Loisto-lehti 33/2022

EE S FR TI N RA INE A M G

2022

IL

LOVIISAN KAMERASEURA RY • LOVISA KAMERAKLUBB RF • 33. vsk/årg. 0 €

A M ER AS

EU

IS

50

RA

VI

RF

SA

B

B

LO

VUOTTA / ÅR

RY

LOV I

K AN

KA

MER AK

LU

Lehdessä mm .

UTÖ:N SAARESSA PERHOSJAHDISSA MISTÄ IDEAT KUVIIN MAAILMAN MERILLÄ SUKELTAMASSA

Maalla,

merellä & ilmassa

Kohti puhtaampaa maailmaa

LEHDEN TEKIJÄT ­

Päätoimittaja ARI HAIMI

Ulkoasu/taitto

SANNA-MARIA PIHL ­

Toimitussihteeri TARJA TABERMAN ­

Toimituskunta

ANTTI SEPPÄLÄ TARJA ­TABERMAN JUHA ­MERENHEIMO HEIKKI AROLA

Tämän numeron avustajat

12.

KATARINA HOLMBERG PAAVO TIAINEN INKERI KAPARI ESKO ­H ILJANEN PAUL-ERIC THESSLUND HARRI RANTANEN KARI VEIJALAINEN VIIVI LASSY MARJUT KORHONEN KENNETH GRANELL ANTTI SEPPÄLÄ HANNU RAITANEN JOHN HÄKKINEN

30. 20.

Ilmoitusmarkkinointi projektivastaava

HEIKKI AROLA, ­A ROLAHEIKKI@GMAIL.COM

Lisätietoja

WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI LOISTOLEHTI@GMAIL.COM

Sisällys

Toimituksen osoite

KYMENLAAKSONKATU 2 A18 48100 KOTKA

6 Pääkirjoitus 8 Ajankohtaista 9 To our English readers 12 UTÖ – ­­ Suomen eteläisin saari 18 Kiehtovat perhoset 20 ­ Maalla, merellä, ilmassa 24 Purjealuksella maailman merillä 30 Mistä ideat kuviin syntyvät 34 Loisto maailmalla 36 Lootus 42 Perhosjahdissa 48 Sateenkaaren päässä on kulta-aarre 52 Hannun maailma 56 Paikalliset mainostajat

Painopaikka Printall AS

Kansi: Lumisilk Glossy 200 g, UV-lakattu Sisus: Lumi Silk 90 g

Painos­m äärä 3 000 KPL.

ISSN 2489-6853 33. VUOSIKERTA, 33 ÅRGÅNG

SIVU 36.

Lootus-kukan tarinaa

Julkaisija

LOVIISAN K­A MERASEURA RY, LOVISA ­K AMERAKLUBB RF.

SIVU 42.

Perhosjahdissa

SIVU 48.

Aarretta etsimässä

KANSIKUVA Kenneth Granell

LOISTO

3

Lassy Creative Valokuvausta Kotkassa raskaus potretit vauvat urehilu lapset art perhe tapahtumat @lassycreative www.facebook.com/lassycreative

0503520310 lassycreative@gmail.com

Kuva: Viivi Lassy

LOISTO

5

PÄÄKIRJOITUS

Ei vielä mikään vanhus, vaan ketterä viisikymppinen.

Kuva: Ari Haimi

6

LOISTO

PÄÄKIRJOITUS AN

K A M E R A SE

Loviisan Kameraseura täyttää vuonna 2022 jo 50-vuotta. Paljon on jo kuvattu ja nähty, mutta VUOTTA / ÅR aivan varmasti SA LU KA on myös edessä K MER A vielä uusia huimia ­seikkailuja.

Kameran käyttöön liittyy dokumentointia, mutta tänä päivänä kuvien digitaalinen muokkaus antaa helpon mahdollisuuden irrottautua reaalimaailmasta ja fantasioida kuvien avulla.

Tämän vuoden Loiston teemaksi on valikoitunut “Maalla, vesillä ja ilmassa”. Miksei myös maan alla tai vedessä. Ihmisellä on ollut ikiaikaisia haaveita lentää tai liikkua kalojen lailla veden alla.

Maan sisästä on toivottu löytyvän

U

VI

BB

S

LO

RF

RY

LOV II

RA

50

aarteita, jotka tuovat ikuisen vaurauden ja onnen löytäjälleen. Näistä haaveista ja toisaalta todellisista tapahtumista on nyt koostettu tämä Loviisan Kameraseuran juhlanumero. Kamerankäyttäjät saavat kertoa lukijoille omia kokemuksiaan edellämainittuun teemaan liittyen.

Taivaan laelta maanpoveen vettä hyljeksimättä!

Näiden kuluneiden vuosien aikana valokuvaus on muuttunut tekniikaltaan enemmän kuin koskaan valokuvaustaidon historiassa. Filmimateriaalista digitaalisiin kennoihin, pikseleihin ja nyt kuvien katselu käy helposti älypuhelimesta. Kuvaaminen ja kuvatulva on arkipäiväistynyt ja tullut osaksi jokapäiväistä elämäämme. Kuitenkin tämä on edellyttänyt jatkuvaa kouluttautumista ja alan opiskelua, jopa erikoistumista tietylle kuvausalalle.

Kuvalukutaito ja kriittisyys näkemäämme kohtaan on noussut arvostuksessamme. Kaikkea ei pidä uskoa mitä näkee. Meitä yritetään manipuloida.

Loviisan kameraseura on saanut tukea jo kymmeniä vuosia Loisto-lehden välityksellä ilmoittajilta ja toisaalta hyvää ja rakentavaa palautetta lukijoiltaan. Tämä vuorovaikutteisuus on saanut pidettyä jäsenistömme innostuksen roihuamassa. Olemme voineet kehittää itseämme ja opastaa ja ohjata uusia jäseniämme.

Olemme opastaneet jopa alakoululaisia. Tästä kaikesta kuuluu suuri kiitos myös ­ilmoittajillemme ja lukijoillemme, jotka tukevat meitä harrastuk­sessamme, siis yhteisessä ­harrastuksessamme. Kyse on vuorovaikutteisuudesta.

Ingen åldring ännu, utan en vigulant 50-åring.

Lovisa Kameraklubb fyller 50 år 2022. Mycket har fotograferats och upplevts. Framtiden håller säkert nya spännande äventyr i sitt sköte.

Fotografering och dokumentation anses ofta höra ihop. Dagens möjligheter till digital manipulation ger dock möjlighet att lätt frigöra sig från den reella världen och fantisera med hjälp av bildkonst.

Till tema för detta årets Loisto har valts "På land, till sjöss och i luften."

Varför inte också under jord eller vatten?

Människan har alltid haft drömmar om att flyga eller röra sig under ytan som en fisk. Under jord har man sökt skatter som skall skänka upphittaren evig rikedom och lycka.

Lovisa Kameraklubbs jubeleumsnummer består av dessa drömmar och ibland verkliga händelser.

Fotografererna får berätta för läsarna om sina egna erfarenheter i samband med årets tema. Från den blå himlen till den mörka underjorden och havets våta värld.

Man bör inte tro allt som man ser.

Man försöker manipulera oss.

Lovisa Kameraklubb har redan i tiotals år fått stöd via annonsörer och positiv kritik från sina läsare.

Under de närmaste gångna åren har fotografering genomgått en större teknisk förändring än någonsin tidigare under fotografins historia.

Denna interaktivitet har hållit medlemmarnas intresse brinnande.

Från filmmaterial till digitala processorer och pixlar.Nu går det med lätthet att se sina bilder på telefonen. Fotografering och dagens bildöverflöd har blivit vardag och en del av vårt alldagliga liv. Detta kräver dock kontinuerlig utbildning, branch studier, och till och med specialisering inom specifika områden.

Vi har kommit att uppskatta en kritisk inställning till det vi ser och till förmåga att tolka bilder.

Vi kan kunnat utveckla oss själva samt skola och instruera nya medlemmar. Vi har till och med instruerat förskole elever.

Ett stort tack till våra annonsörer och läsare som stöder oss i vår gemensamma hobby.

Det är interaktivitet som gäller.

Ari Haimi päätoimittaja/chefredaktör

LOISTO

7

AJANKOHTAISET

Liity seuraamme!

Tarjoamme sinulle koulutusta, retkiä, näyttelyitä, nimekkäitä esitelmöitsijöitä, alennuksia fototarvikkeista, lainakalustoa, esimerkiksi studiosalamat, projektorit, kankaat yms. Ja mikä parasta, pikkujoulut vähintään kerran vuodessa!

Jäsenmaksu harrastajille 25 e ­ uroa/vuosi, mutta jos olet opiskelija, e ­ läkeläinen tai vailla työtä, niin kympin vähemmän. Katso vielä kotisivuiltamme a ­ ktiivijäsenmaksut.

Jäsenmaksu sisältää Suomen Kamera­ seurojen Liiton jäsenmaksun 10 e ­ uroa. Voit osallistua Liiton edullisiin ­koulutustapahtumiin, retkiin sekä vuosi- ­­ja teemanäyttelyihin.

Jos olet kiinnostunut Loviisan Kameraseuran toiminnasta tai haluat mukaan toimintaan, ilmoittaudu esim. sähköpostitse puheenjohtajalle tai sihteerille. Katso oheiset yhteystiedot. Jäsenmaksutiedot löydät kameraseuran nettisivuilta, osiosta jäseneksi - jäsenmaksulomake.

Kuvaat sitten maalla, vesillä tai ilmassa, miksi mennä merta edemmäksi kalaan? Myös lähialueilta löytyy kiinnostavia kohteita. Kameraseurassa saat kuvausvihjeitä ja myös kuvaus­ paikkavihjeitä. Kamerasura on myös paikka, missä voit herättää keskustelua kuvillasi tai saada niihin rakentavaa palautetta.

Edellä on jo kyllin monta syytä liittyä kameraseuraan jäseneksi. Tule ja tuo oma panoksesi yhteisen harrastuksemme hyväksi. Seurassamme viihtyvät niin luontokuvaajat henkilökuvaajat, dokumentaristi kuin myös fantasiakuvia rakentavat kuvaajat. Vuorovaikutteisuus antaa kaikille uutta voimaa. Teksti ja kuva: Ari Haimi

Liity jäseneksi sekä katso lisätietoja toiminnasta: WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI

Löydät meidät myös somesta Olemme myös Facebookissa ja Instagramissa. Ota seurantaan tai tägää meidät kuviisi! Facebook-sivuilla kerromme tapahtuma­ vinkkejä ja tietoja kerhon ajankohtaisesta toiminnasta.

Facebook-sivut: - Loviisan Kameraseura - Loisto

Instagram: @loviisan_kameraseura

KUVAILTOJEN AIHEET SYKSY 2022 / KEVÄT 2023 Projisoitavat ovat d ­ igikuvia, joita esitetään ­tietokoneen välityksellä tai diakuvia. R ­ ipustettavat ovat ­k uvatulosteita tai perinteisin menetelmin valmistettuja ripustettavia kuvia. Kuvat saavat olla väri- tai m ­ ustavalkokuvia ellei erikseen vaadita ­mustavalkokuvia merkinnällä MV. Kisaan voi jättää kuvia kerhotilaan tai projisoitavia kuvia voi lähettää kilpailusihteerille antti.seppala@sulo.fi viimeistään kahta tuntia ennen kisan alkua. Kuvaillat alkavat klo 18.00

AJANKOHTA

PÄIVÄMÄÄRÄ

ELOKUU

25.8.2022

SYYSKUU

29.9.2022

LOKAKUU

27.10.2022

MARRASKUU

24.11.2022

TAMMIKUU

26.1.2023

HELMIKUU

23.2.2023

MAALISKUU

30.3.2023

HUHTIKUU

27.4.2023

TOUKOKUU

25.5.2023

ESITYSTAPA

TEEMA

Projisoitavat Ripustettavat Projisoitavat Ripustettavat MV Projisoitavat Ripustettavat Projisoitavat Ripustettavat sarjat (5-10 kuvan sarja)

Loisto Loisto Pinkki Pohjalla Kesäillanvietto Harmaa Kaukoranta

Projisoitavat

Vapaa aihe

Projisoitavat Ripustettavat Projisoitavat Ripustettavat MV Projisoitavat Ripustettavat Projisoitavat

Kuollut kuin kivi Elävä Rantamaisema Vino Remontti Aurinko Vauhti-ihme

Ripustettavat MV

Matkakuva

Loviisan Kameraseura ry/ Lovisa Kameraklubb rf Puheenjohtaja / Ordförande Heikki Arola, Laivanrakentajantie 18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539, arolaheikki@gmail.com Rahastonhoitaja / Kassör Jyri Järvelä, Lohentie 56, 06150 Porvoo, jyri.jarvela@windowslive.com Sihteeri / Sekreterare Tarja Taberman, Rauhalantie 66, 07900 Loviisa, loviisankameraseura@gmail.com

8

LOISTO

Aihe vapaa*

Image by Ari Haimi

TO OUR ENGLISH READERS

Loviisa Camera Club and Loisto WHAT YOU ARE HOLDING IN your hands right now

is Loisto Magazine made by Loviisa Camera Club.

Loisto Magazine is an annual publication by ­Loviisa's ­Camera Club, the circulation being 3000. It's issue is published ­annually just before the holiday season begins. The magazine is printed in a high-quality printing house on a high-quality paper.

We are happy that you are interested in reading about the background of our club and magazine. This magazine is available in several locations where there are travelers, tourists and people interested in photography. Maybe you are one of these people! Our members occasionally also distribute the magazine abroad, even around the world.

We hope that the message from Loviisa, a small Finnish town, is received everywhere.

ABOUT THE CLUB: Loviisa Camera Club was founded and ­registered in 1972 and it belongs to the Association of Finnish Camera Clubs and thus also the Federation Internationale de l’Art Photographique (FIAP). The domicile of the club is in Loviisa in the Eastern Uusimaa region. In addition to Loviisa, the club also operates in Pyhtää and Lapinjärvi. Most of the members live in this area but there are also members from other towns and cities. During the

last few years the number of members has been between 70 and 80.

The club arranges photography evenings every month and they are open to everyone. Participation does not ­require membership. Club members gather every ­Thursday at 6 p.m. The location of the club house is ­Chiewitzinkatu in Loviisa, and there are meeting rooms and studio equipment available.

These member evenings are informal, and may i­nclude training, judging photos from other camera clubs, ­participation in contests, discussions, testing various styles of photography etc.

In this same room also the traditional LOISTO Magazine is made.

The club offers several benefits to the members: use of photography equipment, various lectures and courses, field trips etc. Loviisa Camera Club also has active interaction and co-operation with other camera clubs in Finland, not forgetting international co-operation. The members have been successful in both domestic and international contests and exhibitions.

The Loisto magazine has been published for 33 years!

This is a long time for a publication which is done without paid staff. How this is possible? Loisto does not pay for the published articles or pictures.

The passion for stories told through photogTAKE A PICTURE OF YOURSELF or your friend together with the raphy lives on the pages of the magazine. cover of the magazine and send the picture together with a few sentences about the background of the picture to the editorial You are ­welcome to take part in our activities. staff of the magazine: loviisankameraseura@gmail.com The ­editorial staff is waiting for new members, We may publish pictures and the small stories on our website ­articles and pictures. or in the following magazine. Photography is an international Loisto has kept the advertising rates as low language, let’s support it and use it regardless of the spoken or as possible to make it affordable for the local written language. small companies to put advertisements in the Let’s communicate – it will be ­interesting to see which countries ­magazine. The copies of the magazine are not we will receive messages from! for sale - they are given out of free charge.

If you have read this text so far, it seems that MORE INFORMATION ON OUR WEBSITE: you are very interested in this subject. This is a WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI good sign!

LOISTO

9

Kuva: Kenneth Granell, Ahma

10

LOISTO

LOISTO

11

UTÖ

- Suomen eteläisin asuttu saari jylhän meren keskellä Teksti ja kuvat: Tarja Taberman

UTÖ

Sijainti: 59°46.9'N, 021°22.2'E, Korppoo, Parainen Vesialue: Saaristomeri Pinta-ala: 0,81 km² Asukasluku: 40 - Valittu Suomen kauneimmaksi kyläksi 2017 - Vuoteen 2005 Suomen armeijan käytössä - Utön historia majakkasaarena ulottuu 1500-luvulle saakka 12

LOISTO

Matkalla UTÖ:een; Jurmo – kaukaisimpia LOISTO 13 saaristomeren saaria.

UTÖ:n majakka.

Utö on Suomen eteläisin ympärivuotisesti asuttu saari, joka on tunnettu armeijan linnakkeesta, Suomen vanhimmasta merimajakasta, luotsiasemasta, linnustosta, merisäätiedotuksista sekä haaksirikoista.

Maisema on ulkosaaristolle ominainen: kallioinen ja karu, jossa meri on aina lähellä.

Utössä asuu vakituisesti noin 40 henkilöä, mutta kesäisin saaren henkilömäärä monikertaistuu kesäasukkaiden myötä.

Saarelle pääsee ympärivuotisesti yhteysaluksella Nauvon Pärnäisistä, josta matka M/S Baldurilla kestää neljästä viiteen tuntia. Matkan varrella pysähdytään ottamaan matkustajia kyytiin Nötössä, Aspössä ja Jurmossa.

Utön majakka on saaren keskeisin maamerkki. Majakkaan ja siellä olevaan majakkakirkkoon pääsee vain oppaan

14

LOISTO

Majakka ja luotsiasema.

Loisto-lehti UTÖ:ssä.

johdolla. Museovirasto on määritellyt Utön linnakkeen, majakka- ja luotsiyhdyskunnan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Historiaa Utössä on 1500-luvulta lähtien ollut majakanvartijoita ja luotseja, myöhemmin myös tullilaitoksen henkilökuntaa. Sotilaita Utössä on ollut vuodesta 1918 lähtien, mutta henkilökunta rajoittui yhteen henkilöön vuoteen 1939 saakka.

Vasta 1960-luvulla Utön linnake laajennettiin samoin kuin henkilökuntaa lisättiin. Ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753, mutta se räjäytettiin Suomen sodassa. Nykyinen majakka rakennettiin entisen paikalle vuonna 1814.

Venäläiset varustivat saarta vahvasti huhtikuusta 1915 elokuuhun 1916. Saarelle sijoitettiin rannikkotykistöpatterit № 62 – № 64a, jä-

reitä 152/45 C- ja 75 millimetrin tykkejä osaksi Turun–Ahvenanmaan vahvistettua ­asemaa kesäkuussa 1912 laaditun suunnitelman mukaisesti. 10. elokuuta 1915 Utölle hyökkäsi saksalainen laivasto-osasto, mutta saarella oli jo kuuden tuuman tilapäinen tykkipatteri. Talvisodassa 14. joulukuuta 1939 Turun lohkoon kuuluvaa Utöä lähestyi kaksi neuvostoliittolaista hävittäjää, joista toinen oli Gnevnyi. Toinen ilmeisesti upotettiin ampumalla Canet-tykeillä.

Vuoden 2005 lopulla Utön valmiuslinnake lakkautettiin ja muutettiin vartiolinnak­keeksi.

Varusmieskoulutus saarella lakkautettiin ­samalla.

Nykyaika Lakkautetun varuskuntakiinteistön ostanut Oy SSL Holding Ab saneerasi tilat ja niissä toimii nykyään Utö Havshotel -hotelli. Utössä sijaitsee Suomen eteläisin hissi. Saarella toimivat myös

LOISTO

15

" Utö kannattaa ottaa ­s ellaisena kuin se on."

ympäri vuoden auki oleva kauppa Utö Handel ja Suomen oppilasmäärältään tiettävästi pienin koulu, Utön koulu. Ne ovat myös Suomen ­eteläisimpiä.

Saarella on edelleen alueita ja luolastoja, jonne siviileiltä on pääsy kielletty.

Alueen haaksirikot Panssarilaiva Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi noin 17 meripeninkulman päässä Utöstä etelään jatkosodan aikana syyskuussa 1941.

Aluksen miehistöstä hukkui 271 henkilöä.

S/s Park Victory, yhdysvaltalainen höyrylaiva, ajoi karille ja upposi Utön kaakkoispuolella 25.

16

LOISTO

joulukuuta 1947. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen aluksen miehistön jäsentä. Kylän rukoushuoneella on kynttelikkö haaksirikossa hukkuneiden merimiesten muistoksi.

28. syyskuuta 1994 matkustaja-autolautta m/s Estonia upposi Utön läheisyydessä, noin 40 kilometriä saaresta eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan onnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa.

Luonto ja ilmasto Utö on Suomen parhaita lintupaikkoja, ja saarella on käynyt vuosikymmeniä lintuharrastajia. Todenteolla retkeilymahdollisuudet

Hotelli UTÖ majoitusrakennuksineen.

avautuivat vuonna 2005, kun Puolustusvoimat poistui suurimmasta osaa saarta. Utössä lintujen muuttokausi on pitkä, ja vain keskitalvella on hiljaisempaa. Utön saari sijaitsee suhteessa lintujen muuttoreitteihin hyvällä paikalla Saaristomeren laidalla. Syksyisin saareen ympäristöön saapuu lintuja idästä Hangosta, lännestä Kökarin kautta ja pohjoisesta saariston kautta, mutta sopivalla tuulella myös Viron rannikolta.

Utö on tunnettu lintuharvinaisuuksistaan, joista jokavuotisia pikkuharvinaisuuksia ovat muun muassa keväiset sepelsiepot ja mustaleppälinnut ja syksyiset hippiäis- ja taigauunilinnut. Merisirrejä esiintyy saaren ja lähiluotojen

Meren ympyröimä kylä.

rannoilla talvisin.

Keskimääräinen lumipeitteen alkamisajankohta on 23. tammikuuta ja päättymisajankohta 15. maaliskuuta. Saarta ympäröivät avoimet merialueet – kapeita salmia lukuun ottamatta – jäätyvät keskimäärin vain noin kerran viidessä vuodessa. Ulkosaariston sijaintinsa vuoksi Utössä on tuulista, ja tuuli voi yltyä ja muuttaa suuntaansa nopeasti.

Lähteet: https://www.uto.fi Wikipedia

LOISTO

17

Amiraali-perhonen.

18

LOISTO

Kiehtovat perhoset

P Teksti ja kuva: Juha Merenheimo

PERHOSET ovat hyönteisten lahko, jotka jaetaan tavallisesti eri ryhmiin: aitoperhosiin ja muutamaan muuhun suhteellisen alkeelliseen ryhmään. Koko Lepidoptera-lahkossa on yhteensä yli 180 000 lajia.

Perhoset on perinteisesti jaettu kahteen ryhmään suurperhosiin ja pikkuperhosiin. Jako on kuitenkin hieman harhaanjohtava, koska on olemassa pienikokoisia suurperhosia kuten myös isoja ja pikkuperhosia.

Suomessa on laskettu lentelevän noin 2500 perhoslajia. Päiväperhosia on noin 120, joista parisenkymmentä on pihoissa ja puutarhoissa tavattavia.

Päiväperhosille ominaisia ovat kirkkaat värit ja kuviot, joiden tarkoituksena on toimia pelotteena. Väreillä ja kuvioilla on merkitystä myös lajitovereiden välisessä viestinnässä ja sulautumisessa elinympäristöön. Perhoset eivät ole pelkästään kauniita hyönteisiä liihottelemassa kauniina kesäpäivänä tai pimeässä yössä. Perhosilla on tärkeä rooli luonnon monimuotoisuudessa, koska ne tekevät tärkeää työtä kasvien pölyttäjinä ja ovat myös lintujen ravinnon lähteitä. Etenkin päiväperhoset ovat herkkiä ja eivät siedä ympäristönmuutoksia. Monet perhoslajit ovatkin vähentyneet perinnemaisemien harvinaistuessa, koska yleensä juuri ketojen ja niittyjen kukkaset houkuttelevat perhosia. Myös laitumet ja kedot ovat pitkälti kadonneet ja myös tehostunut maatalous on aiheuttanut perhosten elinympäristöjen vähenemisen. Siksi perhosia houkuttelevien puutar­hojen tärkeys korostuu, koska ne voivat olla osaltaan korvaamassa perhosten ­vähentyneitä elinympäristöjä.

LOISTO

19

20

LOISTO

Maalla, merellä, ilmassa - luonto ja ihminen Teksti ja kuvat: Kari Veijalainen

LOISTO

21

Kautta aikain ihminen on yrittänyt hallita tai kumota painovoiman lakia.

Historiankirjoja tutkaillessa huomaa, että siinä on epäonnistuttu, mutta myös suuria onnistumisia on koettu - toki moni asia ymmärretty epäonnistumisten kautta. Luonto ja eläimet yleensä näyttävät saavat kuin ”syntymälahjana” taidon hallita tai osata käyttää taitojaan niin maalla, merellä kuin ilmassa.

22

LOISTO

LOISTO 23

Sea Cloud II kumiveneestä kuvattuna.

Purjealuksella maailman merillä Teksti ja kuvat: Marjut Korhonen

24

LOISTO

Purjeiden nosto.

Koin muutama vuosi sitten merimatkan, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Tavallisesti merimatkatkani ovat taittuneet suurilla valtamerialuksilla. Niillä meno on leppoisaa, laiva ei juuri keinu, vaan tuntuu lähinnä siltä kuin olisi uivassa hotellissa. Kaikki on käden ulottuvilla, kuitenkin aika menee nopeasti ja maisemat vaihtuvat. Vaikka laivassa voi olla 3000 ihmistä ei missään ole ruuhkaa tai jonoja. Halusin kuitenkin kokea jotain vähän erilaista. Kolme mastoiseen Sea Cloud II -purjelaivaan mahtuu 96 matkustajaa ja miehistöä on 63. Se on yksi harvoista suurista purjealuksista, joka todellakin käyttää purjeita aina, kun se on mahdollista. Purjeet reivataan mastoihin miesvoimalla.

Kahdeksantoista hengen porukka nostaa ja laskee purjeet, joita on yhteensä 3000 neliömetrin verran. Se on mielenkiintoista seurattavaa. Korkein masto on 57 metriä kannen pinnasta, joten merimies ei voi potea korkean paikan kammoa.

Tulee mieleen muinaiset ajat, jolloin purjeet olivat pääosassa merenkulussa. Sea Cloud II on 105 metriä pitkä. Siinä on 5 kantta ja se kulkee 23:n purjeen voimin. Ainahan eivät kaikki purjeet ole käytössä. Moottoreita käytetään satamiin tullessa ja sieltä lähtiessä sekä joskus merenkulullisista tai sääoloista johtuvista syistä. Alus on rakennettu Espanjassa 2000-luvun alussa. Hytit ovat 12-27 neliömetriä. Sviiteissä on melkein koko ulkoseinän kokoinen ikkuna,

LOISTO 25

joten merinäköaloja voi ihastella, vaikka sängyssä maaten. Siinä on kyllä vaara, että näkymät menevät ohi, koska laivan hienoinen liike ja äänetön meno voivat tuudittaa matkustajan päiväunien maahan.

Ruokailut ovat aina iso osa matkaa. ­Haetaan uusia makuelämyksiä ja nautitaan ­hyvästä palvelusta. Ruokailuja on niin monta, että ihan kaikkiin ei ehdi osallistua! Valkoiset liinat ja fine dining-tyyliin esille tuodut mielikuvitukselliset annokset ovat silmiä hivelevän kauniita katsella. Teki mieli ottaa annoksista kuvia, mutta tuntui, että se ei olisi oikein sopinut. Henkilökunnan tehtävä oli nimenomaan pitää vieraista huolta ja katsoa, että kaikki sujui mukavissa merkeissä.

Matkaan sisältyi myös pari meripäivää, jolloin oltiin koko päivä merellä. Ne olivat pidempiä siirtymiä maasta toiseen. Aika ei todellakaan tullut pitkäksi. Joka ilta oli myös ohjelmaa. Erilaisia musiikkiesityksiä, pianokonsertti, laulaja tai tanssija. Meripäivinä oli myös luentoja, joissa kerrottiin muun ­muassa eri kohteiden historiasta ja luonnosta.

Meripäiviä lukuun ottamatta kuului päivä­ ohjelmaan aina retkikohde. Kierto­ajelu tai johonkin paikalliseen nähtävyyteen tutustuminen. Purjealuksen yksi hyvä puoli onkin sen ketteryys. Suuret valtamerialukset eivät pääse näihin pienempiin kohteisiin valtavan kokonsa vuoksi. Tällä reissulla kävimme paikoissa, johon en todennäköisesti olisi muutoin koskaan päässyt tutustumaan. Esimerkiksi englannille kuuluvan ­Scilly-saariryhmän yksityinen Trescon-saari.

Se sijaitsee 30 mailia Cornwallin rannikolta.

Siellä oli viehättävä vanha Abbey Gardens -puutarha, joka on perustettu benediktiiniläisluostarin raunioille. Saaren mikroilmasto on subtrooppinen. Aurinko paistaa siellä suurimman osan vuodesta. Tuntuu kuin olisi Karibian saarilla. Sieltä löytyy 20 000 kasvia 80:stä eri maasta ja hiekkarannoilla on pulverimaisen hienoa valkoista hiekkaa.

Saaren historiaan kuuluu myös haaksirikkoja ja merirosvoja. Cornwallin maisemat ja Belle-islen korkeakallioinen ja myrskyistään tunnettu rannikko piiskaavan sateen kera oli nähtävyys. Irlannin vanhat tinakaivokset, Bordeauxin kaupunki ja alueen viinitarhat jäivät mieleen. Mukana olivat aina paikalliset oppaat, joilta sai paljon paikkakuntaan liittyvää mielenkiintoista tietoa.

Merimatka alkoi Dublinista. Siellä on paljon näkemistä, joten menin sinne jo päivää ennen ja katselemaan nähtävyyksiä. Matkan viimeinen etappi oli Bilbao ja siellä viivyin myös ylimääräisen päivän, jotta ehdin tutus-

Hytin oleskelutila.

Atlannin tyrskyjä.

Coenwellin tinakaivos.

26

LOISTO

Belle-Islen jylhää rannikkoa.

tua myös Guggenheimin museoon. Irlanti, Englanti, Ranska ja Espanja useine pysähdyksineen antoivat paljon nähtävää ja kuvattavaa. Vanha sanonta, matkailu avartaa pitää paikkansa.

Yksi asia jäi erityisesti mieleen. Yhtenä päivänä kapteeni ilmoitti, että halukkaat voivat mennä p ­ elastusveneellä katsomaan laivaa mereltä käsin. Se olikin paras tapa saada koko alus kuvaan läheltä merenpintaa, jolloin se näyttäytyi p ­ arhaimmillaan.

Se oli hauska pikku retki ja osoitus miehistön aidosta halusta antaa matkustajille elämyksiä. Yhtenä iltapäivänä kuulutettiin, delfiinejä näkyvillä! Kaikki menivät tietysti niitä ihailemaan. Delfiinikuvia olen käyttänyt myös kuvateoksiini. Valokuvaharrastajana minulle jäi paljon digitaalisia muistoja.

Ei tarvitse aina luottaa edes omaan muistiin. Tämä oli niitä kerran elämässä matkoja, joista jäi hyvä ja syvälle ulottuva muistijälki.

Dublinin kuuluisin pubi Temple bar.

LOISTO

27

Kuva: Marjut Korhonen

28

LOISTO

LOISTO 29

­Mistä ­ideat syntynät ­kuviin?

Teksti ja kuvat: Marjut Korhonen Mistä kaikki ideat syntyvät?

Sitä kysellään minultakin aina välillä. Haluaisin kovasti antaa hyvän vastauksen tähän vilpittömästi esitettyyn kysymykseen, mutta se on vaikeaa.

Ideat tuntuvat tupsahtavan tyhjästä, niitä vain tulee.

Tuntuu mahdottomalta ajatukselta istua alas tarkoituksena keksiä ideoita.

Kun mietin tätä tarkemmin tuli mieleen kaksi eri tapaa synnyttää ideoita: Jotkut pitävät kirjaa ajatuksista, joista voi kehittää kuvateoksen. Sieltä voi käydä sitten kurkkaamassa, josko jokin niistä ideoista ottaisi tulta alleen ja innostaisi. Näitä kirjattavia ideoita voi odotella tulevaksi, vaikka silmät kiinni, puoliunessa. Kun mielikuvitus saa vapaat kädet ja mikään ei häiritse. Se toimii joskus.

Toinen tapa on enemmän

30

LOISTO

sattumanvarainen. Käytän tätä tapaa itse useimmiten.

Selaan kuvakirjastoani. Se on järjestetty ihan tavallisiin keltaisiin tiedostokansioihin joko paikan nimen mukaan tai esimerkiksi mallin nimen mukaan. Sitten on vielä erikseen kansioita, joissa on pilviä, rakennuksia, eläimiä sekä valmiiksi taustastaan irrotettuaja elementtejä. Selaan kansioita, kunnes jokin kuva alkaa kiinnostaa niin paljon, että haluan käyttää sitä. Siitä se useimmiten lähtee. Sen jälkeen voin alkaa mielessäni hahmottelemaan mitä muuta kuvaan tarvitaan, jotta siitä saa mielenkiintoisen. Usein siihen tarvitaan vielä toinenkin mielenkiinnon kohde.

Tausta, millainen sen tulisi olla, jotta se toisi esiin pikkuhiljaa muotoutuvaa ideaani.

Yleensä jotain elävää tarvitaan

kuvaan myös. Se voi olla eläin tai ihminen. Käytän usein lintuja, jos muut isommat elävät eivät istu kuvaan.

Kun olen löytänyt kiinnostavat kuvat alkaa varsinainen työ. Miten valittuja elementtejä muokkaamalla saa kuvasta yhtenäisen, ilmaisultaan rikkaan ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tämän jälkeen tulee vielä jälkityö, joka koostuu valaisusta, sävytyksestä, varjoista ja yksityiskohdista.

Se on usein pitkä prosessi.

Annankin usein kuvan levätä yön yli ja katson sitä uudelleen aamulla. Voi olla, että päädynkin toisenlaiseen sävytykseen tai vaihdan jonkun elementin.

Ajatus lopputuloksesta kypsyy pikkuhiljaa.

Paljon ajatuksia ja mielikuvia jää mieleemme myös lukemistamme kirjoista, elokuvista tai nähdyistä paikoista. Eletty elämä jättää jälkiä mieleen.

Niitä matkan varrella kertyneitä muistoja ja kokemuksia voi saada käyttöönsä mielen sopukoista. Tarvitaan kipinä, jokin, joka herättää mielikuvan. Siitä se lähtee.

Kipinän voi synnyttää myös henkilö. Hänen persoonansa tai vaikka mieleen jäänyt kuva, kuinka tämä ihminen juoksi pitkin polkua hiukset hulmuten. Siinä mielikuvassa on jo alku idealle. Mihin hän juoksi, miksi, mitä sitten tapahtui? Myös kuvattava malli voi toimia inspiraationa. Mallin asento, vaatetus tai ilme tuovat mieleen tilanteen, johon se voisi sopia.

Erilaiset kävelykierrokset, vaikka Loviisan vanhalle hautausmaalle, harjun maisemiin tai uimarannalle, toimivat ideoinnissa hyvin. Kulkies-

LOISTO

31

saan kiinnittää huomiota taas erilaisiin asioihin. Vanhat kallellaan olevat ristit tai jo sammaloituneet muurit ja reunakivet luovat pohjaa idealle.

Uimarannan pukukoppirivistö on nostalginen, vanhan Loviisan kapeat mukulakivikujat ja rakennukset luovat mielikuvia.

Ne ovat kaikki raaka-ainetta kuville. Kuvillamme haluamme tuottaa hyvää mieltä ja muistoja muillekin. Kuvamme voivat myös tuoda katsojan mieleen asioita hänen omasta elämästään. Jokin esine tai paikka kuvassa tuo mieleen vanhan, jo melkein unohtuneen ­muiston.

Ehkä mieleen tulee ajatuksia joskus katsotusta tutoriaalista.

Myös jo aikaa sitten käydyltä kurssilta voi yhtäkkiä juolahtaa mieleen idean poikanen.

Kauniit pilvimuodostelmat ovat aina kuvaamisen arvoisia. Itse olen kerryttänyt niitä vuosien varrelta, niin, että aina löytyy tunnelmaan sopiva taivas pilvineen. Myös kuu erilaisissa muodoissaan esiintyy kuvissani usein. Siitä saa hauskoja tarinallisia kuvia, joita kuu-ukko on inspiroinut.

Lentävät linnut ovat toinen kohde, joita olen keräillyt.

Niistä saan mukavan kohteen tasapainoittamaan kuvaa tai täyttämään liian tyhjää ­taivasta.

Maalla-sanasta tuli taas ensimmäiseksi mieleeni kirjaimellisesti maaseutu. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista kuvattavaa. Vanhat ladot ja pienet punaiset mummonmökit, kukkakedot, tienvarret, hiekkatiet ja metsäpolut, muutamia mainitakseni. Maalta voi löytyä myös kanoja ja muitakin kotieläimiä. Olen käynyt monesti kotieläintiloilla, ja saanut sieltä kuvia strutseista alpakoihin. Monet kansallispuistot tarjoavat kiehtovia maisemia, soita unohtamatta.

Meri on kiinnostava kuvauskohde. Se vaihtaa olomuo-

32

LOISTO

toaan vuodenaikojen mukaan.

Syksyn myrskyt ja valtamerten tyrskyt ovat kiehtovia, niitä voisi katsella, vaikka kuinka kauan. Myös talviset jäämuodostelmat ovat kuvauksellisia monine yksityiskohtineen.

Muitakaan vetisiä kohteita ei sovi unohtaa. Jokien kosket antavat tilaisuuden käyttää pitkää valotusaikaa ja luoda kiehtovaa pehmeää vettä kuviin. Kirkasvetinen järvi taas antaa muita mahdollisuuksia.

Jos ei muuta keksi, niin vaikka heittämällä pikkukiviä veteen voi kuvata hauskoja mols-

kahduskuvia. Vedenalaista kuvausta en ole itse kokeillut, mutta se antaisi aivan uuden idearikkaan miljöön ja ulottuvuuden kuviin. Sääilmiöt tuovat vielä oman lisänsä kuviin niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Sade, ukkonen ja lumisade ovat mainioita tunnelman luojia kuvissa. Hyvä kuva tarvitsee tunnetta. Se on yksi hyvän kuvan kriteeri.

Toivottavasti tästäkin ­k irjoituksesta tuli lukijalle ideoita, joita voi itse toteuttaa. A ­ lkuun pääseminen on ­tässäkin vaikeinta.

LOISTO 33

ANTIBES

TENERIFFA

Loisto-lehti matkoilla

Loisto-lehti on ilmestynyt jo 33 vuosikertaa. Sitä on luettu useamassa maailman kolkassa! Tunnistatko kaikki lokaatiot?

Kuvat: Seija Niinimäki ja Jonna Räisänen

PARIISI LOS ANGELES

34

LOISTO

MALAGA

MAJOVE DESERT, CALIFORNIA

SAN DIEGO GREENWICH

SORENTO

LONTOO VIGELAND, OSLO

JOSHUA TREE CALIFORNIA

BADEN

CAPRI

LOISTO 35

Lootus Teksti ja kuvat: Inkeri Kapari

Egyptin lootus, Nymphaea caeruba.

Sininen lumme kasvitieteellisesti.

Se on uudestisyntymisen ja auringon symboli.

Kun Tutankhamonin (joka eli noin 1330 eaa.) hauta vuonna 1922 löydettiin ja hänen arkkunsa avattiin, nähtiin ruumiin päällä muun muassa sinisen lootuksen terälehtiä. Ylösnousemista varten.

36

LOISTO

Sininen lumme.

LOISTO

37

Myanmarissa Sulamanin temppelissä (vuodelta 1183) on freskoja, joissa on lootus.

Kuva kirjasta Tutankhamon, joka ilmestyi suomeksi vuonna 1976 Uuden Kirjakerhon kautta.

Myanmarissa Inle-järvellä tehdään lootuksen lehtien varsista lankaa.

Kudotaan kankaaksi, myös pyhäksi kankaaksi.

38

LOISTO

Intian lootus, Nelumbo nucifera.

Kukka on vaaleanpunainen. Intian kansalliskukka. Buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa lootus on pyhä kukka.

Se kasvaa soisilla ja mutaisilla ­a lueilla. Iltaisin kukka menee kiinni ja se taipuu vedenpinnan alle.

Intian lootus on kauneuden, ­puhtauden ja uudistumisen symboli.

LOISTO 39

Kuva Antti Seppälä ” Piruetti” 5 kuvan kuvasarja sai tämän vuoden SKsL:n vuosinäyttelyssä kunniakirjan.

40

LOISTO

LOISTO

41

Perhosjahdissa Viime vuonna Loviisan seudulla oli hyvä perhoskesä.

Teksti Heikki Arola Kuvat: Harri Rantanen (­etelänhopeatäplä, ­herukkaperhonen, kangassini, keisarinviitta, ­ketohopeatäplä, loistokultasiipi, ­neitoperhonen, nokkosperhonen, ratamoverkkoperhonen, ­sitruunaperhonen ja tesmaperhonen) Heikki Arola (naurisperhonen ja ristihämähäkki sekä haapaperhonen)

Haapaperhonen.

42

LOISTO

P

erhosten kuvaa­ misessa et tarvitse kallista kuvauskalustoa.

Kuvaustekniikasta on hyvä ymmärtää, että takaviistosta tulevalla valolla on helppo valaista perhosen siivet. Valotuksen mittaustavaksi on hyvä valita keskiarvomittaus. Kun haluat ottaa kuvan, jossa valo tulee perhosen siipien läpi, käytä kuvaamiseen tele- tai makro-objektiivia. Vahdi kuvauskulmaa, että valo tulee oikeassa kulmassa perhosen takaa. Käytä vastavalosuojaa, älä päästä suoraa valoa objektiiviin.

Pienet yksityiskohdat voivat jpg-kuvissa suttaantua yksivärisiksi, sävyttömiksi läiskiksi. Raakatiedostoja voi sen sijaan käsitellä niin, että kuvaa muokattaessa kauniit sävyt saadaan esiin. Lisäksi HDR-tekniikalla voi korostaa tärkeää keskisävyalaa. Nykyinen kerroskuvaustekniikka mahdollistaa syväterävyysalueeltaan sellaisten kuvien ottamisen, joista dia-aikana ei voinut edes uneksia. Tallenna kuva aina parhaalla tarkkuudella sekä jpg- että raw-muodossa.

Kuvausajankohdasta on huomattava, että perhoset tarvitsevat lämpimän ilman, jotta siivet toimisivat kunnolla, niin niitä ei kannata kuvata silloin. Kuvaamiseen valitaan viileä ajankohta kuten varhainen aamu tai myöhäinen iltapäivä.

LOISTO 43

HAAPAPERHONEN

(S. 42-43)

Iso ja tummanruskea perhonen, joka häirittynä vain uhmakkaasti räpäyttää siipiään. Varmin tapa löytää haapaperhonen on pyöräillä hiljalleen metsäistä soratietä alueella, jossa niitä on nähty. Koiraat tulevat tien pintaan imemään kosteutta.

Naaraat ilmestyvät haavikoille pari viikkoa myöhemmin. Haapaperhoset hävisivät Suomesta melkein kokonaan 1970-luvulla, mutta alkoivat lisääntyä idästä 1980-luvulla.

ETELÄNHOPEATÄPLÄ

Tällä perhosella on vahvat esiintymisalueet Virossa ja Baltiassa. Se ei kuitenkaan ylitä helposti Suomenlahtea. Viime kesä oli selvästi poikkeuksellinen. Ensimmäinen tällainen kuuma kesä oli 1999. Etelänhopeatäplän takasiipien alapuolen kellanpunainen väritys on erityisen kaunis ja erottuu muista hopeatäplistä. Tunnistettaessa on siis katsottava myös siipien alapintoja.

HERUKKAPERHONEN

Siipien repaleisuus on lajiominaisuus eikä se kerro eletystä elämästä. Talvehtinut herukkaperhonen on haalistunut. Se lepää mielellään pää alaspäin puun rungolla ja hyökkää sieltä puolustamaan reviiriään. Joistakin perhosoppaista herukkaperhonen löytyy liuskaperhosen nimellä. Se viihtyy metsänreunoilla, hakkuuaukioilla, puistoissa ja puutarhoissa.

44

LOISTO

Kangassini Herukkaperhonen

Ratamoverkkoperhonen

KANGASSINI

Yksi kolmesta yleisestä sinisiivestä, jonka takasiipiä koristavat hienot helmiäistäplät. Pohjoisessa kangassini on ryhmänsä valtalajeja.

Hyvinä kesinä niitä lepattelee tuhansittain kuivien mäntykankaiden, kanervikkojen ja kallioiden rikkomassa maastossa. Maitohorsman kukinto tai kostea painanne vetävät varsinkin heleänsinisiä koiraita puoleensa.

Keisarinviitta

KEISARINVIITTA

Kardinaalinviitan ohella Euroopan suurin hopeatäplä. Koiraan erottaa selvistä koirasjuovista. Ne partioivat laajoilla alueilla, mutta kerääntyvät naaraiden kanssa metsäaukioille usein imemään ohdakkeita. Kuvaaminen onnistuu parhaiten aamulla, kun perhoset lepäävät siivet avoinna kukilla tai lehdillä. Kuvan keisarinviitta on naaras.

KETOHOPEATÄPLÄ

Maastossa vaikea erottaa orvokkihopeatäplästä. Molemmat ovat yhtä suuria ja lentävät keskikesällä niityillä, kedoilla ja tienpientareilla. Takasiiven alapinnan kuviointi on kuitenkin erilainen ja myös yläpinnalta ketohopeatäplältä puuttuu yksi pieni tumma täpläpari. ­Ketohopeatäplä suosii lämpimiä ­elinympäristöjä.

RATAMOVERKKOPERHONEN

Euroopan tavallisin verkkoperhonen. Koko ja siipien tummuus vaihtelevat paljon.

Ratamoverkkoperhonen on erityisen etevä sopeutumaan paikalliseen säähän ja ympäristöön. Se ei kuitenkaan viihdy Kreikassa tai Välimeren saarilla. Esiintymisalueita ovat metsien, peltojen ja teiden reunamat, rehevät niityt sekä metsäaukeamat.

LOISTO 45

Tesmaperhonen

LOISTOKULTASIIPI

Aurinko saa nokkosperhosen aikaisin keväällä liikkeelle. Se on ihmisen kulttuuriseuralainen, puistoissa, leikkikentillä, missä ihminen vain liikkuu.

Nokkosperhosen kanta vaihtelee voimakkaasti. Kun luulee, että se on kadonnut, niitä on taas joka paikassa. Erityisen runsaslukuisena sitä näki kesällä 2011.

SITRUUNAPERHONEN

Laajalla elinympäristöllään yksi tunnetuimmista päiväperhosista. Aikuiselle perhoselle voi kertyä elinikää melkein vuosi. Suuren osan siitä se kuitenkin horrostaa puolukan tai muratin varvulla, suojaavan lumikerroksen alla. Talven jälkeen sitruunaperhonen on

TESMAPERHONEN

Suomen päiväperhosseurannan mukaan keskikesän tavallisimpia perhosia. Tesmaperhonen lepattelee korkeassa heinikossa aamulla jopa ennen seitsemää ja ei välitä pienestä pilveilystä. Se väistää kesäpäivän kuuminta hetkeä istahtamalla varjoon. Sateen sattuessa se suojautuu lehden alle. Heinikon suojaan se kätkeytyy vasta illanhämärässä. Tesmaperhonen käy levolle viimeisenä ja on ensimmäisenä ylhäällä.

NAURISPERHONEN JA ­R ISTIHÄMÄHÄKKI

Yksi Euroopan menestyneimpiä päiväperhosia.

Voimakkaan vaellusvietin vuoksi naurisperhosen voi kohdata missä vain. Valkoiset perhoset näkyvät kauas, mutta saalistajat jättävät ne yleensä rauhaan, koska ristikukkaisia kasveja syövistä toukista myrkyt siirtyvät lopulta aikuiseen perhoseen. Ristihämähäkki, joka on saalistanut naurisperhosen, on ehkä immuuni perhosen sisältämälle myrkylle.

46

LOISTO

oen

NOKKOSPERHONEN

heti valmiina lentoon, kun kevätaurinko herättää sen.

Kirkkaankeltaiset koiraat lähtevät lentämään muutamia päiviä ennen kuin vihertävät naaraat.

er h

Millään muulla perhosella ei ole yhtä sinisiä silmiä viininpunaisilla siivillä.

Alapuolen mullanmusta on suoja­ väri perhosen levätessä siivet pystyssä. Vielä 1960-luvulla neitoperhonen oli harvinainen vaeltaja mutta jo 1970-luvun alkupuolella se oli sopeutunut Pohjolan ilmastoon, koska aikuiset perhoset kykenivät jo talvehtimaan täällä.

ru ap

NEITOPERHONEN

S it

un

Yksi Euroopan säihkyvimpiä perhosia. Suomessa loistokultasiipi on yleinen näky loppukesällä kultapiiskun kukilla.

Koiras ja naaras ovat erinäköisiä. Koiraat keimailevat hienoilla väreillä ja naaraat yrittävät olla huomaamattomia.

Niiden suosio on muutenkin taattu. Suomessa levinneisyys ulottuu Etelä-Lapin tasalle.

Kuva: Sanna-Maria Pihl, Lapinpöllö

LOISTO

47

Sateenkaaren päässä on kulta-aarre Retki Lemmenjoen kullan löytöpaikalle kesällä 2021 Teksti ja kuvat Antti Seppälä

Lemmenjoen kullan ­l­öytäjät HISTORIAA:

Lemmenjoen kullan kaivoivat maailman tietoisuuteen veljekset Uula, Veikko ja Niilo Ranttila. Sitä ennen se oli löydetty ja unohdettu monta kertaa.

Kultatarinat olivat veljeksille tuttuja lapsuudesta, sillä isoisä ja isä olivat kaivaneet kultaa Skietsimijoella 1910-luvulta lähtien. Isoisä Olli Ranttila oli saanut kosketuksen kullankaivuun työskennellessään Toivoniemen tilalla Kaamasessa.

Työnjohtaja Xenofon Nordling oli ollut aiemmin Ivalojoella Kultalan esimiehenä sekä kullankaivajana Palsinojalla.

Veljesten sisar Anna-Mari avioitui Lemmenjoella Aslak Jomppasen kanssa. Nuorin veljes Niilo oli sotavuosina Lemmenjoella sahaamassa pariskunnalle rakennuspuita, kun hän kuuli Lemmenjoen asukkailta alueella ennen sotia kulkeneista kultajätkistä, jotka palasivat Maarestatuntureiden suunnalta pulloissaan kultaa.

Sodan päätyttyä veljekset lähtivät etsimään Lemmenjoen kultaa. Isä-Matti antoi pojille käytännön neuvoja. Njurgalahdessa he kyselivät joen yläjuoksun puroista ja maista alueen tuntevalta poromieheltä, Kaapin-Jouni Aikiolta. Kaapin-Jouni muisteli mielellään,

48

LOISTO

kuinka hän oli saanut Ville Kangasniemen kanssa Vaijoen suusta 20 grammaa kultaa.

Veljekset tutkivat ensin Kaapin-Jounin muistelemia paikkoja, tuloksetta. Vihdoin Suohpasavdsin eli Morgamojan varresta Niilo Niilo Ranttila (kuvassa vasemmalla) valtauksellaan Miessijoella vuonna 1952 löysi ensimseurassaan Juhani Jomppainen ja Akseli Veskoniemi. mäisen kolmen gramman hipun jo kaikkialle.

18.9.1945. Niilo puraisi hamKultaa tuli parina ensimpaanjäljet hipun pintaan varmäisenä kesänä hyvin; parmistaakseen sen todella olevan haimmillaan 275 grammaa kultaa. päivässä ja 1,2 kilogrammaa Vierestä löytyi 5-grammainen viikossa. Uula ja Veikko lopettihippu. Kelit kylmenivät, eikä vat kullankaivuun kesän 1948 töitä ehditty tehdä kuin muujälkeen. Niilo jatkoi vuoteen tama päivä. Kultaa saatiin 30 1953 uudella valtauksella grammaa, enemmän kuin Kaa- Miessijoella, josta kultaa tuli 8 pin-Jouni ja Ville Kangasniemi kilogrammaa. olivat saaneet parin kesän kaiNiilo nimitettiin vuonna 1956 vuun tuloksena Vaijoen suusta. perustetun Lemmenjoen kanLemmenjoen kulta oli löytynyt. sallispuiston vartijaksi, mutta Seuraavana kesänä veljekset vielä vanhoilla päivillään Niilo palasivat Lemmenjoelle tutkipalasi kullankaivajaksi. Niilo maan muitakin puroja, mutta muisteli 50 vuotta myöhemkiire ja innostus veivät liian min ensimmäisen kultahipun pikaisesti eteenpäin. Heidän löytymistä. löytönsä houkutteli Lemmen”Se nousi vaskoolissa hiekasjoelle lisää kullankaivajia. ta esiin keltaisena niin kuin Kesällä 1947 tieto uudesta löykuu nousee!” döstä Lemmenjoella oli levinnyt (Lähde: Kultahaminan ­opastaulu)

Lemmenjoen retkelle kesällä 2021 Kokka kohti Kultahaminaa

Matkaan lähdettiin Njurgalahdesta kesäisenä loppuheinäkuun päivänä.

Imas-nimisellä perinteisellä jokiveneellä reilun parinkymmenen kilometrin matkaan arvioitiin kuluvan aikaa vähän reilu tunti.

Muutamaa kivirakkaa lukuun ottamatta maisemat olivat vehreän kasvillisuuden peitossa vastakohtana ympäröivien alueiden lähes puuttomille maisemille.

LOISTO 49

Jokilaaksossa vallitsee lämmin mikroilmasto, tarkoittaahan Lemmenjoen saamenkielinen nimi, Leammi, lämmintä jokea.

Luonto oli muovannut rapautuneesta kalliosta selvästi karhun pään.

Kultahaminan opastaulun mukaan kullan löytöpaikalle, Morgamojalle, on matkaa 4,6 kilometriä.

Matkan varrella oli pieni lähde, mistä janoinen matkalainen saattoi juoda virkistävän raikasta vettä.

50

LOISTO

Morgamojan laaksoon pääsi harjateräksestä tehtyjä rappusia pitkin. Kullan löytöpaikalta luonto oli peittänyt 76 vuoden aikana kaikki kullankaivuun jäljet.

Kiveen oli kiinnitetty vain vaatimaton pronssilaatta muistuttamassa paikkaa, mistä alkoi Lemmenjoen kultaryntäys vuonna 1945.

LOISTO

51

Hannun maailma Tesjokelainen Hannu ­Raitanen on harrastanut ­sukellusta yli 30 vuotta.

Teksti: Ari Haimi Kuvat: Hannu Raitasen kotialbumi

52

LOISTO

LOISTO 53

Loviisan Kameraseura ei ole kovin iso kameraseura edes Suomen mittakaavassa, m ­ utta seuran jäsenistö harrastaa ­kuvausta erittäin laajalla alueella niin sisällöllisesti kuin maantieteellisesti.

Tesjokelainen Hannu ­Raitanen on harrastanut ­sukellusta yli 30 vuotta.

Ensim­mäiset sukelluskurssit hän kävi Helsingissä. Valokuvaus vedenalla on haastavaa.

Hannu on halunnut jakaa tätä hienoa painottomuuteen viittaavaa kokemusta ­muiden kanssa valokuvausta ­hyödyntäen.

Kun Hannulta kyselee ­parhaita sukellusvesiä, hän vastaa pienen mietinnän jälkeen, että parhaat kokemukset ovat V ­ anuatulta ja Malediiveilta. Upeat kirkkaat vedet.

Hienoja näkymiä. Jotta valokuvat vedenalta olisivat viimeisen päälle loistokkaita, vaatisi se vielä kallista panostusta huippulaitteisiin. Hannulle kyseessä on kuitenkin harrastus ja elämysmatkailu, ei ammatti.

54

LOISTO

Sukeltamista tehdään ­ aikallisen oppaan ja ryhmän p jäsenenä niin että turvallisuus on aina etusijalla. Näin myös Suomessa sukellettaessa.

Pitkillä matkoilla sukelluslaitteistoja saa vuokrattua verrattain edullisesti. Tämä helpottaa matkantekoa huomattavasti.

Loviisanlahdella Hannu on käynyt katselemassa hylkyjä.

Harmi vaan että vedet ovat kesäisin sameita. Talvella jään alla on aina kirkkaampaa, mutta jää suodattaa talvista valoa pois.

Kiihkein harrastus alkaa olla Hannulla ohi, sillä ikä tekee pikku hiljaa rajoitteita, hymähtää Hannu. Mutta kyllä pinnan alle tekee yhä mieli hän ­naurahtaa lopuksi.

LOISTO 55

PAIKALLISET ILMOITTAJAT

56

LOISTO

LOISTO

57

58

LOISTO

LOISTO 59

TERVETULOA KOEAJAMAAN

60

LOISTO

LOISTO

61

62

LOISTO

LOISTO 63

64

LOISTO

LOISTO 65

66

LOISTO

LOISTO 67