MIKÄS SIENI TÄMÄ ON?

Sieniäppi tuo yli 200 kotimaista sienilajia älypuhelimen ruudulle.

Mättäällä kasvaa herkullisen näköinen sieni, mutta onko se syötävä?

Sienitunnistuksen tukena voi nyt käyttää kotimaista sovellusta. Suomen Ladun kehittämä Sieniäppi tunnistaa yli 200 suomalaista sienilajia. Koneäly vertaa käyttäjän ottamaa kuvaa tausta-aineistoon ja kertoo, mikä sieni on kyseessä.

Kuvatunnistusta tukevat palkitun sieniasiantuntijan, biologi Lasse Kososen, artikkelit ja sienikuvat.

Pelkän kuvatunnistuksen tuloksiin kannattaa suhtautua kriittisesti, muistuttaa Suomen Ladun viestintä- ja markkinointipäällikkö Panu Könönen

– Suosittelemme aina lukemaan artikkelin sienestä ja tunnistamaan vasta sen jälkeen, mistä lajista on kyse. Kososen artikkeleissa on oikeaa ja tarkistettua tietoa Suomen sienistä, niiden syötävyydestä, käsittelystä ja säilönnästä.

KOTIMAISUUDESTA ON ETUA Sovelluskaupoissa on jo pitkään ollut tarjolla erilaisia ulkomaisia välineitä sienien tunnistukseen. Kotimaisen sovelluksen etuna on, että se tunnistaa juuri suomalaiset sienet, ja että artikkelit on kirjoitettu hyvällä suomen kielellä.

Kotimaisuutensa ja Kososen artikkelien ansiosta Sieniäppi soveltuu hienosti myös uusien lajien opetteluun.

– Käyttäjä voi kerätä pisteitä tunnistamalla uusia lajeja. Tämä nostaa käyttäjän ikään kuin korkeammalle tasolle. Tulevaisuudessa omaa tasoaan voi verrata muiden käyttäjien tasoihin, jolloin sovellukseen saadaan myös pelillinen ominaisuus, Könönen kertoo.

Sovellusta kehitetään jatkuvasti, ja esimerkiksi sen tunnistamaa lajimäärää kasvatetaan vuosittain. Myös lajitunnistus kehittyy ajan myötä.

– Koneäly käy läpi käyttäjien lähettämät kuvat, ja asiantuntijamme tarkistaa, onko koneäly tulkinnut kuvat oikein, Könönen kertoo.

PARHAAT PAIKAT MUISTIIN Harmittaako, kun viime vuoden parhaan herkkutattipaikan sijainti on unohtunut? Sieniäppiin voi merkitä omia karttahavaintoja ja muistiinpanoja, joiden ansiosta sama apaja löytyy jatkossa kartalta.

Sienipaikan sijainti näkyy vain käyttäjän omalla ruudulla, joten salaiset kätköt eivät paljastu muille.

Sieniäppiä voi kokeilla viikon ajan ilmaiseksi. Sen jälkeen sovellus lakkaa toimimasta, ja käyttäjä voi ostaa sovelluksen puhelimeensa 9,90 euron vuosihintaan. Maksu ei siis mene tililtä automaattisesti kokeilujakson päätyttyä.

INFO

Sieniäpin kehittänyt Suomen Latu on liikuttamiseen keskittynyt ulkoilujärjestö, jonka edistää vastuullista, ympärivuotista ulkoilua. Sieniäpillä järjestö haluaa tukea sienestäjien harrastusta.

Oletko kuullut puhuttavan ”maitosienistä”? Sillä tarkoitetaan rouskuja. Kutsumanimi on kätevä, koska se sisältää selkeän tunnistusohjeen: maitiaisnesteen.

Samaan ominaisuuteen viittaa rouskujen tieteellinen sukunimi Lactarius: kreikan sana lac tarkoittaa maitoa. Rouskut on nykyisin jaettu kahteen sukuun, joissa molemmissa on viittaus maitoon: Lactarius ja Lactifluus

Sana "rousku" on todennäköisesti slaavilaista alkuperää ja merkitsee punaista sientä. Samaa alkuperää on myös saksan leppärouskua tarkoittava sana Reizker, ruotsin riska ja viron riisikas

Monissa muissa kielissä viitataan taas maitoon. Esimerkiksi englanniksi rousku on milkcap

Rousku-nimi jäljittelee rouskaa-verbin äänneasua. Rouskaa-sanaa tavataan ainakin aunuksenkarjalan ja vepsän kielissä. Lumihanki rouskaa kulkiessa; myös syödä rouskutetaan ja hampaat rouskuvat. Ilmeisesti rouskujen ja rouskaamisen välillä on havaittu yhteys: katkaistaessa tai muserrettaessa sieni rouskahtaa.

UUSIA LAJEJA LÖYTYY Suomessa tunnettujen rouskulajien määrä on sadan vuoden aikana noussut melkoisesti. Suomen sienitieteen isä Petter Karsten luetteli 32 lajia vuonna 1879, ja sienten hyötykäytön edelläkävijä, professori Toivo Rautavaara , 45 lajia vuonna 1947. Mauri Korhonen luettelee 65 lajia kirjassaan Suomen rouskut, joka ilmestyi 1984.

Aivan viime vuosinakin on Suomesta löydetty uusia rouskulajeja, kuten patinaleppärousku ja kalvasrousku Turusta sekä lehtikuusen seuralainen hehkurousku Punkaharjulta ja Kiteeltä. Tällä hetkellä meillä tunnetaan 77 rouskulajia.

NESTE PARAS TUNTOMERKKI Rouskujen tunnusomaisin piirre on erityisten maitiaisrihmojen tuottama maitiaisneste, ”maito”. Sientä murrettaessa maitiaisrihma katkeaa ja neste tursuaa esiin. Ikääntyneistä, kuivuneista tai paleltuneista lakeista ei aina tule nestettä.

Maitiaisneste on useimmiten valkoista, muutamilla lajeilla oranssinpunaista ja lakritsirouskulla vesikirkasta. Joutuessaan yhteyteen ilman hapen kanssa neste värjäytyy keltaiseksi, punertavaksi, harmaaksi tai vihertäväksi. Joillakin lajeilla itse neste ei värjäydy, mutta neste värjää maltoa esimerkiksi violetiksi, ruskeaksi tai punertavaksi.

Rouskut ovat yleensä melko paksumaltoisia sieniä. Lakit ovat harvoin kirkasvärisiä; useimmiten ne ovat valkoisia, keltaisia, harmaita tai erisävyisen ruskeita. Monien rouskulajien lakissa on vyöhykkeitä tai täpliä. Lakin reunassa voi olla karvaisuutta. Itiöpöly on valkoista tai kellertävää. Jalka murtuu helposti ja voi olla ontto tai täyteinen.

Tuoksu on yleensä miedon sienimäinen ”rouskun tuoksu”. Palsamirouskussa on tunnusomainen kookoksen tuoksu ja lutikka- sekä tammenrouskuissa metsäluteen tuoksu. Kultarousku tuoksuu silliltä.

Rouskujen maku on kirpeä tai mie- to. Kirpeitä on hieman enemmän kuin mietoja.

Rouskut eivät yleensä ole kovin toukkaisia, ja tämä parantaa niiden käyttökelpoisuutta. Ehkä maitiaisneste estää toukkaantumista. Esimerkiksi runsasnesteiset keltarousku ja kultarousku ovat hyvin harvoin toukkaisia. Niukkanesteisten leppärouskujen ryhmässä runsas toukkaisuus puolestaan rajoittaa sienten käyttöä.

ISÄNTÄPUIDEN SEURASSA Rouskut muodostavat puiden kanssa sienijuurta, mykorritsaa. Eri metsäpuiden yhteydessä kasvaa omia rouskulajejaan, mutta monet lajit voivat kasvaa myös useiden puulajien kanssa. Kangasrousku kasvaa männyn ja koivun seurassa, mahdollisesti kuusenkin. Karvarousku ja sen lähilajit ovat puolestaan orjallisesti koivulajien seuralaisia.

Yleisimmät rouskujen isäntäpuut ovat kuusi, koivu ja mänty. Haavan kanssa kasvaa vain kolme lajia: rusonurmirousku, punatäplärousku ja lehtovyörousku. Rouskut kasvavat yleensä yksittäin tai hajanaisina ryhminä isäntäpuittensa läheisyydessä. Monet lajit ovat runsassatoisia. Kymmenkunta vuotta vanha kuusitaimikko voi olla täynnä kuusenleppärouskuja, mäntykangas kangasrouskuja tai kangaspalsamirouskuja ja koivikko karvarouskuja. Monet rouskulajit eivät kuitenkaan tuota kovin runsasta satoa, vaan niitä tapaa lähinnä pieninä ryhminä.