Claude Monet’n puutarha Giverny

Taiteilijoiden kodit ovat persoonallisia ja mielenkiintoisia paikkoja. Useat taiteilijoiden kodit toimivat museoina. Niissä vieraillessa on helppo kuvitella kodeissa vietettyä elämää.

Yksi mielenkiintoinen koti ja puutarha kuului impressionisti taiteilija Claude Monet’lle. Se oli hänen viimeinen kotinsa Epse joen varrella Givernyn kylässä 75 kilometrin päässä Pariisista.

Clude Monet, kuten muut taiteilijaryhmään kuuluneet, olivat liian köyhiä asuakseen Pariisissa. He muuttivat Pariisin ulkopuolisiin kyliin, joissa maalasivat luonnon ja valon ilmiöitä. Myös Claude Monet eli kiertolaiselämää kunnes lopulta 43 vuotiaana löysi perheelleen kodiksi vanhan siideritehtaan Givernyn kylästä vuonna 1883. Talo oli vaaleanpunainen ja ikkunanpuitteet olivat harmaat. Värit ja kukkivat omenapuut saivat Monet’n päättämään, että tästä tulee hänen perheensä koti.

Aluksi Givernyn puutarha oli pelkkä omenatarha. Se muotoutui nykyiseen muotoonsa Claude Monet´n asuessa siellä perheensä kanssa 43 vuoden ajan. Monet’n kuoleman jälkeen puutarha rappeutui. Kuuluisat lummelammikort kasvoivat umpeen, japanilainen silta romahti ja tarkkaan harkitut kukkaistukset villintyivät. Puutarhan entisöinti alkoi vasta 1980-luvulla ja kesti kymmen vuotta.

Claude Monet kykeni rakentamaan puutarhansa Amerikkaan myytyjen teostensa tuloilla. Myöhemmin tehdyn restauroinnin suoritti myös amerikkalaisrten rahoittama säätiö.

Tänään puutarha on suosittu turistikohde. Se on avoinna vieraille seitsemän kuukautta, jonka jälkeen alkavat mittavat työt kasvien suojelemiseksi talvelta ja uusien taimien kasvatus kevättä varten. Puutarhassa vierailee 500 000 ihmistä vuosittain.

Vaaleanpunainen talo oli entinen siideritehdas, jota ympäröi hehtaarin kokoinen omenapuutarha. Väri rakennukseen tuli entiseltä, Guadalupessa syntyneeltä omistajalta. Monet lisäsi taloon vihreät ovien-ja ikkunoiden karmit. Kuuluisa Japanilainen silta on myös vihreä. Tästä väristä tuli kyläläisille le vert Monet, Monet´n vihreä.

Hedelmäpuut poistettiin ja talon ympärille rakennettiin kukkapenkkejä. Värit olivat kasveissa tärkeitä, kuten kasvien kasvaminen ja levittäytyminen villisti penkeissä. Tästä taiteilijaa myös kritisoitiin.

Kukkien ja kasvien väreissä näkyivät taiteilijan maalauksissaan käyttämät väriyhdistelmät kuten keltaisen ja sinisen ja keltaisen ja violetin yhdistelmiä. Kukkapenkkien etuosaan istutettiin lämpimiä värejä ja taakse kylmemmän värisiä kasveja, aivan kuten maalauksissa, luomaan avaruutta ja tilallisuutta. Puiden varjojen siniset kasveja vahvistivat varjon voimakkuutta.

Monet keräsi erityisesti sinisiä kasveja. Unikot, tuliunikot, kurjenmiekat, pionit, ruusut, krassit ja jopa horsmat kasvoivat etuosan puutarhassa.

Monet omisti suuren määrän japanilaisia puupiirroksia.

Hänellä oli yli 200 teosta omistuksessaan Hokusailta ja muilta aikanaan Eurooppaan tuotetuilta japanilaisilta taiteilijoilta.

Monet piti kukkapuutarhaansa jinin edustajan. Jin edustaa kiinalaisessa ajattelussa feminiinisyyttä, pimeyttä, kosteutta sekä passiivisuutta. Tämän jälkeen hän alkoi haaveilla jangista, joka symboloi maskuliinisuutta,valoa, kuivuutta ja aktiivisuutta.

Vuonna 1893 hän alkoi rakentaa lummepuutarhaansa, josta tuli hänen viimeisten vuosien maalaustensa aihe. Vesipuutarhan rakentamisessä oli monta erilaista vaihetta. Parhaimmillaan sitä ylläpiti ja hoiti kuusikin puutarhuria.

Vesi kaksiosaiseen lampeen tuli läheisestä Eptejoesta. Aluksi paikalliset asukkaat pelkäsivät lampeen istutettuja lumpeita myrkyllisinä. Puutarhan rakentaminen alkoi vuonna 1893 ja parin vuoden kuluttua kuuluisa japanilainen silta saatiin rakennettua.

Puutarha oli Monet maalausten aihe. Hän on sanonut, että puutarha opetti hänet malaamaan. Erityisesti lumpeet ja lummelammikko olivat hänen intohimonsa kohde viimeisinä 30 elinvuotenaan. Hän maalasi 300 maalausta lumpeista, joista 40 oli suuria paneeleita.

Nämä valtavat maalaukset Monet lahjoitti Ranskan valtiolle ja ne ovat esillä Pariisin O´rengerie museossa.

Vesipuutarhan esikuvana pidetään japanilaisia puutarhoja kiemurtelevine mu otoineen, siltoineen ja vesineen. Lumpeita esiintyy eri väreissä, valkoisia, kel taisia, vaaleanpunaisia ja laventelinsinisiä. Ne kukki vat koko kesän ajan. Monet´n aikana yksi puutarhuri hoiti vain lummelammikkoa.

Monet`n maalauksiin lummelammikot ilmestyivät laajoina vesipintoi na, tyhjinä tiloina, sinisenä valohämynä ja vahvoina ja voimakkaina värien massoina. Niissä näkyi taiteilijan vahva sivel timen jälki. Sommittelu oli abstraktia, lumpeet kelluvat veden pinnalla, pajujen oksat heijastuvat veteen. Veden ohimenevä välke ja heijastumat ovat läsnä maaluksissa. Impressionismi halusi jo 1870-luvulla kuvata ohimenevää, kiitäviä hetkiä, sumua ja höyryä. Monetin viimeisten vuosien maalaukset ovat kaiken tämän kiteytymiä.

Lähde: Monet´n puutarha, Vuodenajat Givernyssä/Vivian Russell,WSOY, 2004

Helteisen päivän aamu Pariisissa

Retki Givernyn kylään vierailemaan taiteilija Claude Monet’t kuuluisaan puutarhaan. Edellisen päivän nähdyt,taidemuseo Orange’n näyttelyhuoneita peittävät lummemaalaukset muuttuivat todellisiksi, fyysisiksi kokemuksi.

Aluksi taksimme noukki tähtiä tuikkivasta hotellista amerikkalaisen rouvan tyttäineen. Pariisin ulosmenoteillä opas huomasi, että vauraalta vaikuttaneen rouvan luottokortti ei toiminut. Alkoi armoton soittelu ex-miehelle, joka oli tiettävästi jäädyttänyt luottokortin.

Onneksi häiriötekijät katosivat heti, kun astuimme vihreistä puuporteista sisään ja eteemme avautui paratiisinomainen näkymä Monet’n kotitalon ympäristöön. Kauneuden, herkkyyden maailma, loistavat värikkäät kukkameret, ruusupensaat, hiekkateitä peittäneet unikon terälehdet - muisto ei tule koskaan katoamaan . Kiehtovinta oli lummelammikkot ja niiden vihreä, melkein viidakkomainen kasvusto.

Sisällä vaaleanpunaisessa talossa aika oli pysähtynyt, aivan kuin Monet oli juuri lopettanut työnsä ja jättänyt maalauksensa kuivumaan maalaustelineisini. Ikävä kyllä perikunta oli myynyt aidot teokset ja seiniä peittivät kopiot mestariteoksista. Kaikkialla leijui kuitenkin Monet`n henki ja suuri unelma, joka sai hänet työskentelemään ahkerasti eli värikkäänä edelleen.