Rakkaudesta koruihin
Lilja K.
Lilja Kettunen
2024‐2026 SASKY jalometallialan perustutkinto, artesaani
2025 Työharjoittelu Ville Maahisen pajalla marras‐ ja joulukuussa
Sarjakuvafinlandia 2025‐finalisti. Kuninkaan kaupungissa (2024), Limingan sarjakuvalinja, toim. Tessa Astre, Mikko Jylhä. ISBN 978‐952‐65170‐1‐8.
Olen tehnyt koruja sekä kinnasneuloja poronsarvesta sekä hopeasta ja olen myynyt niitä festivaaleilla, taidetapahtumissa ja näyttelyiden yhteydessä, mm. Limingan taidekoulun kevätnäyttelyt 2023‐2024 ja Tampere kuplii 2023‐2024 Olen myös toteut a, hopeasormus rivi‐istutuksilla hnyt freelance‐työtä kielihuollon kokemuksist käännösten englannin k organisaatio
Designfilosofiaa
Haluan tehdä kauniita koruja, jotka säilyvät, mutta joihin ihmisillä on myös varaa. Kaikki ansaitsevat kauneutta elämässään. Oman luovuuteni vuoksi haluan tehdä myös monimutkaisia ja runsaasti kiviä sisältäviä koruja, mutten halua keskittyä yksinomaan luksukseen. Luksuksen merkitys muodostuu lähes ainoastaan tuotteen harvinaisuudesta, mikä ei ole mielestäni tarpeeksi hyvä syy käyttää maapallon resursseja. Korujen tulee ilmentää tekijän käsitettä kauneudesta ja merkitä korua käyttävälle ihmiselle jotain tärkeää, jottei koru jää käyttämättömäksi.
Pentti Sarpanevan ura korusuunnittelijana alkoi lähestyttävyyden ajatuksesta. Hän halusi tehdä koruja, joihin ihmisillä oli varaa. Arvostan hänen suunnittelemissa koruissa ilmenevää muotokieltä, joka ilmentää luonnollisia muotoja ja käsitöitä, kuten hänen Pitsi‐mallistonsa (alla).
Jalometallialan historiaa Suomessa
Suomen alueella on verrattain lyhyt historia kultaseppien ammattiyhteisöistä ja ‐killoista. Ensimmäiset todisteet ammattiyhteisöistä ovat 1300‐luvulta. Muutamia merkittäviä kaupunkeja kultasepänalalle olivat Turku, Viipuri ja Tornio.
Kirkot ja seurakunnat tukivat kulta‐ ja hopeaseppien ammattia suuresti keskiajalla. Turku oli kristillisen kirkon keskiö Suomen alueella ja kirjallisten todisteiden perusteella Turussa kultasepän ammatti on tunnettu 1300‐luvulta lähtien.
Viipuri oli pitkään tunnettu kulta‐ ja hopeasepistään. Kirjallisia todisteita kultaseppien toiminnasta löytyy ensimmäisen kerran vuodelta 1467 ja säännöllisiä mainintoja löytyy 1500‐luvun lopulta eteenpäin Viipurissa on kuitenkin esineitä, jotka on tuotettu ennen ensimmäisiä kirjallisia merkintöjä, kuten 1100‐ tai 1200‐luvulla tehty solki.
Torniossa ja Kemissä oli runsaasti kultaseppätoimintaa 1700 ja 1800‐luvuilla. Kaupankäynti yleisesti ulottui Suomen ja Ruotsin alueiden lisäksi muualle Eurooppaan, kuten Sisiliaan, joten kultaseppien tuotteet ovat voineet päätyä Välimerelle asti.
Tudorien aikana miesten asenne korujen käyttöön muuttui pikkuhiljaa. Käsitys siitä, että runsas korujen käyttö oli vain naisille sopivaa käytöstä muuttui hieman neutraalimmaksi asenteeksi korujen sukupuolettomuudesta. Korut monesti kulkivat naisten käsistä miesten käyttöön ja päinvastoin.
Erityispiirteitä
Sydänriipukset Yksityiskohtainen kuviointi
Memento mori Kuolleiden muistokorut
Emalointi
Tudorin ruusu
Helmien runsaus
Runosormukset
Nimikirjaimet
Jotkin korut ovat säilyneet sukujen omaisuutena, mutta monet on sulatettu ja tehty uudeksi koruksi Tietoa korujen olemassaolosta on saatu mm ihmisten testamenteista, esineluetteloista ja muotokuvista.
Tudorien aikakautena käytettiin perinteisiksi koruiksi käsittämämme esineiden lisäksi koristeellisia nappeja, solkia, hakasia sekä muita vaatteisiin ommeltavia esineitä, jotka tehtiin samoista materiaaleista, kuin korut. Nappeihin liitettiin esimerkiksi jalokiviä tai puolijalokiviä ja samoja nappeja käytettiin monen eri asun kanssa uuteen kankaaseen kiinnittämällä.
Espanjalaiset vaikutukset mm. Neitsyt Marian kuvaus Kivenhionnan tarkkuus
Lähteet: Natasha Awais‐Dean, "Bejewelled: Men and Jewellery in Tudor and Jacobean England " 2017
