatoimet ja etäisyydet asumisyksiköihin. ”Monet aikuiset elävät köyhyysrajan alapuolella, joten kaikki piti suunnitella siten, ettei heille tule juurikaan kustannuksia. Yhdistys tarjosi kahvit ja pullat sekä materiaalin taideteoksiin”, Killin Kehitysvammaisten Tuki ry:n sihteeri Elina Leino kertoo.

Ilo yhdessä tekemisestä Silityshelmitekniikalla on helppoa tehdä värikkäitä taideteoksia. Joku jaksoi tehdä halkaisijaltaan 15 senttimetriä suuren työn valmiiksi, toinen teki puolta pienemmän. Kun työ oli saatu valmiiksi, sai kahvia.

Raili Ahtiainen Naantalin Aurinkosää­ tiön palvelutalosta kertoo innostuneena osallistumisestaan.

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

”Ensin tulin vain katsomaan, mutta kun näin mitä siellä tehtiin, ryhdyin itsekin tekemään”, hän kertoo.

Raili keskittyi tekemään pieniä töitä, joita syntyikin useita. Silityshelmitekniikka oli hänelle jo ennestään tuttua. ”Kaupungintalon seinälle tulee meidän taideteos”, hän huokaa ylpeänä, vaikka ei olekaan varma siitä, tunnistaako kokonaisuudesta omia töitään. Hänestä on hienoa, että teos valaistaan, sillä hän tietää kokemuksesta, miten kauniisti valo heijastuu helmistä.

Yhdistyksellä oli perusteita valita taideprojektin materiaaliksi juuri silityshelmet. Tekniikka kehittää motoriikkaa. ”Työpajatyöskentely rohkaisee tekemään asioita yhdessä ja samalla se kannustaa yksilölliseen toimintaan”, pohtii Elina Leino.

Työpajojen vetäjät sulattivat silittäen työt yhteen ja irrottivat ne pohjista. Tätä varten heillä oli mukanaan silityslaudat, silitysraudat ja leivinpaperia. ”Pajoissa oli hyvin hauskaa. Erityisen iloinen olen siitä, että saimme mukaan pienten lasten vanhempia, joita on yleensä vaikea tavoittaa”, Elina Leino sanoo.

Onnistumisen kokemus Yhdistyksen väkeä on matkan varrella mietityttänyt, saadaanko taideteosta varten riittävä määrä helmitöitä tehtyä. Se huoli on onneksi ratkennut.

Naantalin kaupungintalolta saatiin taideteokselle tila, mutta paljon piti pohtia sitä, miten ripustaminen onnistuisi näyttävästi ja turvallisesti. Kaupungintalon julkisivuun kuuluu kiinteä teräsverkko. 50–60-osainen teos kiinnitettiin verkkoon, neljän metrin korkeuteen. Valaistu teos on nähtävissä myös pimeään aikaan Naantalin torin suunnasta.

Teos on nähtävissä marraskuun lopusta ainakin tammikuun puoliväliin. Lisäksi Naantalin kaupungintalolle valmistuu valokuvanäyttely työpajojen työskentelystä. ”Kaikki, joiden puoleen olen apua pyytäen kääntynyt, ovat suhtautuneet positiivisesti”, Elina Leino kertoo. Hän sanoo itsekin taideprojektin myötä oppineensa paljon uutta, esimerkiksi tiedottamisen ja verkostoitumisen merkityksestä.

Lisätietoja: yhdistyksen sihteeri Elina Leino, puh. 040 7099815, Killin Kehitysvammaisten Tuki ry.

TULLAAN YSTÄVIKSI

K

iuruveden ja Vieremän Kehitysvammaisten Tuki -yhdistykset järjestivät yhteistyön laajentamisen merkeissä yhteisen kesäkauden avauksen Vieremän Hiilimutkassa 10.6.2017, YK:n vammaissopimuksen ratifioinnin vuosipäivänä. Tapahtuman teemana oli Tullaan ystäviksi yhdessä.

Ylä-Savon FC Caravanin omistamissa tiloissa käy kova puheensorina. Kellon lyödessä kymmentä, Vieremän tukiyhdistyksen puheenjohtaja Anna-Liisa Tarvainen ja Kiuruveden vastaava Ahti Kilvensalmi lausuvat vuoroillaan tilaisuuden avaussanat ja toivottavat kaikki lämpimästi tervetulleiksi. Pian kaikki jo tervehtivät toisiaan kättelyin sekä halauksin. Sitten päästiinkin tanssin pyörteisiin – musiikin tarjosi tanssiyhtye Kastehelmi.

Päivään oli järjestetty monenlaista ohjelmaa. Rakennuksen ulkoparvella Vieremän 4h-järjestön ohjaajien avulla sai kasvomaalauksia: vaikkapa auringon kuvan poskeensa tai sydämen kämmenselkään. Toiminnallisempaa virikettä kaipaaville oli askartelua, pelailua ja keilaamista.

Viihtymisen lisäksi käytiin keskusteluja yhdistysten yhteistyöhön ja toimintaan liit-

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

tyvistä asioista, ja rakennettiin kestävää siltaa tulevaisuutta silmällä pitäen.

Useamman osallistujan sanomana voi todeta, että tapahtuma oli kaikin puolin onnistunut ja mieliä virkistävä.

TEKSTI JA KUVA VILLE HEIKKINEN

Kaikki löysivät itselleen sopivaa tekemistä.

Askartelupaja oli yksi suosikkipaikoista.

SUOMEN ANGELMAN -YHDISTYS VIETTI ILOISET SYNTTÄRIT

R

iesa-Pelle viihdytti ja nauratti, kun Suomen Angelman-yhdistys vietti 20-vuotisjuhliaan. Juhlat vietettiin Tampereen Tulppaanitalolla, yli 70 henkilön voimin. Yhdistyksen tapaamiset ja Facebook-sivut ovat tärkeää vertaistukea perheille. Tervetuloa mukaan aktiiviseen ja iloiseen porukkaan! Lisätietoja: www.angelman.fi.

TEKSTI JA KUVAT KATI RANTA

37

TUKIVIESTI NRO 4/2017

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

SELKOSIVUT TEKSTI: MERJA MÄÄTTÄNEN JA JAANA TERÄVÄINEN KUVAT: HANNE MANELIUS, LAURA VESA, KATI RANTA JA MARITA JURVA

YHTEISTYÖ VAHVISTAA JA TUO ILOA KEHITY TEEMA:

SVAMMA IST YHTEIST

EN TUKIL

YÖHÖN

IIT TO RY :N LEHT

I NRO 4/

2017

Vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset ovat Tukiliiton suurin voima.

Yhdistystoiminta on kaiken perusta.

INKA TI MGREN & CO TEKIVÄ T LE KOULUL FFAJUHLAN AISILLE

10

Parhaiten onnistuvat yhdistykset, jotka tekevät yhteistyötä muiden kanssa.

06 ME ITSE & YHTEISTY TUKIYHDIS TYK SET: Ö VAIKU TTA LISÄÄ TEHOJA MIS TYÖ HÖN.

14 SP ECIAL HO CKEY SUOMEN ALOIT TI VALLO ITUKSEN KIIMIN GIS TÄ.

48 US KALLA KANNATT UNELMOIDA, SE AA . KY TOMM SY VAIKK I KORH A OSELTA.

Me Itse -ryhmä ja tukiyhdistys kimppaan Tukiyhdistysten ja Me Itse -ryhmien yhteistyö innostaa Keski-Suomessa.

Keuruulla Me Itse -ryhmä ja tukiyhdistys käynnistivät yhdessä ”Hyvän huomisen hankkeen”.

Keuruulaiset ovat huomanneet, että vaikuttaminen on porukalla tehokkaampaa ja hauskempaa.

Essi Eskelinen (vasemmalla), Jaana Alamäki, Päivi Mutikainen, Sami Laine, Tarja Rotola-Pukkila ja Ritva Vihanto.

38

TEEMA: YHTEISTYÖHÖN

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Leffajuhlat koulussa ja kaupungilla Koululaisille Kovasikajuttu ja työpajapäivä.

Illalla kaupungilla koko kansan Tokasikajuttu ja kehitysvammaisia kokemuspuhujia.

Lukeva ry on tukiyhdistys, joka toimii Vihdin ja Karkkilan alueella.

Yhdistys järjesti elokuvajuhlien teemapäivän, joka yhdisti kaikenlaisia, eri-ikäisiä ihmisiä.

Pertti Kurikan Nimipäivistä tutut tähdet saivat jakaa paljon nimikirjoituksia.

Inka Timgren (vasemmalla) ja Sami Helle.

Special Hockey kutsuu kaukaloon Oulun seudulla aloitti Suomen ensimmäinen erityislasten ja -nuorten jääkiekkojoukkue.

Nyt myös muualla Suomessa pelataan special-lätkää.

Oulun seudulla toiminta alkoi yhteistyössä paikallisen kiekkoseuran kanssa.

Treeneissä on aina hauskaa.

Pelaajat ovat kehittyneet valtavasti.

Kaikkein parasta kiekkoilussa on joukkuehenki.

Kokkikerhossa opitaan arjen taitoja Mitä useampi kokki, sen parempi soppa.

Näin ajattelevat ainakin Juvan kokkikerholaiset.

Juvan tukiyhdistys pyörittää kerhoa yhdessä kokkauksen ammattilaisten kanssa.

Kokkikerholaisten mielestä mukavinta on herkutella yhdessä ahertamisen jälkeen.

Opitut taidot seuraavat omaan arkeen.

On mukava osata tehdä itse ruokaa.

Maarit Pylkkänen (oikealla) ja Susanna Koskinen.

39

TUKIVIESTI NRO 4/2017

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

Kursseja, koulutuksia ja tapahtumia 2018 Aluetreffit koulutuskiertue Aluetreffeillä käsitellään kansalaisuuteen liittyviä teemoja ja yhdistystoiminnan ajankohtaisia asioita. Treffit on tarkoitettu kaikille Tukiliiton jäsenyhdistysten vapaaehtoistoimijoille ja ne ovat maksuttomia. Laitathan päivän jo kalenteriin! Päivistä ja tarkemmasta ohjelmasta tiedotetaan keväällä 2018. Koulutuskiertue järjestetään lauantaisin klo 9–16 viidellä paikkakunnalla: 6.10. Oulu 13.10. Turku 27.10. Tampere 17.11. Helsinki 24.11. Mikkeli Teemoja syksyllä 2018 – Voiko vaikeasti kehitysvammainen henkilö asua yksin?

– Mitä tulee avotyötoiminnan tilalle?

– Pääseekö kehitysvammainen yhdistyksen jäsen mukaan suunnitteluun ja vapaaehtoiseksi?

MAHTI-sopeutumis­ valmennukset Aikuisille Aika: 9.–12.4. ja 21.–23.9.

Paikka: Tampere Kurssit on suunnattu lievästi kehitysvammaisille tai muuten samankaltaisesta tuesta hyötyville. Elämänhallintaan liittyvän sopeutumisvalmennuskurssin avulla pyritään tukemaan ihmisen omia kykyjä, taitoja ja mahdollisuuksia. Kurssilla tuetaan hyvää mielenterveyttä. Kurssi sopii erityisesti nuorille aikuisille.

Lisätietoa ja hakuohjeet:

40

www.tukiliitto.fi > Toiminta > MAHTI tai Minna Haveri: – minni.haveri@tukiliitto.fi – 040 1841240 Hakuaika päättyy: 6.3.2018

Perheille Aika: 22.–24.3., päätöspäivä lokakuussa Paikka: Liikuntakeskus Pajulahti, Nastola Sopeutumisvalmennuskurssi on suunnattu perheille jotka tarvitsevat tukea erityislapsensa vuorovaikutukseen ja kommunikointiin.

Kurssilla annetaan tietoja ja keinoja arjen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon ja tuetaan perhettä jäsentämään omaa elämäntilannettaan. Jaksojen välillä on nettiluentoja ja -keskusteluja.

Lisätietoa ja hakuohjeet: www.tukiliitto.fi > Toiminta > MAHTI tai Päivi Havas: – paivi.havas@tukiliitto.fi – 050 5695331 Hakuaika päättyy: 26.2.2018

Tuetut lomat yhteistyössä lomajärjestöjen kanssa Tukiliitto järjestää perheille ja aikuisille lomia yhteistyössä lomajärjestöjen kanssa. Lomalle pääsyn perusteet ovat taloudelliset, sosiaaliset tai terveydelliset.

Lomat toteutetaan täysihoidolla, johon sisältyy aamiainen, lounas ja päivällinen sekä lomaohjelma.

Välipaloista, matkakuluista ja mahdollisten retkien kustannuksista lomalaiset vastaavat itse.

Lomat toteutetaan STEA:n tuella ja yhteistyössä Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry:n kanssa.

Hakuajat päättyvät 3 kuukautta ennen loman alkua!

Lapsiperheiden Voimaa vertaisuudesta -lomat: Kullekin perhelomalle valitaan 10 perhettä. Loman omavastuu­ osuus on 20 €/vrk aikuisilta, alle 17-vuotiailta ei peritä omavastuuta.

Aika: 11.6.–16.6.

Paikka: Ikaalisten Kylpylä Aika: 16.7.–21.7.2018 Paikka: Kuntoutuskeskus Apila, Kangasala Perhelomien lisätiedot: Johanna Kaario – johanna.kaario@tukiliitto.fi Aika: 11.6.–16.6.

Paikka: Ikaalisten Kylpylä, Ikaalinen Perheille, joissa lapsen kehitysvamma aiheutuu harvinaisesta geeni- tai kromosomivirheestä.

Aika: 16.7.–21.7.

Paikka: Kuntoutuskeskus Apila, Kangasala Perheille, joissa lapsen kehitysvamma aiheutuu harvinaisesta suomalaisesta tautiperinnöstä.

Harvinaisten perhelomien lisätiedot: Pia Henttonen – pia.henttonen@tukiliitto.fi

Aikuisten lomat: Voimaa vertaisuudesta, omatoimiset aikuiset Aika: 28.5.–2.6.

Paikka: Hotelli Vesileppis, Leppävirta Haku päättyy: 28.2.

Voimaa vertaisuudesta, omatoimiset aikuiset Aika: 24.–29.9.

Paikka: Hotelli Runni, Runni Haku päättyy: 24.6.

Kullekin aikuisten lomalle otetaan 12 osanottajaa.

Lomien omavastuuhinta on 120 €.

Lisätietoja aikuisten lomista: Veijo Nikkanen: – veijo.nikkanen@tukiliitto.fi MTLH:n hakuohjeet ja hakulomake osoitteessa www.mtlh.fi

Aikuisten kurssit Arjen huolet puheeksi 1 Aika: 13.–14.4.

Paikka: Hotelli Cumulus Turku Hakemukset viimeistään: 5.3.

Arjen huolet puheeksi 2 Aika: 4.–5.5.

Paikka: Savonlinna Ilmoittautuminen viimeistään: 2.4.2018 Kursseille otetaan 12 osallistujaa.

Kurssi on maksuton ja sisältää yöpymisen, ruokailut ja ohjelman.

Lisätietoja: Veijo Nikkanen, ks. yllä.

Aikuisten Toimi ja vaikuta -kurssi Aika: kolme lauantaita 3.2., 14.4. ja 9.6.

Paikka: Lappeenranta Kurssin aiheita ovat vaikuttaminen ja toimiminen eri yhteisöissä.

Vaikuttaminen tarkoittaa oman elämän suunnittelua, tavoitteiden asettamista ja päättämistä omista asioista. Lisäksi käsittelemme yhteisöihin kuulumista ja niissä vaikuttamista.

Kolmiosaiselle kurssille valitut osallistuvat jokaiseen kurssipäivään. Mukaan valitaan 12 henkilöä hakemusten perusteella.

Kurssi ei maksa mitään. Matka­ kulut osallistuja maksaa itse.

Kurssille haetaan lomakkeella.

Lomake ja lisätiedot: Pia Mölsä – pia.molsa@tukiliitto.fi – p. 050 4665283

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

Malike Vanha osoite www.malike.fi toimii, ja vie uudelle sivustolle www.tukiliitto.fi/malike.

Ulos talosta, pois pihasta -toimintavälinekoulutukset Kaksipäiväinen koulutus avaa uusia mahdollisuuksia vaikeavammaisten ihmisten osallistumiseen ja osallisuuden mahdollistamiseen.

Koulutus on suunnattu vaikeavammaisten henkilöiden lähi-ihmisille ja eri alojen ammattilaisille.

Osallistumismaksu 120 € sisältää kurssimateriaalin, lounaat ja kahvit.

Koulutukseen mahtuu 14 henkeä ilmoittautumisjärjestyksessä.

Aika: 7.–8.3.

Paikka: Tampere Hakuaika päättyy: 9.2.

Aika: 25.–26.5.

Paikka: Helsinki, yhteistyössä Jaatinen ry:n kanssa.

Hakuaika päättyy: 28.3.

Aika: 25.–26.4.

Paikka: Tampere Hakuaika päättyy: 28.3.

Aika: 19.–20.9.

Paikka: Tampere Hakuaika päättyy: 24.8.

Lisätiedot: Tanja Tauria – tanja.tauria@tukiliitto.fi

Malikkeen tuetut lomat Lumella-loma vaikeasti vammaisille lapsille ja heidän perheilleen Aika: 12.–17.3.

Paikka: Vuokatin urheiluopisto

MTLH myöntää lomalle valituille lomatuen. Omavastuu aikuisilta on 20 €/vrk sisältäen täysihoidon.

Lapset lomailevat maksutta. Lomalle valitaan seitsemän vaikeasti vammaista lasta perheineen.

Hakeminen: www.mtlh.fi > Lomatuen haku Hakuaika päättynyt, mutta tiedustele peruutuspaikkoja: Soile Honkala – soile.honkala@tukiliitto.fi Liikkeelle-loma vaikeasti vammaisille lapsille ja heidän perheilleen Aika: 24.–29.9.

Paikka: Vuokatin urheiluopisto MTLH myöntää valituille lomatuen.

Omavastuu aikuisilta 20 €/vrk sis. täysihoidon. Lapset maksutta.

Lomalle valitaan 7 vaikeasti vammaista lasta perheineen.

Hakeminen: www.mtlh.fi > Lomatuen haku.

Hakuaika päättyy: 24.6.

Lisätiedot: Soile Honkala, ks. yllä.

Hyvänmielen loma vaikeasti vammaisille aikuisille avustajineen Aika: 4.–7.6.

Paikka: Lomakoti Lomapirtti, Pieksämäki Hyvinvointilomat myöntää lomalle valituille lomatuen. Omavastuu aikuisilta 18 €/vrk sis. täysihoidon. Lomalle valitaan 7 vaikeasti vammaista aikuista avustajineen.

Hakuaika: 6.1.–6.3.2018 Hakeminen: www.hyvinvointilomat.fi/hae-lomalle > sähköinen lomake. Paperisten hakulomakkeiden tilaus ja lisätiedot: Anssi Helin – anssi.helin@tukiliitto.fi

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

-KANSALAISALOITE EDUSKUNTAKÄSITTELYYN yhteinen Ei myytävänä! -kansalaisaloite saavutti yli 50 000 kannatusilmoitusta lokakuun alussa. Eduskunnan on siis otettava aloite käsittelyyn.

Lehdenteon vaiheessa kannatusilmoitusten määrä on jo noin 70 000, ja nimiä on tarkoitus kerätä lisää määräaikaan 12.12. asti.

Vammaisfoorumi ry ja Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta julkaisivat 12.6.2017 kansalaisaloitteen vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettamiseksi.

Kansalaisaloite vaatii julkisia hankintoja koskevaan lakiin rajausta, ettei lakia sovelleta sellaisten vammaispalveluiden hankintaan, joissa on kyse vammaisten ihmisten välttämättömistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä.

Palveluiden kilpailuttaminen on vastoin YK:n yleissopimusta vammaisten ihmisten oikeuksista. Kilpailutuksissa vammaisilla henkilöillä ei ole osallisuutta eikä oikeussuojakeinoja omaa elämäänsä koskevissa päätöksissä.

Lähes poikkeuksetta kilpailutukset ratkaisee hinta, ja palvelujen laatu ja ihmisarvo jäävät sivuseikoiksi. Kilpailutukset uhkaavat vammaisten ihmisten elämänlaatua ja luovat epävarmuutta. Usein henkilökuntaa joudutaan vaihtamaan toistuvien kilpailutusten vuoksi, ja näin myös vuorovaikutuksen, luottamuksen ja yhteisymmärryksen rakentaminen on aloitettava joka kerta alusta.

VAMMAISJÄRJESTÖJEN

HUOLI IHMISOIKEUKSISTA kosketti kansalaisia. Kansalaisaloitteen vireillepanon jälkeen monet vammaiset ihmiset ja heidän läheisensä rohkaistuivat kertomaan karuista kokemuksistaan julkisuudessa, ja heidän tarinansa sulattivat suomalaisten sydämet.

Huoli ihmisoikeuksista sai liikkeelle eri tavoin vammaisten ihmisten lisäksi myös muut kansalaiset.

Aktiiviset ihmiset eri puolilla Suomea ovat keränneet tuhansia ja tuhansia paperisia kannatusilmoituksia. Myös tukiliittolaiset ympäri Suomen osallistuivat urakkaan upeasti.

Asian saamaa julkisuutta vauhditti myös Pertti Kurikan Nimipäivien antama julkinen lupaus vielä yhdestä keikasta, jos vaadittavat nimet saadaan ajoissa. Viime viikolla, itsenäisyyspäivän aattona 5.12. vietettiin Helsingin Kansalaistorilla kiitosjuhla, jossa lupaus lunastettiin.

Eduskunta käsittelee kansalaisaloitetta ensi vuonna. (MM)

LIITTOKOKOUS 2018 VUODEN 2018 LIITTOKOKOUS on lauantaina 19.5. Tampereella Tampere-talossa. Perjantaina 18.5. Tulppaanitalossa pidetään minimessut, jossa voi tutustua Kehitysvammaisten Tukiliiton ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön monipuoliseen toimintaan. Perjantai-iltana on mahdollisuus tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin yhteisellä illallisella.

Lisätietoa: www.tukiliitto.fi > Tukiliitto ja yhdistykset > Liittokokous.

41

ILMOITUS

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

www.tukiliitto.fi Tutustu uuteen verkkosivustoon ja anna palautetta KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITON uusi verkkosivusto avautui 16 marraskuuta osoitteessa www.tukiliitto.fi. Kehitystyön tavoitteena on ollut rakentaa sivusto, joka on: – toimintamme, jäsenistömme ja sidosryh­ miemme tarpeita palveleva – rakenteeltaan selkeä ja helppokäyttöinen käyttäjälle ja ylläpitäjälle.

– visuaalisesti houkutteleva ja sosiaalisen median kanssa integroituva – nykyaikainen, jatkuvan kehitystyön mahdollistava, keskusteleva, ajassa elävä – varainhankinnan työkalujen kehittämistä palveleva

Uudesta osoitteesta löytyy nyt myös Me Itse (entinen meitse.fi), samoin Tukiliiton entiset erillissivustot malike.fi ja perheily.fi. Myös www.ystavankauppa.fi muuttaa vuodenvaihteessa yhteiseen sivustoon.

Uuteen sivustoon rakennetaan automaattiohjauksia vanhoista osoitteista. Osa ohjauksista vie täsmäsivuille, osa taas eri osioiden pääsivuille, osa uuden sivuston etusivulle.

Tutustu uuteen sivustoon ja anna palautetta: merja.maattanen@tukiliitto.fi. Kehitystyö jatkuu julkistamisen jälkeen tiiviinä.

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Ota käyttöön myös etunimi.sukunimi@tukiliitto.fi Sivuston uudistamisen yhteydessä Tukiliiton työntekijöiden sähköpostiosoitteet muuttuivat muotoon etunimi.sukunimi@tukiliitto.fi.

Sähköpostin häntä on muuttunut myös yleis­ osoitteissa. Esimerkiksi jäsenpalvelun osoite toimii nyt muodossa jasenpalvelu@tukiliitto.fi ja yleisosoite on toimisto@tukiliitto.fi.

Myös sähköpostin siirto toimii yli siirtymävaiheen.

Uutiskirjeet uudistuivat Myös Tukiliiton uutiskirjeet uudistuvat. Tämä koskee Tukiliiton ajankohtaisuutisiin perustuvaa peruskirjettä ja lisäksi yhdistysposti Akkunaa sekä harvinaisten, Malikkeen, Perheilyn ja lahjoittajille tarkoitettua Tukijan uutiskirjettä.

Sivuiltamme löydät Tilaa uutiskirje -toiminnon, jolla voit tilata ja perua eri uutiskirjeitä.

Muistathan pitää yhteystietosi ajan tasalla!

43

TUKIVIESTI NRO 4/2017

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

Tukiliitto vaikuttaa TUKILIITTO MUKANA RAPORTOIMASSA KANSAINVÄLISTEN SOPIMUSTEN TOTEUTUMISTA SUOMESSA. YK:n vammaissopimuksen maa- ja rinnakkaisraportointi Tukiliitto osallistui syyskuussa ulkoministeriössä järjestettyyn kuulemistilaisuuteen YK:n vammaissopimuksen raportointiprosesseista.

Vammaisjärjestöt olivat valmistautuneet laatimaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle Suomen maaraporttia täydentävän rinnakkaisen kansalaisjärjestöraporttinsa jo ensi vuonna, mutta kuulemistilaisuudessa kävi ilmi, että rinnakkaisraportti annetaankin vasta, kun komitea alkaa käsitellä Suomen maaraporttia. Tähän menee raporttien käsittelyn ruuhkautumisen vuoksi arviolta jopa 3–4 vuotta.

Näin ollen Tukiliitto ja muut vammaisjärjestöt panostavat nyt ennen muuta siihen, että pääsemme vaikuttamaan laadittavana olevan Suomen maaraportin sisältöön ja saamaan siinä esiin niitä haasteita, joita Suomella sopimuksen toteuttamisessa on.

oikeuspsykiatria, muutosten vaikutus kehitysvammahuoltoon, ja psykiatrian hoidon saatavuus ja yhtenäiset hoidon perusteet.

Tukiliiton johtava lakimies on kehitysvammaiset-alatyöryhmän jäsen ja sihteeri. Ryhmän tavoitteena on: – uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä siten, että itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoittamisesta olisi kattavasti säädetty kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden osalta – vahvistaa moniammatillista yhteistyötä ja ennaltaehkäisevää työskentelytapaa sekä palvelujen saatavuutta ja kehittämistä siten, että uudistukset vähentävät tarvetta turvautua itsemääräämisoikeuden rajoituksiin – uudistaa samassa yhteydessä päihde- ja mielenterveysongelmaisia henkilöitä koskevaa lainsäädäntöä siten, että heidän palvelunsaamisensa turvataan yhdenvertaisin periaattein muiden asiakas- ja potilasryhmien kanssa.

Työryhmän tehtävänä on laatia hallituksen esityksen muotoon laaditut esitykset lainsäädännön uudistamisesta.

Työryhmän toimikausi päättyy 2/2018. Lakiehdotus tulee lausunnolle keväällä 2018. Hallituksen esitys annetaan eduskunnalle 2018. Lain voimaantulo on vielä auki.

Lasten oikeuksien sopimuksen vaihtoehtoraportti Tukiliitto on tänä vuonna osallistunut myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen liittyvään vaihtoehtoiseen raportointiin, jota Suomessa koordinoi Lastensuojelun Keskusliitto.

Suomen lapsen oikeuksien sopimusta koskeva maaraportti myöhästyy aiotusta aikataulusta, minkä johdosta myös tähän sopimukseen liittyvä kansalaisjärjestöraportti annetaan YK:n lapsen oikeuksien komitealle vasta ensi vuonna, todennäköisesti loppuvuodesta. Tukiliitto ja muut vaihtoehtoraportin laatijatahot täydentävät raporttia tuoreimmilla tiedoilla ensi vuonna ennen sen toimittamista komitealle.

ITSEMÄÄRÄMISOIKEUSLAINSÄÄDÄNNÖN VALMISTELU Sosiaali- ja terveysministeriössä jatkuu itsemääräämisoikeuslainsäädännön valmistelu. Tarvittavat muutokset tehdään myös mielenterveysja päihdehuoltolakiin sekä palveluihin.

Valmistelu käynnistettiin aluksi virkamiestyönä, koska taustalla ovat pitkään työskennelleen niin sanotun Imo-työryhmän ja sen alatyöryhmien tuottamat aineistot sekä niistä pyydetyt lausunnot. Valmistelussa käytetään apuna myös käytännön asiantuntijoita ja perustuslakiasiantuntijoita, ja kuullaan myös asiakkaiden, läheisten ja työntekijöiden näkemyksiä.

STM on asettanut työryhmän tekemään ehdotuksensa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamista sekä päihde- ja mielenterveyspalveluja koskeviksi säännöksiksi.

Tukiliiton johtava lakimies Sirkka Sivula toimii yhtenä sihteerinä työryhmässä. Työryhmän toimikausi päättyy 28.2.2018.

Päätyöryhmän lisäksi työskentelee viisi alatyöryhmää, joiden aiheina ovat: rajapinnat lastensuojeluun, päihde- ja mielenterveyspalvelut,

44

TYÖLLISTYMISTÄ TUKEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTUS Sosiaalihuollon työllistymistä tukevan toiminnan ja työtoiminnan lainsäädännön uudistus on käynnistynyt. Hallituksen kärkihankkeen Osatyökykyisille tie työelämään tavoitteena on lisätä merkittävästi osatyökykyisten työssä pysymistä ja työllistymistä avoimille työmarkkinoille.

Kärkihanke on merkittävässä osassa sosiaalihuollon työllistämistä tukevan toiminnan ja työtoiminnan lainsäädäntöä. Niin kutsuttu TEOS-työryhmä, johon myös Tukiliitto kuului, valmisteli lainsäädännön uudistusta vuosina 2012–2015. Nyt lainsäädännön uudistus on jatkunut.

Lainsäädännön uudistuksen tavoitteena on

– lisätä heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työ- ja toimintakykyä, hyvinvointia ja osallisuutta – vahvistaa heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden etenemistä työllistymispolulla – turvata heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille heidän tarpeensa mukaiset sosiaalipalvelut – lisätä asiakaskeskeisyyttä ja -lähtöisyyttä sosiaalihuollon palveluissa, joilla tuetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä – selkeyttää heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille tarkoitettujen, työpaikalla tapahtuvien sosiaalipalvelujen järjestämisedellytyksiä.

Uudistuksessa on useita erilaisia etenemisvaihtoehtoja. Lainsäädännön valmistelu alkoi kesällä 2017. Lokakuussa kuultiin sidosryhmiä, jolloin myös Tukiliitto oli mukana yhtenä Vammaisfoorumin jäsenenä.

Uuden lainsäädännön on tarkoitus astua voimaan 1.1.2020.

TEKSTIT: TUKILIITON VAIKUTTAMISTOIMINTA

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

VAHVISTU VANHEMPANA -HANKE alkaa ensimmäisen Vahvistu vanhempana -valmennus. Valmennus kestää puolivuotta ja on tarkoitettu lapsiperheille, joissa vanhemmalla on tuentarvetta asioiden ymmärtämisessä ja oppimisessa.

KESÄKUUSSA 2018

Valmennuksessa harjoitellaan vanhemmuuden taitoja ja löydetään perheiden omia vahvuuksia. Kehitämme tukea ja toimintaa yhdessä perheiden kanssa.

Voit ottaa yhteyttä ja kysyä meiltä lisää. Terveisin Taija Humisto, projektipäällikkö, ja Sirpa Mäkinen, projektityöntekijä, yhteystiedot takakannessa.

HAKU JAKSOLLE AUKEAA MAALISKUUSSA.

Tukiviestin kansia 80-luvulta: huomisen haasteita on ollut aina.

TULE MUKAAN MUISTELEMAAN! SUUNTAVIIVOJA TULEVAISUUTEEN – KOULUTUSPÄIVÄ YHDISTYSTOIMIJOILLE

Tukiliitto 80-luvulla -seminaari ja 80-lukulaisten tapaaminen Tukiliiton toiminnassa 30 vuotta sitten? Nyt sinun on mahdollista tavata tuon ajan tukiliittolaisia ja muita kehitysvamma-alan työntekijöitä miniseminaarissa Tampereella.

Kehitysvammaisten Tukiliitto kehittyi voimakkaasti 1980-luvulla.

Liitto sai lisää valtakunnallista näkyvyyttä, yhdistysverkosto kasvoi voimakkaasti ja omaisten rooli muuttui aktiivisemmaksi. Samoina vuosina syntyivät myös Me Itse -toiminnan alkuversot. Selkokieli nousi tunnetuksi. Myös palvelut kehittyivät.

Näistä aiheista puhutaan Tampereella järjestettävässä seminaarissa ”Tukiliitto 1980-luvulla”. Tilaisuudessa ovat äänessä tuon ajan liiton työntekijät ja luottamushenkilöt.

Tukiliitto 80-luvulla -seminaari järjestetään keskiviikkona 7.2.2018 klo 13–16 Tulppaanitalossa, Tampereella. Seminaarin jälkeen on ohjelmassa 80-lukulaisten työtekijöiden ja luottamushenkilöiden tapaaminen ja seurustelua päivällisen merkeissä.

Seminaari on avoin kaikille kiinnostuneille, paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen pyydetään mahdollisimman pian, viimeistään 15.1. mennessä Sanna Salmelalle, sanna.salmela@ tukiliitto.fi. Ilmoita samalla olitko itse mukana Tukiliiton 80-luvun toiminnassa. Tarkempi seminaarin ohjelma julkaistaan joulu-tammikuussa liiton verkkosivulla.

Lisätietoja tapahtumasta antaa toiminnanjohtaja Risto Burman, risto. burman@tukiliitto.fi, p. 050 5569900.

Alustava ohjelma: 8.45 Aamukahvi 9.15 Tervetulosanat, Risto Burman, toiminnanjohtaja.

9.30 Kehitysvammaisten henkilöiden tuen ja palveluiden suuntaviivoja, Markku Niemelä, vanhempi neuvonantaja, Kehitysvammaisten palvelusäätiö.

11.00 Järjestö 2.0 – järjestöjen yhteisen ponnistuksen aika on nyt.

11.30 Lounas.

12.45 Tuettu vapaaehtoistoiminta – kohteesta toimijaksi, Anne Laimio, kouluttaja, J. Aaristo Oy. Esimerkkejä Kehitysvammatuki 57 ry:n Vekkaritoiminta, Best Buddies -kaveritoiminta, Me itse -ryhmän ja Keski-Suomen yhdistysten yhteistoiminta 14.30 Tietosuoja-asetus muuttuu – mitä meidän tulee tietää, Laura Teirikko, asianajaja, Castren & Snellman 15.15 Tukiliitto tulevaisuudessa, mitä kohti olemme menossa?, Jyrki Pinomaa, pj. 2018 16.00 Kahvi 16.30–18.30

A) Rekisterityöpaja: miten yhdistystoimijat voivat itse hyödyntää liiton jäsenrekisteriä?

B) Verkostoitumista ja ideoiden jakamista. Teatterin keinoin verkostoitumiseen johdattaa Petri Mäkipää, Teatteri Telakka 19.00 Koulutuspäivä päättyy.

ILMOITUS

OLITKO MUKANA

Aika: lauantai 10.2.

Paikka: Tulppaanitalo, Pinninkatu 51, Tampere Osallistujat: Tukiyhdistysten ja valtakunnallisten jäsenyhdistysten toimijat ja Me itse ryhmien jäsenet.

Koulutuspäivä on maksuton, mutta osallistujat vastaavat itse matka- ja majoituskuluistaan.

Lisätietoa ja ilmoittautuminen: www.tukiliitto.fi > Tapahtumakalenteri tai aluekoordinaattori Pirkko Sassi, pirkko.sassi@tukiliitto.fi, p. 050 528 8385.

45

TUKIVIESTI NRO 4/2017

Sattumalta käteen osunut eroottinen kuvasto HOLLANTI Rotterdam BELGIA

SAKSA

on innoittanut hollantilaisen taiteilijan työtä vuodesta toiseen. Naisaiheisia teoksia on päätynyt kymmeniin näyttelyihin Hollantiin, eri puolille Eurooppaa, Amerikkaan ja

RANSKA

Japaniin.

alastomat naiset BEN

AUGUSTUKSEN

Teksti ja kuvat Laura Yöntilä ROTTERDAM

Y

htenä iltana vuosia sitten, viikon mittaisella taideleirillä, Ben Augustus löysi leiripaikan pöytälaatikosta Playboy-lehden ja kiinnostui näkemästään. Kotiin päästyään hän alkoi kerätä miestenlehtiä ja käyttää niitä mallina omille, pelkistetyille naishahmoilleen.

Pian myös Augustuksen tukena toimineet taideopettajat ymmärsivät, että mielenkiinto naiskehon ja alastomuuden kuvaamisen on pysyvää. Haluttuja lehtiä ruvetaan varta vasten tuomaan taiteilijan tutkittavaksi.

Miestenlehtien kuvastoon liitettävä julkeus tuntuu jäävän lehtien sivuille: elävyydellään puhuttelevat naisenkuvat vertautuvat 46

pikemminkin pop-taiteen tai primitiivisen taiteen yksinkertaisilta näyttäviin mutta silti ilmeikkäisiin hahmoihin.

Muutamin paksuhkoin viivoin ja kaarin muotoillut, koko paperialan täyttävät pienet alastomat naiset poseeraavat yksin, erikseen tai tiiviinä ryppäinä. Augustuksen naisia voisi hyvin kuvitella omalle seinälleen tai vaikkapa suihkuverhojen ja liinavaatteiden kuoseihin.

Augustus tekee taidettaan Hollannnin Rotterdamissa sijaitsevassa Herenplaatsin ateljeessa, jossa oma työpiste sijaitsi jo 90-luvun alkupuolella, ennen naishahmojen aikakautta.

ajatuksellisesti kytkeytymättömistä sanoista.

Pitkien puhekulkujen sisältö jää usein arvoitukseksi. Kuitenkin tuntuu kuin kuuntelisin luontevasti ilmaistua vierasta kieltä, joka sitä tuntevalle avautuu ongelmitta.

Ben on vitsailija, hauskanpitäjä, ohjaajat kertovat.

Herenplaatsin perustaja ja johtaja Ric­ hard Bennaars kertoo ymmärtävänsä Beniä. ”Mutta me olemme tunteneet toisemme yli 20 vuotta”, hän lisää.

Oma kieli, oma ilmaisu

Augustuksen ranteessa olevassa kuvakellossa näkyy piirroshahmomainen tikku-ukko. Siitä hän tietää, että on aika piirtää. Taiteilija kiiruhtaa valkoisten seinälevyjen rajaamaan työpisteeseen ja alkaa työskennellä keskittyneesti.

Kuvamateriaalien tutkiminen ja omien hahmojen piirtäminen tapahtuvat lähituntumalta, joskus vain muutaman senttimetrin päässä paperin pinnasta. Näkökyky vaatisi korjausta lasein, mutta niitä Augustus ei käytä.

Juuri nyt työpöydällä ei näy miestenlehtiä. Nyt piirustukset pohjautuvat elokuvien ja musikaalien maailmaan, lattialle pinoiksi kertyviin mainosesitteisiin ja lehtisiin. Tämänhetkinen suosikki on Maleficent-elokuvan Pahatar, joka sarvipäähineineen esiintyy pienenä hahmona useissa teoksissa.

Valmiit teokset sisältävät tekstiä, mutta Bennaarsin mukaan taiteilija ei varsinaisesti kirjoita, vaan piirtää esitteissä näkemänsä kirjaimet kuvina.

Tapaan Ben Augustuksen kesäkuisena keskiviikkoaamuna aamukahvilla Herenplaatsissa, ennen työpäivän alkua. Vuonna 1960 syntyneellä Augustuksella on Downin syndrooma sekä puhetaidon kehittymiseen vaikuttanut synnynnäinen kuurous.

Herenplaatsin nettisivujen esittelytekstissä mainitaan Augustuksen kommunikaatiovaikeudet, ja olen jo ehtinyt luoda mielikuvan sisäänpäin kääntyneestä, työhönsä uppoutuneesta taiteilijasta. Niinpä kohtaaminen yllättää. Augustus katsoo silmiin, nauraa taiteilijaryhmän yhteisille jutuille, osallistuu luontevasti tilanteisiin. Kehonkieli on eläväistä, mutta ei levotonta.

Hollantia osaamattomana en tiedä, mitä Augustus sanoo. Herenplaatsin ohjaajalta kuulen, että puhe muodostuu usein tunnistamattomiksi jäävistä tai yksittäisistä, toisiinsa

Taiteilijan työpäivä

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Ben Augustus täyttää paperia järjestelmällisesti oikeasta laidasta vasempaan.

Myöhemmin joudun pyytämään apua, jotta saisin välillä työhönsä keskittyvän, välillä rytmikkäästi pitkin gallerian käytäviä pyyhältävän Augustuksen hymyilemään riittävän pitkään ja kohdistetusti kameralle.

Ohjaaja Irenka Petrarca tulee avuksi, ja pian Augustuksen hymyllä ei ole loppua.

Taiteilijat otetaan vakavasti Yksinkertaisiin puitteisiin vuonna 1991 perustettu Herenplaats on vuosien saatossa laajentunut alle kymmenen erityistukea tarvitsevan taiteilijan galleriasta yli neljänkymmenen taiteentekijän keskukseksi.

Alunperin kehitysvammaisille suunnattuun toimintaan osallistuu nykyään myös mielenterveyskuntoutujia.

”Herenplaatsin toiminnalla on neljä kivijalkaa”, Richard Bennaars kertoo.

Taiteilijoilla on oltava lahjakkuutta ja motivaatiota työskentelyyn. Jokaisella ohjaajalla on taidetausta. Materiaalit ovat samoja – yhtä laadukkaita – kuin muillakin taiteilijoilla. Ja lopuksi: taiteilijat ja heidän työnsä otetaan vakavasti. Kyse on ammattimaisesta toiminnasta.

Taiteilijat työskentelevät kukin tilanteensa ja voimiensa mukaisesti, yleensä vähintään kolme päivää viikossa. Oman gallerian lisäksi teoksia on esillä näyttelyissä ympäri maailmaa.

Taidekeskus saa julkista rahoitusta, mutta kattaa merkittävän osan kuluista myös oman myyntitoiminnan avulla. Yleinen vammaisille myönnettävä tuki ei poista mahdol-

lisuutta ansaita jonkin verran lisätuloja, ja taiteilijat saavat kymmenen prosentin osuuden vuoden aikana myydyistä teoksista.

Kokenut Suomen-kävijä Bennaars puhuu maastamme innostuneesti. Maisemat järvenrantoineen ja saunoineen ovat tehneet vaikutuksen, monet suomalaiset erityistaiteen keskukset ja taiteentekijät ovat hänelle tuttuja. Lämminhenkinen kosmopoliitti kertoo pyrkivänsä käymään Suomessa joka vuosi.

Myös Herenplaats ottaa vieraansa vastaan rennosti ja mutkattomasti. Iloinen Irenka Petrarca nauttii ohjaajantyöstään ja tuntuu olevan ylpeä ohjattavistaan. ”Ihmiset täällä ajattelevat olevansa taiteilijoita. He eivät vertaa itseään muihin. Ajatus on, että minä olen taiteilija, ja niin sinäkin voit olla”, Petrarca sanoo.

47

TUKIVIESTI NRO 4/2017

UNELMIEN LUONTOILTA Tommi Korhonen kertoi Älä jätä mua ulkopuolelle -kampanjassa kahdesta unelmastaan ja päätyi Pirkka-­ Pekka Peteliuksen kanssa luontoillan studioon. Enää maailmanympärimatka puuttuu.

Teksti ja kuvat Merja Määttänen TAMPERE – HELSINKI

”E

n olisi ikinä voinut kuvitella, että tämä voisi toteutua”, Tommi Korhonen sanoo, leveästi

hymyillen.

Pyörätuoli on köytetty pakettiauton takatilaan ja eväät pakattu. Isä Asko Korhonen on pestattu kyytimieheksi ja sisko Tuula Kyyhkynen muuten vain kaveriksi. Tommilla on yllään tarkoin valitut, tyylikkäästi rikkinäiset farkut.

Tukiliiton Älä jätä mua ulkopuolelle -keräyskampanjan sivuilla kerrotaan seitsemän nuoren elämästä, suunnitelmista, peloista ja unelmista. Tommi Korhonen kertoi kahdesta unelmastaan: pääsisipä joskus maailmanympärimatkalle ja Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa luontoiltaan.

Kun tarina kantautui Peteliuksen korviin elokuussa, jotain osui miehen sydämeen. ”Maailmanmatkaa en pysty järjestämään, mutta tuon toisen pystyn”, Petelius totesi siltä seisomalta.

Ja tässä sitä ollaan. On syyskuun 13. päivä kello 13 ja seurue starttaa kohti Pasilan radiotaloa. Vilkutamme saattajille. Tänä iltana Tampereen Joukontalolla kuunnellaan radiota, se on selvä.

Tommi Korhonen on suuri radion ystävä.

Ylen Radio Suomi on yksi lempikanavista, mutta laaja-alainen mies kuuntelee mielellään nettiradiolla monenlaisia kanavia eri puolilta Suomea. Radion luontoilta löytyi alun perin isä-Askon kanssa, ja molemmat ovat nykyisin uskollisia kuuntelijoita.

48

Tommi tuntee kaikki ”PP” Peteliuksen hahmot Veli Puolikuusta alkaen, ja niiden ajatteleminenkin naurattaa. Erityisen hienoa on kuitenkin mennä tänä iltana tapaamaan itse ihmistä, eikä mitään ”apuuva-ukkoa”.

Luonto on pyhä ”Tervetuloa ja tosi mukavaa, kun pääsitte tänne meille vierailemaan!”

Petelius ja luontoillan tuottaja Asko Hauta-aho tulevat ovelle vastaan illan kunniavieraita. Ennen suoraa lähetystä on vielä reilu tunti aikaa seurustella ja jutella.

Pirkka-Pekka on Tommin kanssa samaa mieltä siitä, että luontoilta on unelmien täyttymys. Hän on toiminut luontoillan asiantuntijapaneelin juontajana nyt kymmenen vuotta ja sanoo, ettei aio lopettaa koskaan, ”vaikka yrittäisivät kantaa studiosta ulos”. ”En olisi ikinä voinut kuvitella, että minä voisin päästä tähän”, sanoo PP, melkein samoilla sanoilla kuin Tommi aiemmin.

Kun häntä aikoinaan tehtävään pyydettiin, hän kieltäytyi jyrkästi. Ei hän voisi, ei mitenkään. ”Pelkäsin ihmisten suhtautumista. Minua jännitti, että ymmärtävätkö muut, miten vakava, syvällinen ja pyhä asia luonto minulle on. Asun mökillä ison osan vuodesta ja luontosuhteeni on aina ollut tiivis ja ehdoton. Ilman luonnossa ja ulkona olemista alan voida pahoin ja muutun piikikkääksi ja hermostuneeksi.”

Kun ei-vastausta ei otettu vastaan, tuli onneksi uskallus. Hän ylistää luontoillan tiimiä ja yhteistyötä. ”Heti ensimmäisestä lähetyksestä alkaen on tuntunut, että kuulun tähän.”

Petelius sanoo nauttivansa suuresti, kun saa olla ja oppia, itseään viisaampien ympäröimänä. ”Vaikka joskus minuun iskee piru, ja haluan olla viisaampi kuin he”, hän lisää.

Pirkka-Pekka Petelius ja Tommi Korhonen ovat valmiita illan lähetykseen.

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Esimerkiksi silloin, kun hän valmistautui etukäteen lähetettyyn kysymykseen siitä, miksi jäkälä loistaa pimeässä. Hän laskettelee yhä ulkoa mahdottomia tieteellisiä käsitteitä vilisevän seikkaperäisen vastauksen, jonka silloin runoili suorassa lähetyksessä – ja sai kerrankin muut vaikenemaan.

PP:n mielestä luontoillan nerokkuus on sen 43-vuotisessa formaatissa: ohjelma tehdään yhdessä yleisön kanssa ja kiinnostuksen kohde – luonto – on yhteinen. ”Jokainen ihminen tuo oman kysymyksensä myötä aina kokonaisen maailman yhteiseen tilaan. Tällainen ohjelma on parhaimmillaan juuri radiossa, ilman kuvaa.

Huomio ei hajaannu epäoleellisuuksiin, kun ääni kantaa kaiken.”

Tommi kertoi Tukiliiton kampanjassa omasta ammatillisesta haaveestaan, joka myös liittyy radioon. Hän haluaisi tehdä Tuula-siskon aviomiehen kanssa Amorin enkelit -nimistä ohjelmaa. Hän itse juontaisi ja Janne soittaisi levyjä. Yhdessä he saattaisivat yksinäiset yhteen. ”Hyviä ideoita tarvitaan aina, ja tämä kuulostaa juuri sellaiselta”, tuumaa Pirkka-Pekka Petelius suunnitelmasta.

Asiantuntijapaneeli ja kunniavieras, vasemmalta oikealle: Henry Väre (kasvit), Juha Laaksonen (linnut), Jaakko Kullberg (hyönteiset), Tommi Korhonen (unelmat), Pirkka-Pekka Petelius (ei pysty tiivistämään) ja Ari Saura (sammakot ja matelijat).

Miksi linnut lähtevät ja palaavat?

Tik-tik-tik. Sekunnit kuluvat, kello kuuden uutiset lähestyvät loppuaan. Kohta alkaa suora lähetys, studiossa asiantuntijatiimi ja erityisvieras Tommi. Isä on mukana varmuuden vuoksi, jos Tommin puheen tulkkaukselle tulisi tarve.

Pirkka-Pekka Petelius toivottaa kaikki tervetulleeksi ja kertoo kuulijoille illan erityisvieraasta ja samalla Tukiliiton kampanjasta.

Illan ensimmäisen kysymyksen kysyy Tommi: Miksi linnut muuttavat syksyllä etelään ja taas keväällä pohjoiseen? Tulkkia ei tarvittu lainkaan.

Asiantuntija kertoo lintujen tarpeesta varmistaa pesinnän onnistuminen ja riittävä ravinnonsaanti, ja Tommi on tyytyväinen vastaukseen. Sitten siirrymme muun ohjelman taustatiimin kanssa tarkkaamoon, josta voimme seurata koko lähetyksen alusta loppuun.

Veikö ahneus rantakäärmeen, joka löytyi rantakiveltä kuolleena, suuri ahven suussaan? Ehtivätkö elokuussa kuoriutuneet kehrääjän poikaset syysmuuttoon mukaan?

Mikä ihme oli tuo musta kyyhky, joka tuli vastaan? Voivatko varpunen ja västäräkki risteytyä? Miksi sienien matoja ei saisi syödä, kun kaikenmaailman öttiäisiä viljellään nykyään ruuaksi muutenkin? Ja mistä oikein on kyse, kun sinitiaiskoiras ja kirjosieppokoiras ruokkivat talitiaisen poikasta, jonka vanhemmat haukka vei?

Kuuntelijoiden kysymykset työllistävät illan asiantuntijoita. Kaksi tuntia on hujauksessa ohi, on aika lähteä kotiin.

Vielä yksi kysymys Kotimatkalla autossa isä ja Tommi suunnittelevat illan luontokysymyksistä inspiroituneena, että joskus vielä Tommi lähtee mukaan isän sorsastusretkelle. Sopivia toimintavälineitä ja muita vinkkejä voisi tiedustella Tukiliiton Malike-toiminnan asiantuntijoilta. ”Kyllä oli kivaa”, Tommi summaa vielä unelmien luontoillan.

Tuula tunnustaa aavistaneensa jotain heti, kun kuuli veljensä luontoilta-ajatuksesta.

Tommin unelmilla on ennenkin ollut taipumus toteutua.

Muutama vuosi sitten sisarusten yhteishaastattelussa Tommi sanoi, että olisi mahtavaa päästä siskon kanssa lomalle Suomen hienoimpaan hotelliin, jossa olisi heitä varten mansikoita, samppanjaa ja iso televisio.

Sitten unelmasta kuuli Tommin serkku, kansainvälisesti menestynyt malli Suvi Riggs, joka varasi Kämpistä sviitin ja toteutti kaiken viimeistä piirtoa myöten. Tommin serkku Suvi Riggs os. Koponen on myös Tukiliiton keräyskampanjan kummi.

Kun auto lähestyy Tamperetta, Tommi virnistää, että vain yksi kysymys on vielä jäljellä. ”Kuka järjestäisi sen maailmanympärimatkan?”

JOULULAHJA YHDENVERTAISUUDEN PUOLESTA Lue Tommi Korhosen ja kuuden muun nuoren tarinat kokonaisuudessaan: www.kohtaamut.fi. Keräyssivujen kautta voit tehdä lahjoituksen.

Hyvä jäsen ja lukija, anna tänä jouluna yksi lahja yhdenvertaisuuden puolesta. Lahjoita työllemme kehitysvammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi.

Voit myös haastaa omat verkostosi antamaan joululahjan sen puolesta, että jokaisella nuorella olisi oikeus unelmoida ja toteuttaa unelmiaan.

Yhdenvertaisuus ei toteudu ilman tekoja.

49

ILMOITUS

TUKIVIESTI NRO 4/2017

ANNA JOULULAHJA YHDENVERTAISUUDEN PUOLESTA. Lahjoita 20 euroa lähettämällä tekstiviesti KOHTAAMUT20 numeroon 16499.

Lahjoita haluamasi summa tilisiirtona Kehitysvammaisten Tukiliiton tilille: Nordea IBAN FI491146 30072069 12, viite 99008.

Voit lahjoittaa keräykseen loppuvuoden ajan osoitteessa www.kohtaamut.fi

ILMOITUS

ILMOITUS

Poliisihallituksen lupa nro RA/2017/204. Keräysaika 1.4.2017 - 31.3.2019 koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata.

ERIT YISRYHMIEN KOULUTUSTA fi/kansanopisto www.kpedu.

PERUSKOULUA KORVAAVA ERITYISKOULU OPETUSTA ESILUOKASTA KYMPPIIN Marjatta-koulu 0440 771220 | marjatta-koulu@marjatta-koulu.fi

50

• Virtaset - eväitä elämään 43 ov • TaideVirtaset - eväitä elämyksiin 43 ov • Himaset - eväitä itsenäiseen asumiseen 43 ov • Seppäset - eväitä työelämään 12 ov Opiskeluaika: 43 ov linjat 27.8.2018-31.5.2019, 12 ov linja 10.9.- 15.12.2018. Hakuaika alkaa 1.1.2018.

Lisätiedot: Sari Hiltunen p. 040 8073 512, Aija Jylhä puh. 040 8085 040

Keski-Pohjanmaan kansanopisto

Opistontie 1, Kälviä, info.kansanopisto@kpedu.fi

KYSY. LAKIMIES VASTAA

NRO 4/2017 TUKIVIESTI

Voiko kehitysvammainen henkilö saada pankki­tunnukset?

TUKILIITON LAKINEUVONNASTA kysytään toisinaan pankkitunnusten hankkimiseen liittyvistä ongelmista. Alaikäiselle nuorelle tämän täytettyä pankin tunnusten saamiseksi vaatiman iän (esimerkiksi 15 vuotta) tunnukset on yleensä käsityksemme mukaan tähänkin asti voinut saada, kun vastuutahoina ovat olleet myös vanhemmat. Alaikäisenä saatuja tunnuksia ei myöskään välttämättä ole otettu pois nuoren tultua täysi-ikäiseksi.

Sen sijaan aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden tunnusten saamisessa on ollut suurta vaihtelua. Joistain pankeista tunnukset on voinut saada, vaikka vamma olisi ollut vaikeakin, mutta toisaalta on ilmeisesti ollut pankkeja, joista niitä ei ole saanut oikeastaan kukaan lievimminkään kehitysvammainen asiakas.

Perusteena tunnusten myöntämisestä kieltäytymiselle on yleensä ollut se, että tunnukset ovat henkilökohtaiset eikä niitä saa luovuttaa toiselle henkilölle, mitä monien vammaisten henkilöiden tunnusten käyttö Lisätietoa: käytännössä edel­lyttää.

– Hallituksen esitys (HE) 123/2016 On tosiasia, että tunvp laiksi mm. luottolaitostoiminnusten myöntämisessä nasta annetun lain muuttamisekvammaisille henkilöille si: www.eduskunta.fi/FI/vaski/ on joitain riskejä, kuten KasittelytiedotValtiopaivaasia/ se, että vammainen Sivut/HE_123+2016.aspx henkilö saattaa helpom– FINE: www.fine.fi min tulla taloudellisesti – Finanssivalvonta: www.finanssihyväksikäytetyksi. Silti valvonta.fi Tukiliitossa ja valtaosin – Yhdenvertaisuusvaltuutettu: muissakin vammaiswww.syrjinta.fi järjestöissä ollaan sitä – Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta: yvtltk.fi/fi mieltä, että tunnusten saamisen edut ovat riskejä ja haittoja suuremmat. Tunnusten saamisen myötä pankkiasiointi helpottuu ja sähköisen tunnistautumisen mahdollistamisen myötä myös monet muut asiat.

tuli voimaan luottolaitostoiminnasta annetun lain muutos (1054/2016), jonka yhtenä tarkoituksena oli nimenomaan helpottaa esimerkiksi vammaisten henkilöiden pankkitunnusten saamista.

Lain lähtökohta nykyään on, että peruspankkipalveluksi katsottavat pankkitunVUODEN 2017 ALUSTA

nukset myönnetään oikeustoimikelpoiselle aikuiselle henkilölle vammasta riippumatta silloin, kun mikään uudistetun lain 6 §:ssä mainittu, lähinnä rahanpesuun tai terrorismiin liittyvä peruste olla myöntämättä niitä ei täyty.

Lainmuutoksen esitöissä (HE 123/2016 vp) todetaan, että yksi mahdollinen mukautus, joita pankkien olisi tarvittaessa tehtävä mahdollistaakseen tunnusten saamisen ja käytön myös toimintarajoitteisille henkilöille, olisi se, että ne hyväksyvät henkilökohtaisen avustajan käytön tunnusten hyödyntämisessä.

Toisaalta pankkitunnuksista tehdään asiakkaan kanssa henkilökohtainen sopimus, joka asiakkaan on kyettävä pätevästi tekemään tunnukset saadakseen. Siksi voinee lainmuutoksesta huolimatta olla edelleen joissain tilanteissa perusteltua olla myöntämättä niitä esimerkiksi vajaavaltaiselle henkilölle tai henkilölle, jonka omaa toimintakelpoisuutta on edunvalvojamääräyksellä rajoitettu. Muualla lainsäädännössä on myös edelleen joitain pykäliä, joiden valossa tunnusten antaminen toiselle henkilölle voidaan nähdä ongelmallisena – jopa sitä tarkoitusta varten, että tämä auttaisi henkilöä itseään käyttämään niitä.

Lainmuutoksesta huolimatta Tukiliiton lakineuvontaan tulee yhä lähes aiempaan tahtiin yhteydenottoja vaikeuksista saada pankkitunnuksia. Joissain pankeissa vaikuttaa olevan lainmuutoksesta huolimatta halua edelleen rajoittaa sitä, miten tunnuksia myönnetään sellaisille henkilöille, jotka tarvitsevat niiden käyttöön toisen henkilön apua. Tämä on huomattu myös pankkien toimintaa valvovassa Finanssivalvonnassa, jossa ollaan oltu hyvin kiinnostuneita näistä asiakkaiden kokemista ongelmista tunnusten saamisessa.

Jos asiakas ei saa pankkitunnuksia vammansa vuoksi, vaikka hän yrittäisi vedota tähän luottolaitostoiminnasta annetun lain muutokseen, asiassa voi kääntyä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn tai kuluttajaviranomaisten puoleen. Myös Finanssivalvontaan voi ilmoittaa pankin toiminnasta, vaikkei se yksittäisten asiakkaiden ja pankkien välisiä erimielisyyksiä autakaan ratkomaan. Lisäksi Yhdenvertaisuusvaltuutettu saattaa arvioida pankin toiminnan syrjiväksi ja esimerkiksi auttaa viemään asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaistavaksi.

Tanja Salisma Tukiliiton lakimies vastaa ajankohtaisiin kysymyksiin Tukiviestin sivuilla.

51

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Osoite: Pinninkatu 51, 33100 Tampere Puhelin: 0207 718 200 Faksi: poistettu käytöstä vuonna 2014 Kotisivu: www.tukiliitto.fi Sähköpostit: etunimi.sukunimi@tukiliitto.fi

Kansalaistoiminta

Aluekoordinaattorit

Jäsensihteeri Sinikka Niemi 040 4839 362 jasenpalvelu@tukiliitto.fi

Johtava aluekoordinaattori Ritva Still Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi Toimipiste Oulussa 050 5695 360

Suunnittelija Soilikki Alanne 040 4839 318 Kansalaistoiminnan päällikkö Lea Vaitti 050 5288 386 Erikoissuunnittelija, MAHTI-sopeutumisvalmennus Päivi Havas 050 5695 331 Suunnittelija, MAHTI-sopeutumisvalmennus Minni Haveri 040 1841 240 Suunnittelija ts., perhetyö Johanna Kaario 040 5268 272 (Tanja Laatikainen perhevapaalla) Suunnittelija, harvinaiset kehitysvammaryhmät Pia Henttonen 050 3029 608 Koulutussuunnittelija, aikuistyö Veijo Nikkanen 050 4646 006 Koulutussuunnittelija, aikuistyö Anne Vuorenpää 040 6418 025 Suunnittelija Wilma Karikko 040 6743 631 Best Buddies -kaveritoiminta Koordinaattori Pia Björkman 0505288381 Suunnittelija Janika Kiukkonen Jyväskylän seutu 040 6790 529

Vaihde avoinna klo 8.30–15.30 arkipäivisin.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

Vaikuttamistoiminnan päällikkö Jutta Keski-Korhonen 050 3775 040

Toimintavälineneuvoja Antti Tulasalo 050 9177 471

Johtava lakimies Sirkka Sivula (ei lakineuvontaa) 050 5380 548

Yleisjohto

Aluekoordinaattori Salla Pyykkönen Pohojalaaset -99, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Etelä-Häme Toimipiste Hämeenlinnassa 050 5288 392

Osallisuustiimi

Aluekoordinaattori Pirkko Sassi Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta Toimipiste Helsingissä 050 5288 385

Työelämän asiantuntija Kari Vuorenpää 050 3296 170

Aluekoordinaattori Jonna Suhonen Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Kymi Toimipiste Kuopiossa 050 5288 394 Toimipisteiden tarkat osoitteet www.tukiliitto.fi > Yhteystiedot Vahvistu vanhempana -hanke Projektipäällikkö Taija Humisto 040 7078 990 Projektityöntekijä Sirpa Mäkinen 040 6819 666

Vaikuttamistoiminta Lakineuvontaa sähköpostitse lakineuvonta@tukiliitto.fi Lakimies Tanja Salisma 050 3160 663 Puhelinaika ma klo 10–14 Lakineuvoja Maritta Ekmark Puhelinaika ma, ti, to klo 10–14 050 5003 311

Työelämän asiantuntija Johanna Sakko 040 1676 990 (Mari Hakola perhevapaalla)

Suunnittelija, osallisuuden edistäminen Pia Mölsä 050 4656 283 Malike Malike-keskus Sumeliuksenkatu 18 b 3. krs 33100 Tampere 040 4839 327 Palveluneuvoja Päivi Ojanen 050 5870 084 Malike-toiminnan esimies Susanna Tero 0505561273 Verkostokoordinaattori Tanja Tauria 050 3764 980 Koulutussuunnittelija Aikuistoiminta Mikko Salo (vuodenvaihteesta alkaen Anssi Helin) 040 1801 883 Koulutussuunnittelija Perhetoiminta Soile Honkala 050 3139 848

Toiminnanjohtaja Risto Burman 050 5569 900 Viestintäpäällikkö Merja Määttänen 040 6531 159 Tiedottaja Jaana Teräväinen 050 4656 282 Suunnittelija Sanna Salmela 040 6720 476 Varainhankinnan koordinaattori, lahjoitukset Riikka Manninen 040 6374 968 Media-assistenttitiimi Joona Laiho Jonna Nieminen Riku Seppälä 040 4808 966 Siivous ja toimitalon palvelut Toimitilapalvelujen vastaava Tiina Hänninen 040 4839 159 Toimistotyöntekijä Timo Seppälä (sairauslomalla) Toimistotyöntekijä Silja Tuomarla 040 4839 239 Toimitilahuoltaja Jaakko Lehtonen Teemu Savolainen

Toimintavälineohjaaja Kari Mäkinen 040 1678 555

Uudistunut verkkosivusto www.tukiliitto.fi on julkaistu marraskuussa. Vanha osoite www.kvtl.fi ohjautuu uudelle sivustolle. Uuteen osoitteeseen ohjautuvat myös vanhat erillissivustot, www.malike.fi, www.perheily.fi ja www.meitse.fi. Myös www.ystavankauppa.fi siirtyy ensi vuoden alussa uuden sivuston verkkokauppaan.

Samassa yhteydessä muuttuvat Tukiliiton sähköpostiosoitteet. Entiset etunimi.sukunimi@kvtl.fi ovat muuttuneet muotoon etunimi.sukunimi@ tukiliitto.fi. Myös sähköpostin siirto toimii yli siirtymävaiheen. Kannattaa kuitenkin ottaa mahdollisimman pian uudet osoitteet käyttöön.