Newsletter 4 / 2010

newsletter

maailmanvaihto ry:n jäsenlehti 4/2010

ěĔđĚēęĊĊė!

Vapaaehtoistyöstä uusi suunta elämään

MĆĐĊ Ć ĉĎċċĊėĊēĈĊ

2

Vapaaehtoistyöstä ulkomailla itsevarmuutta ja rohkeutta

Tässä teemanumerossa saamme lukea miten neljä kirjoittajaa näkevät ulkomaan vapaaehtoistyökokemuksen vaikutuksen myöhempiin elämäntapahtumiinsa.

Heidän kertomuksensa ovat esimerkkejä siitä miten vapaaehtoistyökokemus on avannut uusia ovia ja vaikuttanut uraan.

Vapaaehtoistyökokemus haastaa oppimaan. Vapaaehtoistyöntekijä elää paikallista arkea. Hän tekee työtä paikallisten kanssa ja asuu usein paikallisessa isäntäperheessä. Osallistujalle kaikki on uutta ja erilaista, kieli, tavat, arvot, uusi työ, uusi perhe.

Tutut tukiverkot ovat kaukana. On itse pärjättävä ja selvittävä arkisista haasteista.

Tilanne ei ole helppo eikä sen ole tarkoituskaan olla, mitäpä helposta elämästä oppisi.

Olen lähettänyt suomalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä maailmalle jo viidentoista vuoden ajan. Kokemuksen ääni kertoo, että vapaaehtoistyökokemus antaa ennen kaikkea lisää itsevarmuutta ja rohkeutta. Joillakin nuoremmilla osallistujilla kokemus voi vaikuttaa merkittävämminkin persoonan kehitykseen. Monet kokemus saa näkemään sellaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia, mistä he eivät aiemmin tienneetkään. Nämä ovat kaikki tosi isoja asioita nuoren elämässä.

Maailmanvaihdon työn syvimmät merkitykset näkyvät näissä ja monien muiden palanneiden vapaaehtoistyöntekijöiden tarinoissa: Jenny palasi Suomeen itsevarmempana, Antti kertoi vuosia kokemuksen jälkeen saamansa rohkeuden ja varmuuden auttaneet häntä työelämässä, Kaisa sai kiinnostuksen lähteä opiskelemaan kulttuuriantropologiaa, joku sai lisää kaipaamaansa valoisuutta ja eloisuutta.

Vapaaehtoistyökokemuksen vaikutus on hyvin yksilöllinen ja joillekin osallistujille se on lähinnä antanut uusia näkökulmia asioihin ja erilaisia elämyksiä.

Tämä teemanumero on yksi askel vapaaehtoistyön merkityksen näkyväksi tekemisessä.

Kiitos kaikille kirjoittajille ja kiitos ennen kaikkea Karita Blomille, kenen aloitteesta tämä teemanumero syntyi. Mukavia lukuhetkiä.

Anni Koskela pääsihteeri newsletter 4/2010

3

Courage and self-con idence through voluntary work abroad In this theme number we have the chance to read how four writers’ voluntary work experiences abroad have affected their lives. Their stories are examples on how the voluntary experience has opened new doors and affected their careers.

The voluntary experience challenges to learn. The volunteer lives the local everyday life. She/he works with local people and often lives in a local host family. For the participant, everything is new and different: language, habits, values, the new job and the new family. All the familiar support networks are far away. The volunteer has to get by and to cope with everyday challenges by her/himself. The situation isn’t easy and it isn’t supposed to be it either – one doesn’t learn that much from easy living.

I’ve been sending Finnish volunteers abroad for fifteen years now. The voice of experience tells me that voluntary work gives above all self-confidence and courage. The experience can affect even more significantly the personal development of young people. The experience enables people to see future possibilities whose existence they weren’t even aware of before. These are huge things in a young person’s life. The deepest meanings of the work that Maailmanvaihto does can be seen in the stories of the following volunteers and many others: Jenny came back to Finland more self-confident; Antti told me after years of his experience that the courage and self-confidence gained during the voluntary work has helped him in his working life; Kaisa got interested in studying cultural anthropology; and someone got more cheerfulness and liveliness, that she was missing in her life. The impact of voluntary experience is very personal, and for some participants it has mostly given new perspectives and adventures.

This theme number is one step towards making the value of voluntary work more visible. Thank you to all the writers and most of all to Karita Blom, whose initiative this theme number was. Have a nice time reading!

Anni Koskela Secretary General

newsletter 4/2010

4

Sisällys Pääkirjoitus Sisällys ICYEn toiminta Kouluttautumista kerrakseen UNESCO järjesti nuorille leirin Tunnelmia Ghanasta Vastakkaisuuksia ihmettelemässä Volunteer! Make a difference Vapaaehtoistoiminnan teemavuosi 2011

2 4 5 6 8 10 12 14 15

ęĊĊĒĆďĚęĚę: Vapaaehtoistyöstä uusi suunta elämään Intiasta kipinä tulevaisuuden suunnitelmille Laura Lagerin haastattelu Meksiko-vuoden jäljet elämässäni

16 18 20 22

Kutsu Maailma kotiisi – Lähde mukaan isäntäperhetoimintaan!

Uusia kasvoja hallitukseen Tapahtumakalenteri Kirjoita Newsletteriin/ Write to Newsletter Liity postituslistalle Lehden tekijät

24 26 27 28 29 30

newsletter 4/2010

5 su i om ita lia tia

o sik ek

in

m ia liv

bo

VASTAVUOROISUUSPERIAATE Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet.

Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain. newsletter 4/2010

6

Kouluttautumista kerrakseen!

Maailmanvaihto järjesti 6. – 7.11. moduulikoulutuksen järjestön toiminnasta kiinnostuneille. Vuosittain järjestettävät leiriohjaajakoulutus ja valintatyöryhmän koulutus vetivät tänä vuonna 4-5 osallistujaa. Tiedotuskoulutukseen olisi ollut runsaammin tulijoita, mutta valitettavasti koulutuksen vetäjä, Maailman Kuvalehden entinen päätoimittaja, Heta Muurinen sairastui. Koulutus pidetään kuitenkin myöhempänä ajankohtana.

Valintatyöryhmän koulutuksen tarkoituksena oli antaa tietotaitoa vapaaehtoistyöohjelmiin hakevien valintahaastattelujen tekemiseen. Koulutuksessa pohdittiin vuorovaikutusta haastattelutilanteessa, erilaisia haastateltavia, käytiin läpi haastattelurunko sekä pohdittiin valinta- ja hylkäämisperusteita. Koulutus oli keskusteleva.

Keskusteluihin saatiin uutta ja kokeneempaa näkökulmaa, kun mukana oli sekä aivan uusia valintatyöstä kiinnostuneita kuin myös kokeneitakin haastattelijoita.

Maailmanvaihdon leiriohjaajakoulutuksessa pureuduttiin miettimään ryhmän ohjaamista ja ryhmädynamiikkaa yleisesti, mutta myös erityisesti Maailmanvaihdon leirejä ajatellen.

Kävimme myös tarkemmin läpi mitä

kaikkea Maailmanvaihdon leiritoiminta pitää sisällään ja mitä erityisiä teemoja leireillä käsitellään. Vaikka osallistujaryhmä oli pieni, saimme aikaiseksi innostavaa keskustelua aiheesta ja ideoimme myös uutta! Koulutus oli antoisa niin ohjaajille kuin osallistujillekin.

Iloista illanviettoa kansainvälisesti Lauantain koulutusten jälkeen Maailmanvaihdon toimistolla vietettiin kansainvälistä illanviettoa. Kaikki kiinnostuneet olivat tervetulleita mukaan, ja porukkaa olikin paikalla oikein mukavasti. Mukaan oli kutsuttu myös ulkomaalaiset vapaaehtoisemme, mikä toi iltaan aidon kansainvälisen tunnelman.

Tarjolla oli naposteltavia eri maista sekä suomalaista glögiä, joka maistui myös ulkomaalaisille. Kynttilöiden ja hyvän musiikin luodessa tunnelmaa päästiin vaihtamaan kuulumisia vanhojen tuttujen kesken sekä tutustumaan uusiin ihmisiin. Illan ohjelmaan kuului myös leikkimielinen tietovisa. Aika kului nopeasti hyvässä seurassa, ja illan päätteeksi iso osa porukasta jatkoikin iltaansa vielä Helsingin yöhön.

Teksti: Anni Koskela Salla Hyppönen Tiina Heikka

newsletter 4/2010

7

Järjestösihteeri Mari Takalo ja isäntäperheenä pitkään toiminut Tony Fremling illan juhlatunnelmissa.

Kuva: Salla Hyppönen

newsletter 4/2010

8

UNESCO järjesti nuorille

leirin ihmisoikeuksista Maaret Jokela

Maailmanvaihdon postituslistalla kävi vuoden alussa silmiini erityisen mielenkiintoinen ilmoitus. Kyseessä oli Unesco Chair and Institute of Human Rights-instituutin vuosittain järjestämä ”Young Leadership Training Programme”, joka pidettäisiin elokuussa Connecticutin Storrsissa. Valitsin hakemukseni aiheeksi naisten oikeudet, kuvailin kokemustani Maailmanvaihdon vapaaehtoisena Hondurasissa, ja muutamaa viikkoa myöhemmin sainkin tietää päässeeni 90 muun nuoren ohella kurssille ensimmäisenä suomalaisena.

Kuten järjestäjät osuvasti sanoivat, oli osallistujia ”pienen YK:n” verran, 75 eri maasta. Esitelmissä, työpajoissa ja keskusteluryhmissä käytiin 10 päivän ajan läpi ihmisoikeuksien merkitystä ja niiden ongelmia, eri maiden poliittisia tilanteita, YK:n työtä sekä ihmisoikeuksien parissa toimivia organisaatioita. Saimme esittää kysymyksiä suoraan mm. Kofi Annanin entiselle ulkopoliittiselle avustajalle, ugandalaiselle naispoliitikolle ja -rauhanneuvottelijalle sekä amerikkalaisen filantropisen järjestön johtajalle.

Yksi mieleenpainuvimmista esityksistä oli yli 90-vuotiaan Dr. Charles Prewittin henkilökohtainen kertomus: Prewitt oli ollut mukana rakentamassa Hiroshiman pommia ja omistanut tämän jälkeen koko elämänsä

ihmisoikeuksien puolesta taistelemiselle. Tärkeitä olivat myös eri maiden edustajien kuvaukset omien maidensa tapahtumista, mm. rwandalaisten nuorten puheenvuorot jäivät erityisesti mieleeni. Saimme lisäksi uraneuvoja eri kv-organisaatioiden työntekijöiltä ja keskustelimme sosiaalisten verkostojen käytöstä ihmisoikeustyössä. Eri maiden ihmisoikeustilanteet, sosiaaliset järjestelmät ja politiikka olivat puheenaiheina jo aamupalalla ja iltaisin tuntui siltä, että YK:n vuosituhattavoitteet sekä Burman ihmisoikeusrikkomukset kummittelisivat vielä unissanikin.

12 tuntia ohjelmaa päivässä teki kurssista todella intensiivisen, mutta ehdimme sivussa tutustua amerikkalaiseen kampus-elämäänkin. 15 000 opiskelijaasukkaan muodostama kylä ja sen mukavuudet olivat mielenkiintoinen kontrasti kurssin teemalle. Kurssin ohjelmaa melkein tärkeämpää oli kuitenkin luoda kontakteja toisiin ihmisoikeuksista kiinnostuneisiin nuoriin eri maista!

Unesco Chair and Institute of Human Rights tulee järjestämään Euroopan alueellisen konferenssin ensi vuonna Italiassa. Lisätietoja saa vuoden alussa sivulta www.unescochair.uconn.edu.

newsletter 4/2010

9

Maaret YK:n p채채majan vierailulla barbadokselaisen Lieslin ja australialaisen Alanin kanssa.

newsletter 4/2010

10

Tunnelmia

G

Linda Majander

Polttava aurinko. Kaatosade ja ukkonen. Ohikiitävät vehreät maisemat. Kylät, joissa on kojuja vieri vieressä. Ihmiset ulkona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä, vaihtamassa kuulumisia. Kanat ja vuohet pyörivät joka puolella. Musiikki. Kello kuuden pimeys. Heinäsirkkojen siritys. Moskiittoverkon alla, vieraat tähdet taivaalla. Ja aamulla herääminen kukonlauluun. This time for Africa.

Ensimmäiset kuukaudet afrikkalaista elämää siis takana.

Ensimmäiseksi viikoksi meidät vapaaehtoiset eristettiin valmennusleirille jonnekin maaseudun rauhaan. Opeteltiin ghanalaisille tavoille, sopeutettiin vatsamme paikalliseen ruokavalioon ja opittiin muutama sana twin kieltä.

Leiriltä suuntasimme varsinaisiin projekteihimme. Vähäisten yöunien jälkeen porukka kantamuksineen sullottiin aivan liian pieniin kulkuneuvoihin. Jännitystä, jäähyväisiä ja onnentoivotukset muille länsimaalaisille. Tästä eteenpäin oltaisiin paikallisittain obroneja, enää ei voisi sulautua

massaan. Omaan projektiimme matkasimme lukuisilla eri autoilla ja minibusseilla kylästä toiseen, kävimme välillä lounastamassa orpokodin johtajan kotona ja lopulta saavuimme sanoinkuvaamattoman kauniiden vuoristomaisemien läpi uuteen kotiimme, Begoroon.

Begoro on pieni kyläpahanen parin tunnin ajomatkan päässä Accrasta pohjoiseen (täällä ei mitata etäisyyksiä kilometreissä vaan ajassa). Kylässä menee juurikin kaksi katua ristiin, mutta silti elämää riittää. Värikkäitä myyntikojuja on vieri vieressä, taksit kaahaavat ympäriinsä, rento musiikki soi vähän väliä jossain kulmassa, lapset huutelevat meidän perään ja eläimet pyörivät jaloissa koko ajan.

Majoitumme siis orpokodissa, jonka yhteydessä toimii myös koulu. Lapsia kodissa asuu noin 20 ja koulussa käy lisäksi noin 70 oppilasta.

Orpokodin lapset käyttäytyvät yleisesti ottaen ihan mielettömän hyvin, jokainen tekee osansa arjen pyörittämiseksi. Kantavat vedet, siivoavat, tekevät ruokaa, isommat pitävät pienemmistä

newsletter 4/2010

11

huolta. Ja jokainen jaksaa hymyillä aina kohdatessa. Tulee tunne, että todellakin haluaa tehdä osansa näiden ihmisten elämän parantamiseksi.

Vielä on kuitenkin liian aikaista omalla kohdallani sanoa, muuttaako vapaaehtoistyö jotenkin elämääni. Omaa ajatusmaailmaani se on kuitenkin jo muuttanut ensimmäisten kuukausien jälkeen. Olen toki erittäin kiitollinen sähköistä, juoksevasta vedestä ynnä muista arkipäivän itsestäänselvyyksistä Suomessa. Mutta ennen kaikkea arvostan näitä ihmisiä entistä enemmän, jotka elävät tässä ympäristössä ja näiden mahdollisuuksien rajoissa. Ja jaksavat kaikesta huolimatta antaa aina aikaansa toisille ihmisille ja nauttia arkipäivän pienistä iloista. newsletter 4/2010

12

Vastakkaisuuksia ihmettelemässä Aino Itkonen

Kaksi ja puoli kuukautta takana Boliviassa oleskelua. La Paz, uusi kotikaupunkini vuorten keskellä tuntuu jo tutulta, mutta Bolivia itsessään on vielä täynnä lukemattomia seikkailumahdollisuuksia. Vaikea käsittää, että saman maan sisältä löytyy näin erilaisia paikkoja, kun on kahden päivällä sisällä istunut vesiputouksen alla sademetsän keskellä ja toisaalta hytissyt 3500 metrin korkeudessa vuoristossa. Vaikka merenrantaa ei tästä sisämaasta löydy (josta bolivialaiset ovat yhä katkeria Chilelle) lähes kaikkea muuta sitten onkin tarjolla viidakosta, Tiwanakuraunioista, Titicacajärvestä Uyunin suola-aavikoihin.. Harmi kyllä harva bolivialainen tuntee itse omaa maatansa, ja edellä mainitut kohteet ovat enemmän turistien temmellyskenttää.

Myöskään maansa runsaista luonnonvaroista eivät bolivialaiset itse ole juuri päässeet nauttimaan, vaan rikkaudet on kääritty ulkomaalaisten taskuihin. Tässä Etelä-Amerikan maassa, jonka asukkaista 60 % kuuluu alkuperäisväestöön

riittäisi ihmeteltävää vaikka kuinka pitkäksi aikaa, siitä pitävät huolen uskomattoman monimuotoisuuden lisäksi huonokuntoiset tiet ja haastava vuoristomaasto.

Vaikka matkasuunnitelmia riittäisi koko vuodeksi etusijalla on kuitenkin bolivialaisen arjen eläminen, jonka syrjään tässä muutamassa kuukaudessa on vähän päässyt kiinni.

Vapaaehtoistyöprojektiksi löytyi valtion omistama koti huostaanotetuille lapsille, ja yhdessä suomalaisen Riikan

sekä sveitsiläisen Nadjan kanssa saimme kontollemme järjestää noin viidellekymmenelle 2–10-vuotiaalle lapselle iltapäivätoimintaa. Alkukankeuden

newsletter 4/2010

13

jälkeen aktiviteettimme pyörivät nyt suhteellisen mallikkaasti, vaikka ikinä ei voi etukäteen tietää mitä yllätyksiä päivä tuo tullessaan. Oma arkeni isäntäperheeni hulppeassa asunnossa omalla kylpyhuoneella ja kodinhoitajalla eroaa melkoisesti näistä kovia kokeneiden, mutta aivan ihanien lasten todellisuudesta, jossa kaikki jaetaan 12 muun kanssa. Toisenlaiseen bolivialaiseen elämänmenoon olen päässyt tutustumaan isäntäperheeni kautta, johon kuuluu kiinteästi loputon liuta sukulaisia ja ystäviä. Espanjantaidotkin ovat karttuneet kohisten.

Bolivia tuntuu melkoisen uniikilta, täältä ei esimerkiksi löydy yhden ainutta McDonaldsia ja muutenkin suuret kansainväliset ketjut ovat harvassa. Tyypillisiä piirteitä tuntuu olevan hurja liikenne, lihaisa ruokakulttuuri ja jonkinlainen yleinen epäjärjestys.

Turhautumista on aiheuttanut ilmeisen laajasti koko lattarikulttuuriin kuuluva epämääräisyys ja ihmisten tahaton epäluotettavuus. Kommunikaatiotilanteet aiheuttavat välillä päänvaivaa, kun pitäisi osata lukea rivien välistä vastapuolen todelliset aatteet, täällä kun ei juuri ein sanomista harrasteta... Toisaalta olen alkanut pitää letkeästä meiningistä ja esimerkiksi siitä, että täällä ruoka ostetaan tuoreena pienistä kaupoista ja

markkinoiden vihanneksia, hedelmiä ja leipää pursuavista kojuista, supermarkettien ollessa kalliita. Välillä pelottaa oma vastuu suomalaisuuden edustajana, mitä tahansa teen tai sanon voidaan ottaa suomalaisen tyypillisenä käytöksenä. Tosin ei käy kieltäminen etten itse syyllistyisi samaan, huomaan pitäväni bolivialaisia hieman epäluotettavina, kelloa tuntemattomina mutta toisaalta leppoisina ihmisinä, jotka eivät turhia stressaile.

Vaikka haasteita tässä Latinalaisen Amerikan köyhimmässä maassa on riittänyt on se myös antanut minulle paljon ja opettanut itsestäni ja omasta kulttuuristani. Kotosuomesta olen ikävöinyt ennalta arvattuja asioita, kuten hanavettä ja ruisleipää, mutta jotain yllättävääkin on tullut kaivattua – kuten sinitarraa. Nämä saavat kuitenkin vielä hetken odottaa, sillä edessä on vielä monta upeaa kuukautta täynnä lukemattomia mahdollisuuksia ja kokemuksia. Kannatti ehdottomasti lähteä!

Vasemmalla: Leino, Riikka, Aino ja Hanna Suomi-pelin parissa tuloleirillä.

newsletter 4/2010

14

Volunteer!

MĆĐĊ Ć ĉĎċċĊėĊēĈĊ

newsletter 4/2010

Vapaaehtoistoiminnan teemavuosi 2011 Vuosi 2011 on EU:n vapaaehtoistoiminnan vuosi.

Teemavuosi toteutetaan kaikissa EU-jäsenmaissa.

Vuoden tavoitteena on tuoda esiin vapaaehtoistoiminnan merkitystä, lisätä vapaaehtoistoiminnan arvostusta sekä saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Lisäksi teemavuonna halutaan kiittää vapaaehtoisia heidän tekemästä merkittävästä työstä.

Vapaaehtoistoiminta näkyviin Teemavuosi nostaa esiin vapaaehtoistoimijat ympäri Euroopan. Suuri osa järjestötoiminnasta nojaa vapaaehtoistyöhön ja yli kolmasosa suomalaisista aikuisista tekee vapaaehtoistyötä.

Vapaaehtoistoiminnan vuosi 2011 tarjoaa mahdollisuuden tuoda yhdessä esiin vapaaehtoistoiminnan suurta yhteiskunnallista merkitystä ja volyymia.

Vuoden tavoitteena on edistää vapaaehtois- ja järjestötoiminnan toimintaedellytyksiä, lisätä vapaaehtoistoiminnan arvostusta sekä saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. EU on asettanut vuodelle yhteiset eurooppalaiset tavoitteet. Komissio toteuttaa teemavuonna Euroopan laajuisen viestintäkampanjan. Lisäksi jäsenmailla on omat, kansallisista tarpeista lähtevät tavoitteet ja teemavuoden toiminnot. Teemavuotta Suomessa koordinoivat Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE ja Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi.

Teemavuoden suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen. Vuoden slogani toimii “Vapaaehtoisena vaikutat.”

16

Vapaaehtoistyöstä

uusi suunta elämään

Sanna Nerola

Syyskuussa 2003 elämäni muuttui kertarysäyksellä, kun pakkasin tavarani ja lähdin kohti sen hetkisen elämäni suurinta seikkailua eli vapaaehtoistyöhön Italian Piemonteen.

Idea vapaaehtoistyöstä tuli yliopistossa opiskelevalta ystävältäni, joka oli juuri opintojen puolesta käynyt läpi erilaisia vapaaehtoistyömahdollisuuksia. Hän mainitsi Maailmanvaihdon ja mahdollisuuden lähteä sen kautta mm.

EVS-vapaaehtoiseksi. Niinpä etsin lisää tietoa internetistä, ja ennen kuin huomasinkaan, löysin itseni haastattelupäivästä, lähtövalmennusleiriltä ja sitten Italian Leccestä tuloleiriltä.

Vapaaehtoistyöni tein pienessä Luserna San Giovannin kylässä PohjoisItaliassa, työpaikkani oli vanhainkoti kauniiden vuoristomaisemien keskellä.

Ensimmäinen kuukausi vuoden kestoisella vapaaehtoistyökaudellani kului isolla n. 30 asukkaan osastolla. Toisen vapaaehtoisen palattua kotimaahansa, siirryin hänen paikalleen 12 paikkaiseen

TEEMAJUTTU

Alzheimer-päiväkeskukseen. Siellä vietin seuraavat 11 kuukautta.

Italiassa työskentelin ensimmäistä kertaa vanhusten kanssa, aikaisemmin kokemusta oli kertynyt lasten ja kehitysvammaisten kanssa. Kokemus oli todella hieno ja muuttikin elämääni todella paljon: palattuani Suomeen hain heti opiskelemaan lähihoitajaksi, ja koulun aikana pyrin pääsemään mahdollisimman moniin vanhustenhoitopaikkoihin työharjoitteluun. Yhdestä näistä paikoista tuli heti valmistuttuani vakinainen työpaikkani, ja on sitä edelleen. Työskentelen täällä Suomessa Italian tavoin dementoivia sairauksia sairastavien vanhusten kanssa.

Palattuani Suomeen jäin myös Maailmanvaihdon aktiiviseksi jäseneksi toimimalla mm. haastattelu tiimissä ja olin kolme vuotta hallituksen jäsen.

Myös matkailusta tuli iso osa elämääni, ja tietenkin Italialla on aina paikka sydämessäni.

17

Vuoden aikana tutuksi tullut vuoristomaisema Lusernasta. Kuva: Sanna Nerola Vasemmalla: Talven ensilumesta teimme yhdess채 asiakkaiden kanssa heti hienon lumiukon.

Tanssia joulujuhlissa vanhainkodin puolella Kuva: Sanna Nerola

TEEMAJUTTU

18

Intiasta

kipinä tulevaisuuden suunnitelmille

Tupuna Mäntysaari-Laaksonen

Kun ensimmäisen kerran katselin lentokoneesta alas Intian maan kamaralle, päätin unohtaa yleiset ennakkoluulot ja oletukset siitä miten tuleman piti. Halusin kurkistaa kliseiden taakse enkä jumittua väenpaljouteen, likaisuuteen, lepraa sairastaviin kädettömiin, jotka odottaisivat anellen ohikulkijan lanttia. Päätin keskittyä havainnoimiseen ja kaikkeen uuteen lapsen lailla, ennakkoluulottomasti ja iloitsemaan oppimastani ja uusista tuttavuuksista. Ja ennen kaikkea, parikymppisen epävarmuudessa päätin keskittyä itseeni, mitä tästä reissusta oppisin mitä

TEEMAJUTTU

voisin käyttää tulevaisuudessa? Kuka minä olen suhteessa muihin? Miksi olen täällä?

Kohta 20 vuotta on kulunut kun ensimmäisen kerran uskaltauduin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja laskeuduin ICYEn vaihtarina Bangaloren lentokentälle Etelä-Intiaan. En ollut enää pelkästään suomalainen, minusta oli tullut eurooppalainen. Kahdeksan kuukauden aikana sain lisää itseäni kuvaavia määreitä: vähemmistön edustaja (nainen), pohjoisen edustaja (rikas pohjoinen, köyhä etelä), kristitty, koulutettu. Mikä tärkeintä, tunsin kasvaneeni aikuiseksi tietoisena siitä mitä haluan isona tehdä. Sain kipinän työskennellä kehitysyhteistyön parissa ja kansalaisjärjestöissä.

Olen onnistunut hyödyntämään Intian kokemustani myöhemmissä elämäni vaiheissa.

Vaihto-ohjelmani aikana opiskelin Indian Social Institutessa (ISI) yhteiskuntatieteitä

19

Etelä-Aasiaan liittyen. Jaoin sisäoppilaitoksen huoneen nepalilaisen perheenäidin kanssa, jonka kanssa kävin pitkiä keskusteluita naisen asemasta ja uskonnoista, maailman epätasa-arvosta ja koulutuksen tärkeydestä. Samojen aiheiden innoittamana palasin vaihtovuoteni jälkeen Nepaliin tekemään pro gradua ja muutamaa vuotta myöhemmin eteläiseen Afrikkaan työskentelemään naisjärjestön koordinaattorina.

ISIn kolmen kuukauden kurssilla oli myös intialainen Julie, joka oli työskennellyt monta vuotta Etiopiassa.

Hän kertoi Afrikan kokemuksistaan, kuinka kaikki on siellä niin paljon huonommin kuin Intiassa. Kun itse sitten työskentelin Etiopian hankehallinnon parissa ja pääsin käymään maassa, muistelin Julien tarinoita ja sitä, miten hän

oli mielipiteisiinsä päätynyt. Etiopia maana, kuten Intia ja Nepal ennen sitä, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, samoin kuin Bangladesh, kaikki maita joihin myöhemmässä elämäni vaiheissa työni on liittynyt.

Järjestö työpaikkana, mitä monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat, kaikkea näitä ICYE minulle opetti niiden muutaman vuoden aikana, jolloin toimin aktiivisena vapaaehtoisena ja palkkatyöläisenä. Muistelen aina silloin tällöin tuota aikaa ja tunnen ylpeyttä että minulle aikanaan niin tärkeä järjestö on edelleen olemassa.

Tupuna Mäntysaari-Laaksonen Etelä-Aasian ohjelmasuunnittelija Pelastakaa Lapset ry ICYE-vaihtari vuosimallia 1992-93

TEEMAJUTTU

20

haastattelu:

Laura Lager ja

vapaaehtoistöiden kautta työelämään Olit Meksikossa vapaaehtoistyössä 1996- 1997. Kerrotko vähän millaista vapaaehtoistyötä teit tai muuten kokemuksestasi.

Tein vapaaehtoistyötä Na Bolom -nimisessä säätiössä sademetsäprojektien yksikössä. Na Bolom on Chiapasissa toimiva säätiö, joka tukee maya-intiaanien kulttuurien ja elinolojen säilymistä ja vahvistumista.

Tehtäviini kuului Na Bolomissa toimivan käsityökaupan maksatusten hoitaminen sademetsän käsityöläisille sekä tuotteiden kerääminen ja kuljettaminen sademetsäkylistä kaupunkiin. Samalla keskustelin käsityötuotteiden tekijöiden kanssa hintatasosta ja tuotteiden laadusta sekä myytävyydestä. Tein myös yksinkertaista terveyskartoitusta vierailujen yhteydessä kyselemällä kyläläisten terveyteen liittyvistä ongelmista.

Kylän lasten kanssa askartelimme ja kerroimme toiminnallisin menetelmin ravitsemukseen ja terveyteen liittyvistä asioista. Lapset esimerkiksi piirsivät ruoka-aineksia. Kulttuuri-identiteetti oli mayakylissä ja Na Bolomissa päivittäinen keskustelunaihe, ja teinkin kyläläisten luvalla parin teatterialan ammattilaisen ja lasten kanssa valo- ja varjoteatteriprojektin mayojen omasta luomistarinasta.

TEEMAJUTTU

Olet ollut Meksikon kokemuksen jälkeen Kepan kehitysyhteistyöntekijänä Nicaraguassa, Kepan koulutussuunnittelijana ja Etelän vapaaehtoisohjelma Etvon koordinaattorina.

Näetkö vapaaehtoistyökokemuksen vaikuttaneet myöhemmissä tehtävissä (esim. tehtävään pääsyyn, tai työn sisältöön).

Lähetin työhakemuksen vielä vapaaehtoistyössä ollessani Kepaan, jossa haettiin koulutuskoordinaattoria Nicaraguaan. Työpaikka oli syrjäisessä pikkukaupungissa, jossa ei ollut aloittaessani sähköä eikä puhelinta. Työn keskeisenä tavoitteena oli tukea paikallista ruohonjuuritason naisjärjestöä vahvistumaan niin, ettei ulkomaalaista työntekijää enää tarvita. Kokemukseni vapaaehtoistyöstä vaikutti työpaikan saantiin.

Muistan työhaastattelusta kysymyksiä, joissa testattiin kulttuurienvälistä sensitiivisyyttä ja kommunikaatiota, ja tässä vapaaehtoistyökokemus kulttuurienvälisessä organisaatiossa sekä motivaatio ja halu työskennellä vaatimattomissakin olosuhteissa oli varmasti eduksi. Lisäksi hyötyä oli vapaaehtoistyössä käyttämistäni osallistavista ja toiminnallisista menetelmistä, joita en ennen vapaaehtoistyövuottani juurikaan tuntenut.

Etvo-koordinaattorin työssä oma vapaaehtoistyökokemus Etelästä on ollut hyvin tärkeä. En kokisi, että olisin voinut olla uskottava työssäni ilman omaa kokemusta.

Vapaaehtoistyökokemus ei ole kuitenkaan ollut tärkeä vain osana cv:tä, vaan vapaaehtoistyö ruohonjuuritasolla paikallisten ihmisten arkeen tutustuen on antanut merkittävää perustaa ymmärtää monia kehitysyhteistyön keskeisiä toiminta-ajatuksia, kuten omistajuutta ja osallistumista sekä valtasuhteita.

Vapaaehtoisvuonna tutustuin viisaisiin ja moninaista tietoa ymmärtäviin ihmisiin, jotka eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Vuosien varrella lisää tietoa ja työkaluja kehityskysymyksiin liittyen on tullut lisää, mutta tietynlainen asenne on saanut kasvuvoimaa vapaaehtoistyöajasta.

21

aikaisemmin, halukkaampi kohtaamaan elämän tässä ja nyt. Toki on muistettava, ettei tällainen onnellinen tila ole jatkuva, vaan elämässä tulee erilaisia vaiheita. Nykyisessä työn ja perheen aikatauluttamassa elämässä muisto tuntuu kullatulta, mutta aina välillä kuitenkin palautuu mieleen.

Näet vapaaehtoistyökokemuksen vaikuttaneen elämässäsi.

Osaatko vielä muutaman vuoden jälkeen sanoa oliko se sinulle erityinen oppimisprosessi vai...

Vapaaehtoistyövuosi oli myös henkilökohtaisesti merkittävä oppimisvuosi. Olin kiinnostunut erilaisista aikakäsityksistä sekä tiedon ja vallan suhteista jo teoreettisesti ennen vapaaehtoistyövuotta, ja halusin saada myös kokemustasolla kosketuksen toisenlaisista tavoista hahmottaa maailmaa ja ihmisten välisiä suhteita. Muistan olleeni vapaaehtoistyövuoden jälkeen rauhallisempi kuin

Lauran savityökokeilua Naján kylässä Lacandonin sademetsässä.

Kuva: Andrea Knaf

Haastattelija: Anni Koskela Haastateltavana: Laura Lager Koulutussuunnittelija Kepa ry

TEEMAJUTTU

22

Meksiko-vuoden

jäljet elämässäni Petra Theman

Voi kuinka siitä on jo aikaa.

Mikään ennen tai jälkeen täOlin Maailmanvaihdon kautta vapaa- män kokemuksen ei ole kasvattanut ehtoisena Meksikossa vuosina 1992– paineensieto- tai koordinaatiokykyäni 1993. Asuin ja työskentelin Meksikon samalla tavalla. Itseluottamuskin tuli pienimmän osavaltion pienessä pää- testattua kun piti opettaa lapsia lukekaupungissa Tlaxcalassa. Perheeni maan kieltä, jota ei oikein itsekään vieei ollut mitenkään yläluokkainen. lä hallinnut. Ennen kaikkea taisin opKonservatiivisella alueella koin todel- pia suhdetoimintaa, sillä rahoituspohjaa la olevani osa “aitoa” meksikolaista toiminnalleni ei ollut, vaan jouduin perhe-elämää. kinuamaan toimintamäärärahoja kerta Vapaaehtoistyöni oli aluksi toisensa jälkeen paikallisilta päättäjiltä. antropologin assistenttina oloa paikal- Lehdistöäkin opin käyttämään kutsulisen museon yhteydessä. Liikuimme malla heitä milloin mihinkin ”taidepaljon kentällä dokumentoimassa in- näyttelyn” avajaisiin tai tempaukseen tiaaniperinnettä mutta toisinaan sain muuten vain dokumentoimaan. Kun myös tehdä näyttelyvahtimestarin ehkä minulta sitten paikallinen kuvernööri vähemmän eksoottista työtä. tivasi mitä oikein aioin tehdä aikuisena Hankkiuduin itse myöhemmin en oikein osannut vastata muuta järpaikalliseen nuorisovankilaan töihin. kevää kuin että Suomen suurlähettiläs Vankilassa koordinoin 9–17 -vuotiai- Meksikossa voisi olla aika hyvä tavoite. den poikien vapaa-aikaa ja Runsaat kymmenen toimin eräänlaisena opetta- Mikään ennen tai jälkeen vuotta tuon tokaisun jäljana. Vastuu jonkin järke- tämän kokemuksen ei ole keen olin ulkoasiainminisvän opettamisesta lähinnä kasvattanut paineensieto- teriön diplomaattikoulun orvoille katulapsille tuntui tai koordinaatiokykyäni eli Kavakun (kansainvälissamalla tavalla. musertavalta 19-vuotiaalle ten asioiden kurssi) läpinaisenalulle, mutta positiikäynyt virkamies. Ei liene visella elämänasenteella ja kannustavan yllätys, että maanosakseni valikoitui verkoston kanssa voi todellakin jak- Latinalainen Amerikka. Vietin lasteni saa punnertaa vaikka läpi sen harmaan kanssa Buenos Airesissa neljä unohtukiven! matonta vuotta, toimien suurlähetystön

TEEMAJUTTU

23

ns. kakkosvirkamiehenä.

Jana ministeriöön näytti jälkeenpäin katsottuna suhteellisen selvältä, vaikkei aise koskaan suunnitelmallista ollutkaan. kana Äitini pakotti minut takaisin Suomeen oman eläja koska urasuunnittelumotivaationi män tavoitteet ei ollut huipussaan teki hän päätöksen kirkastuvat, arvot Åbo Akademista puolestani. Sosiologia asettuvat kohdalleen ja joka kyllä putuntui hyvin yhdistävän jo vankilas- huu vuosienkin päästä selvää kieltään sa oppimani ajatukset siitä, miten pel- siitä, että tämä ”mattimeikäläinen” pärkästään yksilö- tai yhteiskuntakeskei- jää vaikka olisikin joskus vähän kuumat set selitysmallit harvoin ovat tarpeeksi paikat. Vuoden jälkeinen toiminta järkattavia. jestön parissa voi sekin toki avata monia Opiskeluaikanani ovia, mutta ennen kaikkea panostin myös erityisesti Kyseessä on usein myös lähtisin siksi, että kirjoista vuosi, jonka aikana Maailmanvaihto-järjestön oppii vain osatotuuksia. toimintaan ja varsinkin sen oman elämän tavoitteet Elämällä ja näkemäleurooppalainen koordinaa- kirkastuvat, arvot aset- lä olen oppinut kaiken sen, tuvat kohdalleen tio- ja seminaaritoiminta minkä haluan lapsillenikin kiinnosti. Tulin valituksi välittää, enkä voi tarpeekkoko ICYEn edustajaksi EU:n nuoriso- si korostaa kohdallani juuri vuosien foorumiin ja kokemus kansainvälisestä 1992–1993 merkitystä. Siitä on jo aitoiminnasta kasvoi kasvamistaan. kaa mutta muistan kaiken kuin eilisen En ehkä lähtisi haastaviin va- päivän. paaehtoistöihin ulkomaille pelkästään CV-mielessä. Voi kuitenkin olla hyvä Petra Theman, 38 v. muistaa mainita esim. epäileville vanTällä hetkellä virkavapaalla UM:stä, hemmille, että kyseessä ei ole lomamatjohtaen audiovisuaalisen alan vientijärjeska eikä kielikurssi, jonka merkittävimtöä Finnish Film & Audiovisual Export mät jäljet jäävät valokuva-albumiin.

FAVEX ry:tä.

Kyseessä on usein myös vuosi, jonka

TEEMAJUTTU

24

Kutsu Maailma kotiisi – Lähde mukaan isäntäperhetoimintaan!

Etsimme majapaikkaa tai isäntäperhettä seuraaville vapaaehtoisillemme:

TAMMIKUUSTA 2011, PITEMPIAIKAISTA: Ranskalainen 23-vuotias Emilie on töissä Ruskeasuon koululla kesäkuuhun 2011 saakka. Hän asuu Viikissä vuoden loppuun, mutta kaipaisi isäntäperhettä/majapaikkaa ensi vuodelle. Emilie puhuu ranskaa ja hyvää englantia.

Kanadansuomalainen 21-vuotias Teijna saapuu Suomeen tammikuussa 2011 puoleksi vuodeksi. Hän työskentelee kehitysvammaisten taideprojektissa Luovillassa Alppilassa. Hän puhuu äidinkielenään englantia ja toivoo oppivansa paljon suomea.

Kolumbialainen 25-vuotias Rocio kaipaa isäntäperhettä tammikuun puolivälistä lähtien heinä-elokuulle 2011.

Rocio aloittaa työnsä 22.11. Päiväkoti Tuikussa Malmilla ja marras-joulukuun majoitus on järjestetty, mutta ensi vuosi vielä auki. Rocio puhuu espanjaa ja englantia kohtuullisesti.

newsletter newslette 4/2010

25

PIKAISESTI, LYHYTAIKAISTA: Bolivialainen 28-vuotias Diego kaipaa majapaikkaa Helsingistä tuleville viikoille, kunnes löydämme hänelle uuden työprojektin.

Hän työskentelee mahdollisesti lähiviikkoina espanjankielisessä päiväkodissa Kalliossa. Hän tarvitsee majoitusta pikaisesti 21.11.2010 lähtien! Sohvamajoitus riittää mainiosti ja muutamankin päivän majoitusmahdollisuus auttaa paljon.

Diego puhuu espanjan lisäksi loistavaa englantia.

Isäntäperheeksi sopii periaatteessa jokainen perhe, joka on aidosti kiinnostunut kulttuurivaihdosta sekä valmis jakamaan arkensa uuden perheenjäsenen kanssa.

Lisätietoja löydät osoitteesta www. maailmanvaihto.fi Etsitään yhdessä juuri teidän perheellenne sopiva vapaaehtoinen!

Kysy lisää: Järjestösihteeri Mari Takalo puh. 09-774 1101 / hosting@maailmanvaihto.fi

newsletter 4/2010

26

Uusia kasvoja hallitukseen Maailmanvaihdossa järjestettiin syyskokous 7. marraskuuta. Kokouksessa toteutettiin mm. hallituksen vaalit.

Järjestön puheenjohtajana jatkaa vuoden 2011 yksimielisen keskustelun tuloksena Marika Heinonen.

Hallituksessa on yhteensä kahdeksan varsinaista jäsentä ja kaksi varajäsentä.

Hallituksessa jatkavat suoraan vuoden 2011 loppuun asti Marika Heinonen, Milla Hyvärinen, Mikko Lipsanen sekä Liisa Veikkolainen, koska heidän kaksivuotinen hallituskausi päättyy tuolloin. Äänestyksen kautta valittiin muut varsinaiset jäsenet: Emilia Niemi ja Suvi Lindgren sekä uudet hallituskasvot Salla Hyppönen ja Anna Anttila.

Varajäseniksi valittiin ilman äänestystä Virva Hautala ja Tiina Suomalainen vuoden 2011 loppuun saakka.

Tilintarkastajiksi valitut ovat HTMyhteisö Tilintarkastusrengas oy (Lotta Kärki) ja Niina Luhtasela sekä varatilintarkastajat Laura Oghagbon sekä Meri Tennilä.

Toivotan energiaa aherrukseen olla mahdollistamassa maailmojen vaihtoa tuleville vapaaehtoistyöntekijöille täällä kotimaassa kuin ulkomaillakin!

newsletter 4/2010

Karita Blom

27

TAPAHTUMAKALENTERI 1. – 2.12.

2010

Maailmanvaihto on mukana Studia-messuilla esittelemässä toimintaansa, Helsingin messukeskus

7.12.

Maailmanvaihto esittelee toimintaansa opetusalan opiskelijoiden seminaariin liittyvällä järjestötorilla 10-12

24.1.

2011

Infotilaisuus vapaaehtoistyöohjelmista, Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa, Helsinki klo 18:00 -19:30

13. -16.1.

Puolivuotisarviointileiri, Antarverkan leirikeskus Ylöjärvi

20. -23.1.

Maailmanvaihto on ensimmäistä kertaa mukana matkamessuilla esittelemässä toimintaansa, Helsingin messukeskus

11.2.

Newsletter deadline

12.2.

Valintapäivä Helsingissä 13.5.

Newsletter deadline 12. – 15.5.

Valmennus- ja loppuarviointileiri, Antaverkan leirikeskus, Ylöjärvi

28. – 29.5.

Maailmanvaihto esittelee toimintaansa Maailma kylässä -festivaaleilla, Helsinki

newsletter 4/2010

28

KIRJOITA NEWSLETTERIIN Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana.

Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi.

Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

WRITE FOR NEWSLETTER Readers’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome.

We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind. If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.fi. Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

newsletter 4/2010

29

LIITY POSTITUSLISTALLE Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen; icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilla “Toimintaa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

JOIN OUR E-MAIL LIST By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, international seminars, trainings, parties, etc. etc.

You can either join by..

1) sending an blank message to: icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi

2) or through the link that can be found on our web page in the section of ”Toimintaa Suomessa”.

newsletter 4/2010

30

Newsletteriin 4/2010 kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet: Tiina Heikka Salla HyppÜnen Aino Itkonen Maaret Jokela Anni Koskela Laura Lager Linda Majander Tupuna Mäntysaari-Laaksonen Sanna Nerola Petra Theman kiitos!

newsletter 4/2010

31

Julkaisija: Maailmanvaihto ry Toimittaja: Karita Blom Taitto: Jenny Asanti Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus Seuraava aineistopäivä 11.2.2011 Ilmestymisaikataulu: 4 kertaa vuodessa Tilaushinta: Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun

newsletter 4/2010

32

Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki. tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto. i www.maailmanvaihto. i www.icye.org newsletter 4/2010