MaailmanVaihtoa – Volunteers' Voices 2/2014

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 2/2014 Volunteers´ Voices

ssa u l u o k n ä m ä l E Intiassa s. 14

pääkirjoitus

2 Punottavat silmät, vanhempien vakavat kasvot, poikaystävän surullinen katse… Ai mitä on tapahtunut? No meikä on lähdössä maailmalle! Elokuussa 2011 matkani kohti Nepalia alkoi jännittyneissä tunnelmissa. Siinä kun muut janosivat uusia seikkailuja ja juoksivat kohti turvatarkastusta menolippua innokkaasti heiluttaen, minä raahauduin Helsinki-Vantaan lentokentän hajuvesiosastojen läpi, hieron itkuisia silmiäni ja mietin mitä oikein ajattelin kun luulin pärjääväni Suomen ulkopuolella.

Saavuin Delhiin. Edessäni olisi pitkä yö, sillä yhteyslentoni Kathmanduun lähtisi vasta kymmenen tunnin kuluttua. Asetuin tuolille, sidoin rinkaan itseeni ja nukahdin.

Heräsin aamukuudelta, kun vanha hymyileväinen intialaismies peitteli minua puserollaan. Se oli ensikosketukseni aasialaiseen ystävällisyyteen.

Koin Nepalissa paljon positiivisia asioita: sain tutustua lapsiin ja oppia heidän maailmastaan, sain elää paikallista arkea ja nähdä Nepalin upean luonnon. Kaiken lisäksi sain elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Vastoinkäymisiäkin oli alkaen lämpimän veden puutteesta vapaaehtoistyöpaikan vaihtamiseen asti. Lastenkodissamme oli kolme vauvaa, joiden vaippoja (tai oikeastaan vaippoina toimivia kankaanpaloja) joiduin vaihtamaan aina uudestaan ja uudestaan. Aina kun sain vaihdettua vaipat kolmannelle vauvalle, ensimmäinen oli jo pissinyt uudestaan. Ja joku Suomessa oikeasti kuvitteli, että Maria on siellä jossain pelastamassa maailmaa.

Tämän numeron teemana on Aasia.

Minua Aasia opetti nauttimaan elämästä.

Nauttimaan tästä hetkestä. Kaikki ei suju aina suunnitelmien mukaan, joten rentoudu, ananda! Miksi hermoilla jostakin sellaisesta, johon ei voi vaikuttaa? Kun jatkaa sitkeästi vaipanvaihtoa, enemmin tai myöhemmin pissa lakkaa tulemasta.

Nauttikaamme siis täysillä ihanista kevätpäivistä, tulevasta kesästä ja pienistä arjen iloista!

Maria Kinnunen

ICYE-vapaaehtoinen kaudella 2011–12 Maailmanvaihdon hallituksen jäsen 2014

3 editorial

Red eyes, parents’ serious faces, sad boyfriend... What is happening, you ask? It’s me, on the way to take over the world! My volunteering period in Nepal started in August 2011. I was nervous. Everyone else was running happily towards the security check with a big smile and one-way ticket in their hands. I on the other hand was dragging myself slowly through taxfree shops, rubbing my teary eyes and thinking how crazy I must have been imagining that I’ll make it outside of Finland.

I arrived to Delhi. There was a long night ahead of me. I had to wait ten hours until my connecting flight to Kathmandu. I picked a chair, tied my backpack to my leg and fell asleep. I woke up at 6 o’clock in the morning to smiley old Indian guy covering me with his jacket. That was my introduction to Asian peoples’ friendliness.

I had a lot of positive experiences in Nepal. I got to know children and learn about their world, got to share every-day life with the local people and saw beautiful and diverse nature of Nepal. I was also lucky to make friends for life. I also met with adversities starting with no hot water and coming to even changing the voluntary workplace. We had three babies in our children’s home, whose diapers I had to change once for the whole morning. Every time I was finally finished with the third baby, first one had peed again. And some people in Finland actually imagined that I was saving the world…

The theme of this issue is Asia. And Asia taught me how to enjoy life. Enjoy this particular moment. Sometimes nothing goes according to the plan, so just relax, ananda! Why to worry over something that you don’t have power to change? But if you just keep changing diapers, the pee will eventually stop coming. So let’s enjoy this wonderful sunny spring days, upcoming summer and small pleasures of life!

Maria Kinnunen

ICYE volunteer in the season 2011–12 Member of the board of Maailmanvaihto 2014

sisällys/content

4 18

22

14

10

Pääkirjoitus/Editorial 2 ICYE Aasiassa 5 Ajankohtaista 6 Kolumni: Ajatusmatkalla Aasiassa 9 Teema: Aasia Theme: Asia

10 14 16 18 20 22 25 28 32 34 35

Monimuotoisuuden kirjoa Indonesiassa Elämänkoulussa Intiassa Volunteering and Learning Swedish in Porvoo Vuosi Japanin jälkeen From Taiwan to Finland Laulavien oravien maa

Uusi perheenjäsen Ugandasta – Isäntäperhe-elämää Tuusulassa Ensimmäinen puoli vuotta Meksikossa Bring your Smile to indonesia Lehden toimituskunta Maailmanvaihdon tapahtumakalenteri Kannen kuva: Emily Ripley. Kuva on Maria Kinnusen (vas.) vapaaehoitstyöjaksolta Nepalista. Kuvassa Maria on vierailulla Nepalin toiseksi suurimmassa kaupungissa, Pokharassa.

5

Teksti: Anni Koskela

nternational Cultural Youth Exchange -verkoston toiminta Aasiassa oli pitkään Etelä-Korean, Intian, Japanin ja Taiwanin jäsenjärjestöjen varassa.

Nepaliin ICYE-järjestö perustettiin vuosituhannen alussa.

Kymmenisen vuotta sitten Saksan valtio alkoi tukea saksalaisten nuorten osallistumista vapaaehtoistyöhön globaalissa Etelässä, minkä myötä Saksan ICYE alkoi etsiä itsellensä uusia yhteistyökumppaneita. Osa sen uusista kumppaneista on luonut yhteistyösuhteita laajemminkin ICYE-verkoston kanssa.

Vuonna 2011 kansainvälisen ICYEn jäseniksi liittyivät Indonesian ja Vietnamin yhteistyöjärjestöt, ja myös filippiiniläinen We Spark Action -järjestö on vastaanottanut ICYE-vapaaehtoisia useista maista.

Saksalaisnuorten tuettujen vapaaehtoistyömahdollisuuksien myötä ICYEohjelman dynamiikka on muuttunut joissain maissa, kuten Intiassa. Intian ICYEn ohjelma painottuu vastaanottamiseen.

Järjestö vastaanottaa vaihtovuodessa noin neljäkymmentä vapaaehtoista, joista puolet on saksalaisia. Myös Indonesian ja Vietnamin ICYE-järjestöjen toiminta on toistaiseksi pääasiassa vapaaehtoisten vastaanottamista.

Suomalaisten hakijoiden keskuudessa kiinnostus Aasian maita kohtaan on lisääntynyt. Tällä hetkellä

I

ICYE-ohjelmaan osallistuvista noin kolmannes (8) tekee vapaaehtoistyötä Aasiassa, ja ensi syksynä Aasiaan on lähdössä yhdeksän vapaaehtoista.

Viime syksynä Maailmanvaihto lähetti ensimmäistä kertaa vapaaehtoisia Indonesiaan. Näiden vapaaehtoisten, Katin ja Mikan, kokemuksista voi lukea tästä lehdestä. Ensi syksynä lähetämme ensimmäistä kertaa vapaaehtoisia Vietnamiin.

Itä-Aasiassa Japani on ollut perinteisesti suosituin kohde, mutta pari vuotta sitten tapahtui käänne. Etelä-Korean suosio kasvoi yhtäkkiä, ja yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ensimmäiset ICYE-vapaaehtoiset lähtivät Suomesta Etelä-Koreaan vuonna 2013. Viime syksynä Etelä-Korean kaksi vapaaehtoistyöpaikkaa täyttyivät heti ensimmäisessä haussa marraskuussa, ja kiinnostusta lähteä vapaaehtoiseksi Etelä-Koreaan olisi ollut enemmänkin.

ICYE-vap aaehtois työh Aasiaan ?

Suomest ön hakea va a voi p Koreaan aaehtoiseksi Ete lä, Indone sia Japaniin , Nepaliin an, Intiaan, , Taiwan iin ja Vietnam ii n.

Tutustu mahdoll isuuksii n osoittee s s a www.ma ailmanv aihto.fi

teema: AASIA

ICYE-vapaaehtoistyöverkosto ulottuu Aasiassa kahdeksaan maahan. Kiinnostus Aasian kohteita kohtaan on lisääntynyt suomalaisten hakijoiden keskuudessa.

Ajankohtaista

6

Ensi vuoden alussa vapaaehtoistyöhön Eurooppaa etäämmälle

International Cultural Youth Exchange -vapaaehtoistyöohjelmassa on avoinna paikkoja seuraaviin maihin: Argentiina (6 kk), Etelä-Afrikka (6 tai 12 kk), Ghana (6 kk), Honduras (6 tai 12 kk), Intia (6 kk), Kenia (6 kk), Nigeria (6 tai 12 kk), Taiwan (6 kk) ja Tansania (6 kk). Ghanassa ja Tansaniassa myös vuoden jakso saattaa olla mahdollinen.

Hae 1.9 Osallistujat työskentelevät .2014 menne etenkin lasten ja nuorten passä! rissa kasvatus- ja sosiaalialan työpaikoissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa, katulasten tukikeskuksissa ja orpokodeissa. Tutustu ohjelmaan ja hae! Haku päättyy 1.9.2014. www.maailmanvaihto.fi/ vapaaehtoistyohon-ulkomaille/ icye-vapaaehtoiseksiI

Paikka EVS-vapaaehtoistyöhön kirjastoon Liettuaan 18–30-vuotiaalle nuorelle olisi nyt tarjolla mainio tilaisuus tutustua Liettuassa kirjastoalaan, sillä Liettuaan etsitään Maailmanvaihdon kautta nuorta työskentelemään kymmenen kuukautta EVSvapaaehtoisena kirjastossa kaupungissa nimeltä Plungė. Jakso alkaa marraskuussa ja se on osa kokonaisuutta, jossa Liettuaan tulee ulkomailta 14 nuorta EVS- vapaaehtoistyöhön maan kirjastoihin.

Tartu tilaisuuteen! Paikka täytetään heti sopivan hakijan löydyttyä. Lue kotisivuiltamme lisää Eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta (European Voluntary Service, EVS) ja hae! www.maailmanvaihto.fi/ajankohtaista/ marraskuussa-liettuaan

Etsitään isäntäperheitä elokuussa saapuville vapaaehtoisille Haluaisitko tutustua uuteen kulttuuriin ja harjoittaa kielitaitoasi kotisohvallasi?

Olisiko perheessäsi sijaa uudelle perheenjäsenelle? Maailmanvaihto etsii isäntäperheitä nuorille ulkomaalaisille, jotka saapuvat elokuussa 2014 vapaaehtoistyöhön Suomeen 12 kuukaudeksi.

Helsinkiin tulevat 19-vuotias Joaquín Espanjasta, 23-vuotias Merve Turkista, 21-vuotias Esther Ranskasta ja 21-vuotias Carlos Boliviasta. Tuusulaan saapuu 30-vuotias Yu-Ju Taiwanista ja Tampereen seudulle Kangasalle 19-vuotias Nana saksasta. Isäntäperheeksi sopii perhe tai henkilö, joka haluaa jakaa arkensa uuden perheenjäsenen kanssa. Toivomme kiinnostuneilta perheiltä yhteydenottoa mahdollisimman pian. www.maailmanvaihto.fi/ ajankohtaista/ elokuussa-isantaperheeksi

Ryhdy tukihenkilöksi Pieksämäellä Pieksämäelle ovat toukokuussa saapuneet vapaaehtoistyöhön Sarah Keniasta ja Julio Sveitsistä. Molempien vapaaehtoistyöjakso kestää kahdeksan kuukautta. Etenkin jakson alussa uusi ympäristö voi tuntua myös haasteellisilta, jolloin paikalinen tukihenkilö voi olla suureksi tueksi ja avuksi!

Asutko Pieksämällä tai tunneko jonkun paikkakunnalta?

Tukihenkilötoiminta tarjoaa mainion mahdollisuuden olla avuksi, kansainvälistyä omilla kulmilla ja vahvistaa kielitaitoa! Tukihenkilönä autat vapaaehtoistyöntekijää sopeutumaan uuteen ympäristöön ja tarvittaessa myös

Tulevat vapaaehtoistyöntekijät valmentautuivat Tuusulassa Maailmanvaihdon kautta lähtee ensi syksynä 32 nuorta ICYE-vapaaehtoistyöhön Eurooppaa edemmäs, esimerkiksi Brasiliaan, Ghanaan, Japaniin ja Peruun.

Vietnamiin ja Togoon Maailmanvaihto lähettää vapaaehtoisia ensimmäistä nyt kertaa.

Maailmanvaihto järjesti lähtijöille 8.– 11.5.2014 valmennusleirin Kesärinteen leirikeskuksessa Tuusulassa. Valmennukseen osallistui kolmekymmentä tulevaa vapaaehtoista. Leirillä osallistujat mm. saivat tietoa lähtemisen käytännön asioista ja valmentautuivat harjoitteiden kautta elämiseen uudessa ympäristössä ja vapaaehtoistyöntekijän rooliin. Lisäksi lähtijät kuulivat kokemuksia ulkomailta.

Valmennus pidettiin ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden loppuarviointileirin yhteydessä. Lämmin kiitos kaikille leirille osallistuneille eli tuleville vapaaehtoistyöntekijöille, ohjaajille ja keittiötiimille!

Vapaaehtoiseksi elokuun tulovalmennusleirin tiimiin

Maailmanvaihto järjestää 19.–28.8.2014 tulovalmennusleirin niille ulkomaalaisille vapaaehtoisille, jotka saapuvat Suomeen ensi elokuussa. Etsimme nyt leirinvetäjää, ohjaajia, keittiötyöntekijöitä sekä suomen kielen opettajaa järjestämään leirin yhteistyössä Maailmanvaihdon järjestösihteeMukavaa rin kanssa. a Leiri pidetään vapaaehtoispuuha Antaverkan leikesään! rikeskuksessa

hienoissa maisemissa Näsijärven rannalla Ylöjärvellä. Tutustu tehtäviin ja hae! www.maailmanvaihto.fi/ ajankohtaista/tulovalmennusleirille

Tule Kansainvälisen Vapaaehtoistyön Verkoston infoiltaan 26.8.

Kiinnostaako vapaaehtoistyö Euroopassa tai kauempana? Tule tiistaina 26.8.2014 klo 18–20 infoiltaan kulttuurikeskus Caisaan Helsinkiin! Toimintaansa esittelemässä ovat Kansainvälisen Vapaaehtoistyön Verkoston jäsenet eli Maailmanvaihto, Kepan Etelän vapaaehtoistyöohjelma Etvo, Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) ja Allianssin nuorisovaihto. Vapaaehtoiset jakavat kokemuksiaan paneelikeskustelussa.

KaVa-verkoston jäsenet lähettävät vapaaehtoistyöntekijöitä ulkomaille ruohonjuuritason hankkeisiin. Jaksot kestävät muutamista viikois-ta vuoteen.

Tilaisuus on kaikille avoin.

Kouluvierailutoimintaa kehitetään hankkeessa

Maailmanvaihto kehittää tänä vuonna kouluvierailutoimintaansa viestintä- ja kehityskasvatushankkeen puitteissa.

Hanke pyrkii vakiinnuttamaan vierailut osaksi Maailmanvaihdon toimintaa.

Haketta rahoittaa ulkoasiainministeriö.

Hankkeessa kouluvierailuja tekevät niin nuoret, jotka ovat työskennelleet vapaaehtoisena kehittyvissä maissa kuin nuoret, jotka ovat tulleet tällaisista maista vapaaehtoistyöhön Suomeen. Tavoitteena on nostaa esiin kehittyvien maiden arkitodellisuutta Suomen lasten ja nuorten keskuudessa ja tätä kautta lisätä heidän tietoisuuttaan kulttuureista ja elinolosuhteista ympäri maailmaa. Pyrkimyksenä on mm. edistää kiinnostusta globaalia ajattelua sekä kulttuurienvälistä dialogia kohtaan.

7 Ajankohtaista

hoitamaan arkipäivän asioita. Olet myös hänen ystävänsä. Lue lisää kotisivuiltamme ja hae! www.maailmanvaihto.fi/ ajankohtaista/ etsitaan-tukihenkiloita-pieksamaelta

Ajankohtaista

8 Maailmanvaihto Syrjinnästä vapaaksi alueeksi Mikä on sininen, pyöreä ja nähtävissä Maailmanvaihdon toimistolla? Se on Syrjinnästä vapaa alue -merkki, joka kertoo siitä, että Maailmanvaihto on sitoutunut kohtelemaan väkeään yhdenvertaisesti sekä ottamaan ilmoitukset ja epäilykset syrjinnästä vakavasti. Merkin voi nähdä myös muissa Syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautuneissa organisaatioissa.

Syrjinnästä vapaa alue -kampanja on kaikenlaisen syrjinnän, kiusaamisen ja häirinnän vastainen tiedotuskampanja, jonka avulla organisaatiot ja työyhteisöt tuovat julki sitoutumisensa syrjimättömyyden periaatteeseen. Päätöksen Maailmanvaihdon liittymisestä kampanjaan teki järjestön

hallitus, joka koki, että kampanja yksi hyvä tapa viestiä Maailmanvaihdon toiminnan periaatteista ja vahvistaa yhdenvertaisuuskysymysten huomioimista. Hallitus toivoo, että Maailmanvaihto inspiroi esimerkillään mukaan kampanjaan yhteistyötahojaan, kuten vapaaehtoistyöpaikkoja.

Kampanjan on ovat suunnitelleet ja toteuttaneet yhteistyössä Suomen Monikulttuurinen Liikuntaliitto ry Fimu, Euroopan komission moninaisuuden puolesta syrjintää vastaan -kampanja, Vammaisfoorumi ry, Ihmisoikeusliitto ry, SETA ry, Nuorisoyhteistyö Allianssi sekä sisäasiainministeriön koordinoima Yhdenvertaisuus EtuSijalle -hanke.

www.yhdenvertaisuus.fi/kampanjat/syrjinnasta_vapaa_alue

9

saatko sanoa, mikä yhdistää seuraavia valtioita: Belgia, Bolivia, Bulgaria, Brasilia, Costa

Kolumni

ORica, Ecuador, Espanja, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Ghana, Hollanti, Honduras, Indonesia,

Intia, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Japani, Kenia, Kolumbia, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Marokko, Meksiko, Mosambik, Nepal, Nigeria, Norja, Peru, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Sveitsi, Taiwan, Tanska, Togo, Tšekki, Turkki, Uganda, Unkari, Uusi-Seelanti, Vietnam, Viro, Yhdysvallat?

Ainakin näihin 57 maahan, lähes kolmasosaan maailman kaikista valtioista, on mahdollista matkustaa Maailmanvaihdon kautta. Valinnanvaraa löytyy, mutta mitä eksoottisiltakin kuulostavat maat lopulta kätkevät sisäänsä?

Tarjoudun tällä kertaa tekemään kohdemaavalinnan lukijan puolesta: käännettäköön katseemme syvälle Aasian sisämaahan, Himalajan katveeseen, maahan jossa ei voi välttyä tanssilta tai tööttäyksiltä – tervetuloa ajatusmatkalle Nepaliin!

Aasiassa on enemmän ihmisiä kuin muualla maailmassa yhteensä, joten mihin menetkin, näet ihmisiä kaikkialla – eikä Nepal ole tässä poikkeus. Maa on pinta-alaltaan vain puolet Suomesta, mutta ihmisiä on meikäläisiin nähden kuusinkertaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maan pääkaupunkiseudulla olo on kuin kanalla suurtalouskanalassa, paitsi että jokaisella kanalla on myös moposkootteri, johon on tuunattu luonnottoman äänekäs töötti.

Kestävät korvat omaavalla, ihmisrakkaalla matkaajalla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet viihtyä. Jos on kyllästynyt kotimaan betoninharmaaseen arkeen, on Nepalissa ainakin takuuvarmasti luvassa tyystin erilaista, tiilenpunaista arkea. Elämän peruskehykset pysyvät paikoillaan: ihmiset hengittävät, syövät ja nukkuvat melkein samalla tavalla kuin Suomessa, mutta odottakaapas vain pyykkipäivää tai ensimmäistä bussiajelua.

Toisaalta mielestäni juuri erikoisuus on kaukomaille suuntautuvan vapaaehtoistyön suola. Tosin vaikka kulttuurieroja useimmiten katselee ihan mielellään, silti liika suola maistuu välillä pahalle - kuten esimerkiksi vesimelonikauppiaan mainostaessa tuotettaan kurkku suorana, suoraan korvaasi. Nepalissa oppii nopeasti sen, etteivät kaduilla vallitse minkään maailman kohteliaisuuslait. Kukin huolehtikoon omista asioistaan, ihan sama mitä muut ajattelevat.

Mikael Hynninen lähti Vapaa-ajalla ja katujen ulkopuolella nepalilaiset ovat kuivapaaehtoistyöhön Nepaliin tenkin äärimmäisen sydämellisiä. Tuskin missään muussa elokuussa 2013. Hän maassa on kahden ihmisen ensikohtaamisella yhtä hyvät työskentelee orpokodissa mahdollisuudet tulla kutsutuksi illalliselle. Asiat pyörivät omalla tavallaan, arki on hallittua kaaosta. Alussa tulokas maan pääkaupunki voi kokea tuon kaiken hämmentävänä, mutta myöhemmin Kathmandun liepeillä. asiat alkavat väistämättä tuntua normaaleilta. Paikallisiin Kolumnien lisäksi matkaa tapoihin tottuu kuitenkin parhaiten sillä, että yrittää itsekin voi seurata netissä: www. elää kuten paikalliset - itse en ole esimerkiksi kymmeneen mikaelhynninen.blogspot.fi. kuukauteen käyttänyt lainkaan vessapaperia… Ettäs sen tiedätte.

Teksti ja kuva: Mikael Hynninen

teema: Aasia

10

Kati Liimatta ja Mika Ovaskainen lähtivät puoleksi vuodeksi vapaaehtoistöihin Indonesiaan. He työskentelivät opettajina Makassarin kaupungissa, Sulawesin saarella sijaitsevassa koulussa. Teksti tarjoaa katsauksia siihen kulttuurien, kielten, luonnonilmiöiden, uskontojen ja kohtaloiden kirjoon, joka Indonesiaan matkaavaa odottaa.

Teksti ja kuvat: Kati Liimatta ja Mika Ovaskainen

M

akassarissa sataa.

Kun saavuimme Indonesiaan, aurinko paistoi heleän siniseltä taivaalta ja viikkoihin ei satanut pisaraakaan.

Nyt sadekausi on jatkunut jo lähes kolme kuukautta. Sää kuitenkin vaihtelee ja päiviin saattaa kuulua pitkiä sateettomia jaksoja. Lisäksi ilma pysyy lämpimänä märimpinäkin päivinä. Joskus kadulle kertyy nilkan(tai polven!) syvyisiä vesilätäköitä;

Häävieraina koulun opettajan kotona

11 tiedustellaan usein heti tutustumisvaiheessa. Vaikka uskonto ei omaan elämääsi kuuluisikaan, kannattaa indonesialaisille vastata toisin, muuten nämä saattavat huolestua sielusi kohtalosta. Indonesialaiset ovat hyvin hyväksyviä muita uskontoja kohtaan, mutta uskonnottomuutta heidän on vaikea ymmärtää.

Myös luonto tarjoaa vaihtelevan ja monipuolisen maiseman.

Indonesiasta voi löytää riisipeltoja, vuoria, sademetsiä, hiekkarantoja ja koralliriuttoja sekä runsaasti muualla harvinaisia erilaisia eläimiä, kuten komodovaraaneja, orankeja ja kummituselämiä.

Saaria ja niiden nähtävyyksiä kierrellessä huomaa eron myös suosituimpien turistikohteiden ja hiljaisempien paikkojen välillä. Kontrasti Balin vilkkaiden turistikatujen ja Makassarin kaupungin välillä on selkeä. Makassarissa on muutama nähtävyys ja lähiseuduilla on paljon hyvin kauniita paikkoja, joiden suosio on jatkuvassa kasvussa. Paikalliset eivät kuitenkaan ole kovin tottuneita turisteihin ja valokuvauspyyntöjä satelee niin, että silloin tällöin kasvolihakset ovat vaarassa jumittua kameralle hymyilystä. Valokuvaaminen on yksi tapa osoittaa mielenkiintoa ja halua tutustua ulkomaalaisiin.

Indonesialaiset ovatkin hyvin avoimia ja ystävällisiä ja saattavat hyvin pysäyttää ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä kadulla jutellakseen ja

teema: AASIA

onneksi autoa tai skootteria käytetään liikkumiseen lähes aina. Makassarissa ei ole kuitenkaan ollut vakavia tulvia kuten esimerkiksi Jakartassa tämän artikkelin kirjoitushetkellä.

Indonesia maana on yhtä vaihteleva kuin sen säätilakin. Saarten välillä ja niiden sisällä törmää erilaisiin kulttuureihin, kieliin ja maisemiin.

Makassarissakin ensimmäisiä puheenaiheita ovat monesti kaupungin kolme eri etnistä ryhmää, joilla jokaisella on oma kielensä. Lisäksi kaikki indonesialaiset puhuvat yhteistä kieltä, bahasa indonesiaa.

Ihmiset ovat hyvin ylpeitä omista juuristaan ja kotiseutunsa erityispiirteistä, varsinkin ruuasta.

Makassarissa ihmiset ovat erityisen iloisia jos heille kertoo pitävänsä ikan bakarista eli paistetusta kalasta sekä naudasta tehdystä keitosta nimeltä coto. Rannalta, joka on kaupungin kohtaamispaikka auringon noustessa ja laskiessa, voi ostaa pisang epen: kuuman, litistetyn banaanin suklaakastikkeella ja juustolla. Se maistuu paljon paremmalta kuin kuulostaa…

Kulttuurien erilaisuus näkyy esimerkiksi uskontojen määrässä.

Indonesiassa on muslimeja, kristittyjä, hinduja, buddhalaisia ja animististen uskontojen tunnustajia. Makassar kuuluu muslimialueeseen, ja rukouskutsut kajahtavat kaupungissa ilmoille viidesti päivässä. Koulupäivän keskeyttää puoliltapäivin tunniksi salat lohor, rukoushetki. Uskontoa

teema: Aasia

12 harjoitellakseen englantia. Suuri osa ihmisistä puhuu tosin pelkkää indonesiaa, mikä saattaa aiheuttaa vaikeuksia maahan vasta saapuneelle.

Kielen opettelu on kuitenkin palkitsevaa, sillä paikalliset ovat hyvin vaikuttuneita muutamastakin lauseesta maan yhteisellä kielellä.

Kuten kehittyvissä maissa usein, myös Indonesiassa on suuria elintasoeroja. Kotikadun varrella kohoaa sekä rautaporttien ympäröimiä,

ilmastoituja kartanoita että aaltopellistä ja vanerista rakennettuja hökkeleitä. Keskiluokka kasvaa ja vaurastuu jatkuvasti. Parhaassa tapauksessa kehitys kuroo eroa yhteiskunnan huono-osaisimpien ja rikkaimpien välillä, kun yhä useammat kykenevät koulutuksen avulla ponnistamaan kohti paremmin palkattuja töitä. Pahimmassa tapauksessa valtava osa kansasta jää edelleen slummeihin taistelemaan muutamista dollareista päivässä,

13 pääsee tutustumaan oman vapaaehtoistyöpaikan kaupunkiin ja sen ihmisiin läheisesti, sillä muutoin ahne halu nähdä mahdollisimman paljon voi jyrätä syvemmän tutustumisen ja ymmärtämisen ylitse. Vapaaehtoistyöt tarjoavat mahdollisuuden päästä osaksi kaupungin ja sen ihmisten elämää ja tavoittaa niistä jotakin, johon tavallinen turisti ei Indonesian hätkähdyttävään monimuotoisuuteen hukkuessaan pääse käsiksi.

Ulkona sade on jo loppunut.

Huomenna sataa ehkä lisää, mutta sitä ennen aurinko ehtii paistaa ja vesilätäköt kadulla kuivua. Nyt on mahdollisuus mennä ulos ja poimia tuore mango kotipihan portin pielessä kasvavasta puusta. Vähän kauempana kadulla kojuissa myydään lisäksi duriania, rambutania ja monia muita hedelmiä jotka kypsyvät sadekauden aikaan: joukosta voi vain yrittää valita suosikkinsa. Aivan kuten Indonesiassa yleensäkin.

Indonesia maana on yhtä vaihteleva kuin sen säätilakin.

Saarten välillä ja niiden sisällä törmää erilaisiin kulttuureihin, kieliin ja maisemiin.

Kati ja koulun oppilaita perinneasuissa

teema: AASIA

samaan aikaan kun vaurastuva keskiluokka kokee heidän köyhyytensä olevan nasib, kohtalo, jonka edessä kaikki ovat voimattomia.

Vaikka koulunkäynti on Indonesiassa pakollista, yhteiskunnan jakautuminen kahtia näkyy myös koulujen eroissa.

Me opetamme melko varakkaassa ja modernissa yksityiskoulussa, jossa käytössä on diaprojektorit ja valkoiset tussitaulut.

Pienissä kyläkouluissa varustetaso voi olla hyvin erilainen. Al-Azharin koulu erottuu vieressä kohoavista kunnallisista kouluista myös kooltaan: rakennus on suuri, ja koulua käy yli tuhat oppilasta. Yhtäläisyyksiäkin on: oppitunnit alkavat kaikkialla hyvin aikaisin ja oppilaat parveilevat pihoilla koulupukuihin pukeutuneina.

Puoli vuotta Indonesiassa on vain pintaraapaisu maahan tutustumisessa. Vuosikin on liian vähän. Kaikkea on mahdotonta nähdä, ja ylitarjonnasta on vain valittava itselle mielenkiintoisimmat kohteet ja kierrettävä ne parhaansa mukaan. Onneksi vapaaehtoistöissä

teema: Aasia

14

Kun Maria Hurmerinta lähti vapaaehtoistyöhön Intiaan, hyppy tuntemattomaan pelotti.

Jakso Intiassa kasvatti ja antoi suuntaa ammatinvalintaan.

Jj

Teksti ja kuvat: Maria Hurmerinta

o vapaaehtoiseksi lähtöä suunnitellessani minulla oli selkeänä mielessäni ajatus siitä, että aikani Intiassa tulisi olemaan ennen kaikkea oman itsenäistymiseni aikaa. Tulisin asumaan ensimmäistä kertaa poissa kotoa täysin uudessa ympäristössä ja kulttuurissa vieraiden ihmisten keskellä ja vieläpä kuusi kuukautta kerrallaan palaamatta edes jouluksi kotiin. Hyppy tuntemattomaan pelotti kovasti, mutta olin vakaasti päättänyt haastaa itseni, kokeilla rajojani ja varsinkin oppia ja ymmärtää uusia asioita vieraasta maasta, kulttuurista ja elämästä yleensä. Enempää odotuksia minulla ei vapaaehtoistyöjaksoltani oikeastaan ollut – tavoitteenani oli loppujen lopuksi vain selvitä kunnialla puolesta vuodesta kaoottisessa Intiassa.

Arki isäntäperheessä alkoi heti Mysoreen saavuttuani, ja se vaati erityisesti

Ensimmäistä kertaa merivedessä

alkuvaiheessa paljon totuttelemista ja tiettyjen käytäntöjen hyväksymistä siitä huolimatta, etten voinut niitä täysin ymmärtää. Käskettiin muun muassa pesemään jalat aina ulkoa tullessa, varaamaan vähintään tunti aamuisin ruuanlaitossa auttamiseen, syömään oikealla kädellä, syömään paljon, säästämään vettä aina kun mahdollista ja ennen kaikkea tulemaan kotiin viimeistään iltakahdeksaksi. Nämä rutiinit kuitenkin toivat ajan

15

Aamiaislautanen isäntäperheessä

kuvakirjan avulla ja kommunikoin jo jopa enimmäkseen kannadaksi heidän kanssaan. Nykyään olen jo autuaasti unohtanut osaamani, mutta on hienoa tietää, että noinkin lyhyessä ajassa oli mahdollista oppia edes sen verran vierasta kieltä ja pystyä myös käyttämään sitä.

Yksin matkustamisen koin ehkä kaikista kasvattavimmaksi kokemukseksi.

Siitä ja oikeastaan monesta muustakin Intiassa oppimastani asiasta kertoo pätkä blogikirjoituksestani tammikuulta 2013, jolloin kirjoitin ensimmäistä kertaa kolmen viikon matkustelun jälkeen: ”Joululomalta palattuani amma sanoi, että olen kasvanut pituutta. Siltä mustakin tuntuu, ihmiset mun ympärillä näyttää entistäkin lyhyemmiltä, näen aina vain enemmän kerralla ja maa on jossain kaukana jalkojeni alla. Viime viikot ovat venyttäneet mua sellaisiin äärimmäisyyksiin, ettei niistä tosiaankaan ole entisiin mittoihin mahdollista palata. Olen todistanut itselleni, että kykenen, jos todella jotain haluan. Tein virheitä, laskelmoin väärin, valitsin vaikeampia polkuja, mutta selvisin pää pystyssä ja omilla jaloillani seisten. Enkä ehkä ole koskaan ollut yhtä ylpeä itsestäni kuin silloin, kun laskeuduin viime perjantaiaamuna junasta Mysoren asemalla rinkkoineni tukka pystyssä, selkä särkevänä ja kärsineen näköisenä. ’Mä selvisin!’”

Koulussa oppi la

an kanssa

teema: AASIA

kuluessa kaivattua turvaa ja säännöllisyyttä, joka aina hävisi siinä samassa, kun astuin kotipihan porteista ulos kaupungin hälinän armoille. Puolessa vuodessa keittotaitoni kehittyivät huimasti ja osasin kaulita lähes täydellisen chapatin. Opin pesemään pyykkini käsin ja jopa nauttimaan tiskaamisesta kahdesti päivässä ja kylmistä suihkusta aamuisin.

Tajusin myös, että ilman vessapaperiakin voi todella elää. Oli jännittävää huomata, kuinka täysin erilainen elämäntapa voisi olla aivan yhtä mahdollinen ja tyydyttävä kuin arkeni Suomessa. Suuri osa uusista asioista olikin lopulta vain tottumiskysymyksiä.

Näin reilu vuosi paluun jälkeen voin todeta, että vapaaehtoistyökokemukseni on ollut hyödyksi erityisesti ammatinvalintani kannalta: aloitin juuri sosiaalialan opinnot, ja uskon ainakin vielä olevani oikealla alalla. Työni CP-vammaisten lasten kanssa oli hyvin opettavaista ja palkitsevaa. Olen aina tullut hyvin toimeen lasten kanssa, mutta en koskaan kuvitellut, että minusta olisi opettamaan ketään.

Kuitenkin vapaaehtoistyöjaksoni aikana löysin itseni yllättävän usein yksin luokan edestä toteuttamassa itse keksimääni matematiikan tai englannin kielen tehtävää taululle lasten osallistuessa innokkaasti viitaten. Lisäksi loppuvaiheessa opetin lapsille kannadankielisiä sanoja

THEME: Asia

16

Last August Varun Kumar took a break from his family business job in Southern India and headed for a voluntary work period in Southern Finland. How has it been?

Varun shares now his experiences.

Text: Varun Kumar Mandangi

H

i fellow readers, I am Varun Kumar from India and I am sharing here the story of my journey to Finland and my voluntary experience this year.

After graduating from college (MBA) in New Delhi I moved back to my home in Vishakapatnam, South India, and joined my family business. After having worked for couple of months I realized I have free time and I can use it for good purpose: I wanted to help people and do some social service.

Since I am new to this field I thought it would be better to apply for voluntary work through some organization. That is when

I started applying for voluntary work programs, and ICYE came forward to help me.

I got options to choose projects from, like, rehabilitation centre in Germany and music school in Switzerland. I chose Finland because I wanted to know more about the schooling system. At that time I did not know much about Finland but I saw it as a learning experience. Today I am happy because I made the right choice by coming here.

My project place was Borg책 Folk Akademi in a town called Porvoo. My work as a volunteer in this folk high school involved multiple tasks. Most of the time I was working with

17

Support from the local people

In my free time I was involved in many activities. During the weekends I was working for the church as a voluntary photographer and I also participated in fund raising event for Red Cross and I went to two schools to give presentations about India. Last month I participated in a theatre play for Easter with the Via Crucis team.

With my volunteer friends I had a great time. We used to have regular get-togethers in Helsinki. We, for instance, went together to Linnanmäki carnival and celebrated New Year together. I also did some fun activities here which I never did back in India – like ice skating for the first time, going to sauna and jumping into the ice hole in the lake, doing a snow angels, going for ice fishing and playing snow ball fight with friends.

My stay in Finland went smoothly because I had two great mentors: my support family and my support person. My support family invited me to their home and introduced me to Finnish culture. I learnt many things from them about Finnish family, parenting and Finnish food. They also gave me good

guidance on my career. With my support person I used to meet up every week. We used to go to a restaurant or a café and talk a lot. The greatest gift you can give to someone is your time. She gave me her time and I am happy that she always there for me.

I had good time with the support families of my friends, too, and for Christmas my school teacher invited me and my volunteer friends to his home in Loviisa. Young people talk a lot about individuality and freedom here, but for me, from my experience old Finnish families are the best: they are bonded together, they had nice life and they always shared their stories with me.

Missing friends, sun and spices

I did not face any real difficulties during my stay but there were a few small things I missed from India. Facebook and Skype helped me to be in contact with my family and friends but sometimes when I was following what my friends were doing, it made me bit sad because I was missing all the fun I had back in India. Most importantly I was missing the presence of my best friends around me. Also, in India I used to curse the sun for its heat and here till last month I was begging for it to touch me. In India I used to shun at the vegetables and spices as there was a huge variety and here I missed the variety. In India I was upset with the crowd and here I yearned for people, life and noise around me.

I realized that when small pleasures in life are taken away, they become big losses.

My message to Finnish youngsters is: Travel around and meet new people, get new experience – do not worry about cultural shocks. People appear different but inside they are the same everywhere. Love people the way you want to be loved, treat people the way you want to be treated. You will see amazing support from them in return.

It is hard to believe that I am going back to India in two months. I am going to miss everyone. This school became my home, and Porvoo became my second home town.

I feel it now that I fell in love with Finland. In Swedish fin/fint means nice or beautiful, so Finland means nice, beautiful place. Oh yeah, it serves it.

THEME: Asia

janitor in the maintenance work, from fixing and repairing things to doing gardening and snow work. With the kitchen team my tasks were serving food to students, washing the dishes and cleaning the dining hall. With the cleaning staff my job was to take care of, maintain and clean the classrooms, school corridors and sauna and as well as prepare the rooms for the guests. Sometimes I was helping the teachers with their work, too.

Before coming to the school I was bit worried about things like: How will I like it here?

Will I able to work to their expectations?

What shall I do in free time? Will I get new friends here? Luckily the school and students gave me a warm and friendly welcome.

The school also gave me chance to learn Swedish language: in the mornings I was sitting with immigrants in the classroom and learning Swedish and after lunch I used to go to work. There were many activities for students in the school, and I had chance to learn to play guitar, photography and theatre, for instance.

18 teema: Aasia

Näkymä matkalta vapaaehtoistyöpaikalta kotiin: Takashiman linna Suwassa.

Outi Sulopuisto työskenteli ICYEvapaaehtoisena Japanissa puoli vuotta kaudella 2012–13. Millaisia muistoja Japanista jäi? Entä miten vapaaehtoiskokemus näkyy hänen elämässään nykyisin?

Teksti: Outi Sulopuisto kuvat: Miharu Koike ja Outi Sulopuisto

L

ähtö Japaniin merkitsi minulle montaa asiaa: Oli hienoa päästä matkaan etenkin siksi, että harrastan aikidoa ja halusin oppia Japanin kielestä ja kulttuurista. Lähtö antoi myös lisäaikaa ennen vakituisesti työelämässä aloittamista ja oli keino pakottaa itseni epämukavuusalueelle. ”Oppia, oppia, oppia. Sehän tässä on tavoitteena”, kirjoitin ennen lähtöä muistutukseksi itselleni.

Lähtiessäni luulin osaavani kieltä auttavasti, mutta heti ensimmäisellä viikolla itkin turhautuneena japanin oppitunneilla. Puolen vuoden aikana opin kieltä kuitenkin niin paljon,

että vapaaehtoistyöjaksoni lopulla pystyin juttelemaan paikallisjunassa tuntemattoman sedän kanssa. Tekstikirjakin tuntui helpolta.

Kun nyt katson japanin kielen muistiinpanojani, muistan niistä vain murtoosan. Kielitaidon rapistumisen myötä yhteyden pitäminen ihmisiin moniin ihmisiin on jäänyt, sillä käsillä huitominen ei kirjoittamiseen välity. Mykkyyteni harmittaa ja hävettää minua. Haluaisin kertoa isäntäperheilleni ja työpaikoilleni, mitä minulle kuuluu ja eritoten kiittää heitä siitä, että he ottivat minut elämäänsä.

Englannin opetusta ja isäntäperhe-elämää Outi teki Japanissa imassa aae vap htoistyötä Hirosh hän ssä äise imm Ens a. ja Suwass ikoita lähinnä täytti lounaslaat ä nimeltä sosiaalisessa yrityksess äisessä imm jälk ja lier Ate no Yomogi eli issa ool sch free tia opetti englan lussa. Niin ns. vaihtoehtoisessa kou assa hän Hiroshimassa kuin Suw i kirjoitti Out sä. ees erh täp asui isän aikana nsa kso öja vapaaehtoisty giinsa, joka kuulumisia Japanista blo sijaitsee osoitteessa tapiirin.wordpress.com

19 teema: AASIA

Kun asuin isäntäperheessä Hiroshi- täällä Itävallassa itse ollut parhaani mumassa minua ärsytti, että minut vedet- kaan se hymy ja ”Mitä kuuluu?” -kysyjä. tiin mukaan perheen uskonnolliseen Omasta kuoresta täytyy kerta toisensa elämään. En aluksi osannut tai tohtinut jälkeen tulla ulos, jos haluaa luoda konsanoa ei, enkä onnistunut takteja ihmisiin. On tär”Haluaisin kertoa keää olla ja tehdä yhdessiinä myöhemminkään.

Uskonnollisissa seremonisä toisten kanssa, vaikka isäntäperheilleni oissa, joista en ymmärtänyt olisikin helpompaa jäädä ja työpaikoilleni, juuri mitään, minut ohjatomiin oloihin. mitä minulle tiin istumaan eturiviin ja Tärkein asia, jonka epäkuuluu ja eritoten mukavuusalueelle joutulaitettiin laulamaan mukana. Nykyisin mieleni täyttää kiittää heitä siitä, minen minulle opetti, oli kuitenkin kiitollisuus kaikolla pelkäämättä virheitä että he ottivat kia kohtaan. Hyviä hetkiä, minut elämäänsä.” ja luottaa itseensä. Siitä niin arkisia kuin juhlallisiaon ollut täällä paljon hyökin, oli paljon, ja Japanissa tyä, sillä esimerkiksi kieltä pitämäni blogi auttaa muistamisessa! puhuessa on ensisijaista tulla ymmärPalasin Eurooppaan maaliskuussa retyksi. On myös asennoiduttava siten, 2013. Vietin Suomessa kaksi viikkoa ja ettei luovuta heti, kun alkaa epäilyttää lähdin sitten Itävaltaan, jossa asun edel- ja turhauttaa. Itseluottamuksen kanssa leen. Japanin kokemusten käsitteleminen on edelleen päivittäin niin ja näin, mutsulautui siis heti seuraavaan sopeutu- ta ilman puolta vapaaehtoistyövuotta misprosessiin. Nousevan auringon maas- Japanissa tuskin olisin vakituisessa työsa sain kokea aavistuksen siitä, millais- suhteessa vieraassa maassa. ta on olla täysin vieraassa ympäristössä lähes kielitaidottomana. Sellaisessa tilanteessa jokainen pieni hymy ja ystäOuti Japanissa. vällinen sana tuntuivat hyvältä. Olen nyt

THEME: Asia

20

Ya-Chun Chang from Taiwan volunteers in a folk high school in Eurajoki. After spending about ten months in Finland, she now shares a few of her thoughts on Finland and Taiwan.

Text: Ya-Chun Chang

I

c h ose Finland as my voluntary country because Finland is famous for its education system, social service and kind people. My workplace is a folk high school in Eurajoki, which is a very small village with forests and farms everywhere. Students from teenagers to the elders learn what they want from their future. As far as I know, people can choose subjects that they are interested in and just enjoy studying. It is a free place where you can be yourself and people can have their own opinions.

In contrast, there are many exams in Taiwanese education system. Students have to pass many kinds of exams to get good scores to study in the best high school and university. In addition, they are expected to triumph in tests or competitions. Although they are good

in giving exams, most of them can not enjoy studying or follow their interests at school.

I think Confucianism has a bigger influence on our education of which I thought. I came to this conclusion when I explained about this Taiwanese religion on my workplace. From the Western view, Confucianism is regarded as a philosophy of the ruling skills. It is true that Confucianism set up our customs and an ethical system, but on the other hand, it is suitable for many kinds of authorities to control people to obey orders. In my opinion, people cannot develop their own independent and critical thinking. It means that it is easy for our government and media have an effect on what people think. I discussed about Sunflower Movement and the

21 THEME: Asia

democracy crisis in Taiwan with Finns and I think it is a horrible problem for Taiwanese, no matter what Finns think about it.

The other aspect that occurs to me when I think about Taiwan’s sovereignty and the colonial history is the fact that five countries controlled Taiwan. When I arrived in Finland, someone asked me “What is your mother tongue?”, ”Taiwan is a country?”, “What is the difference between Taiwan and China?”, “I know Taiwan was a former Japanese colony.” Many people got the key point of Taiwan’s imaginations. I was so surprised that people knew something about Taiwan, and even if it is too small to see on a world map. Anyhow, that is a political issue. For me and for some Taiwanese, when we travel abroad, we feel confused and rethink about the national issue and we know what kind of international situation Taiwan is in.

In terms of living a daily life, Taiwan is a very convenient country for people from all over the world. We can buy everything whatever we want from shops and the convenience stores run twenty-four seven or night markets which have delicious food. So, rushed people can get food or stuff, whatever they want in this rushed country. We do not have coffee breaks or many holidays. However, people are always busy to join activities and have no time to stay at home and relax. Someone always invites you do something fun, e.g. outdoor activities, shopping, film festivals, traditional festivals. People can be tempted by everything and it is easy to have things to do. For now, I enjoy Finland which is silent and relaxed. I am not sure that I can get used to living in Taiwan when I go back.

Ya-Chun visiting Porvoo.

teema: Aasia

22

Elämä on kuin pienten hetkien ja yksityiskohtien mosaiikkitaideteos, jossa jotkut palat jäävät elämään muistoissamme, jotkut unohtuvat.

Tähän tekstiin olen kerännyt arkipäiväisiä asioita, outoja huomioita ja mieleenpainuvia tapahtumia, jotka yhdessä muodostavat muistojeni Intian kuudesta kuukaudesta, jotka vietin vapaaehtoistyöntekijänä EteläIntian Mysoressa CP-vammaisten lasten koulussa.

Tekstija kuvat: Kati Virtanen Asioita, joista tuli epätodellinen olo: • Kun kesken iltakävelyni päädyin keskelle norsujumalan kunniaksi järjetettyjä bileitä.

Ilmassa väreili rumpujen kumina ja herkullinen ruoan tuoksu, kun isoja riisiannoksia jaettiin kaikille halukkaille suuresta rekkaautosta Ganesha-jumalan kunniaksi nauttittavaksi lyhtyjen valaisemalla kadunpätkällä, jossa ihmiset tempautuivat villiin tansiin norsujumalan patsaan ympärillä.

• Kun täysin vieras sariin pukeutunut, paljasjaloin kulkeva vanha intialainen nainen päätti yhtäkkiä alkaa letittää hiuksiani odottaessani bussia töihin.

• Kapeat, mielikuvituksellisen väristen vieri viereen rakennettujen talojen reunustamat kujat, joilla kävellessään tuntui kuin olisi astunut keskelle suuren, kadun mittaisen intialaisen kodin olohuonetta. Talojen edustalla luonnistui niin ruoan laitto, pesytyminen, astioiden pesu, hiusten letittäminen kuin naapurien kanssa juoruilu kanojen, lehmien, vuohien ja leikkivien lasten seassa.

• Spontaaniin tanssiin antautuminen työkavereiden, koulun lasten ja heidän vanhempiensa kanssa vesipuistossa. Intialaiset todella osaavat iloitsemisen taidon!

23

Asioita, jotka muistuttivat siitä, kuinka kaukana olen kotoa: • Havahtua huomaamaan, että oravatkin ääntelevät Intiassa eri tavalla kuin Suomessa.

Intialaisten oravien juttelu kuulosti minusta ihan terävä-äänisen linnun laulamiselta.

• Kun eräs intialainen tuttavani kysyi minulta, koristelevatko tytöt Suomessakin hiuksensa kukkasilla lähtiessään ulos.

• Istuskella talon katolla paahtavan kuumassa auringossa hennossa tuulenvireessä heiluvia palmupuita katsellen, kun tajuntaan iskeytyy ajatus: Nythän on jo marraskuu!

Asioita, jotka herättivät paljon ajatuksia: • Kun eräs hyvä intialainen ystäväni kysyi minulta, miksi me länsimaissa juomme niin paljon alkoholia. Pohtiessani vielä järkeen käypää vastausta, hän kuitenkin jatkoi: ´´Tai kyllähän minä sen ymmärrän, miksi te siellä Suomessa juotte: teidän pitää tietenkin pysyä lämpiminä, kun siellä on niin kylmä!´´ • Keskustelu erään junamatkan aikana.

Vieressäni istuva nuori, hyvin länsimaiselta vaikuttava, liikematkalta palaava intialainen mies kysyi minulta, mitä meillä länkkäreillä on järjestettyjä avioliittoja vastaan. Hän ei juurikaan näyttänyt vakuuttuvan yksilön vapauteen ja ´´todelliseen´´ rakkauteen pohjautuvista perusteluistani. Hänelle, kuten monelle muulle intialaiselle, järjestetyt avioliitot

ovat täysin luonnollinen asia, joka hyväksytään mukisematta.

• Naisten asema Intiassa. Sain itse kokea, miltä epämääräinen hermostuneisuus tuntuu, kun joutuu ottamaan bussin, jossa on selvästi enemmän mies- kuin naismatkustajia. Kokemusteni perusteella kotityöt ja ruoanlaitto lankeavat myös lähes yksinomaan naisille. Oli myös pysähdyttävää kuulla intialaisen naisen kommentti siitä, miten naisen tulee käyttäytyä, jos mies kähmii häntä esimerkiksi keskellä katua. Naisen on parasta tällöin pitää suu supussa, katse maassa ja liueta vähin äänin paikalta, jottei kukaan muu huomaa tapahtunutta. Kähmityksi joutuminen on nimittäin naisen oma häpeä.

• Keskustelu kamelikuljettajan kanssa Tharin aavikolla. Nuori mies oli asunut kameleineen aavikolla koko ikänsä, ja hänen unelmansa oli jonain päivänä matkustaa kamelillaan naapurikaupunkiin katsomaan, miltä elämä siellä näyttää.

Asioita, jotka nostattivat hymyn huulille kerta toisensa jälkeen: • Matkalla töihin vilkuttaa bussin ikkunasta mökkinsä edessä istuvalle vanhalle intialaiselle miehelle. Meille oli syntynyt tapa tervehtiä joka aamu aina kun näimme toisemme.

• Lasten kupliva nauru radiota laulattavassa koulubussissa, kun kuljettaja ajoi hiukan liian lujaa töyssyihin.

• Juoda chaita kotirappusilla kultaisen aamuauringon valon siivilöityessä puiden lehtien läpi kasvoille.

Asioita, jotka pysähdyttivät: • Kun todistin erään intialaisen isoäidin syöttävän kädestä suuhun lapsenlastaan, 18-vuotiasta insinööriopiskelijapoikaa.

• Kun joskus pyykkiä pestessään havahtui huomaamaan likaisten vaatteiden pesuvedessä liottamisen tuottavan enemmän nautintoa kuin kaikki päivän aikana koetut eksoottiset kulttuurielämykset yhteensä.

• Syödä jäätelöä erittäin viihtyisässä, länsimaista poppia soittavassa ravintolassa ja astua sitten ovesta ulos jätteiden vuoraamalle kujalle, jossa langanlaihat miehet kuljettavat ihmisiä vetämissään rikshoissa.

teema: AASIA

Asioita, jotka liikuttivat: • Vaikeasti kehitysvammaisen tytön isän puhe eräässä koulun juhlassa. Syvässä liikutuksen vallassa oleva isä puhui siitä, kuinka tärkeää on ymmärtää itse matkan tärkeys päämäärän ollessa toissijainen seikka.

Lapsille, jotka tulevat aina tarvitsemaan ympärivuorokautista tukea arjesta selviytyäkseen, pienetkin kehitysaskeleet ovat suuria saavutuksia jo sinänsä.

• Katunäkymä bussin ikkunasta valon juhlan, Diwalin, iltana. Kaupunki oli yhtä suurta valomerta vaatimattomimpienkin talojen ollessa valaistuja ainakin yhdellä pienellä tuikulla.

Nähdä Mumbain valtavan slummialueen ylle kaareutuva taivas, joka on täynnä kymmeniä leijoja, joita lapset lennättävät talojen katoilla.

teema: Aasia

24

Asioita, jotka herättivät kunnioitusta: • Uskomattoman taitavat hennataiteilijat.

Kadun kulmissa ja ostoskeskuksissa työskentelevät lahjakkuudet loihtivat ällistyttävän pikkutarkkoja ja kauniita kuvia ihmisten kämmeniin ja jalkateriin.

• Ihmetellä Himalajan lumihuippuisten vuorten takaa nousevaa aurinkoa. Vuorotellen esiin työntyvät vaaleanpunaisen, oranssin, violetin ja keltaisen sävyt värjäsivät

maailman unohtumattomalla hehkullaan ja nostattivat kyyneliä silmäkulmiin.

• Urheat, aidot, vahvat, elämäniloa tartuttavat lapset töissä. Toisista huolehtimaan kykenevät pitivät huolta muista lapsista, pyörätuolilla kelaamista harjoiteltiin vaikka koko tunti (vaikka edistystä tapahtui vain muutama metri minuutissa) ja omista kömmähdyksistä päästiin yli nauramalla, ja yrittämällä uudelleen.

25 toimintaa suomessa

– Isäntäperhe-elämää Tuusulassa

Millaista on majoittaa nuorta ulkomaalaista vapaaehtoistyöntekijää?

Entä asua isäntäperheessä?

Isäntäperheen äiti Johanna Saarinen ja ugandalainen vapaaehtoinen Irene Nanyonga kertovat.

Irene (vas.) ja Johanna Maailmanvaihdon toimistolla.

Teksti ja kuvat: Minna Räisänen

toimintaa suomessa

26

M

Isäntäperheitä eri

pu

olilla Suomea issä on liikenteen Maailmanvaihdon pauhu? Entä kuppiulkomaalaisia vapa aehtoistyöntekijöit tällä kaudella asu ä on nut isäntäperheessä loista kantautuvat äämyös Tuusulan oh merkiksi Helsingiss ella esiä, Kangasalla, Kotka net? Näitä asioita Irene Nanyonga ssa ja Kuopiossa.

Kotisivuiltamme vo i lukea ranskalaist mietti viime kesän lopulla, kun a vapaaehtoistyönte jää Gwenaélia Helsi kingissä majoittava n Minnan sekä tai hän Suomeen saavuttuaan enselle Li-Holle Kuop wanilaiiossa kodin tarjon neen Pirjon kokemu Nuoren ulkomaalai simmäisenä iltana seisoskeli ksista. sen vapaaehtoisen isäntäperheeksi vo mistä päin tahansa Saarisen perheen talon pihalla i hakea Suomea. www.maailmanv Tuusulan Kellokoskella. Kuului aihto.fi/isantaper heeksi/kertomu www.maailmanv s-minna aihto.fi/isantaper vain linnunlaulua. heeksi/kertomu s-pirjo 28-vuotias Irene tuli viime elokuussa Entebben kaupungista Ugandasta vuodeksi vapaaehtoistyöhön Klaavonkallion päiväkoti Maininkiin Hyrylään Tutustumista netin välityksellä ja on alusta alkaen majoittunut Saarisen Johanna kertoo, että ajatus hakea isäntäperheessä. Hän ja perheen äiti Johanna perheeksi syntyi, kun hän sai tuusulalaisen Saarinen istahtavat nyt Maailmanvaihdon vanhempainyhdistyksen kautta tiedotteen toimistolla teelle jakamaan kokemuksiaan Maailmanvaihdon isäntäperhe-etsinnästä. isäntäperhe-elämästä.

Saariset toivoivat saavansa majoitusjaksosta Irene muistelee hymyssä suin tulkintojaan kansainvälisyyttä elämäänsä sekä mahdollitiedoista, joita hän internetin avulla löysi wwssuuden harjoittaa kielitaitoa ja tutustua uuta vielä Ugandassa ollessaan: koska Tuusula ei teen ihmiseen. Irene puolestaan toivoi pääsesijaitse kovin kaukana Suomen pääkaupungisvänsä asumaan isäntäperheeseen siksi, että ta, hän tulisi varmaankin majoittumaan kauhalusi kokea suomalaisen perheen arjen ja punkimaisessa ympäristössä. ”Niinhän sinä oppia ymmärtämään paremmin elämäntapoajattelit!” Johanna naurahtaa. jen yhtäläisyyksiä ja eroja.

Vanhempien tarjoamien autokyytien ansiIrene sai tulevasta isäntäperheestään melosta Irenen ja hänen ystäviensä on ollut vaiko hyvän ennakkokäsityksen, sillä ennen vatonta liikkua Tuusulan maisemissa. Jotkut saapumistaan Suomeen hän jutteli Saarisille Maailmanvaihdon ulkomaalaisista vapaaehtoiFacebookin chatissa. Meilejäkin vaihdeltiin. sista ovat esimerkiksi vierailleet Saaristen koPerheeseen kuuluvat Johannan ohella isä dissa. Tätä kautta niin Irene kuin Saariset ovat Janne sekä lapset 13-vuotias Elias ja 10-vuosaaneet joukon ystäviä ympäri maailmaa. tias Otto. Puolin ja toisin etukäteen kiinnostivat lähinnä tavanomaiset asiat kuten harrastukset ja lempiruoat. Irene muistelee, että Isäntäperheeksi? hänen äidilleen Ugandassa Saaristen lemia stauks mikkieläin oli suuri yllätys. Äiti ei ollut usKysymyksiä ja va koa, että Irene todella tulisi asumaan saman kotisivuilla katon alla käärmeen kanssa. ”Käärmeitä ei ksi ee rh pe ntä isä te litaito es ole Onko vähäinen kie juuri pidetä lemmikkinä Ugandassa”, Irene ei llä ee ittaako, jos perh ryhtymiselle? Ha seuraa? ä taustoittaa. ist ikä n ma sa iselle tarjota vapaaehto Siihen, miten Saarisen perheen arki on kulut kuuluvat n ise hto ae pa va Entä mitkä muuttunut Irenen saapumisen myötä, perheen vastuulle? kysyttyiein us Johanna miettii vastausta pitkään. ”No, ehkä n ihi mu ja n Näihi koottu vastauksia siten, että nykyään kierrämme työmatkalota hin kysymyksiin on ja kaa kotisivuille. Kurk lamme kahden paikan sijaan kolmen kautta”, Maailmanvaihdon ! ää t kysyä lis hän naurahtaa ja jatkaa: ”Nyt meillä on myös yhteyttä, jos halua heeksi/ aihto.fi/isantaper nv ma ail ma w. ww asioihin kolmas aikuisen näkökulma, mikä usein-kysyttya on ollut rikastuttavaa. On lisäksi mukavaa,

27

Uusi kansainvälinen kokemus

Saariset ottivat Irenen vastaan avoimin mielin, ja Irene saapui heidän luokseen samalla avoimella asenteella. Nyt Johanna ja Irene pitävät onnistuneen isäntäperhejakson kannalta erityisen tärkeänä, ettei osapuolilla ole liian lukkoonlyötyjä odotuksia. Vapaaehtoisen ja perheen on myös hyvä hyväksyä toisensa sellaisena kuin he ovat.

Lisäksi yhteisistä asioista kannattaa pyrkiä puhumaan avoimesti ja rakentavasti. Näiden ohjenuorien avulla yhteiselo on sujunut Tuusulassa varsin mutkattomasti.

Vielä alle vuosi sitten Saarisen perheen kansainväliset kokemukset rajoittuivat turistimatkoihin, mutta nyt perheeseen kuuluu uusi perheenjäsen kaukaa. Johanna sanoo havahtuvansa toisinaan epätodelliseen oloon: on vaikea usko, että isäntäperhe-elämä todellakin on hänen arkeaan. Vapaaehtoinen on kuitenkin ollut mukana heidän arjessaan jo noin kymmenen kuukautta. Yhdessä on niin maisteltu suomalaisia ja ugandalaisia ruokia, hakattu halkoja kuin jaettu suuriakin iloja ja suruja.

Saarisen perhe sai Irenen myötä toiveidensa mukaisesti kotiinsa palan maailmaa. Mitä maailmasta jää heille, kun Irenen vapaaehtoistyöjakso pian päättyy? ”Tuota asiaa en olekaan vielä ajatellut”, Johanna sanoo. ”Elias ja Otto kysyivät taannoin, juttelemmeko Irenen kanssa Skypen välityksellä, kun hän on lähtenyt. Toivottavasti.” ”Kyllä varmasti!”

Irene kommentoi ja jatkaa hymyillen: ”Ja tulette tietysti sitten tulevaisuudessa häihini!” ”Maailma jää teille myös siten, että nyt tutustuttuanne myös toisiin ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin olette varmasti lämpimästi tervetulleita vierailemaan monissa maissa – vaikka Espanjassa tai Intiassa!”, Irene sanoo.

Ajatus näyttää tuntuvan Johannasta varsin mieluisalta.

toimintaa suomessa

että talossa on nyt lisäkseni toinen nainen.”

Irenen arki on Saarisilla vapaampaa ja itsenäisempää, vaikka yhteisiä sääntöjä toki on.

Ugandassa hän eli vanhempiensa luona ja omien sanojensa mukaan aika tiukasti heidän valvonnassaan.

Onko yhteiselo tarjonnut mahdollisuuksia kulttuurien väliseen oppimiseen? ”Voi, olemme keskustelleet kulttuureista paljon!”, Irene ja Johanna vastaavat. Keskustelut ovat rönsynneet perinteisten suomalaisten ja ugandalaisten hääseremonioiden eroista laajempiin aiheisiin kuten vanhusten asemaan perheessä ja yhteiskunnassa. Juttutuokioiden myötä omia tapoja ja ympäröivää yhteiskuntaa on tullut tarkasteltua uusin, kriittisinkin, silmin.

KUVAREPORTAASI

28

Santeri Kero työskentelee vapaaehtoisena Meksikossa. Helmikuussa lähetti kuvareportaasin vapaaehtoisjaksostaan. Vapaaehtoisvuodesta oli tuolloin takana puolet ja arki oli ehtinyt tulla tutuksi niin vapaaehtoistyöpaikassa kuin muutenkin. Santerin vapaaehtoistyöpaikka on Vientos Culturales A.C. ja kotikaupunki Tuxtla Gutierres.

Kuvareportaasi: Santeri Kero

29 KUVAREPORTAASI

Vapaaehtoistyöpaikkani järjestää lapsille taidetyöpajoja, joissa kunkin päivän teeman mukaisesti askarrellaan ja maalaillaan erilaisia (yleensä kierrätettyjä) materiaaleja käyttäen. Tiistaista torstaihin jalkaudumme erilaisiin köyhiin kaupunginosiin työskentelemään, ja puolen vuoden välein on tapana järjestää jonkinlainen tapahtuma, kuten käsinukketyöpaja ja vanhemmille esitettävä nukketeatteriesitys.

Normaalisti työpajojen aiheet liittyvät aiheisiin, joiden näemme auttavan alueen lapsia. Esimerkiksi ruoan terveellisyyteen on kiinnitetty huomiota, sillä monien lasten ruokavalio koostuu pelkästään roskaruoasta, kuten sipseistä ja karkeista. Hedelmiä on kuitenkin helppo saada luonnoltaan rikkaassa Chiapasissa, ja monien lasten käsissä naposteltavat ovatkin vaihtuneet astetta terveellisempään suuntaan.

Työpaikassani olen myös päässyt tutustumaan tv-sarjan tekoon, sillä työpajojen teko rahoitetaan lasten kanssa yhdessä tehtävällä ohjelmalla, joka pyörii tätä nykyä myös valtakunnallisessa televisiossa. Ohjelma on tulossa toukokuussa Helsinkiin näytille INPUT 2014-messuille.

KUVAREPORTAASI

30

Oma osavaltioni Meksikossa, Chiapas, on myös tarjonnut erilaisia kokemuksia erityisesti luontonsa puolesta. Yksi reppureissaajien suosikkikohteista, San Cristobal de las casas, on vain tunnin ajomatkan päässä ja siitä on muodostunut lähes toinen koti.

Lomilla ovat tulleet tutuiksi useat alueet Meksikosta. Matkustus on edullista, eikä kielitaidon kartuttua ongelmia ole juuri ollut. Ainoana ongelmana ovat olleet pitkät matkat: Meksiko on pinta-alaltaan huomattavasti Suomea suurempi ja kymmentuntiset bussimatkat ovat siitä lyhyimmästä päästä, mitä täällä tarvitaan paikasta toiseen siirryttäessä.

31 tule mukaan toimintaan

ICYE around the world

32

In this series we catch up with staff members of International Cultural Youth Exchange offices around the world.

wantoro Ketut Pur er nd is the fou r to and direc to of Dejava – n Foundatio sia. ne ICYE Indo ation iz The organ osts h sends and –300 0 around 25 er year sp volunteer long nd in short a ts. ec term proj nen na Räisä Text: Min t Purwantoro etu photo: K

33

How did you end up working for Dejavato Foundation?

I started my voluntary work in 1999 in Japan while I did my internship there. Since then I met people who brought me more into the voluntary world and made me interested in. I also did many trips abroad and joined in several international voluntary services.

For instance, I did an internship in Finland where I worked for Emmaus of Ă…land. Those experiences inspired me to establish in 2005 Dejavato Foundation with main activities on voluntary work in Indonesia. We started with workcamps and in 2008 got opportunity to start long term programs and European Voluntary Service by hosting volunteers from Europe. Nowadays our organization is a member of the ICYE federation and also a member or a partner of several other international organizations, such as UNESCO and NVDA Asia Pacific.

Which things motivate you in your work?

The voluntary service involves educational processes in which one learns to know, to do, to be and to live together. Through these processes we have a chance to learn about ourselves, about other persons, about different cultures and finally about global living. All this brings us to be open-minded and respect each other which promotes peace in our world. Besides, working in this field gives me a chance to meet with people from different nationalities which gives me knowledge about different cultures.

How have activities of Dejavato developed since its founding?

So far we have had positive and significant progress in our organization not only in

increasing the quantity of volunteers but also in improving the quality of our actions. It is challenging to develop our organization, because Indonesia is a huge country with much diversity in, for instance, language, culture, character, mentality and geography. Especially the perception of being a volunteer and doing voluntary service is here something still not common and understandable. In the beginning it was really hard, but step by step our activities have started to be accepted by the people.

How would you like the activities of Dejavato to develop during the next ten years?

I am an optimistic person. I would like to see Dejavato to become bigger and to give contribution to the world in many ways.

Most importantly I would like to give more chances for the Indonesian young people to run Dejavato as they are our future and have fresh and brilliant ideas.

In which kinds of voluntary workplaces do long-term ICYE volunteers work in Indonesia?

Volunteers work in fields such as education, culture and heritage. At the moment a popular project is a project working for of the elephants in a national park in Sumatera island. Indonesia consists around more than 17.000 islands, and at the moment our long-term ICYE volunteers mainly work in just some areas in three big islands: Java, Sumatera and Sulawesi. In the future try to spread out our activities wider.

Please name five things worth bringing along for a voluntary work period in Indonesia.

1) Your motivation to be a volunteer, 2) your open heart and mind, 3) understanding about the different rules, customs and life in Indonesia 4) your experience, knowledge and skills to be contributed and 5) your smile.

ICYE around the world

Hi Ketut! How are you? Could you briefly introduce yourself?

Kiitos! I am doing great and I am very happy to get opportunity being interviewed by ICYE Finland. My name is Ketut Purwantoro and I am the founder and director of Dejavato Fundation. I am also in charge of the long term voluntary work programs of the organization.

toimintaperiaatteet ja toimituskunta

34

Toimituskunta lehdessä 2/2014: Maria Hurmerinta Mikael Hynninen Santeri Kero Maria Kinnunen Anni Koskela Kati Liimatta Varun Kumar Mandangi Mika Ovaskainen Outi Sulopuisto Kati Virtanen Ya-Chun Chang Julkaisija: Maailmanvaihto ry Vastaavat toimittajat: Hanna Backman Kaisa Karjalainen Titta Tuovinen Minna Räisänen Taitto: Tanja Lehtonen Painopaikka: Tim1Digipaja Oy

ISSN 2342-2629 (Painettu) ISSN 2342-2637 (Verkkojulkaisu)

Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia.

Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä jaetaan tiedotustapahtumissa. Värillinen versio lehdestä julkaistaan Maailmanvaihdon verkkosivuilla.

Haluaisitko osallistua MaailmanVaihtoa-lehden tekoon? Katso ohjeet nettisivuiltamme ja tule mukaan toimituskuntaan! Tulevan numeron (3/2014) teemana on Latinalainen Amerikka. Aineiston deadline tulee olemaan kesän lopulla. www.maailmanvaihto.fi/ ajankohtaista/MaailmanVaihtoa-3

35 29.5.

kesäkuu

4.6.

elokuu

19.–28.8.

26.8.

syyskuu

1.9.

9.9.

15.9.

20.9.

lokakuu

8.10.

18.–19.10.

marraskuu

1.11.

1.–2.11.

2.11.

15.11.

29.–30.11.

joulukuu

2.–3.12.

Maailmanvaihto Tampereen Mahdollisuuksien torilla.

Klo 11–17, Väinö Linnan aukio. www.mahdollisuuksientori.fi/paikkakunnat/tampere” Infotilaisuus ICYE-vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähtevien vanhemmille.

Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki.

Tulovalmennusleiri Suomeen saapuville ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille.

Antaverkan leiri- ja kurssikeskus, Ylöjärvi.

KaVa-verkoston infoilta kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä.

Klo 18–20, Kulttuurikeskus Caisa (sali), Mikonkatu 17 C, Helsinki.

Hakuaika alkuvuonna 2015 alkaviin ICYE-vapaaehtoistyöjaksoihin päättyy.

Valintailta alkuvuonna 2015 alkaviin ICYE-vapaaehtoistyöjaksoihin hakeneille.

Valintailta alkuvuonna 2015 alkaviin ICYE-vapaaehtoistyöjaksoihin hakeneille.

Maailmanvaihdon kouluvierailijakoulutus.

Helsingin yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33, Helsinki.

Maailmanvaihdon infoilta vapaaehtoistyöstä ulkomailla.

Klo 18–19.30, Kulttuurikeskus Caisa (kokoushuone1), Mikonkatu 17 C, Helsinki.

ICYE-vapaaehtoistyöstä ulkomailta palanneiden vapaaehtoisten tapaaminen. Lärkans, Espoo.

Ensimmäinen hakuaika elo–syyskuussa 2015 alkaviin ICYE-vapaaehtoistyöjaksoihin päättyy.

Maailmanvaihdon koulutusviikonloppu Helsingissä.

Maailmanvaihdon syyskokous. Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki.

Valintapäivä elo–syyskuussa 2015 alkaviin ICYE-vapaaehtoistyöjaksoihin hakeneille.

Valmennus alkuvuonna 2015 ICYE-vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteville.

Maailmanvaihto Studia-messuilla. Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1. Ti 9–17 ja ke 9–16. www.studiamessut.fi

tulevat tapahtumat

toukokuu

Haluaisitko lisää luettavaa?

Tutustu aiempiin MaailmanVaihtoa-lehtiin osoitteessa www.maailmanvaihto.fi

Maailmanvaihto ry — ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org