Euroopan ytimessä: Lotta Aalto, Olli Salmi: Osaamisen turvaaminen kaivannaisalalla vaatii yhteistyötä

Osaamisen turvaaminen kaivannaisalalla vaatii yhteistyötä

Teknologiateollisuus tarvitsee tuoreen selvityksensä mukaan kymmenen vuoden sisällä 130 000 uutta osaajaa. Vaikka uutinen on työllisyyden kannalta hieno, on sitä vastassa ikääntyvän Suomen osaajapula. Jos kohtaanto-ongelmaan ei vastata, on uhkana teollisuuden vihreän siirtymän mahdollistaman talouskasvun ja hyvinvoinnin lasku. Materia-lehden lukijoille on selvää, että vihreä siirtymä ja hyvinvointi rakentuvat paitsi metalleista ja mineraaleista, myös osaajista. Uusien osaajien tarve tulee varmasti näkymään myös kaivannaisalalla: nykyisen työvoiman eläköitymisen rinnalla alalle on syntymässä täysin uutta kysyntää, mikä johtaa esimerkiksi koneenvalmistusteollisuudessa noin 5500 uuden osaajan tarpeeseen ja metallinjalostuksessakin noin 600 uuteen työpaikkaan.

Löytyykö sitten näihin uusiin työpaikkoihin Suomesta osaajia? Viesti koulutuskentältä on huolestuttava, koska ainakin kaivannaisalan koulutusohjelmien hakijamäärät ovat laskussa. Jos opintosuuntaansa miettivä nuori ei kykene yhdistämään kaivannaisalaa trendikkääseen kiertotalouden ja kestävän kehityksen parissa työskentelyyn, on alalle vaikea rekrytoida uusia osaajia. Toki käänteisiäkin esimerkkejä löytyy: keskustelimme hiljattain vastavalmistuneen kaivosinsinöörin kanssa motivaatiosta hakeutua kaivannaisalalle. Vastaus oli selvä. Tämä nuori kyky halusi löytää ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja hän pystyi kirkkaasti näkemään yhteyden metallikaivoksen ja ilmastonmuutoksen hillinnän välillä. On tärkeää viestiä, mitä arvoa ja millä tavoin kaivannaisala tuo yhteiskunnalle, ja miten merkittävää sektorilla tehtävä työ on vihreän siirtymän kannalta.

Koulutushaasteen ratkaisu koostuu nähdäksemme kolmesta avaintekijästä: tarinasta, monimuotoisuudesta ja elinikäisestä oppimisesta.

Ensimmäiseksi uskottava ja koukuttava tarina kerää ympärilleen tekijöitä ja innostaa tutustumaan alaan pintaa syvemmältä. Peliteollisuuden menestystarinoiden, vaikkapa Supercellin, ei tarvitse erikseen perustella yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan. Kaivannaisalalla uratarinoiden ja työtehtävien tuominen paremmin näkyviksi olisi jo iso askel. Harva nuori ymmärtää, mitä prosessimetallurgi tekee tai miltä nykyajan kaivostoiminta näyttää. Monia voi yllättää, että työssä pääseekin käyttämään todella edistynyttä tekniikkaa, kuten kaivoskoneiden etäkäyttöjärjestelmiä tai lennokkien päälle rakennettuja malminetsintämenetelmiä.

Toiseksi alan monimuotoisuus on turvattava. Yhä enemmän tarvetta kaivosteollisuudessa on IT-alan osaajille, elektroniikkaeksperteille, yhteiskuntatieteilijöille ja näiden kombinaatioille, poikkitieteilijöille ja moniosaajille. Perinteisten alojen moninaistuminen ja koulutuksen laajentaminen ydinosaamisen ulkopuolelle varmistavat joustavuuden markkinoiden ja alan heilahduksissa. Samalla tavoin maahanmuuttajien ja sukupuolten moninaisuuden huomioon ottaminen koulutusrekrytoinnissa pitää tuoda etusijalle.

Kolmanneksi koulutusstrategioissa, kommunikaatiossa ja tiedottamisessa tulisi ulottua koululaisista aikuisoppijoihin. Raaka-aineiden merkitystä päivittäisessä elämässä tulee tuoda esiin koululaisten oppimiskokonaisuuksissa, jotta uudet kyvyt myöhemmin osaavat hakeutua alalle. Tällaisesta toiminnasta on hyviä kokemuksia EIT RawMaterialsin kahdessa koulutushankkeessa. Espanjalaisen FGP:n koordinoimassa BRIEFCASE- hankkeessa 6-12 vuotiaat lapset tutustuvat havainto-oppimisen menetelmin metalleihin ja mineraaleihin omien tavaroidensa kautta ja selvittävät esimerkiksi, mitä mineraaleja hammastahnasta löytyy tai kuinka paljon raaka-aineita tarvitaan yhden älypuhelimen valmistukseen. Italialaisen CNR:n koordinoimassa RM@Schools-hankkeessa puolestaan pyritään parantamaan yläkouluikäisten ymmärrystä materiaalien kestävästä käytöstä ja arvoketjuista. Nämä ohjelmat tavoittivat vuosina 2018 - 2020 yli 5000 koululaista ja 440 opettajaa 28 maan verkostossa.

Työurien myöhäisemmässä vaiheessa jatkuvaa oppimista ja täydennyskoulutusta tarvitaan, jotta vaikkapa kemianteollisuudessa ja vuoriteollisuudessa työskentelevät löytäisivät paremmin mahdollisuuksia akkuklusterissa tai energia-alalla. Hyvänä esimerkkinä on Oulun yliopiston koordinoima Batvalue-hanke, jonka tavoitteena on nimenomaan laajapohjainen ammattilaisten kouluttaminen akkusektorille. Haasteena on kyky reagoida nopeasti ja systemaattisesti osaajien kasvavaan kysyntään, ja tässä rajat ylittävä yhteistyö Pohjoismaissa ja Baltiassa turvaa riittävän osaajapohjan.

Jotta nämä toimet turvaisivat osaamista kaivannaisalalla, tarvitaan monen toimijan välistä yhteistyötä. Imagon muutos ja työn vaikuttavuuden viestintä ovat alan jokaisen tekijän käsissä. Kaivannaisala ei tule olemaan ainoa ala, joka kamppailee osaajista ja tämän vuoksi on toimittava systemaattisesti ja ripeästi. Moni nuori haluaa tehdä yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja arvojensa mukaisessa paikassa, ja teollisuudella on erinomainen mahdollisuus vastata näihin arvoihin. Pidetään osaajista huolta, jotta aivovuoto ei vie heitä muualle. Pidetään oppilaitosten ja yritysten yhteistyö saumattomana ja varmistetaan alan koulutusyksikköjen riittävä rahoitus. ▲

LOTTA AALTO JA OLLI SALMI

Kirjoittajat työskentelevät EIT RawMaterialsin Itämeren -aluekeskuksessa