Koti-Karjala
SUOMEN LIONSLIITTO
PIIRI 107
2012
Keski-Karjalan nuoria soittajia hellitään
Kiteeläiset klubit tekivät yli 1 500 tunnin Monttu-urakan Kiteen lions-klubit luovuttivat jouluviikolla syksyn mittaan tekemänsä runsaan 1 500 tunnin urakan, studio- ja bändisoittotila Montun keskikarjalaisten nuorten musiikinharrastajien käyttöön. Monen evakkovuoden jälkeen nuorten musiikkipaja Monttu palasi koulukeskukseen, Ilmarisen väestösuojaan. Kiteen Monttu ei ole mikä tahansa monttu. Sieltä on tiensä maailman huipulle aloittanut mm. huippusuosittu Nightwish. Klubilaiset käyttivät uuden Montun sisustamistyöhön melkein yhden kokonaisen miestyövuoden. Tunteihin ei vielä edes laskettu kotona tehtyjä suunnittelutöitä. Varsinaiset äänentoistoon ja -tallennukseen liittyvät rakentamiset, asentamiset ja kytkennät monttulaiset tekivät itse opettaja Kari Laurosen johdolla. Bänditilaoperaatio on yksi suurimpia palveluaktiviteetteja lionshistoriassa. – Minulla on kaksi tuntia sitten saatua tietoa: töitä tehtiin 1 515,5 tuntia, LC Ilmarisen presidentti Paavo Varis kertoi tilojen luovutustilaisuudessa. – Kaikki nämä tunnit ovat siis tekemistunteja täällä Montulla. – Osa porukoista on tehnyt suunnittelutyötä kotioloissa, jotkut jopa yöllä heränneet
saanut kulloinkin toteuttaa. – Vetäjät ovat olleet upeita, he ovat olleet vähään tyytyväisiä. – Monenlaisten vaiheiden jälkeen emme olisi tässä ilman kolmea aktiivista talkooporukkaa, sivistysjohtaja Huhtilainen kehui.
Olisi jäänyt tekemättä
Janne Salminen ja Kari Lauronen pääsevät leijonien ansiosta tekemään nuorisomusiikkia uusissa tiloissa.
ongelmia ratkomaan, ja sitten aamulla jatkaneet, Varis jatkoi. Nuorilla on nyt käytössä lähes kaiuttomat sekä äänieristetyt äänitysstudio- ja bändisoittotilat.
– Meillä on nyt melkein ammattitason tilat, enkä oikeastaan ole vielä keksinyt, mikä tämän oikeasta ammattilaisstudiosta erottaisi, nuorisomuusikko ja Montun monitoimimies Janne Salminen
hymysuin iloitsi.
Pitkäaikainen haave Kaupungin nuorisotoimen kiitokset lausui sivistysjohtaja Ulla Huhtilainen.
Ojanpohjia myöten puhdas palveluaktiviteetti Ensimmäisen kauden uusi leijonaveli Eero Kiiskinen esitteli viime kauden helmikuun klubikokouksessa klubillemme kovan haasteen. Olisimmeko valmiit teidenvarsien puhdistustalkoisiin toukokuussa? Kaiken kaikkiaan puhdistettavia tienvarsia olisi Iiksenvaaran tienristeyksestä aina Ylämyllyn Shellile asti! Lisäksi mm. kuutostien alkupää Raatekankaan risteykseen asti sekä muita tieosuuksia kuului urakkaan. Ensi kuulemalta koitok-
sesta aiheutuva työmäärä veti veljet lähes hiljaisiksi ja mietteliäiksi kokouksessa. Kun alustavassa tiedusteluäänestyksessä riittävästi veljiä ilmoitti sitoutuvansa projektiin, se päätettiin yksimielisesti toteuttaa. Lisäksi jatkolaskelmat osoittivat, että mikäli jokainen veli sitoutuisi keskimäärin kolmen illan tai viikonlopun urakkaan, ei yksittäiselle kerääjälle tuleva osuus lopulta olisi ollenkaan mahdoton. Lopulta kävi niin, että lähestulkoon kaikki klubimme veljet osallistuivat projektiin, joka samalla toimi ennalta määräämättömänä omana si-
säisenä varainkeruuhankkeena, jonka lopulliset kohteet päätettäisiin myöhemmin. Keräykset osuivat lähinnä arki-iltoihin sekä lauantai-aamupäiviin. Useampi veli kokoontui aina kerrallaan sovittuun lähtöpaikkaan ja muodosti keräysryhmiä. Ryhmillä oli varusteinaan keräimiä ja jätesäkkejä sekä, mikä tärkeintä turvallisuuden kannalta, kirkkaat heijastimin varustetut keltaiset liivit. Kerääminen oli konkreettista ja väliin myös raskasta työtä, mistä kukaan ei kuitenkaan ääneen valittanut. Päinvastoin. Aivan kuten esimerkiksi niin monelle vähän nuo-
remmalle miehelle asepalvelus on merkittävä yhteishenkeä kohottava kokemus, voidaan sanoa, että tämä aktiviteetti oli omiaan kohottamaan klubimme yhteishenkeä.
Konkreettiset kokemukset sitovat yhteen Jaetut konkreettiset kokemukset sitovat yhteen ja mikä onkaan parempi tapa oppia tuntemaan omia klubiveljiään syvällisemmin kuin kerätä yhdessä teiden varsilta muiden sinne heittämiä roskia. Hyvät lukijat, juuri tämä on sitä aitoa Leijonahenkeä,
– Kiitän teitä upeita, uljaita talkoolaisia, jotka olette tehneet todeksi sen, mistä Kiteellä on pitkään haaveiltu. – Meidän nuortenmusiikki on voinut hyvin ja elänyt aina niissä tiloissa, missä sitä on
eli toimimista yhteisen hyvän eteen. Ja juuri tästä nimenomaisesta asiasta, Leijonahengestä, kesällä edesmennyt Leijonaveljemme, PDG Aatto Jääskeläinen, veljille oman keräysosuutensa jälkeisissä tunnelmissa lähettämässään sähköpostiviestissä muistutti. Uskon, että omalta osaltaan talkooprojektimme arvoa nostaa se, että myös veli Aatto oli loppuun asti mukana. Puhdas ympäristö ei ole itsestään selvyys ja kun on konkreettisesti ollut keräämässä teiden varsille heitettyjä roskia sekä muita mitä ihmeellisimpiä sinne kuulumattomia tavaroita, ei sympatiapisteitä oikein voi antaa kenellekään, joka ei jaksa kantaa edes pientä roskaa lähimpään jäteastiaan. Teiden varsia tuntuu moni pitävän kaatopaikkanaan, sen sai jokainen kerääjä huomata.
Kaupungin osuudeksi kustannuksista tuli hieman yli 70 000 euroa ja klubien osuudeksi on laskettu yli 50 000 euroa, eli lähes sama määrä, jonka Ely-keskus Kiteen kaupungilta eväsi. – Tämä on euroissakin mitattuna merkittävä hanke, joka olisi varmasti jäänyt tekemättä tässä taloudellisessa tilanteessa, kaupungin teknisenä johtajana toiminut Risto Asikainen vakuutti. Aivan erityiseen arvoon nousivat ihmisten puheissa kaksi herraa: kaupungin puolelta opettaja Kari Lauronen, joka suunnitteli millintarkasti sisustuksen akustisen puolen ja johti Montun äänilaitepuolen asennusta sekä klubilainen, eläkeläisrakennusmestari Kauko Väistö, joka toimi työmaan ylimmäisenä mestarina ja koordinoijana. Keskikarjalaista nuorisomusiikkia tehdään ja tallennetaan Montulla osin samoilla välineillä kuin Nightwishkin aikoinaan. Aladár Bayer
Kaiken kaikkiaan tienvarsien roskienkeräysprojekti oli hieno kokemus. Työn jälki oli myös omaa luokkaansa. Näyttikin vahvasti siltä, että keräsimme myös ylivuotisia roskia, jotka olivat jääneet edellisiltä kerääjiltä huomaamatta. Oli myös erittäin palkitsevaa ajaa autolla myöhemmin samoja reittejä, joita oma klubin Leijonaveljet sekä itse oli ollut keräämässä aina ojanpohjia myöten. Kiitos kaikille LC Joensuu/ Carelianin veljille hyvästä talkoo- sekä Leijonahengestä! Ehkä tapaamme ensi keväänä uudestaan samoissa merkeissä. LC Joensuu/Carelianin puolesta veli Eero Kiiskinen ja past pres. Kim Wrange
Teksti: Kim Wrange