Issuu

MERIMELOJA 2/2026

Silmäkarkkia Sankt Annassa Tapahtumarikas retki Vaasan saaristoon

Saunan lauteilta nuoriso-ohjaajaksi

Ristikko, runoja ja lukuvinkki

Näin valitset kuivapuvun

Yhteystiedot

Hallitus Puheenjohtaja: Ralf Sund, pj@merimelojat.fi Varapuheenjohtaja: Rauli Rautavuori, vpj@merimelojat.fi Sihteeri: Martti Roivainen, sihteeri@merimelojat.fi Nuorisojaosto: Jonne Hirvonen, nuoriso@merimelojat.fi Koski- ja poolojaosto: Ville Vainio, poolo@merimelojat.fi Kuntomelontajaosto: Rauli Rautavuori, vpj@merimelojat.fi Rata- ja maratonjaos: Tom Grundström, rata@merimelojat.fi Retkijaosto: Tanja Saloniemi, retki@merimelojat.fi Virkistysjaosto: Olli Lehtonen, virkistys@merimelojat.fi Koulutus: Renita Niemi, koulutus@merimelojat.fi Mäntysaaren isäntä ja turvallisuus: Timo Mononen, mantysaari@merimelojat.fi Rakennusten kunnossapito: Matti Huhtamies, kiinteisto@merimelojat.fi Merimeloja-lehden päätoimittaja: Tatu Paulaharju, lehti@merimelojat.fi

Muut luottamus- ja toimihenkilöt Taloussihteeri: Laura Kalin-Paredes, taloussihteeri@merimelojat.fi Toimistonhoitaja: Rosa Helin, toimisto@merimelojat.fi Vahtimestari: Marianne Anttila, vahtimestari@merimelojat.fi Kalustovastaava: Kalustotiimi, kalustotiimi@merimelojat.fi Skorvön isäntä: Harri Granholm, skorvo@merimelojat.fi Vajamestari, bussi ja peräkärryt: Jussi Laari, bussi@merimelojat.fi SUP-vastaava Teemu Koskinen, sup@merimelojat.fi Viestintä Merimeloja-lehden taittaja: Elisa Penttilä, taitto@merimelojat.fi Verkkosivut: Jussi Gustafsson, www-vastaava@merimelojat.fi Instagram-tili: Tatu Paulaharju, insta@merimelojat.fi

Kannen kuva Katri Malmström, Sankt Annan retki. 2

Merimeloja 2/2026

Päätoimittajalta

Rakkaudesta lajiin

olme hallituskautta eli kuusi vuotta on vierähtänyt Merimelojien hallituksessa. Näistä kolme vuotta olen toiminut myös Merimeloja-lehden päätoimittajana. Hallitustyö on ollut opettavaista ja avartavaa. Pelkällä melan heiluttamisella, retkeilyllä ja saunomisella ei vielä pääse kovin syvälle seuramme toimintaan. Vasta hallitukseen mentyäni aloin vähitellen ymmärtää, kuinka paljon seurassa tehdään taustalla työtä, joka ei suoraan näy jäsenelle. Yhteiseksi hyväksi voi toimia monella tavalla, eikä sitä varten tarvitse olla hallituksen jäsen tai nimetty toimihenkilö. Tekemistä riittää: kursseja, kilpailuja, retkiä, juhlia, talkoita, nikkaroitavaa, korjattavaa ja järjesteltävää. Moniin töihin voi ryhtyä ilman sen suurempaa mandaattia. Usein riittää, että huomaa jotakin tehtävää ja tarttuu toimeen. Hyvä mieli on lähes varma palkinto. Elina Laaksonen kertoo tässä lehdessä omasta tiestään melonnan harrastajasta seuramme nuorisomelonnan ohjaajaksi. Oppiminen oli molemminpuolista: nuoret kehittyivät uuden lajin parissa ja samalla ohjaaja oppi itsekin. Se on hieno esimerkki siitä, mitä seuratoiminta parhaimmillaan voi antaa. Toivottavasti tarina innostaa muitakin kokeilemaan. Seura ei ole vain palveluja jäsenilleen tuottava organisaatio. Se on yhteisö, jonka toiminta syntyy jäsenten tiedoista, taidoista, ajasta ja halusta tehdä asioita yhdessä. Vapaaehtoistyön ei myöskään tarvitse tarkoittaa vuosien sitoutumista. Yksi talkoopäivä, retken vetäminen, kurssilla avustaminen tai pieni korjaustyö voi olla juuri se panos, jota sillä hetkellä tarvitaan. Toimiakseen Merimelojat tarvitsee aktiivisia jäseniä. Loppuvuoden erityisenä haasteenamme on löytää seuralle uusi puheenjohtaja, taloudenhoitaja ja taloussihteeri. Samalla tarvitsemme tekijöitä myös moniin pienempiin tehtäviin. Mikä voisi olla sinun tapasi osallistua? Voit aloittaa pienestä. Tärkeintä on tarttua toimeen. Tatu Paulaharju Päätoimittaja

PS.

Ilmoittaudu kevätnumeron toimittajaksi – tienaa siistillä sisähommalla talkoopisteesi. Saat minulta aiheen, jos mielessäsi ei ole omaa kiinnostuksen kohdetta. Ole yhteydessä: lehti@merimelojat.fi.

Merimeloja 2/2026

Välkommen till onnela! Ruotsalainen vieraanvaraisuus, pittoreskit kylät ja upeat lehdot hurmasivat merimelojat Sankt Annan saaristossa. Jännitystäkään ei reissusta puuttunut. Teksti Tatu Paulaharju Kuvat Tatu Paulaharju, Rauli Rautavuori, Katri Malmström ja Harri Granholm

Merimeloja 2/2026

5 Merimeloja 2/2026kappeli kohosi saaren ylimmällä kohdalla. Sankt Annan ekumeeninen

ikä maisema, mitkä olosuhteet! Olenko melojien paratiisissa? Ruotsalainen saaristomaisema lipuu edessäni lokkien kaarrellessa taitavasti halki taivaan. Oliko se merilokki, ei vaan selkälokki! Maisema vaihtuu jäsentäkään liikuttamatta, sillä makaan kaakelidivaanilla lämpimän veden rentouttaessa melontaretken väsyttämiä lihaksiani. Olemme risteilyaluksen keulassa yhdennellätoista kannella sijaitsevassa ylellisessä kylpylässä. Miten me leiri- ja merielämän parkitsemat retkeilijät olemme päätyneet lämpimien ja hyvänhajuisten kylpyjen hellimiksi? Aloitetaan alusta, jotta ymmärrät, miten ja miksi näin kävi. Oli toukokuun puoliväli, kun seuran bussi perässään traileri ja jossain kauempana Harrin auto matkasivat kohti Turkua ja laivaa. Kajakit oli pakattu tuttuun tapaan vajasaaressa. Yhdentoista melojan suuntana oli Ruotsi ja Sankt Annan saaristo. Tunne oli epätodellinen ja jännittynyt, harva meistä on aloittanut melontaretkeä risteilyaluksella. Tusina on hyvä määrä epämääräiselle retkueelle. Vaatimus täyttyi, kun Harrin auto kurvasi satamaan toispual jokke Renita mukanaan. Olimme täysilukuisia. Laivaan. Nälkä ja väsymys painoivat. Merellinen ilta menikin lyhyen kaavan mukaisesti, katkarapuleipä ja hyttiin nukkumaan. Hytissä vielä pohdittiin kuumeisesti, mikä herätysaika asetetaan, vaihtuuko aika, entä onnistuuko herätys? Eikä aikaakaan, kun neljä kännykkää soitti eri herätysmelodioita kello 5. Pitkä päivä edessä. Aamiaisbuffetti piti huolen, ettei nälkä päässyt yllättämään aivan heti. Laivalta lähdettyämme GoogleMapsin rauhallinen naisääni opasti meidät tarkasti Tukholmasta ulos ja etelään vievälle moottoritielle kohti Arkösundia. Nasta lautaan, Rauli! Tunnin ajelun jälkeen rupesimme pohtimaan Ruotsin tieliikennesäädöksiä ja trailereille asetettua yleisnopeusrajoitusta. Kyllä, sellainen on olemassa,

Lähtövalmisteluja Arkösundin Världens ändessä. Edellisen aukeaman kuva: Västra Gärdsholmen. 6

Världens Ände

Västra Gärdsholmen

Sankt Anna

Missjö

Harstena Valdemarsvik Fångö Häradskär

Reitti kulki läpi Sankt Annan ja Grytin saaristojen. myös moottoritiellä. Jarrua, Rauli! Loppumatkan köröttelimme vakaalla 80 km/h nopeudella. Tauolla Harri kyseli, mikä ihme teille tuli. Vähän ennen Arkösundia pääsimme tutustumaan ruotsalaiskaupan retkiruokatarjontaan. Tusina melojaa sokkaili hyvän tovin länsiherkkujen parissa. Mukaan tarttui perinteisten valintojen lisäksi niin kookos- kuin kalapulliakin. Mieli korkealla vastatuulesta huolimatta Arkösundin Världens ändessä saatoimme kajakit lähtökuntoon. Touhujamme seurasi myös kaksi lähtöään tekevää ruotsalaismelojaa. Tuuli puhalsi sangen reippaasti ja nostatti reilua aallokkoa. Sinne sekaan vain. Ruotsalaiset siirtyivät syömään, me aaltoihin. Lyhyen ja täysin vastaisen osuuden jälkeen siirryimme vähitellen saarten suojaan välttääksemme pahimmat aallot. Aallokkoa kuitenkin riitti. Auringonpaiste ja alkanut seikkailu pitivät mielen korkealla vastatuulesta huolimatta. Vanhojen lehmusten ja tammien täyttämät lehtosaaret poikkesivat totutusta saaristomaisemasta. Väliin mahtui myös hienoja ja monimuotoisia sileäpintaisia kalliosaaria. Illan suussa rantauduimme päämääräämme Västra Gärdsholmeniin. Saari tunnetaan ekumeenisesta kappelistaan, jossa on vieraillut Ruotsin kuninkaan lisäksi Paavi Franciscus. Nyt me, tusina aallokon pieksemää retkeläistä. Ymmärsimme heti, miten erityisessä paikassa olimme. Vanhojen, vuosikymmenien tuulien muokkaamien lehmusten metsikkö ja dramaattisesti korkean kallion päällä

Merimeloja 2/2026

Alkumatka taitettiin reilussa aallokossa. seisova kappeli loivat paikalle erityisen tunnelman. Kesken iltakokkailujen retkikeittiöiden väliin puusta pudonnut reilun kokoinen oksa vahvisti syntynyttä vaikutelmaa. Illan tullen satakielet ja muut ilta- ja yölaulajat veivasivat kuin viimeistä päivää. En olisi malttanut vaipua uneen. Teltta keväisessä lehtometsikössä on lähes parasta mitä voi olla.

Illan tullen yölaulajat veivasivat kuin viimeistä päivää. En olisi malttanut vaipua uneen. Ikiaikaiset lehmukset tarjosivat pikkulintujen lisäksi useille telkille luonnolliset kolopesät. En ole ennen nähnyt telkän pesivän muualla kuin pöntössä, ja täällä kolopesiä oli useita. Sadetta ja saarisokkeloa Aamiaiskeittiömme rakentui hiljakseen saaren itäpuolen laiturille lempeään auringonpaisteeseen. Kivikirkko ylhäällä kallion päällä, pääskyt lentelivät vinhasti ja Hempan pekoni kärysi. Mikä hetki ja tunnelma. Siksi melon ja retkeilen. Majoituimme saareen Raulin hankkimalla luvalla. Sesongin aikana tämä ei ole mahdollista. Mökki siellä toinen täällä, enemmän vanhaa huvila- ja pirttityyliä kuin Suomessa tyypillistä uutta

lasilinnaa. Sellaista maisemaan ja tyyliin sopivaa, ja melkein jokaisessa pihassa liehui Ruotsin lippu. Ei päässyt unohtumaan, missä ollaan. Etenimme ”alaspäin” sisäsaarten tarjotessa hyvän tuulensuojan. Lagnössä aiheutimme hämmennystä paikallisella venehuoltoasemalla kyselemällä kahvia jäätelön kyytipojaksi. Omistajapappa ja -muori pitivät pyyntöä liian varhaisena tai muuten vain yllättävänä. Sillä välin kun muut tankkasivat, Renita ja Jari lähtivät etsimään paikkaa, jossa Renitan äiti oli viettänyt sota-ajan. Luvattu sade alkoi iltapäivästä ja jatkui koko päivän. Tästä ei ollut suurtakaan harmia maisemien ihailun kannalta. Lopulta putkahdimme ulos avarimmille vesille saarten muuttuessa jylhemmiksi ja mäntyvoittoisemmiksi. Paksujen ja monimuotoisten ikimäntyjen osuus oli selvästi suurempi kuin Saaristomerellä. Täällä ei ole ollut ilmeisesti samanlaista pakkoa kaataa kaikkia puita saaristotupien lämmittämistä varten. Saarikruisailun päätteeksi lähestyimme suunniteltua yöpaikkaamme Fångön saarta. Tutkittuamme muutaman kallioiden suojaaman pohjukan päädyimme viralliseen retkisatamaan ilahduttamaan siellä olevaa veneseuruetta. Kahden tarpin yhteenliittymä tarjosi hyvän suojan sateelta. Illan mittaan voimistuva huussin haju kuitenkin ihmetytti. Eikä ihme, sillä ruotsalaiset olivat tyhjentäneet muuten asiallisen laitoksen tuotokset rannan tuntumaan isoon avokasaan, josta

Merimeloja 2/2026

maatumattomat vessapaperit pilkistelivät. Kasasta ei ollut kuin pari metriä rantaan, jonne sateet huuhtelivat loputkin ravinteet. Erikoinen ratkaisu. Fångö kuuluu itse asiassa Grytin saaristoon. Saarella toimi 1800-luvulla kuparikaivos, jonka jäänteet ovat nähtävillä. Saaren nimi juontuu jo aikaan ennen kaivosta, eikä siis viittaa saarella työskennelleisiin vankeihin (fånge) vaan saaliiseen tai pyyntiin (fångst tai fånga). Arvoitukseksi jäi myös se, mikä eläin oli möyrinyt leiripaikalla ennen tuloamme. Telttoihin kömpiessämme olimme päätyneet siihen, että asialla oli ollut villisika. Aamu valkeni, ei kuulunut yöllä kärsän tuhinaa. Saaristoketjun uloimmassa pisteessä Edellispäivän sateista ja pilvistä ei ollut jäljellä kuin muisto. Lähdimme etenemään vähäisessä tuulessa sinisen taivaan alla. Kaivattu horisonttikin näkyi ja mieli rauhoittui, ulkosaaristossa kun olimme. Tunnin nautinnollisen aamumelonnan jälkeen saavuimme saaristoketjun uloimpaan pisteeseen, Häradskäriin. Saarella sijaitsee vanha kalastajakylä ja entinen luotsiasema. Maisemien lisäksi meitä ajoi tänne vuonna 1863 rakennettu majakka, joka on Ruotsin toiseksi vanhin rautamajakka. Vanha kalastajakylä ja luotsien entiset rakennukset ovat kesäaikaan lomalaisten asuttamia. Lähes vakinaista asukaskuntaa edustavat Östergötlandin lintuaseman tarkkailijat, joiden kanssa Laura ennätti tehdä tuttavuutta ja kuulla aamun lintuhavainnot. Ahtaiden kierreportaiden kapuaminen majakan huipulle palkitsi. Näkymä avautuvalle merelle oli

Aavan meren laidalla Häradskärin rautamajakka ja lintujen tarkkailijat. henkeäsalpaava. Pulssia nostattava oli myös ahdas kävelysilta valolaitteen ympärillä. Siihen ei monta melojaa mahtunut. Alas tullessa jäin pohtimaan välitasanteella sijaitsevan ”huussin” toimintaa. Mihin asti majakanvartijan tuotos aikanaan putosikaan? Keväinen saaristoluonto alati laulavine lintuineen antoi parastaan kävelyllä vanhan saaristokylän halki. Kyllähän täällä kelpaisi viettää aikaa pidempäänkin. Lintuharrastajana viihtyisin oikein hyvin. Mites ne lintujen nimet menivätkään ruotsiksi? Kurssi vaihtui luoteeseen päin, eli saimme tuulen selän taakse. Kyllä kelpasi meloa saariston ulkoreunaa upeiden kalliosaarten tuntumassa. Vesilintuja näkyi yllättävän vähän, hämmästyttävää.

Häradskärin satama tarjosi hyvän suojan majakkaturisteille. 8

Merimeloja 2/2026

Saavuimmeko Harstenaan vai saaristomainokseen? Välkommen, välkommen! Juuri kun nälkä alkoi ilmoitella itsestään, lähestyimme lounaspaikaksi kaavailtua Harstenaa ja sen pittoreskia kalastajakylää. Livuimme kohti syvän lahden suojaamaa kylää epäuskoisina: olemmeko päätyneet saariston matkailumainokseen? Oli nättiä punamultaa, priimakuntoisia laitureita veneineen ja siistine köysikieppeineen sekä hyvin hoidettuja pihoja minne vain katsoikaan. Suomalaissaaristosta tutut romukasat pihan periltä, repsottavat laiturit ja hilseilevät maalit loistivat poissaolollaan. Oi, tätä onnelaa! Ei, mutta sieltä meille jo viitotaan: Välkommen, välkommen! Tänne voitte rantautua, meidät toivotettiin tervetulleiksi kylärantaan. Eipä aikaakaan, kun kylän somessa oli sana kiirinyt suomalaistusinasta. Pian kaikennäköistä ja -oloista ulkoilijaa alkoi ”yllättäen” ohittaa rantautumispaikkaamme. Hej-hej, hej-hej, sieltä tervehdittiin. Meidät noteerattiin. Sympaattisen kirjaston nurkilla nautitun Trangia-lounaan jälkeen lähdimme tutustumaan

”kalastajakylään”. Siitä taitaa tosin olla jo vuosia, kun täällä eletty kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä. Nyt talot vaikuttavat olevan pääosin kesämökkeinä. Ja millaisina, nurmet (!) leikattu millin tarkkuudella ja talot ovat kuin mainoksista, niin nättiä, niin nättiä. Ehkä jopa liian nättiä. Oikein kun etsimme, niin löysimme tutun oloisen romukasan lumikelkkoineen. Luultavasti kuitenkin jonkun suomalaisjuurisen mökki. Ei makeaa mahan täydeltä. Nättiäkin nätimpi Harstena oli jätettävä, vaikka ajatus saunasta kävikin mielessä. Grytin saaristosta siirryttiin sujuvasti takaisin Sankt Annan saaristoon ja Missjön luonnonsuojelualueelle. Silmäkarkkia riitti jokaiselle melanvedolle. Innokkaimmat mutkittelivat jokaisen lahdenpoukaman ja niemenkärjen myötäisesti nauttien kalliosaarten monimuotoisuudesta. Yöpaikan valintaa tehdessä kruisailimme ja kurvailimme ja lopulta palasimme ensimmäiseen vaihtoehtoon, joka todella osoittautui mitä mainioimmaksi leiripaikaksi. Sankt Annan luonnonsuojelualueella voi yöpyä enintään kaksi yötä samassa paikassa. Päivä tarjosi parastaan. Saarisokkeloa, vuononkaltaisia lahtia ja upeita silokallioita. Hienointa saaristoa mitä olen nähnyt. Surffissa takaisin kohti Arkösundia Kevätretkeilyn mahtavuutta on herätä linnunlauluun, jos siltä on saanut edes nukuttua. Näin oli tänäkin aamuna, kun aurinko paistoi, linnut lauloivat ja vatsa

Harstenassa oli paikoin jopa liian nättiä. Merimeloja 2/2026

kurni. Ylös teltasta ja lämpimälle maisemakalliolle aamiaispuuhiin. Matka jatkui paikoin reippaassa myötätuulessa. Saarimutkittelua sai harrastaa sydämensä kyllyydestä. Lintujen suojelualueilla tuli ottaa huomioon sadan metrin suojaetäisyys rantaan, joka paikoin esti melonnan kapeissa saarisokkelikoissa. Niitä oli paljon. Saimmekin tästä aiheellisen muistutuksen paikalliselta lintujen tarkkailijalta. Lähestyvällä Melskärin saarella sijaitsee kuninkaan metsästysmaja. Siinäpä mitä mainioin paikka tekniselle tauolle. Noh, syötiin siellä eväitäkin. Maja oli mitä söpöin. Oli takka, pöytä ja petikin, jonka Harri oitis koemakasi. Kyllä kelpasi loikoilla. Hätäruokaakin löytyi, muun muassa Bullenshöyrymakkaraa. Kaarle Kustaa sai metsästys- ja kalastusmajan puolustusvoimilta 50-vuotislahjaksi, ja se on edelleen kuninkaan omaisuutta. Mökin voi varata ilmoittamalla siitä lääninhallitukselle (Östergötland) sähköpostitse. Saaria, lisää saaria. Näitä riittää, valitsi reitin miten vain. Ihanuutta! Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan. Lounaan jälkeen oli pakko myöntää, että viimeinen taival kohti Arkösundia on alkanut. Nyt kaikki ilo irti reippaasta myötiksestä ja sen nostattamista aalloista, surffiin vaikka väkisin! Suunnitelmat uusiksi Trailerin ja auton lastauksen aikana haikeus väistyi, kun tajusi, että onhan tässä vielä retkeä edessä ennen kuin vajasaari häämöttäisi. Bussissa tehtiin

jo kuumeisesti listaa siitä, mitä ruotsalaisherkkuja kaupasta ostetaan ja missä syödään. Hyvää meininkiä riitti siihen asti, kun avasimme GoogleMapsin ja huomasimme, että matka-aikaa oli tullut merkittävästi lisää karttaan ilmestyneiden hidastusten takia. Pieni huolihan siitä nousi. Päätimme jättää kauppa- ja ravintolareissun väliin, jotta ennätämme satamaan ajoissa, sillä bussin ja trailerin takia meidän tulisi olla erikoisautojen aiemmassa check-in-jonossa.

Bussissa hyvää meininkiä riitti siihen asti, kun avasimme GoogleMapsin.

Päästyämme E4:lle meille selvisi karmea totuus. GoogleMaps näytti kahta pitkää ongelmakohtaa tiellä ennen Tukholmaa, joka oli muutenkin täynnä mökeiltään palaavia kaupunkilaisia. Tulisimme myöhästymään erikoisautojen check-in-ajasta ja jopa koko laivasta. Tunnelma sähköistyi bussissa. Nyt Rauli nasta lautaan! Alkoi armoton googlaus: mihin voisi soittaa ja ilmoittaa, että olemme myöhässä, mutta tulossa kuitenkin? Kaikki mahdolliset numerot näyttivät toimivan vain virka-aikaan, puuh. Mietimme myös, mitä teemme, jos emme pääse laivaan. Millä yli vai jäämmekö Tukholmaan yöksi? Onhan meillä teltat, ei kun leirintäalueelle vaan ja saunaan. Tämä ajatus jopa nostatti tunnelmaa, hetkeksi. Nyt unohdetaan trailereille määrätyt kattonopeudet. Kaasu pohjaan, Rauli! Kilometrit taittuivat tuskaisen hitaasti ja minuutit juoksivat nopeammin kuin koskaan. Miten meidän käy! Hemppa nukkui, kun muut hermoilivat. Viimein Tukholma! GoogleMaps naaman eteen ja ohjeita Raulille liikenneympyrässä: käänny kolmannesta, eiku neljännestä! Trailerikin näyttää tulevan perässä, kuten myös Harri. Huh, viimein satamassa. Pieni selvittely checkin-virkailijan kanssa ja kaikki on ok. Pääsemme laivaan tavallisten autojen joukossa. Voittajatunne! Kiitos retkenjohtajien, Raulin ja Katrin, kaukoviisauden meille oli varattu laivalta paikat spaosastolle. Retken ja jännittävän ajomatkan jälkeen tämä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Hytin kautta hissiin ja yläkerroksiin. Saunan kautta lämpimään altaaseen divaanille loikoilemaan. Mikä reissu ja porukka! Kannatti taas lähteä.

Kuninkaan kalamajan hätäruokana oli nakkeja. 10

Merimeloja 2/2026

Tusina merkkareita kuninkaan kalamajalla.

Kun melontaretki muuttuu pyhiinvaellukseksi Oppilaspastori Jyri Hakalalle melontaretki Sankt Annan saaristoon Ruotsin rannikolle oli kuin pieni pyhiinvaellus luonnon muovaamaan pyhäkköön. Teksti Jyri Hakala

yhmä tuo matkaan turvan ja jaetun kokemuksen, mutta jättää tilaa myös yksin olemiselle. Hyvällä säällä melojien välimatkat voivat olla pidemmät, kunhan kaikilla on tieto suunnasta. Vaativassa paikassa ryhmä tiivistyy, ja turva syntyy läheisyydestä. Jokainen vastaa omasta majoituksestaan ja eväistään, mikä jättää tilaa suurelle vapaudelle. Melontaretken ohjelman sisällä voi miettiä myös omia hengellisiä tarpeitaan. Usein pelkkä luonnon kokeminen riittää: rakentamattoman luonnon katselu vie tilaan, jossa sanat eivät ole tarpeen. Kristillisessä perinteessä tätä kutsutaan kontemplaatioksi eli sanattomaksi rukoukseksi. Näin käy helposti, kun kokee itsensä pieneksi tai osaksi jotain suurempaa. Retki vaatii myös keskittymistä: pakkaaminen, reitin seuraaminen, leiripaikan valinta ja matkatovereiden huomioiminen tuovat päivään rytmin, samaan tapaan kuin jalkavaelluksella. Väsyessä rutiinit unohtuvat ja kaikki tuntuu turhalta, kunnes lepo, ruoka tai ystävällinen sana palauttavat toimintakyvyn. Paikan historia on osa matkaa. Rantakallioiden vuosimiljoonat, kalastajakylät ja majakat, sota- ja kirkkohistoria kartan nimistössä. Tällä retkellä matkan varrelle osui Sankt Annan ekumeeninen kappeli, jossa oli vieraillut muun muassa paavi Franciscus.

Halutessaan omaan ohjelmaan voi liittää pyhien tekstien lukemisen aamuisin ja iltaisin miettiä päivän katselussa, mitä teksti ja päivän kokemukset lahjoittivat tänään. Itselleni riittää usein Päivän Tunnussanan lukeminen. Liian väsyneenä ei kannata itseään hengellisillä harjoituksilla rasittaa. Melontaa voi harrastaa monella tavalla. Englantilaiset melontaoppaat puhuvat head, hand ja heart -motiiveista: osa melonee selkeyttääkseen ajatuksiaan (head), osa fyysisen suorituksen vuoksi (hand), osa luontoyhteyden ja kauneuden parantavan vaikutuksen takia (heart). Motiiveja on yhtä paljon kuin melojia. Mikä sopisi sinulle?

Västra Gärdsholmenissa ymmärsimme heti, miten erityisessä paikassa olimme.

Merimeloja 2/2026

Ohjaajasta oppilaaksi ja takaisin Nuorten melojien ohjaaminen on opettanut uusia melontataitoja, kirjoittaa Elina Laaksonen, jonka melontaohjaajan taival alkoi vajasaaren saunasta. Teksti Elina Laaksonen Kuvat: Elina Laaksonen ja Jaakko Helsten

elonta tuli elämääni alun perin opintojeni kautta. Opiskelin ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi eli nuoriso- ja järjestöalan ammattilaiseksi. Osana opintojani suoritin seikkailukasvatuksen opintoja, joissa pääsin tutustumaan muun muassa melontaan, kiipeilyyn ja retkeilyyn. Seikkailukasvatuksessa minua kiehtoi erityisesti ajatus siitä, ettei retkeily tai uuden lajin kokeileminen ole nuorisotyössä vain mukavaa tekemistä. Ne voivat toimia työvälineinä, joiden kautta nuori oppii monia elämässä tarvittavia taitoja: ryhmässä toimimista, vastuunkantoa ja omista tavaroista huolehtimista. Samalla opin katsomaan toimintaa fyysisen turvallisuuden lisäksi psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden näkökulmista. Uuden kokeilemisen pitäisi tuntua turvalliselta myös silloin, kun vähän jännittää. Ohjaajan tehtävä

Nuorison treenien jälkeen oli usein Elina Laaksosen oman melontalenkin vuoro. 12

on muokata toimintaa niin, että uuden oppiminen pysyy kasvun ja oppimisen alueella. Tekemisen ei pitäisi olla liian helppoa, eikä liian jännittävää. Melonta jäi opinnoista erityisesti mieleeni. Kun myöhemmin muutin Helsinkiin, halusin päästä melomaan lisää ja liittyä melontaseuraan. Reitti Merimelojille löytyi lopulta hieman yllättävästä suunnasta. Etsin Facebookin Lenkkiseuraa-ryhmästä seuraa juoksulenkille, ja yksi lenkkikavereistani kehui Merimelojia. Päätin liittyä seuraan, ja siitä alkoi matka, jonka varrella melonnasta tuli paitsi oma harrastukseni myös osa nuorisotyön kokemustani. Saunasta ohjaajaksi Muutamien vuosien melontaharrastuksen jälkeen halusin syventää omia melontataitojani. Minulla oli jo pitkä kokemus nuorisotyöstä Helsingin kaupungilla erityisesti nuoria osallistavista projekteista. Etsin samalla mahdollisuutta lisätyöhön. Sopivasti Merimelojat etsi juuri silloin uutta nuorison ohjaajaa. Ajatus kiinnosti minua, mutta yksi asia mietitytti: olisivatko omat melontataitoni vielä riittävän hyvät? Kuten melontaseurassa ehkä kuuluukin, asiaa selvitettiin saunassa. Kerroin kiinnostuksestani tehtävään ja epävarmuudestani omien melontataitojeni suhteen. Sain kannustusta sekä vinkkejä tulevista EPP2- ja EPP3-kursseista ja melontaohjaajakoulutuksesta. Samalla minua muistutettiin siitä, että vuosien kokemus nuorten ohjaamisesta on tehtävässä suuri vahvuus. Päätin hakea. Kursseille ja nuorison ohjaajaksi. Ohjaajana oppii samalla itse Nuorison ohjaajana toimiminen on avannut minulle aivan uusia puolia melonnasta. Olen päässyt tutustumaan esimerkiksi pooloon, ratamelontaan ja koskimelontaan. Nämä lajit olivat jääneet minulle seuraan liittymisen jälkeen melko etäisiksi. Näin kyllä niiden harrastajia vajalla, mutta en oikein tiennyt, miten toimintaan pääsisi mukaan, enkä rohjennut lähteä kokeilemaan lajeja omatoimisesti.

Merimeloja 2/2026

Melontakurssilla harjoittelimme haastavien tilanteiden hallintaa merellä. Sellainen oli esimerkiksi rikkoutuneen kajakin korjaaminen. Ohjaajan tehtävässä kynnys katosi. Olen päässyt kokeilemaan uusia melonnan muotoja ja samalla tutustumaan ihmisiin niiden ympärillä. Oma melontatekniikkakin on hioutunut vauhdilla. Olen opetellut kiinnittämään kajakkeja auton katolle ja päässyt harjoittelemaan trailerin kuljettamista. Merisään seuraamisesta on tullut säännöllinen rutiini. Samalla olen tutustunut moniin Merimelojien aktiiveihin, saanut uusia melontakavereita ja nähnyt, kuinka monella tavalla saman harrastuksen parissa voi toimia.

Ohjaajan tehtävänä on pitää kokonaisuus sellaisena, että toiminta on sekä turvallista että mukavaa kaikille.

Ohjaajana ymmärrän, että ohjaajana ei ole koskaan valmis. Ohjaaminen on jatkuvaa reflektointia ja oman osaamisen kehittämistä. Ohjaajataitoja ei voi

myöskään oppia vain kirjoista, vaan ohjaajarooliin kasvetaan kokemuksen kautta. Vaikka minulla oli jo paljon kokemusta nuorten ja muiden harrastusten ohjaamisesta, melonnan ohjaaminen on opettanut paljon uutta. Merellä toimiminen tuo ohjaajan työhön aivan oman kerroksensa. Sää, ryhmän sijainti, erilaiset taitotasot, kalusto ja ympäristö täytyy huomioida jatkuvasti. Ohjaajan tehtävänä on pitää kokonaisuus sellaisena, että toiminta on sekä turvallista että mukavaa kaikille. Nuorten ääni kuuluu laiturilla Yhteisöpedagogina nuorten osallisuus on minulle tärkeä osa nuorisotyötä. Yksinkertaisimmillaan osallisuus tarkoittaa sitä, että nuori kokee tulevansa kuulluksi ja pystyy vaikuttamaan toimintaan, jossa hän on mukana. Melonnassa olen kuitenkin joutunut pohtimaan osallisuutta hieman uudesta näkökulmasta. Lajeissa, joissa turvallisuusriskit ovat suurempia, kaikkea ei voida päättää yhdessä juuri sillä hetkellä, kun ollaan jo toiminnassa. Merellä ei aina voida toteuttaa kaikkia ideoita, ja joskus ohjaajan antamia ohjeita täytyy yksinkertaisesti kuunnella ja noudattaa.

Merimeloja 2/2026

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö nuoret voisi vaikuttaa toimintaan. Meillä yhdeksi hyväksi käytännöksi on muodostunut se, että ideoista ja toiveista keskustellaan laiturilla. Siellä voidaan yhdessä miettiä, mitä haluttaisiin tehdä ja mikä on kyseisenä päivänä mahdollista. Olen pyrkinyt kuuntelemaan sekä nuorten että huoltajien toiveita mahdollisimman tarkasti. Osa toiveista kerrotaan suoraan ja osa täytyy tulkita epäsuorista palautteista. Ohjaajan tehtävä on kuunnella, huomata ja yrittää löytää paras mahdollinen ratkaisu koko ryhmälle.

Samalla nuoremmat ja uudemmat harrastajat saavat rinnalleen vertaisohjaajia. Uuden nuoren näkökulmasta voi olla aivan eri tavalla innostavaa nähdä, että vähän kokeneempi nuori osaa jo neuvoa, auttaa ja näyttää esimerkkiä aikuisten ohjaajien rinnalla. Ohjaajana oppii samalla Ohjaajan tehtävässä olen huomannut myös sen, ettei kaikkea tarvitse osata tai tehdä itse. Ohjaaja voi olla mahdollistaja, joka tuo oikeita ihmisiä yhteen ja tekee tilaa muiden osaamiselle.

Harrastajasta apuohjaajaksi Merimelojien treeneissä nuorten ikähaitari ja melontakokemus voivat vaihdella paljon. Samassa ryhmässä voi olla juuri harrastuksen aloittaneita sekä jo huomattavasti kokeneempia melojia. Harjoituksista pitäisi silti rakentaa sellaiset, että jokainen saa niistä jotakin. Yksi ratkaisu tähän on ollut antaa kokeneemmille nuorille lisää vastuuta. Olen kouluttanut heitä toimimaan apuohjaajina ja tukenut heitä ensimmäisissä ohjauskokemuksissa. Apuohjaajana toimiminen antaa nuorelle mahdollisuuden ottaa uudenlaisen roolin omassa harrastuksessaan ja syventää samalla omaa osaamistaan.

Tässä olemme saaneet paljon apua Merimelojien eri jaostojen aktiiveilta. He ovat vierailleet nuorten treeneissä ja opettaneet oman lajinsa saloja. Näin nuoret ovat päässeet kokeilemaan erilaisia melonnan muotoja osaavassa ohjauksessa. Tämä on ollut yksi hienoimmista asioista seuratoiminnassa: yhden ihmisen ei tarvitse hallita kaikkea, kun ympärillä on yhteisö, jossa osaamista jaetaan.

Melontaharrastuksessa aikuisten määrä suhteessa ohjattavien määrään on suurempi kuin monessa muussa lajissa.

Eri jaostojen vierailu treeneissä on mahdollistanut monipuoliset treenit nuorille. Kuvassa vasemalla Esko Pihlaja ja oikealla Walter Bina.

Yhden ihmisen ei tarvitse hallita kaikkea, kun ympärillä on yhteisö, jossa osaamista jaetaan.

Merimeloja 2/2026

Melontakisoissa lähtöjen välissä on aikaa tutustua muiden seurojen valmentajiin ja jäseniin tai vaikka kiipeillä puussa.

Merimelojien nuorison kesäkauden päättäjäiset 2026. Kesän toiminnassa kertyi yli 400 nuorten osallistumiskertaa.

Ympyrä sulkeutuu, mutta toiminta jatkuu Kun katson omaa polkuani seikkailukasvatuksen opinnoista Merimelojien nuorison ohjaajaksi, siinä tuntuu olevan mukava ympyrä. Opintojen aikana opin ajattelemaan melontaa ja retkeilyä nuorisotyön välineinä. Sen jälkeen melonnasta tuli oma harrastukseni. Lopulta sain yhdistää nämä kaksi maailmaa. Nuorten ohjaaminen on opettanut minulle uusia melontataitoja, vienyt uusien lajien pariin ja tuonut ympärilleni uusia ihmisiä. Samalla olen saanut jakaa sitä osaamista, jota olen vuosien aikana kerännyt nuorisotyössä. Aikapulan vuoksi en pysty enää jatkamaan nuorison ohjaajan tehtävässä samalla tavalla. Nuorisotoiminta ei kuitenkaan jää kokonaan taakse, vaan jään mukaan satunnaiseksi vapaaehtoiseksi silloin, kun aikataulut sen sallivat. Tulin seuraan oppimaan melontaa ja päädyin opettamaan sitä muille. Lopulta olen huomannut, että oppiminen on kulkenut koko ajan molempiin suuntiin. Ehkä siinä onkin ohjaamisen hienous. Ei tarvitse tietää kaikkea valmiiksi. Tärkeämpää on olla valmis oppimaan, kuuntelemaan ja antamaan myös muille tilaa kasvaa.

Ja välillä kokonaan uusi suunta voi alkaa niinkin yksinkertaisesti kuin yhdestä keskustelusta melontaseuran saunassa.

Nuorison kesä 2026 tiivistetysti Kesä 2026 koostui viikkotreeneistä, kilpailuista, alkeiskursseista, tapahtumista, korjaustalkoista, retkistä ja lajikokeiluista. Lajeina olivat retki-, rata-, kunto-, koski- ja poolomelonta, kanoottipujottelu sekä SUP-lautailu. Toimintakertoja oli yhteensä noin 50, joista viikkotreenejä 30. Nuoret osallistuivat ainakin kuuteen eri kilpailuun. Lasten ja nuorten alkeismelontakursseja järjestettiin viisi, ja niille osallistui yhteensä 33 lasta ja nuorta. Heistä 10 liittyi mukaan nuorison toimintaan. Seuran vapaaehtoiset tekivät nuorisotoiminnan hyväksi 83 talkoopistettä.

Merimeloja 2/2026

Puuhaa talvi-illoiksi Teksti ja tehtävät Saara Pyykkönen, värityskuva Leena Jääskeläinen

Melojan valinnat

mpyröi kahdesta vaihtoehdosta se, jonka valitset mieluummin. Oikeita vastauksia ei julkaista tässä lehdessä, mutta voit tarkistaa ne vapaasti valitsemaltasi melojalta. meri aallokko saaristo riippumatto grönlantilainen mela evä kuntomelonta Mäntysaari talviuinti

järvi peilityyni ulappa teltta kuppimela peräsin virkistysmelonta Skorvan kesäuinti

Majakkasokkelo

Ristikko melojalta melojalle

Tässä tehtävässä majakat ovat poikkeuksellisesti saavutettavissa päivän säästä riippumatta. Löydätkö kaikki 10 sanasokkeloon piilotettua majakkaa? Majakoiden nimet etenevät vaaka- tai pystysuunnassa, etu- tai takaperin.

Testaa melontatietosi ja täydennä ristikko. Jos jokin vihje on liian vaikea, vajasaaren saunasta löytyy varmasti joku, joka tietää oikean vastauksen.

Ykän pelastautuminen akankölikajakkivalmistaja -nauha väylän meloo 1000 km Marjaniemessä -poolo perälle

Merimeloja 2/2026

Kesäpäivä Skorvanilla Joukko merimelojia on lähtenyt viettämään kesäpäivää Skorvanille. Löydätkö kuvasta kaikki 16 melojaa? Tunnistatko joukosta sattumalta itsesi tai melontatuttusi? Kun kaikki melojat on löydetty, voit viimeistellä kuvan värittämällä sen.

Valokuvakilpailu 2026 Ikuista hetki vesillä ja voita!

uvaatko mielelläsi melonnan tunnelmia, hetkiä luonnon keskellä tai maisemia? Nyt sinulla on tilaisuus jakaa parhaat otoksesi ja osallistua Merimelojien valokuvakilpailuun. Kilpailuun voit osallistua vuonna 2026 otetulla melonta-aiheisella valokuvalla. Kuvassa ei tarvitse näkyä kajakkia tai kanoottia, mutta aiheen tulee liittyä johonkin seurassa harrastettuun lajiin. Liitä mukaan lyhyt kuvaus kuvanottohetkestä: missä, milloin ja millaisessa tilanteessa kuva syntyi. Paras kuva palkitaan 50 euron lahjakortilla retkikauppaan. Voittaja ja muita kilpailussa menestyneitä kuvia julkaistaan kevätlehdessä. Kaikista julkaistuista kuvista myönnetään talkoopiste.

RICOH

Tutki siis kuva-arkistosi tai tartu kameraan! Lähetä kilpailukuvasi 31.1.2027 mennessä osoitteeseen lehti@merimelojat.fi.

Majakat: Harmaja, Isokari, Jussarö, Kallo, Lågskär, Märket, Russarö, Sälskär, Tankari, Utö Pystysuoraan: Merimelojat; Vaakasuoraan: 1. kymppi, 2. reskutus, 3. virta, 4. linja, 5. Skim 6. vuoksen 7. ylitys 8. tonnari 9. majakka 10. kanootti 11. upotus

Merimeloja 2/2026

Ei mennyt kuin Strömsössä Retki Vaasan saaristoon vei Strömsön kautta, mutta vastoinkäymisiltä se ei säästänyt. Retkiseurue sai taas kerran todeta, että muuttujat johtavat parhaimpiin elämyksiin.

Teksti Janne Virkkunen; tuulipäivän osuus Satu Kähkönen ja Vesa-Matti Lahti Kuvat Miina Malkki, Sini Schulte, Satu Kähkönen, Matti Lyytikkä, Markku Palanterä, Vesa-Matti Lahti 18

Merimeloja 2/2026

ota ei yhtä miestä kaipaa, mutta kokeneita osaajia siellä kyllä kaivataan. Onneksi molemmat matkanvetäjistämme ovat sellaisia, joten saatoin lähteä matkaan luottavaisin mielin. Melontaretkille kun lähdetään, on tärkeä aina painottaa turvallisuutta. Matkallamme sattui heti alkuun ensimmäinen vastoinkäyminen, kun toinen matkanvetäjistämme Ralf joutui jäämään pois retkeltä sairastumisen vuoksi. Tästä huolimatta hän oli järjestänyt meille pääsyn mökilleen ja yhteyden paikalliseen melontaseuraan. Kiitos paljon Ralf! Matkamme ensimmäiselle päivälle sattui yksi kesän harvoista hellepäivistä. Ajoimme seuran bussilla ja muutamalla autolla Vaskiluotoon, jossa sijaitsee sisarseuramme Vaasan Kanoottikerhon vaja. Kerhon rannasta pääsimme kätevästi vesille ja saimme autot jätettyä heidän pihaansa. Meloimme kohti ensimmäistä leiripaikkaa kiertäen kuuluisan Strömsön kautta. Hellepäivän iltaa vietimme paratiisimaisissa olosuhteissa Ralfin mökillä, joka sijaitsee saaressa lyhyen matkan päässä Strömsöstä. Mökillä oli hyvät telttapaikat kaikille ja tietenkin sauna, josta nautimme kovasti. Vielä toistaiseksi hommat olivat menneet kuin siellä Strömsössä, mutta se tulisi muuttumaan jo seuraavana päivänä. Hyviä telttapaikkoja nolla Toisena matkapäivänä pohjoistuuli puhalsi helteet pois ja nosti haastavahkon aallokon. Lähdimme kuitenkin yrittämään kohti pohjoista ja Punakareja alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Meri höykytti

Valassaaret

Svedjehamn Västersbådan

Replot hamn

Sommarö

Vaasa Vaskiluoto

Retki ulottui Vaskiluodosta Valassaarille asti. meitä, ja noin kymmenen kilometrin melonnan jälkeen saavutimme Raippaluodon sillan, joka on yksi maamme komeimmista. Meloimme tuulen suojassa sillan pengertien takana ja pienemmän siltarummun ali sillan pohjoispuolelle. Päätimme mennä lounaalle Replot hamniin, jossa on vierasvenesatama ja ravintola. Selän ylitys oli aallokossa jo hieman haastavaa osalle ryhmästämme. Pidimme pitkän lounastauon satamassa odottaen tuulen laantumista. Moni meistä herkutteli ravintolassa, ja saimme myös vesivarannot täydennettyä. Tässä vaiheessa jouduimme tekemään päätöksen olla jatkamatta kohti pohjoista, sillä tuuli

Ralen mökillä. Edellisen aukeaman kuva: Näköalatorni Svedjehamnissa. 20

Strömsö

Merimeloja 2/2026

Pieni rikos houkutteli Tuuli jatkui navakkana myös seuraavat päivät. Larsbjörkaskäristä meloimme noin kahdeksan kilometria Sommarön linnakealueelle Raippaluodon

etelärannalle. Armeijan toiminta loppui alueella vuonna 2000 ja puolustusvoimain entisistä rakennuksista on jäljellä oikeastaan vain vanha vartiotupa. Nykyisin aluetta hallinnoi Metsähallitus. Rantauduimme hienolle hiekkarannalle ja vuokrasimme päivätuvaksi muutetun vartiotuvan sekä sen mainion saunarakennuksen käyttöömme kahdeksi päiväksi. Tuvan vuokra oli 45 euroa päivältä eli yhteensä 90 euroa. Tuon summan jaoimme keskenämme, joten kovin montaa euroa ei tuulipäivän viettäminen yhdelle melojalle maksanut. Vaikka kaikille retkeläisille olisi löytynyt sänky vartiotuvasta, siellä sai ottaa vain päiväunet. Kello yhdeksän illalla vartiotuvasta piti poistua ja yö piti – tai sen sai – viettää omassa teltassa. Vaikka joidenkin mielessä kävi, että tuuliyö olisi mukavinta viettää sisätiloissa, niin toiset epäilivät vartiotuvassa olevan liiketunnistimia, jotka käräyttäisivät sääntöjen rikkojat. Niinpä kaikki pysyivät kaidalla tiellä ja yöpyivät teltoissa. Osa retkeläisistä oli pystyttänyt telttansa rantaan kajakkien lähelle, osa taas 600 metriä rannasta sijaitsevan vartiotuvan pihaan. Tuulipäivänä ehdittiin kulkea aluetta halkovalla luontopolulla ihailemassa sammakoiden kutulampea, pitkospuita, silokallioita ja pientä hiidenkirnua. Polun liepeiltä ehti myös poimia mukaan mustikoita, joita riitti seuraavaksi pariksi aamuksi puuron kanssa nautittavaksi. Luontopolun varrella oli myös varsinainen taidepommi eli linnakealueen muistomerkki, johon kiinnitetty laatta kertoi, että alueen aseistukseen kuului “3-4 152-155 mm tykkiä vuosina 1940-2000”.

Raippaluodon sillan alitus

Sommarön linnakealueen muistomerkki.

Tauolla Raippaluodon sillan vierasvenesatamassa. tulisi jatkumaan navakkana vielä seuraavinakin päivinä. Hylkäsimme alkuperäisen matkasuunnitelman ja päätimme lähteä kiertämään Raippaluotoa etelän kautta. Alkuillasta lähdimme kohti etelää ja Larsbjörkaskäriä, jossa karttamme mukaan oli leiriytymispaikka. Larsbjörkaskärilla saimme ensituntuman Vaasan saariston erityispiirteeseen: hyvät rantautumispaikat ovat harvassa ja hyvät leiripaikat vielä harvemmassa. Saimme kuitenkin rantauduttua kivikkoiseen rantaan, ja saarelta löytyi ilahduttavasti myös sauna, jonka tietysti lämmitimme. Harmiksemme koko saaressa ei ollut ainoatakaan hyvää telttapaikkaa, joten jouduimme pystyttämään telttamme kuka mihinkin pystyi.

Merimeloja 2/2026

Maannousun vuoksi Vaasan saaristo muokkaantuu vuosi vuodelta erilaiseksi. Tämä lahti oli käynyt jo niin matalaksi, että jopa kajakin pohja otti kiinni mutaan. Myös leiripaikka osoittautui hylätyksi ja umpeenkasvaneeksi. Emme voineet jäädä sinne yöksi, ja nyt jo oli kiire löytää vaihtoehto. Vaasan saaristossa on vähän hyviä rantoja, ja niissä harvoissakin on yleensä mökki, joten tilanne alkoi vaikuttaa huolestuttavalta. Harkitsimme jo leiriytymistä mökin pihaan vaihtoehtojen puutteessa, mutta sitten retken apuvetäjän rooliin noussut Antti onnistui löytämään meille läheltä venesataman, jonne saimme leiriydyttyä. Huojentuneena pystytimme telttamme kellon lähestyessä jo yhtä yöllä. Itse olin niin väsynyt, etten jaksanut enää laittaa edes ruokaa vaan täytin vatsani makeisilla. Telttailua Sommarössä vartiotuvan tuntumassa. Sunnuntai-illaksi tuuli onneksi tyyntyi ja pääsimme jo alkuillasta jatkamaan melontaa Raippaluodon saaren laitaa eteenpäin. Illasta tulikin ikimuistoinen... Maannousema järjesti yllätyksen Meloimme pitkin Raippaluodon länsireunaa kohti pohjoista. Maisemat olivat kauniit. Toisella puolella ulappa ja laskeva aurinko, ja toisella maannousun muodostama ranta, jollaista on vain Vaasan saaristossa. Karttoihimme oli merkitty leiripaikka matalassa lahdessa lähempänä Raippaluodon pohjoista reunaa. Saavuimme paikalle kellon lähennellessä puolta yötä.

Olin niin väsynyt, etten jaksanut enää laittaa edes ruokaa, vaan täytin vatsani makeisilla. Seuraavan aamun otimme hyvin rennosti ja sääkin suosi meitä taas. Tyynessä säässä lähdimme kohti Valassaaria. Nyt olimme päässet viimein ulkosaariston tunnelmaan ja maisemiin. Pysähdyimme puolimatkassa lounaalle Västersbådanille, jossa on autiotupa. Siellä tapasimme myös reissun ainoan toisen melojan. Melojia tuolla päin ei totisesti paljoa ole. Taisimme olla paikallisille melkoinen näky

Idyllisen tyyni kesäilta ja Björkören. 22

Merimeloja 2/2026

Sommarön hiekkaranta. laivueemme kanssa, sillä meitä kuvattiin moneen otteeseen. Vaihdoimme puheliaan melojan kanssa kuulumiset ja lähdimme kohti Valassaaria. Valassaaria olimme odottaneet reissumme kohokohdaksi, mutta perillä odotti seuraava vastoinkäyminen. Selvisi, että saarilla oli rantautumiskielto lintujen pesimäkauden ajan, joten lainkuuliaisina lähdimme etsimään majoituspaikkaa muualta. Oli oikein kaunista meloa ilta-auringossa. Tämäkin vastoinkäyminen tarjosi meille elämyksen, jota emme olisi osanneet etsiä, jos kaikki menisi aina niin kuin Strömsössä. Koska olimme joutuneet pitelemään tuulta aiemmin, meillä ei ollut enää aikaa meloa takaisin Vaskiluotoon. Olimme jo aiemmin päättäneet, että melomme Björkön Svedjehamniin ja haemme autot taksilla Vaskiluodosta.

Eikä siinä vielä kaikki Viimeisenä melontapäivänä rantauduimme Svedjehamniin, jossa on vierasvenesatama, ravintola ja näkötorni, josta näkee hienosti maannousuilmiön muodostamat pyykkilautamaiset moreenit. Vielä piti kuitenkin löytää leiripaikka viimeiseksi yöksi. Sekin osoittautui haasteelliseksi, mutta ryhmämme ruotsintaitajat onneksi onnistuivat saamaan paikallisilta vinkin leirintäalueesta, jonne pääsimme leiriytymään.

Vastoinkäyminen tarjosi meille elämyksen, jota emme olisi osanneet etsiä, jos kaikki olisi mennyt kuin siellä Strömsössä.

Vietimme viimeisen yön verrattain mukavasti ja tietenkin saunasta nauttien. Seuraavana päivänä kävimme tervehtimässä jo elpynyttä Ralfia ja ajoimme takaisin vajalle. Kaikkiaan reissu täytti kaikki kunnon seikkailun tunnusmerkit: yllätyksiä, elämyksiä ja välillä haasteita. Erinomaisella porukalla ja pätevillä retkenjohtajilla pärjäsimme hienosti. Opimme, että vielä parempi ennakkovarautuminen on oleellista tällä alueella meloessa. Ilta-aurinkoa. Merimeloja 2/2026

Runonurkka Runot ja kuvat Leo Heikkilä

Mela vedessä klo ”tästä lähtien” Ensimmäinen päivä Sen hymyn tunnen Eskimokäännösesitys Tuntemattoman tähden Viimein vajalta lähden Viisaria tervehti kymmen Uusia kasvoja mielessä Faijan tsygällä ajellen En tätä toivonutkaan Jotain pientä hauskaa Sain paljon paljon hauskempaa Kiipeillä kallioilla Huomiota ja herkkuja Uusi koti sai tämän pakoilijan juurtumaan Saunaan liimautumaan Viimeisiä vesihenkiä vaalimaan ”Vahingossa” täällä taas Tuuli humisuttaa Aallot soittaa sinfoniaasi Neljättä kertaa tällä viikolla Rolliharjoituksia Tavaroita hukassa joka paikassa Huomenna heti uudestaan Faktapohjaista fantasiaa

Merimeloja 2/2026

Keskikesän havaintoja Merivesikahvia häissä Vanhuuden viisauksia Keskustelu ei ollut jäissä Pannukakkuja suunnitteilla Yhteisiä tortilloja, yrttejä, iltoja Vielä lukuisia Ei mikään ruoka ole minun Jos haluat kokeilla Vieraanvaraisuus on sinun Nyt vapaus lokkeilla Multifruit-nistimehua Sentään ei lantrauksen ainesosana

Keskikesän muistoja Joku toi pullia saareen Toinen järjesti skumpille hyytävän kylvyn Vastatuuli paina enää ei Saunassa kokea saa kukkaveden löylyn Kesäjuhlan kynnelle kykenen Entiseen palata aio en Nyt huomaan sen Jäsen olen merimelojien Kokko kohoaa korkealle Maistuu Jaffalle ja Gifflareille Ilta tuntuu ajattomalle Liekit lämmittää kauas kalliolle Melontakielto esti retken Mahdollisti hetken Levollisen rauhan, uuden tuttavuuden Laivueen lahjuksia eteen Leveä hymy suunpieleen Hyvä kun en hyppää hulluna veteen Siksi mukana ristikot Vanhan sielun maadoituskeinot

”Mistä niitä saa siis ostaa?” Joku päälle huutaa Viinasta kai kyse Huono tapa muuttaa suuntaa Mielipiteestä mä puhun Mitä jos on aina oikeassa? Kuulostaako dementialta? Aika lähteä kotiin Kerätty taikaa uusiin sotiin Taivaalta merkki sun lokiin Ajatuksiesi haaveiden kotiin

Merimelojat-hymni Meri autuas on Ei harmoniaton Rauha koskematon Ilmoihin nousee vaan Melojan sointu taas Elämän kotiin kun rantaudutaan Lisää lyö, tahtia lyö Ohjaa rannoille saarten Jaa lahtien aarteet Avautuu vajan vieraanvaraisuus Tahtia nyt lyö

Tunnelma kohoaa korkealle Maistuu Mentoksille ja lakupiipulle Kotimatka tuntuu ajattomalle Niinkuin rakkaustarina vielä Palaan tämän liekin luokse Merimeloja 2/2026

Kuivapuvun valintaopas aloittelijalle Kuivapuku on iso investointi, ja moni pohtii sen hankintaa perusteellisesti. Kokosimme oppaan, joka auttaa omiin tarpeisiin sopivan puvun valitsemisessa. Teksti Anni Ervelä ja Inka Suhonen Kuvat Inka Suhonen ja Kimmo Kolehmainen

elontakauden jatkaminen pitkälle syksyyn tai aloittaminen pian jäiden lähdettyä houkuttelee monia. Syysvesillä tehty yön yli -retki voi olla yksi vuoden mieleenpainuvimmista melontakokemuksista. Kylmille vesille tarvitaan kuitenkin erilaiset varusteet kuin kesäiselle päiväretkelle. Yksi tärkeimmistä varusteista on kuivapuku, joka voi parantaa selviytymismahdollisuuksia kylmässä vedessä. Varusteiden lisäksi turvallisuuteen vaikuttavat riittävät taidot ja huolellinen retkisuunnittelu. Selvitimme merimelojilta, mitä kuivapuvun valinnassa kannattaa huomioida. Sopivan puvun löytää tunnistamalla käyttötarpeensa, hankkimalla tietoa luotettavista lähteistä ja sovittamalla eri vaihtoehtoja.

Mikä on kuivapuku? Kuivapuku on vedenpitävä puku, jonka tarkoitus on pitää meloja kuivana veden varassa, kahlatessa, roiskeissa ja sateessa. Puku suljetaan vedenpitävällä vetoketjulla, ja kaulaja rannemansetit estävät veden pääsyn sisään. Kuivapuvuissa on yleensä kiinteät sukat, joiden päällä käytetään neopreenikenkiä. Kuivapuku ei itsessään kelluta eikä lämmitä. Lämpö tulee puvun alle puettavista vaatekerroksista. Kuivapuvun tehtävä on pitää nämä kerrokset kuivina. Kylmässä vedessä kuivapuku antaa lisäaikaa pelastautumiseen, mutta se ei estä hypotermiaa, jos vedestä ei pääse pois. Eri maiden valmistajat kutsuvat vesitiiviitä pukujaan nimellä drysuit tai dry suit. Suomessa kuivapuku-nimellä saa markkinoida vain tuotteita, jotka täyttävät henkilönsuojaimiin liittyvän lainsäädännön vaatimukset ja joille on tehty sen mukainen tyyppitarkastus. 26

1. Milloin kuivapuku on tarpeen? Kuivapukua suositellaan tilanteisiin, joissa kaatumiseen liittyy todennäköinen kylmettymisen ja toimintakyvyn heikkenemisen vaara. Alle 15-asteista vettä pidetään yleisesti kylmänä, ja silloin veteen joutumiseen on syytä varautua kylmältä vedeltä suojaavalla puvulla. Mitään yksiselitteistä lämpötilan turvarajaa ei kuitenkaan ole. Suomessa vesillä liikkujilla on kylmettymisen ja hypotermian riski ympäri vuoden. Mitä kylmempää vesi on, mitä kauempana rannasta melotaan ja mitä vaativammat tuuli- ja aalto-olosuhteet ovat, sitä tärkeämpää kylmältä suojaava varustus on. Jos meloo vain lämpimissä vesissä, suojaisilla reiteillä, helpoissa olosuhteissa ja vedestä pääsee tarvittaessa nopeasti pois vaihtamaan kuivat vaatteet, kuivapuku ei välttämättä ole tarpeen.

Kuivapuku-nimitys kertoo puvun suojausominaisuuksista, ei siitä, kuinka hyvin puku soveltuu melontaan tai kuinka hyvin se pitää vettä esimerkiksi koskimelonnassa. Muita melontaan tarkoitettuja vesitiiviitä pukuja kutsutaan Suomessa melontapuvuiksi, eikä niillä välttämättä ole vastaavaa sertifikaattia. Siksi niitä ei markkinoida kuivapukuina eikä kylmältä vedeltä suojaavina henkilönsuojaimina. Monet melojat käyttävät melontaan suunniteltuja pukuja esimerkiksi koskimelonnassa tai kajakkikäännöksiä harjoitellessaan, kun puvulta vaaditaan hyvää vesitiiviyttä. Arkikielessä melojat käyttävät usein sanaa kuivapuku yleisnimityksenä melonnassa käytettäville vesitiiviille puvuille. Tässä artikkelissa käytämme sanaa kuivapuku väljässä merkityksessä, ja sillä tarkoitetaan myös niin kutsuttuja melontapukuja.

Merimeloja 2/2026

Marjaniemen melojat harjoittelevat kajakin hinausta kalliolle. Kuivapuku lisää myös mukavuutta märissä ja koleissa olosuhteissa. Varpaat pysyvät kuivina, kun kajakista astuu kylmään veteen, ja pelastautumisharjoituksissa vedessä voi viettää pidempään aikaa palelematta.

”

Vedestä voi päästä nopeasti ylös, mutta entä sen jälkeen? Tai jos pitää uida rantaan? Kuivapuku antaa aikaa odotella, että joku tulee hakemaan. Kun kautta voi pidentää, voi myös pidentää sektoria, jolla meloo. – Nina

”

2. Millainen puku kannattaa valita? Kun tarve on selvillä, on aika miettiä puvun ominaisuuksia. Melontaan suunniteltu vai muunlainen vesitiivis puku? Melojan kannalta tärkeintä on, että puku sopii omalle ruumiinrakenteelle ja siinä

pystyy liikkumaan hyvin. Melontaan suunniteltuja vesitiiviitä melontapukuja valmistavat esimerkiksi NRS, Palm ja Kokatat. Ursuitin valikoimassa on sekä yleiskäyttöisiä kuivapukuja, kuten melojien suosima AWS-malli, että esimerkiksi veneilyyn, kalastukseen ja sukellukseen suunniteltuja malleja. Sukellukseen tarkoitetut kuivapuvut eivät yleensä sovellu melontaan. Mansetit: lateksi vai neopreeni? Lateksimansetit ovat tiiviimmät ja vedenpitävämmät, joten ne sopivat erinomaisesti myös esimerkiksi koskimelontaan, rollaukseen ja pitkäkestoisempaan ”puljaukseen”. Neopreenimansetit eivät ole yhtä vedenpitävät, mutta jotkut kokevat ne lateksisia mukavammiksi. Vessaluukku. Erillinen vessaluukku helpottaa etenkin pidempiä retkiä, sillä pukua ei tarvitse riisua kokonaan. Miesten puvuissa on usein etuluukku virtsaamista varten, kun taas naisten malleissa voi olla takaluukku tai ei erillistä luukkua lainkaan. Haastatellut naismelojat pitivät vessaluukkua erityisen käytännöllisenä. Vessaluukku voi myös madaltaa kynnystä juoda riittävästi. Kuivapukuja on saatavilla myös kaksiosaisina malleina, mikä helpottaa taukoja.

Merimeloja 2/2026

Kuivapuku ja popot kuivumassa. Kotimainen vai ulkomainen valmistaja? Kotimainen valmistaja (kuten Ursuit) voi helpottaa huolto- ja takuuasioita, sillä korjaukset voidaan hoitaa Suomessa. Ulkomaiselle valmistajalle lähetettäessä toimitusajat voivat olla pidempiä ja lähetyskulut suurempia. Budjetti. Pukujen hinnat vaihtelevat noin 600 eurosta yli 2 500 euroon. Edullisemmat mallit ovat yleensä yksinkertaisempia, kun taas kalliimmissa puvuissa voi olla parempi istuvuus, enemmän yksityiskohtia ja mukavuuksia tai viimeistellympi rakenne. Uusi vai käytetty? Käytetyn puvun voi saada uutta edullisemmin, mutta ostajan kannattaa varmistaa, että puku pitää vettä. Vesitiiviit puvut eivät ole ikuisia, ja suuri osa puvuista alkaa jossain vaiheessa vuotaa: mansetit hajoavat, saumojen teippaukset voivat ajan myötä irrota ja kangas tai sen laminaatti vaurioitua. Uuden puvun etuna on valmistajan takuu. 3. Miten kuivapuvun pitäisi istua? Sovittaminen on tärkeää, sillä mitoitukset vaihtelevat ja kaikki puvut eivät sovi kaikille vartalotyypeille. Sovita pukua myös istuma-asennossa ja varmista, että pystyt liikkumaan siinä vaivattomasti kuten meloessa. 28

Kuivapuvun valinnassa ei pidä unohtaa omaa silmää miellyttävää väriä. Kuvassa Kokatan kuivapukuja.

Merimeloja 2/2026

Puvun alle on mahduttava lämpötilaan sopiva kerrasto, kylmemmällä säällä mahdollisesti parikin kerrastoa sekä villasukat. Joistakin malleista on saatavilla peruskokojen lisäksi pidempiä tai väljempiä mitoituksia. Jotkut puvut voi lisäksi tilata omien mittojen mukaisilla manseteilla tai sukilla. Mansettien tulee olla riittävän tiiviit mutta ei tukalat. Käytössä mansetit voivat hieman löystyä, ja lateksimansetteja voi myös venyttää. Mansetit voi tarvittaessa vaihdattaa tai lateksimansetin opetella vaihtamaan itse. Sovittaessa selviää myös, onnistuuko puvun pukeminen yksin. Jos vetoketju on selässä, pukua on yleensä hankalaa tai mahdotonta saada yksin kiinni. 4. Miten varmistan, että puku kestää? Huolellinen käyttö ja huolto pidentävät kuivapuvun käyttöikää. Puku on hyvä pukea ja riisua rauhassa. Mansetit voivat vaurioitua koruista ja terävistä kynsistä, joten korut kannattaa poistaa ennen pukemista ja mansetteja käsitellä varoen. Kiinteitä sukkia suojataan rikkoutumiselta välttämällä sukkasillaan kävelyä. Käytön jälkeen puku huuhdellaan suolavedestä, hiekasta ja liasta ja ripustetaan kuivumaan tukevalle henkarille vetoketjut avoimina. Märkää pukua ei kannata jättää pitkäksi aikaa myttyyn. Vetoketjut ja mansetit huolletaan valmistajan

Vedenpitävissä puvuissa siirrytään PFAS-vapaisiin materiaaleihin PFAS-aineita eli ”ikuisuuskemikaaleja” on vuosikymmeniä käytetty teknisissä tekstiileissä veden, öljyn ja lian hylkimiseen. Lokakuusta 2026 lähtien EU:ssa rajoitetaan tiettyjen PFAS-aineiden käyttöä kuluttajavaatteissa ja -asusteissa, jotta aineiden päätymistä ympäristöön ja mahdollisia terveys- ja ympäristöhaittoja voidaan vähentää. Myös laajempaa PFAS-rajoitusta käsitellään parhaillaan EU:ssa. Siirtymävaiheessa myynnissä voi olla rinnakkain vanhempia kuivapukumalleja, uudet rajoitukset täyttäviä malleja sekä PFAS-vapaina markkinoituja malleja. Melojan kannalta muutos voi näkyä erityisesti vettä hylkivän pintakäsittelyn (DWR) huoltotarpeessa.

”

Olin epävarma, miten paljon kuivapukua tulisi käytettyä.

Kyllä mä sit käytin sitä tosi paljon, pidensi kautta. Jos olisi hirveän monta muuta harrastusta, niin ehkä ei tulisi käytettyä yhtä paljon. – Inka

”

ohjeiden mukaan. Vetoketjuja ei pidä taittaa jyrkälle mutkalle, ja lateksimansetit kannattaa pitää puhtaina aurinkovoiteista, öljyistä ja muista niitä haurastuttavista kemikaaleista. Lopuksi Monelle haastateltavalle vesitiivis melontapuku oli aluksi vieras ja kallis varustehankinta, mutta käytössä sen merkitys konkretisoitui nopeasti: melontakausi piteni, uusia mahdollisuuksia avautui ja retkeily sekä pelastautumisharjoitukset muuttuivat mukavammiksi.

NRS:n asiakaspalvelun mukaan PFAS-vapaa pintakäsittely saattaa heikentyä aiempaa nopeammin, jolloin kuivapuku on pestävä ja pintakäsittely uusittava valmistajan ohjeiden mukaisesti. Pukua ostaessa kannattaa selvittää, miten pintakäsittelyä ylläpidetään. DWR-käsittelyn heikkeneminen ei tarkoita, että puku vuotaisi. Kun vesi ei enää helmeile ja valu pintakankaalta pois yhtä tehokkaasti, kangas vettyy helpommin. Tällöin puku voi tuntua kosteammalta, kylmemmältä ja painavammalta sekä hengittää huonommin. NRS:n asiakaspalvelun mukaan yhtiön PFAS-vapaan kankaan testeissä ei ole havaittu pintakäsittelyn nopeamman heikkenemisen lisäksi muita merkittäviä pitkäaikaisvaikutuksia. PFAS-vapaiden materiaalien ja pintakäsittelyjen tuotekehitys jatkuu.

Merimeloja 2/2026

Puheenjohtajalta

Kehitys kehittyy Yhteisön vahvuus näkyy silloin, kun joku joutuu sivuun. Merimelojissa vastuuta kannetaan yhdessä ja toiminta jatkuu myös vaikeissa tilanteissa, kirjoittaa puheenjohtajamme Ralf Sund.

elonnan lajiliitossa ja Merimelojissa on käynnissä muutoksia. Melonta on organisoinut valtakunnantason toimintansa Melonta- ja Soutuliittoon. Retkimelontaan keskittyneet melontaseurat ovat vuosia olleet tyytymättömiä lajiliiton toimintaan. Liitto on mielletty huippuurheiluorganisaatioksi. Monet seurat ovat äänestäneet jaloillaan ja jättäytyneet lajiliiton ulkopuolelle. Jupinaa on kuulunut, ettei jäsenmaksulle saa vastinetta. Kritiikille on ollut perusteita, mutta viimeisten vuosien aikana suunta on muuttunut. Lajiliittomme toimintaa on kehitetty monin tavoin: tehostunutta edunvalvontaa, koulutusyhteistyötä, seuroja palvelevia teknisiä uudistuksia, seurojen välistä yhteistyötä ym. Lajiliitossa on pantu tuulemaan. Jatkossa on lupa odottaa lisää myönteisiä uudistuksia. Merimelojat on toiminut aktiivisesti lajiliitossa. Mikä minä olen neuvomaan muita seuroja, mutta kannattaisi nyt tarkistaa kanta jäsenyyden suhteen. Jäsenmaksuille saa vastinetta.

Lajiliitossa on pantu tuulemaan. Aika monia liiton tarjoamia palveluja hyödyntävät myös seurat, jotka eivät ole liiton jäseniä. Esimerkiksi koulutusjärjestelmä on rakennettu lajiliitossa ja sitä hyödyntävät kaikki seurat. Edunvalvonta hyödyttää laajasti melontaa. Vapaamatkustajien moraalia ihmettelen. Merimelojien dna:ssa on vahvana talkooperusteisuus. Hommat hoidetaan vapaaehtoispohjalla – pääosin. Talkoot kasvattavat yhteisöllisyyttä ja mahdollistavat jäsenmaksun maltillisen tason. Toimintamme on laajaa, liikevaihto on noin 250 000 euroa, retkiä organisoidaan toistakymmentä, peruskursseja on noin kymmenen, yhteisiä melontalenkkejä kymmeniä, pooloilua, nuorisotoimintaa, kolme saunaa, 30

auto, vene, noin 150 kajakkia ym. Taloudenpito ja johtaminen vaatii paljon aikaa ja osaamista. Keskeisiin seuran tehtäviin ei ole ollut suurta tunkua. Saattaa olla aika, että mietimme uudelleen vapaaehtoistyön ja palkatun työn suhdetta. Se voisi käytännössä tarkoittaa sitä, että seuran hallinnon ja talouden käytännön pyörittämisestä vastaisi palkattu henkilö ja vesillä tapahtuva toiminta perustuisi talkoiluun. Esimerkiksi. Mihin vetää talkootyön ja palkatun työn raja? Se on tarkkaan harkittava.

Mihin vetää talkootyön ja palkatun työn raja? Kesä kääntyy syksyyn, päivä iltaan ja allekirjoittaneen puheenjohtajuus loppusuoralle. Vielä ei ole aika jäähyväispuheiden, kova loppukiri on vielä edessä. Tämä ei nyt ihan mennyt kuin Strömsössä: ärhäkkä bakteeri toi tulehduksen, verenmyrkytyksen ja hermokivut. Kohta kolme kuukautta olen ollut pois pelistä. Harmittaa vietävästi, mutta olen erittäin ylpeä Merimelojista, jossa löytyy vastuunkantajia ja tuuraajia. Hommat hoituu, vaikka puheenjohtaja makaa liikuntakyvyttömänä lasaretissa. Ei sota eikä varsinkaan Merimelojat yhtä henkilöä kaipaa. On tämä vaan aika hieno yhteisö. Pidetään siitä kiinni... Ralf Sund Ylimelamies..

Merimeloja 2/2026

Lukuvinkki

Maija, Janne ja minä Teksti Tatu Paulaharju

nni Blomqvistin viisiosainen kirjasarja Myrskyluodon Maijan elämästä Ahvenanmaan ulkosaaristossa saapui Nauvon poste resteranteen kesälomani alkupuolella, juuri sopivasti melontaretken vaihtuessa toiseksi. Pokkarimuotoon paketoitu kokonaisuus oli omiaan vaatteiden sekaan kuivapussiin. Seuraavat retki-illat kuluivat Maijan ja Jannen saaristolaiselämään tutustuessa. Päivisin melaa heiluttaessani heidän tarinansa ja maailmansa pyörivät mielessäni. Ja millainen maailma. Silkkaa taistelua elämästä läpi vuoden. Nykymaailmasta käsin on vaikea käsittää, miten ihmeessä ihmiset pystyivät sinnittelemään elossa ulkosaariston olosuhteissa talvella. Tiukkaahan se teki. Kirjasarjassa kuvataan usein hämäränhetkiä, jolloin kyläläiset kokoontuivat työpäivän päätteeksi samaan tupaan tarinoimaan ja siirtämään suullista perintöä eteenpäin. Niistä tunnistin jotain tuttua leiritulilta ja retkisaunoista, joissa juttu lentää ja menneitä muistellaan. Jos jokin, niin tämä sopii merimelontaretkellä luettavaksi. Mitä karumpi kalliosaari ja avarampi merimaisema, sitä syvemmälle Maijan maailma iltaisin retkeilijän mieleen solahtaa.

Kuntoilemaan Ruskeasuon voimailusalille Teksti Risto Jaatinen

erimelojien jäsenten salivuorot Heraklesvoimailuseuran vuoroilla jatkuvat, ja salia voi käyttää maksutta kuutena päivänä viikossa. Salivuorot ovat: Ma klo 16.30-17.30 Ti klo 16.30-20.30 Ke klo 16.30-17.00

To klo 16.30-20.00* Pe klo 15.30-16.30 La klo 10.00-12.00**

Kaupungin voimailusali, Ruskeasuon ratsastustallit. Salin osoite on Ratsastie 10.

Poikkeamat: * kuukauden 1. torstai kilpailut klo 17.15–19; ** kuukauden 3. lauantai leiripäivä, sali varattu sopimusurheilijoille.

Sali on perinteinen: ei tarvitse ilmoittautua, sujuvasti mukaan ja treenaamaan. Pukuhuoneet ja suihkut löytyvät aulan oikealta, sali käytävän perällä. Säilytyslokerot aulassa (2 € pantti).

Huomioithan salilla treenatessasi Heraklesin painonnostajien nostolavat ja treenirauhan.

Alaikäraja itsenäiseen harjoitteluun on 15 vuotta, ja salilla on oltava sisäliikuntavaatteet ja -kengät.

Merimeloja 2/2026

Viestintä ja somekanavat Verkkosivuilta merimelojat.fi löytyy kattavasti tietoa seuran toiminnasta. Kirjautumalla pääset jäsensivuille.

Jäsenpäivystys Kesäkaudella huhti-syyskuussa: tiistaisin kello 18–19.

Sähköpostilistalla välitetään tärkeimmät uutiset. Liity tai eroa listalta lähettämällä viesti osoitteeseen: www-vastaava@merimelojat.fi.

Talvikaudella loka-maaliskuussa: kuukauden ensimmäinen tiistai kello 18–19.

Seuralla on myös Facebook-ryhmä Merimelojat ja Instagram-tili @merimelojat. Merimeloja-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Jäsenten juttuja ja kuvia otetaan mielellään vastaan. Julkaistusta materiaalista saa talkoopisteitä. Lisätietoja päätoimittajalta: lehti@merimelojat.fi. Saunan lämmitysajat Kesäkaudella maanantai-torstai kello 18-22, lauantai kello 15–20 ja sunnuntai kello 15–20. Talvikaudella tiistai ja torstai kello 17–21, lauantai kello 15–20 ja sunnuntai kello 15–21. Kesäkausi alkaa vajan kevättalkoista ja talvikausi syystalkoista. Majan varaukset Katso varausohjeet merimelojat.fi-sivustolta kohdasta Juhlat Merimelojien majalla. Ilmoitushinnat (alv 0 %) Koko sivu 330 € ½ sivu 180 € Julkaisija Merimelojat ry Merikannontie 10, 00260 Helsinki Paino PunaMusta Oy

Juhlapyhinä ei ole päivystystä. Päivystysaikana toimistonhoitajan tavoittaa numerosta 050 3574 507. Toimiston sähköpostiosoite on toimisto@merimelojat.fi. Sähköpostiin pyritään vastaamaan muutaman päivän kuluessa.