Issuu

Kyssäkaali

Salvia

Pieni kasvimaa opas

Retiisi

Iloa, taitoja & satoa

M a r t at

m a r ta n koti ja keittiö

Herne Kesäkurpitsa

PIENI KASVIMAAOPAS

Sisältö 3

JOHDANTO

SUUNNITTELE KASVIMAA PAPERILLE

HYÖTYKASVIT TARVITSEVAT VALOA JA LÄMPÖÄ

KASVIMAATA VOI VILJELLÄ MONIN TAVOIN

KYLVÄMINEN JA ISTUTTAMINEN

MULTAVA JA ELÄVÄ MAA TUOTTAA PARASTA SATOA

KESÄN HOITOTYÖT

SADONKORJUU JA SÄILYTYS

6 8 8 9 10

Maan muokkaus Maalajin parantaminen Maan kalkitus Rikkakasvien torjunta Lannoittaminen

23 Kastelu on tärkeää 24 Suojele kasveja luonnonmukaisesti 26 Korjaa satoa säännöllisesti 28 Vinkkejä kasvien valintaan 32 Mallikasvimaat

Pieni niitty Rakuuna

Mallikasvimaat löytyvät sivulta 32 alkaen

Pieni kasvimaa 5000x5000 mm Kompostointi alue Perheomena puu

5000 mm

Kasviryhmä

5000 mm

Marja pensaita

Oleskelualue

Punaherukka

Johdanto HYÖTYKASVIEN KASVATTAMINEN on mukava ja hyödyllinen harrastus. Saat tuoretta ja maukasta satoa, opit tärkeitä viljelytaitoja ja syvennät ymmärrystäsi ruuan alkuperää kohtaan. Nykyisin on saatavilla lukuisia erilaisia hyötykasveja, joita voi kasvattaa monenlaisissa paikoissa – kasvimaalla, viljelylaatikossa, ruukussa tai metsäpuutarhassa. Oppaamme tarjoaa perustietoa pienellä kasvimaalla viljelystä, mutta voit soveltaa tietoja kasvatuspaikasta riippumatta. PAINOTAMME OHJEISSA luonnonmukaisia viljelytapoja. Oppaan pienistä kasvimaasuunnitelmista saat vinkkejä lajien valitsemiseen ja sijoitteluun. Saat huomata, kuinka monipuolisen viljelmän voit saada aikaan jo pienellekin alueelle. Toivottavasti innostut kasvattamaan itse ruokaa, ja otat askeleen kohti omavaraisempaa elämää. Omien viljelytaitojen ylläpitäminen on merkityksellistä, ja taitoja on hyvä jatkaa edelleen myös seuraavalle sukupolvelle. Toivotamme sinulle mukavia luku- ja viljelyhetkiä!

PIENI KASVIMAAOPAS

Hyötykasvit tarvitsevat valoa ja lämpöä H

yötykasvit menestyvät parhaiten valoisilla, lämpimillä ja tuulensuojaisilla kasvupaikoilla, joissa ne saavat auringonvaloa vähintään 8–10 tuntia päivässä. Näiden ominaisuuksien lisäksi hyvässä kasvukunnossa oleva maa on tärkeä. Usein kasvupaikalla tarvitaan maanparannusta ennen viljelyn aloittamista. Kasvit tarvitsevat säännöllisesti kastelua, joten vettä on hyvä olla saatavana läheltä. Valitse kasvatukseen sellaisia kasveja, jotka sopivat kasvupaikan olosuhteisiin. Esimerkiksi salaattikasvit ja herneet sietävät puolivarjoa, kaalit ja juurekset pärjäävät tuulisemmallakin paikalla. Voit suojata arkoja kasveja tuulelta ja paahteelta hyödyntämällä aitoja tai esimerkiksi korkeampaa kasvillisuutta. Kasvuharso on hyvä suoja kylmyyttä vastaan. Joskus koko kasvupaikka on suojattava, etenkin jos pihallasi käy paljon eläinvieraita. Kasvimaan koko riippuu käytettävissä olevasta tilasta, kasvatukseen valitsemistasi kasveista sekä omasta ajankäytöstä ja mieltymyksistä. Usein on järkevää välttää alussa suurta työkuormaa, ja aloittaa viljely ensin pienellä, esimerkiksi 25 neliömetrin kasvimaalla. Kun kehität taitojasi ja opit lisää, voit laajentaa kasvimaata mieltymystesi mukaan. 25 neliömetrin kasvimaa voi hyvin tuottaa riittävästi tuoreita vihanneksia koko kesäksi nelihenkiselle perheelle. Sadan neliömetrin, eli yhden aarin kasvimaa, voi tarjota runsaan tuoreen sadon lisäksi ruokaa myös talven varalle.

HANKI HYVÄT JA LAADUKKAAT TYÖVÄLINEET, JOTKA KESTÄVÄT PITKÄÄN JA JOITA VOIT HUOLTAA:

• Kottikärryt, • kastelukannu ja vesiastioita, • lapio, talikko ja kuokka, • rautaharava ja pieni käsihara, • pienet puutarhasakset, • puutarhaveitsi, • kasvuharso, • puukeppejä ja juuttinarua, • sadonkorjuukori, • työkäsineet.

Vältä maaperän kanssa kosketuksissa olevien, muovia sisältävien kate- ja suodatinkankaiden, sekä juuriesteiden käyttöä puutarhassa.

PIENI KASVIMAAOPAS

Multava ja elävä maa tuottaa parasta satoa K

asvimaalla maan multakerroksen tulisi olla paksuudeltaan vähintään 40 cm ja rakenteeltaan muruista ja huokoista. Hyvä maa sisältää kivennäismaata ja eritasoista orgaanista ainesta. Se tuoksuu humukselle ja sisältää elämää, kuten kasvien juuria ja lieroja. Maan pH-arvon tulisi olla 6–7, mikä on optimaalinen useimmille viljelykasveille. Kompostimullan tai muun orgaanisen aineksen säännöllinen lisääminen parantaa maan laatua, edistää viljavuutta ja parantaa satoja pitkällä aikavälillä.

TUTKI MAATA

Kasvupaikan kunnostus viljelyyn sopivaksi vaatii maan ominaisuuksien selvittämistä huolellisesti. Saat tarkat tiedot kasvualustasta, kun lähetät maanäytteen tutkittavaksi laboratorioon. Suomessa useat tahot tekevät kotipuutarha-analyysejä. Samalla kannattaa tilata tarkat suositukset maan kunnostamiseen. Voit tutkia maan ominaisuuksia myös itse esimerkiksi lapiotestin avulla, tai mittaamalla maan happamuutta pH-liuskoilla tai mittareilla. Maan kunnostustoimet - muokkaus - rikkakasvien torjunta - maalajin parantaminen - kalkitus - peruslannoitus

Maaperän pieneliöt ja sienet ovat elintärkeitä ympäristön ja viljelykasvien hyvinvoinnille. Maaperässä elää runsaasti mikrobeja, jotka osallistuvat ravinteiden kierrätykseen ja orgaanisen aineksen hajottamiseen. Ne tukevat monimuotoisuutta ja koko ekosysteemin tasapainoa. Esimerkiksi typensitojabakteerit, kuten Rhizobium-bakteerit, mahdollistavat typen kierron, mikä tekee palkokasveista arvokkaita erityisesti luonnonmukaisessa viljelyssä. Mykorritsasienet parantavat kasvien ravinteiden saantia ja auttavat niitä selviytymään haastavista olosuhteista, kuten kuivuudesta.

Tee itse lapiotesti kaivamalla muutama 50 cm syvä kuoppa eri puolille kasvupaikkaa. Tarkastele humuskerroksen paksuutta, maan kerroksellisuutta, rakennetta ja multavuutta. Kuoppien pystysuorista seinämistä voit tarkastella myös lierojen käytäviä. Hyvä kasvualusta sisältää paksun, elävää materiaalia sisältävän ja läpäisevän humuskerroksen. Leikkaa lopuksi 10 cm paksu maaviipale koko kuopan syvyydeltä ja pudota se maahan metrin korkeudelta. Hyvärakenteinen maa hajoaa muruiksi, kun taas tiivis maa jää ehjäksi möykyksi. Perusmaalaji vaikuttaa maan vesitalouteen: läpäisevässä maassa vesi imeytyy nopeasti, tiiviissä se jää seisomaan kuoppaan.

Maan muokkaus Hyvässä kunnossa olevaa kasvimaata muokataan vain kevyesti. Liiallinen muokkaaminen voi rikkoa maan rakennetta, kuivattaa maata ja häiritä maan pieneliöiden ja lierojen toimintaa , sekä lisätä ravinteiden huuhtoutumista. Esimerkiksi kateviljelyssä maata ei käännetä ollenkaan. Kun maa tarvitsee perusteellista muokkausta, tee seuraavat työvaiheet noin 40 cm syvyydeltä: ● Murusta löytämäsi maakokkareet. ● Poista kaikki isot kivet sekä näkyvät rikkakasvit juurineen. ● Levitä alueelle maanparannus-, kalkitus- ja lannoiteaineet, ja muokkaa ne koko kasvualustan syvyyteen. ● Lopuksi tasoita maan pinta ja haraa se viljelykuntoon. Syksyisin voit peittää kasvimaan puunlehdillä. Keväisin riittää, että maanparannusaineet käännetään kevyesti maahan. Tiivistynyt savimaa käännetään syksyisin roudan murusteltavaksi ja muokataan keväisin kylvökuntoon.

Monivuotiset ruohomaiset hyötykasvit nousevat maasta varhain keväällä. Kuvan keskellä satoisat lipstikka ja saksankirveli. Kasvimaan reunassa, kuvan etuosassa, kasvaa kurjenmiekkaa.

PIENI KASVIMAAOPAS

Maalajin parantaminen Kasvimaan maalaji määräytyy sen perusteella, mitä maalajia on maassa eniten. Jokaisella maalajilla on hyviä ja huonoja ominaisuuksia, joita voit parantaa tasapainottamalla eri maalajien suhteita ja valitsemalla oikeat parannustoimet. ● Savimaihin (savi ja hiesu) lisätään hiekkaa sekä komposti- tai puutarhamultaa parantamaan maan kuohkeutta, vedenläpäisykykyä, lämpimyyttä ja orgaanisen aineen määrää. ● Karkeita kivennäismaita (hieta, hiekka ja moreenimaa) parannetaan lisäämällä komposti- tai puutarhamultaa veden- ja ravinteidenpidätyskyvyn parantamiseksi. ● Multamaat ovat usein hyviä kasvualustoja, mutta turvepitoisten maiden lämpimyyttä ja rakennetta voi parantaa lisäämällä hiekkaa ja kompostimultaa.

Maan kalkitus

BIOHIILI PARANTAA MAATA

Biohiili parantaa maaperän rakennetta, vesi- ja ravinnetaloutta sekä mikrobitoimintaa. Se myös tasapainottaa happamuutta ja sitoo haitta-aineita. Biohiilen huokoinen rakenne on pysyvä, ja se säilyy maaperässä pitkään lisäten maan hiilivarastoja. Kompostissa tai ravinneliuoksessa ladattu biohiili luovuttaa ravinteita myöhemmin kasville. Vaihtoehtoisesti biohiili levitetään maahan syksyllä, jolloin se lataantuu maassa luonnollisesti ennen kevättä. Biohiili tai biohiili-kompostiseos sekoitetaan kasvualustaan tai yksittäisten kasvien juuristoalueelle. 8

Maan happamuus vaikuttaa maaperän ominaisuuksiin, kuten maan rakenteeseen, ravinteiden liukoisuuteen ja pieneliöiden elinolosuhteisiin. Suomessa maaperä on luontaisesti hapanta, joten kalkitsemista tarvitaan viljelykasveille sopivan pH-tason (6–7) saavuttamiseksi. Osa viljelykasveista, kuten pensasmustikka, viihtyy happamassa maassa ja niiden kasvualustaa ei kalkita. Maan pH-arvo olisi aina hyvä määrittää uusilla viljelyalueilla, sekä tämän jälkeen säännöllisesti 3–5 vuoden välein. Peruskalkitus tehdään maanparannuksen yhteydessä. Myöhemmin happamuus pidetään sopivalla tasolla kalkitsemalla maata säännöllisesti keväällä tai syksyllä, kun maa on kosteaa. Mikäli olet teettänyt maa-analyysin, kalkitse maa saamiesi ohjeiden mukaan. Maan happamuuden voi arvioida myös itse pH-mittareilla tai -liuskoilla. Noudata tällöin kalkituk-

sessa kalkitusaineen tuotepakkauksen annosteluohjetta. Kalkitusaineen käyttömäärään vaikuttaa maan happamuuden lisäksi maalaji, multavuus ja viljelykasvin vaatimukset. Liiallinen kalkitus voi vaikuttaa ravinteiden liukoisuuteen ja häiritä maan pieneliötoimintaa. Puutarhakalkki on yleisin kalkitusaine. Joillakin lannoitteilla, kuten biotiitilla ja merilevällä, on myös kalkitusvaikutus. Lisäksi joihinkin puutarhalannoitteisiin on lisätty kalkkia. Myös puun tuhka sisältää ravinteita ja vaikuttaa kalkitusaineen tavoin. Puhdasta puun tuhkaa levitetään peruskalkituksessa 50 litraa aarille (5 dl/neliö) ja ylläpitokalkituksessa, kolmen vuoden välein, 10 litraa aarille (1 dl/neliö). Myös kananmunankuoret nostavat hitaasti maan pH-arvoa. Kuoret murskataan tai jauhetaan hienoksi ja sekoitetaan maahan.

Aitohunajakukka on hyvä maanparannuskasvi ja houkuttelee kasvimaalle pölyttäjiä.

Rikkakasvien torjunta

Juolavehnä poistetaan juurineen.

Rikkakasvit poistetaan kasvimaalta, koska ne vievät tilaa viljelykasveilta, käyttävät ravinne- ja vesivaroja ja vaikuttavat heikentävästi satoon. Niiden täydellinen poistaminen ei kuitenkaan ole aina tarpeellista, sillä rikkakasvit voivat tarjota ravintoa pölyttäjille, parantaa maaperän rakennetta ja estää eroosiota. Voit vähentää rikkakasvien kasvua kasvattamalla kasvilajeja sopivan tiheästi, kattamalla paljaan maan pinnan orgaanisilla katteilla ja noudattamalla riittävää viljelykiertoa. Lisätietoa viljelykierrosta löydät sivulta 14. Monivuotiset rikkakasvit, kuten juolavehnä, leskenlehti, vuohenputki, rönsyleinikki, valvatit, kortteet ja rikkanenätti, kannattaa hävittää ennen viljelyn aloittamista. Myöhemmin kitkeminen ja haraaminen ennen rikkakasvien siementen kehittymistä ovat tehokkaita keinoja estää rikkakasvien leviäminen. Monivuotiset rikkakasvit on poistettava juurineen, kun taas yksivuotiset voidaan leikata tyvestä poikki.

TORJUNTATAPOJA

• Pieniltä alueilta rikkakasvit voi kaivaa pois juurineen. Pahoin rikkaruohottuneet alueet voi peittää 1–2 vuoden ajaksi esimerkiksi muovilla tai paksulla kerroksella puunlehtiä. Rikkakasvit eivät tällöin saa valoa ja kuolevat vähitellen. Jäljellä olevat kasvit kaivetaan pois ennen viljelyn aloittamista. • Isoilla alueilla viherlannoituskasvusto voi olla paras rikkakasvien torjuntakeino. Alueelle kylvetään keväällä yksivuotisia viherlannoituskasveja, jotka tukahduttavat rikkakasvit kesän aikana ja parantavat myös maan kasvukuntoa. Sopivia viherlannoituskasveja ovat esimerkiksi persianapila, aitohunajakukka, auringonkukka, peltoherne ja härkäpapu. Niitä voi kylvää alueelle yksinään tai seoksina. Peltoherneestä ja härkäpavusta voi korjata myös satoa. Viherlannoitus sijoitetaan viljelyssä myös kasvimaan viljelykiertoon. • Mikäli alueella on runsaasti monivuotisia rikkakasveja, voidaan yhdistää avokesannointi ja viherlannoitus. Maata harataan keväällä rikkakasvien taimien ollessa noin 10 cm pituisia. Harausta toistetaan 2–3 kertaa. Viherlannoituskasvi kylvetään heinäkuussa. Tämä voi hävittää rikkakasvit jopa yhden kesän aikana. 9

PIENI KASVIMAAOPAS

Lannoittaminen Menestyäkseen parhaiten, kasvit tarvitsevat 16 eri ravinnetta. Hiiltä, vetyä ja happea kasvit saavat ilmakehästä ja vedestä, muut ravinteet kasvi ottaa maasta veteen liuenneina suoloina. Eri ravinteita tarvitaan eri määriä ja jokaisella ravinteella on oma ainutlaatuinen tehtävä. ● Pääravinteita kasvi tarvitsee paljon: typpi (N), fosfori (P), kalium (K). ● Sivuravinteita kasvi tarvitsee kohtalaisesti: kalsium (Ca), magnesium (Mg), rikki (S). ● Mikroravinteita kasvi tarvitsee vähän: rauta (Fe), mangaani (Mn), sinkki (Zn), boori (B), molybdeeni (Mo), kupari (Cu), kloori (Cl). VALITSE ORGAANISIA LANNOITTEITA Orgaaniset lannoitteet ovat peräisin kasvi- ja eläinkunnasta. Niitä ovat esimerkiksi kompostimulta, kanan- ja hevosenlantarakeet, sarvilastu, merilevävalmisteet ja viherkäytteet kuten nokkosvesi. Myös viherlannoituskasvusto, ruohosilppu ja muut orgaaniset katteet lisäävät maahan ravinteita. Orgaaniset lannoitteet sisältävät yleensä kaikkia kasvien tarvitsemia ravinteita, ja niiden ravinteet liukenevat hitaasti ja vaikuttavat pitkään. Liikalannoitusvaara on pieni. Ne ylläpitävät maan pH-tasoa, lisäävät maan multavuutta, parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan pieneliötoimintaa. Orgaaniset lannoitteet sopivat myös varastolannoitteeksi. Epäorgaaniset-, eli kivennäislannoitteet, valmistetaan teollisesti, esimerkiksi kallioperästä louhituista mineraaleista tai ilman alkuaineista. Kivennäislannoitteet ovat vesiliukoisia ja nopeavaikutteisia, joten niiden annosteluohjeita on noudatettava tarkasti. Epäorgaanisia lannoitteita on saatavana yksi- ja moniravinteisina. Niillä saadaan nopea apu lannoitepuutoksiin, mutta ne eivät sovellu varastolannoitteeksi. Yksipuolinen epäorgaanisien lannoitteiden käyttö voi happamoittaa maata ja vähentää maan orgaanisen aineksen ja pieneliöstön määrää.

LANNOITTEEN MÄÄRÄ Lannoittamisessa huomioidaan maan ravinnevarat sekä kasvilajit ja niiden kehitysvaihe. Mikäli olet teettänyt kasvualustasta viljelyanalyysin, tiedät mitä ravinteita maassa on, ja osaat lannoittaa oikein. Eri kasvit tarvitsevat ravinteita eri määriä. Esimerkiksi kurkut, kurpitsat ja tomaatti tarvitsevat enemmän ravinteita kuin yrtit, salaatit ja herneet. Lue lannoitepakkauksen tiedot huolellisesti, noudata annosteluohjeita ja mittaa lannoite tarkasti. Kokemuksen karttuessa opit myös itse tarkkailemaan kasveja ja arvioimaan lannoitustarpeen.

ÄLÄ LANNOITA LIIKAA! Liikalannoitus väkevöittää kasvualustaa, mikä vaikeuttaa kasvien vedenottoa. Se myös heikentää kasvien taudin- ja talvenkestävyyttä, sekä sadon laatua ja säilyvyyttä, vaikuttaen samalla makuun. Jotkut kasvit, kuten pinaatti, punajuurikas ja kyssäkaali, keräävät maasta erityisen paljon nitraattia, mika voi aiheuttaa terveyshaittoja. Liikalannoituksen seurauksena hukkaan menevät ravinteet kuormittavat ympä ristöä lannoitteiden valmistuksen ja kuljetuksen aikana, ja ne voivat huuhtoutua vesistöihin.

MILLOIN LANNOITETAAN Peruslannoitus tehdään viljelyn alussa ja kasvualustan kunnostuksen yhteydessä. Peruslannoitukseen sopivat hyvin pitkävaikutteiset orgaaniset lannoitteet, kuten kompostimulta ja lantarakeet. Lisälannoitusta annetaan kasvin tarpeen mukaan kasvukaudella. Viherkäyte, ruohosilppu tai veteen liotetut lantarakeet ovat käteviä ja nopeavaikutteisia lannoitevaihtoehtoja keväällä ja kesällä käytettäväksi.

VIHERKÄYTE

• Laita nokkosia, rikkakasveja tai muita vihreitä kasveja ämpäri tai saavi täyteen. • Lisää vettä, niin että kasvit peittyvät. • Anna liemen seisoa kaksi viikkoa. Älä huolestu hajusta; liemen kuuluu haista pahalle. • Laimennussuhde: 1 litra tiivistettä ja 8–10 litraa kasteluvettä. Käytä laimeampaa liuosta taimien kasteluun.

Syyslannoitus parantaa monivuotisten kasvien talvehtimista, mikä lisää tulevan vuoden satoa. Syyslannoitetta voi antaa myös monivuotisille vihanneksille. Syyslannoite (PK-lannoite) sisältää fosforia, kaliumia ja hivenravinteita. Levitä orgaanisia syyslannoiterakeita heinäkuun lopulla tai elokuussa, kun kasvien lehdet ovat vielä vihreitä.

Varastolannoitus tarkoittaa, että peruslannoitteena käytetty orgaaninen lannoite sijoitetaan keväällä kasvin juuriston lähelle kuoppaan. Kuoppa peitetään mullalla ja kastellaan. Kasvin juuret hakeutuvat lannoitteeseen ja ottavat siitä tarvitsemansa ravinteet. Varastolannoite saattaa riittää koko kasvukaudeksi, ja silloin lisälannoitusta ei tarvita. Varastolannoituksen avulla ravinnevaatimuksiltaan erilaisia kasveja voidaan kasvattaa samassa ruukussa, viljelylaatikossa ja kasvimaalla lähekkäin. Paljon ravinteita vaativille kasveille, esimerkiksi kurpitsalle ja maissille, laitetaan enemmän varastolannoitusta kuin vähän ravinteita vaativille salaateille ja yrteille.

PIENI KASVIMAAOPAS

Ruohokate lannoittaa, parantaa kasvuoloja ja helpottaa kasvien hoitoa.

Suunnittele kasvimaa paperille A

loita kasvimaan suunnittelu tutustumalla eri viljelytapoihin. Löydät tästä oppaasta useita eri tapoja, joista voit valita itsellesi sopivimmat. Kokeilemisen arvoisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi seka- ja ruutuviljely, kasvatus lämpölavassa ja kohopenkissä, sekä No Dig -menetelmä. Penkki-, lava-, laatikko- ja hiekkaviljely sopivat erinomaisesti savimaille. Onnistuneessa viljelyssä avainasemassa on riittävä viljelykierto, ennakoivat torjuntakeinot sekä ravinteiden ja orgaanisen aineen kierrättäminen, muun muassa kateviljelyn ja kompostoinnin avulla. Kun olet päättänyt sopivat viljelytavat, piirrä paperille viljelyalueiden ja käytävien paikat sekä mahdolliset penkit, lavat ja viljelylaatikot. Hyödynnä piirrosta myös kasvien kasvutilan arviontiin ja viljelykierron suunnitteluun. Suunnittele samalla kertaa viljelykierto jo tulevalle 4–5 vuodelle.

Omat viljelykokemukset kannattaa kirjata ylös puutarhapäiväkirjaan. Kirjaa muistiin ainakin omat suunnitelmat, valitsemasi kasvit ja lajikkeet, sekä tärkeimmät työt ja kokemukset. Päiväkirjasta on sinulle varmasti hyötyä tulevaisuudessa.

NÄILLÄ NEUVOILLA SAAT KASVIMAASTA HELPPOHOITOISEN: ● Suorakulman muotoinen kasvimaa on helppo suunnitella, sekä hyödyntää ja hoitaa tehokkaasti. ● 50–80 cm levyisiä käytäviä pitkin liikkuminen on helppoa. ● Suoria, enintään 120 cm levyisiä viljelypenkkejä ulottuu hoitamaan myös penkin keskeltä. ● Yli 3 metriä pitkän penkin poikki kannattaa tehdä apukäytävä, jotta liikkuminen penkin yli on vaivatonta. ● Tasamaata korkeampi penkki on helppo rajata ja hoitaa. ● Orgaaniset katteet estävät rikkaruohojen kasvua ja vähentävät kastelun tarvetta. ● Puuhake maatuu hitaasti, joten sitä kannattaa käyttää vain pysyville käytäville. ● Kasvualustan sekaan joutuessaan, heke sitoo hajotessaan jonkin verran maan ravinnevaroja, ja voi myös haitata siementen itämistä ja kasvien kasvua.

KASVIEN VALINTA Kasvimaalla voi kasvattaa lukuisia eri kasvilajeja, joten päätös sopivista kasvivalinnoista voi tuntua hankalalta. Kannattaa kasvattaa aina vain sellaista satoa, joka tulee varmasti syödyksi. Syömättä jäävät vihannekset ovat ruokahävikkiä – niiden kasvattamiseen kuluu turhaan sekä aikaasi että luonnonvaroja. Aloita ensin muutamasta lajista ja kokeile joka vuosi uusia lajeja ja lajikkeita. Aloita suunnittelu pohtimalla seuraavia asioita: ● Listaa, mitä perheessänne syödään ja kuinka paljon? Mitä voisit kasvattaa listalta itse? ● Kasvatatko syötävää vain kesän ajaksi, vai säilötkö myös talven varalle? ● Kuinka paljon aikaa voit käyttää viljelytöihin? Esimerkiksi eri kasvilajeilla on erilainen hoitovaade. Kurpitsat ja tomaatti vaativat säännöllistä kastelua; punajuuri, purjo ja palsternakka sietävät paremmin kuivuutta. Kasvin kasvuaika kylvöstä sadonkorjuuseen, sadontuotto sekä kasvin vaatima kasvutila ja ravinteiden tarve, vaihtelevat lajeittain. Siemenet voi kylvää suoraan kasvimaalle, mutta jotkut lajeista ehtivät tuottaa satoa vain taimista istutettuna. Taimet voi ostaa valmiina tai kasvattaa itse. Kylvöstä sadonkorjuuseen kuluu aikaa kasvilajista ja lajikkeesta riippuen 1–6 kuukautta. ● Mitä enemmän eri kasvilajeja kasvatat lähekkäin, sitä todennäköisemmin ne pärjäävät ja tuottavat satoa. Tätä kutsutaan sekaviljelyksi. ● Valitse lajit niin, että saat satoa varhaiskeväästä myöhäissyksyyn. ● Mitä pitempään tai useammin saat kasvista satoa, sitä enemmän on kasvin tuotto neliömetriä kohti. Esimerkiksi lehtisalaatti tuottaa satoa pitkään, kun taas keräsalaatti tuottaa vain yhden kerän. TUTUSTU eri kasvilajeihin ja niiden kasvatukseen martat.fi/hyötykasvit- verkkosivulla. TAIMIKASVATUSOHJEET löydät verkkosivulta martat.fi/taimikasvatus.

KUINKA PALJON YHTÄ LAJIA? Kuinka monta sipulia syöt viikossa? Miten paljon olet ostanut sipulia kaupasta? Jos ruokasipuleita kuluu keskimäärin kaksi kappaletta viikossa, vuosittainen kulutus on noin 100 sipulia. Jos tavoitteena on kasvattaa kulutuksen määrää, istuta 100 sipulia ja lisäksi 10–20 sipulia satovaihteluiden varalta. Oheisesta laskelmasta näet, että 120 sipulia vaatii kasvutilaa noin 4 neliömetriä. Samalla tavalla voit arvioida myös muiden kasvien vaatiman kasvutilan.

Sipulien määrä

Tarvittava kasvutila

1 kpl

10 cm x 20 cm (taimiväli x riviväli).

120 kpl

1200 cm x 20 cm -> Tee 400 cm pitkä ja 100 cm leveä penkki. Tee penkkiin 3 riviä ja istuta jokaiseen riviin 40 sipulia 10 cm taimivälein. Kasvutilaa 120 sipulia vaatii siis yhteensä noin 4 neliömetriä.

MONENLAISIA LAJIKKEITA

• Aikaiset porkkanan kesälajikkeet ovat nopeampikasvuisempia kuin talvilajikkeet ja sopivat hyvin tuoreena käytettäväksi. Talvilajikkeet säilyvät varastossa hyvin. • Hybridilajikkeet (F1) ovat jalostettuja, satoisia ja tasalaatuisia lajikkeita, mutta niiden siemenet ovat yleensä kalliita. Jos siemeniä kehittyy, niistä lisätyt kasvit eivät ole emokasvien kaltaisia. • Maatiaiskasveja (lajike tai kanta) on viljelty jo ennen tieteellistä kasvinjalostusta. Satojen vuosien kuluessa ne ovat sopeutuneet olosuhteisiin ja niillä on arvokas perinnöllinen monimuotoisuus. Maatiaislajikkeet eivät ole niin vaativia kuin jalostetut lajikkeet. Ne hyötyvät hyönteispölytyksestä ja kehittävät siemeniä, joista niitä on helppo lisätä. Valitsemalla maatiaiskasvin vaalit samalla kulttuurihistoriaa ja säilytät geeniperimältään arvokkaita lajikkeita. • Suosi luonnonmukaisen viljelyn vaatimusten mukaan tuotettuja luonnonmukaisia siemeniä.

PIENI KASVIMAAOPAS

Kasvimaata voi viljellä monin tavoin V

iljelykierto eli vuoroviljely tarkoittaa, että kasvimaalla kasvien paikkaa vaihdetaan vuosittain. Samaa kasvilajia viljellään korkeintaan 4–5 vuoden välein samalla paikalla. Erilaisten kasvien ansiosta maa muokkautuu syvältä, ravinteet hyödynnetään tehokkaasti ja maa pysyy hyvässä kasvukunnossa. Runsaasti vihermassaa kasvattavat lajit tukahduttavat rikkakasveja ja parantavat maan elävyyttä. Vuoroviljely auttaa myös hallitsemaan kasvitauteja ja tuholaisia. Käytännössä viljelykierto toteutetaan jakamalla kasvimaa 4–5 alueeseen, joissa kasvatetaan ravinnevaatimuksiltaan samanlaisia kasveja. Seuraavana vuonna kasvupaikat vaihdetaan. Alueella kannattaa vaihdella myös eri kasviheimojen lajeja, sillä saman heimon lajeilla esiintyy samoja kasvitauteja.

KASVILAJIEN RAVINNETARVE

Paljon ravinteita vaativia kasveja

avomaan kurkku, kurpitsat, kaalit, maissi, mukulaselleri, ruotiselleri, valkosipuli, purjo, tomaatti

Kohtalaisesti ravinteita vaativia kasveja

porkkana, nauris, palsternakka, punajuurikas, keltajuurikas, ruokasipuli, salottisipuli, ryvässipuli, jättisipuli, kyssäkaali, nauris, lanttu, retikka, juuripersilja, selleripersilja, meloni

Vähän ravinteita vaativia kasveja

salaatit, pinaatti, maustekasvit, retiisi ja muut pikkuvihannekset

Viherlannoituskasveja

Kasvimaa on jaettu neljään lohkoon, joissa kasvit vaihtelevat vuosittain. Esimerkiksi porkkanoiden paikka vaihdetaan jokaisena vuonna, jolloin ne kasvavat samalla lohkolla vain joka neljäs vuosi.

1. v

2. v

4. v

3. v

herneet, pavut, auringonkukka, hunajakukka, persianapila, kehäkukka, apilat

Esimerkki 4 vuoden viljelykierrosta kasvimaalla Paljon ravinteita vaativia kasveja

Viherlannoituskasveja

Kohtalaisesti ravinteita vaativia kasveja

Paljon ravinteita vaativia kasveja

Vähän ravinteita vaativia kasveja

Kohtalaisesti ravinteita vaativia kasveja

Viherlannoituskasveja

Vähän ravinteita vaativia kasveja

Kohtalaisesti ravinteita vaativia kasveja

Vähän ravinteita vaativia kasveja

Viherlannoituskasveja

Paljon ravinteita vaativia kasveja

Kohtalaisesti ravinteita vaativia kasveja

1.vuosi

2.vuosi

3.vuosi

4.vuosi

Isolla kasvimaalla viljelykierto on helppo toteuttaa.

PIENI KASVIMAAOPAS

Sekavilejlyssä salaatit, kääpiösamettikukat, ja maustekasvit kasvavat sopuisasti toistensa lomassa.

Peruna kasvaa hyvin viljelylaatikossa. Sekaviljelyssä kasvatetaan erilaisia kasvilajeja lähekkäin: Hidas- ja nopeakasvuisia, leveitä ja kapeita, korkeita ja matalia sekä matalaja syväjuurisia kasveja. Nopeakasvuiset ehtivät tuottaa satoa ennen kuin hitaammat valtaavat niiden tilan. Kerroksellinen kasvien sijoittelu hyödyntää koko kasvimaan alan ja peittää maanpinnan tehokkaasti. Kasvit suojaavat maata eroosiolta ja vähentävät veden haihtumista. Eri syvyydelle kasvavat juuristot käyttävät maan ravinnevaroja tehokkaasti ja muokkaavat maata eri kerroksista. Taudit ja tuholaiset eivät pääse yleistymään. Monimuotoiset sekaistutukset houkuttelevat pölyttäjiä ja ovat helppohoitoisia. Sekaviljelyä on helppo toteuttaa esimerkiksi ruutuviljelyssä ja viljelylaatikoissa, mutta sitä voi soveltaa kaikissa viljelytavoissa. Varastolannoitus sopii hyvin sekaviljelyyn.

Ruutuviljelyssä kasvimaasta on rajattu laudoilla, naruilla tai kepeillä ruutuja eri kasvilajeille. Kasvimaasta rajataan esimerkiksi 120 cm x 120 cm alueita, jotka jaetaan edelleen yhdeksään pikkuruutuun. Yhden ruudun koko on 40 cm x 40 cm. Jokaisessa ruudussa kasvatetaan kerrallaan yhtä kasvilajia. Suurikokoisille lajeille varataan useampi ruutu. Yhdestä ruudusta voi kasvukauden aikana saada jopa kolme satoa, esimerkiksi lehtisalaattia, retiisiä ja tomaatteja. Kasvilajien suunnittelussa huomioidaan viljelykierto ja saavutetaan sekaviljelyn edut. Ruutuviljely sopii myös viljelylaatikoihin: laatikoiden väliin jätetään noin 80 cm käytävät, tasamaalla käytävä voi olla kapeampi.

Kohopenkki on viljelypenkki, joka on muotoiltu yli 10 cm korkeammaksi kuin käytävät. Kohopenkissä kasvualusta on ilmava ja lämmin, ja se soveltuu erityisesti savimaalle ja useimmille vihanneskasveille. Lämpöpenkki muodostuu, kun kohopenkistä tehdään korkeampi, ja sen sisälle laitetaan kasvijätteitä ja lantaa tai puolikypsää lantakompostia. Maatuessaan jätteet ja lanta nostavat penkin lämpötilaa. Myöhemmin ne lisäävät myös maan orgaanista ainesta. Jos käytettävissä on tuoretta lantaa, penkki kannattaa valmistella syksyllä, jotta lämpötila ehtii laskea ennen kevättä. Keväällä voi käyttää puolikypsää elintarvikejätettä tai lantakompostia. Huolellisesti rakennetun lämpöpenkin vaikutukset voivat kestää jopa viisi vuotta. Tee lämpöpenkistä vähintään 100 cm leveä ja 200 cm pitkä. Siirrä ensin alueelta 20–40 cm multakerros syrjään. Lisää syntyvän kuopan pohjalle pilkottuja oksia ja niiden päälle kerroksittain lantaa, kompostia ja kasvijätteitä. Lisää tämän jälkeen päällimmäiseksi pois siirretty multakerros. Lopuksi istuta kasvit, kastele hyvin ja lisää katteeksi ruohosilppua. Lämpöpenkissä menestyvät erityisen hyvin kurkut, kurpitsat ja tomaatit. Viljelylaatikko on yleensä lavakauluksista tai laudoista tehty 20–80 cm korkea laatikko, joka on täytetty mullalla. Laatikko on helppo perustaa kasvimaalle tai kotipihalle, ja kasvien hoito on laatikossa helppoa.

Salaatit ja pikkuvihannekset tuottavat lavassa varhaista satoa. Lämpö- ja kylmälavat sopivat taimien ja varhaisvihannesten kasvatukseen. Lämpölava on laudoista rakennettu ’pohjaton laatikko’, joka sijoitetaan osittain maanpinnan alle. Sisälle kootaan maatuvaa ainesta, kuten lämpöpenkissäkin. Laatikon laidat ovat vinot ja päällä on avattavat ikkunat, jotka päästävät kevätauringonvalon laatikkoon. Jätteen maatuminen ja kevätaurinko nostavat lämpötilaa ja mahdollistavat varhaisen kasvatuksen. Kylmälava rakennetaan maan pinnalle ja täytetään pelkällä mullalla, muutoin se on lämpölavan kaltainen. Se lämpiää ikkunoiden alla kevätauringon voimalla. Viljely voidaan aloittaa hieman myöhemmin kuin lämpölavoissa, mutta kuitenkin aikaisemmin kuin viljelylaatikoissa. 17

PIENI KASVIMAAOPAS

No Dig- viljelymenetelmässä maata ei muokata tai käännetä, vaan kasvualusta kootaan nurmikon tai maan päälle orgaanisista aineksista, kuten oksa- ja risusilpuista, lantakompostista, kasvijätteistä, ruohosilpusta ja kompostimullasta. Pohjalle voi laittaa kerroksen vaahteranlehtiä tai maatuvaa aaltopahvia estämään rikkaruohojen kasvua penkkiin. Karkeampi aines laitetaan pohjimmaiseksi, sitten lantakomposti, hienommat kasvijätteet ja kompostimulta. Päällimmäiseksi tulee ainakin 20 cm paksu kerros multaa. Jatkossa penkkiin levitetään keväisin kerros kompostimultaa. Kevät on paras aika perustaa No Dig -penkki, ja menetelmä sopii erityisesti savimaalle. Menetelmää voi hyödyntää kasvimaalla ja kasviryhmien perustamisessa. Hiiliviljelyn tavoitteena on siirtää hiiltä ilmasta maahan. Nykyisin maasta vapautuu ilmaan enemmän hiiltä kuin sinne varastoituu, ja ilmakehässä liiallinen hiili aiheuttaa ilmastonmuutosta. Hiiliviljelyssä suositaan kaikkia niitä toimia, jotka parantavat kasvillisuuden hiilensidontaa ja -varastointia. Mitä suurempi osa pihasta on monikerroksellisen kasvillisuuden peitossa, sitä enemmän hiiltä sitoutuu. Orgaaninen ai-

nes kierrätetään omalla pihalla. Kasvimaalla kate- ja sekaviljely, maan muokkaamisen välttäminen sekä maan kunnosta ja pieneliöistä huolehtiminen tehostavat hiilensidontaa. Hiekkaviljelyssä kasveja kasvatetaan noin 40 cm paksuisessa hiekkakerroksessa. Hiekka lämpenee keväällä nopeasti ja viljelytapaa suositaan erityisesti varhaissadon viljelyssä sekä savimailla. Hiekkaviljelyä voi kokeilla esimerkiksi tarpeettomaksi jääneessä lasten hiekkalaatikossa. Lähes kaikkia kasvilajeja voi viljellä hiekassa, erityisesti peruna ja mausteyrtit tuottavat hyvän sadon. Hiekalla on oltava yhteys pohjamaahan, eikä maakerrosten välissä käytetä suodatinkankaita tai vastaavia materiaaleja, jotta vesi voi nousta pohjamaasta kasvualustaan. Ennen viljelyn aloittamista hiekka kastellaan perusteellisesti, jotta kapillaarinen veden nousu voi alkaa hyvin. Kylvöjen ja istutusten jälkeen hiekan pinnalle levitetään ruohotai kasvisilppua pitkin kesää, josta kasvit saavat ravinteita. Ruohosilppu myös pidättää kasvualustassa kosteutta.

Kateviljelyssä maata ei muokata, vaan paljas maanpinta peitetään orgaanisella aineella, joka siirretään kylvön ja istuttamisen ajaksi syrjään. Kateviljelyllä on useita etuja: ● Parantaa maan rakennetta ja lisää orgaanisen aineksen osuutta. ● Parantaa maan ravinnetasapainoa. ● Vähentää kastelun tarvetta, sillä maa pysyy tasaisen kosteana. ● Tasoittaa maan eri kerrosten lämpötilaeroja, mikä hyödyttää juuristoa. ● Maa pysyy pitempään lämpimänä syksyllä. ● Vilkastuttaa maan pieneliötoimintaa. ● Estää rikkakasvien kasvua. Sopivia kateaineita kasvimaalla ovat ruoho-, kaisla- ja olkisilppu, puun lehdet sekä kompostimulta. Katetta levitetään noin 10 cm kerros kasvien väliin, mutta ei aivan kasvin tyvelle. Tuore ruohosilppu myös lannoittaa maata. Ruohosilppua lisätään kasvimaalle kesän aikana, erityisesti ravinteita vaativille kasveille. Syksyllä voidaan kattaa sadonkorjuujätteillä ja puiden lehdillä. Huomaa, että kate voi lisätä kotiloiden ja etanoiden esiintymistä sekä hidastaa maan lämpenemistä keväällä.

Ruutuviljelyä voi toteuttaa myös laatikoissa.

PIENI KASVIMAAOPAS

Kylvövako on helppo tehdä laudalla.

Kastele kylvöt huollellisesti.

Kylväminen ja istuttaminen V

oit aloittaa istutus- ja kylvötyöt huhti-toukokuussa, kun kasvimaa on kuivahtanut ja lämmennyt riittävästi. Valitsemasi viljelymenetelmät vaikuttavat siihen, kuinka viljelypuuhat lähtevät liikkeelle. Peruskunnostettu kasvimaa jaetaan suunnitelman mukaisiin alueisiin, lannoitetaan aluekohtaisesti, sekä muokataan ja harataan viljelykuntoon. Siementen kylvöt ja taimien istutukset tehdään useammassa erässä, koska osa kasveista on kylmänarkoja. Suojaa kasvit kylmältä ja tuholaisilta kasvuharsolla. Tuholaisten torjunnassa harsoa kannattaa pitää kasvuston päällä ainakin kesäkuun loppupuolelle saakka.

Syksyllä voit kylvää porkkanan, palsternakan ja persiljan siemeniä ja istuttaa valkosipulinkynsiä. Syyskylvöt lähtevät keväällä varhain kasvuun ja sato joutuu aikaisemmin.

VINKKEJÄ SIEMENTEN KYLVÖÖN

• Kastele maa kosteaksi. • Tee kylvövako narua, keppiä tai lautaa apuna käyttäen. • Kaada vettä kylvövaon pohjalle, anna veden imeytyä. • Kylvä siemenet siemenpussin ohjeiden mukaan. • Liota suuria siemeniä 2–6 tuntia vedessä ennen kylvöä. • Helpota pienten siementen kylvöä sekoittamalla siemenet hiekkaan tai löysään vesikiisseliin, jonka pursotat kylvövakoihin. Vesikiisseli valmistetaan suurustamalla vesi peruna- tai maissijauholla. • Siemenet taimettuvat yleensä 1–2 viikon aikana. • Lisää hitaasti itävien siementen sekaan salaatin tai retiisin siemeniä rivin näkyvyyden vuoksi. Hitaasti itäviä ovat mm. porkkana, palsternakka ja persilja. • Mittaa maan lämpötila ja kylvä kylmänarat kasvit, kuten pavut ja avomaankurkku, vasta kun maan lämpötila noussut 12–16 asteeseen. • Tee kasveille nimikyltit muistaaksesi mitä olet kylvänyt. • Säilytä siemenpussit; ne sisältävät tietoa myös kasvien hoidosta.

Kylvönauha

Siemenet voi peittää myös kuohkealla mullalla.

Merkitse kylvöt!

VINKKEJÄ TAIMIEN ISTUTUKSEEN

• Istuta taimet lämpimään maahan touko-kesäkuussa. • Karaise taimet ennen ulos istuttamista, eli totuta ne vähitellen ulkoilmaan. • Kastele taimet hyvin ennen istuttamista. • Kaiva riittävän syvä istutuskuoppa, täytä se vedellä ja anna veden imeytyä. • Irrota taimi varovasti ruukusta. Aseta taimi istutuskuoppaan hieman aiempaa kasvusyvyyttä syvempään, niin että juuripaakku ei jää näkyviin mullan pinnalle. • Tiivistä multa varovasti juuripaakun sivuilta. Kastelu auttaa myös tiivistämään multaa. • Jos juuripaakku tulee myöhemmin näkyviin, lisää multaa. • Kastele taimia aluksi usein ja runsaasti, niin että maa kastuu juuristoa syvemmältä. Vähennä kastelua, kun taimet ovat juurtuneet ja juuret kasvavat syvemmälle.

Vahvajuuriset taimet lähtevät hyvin kasvuun.

PIENI KASVIMAAOPAS

Härkäpavun tukeminen

Herneen tukeminen

Porkkanan harventaminen

Kesän hoitotyöt S

uojaa kasveja kasvuharsolla. Harson alla on useampi aste lämpimämpää, kosteus säilyy pidempään ja harso suojaa kasveja myös monilta tuholaisilta. Levitä harso kasvuston päälle keväällä heti kylvöjen ja istutusten jälkeen. Harsoa voi käyttää myös syksyllä, kun ilmat viilenevät. Harvenna, eli poista osa taimista, jotta kasvilla on riittävästi tilaa kasvaa ja kehittää satoa. Tarkista lopullinen taimiväli siemenpussista. Jätä vahvimmat taimet kasvamaan ja poista heikoimmat ja tiheästi kasvavat. Älä jätä harvennustaimia kasvirivien väliin: niiden tuoksu voi houkutella paikalle tuholaisia. Tue herneet ja salkopavut. Tukemiseen sopivat kepit, oksat, narut ja erilaiset verkot. Kasvin multaaminen tarkoittaa, että multaa kootaan kuokalla tai haralla kasvin tyvelle. Herneet, pavut ja kaalit mullataan, jotta ne pysyisivät paremmin pystyssä. Purjosipuli mullataan, jotta sen vaalea osa kasvaisi mahdollisimman pitkäksi ja mureaksi. Perunat ja porkkanat

mullataan, jotta mukulat ja porkkanan tyvi eivät vihertyisi valossa. Anna lisälannoitetta tarpeen mukaan. Keväällä annettu orgaaninen lannoite saattaa riittää koko kesäksi. Seuraa kasvien kasvua ja anna tarvittaessa lisälannoitusta. Vaalea ja heikko kasvu on yleensä merkki ravinteiden puutteesta. Hyviä kesälannoitteita ovat ruohokate, viherkäyte ja lantavesi. Lantavesi valmistetaan liuottamalla lantarakeita veteen. Tarkista liuos- ja käyttöohjeet tuotepakkauksesta, jotta välttäisit liikalannoituksen. Viherkäytteen ohjeen ja lisätietoa lannoittamisesta löydät sivulta 10-11. Poista rikkakasveja ja levitä katetta. Maan siemenpankista nousee rikkakasveja koko kesän ajan. Poista rikkakasvit alkukesällä, jotta ne eivät ehdi vallata kasvutilaa ennen viljelykasvien kasvamista. Kitke rikkakasvit käsin, haraa tai leikkaa ne saksilla poikki. Poista monivuotisten rikkakasvien taimet juurineen pienellä kuokalla. Kata rivivälit orgaanisella katteella. Löydät lisätietoa rikkakasveista sivulta 9.

Kompostoimalla puutarhassa ja keittiössä syntyvät eloperäiset jätteet saat arvokasta, ravinnepitoista multaa puutarhaan. Samalla säästät mullan ja lannoitteiden kuluissa. Periaatteessa kaiken puutarhassa syntyvän kasvijätteen voi kompostoida. Rikkakasvit, kasvitaudit ja kasvituholaiset sekä vieraslajit saattavat kuitenkin levitä kompostin kautta, joten niiden kompostoinnissa on oltava erityisen huolellinen.

KOMPOSTOI Katso ohjeet verkkosivuilta martat.fi/ kompsotointi

SYYSTYÖT

Sadonkorjuun jälkeen kasvimaalle jää runsaasti kasvien varsia, lehtiä ja muuta kasvijätettä. Ne voi jättää niille sijoilleen maatumaan. Lisää kasvimaan peitoksi vielä reilu kerros puiden lehtiä; ne maatuvat melko hyvin kevääseen mennessä. Multavaa ja hyväkuntoista maata ei tarvitse kääntää syksyllä. Jos maa on kovin savista, käännä se roudan murusteltavaksi. Levitä kalkitusaine tarpeen mukaan. Puhdista ja huolla työvälineet ja vie ne varastoon.

Kastelu on tärkeää Kasvit tarvitsevat vettä nestejännityksen ylläpitoon, kasvuun ja kehitykseen, sekä ravinteiden ottoon. Veden puutteesta kärsivä kasvi nuutuu ja on väriltään haalea. Kuivuus heikentää sadon määrää ja vaikuttaa myös makuun. Salaatit ja retiisit maistuvat kitkerälle ja marjat jäävät pieniksi. Liikakastelu voi huuhtoa ravinteita syvemmälle maaperään ja ympäristöön. Kasteluntarve vaihtelee kasvupaikan sää- ja muiden olosuhteiden mukaan. Poutakausina ja läpäisevässä hiekkamaassa kastelutarve on suuri. Pilvisellä säällä ja hyvin vettä pidättävässä multamaassa selvitään vähemmällä kastelulla. Riittävä vedensaanti on erityisen tärkeää kasvun alkuvaiheessa sekä voimakkaan kasvun ja sadon kehittymisen aikaan. Myös kasvilaji ja kasvin kehitysvaihe vaikuttaa kastelutarpeeseen. Esimerkiksi isoja pehmeälehtinen kesäkurpitsa tarvitsee enemmän vettä kuin pienilehtinen timjami. Hyvä kasteluvesi on lämmintä ja puhdasta. ● Sadevesi sopii hyvin kasteluun. ● Kun käytät vesijohtovettä, laske vesi astioihin, niin että vesi lämpenee ja hapettuu sopivaksi kasteluvedeksi. Samalla vesijohtovedestä poistuu klooria. ● Järvi-, lampi- ja jokivesi kelpaavat kasteluun, kun vesi täyttää uimaveden laatuvaatimukset. Jos vedessä on hajua tai makua, se ei käy ravintokasveille. Älä säilytä kasteluvettä astioissa pitkään, jotta se olisi puhdasta. Kannella suojatut vesiastiat ovat turvallisia sekä lapsille että eläimille.

Kastele kasveja mieluummin harvemmin ja runsaasti, kuin usein ja niukasti. Anna vettä kerralla niin paljon, että kasvualusta kastuu juuria syvemmältä. Näin juuristo kasvaa syvemmälle ja kasvi sietää paremmin kuivuutta. Kun kastelusta on kulunut kaksi tuntia, kaiva kuoppa ja tarkista onko maa kastunut riittävän syvältä. Kastele tarvittaessa lisää. Kastele tämän jälkeen seuraavan kerran vasta, kun multa on selvästi kuivahtanut syvemmältä. ● 15 mm vesisademäärä kastelee maan jo melko hyvin. Jos sademäärä on pienempi, kannattaa kastella heti sateen jälkeen, sillä kostea maa imee hyvin vettä. ● Noin 10 cm paksun maakerroksen kasteluun riittää noin kymmenen litraa vettä per neliömetri.

Sademittari

SÄÄSTÄ KASTELUVETTÄ!

Kerää hulevedet talteen ja käytä niitä kasteluun. Vettä haihtuu vähemmän, kun: • Kastelet aamulla, illalla ja pilvisellä säällä. • Suuntaat veden maahan, kasvien juuristoalueelle. • Käytät tihkukasteluletkuja veden tarkkaan ohjaamiseen juuristoon. • Katat paljaan maan pinnan orgaanisella katteella. • Haraat maan pinnan kevyesti kastelun tai sateen jälkeen.

Hyödynnä sadevedet kasteluvetenä.

PIENI KASVIMAAOPAS

Suojele kasveja luonnonmukaisesti

uonnossa eliöt ovat toistensa ravintoa ja säätelevät näin toistensa kantoja. Myös kotipihassa kannattaa vaalia luonnon monimuotoisuutta, jotta tuholaisten ja niitä syövien hyödyllisten eliöiden suhde löytää tasapainon. Suosittelemme käyttämään vain luonnonmukaisia torjuntatapoja ja sallimaan myös pieniä tuhoja. Muista, että kasvinsuojeluaineet vaikuttavat helposti myös hyötyhyönteisiin. Kotipihalla esiintyy monia hyödyllisiä hyönteisiä. Yleisimpiä pölyttäjähyönteisiä ovat kimalaiset, mehiläiset, perhoset ja kukkakärpäset. Muun muassa leppäkertut, harsokorento, petoluteet ja kukkakärpäsentoukat auttavat vähentämään kirvoja ja muita tuholaisia. Hyödyllisten hyönteisten selviytymistä voi parantaa istuttamalla niille mesikasveja ravinnoksi. Voit myös lisätä pihaan lahopuuta tai rakentaa hyönteishotelleja pesä-

ja piilopaikoiksi. Esimerkiksi kehäkukka, kirjokakkara ja ruiskaunokki houkuttelevat hyötyhyönteisiä kasvimaalle. Myös linnut ovat erinomainen apu tuholaistorjunnassa. Esimerkiksi varpuset ja tiaiset syövät hyönteisiä, kirvoja ja toukkia. Varaa linnuille riittävästi suojapaikkoja, ripusta linnunpönttöjä ja ruoki niitä talvella. Huolehdi myös, että linnuilla on puhdasta juomavettä. Siilit ja päästäiset viihtyvät pihan lehti- ja oksakasoissa, ja ne syövät muun muassa lehtokotiloita. Valitse pihan olosuhteissa menestyviä, kestäviä kasvilajeja ja terveitä taimia. Paranna maaperä kasvilajille sopivaksi, varaa riittävästi kasvutilaa ja hoida kasveja oikein. Hyvinvoivat kasvit kestävät paremmin tuholaisten vioituksia. Ne ovat myös vastustuskykyisiä kasvitauteja vastaan.

Kasvuharso suojaa kasveja monilta lentäviltä tuholaisilta.

TORJUNTAVINKKEJÄ

• Noudata kasvimaalla riittävää viljelykiertoa, jotta tuholaiset ja kasvitaudit eivät pääse yleistymään. • Kasvata runsaasti eri kasvilajeja ja suosi sekaviljelyä. Näin tuholaiset eivät löydä niin helposti ravintokasveja. • Suojaa kasvit kasvuharsolla tai hyönteisverkolla ainakin kesäkuun loppuun saakka. • Estä kasvitautien ja tuholaisten leviäminen työvälineiden, taimien, maan ja kompostin mukana. • Tarkkaile kasveja ja poista mahdollisimman varhain sairaat kasvinosat ja tarvittaessa koko sairas kasvi. • Isot tuhohyönteiset, kuten kaaliperhosen ja kaalikoin toukat, lehtokotilot ja liljakukot, on helppo kerätä pois käsin.

• Tuholaiset voi pestä tai suihkuttaa pois kasveista puhtaalla, +45 asteisella vedellä. Tätä kuumempi vesi vahingoittaa kasveja. Toista pesu tarpeen mukaan. • Sumuta pehmeäihoisia tuholaisia nokkosvedellä. • Tarkkaile tuholaisen esiintymistä liima- ja feromoniansojen avulla. Liima-ansoissa on liimaa, johon hyönteiset tarttuvat. Feromonipyydyksissä on liiman lisäksi tuhohyönteisten hajuaineita houkuttelemassa joko koiraita tai naaraita. Kotipuutarhoissa ansoilla on tarkkailun lisäksi myös torjuntavaikutus. Huomioithan, että valitettavasti myös hyötyhyönteiset jäävät kiinni ansoihin.

NOKKOSVESI

• 1 kg tuoreita nokkosia (tai 250 g kuivattuja) • 5 litraa vettä Laita nokkoset astiaan ja kaada vesi päälle. Anna seistä 1–2 vuorokautta. Siivilöi ja sumuta liuoksella kirvoja ja muita pehmeäihoisia tuholaisia. Toista käsittely tarvittaessa.

Kukat houkuttelevat pölyttäjiä kasvimaalle.

KUMPPANUUSKASVIT Satokasvin hyvä kumppanuuskasvi voi parantaa maan ominaisuuksia ja ravinnevaroja sekä vähentää tuholaispainetta. Hyvä kumppanuuskasvi voi myös houkutella pölyttäjiä ja parantaa kasvuoloja lisäämällä kotipihan monimuotoisuutta.

• Typensitojakasvit, kuten herneet ja pavut luovuttavat typpeä myös muiden kasvien käyttöön. Esimerkiksi perunaa ja härkäpapua on kasvatettu kautta historian rinnakkain. • Kesäkurpitsa, maissi ja salkopapu ovat hyviä kumppaneita. Kesäkurpitsa kasvaa matalana ja maissi korkealle, mikä mahdollistaa tilan tehokkaan käytön. Kesäkurpitsa peittää hyvin maanpinnan ja vähentää veden haihtumista. Maissi puolestaan varjostaa kesäkurpitsaa. Papu luovuttaa sitomaansa typpeä muille ja saa tukea maissista.

• Pehmeälehtinen kiinankaali on hyvä tuholaisten pyydyskasvi. Se houkuttelee tuholaisia puoleensa esimerkiksi kaalikasveista. Kaalien välistä houkutuskasvit tuholaisineen on helppo poistaa kokonaan. • Hyvin lähekkäin kasvavat sipuli- ja porkkanakasvustot voivat haitata toistensa tuholaisia niin, etteivät ne löydä etsimäänsä ravintokasvia. Sipulin ja porkkanan juuristo kasvaa eri syvyydellä, joten myös sen vuoksi ne sopivat hyvin vieruskasveiksi. • Jauhosavikan lehdet ovat samankaltaiset kuin sipulilla. Se hämää sipulikärpästä sipulin löytämisessä.

• Veriapilan kasvusto peittää maata ja vaikeuttaa sipulikärpäsen munintaa sipulin tyvelle. Veriapila on myös typensitoja- ja maanparannuskasvi. Se sopii esimerkiksi kaalikasvien seuraan. • Rikkakasveista pihatähtimö on erinomainen maanpeitekasvi. Se hankaloittaa myös haitallisten kärpästen munintaa. Lisäksi se vaikeuttaa joidenkin rikkakasvien siementen itämistä. • Kookkaat basilikat kaalin sekaan istutettuna voivat karkottaa kaalin tuholaisia.

PIENI KASVIMAAOPAS

Sadonkorjuu ja säilytys P

ienikin puutarha tuottaa herkullista syötävää varhaiskeväästä myöhäissyksyyn saakka. Hyödynnä sato tarkkaan, jotta mitään syötäväksi kelpaavaa ei mene hukkaan.

Korjaa satoa säännöllisesti Keväällä, heti lumen väistyttyä, monivuotiset kasvit, kuten kumina, ilmasipuli, raparperi ja lipstikka, kasvavat maasta esiin vihreitä herkullisia versoja. Samaan aikaan voit poimia pihan puhtailta paikoilta nokkosen ja voikukan lehtiä ja muita herkullisia villivihanneksia. Nopeakasvuisia retiisiä, salaattia ja yrttejä voit maistella jo pikkukasveina, viimeistään kesäkuun alussa. Latvo yrttejä rohkeasti ja maistele versojen päitä jo pikkutaimista. Latvominen parantaa taimen haaroittumista, ja kasvista tulee tuuheampi ja runsassatoisempi. Useimmat salaattilajit kasvavat kasvin keskeltä koko ajan uusia lehtiä, joten voit hyvin syödä ulommaisia lehtiä. Retiisit kasvavat nopeasti, ne kannattaa syödä pieninä. Salaattien ja juuresten harvennustaimet voi myös syödä. Kesäkurpitsat ovat parhaimmillaan noin 15 cm pituisina. Kun keräät kesäkurpitsan sadon pienenä, kasvi tuottaa enemmän kurpitsan alkuja. Huuhdo vihannekset aina huolellisesti puhtaalla vedellä ennen herkuttelua. Kesällä voit herkutella aikaisilla lajikkeilla. Varsinainen juures- ja perunasato korjataan varastoon syyskuusta alkaen. Juuresten kuori vahvistuu syksyllä, näin kasvit säilyvät paremmin varastossa. Pal-

sternakan, lantun, mukulasellerin, juuripersiljan, mustajuuren, purjosipulin ja ruusukaalin varastosato korjataan mahdollisimman myöhään. Sadonkorjuuaikataulu joustaa kelien mukaan: Jos syksy on lämmin, kasvit saavat olla maassa pitempään. Kylmänä ja sateisena syksynä kasvit nostetaan maasta aikaisemmin. Paras varastosadon korjuusää on kuulakas syyspäivä, kun on kuivaa, aurinkoista ja viileää. Tuulisella säällä kasviksista haihtuu kosteutta, kylmässä ne taas vioittuvat herkästi. SÄILYTÄ JA SÄILÖ Kurpitsat ja sipulit säilyvät jonkin aikaa huoneenlämmössä. Myös raa’at tomaatit ja paprikat kypsyvät huoneenlämmössä. Kylmiössä ja jääkaapissa puutarhatuotteet säilyvät hyvinä jopa muutaman viikon, kun ne ovat rei’itetyssä muovipussissa. Parvekkeella ja ulkovarastossa juureksia, purjoa ja omenoita voi säilyttää suojattuna pakkasen tuloon asti. Kellarin laareissa perunat ja juurekset säilyvät jopa kevääseen saakka. Kuivassa ja viileässä varastossa perunat, juurekset ja purjo säilyvät hiekkaan tai turpeeseen peitettynä laatikoissa. Sitä mukaa kun sato valmistuu, sitä voi kuivata, pakastaa ja säilöä monenlaisin menetelmin talven varalle. Erilaisiin säilöntätapoihin ja -ohjeisiin voit tutustua verkkosivulla martat.fi/sailonta.

Kesäkurpitsan satoa kerätään säännöllisesti, jotta satoaika jatkuisi mahdollisimman pitkään. 27

PIENI KASVIMAAOPAS

Vinkkejä kasvien valintaan Puolivarjossa satoa tuottavat salaatti, pinaatti, kyssäkaali, keräkaali, herne ja persilja. Paahteessa viihtyvät mausteyrtit, kurkut ja kurpitsat. Huomaathan, että kurkut ja kurpitsat tarvitsevat paljon vettä. Nopeakasvuiset vihersipuli, retiisi, herne, maustekirveli, tilli ja rucola tuottavat satoa jo 1–2 kuukauden kuluttua kylvöstä. Kasvata niitä hitaasti kasvavien kasvien lomassa. Tee uusintakylvöjä 2–4 viikon välein. Jatkuvasatoisia ovat tomaatit, avomaankurkku, kesäkurpitsa, lamopinaatti, parsasalaatti, lehtikaali ja mausteyrtit. Yhden sadon tuottavat juurekset, sekä keräkaali, talvikurpitsa, sokerimaissi ja jättisipuli. Satoisimmat ja helpoimmat kasvattaa ovat sipuli, kesäkurpitsa ja peruna. Ne tuottavat melko varmasti satoa joka kesä. Eniten satoa, energiaa ja proteiinia pinta-alaan suhteutettuna tuottavat peruna, lanttu, keräkaali ja punajuuri. Niiden sadolla on myös hyvä säilyvyys. Tuholaiset vaivaavat vain harvoin lamopinaattia, mausteyrttejä ja kurpitsoita.

Perunan siemenperunoita idätetään valossa 2–4 viikkoa. Itäneet siemenperunat istutetaan maahan toukokuussa, 5 cm syvyyteen ja 30 cm välein. Multaa peruna muutaman kerran kesän aikana, jotta mukulat eivät viherry. Varhaisperunoilla herkutellaan kukinnan alkaessa. Ensimmäiset lehtisalaatin siemenet kylvetään maahan toukokuussa. Uusintakylvöjä voi tehdä 2–4 viikon välein. Keskikesällä ei kylvetä, sillä yli 24 asteen lämpötilassa salaatin siemenet eivät enää idä. Maistele kaupan erilaisia ruukkusalaatteja ja istuta ne kasvamaan. Kokeile myös tammenlehtisalaatin, aasialaisten pikkuvihannesten, vuonankaalin sekä kerä-, side-, ja parsasalaatin kasvatusta. Lamo- eli uudenseelanninpinaatin muutamasta taimesta saat jo runsaasti satoa. Laji sietää kuivuutta eikä kuki yhtä herkästi kuin tavallinen pinaatti. Poimi lehtiä ja verson latvoja alkukesästä lähtien; näin kasvi haaroittuu ja tuottaa enemmän satoa. Mangoldilla on suuret ja komeat lehdet, joissa on punaiset, keltaiset tai valkoiset paksut lehtiruodit. Kasvi on nopeakasvuinen ja satoisa. Parin kuukauden kuluttua kylvöstä uloimpia lehtiä voi jo poimia salaatteihin. Isoja lehtiä käytetään pinaatin tapaan ja lämpimiin ruokiin, lehtiruorit keitettynä. Mangoldin juuri voi ulottua jopa metrin syvyyteen ja kastelun tarve on vähäinen.

Salkopapu

Härkäpapu Kelta- ja punasipuli sekä ryväs- ja salottisipuli kasvatetaan pikkusipuleista eli istukassipuleista. Jättisipuli puolestaan lisätään siemenestä. Sen taimikasvatus aloitetaan helmikuussa ja sipuli voi kasvaa jopa kilon painoiseksi. Pienikokoinen hillosipuli kylvetään myös siemenestä, ja sato valmistuu jo 2–3 kuukauden kuluessa. Purjo istutetaan taimista ja valkosipuli lisätään sipulin kynsistä. Molemmat vaativat pitkän kasvuajan ja paljon ravinteita, mutta kumpaakin on helppo kasvattaa ja ne tuottavat hyvin säilyvää satoa. Palkokasveilla on hyviä vaikutuksia sekä terveydelle että ympäristölle. Ne lannoittavat ja parantavat maan kasvukuntoa. Palkokasvit ovat myös merkittäviä typensitojakasveja, joten niiden viljely vähentää ympäristöä kuormittavien typpilannoitteiden tarvetta. Palkokasvit sisältävät runsaasti proteiinia sekä ravintokuitua, ja niistä voi valmistaa monipuolisesti erilaisia ruokia. Herneitä, pensaspapua, salkopapua, härkäpapua ja ruusupapua on melko helppoa kasvattaa kasvimaalla.

Yleisimmät kotikasvimaalla viljeltävät juurekset ovat porkkana, palsternakka ja nauris, mutta myös mukulasellerin, mustajuuren, retikan, lantun ja juuripersiljan kasvattaminen kannattaa. Juurekset tarvitsevat kuohkean, ravinteikkaan ja kosteutta pidättävän maan, jonka multakerroksen paksuus on 40–60 cm. Mukulaselleri ja mustajuuri vaativat runsaasti ravinteita, muut juurekset kohtalaisesti. Erityisesti boori on tärkeä ravinne juureksille. Juuret kehittyvät voimakkaasti vasta loppukesällä, ja syksyn viileys parantaa niiden makua. Juuresten siemenet kylvetään suoraan maahan, mutta mukulaselleri istutetaan taimista pitkän kasvuajan vuoksi. Punajuurikkaasta on saatavana pyöreitä, litteitä ja pitkiä lajikkeita. Niiden lisäksi kannattaa kasvattaa myös kelta-, raita- ja valkojuurikasta. Juurikkaita lannoitetaan maltillisesti, koska ne keräävät nitraatteja. Punajuurikkaan siemenistä kasvaa yleensä useampi taimi, joista vain vahvimmat jätetään kasvamaan. Kyssäkaalista käytetään sadoksi mukulamaisen meheväksi paisunut varren tyvi, eli varsimukula. Mukulan kuori on väriltään vihreä tai lila. Esikasvatetut taimet istutetaan kesäkuussa entiseen kasvusyvyyteen 15 cm x 35 cm taimivälein. Huolehdi tasaisesta kastelusta, jotta mukuloista kehittyy meheviä. Kaalit menestyvät parhaiten savipitoisessa, ravinteikkaassa ja kosteassa maassa. Ne vievät paljon tilaa, mutta eivät aluksi peitä maanpintaa. Taimien välissä voi kasvattaa nopeakasvuisia lajeja. Aluskasviksi sopii veriapila. Helpoimmin kasvatettavia ovat koristeellinen lehti- ja palmukaali, kun taas ruusu-, kukka-, parsa- ja keräkaalit ovat vaativampia.

Parsakaali Kurpitsat, avomaankurkku ja tomaatti menestyvät parhaiten lämpimällä kasvupaikalla. Ne tarvitsevat myös paljon vettä ja ravinteita. Nämä kasvit menestyvät erityisen hyvin koho- ja lämpöpenkeissä. Istutukset kannattaa suojata kasvuharsolla, joka poistetaan kukinnan alkaessa pölytyksen mahdollistamiseksi. Kesäkurpitsa on nopeakasvuisin, mutta voit kokeilla myös talvi- ja myskikurpitsaa. Tomaatista valitaan avomaan viljelyyn sopiva lajike ja taimet istutetaan entistä kasvusyvyyttä syvemmälle. Avomaankurkun siemenet kylvetään matalaan penkkiin 30 cm välein. Suojana käytetään usein muovitunnelia. Itsepölyttyville lajikkeille suoja voidaan pitää myös pölyttymisen aikana.

Mausteyrttien runsaan lajivalikoiman aromikkaat tuoksut ja maut, koristeellisuus, sekä jatkuva- ja runsassatoisuus palkitsevat kasvattajansa. Useat lajit, kuten basilika vaativat lämpöä, joten käytä kasvuharsoa apuna. ● Nopeakasvuiset maustekirveli, korianteri ja tilli kylvetään siemenistä suoraan maahan useamman kerran kesän aikana. ● Basilikan, maustemeiramin, kesäkyntelin, meksikonrakuunan, persiljan, ryytisalvian ja sitruunamelissan taimet istutetaan kesäkuun alussa. ● Kähäräpersilja ja silopersilja ovat kaksivuotisia. ● Monivuotisista mausteyrteistä talvehtivat parhaiten mäkimeirami eli oregano, ilma-, pilli ja ruohosipulit, sekä venäläinen rakuuna, lipstikka, mintut ja saksankirveli. Näille varataan kasvimaan reunasta omat paikat. Minttujen ja mäkimeiramin juuristoalue rajataan, koska ne leviävät helposti. Monivuotiset vihanneskasvit tuottavat satoa vuodesta toiseen ja ovat helppohoitoisia. Raparperi, parsa, maa-artisokka, piparjuuri, viinisuolaheinä, kumina ja köynnöspinaatti sekä ruohosipuli, kiinansipuli ja pillisipuli ansaitsevat oman rauhallisen paikkansa kasvimaan laidalta.

Oregano

Pari sokerimaissintainta sopii jokaiselle kasvimaalle. Maissit kasvavat korkeiksi, muokkaavat vahvalla juuristolla maata syvältä ja tuottavat joka kesä jonkinlaisen, herkullisen maissintähkän. Istuta sokerimaissin taimet kurpitsan kumppaniksi.

PIENI KASVIMAAOPAS KYLVÖ- JA ISTUTUSTAULUKKO

Kasvilaji

Ravinnetarve paljon

kohtalaisesti

keräsalaatti 

lehtisalaatti

Suora kylvö ulos

Kasvutila taimiväli x riviväli cm

Kasvuaika kylvösadonkorjuu (kk)



25x25

1–3

40x70

2–4



5x25

1–2



20x40

2–3

vähän 

lamopinaatti

Esikas vatus

 

mangoldit



ruotiselleri



25x50

5–7

keräkaali



50x50

3–5

kukkakaali



50x50

2–4

kyssäkaali



15x35

2–3



 Etelä-Suomi

50x60

2–4

 Etelä-Suomi

50x60

2–4

 Etelä-Suomi

50x50

2–3

50x60

4–5

lehtikaali



palmukaali



parsakaali



ruusukaali



juuripersilja



10x40

4–5

lanttu



15x40

4–5

25x50

5-8



10–40

3–5

mukulaselleri



mustajuuri



nauris



10x30

2–3

palsternakka



10x40

4–5

peruna



 mukulat

30–40x70

2–4

porkkana



3–5x30–40

2–5

juurikkaat



5–10x30

2–3



2x20

1–2



10x30

2–3

retiisi retikka



 

TUTUSTU tarkemmin eri kasvi lajeihin ja niiden kasvatukseen martat.fi/hyötykasvit - verkkosivulla.

Kasvilaji

Ravinnetarve

paljon

Esikasvatus

kohtalaisesti

hillosipuli jättisipuli

purjosipuli



valkosipuli

Kasvuaika kylvösadonkorjuu (kk)



1–2x20

2–3

25x40

6–8

10x20

2–4

15x40

3–5

istukassipulit

20x40

2–4

kynnet

8–10x20

3–4

 

istukassipulit



ryvässipuli

Kasvutila taimiväli x riviväli cm

vähän 

kelta- ja punasipuli

Suora kylvö ulos

 



vihersipuli



2x20

1–2

herne



5x20

2–3

härkäpapu



15–20x40–50

2–3

pensaspapu



8–10x25

2–3

salkopapu



Etelä-Suomi

20–50x20–50

2–3

basilika



20x30

2–4

kesäkynteli



20x30

2–4

korianteri



15x30

2–4

kruunutilli



15x30

2–3

kääpiösamettikukka



20x30

2–4

lehtitilli



5x20

1–2

maustekirveli



5x20

2–4

maustemeirami



20x30

2–4

persilja



20x30

2–4

ryytisalvia



20x30

2–4

sitruunamelissa



25x30

2–4

timjami



20x30

2–4

20x100

2–3

50x50–100

4–6

avomaankurkku



()

avomaantomaatti 



kesäkurpitsa



Etelä-Suomi

50x50–100

2–3

sokerimaissi



Etelä-Suomi

20–40x50–70

3–4

talvikurpitsa



100x100–200

4–5



PIENI KASVIMAAOPAS

Penkkejä & laatikoita Selkeästi rajatuissa penkeissä ja laatikoissa kasveja on helppo hoitaa. Laatikoissa kasvaa nopeakasvuisia ja jatkuvasatoisia lajeja, uusintakylvöjä tehdään pitkin kesää ja satoa kerätään jatkuvasti. Penkeissä kasvaa hitaampikasvuisia, pääasiassa yhden sadon tuottavia lajeja. Yksi penkki on varattu palkokasveille ja lämpöpenkissä viihtyvät maissit, kurkut ja kurpitsat. Monivuotisille on varattu oma alue. Laatikoissa ja penkeissä noudatetaan kummassakin omaa viljelykiertoa ja tarpeen mukaan alueita vaihdetaan.

1. monivuotiset Raparperi Lipstikka Viinisuolaheinä Rakuuna Ruohosipuli Ajuruoho

4 8

8. Salaatit Kirveli 9. Yrtit, mm.: Basilika, timjami, salvia

9 N

5 W 5000 mm

5. lämpöpenkki Kesäkurpitsa x 2 Sokerimaissi 2 x 3 Avomaankurkku x 3

7. Lamopinaatti Persilja Retiisi

3. Porkkana Palsternakka Ruiskaunokki Sipuli Tilli 4. Pensaspapu Härkäpapu Herne Auringonkukka

6. Varhaisperuna Vuonankaali

5000 mm

2. Lehtikaali Veriapila Valkosipuli Ruotiselleri

Viljelylaatikot

E S

Satoisa tasamaaviljely Tasamaaviljelyssä koko kasvimaan pinta-ala hyödynnetään tehokkaasti. Penkit ovat vain 10 cm käytäviä korkeampia. Käytävät voi olla mulloksella, kattaa ruohosilpulla tai penkkien välissä voi käyttää myös lautoja. Penkeissä 1-4 toteutetaan viljelykiertoa. Aika ajoin myös monivuotisia kasveja on uudistettava ja samalla yksi- ja monivuotisten kasvien paikkoja vaihdetaan. Tasamaaviljely sopii hyvin läpäiseville maalajeille, kuten hiekkamaille.

N 3

E S

1 5000 mm

2 6

5000 mm

va l i s e k a s v i t

1. Paljon ravinteita vaativia kasveja, esim. kurpitsat, avomaan kurkku, lehtikaali, maissi, ruotiselleri, purjo, avomaan‑ tomaatti

2. Kohtalaisesti ravinteita vaativat kasvit, esim. porkkana, nauris, palsternakka, juurik kaat, ruokasipuli, kyssäkaali, nauris, lanttu, retikka

3. Vähän ravinteita vaativia kasveja, esim. salaatit, pinaatti, maustekasvit, retiisi, pikkuvihannekset

4. Viherlannoituskavit, esim. herneet, pavut, auringonkukka, hunajakukka, persianapila, kehäkukka, apilat

5–6. Monivuotiset kasvit sekä syötävät kukat ja pyydyskasvit esim. raparperi, parsa, ruohosipuli, maa-artisokka, piparjuuri, ruohosipuli, kumina, viinisuolaheinä

PIENI KASVIMAAOPAS

Ruokaa ruuduista Kasvimaasta on rajattu laudoilla kuusi 120x120 cm kokoista aluetta, jotka jaetaan edelleen narulla tai kepeillä yhdeksään ruutuun. Yhden ruudun koko on 40x40 cm. Kussakin ruudussa kasvatetaan kerrallaan yhtä lajia, suurikokoisille varataan useampi ruutu. Ruutuviljely on sekaviljelyä parhaimmillaan ja sopii kaikenlaisille maalajeille. Laatikoiden korkeutta voi lisätä tarpeen mukaan. Tälle kasvimaalle on suunniteltu lisäksi omat penkit palkokasveille ja kesäkukille. 1200x1200-kokoi nen alue jaetaan ruutuihin, rajaus laudalla. Ruudut jaetaan 9 pikkuruutuun naruilla tai kepeillä

5000 mm

Jokaisessa ruudus sa kasvatetaan yhtä kasvia.

5000 mm N W

E S

Köynnöspinaatti Salkopapu Kesäkukkia 2. Auringonkukka Kääpiösametti kukka Kehäkukka Hunajakukka 34

1. Purjo 12 kpl 1

2. Purjo 12 kpl

3. Porkkana 12 kpl 4. Mangoldi 1 kpl

5. Lehtikaali 1 kpl

6. Paprika 1–2 kpl 7. Pensaspapu 12 kpl 8. Timjami 1–2 kpl

9. Lehtisalaatti 59 kpl

10. Basilika 5 kpl 11. Sipuli 9 kpl

12. Keräsalaatti 5 kpl 13. Lamopinaatti 1 kpl 14. Sokerimaissi 3 kpl 15. Lehtikaali 1 kpl 16. Vahapapu 12 kpl 17. Kääpiösamettikuk ka 2 kpl 18. Persilja 5 kpl

PIENI KASVIMAAOPAS

Talven varalle Kasvilajeiksi on valittu hyvin säilyviä lajeja. Peruna, lanttu, keräkaali ja punajuuret tuottavat eniten satoa, energiaa ja proteiinia viljelypinta-alaan suhteutettuna. Mukana on myös sipuleita, salaattia ja yrttejä sekä palkokasveja. Alueen pinta-alaa on käytetty tehokkaasti hyödyksi, käytävät ovat kapeita ja toteutetaan sekaviljelyä. Viljelykierto on helppo toteuttaa.

N 2 W

5000 mm

5000 mm lohkot

1. Peruna ja härkäpapu, 5 m² 2. Lanttu 1 m² 3. Punajuuri, 1,5 m² 4. Porkkana ja sipuli 2,5 m²

5. Keräkaali, veriapila ja kehäkukka, 2.5 m² 6. Valkosipuli 1,5 m² 7. Kesäkurpitsa ja sokerimaissi 1 m²

8. Herne ja auringonkukka 2,5 m² 9. Pensaspapu 1 m² 10. Salaatit ja yrtit 1,5 m²

Monivuotisia hyötykasveja Kasvimaa on osa oleskelupuutarhaa ja sen voi suunnitella myös pelkästään monivuotisista hyötykasveista. Monivuotiset vihannes- ja maustekasvit tuottavat satoa vuodesta toiseen. Aika ajoin niitäkin on uudistettava, mutta työn voi jakaa useammalle vuodelle. Monet tuottavat satoa varhaiskeväästä myöhäissyksyyn, kukkivat ja houkuttelevat hyötyhyönteisiä.

11 1 9

5000 mm

N E S

5000 mm lohkot

1. Raparperi 2. Mustajuuri 3. Maa-artisokka 4. Saksankirveli 5. Köynnöspinaatti

6. Kumina Rohtosuolaheinä Tarhasuolaheinä 7. Ruohosipuli Ilmasipuli Karhunlaukka

9. Parsa 10. Päivänkakkara Oregano Rakuuna

8. Piparjuuri Karhunjuuri

Muistiinpanoja

Haaveiletko omasta kasvimaasta ja itse kasvatetusta, herkullisesta sadosta? Kasvimaalle on kenties paikkakin katsottuna, mutta et tiedä kuinka aloittaisit. Marttojen selkeillä perusohjeilla laitat kasvimaan kuntoon, valikoit sopivat tavat viljellä ja poimit maukasta satoa. Oppaasta löydät myös vinkkejä kasvien valintaan, ja malleja oman kasvimaan suunnitteluun. Voit soveltaa ohjeita myös suuremmalla kasvimaalla tai laatikkoviljelyssä.

www.martat.fi Martat vinkkaa Marttailu Marttaliitto Martat-TV Martat Marttaliitto ry 2025 teksti Tiina Ikonen valokuvat Sari Toikkanen, Tiina Ikonen ja Shutterstock kuvitukset ja taitto Katja Kuittinen