
3 minute read
Alice&Erin
from Merimeloja 5/2012
by Merimeloja
Lokakuun ensimmäisenä päivänä vajalle saapui kaukaisia vieraita. Alice Lawson ja Erin Dunn lähtivät heinäkuun alussa melomaan Doverista kohti Suomea. Doverista Helsinkiin kertyi noin 2500 seikkailuntäyteistä kilometriä. Melojien muodostama kunniakuja johdatti naiset perille vajallemme, jossa Britannian suurlähettilään, Merimelojien ja Suomen Retkimelojien edustajien vastaanottokomitea odotti heitä.
Saapuminen vajalle
Advertisement
Itse uima-allas on hyvin iso (17 x 25 m, 8 rataa), joten sinne mahtuu reilusti melojia. Pihalla on kontti, jossa on retki-, koski- ja poolokalustoa. Kaikki kontissa oleva kalusto on käytettävissä vuoron aikana (koskikalusto kuuluu Kohinalle). Omaakin kalustoa saa tuoda paikalle, kunhan sopii asiasta etukäteen koulutus- ja turvallisuusvastaavan kanssa sekä pesee kajakin kunnolla pesuaineella ennen altaaseen menoa. Poolokalustoa tulee olemaan hieman rajoitetusti muuten kuin poolovuoroilla. Jos tietynlaisesta kalustosta on puutetta, kertokaa siitä seuran koulutusja turvavastaavalle!
Hallille pääsee kätevästi julkisilla kulkuneuvoilla, esimerkiksi Malmin asemalta on muutaman sadan metrin kävelymatka hallille. Autoilijoille on uimahallin oma parkkipaikka käytössä. Parkkipaikka on maksullinen. Maksa saapuessasi parkkipaikalta löytyvän automaattiin ja laita pysäköintilippu autoon näkyville. Pysäköinti maksaa euron kahdelta tunnilta.
Uimahalliv U oron säännöt:
• Altaalle saa tuoda vain puhdistettua kalustoa ja varusteita. Kaikki kajakit on pestävä HUOLELLISESTI pesuaineella ennen altaalle tuomista. Jos altaaseen tulee kaluston mukana hiekkaa yms. likaa, emme saa pitää hallivuoroa.
• Kaluston käsittelyssä tulee muistaa, että hallin laatoitukset yms. rakenteet eivät kestä kanoottien iskuja ja kolhuja. Pyydä apua ja auta muita kaluston liikuttelussa hallin tiloissa, ettei satu turhia vahinkoja.
• Altaalle kannattaa viedä vain muovista kalustoa, pooloja, koskareita ja muovisia merikajakkeja. Ei lasikuitupaatteja.
• Yhtä tärkeää, kuin kaluston puhtaus on jokaisen melojan oma puhtaus. Altaalle on asiaa vain peseytyneenä ja asianmukaisessa varustuksessa: shortsit / simmarit, t-paita + uimalasit, joissa nenänipsu + pyyhe ja pesuvälineet.
Seuraa hallivuoroja koskevaa tiedotusta seuran sähköisillä kanavilla!
Alicen ja Erinin kiitoskortti


Puulan retki
4.–7.10.2012
71kilometriä ruskan värjäämiä maisemia, tihkusadetta, muutama sakkorinki huoltoasemilla, auringonpaistetta, vastatuulta, hauskoja tarinoita iltanuotiolla, töpseliongelmia, surffiaaltoja, tähtitaivas, hienoja kalliorantoja, pari uutta tonnaria, suppiskoira, puurotonttu ja sauna sateisena iltana. Matkaseurana Pertti, Mara, Tutu, Hanna, Mia, Hannu, Reino, Arja ja Kepa. Torstaina raahasin viimeiset tavarat vajalle, odottaen innokkaasti edessä koittavaa pitkää melonnantäyteistä viikonloppua Puulavedellä. Pohdin, kuinka pärjään Skorvön pikajunien ja muiden kokeneiden konkareiden matkassa. Tunnelma vaikutti mukavan leppoisalta jo vajalla traileria siltaa pitkin raahatessa ja tavaroita minibussiin nostellessa. Jännitys unohtuikin siinä touhutessa ja lähtöä tehdessä.
Matka ei kuitenkaan päässyt alkamaan ihan suunnitellusti, trailerin valot kun eivät suostuneet yhteistyöhön. Ihmettelyn, varasuunnitelmien ja hetkellisen epäuskon jälkeen paikalle sattui melojakollega Marko, jonka innoittamina Mara ja kumppanit tekivät hiukan sähkötöitä saaden valot toimimaan. Matka kohti Viljakkalansaarta ja mökkiä saattoi alkaa. Mökin lämmössä vietimme ensimmäisen illan. Nukuimme yön masut täynnä matkan varrella syötyä illallista ja Arjan herkullisia pannareita.
Perjantaiaamu valkeni harmaana mutta poutaisena. Illalla keittiön pöydälle vatiin jätetyistä puurohiutaleista oli Pertti varhain aamulla loihtinut yhteisen maittavan aamupuuron ja kuumaa vettäkin oli kattilassa valmiina! Aamupalan voimalla aloitimme kajakkien pakkauksen. Vesille pääsimme puolisen tuntia sovittua aikaisemmin. Onnellisena istuin kajakissa, seuraten suunnistajaamme Reinoa edessä kilometreittäin järvimaisemaa, ei kiirettä, ei stressiä!
Ensimmäisenä meloimme ohi ruskan värjäämien, jäkälän sekä sammalen peittämien rantojen kohti Soisalonselän liepeillä sijaitsevaa Varissaarta. Siellä sijaitsevaa Alttarikivi -nimistä, veden tuhansien vuosien saatossa muovaamaa raukkia ihailtuamme jatkoimme matkaamme saarten väleissä puikkelehtien ja kivikoita vältellen Laajalahdelle, jossa pidimme lounastauon.
Lounastauon jälkeen meloimme Simpiänselän eteläreunaa, Puukonsaaren pohjoispuolta kohti luoteessa sijaitsevaa Hirsisaarta. Saimme jo hiukan esimakua tulevasta aaltojen ja tuulen vauhdittaessa mukavasti matkaamme. Hirsisaaressa pidetyn pikaisen tauon jälkeen jatkoimme luoteeseen. Kokeneemmat konkarit surffailivat vauhdikkaasti, me kokemattomammat keskityimme lähinnä eteenpäin melontaan. Lopulta kuitenkin uskaltauduin itsekin kokeilemaan. Kunnon surffiin päästyäni oli pakko huudahtaa vauhdin riemusta! Ilo loppui kuitenkin juuri kun sain juonen päästä kiinni. Pian suuntasimme tuulensuojassa Siekkisensaaren länsireunaa alas kohti Riuttasta ja ensimmäistä leiripaikkaamme.
Ennustettu sade oli pysynyt poissa koko päivän. Vasta illallisen jälkeen ajoittainen tihku yltyi kunnon ropinaksi, mutta kalamajan suojissa ja saunan kuumuudessa se ei retkuettamme päässyt häiritsemään. Porukka jakaantui yöpuulle kuka minnekin, osa viihtyi sateisessa ulkoilmassa telttaillen, valtaosa majoittui tuvan lämmössä. Retken ”nuoriso” eli me vetäydyimme korkeanpaikan leirille ylärinteen pieneen mökkiin.
Lauantaina heräsimme taas valmiille aamupuurolle, jonka Pertti oli aamuvirkkuna keitellyt. Harmaana valjenneen aamun lupailtiin ennusteissa muuttuvan puolipilviseksi. Saimmekin nautiskella päivän mittaan auringon pilkahduksista. Mutkittelimme Riuttaselta lähdettyämme lähisaarten välissä nauttien kellansävyissä hohtavasta järvimaisemasta. Jatkoimme matkaamme pohjoiseen Karhusaaren lahteen ihailemaan hienoja kallioita. Sieltä suuntasimme lounastauolle Hirsisaareen. Hirsisaaresta lähdettyämme meloimme


Puukonsaaren pohjoisrantaa kaakkoon tähtäimenä Kankariluoto. Luovuimme kuitenkin suunnitelmasta Hietasaaren kohdilla navakaksi äityneen vastatuulen vuoksi, teimme täyskäännöksen ja laskettelimme myötäisessä leiripaikallemme Laajalahteen, jossa olimme edellisenä päivänä jo lounastaneet.
Mia karkasi melkein heti illallisen jälkeen metsään suppilovahveroita metsästämään. Pimeys ei haitannut sienestäjää, otsalampun valossa saaliiksi päätyi peräti muovikassillinen herkkuja. Arjan aiemmin poimimat sienet päätyivät pannulle sipulien kera. Pääsimme kaikki osingoille tuosta herkusta. Vietimme tunnelmallisen illan nuotiolla tähtitaivas kattonamme. Kuulimme monia hauskoja tarinoita menneiltä retkiltä ja anekdootteja seurueemme jäsenistä. Taskumatit kiersivät ja naurunremakka kiiri järvenselällä.
Raikkaassa ulkoilmassa nukutun yön jälkeen viimeinen koitti viimeinen retkipäivä. Meloimme Komurinsaaren pohjoispuolitse Papusaareen, jonne rantauduimme hetkeksi ihmettelemään tuohon pieneen saareen ra - kennettuja ramppeja ja invakäymälää. Lähdettyämme tutkailimme muita pienempiä mahdollisia yöpymissaaria. Useimmat meistä varmaan suunnittelivat jo uusia retkiä näihin hienoihin järvimaisemiin. Koukkasimme Soisalonselän kautta pohjoiseen, josta Haapaniemen kierrettyämme pääsimme takaisin Viljakkalansaareen. Ennen rantautumista asettauduimme kuitenkin vielä yhteispotrettiin, jonka otti saaressa kesämökillään ollut Merimelojakollega Marja-Liisa. Kotimatka minibussilla sujui rennoissa tunnelmissa. Vajalle pääsimme suuremmitta kommelluksitta. Hyvä on talvi-iltoina muistella tätä upeata ensimmäistä järviretkeäni, konkareilta kuultuja hyviä vinkkejä, nautinnollista melontaa, iltanuotion tunnelmaa, ulkona syötyjen aterioiden herkullisuutta ja saunan lämpöä sateisena iltana sekä parasta retkiseuraa. Vain kuikan huutoa jäimme kaipaamaan!
Teksti ja kuvat Eevukka Seppäläinen
