Kahlittu Kemijoki

Kahlitun Kemijoen pitkä odotus

Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvall hankki Kemijoen varrelta mökin, joka paljastui aikakapseliksi. Hämmentävien löytöjen myötä keriytyi auki Kemijoen riipaiseva menneisyys.

TEKSTI MIIA PIETILÄINEN TALVIKUVAT MARKO JUNTTILA KESÄKUVAT PÄIVI LUNDVALL

Juoksutusten vuoksi joki ei jäädy kovillakaan pakkasilla Kemijoen Tikkasenkarilla. Talvikalastus ei onnistu, ja arvaamattomat virtausnopeudet tekevät veneilyn vaikeaksi.

Lapin sodasta selvinnyttä taloa kaupattiin purkukuntoisena. Ovesta ei tahtonut päästä sisään. Päivi Lundvall istui pirtin puusohvalle ja katseli ikkunasta näkymää Kemijoelle. Vappupäivän aurinko paistoi kauniisti. ”Siinä tuli aivan täydellinen rauha. Tiesin, että tämä on se paikka, jossa haluan olla.”

Kaupat tehtiin. Talon aiempi asukas oli naimaton mies, joka oli kuollut yli yhdeksänkymmentävuotiaana niin sanotusti saappaat jalassa. Pöydälle olivat jääneet appelsiinin kuoret, saunaan vihta. Remontin edistyessä talosta löytyi kaikenlaista muutakin tavaraa, joka sai Lundvallin mietteliääksi. ”Talon alta löytyi 40 senttiä leveä lohiatrain, jossa on kolme neljä metriä pitkä varsi – sillä on otettu todella suuria kaloja. Aitassa roikkui vanhoja kalaverkkoja, joiden silmäkoko oli 20 senttiä.”

Jälkeen oli jäänyt myös osa asukkaan päiväkirjoista. Tekstit maalasivat kuvaa luonnonkierrosta ja kalastuksesta joen varrella sotien jälkeisessä Lapissa.

”Mieleeni jäi erityisesti kohta, jossa elinympäristöjä. Luonnontilassa pärsmies kertoi olleensa pikkupoikana yön kyvät kosket hapettavat vettä ja pitävät kalassa isänsä kanssa. Aamulla vene oli pohjan lietteettömänä. Tyynien suvanollut täynnä harreja.” tokohtien olosuhteet muistuttavat taas

Kaikki muuttui 60-luvulla, kun joki- enemmän järviä ja lampia. Monille jokieosuus jäi Seitakorvan padon ja Pirttikos- liöille puolestaan virtaavat nivat ovat ken voimalaitoksen väliin. elinehto. ”Ainut kala, jota enää Kuvaa suurjoen entijoesta nousi, oli matikka. sestä loistosta voi saada Muutos arvokalasta oli jyrkkä.” Joen vedenkorkeuAitassa roikkui vanhoja kalaSierilästä, viimeisestä koskemattomasta jokiosuudesta. Jopa 50 den vaihtelu saattaa päivässä olla yli puoli metriä. Lundvall on verkkoja, joiden silmäkoko oli metrin korkeuteen kohoavat hiekkatörmät, jääkauden muovaamat itsekin saanut kokea, kuinka vaaralliseksi 20 senttiä. kalliot ja rehevät tulvametsät kehystävät leveää joen äkilliset juoksutukset uomaa. Väreilevien, mataveneilyn tekevät. lien koskien välissä kohoaa ”Kerran meni airo poikki. piskuisia niittysaaria. Lohelta Nippa nappa pääsimme kotirantaan.” jääneen elintilan ovat täyttäneet jättiläis-

Löydöt herättivät Lundvallin kiinnos- mäisiksi kasvavat hauet. tuksen Kemijoen historiaan. Hän alkoi lu- Joen luonnolliseen dynamiikkaan kea aiheesta kaiken, minkä vain käsiinsä kuuluvat myös säännölliset tulvat. Kemisai. Joen valjastamisen aiheuttaman tuhon joen varrelta löytyy sieltä täältä jäänteitä laajuus valkeni vähitellen. luonnonmukaisiin tulviin sopeutuneesta, uhanalaisesta kasvillisuudesta. Lundvall Virtaus ylläpitää ekosysteemiä löysi mökkinsä pihalta esimerkiksi kohokkikasveihin kuuluvan laaksoarhon. Kemijoki-uutisoinnissa lohi saa usein Kesät hän konttaakin oksasaksien kanssa pääroolin, mutta patoamisen kokonaisval- ja niittää kunnostaakseen umpeenkasvataisista vaikutuksista joen ekosysteemiin neen tulvaniityn. tiedetään yleensä vähemmän. Virtavedet ovat kuitenkin maamme uhanalaisimpia vesiluontotyyppejä. Joki muuttuu järveksi

Virtaveden avain on liikkuvan ve- Kemijoen Tikkasenkarilla jokivarsi on syden energia, joka jatkuvasti muokkaa däntalvella hipihiljainen. Leveän uoman uomaansa ja ylläpitää joen elämää. vastarannalla kiehnää lumessa yksinäiMaamme pisimmän joen, 550 ki- nen saukko. Ainoa ääni on ohikiitävien lometriä pitkän Kemijoen var- jäälauttojen kosahtelu rannan jäitä vasten. relle on mahtunut valtava ”Vettä juoksutetaan tänään kovaa”, määrä erityyppisiä Lundvall toteaa. Vaikka Rovaniemi on saanut jo pitkään kärvistellä paukkupakkasissa, joki ei jäädy. Luonnollisesta rytmistä poikkeavat virtausolot ovat suurimpia patoamisen aiheuttamia ongelmia joen eliöstölle. Erityisesti se koskee

pohjaeläimiä, virtavesien ravintoketjun perustaa. Veden alla lymyilee hyönteisten toukkia, seuranaan simpukoita, kotiloita ja rapuja. Kun pato katkaisee virtauksen ja muodostuu patoaltaita, joki muuttuu järvimäiseksi ja liettyminen alkaa heikentää pohjaeläinten elinoloja. Virtakohdissa pikkuotukset jäävät veden säännöstelyn takia välillä täysin kuiville, välillä taas uhkaavat joutua virran viemiksi. Ruokailukin vaikeutuu, kun tulvat eivät enää tuo ravintoa uomaan. Niinpä pohjaeläinten laji- ja yksilömäärät supistuvat.

Hiljalleen joen koko lajisto korvautuu järvilajeilla. Vähitellen myös jokiuoma, sen muoto ja pohjarakenne muuttuvat.

Raakun pitkä odotus

kun Kemijoen suulle rakennettiin Isohaaran voimalaitos. Yhden Euroopan parhaimman lohijoen menetys oli kova isku Lapin kulttuurille ”Kun noustaan korkealle, korkealle pa- ja suuri trauma asukkaille. Lohet elävät don päälle, välillä ei näy mitään edelleen ihmisten muistoissa ja muuta kuin taivas. Sitten eteenpäin siirretyissä tariedessä aukenee patoallas. Joinain päivinä pilvet ja Vieressä noissa. Kalojen liikkumisen patoaltaan vesi näyttävät sulautuvat yhteen, ja tulee tosi outo fiilis. menee luonnonmukainen, estäminen näkyy suoraan uhanalaisessa jokihelmisimpukassa Voimalaitoksesta purkautuva joki juoksee tyhjä uoma. eli raakussa. Raakun toukkavaihe nimittäin pientä kanavaa pitkin. Se on todella loisii lohen ja taimenen Vieressä menee luonnonmukainen, tyhjä surullista. kiduksissa. Nilviäisen lisääntyminen siis on uoma. Se on kaikki todella riippuvaista näiden kalojen surullista”, kuvailee Lundvall läsnäolosta. Suomessa tunneSeitakorvan patoa, yhtä suurimmista. taankin vain noin 120 raakkuesiin-

Padon rakentaminen luo jokeen vä- tymää, joista kolmannesta uhkaa sukulittömän estevaikutuksen, mikä näkyy puutto. hätkähdyttävimmin vaelluskaloissa. Lohen ja meritaimenen nousu Kemijokeen päättyi kirjaimellisesti kuin seinään 1940-luvun loppupuoliskolla,

Kemijoen lohen arvellaan olleen suurinta Suomessa saatua. Pohjoisessa lohet lähtivät merivaellukselle vanhempina kuin eteläiset lajitoverinsa ja ehtivät siksi kasvaa rotevimmiksi. Lohen pyynti on ollut tärkeä, perinteinen elinkeino ja merkittävä osa Lapin kulttuuria.

Koskikara pulahtaa ketterästi kuohuvaan veteen ja antaa virran kiidättää itseään ravinnonhaussa. Niiden kimeät kirahtelut ovat tammikuisen Kemijoen harvoja luontoääniä. Kemijoen tulvasaaret edustavat luonnon monimuotosuuden kannalta tärkeää elinympäristöä linnuille. Saaret uppoaisivat Sierilän vesivoimalan toteutuessa patoaltaaseen.

”Aiemmin raakkua oli Kemijoessa niin runsaasti, että sitä ihan pyydettiin. Vanhemmat ihmiset muistavat edelleen näitä usein salaisia pyyntipaikkoja. Vinkkien avulla luontokartoittajat ovatkin onnistuneet löytämään raakun jäljellä olevia esiintymiä”, kertoo Lundvall, jonka mökin lähettyviltä sivujoesta löytyi myös raakkuja. Tummanpuhuva nilviäinen voi elää 200-vuotiaaksi – on siis toivoa, että nuorimmat simpukat jaksavat sinnitellä

Aikaisemmin siihen asti, että vaelluskalat saadaan paraakkua oli lautettua Kemijokeen.

Kemijoessa niin Toistaiseksi jokea ja sen valuma-alueen runsaasti, että sitä ihan pyydettiin. luontoa surkastuttavat kaikkiaan 21 voimalaitosta. Rakentaminen on muokannut maisemaa voimakkaasti. Paikoin joki on hävinnyt näkyvistä kokonaan: Pirttikoskella on tunnelivoimalaitos, jossa koko joki on ohjattu tunneliin monen kilometrin matkalta. Viereen on jäänyt vanha, kuivunut jokiuoma. ”On todella aavemaista kävellä siellä joen pohjalla. Virtauksen kuluttamien kallioiden lomassa on pieniä hiidenkirnuja, joita kosken pohjalla pyörineet kivet ovat kairanneet”, Lundvall kuvailee.

Muutoksen tuulet

Mitä Kemijoen hyväksi sitten voisi tehdä? Lundvallin tärkeyslistalla olisi palauttaa lohi, taimen, harjus ja muut vaelluskalat joen ekosysteemiin. Tähän olisi varsin yksinkertainen ratkaisu: luonnonmukaisten ohitusuomien rakentaminen patojen yhteyteen. Enemmän tai vähemmän onnistuneita kalateitä onkin muualla jo rakennettu. Myöhemmässä vaiheessa tulisi

Sierilän kohtalo vaakalaudalla

pyrkiä elvyttämään myös joen luontainen tulvadynamiikka. Uusia patoja ei tieten- Kemijoki Oy on jo ilmaissut, että se aikoo kään tulisi enää rakentaa. vastustaa loppuun asti vesitalouslupa”Vesilaki on kaiken perusta. Lain ehtojen tiukentamista. Lisäksi yhtiö on puitteissa voidaan myöntää vesitalouslu- viemässä voimakkaasti eteenpäin uuden pa, joka voidaan tarkistaa olosuhteiden suurvoimalan rakentamista Sierilään – muuttuessa merkittävästi. Perinteisesti siis ainoalle suhteellisen koskemattomana näitä lupia ei ole tarkastettu”, Lundvall pysyneelle pätkälle jokea. valaisee. Voimalaitoksen rakentaminen uhkaa

Viitisen vuotta sitten Lapin ELY-kes- lukuisia uhanalaisia lajeja, kuten jokihelkus päätti kuitenkin aloittaa lupaehtojen misimpukkaa, laaksoarhoa, lapinleiniktarkastamisen. Yhteiskunnallinen ilma- kiä, apilakirjokääriäistä ja törmäpääskyä. piiri on selvästi muuttunut. Lundvall ja muut vapaaehtoiset tekevät ”ELY-keskus esitti, että Kemijoen suul- alueella joka kesä luontokartoituksia. Yhta Rovaniemelle asti pitäisi rakentaa luon- tiön pitää hakea poikkeuslupaa jokaiselle nonmukaiset ohitusuomat kaikkiin patoi- löydetylle uhanalaiselle lajille. Luonnonhin. Luonnonsuojeluliiton kanta oli, että suojeluliitto, Lapin piiri ja Rovaniemen ohitusuomat olisi samantien rakennettava yhdistys ovat valittaneet hankkeesta sen koko joen matkalta. Nyt odotellaan alue- eri vaiheissa. hallintoviraston päätöstä asiasta”, Lund- ”Tämä on tällaista väsytystaistelua”, vall selittää. Lundvall toteaa. Yhtiön toiminta on hä-

Päätöksiä tulee aikaisintaan kesäl- nen nähdäkseen häkellyttävää: Sierilän lä, arvelee vesistörakentamisen tutkija rakentaminen ja ohitusuomien vastustaja maisema-arkkitehti Jukka Jormola. minen on Kemijoki Oy:lle suuri maineHänen mukaansa luonnonmukaisia haitta erityisesti Lapissa, jossa paikalohitusuomia olisi mahdollista liset eivät useinkaan muistele avata Kemijoen kaikkiin yhtiön historiaa hyvällä. voimalaitoksiin, niin ala- ”Tilanne on patissa. kanavasta voimalaitok- On todella Kemijoki-yhtiö yrittää sen ohi kuin säännöste lypadoillekin. - aavemaista edelleen toimia samalla tavoin kuin 50-luvulla, ”Niille olisi hyvin kävellä kuivuneen mielivaltaisesti. Välillä tilaa.” Jormola kertoo Kemijoki Oy:llä olevan jokiuoman keskusteluyhteys aukeaa lyhyeksi aikaa, sitten ”tiettyä harrastelua” luonnonmukaisten ohipohjalla. on taas seinä vastassa.” Lundvallin piti rakentusuomien suhteen. taa mökkinsä pohjia myö”Esimerkiksi Taivalkos- ten uudestaan, mutta 16 vuokelle suunnitellaan kalatietä, den remontoinnin jälkeen työ on joka ei ole luonnonmukainen koko pituu- ulkolaudoitusta vaille valmis. Sitkeä työ deltaan.” kannattaa myös kamppailussa virtavesien

Jormola muistuttaa, että tärkeää olisi palauttamiseksi. Sekä Jormola että Lundpalauttaa käyttöön vanhoja jokiuomia. vall uskovat, ettei Kemijoen lohen tarina Luonnonuomat toimisivat paitsi kulku- ole vielä päättynyt. reitteinä, myös kutupaikkoina kaloille.

Vanttauskosken voimalaitokselta alkaa Kemijoen viimeinen koskematon osuus. Valtavaa kourua käytettiin uittotukkien liu’uttamiseen padon yli.

Virtaavan veden voiman näkee Pirttikosken kuivuneen jokiuoman hiidenkirnuissa.

Kemijoen vesistöalueen vesivoimalaitoksia

Kemijoki Oy suunnittelee uuden Sierilän voimalaitoksen rakentamista Kemijoen viimeiselle luonnontilaiselle koskiosuudelle, vaikka rakentaminen tuhoaisi monien uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja siirtäisi vaelluskalojen paluun joelle entistä kauemmaksi tulevaisuuteen.

u n a s j o k i O

Porttipahta Kurittukoski

Vajukoski Matarakoski

Kelukoski Sodankylä

Kurkiaska

Kitinen

Lokka

Luiro Kemijoki

Kokkosniva

K e m i j o k i

Kemijärvi

Rovaniemi

Valajaskoski Permantokoski Kaarni

Petäjäskoski

Kemijoki

Ossauskoski Taivalkoski Jumisko Seitakorva Pirttikoski

Juotas

Kaihua Vanttauskoski

Isohaara Sierilä

Kemi

Padon nousu

Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen muistaa Kemijoen Vanttauskosken voimalaitoksen rakentamisen 60- ja 70-lukujen taitteessa. Hän oli teininä jopa töissä padon rakennustyömaalla. ”Olin jo pienestä pitäen innokas kalamies. Mummolasta oli pari kilometriä matkaa nykyisen padon kohdalle. Siinä oli silloin koskialue, jossa oli erittäin hyviä kalapaikkoja. Erityisesti harjuksia nousi. Talvella pyydettiin koukulla mateita, kesällä verkkopyyntiä. Muutenkin vietettiin joella paljon aikaa. Siinä oli hyviä uimapaikkoja.”

Puurosen mieleen on jäänyt erityisesti jokakeväinen jäiden lähtö. Vaikuttavaa tapahtumaa tultiin varta vasten katsomaan.

Padon myötä uima- ja kalapaikat, tuttu rantasauna ja suuret törmäpääskyjen koloniat tuhoutuivat täysin. Jokimaisemaa hallitsevat, jopa 50 metriä korkeat vyöryvät hiekkapenkereet kasvavat nyt pajukkoa. ”Nykyisin talvikalastus on mahdotonta, kun joki ei jäädy kunnolla.”

Puuronen on aktiivinen kansalaisvaikuttaja, jolle Kemijoki Oy:n toiminta on tuttua. ”Kemijoki tekee näennäisratkaisuja alajuoksulla erilaisten teknisten kalateiden kautta, mutta on erittäin haluton rakentamaan luonnonmukaisia ohitusuomia tai luovuttamaan niihin vettä.”

Vastaa virran kutsuun ja suuntaa kotijoelle kutemaan. Pelin voittaja on vaellukselta ensimmäisenä merelle palannut kilpailija.

Kisaan tarvitset nopan ja sopivat pelinappulat vaikkapa kierrätettynä toisesta lautapelistä.

1.

Aloitit kisan uimalla verkkoon. Otetaanko uusiksi? Palaa lähtöruutuun.

2.

Smoltteja kiitämässä ekaa kertaa merelle. Onnea matkaan! Sinulla on eri suunta.

Polkaise kolme ruutua eteenpäin.

3.

Luonnonmukainen kalatie vesivoimalan ohitse antaa veden virrata. Nyt kelpaa pinkoa. Etene neljä ruutua eteen-

päin.

4.

Harhauduit ohitusuoman suun ohi ja päädyit hakkaamaan päätäsi patoon.

Tuumaile tekemisiäsi yhden heittovuoron ajan.

5.

Poistettu pato, vapautettu virta, ennallistettu jokiuoma. Tähän voisi melkein jäädä kutemaan... mutta saatkin lisäpotkua vaellukseen. Siirry neljä

ruutua eteenpäin. 6.

Eihän tänne syömään ole tultu, ainakaan perhokalastajan kattauksesta. Pakita

kolme ruutua taaksepäin.

7.

Täyttymys saavutettu unelmien kutusoraikolla: parhaat olosuhteet jälkikasvun kypsyä ja kuoriuta. Nyt voisi vaikka kuolla – mutta kuule hei, palattaisiinko merelle ja ehkä parin vuoden päästä uusiksi?

Olet ansainnut ylimääräisen heittovuoron.

8.

Turpeenkaivun kiintoainespäästöt samentavat tajunnan. Odota veden

kirkastumista yhden heittovuoron ajan.

9.

Pieniä vesikirppuja vain, mutta poikasille makoista mahantäytettä. Sinulla taas on jo meren antimet mielessäsi. Pyryhdä

kuusi ruutua eteenpäin.

10.

Raakun toukkia isäntää etsimässä. Sinäkin kuskasit porukkaa kitusissasi nuorena jokipoikasena. Olet ansainnut

ylimääräisen heittovuoron.

11.

Tuttavuutta voimalaitoksen turbiinin kanssa kannattaa vielä harkita. Ehkäpä päätät kuitenkin käyttää ohitusuomaa alasmenoon? Vietä tuumaustaukoa

patoaltaassa yhden heittovuoron ajan.

12.

Tavoitat silakka-apajat sieraimiisi. Mukava palata merelle! Pyöräytä noppaa

uudemman kerran.

1

Luonnonsuojelija 1/2021 21