Atanassov, George poolo@merimelojat.fi 041 465 1391
V IRKIST ySJAOKSEN VASTAAVA Niemelä-Koura, Asko virkistys@merimelojat.fi 045 111 4724 KOULUTUSVASTAAVA Vartiainen, Eija koulutus@merimelojat.fi 040 720 2707 TALOUSSIHTEERI Luostarinen, Leena taloussihteeri@merimelojat.fi 050 5347 537
S KORVÖN IS ä NTä
Taipale, Hannu skorvo_is@merimelojat.fi 040 585 0822
Mä NT ySAAREN IS ä NTä Pulkkinen, Jussi mantys_is@merimelojat.fi 0400 974 317
K ALUSTOVASTAAVA
Merimeloja-lehti
PääTOIMITTAJA
Koivula, Heikki 0400 902 776
tehtävä avoinna mm_lehti@merimelojat.fi TAITTO Kekäläinen, Päivi mm_taitto@merimelojat.fi V ERKKOSIVUJEN VASTAAVAT Räisänen, Ari ja www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504
Gustafsson, Jussi
Ylimelamies
Väriä kevääseen
Pidät kädessäsi uuteen suuntaan matkaavaa lehteä. Tässä numerossa olemme siirtyneet väripainotekniikkaan, jatkossa on mahdollista tehdä muitakin uudistuksia.
t iedätkö miten seura toimii? Kenen vastuulla on mikäkin asia, kuka tekee päätökset? Yksi lukuisista ylimelamiehen toivelistalla olevista asioista on seuran ”organisaatiokaavio”, joka auttaisi jäseniä hahmottamaan, kuka mistäkin asiasta vastaa ja päättää. Valitettavasti aika ja inspiraatio eivät toistaiseksi ole kohdanneet. Olisiko sinun ajastasi lohkaistavissa seuran toiminnan ja noudattamiemme käytäntöjen dokumentoimiseen ja koostamiseen?
k ohta pääsemme taas melomaan. Kevät on muutamiin edellisiin vuosiin nähden myöhässä, mutta tulee vääjäämättä. Kaupungin eteläisimmät rannat kurkottavat avoveteen, jota mahdollisuutta eräät ovatkin hyödyntäneet, mutta vajaamme ympäröi edelleen puolen metrin jää. Seuran kajakilla melovalle kausi alkaa vajan laiturista. Huomiokaa kylmä vesi, vaikka tänä vuonna jäidenlähdön aikaan ilmat tulevat olemaan jo melko lämpimiä.
Viivästynyt kevät tarkoittaa myös pitkittynyttä kevättalvea, onneksi. Olosuhteet melojan talviliikuntamuotoihin, hiihtoon ja retkiluisteluun, ovat olleet erinomaiset. Seuran tarjoamia uimahalli- ja kuntosalivuoroja on talven mittaan hyödyntänyt moni. Vesille tulee starttaamaan hyvin talvehtineita Merimelojia.
Melontakoulut näkyvät vajasaarella toukokuun puolivälistä eteenpäin. Jäsenille suunnattua toimintaa tulee olemaan lähes jokaiselle viikonpäivälle. Tarkemmin lehden sisäsivuilla ja kevään mittaan seuran sähköisillä tiedotuskanavilla.
Lopuksi muistuttaisin, että liikunta- ja urheiluseurana Merimelojat ry on lajiliiton kautta sitoutunut toimimaan reilun pelin hengen mukaisesti ja puhtaan urheilun puolesta. Sitoumus koskee seuran jokaista jäsentä, oli tämä kilpaurheilija tai melonnan harrastaja. Jokaisen kilpailuihin osallistuvan jäsenemme henkilökohtaisella vastuulla on pitää itsensä tietoisena sitoumuksen merkityksestä ja noudattaa asianmukaisia säännöksiä.
Rauli Rautavuori
Ylimelamies
Hallitus tiedottaa
Saunarakennuk S e SS a lattiaremontti
Saunarakennuksen miesten pukuhuoneen lattia oli päässyt huonoon kuntoon. Jussi Laarin toteuttaman remontin aikana laatoitus ja sen alla oleva vesieristys uusittiin. Samalla löydettiin ja korjattiin lattialämmitysjärjestelmän vika, joka osaltaan vaikutti lattioiden rapistumiseen. Lämminvesivaraaja jouduttiin siirtämään työn ajaksi pois paikoiltaan, eikä lämmintä vettä ollut tarjolla pariin viikkoon. Onneksi se ei avantouinnin karaisemia melojia paljoa haitannut.
Aikaisemmin keväällä suoritettiin saunan ilmanvaihtokanavien alipainepuhdistus.
Sähköpo S tili S ta
Seuran jäsenille suuntaamaa tiedotusta varten perustetaan uusi sähköpostilista, jolle lisätään jäsenten jäsenrekisteriin ilmoittamat osoitteet. Huolehdithan, että jäsenrekisterissä on toimiva sähköpostiosoitteesi!
m elontakoulujen ohjaajak S i ilmoittautuminen
Kevään ensimmäinen melontakoulu käynnistyy maanantaina 13.5. Melontakoulujen ohjaajaksi ilmoittautuminen on käynnissä, toukokuun alkuun saakka voi ilmoittautua ohjaajaksi netissä osoitteessa http://merimelojat.sporttisaitti.com/ tietoa-jasenille/vetajaksi
Vajame S tari
Vajamestarin tehtävä on edelleen avoinna. Vajamestari vastaa vajojen ja käyttöoikeuskaluston kunnosta yhdessä kalustovastaavan, vahtimestarin ja aktiivisten talkoolaisten kanssa. Kyseessä on talkootyöhön perustuva seuran toimihenkilötehtävä. Tällä hetkellä tämäkin tehtävä hoidetaan puheenjohtajan ja koulutusvastaavan toimesta ns. oman toimen ohella. Ilmoittaudu vajamestariksi sähköpostitse osoitteeseen pj@ merimelojat.fi tai nykäise puheenjohtajaa hihasta vajalla.
m uita päätök S iä ja tiedotuk S ia
- Päätettiin käynnistää nuorten kehittämisprojekti nuorten harrastamisen lisäämiseksi ja hakea opetus- ja kulttuuriministeriön seuratoiminnan kehittämistukea
- Päätettiin siirtää Merimeloja-lehden painatus Unigrafiaan. Lehti painetaan nelivärisenä
- Seuran pikkubussin vaihtoa uudempaan selvitetään
k e Vätkokouk S en päätök S iä
s eu R a N ke V ätkokous pidettiin majalla tiistaina 9.4.2013. Paikalla oli 29 jäsentä. Kokous vahvisti toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen vuodelta 2012, sekä myönsi vastuuvapauden hallituksen jäsenille ja muille toimihenkilöille kyseisen tilikauden osalta.
Avainpanttimaksu, joka koskee saarten metalliavaimia, päätettiin korottaa 25 euroon.
Hallitus
K e VäTTalKOOT
VAJASAARELLA
sunnuntaina 5.5.2013 klo 11–15
Talkoo-ohjelmassa:
salissa ikkunoiden pesu sekä pölyhuiskulla seinien, taulujen ym. pintojen pölytys.
k ei TT iössä: Sopan ja kahvin keittoa yms. ja keittiön siivous
m uu Ta:
- Pihojen haravointia
- Roskien poimintaa rannoilta
- Vajojen siivousta
- Laitureiden pesu
- Busterin ja perämoottorin ajokuntoon laitto
- Lamppujen vaihtoa
- Vajojen ovien saranoiden rasvausta
- Laitureissa olevien ylös nousseiden naulojen tai muiden terävien kohtien korjaaminen.
- Huom! Kenellä on omia työkaluja niin nyt niillä olisi käyttöä, koska silloin ei tarvitse odotella että tarvittava työkalu vapautuu jostakin toisesta hommasta.
saunassa:
- Lauteiden, seinien ja lattioiden pesu
- Lauteiden kiinnitysten parantaminen
- Vessojen pesu
- Mattojen pesu painepesurilla
k äy TTöoikeuskalus To:
- Aukkopeitteiden ja liivien tuonti alas vintiltä ja kunnon tarkistus
- Puuttuvien aukkopeitteiden kirjaaminen
- Evien kunnon tarkastus ja mahd. korjaus, vikojen kirjaaminen
- Jalkatukien ja penkkien tarkastus ja puutteiden kirjaus
- Pohjien kunnon tarkastus
Tuo mukanasi ikkunoiden pesuun ja siivoukseen sopivia välineitä. Myös omalla haravalla voit varustautua. Voit tuoda mukanasi myös omat mukit ja ruokailuvälineet.
Talkoolaisille on tarjolla kahvia ja keittoakin, sekä luonnollisesti talkoopanos.
Kymppinä toimii ”Mono” eli Timo Mononen, koulutus@merimelojat.fi
Kanootilla Oulusta Helsinkiin – Erikoinen
melontalukukokemus
Teksti Jussi Pulkkinen
Jos melojan varustelista matkalle OuluHelsinki on seuraava, niin pakkohan koko matkakertomus on lukea:
”Silmäillessäni luetteloa tavaroista, joita tarvitsin, täytti haikeus mieleni. Sillä kaikkia niitä en saisi koskaan. Siksi vedin viivoja sellaisten esineitten nimien yli kuin teltta, kello, kompassi, kamera, paistinpannu ja kattila. Ne olivat kaikki ylellisyyttä varoilleni. Minä tyydyin linkkuveitseen, kerään onkilankaa ja tusinaan ongenkoukku-
ja. Juomavettä varten varasin peltikanisterin, noin litran vetoisen. Henkilökohtaisiin varusteisiini kuului vielä paita, alushousut, villapaita, päällyshousut ja tuulikangaspusero, lakki, uimahousut, nauhakengät ja sukat.” Mukaan kirjoittaja otti vielä tavallisen koululaiskartan, kaksi ”tuubia” liimaa ja kangaspalasen kanootin paikkaukseen sekä lisäksi korkkivyön ”varaventtiiliksi”. Itse palkovene oli halkoliiteristä pelastettu ja Komulaisen Oton kaupasta ostetuilla kahdeksalla sokerisäkillä päällystetty, kolmemetrisen melan veisti Raive itse.
Kirjassaan ”Kanootilla Oulusta Helsinkiin” (Arvi A. Karisto, Hämeenlinna 1948) Martti Raive kertoo matkansa syistä ja itse reissusta, jonka hän meloi pulavuonna 1931. Runsaan kahdensadan sivun matkakuvauksessaan Raive meloo hieman toisella asenteella kuin 2000-luvun Gore-Tex-kulkija. Paikoin yksityiskohtaista kerrontaa sävyttävät kirjoittajan omat runot, valokuvat sekä otteet Kalevalasta. Kirja todella panee nykymelojan arvostamaan nykyaikaisia varusteita ja tekniikkaakin.
Kirjaa on yksi kappale Helsingin kaupunginkirjastossa, se kannattaa varata osoitteesta http://www.helmet.fi.
Koskimelontakurssi jäsenille
k oski- ja poolojaosto järjestää elokuussa koskimelonnan alkeis- ja jatkokurssin seuran jäsenille. Kurssi tarjoaa taatusti kokemuksen jokaiselle retkimelojalle – tule kokeilemaan uutta melonnan ulottuvuutta!
Kurssin ajankohta on 2-4.8.2013, paikkana Kymijoen Pernoonkosket ja Kohinan koskitukikohta Kontti. Osallistujilta edellytetään ainoastaan perusmelontataitoja merellä. Osallistujat jaetaan tasoryhmiin kokemuksen mukaan. Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet löytyvät seuran keskustelupalstalta koski- ja poolokeskustelun alta.
t er V etuloa ko S keen!
Koski- ja poolojaosto
Kuva Juha Haanperä
Reskutusleiri 2012
Jussi Pulkkinen
Mitä ovat t-reskutus, heel hook, ladder ja x-reskutus? Osaatko uida tajuttoman kanssa? Tyhjeneekö kajakki vedestä vesillä ollessasi? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin sai käytännön vastauksen Reskutusleirillä elokuussa 2012.
Tuo elokuun ensimmäisen viikonlopun tapahtuma oli järjestyksessä toinen Merimelojien ja Helsingin Melojien yhteinen reskutusleiri. Pääasiana oli jälleen yhteisöllinen pelastautuminen eli se, ettei kaveria jätetä. Paikkana oli Mäntysaari. Lauantaina ja sunnuntaina paikalla oli yhteensä yli 40 melojaa. Aamut aloitettiin verryttelyvoimistelulla ja ohjelmaa jatkettiin käytännönläheisesti vesillä. Sauna oli kuumana koko ajan. Lisäksi puiden väliin oli viritetty köysipari eskimoköysijumppaa varten. Molempina päivinä oli mahdollista suorittaa uimataitokoe eli saaren länsirannalle oli merkitty rata, jolla halukkaat uivat 200 m melontavarusteissa sekä suorittivat 50 m:n pelastusuinnin.
Kolmas Reskutusleiri järjestetään 2.–4. elokuuta 2013 Mäntysaaressa. Se alkaa jo perjantai-iltana teorialla ja varusteisiin sekä kanssamelojiin tutustumisella. Mukaan saa toki tulla myöhemminkin ja osallistua sellaisiin harjoituksiin joista on kiinnostunut. Seuraa ilmoittelua netissä.
Lisätietoja: koulutus@merimelojat.fi
Teksti
Kuvat Jukka Honkala
uudistuu
m e R imeloja-lehti on ilmestynyt tulostettuna vihkona. Vuosi sitten se sai värilliset kannet. Nyt vuorossa on suurempi muutos, jatkossa koko lehti painetaan värillisenä. Painotekniikan vaihtuminen parantaa myös painojälkeä ja antaa sisällöille enemmän tilaa.
Tässä yhteydessä uusitaan lehden ulkoasua. Joitain muutoksia on jo käsillä olevassa lehdessä, mutta varsinaisesti uudistus otetaan käyttöön tulevissa numeroissa.
m illaise N haluaisit Merimeloja-lehdestä? Onko sinulla kokemusta lehden toimittamisesta? Tule mukaan lehden toimituskuntaan kirjoittajaksi, toimittajaksi, kuvittajaksi tai valokuvaajaksi.
Toimitus toivoo jatkossakin jäsenten ottamia kuvia. Lehteen voi tarjota myös juttuihin liittymättömiä hyviä kuvia. Niille on käyttöä esimerkiksi kansissa ja kuvituksena. Melontakokemuksia voi lehdessä jakaa myös yksittäisen hyvän tai hauskan kuvan ja kuvatekstin kautta.
Kuvien toimittamisesta on hyvä sopia päätoimittajan kanssa, jotta sähköposti ei täyty yllättävästi.
a jatuksia lehden sisällöstä ja ulkoasusta, kuten myös kiinnostuksesi osallistua lehden toimittamiseen, voit lähettää sähköpostitse osoitteisiin mm_taitto@merimelojat.fi ja mm_lehti@merimelojat.fi.
y leise N ä ohjee N a , kuvat toimitetaan: – mahdollisimman suurikokoisina, lehti painetaan jatkossa 300 dpi:n resoluutiolla, – hyvälaatuisina: kameran/skannerin/uudelleentallennuksen asetuksissa mielellään isokokoinen, mahdollisimman kevyesti pakattu kuva, – muokkaamattomina: rajaamattomina ja rgb-väreissä, eli ”suoraan kamerasta”. Taittaja tekee tarvittavat muutokset kuviin: muuttaa resoluution, rajaa ja muuntaa cmyk-väreihin.
Vuoden 2013 re TK iK alen Teri
r etkiä ko S ke Vat ylei S et S äännöt
1.Retkenvetäjät ottavat vastaan ilmoittautumisia sähköpostitse torstaista 18.4.2013 klo 17.00 alkaen. Ilmoittautumisaikaa ei mitata sekunnin tarkkuudella, vaan retkenvetäjä päättää viime kädessä osallistujat illan aikana tai myöhemmin ilmoittautuneista. Tätä ennen saunan lauteilla tai muuten salakähmäisesti tehdyt ilmoittautumiset eivät sido retkenvetäjää. Ilmoittautumisen yhteydessä on vetäjälle annettava osallistujan nimi, puhelinnumero ja sähköpostiosoite sekä muut mahdolliset vetäjän kaipaamat tiedot.
2.Tarkempia tietoja retkistä saa vetäjiltä. Heillä on oikeus tehdä muutoksia retkisuunnitelmaan. Muutenkin retkijaosto/Merimelojat ry pidättää oikeuden muuttaa retkiohjelmaa milloin tahansa ja jopa peruuttaa retken.
3.Maksullisten retkien retkimaksu perustuu vetäjän laatimaan kustannusarvioon. Retkimaksu maksetaan aina Merimelojat ry:n pankkitilille FI37 2400 1800 0354 87 viimeistään retkenvetäjän ilmoittamana eräpäivänä. Maksussa käytetään viitenumeroa. Osa retkistä on maksuttomia. Retken osallistujan on oltava Merimelojat ry:n kuluvan vuoden jäsenmaksun maksanut jäsen.
4.Jos osallistuja peruu lähtönsä vetäjän antaman eräpäivän jälkeen, pidätetään häneltä seuralle peruutusmaksuna puolet retkimaksusta (paitsi lääkärintodistuksen esittämällä). Jos osallistuja ei suorita retkimaksuaan viimeistään eräpäivänä, vetäjä voi hänet pudottaa pois osallistujaluettelosta.
Huomaa, ettei Merimelojat ry millään tavoin vastaa peruutuksen osallistujalle aiheuttamista kuluista (esim. laivaliput, majoitukset). Mahdollisia korvauksia on pyydettävä ao. yhtiöiltä näiden omien peruutussääntöjen mukaan. Tämä koskee sekä osallistujan omaa perumista että retkijaoston peruuttamaa retkeä.
Lyhyesti: Merimelojat ry EI KORVAA mitään peruuttamisten aiheuttamia kuluja osallistujille, on peruutuksen syy mikä tahansa.
Koska vuoden mittaan tapahtuu aina osallistujien perumisia, hyvinkin suositulle retkelle saattaa päästä mukaan, vaikka keväällä ei siltä näyttäisikään. Ilmoittautuminen varasijalle tuottaa usein tulosta.
5.Käyttöoikeuskajakki varataan jäsenpäivystyksestä. Varattu kajakki on merkittävä huolellisesti viimeistään lähtöpäivän aamuna, mieluimmin jo edellisenä iltana.
Muista aina ennen retkeä huolellisesti tarkastaa kajakin ja muiden varusteiden kunto! Kohtele seuran varusteita vähintään yhtä hyvin kuin omiasi!
Tee itsellesi varustelista ja tarkasta varusteesi sen mukaan, ettei mitään unohdu kotiin.
Osallistuja saattaa saada vetäjältä ryhmän varusteita kajakkiinsa retken ajaksi (ea-laukku, vara-aukkopeite, varamela jne.). Näitä lainavarusteita on käsiteltävä erityisen huolellisesti.
6.Retken valmisteluihin liittyy turvallisuussyistä yleensä pelastusharjoitus vajavesillä ennen retkeä vetäjän johdolla. Se on pakollinen, jos vetäjä niin päättää.
Vaatimu S ta S ot ja niiden lyhyet ku Vauk S et:
1 = helppo. Rauhallinen tahti, suojaisat reitit. Suunniteltu päivämatka on noin 20 km.
2 = keskitaso. Normaali retkivauhti, osittain suojaisat reitit. Vaatii jonkin verran retkikokemusta. Päivämatkat noin 30 km.
3 = vaativa. Isoja selkävesiä. Kokeneille melojille. Päivämatkan pituus voi olla yli 50 km.
retket 2013
27.4.–1.5.
Jäänsärkemisretki Skorvaniin
Perinteinen vappuretki paratiisisaarelle.
Vaatimustaso 2.
30.5.–2.6.
Padvan runtti
Vetäjä Timo Mononen.
Osallistumisen edellytykset: vähintään 75 melontakilometriä vuoden 2013 aikana ennen retkeä (tämä aikamääritelmä koskee muitakin retkiä) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla.
Osallistumisen edellytykset: vähintään 150 melontakilometriä, yksi Skorvanin retki (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla ennen retkeä. Ilmoittautuessa on ehdottomasti mainittava, onko käytössä auto, kattoteline, vetokoukku peräkärryn vetämistä varten ja kuinka monta kajakkia/ retkeläistä on valmis ottamaan kyytiin.
Vetäjä Kari Hausen. Tavoitteena ovat mm. Jurmo ja Utö, sään mukaan eteläisempi tai pohjoisempi reitti. Retken arvioitu pituus on n. 200–250 km. Osallistumisen edellytykset: vähintään 250 melontakilometriä, kaksi kertaa Skorvanin retki (vast.), retki-info ja pelastusharjoitus. Ilmoittautuminen sähköpostilla kari.hausen@welho.com.
Vaatimustaso 3. Viitenumero 3010 1254.
3.–11.8. Perämeri
Vetäjä Mara. Kohteena mm. Haaparannan ja Perämeren kansallispuistot sekä sään mukaan muutakin. Arvioitu melontamatka 150–200 km.
Osallistumisen edellytykset: vähintään 250 km melontaa, kaksi Skorvanin käyntiä ja pelastusharjoitus ennen retkeä.
Ruskaa ei voi taata, mutta retki on silti hieno. Vaatimustaso 1–2.
ValOK u VaT, laki ja sivistys
Teksti: Tiina Heikkonen
Digikamerat räpsivät, melontakausi on alkanut. Muutama lakiin perustuva seikka ja hyvien tapojen noudattaminen on hyvä tiedostaa.
Julkisella paikalla voi vapaasti valokuvata lupia kyselemättä. Melontaretkeily ja muut vesillä liikkumisen puitteet, esim. melontakoulut, ovat vapaasti kuvattavia kohteita ihmisineen. Yksityistiloissa valokuvaaminen ilman lupaa on kiellettyä. Ravintolan terassilla tuoppia nauttivan melojan kuvaaminen alkaa olla jo tulkinnan va-
Uppomelontaa Saaristomerellä 2011
Valokuva: Tiina Heikkonen
rainen juttu. Terassi on julkista tilaa. Voi tietenkin kysyä valokuvaamisen kohteelta luvan. Kuvattava, terassin omistaja tai ovimies eivät varsinaisesti voi kieltää valokuvaamista, mutta kuvaaja saatetaan poistaa tilasta. Ravintola voi valita asiakkaansa.
Entä valokuvaaminen retkisaari Skorvanin mökin terassilla? Tämä terassi on yksityisaluetta, johon ulkopuoliset eivät voi tulla kuvailemaan. Sellainen olisi rangaistavaa salakatselua. Seuran jäsenet ja kutsutut vieraat voivat terassilla kuvata yksityisyyttä
kunnioittaen. Ei pidä kuvata jos kielletään. Olen itse kameran kanssa tallentanut useita kertoja Skorvanin terassin (kiitos Ahon Penalle hienosta terassista) hauskoja yhdessäolon hetkiä eikä siitä ole tullut ongelmaa itselleni eikä kuvattaville. Kuvaaminen perustuu luottamukselle.
k u V ia siis V oi ja on mahdollista ottaa melko vapaasti, mutta niiden jakaminen ja julkisuudessa esittäminen on oma juttunsa. Täytyykö julkisilla paikoilla otetuissa kuvissa esiintyviltä ihmisiltä kysyä lupa julkistamiseen? Ei aina. Uutis- ja yleishyödyllissä yhteyksissä esim. oppikirjoissa tai melontaseurojen kuvailloissa voi kuvia julkaista ja esittää, mutta ei ihmisiä loukkaavassa yhteydessä tai tavalla. Eikä sellainen olisi edes sivistynyttä. Kaupallisissa yhteyksissä älä erehdy ilman lupaa kenenkään tunnistettavaa naamataulua esittämään!
Saattaa lasku kolahtaa postiluukusta. Ilman lupaa julkaistun kuvan hinta on yleensä korkeampi kuin luvan kanssa.
Kuvien julkistamisessa on hyvä käyttää tervettä järkeä ja toimia sivistyneesti kanssamelojat huomioon ottaen. Jos mahdollista – ja nykyisenä sähköisenä aikana on – kysy lupa, se on varminta ja poistaa epätietoisuuden. Sähköpostilupa on helppo arkistoida. Jos joku ei syystä tai toisesta vastaa lupapyyntöön, harkitse. Olen julkaissut yleishyödyllisessä käyttötarkoituksessa julkisella paikalla otettuja kuvia ihmisistä ilman heidän lupaansa luottaen ns. hiljaiseen hyväksyntään. Tästä esimerkkinä seuramme nettisivustolla julkaistu Inarijärven retkikertomus.
Tekijänoikeus suojaa valokuvaa. Tekijänoikeus valokuvaan syntyy automaattisesti kuvan ottajalle, napin painajalle. Tekijänoikeus ei riipu kuvan laadusta. Tekijänoikeuksien omistajalla on yksinomainen oikeus hallinnoida kuvansa käyttöä. Jos luovutat
kuvan tekijänoikeudet toiselle, hallintaoikeus kuvaan siirtyy itseltä pois toiselle. Näin sähköisenä digiaikana me helposti ja mieluusti jaamme sähköpostilla kuviamme kavereille tai retkille osallistuneille. Kuvien vastaanottaja ei saa kuviin tekijänoikeuksia eikä oikeuta häntä julkistamaan kuvia ilman lupaa; tekijänoikeudet ovat aina ilman erillistä sopimusta kuvan ottajalla. Ilman lupaa julkaistut kuvat loukkaavat tekijänoikeuksien omistajan oikeuksia. Tällaisissa tapauksissa ota yhteys julkaisijaan ja pyri sopimaan. Voit sopia hinnan luvattomasta julkaisusta tai painaa asian villaisella tms. Jos sopiminen ei onnistu ja tapaus on räikeä, voit tehdä rikosilmoituksen. Juristien ja oikeuslaitoksen kanssa asioiden selvittely tulee hirveän kalliiksi ja on järeä toimenpide. Itse painotan asian sopimista neuvotellen. Toistamiseen saman ihmisen tekemää luvatonta julkaisua en hyväksy. Kerrasta pitää oppia. Asioista kannattaa ottaa selvää, miten ne oikeasti ovat. Vältä luulojen ja kuvitelmien pohjalta ponnistamista. Mukavaa melontakautta ja kivoja kuvia!
Kirjoittaja on toiminut ryhmässä, joka tarkasteli layoutin, kuvan ja sanan tekijänoikeuksia. Ryhmään kuului juristeja tekijänoikeusjärjestö Kopiostosta, Kuvastosta, Suomen tietokirjailijoista ja graafisen suunnittelun järjestö Grafiasta.
Ti T u -melonnat
– virkistysmelonnan pikkusisko
Tulevalla melontakaudella on Merimelojien jäsenille tarjolla virkistysmelonnan ”pikkusisko” eli tiistaitutor-melonnat. TITU on toimintaa niille, jotka ovat melontakoulunsa suorittaneet, mutta jotka ehkä arkailevat virkistysmelojien matkaan lähtemistä tai muuten vaan haluavat tehdä lyhyemmän lenkin hauskassa seurassa rauhallista vauhtia edeten.
titu pähkinänkuore SS a:
• Joka toinen tiistai parittomilla viikoilla kesä-elokuussa alkaen 4.6.2013
• Tapaamme vajalla melontavermeet päällä klo 17
• Melontalenkit 5–10 km
• Kesto noin 2 h
• Melonnan ohessa käsittelemme kesän mittaan monenlaisia melontaan liittyviä asioita.
Tervetuloa mukaan!
Eevukka Seppäläinen, eevukka@welho.com
Virkistysmelontaa
Melontakauden 2013 virkistysmelonnat alkavat torstaina 23.5., jatkuen viikottain elokuun loppuun. Lähtö torstaisin Merimelojien vajalta klo 18.00 (säävaraus), jolloin kaikki ovat valmiina vesille lähtöön.
Virkistysmelonnat suunnitellaan ja toteutetaan niin että uuden melontaharrastajan on mahdollisuus pärjätä mukana vaikka melontakokemusta olisi vähän tai ei ollenkaan. Melonnat kestävät noin kolme tuntia, matkojen pituus vaihtelee 10–15 km. Paluu vajalle siten, että ehditään tehdä varustehuolto, saunoa sekä mahdollisesti käydä vilvoittelemassa meressä.
Osallistumalla virkistysmelontoihin saat melontaseuraa ja samanaikaisesti voit turvallisesti parantaa melonnan perustaitojasi tutustuen samalla lähivesien saariin, luotoihin, kesäkahviloihin ja melontareitteihin. Kesäisin virkistysmelojat ovat myös
tehneet päivän kestävän melontaretken johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen lähivesillä.
Virkistysmelonta on ensimmäinen askel melonnan harrastajille ja harjaannuttaa uusia melojia seuran tarjoamiin vaativimpiin haasteisiin.
tärkeää
V irki S ty S melontaan tulijoille:
– tulkaa ajoissa paikalle, puoli tuntia hyvä (aikaa kajakin valintaan, säätöihin ja lähtövalmisteluihin)
– melontaan sopiva vaatetus – juomaa, tuulen pitävä kevyt takki, kolikoita kahvilaan
– ilmoittakaa sairauksistanne ja lääkkeistänne vetäjille, jos on pieninkään mahdollisuus, että ne vaikuttaisivat melonnan turvallisuuteen
Asko Niemelä-Koura virkistysjaoston vastaava
Kuva Johannes Knapas
KTilanneH allinTa -K
urssi Ahvenanmaalla
Kuusi Merimelojaa osallistui Benjamin Donnerin Aava Meri -yrityksen järjestämään tilannehallinnan koulutukseen Ahvenanmaan merenkulkuoppilaitoksen aaltoaltaassa. Kukin osanottaja sai laadittavakseen yhden osion ryhmän yhteiseen matkakertomukseen.
ello soi varsin poikkeukselliseen aikaan lauantaina 4.30. Pikainen Hesarin selailu, kahvi ja pieni aamupala. Sen jälkeen reppu selkään ja ulos pakkaseen. Kävelymatka autioiden katujen läpi asema-aukiolle purevassa viimassa tuntuu vähän rasittavalta, mutta luvassa on kuitenkin värikäs viikonloppu, sopiva rentoutuminen ennen maanantaina häämöttävää uutta työpaikkaa. Muutkin ilmestyvät kukin unenpöpperöisinä tahoiltaan ja Monomobiilin nokka kääntyy kohti Turun moottoritietä. Pysähdymme Veikkolassa, jossa kyytiin nousee vieraileva tähtemme, Espoon Eskimo Tuula, jonka hersyvä nauru pitää meidät hereillä loppumatkan. Huomaamme olevamme melkoisesti etuajassa Turussa, joten menemme hetkeksi tappamaan aikaa sikäläiselle Abc:lle.
Meillä on onneksi paikkakuntalainen mukana, joten parkkipaikka Turun linnan lähistöllä löytyy suhteellisen helposti. Ajellaan vain edestakaisin tasoristeyksen yli, kunnes Monomobiili jää parkkiin käytettyjen autojen parakkimyymälää muistuttavaan paikkaan. Ja pidetään vielä peukkuja ettei sitä ole myyty, kun tullaan sunnuntai-
na takaisin, jolloin paluumatka menisikin Valtion rautateiden kyydissä. Turussa on yllättävän kylmää, mutta terminaali on onneksi lähellä.
Terminaalissa tapaamme kouluttajamme, melontakouluttaja Benjamin Donnerin. Sen jälkeen on aika siirtyä vähän isompaan paattiin, M/S Amorellaan, jossa pakkaudumme konferenssitilaan. Merimatka Maarianhaminaan menee aluksi jutustelun merkeissä. Samalla käymme myös läpi tulevien päivien ohjelmaa. Ennen kuin tullaan perille vedetään vielä polttoaineeksi laivamätöt. Samalla ihaillaan avointa merta, sitähän ei ollakaan nähty vähään aikaan. Melontahammasta alkaa todellakin kolottamaan kun ohitamme Maarianhaminan lähistöllä olevia hienoja saaria, jotka tuovat mieleen Myrskyluodon Maija-elokuvan. Mutta kohta se kolotus helpottaa ;)
Puikkelehdimme kännisten päiväristeilijöiden seasta Maarianhaminan kauniiseen kevätpäivään, täällähän on lämpötila plussan puolella! Kuljemme piparkakkutaloja ihaillen noin kilometrin matkan, sitten ollaankin jo perillä Ahvenanmaan meriturvakeskuksessa.
m e R itu RV allisuuskeskuksessa meitä odotti vielä toistaiseksi tyyni allas, kasa kajakkeja meloineen, sekä Pertsa. Viimeksi mainittu loikoili sivummalla täysin välittämättä ryhmämme elämöinnistä. Vatsassa parveilivat perhoset tulevaa arvaillessa. Pikaisen ohjeistuksen ja vaatteiden vaihdon jälkeen heittelimme kajakit ja melat veteen ja pulahdimme itse perässä. Alkulämmittelynä harrastimme kajakin kastamista ja seisomaan nousua joko aukossa tai takakannella kukin mieltymystensä mukaan. Omat seisontayritykseni kuitenkin päättyivät kaikki kunnon loiskahdukseen ja kajakin kastaminenkin onnistui vasta useamman yrityksen jälkeen. Hauskaa kuitenkin oli ja nauru raikasi hallissa, eikä siinä heiluessa ehtinyt enää jännittää tulevaa. Bonuksena tuli kiivettyä siihen omaan kajakkiin aika monta kertaa omin avuin.
Kun lämmittelyt oli lämmitelty, koirauintia kajakin kanssa testattu ja esimerkkisuoritukset paripelastuksista katsottu, jakaannuimme ryhmiin ja aloimme pelastaa toisiamme. Tässä vaiheessa säätila hallissa oli vielä kovin aurinkoinen ja tyyni ja tilanne aika tavalla kaikilla hallussa, joten eipä
aikaakaan, kun uivat toverit oli noukittu talteen. Sää muuttui kuitenkin aika pian aallokkoisemmaksi. Tässä vaiheessa kouluttajakin päätti hypätä veden varaan, jotta yhden parittoman eli minun ei tarvitsisi odotella vuoroaan. Pahaksi onneksi veden varaan joutuminen tapahtui aivan toisaalla kuin missä satuin olemaan. Tottumattomana altaan ristiaallokkoon ja kajakkisumaan sain taistella muutaman tovin ennen kuin pääsin pelastettavani luo. Onneksi Benjamin on sekä kärsivällinen, kannustava että ilmeisen uimataitoinen, joten tilanne oli hallussa ainakin toisella meistä. Kun vihdoin olin päässyt uimarin luo, niin sitten homma alkoikin sujua huomattavasti paremmin. Liekö hiukan apuja tullut myös melkoisen ketterältä pelastettavalta.
Aika rientää kun on hauskaa! Ensimmäisen allassession päätteeksi harjoittelimme vielä tyynellä vedellä pelastamaan itsemme sekä melakellukkeen kera että ilman. Haastavimmaksi osoittautui kajakin tyhjentäminen yksin. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin ja sain kuin sainkin kiepautettua paatin oikein päin siten, että suurin osa vedestä hulahti ulos. Liekö ollut vahinko, sil-
lä se jäi ainokaiseksi lajissaan. Vahinko tai ei, se ei himmentänyt onnistumisen riemua. Ja jäipä ainakin jo ensimmäisestä allassessiosta muutaman tempun verran treenattavaa Merkkareiden tuleville hallivuoroille!
Lyhyen tauon jälkeen oli aika palata takaisin altaaseen. Keräilin varusteeni kasaan veden litistessä sukissani lainakuivapukuni sisällä. Kypärä, liivit ja aukkopeite päälle, ja sitten melan ja kajakin kanssa veteen. Aloitimme tilanteella, jossa kaikki olivat veden varassa. Aaltokone nosti pientä aallokkoa ja ryhdyimme pareittain pelastautumaan yhteisin voimin.
Aallokko yltyi, harjoitukset jatkuivat ja hyppäsin ties kuinka monennen kerran veteen kajakkien keskelle. Kajakit heittelehtivät ympärilläni, otin käsilläni vastaan keuloja ja varoin jäämästä liian tiiviisti kajakkien väliin. Tunnelma oli tiivis ja taitoni koetuksella. Yllättäen hallin täytti jylhä musiikki ja sanat alkoivat pyöriä mielessäni: ”Tää köyhä karu maa mut lumoihinsa saa, on sydämeni avautunut sille...”. Helsingin palokunnan soittokunta osui soitollansa suoraan tunteisiini, juuri oikealla hetkellä. Tästä selvitään!
Paripelastusten jälkeen oli vuorossa yksinpelastuksia niin melakellukkeen kanssa kuin ilmankin, sekä tyynessä että vellovassa aallokossa. Onnistumisen elämykset melakellukkeen kanssa saivat suupieleni korviin ja muita sivusilmällä vilkuillessani totesin monen selviävän heittelehtivään kajakkiin ilmankin. Itse tipahdin ilman melakelluketta aina vain uudelleen veteen yleensä jo paljon ennen istuinaukkoa.
Voimat alkoivat jo olla vähissä ja päivän harjoitukset lopuillaan. Mieleni oli hyvä ja sisin intoa täynnä. Hyvien ajatuksieni kanssa laitoin tavaroita paikoilleen, kaadoin kuivapuvun saappaista vedet viemäriin ja ripustin vaatteeni kuivaushuoneeseen kuivumaan. Sauna tuntui tällä kertaa aivan erityisen hyvältä. Miten päivä olikaan mennyt niin nopeasti!
Koho lopetti pomppimisensa ja aallokko alkoi altaassa laantua. Iltaseitsemältä ei ikkunoistakaan siivilöitynyt enää luonnonvaloa, loistelamppujen paisteessa kajakit kiskottiin vettä valuvina betonilattialle. Pelastuspuvut kuorittiin pois, vietiin kuivaushuoneeseen ja ujutettiin puhallinletkut pukujen lahkeisiin. Puvut roikkuivat teli-
Keitä me olimme ja mitä me tällä teimme?
Oliko Johannes Panu vai
Benkku?
Mikä
oli Maran oikea nimi?
neissään kuin kauan sitten kuivuneet avaruuslentäjät asteroidin hylätyssä tukikohdassa, päätä vailla. Pekka alias Pertsa tosin jäi ainoana altaan reunalle vahtiin istumaan asianmukaisesti kypärä päässään ja mela kädessä tavallisen iloinen ilme naamallaan, mutta ehkä hieman jäykän näköisesti.
t alsimme hotellii N , sillä kaikkien silmissä paloi jo indigonsinisen nälän polte. Huoneissa havaitsimme, että jos kurssin osanottajien vaihtuminen oli jo aiheuttanut hämminkiä omasta henkilöllisyydestä, nyt epätietoisuus vain lisääntyi: televisiot tervehtivät meitä kutakin sellaisella nimellä, jota vanhempanne eivät tietääksemme olleet meille antaneet. Keitä me olimme ja mitä me tällä teimme? Oliko Johannes Panu vai Benkku? Mikä oli Maran oikea nimi? Ravintolassa meille oli varattu pyöreä pöytä, ja tarjoilija oli piirtänyt tilausvihkoonsa valmiiksi sektoreihin jaetun ympyrän, johon hän kirjasi valitut ruoat. Näppärä keksintö, mutta nerokkuus näkyi varmaan hinnassakin, sillä saimme eteemme ns. matkailijamenun, ei mitään paikallista halpaa töhnää. Ravintola taisikin olla meil-
le liian hieno paikka, sillä kun espanjalaisen miekkamiehen näköinen tarjoilija yritti tyrkyttää meille ilmaisia alkupaloja, emme sitä ymmärtäneet, vaan hoimme ”ei tähän pöytään!” Väen vänkäämällä Juan sai tapakset lautasillemme. Sitten loppu sujui makoisasti.
Koska kaikki olivat heränneet aamulla varsin aikaisin, ei jatkoista edes puhuttu. Yhdentoista maissa palasimme Maarianhaminan hiljaisia katuja Savoyhin. Viimeinen unta edeltävä ajatus koski Pertsaa: kuinka hän pärjäisi yksin yön yli?
s u NN u N taiaamu N a he R ätessä ruumiinjäsenet olivat jäykkinä edellisen päivän rehkimisestä. Hotelliaamiaisen jälkeen talsimme kohti allasta. Kun saavuimme hallille, odotti hivenen kylmästä kangistunut Pertsa meitä lempituolissaan tuttu flegmaattinen ilme kasvoillaan. Tervehdin Pertsaa kuitenkin iloisesti ja kiitin kypäräni hyvästä vartioinnista… Puin sitten muiden tavoin releet niskaan ja odotin innokkaana tulevia ohjeita.
Lähtötilanteessa melojien seitsemästä kajakista viisi oli päässyt meloineen karku-
teille ja jäljellä jääneillä kahdella kajakilla ja melalla oli jatkettava matkaa. Merivesi oli jäätävää ja se kuhisi terävähampaisia petokaloja, joten kaikkien melojien oli pidettävä itsensä vedenpinnan yläpuolella. Voit itse kuvitella tilanteen, miten sijoittaisit melojat kajakkeihin? Se vaatii hieman luovuutta, mutta onnistui ainakin ryhmältämme mallikkaasti.
Päivän varsinainen koulutusanti oli loukkaantuneen tai toimintakyvyttömän pelastaminen. Ensin kävimme läpi, miten tajuton nostetaan vedestä kajakin kannelle tokenemaan ja miten tajutonta voidaan sen jälkeen kuljettaa. Opimme myös, että olkapääpotilaan nostamiseen vedestä on olemassa kätevä tekniikka, jolla jopa itseään tukevamman uimarin saa takaisin hänen omaan kajakkiinsa istumaan. Hinauksissa keskityimme nopeisiin tilanteisiin, joissa aallokko on ajanut toisen melojan vaaraan, jota hän ei pysty enää hallitsemaan. Silloin ei kannata käyttää hinausköyttä täydellä pituudella vaan vetää kajakki lyhyellä köydellä pois vaarasta. Jotta tämä ei olisi ollut liian helppoa, laittoi Benjamin päälle koko myrskykoneiston: tuli pimeys, aallot, sa -
detta ja salamoita, lokit kirkuivat henkensä edestä ja laivat tuuttasivat.
Teimme myös edellisen päivän yksilöpelastaumisia vähän kovemmassa aallokossa – melakellukkeen kanssa ja ilman. Pelastaumisessa tuntuu eniten olevan kyse mielenhallinnasta ja päättäväisyydestä. Aallokossa hyväkin pelastautumisenalku voi valua hukkaan, jos itseluottamus hommaan herpaantuu hetkeksi. Myös liiallinen ylivarmuus tuottaa rennon letkeitä liikkeitä, jotka kaatavat pelastautujan takaisin veteen. Yksi on kuitenkin varmaa - nöyrä zen-henkinen harjoittelu auttaa tekemään tässäkin lajissa mestarin.
”...oppia, kokemuksia ja adrenaliinia, paljon naurua ja hikeä, kolhiintunut kyynärpää, lievästi ruhjoutunut alahuuli, parikymmentä pientä mustelmaa, uusia ihania ystäviä ja hullua huumoria.
Viiko N lopu N a N ti: mieletön määrä oppia, kokemuksia ja adrenaliinia, paljon naurua ja hikeä, kolhiintunut kyynärpää, lievästi ruhjoutunut alahuuli, parikymmentä pientä mustelmaa, uusia ihania ystäviä ja hullua huumoria. Ihan tulee Pertsaa ikävä; sinnehän se jäi hallille notkumaan vaikka Johannes sen olisi mielellään adoptoinut… Muitakin kurssilaisia tulen kaipaamaan mutta heitä tapaan varmaan myöhemminkin
Paluumatka taittui Viking Linen Gracella. Hieno ja uudenkarhea laiva josta meille oli varattu konferenssihuone. Benjaminin kalvosulkeiset ja keskustelut siivittivät kotimatkaamme. Kurssi oli antoisa sekä teorian että käytännön osalta.
Reppuu N tuli paljon tuliaisia, mm: – Tunne rajasi ja myönnä ne – Mieti riskien kumuloitumista – Tavat joilla selvittää ryhmän osaamista.
– CLAP (suomeksi: kommunikointi, näköyhteys, välttäminen, sijoittelu ja paimentaminen)
Teksti: Johannes, Eevukka, Mono, Mara, Sanna, Panu ja Espoon Eskimoiden Tuula
Kuvat: Benjamin Donner
Soon taas Mansesta, Moro
Tampereen Kalevan uimahallissa pelattiin perinteinen Mansepoolo -turnaus taas pitkäperjantaina. Nyt jo 31 vuoden katkeamattomana perinteenä järjestetty turnaus houkutteli tänä vuonna osallistumaan yhteensä 18 joukkuetta Suomesta, Venäjältä ja Liettuasta. Merimelojat osallistui turnaukseen kahdella joukkueella. Molempien osalta turnaus sujui erinomaisesti.
Kakkonen on kakkonen
Merimelojat II -joukkue onnistui säikäyttämään viime vuotisen kakkosdivarin voittajajoukkueen, Lahden Vesisamoilijat, häviämällä aloitusottelunsa vain 1–0. Lukemat ovat talven harjoitusotteluissa olleet yleensä huomattavasti enemmän Lahden hyväksi. Loppupäivä sujuikin Merimelojat II osalta erinomaisesti. Vastustajat kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Huomattavasti kovemmiksi oletetut vastustajat joutuivat antamaan Merimelojille tietä kohti finaalia. Valitettavasti lahtelaiset olivat taas finaalissa kovempia, mutta Merimelojien joukkue oli erinomaisen tyytyväinen, kun viime vuoden 5. sija vaihtui tänä vuonna hopeaksi.
Yhteispeliä ja uusia vastustajia
Isommassa altaassa ja ykkösdivisioonassa otellut Merimelojat I pelasi poikkeuksellisen rauhallisella asenteella ja olikin oman alkulohkonsa toinen. Sekä A- että B-lohkossa ottelut menivät siten ristiin, että lohkojen voittajat ratkesivat tasapisteissä ol-
leiden joukkueiden kesken maalierolla, eli lohkon peleissä tehtyjen ja päästettyjen maalien erotuksella. Finaalissa ottelivat toisilleen tutut vastustajat, TriStihii Moskovasta ja Venäjän nuorten maajoukkue.
Päivän erikoisin järjestely nähtiin, kun pronssiotteluun valikoituivat Merimelojat ja Lohjan Melan Vääntäjät. Koska joukkueet kohtaavat vuoden mittaan turnauksissa ja harjoitusotteluissa useita kertoja, ei kumpikaan joukkue halunnut pelata ”taas yhtä” keskinäistä matsia. Sen sijaan molemmille joukkueille pyydettiin vastustajaksi vastakkaisen lohkon seuraavaksi sijoittunut joukkue ja näin saatiin molemmille joukkueille uusi vastustaja päivälle. Joukkueiden keskinäinen järjestys määräytyisi pelitulosten perusteella.
Merimelojien oli tyytyminen 4. sijaan vaikka voittivatkin vastustajansa, Liettualaisen Regasan 3–2. MeVä vei turnauksen pronssin voittamalla vastustajansa, Venäläisen Kayakerin, lukemin 3-0. Merimelojille päivä oli kuitenkin erinomainen. Turnauksen taso oli kova, joukkueen yhteispeli kulki hyvin ja päivän kaikki vastustajat olivat jollain tavalla uusia tai harvemmin kohdattavia.
Erilainen ensi vuosi
Kaudella 2014 Mansepoolo tulee poikkeamaan aiemmista. Turnaus tulee säilymään kansainvälisenä, mutta siitä tulee pienimuotoisempi. Kalevan uimahalli menee nimittäin pian remonttiin ja ensi vuoden turnauksessa on käytettävissä vain uudemman puolen pieni, 25 m pitkä allas. Järjestäjillä on kuitenkin kova halu pitää turnaus pyörimässä ja toivon mukaan Mansepoolo pyörii vielä tulevinakin vuosikymmeninä.
Teksti ja kuvat Aarne Mietinen
Poolossa tapahtuu kesällä 2013
Ulkoharjoit U kset
Poolokenttä pystytetään toukokuussa vappua seuraavana torstaina. Toukokuun ajan ulkoharjoitukset ovat kaikille yhteiset ja ne pidetään tiistaisin ja torstaisin klo 18.00
Kesäkuusta alkaen harjoituksia on viikoittain seuraavasti:
• Maanantaisin 2-joukkue klo 18.00
• Tiistaisin 1-joukkue klo 18.00 alkaen
• Keskiviikkoisin aloittelijat klo 18.00 alkaen (mahdollisesti vuoroviikoin tai kerran kuussa, riippuu osallistujamäärästä)
• Torstaisin 1- ja 2- joukkue, yhteisharjoitukset, klo 18.00 alkaen
• Naisten tms. joukkueiden harjoitukset käynnistetään, jos osallistujia on säännöllisesti riittävästi
tU rna U ksia kierrettävänä ja pidettävänä
• Lohjapoolo 15.6.
• Luulajan Poololeiri, Ruotsissa, Heinäkuun loppupuolella
• Kanoottipoolon SM 3.-4.8., Merimelojien järjestämänä, Merimelojien majalla
