Tukiviesti 1 / 2018

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY:N LEHTI

NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

KAIKKIEN KOULUSSA HARJOITELLAAN TOISTEN TSEMPPAAMISTA JA LUOTTAMUSTA 20

06 RIITTÄVÄSTI TUKEA AMMATTIOPINTOIHIN

– TIE AUKI TÖIHIN.

14 MINISTERI SANNI GRAHNLAASONEN: TAVOITTEENA JATKOTUTKINTO KAIKILLE.

24 INKLUUSIO VAI ERITYISKOULU? ONKO KAIKILLA MAHDOLLISUUS VALITA?

PÄÄKIRJOITUS

TUKIVIESTI NRO 1/2018

Toivoa nuorille

on mukana seitsemän vammaisjärjestön yhteisessä Tavoite 24 -vaikuttamisverkostossa. Yhteinen tavoitteemme on YK:n vammaissopimuksen artiklan 24 toteutuminen: Vammaisella lapsella ja nuorella on oikeus koulutukseen ja tarvitsemaansa tukeen, osallisuuttaan menettämättä. Peruskoulun lisäksi hänellä on oikeus jatko-opintoihin, jotka tukevat hänen tulevaisuuttaan täysivaltaisena kansalaisena. Hänellä on oikeus elinikäiseen oppimiseen.

Ihmisten kertoma todellisuus on toinen.

Osallisuus peruskoulussa toteutuu vaihtelevasti. Erillisjärjestelmän purkaminen ei ole kaikkialla edes alkanut, ja ” Pahimmillaan erillis­ pahimmillaan järjestelmän purkamista purkamista toteutoteutetaan ’säästö­ tetaan ”säästöinkluusiona”, ilman inkluusiona’, ilman riittävää tukea. riittävää tukea.”

Peruskoulun jälkeen liian moni putoaa tyhjyyteen. Alueelliset erot ovat suuret, mutta esimerkiksi Pirkanmaalla ja sen lähialueilla kymmenet kehitysvammaiset valmentavaan koulutukseen hakeneet nuoret jäivät viime syksynä ilman paikkaa. Tilastot myös ennustavat, että enemmistö onnekkaista koulutukseen päässeistä ei tule löytämään työtä.

Kaikkiaan Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan yli 110 000 nuorta vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Melkein joka kolmas kaikista ammattikoulutuspaikan saaneista keskeyttää koulun.

Vammaiset ja toimintarajoitteiset nuoret kokevat (*) muita useammin yksinäisyyttä kouluyhteisössään. He pitävät koulunkäynnistä vähemmän ja ovat muita useammin ahdistuneita. Heillä on lähes kuusinkertainen todennäköisyys kärsiä koulu-uupumuksesta.

He kokevat muita useammin joutuvansa kiusaamisen sekä fyysisen, henkisen tai seksuaalisen väkivallan uhreiksi. He kokevat muita harvemmin saavansa oppilashuollon ammattilaisilta apua.

Ja nyt siis puhumme nuoruudesta. Se on se vaihe TUKILIITTO

Merja Määttänen Päätoimittaja

2

ihmisen elämässä, josta kaik­kein ihanimmat laulut kertovat. Se, jossa kaikki on mahdollista, eikä ihan osaa vielä pelätä mitään.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN reformin yksi tavoite on 190 miljoonan euron säästö.

Hieman karkeistaen: vähemmän lähiopetusta ja ohjausta, enemmän työssäoppimista ja tehoja. Oppilaitosten rahoitus ei määräydy enää oppilasluvun, vaan muun muassa työllistymistavoitteiden toteutumisen mukaan.

Miten rahoitusmalli vaikuttaa opiskelijavalintaan? Mitä uudistus ylipäätään lupaa nuorille, joille henkilökohtainen ohjaus on kaiken perusta? Kysyimme tätä opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselta. Lisäksi kysyimme, mitä nuorisotakuu ja siihen sisältyvä koulutustakuu nuorillemme merkitsevät.

Ministerin mukaan uudistettu järjestelmä takaa yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet kaikille. Ministeriön tilastojen mukaan paljon tukea tarvitseville on jo nyt riittävästi paikkoja valmentavaan ja ammatilliseen koulutukseen, ja reformin vaikutusta luvataan seurata huolella.

On suoraan sanoen vaikea ymmärtää ministeriön ja ihmisten kokemuksen välistä ristiriitaa. Siitä olen varma, että numeroiden taakse pitäisi nähdä nykyistä paremmin. Jokin tässä menee pieleen, ja vika pitää tunnistaa ja tunnustaa ennen kuin sen voi korjata.

TUKIVIESTI OTTI TEHTÄVÄKSEEN myös kysyä, miten esteitä ja umpikujia ylitetään.

Löysimme onnistumistarinoita ja hienoja avauksia. Ammennetaan niistä voimaa tavoitella muutosta.

Kaikki nuoret tarvitsevat ja ansaitsevat toivoa. He ansaitsevat varmuuden siitä, että heitä tarvitaan kaikkien yhteisessä yhteiskunnassa – myös koulutien jälkeen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyssä 2017 (*) kerättiin ensimmäisen kerran eriteltyä tietoa toimintarajoitteisten nuorten kokemuksista. Kyselyyn vastasivat peruskoulun 8.–9.-luokkalaiset sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijat. Ryhmään luokiteltiin nuoret, joilla on vakavia vaikeuksia kognitiivisissa toiminnoissa (oppiminen, muistaminen, keskittyminen), liikkumisessa, näkemisessä tai kuulemisessa. Lue lisää: www.thl.fi/kouluterveyskysely.

PAINAVA SANA

Tietöitä koulutiellä

VAMMAISELLE LAPSELLE koulunkäynnin tuki on rakennettava entistä ehjemmäksi jatkumoksi kodista varhaiskasvatukseen, ja sieltä perusopetukseen ja sen jälkeiseen koulutukseen. Tarvitsemme sivistys-, sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötä koulunkäynnin tuen varmistamiseksi. Paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman lisäksi keskeinen työkalu on jokaisen lapsen henkilökohtainen suunnitelma.

Esi- ja perusopetuksessa oppimisen ja koulunkäynnin tuki sekä oppilashuolto muodostavat kokonaisuuden. Tuen tulee olla joustavaa, pitkäjänteisesti suunniteltua ja tarpeen mukaan muuttuvaa. Kouluissa on iso tarve osaamisen vahvistamiseen vaativan tuen toteuttamiseksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistääkin tänä vuonna sote-uudistuksen viittä yhteistyöaluetta mukailevat VIP-ohjaus- ja palveluverkostot.

Tarkoitus on tukea koulujen mahdollisuuksia hyödyntää ulkopuolista osaamista sekä kehittää erityisen tuen rakenteita ja toimintamuotoja.

UUSI ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö lin”Tuki­yhdistyksillä on jaa vaativan erityisen tuen järjestämistä. Opetustärkeä rooli asian­ ja kulttuuriministeriön vaativan erityisen tuen tuntijana ja tiedonvä­ työryhmä teki omat linjauksensa syksyllä 2017.

Tavoitteet ovat selvät. Nivelvaiheen suunnittelu littäjänä.” pitää aloittaa jo seitsemännen luokan aikana.

Vammaisen tarvitsemia kohtuullisia mukautuksia tulee toteuttaa yhdenvertaisuuslain suuntaisesti.

Tuetun oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia on selvitettävä. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen (Telma) tavoitteena tulee olla yksilöllisiin vahvuuksiin perustuvan koulutus- ja työelämäpolun sekä mahdollisimman itsenäisen elämän löytyminen. Valmentavan koulutuksen (Valma) tavoitteita tulee kirkastaa ja mahdollistaa joustavasti vammaisille opiskelijoille.

Vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen liittyvää erityispedagogista osaamista tulee vahvistaa varhaiskasvatuksen henkilöstön ja kaikkien oppilaan kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutuksessa. Opettajaksi opiskelevien opetusharjoittelun on annettava realistiset valmiudet työhön.

Opettajat kaipaavat käytännön tukea erityisen tuen oppilaiden kanssa toimimiseen. Sivistysjohdon ja rehtoreiden osaamista tuen järjestämisessä tulee vahvistaa johtamisen koulutuksia kehittämällä.

Vaativien ryhmien muodollisesti kelpoisista erityisopettajista on pula.

Tarvitaan räätälöityjä opettajakoulutuksia erilaisille opetustoimessa työskenteleville asiantuntijoille, joilta muodollinen kelpoisuus puuttuu.

PAIKALLINEN VAIKUTTAMINEN KOROSTUU. Vammaisten koulutuspolkuun liittyvistä käytänteistä päätetään viime kädessä alueellisesti ja paikallisesti. Siksi tukipiireillä ja tukiyhdistyksillä on äärimmäisen tärkeä rooli asiantuntijana ja tiedonvälittäjänä – sekä kehitysvammaperheiden että paikallisten päättäjien suuntaan.

Tämä koskee myös vapaan sivistystyön koulutuspalvelujen, kuten kansalaisopistojen ja opintokeskusten kurssitarjontaan vaikuttamista.

Jussi Pihkala Kirjoittaja on kasvatustieteiden tohtori, opetusneuvos (OKM) sekä Espoon ja Someron tukiyhdistysten jäsen, joka on toiminut puheenjohtajana muun muassa Valtakunnallisessa vammaisneuvostossa, Tukiliiton IKI-instituutin koulutustoimikunnassa, Tukiliiton liittohallituksessa ja Riihimäen keskusvankilan ammattioppilaskoulun johtokunnassa.

TUKIVIESTI 1/2018 49. vuosikerta

PÄÄTOIMITTAJA

Merja Määttänen puh. 040 653 1159 merja.maattanen@tukiliitto.fi JULKAISIJA

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Pinninkatu 51, 33100 Tampere Puh. 0207 718 200 www.tukiliitto.fi ILMOITUSMYYNTI

Jani Ikonen, puh. 040 5354 571 Janne Kivioja, puh. 044 9711 330 Samu Lehtola, puh. 040 7766 217 ilmoitusmyynti.tukiviesti@gmail.com TAITTO

Mika Aalto-Setälä | Otsomaria Oy KANNEN KUVA

Arttu Muukkonen

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY:N LEHTI

NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

KAIKKIEN KOULUSSA HARJOITELLAAN TOISTEN TSEMPPAAMISTA JA LUOTTAMUSTA 20

06 RIITTÄVÄSTI TUKEA AMMATTIOPINTOIHIN – TIE AUKI TÖIHIN

14 MINISTERI SANNI GRAHNLAASONEN: TAVOITTEENA JATKOTUTKINTO KAIKILLE.

24 INKLUUSIO VAI ERITYISKOULU? ONKO KAIKILLA MAHDOLLISUUS VALITA?

TILAUSHINNAT 2017

30 €/vuosikerta. Jäsenille maksuton JÄSENASIAT, LEHTITILAUKSET

Jäsensihteeri Sinikka Niemi Puh. 040 483 9362 jasenpalvelu@tukiliitto.fi PAINOS

14 500 kpl ISSN-L 0355-7669 ISSN 0355-7669 (Painettu) ISSN 2242-9123 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien liiton jäsen PAINOPAIKKA

Forssa Print, Forssa 2018 Tukiviesti ei sitoudu julkaisemaan aineistoa, jota se ei ole tilannut, ja toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tilaamatta lähetettyjä juttuja. Tilaamattomista artikkeleista ei makseta palkkiota.

AIKATAULU

Teemat, aineisto- ja ilmestymispäivät 2018 1. Koulutiellä 15.1.

23.2.

2. Vapaalla 9.4.

18.5.

3. Kotona 20.8.

28.9.

4. Työtä?

5.11. 14.12.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

441

PAINOTUOTE

428

PEFC/02-31-162

TUKIVIESTI NRO 1/2018

SISÄLTÖ

02 PÄÄKIRJOITUS

06

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

TEEMA: KOULUTIELLÄ

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

Toivoa nuorille

03

PAINAVA SANA Tietöitä koulutiellä

04 SISÄLTÖ

AMMATTIOPINNOT SUJUVAT,

5 ALKUPALA 0

Valle ja Palle ”Koulutiellä”

Paikoista tuettuihin ammattiopintoihin on joil-

KOULUTIELLÄ

lain alueilla huutava pula. Ammattikoulutuksen lainsäädäntöuudistukseen sisältyvä uusi rahoi-

06 AMMATTIOPINNOT SUJUVAT,

KUN TUKEA SAA RIITTÄVÄSTI

10 SITKEYTTÄ, SIIPIÄ JA

tusmalli uhkaa pahentaa tilannetta entisestään.

Toimitilahuoltajiksi Luovissa opiskelevat Sofia Einola (vas.), Tiia Sopanen, Säde Pesonen ja Adalmina Salmi kuuluvat niihin onnekkaisiin nuoriin, joilla on hyvät työllistymisnäkymät tuettujen ammattiopintojen jälkeen.

KUN TUKEA SAA RIITTÄVÄSTI Teksti Mari Vehmanen | Kuvat Laura Vesa TAMPERE

6

10

7

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

TEEMA: KOULUTIELLÄ

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

ROHKEUTTA

14 MITÄ PERUSKOULUN JÄLKEEN?

17 T YÖMARKKINOIDEN

Juha-Matti Kaalamo, Aleksi Timonen ja Sanna-Maarit Tapaninen löysivät suunnan elämälleen – sittenkin.

Lahtiset-keskuksessa lähtökohtana

OVET AUKI

on kartoittaa jokaisen yksilöllisiä työelämäpolkuja ja keskittyä siihen, mitä nuori itse haluaa.

20 VIHREÄÄ ELÄMÄN

SITKEYTTÄ, SIIPIÄ JA ROHKEUTTA

LIIKENNEVALOIHIN

24 INKLUUSIO VAI

ERIT YISKOULU?

30 TET-HARJOITTELUSSA EDUSKUNNASSA

2 KAIKKI LIIKKUU 3

Teksti ja kuvat Sanna Salmela

Juha-Matti Kaalamo pääsi Lahtisten talkkari-ryhmässä kiinni käytännön asioihin.

LAHTI

10

14

11

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

TEEMA: KOULUTIELLÄ

Ammatillisen koulutuksen reformi tuo muutoksia koulutuspolkuihin.

– KÄRRY KIERTÄÄ

Kysyim me opetus- ja kulttuuriministeri Sanni

32 KOLUMNI

Grahn-Laasoselta, mitä uudistus merkitsee kehitysvammaisille nuorille.

Koskeeko nuorisotakuu

Syrjintä ei ole luonnollinen tila

myös heitä?

Teksti Merja Määttänen Kuva Valtioneuvosto

34 SELKOSIVUT

HELSINKI

A

mmatillinen koulutus uudistetaan osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi. Miten reformi vaikuttaa nuoriin, joilla on kehitysvamma tai samankaltaisia tarpeita?

Reformin tavoitteena on mahdollistaa ammatillinen koulutus kaikille nuorille, myös erityistä tukea tai vaativampaa tukea tarvitseville. Jokaiselle opiskelijalle jo opintojen alussa laadittava henkilökoh­ tainen osaamisen kehittämissuunnitelma mahdollistaa yksilöllisten opintopolkujen rakentamisen.

36 AJANKOHTAISTA

O

nko näille nuorille tällä hetkellä riittävästi tarpeiden mukaisia, heille itselleen hyödyllisiä koulutusmahdollisuuksia peruskoulun jälkeen? Miten reformi vaikuttaa tilanteeseen?

TUKILIITOSTA

9 KOLUMNI 3

”Koulutus on varmin tapa vaikuttaa oman elämänsä suuntaan”, sanoo opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok).

Lupa puhua

40 BEHRUDININ MATKA

Ammatillisessa koulutuksessa on vapaa hakeutumisoikeus koulutukseen. Läh­ tökohtana on, että kehitysvammaiset tai muita vastaavia tarpeita omaavat opiskelijat voisivat opiskella yhdessä muiden kanssa samoissa ryhmissä ja saada opinnoissaan tarvitsemansa tuen.

Ennen koulutukseen hakeutumista on hyvä kuitenkin varmistaa koulutuksen järjestäjän tarjoamien tukitoimien riittävyys ja mahdollisuudet esteettömään ja saavutet­ tavaan opiskeluun. Jos tukitoimet eivät ole opiskelijan kannalta riittäviä, voi vaativa­ na erityisenä tukena järjestetty koulutus

mahdollistaa laajemman pedagogisen tuen niiden ammatillisen koulutuksen järjestäji­ en koulutuksissa tai erityisoppilaitoksissa, joiden tehtävänä on huolehtia vaativamman erityisen tuen järjestämisestä.

Nuoret voivat myös hakeutua ammatil­ liseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen (Valma), joka muodostaa koulutusjatkumon yhdessä ammatillisen tutkintokoulutuksen kanssa. Työllistymisen kannalta voi riittää yhden tai useamman tutkinnon osan suorittaminen tai tutkinnon osien suorittaminen eri tutkinnoista. Lähtö­ kohtana ovat opiskelijan tarpeet ja mahdol­ lisuudet työllistyä koulutuksen jälkeen.

Työhön ja itsenäiseen elämään valmen­ tava koulutus (Telma) on tarkoitettu niille vaikeavammaisille nuorille, joille ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista jatkaa valmentavan koulutuksen jälkeen ammatil­ lisessa tutkintokoulutuksessa. Tarkoitus on, että opiskelija löytää työn ja toimeentulon, asumisen, vapaa­ajan ja kuntoutumisen osal­ ta ratkaisun hyvään ja itsenäiseen elämään.

” Koulutusjärjestelmä ja koulutustarjonta ovat kaikille yhteiset.”

Lähtökohtaisesti koulutusjärjestelmä ja koulutustarjonta ovat kaikille yhteiset.

Myös ammatilliset tutkinnot suoritetaan valtakunnallisten tutkintojen perusteiden mukaisesti. Tätä tukevat yhdenvertaisuus­ lain mukaiset kohtuulliset mukautukset sekä laissa säädetyt mahdollisuudet mu­ kauttaa arviointia tai tarvittaessa poiketa ammattitaitovaatimuksista.

Lain säännökset erityisestä tuesta ja vaativasta erityisestä tuesta mahdollistavat yhdenvertaiset mahdollisuudet ammatil­ liseen koulutukseen tuen tarpeesta riip­ pumatta. Myös ammatillisen koulutuksen järjestämisluvissa ja rahoituksessa on otettu huomioon koulutuksen saatavuus sekä kou­ lutuksen järjestäjän korotettu rahoitus, jotka edistävät erityisen ja vaativan erityisen tuen toteuttamista.

M

iten näette valmentavien koulutusten (Valma ja Telma) tärkeimmät kehittämistarpeet? Onko paikkoja riittävästi tarpeeseen nähden?

Valmentavat koulutukset ovat tärkeä osa ammatillisen koulutuksen kokonaisuutta.

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

Ammatilliset erityisoppilaitokset voivat päättää itse kuinka paljon ne kohdentavat kokonaisvuosiopiskelijamäärästään valmen­ taviin ja ammatillisiin tutkintokoulutuksiin.

Tämä mahdollistaa koulutusten joustavan suuntaamisen tarpeiden mukaisesti.

V

ammaisjärjestöjä huolestuttaa Telman luonne: tavoite ei hahmotu. Miten itse näette, onko Telma ylipäätään ammatillista koulutusta, kuntoutusta vai sopeutumisvalmennusta?

Työhön ja itsenäiseen elämään valmenta­ va koulutus on osa ammatillista koulutusta.

Se järjestetään aina erityisopetuksena.

Telma voidaan toteuttaa yhteistyössä kun­ toutusta toteuttavien toimijoiden kanssa ja koulutuksessa tulee usein huolehtia myös yksilön toimintakyvyn ylläpitämisestä, mutta koulutuksen tavoitteet, sisällöt ja menetelmät perustuvat erityispedagogiseen lähestymistapaan.

Koulutuksen tavoitteena on mahdollis­ taa osaaminen myös vaikeasti vammaisille henkilöille, joille muut koulutusmahdolli­ suudet eivät ole soveltuvia. Osana koulutus­ ta voidaan hyödyntää tarvittaessa tutkinnon osia tai osaamista muista tutkinnoista ja koulutuksista.

M

itä pitäisi tehdä, jotta koulutus voisi olla kehitysvammaiselle nuorelle aidosti reitti työelämään ja palkkatyöhön, tai muutoin hyödyllinen? Mitä uusia työkaluja tarvitaan?

Asetan alkuvuodesta työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää vaativaa erityistä tu­ kea tarvitsevien opiskelijoiden ammatillisen koulutuksen toimeenpanoon liittyviä haas­ teita ja tarpeita sekä tehdä näihin liittyen kehittämisehdotuksia. Kysymykset liittyvät esimerkiksi koulutukseen hakeutumiseen ja pääsyyn, yksilöllisten opintopolkujen ja jatkopolkujen toteutumiseen sekä eri palve­ lujen yhteensovittamiseen.

Ammatillisessa koulutuksessa tärkeä työkalu opiskelijan opintojen suunnittelussa on henkilökohtainen osaamisen kehittämis­ suunnitelma, joka tukee opiskelijan urapol­ kua työelämään tai jatko­opintoihin.

Koulutusmahdollisuuksien lisäksi tarvi­ taan muiden sektorien toimia työpaikkojen löytymiseksi, ja palkkatyön ja tukien yhteen­ sovittamiseksi. Tarvitaan myös asenteiden muuttumista niin, että kaikkien työpanos voidaan hyödyntää yhteiskunnassa.

Koulutus on aina hyödyllistä niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Se tukee osaamisen lisäksi osallisuutta, sosiaa­

14

24

15

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

TEEMA: KOULUTIELLÄ

42 ULKOMAAT

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

INKLUUSIO VAI ERITYISKOULU?

44 KVPS JA KVPS TUKENA OY:N SIVUT

48 LYHYESTI KUN KEHITYSVAMMAINEN LAPSI

menee kouluun, kysymykset ovat isoja ja perustavanlaatuisia. Kitey-

51 KYSY. LAKIMIES VASTAA

tettynä: inkluusio vai erityiskoulu?

Kasvattaako vammaisten ja vammattomien yhteinen koulutie lapseni osallisuuteen? Antaako se elämän evääksi tunteen joukkoon

TOSIASIASSA MONET LAPSET ja

kuulumisesta? Vai jääkö hän sit-

perheet eivät saa mahdollisuutta

tenkin yksin? Kiusataanko erilaista lastani ”tavallisten” joukossa?

Onko erityiskoulu paras tapa

52 YHTEYSTIEDOT

erot heidän peruskoulutuksensa

semansa tuen ja turvan? Vai onko

järjestämisessä ovat suuret. Erilaiset

sessa puolet tai alle puolet ajasta.

valita itse. Toinen tosiasia on se, että

Joka neljäs käy koulunsa kokonaan

vastaus perustavanlaatuisiin kysy-

erityisryhmässä ja joka kymmenes

myksiin ei ole kaikille sama.

erityiskoulussa.

YK:n vammaissopimuksessa

On malli mikä hyvänsä, tärkeintä

luvattu kouluosallisuus toteutuu, kun

Tanja Korhonen ja Aino Pekkanen perheineen tekivät erilaiset, itselleen oikeat valinnat koulumallin suhteen. Yksi heitä kuitenkin yhdistää. Kumpikaan ei suostunut kunnan

erityisluokassa levotonta? Saako

integraatio- ja inkluusiomallit yleis-

on, että lapsi saa tarvitsemansa tuen

vammainen lapsi ei joudu automaat-

tarjoamaan kaavaan.

lapseni riittävästi huomiota, kun

tyvät, mutta myös erityisluokkia ja

oppimiseensa ja hyvään arkeen.

antaa kunnille mahdollisuuden

tisesti taipumaan rakenteeseen,

MERJA MÄÄTTÄNEN

kaikki tarvitsevat paljon?

-kouluja on yhä paljon.

Kouluissa on oltava riittävästi peda-

tähän, mutta ei suoraan pakota

jonka palvelujärjestelmä tarjoaa.

gogista osaamista ja – integraation

siihen. Siksi monet vanhemmat

Rakenteen kuuluu taipua lapsen

SUOMESSA ON yli 40 000 erityi-

tä: Viidesosa erityistä tukea saavista

yleistyessä – riittävästi myös kou-

pelkäävät, että tiukassa taloudessa

tarpeeseen ja jokaisella pitää olla

sen tuen oppilasta. Kuntakohtaiset

oppilaista käy koulunsa kokonaan

lunkäynnin ohjaajia tai avustajia.

avustajista tingitään. Tai että avus-

mahdollisuus valita.

Syksyn 2016 tilastot näyttävät täl-

24

4

varmistaa, että lapseni saa tarvit-

Käytännössä perusopetuslaki

yleisopetuksen ryhmissä. Noin

tajatilanteen valvonta jää väärällä

kaksi viidestä käy yleisopetuk-

tavalla heidän tehtäväkseen.

25

VALLE JA PALLE

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

JUKKA AHONEN on Tukiviestin sarjakuvataiteilija. Tilaustöiden tekeminen on osa hänen toimenkuvaansa Pudasjärven Työkeskuksessa.

5

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

AMMATTIOPINNOT SUJUVAT, Toimitilahuoltajiksi Luovissa opiskelevat Sofia Einola (vas.), Tiia Sopanen, Säde Pesonen ja Adalmina Salmi kuuluvat niihin onnekkaisiin nuoriin, joilla on hyvät työllistymisnäkymät tuettujen ammattiopintojen jälkeen.

6

TEEMA: KOULUTIELLÄ

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

KUN TUKEA SAA RIITTÄVÄSTI Paikoista tuettuihin ammattiopintoihin on joillain alueilla huutava pula. Ammattikoulutuksen lain­säädäntöuudistukseen sisältyvä uusi rahoitusmalli uhkaa pahentaa tilannetta entisestään.

Teksti Mari Vehmanen | Kuvat Laura Vesa TAMPERE

7

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

Tekstiilihuolto on osa Adalmina Salmen (vas.) ja Säde Pesosen käytännön opintoja. Eliel Nikkola (kuva oikealla) toivoo kodinhuoltajaksi valmistuttuaan löytävänsä keittiötöitä.

M

ikko Pajarisen, 27, hymy on aurin­ koinen, kun hän kertoo opinnois­ taan Tampereen Ammattiopisto Luovissa. Olemuksesta näkee, että oma paikka on vihdoin löytynyt pitkän etsimisen jälkeen.

Mikko valmistuu tänä keväänä Luovista kodinhuoltajaksi. Takanaan hänellä on usei­ ta kesken jääneitä opintoja. ”Pääsin lukemaan kasvatustiedettä yli­ opistoon, mutta en saanut opiskelemista kunnolla vauhtiin. Tampereen palvelualan ammattiopistossakaan en oikein viihtynyt.

Tuntui, että me opiskelijat jäimme kauhean yksin”, Mikko kertoo.

Luovissa tukea ja ohjausta on viimeinkin ollut riittävästi, ja opinnot ovat edenneet on­ gelmitta. Harjoittelujaksojen aikana Mikolle on myös kirkastunut, minne hän haluaa työl­ listyä. Vanha haave lasten kanssa työskente­ lemisestä on jälleen herännyt. ”Olen ollut harjoitteluissa isossa marke­ tissa, huoltoasemalla ja päiväkodissa. Kivoin näistä oli ehdottomasti päiväkoti. Haluan tehdä työtä, jossa saan olla tekemisissä ih­ misten kanssa – ja kaikkein mieluiten las­ ten”, Mikko sanoo.

Työpaikan löytämiseen hän suhtautuu optimistisesti. Unelmien työ pitäisi sisällään esimerkiksi päiväkodin ruokahuoltoa ja siis­ timistä. ”Täytyy vaan ruveta hakemaan ahkerasti heti valmistumisen jälkeen. Uskon olevani hyvä työntekijä: yhteistyökykyinen ja muut huomioon ottava.”

8

Yhtä vankasti työllistymiseen uskoo vie­ reisessä huoneessa tekstiilien huoltoa har­ joitteleva Säde Pesonen. Hän opiskelee Luo­ vissa toimitilahuoltajaksi. ”Siivottavaa riittää maailmassa aina”, Säde toteaa.

Paikkatilanne vaihtelee vuosittain Opintoneuvoja Marjo Reunanen Luovista kertoo, että valitettavan moni nuori jakaa Mikon kokemukset keskeytyneistä opinnois­ ta. Nuoren tarvetta tukeen ja ohjaukseen ei usein tunnisteta riittävästi. Lopulta seinä nousee vastaan toisen asteen opinnoissa, kun pitäisi pärjätä itsenäisesti.

Mikko ja Säde opiskelutovereineen saa­ vat Luovissa kaipaamaansa apua opintoihin, mutta kaikille ei käy yhtä hyvin. Paikkoja Luovin kaltaisiin ammatillisiin erityisoppi­ laitoksiin on jatkuvasti liian vähän hakija­ määrään nähden. ”Tilanteen vaikeusaste muuttuu vuosit­ tain, sillä ikäluokkien koko ja oppilaitosten sisäänottomäärät vaihtelevat. Viime kevät oli katastrofaalinen: iso joukko tukea tarvit­ sevia nuoria jäi esimerkiksi Pirkanmaalla ja sen lähialueilla ilman minkäänlaista opiske­ lupaikkaa”, Marjo Reunanen toteaa.

Hänen mukaansa yksi ongelmakohta suo­ malaisessa koulutusjärjestelmässä onkin op­­pivelvollisuuden päättyminen. Tukea tarvit­ seva nuori perheineen jää usein yksin selvittä­ mään peruskoulun jälkeisiä vaihtoehtoja.

”Oikeastaan jatkoa pitäisi alkaa miettiä jo hyvissä ajoin kahdeksannella luokalla. Opet­ tajat ja opinto-ohjaajat ovat tässä tietysti avainasemassa. Joissakin kouluissa nuoren saattaminen eteenpäin elämässä toimii hie­ nosti, mutta ei kaikkialla.”

Marjo Reunasen mukaan toisinaan nuori jää ilman riittävää ohjausta, koska vanhem­ mat eivät näe tuen tarvetta. ”Joskus vanhempien on vaikeampi kuin nuoren itsensä sopeutua ajatukseen, ettei­ vät valmiudet riitä niin sanottuun yleisellä puolella opiskeluun. Mutta on ihan koko perheen etu, että nuori löytää itselleen par­ haiten sopivan paikan ja tavan opiskella.”

Vaihtoehtona osatutkinto Peruskoulun jälkeisillä, itsenäiseen elämään tai ammattiopintoihin valmentavilla Val­ ma- ja Telma-koulutuksilla on osin huono kaiku tukea tarvitsevien nuorten perheissä.

Etenkin Telma mielletään umpikujaksi, josta on lähes mahdoton ponnistaa ammattiin ja työelämään.

Marjo Reunasen mielestä Valma- ja Tel­ ma-opinnot ovat mainettaan parempia.

Myös Luoviin valtaosa perustutkinto-opiske­ lijoista tulee niiden kautta. Kumpaakin ko­ konaisuutta on kehitetty entistä käytännön­ läheisempään ja työelämälähtöisempään suuntaan. ”Varsinkin Telma on kehittynyt kovasti, ja jo puolet sen sisällöstä voi olla työelämään valmentautumista.”

TEEMA: KOULUTIELLÄ

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

”Kaikki opiskelijamme haaveilevat palkkatyöstä”, opintoneuvoja Marjo Reunanen vas.) sanoo.

Adalmina Salmi (oik.) kertoo löytäneensä Luoviin opinto-ohjaajan suosituksesta.

Oikein toteutettuina valmentavat opinnot ovat Marjo Reunasen mukaan hyviä väyliä ammatin oppimiseen ja työelämään. Nykyään on sitä paitsi mahdollista suorittaa Telman ohessa osa jostakin ammattitutkinnosta. ”Esimerkiksi puhdistus- ja kiinteistö­ palvelujen perustutkinnosta voi suorittaa osatutkintona ylläpitosiivouksen tutkinnon osan. Siitä on hyötyä monessa eri työtehtä­ vässä. Meillä Suomessa on vain kovin tutkin­ tokeskeinen koulutuskulttuuri: joko suoritat pilkulleen koko tutkinnon tai et mitään.”

Vaikka valitettavan harva vammainen henkilö on Suomessa edelleenkään palkka­ töissä, ammatillisen erityiskoulutuksen työl­ listymisluvut ovat Marjo Reunasen mukaan kohentuneet. Esimerkiksi viime lukuvuonna Luovin Tampereen yksikön ammatillisista perustutkinnoista valmistuneista peräti 39 prosenttia onnistui työllistymään opintojen jälkeen. ”Tuemme opiskelijoitamme vielä pitkään valmistumisen ja töihin pääsyn jälkeen – usein jopa puoli vuotta”, Marjo Reunanen kertoo.

Hän myös muistuttaa, etteivät avoimet työmarkkinat ole realistinen tavoite kaikille tukea tarvitseville nuorille. Tämän vuoksi hyvin suunniteltua ja mielekästä avotyötä sekä työ- ja päivätoimintaa kaivataan myös tulevaisuudessa. ”Soisin silti sen perinteen rikkoutuvan, ettei esimerkiksi lievästi kehitysvammaisen nuoren kohdalla edes harkita muita vaihto­ ehtoja.”

Huolenaiheena rahoitusuudistus Hallituksen suunnittelema ammattikoulutuk­ sen jättireformi on herättänyt viime aikoina huolta opetuksen määrän ja laadun romah­ tamisesta. Jatkossa valtaosa ammattiin oppi­ misesta tapahtuisi työpaikoilla, ja koulunpen­ kissä istuminen vähenisi merkittävästi.

Marjo Reunasen mukaan uudistuksen tämä puoli ei muuttaisi asioita radikaalisti Luovissa ja muissa ammatillisissa erityisop­ pilaitoksissa. ”Meillä on jo nyt toinen jalka tiukasti työ­ elämässä ja luokassa istuminen vähennetty minimiin. Meidän nuoremme haluavat op­ pia nimenomaan tekemällä asioista käytän­ nössä.”

Sen sijaan häntä huolestuttavat hallituk­ sen suunnitelmat oppilaitosten rahoituksen kiristämisestä ja osittaisesta sitomisesta

valmistuneiden työllistymislukuihin. Am­ matillisille erityisoppilaitoksille ei ainakaan toistaiseksi ole luvattu helpotusta säästöta­ voitteista. ”Meidän toiminnallemme on välttämä­ töntä, että resursseja on riittävästi ja opetus­ ryhmät tarpeeksi pieniä. Muutoin opiskeli­ joiltamme katoaa riittävä ja yksilöllinen tuki.”

Rahoituksen sitominen työllistymistu­ loksiin puolestaan voi houkutella oppilaitok­ set valikoimaan oppilaikseen vain ne nuoret, joilla on parhaat mahdollisuudet päästä työ­ elämään. ”Se olisi yksinkertaisesti väärin. Jo nuo­ risotakuu lupaa, ettei yksikään nuori saa jää­ dä kokonaan ilman opiskelupaikkaa”, Marjo Reunanen muistuttaa.

Lisäksi vuosittain muuttuva rahoitus te­ kisi opetuksen suunnittelemisesta tempovaa ja vaikeuttaisi oppilaitosten pitkäjänteistä kehittämistä.

MITKÄ VALMA JA TELMA?

VALMA tarkoittaa ammatilliseen koulutukseen valmentavaa, yhden lukuvuoden kestävää opetusta ja valmennusta. Tavoitteena on, että opiskelija jatkaa ammatilliseen peruskoulutukseen. Valma-opintoja järjestetään sekä yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa että ammatillisissa erityisoppilaitoksissa.

TELMA on työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa opetusta ja valmennusta. Telma on tarkoitettu opiskelijoille, joille tutkintoon johtava koulutus ei sovellu. Tavoitteena on opiskella itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja ja työelämätaitoja. Koulutus kestää enimmillään kolme vuotta.

9

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

Juha-Matti Kaalamo pääsi Lahtisten talkkari-­r yhmässä kiinni käytännön asioihin.

10

TEEMA: KOULUTIELLÄ

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

Juha-Matti Kaalamo, Aleksi Timonen ja Sanna-Maarit Tapaninen löysivät suunnan elämälleen – sittenkin.

Lahtiset-keskuksessa lähtökohtana on kartoittaa jokaisen yksilöllisiä työelämäpolkuja ja keskittyä siihen, mitä nuori itse haluaa.

SITKEYTTÄ, SIIPIÄ JA ROHKEUTTA Teksti ja kuvat Sanna Salmela LAHTI

11

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

L

ahdessa etsittiin muutamia vuosia sit­ ten toimintakeskukselle uutta vaihto­ ehtoa ja kulttuurinmuutosta. Nuorten ja vanhempien toiveita kuullen syntyi Lahti­ set, joka on jo neljän vuoden ajan kasvanut asiakastyöntekijöidensä ehdoilla.

Nyt vanhaan toimintakulttuuriin ei ole pa­ luuta. Siitä pitävät huolen ohjaajien lisäksi en­ nen kaikkea nuoret. Yhteistyö on luonut uusia verkostoja niin oppilaitoksiin kuin muualle­ kin keskuksen ulkopuoliseen elämään.

Sanna-Maarit Tapaninen (vas.) valmistuu merkonomiksi, vain kolmessa vuodessa. Tukena opinnoissa on ollut työhönvalmentaja Pirkko Louhelainen Kiipulan ammattiopistosta.

Pallosta pelaajaksi

Uusia unelmia

Juha-Matti Kaalamo osaa kertoa vakaalla äänellä vaikeista asioista. Kuten siitä, miten polku omaan elämään muuttuu pallotteluk­ si, kun koulu, työharjoittelu, kuntoutusjakso ja avotyöpaikka toisensa jälkeen onkin vain portti seuraavaan vastaavaan paikkaan. Sii­ tä, miten ammattikoulussa kiusattiin kolme vuotta niin, että koulun jälkeinen vuosi opis­ tossa meni toipumiseen.

Tai siitä, miten lopulta, valmentavien opintojen, kone- ja metallialan tutkinnon, opistovuoden, työttömyysjakson, parin kiinteistöhuoltoalan työharjoittelupätkän, puolen vuoden palkkatukijakson ja kuntou­ tuskurssin jälkeen lääkäri löytää nuoren ter­ veyshistoriasta lapsena todetun diagnoosin, ohjaa työkykyarvioon ja lopulta työkyvyttö­ myyseläkkeelle.

Missä vaiheessa sinä luovuttaisit? ”Vammaispalveluiden kautta menin Nie­ men toimintakeskukseen. Sieltä sitten otet­ tiinkin kaikki alle 30-vuotiaat uuteen toimin­ takeskukseen Lahtisille. Täällä olen oppinut enemmän käytännön asioita. Homma alkoi seinien maalauksesta”, Juha-Matti muistelee.

Lahtisten seiniä maalatessa muodostui talkkarit-ryhmä, joka tekee nyt muun muassa pihanhoitoa, muuttokeikkoja ja tallisiivousta.

Lisäksi pestään ikkunoita, mopataan ja imu­ roidaan, naputellaan kiinni listoja tai ripus­ tusnauloja. Siis juuri niitä hommia, joita kiin­ teistöpuolelle töihin haluavan on osattava.

Nyt Juha-Matti käy Lahtisissa vain kerran viikossa. Hänellä on ollut työharjoittelupaik­ ka talonmiehen työparina ja toiveissa olisi, että se muuttuisi oikeaksi palkkatyöksi. Myös Lahden seudun kehitysvammaisten tuki ry on tarjonnut tekemistä: viime kesänä osa-ai­ kainen pätkä toimistotyöntekijän apuna saa jatkoa todennäköisesti kuluvana vuonna. ”Osa-aikatyön piti jatkua jo viime syksy­ nä, mutta se siirtyi. Meillä on suullinen so­ pimus ja odotan, että se tehdään paperille.

Osa-aikatyö menee sitten avotyön ja työhar­ joittelun edelle”, Juha-Matti toteaa.

Yhdeksännen luokan jälkeen Aleksi Timonen, 24, halusi opiskelemaan musiikkia. ”Olen hyvä laulaja ja haaveeni oli päästä mu­ siikkiluokalle. Harrastan laulua ja liikuntaa.

Tykkään esimerkiksi popista. Räppärit Lah­ desta on hyviä”, hän kertoo.

Lahjakas poika pääsikin kolmeksi vuo­ deksi Kaarisillan musiikkilinjalle. Musiikki­

12

Pienet viivytykset ja vastoinkäymiset eivät häntä lannista. Polku tähän tilanteeseen on tosin ollut liian pitkä ja kivinen, peruskoulun päättymisestä tulee kuluneeksi 12 vuotta.

päätyi Lahtisille ja löysi itsensä sen keittiö­ ryhmästä. ”Me tehdään siivousta ja leipomista ja on käyty ostamassa kaupasta aineksia. Täältä leivokset on viety Moiskulle”, Aleksi kuvai­ lee. Moisku on itsenäisen asumisen tuen paikka Lahdessa. Sen lisäksi cateringiä teh­ dään tapahtumiin lauantaina ja ilta-aikaan.

Keittiöryhmän kautta musiikki on jäänyt harrastukseksi ja urahaaveet suuntaavat nyt muualle. ”Keittiö ja leipominen on Lahti­ silla parasta. Nyt haluan kauppaan töihin.

Se voisi olla tavaroiden järjestämistä ja hyl­ lyttämistä. Olen nähnyt, että semmoista voi tehdä”, Aleksi sanoo.

Hän on tyytyväinen oppimaansa. ”Nyt voin jo tehdä samoja asioita myös kotona.”

Mitä sitten kun valmistuu?

Aleksi Timonen haluaa kauppaan töihin.

Musiikki on hänelle rakas harrastus.

painotteista jatkokoulutusta tai työtä ei kui­ tenkaan löytynyt. ”Menin sitten Pajulahden opiston Valkku­ryhmään. Siellä oli liikuntaa, matematiikkaa ja kaikenlaista. Sen jälkeen pääsin töihin Orimattilaan kahvilaan. Tein sämpylöitä ja keitin kahvia”, hän kertoo.

Työharjoittelu kahvilassa ei kuitenkaan johtanut työsuhteeseen. Lopulta nuori mies

Sanna-Maarit Tapaninen, 21, on valmistu­ massa merkonomiksi. Kiipulasta löytyi sopi­ va linja Avoimien ovien päivän kautta. Valin­ ta ei kuitenkaan ollut heti selvä. ”Kävin viikon jaksolla tutustumassa kou­ lutukseen. Testasin päiväkotiakin ja totesin, että ei ole mun ala. Haluan olla kaupantäti, se on mun ykkösvaihtoehto”, hän kertoo.

Opiskelussa parasta on ollut se, että pää­ see tekemään ja harjoittelemaan. Tukena on ollut työhönvalmentaja Pirkko Louhelainen Kiipulan ammattiopistosta. ”Pirkko on auttanut kassalla. Toisena vuonna kassahommat olivat hankalia: pal­ jonko annan vaihtorahaa ja silleen. En halua

TEEMA: KOULUTIELLÄ

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

VALMENTAMO JA PUHDAS PÖYTÄ

kassalle, vaikka sain näytön hienosti läpi”, Sanna-Maarit sanoo. ”Työhönvalmentajasta on ollut hyötyä, kun on ollut kaupassa hyllyttämistä ja on seurattu hävikkiä. CV katsottiin Pirkon kans­ sa yhdessä ja harjoiteltiin haastatteluja var­ ten, kun hain kesätöitä.”

Sanna-Maarit on tutustunut Lahtisiin tul­ tuaan mukaan PÄHEE OTE -hankkeeseen.

Sosiaalialan osaamiskeskus Verson hallin­ noiman hankkeen tavoitteena on luoda maa­ kunnalliset mallit vammaisten henkilöiden työllistymiseen, opinnoista töihin siirtymi­ seen ja osallisuutta tukeviin toimintoihin. ”Päheen otteen kanssa me tehtiin jana.

Mitä oon opiskellu, missä ollaan nyt ja mitä tulevaisuudessa. Teen myös vihkoa, päivä­ kirjaa. Sillä tavalla harjoittelen asioiden se­ littämistä”, Sanna-Maarit kertoo. ”Haluan tulevaisuudessa hyvän työpai­ kan. Sellaisen, että siellä on kiva olla ja siellä on kivoja ihmisiä. Esimerkiksi S-Marketissa, missä olen nyt, oli lämmin vastaanotto, kun työkaverit kysyivät loman jälkeen, että missä olen ollut”, Sanna-Maarit kuvailee.

Janalle asetettuna tavoitteista on tul­ lut suunnitelmia. Janan äärellä on puhuttu myös siitä, mitkä palvelut auttavat jatkossa. ”Nyt alkaa taas CV:n teko Pirkon kanssa.

Tavoitteena on myös suorittaa hygienia­ passi. Jos en pääse kauppaan niin kakkos­ vaihtoehto on kahvila. Tai sitten vanhusten avustaminen kiinnostaa. Jos ei sinnekään, niin sitten vaikka Sylvia-kodin kutomoon tai jonnekin. En halua jäädä vain olemaan.”

Lahtisten tiiminvetäjä ja yksi kuudesta ohjaajasta, Maaret Volotinen on tyytyväinen yhteistyöhön PÄHEE OTE -hankkeen kanssa.

Erityisesti kiitosta saavat hankkeen koulutukset, joissa työyhteisöjä päästään kehittämään. Niillä haetaan Lahtisten tapaista toimintakulttuurin muutosta myös muualle.

Lahtiset tosin syntyi jo ennen hanketta.

Alkuperäisidea heräsi asiakkaita ja vanhempia kuulemalla. Lähtökohdaksi tuli kartoittaa yksilöllisiä työelämäpolkuja ja keskittyä siihen, mitä nuori haluaa. Ohjaajat toimivat pareittain tiiminvetäjinä ja tiimit muodostuvat nuorten asiakkaiden kiinnostusten mukaan. ”Liian usein toimintakeskusten alkupalavereissa käydään läpi vain sitä, mitä nuori on aiemmin tehnyt ja missä on ollut haasteita.

Tietysti on tärkeää tietää tietyt asiat, mutta pitäisi myös pystyä alkamaan puhtaalta pöydältä. En minäkään mene uuteen työpaikkaan niin, että ensimmäisenä kerrotaan kaikki entisen työpaikan mokat ja vaikeudet”, ohjaaja harmittelee.

Lahtisissa kartoitetaan kunkin omaa osaamista ja etsitään koulutusta vastaavaa työtä.

Tärkeintä Maaretin mielestä on rohkaista ja kokeilla, tukea nuorta silloin kun ei onnistu ja

iloita yhdessä, kun onnistuu. ”Ilman kokeilemista on vaikea tietää, mikä on mahdollista ja se oma juttu”, hän huomauttaa.

Työote palkitsee ”Olen aina halunnut tehdä töitä nuorten kanssa, jotka eivät tiedä mitä osaavat. Pönkittää ja rohkaista heitä: Hei, sä osaat tän!

Ja sä osaat tän! Voin olla antamassa vähän siipiä. Parasta on nähdä, kun ihminen löytää oman juttunsa!”

Nyt Lahtiset pohtii yhdessä PÄHEE OTE -hankkeen kanssa tapoja saada nuoret nope­ammin kiinni opiskeluihin, harrastuksiin ja työelämään. Ideana on, että Lahtisille tullessaan nuori tapaisi nivelvaiheen työntekijän, jonka kanssa miettiä jatkoa.

Nivelvaihetyöntekijä tekee tulevaisuudessa yhteistyötä nuorten kanssa jo opintojen päätösvaiheessa. ”Ihmisten pitäisi löytää nopeammin oma paikkansa. Kaikkien kohdalla se ei ole tietysti mahdollista, mutta me emme saa olla syy tyhjäkäyntiin. Lahtiset voisi olla valmentamo. Meille tultaisiin vähäksi aikaa ja sitten jatkettaisiin eteenpäin”, Maaret kuvailee.

Nyt selvitellään ja kokeillaan yhdessä, miten esimerkiksi osuuskuntatoiminta voisi auttaa Lahtisten asiakastyöntekijöitä saamaan tekemästään työstä asiallista korvausta. Muutakin kuin sitä kaupungin maksamaa kannustusrahaa.

LAHTISET & PÄHEE OTE

on Lahden kaupungin vammaispalveluiden alaista työtoimintaa. Toimintaa suunnittelevat ja siitä vastaavat ohjaajat yhdessä esimiehensä kanssa.

PÄHEE OTE on osa OTE-kärkihanke kokonaisuutta. Hankkeen (1.2.2017–31.12.2018) päämääränä on siirtyä Päijät-Hämeen maakunnassa rakennelähtöisestä palvelujärjestelmästä mahdollistamaan asiakkaiden yksilöllisiä reittejä kohti työelämää ja osallisuutta.

Tavoitteena on siirtyä työtoiminnasta työvalmennukseen, lisätä seinätöntä toimintaa, ottaa käyttöön uusia menetelmiä asiakkaan vahvuuksien ja työllistymistoiveiden selvittämisessä, markkinoida tuettua työllistymistä työnantajille ja asiakkaille sekä vahvistaa yhteiskuntavastuuta.

Hankkeessa pyritään kehittämään riskien tunnistamisen työkaluja, lisäämään asiakkaiden osallisuutta sekä kehittämään keinoja tiedon lisäämiseksi eri vaihtoehdoista, jotta asiakkaan olisi helpompi tehdä valintoja. Lisäksi pyritään vähentämään koulun keskeyttämistä tukemalla opintojen loppuunsaattamista.

Tarkoitus on luoda työvalmennuksen maakunnallinen toiminta-malli, vertaisvalmentajamalli, malli oppilaitosten kanssa työskentelyyn sekä nivelvaiheen tilanteisiin keskittyvän työntekijän toimenkuva.

LAHTISET

13

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

”Koulutus on varmin tapa vaikuttaa oman elämänsä suuntaan”, sanoo opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok).

14

TEEMA: KOULUTIELLÄ

Ammatillisen koulutuksen reformi tuo muutoksia koulutuspolkuihin.

Kysyim­me opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselta, mitä uudistus merkitsee kehitysvammaisille nuorille.

Koskeeko nuorisotakuu myös heitä?

Teksti Merja Määttänen Kuva Valtioneuvosto HELSINKI

A

mmatillinen koulutus uudistetaan osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöi­ seksi. Miten reformi vaikuttaa nuoriin, joilla on kehitysvamma tai samankaltaisia tarpeita?

Reformin tavoitteena on mahdollistaa ammatillinen koulutus kaikille nuorille, myös erityistä tukea tai vaativampaa tukea tarvitseville. Jokaiselle opiskelijalle jo opintojen alussa laadittava henkilökoh­ tainen osaamisen kehittämissuunnitelma mahdollistaa yksilöllisten opintopolkujen rakentamisen.

O

nko näille nuorille tällä hetkellä riittävästi tarpeiden mukaisia, heille itselleen hyödyllisiä koulutusmahdol­ lisuuksia peruskoulun jälkeen? Miten reformi vaikuttaa tilanteeseen?

Ammatillisessa koulutuksessa on vapaa hakeutumisoikeus koulutukseen. Läh­ tökohtana on, että kehitysvammaiset tai muita vastaavia tarpeita omaavat opiskelijat voisivat opiskella yhdessä muiden kanssa samoissa ryhmissä ja saada opinnoissaan tarvitsemansa tuen.

Ennen koulutukseen hakeutumista on hyvä kuitenkin varmistaa koulutuksen järjestäjän tarjoamien tukitoimien riittävyys ja mahdollisuudet esteettömään ja saavutet­ tavaan opiskeluun. Jos tukitoimet eivät ole opiskelijan kannalta riittäviä, voi vaativa­ na erityisenä tukena järjestetty koulutus

mahdollistaa laajemman pedagogisen tuen niiden ammatillisen koulutuksen järjestäji­ en koulutuksissa tai erityisoppilaitoksissa, joiden tehtävänä on huolehtia vaativamman erityisen tuen järjestämisestä.

Nuoret voivat myös hakeutua ammatil­ liseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen (Valma), joka muodostaa koulutusjatkumon yhdessä ammatillisen tutkintokoulutuksen kanssa. Työllistymisen kannalta voi riittää yhden tai useamman tutkinnon osan suorittaminen tai tutkinnon osien suorittaminen eri tutkinnoista. Lähtö­ kohtana ovat opiskelijan tarpeet ja mahdol­ lisuudet työllistyä koulutuksen jälkeen.

Työhön ja itsenäiseen elämään valmen­ tava koulutus (Telma) on tarkoitettu niille vaikeavammaisille nuorille, joille ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista jatkaa valmentavan koulutuksen jälkeen ammatil­ lisessa tutkintokoulutuksessa. Tarkoitus on, että opiskelija löytää työn ja toimeentulon, asumisen, vapaa-ajan ja kuntoutumisen osal­ ta ratkaisun hyvään ja itsenäiseen elämään.

” Koulutusjärjestelmä ja koulutustarjonta ovat kaikille yhteiset.”

Lähtökohtaisesti koulutusjärjestelmä ja koulutustarjonta ovat kaikille yhteiset.

Myös ammatilliset tutkinnot suoritetaan valtakunnallisten tutkintojen perusteiden mukaisesti. Tätä tukevat yhdenvertaisuus­ lain mukaiset kohtuulliset mukautukset sekä laissa säädetyt mahdollisuudet mu­ kauttaa arviointia tai tarvittaessa poiketa ammattitaitovaatimuksista.

Lain säännökset erityisestä tuesta ja vaativasta erityisestä tuesta mahdollistavat yhdenvertaiset mahdollisuudet ammatil­ liseen koulutukseen tuen tarpeesta riip­ pumatta. Myös ammatillisen koulutuksen järjestämisluvissa ja rahoituksessa on otettu huomioon koulutuksen saatavuus sekä kou­ lutuksen järjestäjän korotettu rahoitus, jotka edistävät erityisen ja vaativan erityisen tuen toteuttamista.

M

iten näette valmentavien koulutus­ ten (Valma ja Telma) tärkeimmät kehit­tämistarpeet? Onko paikkoja riittävästi tarpeeseen nähden?

Valmentavat koulutukset ovat tärkeä osa ammatillisen koulutuksen kokonaisuutta.

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

Ammatilliset erityisoppilaitokset voivat päättää itse kuinka paljon ne kohdentavat kokonaisvuosiopiskelijamäärästään valmen­ taviin ja ammatillisiin tutkintokoulutuksiin.

Tämä mahdollistaa koulutusten joustavan suuntaamisen tarpeiden mukaisesti.

V

ammaisjärjestöjä huolestuttaa Telman luonne: tavoite ei hahmotu. Miten itse näette, onko Telma ammatillista koulutusta, kuntoutusta vai sopeutumisval­ mennusta?

Työhön ja itsenäiseen elämään valmen­ tava koulutus on osa ammatillista koulutus­ ta. Se järjestetään aina erityisopetuksena.

Telma voidaan toteuttaa yhteistyössä kun­ toutusta toteuttavien toimijoiden kanssa ja koulutuksessa tulee usein huolehtia myös yksilön toimintakyvyn ylläpitämisestä, mutta koulutuksen tavoitteet, sisällöt ja menetelmät perustuvat erityispedagogiseen lähestymistapaan.

Koulutuksen tavoitteena on mahdollis­ taa osaaminen myös vaikeasti vammaisille henkilöille, joille muut koulutusmahdolli­ suudet eivät ole soveltuvia. Osana koulutus­ ta voidaan hyödyntää tarvittaessa tutkinnon osia tai osaamista muista tutkinnoista ja koulutuksista.

M

itä pitäisi tehdä, jotta koulutus voisi olla kehitysvammaiselle nuorelle aidosti reitti työelämään ja palkka­ työhön, tai muutoin hyödyllinen? Mitä uusia työkaluja tarvitaan?

Asetan alkuvuodesta työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää vaativaa erityistä tu­ kea tarvitsevien opiskelijoiden ammatillisen koulutuksen toimeenpanoon liittyviä haas­ teita ja tarpeita sekä tehdä näihin liittyen kehittämisehdotuksia. Kysymykset liittyvät esimerkiksi koulutukseen hakeutumiseen ja pääsyyn, yksilöllisten opintopolkujen ja jatkopolkujen toteutumiseen sekä eri palve­ lujen yhteensovittamiseen.

Ammatillisessa koulutuksessa tärkeä työkalu opiskelijan opintojen suunnittelussa on henkilökohtainen osaamisen kehittämis­ suunnitelma, joka tukee opiskelijan urapol­ kua työelämään tai jatko-opintoihin.

Koulutusmahdollisuuksien lisäksi tarvi­ taan muiden sektorien toimia työpaikkojen löytymiseksi, ja palkkatyön ja tukien yhteen­ sovittamiseksi. Tarvitaan myös asenteiden muuttumista niin, että kaikkien työpanos voidaan hyödyntää yhteiskunnassa.

Koulutus on aina hyödyllistä niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Se tukee osaamisen lisäksi osallisuutta, sosiaa­ 15

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

... lisia suhteita ja yhteiskunnallista aktiivi­

suutta sekä edistää elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia.

”Tavoitteemme on, että jokainen nuori suorittaa peruskoulun jälkeisen tutkinnon.”

M

illainen kokonaiskuva teillä on erityistä tukea tarvitsevien nuorten tilanteesta: Kuinka moni hakee yhtä opiskelupaikkaa kohden? Kuinka moni jää ilman opiskelupaikkaa?

Kaikista perusopetuksen 2017 päättä­ neistä hakijoista 99,4 prosenttia sai kevään yhteisten hakujen kautta koulutuspaikan.

Vain hyvin pieni määrä ei hakenut lainkaan yhteisten hakujen kautta koulutukseen tai saanut opiskelupaikkaa. Erityisopetuksena järjestettävään ammatilliseen koulutukseen ja valmentaviin koulutuksiin oli enemmän aloituspaikkoja kuin paikan vastaanottaneita.

Nuorten ikäluokkien määrä on laskus­ sa ja koulutuspaikkoja on ollut runsaasti tarjolla vielä syksyllä lisähakujenkin jälkeen.

Tavoitteemme on, että jokainen nuori suo­ rittaa peruskoulun jälkeisen tutkinnon.

T

ukiliittoon välittyy nuorten ja heidän perheidensä huoli siitä, että kehitys­ vammaisten nuorten on vaikea löytää koulutuspolkuja peruskoulun jälkeen.

Käytännössä moni jää ilman paikkaa. Osa pudokkaista päätyy muiden palveluiden, esimerkiksi päivätoiminnan asiakkaiksi, osa syrjäytyy kaiken ulkopuolelle. Mitä tilanteel­ le pitäisi tehdä? Mitä nuorisotakuu merkitsee meidän nuorillemme?

Uusi ammatillisen koulutuksen lainsää­ däntö tuli voimaan 1.1.2018. Seuraamme tarkkaan reformin toimeenpanoa ja arvioim­ me, miten ohjaus-, säätely- ja rahoitusjärjes­ telmän uudistuminen vaikuttavat erityistä tai vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiske­ lijoiden koulutukseen ja koulutukseen pää­ semiseen. Kaikille opiskelijoille tulee taata yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet.

A

mmatillisen koulutuksen reformin yksi tavoite on ”henkilökohtaista­ minen” eli pyrkimys ottaa entistä paremmin huomioon yksilö ja tämän valmiu­ det ja tarpeet. Miten tämä taataan meidän nuorillemme?

16

Lainsäädäntö edellyttää, että henkilökoh­ tainen osaamisen kehittämissuunnitelma laaditaan jokaiselle opintojen alussa. Erityi­ sen tuen tarpeet sisältyvät suunnitelmaan.

R

eformin myötä oppilaitosten rahoi­ tukseen vaikuttaa opiskelijamäärän si­ jaan aiempaa enemmän opiskelijoiden nopea työllistyminen. Erityisoppilaitoksissa mal­li herättää huolia. Miten vältetään se, että työllistymispainotus vaikuttaa opiske­ lijavalintaan ja vaarantaa kaikille kuuluvan perusoikeuden jatkokoulutukseen? Entä miten paine lisätä oppilasmäärää suhteessa resursseihin vaikuttaa lähiopetuksen, oh­ jauksen ja yksilöllisen tuen määrään?

Ammatillisessa koulutuksessa opiskeli­ joiden tulee saada ohjausta ja tukea sekä eri­ tyistä ja vaativaa tukea riittävästi hankkiak­ seen ammatillisen osaamisen. On selvää, että erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat tarvitsevat usein muita enemmän aikaa osaamisen hankkimiseen. Tämä on otettu huomioon lainsäädännössä sekä ohjaus-, säätely ja rahoitusjärjestelmässä.

E

nsikertalaisia suosiva opiskelijavalinta johtaa käytännössä siihen, että kehitys­ vammainen ihminen ei juuri koskaan saa mahdollisuutta toiseen tutkintoon tai alan vaihtamiseen, kuten muut kansalaiset.

Miten taataan, että YK:n vammaissopimuk­ sen artiklan 24 takaama oikeus elinikäiseen oppimiseen toteutuu?

Säädöksissä ei ole rajoitettu useamman tutkinnon tai muun osaamisen hankkimis­ ta, jos se on tarpeen. Jatkuva haku koulutuk­ seen mahdollistaa koulutukseen hakeutu­ misen ja pääsyn silloin, kun se on tarpeen.

M

oni vammainen nykynuori on käynyt peruskoulunsa tavalla tai toisella yhdessä oman ikäluokkansa kanssa.

Putoaminen erillisjärjestelmään aikuisuuden kynnyksellä voi viedä pohjan hyvin alka­ neelta osallisuudelta. Miten taataan, että osallisuuden tavoite toteutuu?

Lainsäädäntöuudistus on kokonaisuus, joka perustuu kaikille soveltuvaan yhtenäi­ seen ammatilliseen koulutukseen. Amma­ tillisessa koulutuksessa oli 2015 noin 23 000 erityistä tukea saavaa opiskelijaa, joista 86 prosenttia opiskeli ammatillisen koulutuksen järjestäjien koulutuksissa yhdessä muiden kanssa. Vain noin 3500 opiskelijaa opiskeli ammatillisissa erityisoppilaitoksissa.

Inkluusion ja osallistuvan koulutuksen kehittymiseen ovat vaikuttaneet myös ammatillisten erityisoppilaitosten järjestä­

misluvassa oleva erityisen tuen kehittämis-, ohjaus- ja tukitehtävä. Sen avulla on tuettu koulutuksen järjestäjiä konsultaatioilla, koulutuksilla ja kehittämishankkeilla.

Osa vammaisista opiskelijoista tarvitsee niin moninaisia ja laaja-alaisia opetukseen ja opetusjärjestelyihin liittyviä palveluja, että vain erityisoppilaitos mahdollistaa heidän kouluttautumisensa esteettömästi ja saavutettavasti.

T

ällä hetkellä tuettua oppisopimuskou­ lutusta käytetään Suomessa varsin vä­ hän verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Miten näette mallin tulevaisuuden?

Tuetun oppisopimuskoulutuksen nimellä toteutettiin muutama vuosi sitten opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kehittämis­ hanke. Siinä kehitettiin tukitoimia ja luotiin ohjekirja tuen tarpeen tunnistamisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan kehittämisen tueksi. Jatkossa ohjaus- ja tu­ kitoimet sisältyvät oppisopimusopiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämis­ suunnitelmaan.

”Tärkeämpää kuin se, mitä opiskelee, on se, että ylipäätään opiskelee.”

K

un itse valitsitte suuntaa peruskoulun jälkeen, millaiset asiat kenties huoles­ tuttivat tai pelottivat? Mitä sanoisitte nuorelle Sannille, jos nyt voisitte neuvoa häntä jotenkin?

Suomalaisen koulutusjärjestelmän vah­ vuus on siinä, että se ei sulje ovia. Jatko­­ -opin­tokelpoisuus on tärkeä osa ammatil­ lista koulutusta. Siksi valintojen tekeminen on Suomessa turvallisempaa kuin monessa muussa maassa.

Suuntasin peruskoulun jälkeen lukioon, kun taas pikkuveljeni menivät ammatil­ liseen koulutukseen. Molempia polkuja arvostettiin meillä kotona. Toivoisin, että mahdollisimman moni nuori saisi kotoa ja peruskoulusta vahvan perusluottamuksen, että elämä kantaa.

Tärkeämpää kuin mitä opiskelee, on se, että ylipäätään opiskelee. Koulutus on varmin tapa vaikuttaa oman elämänsä suun­ taan, ja uuden oppiminen avaa maailmoja.

Tulevaisuuden työelämästä tekee kiehtovan se, ettei kaikkia ammatteja vielä ole edes keksitty.

Ministeri antoi haastattelun sähköpostitse.

TEEMA: KOULUTIELLÄ

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

Työmarkkinoiden ovet auki TUETUN OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN AVULLA

Oululainen Antti Bäck opiskeli Nuorten Ystävien ja Ammattiopisto Luovin yhteistyöllä toteuttamassa tuetun oppisopimuksen koulutuksessa toimitilahuoltajaksi vuosina 2010–2013. Antti on siitä saakka ollut työsuhteisessa palkkatyössä päiväkoti Taikatahdissa. Ajatus palaamisesta avotyöhön muutaman euron korvauksella ei houkuta miestä yhtään.

17

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

Tohtori Marja Irjalan mielestä kehitysvam­ maisten avotyö on nykymuodossaan rakenteellista sortoa. Hän haastaa Suomen laiva- ja auto­ teollisuuden ottamaan mallia Saksasta.

O

ppisopimuskoulutus on vammai­ sille ihmisille hyvä väylä sijoittua avoimille työmarkkinoille. Tämän osoittaa Oulun yliopistossa syyskuussa 2017 tarkastettu väitöskirjani Osallinen, syrjässä, marginaalissa onnellinen? Tutkimus oppiso­ pimuskoulutuksen erityisopiskelijoista Suo­ messa ja Saksassa.

Haastattelin yhteensä 30 oppisopimus­ koulutuksen avulla ammattiin valmistunutta tai valmistumassa olevaa nuorta tai nuorta aikuista – puolet Suomessa ja puolet Saksas­ sa. He edustivat useita eri vammais- ja pit­ käaikaissairauksien ryhmiä. Tutkimukseni tulokset ovat vahva kannanotto vammaisten henkilöiden perusoikeuksien puolesta.

Suomessa paljon kasvunvaraa Ammatillisen koulutuksen reformiin liitty­ vässä keskustelussa oppisopimuskoulutus ja tarve lisätä sen käyttöä ovat olleet keskei­ nen teema. Koulutusmenetelmä nähdään vastauksena erityisesti ilman toisen asteen koulutusta oleville nuorille sekä aikuisille uudelleen kouluttautuville työnhakijoille.

Vähäiselle huomiolle on jäänyt se, että oppisopimuskoulutus ja sen avulla työllis­ tyminen avoimille työmarkkinoille voisivat lisätä myös vammaisten tai työn kannalta heihin verrattavien pitkäaikaissairaiden sekä osatyötyökykyisten henkilöiden yhdenvertai­ suutta yhteiskunnassa.

Oppisopimuskoulutuksen osuus ammatil­ lisesta erityisopetuksesta oli Suomessa Tilas­ tokeskuksen mukaan vuonna 2015 vain vajaat kaksi prosenttia, kun se esimerkiksi Saksassa kattaa suurimman osan, vajaat 90 prosenttia, ammatillisesta koulutuksesta, myös erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden osalta.

Halusin tutkimuksellani selvittää, tuot­ taako mallin valta-asema Saksassa osallisuu­ 18

den ja yhdenvertaisuuden kokemuksia sikä­ läisille vammaisille ja voitaisiinko tuloksia hyödyntää Suomessa.

Tutkimukseni suomalaisista osanotta­ jista valtaosa ilmoitti vammakseen kehitys­ vammaisuuden, saksalaisista vain kaksi.

Useimmat haastattelemistani saksalaisista olivat vaikeavammaisia, muun muassa lihas­ sairautta sairastavia ja pyörätuolia käyttäviä nuoria aikuisia.

Kaikkien toimintakyky ja soveltuvuus op­ pisopimuskoulutukseen oli todennettu en­ nen koulutukseen hyväksymistä. Varsinaista koulutusta edeltää harjoittelujakso, jonka ai­ kana opiskelijan soveltuvuus kyseiseen työ­ hön varmistetaan.

Useat suomalaiset haastatellut olivat elä­ neet ennen koulutuksen aloittamista määrä­ aikaisen kuntoutustuen tai työkyvyttömyys­ eläkkeen sekä muiden yhteiskunnan tukien

saatiin muutaman vuoden kokeilukauden jäl­ keen lakisääteiseksi vuonna 2015.

Menetelmän käyttö Saksassa oli kokeilu­ kauden aikana painottunut erityisesti vaikeas­ ti työllistyvien nuorten ryhmiin. Nyt paino­ pistettä ollaan siirtämässä entistä laajemmin eri tavoin vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten ammatilliseen koulutukseen.

Useimmat tutkimukseni osanottajista sekä Suomessa että Saksassa olivat sijoittuneet kou­ lutuksen jälkeen työsuhteeseen joko kokopäi­ vä- tai erityisesti Suomessa osa-aikatyöhön.

Tuntipalkkainen osa-aikatyö osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi nuorten ja nuorten ai­ kuisten kohdalla erityisesti sen jälkeen, kun useat heistä olivat aiemmin työskennelleet palkattomassa, ei-työsuhteisessa avotyössä.

Suomalaisista suurin osa palasi työkyvyttö­ myyseläkkeelle mutta niin, että he tekivät sen lisäksi koulutuksensa mukaista osa-aikatyötä.

” Vamma ei tee ihmisestä osatyökykyistä, mikäli hän suoriutuu kyseisestä työtehtävästä.”

MARJA IRJALA

varassa. Heidän eläkkeensä siirrettiin lepää­ mään ja he ansaitsivat alan työehtosopimuk­ sen mukaista palkkatuloa opiskelunsa ajan.

Työhönvalmentaja tarvitaan Muutamat erityisammattioppilaitokset ja sosiaalialan järjestöt Suomessa ovat ylläpi­ täneet vuodesta 2009 alkaen niin kutsuttua tuettua oppisopimuskoulutusta kehittämis­ hankkeena. Hyviä tuloksia menetelmän käy­ töstä on saatu muun muassa Pohjois-Pohjan­ maalla lievästi kehitysvammaisten nuorten työllistämiseksi avoimille työmarkkinoille.

Menetelmä edellyttää perinteiseen op­ pisopimuskoulutuksen malliin verrattuna ammatillisen työhönvalmentajan palkkaa­ mista yleensä 6–8 opiskelijan ryhmälle.

Kyse on tavanomaisen työssä oppimisen ja teoriaopiskelun sisältämän ammattitutkin­ non suorittamisesta yrityksessä tai muun työyhteisön palveluksessa ja työsuhteessa, jossa yhteiskunnan vastaantulo työantajan kustannuksissa on huomattava.

Koulutusmalli elää jatkuvan rahoituksel­ lisen epävarmuuden alla, toisin kuin esimer­ kiksi Saksassa, jossa se (Assistierte Ausbildung)

Noin kolmen vuoden opiskelun jälkeen ammattiin valmistuneet olivat työllistyneet avoimille työmarkkinoille ja muutamat opis­ kelun aikaiseen työpaikkaansa. Eläkkeen li­ säksi useat heistä ansaitsevat palkkatuloja lain sallimissa puitteissa, maksavat niistä veronsa ja kerryttävät ansiotulojensa mukaan parem­ paa vanhuuseläkettä tulevaisuutensa varalle.

Osa-aikatyöstä saatavat ansiotulot tiet­ tyyn määrään asti työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi on yleisesti ottaen huonosti tunnettu yhdistelmä.

Avotyö osa-aikatyöksi Tutkimukseni johtopäätöksissä totean, että on tärkeää erottaa vammaisuus tai pitkäai­ kaissairaus osatyökykyisyydestä tai työkyvyt­ tömyydestä, kuten myös työ- ja sosiaalioi­ keuden dosentti Jaana Paanetoja on todennut vuonna 2013 tarkastetussa väitöskirjassaan.

Kehitysvammainen ei ole osatyökykyi­ nen, mikäli hän suoriutuu kyseisestä työstä ja työtehtävistä. Vammaisen henkilön osaa­ minen, taidot ja työkyky tulisi arvioida en­ nakkoluulottomasti ja vahvuuksien näkökul­ masta tarkasteltuina.

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

TEEMA: KOULUTIELLÄ

Erityisen ilahduttavaa oli todeta osa-ai­ katyön merkitys haastattelemieni suoma­ laisten kehitysvammaisten kohdalla. Vain muutamankin tunnin päivittäinen työssä käynti oli heille suuri ylpeyden aihe, joka antoi kokemuksen arvokkaasta elämästä ja myönteisistä tulevaisuuden näkymistä.

Koska maassamme on kyse tuhansien työ­ elämän ulkopuolella olevien vammaisten tai pitkäaikaissairaiden joukosta, myös yhteis­ kunta hyötyisi merkittävästi oppisopimus­ koulutuksen nykyistä laajemmasta käytöstä.

Olennaista olisi saada hankkeeseen niin yri­ tykset kuin ammattijärjestötkin mukaan.

Saksassa myönteistä kehitystä edistää voi­ massa oleva kiintiölaki, jonka mukaan vähin­ tään 20 työntekijää työllistävän työyhteisön on palkattava viisi prosenttia työvoimastaan vammaisen statuksen omaavia henkilöitä.

Suomessa arvioidaan olevan pelkästään noin 3000 kehitysvammaista työikäistä ilman työtä, tai vaihtoehtoisesti ”armopalalla” eli 0–12 euron ahkeruusrahalla työkeskukses­ sa tai sen alaisessa avotyössä työskentelevää henkilöä, jotka eri tavoin tuettuina olisivat ky­ keneviä avoimien työmarkkinoiden käyttöön.

Väitöskirjani loppupäätelmissä totean, että YK:n vammaisten oikeuksien yleis­ sopimuksen vastainen tuottavaan työhön kuuluva avotyö tulisi kiireellisesti muuttaa lainsäädännön kautta osa-aikatyöksi. Siitä saatavat ansiotulot ovat merkittävä tulonlisä kehitysvammaiselle. Lisäksi malli kunnioit­ taisi hänen ihmisarvoaan työelämän yhden­ vertaisena toimijana.

Haaste Suomen teollisuudelle Elämäni vaikuttavimpia kokemuksia oli vie­ railu saksalaisella autotehtaalla, jonka 12 000 työntekijästä yli 900:lla oli vammaisuuden status. Tapasin työstään onnellisia ihmisiä,

MIKÄ OPPISOPIMUSKOULUTUS? OPPISOPIMUSKOULUTUS on noin kolme vuotta kestävä, suurimmaksi osaksi työpaikalla suoritettava ammatillisen koulutuksen menetelmä. Työpaikalle nimetään opintojen ohjaamisesta vastaava työpaikkakouluttaja. Opiskelija suorittaa samanaikaisesti teoriaopintoja ammatillisessa oppilaitoksessa.

Suomessa oppisopimuskoulutuksen organisoinnista vastaavat julkishallinnolliset oppisopimustoimistot ja -keskukset. Opiskelija on työsuhteessa ja saa yleensä minimipalkkaa vastaavaa palkkaa. Yhteiskunta korvaa osan kuluista työnantajalle.

Vammaiset opiskelijat tarvitsevat usein myös muuta henkilökohtaista tukea opiskelussaan, mihin tarpeeseen on vastattu palkkaamalla heille yleensä ryhmäkohtainen ammatillinen työhönvalmentaja.

monin tavoin vaikeavammaisiakin, jotka olivat päässeet karsintakokeiden jälkeen teh­ taalle ensin oppisopimuskoulukseen ja sen jälkeen vakinaiseen työsuhteeseen.

He työskentelivät autojen kokoonpa­ nolinjalla yhdenvertaisina työntekijöinä ko­ kopäivätyössä ansaiten samaa palkkaa kuin kaikki muutkin. He olivat osaltaan murta­ neet työyhteisön aluksi nihkeitä tai kieltei­ siäkin asenteita vammaisia kohtaan ja ko­ kivat olevansa onnen poikia ja tyttöjä kaikki tyynni.

En voisi kuvitella elämää ilman työtä, useat heistä totesivat. Oppaanani toimi tehdaskonsernin yhteinen vammaisten pää­ luottamusmies. Hänen sitoutumisensa työ­ paikan vammaisten oikeuksien puolustajana oli mykistävää. Tuon päivän jälkeen minussa heräsi toivo, että kyllä Suomessakin joskus.

Saksassa tuhannet vammaiset ihmiset ovat työllistyneet auto- ja lentokonetehtaille yhdenvertaisina työntekijöinä. Mikään ei tee tästä mahdotonta Suomessa. Väitöskirjani tulosten perusteella haastan laiva- ja auto­ teollisuuden avartamaan käsityksiään osaa­ vasta työvoimasta!

MARJA IRJALA

Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtori, ekonomi, järjestöneuvos, joka toimi Nuorten Ystävät ry:n pääsihteerinä 1990–2012.

Väitöskirja Osallinen, syrjässä, marginaalissa onnellinen? Tutkimus oppisopimuskoulutuksen erityisopiskelijoista Suomessa ja Saksassa (2017): jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-1600-3, tai jultika.oulu.fi/ > hae nimellä.

TYÖNANTAJAN PALKKAKUSTANNUKSET, KUN HÄN PALKKAA KEHITYSVAMMAISEN OPPISOPIMUSKOULUTETTAVAN Sosiaalialan työehtosopimus, suuntaa antava esimerkki (2013). Lähde: Nuorten Ystävät ry.

PALKKALUOKKA

PERUSPALKKA

G10

1 652,51 /kk

KOKONAISVIIKKOTYÖAIKA

38h 20min

Kyseessä lievästi kehitysvammainen opiskelija, jonka työaika 25 h/vko eli...

TYÖNANTAJAN SIVUKULUT NOIN

...eli kokonaiskustannukset ilman tukia

22%

1 179,00 /kk

Kun kyseessä on oppisopimuskoulutus, palkkaan voidaan tehdä 10 % alennus.

TÄLLÖIN PERUSPALKKA ON

1 487,00 /kk

TYÖAIKA ON

PALKKA TÄLLÖIN edellä mainitusta laskettuna

60%

967,00 /kk

kuntoutusraha

551

TUET koulutuskorvaus

250

yhteensä

TYÖNANTAJAN MAKSET­ TAVAKSI JÄÄ NETTONA

801 /kk

378 /kk 19

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

ELÄMÄN LIIKENNEVALOIHIN ” Jos haluamme, että lapset käyttäytyvät hyvin ja tulevat toimeen toistensa kanssa, meidän pitää opettaa heille näitä taitoja”, rehtori Ville Laivamaa sanoo.

Lappeen koulussa jokainen harjoittelee vuorovaikutusta ainakin tunnin viikossa.

20

TEEMA: KOULUTIELLÄ

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

Jutta Meuronen (vas.), Noona Juvonen, Ella Granqvist ja kaikki Lappeen koulun oppilaat ja opettajat ovat pohtineet paljon yhdessä, mitä toisten arvostaminen käytännössä tarkoittaa.

21

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

Teksti Tuula Puranen Kuvat Arttu Muukkonen LAPPEENRANTA

L

appeen koulun kehittämisessä on kes­ kitytty erityisesti siihen, että monen­ laiset lapset voivat käydä samaa koulua ja tuntea kuuluvansa samaan yhteisöön. ”Meillä kaikilla on vahva tarve tuntea it­ semme hyväksytyksi, ja tämän tunteen me saamme vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Siksi lasten on tärkeää oppia vuorovaikutus­ taitoja”, kiteyttää rehtori Ville Lai­­vamaa.

Lappeenrantalainen Lappeen koulu aloit­ ti toimintansa vuonna 2012. Ville Laivamaa kuvaa alkuvaihetta ”kaoottiseksi”. Oppilaita ja opettajia oli tullut monista eri kouluista, ja mukana oli paljon vahvaa tukea tarvitse­ via lapsia. Osa opettajista tunsi riittämättö­ myyttä uudessa tilanteessa. ”Heräsimme siihen, että yhteiset kasva­ tuslinjaukset puuttuivat”, Laivamaa sanoo. ”Onneksi pääsimme mukaan Jyväskylän yliopiston ProKoulu-hankkeeseen.”

Pro tulee sanoista positiivisesti ryhmässä oppien. Sen pohjalta koulu loi lapsilähtöisen hyvinvointimallin. ”Vaikka alun perin mallin kehittämisen tarve liittyi erilaisiin oppijoi­ hin, siitä ovat hyötyneet kaikki.”

Ei rangaista, vaan vahvistetaan Hyvinvointimallissa keskeistä on lapsen vahvuuksien tukeminen ja toivotun käyt­ täytymisen vahvistaminen. Lasta ei moitita vuorovaikutuksen puutteista, vaan mietitään pulmiin ratkaisuja. Lapsen omat voimavarat ja vahvuudet otetaan osaksi ratkaisua. ”Huomataan se hyvä, mitä lapsi tekee”, Ville Laivamaa sanoo.

Lapsen kiittämisen ja kehumisen täytyy liittyä konkreettiseen toimintaan. Kiitok­ seen on aihetta esimerkiksi silloin, kun lapsi auttaa toista tai toimii muuten oikein jossa­ kin tilanteessa. Opettajat vahvistavat lasten toivottua käyttäytymistä sanallisesti ja niin sanotuilla irtovihreillä. ”Kaikki tsemppaavat toisiaan ja saavat vihreitä. Sitten luokka tai koko koulu saa palkinnon”, 12-vuotiaat Aapo Bräysy, Otto Murtoaro, Nooa Matela, Matias Seppälä ja Eetu Laitinen kertovat. ”Tsemppaaminen tarkoittaa, että kan­ nustetaan, autetaan ja kehutaan. Jos jollakin on esimerkiksi kysyttävää jostakin asiasta, kerrotaan hänelle, miten se on.”

Luokan palkinto voi olla vaikkapa elo­ kuva, pieni määrä herkkuja tai vapaatunti.

22

Koko koulun palkintona saattaa olla hyvää ruokaa ja jälkkärinä jätskiä. Palkinnon voi saada myös jaksokohtaisten tavoitteiden saavuttamisesta. ”Viimeksi yleinen tavoite oli ’kiitä, kehu, kannusta’. Mutta se voi olla vaikka, että sii­ voan jälkeni tai autan tai olen ystävällinen ja reilu”, pojat kertovat.

Vihreä on myös kasvatuksellisten liiken­ nevalojen myönteisen palautteen väri.

” Emme lähde siitä, että inkluusio sopii kaikille, mutta useimmille se sopii.”

– VILLE LAIVAMAA

”Me näytämme vihreää, kun lapsi toimii hyvin”, Ville Laivamaa kertoo. ”Jos ei-toivottu toiminta jatkuu, näytäm­ me keltaista. Se on vahva signaali, ja yleensä ei-toivottu käyttäytyminen loppuu siihen.

Jos se jatkuu, näytämme punaista, ja silloin

”Lapsemme ovat ainutkertaisia. Meille on tärkeää, että koulussa sekä lasten että aikuisten on hyvä olla, mutta lapset ensin kuitenkin. Aikuiset saavat panna itsensä likoon tosissaan”, sanoo rehtori Ville Laivamaa.

tulee jokin seuraamus. Ei-toivottuun käyt­ täytymiseen puututaan aina, ja meillä on nollatoleranssi kaikenlaiselle kiusaamiselle ja väkivallalle.”

Kolmiportainen tuki Lapsilähtöinen hyvinvointimalli ottaa lasten yksilölliset erot huomioon kolmiportaisen tuen avulla. Tuen portaat ovat yleinen tuki, erityinen tuki ja tehostettu tuki. Tärkein tu­ kimalli on yleinen tuki, jonka kaikki lapset saavat. Ville Laivamaa luonnehtii sitä hyväk­ si koulunpidoksi. ”Yleisessä tuessa kaikki lapset tietävät, mitä heiltä odotetaan. Heitä palkitaan hy­ västä käyttäytymisestä ja vahvistetaan sitä”, hän kertoo. ”Tähän kuuluu myös se, että kaikki koulun aikuiset käyttäytyvät ja suhtautuvat asioihin suurin piirtein samalla tavalla. Jos on monenlaisia käytänteitä, lasten turvat­ tomuus lisääntyy. Varsinkin erityisen tuen oppilaille on tärkeää, että aikuiset toimivat johdonmukaisesti ja samalla tavalla.”

Lapset etenevät opinnoissa omaan tah­ tiinsa, mikä lisää hyvinvointia ja estää tur­ hautumista. Lapsia ei myöskään istuteta pitkiä aikoja pulpeteissa, vaan he oppivat toiminnan ja tekemisen avulla. Lasten osal­ lisuutta yhteisöön tuetaan kuuntelemalla heitä ja huomioimalla heidän mielipiteensä koulunkäyntiä koskevissa ratkaisuissa.

Myös struktuuri eli ennakointi lisää las­ ten hyvinvointia koulussa. ”Lapselle on jäsennettävä koulupäivän kulku ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Opettajat eivät voi toimia impulsiivisesti ja siirtyä yllät­ täen lyhyellä varoitusajalla johonkin, mistä ei ole etukäteen tietoa”, Ville Laivamaa kertoo.

Opetus muodostuu periodeista, ja jokai­ sella periodilla on omat tavoitteensa, kuten autan, otan mukaan, olen ystävällinen. Ta­ voitteissa on yhdessä lasten kanssa konkre­ tisoitu käytännön tasolle esimerkiksi välittä­ minen ja toisen arvostaminen.

Kun tarvitaan tehostettua tai erityistä tukea, lapsella on jo monia pulmia käyttäy­ tymisessä ja koulunkäynnissä. Niissäkin tavoite on, että lapsi pysyy kouluyhteisön jäsenenä. Ennen kuin tuen seuraava porras otetaan käyttöön, tarkistetaan, että edelli­ nen tai edelliset ovat kunnossa.

Tehostetussa ja erityisessä tuessa käyt­ täytymistä ohjataan hyvin yksilöllisesti ja monin menetelmin, ja kodin kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. ”Lapsella on kerrallaan yksi, korkeintaan kaksi tavoitetta. Toteutumista seurataan, sii­

TEEMA: KOULUTIELLÄ

tä annetaan palautetta ja kerrotaan huoltajil­ le”, Ville Laivamaa sanoo.

Kolmiportaisen tuen lisäksi koululla on toimintatapoja tilanteisiin, joissa lapsen koulunkäynti kriisiytyy niin, ettei erityinen­ kään tuki riitä.

Työpari jakaa ilot ja haasteet Lappeen koulun inkluusioluokissa opettajat työskentelevät erityisluokanopettaja – luo­ kanopettaja -työpareina. Erityisluokanopet­ taja Ritva Virtanen ja luokanopettaja Tanja Hyvärinen opettavat 6. A -luokkaa. ”Meillä on erityisen ja tehostetun tuen lapsia, ja yksi, jonka äidinkieli on muu kuin suomi”, Ritva Virtanen kertoo.

He kokevat työparina työskentelyn hyö­ dylliseksi. ”Toiselta saa tukea ja voimme paremmin käyttää sekä omia että toistemme vahvuuksia. Ja jää enemmän aikaa kohda­ ta lapsi! Kun meitä on kaksi ja joskus vielä avustajakin, on aikaa huomata yksittäisen oppilaan tarpeet”, Tanja Hyvärinen kertoo.

Ritva Virtanen lisää, että myös tuntien suunnittelu on helpompaa, kun tehtäviä voi jakaa ja miettiä sisältöjä myös yhdessä.

Nooa Matela (vas.), Eetu Laitinen, Aapo Bräysy, Matias Seppälä ja opettaja Tanja Hyvärinen ovat yhtä mieltä siitä, että kannustaminen toimii rangaitsemista paremmin. Hyvässä ilmapiirissä kaikilla on parempi olla yhdessä.

Työparin kanssa voi myös pohdiskella kas­ vatusta ja koulutyön tilanteita syvällisesti. ”Asioihin saa ainakin kaksi näkökulmaa”, hän sanoo.

Ritva Virtanen on työskennellyt pitkään erityisluokissa, eikä enää palaisi niihin. ”Yksi syy on se, että inkluusioluokas­ sa lapset saavat tukea ja mallia toisiltaan.

Yleisen tuen oppilaat tottuvat siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja yksi osaa yhtä, toi­ nen toista. He oppivat auttamaan ja otta­ maan toisia huomioon. Vahvemman tuen oppilaat saavat tukea ja mallia yleisen tuen oppilailta. Lisäksi koko luokka oppii yhteis­ vastuuta.”

Lapsilähtöisen hyvinvointimallin toteut­ taminen koulutyössä on palkitsevaa. ”Mi­ nusta on parasta, kun näen oppilaiden op­ pivan ja heidän ilonsa oppimisesta”, Tanja Hyvärinen sanoo.

Ritva Virtanen iloitsee eniten siitä, että vahvemman tuen oppilaat oppivat oikeita toimintatapoja. ”He eivät yritä pärjätä kes­ kenään jossakin, vaan oppivat muiden kans­ sa sosiaalisia taitoja. Sillä lailla he katsovat eteenpäin elämässä.”

Lapsilähtöinen hyvinvointimalli vaatii opettajilta herpaantumatonta sitoutumista ja koulupäivään voi sisältyä yllättäviä, haas­ taviakin tilanteita. Ritva Virtanen ja Tanja Hyvärinen kertovat, että työn haasteita ovat myös kiire ja riittämättömyyden tunne. Mo­ lemmat toteavat, että niiden kanssa on vain elettävä. ”On tehtävä parhaansa ja hyväksyttävä, että enempää ei pysty”, he miettivät.

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

”Onko kaikki hyvin?”

Ritva Virtanen ja Tanja Hyvärinen eivät muista saaneensa vanhemmilta negatiivista palautetta lapsilähtöisestä hyvinvointimal­ lista. ”Kun palautetta kysyttiin viime vanhem­ painillassa, he olivat tyytyväisiä siihen, että lapsilla on vuorovaikutustunteja ja heitä kannustetaan, sekä siihen, että meillä on ProKouluun kuuluvat tavoitteet”, Tanja Hy­ värinen kertoo.

Viimeisen sanan saavat oppilaat, 12-vuo­ tiaat Ella Granqvist, Jutta Meuronen ja Noona Juvonen. Miten lapsilähtöinen hyvin­ vointimalli toimii heidän näkökulmastaan – millaisia koulun aikuiset ovat? ”Opettajat ovat ystävällisiä ja ottavat las­ ten mielipiteet huomioon. He kysyvät usein, onko kaikki hyvin. He ovat myös pitäneet huolen, että lasten on mukava olla koulussa.

Tästä kaikesta tulee turvallinen olo.”

ProKoulu on tutkimustietoon perustuva käyttäytymisen ongelmien ennaltaehkäisemiseen kehitetty koko koulun toimintamalli, jota on kehitetty Opetus- ja Kulttuuriministeriön rahoituksella Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston sekä Niilo Mäki Instituutin yhteistyönä.

Lue lisää: www.prokoulu.fi.

Erityisluokanopettaja Ritva Virtanen tuntee saavansa työstään palkinnon, kun erilaiset lapset oppivat ja pärjäävät toistensa kanssa.

23

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

INKLUUS ERITY

KUN KEHITYSVAMMAINEN LAPSI

menee kouluun, kysymykset ovat isoja ja perustavanlaatuisia. Kiteytettynä: inkluusio vai erityiskoulu?

Kasvattaako vammaisten ja vammattomien yhteinen koulutie lapseni osallisuuteen? Antaako se elämän evääksi tunteen joukkoon kuulumisesta? Vai jääkö hän sittenkin yksin? Kiusataanko erilaista

sessa puolet tai alle puolet ajasta.

lastani ”tavallisten” joukossa?

Joka neljäs käy koulunsa kokonaan

Onko erityiskoulu paras tapa

erityisryhmässä ja joka kymmenes

varmistaa, että lapseni saa tarvit-

erot heidän peruskoulutuksensa

semansa tuen ja turvan? Vai onko

järjestämisessä ovat suuret. Erilaiset

On malli mikä hyvänsä, tärkeintä

erityisluokassa levotonta? Saako

integraatio- ja inkluusiomallit yleis-

on, että lapsi saa tarvitsemansa tuen

lapseni riittävästi huomiota, kun

tyvät, mutta myös erityisluokkia ja

oppimiseensa ja hyvään arkeen.

kaikki tarvitsevat paljon?

-kouluja on yhä paljon.

Kouluissa on oltava riittävästi peda-

Syksyn 2016 tilastot näyttävät

gogista osaamista ja – integraation

SUOMESSA ON yli 40 000 erityi-

tältä: Joka viides erityistä tukea

yleistyessä – riittävästi myös kou-

sen tuen oppilasta. Kuntakohtaiset

saava oppilas käy koulunsa koko-

lunkäynnin ohjaajia tai avustajia.

naan yleisopetuksen ryhmissä. Noin kaksi viidestä käy yleisopetuk24

erityiskoulussa.

TEEMA: KOULUTIELLÄ

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

IO VAI ISKOULU?

TOSIASIASSA MONET LAPSET ja

perheet eivät saa mahdollisuutta valita itse. Toinen tosiasia on se, että

Tanja Korhonen ja Aino Pekka-

vastaus perustavanlaatuisiin kysy-

nen perheineen tekivät erilaiset,

myksiin ei ole kaikille sama.

itselleen oikeat valinnat koulumallin

YK:n vammaissopimuksessa

suhteen. Yksi heitä kuitenkin yhdis-

luvattu kouluosallisuus toteutuu, kun

tää. Kumpikaan ei suostunut kunnan

vammainen lapsi ei joudu automaat-

tarjoamaan kaavaan.

antaa kunnille mahdollisuuden

tisesti taipumaan rakenteeseen,

MERJA MÄÄTTÄNEN

tähän, mutta ei suoraan pakota

jonka palvelujärjestelmä tarjoaa.

siihen. Siksi monet vanhemmat

Rakenteen kuuluu taipua lapsen

pelkäävät, että tiukassa taloudessa

tarpeeseen ja jokaisella pitää olla

avustajista tingitään. Tai että avus-

mahdollisuus valita.

Käytännössä perusopetuslaki

tajatilanteen valvonta jää väärällä tavalla heidän tehtäväkseen.

25

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

...

Peilikuvani? Äiti Jaana Latva-Äijö koputtaa Tanja-tyttären keittiönikkunaan, pullapussi mukanaan. Hymy toimii kahvikutsuna, tervetuloa kylään, äiti.

Normaaliuden mallioppija

TAVALLISEN KOULUN TYTTÖ Tanja Korhonen on yksi koulun keittiötiimin kantavista voimista.

Hän on palannut juurilleen, omaan peruskouluunsa. Sinne oli mukava palata – ihan tavalliseen kouluun, jota kaikki muutkin lapset kävivät.

Teksti Merja Määttänen Kuvat Laura Vesa SOMERO

T

anja Korhonen kulkee tottunein ot­ tein koulun keittiön ”puhtaassa pääs­ sä”. Se on työkieltä ja tarkoittaa tis­ kauspistettä, jossa päivän päätteeksi kaikki työkalut ja astiat pestään ja palautetaan pai­ 26

koilleen, jotta huomisen työt on taas hyvä aloittaa. ”Aamulla minun vastuullani on siivota pöydät. Sitten laitan maidot ja piimät. Aa­ mukahvin jälkeen olenkin sitten loppupäi­ vän puhtaassa päässä”, kertoo Tanja, ammat­ tiylpeyttä äänessään.

Koulussa on oppilaita 340, mutta keskus­ keittiö valmistaa aterioita muuallekin, joka päivä yli tuhat. Tanja, 28, liittyi keittiötiimiin elokuussa 2010, heti ammatillisen tutkinnon suoritettuaan.

Tanja Korhonen on oikeastaan palannut juurilleen. Tässä samassa somerolaisessa Jo­ ensuun koulussa hän aloitti oman koulutai­ paleensa 21 vuotta sitten. Alun perin hänet kyllä ohjattiin toisaalle, Härkätien erityis­ kouluun, mutta toisin kävi.

Minun pieni Tanjani ei tänne tule. Se oli äiti Jaana Latva-Äijön ensimmäinen ajatus tu­ tustumisreissulla Härkätien kouluun. Kou­ lussa oli parikymmentä oppilasta: kaikki seudun 1.–9.-luokkalaiset tarkkailuluokka­ laiset, apukoululaiset ja muut erityislapset. ”Tanja oli täysin mallioppija. Hirvitti aja­ tella, mitä hän siellä oppisi”, äiti muistelee. ”Ajattelin myös, että Tanjan pitää kui­ tenkin elää elämänsä tässä yhteiskunnassa, muiden kanssa. Miksi laittaisin hänet koulu­ vuosien ajaksi syrjään? Hän oli ollut jo päivä­ kodissa tavallisten lasten kanssa ja hänet oli siellä hyväksytty joukkoon. Olin nähnyt, että normaalius tuki Tanjan kehitystä.” ’Case Tanja’ oli Somerolla lajissaan en­ simmäinen: siihen asti erityiskouluun olivat menneet kiltisti kaikki, jotka sinne ohjattiin.

Jaana kävi tutustumassa toisen ja kolmannen­ kin kerran, ja varmuus kasvoi. Mieluummin hän hoitaisi Tanjan koulutuksen vaikka itse, kotiopetuksena.

Silloin perhe rakensi omakotitaloa ja asui rivitalossa Someron keskustassa. Härkätien koulu olisi sijainnut matkan päässä, mutta tavallisten lasten Joensuun koulu näkyi ko­ din ikkunasta. Niinpä he päättivät kolkuttaa oveen. Koulun opettajat haastattelivat Tanjaa ja totesivat, että tervetuloa muiden joukkoon.

Erityiskoulun loppu Ensimmäisistä kouluvuosistaan Tanja muis­ taa, että kavereita oli paljon ja että koulus­ sa oli kivaa. Hän pärjäsi omaan tahtiinsa ja oppi lukemaan toisen luokan keväällä ja kol­ mannen syksyllä.

Myöhemmin äidille kerrottiin, että kaksi poikaa yritti jossain vaiheessa ottaa Tanjan silmätikukseen. Opettaja ehti harkita äidil­ le soittamista, mutta luokka hoiti homman itse: muut nousivat puolustamaan Tanjaa ja kiusaaminen loppui alkuunsa. Ensimmäises­ sä joulujuhlassa Tanja sai kavereilta 200 jou­ lukorttia: enemmän kuin kukaan muu.

Oma henkilökohtainen avustaja tasoitti kouluarkea ja erityisopettaja kävi kerran vii­ kossa antamassa tukea. Ensimmäisen ja toi­ sen luokan Tanja kävi tavallisessa luokassa, vanhojen päiväkotikavereiden mukana. Kol­

TEEMA: KOULUTIELLÄ

mannella luokalla hän siirtyi pienryhmään, mutta vanhat kaverisuhteet jäivät.

Tanjan vanavedessä tuli muitakin, jotka valitsivat erityiskoulun sijasta muiden jouk­ koon menemisen.

Ainoa poikkipuolinen palaute tuli eräältä kunnan virkamieheltä, joka kerran pysäytti Jaana Latva-Äijön kadulla. ”Hän kysyi, että ymmärränkö minä, mitä olen mennyt te­ kemään. Että kaikki Härkätien lapset eivät pärjää muualla ja pian erityiskoulua ei enää ole. Ajattelin, että se ei ole minun ongelmani.

Minun tehtäväni on ajatella Tanjaa.”

Hänen tietämättään sivistystoimen johta­ ja oli jo jonkin aikaa suunnitellut integraatio­ mallin kehittämistä Somerolla. Kun Tanjan koulun aloittamisesta oli kulunut vuosi, eri­ tyiskoulumallia alettiin purkaa.

Entisessä Härkätien koulussa on nyt mo­ nenlaista harrastustoimintaa – Tanjakin on käynyt siellä napatanssitunneilla.

Itsenäistymisen oppivuodet Kun tuli aika ajatella jatkokoulutusta, vaihto­ ehtoja oli käytännössä neljä. Kaikissa Tanja kävi koulukokeilussa.

Aitoo ei vain tuntunut omalta. Perttulassa tuli vastaan niin iso ja jäykkä ovi, että pieni­ kokoinen Tanja ei ylettynyt avaamaan sitä.

Bovalliuksen Turun yksikön asuntolassa ei ollut yövalvontaa, mikä pelotti 16-vuotiasta ja tämän äitiä. Laitilan yksikössä oli, ja se tuntui muutenkin sopivalta.

Tanja kävi Laitilassa vuoden ammat­ tiopintoihin valmentavaa Valma-koulutusta ja sitten jatkoi kolmivuotiseen suurtalous- ja catering-alan tutkintokoulutukseen.

Koulumatkat jännittivät aluksi. Bussia piti vaihtaa Turussa mennen tullen ja paluu­ matkalla kävi kaksi kertaa niin, että Some­ ron bussi ei odottanutkaan Laitilasta myö­ hässä tulevaa bussia. ”Juu, silloin olin hädissäni”, myöntää Tanja. Ja kun hän on hädissään, hän ei vastaa puhelimeen. Niinpä hädästä raivopäinen äiti soitteli Turun matkahuoltoon ja pani sen jär­ jestykseen. Lopulta tyttö saatiin kotiin. ”Mutta onneksi se tapahtui vain kaksi kertaa neljän vuoden aikana”, Jaana kiittää.

Kouluvuosien aikana Tanja itsenäistyi. ”Viimeisen vuoden asuin itsenäisesti B-ta­ lossa”, hän kertoo.

Valmistuessaan hän oli 20-vuotias ja yhdestä samaa mieltä äitinsä kanssa: hän ei lapsuudenkotiin palaisi. Parikymppiset muuttavat omilleen – eivät takaisin kotiin.

Ryhmäkotiin hän ei olisi päässyt, koska paikoista oli tuolloin kova pula Somerolla.

Kaupungin vuokratoimisto tarjosi kahta ri­ vitalokaksiota. Toisessa olisi ollut tuttuja ke­ hitysvammaisia naapureita, toinen oli ihan tavallinen ”kovan rahan” asunto. Tanja kävi molemmissa ja valitsi sen tavallisen.

Samana kesänä tapahtui toinen ”onnen­ potku”. Mummi päätti muuttaa 50 Vaasassa vietetyn vuoden jälkeen Somerolle. Jaana järjesteli asuntoasiaa. ”Ajattelin, että Tanja ja äiti sopivat tois­ tensa seuraneideiksi, kun minusta ei siihen kumminkaan ole”, Jaana nauraa.

Nyt Tanjan ja Mummin kotien välissä on yksi asunto. ”Me tavataan joka päivä. Olem­ me molemmat kovia menemään, mutta ty­ kätään olla myös yhdessä”, Tanja sanoo.

Ensimmäisessä joulujuhlassa pieni Tanja sai kouluka­vereilta 200 joulukorttia.

Monien lapsuuskavereiden kanssa yhteys on säilynyt läpi vuosien.

Eri lapset, sama koulu Alun perin Joensuun koulua ehdotti työssä­ oppimispaikaksi Laitilan opiston opettaja Niina Viljakainen. Ajatus tuntui Tanjasta heti mieluisalta, koska koulusta oli paljon lämpimiä muistoja.

Ensimmäisen viikon ajan opettaja oli myös mukana keittiöllä ja auttoi oppimaan tehtävät vaihe vaiheelta. Työt alkoivat sujua ja Tanjasta alkoi tuntua, että tännehän voisi vaikka jäädä.

Koulu tarjosi avotyötä viisi päivää vii­ kossa. Toinen harjoittelupaikka, Someron ABC-huoltamo, olisi tarjonnut palkkatyötä kaksi ja puoli päivää viikossa. Taas Tanja sai valita. Hän tunsi olevansa niin ”toiminnan ihminen”, että halusi tekemistä viideksi päi­ väksi viikossa. ”Nyt lapset ovat vaihtuneet, mutta kou­ lu on sama”, Tanja miettii. Ja uusilla lapsilla on tutut, ikiaikaiset tavat. Enimmäkseen he ovat mukavia, mutta joskus joku käyttäytyy huonosti tai kiusaa toista. ”Jos näen kiusaamista, menen sano­ maan, että noin ei saa tehdä.”

Huolellinen, tehokas, reipas. Omatah­ toinen. Tunnollinen, huomaavainen ja em­

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

paattinen. Kun Tanja katoaa kulman taakse, keittiön naiset kertovat, millainen Tanja on työkaverina. ”Jos hän on joskus sairauslomalla, poissa­ olon kyllä huomaa”, sanoo Nina Rosenblad. ”Tanjan kanssa on aina ollut helppo olla ja toimia”, tiivistää pomo Eini Moisander. ”Meidän työyhteisö on muutenkin sellai­ nen, että jos jollakulla on joku harmi, siitä voidaan puhua. Ja ilot iloitaan yhdessä.”

Vertaisuus vahvistaa Työpäivän päätteeksi Tanja kävelee kotiin kilometrin verran. ”Tässä on kiva asua. Saa olla omissa oloissa ihan rauhassa. Pärjään hyvin”, hän sanoo ja laittaa vieraille kahvin tippumaan. ”Tanja pärjää”, Jaana-äiti vahvistaa. ”Hän kasvoi kolmesta sisaruksesta kes­ kimmäisenä ja sai samat vaatimukset kuin muutkin. Se valmisti elämään.”

Perhe muutti Espoosta Somerolle, kun Tanja oli pieni. ”Minä olin täällä kai vähän outo, kun en ymmärtänyt hävetä Tanjaa”, Jaana nauraa.

Hän otti tytön mukaan sinne, minne muut­ kin menevät, vaikka joskus joku ihmetteli päin naamaa. ”On surullista nähdä, että kehitysvam­ maisia lapsia piilotellaan ja hävetään. Pa­ himmillaan lapsi syrjäytetään jo omassa perheessä.”

Jaana Latva-Äijö työskentelee nykyisin KTO:n Paimion yksikössä kehitysvammais­ ten asumisyksikön palveluesimiehenä. Kun lapset olivat pieniä, hän oli monta vuotta kotona ja oppi hiljalleen myös tuntemaan muita kehitysvammaisten lasten perheitä.

Jossain vaiheessa kunnan sosiaaliohjaaja eh­ dotti, että voisiko Jaana kutsua vanhemmat koolle, kun hän kerran tuntee ihmisiä. Kun­ ta tarjosi tilat ja lastenhoidon. ”Syntyi Kehutut, 15 perheen porukka, joka kokoontui kymmenen vuotta. Kokoon­ tumiset hoidettiin soittoringillä, kun muita välineitä ei ollut.”

Osa porukasta toimii yhä tukiyhdistyk­ sessä, kuten Jaanakin. Tällä hetkellä hän on Someron Kehitysvammaisten Tuen ja Varsi­ nais-Suomen tukipiirin sihteeri. Hän on huo­ mannut, että lapsiperheille yhdistystoiminta ei vielä tunnu tärkeältä. Monet heräävät liit­ tymään mukaan nuoruuden nivelvaiheessa, kun isot tulevaisuuden kysymykset nousevat.

Yhdistystoiminnan painopiste kallistuu edunvalvontaan: yhdistystoimijoiden asian­ tuntemusta on kysytty ja kuultu niin asumi­ sen kysymyksissä kuin vapaa-ajan toimin­ 27

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

... nan järjestämisessä. ”Yksi esimerkki

on tuo tuossa”, Jaana toteaa ja viittaa Tanjan ikkunasta näkyvään ryhmäkoti Tuulentupaan.

Ryhmäkodin kanssa on sovittu, että Tanja voi käydä syömässä siellä.

Käytännössä tulee käytyä harvoin, koska mikroruokaa on helppo läm­ mittää, ja viikonloppuisin Mummi usein kokkaa. ”Joskus leivon itse, vaikka kakkua”, Tanja kertoo. Viimeksi hän kutsui äi­ din kylään ja yllätti vetämällä tuoreita joulutorttuja uunista.

Tuulentuvassa on kuitenkin kiva käydä kavereiden luona.

Rakkautta ja unelmia Melkein joka ilta Tanjalla on jotain tekemistä: laulupiiri Huopikkaiden ja sisupartion lisäksi vapaa-ajan oh­ jaaja järjestää toimintakeskuksessa monenlaista mukavaa arki-iltoina: lei­ vontapiiriä, karaokea, pelejä, elokuvia, kosketusterapiaa, Kipinän kuppila...

Kesäisin Tanja käy joka perjantai-ilta­ na Esakalliolla tanssimassa ja talvella toisinaan Teeriharjulla. ”Tänä iltana lähdemme Saloon laulamaan karaokea Ihme ja kumma -kahvilaan”, Tanja ilmoittaa.

Karaoke ei edes jännitä, toisin kuin seurakuntasalissa laulaminen. Ihan parasta on laulaa Popedaa ja Pitkää kuumaa kesää. ”Ensi kesänä mennään äidin kanssa Ratinan stadionille Pope­ daa katsomaan.”

Poikaystävä Ramin kanssa he soit­ televat joka ilta noin kello yhdeksältä, vuorotellen. Rakkaus löytyi vuosia sit­ ten, kun Rami oli laittanut kirjeenvaih­ toilmoituksen Leija-lehteen. Ensin al­ koi kirjoittelu, sitten soittelu. Ainakin pari kertaa vuodessa kyläillään puolin tai toisin – useimmiten niin, että Jaa­ na-äiti lähtee kuskiksi Kyröskoskelle.

No tuleeko joskus ikävä, kun toi­ nen asuu kaukana? ”Ei tule, kun voi aina soittaa.”

Kun elämä on niin hyvin tasapai­ nossa, mistä ihminen vielä unelmoi? ”Unelmoin elämäni ensimmäi­ sestä miljoonan euron lottovoitosta.

Ostaisin digitaalisen pianon ja opette­ lisin säestämään itseäni. Loput laittai­ sin pankkiin.”

Joka viikko Tanja lämmittää saunan ja viettää oman saunaillan.

28

ERITYISKOULU ON TURVALLINEN Aino Pekkanen on kiinnostunut monista asioista, jotka vievät helposti mukanaan. Karkailutaipumuksen

”Ainolla on ehtymätön tiedonjano. Hän on kehittynyt paljon. Emme olisi tässä, jos Aino ei olisi päässyt hänelle sopivaan kou­ luun”, sanoo Ainon äiti Anni Pekkanen.

takia Aino on jatkuvasti valvottava.

Perhe muutti Helsinkiin, koska ison kaupungin koulusta löytyi turvallisuutta, osaamista, pienryhmiä ja yksilöllistä opetusta.

Teksti ja kuvat Kati Ranta HELSINKI

A

ino Pekkanen on puhelias ja etevä 12-vuotias tyttö, jota kiinnostavat vä­ rit ja korut monien muiden asioiden ohella. Heti ovensuussa Aino esittää niin vaikeita kysymyksiä, ettei haastattelija osaa niihin vastata. ”Mistä väreistä sä tykkäät? Mikä on sun lempiväri? Onko sulla koruja? Kuinka mon­ ta? Mitä ihonhoitotuotteita sä käytät?”

Perhe muutti Ainon koulun takia Aino sai kolmevuotiaana autismidiagnoosin ja kouluiässä lievän kehitysvammadiagnoo­ sin. Ennen Ainon koulun alkua perhe asui Mäntsälässä. Äiti Anni alkoi selvittää kou­ luvaihtoehtoja aikaisessa vaiheessa. Hän oli huolissaan Ainon turvallisuudesta tämän kar­ kailutaipumuksen takia. Myös henkilökun­ nan kyky vastata Ainon haasteisiin mietitytti. ”Mäntsälässä samalla erityisluokalla olisi ollut hyvin monenlaisista haasteista kärsiviä oppilaita. Kun juttelin koulun erään opetta­ jan kanssa, hän kysyi, mitä se autismi on.”

Perhe kävi tutustumassa autismiluokkaan Helsingissä. Sekään ei vakuuttanut Annia. ”Olin kauhuissani. Luokkaan oli tulossa kahdeksan oppilasta ja yksi tai kaksi avus­

TEEMA: KOULUTIELLÄ

Ainon koulussa on aidattu piha. Tärkeintä siellä ovat kuitenkin ihmiset: hyvät opettajat, ohjaajat ja koulukaverit.

tajaa. Koululla oli vain osittain aidattu piha.

Mietin, miten Aino pysyy siellä. Hän on täy­ sin valvottava. Kun hän näkee jotain kivaa, hän lähtee heti sen perään.”

Lastenklinikalla käytiin läpi palveluita ja ehdotettiin Ainolle Solakallion koulua, joka tuntuikin vastaavan Ainon tarpeisiin. ”Päätimme muuttaa Helsinkiin Ainon koulun takia. Muutto oli itsestään selvä pää­ tös, koska koulua Lastenlinnassa suositel­ tiin”, Anni kertoo.

Anni ja Ainon isä Antti Pöhö olivat jo töis­ sä Helsingissä, joten muutto ei ollut heille korkean kynnyksen takana. Perhe muutti Ai­ non toisen mummun läheltä Mäntsälästä toi­ sen mummun lähelle Helsingin Vuosaareen. ”Ainolle muutto oli vaikeampi. Hän pyrki lähtemään ovesta ulos kotiin ensimmäiset puoli vuotta. Välillä kyllä itsekin haikailen Mäntsälän tilaa ja rauhaa, mutta nyt elä­ mämme on täällä”, Anni sanoo.

Erityiskoulussa on erityisosaamista Aino käy Solakallion kuudetta luokkaa Hel­ singin Itä-Pakilassa. Solakallion koulu on 54 oppilaan erityiskoulu, jossa on 9 kuuden op­

pilaan luokkaa. Koulun kaikki oppilaat ovat kehitysvammaisia tai autisminkirjon piden­ netyn oppivelvollisuuden oppilaita.

Oppilailla on haasteita toiminnanoh­ jauksessa ja kommunikoinnissa, oppimisen vaikeuksia arjen toiminnassa sekä erityisiä oppimisympäristön vaatimuksia. ”Muistan Solakallion rehtorin sanat: tän­ ne ei jouduta, tänne päästään”, Anni kertoo. ”Kaiken kaikkiaan suuressa kaupungissa monet palvelut ovat eri tasolla kuin pienessä kunnassa. Erityiskoulussa on valmiudet vas­ tata yksilöllisiin haasteisiin, pienet ryhmät ja melkein jokaista lasta kohden yksi aikuinen.

Myös turvallisuusratkaisut on tehty ajatellen lapsia, joilla on karkailutaipumuksia.” ”Erityiskoulussa lapsi saa tarvitsemansa huomion. Opettajat ja avustajat ymmärtävät lasten erilaisia tarpeita. Aino aloitti kotita­ louden jo viidennellä luokalla ja englannin opiskelun pari vuotta sitten. Koulussa keski­ tytään niihin arjen toimiin, jotka ovat lapsen kannalta tärkeitä.”

Perheelle ehdotettiin vuosi sitten, että Aino siirtyisi Malmin peruskoulun autismi­ luokalle. Ainon äiti ja isä kävivät tutustumassa luokkaan, mutta siirto ei tuntunut hyvältä aja­ tukselta. Ainolla ei ollut valmiuksia siirtoon, eikä Malmillakaan pidetty ajatusta hyvänä.

Nyt selvityksessä ovat eri vaihtoehdot, koska Solakallioon olisi muitakin tulijoita. ”Jos joku avustaja vaihtuu, se näkyy Ainon käytöksessä. Pysyvyys on autisteille tärkeää.

Lisäksi murrosikä on tulossa. Emme tiedä, mitä se tuo tullessaan”, Anni pohtii.

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

”Voidaanko tavallisessa koulussa huomi­ oida erityistarpeet? Saako lapsi siitä mitään, jos kokee olevansa kaikessa huonompi kuin muut? Erityiskoulussa jokainen saa edetä oman kyvyn, osaamisen ja yksilöllistetyn opetussuunnitelman mukaan. Tämä on tie­ tysti yksilökohtaista, ja joillekin tavallinen luokka voi sopia. En lähtisi linjaamaan, että kaikki pitää laittaa samaan muottiin. Olen kuitenkin varma, ettei Aino olisi kehittynyt tällä lailla ilman erityiskoulua ja huomiota, jonka siellä saa”, Anni painottaa.

Koulusta saa eväät elämään Mitä Aino itse tykkää koulusta? ”Joskus tykkään, joskus en. Tykkään koti­ taloudesta, väreistä ja ihonväreistä. On kiva, kun on erivärisiä ihmisiä. Tykkään musasta, eläimistä, harmaista haikaroista ja ruskeista kissoista”, Aino sanoo. Äidin mielestä tulevaisuudessa Helsinki ei välttämättä ole paras paikka Ainolle. ”Itsenäistymisvaiheessa rauha ja hiljai­ suus voisivat olla Ainolle hyväksi. Haavei­ len, että Aino pääsisi asumaan ryhmäkotiin omakotitaloon luonnon lähelle. Ja ehkä am­ mattikoulun kokkilinjalle.”

Haaveet ja huolet ovat samoja kuin kaikilla vanhemmilla: miten lapsi pärjää ja pysyy tur­ vassa myös tulevaisuudessa. Tähän vaikutta­ vat merkittävästi koulu ja siellä opitut taidot.

Hyvä koulu, opettajat ja ohjaajat antavat tär­ keät eväät erityislapsen elämään.

Ainon perhe muutti Mäntsälästä Helsinkiin Ainon koulun takia. Kuvassa Aino, äiti Anni ja sisko Aili.

Ei kaikkia samaan muottiin Inkluusio ja integraatio ovat nykyään pinnal­ la erityislasten kasvatuksessa. Mitä ajattelet siitä? ”Joillekin integraatio voi sopia. Itse näen kaukaisena, että Aino menisi tavalliselle luokalle. Ainolle on tärkeää riittävä apu ja rauhallinen oppimisympäristö. Kovat äänet häiritsevät Ainoa. Haasteena on edelleen turvallisuus. Karkailutaipumus ei ole pois­ tunut. Hyvä ajatus voisi olla käydä joillakin tunneilla tavallisessa luokassa.” ”Sosiaaliset taidot ovat Ainolle haaste. On vaikea käsitellä sitä, että on erilainen. Pikku­ sisko Aili voi mennä yksin kouluun ja kave­ reille. Aino ihmettelee, miksi hän ei voi.”

29

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

Marraskuussa yhteensä 19 nuorta teki TET-harjoit­ telunsa eduskunnassa.

TET-HARJOITTELUSSA EDUSKUNNASSA

Mukaan #tavoitteenatyö -­kampanjaan lähti 37 kansanedustajaa, kolme eduskuntaryhmää sekä eduskunnan laitoshuolto.

Teksti ja kuvat Miinukka Tuominen-Hakola HELSINKI

yhteistyö­ ryhmä (VAMYT) ja Kehitysvammaliitto haas­ toivat kansanedustajat ja eduskuntaryhmät ottamaan kehitysvammaisia nuoria TET-har­ joitteluun. Haaste otettiin hienosti vastaan ja TET-viikko opetti paljon – sekä nuorille että kansanedustajille.

Kaikkien osapuolten palautteen mukaan #tavoitteenatyö-kampanja oli hyödyllinen.

Kansanedustajat kiittivät erityisesti siitä, että he pääsivät näkemään kehitysvammais­ ten nuorten kyvyt. ”Heissä on potentiaalia ja kykyä paljon enemmän kuin tiedetään”, ilmaisi yksi edustajista palautteessaan.

Kansanedustajat ja muu henkilökunta olivat myös aidosti kiinnostuneita kehitys­ vammaisten ihmisten työllisyystilanteesta, unelmista ja myös ongelmista elämässä.

TET-harjoittelun käytännön asioista ja nuorten ohjauksesta kantoivat päävastuun kansanedustajien avustajat. Myös heidän palautteensa on positiivista. ”Olin yllättynyt siitä, miten perehtyneitä nämä upeat koulu­ laiset olivat politiikkaan ja valtakunnan asioi­ hin. Heidän innostuneisuutensa oli vaikutta­ vaa. TET-harjoittelun pitää olla jokavuotista tästä lähtien”, totesi yksi avustajista. itse olivat tyy­ tyväisiä. Heidän mielestään viikko oli in­ nostava ja opettavainen. Eduskunnassa oppi monia uusia asioita, joita he eivät olleet aiemmin tehneet.

Yksi mukana olleista kouluavustajista kommentoi viikon merkitystä näin: ”Jakso kohotti harjoittelijan itsetunnon aivan uu­ delle tasolle. Hänestä tuli päivä päivältä roh­ MYÖS TET-HARJOITTELIJAT

30

KUVA : KEHITYSVAMMALIITTO

EDUSKUNNAN VAMMAISASIAIN

keampi ja avoimempi. Kaikki tehtävät olivat juuri sellaisia, että hän suoriutui niistä niin hyvin, että hän hämmästyi itsekin. Hän sai paljon uusia kokemuksia ja uutta intoa opis­ keluun.”

Itse seurasin TET-harjoittelua eduskun­ nassa tiiviisti ja olen varma siitä, että viikko tulee vaikuttamaan nuorten loppuelämään.

Tunne vahvistui, kun kuulin yhden nuoren sanovan: ”Jos pärjään eduskunnassa, pär­ jään ihan missä vaan.”

Eduskunnan TET-viikon lopuksi kansan­ edustajat jatkohaastoivat muita työyhtei­ söjä ottamaan kehitysvammaisen nuoren TET-harjoitteluun tai tarjoamaan palkkatöi­

Ylhäällä: Sari Sarkomaan avustaja Sina Nordman (takana) ohjasi TET-harjoittelija Peppi-Lotta Kinnusen työtä.

tä. Osa haastetuista on jo ilmoittanut otta­ vansa haasteen vastaan ja toivottavasti muut­ kin lähtevät mukaan.

Tulemme seuraamaan #tavoitteenatyö­ ­ -kampanjan leviämistä ja toteutumista sekä tarjoamme tukea ja apua työnantajille.

Kirjoittaja toimii viestinnän ja vaikuttamistoiminnan asiantuntijana Kehitysvammaliitossa.

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

ILMOITUS

ILMOITUS

TEEMA: KOULUTIELLÄ

LEHTIMÄEN OPISTO Lehtimäen opisto on erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevien henkilöiden oppilaitos. Opisto järjestää koulutusta, joka lisää tasa-arvoa ja elämänlaatua, edistää hyvinvointia ja terveyttä sekä ehkäisee yhteiskunnallista ja sosiaalista syrjäytymistä.

Opintolinjoille osallistuu vuosittain 60-80 opiskelijaa.

Pitkäkestoisen koulutuksen kaksi opintolinjaa on suunnattu peruskoulun päättäneille erityistä tukea tarvitseville nuorille.

Näiden opintolinjojen kesto on vähintään 1-4 vuotta.

Opistolla järjestetään myös koulutuskokeiluja, yksilöllisiä opintojaksoja sekä asumisvalmennusopintoja.

Tarjoamme vuosittain Kelan sopeutumisvalmennuskursseja vaikeavammaisille lapsille perheineen.

Aikuisopiskelijoille on tarjolla aikuisopintolinja tai opintoseteliopinnot.

Opistolla on oma ratsastustalli ja maneesi sekä uimahalli ja kuntotalo.

ERITYISOPETUKSENA

Koulutus on tarkoitettu opiskelijoille, joilla on jokin erityisen tuen tarve kuten vamma, sairaus tai kehityksen viivästyminen. Koulutus alkaa 9.8.2018.

HAKUAIKA 14.3. klo 8.00 - 4.4.2018 klo 15.00

Hakeminen tapahtuu opintopolku.fi-sivuston kautta. Nettihakemuksen on oltava tallennettuna tai paperihakemuksen on oltava perillä Opetushallituksessa viimeistään 4.4.2018 klo 15.00.

Kaikki hakijat kutsutaan valintatilaisuuteen.

KAARISILTA RY

Villähteentie 458, 15540 Villähde puh. 040 733 2363, www.kaarisilta.fi

ILMOITUS

ILMOITUS

Kys ym Opistotie 1, 63500 Lehtimäki v i r i k e y ö s s u o kur sse sittuja 0400 365 375, 040 580 8793 jam me https://www.lehtimaenopisto.fi !

AMMATILLISEEN PERUSKOULUTUKSEEN VALMENTAVA KOULUTUS (VALMA)

Miksi elämän pitää olla niin ruusujaisastumaaa! n! n

Tule meille opiskelemaa

• Virtaset - eväitä elämään 43 ov • TaideVirtaset - eväitä elämyksiin 43 ov • Himaset - eväitä itsenäiseen asumiseen 43 ov • Seppäset - eväitä työelämään 15 ov PERUSKOULUA KORVAAVA ERITYISKOULU OPETUSTA ESILUOKASTA KYMPPIIN

Opiskeluaika: 43 ov linjat 27.8.2018 - 31.5.2019 15 ov linja 27.8.-19.12.2018. Haku päättyy 31.5.

Lisätiedot: Sari Hiltunen p. 040 8073 512

www.kpedu.fi/kansanopisto Marjatta-koulu 0440 771220 | marjatta-koulu@marjatta-koulu.fi

Keski-Pohjanmaan kansanopisto

Opistontie 1, Kälviä, info.kansanopisto@kpedu.fi

31

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

KAIKKI LIIKKUU – KÄRRY KIERTÄÄ Malike ja sen verkostot tuovat uusia keinoja koulu­ maailman osallisuuteen.

Kun kaikki pääsevät mukaan liikuntatunneille ja retkille, koko kouluyhteisö voi löytää uutta iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Teksti Soile Honkala ja Susanna Tero Piirros Tussitaikurit Kuva Soile Honkala

V

uosien varrella Malikkeen toimin­ nassa on kuultu vanhempien huolta siitä, että heidän vammaiset lapsen­ sa eivät pääse osallistumaan koulussa yhden­ vertai­sena muiden kanssa.

Liian usein lapset jäävät liikuntatunneilla ryhmäliikunnan ulkopuolelle ja viettävät lii­ kuntatunnin terapiassa tai avustajan kanssa kahden. Jotkut lapset on vapautettu liikun­ tatunneista kokonaan ja kaikki eivät pääse mukaan koulun retkille.

YK:n vammaissopimuksen artikla 30 edellyttää, että vammaisten lasten tulee voi­ da osallistua yhdenvertaisesti muiden kanssa virkistys-, vapaa-ajan- ja urheilutoimintaan, myös koulussa, mutta tämä ei käytännössä aina toteudu. Malike on halunnut vaikut­ taa asiaan ja lähtenyt yhdessä verkostojensa kanssa etsimään ratkaisuja, joilla voidaan lisätä lasten osallisuutta koulumaailmassa.

Toimintavälineitä käyttöön koululle Yksi ratkaisu on Malikkeen ja Soveltavan lii­ kunnan apuvälinetoiminta SOLIA:n uusi toi­ mintamalli ”Kaikki liikkuu – kärry kiertää”.

Sen tavoitteena on lisätä koululaisten osal­ listumista koululiikuntaan, välituntileikkei­ hin ja koulun retkiin.

32

Kaikki liikkuu – kärry kiertää -toimintamalli tarjoaa kouluyhteisöille kokemuksia siitä, millaisia apuvälineitä osallistumiseen tarvitaan ja millaista riemua kaikkien mukaan pääseminen tuottaa.

Ronja (vas.) ja Lilja Muhojoki osallistuivat Loskaluisteluun Oulun Raksilassa.

Malike järjesti tapahtuman yhdessä useiden eri järjestöjen ja yhteistyökumppanien kanssa.

TEEMA: KOULUTIELLÄ

Lisää tiedotusta ja koulutusta Koulun henkilökunnalla saattaa olla halua ja innostusta, mutta ei välttämättä riittävästi tietoa osallistumiseen tarvittavista välineistä tai niiden saatavuudesta ja käytöstä. Siksi kärrykampanjan lisäksi suunnitteilla on tie­ dotuskampanja yhdessä muiden järjestöjen ja toimijoiden kanssa.

Kampanjan tavoitteena on antaa tietoa perheille ja koulun henkilökunnalle osalli­ suuden lisäämisestä koulussa. Työn alla on muun muassa esite ja piirrosvideo.

Tänä vuonna toteutetaan myös Ulos ta­ losta, pois pihasta -toimintavälinekoulutus yhteistyössä Niittyvillan koulun kanssa, joka on suomen pilottikoulu kansainvälisessä IIIS-hankkeessa. Kehitysvammaisten Pal­ velusäätiö koordinoi hanketta Suomessa.

Tavoitteena on lisätä peruskoulun työnteki­ jöiden osaamista, jotta he voisivat paremmin edistää vammaisten lasten osallisuutta ja oi­ keuksia päivittäisessä työssään.

Malike hakee myös yhdessä Valteri-kou­ lujen ja muiden toimijoiden kanssa Ope­ tushallitukselta rahoitusta opetustoimen henkilöstölle suunnattuun koulutushank­ keeseen. Sen tavoitteena olisi lisätä opetus­ toimen henkilökunnan tietoutta soveltavan liikunnan välineistä. Kevään aikana selviää, toteutuuko hanke.

Aika näyttää, mitä hankkeet tuovat tulles­ saan, mutta ainakin ”Kaikki liikkuu”-kärry on lähtenyt liikkeelle vauhdikkaasti. Tam­ mikuussa peräkärry kiertää Satakunnassa ja helmikuussa se siirtyy Uudellemaalle. Maa­ liskuussa on vuorossa Oulun seutu.

Kärryn liikkumista voi seurata Faceboo­ kissa osoitteessa: www.facebook.com/kaik­ kiliikkuu.

Syrjintä ei ole luonnollinen tila KOLUMNI

Samalla tarjotaan koulujen henkilökun­ nalle kokemuksia siitä, millaisia apuvälinei­ tä osallistumiseen tarvitaan sekä millaista iloa, riemua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta syntyy, kun kaikki pääsevät osallistumaan.

Mallissa kouluille tarjotaan mahdolli­ suutta saada määräajaksi käyttöönsä perä­kärryllinen liikunnan apu- ja toimintaväli­ neitä, kuten luistelukelkkoja, jääkiekkokelk­ koja, pystyluistelun tukia ja maastopyörätuo­ li. Kärryn lainasta ei peritä vuokraa, mutta käyttäjät vastaavat kärryn siirtämisestä ai­ heutuvista kustannuksista itse.

Tarkoitus olisi, että kärry kiertäisi kulla­ kin alueella useammalla koululla. Kärrylle toivotaan löytyvän alueelta koordinoija, joka sopii kärryn liikkumisesta koulujen välillä sekä hoitaa kärryn noudon ja palautuksen.

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

YK:n vammaissopimuksen vuonna 2016. Sen mukaan osallistavan koulutusjärjestelmän toteutuminen on varmistettava eri tasoilla ja vammaisten lasten ja nuorten koulutuksen on toteuduttava niissä yhteisöissä, joissa he muutenkin elävät.

Yhdenvertaisen osallisuuden toteutumisen kulmakiviä ovat yksilölliset tukitoimet ja mukautukset. Koulutuksenjärjestäjän on toteutettava osallisuuden mahdollistava tuki, kunkin lapsen edun mukaisella tavalla. Koulun aikuisten vastuulla on, että vammaisen lapsen psyykkisestä ja fyysisestä turvallisuudesta huolehditaan ja se, ettei kukaan jää yksin.

Nykyinen tapamme koulutuksen järjestämiseen perustuu kehitysvammaisten lasten ja nuorten kohdalla pitkälti segregaatioon, eli siihen, että opetus toteutetaan heille tarkoitetuissa ryhmissä, ympäristöissä ja yksiköissä. Karut tilastot ” Keskitytään siihen, mihin osoittavat, että hyvästä tarkoituksestaan huolimatta järjestelmä ei tuota tavoiteltuja itse voimme vaikuttaa ja tuloksia. Yksilöllisistä menestystarinoista ennen kaikkea toisen huolimatta iso kuva on se, että kehitysvamkunnioittavaan kuuntele­ maiset ihmiset ovat köyhiä, alikoulutettuja ja yksinäisiä. Oikeassa työssä käy harva ja osa miseen.” vaikeimmin vammaisista nuorista syrjäytyy jopa työ- ja toimintakeskuksista.

Muutoksen suunnan osoittaa perustuslain ja ihmisoikeussopimusten edellyttämä laajempi osallisuus. Osallisuus on jatkumo, jossa erityispolulle ohjattu lapsi ja nuori ei putkahda yhtäkkiä täyteen osallisuuteen aikuisena. Lapsen on saatava mahdollisuus kasvaa osallisena, itselleen sopivalla ja yksilöllisellä tavalla. Samalla muu yhteisö kasvaa ajatukseen kaikkien, myös vammaisten ihmisten kuulumisesta joukkoon.

Sen, että asia todella on näin, osoittaa syrjinnän voittamisen pitkä historia.

Yhä uudet, aiemmin luonnollisiksi koetut erottelut ovat sen myötä väistyneet.

Vai kuka enää ajattelee, että naisille ei kuulu pääsy yliopistoon tai että tummahipiäisten on syytä pysyä omissa opinahjoissaan? Silti nämä molemmat olivat arkea vielä hetki sitten. Nyt on kehitysvammaisten ihmisten vuoro ja olemme rajapinnalla, josta on jaksettava vääntäytyä yli.

SUOMI RATIFIOI

ole jo kauan sitten toteuttaneet tätä ilmeisen tarkoituksenmukaista muutosta? Miksi osallisuus – tai inkluusio – on monille kirosana ja miksi keskustelevat osapuolet ovat vuosiksi, ellei vuosikymmeniksi juuttuneet asemiinsa ja huutavat toistensa ohi?

Ajattelen, että keskeinen este on pelko. Pelko siitä, että vammainen lapsi joutuu muiden joukossa kiusatuksi ja syrjityksi. Pelko siitä, että hän jää opetuksen seinäkukkaseksi. Pelko siitä, että opettaja jää yksin, eikä luvattua tukea tulekaan. Pelko siitä, että nykyinen, jotenkuten toimiva järjestelmä menetetään, mutta tilalle tuleekin vielä huonompi, vaikka ”säästöinkluusio”.

Ratkaisu, jolla pelko voitetaan, on luottamuksen palauttaminen. Luottamuksen palauttaminen edellyttää avointa vuorovaikutusta, perusteltujen huolten ja pelkojen ottamista vakavasti ja sitä, että niihin etsitään yhdessä ratkaisut. Otetaan siis itseämme niskasta kiinni, aletaan keskustella, lopetetaan loukkaaminen ja myös turha loukkaantuminen. Keskitytään siihen, mihin itse voimme vaikuttaa ja ennen kaikkea toisen kunnioittavaan kuuntelemiseen. Kuunnellaan kun tavataan!

MIKSI SIIS EMME

Susanna Lehti Kirjoittaja on kehitysvammaisen nuoren äiti, Me osalliset ry:n puheenjohtaja ja sote-lainsäädäntöön erikoistunut juristi.

33

TUKIVIESTI NRO 1/2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

SELKOSIVUT TEKSTI: MERJA MÄÄTTÄNEN JA JAANA TERÄVÄINEN KUVAT: LAURA VESA, SANNA SALMELA, ARTTU MUUKKONEN

KAIKILLA ON OIKEUS HYVÄÄN KOULUTUKSEEN

KEHITY TEEMA:

SVAMMA KOULUT

ISTEN

IELLÄ

TUKILIIT

TO RY:N

LEHTI NRO 1/

Vammaisella nuorella on oikeus jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen Oikeus oppimiseen jatkuu koko elämän.

KAIKKI EN HARJOI KOULUSSA TE TOISTE LL AAN N TSEM PPAAM JA LUOT ISTA TAMUS TA 20

YK:n vammaissopimuksen artikla 24 takaa nämä asiat.

Oikeudet eivät kuitenkaan aina toteudu.

06 RII TTÄVÄ STI TUKEA AMMATTI OPINTOIH – TIE AU KI TÖIHIN IN

14 MIN IST ERI LA AS ON SANNI GR AH NEN JAT KOTU : TAVOIT TEENA TKINTO KAIKILLE .

24 INK LUUSIO ONKO KA VAI ERITYISKO IKILLA ULU ?

MAHD OLL VALITA ?

ISUUS

Jatko-opiskelupaikan löytäminen on monille vaikeaa.

Kuunnellaan, mitä nuori haluaa Aleksi Timonen löysi uusia unelmia, kun musiikkialalta ei löytynyt työtä.

Hän haluaa nyt päästä kauppaan töihin järjestämään ja hyllyttämään tavaroita.

Lahtiset-keskuksessa etsitään nuorille työelämäpolkuja.

Ensimmäiseksi nuorilta kysytään, mitä he itse haluavat.

Kaikki ei aina onnistu heti, mutta kannattaa uskaltaa yrittää.

Aleksi Timonen.

34

2018

TEEMA: KOULUTIELLÄ

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

Tukea ja ohjausta ammattiopintoihin Säde Pesosen ammattiopinnot sujuvat hyvin.

Hän uskoo löytävänsä töitä valmistumisen jälkeen. ”Siivottavaa riittää maailmassa aina”, Säde sanoo.

Ammattiopisto Luovin opiskelijat saavat tukea opinnoissa, työllistymisessä ja vielä kauan sen jälkeen. ”Henkilökohtainen lähiohjaus on kaiken perusta”, sanoo opintoneuvoja Marjo Reunanen.

Marjo Reunanen.

Ministeri lupaa yhdenvertaisuutta ”Tavoitteemme on, että jokainen nuori suorittaa peruskoulun jälkeisen tutkinnon”, sanoo opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen. ”Kaikille opiskelijoille tulee taata yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet.”

Ministerin mielestä koulutus on varmin tapa vaikuttaa oman elämänsä suuntaan.

Sanni Grahn-Laasonen.

Kaikkien yhteinen koulu Lappeen koulussa tehdään paljon työtä, jotta vammaisten ja vammattomien lasten olisi hyvä käydä yhdessä koulua. ”Kaikki lapset harjoittelevat vuorovaikutusta ja saavat aikuisilta tukea siihen”, kertoo rehtori Ville Laivamaa.

Ville Laivamaa.

Oppimistavoite voi olla esimerkiksi: ”autan, tuen ja otan mukaan”.

Onnistumisista kiitetään ja palkitaan.

35

TUKIVIESTI NRO 1/2018

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

Tukiliitto vaikuttaa YHTEISTÄ VAIKUTTAMISTA VAMMAISPALVELULAIN UUDISTAMISEEN

JÄRJESTÖJEN YHTEINEN SOSIAALITURVAOPAS

Tukiliitto on yhteistyössä Kehitysvammaliiton ja FDUV:n kanssa käynnistänyt vammaislainsäädännön uudistukseen liittyvän vaikuttamiskierroksen ja tapaamiset eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenten ja Vamyt-ryhmän kanssa.

Olemme laatineet heille viestit keskeisimmistä teemoista, joita ovat maksuttomien palvelun turvaaminen, palvelutarpeen arvioinnin yhtenevät kriteerit, vammaisten lasten tilanne, oikeus tuettuun päätöksentekoon sekä asumisen avun ja tuen palveluiden turvaaminen.

Järjestöjen yhteinen sosiaaliturvaopas, jonka laatimisessa myös Tukiliitto on ollut mukana, on päivitetty. Se on luettavissa osoitteessa www. sosiaaliturvaopas.fi.

Oppaaseen on koottu laajasti tietoa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden sosiaaliturvasta. Opas täydentää hyvin Tukiliiton omaa sosiaaliturvaopasta, jonka painettu versio julkaistiin tämän lehden liitteenä. Tukiliiton sosiaaliturvaopas löytyy myös sähköisenä: www.tukiliitto.fi/tuki-ja-neuvot/oppaat-ja-materiaalit.

TUKILIITON LAUSUNTO SOTE-VALINNANVAPAUSLUONNOKSESTA Annoimme joulukuussa lausuntomme uusimmasta sote-valinnanvapauslakiluonnoksesta. Totesimme lausunnossamme, että vaikka vammaisten henkilöiden valinnanvapauden lisääminen on tärkeää, niin ehdotetun kaltaisella valinnanvapausmallilla vesitettäisiin sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet.

Uudistus on tehty vahvasti terveydenhuollon ja yksityisten palveluntuottajien ehdoilla ja niiden näkökulmasta. Sosiaalihuolto ja paljon palveluita tarvitsevien heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden palvelut jäävät aivan liian vähälle huomiolle.

Lisätietoa lausunnon keskeisistä huomioista ja linkki lausuntoon kokonaisuudessaan: www.tukiliitto.fi/ajankohtaista/tukiliiton-lausunto-valinnanvapaudesta-malli-vesittaisi-sote-uudistuksen-tavoitteet.

MYYTTI MURRETTU – VIDEO OSALLISUUDESTA Olemme julkaisseet Osallisuus – myytti murrettu -videon kehitysvammaisten ihmisten osallisuudesta. Video on tehty selkiyttämään osallisuuden laajaa käsitettä. Videon toivotaan herättävän keskustelua siitä, mitä osallisuus on ja toisaalta mitä se ei ole. ”Muutos lähtee pienistä teoista” on yksi videon viesteistä. Lisäämällä valinnanmahdollisuuksia, tukemalla omatoimisuutta ja ihmisten liittymistä yhteisöihin, joissa on muitakin kuin kehitysvammaisia ihmisiä, mahdollisestaan myös osallisuuden toteutuminen.

Uusi video löytyy esimerkiksi Tukiliiton Youtube-kanavalta: www.youtube.com/tukiliitto. Sieltä löytyy myös aiempi, samaan sarjaan kuulunut video Osaksi yhteistä yhteiskuntaa.

Videon kantavia ajatuksia ammennettiin Tukiliiton strategiasta ”Yhdessä yhdenvertaisuutta 2017–2020” sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sosiaalisen osallisuuden koordinaatiohankkeen (SOKRA) tuottamista materiaaleista.

TEKSTIT: TUKILIITON VAIKUTTAMISTOIMINTA

-KANSALAISALOITE EDUSKUNNAN KÄSITTELYYN Ei myytävänä! -kansalaisaloite keräsi määräaikaan (12.12.2017) mennessä vaikuttavat 72 179 kannattajaa. Kansalaisaloite luovutetaan eduskunnan puhemiehelle maalis-huhtikuussa 2018. Aloitteen tavoitteena on rajata vammaisten henkilöiden elämänmittaiset, välttämättömät palvelut hankintalain mukaisen kilpailutuksen ulkopuolelle.

Kilpailutus vaikuttaa usein kohtalokkaasti vammaisten ihmisten elämänlaatuun. Pysyvät vuorovaikutussuhteet ovat ratkaisevassa asemassa, jotta vammaiset palvelunkäyttäjät tulisivat ymmärretyiksi ja kuulluiksi.

Kansalaisaloitteen taustalla on Vammaisfoorumin 32 vammaisjärjestöä. Tukiliitto on ollut vahvasti mukana kampanjatyössä. Jäsenistö eri puolilla Suomea on järjestänyt tempauksia ja kerännyt valtavan määrän kannatusilmoituksia.

Nyt järjestöjen yhteinen toive on, että eduskunnan käsittely mahdollistaa kilpailutusmenettelyn uudistamisen Suomessa. Lisätietoa kansalaisaloitteesta: www.eimyytavana.fi. (MM)

36

Animaatiovideo avaa kahdessa minuutissa, mitä osallisuus tarkoittaa kehitysvammaisen ihmisen näkökulmasta.

ILMOITUS

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

ILMOITUS

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

Kehitysvammainen lapsi tai nuori ja tyypin 1 diabetes?

Tulkaa koko perheen kanssa kurssille 27.–31.8.2018 Tampereelle, virkistytte kaikki!

Hinta 150 €/perhe sisältää ohjauksen, majoituksen ja valmiit ruokapöydät Scandic Rosendahlissa Veikkauksen tuella. Kurssi järjestetään yhteistyössä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa.

www.diabetes.fi/kurssit

Pilke Stay Up Late

TUTUSTU TUKILIITON UUTEEN SIVUSTOON

-hyväntekeväisyystapahtuma järjestetään nyt 16. kerran.

Tällä kertaa tapahtuman tuotto lahjoitetaan Kehitysvammaisten Tukiliitolle, joka kohdistaa tuoton vammaisten henkilöiden omaan toimintaan.

Tukiliitto.fi Uudelta sivustolta löydät kaikki vanhat erillissivut: kvtl.fi, malike.fi, perheily.fi, ystavankauppa.fi, kohtaamut.fi ja meitse.fi.

ILMOITUS

Tutustu ja jaa meitä somessa – nyt sekin on helppoa.

Pilke-tempaukseen voit osallistua myös suorin lahjoituksin: Kehitysvammaisten Tukiliitto ry FI49 1146 3007 2069 12 Käytä viitenumeroa: 20019

:

ILMOITUS

Tapahtuman järjestävät Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemian opiskelijat.

37

TUKIVIESTI NRO 1/2018

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

Kursseja ja koulutuksia AIKUISILLE Tuetut lomat Tukiliitto järjestää lomia yhteistyössä lomajärjestöjen kanssa.

Lomalle pääsyn perusteet ovat taloudelliset, sosiaaliset tai terveydelliset. Lomien täysihoitoon sisältyy aamiainen, lounas ja päivällinen sekä lomaohjelma.

Välipaloista, matkakuluista ja mahdollisten retkien kustannuksista lomalaiset vastaavat itse.

Lomat toteutetaan STEA:n tuella ja yhteistyössä Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry:n kanssa.

Voimaa vertaisuudesta Kenelle: omatoimiset aikuiset Aika: 28.5.–2.6.

Paikka: Hotelli Vesileppis, Leppävirta Haku päättyy: 28.2.

Voimaa vertaisuudesta Kenelle: omatoimiset aikuiset Aika: 24.–29.9.

Paikka: Hotelli Runni, Runni Haku päättyy: 24.6.

www.tukiliitto.fi/toiminta/aikuiset/tuetut-lomat.

MTLH:n hakuohjeet ja hakulomake osoitteessa www.mtlh.fi

38

www.tukiliitto.fi/toiminta/aikuiset

MAHTI-sopeutumisvalmennuskursseista:

KURSSIT

www.tukiliitto.fi/toiminta/mahti

Kursseilla keskustellaan yhdessä asioista jotka huolestuttavat.

Malikkeen kursseista:

Avoloma kahdessa osassa

Arjen huolet puheeksi 1

Kenelle: aikuisille Aika: 27.–30.8. ja 12.-14.11.

Paikka: Spa Hotelli Sani, Kalajoen Hiekkasärkät Loman omavastuuhinta on 120 € Aikuisten lomalle otetaan 12 osanottajaa Haku päättyy: 25.5.2018 Kaikkien aikuisten lomien omavastuuhinta on 120 € Lisätietoja: Veijo Nikkanen, veijo.nikkanen@tukiliitto.fi, puh. 050 4646 006 tai

Aika: 13.–14.4.

Paikka: Hotelli Cumulus Turku Haku päättyy: 5.3.

josta tekijän kuuluu saada rangaistus.

Yksi oppaan tärkeä viesti on se, että väkivallan uhriksi joutunut ei saisi jäädä yksin. Kaikilla ei ole omassa lähipiirissä luottoihmistä. Onneksi on myös muita tahoja, jotka voivat auttaa.

Ei koskaan uhrin syy Väkivallan uhriksi joutunut tuntee usein syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta. ”Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy. Syy on aina väkivallan tekijän”, sanoo suunnittelija Pia Henttonen Tukiliitosta.

Vammainen nainen on usein riippuvainen muiden ihmisten avusta. Siksi hän ei aina uskalla

www.tukiliitto.fi/malike/toiminta-ja-tapahtumat/malikkeen-kurssit-ja-koulutukset

Harvinaisten tapahtumista:

Arjen huolet puheeksi 2

www.tukiliitto.fi/toiminta/harvinaiset/toimintaa-perheille

Aika: 4.–5.5.

Paikka: Sokos Hotelli Savonlinna Haku päättyy: 2.4.2018

VALMENNUSTA VANHEMMILLE

Kursseille otetaan 12 osallistujaa.

Kurssi on maksuton ja sisältää yöpymisen, ruokailut ja ohjelman.

Lisätietoja: Veijo Nikkanen,

SELKO-OPAS VAMMAISILLE NAISILLE, JOTKA KOHTAAVAT VÄKIVALTAA.

U

Päivitetyt tiedot kaikista aikuisten kursseista:

Molemmille Voimaa vertaisuudesta -lomalle otetaan 12 osanottajaa.

Uskalla olla, uskalla puhua skalla olla, uskalla puhua – Vammainen nainen ja väkivalta on selkokielinen opas kehitysvammaisille naisille.

Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään. Jokaisella on myös oikeus saada tietoa ja tukea, jos on joutunut tai on vaarassa joutua väkivallan uhriksi. Tukiliiton julkaisema selko-opas auttaa käsittelemään vaikeaa asiaa.

Oikea tieto omasta kehosta ja seksuaalisuudesta auttaa vammaista tyttöä ja naista monella tavalla. Hän oppii tunnistamaan, millainen kosketus on sopivaa ja hyväksyttävää.

Hän oppii myös tietämään, millainen kosketus on rikos,

kts. viereinen palsta, tai www. tukiliitto.fi/toiminta/aikuiset/arjen-huolet-puheeksi.

puolustaa itseään ja oikeuksiaan. Vammaisilla naisilla on kuitenkin tutkitusti muita suurempi riski joutua väkivallan tai hyväksikäytön uhriksi.

Vammainen nainen voi joutua väkivallan uhriksi monissa tilanteissa myös töissä ja kotona. Siksi opas kertoo myös vammaisten ihmisten työstä ja asumisesta.

Oppaan on kirjoittanut Pia Hent­tonen ja selkomuokannut Tuu­la Puranen. Valokuvaaja Laura Vesa on kuvittanut oppaan selkeillä kuvilla, jotka tukevat tekstiä.

Painettua opasta voi tilata osoitteesta: tilaukset@tukiliitto.fi. Opas on maksuton, mutta veloitamme postikulut.

Vahvistu vanhempana Aika: 29.6.–1.7. ja 14.–16.12.

Paikka: Nuorisokeskus Marttinen, Virrat

Opas löytyy sähköisenä pdf-tiedostona Tukiliiton sivulta: www.tukiliitto.fi/toiminta/ aikuiset/oppaat. Sivulta löytyy myös muita aikuisille tarkoitettuja selkokielisiä oppaita. (MM)

Pia Henttonen

Uskalla olla, uskalla puhua en ja väkivalta

Vammainen nain

tto ry

Tukilii Kehitysvammaisten

On tärkeää, että vammainen tyttö oppii jo lapsena, että hän on hyvä ja arvokas. Sitten hänen on helpompi puolustaa oikeuksiaan aikuisenakin.

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

Hakulomake ja lisätietoa: Taija Humisto taija.humisto@tukiliitto.fi puh. 0407078990 tai www.tukiliitto.fi/toiminta/vahvistu-vanhempana.

TUKILIITTO KOKOSI KELAN SOPEUTUMIS­ VALMENNUSKURSSIT VUODELLE 2018 Kela järjestää yhteensä 84 sopeutumisvalmennuskurssia perheille, joissa on kehitysvammainen lapsi tai nuori. Kelan lapsille suunnatut kurssit järjestetään perhekursseina, joille vanhemmat ja sisarukset voivat osallistua.

Opiskelija Jenna Laitio kokosi Tukiliiton sivuille perheiden sopeutumisvalmennuskurssit helposti löydettävään muotoon.

Kurssit auttavat kuntoutujaa ja hänen perhettään sopeutumaan sairauden tai vamman mukanaan tuomiin muutoksiin tai kuntoutumaan siitä.

Kursseilta saat tietoa, vertaistukea sekä tukea arjen toimintoihin. Kurssit toteutetaan ryhmäkuntoutuksena. Kuntoutus on maksutonta.

Kela ei ole ilmoittanut sopeutumisvalmennuskursseja kehitysvammaisille aikuisille vuodelle 2018.

Koonti löytyy Tukiliiton sivuilta: https://www.tukiliitto.fi/category/ ajankohtaista/.

Löydät erilaisia palveluita ja oikeuksia koskevaa tietoa, tukea, neuvoja ja ohjausta myös sivuston osiosta: www.tukiliitto.fi/tuki-ja-neuvot > Tuki ja neuvot.

VUONNA 2018

Lupa puhua ROVANIEMEN LIITTOKOKOUKSESSA korostin puheessani YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen neljää itselleni tärkeää artiklaa. Sopimus on varsin kattava ja vaikea ulkoa opittavaksi.

Siksi poimin sieltä elettävään aikaan tärkeät artiklat muistettavaksi.

Ihmisen on helppo muistaa kolme asiaa. Halusin venyttää muistiani ja nostaa siinä ajassa näkyväksi neljä avainartiklaa; yhdenvertaisuus lain edessä (12), eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä (19), koulutus (24) sekä työ ja työllistyminen (27). Totesin näiden neljän olevan keskeisiä kehitysvammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta.

Viime vuoden loppupuolen maailmanlaajuinen julkinen keskustelu kuitenkin haastoi minut lisäämään muistettavien joukkoon vielä yhden artiklan. Sen sisältö on ihmisen elämässä hyvin keskeinen. Sitä pidetään suorastaan itsestäänselvyytenä. So” Jopa vuosia jälkikäteen siaalisen median kautta keskustelu naiset pelkäävät joutuvansa levisi kulovalkean tavoin. Vaiettu takaisin laitokseen, mikäli asia nousi päivänvaloon. Julkisuuden seurauksena moni menetti työpaikhe puhuvat kenellekään kansa, poliittisen uskottavuutensa, kokemastaan.” talouselämän johtopaikkansa ja maineensa.

Tarkoitan artiklaa 16. vapaus hyväksikäytöstä, väkivallasta ja pahoinpitelystä. Sitä täydentää artikla 17. henkilön koskemattomuuden suojelu.

KOLUMNI

Valmennukseen valitaan kuusi perhettä, joissa isä tai äiti tarvitsee tukea oppimiseen ja ymmärtämiseen. Diagnoosia ei tarvita, mutta vanhemmalla voi olla esimerkiksi kehitysvamma, autismikirjoin häiriö tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia.

Valmennukseen haetaan yhdessä perheen lähi-ihmisen kanssa.

Valmennuksessa löydetään perheiden omia vahvuuksia ja harjoitellaan vanhemmuuden taitoja.

Haku on auki 31.3. saakka.

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

TUO #METOO-KAMPANJA nosti naisiin kohdistuvan seksuaalisen ahdistelun julkiseen keskusteluun jo edellä mainitsemineni seurauksin.

Kaikkialla maailmassa naiset rohkaistuivat kertomaan omia hyväksikäytetyksi tulemisen kokemuksiaan. Kehitysvammaisten naisten kertomuksia en tuossa yhteydessä kuullut.

Inclusion Europe’lla on meneillään hanke ”Elämä väkivallan jälkeen”. Hankkeen hollantilainen tutkija Juultje Holla on perehtynyt kehitysvammaisten naisten erityisesti laitoksissa kokemaan väkivaltaan.

Keskeinen syy naisten aiheesta vaikenemiseen on pelko. Jopa vuosia jälkikäteen naiset pelkäävät joutuvansa takaisin laitokseen, mikäli he puhuvat kenellekään kokemastaan.

Alkuvuodesta Helsingin Sanomissa oli vammaisen naisen ystävän mielipidekirjoitus. Siinä kerrottiin naisen kokevan miespuolisen henkilökunnan suorittamat alapesut ahdistavina ja osan näistä tilanteista seksuaalisena hyväksikäyttönä. Pyynnöistä huolimatta hänelle ei oltu luvattu näihin tilanteisiin naispuolista henkilökuntaa.

Ilta-Sanomat kertoi rollaattorin kanssa Helsingissä liikkuneen kehitysvammaisen naisen joutuneen ohikulkijan silmittömän väkivallan kohteeksi. Apuun rientänyt ihmetteli muiden silminnäkijöiden toimettomuutta.

Ihmisen koskemattomuuden suoja on perustuslaillinen oikeus. Kenenkään ihmisen ei tule joutua väkivallan kohteeksi. Ei naisen eikä miehen. Jokaisesta vakivallan kokemuksesta on lupa puhua.

Puhutaan, kuunnellaan, välitetään ja toimitaan.

Jyrki Pinomaa Tukiliiton puheenjohtaja

39

TUKIVIESTI NRO 1/2018

BEHRUDININ MATKA Behrudin Dizdarevic epäilee, ettei hän olisi enää elos-

Sanon kavereilleni: älkää edes ajatelko, että kokisitte sellaista. Haluan, että koette jotain hyvää, ei pahaa. Paha jää mieleen, joku saa traumoja.

Yöllä näin unta isästä, hän oli kuollut.

Näin pahaa unta. Psykologit ovat kysyneet, pelkäänkö kuolemaa. Joskus voi pelätä, ei aina. Ei me kukaan jäädä tänne.

Veikkaisin, etten olisi enää elossa Bosniassa. Sosiaaliturva, talous – nämä eivät ole kunnossa. Lääkkeet ovat kalliita.

sa, jos hän olisi jäänyt lapsuutensa kotiseudulle Bos-

Elämä suomessa

nia-Hertsegovinaan. Pitkä matka on opettanut paljon.

Aloitin peruskoulun kymmenenvuotiaana Suomessa. Kirjoittamisessa ja lukemisessa oli vaikeuksia, mutta ihminen pärjää kuitenkin, omilla vahvuuksillaan. Ei saa epäillä itseään.

Vuonna 1995 tulimme Turkuun perheen kanssa. Sitten halusin päättää omasta elämästäni. Muutin lastenkotiin, asuin kolme vuotta siellä. Oli ystäviä, oli vastoinkäymisiä.

Asioista sovittiin.

Olen opetellut keskustelemaan, korjaamaan asioita. Ei pelkästään muissa ole vikaa, minussa itsessänikin voi olla. Asiat ovat itsestä kiinni. Haluanko olla rehellinen muille? Ja rehellinen itselleni?

Turussa kävin Vuorelan erityiskoulua. Sitten menin Alavudelle, ammattikouluun valmentavalle kurssille. Jouduin monesti rehtorin luo. Sitten tulin Paimioon, kuntoutukseen ja valmennukseen, jotta pystyisin pärjäämään asumisessa. Sitten tulin asuntolaan, jossa ei ole yövalvontaa. Päivisin näkee ohjaajia.

Kävin Laitilassa koulua, Bovalliuksessa.

Valmistuin vuonna 2010, mutta keittiöalalta on vaikea saada töitä. Olin Paimiossa isossa keittiössä puoli vuotta, sitten työt loppuivat.

En saanut riittävästi nukuttua. Nyt rytmi on takaisin.

Paimion keskustassa mennään kahville.

Kaupasta ostetaan limsaa. Kävellään. Tai istutaan kotona, keitetään kahvia.

Olen urheilufriikki. Viikonloppuna voin katsoa telkkaria, NHL-jääkiekkoa ja jalkapalloa. Tykkään katsoa valioliigaa. Olen itsekin pelannut jalkapalloa, salibandya ja koripalloa ja harrastanut yleisurheilua.

Itse pidän itseäni aika paljon suomalaisena. On vahva olo. Olen lapsuudenkin melkein asunut Suomessa. Olen kuin muutkin.

Siskonkin kanssa puhun suomea, ja äidin.

Kyllä hän ymmärtää. Äiti asuu nyt Istanbulissa, hoitaa ystävän lapsia. Olen hiukan huolissani. On vähän ristiriitaista, kun ei voi auttaa, ollaan eri maissa. Hän on huolissaan minusta.

”Emme ole tulleet tänne mätkimään toisiamme.”

Teksti ja kuvat Laura Yöntilä PAIMIO

B

ehrudin Dizdarevic syntyi vuonna 1985 Velika Kladusassa Jugoslaviassa, nykyisessä Bosnia-Hertsegovi­ nassa. Kun oma maa piti sodan vuoksi jättää, Behrudin sai vuonna 1995 äitinsä ja sisarustensa kanssa turvapaikan Suomesta.

Lapsuus Bosnian maaseudulla vaihtui elämään Turussa.

Behrudin kertoo viihtyvänsä nykyisessä kotimaassaan. Hän on nähnyt monet asuntolat, ja nyt hänen suurin toiveensa on oma asunto ja elämä, johon kuuluu kotoista arkea ja viikonloppuja ystävien kanssa.

Behrudin kertoi elämästään ja ajatuksistaan nykyisessä kodissaan Naskarlan asumisyksikössä Paimiossa – Suomen itsenäisyyspäivän ja oman 32-vuotissyntymäpäivänsä tienoilla joulukuussa 2017.

Sota katkaisi lapsuuden ”Meillä oli koiria, kanoja, lampaita, vasikoita, lehmiä ja hevosia. Istutettiin perunoita ja kasviksia. Paprikaa ja kananmunia vietiin joskus kaupunkiin ja myytiin.

Kiertelin monta vuotta sairaaloissa äidin kanssa. Bosniassa lääkäri oli sanonut, etten opi kävelemään tai puhumaan, Kroatiassa lääkäri oli eri mieltä. Opin kävelemään seitsemänvuotiaana. Sitä ennen äiti piti käsistä kiinni, auttoi kävelemisessä.

Isä laittoi palkkaansa minun hoitooni.

Hän halusi omalle pojalleen kaikki mahdolliset hoidot. Hän joi paljon alkoholia ja pelasi. Se ei kuitenkaan tehnyt hänestä huonoa isää, hän teki paljon eteemme.

Jugoslavian aikana kävin alussa hiukan 40

Kodin seinällä oleva Bosnia-Hertsego­ vinan lippu muistuttaa juurista.

koulua. Sitten oli epilepsiaa, oltiin koko ajan lääkärissä.

Isä kuoli vuonna 1994. Pikkuveli oli vielä pieni. Isosisko kävi äidin kanssa katsomassa isää. Kuulin, että sydämen kohdalla oli iso reikä. Pommi oli räjähtänyt. Hän oli sotilas.

Sota. Ihminen kun näkee sellaista, niin voi sokeutua, ajatuksissaan. Kuljettiin läpi kaupungin, sairaalaan. Kuulin ympäriltä huutoa ja meteliä, itkua. Lapsia. Kuinka voi jotain niin kauheaa tapahtua. Pommeja, kranaatteja, rakennukset tuhoutuivat. Äiti kertoi meille, että mihin päin mennään. Suomeen.

Aika moni kysyy sodasta. Yleensä vastaan. Ihminen ei aina uskalla puhua siitä, kun on ollut sodan keskellä. Mutta pitäisi uskaltaa, se helpottaa.

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

Behrudin joulukuisessa Paimiossa, Naskarlan asumisyksikön pihalla. Talvikelit ovat Behrudinille tuttuja jo lapsuuden ajoilta Bosniasta.

Tarvitsen apua lääkkeidenjaossa. Lääkkeet pitää sitten itse ottaa. Moni pärjäisi itsenäisemmin, jos joku auttaisi lääkkeiden kanssa. Sanon kavereille: teidän täytyy näyttää ja osoittaa, että pärjäätte.

Viikot olisin yksikseni kotona ja viikonloppuna ystävien kanssa. Kävisin töissä, tekisin ruokaa, siivoaisin. Opiskella tykkäisin, autopuolella. Voisin myös mennä autokouluun. Epilepsia ei ole enää este, eikä mene kolmiolääkkeitä. Yritän nyt rakentaa omaa tulevaisuutta, olla itse kondiksessa ja auttaa toisia, tykkään siitä. En tykkää katsoa Turun keskustassa, kun nuoret tappelevat.

Minulla on ollut peliriippuvuutta, mutta pitää oppia että hallinta lähtee itsestä. Tämä ei koske vain erityisihmisiä. Joskus muutkin ihmiset tarvitsevat apua.

Pystyn tekemään ruokaa ja siivoamaan.

Ehkä hiukan tarvitsen apua kaupassa käymisessä, etten pelaa. Olen ylpeä itsestäni, kun olen nyt kolme kertaa käynyt itsenäisesti kaupassa ja pystynyt kävelemään peliautomaattien ohi. Täytyy miettiä tarkasti, haluaako käyttää rahan pelaamiseen vai johonkin muuhun.

Ei tarvitse pelätä

Pitää antaa mahdollisuus Olen muslimi, mutta en käy moskeijassa. Ihmiset tappelevat maailmassa paljon uskonnosta. Se on tyhmää. Kaikki uskonnot ovat oikeita.

Suomalaisilla on oma uskontonsa, totta kai, se on jokaisen oma asia. En itse kuulu kirkkoon, mutta olen käynyt kirkoissa kuuntelemassa joululauluja ja sellaista. Haluan että

ystäväni huomaavat, että hyväksyn heidät. Pitää hyväksyä, kun tulee tänne, ja joustaakin.

Oma toiveeni on muuttaa. Haluaisin asua yksin, olen jo nähnyt monta asuntolaa. Mielestäni pitää antaa mahdollisuus näyttää, että yksin asuminen onnistuu. Askel kerrallaan, harjoitellaan.

Toivoisin kivoja naapureita, hyvää vastaanottoa, ettei ruvettaisi välttämään ja pelkäämään.

Meitä erityisihmisiä vältellään aika pahasti maailmassa. On syrjintää, pelkoa, epäluuloa. Mutta olemme kaikki samanlaisia, vaikka olisimmekin vähän erilaisia. Ei saa satuttaa, sanallisestikaan. Meillä on sama sydän, veri, kaikki.

Kesti kauan hyväksyä, että olen erityisihminen. Ihminen vähitellen hyväksyy ja ymmärtää. Täytyy luottaa ja uskoa siihen että on hyvä ihminen, vaikkei kaikkea voikaan tehdä. Näytä vaan, kykyjesi mukaan!

Kun Jugoslaviassa kävelin siskon kanssa kouluun, päälleni heiteltiin kiviä. Suomessa minua on hakattu kerran. Tein siitä rikosilmoituksen. Jotkut sanoivat, että älä tee, mutta minusta se piti tehdä.

Olen saanut Suomessa apua niin kuin olen tarvinnut. Sairaalassa ei ole syrjitty.

Jotkut hyväksyvät. Jotkut välttelevät. Niiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Voi myös lähteä pois. Kaikkien pitää kunnioittaa toisia. Emme ole tulleet tänne mätkimään toisiamme.”

41

TUKIVIESTI NRO 1/2018

Le Bollicine -ratsutilalla Toscanassa hevos-

ITALIA

ten hoidosta vastaavat kehitysvammaiset

Le Bollicine

Rooma

henkilöt yhdessä muiden tilalla työskentelevien kanssa. Jokaisen autonomia kasvaa, kun vastuu kannetaan yhdessä.

”Kun osaa hoitaa hevosta, PYSTYY HUOLEHTIMAAN MYÖS ITSESTÄÄN” ”Halusin tänne, koska pidän hevosista. Teen arkipäivisin töitä puoli yhdeksästä kahteentoista. Sen jälkeen jään yleensä vielä ratsastamaan. Hoidan hevosia ja vastaan pilttuiden ja laitumien huollosta yhdessä muiden kanssa. Pidän myös puutarhatöistä, kuten ruohonleikkuusta ja kasvimaan hoitamisesta”.

Alessandro saa työstään palkkaa noin 500 euroa kuukaudessa. Le Bollicinen tehtävänä on järjestää vain työ Alessandrolle, palkan maksaa sosiaalivirasto.

Alessandro Santille hevosten hoitaminen on tuttua.

Teksti ja kuvat Mauri Pajunen TOSCANA, ITALIA

A

lessandro Santi valmistelee tottuneesti hevosen pilttuussa ratsastustuntia varten. Alessandro kiinnittää kuolaimet ja taluttaa hevosen tallista maneesiin. Jacopi Vasconetto, ratsastuksen opettaja, antaa hänelle ohjeita terapiatunnin avustamista varten. Alessandrolle tehtävä on selvä, tunti voi alkaa.

Alessandrolla on pitkä kokemus työskentelystä hevosten parissa, hän käynyt ratsastamassa Le Bollicinessa lähes 15 vuoden ajan.

Nykyisin hän on myös tilalla töissä. ”Aiemmin työskentelin autokorjaamolla, mutta kaksi vuotta sitten siirryin tänne”, kertoo Alessandro tyytyväisenä.

42

Italialaista ilonpitoa ja maneesin rauhaa Päivä Le Bollicinessa aloitetaan kokoontumalla suureen tilaan, joka on yhdistetty keittiö, ruoka- ja oleskeluhuone. Päivän tehtävät jaetaan: jotkut lähtevät hevosten hoitoon, toiset kasvimaalle ja joku vielä kokin kanssa lounasta valmistamaan.

Ihmisiä on paljon, puhe on vilkasta ja tunnelma riehakkaan iloinen. Italialaiseen elämäntapaan tottumattomalle syntyy vaikutelma vaivoin hallitusta kaaoksesta. Ulkopuolisen on vaikea sanoa, kuka on paikan päällä vapaaehtoisena, kuka työssä ja kuka vammansa vuoksi. ”Työ on muutoksia täynnä, kun ihmisiä tulee ja menee päivän mittaan”, kertoo Giulia Peruzzi, joka vastaa niin kehitysvammaisten hevoshoitajien kuin vapaaehtoistenkin työn ohjauksesta. ”Meillä on kolmisenkymmentä vapaaehtoista, mutta palkattuja työntekijöitä vain

kaksi. Työ vaatii joustavuutta, mutta tämä on hyvä työpaikka. Luotamme toisiimme ja siksi asiat sujuvat”, jatkaa Giulia.

Tunnelma muuttuu kokonaan, kun siirrytään oleskelutilan puheensorinasta samassa rakennuksessa sijaitsevaan maneesiin. Giulian mainitsema luottamus näkyy työskentelyssä hevosten kanssa. Maneesissa vallitsee hiljaisuus, jonka vaimea puhe ja ohjeet katkaisevat satunnaisesti. Kaikki tietävät, mitä pitää tehdä.

Terapiassa avustavina ohjaajina toimii kehitysvammaisia hevoshoitajia. ”On selvää, että täällä pitää olla rauhallisesti, hevosten pitää saada työrauha, kun tehdään terapiaa”, kertoo Jacopi Vasconetto.

Hevosterapian lisäksi Jacopi huolehtii Le Bolllicinen kilparatsastajien valmentamisesta. Mainetta on kertynyt, sillä hänen valmennuksessaan tilan lahjakas ratsastaja, Ricardo Cillerai, voitti kultaa working trail -ratsastuksessa Special Olympicsissa vuonna 1999.

Yhdessä tekeminen on oppimista Le Bollicine on perustettu 1990-luvun alussa. Letizia Cambi on ollut alusta asti mukana, ensin Bollicinen yhdistyksen perustajajäsenenä, ja viimeiset kymmenen vuotta toiminnanjohtajana.

Letizian mukaan yhdistyksen alkuvuodet olivat vaikeita, sillä tilan perustaminen vaati investointeja. Raha oli tiukassa, mutta Cillerain olympiamitali toi muutoksen.

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

”Taloussongelmamme poistuivat kertaheitolla. Sienan pankit ja muut rahoittajat kiinnostuivat toiminnastamme. Voitto oli Ricardo Cilleraille suuri henkilökohtainen saavutus, mutta auttoi myös Bollicinea eteenpäin”, nauraa Jacopi Vasconetto. ”Nyt tilanne on jälleen huono Italian talousongelmien vuoksi. Pankeilla ei ole rahaa ja siksi meidän pitää olla luovia. Meidän pitää kehittää toimintaamme koko ajan”, jatkaa Letizia Cambi.

Toscanan ilmasto on edullinen hyötykasvien kasvatukselle. Le Bollicinen kasvimaalla ja pihalla kasvaa paprikoita, kurpitsaa, kukkakaalia. Tomaatteja on ripustettu kuivumaan talon seinustalle ja muhkeat basilikapuskat on juuri leikattu pestoa varten. Oman maan vihannekset ovat päivittäin käytössä ja niistä valmistettuja säilykkeitä näkyy keit­ tiön hyllyillä. Ruonlaitto hoituu yhdessä, kuten kaikki muukin Bollicinessa ”Yhdessä tekeminen on avain kaikkeen toimintaamme. Kysymys on oppimisesta.

Kun jotakin tehdään yhdessä, yksi on aina muita taitavampi. Muut oppivat, kun tekevät työtä taitavamman kanssa”, kuvaa Letizia vertaisoppimisen ideaa. ”Emme jumitu ihmisten diagnooseihin vaan haluamme todella tuntea ihmisen. Etsimme täällä ihmisen vahvuudet ja mitä erityisiä taitoja heillä on. Ylitämme rajoja, joita

kehitysvammaisille ilman järkeviä perusteita asetetaan”, täydentää Jacopi.

Enemmän kuin ratsastusterapiaa Le Bollicinessa vierailijan huomio kiinnittyy tilan siisteyteen. Piha-alue kasvimaineen ja laitumet aitauksineen asettuvat siististi maisemaan. Ylimääräistä tavaraa ei näy missään.

Jacopi Vasconetolla on selitys säntillisyyteen: ”Toimintamme ei ole vain ratsastusterapiaa. Kannamme yhdessä vastuuta koko tilanhoidosta. Tähän kuuluu hevosten hoito, ympäristöstä huolehtiminen ja ennen kaik-

kea se, että asiat sujuvat hyvin päivän mittaan”, kertoo Jacopi Vasconetto.

Työtä ei tehdä vain hevosia varten, mutta kuitenkin hevoset yhdistävät kaikkia Le Bollicinessa. Tavallaan hevonen on ratsutilalla autonomisuuden symboli. ”Kun osaa hoitaa hevosta, osaa huolehtia myös itsestään. Haluamme auttaa ihmisiä astumaan askeleen autonomisuuden suuntaan. Lähdemme siitä, että mikään ei ole mahdotonta”, kiteyttää Letizia Cambi.

Kirjoittaja on Vihdissä toimivan Kisälli-Harjulanmäen toimitusjohtaja. Kisälli-työpajan porukka teki viime vuonna yhdessä tutustumismatkan Toscanan ratsutilalle.

VASEMMALLA: ”Työt sujuvat, koska luotam­ me toisiimme”, sanovat Giulia Peruzzi (vas.) ja Simone Vanni.

Alessandro Santi (oik.) toimii avustajana Letizia Cambin ohjaa­ malla ratsastustera­pia­ tunnilla. Maneesissa vallitsee rauha: kaikki tietävät, miten kuuluu toimia.

ALLA:

43

KEHITYSVAMMAISTEN PALVELUSÄÄTIÖSSÄ TAPAHTUU

EMILIA NIEMELÄ

KUVA: LAURA VESA

viihtyy viikonloppuisin perhehoitaja Noora Kokkosen kodissa, missä perheen lapsikatras on leikkiseurana.

LYHYTAIKAISHOITO AUTTAA ARJESSA KEHITYSVAMMAISTEN PALVELUSÄÄTIÖ TARJOAA ERILAISIA LYHYTAIKAISHOIDON RATKAISUJA PERHEIDEN ARKEEN.

Omassa tai hoitajan kodissa PERHELOMITTAJA tulee perheen kotiin

ja hoitaa tukea tarvitsevan perheenjäsenen lisäksi sisarukset ja kotiaskareet vanhempien vapaan ajan. Perhelomittajalla on valmiudet huolehtia myös paljon hoidollista osaamista tarvitsevista ja autismin kirjon asiakkaista.

Lomitusta on saatavilla kaikkialla Suomessa, kahdeksasta tunnista useaan vuorokauteen kerrallaan.

– Perhelomitus voi olla omaishoitajan va­ paan lomitusta, lapsiperheiden kotipalvelua, yöajan hoitoa, harkinnanvaraista lyhytaikais­ hoitoa tai varhaiskasvatusta, lyhytaikais­hoi­ don johtaja Anni Häme kuvailee.

” Aivan mahtava palvelu! Perhelomitus vaikuttaa meidän vanhempien jaksa­

miseen ja sitä kautta koko perheen hyvinvointiin.” – vanhemmat PERHEHOITAJA antaa tukea tarvitsevalle lapselle, nuorelle tai aikuiselle yksilöllisen hoivan ja huolenpidon omassa kodissaan.

– Lyhytaikainen perhehoito tarjoaa hoito­ avun vanhempien loman tai vapaan ajaksi.

Pitkäaikainen perhehoito vastaa lasten, nuor­ ten ja aikuisten yksilöllisiin asumisen tarpeisiin, perhehoidon johtaja Anni Raunio toteaa.

Mukavaa toimintaa ja yhdessäoloa RYHMÄLOMITUS on leiriviikonloppuina

järjestettävää lyhytaikaishoitoa, joka on tar­ koitettu tukea tarvitseville lapsille ja nuorille.

Ryhmälomitus antaa vanhemmille hetken omaa aikaa ja tarjoaa lapsille mukavaa teke­ mistä, uusia kokemuksia ja mahdollisuuden kokeilla pienin askelin itsenäistymistä kodin ulkopuolella.

Viikonloppujen ohjelma sisältää ulkoilua, liikuntaa, leikkejä, pelejä, askartelua ja itseilmaisua. Toiminta suunnitellaan lasten ja perheiden toiveita kuunnellen.

– Kotikunnan myöntämä maksusitoumus voi perustua omaishoitajan vapaapäiviin, lapsiperheiden sosiaalipalveluihin tai vam­ maispalveluihin, ryhmäpalveluiden johtaja Helena Markus sanoo.

” Aikuiset ovat tuttuja ja turvallisia.

Lapsilla mukavaa touhua ja toimin­taa.”

– vanhemmat TEEMA- JA HARRASTEKURSSIT toteute­ taan kesäisin leiritoimintana. Leirit tarjoavat vanhemmille lomaa ja leiriläisille vaihtelevaa vapaa-aikaa ja uusia elämyksiä.

– Maksusitoumusta haettaessa kannattaa olla yhteydessä oman kotikunnan palve­ luohjaajaan, ryhmäpalveluiden suunnittelija Jaana Heino muistuttaa.

” Täällä on niin kivaa, että päivät menee sekaisin ja meistä tulee ihan viikkopöl­ löjä.”– kurssilainen LISÄTIETOJA Palvelusäätiön lyhytaikais­ hoitopalveluista: www.kvps.fi/palvelut

TEEMANA: Lapsiperheet – Poimintoja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön

lyhytaikaishoidon palveluista sekä kehittämishankkeista, jotka pyrkivät edistä­ mään erityislasta hoitavien perheiden hyvää elämää.

KOULUTIELLÄ VAI KOULU TIELLÄ?

KEHITYSVAMMAISTEN Palvelusäätiön koordinoimassa Älä missaa lapsuutta -hankkeessa selvitämme syitä, miksi ke­ hitysvammaisten lasten perheet turvau­ tuvat usein laitospalveluihin. Hankkeen avulla pyrimme yhteistyössä perheiden, kuntien, kuntayhtymien ja muiden alan toimijoiden kanssa löytämään arjen ratkaisuja, joilla voimme parhaiten tukea lasten asumista kotona.

Vuonna 2017 toteutetun kenttätut­ kimuksen tulokset viittaavat siihen, että yhtenä syynä laitosjaksoille ovat hankaluudet koulun ja kodin välisessä yhteistyössä. Se, miten erityistä tukea tarvitsevat lapset huomioidaan koulussa, vaihtelee valtavasti alueittain ja on hyvin koulukohtaista.

– Kenttätutkimus on osoittanut, että erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla koulunkäynnin aloittaminen saattaa olla ylivoimaisen haastavaa koko perheelle. Vaikka elämä rullaa muuten omalla painollaan, koulussa on jatkuvasti

TULEVIA TAPAHTUMIA

vaikeuksia ja koulutehtävät kuormit­ tavat kohtuuttomasti muuta perhettä.

Tämä johtaa usein siihen, että toinen vanhemmista joutuu jäämään pois töistä lapsen koulun alkaessa ja riski laitospal­ veluihin turvautumiseen kasvaa, kertovat hankkeen työntekijät Arja Haapio, Katri Hänninen, Hanna Rautiainen ja Merja Seppänen.

– Olemme saaneet perheiltä paljon ideoita, miten vuoropuhelua eri toimijoi­ den välillä pitäisi lisätä, joten jatkamme kehittämistyötä. Nyt puhutaan lapsen pe­ rusoikeuksista. Lapsella on oltava oikeus kouluun, muistuttaa Hänninen. Älä missaa lapsuutta (2016–2018) on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön hanke, jossa yhteistyökumppaneina ovat Kol­ peneen palvelukeskuksen kuntayhtymä, Siun sote – Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, Vaalijalan kuntayhtymä ja TAYS kehitysvammahuol­ to. Hanke toteutetaan Sosiaali- ja terveys­ ministeriön tuella Veikkauksen tuotoista.

07 03

NATSAAKO KEMIAT JA OTTAAKO JOKU KOPIN?

~

Älä missaa lapsuutta -hankkeen kenttätutkimusraportti

|

ÄLÄ

MISSAA

LAPSUUTTA

|

1

HYVÄN ELÄMÄN EDELLYTYKSIÄ

ÄLÄ MISSAA LAPSUUTTA -hankkeen kenttätutkimusraportissa nousee esiin perheiden kiireinen ja haastava arki. Lue tai tilaa maksuton julkaisu kotisivuiltam­ me: http://www.kvps.fi/materiaalit/ julkaisut-ja-raportit

-SEMINAARI

7.3.2018 KLO 8.30–16 SOKOS HOTEL VAAKUNA, HÄMEENLINNA

Tervetuloa pohtimaan elämänkaaren eri vaiheita: Minkälaisia muutoksia elämä tuo tullessaan? Miten muutoksiin voi valmis­ tautua ja miten niistä voi selviytyä?

Tapahtuma on tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville, heidän läheisilleen, alan työn­ tekijöille ja kaikille asiasta kiinnostuneille.

Lue lisää kotisivuiltamme! www.kvps.fi/ tapahtumat/

16 03

VERTAISTUKIVIIKONLOPPU AIKUIS­T UVIEN NUORTEN VANHEMMILLE

16.–18.3.2018 KYYHKYLÄN KARTANO, MIKKELI

Teemana erityistä tukea tarvitsevien nuorten haastava käyttäytyminen. Tapahtuma toteu­ tetaan yhteistyössä Leijonaemot ry:n kanssa.

Lisätietoja www.leijonaemot.fi, toimisto@leijonaemot.fi tai puh. 045 8936 493

11 06 Natsaako kemiat ja ottaako joku kopin

TIENVIITTOJA TULEVAISUUTEEN

KESÄLEIRIT / TEEMA- JA HARRASTEKURSSIT

LEIRIVIIKKOJA 11.6.–10.8.2018 PIRKANMAA, KAINUU JA UUSIMAA

Kesän leireillä / teema- ja harrastekurs­ seilla harrastetaan musiikkia, tanssia, ratsastusta ja muuta liikuntaa. Tärkeintä ovat ystävät, mukava yhdessä tekeminen, virkistäytyminen ja vaihtelu arkeen.

Leirit on tarkoitettu tukea tarvitseville lapsille, nuorille ja aikuisille.

Ilmoittautumiset 16.3.2018 mennessä.

Lue lisää kotisivuiltamme! www.kvps.fi/ palvelut/teema-ja-harrastekurssit/

TEHTÄVÄMME:

YHTEYSTIEDOT:

Kehitämme ja tuotamme palveluita ja toimintoja kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville ihmisille ja heidän läheisilleen – yhdessä heidän kanssaan.

Pinninkatu 51, 33100 Tampere puh. 0207 713 500 (vaihde) www.kvps.fi | etunimi.sukunimi@kvps.fi Facebook /palvelusaatio Twitter ja Instagram /kvpsfi

KVPS TUKENA OY: AJANKOHTAISIA KUULUMISIA KVPS TUKENA OY:N

KUVA: TIIU KAITALO

lupaus erinomaisista asiakaskokemuksista tehdään todeksi arjen ainutkertaisissa kohtaamisissa. Jenna Kaskikallio osallistui sambakarnevaaleille hänelle tärkeän henkilökohtaisen avustajan, Laura Hajdinin, kanssa.

INHIMILLISIÄ KOHTAAMISIA JOHDETAAN LÄHELTÄ

K

ehitysvammaisten Palvelusäätiö ja Tukena, jotka yhdessä muodostavat KVPS-konsernin, tuottavat ja kehittävät toimintaa ja palveluja sekä tarjoavat asuntoja vuosittain lähes 4000 kehitysvammaiselle tai erityistä tukea tarvitsevalle ihmiselle ja heidän perheilleen lähes 600 työntekijän voimin.

Käytännön työssä se tarkoittaa kymmeniä tuhansia kohtaamisia päivittäin.

Omaisjärjestötaustaisessa toiminnassa inhimillisten kohtaamisten merkitys kumpuaa sen historiasta.

– Palvelusäätiö sai alkunsa aktiivisten kehitysvammaperheiden palveluihin liittyvistä unelmista ja odotuksista 1980-luvun lopulla, taustoittaa KVPS Tukena Oy:n varatoimitusjohtaja Jere Metsähonkala.

Vuosien saatossa kehitysvammaisten ihmisten omaa roolia on pyritty vahvistamaan kaikessa toiminnassa päätöksenteosta palveluihin.

– Tänä päivänä kehitysvammaiset ihmiset ovat itse yhä enemmän määrittelemässä, minkälaista palvelua he toivovat ja millaista elämää haluavat elää. Me pyrimme mahdollistamaan heidän osallisuutensa monilla eri tavoilla, avaa Palvelusäätiön kehittämistoiminnan johtaja Kirsi Konola.

Kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus oman äänen esiin tuomiseen koetaan tärkeäksi, mutta vanhemmuuteen liittyvää erityistä asiantuntijuutta ei silti haluta ohittaa.

– Molempien on tärkeää toteutua tässä ajassa. Kehitysvammaisen ihmisen täysivaltaisuuden ja itsemääräämisoikeuden rinnalla on tärkeää tunnistaa heidän avun ja tuen tarpeensa, ja siihen meillä on asiantuntemusta.

Osaamme tarkastella elämän eri osa-alueita heidän kanssaan kokonaisvaltaisesti ja luoda sellaisia palveluratkaisuja, että kehitysvammaisen ihmisen täysivaltainen kansalaisuus voi toteutua, kertoo Metsähonkala.

Satumainen tarina johtotähtenä Palvelusäätiön ja Tukenan yhteinen visio, kehitysvammaisen ihmisen osallisuus, hyvä elämä ja läheisten luottamus, on laadittu yhteistyössä henkilöstön kanssa.

– Visiomme on melko laaja, mutta silti konkreettinen henkilöstöllemme. Sitä käytetään paljon myös johtamisessa. Olemme yhdessä pohtineet, että mitä hyvä elämä vaatii ja miten siinä voidaan mennä jatkuvasti hiukan eteenpäin, kertoo Konola.

Vision jalkauttamisen eteen on nähty vaivaa rakentamalla vahva yhteys sen ja vanhan Koivu ja tähti -sadun välille.

– Meille visio on satumainen tarina, jonka kautta sen voi hahmottaa muullakin tavalla kuin ulkoa opettelemalla. Tarinat ovat merkityksellisiä myös siksi, että asiakkaat kertovat niistä eteenpäin, kertoo Metsähonkala.

Kiistaton yhteys on tunnistettu myös työntekijöiden tyytyväisyyden ja asiakaskokemuksen välillä. Siksi KVPS-konsernissa on panostettu erityisesti hyvään läheltä johtamiseen.

– Hyvää asiakaskokemusta edeltää aina hyvä henkilöstökokemus. Meillä jokaisella

Parhaat palvelut ja erinomaiset asiakaskokemukset on asiakaslupaus, jota tehdään todeksi Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja KVPS Tukena Oy:n arjessa kahdenkeskisessä, inhimillisessä vuorovaikutuksessa.

työntekijällä on omaa työtä lähellä oleva toimivaltainen esimies, jolta saa tukea, sanoo Metsähonkala.

” Hyvää asiakas­ko­ ke­musta edeltää aina hyvä henkilös­ tökokemus.”

– Vaikka me täällä hallinnossa kuinka miettisimme näitä asioita, niin arjen vuorovaikutus tapahtuu kuitenkin pääasiassa meidän työntekijän ja asiakkaiden välillä.

Me voimme pyrkiä tukemaan heitä siinä tehtävässä ja antaa heille siihen koulutusta ja valmennusta, mutta todeksi kokemus tehdään kahdenkeskisissä, inhimillisissä kohtaamisissa. Siksi on tärkeää kuulla niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin näkökulmia siitä, mihin voimavaroja pitäisi kohdentaa, summaa Metsähonkala.

sen, että hommia on tehty hyvin, mutta silti voidaan vielä kehittyä.

Hektisessä palvelutoiminnassa keskustelulle on löydyttävä aikaa. Vain siten kaikkien osapuolten välille voi syntyä luottamuksen ilmapiiri.

– Muutokset vaativat jakamista. Kun jotain ehdotusta ensin prosessoidaan yhdessä ja myös lopputulokseen päädytään yhdessä, niin sitten sillä on merkitystä. Kyllähän me kaikki motivoidumme siitä tunteesta, että voimme kehittää itseämme ja omaa työtämme, summaa Konola.

TEKSTI: KREETTA HAASLAHTI

Osana läheltä johtamista on sanoitettu toimintakulttuuria, ja mietitty, millaisia tekoja sen toteutuminen edellyttää organisaatio-, yksikkö- ja yksilötasolla.

– Pohdimme ensin esimiesten kanssa oman johtamisen kehittämistä suhteessa toimintakulttuuriin ja asiakasymmärrykseen. Mitä he tarvitsevat, jotta pystyvät asiakaskokemusta johtamaan, avaa Konola.

Syksystä 2017 alkaen työtä on jatkettu yksiköittäin miettimällä niitä työntekijöiden ja asiakkaiden välisiä kohtaamispisteitä, joiden kautta asiakaskokemusta voidaan parantaa.

– Sitten olemme tehneet konkreettisia yksilötason lupauksia; mitä minä teen ensi viikolla tai ensi keväänä tämän asian eteen. Ja toisaalta, mitä yksikkötasolla tehdään asiakaskokemuksen ja asiakkaiden hyvän elämän edistämiseksi, kertoo Konola.

Uutena strategisena mittarina KVPS-konsernissa on otettu käyttöön suositteluun perustuva Net Promoter Score -mittaristo niin henkilöstö- kuin asiakaskokemuksenkin arvioinnissa.

Kaikki kehittäminen on KVPS-konsernissa sidottu hyvin konkreettisesti osaksi arjen työtä, niin myös asiakaskokemuksen kehittäminen.

– Yhteisen innostuksen ja ymmärryksen luominen on tärkeää. Satsaamme aika paljon siihen, että ihmiset sitoutuisivat sekä tärkeäksi kokemiimme asioihin että meihin organisaationa. Haluamme, että ihmisille syntyy tunne, että kehitämme asioita oikeasti yhdessä ja päivittäisen työmme vuoksi emmekä vain kehittämisen vuoksi, linjaa Konola.

– Olemme oppineet näkemään yhdessä tekemisen investointina. Rakennamme yhteistä kulttuuria, kun kokoamme ihmisiä yhteen. Siksi emme ajattele sitä kuluna, lisää Metsähonkala.

Konolan mukaan pelkkä innostus ei silti riitä.

– Lisäksi tarvitaan johtamista ja rakenteita, jotka tukevat tavoitteiden toteutumista.

Olemme valmiita haastamaan itseämme ja muita, ja reflektoimaan omaa tekemistämme. On myös tärkeää ymmärtää, että vaikka puhumme asiakaskokemuksen kehittämisestä, emme ajattele, että se olisi tähän asti tehty jotenkin huonosti. Ihmiset hyväksyvät

MUKANA HYVÄSSÄ ELÄMÄSSÄ

Artikkeli on julkaistu aiemmin Työelämä 2020 -hankkeen sivustolla tyoelama2020.fi

HENKILÖSTÖLTÄ on tullut hyviä näkemyksiä siitä, mihin asiakaskokemuksen kehittämisessä arjessa kannattaa panostaa, kehuvat Jere Metsähonkala ja Kirsi Konola.

KUVA: ELINA LEINONEN

Yhteinen tapa toimia

Yhdessä innostuen, perustehtävään pohjaten

TUKENAN TEHTÄVÄ:

YHTEYSTIEDOT:

Kehitämme ja tuotamme palveluita ja toimintoja kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville ihmisille ja heidän läheisilleen – yhdessä heidän kanssaan.

Pinninkatu 51, 33100 Tampere Maariankatu 4 B 36, 20100 Turku (Hallinto) puh. 0207 713 500 (vaihde) www.tukena.fi | info@tukena.fi Facebook ja Twitter /KVPSTukenaOy

LYHYESTI

LYHYESTI

KUVA PEKKA SYRJÄLÄ

TUKIVIESTI NRO 1/2018

ANTERO LAINE

ON KETTUKIN VUODEN 2018 TAITEILIJA saada tunnustusta, kun on pitkään ja ahkerasti tehnyt töitä,” lahtelainen Antero Laine sanoo. Hänet on valittu Kettukin Vuoden 2018 taiteilijaksi.

Kettuki ry nimittää vuosittain Kettukin Vuoden taiteilijan avoimen hakumenettelyn kautta. Antero Laineen valitsi Vuoden taiteilijaksi ehdokkaiden joukosta ruotsalainen kuvataiteilija Lotte Nilsson-Välimaa, joka toimii myös Laineen yksityisnäyttelyn kuraattorina. Vuoden taiteilijoita on valittu vuodesta 2004 saakka.

Antero Laine on vuonna 2006 Kaarisillasta valmistunut kuva-artesaani. Valmistumisensa jälkeen Laine on työskennellyt Kaarisillassa kokopäiväisenä taiteilijana.

Laine tekee pääasiassa akryylimaalauksia ja keramiikkatöitä. Hänellä on ollut kaksi yksityisnäyttelyä, joiden lisäksi hän

”TUNTUU TOSI HYVÄLTÄ

48

on osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla.

Laineen maalauksissa ja keramiikoissa on aistittavissa erityistä hiljaisuutta. Kaikki kuvassa on tärkeää ja kaikki on tarkkaan harkittua, ja mukana on ripaus huumoria.

Laine tuntuu rakastavan luontoa ja arjen kuvaamista.

Antero Laineen yksityisnäyttely nähdään Galleria Arxissa Hämeenlinnassa 10.10.– 8.11.2018. Laine saa lisäksi tuhannen euron stipendin, jonka mahdollistaa Assi ja Erkki Liikasen perustama nimikkorahasto Kansan Sivistysrahastossa.

Vuonna 2002 perustettu KETTUKI ry (Ent. Kehitysvammaisten taiteilijoiden tuki ry) toimii erityistaidetoiminnan kentän edunvalvojana ja erityistaidetoiminnan alan valtakunnallisena asiantuntijaverkostona.

Antero Laine luo töissään maailmoja, jotka heräävät katsojan silmissä eloon. Luonnon kuvaamisessa hän on mestari.

Ketut illan hämyssä, 2015, akryyli kankaalle.

on myynnissä Antero Laineen Ensilumi-aiheinen suruadressi. Tuttu www.ystavankauppa.fi siirtyy maaliskuun aikana Tukiliiton sivustolle: www.tukiliitto.fi/kauppa. Tervetuloa ostoksille, joilla on merkitystä! (JT)

TUKILIITON VERKKOKAUPASSA

LYHYESTI

Kehitysvammaisten Tuki ry juhli 25-vuotistaivaltaan ja samalla Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa 2.12. Monitoimikeskus Tiklissä. Paikalla oli runsas määrä yhdistyksen jäseniä sekä kutsuvieraita. ”Presidenttipari” Samuli Kivinen ja Sari Laine olivat vastaanottamassa vieraita.

Yhdistyksen puheenjohtaja Susan Kaartosalmi toivotti kaikki tervetulleiksi, jonka jälkeen nostettiin onnittelumaljat ja laulettiin yhdessä Maamme-laulu.

Juhlapuheen piti Kaarinan kaupunginjohtaja Harri Virta, ja saimme nauttia myös hänen upeasta Finlandia-tulkinnastaan sak­sofonilla. Seurakunnan terveiset yhdistykselle toi pastori Tatu Kuoppala.

Juhlakansalle esiintyi upeaääninen muusikko Marko Lahtonen, jolta on juuri ilmestynyt ensimmäinen oma levy Kaikella on aikansa. Herkän laulun Kotimaani ompi Suomi esitti Anne-Marjo Tuominen. Suomi 100 v -näytelmän esitti Iina & Akseli -kodin teatteriryhmä.

Yhdessä muisteltiin menneitä retkiä, leirejä ja teatterielämyksiä. Juhlakahvit KAARINAN

nautittiin herkullisten Suomi-leivosten kera.

Lopuksi kaikki halukkaat saivat pistää jalalla koreasti, kun musiikista vastasi Duo Danakil.

TEKSTI JA KUVAT SOILE ENBERG

tulee Suomessa käyttöön loppukeväällä. Vammaiskortti on vapaaehtoinen kommunikoinnin ja osallistumisen apuväline. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka tarvitsevat erityistä tukea osallistumisessa yhteiskunnan toimintaan.

Kortin avulla vammaiset ihmiset voivat Suomessa ja muissa EU-maissa todentaa vammaisuutensa tai avustajan tarpeensa esimerkiksi matkustaessaan ja osallistuessaan liikunta- ja kulttuuritapahtumiin.

Yhtenäisen kortin avulla halutaan edistää ihmisten yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja liikkuvuutta Euroopassa.

Kortin toimeenpanoa on valmisteltu Euroopan komission rahoittamassa hankkeessa. Kehittämistyössä on ollut mukana vammaisjärjestöjä, palveluntarjoajia, Sosiaali- ja terveysministeriö, Kela sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kortin toimeenpanon koordinoinnista vastaa Kehitysvammaisten Palvelusäätiö.

Vammaiskortti-hankkeen aikana on määritelty perusteet, joilla kortti myönnetään. Korttia voivat ensimmäisen kolmen

Tutkija Raisa Ahtiainen ymmärtää haasteet, mutta hän tuntee myös monia esimerkkejä onnistuneesta kouluinkluusiosta. ”Näille tapauksille on yhteistä se, että koulussa on yhteisesti päätetty, että järjestely on kaikkien asia. Se vaatii koulun johtajalta ja koko koululta hyvin paljon.”

Iltalehti 31.1. Artikkelissa OAJ kritisoi erityis­ opetuksen uudistuksia: sen mukaan joissain kunnissa oppilaita jää lainvastaisesti ilman tukea.

”Odotin, että kun vammaissopimus astuu voimaan, alkaisi valtava viranomaiskoulutus. Niin ei käynyt eli on selkeästi tarve tiedottaa ja kouluttaa vammaissopimuksesta ja itsemääräämisoikeudesta paljon laajemmin. Alamme valmistella työntekijöiden, vammaisjärjestöjen ja valvojien koulutusta.”

Aamulehti 27.1. Eduskunnan Ihmisoikeuskeskuksen johtajan Sirpa Raution mukaan kehitysvammaisten hoidossa rikotaan liian usein ihmisen itsemääräämisoikeutta. Ihmisoikeuskeskus seuraa YK:n vammaissopimuksen noudattamista Suomessa.

”Presidenttipari” Samuli Kivinen ja Sari Laine ovat valmiina, kättely voi alkaa.

EU:N VAMMAISKORTTI OTETAAN KÄYTTÖÖN EU:N VAMMAISKORTTI

SANOTTUA

”LINNAN JUHLAT” KAARINASSA

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

vuoden kokeilujakson (2018–2020) aikana hakea ne henkilöt, joilla on kriteeristön mukainen olemassa oleva virallinen päätös avun ja tuen tarpeesta.

Tällä hetkellä kehitetään kortin saamisen jakelujärjestelmää sekä etsitään uusia Vammaiskortti-kohteita.

Lisätietoa: www.vammaiskortti.fi Osalla korttiin oikeutetuista henkilöistä on mahdollisuus saada korttiin A-merkintä, jolla voi halutessaan todentaa avustajan tarpeen.

”Kun erityisen tuen piirissä olevia lapsia integroidaan tavalliseen opetuk­ seen, niin toivoisi, että avustajapalve­ lut eivät jäisi ohuelle. Mutta miten asiaa voisi seurata? Tässä huoltajienkin pitää olla kärppänä, sanoo opetusneuvos Jussi Pihkala.”

Yle Uutiset 26.1.

”Koko elämän pituisia hoitosuhteita ei pidä pätkiä.”

Opettaja 11.1. Leena Jumiskon poika Aki muutti omaan kotiin viisi vuotta sitten. Helpotuksen sijaan muuttoa seurasi kilpailutus – ja suuri huoli. Oulun tukiyhdistyksen puheenjohtajana toimiva Leena on tehnyt paljon työtä Ei myytävänä! -kansalaisaloitetteen puolesta, jotta Akin ja muiden vammaisten koteja ei enää alistettaisi kilpailutukselle.

”Rakastan Susannan kuorsaamista.

Tykkään siitä, kun en itse vielä nuku ja vaimo kuorsaa vieressä. Se ääni on minulle kuin sydänlääke. Elämäntarinani on tässä: rakastan Susannaa niin kauan kuin elän.” ”Avioliitto säilyy, kun kuuntelee toista. Jos Tompalla on huoli, kysyn: Voitko avautua mulle? Osaan kuun­ nella tarkasti. Pidän salaisuudet.”

Kodin Kuvalehti 1/2018. Riihimäkeläiset Tomi ja Susanna Tuominen juhlivat ensi kesänä 22. hääpäiväänsä. Vuosien vieriessä avioparin rakkaus vain syvenee.

49

TUKIVIESTI NRO 1/2018

LYHYESTI

PAPUNETIN KUVATAIDEKILPAILUN AIHEENA IHMEELLINEN LUONTO

LAURAN BILEET – SELKOKIELINEN NUORTEN VERKKOKIRJA

PAPUNET järjestää jälleen kuvataidekilpailun puhe- ja kehitysvammaisille lapsille, nuorille ja aikuisille. Kilpailun tavoitteena on kannustaa kuvalliseen itseilmaisuun. Tänä vuonna kilpailun aiheena on ihmeellinen luonto.

Voit kuvata ihmeellistä luontoa vapaasti haluamallasi tavalla. Voit kuvata teoksessasi esimerkiksi luontoaiheita, kuten eläimiä, kasveja, luonnon tai sään ilmiöitä, vuodenaikoja tai luonnossa liikkumista.

Kilpailussa on yksi kaikille avoin sarja, jossa palkitaan kolme teosta.

Voittaja saa palkinnoksi 150 euroa ja kaksi seuraavaa 75 euroa. Lisäksi kaikille kilpailuun osallistuneille lähetetään kunniakirja.

Kilpailun raati arvostaa erityisesti persoonallisuutta, omaperäisyyttä ja omien ajatusten ilmaisemista. Raatiin kuuluu valokuvaaja Pekka Elomaa ja Papunetin edustajia.

verkkogalleriassa ja sosiaalisen median kanavissa. Papunetillä on kuviin vapaa julkaisuoikeus.

Kilpailuteokset palautetaan tekijöille, jos teoksen mukana lähetetään postimerkillinen palautuskuori. Teokset voi myös noutaa Papunetistä sopimuksen mukaan.

Kilpailun osallistumisaika päättyy perjantaina 31.3.2018.

Lähetä kilpailuteos ja yhteystietolomake siihen mennessä Papunetin postiosoitteeseen.

Yhteystietolomake on osoitteessa papunet.net/yksikko/ kuvataidekilpailu. Muista merkitä lomakkeeseen myös oman teoksesi nimi. Lisäksi voit kertoa lomakkeessa tarkemmin teoksestasi ja sen taustoista.

Samassa kuoressa voi lähettää monta teosta, mutta jokaisesta teoksesta tulee täyttää erillinen yhteystietolomake. Papunetin osoite:

PAPUNETIN uusi verkkokirja Lauran bileet on selkokielinen nuorten tarina, jossa 15-vuotiaan Lauran tylsään kesään tulee kiinnostava käänne, kun vanhemmat lähtevät mökille. Kirjan on kirjoittanut Johanna Kartio ja kuvittanut Pekka Rahkonen.

Lauran bileet ja paljon muuta selkokielistä tietoa ja tarinoita löytyy Papunetin sivuilta: papunet.net/pelit/ tietoa-ja-tarinoita

Näyttely kiertää Suomea

Kuvataidekilpailu Kehitysvammaliitto ry / Papunet, Viljatie 4 A, 00700 Helsinki

Osa kilpailuun osallistuneista teoksista pääsee mukaan taidenäyttelyyn, joka kiertää eri puolilla Suomea. Lisäksi teosten kuvia julkaistaan Papunetin

Marita Siposen teos Ystävät ja viholliset osallistui Papunetin kuvataidekilpailuun vuonna 2017.

Lupaava alku.

Lauran bileisiin tuli kavereita ja se Pete, jonka katse on tosi ihana. Ja sitten tapahtui kaikenlaista...

TUE TOIMINTAAMME KEHITYSVAMMAISTEN IHMISTEN JA HEIDÄN LÄHEISTENSÄ HYVÄKSI. LAHJOITTAMALLA AUTAT MEITÄ AUTTAMAAN. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry IBAN FI49 1146 3007 2069 12.

Käytä viitenumeroa lahjoituksesi kohdistamiseksi.

60008 – kehitysvammaisten ihmisten oikeuksien puolustaminen 30012 – vertaistukea ja kurssitoimintaa lapsiperheille 67506 – Malike – toimintavälineitä vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille Tutustu eri lahjoitusvaihtoehtoihin ja yhteistyömahdollisuuksiin: www.tukiliitto.fi/lahjoita RAHANKERÄYSLUPA Poliisihallituksen rahankeräyslupa nro RA/2017/204.

Lupa on myönnetty 24.2.2017.

Rahankeräyslupa voimassa 1.4.2017–31.3.2019 koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata.

Kerätyt varat käytetään kuluvan vuoden tai seuraavan vuoden aikana kyseessä olevaan lahjoituskohteeseen.

50

KYSY. LAKIMIES VASTAA

LYHYESTI

NRO 1/2018 TUKIVIESTI

Onko kehitysvammaisella oppilaalla oikeus henkilökohtaiseen kouluavustajaan?

tarvitsee usein runsaasti avustamista ja muuta tukea voidakseen käydä koulua ja osallistua opetukseen yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Avustaja, jonka työnimike on yleensä koulunkäyntiavustaja tai koulunkäynnin ohjaaja, voi olla vammaiselle oppilaalle opetukseen osallistumiseksi tarpeen riippumatta siitä, millaisessa koulussa tai opetusryhmässä hän opiskelee.

Riittävän avustamisen tärkeys korostuu kuitenkin esimerkiksi silloin, kun kehitysvammainen oppilas käy inkluusioperiaatteen mukaisesti koulua lähikoulun tavallisessa luokassa. Tukiliiton lakineuvonnassa ja mediassa nousee valitettavan usein esiin tilanteita, joissa inkluusion nimissä ohjataan avustamista ja muuta tukea tarvitsevia lapsia yleisopetuksen Lisätietoa: luokkiin ilman riittä– Tukiliiton nettisivut: www.tukiliitto. viä tukitoimia, jolloin fi/tuki-ja-neuvot/perusopetus kyse ei todellisuudessa – THL:n ylläpitämä Vammaispalvelujen käsikirja: www.thl.fi/fi/ ole inkluusiosta, vaan web/vammaispalvelujen-kasikirja/ esimerkiksi säästötoilapset-perheet/kouluikainen-lapsi/ mesta. avustaja-ja-tulkitsemispalveKEHITYSVAMMAINEN LAPSI

lut-koulussa – Vamlasin, Unicefin, Lastensuojelun Keskusliiton, THL:n ja Vammaisperheiden monitoimikeskus Jaatisen julkaisu Katsaus lasten ja nuorten henkilökohtaiseen apuun: www.vamlas.fi/wp-content/ uploads/2017/09/katsaus-lasten-ja-nuorten-henkilokohtaiseen-apuun.pdf – YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean vammaissopimuksen 24 artiklaa koskeva yleiskommentti n:o 4: www.ohchr. org/EN/HRBodies/CRPD/Pages/ GC.aspx

avustamisesta koulussa säädetään perusopetuslain 31 §:ssä, jonka mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut. Lain 17 §:n mukaan näistä palveluista on määrättävä oppilaan erityisen tuen päätöksessä.

Jos avustamista tarvitseva oppilas saa erityisen tuen sijasta yleistä tai tehostettua tukea, hänellä on yhtä lailla oikeus avustajaan sitä tarvitessaan, mutta tällöin avustajasta tehdään erillinen hallintopäätös. Avustajaa koskevaan päätökseen saa hakea muutosta hallinto-oikeudesta.

Perusopetuslain avustajapalveluita koskevan säännöksen sanamuodon väljyys on johtanut siihen, että kunnat tulkitsevat säännöstä hyvin OPPILAAN

vaihtelevasti. Pahimmillaan kunnat tulkitsevat, ettei säännös velvoita myöntämään kenellekään oppilaalle henkilökohtaista avustajaa, vaan ryhmäkohtaiset avustajat olisivat riittäviä.

Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten (esim. YK:n yleissopimukset lapsen oikeuksista ja vammaisten henkilöiden oikeuksista), Suomessa noudatettavan perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan sekä myös perusopetuslain 31 §:n säännöstä koskevan oikeuskäytännön perusteella oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan koulussa on kuitenkin aina arvioitava yksilöllisesti lapsen tarpeiden näkökulmasta.

Ei siis ole lainmukaista kategorisesti sulkea pois mahdollisuutta henkilökohtaiseen avustajaan, vaikka joissain tilanteissa ryhmäkohtainen avustaja voi käytännössä olla riittävä myös vahvaa avustamista tarvitsevalle oppilaalle, erityisesti jos tällaisen avustajan pääasialliseksi tehtäväksi määritellään kyseisen oppilaan avustaminen.

AVUSTAJAN TARVETTA arvioitaessa on lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan ja vammaissopimuksen 7 artiklan mukaisesti huomioitava ensisijaisesti lapsen etu. Esimerkiksi määrärahojen niukkuus ei saa avustajan tarvetta arvioitaessa saada lapsen edun ylittävää painoarvoa.

Merkitystä tulee antaa myös perusopetuslain mukaisille opetuksen tavoitteille (2 §) ja velvollisuudelle järjestää opetus oppilaan edellytysten mukaisesti oppilaan kasvua ja kehitystä edistäen (3 §:n 2 mom.) sekä vammaissopimuksen 24 artiklalle, jonka lähtökohtana on inkluusio riittävin tukitoimin.

Lisäksi perustuslain ja ihmisoikeussopimusten yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoa koskevia säännöksiä täydentävässä yhdenvertaisuuslaissa säädetään 6 §:ssä koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta toimia aktiivisesti ja suunnitelmallisesti yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Tämän voi katsoa edellyttävän vammaisten oppilaiden riittävää avustamista, jotta he voivat yhdenvertaisesti muiden kanssa käydä koulua ja osallistua opetukseen.

Henkilökohtaisen avustajan tarvetta kannattaa pyrkiä osoittamaan lääkärin, opettajan tms. asiantuntijoiden lausunnoilla. Vanhempien lisäksi myös lasta itseään tulisi hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden kuulla arvioitaessa hänen avustajan tarvettaan koulussa.

Tanja Salisma Tukiliiton lakimies vastaa ajankohtaisiin kysymyksiin Tukiviestin sivuilla.

51

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Osoite: Pinninkatu 51, 33100 Tampere Puhelin: 0207 718 200 Faksi: poistettu käytöstä vuonna 2014 Kotisivu: www.tukiliitto.fi Sähköpostit: etunimi.sukunimi@tukiliitto.fi

Kansalaistoiminta Jäsensihteeri Sinikka Niemi ja Sanna Tikkanen 040 483 9362 jasenpalvelu@tukiliitto.fi Suunnittelija Soilikki Alanne 040 483 9318 Kansalaistoiminnan päällikkö Lea Vaitti 050 528 8386 Erikoissuunnittelija, MAHTI-sopeutumisvalmennus Päivi Havas 050 569 5331 Suunnittelija, MAHTI-sopeutumisvalmennus Minni Haveri 040 184 1240 Suunnittelija ts., perhetyö Johanna Kaario 040 526 8272 (Tanja Laatikainen perhevapaalla) Suunnittelija, harvinaiset kehitysvammaryhmät Pia Henttonen 050 302 9608

Aluekoordinaattorit

Vaikuttamistoiminnan päällikkö Jutta Keski-Korhonen (ei lakineuvontaa) 050 377 5040

Johtava aluekoordinaattori Ritva Still Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi Toimipiste Oulussa 050 569 5360 Aluekoordinaattori Salla Pyykkönen Pohojalaaset -99, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Etelä-Häme Toimipiste Hämeenlinnassa 050 528 8392 Aluekoordinaattori Pirkko Sassi Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta Toimipiste Helsingissä 050 528 8385 Aluekoordinaattori Jonna Suhonen Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Kymi Toimipiste Kuopiossa 050 528 8394

Koulutussuunnittelija, aikuistyö Anne Vuorenpää 040 641 8025

Projektipäällikkö Taija Humisto 040 707 8990

Koordinaattori Pia Björkman 050 528 8381 Suunnittelija Janika Kiukkonen Jyväskylän seutu 040 679 0529

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

Lakineuvoja Maritta Ekmark Puhelinaika ma, ti, to klo 10–14 050 500 3311

Toimipisteiden tarkat osoitteet www.tukiliitto.fi > Yhteystiedot

Best Buddies -kaveritoiminta

Minttu Karppinen Aluevastaava (osa-aik.)

Tampereen seutu 040 6691 909

Koulutussuunnittelija, aikuistyö Veijo Nikkanen 050 464 6006

Suunnittelija Wilma Karikko 040 674 3631

Vaihde avoinna klo 8.30–15.30 arkipäivisin.

Vahvistu vanhempana -hanke

Projektityöntekijä Sirpa Mäkinen 040 681 9666

Vaikuttamistoiminta Lakineuvontaa sähköpostitse lakineuvonta@tukiliitto.fi Lakimies Tanja Salisma 050 316 0663 Puhelinaika ma klo 10–14

Johtava lakimies Sirkka Sivula (ei lakineuvontaa) 050 538 0548 Osallisuustiimi Työelämän asiantuntija Johanna Sakko 040 167 6990 (Mari Hakola perhevapaalla)

Toimintavälineohjaaja Kari Mäkinen 040 167 8555 Toimintavälineneuvoja Antti Tulasalo 050 917 7471

Yleisjohto Toiminnanjohtaja Risto Burman 050 556 9900 Viestintäpäällikkö Merja Määttänen 040 653 1159 Tiedottaja Jaana Teräväinen 050 465 6282

Työelämän asiantuntija Kari Vuorenpää 050 329 6170

Suunnittelija Sanna Salmela 040 672 0476

Suunnittelija, osallisuuden edistäminen Pia Mölsä 050 465 6283

Varainhankinnan koordinaattori, lahjoitukset Riikka Manninen 040 637 4968

Malike

Media-assistenttitiimi

Malike-keskus Sumeliuksenkatu 18 b 3. krs 33100 Tampere 040 483 9327

Joona Laiho Jonna Nieminen Riku Seppälä 040 480 8966

Palveluneuvoja Päivi Ojanen 050 587 0084

Siivous ja toimitalon palvelut

Malike-toiminnan esimies Susanna Tero 050 556 1273 Verkostokoordinaattori Tanja Tauria 050 376 4980 Koulutussuunnittelija Aikuistoiminta Anssi Helin 040 180 1883 Koulutussuunnittelija Perhetoiminta Soile Honkala 050 313 9848

Toimitilapalvelujen vastaava Tiina Hänninen 040 483 9159 Toimistotyöntekijä Timo Seppälä (sairauslomalla) Toimistotyöntekijä Silja Tuomarla 040 483 9239 Toimitilahuoltaja Jaakko Lehtonen Teemu Savolainen

Uudistunut verkkosivusto www.tukiliitto.fi on julkaistu marraskuussa. Vanha osoite www.kvtl.fi ohjautuu uudelle sivustolle. Uuteen osoitteeseen ohjautuvat myös vanhat erillissivustot, www.malike.fi, www.perheily.fi ja www.meitse.fi. Myös www.ystavankauppa.fi siirtyy uuden sivuston verkkokauppaan.

Samassa yhteydessä muuttuivat Tukiliiton sähköpostiosoitteet. Entiset etunimi.sukunimi@kvtl.fi ovat muuttuneet muotoon etunimi.sukunimi@ tukiliitto.fi. Myös sähköpostin siirto toimii yli siirtymävaiheen. Kannattaa kuitenkin ottaa mahdollisimman pian uudet osoitteet käyttöön.