Seuraa Suomen Leipuriliittoa Twitterissä @Leipuriliitto ja Facebook-tapahtumasivullamme @leipuriliitto
Irtisanomisperusteet muuttuivat - mutta muuttuuko mikään?
Työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet muuttuivat 1.1.2026, kun työsopimuslain muutokset tulivat voimaan. Jatkossa työntekijän irtisanomiseen tarvitaan asiallinen syy, kun aikaisemmin siihen tarvittiin asiallinen ja painava syy. Eli sana painava poistui lakitekstistä.* Erityisesti ay-liike, mutta myös monet muut tahot, jotka ovat katsoneet saavansa asiasta poliittista hyötyä, ovat arvostelleet uudistusta ja kutsuneet sitä ”potkulaiksi”.
On selvää, että lainsäätäjän tavoitteena on ollut, että irtisanomiskynnys helpottuu, kun työntekijä on rikkonut työsuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan. Tuskin lain muutosta halunneet hallituspuolueet muutoin olisivat olleet valmiita ottamaan vastaan asian saamaa negatiivista julkisuutta, jota ay-liike ja oppositio on tarkoituksellisesti järjestänyt. Mutta se, muuttuuko todellisuudessa mikään, nähdään vasta oikeuskäytännön myötä, viime kädessä korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen ratkaisujen kautta.
Jatkossakin irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioidaan kokonaisharkinnalla, jossa tulee huomioida niin työnantajan kuin työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Lähtökohta edelleen myös on, että työtehtäviään laiminlyövälle työntekijälle annetaan varoitus, jotta työntekijällä on mahdollisuus korjata menettelynsä. Ainoastaan silloin, kun kyseessä niin vakava rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista, varoitusta ei tarvitse antaa. Mutta siitä, milloin kyseessä on riittävän vakava rikkomus, päättää asian ratkaiseva oikeuslaitos.
Työnantaja, joka irtisanoo työtehtäviään laiminlyövän työntekijän, ottaa aina riskin siitä, että irtisanominen riitautetaan, aivan kuten ennen lainuudistustakin. Ay-liike tulee jatkossa todennäköisesti entistä hanakammin haastamaan työnantajien päätöksiä, mikä voi johtaa vuosia kestäviin oikeusprosesseihin. Ay-liikkeellä on tähän taloudelliset resurssit ja se tarjoaa jäsenilleen maksutonta oikeusapua. Irtisanotulla työntekijällä ei ole taloudellista riskiä, vain voitettavaa.
Oikeusjutut ja niiden lopputulos ovat aina enemmän tai vähemmän tuurista kiinni. Valtava vaikutus jutun lopputulokseen on aina myös sillä, ketkä henkilöt oikeuslaitoksessa sattuvat valikoitumaan jutun ratkaisijoiksi. Erityisesti työoikeuteen liittyvissä kysymyksissä oikeusjutun lopputulokseen vaikuttavat päätöstä tekevien tuomareiden henkilökohtainen tausta, eletty elämä ja se, miten he haluavat kokonaisuudessaan nähdä heille esitetyn asian. Jotkut katsovat asioita luonnostaan enemmän työntekijän silmin ja jotkut taas työnantajan. Tuo itsestään selvyys Suomessa ohitetaan ja tuomioistuimen ratkaisut kerrotaan kansalaisille oikeuslaitoksen tekeminä ”kasvottomina” ratkaisuina. Nyt tehdystä lainuudistuksesta huolimatta, ne oikeuslaitoksen edustajat, jotka
haluavat nähdä asian työntekijäpuolen näkemyksen mukaisesti, löytävät perustelut ratkaisunsa taakse ihan samalla tavalla kuin ennen lainuudistustakin. Sillä, että lakitekstistä on poistettu sana painava, ei ole käytännössä merkitystä. Sen takia olen epäileväinen sen suhteen, muuttuuko tulevan oikeuskäytännön myötä juuri mikään. Oikeudenkäyntien ja niissä annettujen ratkaisujen osalta on hyvä myös ymmärtää ”aineellisen totuuden” ja ”prosessuaalisen totuuden” välinen ero. Aineellisella totuudella tarkoitetaan sitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Prosessuaalinen totuus on taas sitä, mitä oikeudenkäynnissä ratkaisun tekevät tuomarit katsovat heille esitetyn näytön pohjalta ”todellisuudessa tapahtuneen”. Aineellinen ja prosessuaalinen totuus eivät aina kohtaa. Tuohon liittyen tulee mieleen erään yrittäjän kertoma tapaus yli 20 vuoden takaa. Yrittäjä oli hovioikeuden istunnossa todennut, että ”hän vain toivoo, että oikeus toteutuisi”. Hovioikeuden puheenjohtaja oli tähän vastannut, että ”hän ei tiedä, toteutuuko täällä oikeus, me noudatamme Suomen lakia” Loppuun vielä esimerkki siitä, miten samaan näyttöön perustuvat tuomiot eri oikeusasteissa joskus vaihtelevat. Tapauksessa KKO:2017:29 oli kyse siitä, oliko yrityksen työntekijöillä oikeus valita itselleen luottamusvaltuutettu tilanteessa, kun ay-liittoon liittyneet työntekijät olivat jo työehtosopimuksen perusteella valinneet itselleen luottamusmiehen. Espoon käräjäoikeus hylkäsi kanteen yhden tuomarin istunnossa syksyllä 2014 ja katsoi, että työntekijöillä ei ollut oikeutta luottamusvaltuutetun valintaan. Helsingin hovioikeus syksyllä 2015 kolmen tuomarin kokoonpanolla ei muuttanut käräjäoikeuden tuomioita. Korkein oikeus antoi toukokuussa 2017 lopullisen tuomion viiden tuomarin kokoonpanossa äänin 3-2**. KKO:n enemmistö katsoi, että työntekijöillä oli oikeus valita keskuudestaan luottamusvaltuutettu. Vähemmistöön jääneet tuomarit olisivat hylänneet kanteen, kuten käräjäoikeus ja hovioikeus. Kun asiaa kokonaisuutena katsoo, niin kaikkiaan kuusi asiaa käsitellyttä tuomaria olisi hylännyt kanteen, mutta kolmen korkeimman oikeuden tuomarin päätöksestä tuli kuitenkin ennakkopäätös, jota jatkossa noudatetaan. Tuo ratkaisu on hyvä esimerkki siitä, kuinka pienestä ja myös tuurista jutun lopputulokset ovat usein kiinni. Tuossa tapauksessa sattui vain olemaan kolme KKO:n tuomaria, jotka näkivät heille esitetyn näytön eri tavoin kuin kuusi muuta samaa asiaa eri oikeusasteissa käsitellyttä tuomaria. Ottamatta sen enempää kantaa tuon ratkaisun sisältöön, voi yleisesti ottaen todeta, että on syytä ymmärtää, että korkeimman oikeuden tuomareilla on vain enemmän valtaa, ei välttämättä enempää viisautta.
Mika Väyrynen
* Elintarvikealalla voimassa olevat työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevat irtisanomissuojasopimukset edellyttävät edelleenkin irtisanomisperusteelta asiallisuutta ja painavuutta.
Yrittäjä Martti Lahdensuo lapualaisesta Hyväskä Oy:stä on saanut Suomen Yrittäjien YRITTÄJÄRISTIN TIMANTTIRISTIN 40 vuoden yrittäjyytensä ansiosta. Timanttiristi luovutettiin Lapuan Yrittäjien yrittäjäjuhlassa 15.11.2025.
Martti ja Kaisa Lahdensuo vastaanottivat palkinnon yhdessä.
kunnalla jo 70 vuotta samalla kasvaen ja kehittäen toimintaansa jatkuvasti. Tällä hetkellä leipomo työllistää kaikkiaan 18 henkilöä, yrittäjä toimitusjohtaja Timo Luoma mukaan lukien. Mukana yrityksessä osakkaana ja hallituksen puheenjohtajana on myös hänen veljensä Sami Luoma. Pesolan Leipomossa leivotaan pääasiassa ruokaleipää ja kahvileipää ja lisäksi jonkin verran konditoriatuotteita. Tuotteet menevät kauppoihin Keski-Pohjanmaan alueelle ja lisäksi niitä myydään leipomon yhteydessä olevasta myymälä-kahvilasta. Pesolan Leipomon tunnetuin tuote on Ruisvarras, jonka tunnettuutta on edistänyt myös Kaustisen Mestaripelimannien tästä leivästä tekemä laulu nimeltä ”Oodi ruisvartaalle”. Laulu löytyy myös YouTubesta.
Lempäälän Vuoden 2025 Yrittäjä on Mira Lindqvist, Gluteeniton Leipomo Ilona. Tunnustuksen myöntää Lempäälän Yrittäjät ry.
Lempäälän Sääksjärvellä toimiva Gluteeniton Leipomo Ilona on jo yli vuosikymmenen ajan vastannut selkeään markkinatarpeeseen: laadukkaisiin, luontaisesti gluteenittomiin, kaurattomiin ja vehnätärkkelyksettömiin tuotteisiin, jotka tehdään käsityönä ja suurella intohimolla.
Mira Lindqvist on perustanut Gluteeniton leipomo ILONAN vuonna 2012. Hämeenlinnan Vuoden Yrittäjä 2025 on Vanajan Keksit Oy. Yritystä luotsaa toimitusjohtaja Jouko Salonen, joka on myös yrityksen osakas. Yritys toimii Hämeenlinnan Kantolassa, jossa valmistettiin vuoteen 2000 asti Kantolan keksejä. Sitten Kantolan brändi myytiin ja keksi- ja korpputuotantoa jatkoi uusi suomalaisomisteinen osakeyhtiö Vanajan Korppu Oy. Vuonna 2007 nimi vaihdettiin Vanajan Keksit Oy:ksi. Tällä hetkellä yritys työllistää 34 henkilöä ja sen liikevaihto vuonna 2024 oli 9,2 miljoonaa euroa. Kaikki tuotteet valmistetaan Hämeenlinnan tehtaalla ja osa tuotannosta viedään Pohjoismaihin.
LÄMPIMÄT ONNITTELUMME KAIKILLE PALKITUILLE!
Valinnan perusteita olivat mm. markkinassa olevan selkeän puutteen tunnistaminen, positiivinen vaikutus monen arkeen, Lempäälän näkyvyyden kasvattaminen valtakunnallisesti sekä rohkea ja jatkuva liiketoiminnan kehittäminen.
Yhteiskuvassa palkinnonjakojuhlassa Kaustisen Yrittäjistä Pasi Mäkelä (vas.), Kaustisen kunnanjohtaja Minna Nikander, Kaustisen Yrittäjistä Jani Korkiakangas, Pesolan Leipomon hallituksen puheenjohtaja Sami Luoma ja Pesolan Leipomon toimitusjohtaja Timo Luoma.
Pesolan Leipomo Oy on valittu Vuoden Yritykseksi Kaustisilla. Valinnan teki Kaustisen Yrittäjät. Samalla kerralla Pesolan Leipomo sai Kaustisen kunnalta Vuoden Yrittäjä-tunnustuksen. Perusteluissa todettiin, että leipomoyritys on toiminut paikka-
Muistathan Ruisleipäpäivän 28. helmikuuta!
Suomessa vietetään Ruisleipäpäivää lauantaina 28. helmikuuta, jolloin suomalaisen ruokakulttuurin helmi saa ansaitsemaansa huomiota. Vuonna 2017 suomalaiset valitsivat ruisleivän kansallisruoakseen, ja sen myötä Ruisleipäpäivää on vietetty joka vuosi Kalevalan-päivänä 28. helmikuuta.
Suomalaiset syövät ruista enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa. Perinteinen suomalainen ruisleipä tehdään juureen täysjyväruisjauhoista, ja sen muoto vaihtelee reikäleivästä limppuihin ja palaleipiin. Ruisleipä on tärkein yksittäinen täysjyvän lähde ruokavaliossamme. Ruisleipäpäivä on oiva tilaisuus nostaa esiin rukiin ja ruisleivän arvoa osana suomalaista identiteettiä, terveyttä ja ruokaperinnettä.
Tätä varten Leipätiedotukselta voi maksutta tilata ruisleipäjulisteita. Materiaalitilaukset voi tehdä Leipätiedotuksen nettisivuilta kohdasta Materiaalit – Tilaa materiaaleja. Julisteita on rajallinen määrä, joten olettehan ajoissa liikkeellä. Lisäksi Leipätiedotuksen nettisivuilta löytyy valmista some-materiaalia vapaasti käytettäväksi https://www.leipatiedotus.fi/ruisleipapaiva.html
Leipurin tuo talven
Herkulliset leivonnaiset ja välipalat sesonkiin
Seuraamme alan kehitystä ja pidämme huolen siitä, että saat meiltä parhaat vinkit talvikauden tuotteisiin.
Valikoimissamme on raaka-aineet ja palvelut kaikenkokoisille leipomoille ja elintarvikealan yrityksille. Sekä kaikenlaisille asiakkaille, sillä meillä on kattavasti myös vegaanisia ja gluteenittomia aineksia.
Ota yhteyttä, kun tarvitset neuvoja, vinkkejä tai ideoita uusia tuotteita varten. Asiantuntijamme ovat valmiina sinua varten!
www.leipurin.com
store.leipurin.com
Kimmo Virtanen Urho Paakkari
Tarja Sjöfelt
LLeipuriliiton hallitus ja valtuuskunta vuonna 2026
TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen
eipuriliiton hallituksen puheenjohtajana jatkaa Anttu Rautio, Kotileipomo Siiskonen Oy, jolle alkoi tämän vuoden alussa kolmivuotiskauden toinen vuosi. Varapuheenjohtajana jatkaa Helmi Tyykiluoto, Putaan Pulla Oy, joka toimi varapuheenjohtajana jo vuoden 2025 ja joka valittiin vuosikokouksessa varapuheenjohtajaksi vuosille 2026-28.
Valtuuskunnan puheenjohtajana jatkaa Kari Meltovaara, Leipomo Rosten Oy. Valtuuskunnan varapuheenjohtajana jatkaa Heikki Lankoski, Ullan Pakari Oy. Kummankin tehtävä jatkui jo elokuussa 2025, heti vuosikokouksen jälkeen.
Leipuriliiton hallitukseen tuli vuodenvaihteessa yksi uusi jäsen: Tiina Räinä, Pulla-Pirtti Oy. Erovuorossa ollut Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy, valittiin uudelleen ja hallituksesta jäi pois toinen erovuorossa ollut eli Hannu Räinä, Pulla-Pirtti Oy.
Hallituksen puheenjohtaja Anttu Rautio (vas.) ja valtuuskunnan puheenjohtaja Kari Meltovaara vuosikokoustunnelmissa.
HALLITUS
Hallituksen puheenjohtajana toimii Anttu Rautio, Kotileipomo Siiskonen Oy, Juva. Hallituksen varapuheenjohtaja on Helmi Tyykiluoto, Putaan Pulla Oy, Haukipudas/Oulu. Muut hallituksen jäsenet ovat Petri Kivineva, Porin Leipä Oy, Pori, Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy, Mustasaari, Mika Gilan, Kakkutalo Gilan Oy, Järvenpää, Joonas Mäkinen, Ruthin leipomo Oy, Jyväskylä, Janne Hakanen, Hakasen Leipomo Oy, Tampere sekä uutena Tiina Räinä, Pulla-Pirtti Oy, Oulu,
VALTUUSKUNTA
Valtuuskunnan puheenjohtajana toimii Kari Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Turku. Varapuheenjohtaja on Heikki Lankoski, Ullan Pakari Oy, Pori.
Valtuuskunnan jäsenet eli alueyhdistysten puheenjohtajat:
Etelä-Suomen Leipomoyrittäjät ry: Otto Lundström, Eromanga Kotileipomo, Helsinki; Pirkanmaan Leipomot ry: Timo Jänne, Linkosuo Oy, Kangasala; Turun Seudun Leipuriyrittäjät ry: Veera Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Turku; Satakunnan Leipomoyhdistys ry: Heikki Lankoski, Ullan Pakari Oy, Pori; Keski-Suomen Leipomoyhdistys ry: Jari Elonen, Elonen Oy Leipomo, Jämsä; Kaakkois-Suomen Leipomoyrittäjät ry: Jani Siintovaara, Kesämäen Leipomo Oy, Lappeenranta; Pohjois-Karjalan Leipomoyrittäjät ry: Pekka Eskelinen, HerkkuPekka Oy, Savonlinna; Kainuun Leipomoliikkeenharjoittajat ry: Marianne Huusko, Kaesan Kotileipomo Oy, Kuhmo; Savon Leipomoyhdistys ry: Isto Huikuri, Ramin Konditoria Kahvila Oy, Mikkeli; Vaasan Piirin Leipomoyhdistys ry: Vesa Ojala, Ojalan Pakari Oy; Keski-Pohjanmaan Leipomoyhdistys ry: Nina Uusikangas, Leipomo Emilie Oy, Kokkola; Pohjois-Pohjanmaan Leipomot ry: Juho Meriläinen, Meriläisen Leipomo Oy, Oulu; Lapin Leipomoyrittäjät ry.
Hallituksen ja valtuuskunnan jäsenten sähköpostiosoitteet löytyvät tämän lehden toiseksi viimeiseltä sivulta. Tarkemmat yhteystiedot Leipuriliiton kotisivulla osoitteessa www.leipuriliitto.fi
Tiina Räinä, Pulla-Pirtti Oy, esittäytyy
1. Kuka olet ja mistä tulet? Perhesuhteet, koulutus, harrastukset ja muut tärkeät faktat. Kerro vielä myös suosikkileipomotuotteesi?
Olen Tiina Räinä (35 v.) Oulusta, Pulla-Pirtti Oy:n kolmatta yrittäjäsukupolvea. Opintoni kuljettivat minut aikoinaan Vaasaan ja Budapestiin, ja vuonna 2016 valmistuin hallintotieteiden maisteriksi. Nykyisin asun Oulussa mieheni Mikon ja kissani Elisabethin kanssa. Vapaa-ajallani nautin hyvästä ruuasta, viinistä ja ystävistä. Leipomoherkuista laskiaispullat ovat erityisen lähellä sydäntäni. Keväästä 2025 olen toiminut myös Leipuriliiton edustajana Leipätiedotuksen puheenjohtajana.
2. Millainen on oma leipuri/leipomoyrittäjätaustasi? Entä minkä nimistä ja millaista leipomoyritystä edustat? Mikä on oma roolisi yrityksessä?
Edustan oululaista Pulla-Pirtti Oy:ta. Työllistämme tällä hetkellä noin 90 henkilöä ja leivomme kaikkia tuotteita leivistä konditoriatuotteisiin.
Perheyrityksen myötä olen ollut leipomon toiminnassa mukana jo pienestä asti; aloittaen iskän mukana ’iltatöissä’ käymisestä, jolloin tehtäviini kuului lähinnä leipälaatikoiden siirtelyä labyrintiksi. Sen jälkeen olen työskennellyt mm. leipomon pakkaamossa, myymälässä sekä toiminut myymäläpäällikkönä. Tällä hetkellä olen yrityksemme markkinointi- ja viestintäjohtaja.
3. Millainen oli kulunut vuosi 2025 yrityksessänne liiketoiminnan kannalta? Millaisin ajatuksin ja odotuksin aloitatte vuoden 2026?
Kulunut vuosi oli vauhdikas ja liiketoiminnan kannalta samaa luokkaa kuin aikaisemmatkin vuodet. Olemme modernisoineet leipomon koneistoa ja panostaneet työhyvinvointiin aloittamalla uusien sosiaalitilojen rakentamisen Oulun leipomolle. Vuoteen 2026 lähdemme odottavaisin mielin, saamme uusia linjoja käyttöön ja tavoittelemme toki kasvua koko yritykselle.
4. Miltä tuntuu tulla Leipuriliiton hallituksen jäseneksi ja mitä jäsenyydeltäsi odotat?
Jäsenyys on totta kai kunnia-asia. Odotan, että pystymme yhdessä pitämään leipomoalan puolia ja viemään yhteisesti tärkeitä asioita eteenpäin.
5. Mihin asioihin Leipuriliiton pitäisi erityisesti mielestäsi pyrkiä vaikuttamaan, mitä asioita viedä eteenpäin ja millä keinoilla?
Yrittämisen täytyy olla kannattavaa. Leipuriliiton tulee aktiivisen edunvalvonnan keinoin pyrkiä hillitsemään kustannustason nousua, jotta toimiala pysyy jatkossakin kannattavana.
6. Mitkä ovat leipomotoimialan suurimmat haasteet tällä hetkellä? Miten niitä mielestäsi voisi ”selättää”?
Leipomotuotteiden tuonti on ollut viime vuosina kasvussa ja sitä meidän olisi yhdessä hyvä taklata. Kotimaisen leivän ja ruoan puolesta on käytävä positiivista keskustelua. Myös Leipätiedotus tukee toiminnallaan leivän terveyshyödyistä viestimistä.
7. Miten yleisesti näet leipomotoimialan nykytilanteen ja tulevaisuuden?
Leipomotoimialan vahvuus on sen vakaus ja perinteikkyys, leipä on aina ollut osa suomalaisten ruokaperinnettä. Trendejä seuraamalla ja kuluttajia kuuntelemalla kotimaisella leivällä ja leipomotuotteilla on tulevaisuudessakin paikkansa kuluttajien pöydässä.
8. Miksi Leipuriliiton jäsenyys on mielestäsi leipomolle tärkeä? Mitä parhaita puolia näet siinä?
Leipuriliitto antaa jäsenilleen tukea, tietoa ja apua muutoksien ja haastavien tilanteiden keskellä. Vertaistuki muiden alan toimijoiden kanssa on erittäin tärkeää, ja alan yhteisen linjan edustaminen vie asioita eteenpäin. Aina ei myöskään tarvitse olla niin totista, ja Leipuriliiton kesäpäivät antavatkin mainion mahdollisuuden verkostoitua ja iloita yhdessä. Myös paikallisyhdistyksien toimintaan kannattaa lähteä aktiivisesti mukaan!
9. Mitä terveisiä haluaisit lähettää leipomoalan yrittäjäkunnalle?
Let’s make bread great again! Leivotaan positiivisella asenteella ja katsotaan tulevaisuuteen pilke silmäkulmassa.
10. Onko sinulla jokin tunnuslause, motto, jonka voisit lopuksi kertoa?
Asioita kannattaa katsoa aina positiivisella otteella!
Schiacciata
on uusin tulokas täytetyissä leivissä
Firenzeläinen leipämestari, tai sikäläisittäin paninomestari, Alessandro Frassica kävi kertomassa suomalaisille, miten tehdään ja täytetään aito italialainen schiacciata-leipä.
TEKSTI Elina Matikainen
KUVA Elina Matikainen ja Ofer Amir/Izza
Panino (monikko panini) on italialainen täytetty leipä, joka halkaistaan ja täytetään. Leipä voi olla vaikkapa ciabatta tai focaccia, molemmat suomalaisillekin tuttuja. Sen sijaan vähän vieraampi lienee schiac-
ciata, toscanalainen leipä, joka muistuttaa focacciaa. Se on rapea ulkopuolelta, pehmeä ja kostea sisältä. Loistava täytettyjen leipien tekemiseen tai jopa sellaisenaan syötäväksi.
- Jotkut sanovat, ettei schiacciatalla ja
Jari Lönnberg (edessä) katsoo silmä tarkkana, kun Alessandro Frassica leikkaa schiacciata-leipää.
focaccialla ole eroa, toteaa Jari Lönnberg, joka on keittiömestari ja toinen ravintoloitsija Helsingin kalliossa toimivassa Izza Kalliossa, jossa täytettyjä schiacciata -leipiä esiteltiin viime vuoden lopulla. Lönnbergin mukaan kyseessä on kuitenkin kaksi eri leipää, sillä schiacciata on focacciaa hieman ohuempi, joskaan järin suurta eroa noilla kahdella ei ole.
Schiacciata tunnetaan myös nimillä "ciaccia" tai "schiaccia" ja on yleinen pikaruoka Toscanassa. Leipä saattaa joillakin alueilla olla ohuempaa ja rapeampaa, ja joillakin alueilla hieman paksumpaa ja kosteampaa. Eli sen olomuodossa on vaihtelua.
- Izza Kallioon täytetyt schiacciata-leivät tuotiin listalle muutama kuukausi sitten, ja niiden menekki on kasvanut koko ajan, kertoo Jari Lönnberg yhdessä yhtiökumppaninsa ravintoloitsija Reima Mäenpään kanssa. Yritys tarjoaa myös palapizzoja, mutta nyt yhä useampi kuulemma valitsee täytetyn leivän pizzapalan sijaan. Schiacciata-leipämenussa on kymmenen erilaista vaihtoehtoa, joten valinnanvaraa riittää.
Idea saapasmaasta
Idea tuli mistäs muualta kuin Italiasta, jossa Mäenpää ja Lönnberg olivat muutama vuosi sitten törmänneet schiacciata-leipiin. Silloin ei kuitenkaan ehditty keskittyä niihin sen enempää; aika meni siihen, että kehitettiin pizzapohjaa, joka tehdään juureen. Sitten Lönnberg matkusti kesällä 2025 uudelleen Italiaan ja tapasi Alessandro Frassican tämän Ino-nimisessä ravintolassa Firenzessä. Kun hän siellä maisteli Alessandron kehittämiä täytettyjä schiacciata-leipiä, hän päätti, että nyt konsepti on tuotava myös Suomeen.
Alessandro Frassica on laajalti kerännyt mainetta täytetyillä leivillään, niin Italiassa kuin muuallakin. Häntä pidetään peräti italialaisen street food -ruoan uudistajana ja väitetään, että hän on tehnyt arkisesta lounasateriasta lähes gourmet-elämyksen. Hän itse kertoo, että kaiken perustana ovat korkealaatuiset raaka-aineet ja yksinkertaiset, toisiinsa sointuvat maut.
Alessandro Frassica kiertää maailmalla puhumassa schiacciatan puolesta ja hän oli tässä roolissa saapunut poikansa
Duccio Frassican kanssa myös Helsinkiin viime vuoden lopulla. Schiacciataa leivotaan perheen omassa ravintolassa, jonka on perustettu parikymmentä vuotta sitten Firenzeen. Alenssandron tausta ei suinkaan ole leipomo- tai ravintola-alalla, vaan muotialalla. Niinpä leivän tekemisessä, kuten monessa muussakin asiassa, hänellä on ollut paljon opeteltavaa.
- Helppoa se ei ole ollut, hän totea päätään puistellen, mutta kun häneltä yrittää kysyä, miten paras schiacciata syntyy, hän ei avaa valmistuksen niksejä, vaan tyytyy toteamaan, että kaikki lähtee hyvistä raaka-aineista.
- Kaikessa tekemisessäni ovat pohjalla hyvät raaka-aineet ja niiden kunnioittaminen.
Pitkä tekoprosessi
Myös Jari Lönnbergin piti opetella schiacciatan leipominen ennen kuin täytetyt leivät voitiin tuoda Izzan listalle. Reima Mäenpään mukaan Lönnbergillä olikin ”kädet taikinassa” kesän Firenzen-matkasta lähtien. Leipomisprosessi on melko pitkä, sillä se aloitetaan tekemällä esitaikina, piga. Se tehdään vedestä, jauhoista ja pienestä murusesta hiivaa. Ne sekoitetaan keskenään hellästi käsin ja annetaan tekeytyä kylmässä vähintään kaksi vuorokautta. Kun esitaikinaa sitten aletaan alustaa taikinaksi, lisätään myös leivainia eli hapanjuurta, jonka ansiosta taikina kohoaa. Myös tuo hapanjuuri tehdään itse.
- Taikinaan ei siis lisätä leivinhiivaa kuin aivan pieni määrä esitaikinaan, Lönnberg tähdentää.
Taikinan sekoitusvaiheessa ainekset lisätään taikinakoneen kulhoon seuraavassa järjestyksessä: ensin piga, levain, vettä ja jäitä. Sitten lisätään jauhoja, joita tulee kahdenlaisia: 00-jauhoja (80 %) sekä karkeampaa vehnäjauhoa (20 %). Toiseksi viimeisenä lisätään suola (suolapitoisuus 1,2 - 1,4 %). Viimeisenä taikinaan valutetaan reilusti oliiviöljyä.
- Se tekee leivästä rapean päältä ja kuohkean ja pehmeän sisältä.
Mutta vielä ei päästä leipää paistamaan, sillä taikinan annetaan levätä vähintään kaksi vuorokautta, mielellään kolme, kertoo Lönnberg. Sitten taikina levitetään pellille noin 1,5 sentin kerrokseksi, pinnalle levitetään hieman oliiviöljyä ja kohotetaan nostatuskaapissa. Paistoaika on noin 8 minuuttia pizzauunissa eli kiviarinalla.
- Schiacciata paistetaan kypsäksi, mutta ei kovin tummaksi/rapeaksi. Rapeus tulee, kun käytämme leivän pizzauunissa vielä ennen tarjoilua.
- Leipä käytetään samana päivänä, kun se on paistettu. Jos leipää jää seuraavaan päivään käytetään ne krutonkeihin lounaalle tai vastaavaan.
Lönnberg myöntää, että kokeiluja piti tehdä aika monta ja aikaa kului, ennen kuin laatu saatiin kohdalleen. Nyt kun leipominen on saatu vauhtiin, on haasteena menekin arvioiminen. Taikinaa pi-
tää osata tehdä sopivasti, leipien menekin mukaan, ja menekkiä on joskus vaikea arvioida.
- Taikinaahan ei saa sitten mistään lisää nopeasti, jos se pääsee loppumaan, Lönnberg toteaa.
Täytteiden makusinfonia
Schiacciata voidaan täyttää juuri sellaisilla täytteillä kuin halutaan. Jari Lönnbergin mukaan heillä leivät tehdään suomalaiseen makuun, jolloin täytteitä on luku-
Carciuga-leipiin tuli anjovista, artisokan sydäntä, pehmeää pecorino-juustoa sekä sitruunan kuorta.
Alessandroa avusti hänen poikansa Duccio Frassica pitelemällä mikrofonia.
Schiacciata paistetaan kypsäksi, mutta ei kovin tummaksi/rapeaksi. Rapeus tulee, kun leipä käytetään uunissa vielä ennen tarjoilua.
määräisesti helposti isompi määrä kuin Italiassa olisi. Izzan leivissä saattaakin olla jopa seitsemää erilaista raaka-ainetta ja makua. Alessandro Frassica puolestaan suosii täyttämisessä mieluummin yksinkertaisuutta. Mediatilaisuudessa täyttämiinsä leipiin hän valitsi kuhunkin vain 3-4 täytettä. Lisäksi hän maustoi jokaisen leivän sitruunaisella oliiviöljyllä, joka täydensi hienosti makua.
Frassican täytevalinnossa näkyy italialaisten kunnioitus oman maan raaka-aineisiin. Hän tietää tarkkaan, miltä alueelta ainekset tulevat ja tuntee myös niiden maut. Näytteeksi Frassica valmisti kolme erilaista täytettyä schiacciataa.
Cargiuca-leivässä pecorino-juusto oli Toscanan alueella tuotettua pehmeää ja mietoa Pecorino Toscanoa, joka sopii täytteeksi paremmin kuin kovaksi kypsytetty pecorino. Lisäksi täytteeksi tuli anjovista, säilöttyä artisokan pohjaa ja sitruunaa.
Enjoy Goloso-leipään tuli Parman alueelta tulevaa Coppa di Parmaa, joka ei ole parmankinkkua, vaan ilmakuivattua porsaan niskaa tai lapalihaa. Täytteenä oli myös Stracciatella di Burrataa, eli valuvaa burrata-juustoa. Sen alkuperä on Apulian alueella, ja erityisesti Andrian kaupunki Barin maakunnassa on siitä tunnettu. Lisäksi leivässä maistuivat grillattu munakoiso ja puoliksi kuivatut pikkutomaatit.
Kolmas leipä Travel across Italy oli ns. lämmin vaihtoehto. Siihen tulee salamia, gorgonzola-juustoa, tulista ndujaa sekä lehtivihannesta frariellia. Tämä leipä täytettiin ja lämmitettiin uunissa ennen tarjoamista. Nduja on levitettävää mausteista sianlihamakkaraa, jonka Alessandro sekoitti pehmeään gorgonzolaan. Hänen mukaansa gorgonzolan tulee tässä olla dolce, eli makeaa laatua, eikä sitä meilläkin ehkä paremmin tunnettua kirpeää. Seos levitettiin leivälle ja päälle tuli salamisiivuja, joita oli leikattu fenkolilla maustetusta Finocchiona-salamitangosta. Tämä herkku on erityisesti Firenzen ja Sienan alueen erikoisuus. Friarielli on varsiparsakaalia muistuttava lehtivihannes, jota käytetään paistettuna erityisesti ndujan kanssa.
Mediatilaisuus oli osa Italian valtion Week of Italian Cuisine in the World 2025 -ohjelmaa ja Italian suurlähetystö toimi sen virallisena tukijana. Siksi myös Italian Suomen-suurlähettiläs, Nicola Todaro Marescotti puolisoineen osallistui tilaisuuteen.
Makeaa gorgonzola-juustoa, tulista ’njudaa (etualalla), lehtivihannes friariellia sekä Finocchiona-salamia oli täytteenä lämpimissä Travel across Italy-leivissä.
Jari Lönnberg (vas.) ja Reima Mäenpää ottivat schiacciata-leivät listalle pizzojen oheen ja nyt yhä useampi asiakas valitsee täytetyn leivän.
MENU Á LA ALESSANDRO FRASSICA
CARCIUGA
- Anchovy, Artichoke, Pecorino and Lemon Zest
ENJOY GOLOSO
- Coppa di Parma, Stracciatella Di Burrata, Grilled Eggplant and Semi-dried Tomatoes
TRAVEL ACROSS ITALY
- Salami Finocchiona, Gorgonzola Dolce, Friarielli and 'Njuda
Tässä valmis Enjoy Goloso -leipä maistiaiskoossa.
Elintarviketeollisuudessa investoinnit, työpaikat ja globaali hintapaine muovaavat alan tulevaisuutta
Elintarviketeollisuuden talousluvut osoittavat, että kannattavuus on vahvistunut, työllisyys noussut historiallisen korkeaksi ja myös investointien taso on noussut. Osa investoinneista on kuitenkin sääntelyn sanelemia.
Vuonna 2024 elintarviketeollisuuden liikevaihto nousi 14,3 miljardiin euroon, ja liiketulos koheni tasolle 4,7 prosenttia. Kustannusten lasku, vaikkakin vain prosentin, oli merkittävä muutos vuosien 2022–2023 jyrkkien nousujen jälkeen. Samaan aikaan pakkaus- ja henkilöstökulujen nousu jatkui, pakkaussääntely ja työvoiman lisääntyminen näkyivät kustannusrakenteessa. Elintarviketeollisuuden eri alojen välillä on toki eroa kannattavuudessa. Esimerkiksi juomien valmistuksessa liiketulosprosentti oli 10 % vuonna 2024, teurastuksessa ja muussa lihateollisuudessa 3 %, maitotaloustuotteiden valmistuksessa 4 % ja leipomoteollisuudessa peräti 8 %.
Vuoden 2025 liikevaihto ei ollut vielä marraskuun lopulla pidetyn Elintarviketeollisuusliiton talouskatsauksen aikaan selvillä. ETL:n ekonomisti Bate Ismail kuitenkin ennusti, että kasvua vuodesta 2024 tulee reilusti ja koko alan liikevaihto lähestyy 15 miljardia euroa. Isoimmat toimijat ovat meijeri- ja lihateollisuus, mutta muiden elintarvikkeiden valmistus on koko ajan kirimässä niiden perässä.
Myös elintarvikealan työllisyys on kasvanut ennätyslukemiin: 44 000 työntekijää tekee elintarviketeollisuudesta yhden Suomen harvoista aidosti kasvavista teollisuudenaloista. Kasvun taustalla ovat tuotantovolyymin elpyminen, vientimarkkinoiden piristyminen sekä työvoimavaltaisten toimialojen lisääntynyt kysyntä. EU-vertailussa Suomi oli elintarviketeollisuuden työllisyyden kasvun ykkösmaa.
Elintarviketeollisuus onkin kasvattanut painoarvoaan myös Suomessa, jossa se on kolmanneksi suurin teollisuudenala. Euroopassa se on kaikkein suurin, jopa suurempi kuin esimerkiksi autoteollisuus tai kemianteollisuus.
– Ruokateollisuus on siis EU:ssa tosi iso juttu, Bate Ismail ilmaisi.
Suomen teollisuudessa työllisten määrä on hänen mukaansa monella muulla alalla vähentynyt, esimerkiksi metsäteollisuudessa 40 % verrattuna vuoteen 2008, mutta näin ei ole tapahtunut elintarviketeollisuudessa, jossa suhdanteiden muutosten vaikutukset ovat lievemmät. Ruoka on hyödyke, jota on saatava aina ja jatkuvasti. Ismailin mukaan valtionhallinnonkin kannattaisi kääntää katseensa elintarviketeollisuuteen, kun pohditaan, mistä saataisiin Suomeen uusia työpaikkoja.
Investoinneilla sopeudutaan sääntelyyn
Vuosina 2023–25 elintarviketeollisuuden investointien taso nousi 600–800 miljoonaan euroon vuodessa, kun aiempina vuosina luku on ollut tyypillisesti 400-600 miljoonaa euroa. Perinteiset investointiryhmät kuten esimerkiksi tuotantolinjojen uusiminen ja kapasiteetin korvaaminen eivät kuitenkaan kasvaneet samassa suhteessa kuin niin sanotut ”muut investoinnit”. Bate Ismailin mukaan viimeksi mainittujen voimakas kasvu kertoo ennen kaikkea sääntelyn lisääntymisestä ja yritysten pakollisesta sopeutumisesta uuteen toimintaympäristöön. Hyviä esimerkkejä ovat pakkausmateriaalien määräysten kiristyminen, ”kiinnipakolliset” pullokorkit, vastuullisuusraportoinnin laajeneminen sekä raaka-aineiden jäljitettävyysvaatimukset. Ne ovat lisänneet tarvetta investoida tietojärjestelmiin, prosesseihin ja seurantaan.
Osa näistä panostuksista ei lisää tuotantomääriä kiloissa tai litroissa, mutta ne ovat välttämättömiä markkinoilla pysymisen ja kilpailukyvyn takaamiseksi.
Voidaan toki kysyä myös, ovatko suoma-
laiset yritykset tehneet investointejaan turhaan, jos sääntelyä lievennetään Brysselin päässä? Niihin on kulunut iso rahamäärä, joka olisi voitu ehkä käyttää muuhunkin. Toisaalta on myös niin, että yritykset eivät tee investointeja turhaan, vaan palvelemaan sitä liiketoimintaa, joka kasvattaa tuotteen arvoa kuluttajien mielessä.
Ruuan hinta vakautunut
Ruuan hinnassa on vuoden 2023 helmikuun jälkeen nähty maltillinen kahden prosentin nousu. Taustalla on se, että monien tuotantopanosten hinta on tasaantunut. Samaan aikaan tietyt raaka-aineet kuitenkin kallistuivat jyrkästi globaalien häiriöiden vuoksi. Esimerkiksi kahvin hinta nousi 21 prosenttia, kaakaon 17 prosenttia ja suklaan 7 prosenttia.
Kahvin ja kaakaon hintojen taustalla ovat olleet samanaikaiset tarjontaongelmat useilla mantereilla: kaakaota tuottavissa Länsi-Afrikan maissa koettiin satojen romahtaminen, Brasilian kahvintuotanto kärsi poikkeuksellisista tulvista ja kuumuus verotti Etelä-Amerikan kahvipensastoja. Näiden tuotteiden markkinat ovat erittäin globaaleja ja herkkiä säätilojen ääripäille, mikä näkyy kuluttajahintojen jyrkkinä liikkeinä myös Suomessa.
Kahvin ja kaakaon hintavaihtelua voimistaa markkinoiden spekulatiivisuus. Kaakaolle sää on ollut suotuisampaa, ja hintapaine on hellittänyt, mutta markkinoille jää pysyvä riskilisä, joka pitää hinnat todennäköisesti aiempaa korkeammalla. Hinta ei enää tule painumaan sille tasolle, jolla se oli ennen vuonna 2023 alkanutta hinnannousua. Kahvin osalta näytti vuonna 2025 jossakin vaiheessa jo paremmalta, mutta sitten hinta kääntyikin uudelleen nousuun, eikä helpotusta ole ihan heti näkyvissä. Syitä on useita: sato-odotukset eivät ole hyvät, varastot ovat tyhjiä ja USA:n tullipolitiikka aiheuttaa epävarmuutta.
Paljon on puhuttanut myös naudanliha. Lokakuussa vuonna 2025 sen hinta nousi lähes 22 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Tuottajahinta on noussut ja vähitellen se on näkynyt myös kuluttajahinnoissa. Myös voin hinta nousi vuonna 2025 yli viisi
TEKSTI Elina Matikainen
prosenttia. Nousua selittävät voin globaali kysynnän kasvu sekä tarjonnan pienentyminen Euroopassa.
Viimeisen vuoden aikana eniten laskivat oliiviöljyn (22 %) ja sokerin (14 %) hinnat. Molempien tuotteiden hinnan lasku johtuu raaka-aineen merkittävästä hinnanlaskusta.
Sveitsi, Islanti ja Norja kalleimmat Eurostatin toteuttaman hintavertailun perusteella Suomi on Euroopan kahdeksanneksi kallein ruokamaa eli emme ole enää kaikkein kalleimpien maiden joukossa. Kallein on Sveitsi, seuraavina tulevat Islanti ja Norja.
Mielenkiintoista on se, että eri maiden hinnat ovat lähentyneet toisiaan. Esimerkiksi vuonna 2019 ruoka ja alkoholiton juoma olivat Puolassa noin 35 % halvempia kuin EU:ssa keskimäärin ja Norjassa jopa 60 % kalliimpia. Vuonna 2024 Puola oli enää 15 prosenttia halvempi ja Norja 30 prosenttia kalliimpi. Ruotsissa hinnat olivat vuonna 2019 noin 20 % kalliimmat kuin EU:ssa keskimäärin, mutta vuonna 2024 enää 8-9 % kalliimmat. Ruotsissa ruuan ja alkoholittoman juoman kokonaishintataso on painunut alaspäin Suomen ohi, kun taas Virossa hinnat ovat kohonneet nopeasti. Bate Ismail arveli, että vuonna 2025 Virossa
ruoka maksoi jo enemmän kuin Suomessa. Kuitenkin tulotaso Virossa on huomattavasti Suomea alhaisempi eli tilanne varmasti koettelee siellä kuluttajien kukkaroita. Hintojen yhdenmukaistuminen liittyy globalisaation kaksijakoiseen vaikutukseen. Vapaa kauppa ja yhtenäiset standardit tasoittavat hintaeroja ja tarjoavat yrityksille mahdollisuuksia kasvaa rajojen yli. Samalla viime vuosien kriisit, kuten pandemia, Venäjän hyökkäyssota, raaka-ainekuljetusten häiriöt ja sääilmiöiden voimistuminen, ovat osoittaneet, että globaali riippuvuus lisää haavoittuvuutta. Yhdysvaltojen kuivuus, Euroopan oliivisatojen romahtaminen ja Brasilian tulvat kertovat, miten muutama sääilmiö voi heilauttaa hintoja maailmanmarkkinoilla ja heijastua nopeasti suomalaiseen ruokakauppaan asti.
Varovaista toiveikkuutta
Yritysten näkymät vuodelle 2026 ovat kaikesta huolimatta varovaisen toiveikkaat. Vaikka ETL:n jäsenkyselyssä 13 prosenttia yrityksistä ennakoi tuotannon supistumista, enemmistö odottaa kasvun jatkuvan. Vienti ja kansainvälistyminen nousevat keskeisiksi kasvun lähteiksi, eikä se enää tarkoita pelkästään tuotteiden vientiä, vaan strategista läsnäoloa markkinoilla yritysos-
Elintarviketeollisuus kasvun tiellä globaaleista haasteista huolimatta
• Elintarviketeollisuuden kannattavuuden elpyminen on lisännyt alan työllisyyttä ja investointeja. Yritykset arvioivat suotuisan kehityksen jatkuvan myös vuonna 2026.
• Kustannukset ja myyntihinnat ovat kehittyneet tasaisesti koko ruokaketjussa. Tämä on näkynyt myös ruuan hinnan nousun hidastumisena.
• Suomi on Euroopan 8. kallein ruokamaa, mutta hinnat nousevat nyt selvästi hitaammin kuin naapurimaissa.
• Ilmastonmuutos, geopoliittiset konfliktit ja protektionistiset kauppakäytännöt horjuttavat ruokaturvaa. Toimitusketjujen vahvistamiseen tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia.
Lähde: Elintarviketeollisuusliitto ry
tojen tai lähituotannon kautta. Kotimaan kysynnän odotetaan elpyvän maltillisesti, mutta kuluttajien hintatietoisuuden uskotaan säilyvän korkeana.
Alalla pitkän aikavälin kehitystä kuvaa jalostusarvo, joka korostaa erityisesti leipomoteollisuuden merkitystä: se on Suomen elintarviketeollisuuden työvoimavaltaisin ala ja jalostusarvoltaan koko toimialan kärjessä. Työvoiman saatavuus, palkkaratkaisut ja tuotantovolyymin muutokset vaikuttavat suoraan arkeen leipomoissa.
Globalisaatio ja ruokaketju kietoutuvat tiiviisti yhteen, ja kuluttajat ovat vahvasti sidoksissa globaaleihin tavaravirtoihin. Tuotteiden tarjonta on kasvanut, mutta samalla pienetkin häiriöt. kuten kuivuus Länsi-Afrikassa, ongelmat Panaman tai Suezin kanavassa tai Venäjän hyökkäys Ukrainaan, heijastuvat nopeasti myös Suomen ruokakauppoihin. Maailman ruokavirroista jopa 10–24 % kulkee kolmen pullonkaulan kautta: Panaman kanava, Suezin kanava ja Turkin salmet. Kun nämä häiriintyvät, kustannukset nousevat ja toimitusajat pitenevät.
Ilmastonmuutos on suurin uhka Ilmastonmuutos on suurin ja pysyvin ruokaketjua ravisteleva tekijä. On tärkeää ymmärtää, että ilmastonmuutoksen näkyvät vaikutukset ovat vasta alkuvaiheessa ja lisääntyneet sään ääri-ilmiöt vaikuttavat tulevaisuudessa yhä voimakkaammin. Jo nyt ne ovat heikentäneet esimerkiksi kahvin, kaakaon ja appelsiinimehun satoja ja aiheuttaneet tarjontavajeita. Yhdysvalloissa kuivuus on romahduttanut naudanlihan tarjontaa. Kauppapolitiikan epäselvyydet, kuten tullipäätösten poukkoilu, lisäävät markkinoiden epävarmuutta entisestään.
Myös globalisaatiokehityksen kääntymistä takaisinpäin eli deglobalisaatiota on jo näkyvissä. Esimerkiksi Intia rajoitti vuonna 2023 riisin vientiä. Päätös heikensi ruokaturvaa maissa, jotka ovat erittäin riippuvaisia riisintuonnista. Meillä ruokaa riittää kaupoissa, mutta globaaleista markkinahäiriöistä seuraavat kustannusnousut näkyvät lopulta myös suomalaisissa ruokapöydissä. Länsimaissa ostovoimaa on syönyt inflaatio, joka liittyy energian ja ruoan hintojen nousuun. Euroopassa on jo alkanut hidas talouden kasvu, mutta Suomessa sitä vielä odotellaan. Suomen talous elpyy muita hitaammin muun muassa korkojen nousun vaikutusten vuoksi.
Geopolitiikka muokkaa ruokaa
TEKSTI/KUVAT
Elina Matikainen
Suurvaltakamppailu, sodat, ilmastonmuutos ja kauppapolitiikan kiristyminen ovat nostaneet ruoan jälleen geopoliittiseksi kysymykseksi. Tämä oli keskeinen viesti Elintarviketeollisuusliiton Geopolitiikka ruokapöydässä -seminaarissa viime vuoden lopulla. Maailmanpoliittisen murroksen vaikutuksia ruokaketjuun tarkasteli muun muassa Nordic West Officen toimitusjohtaja Charly Salonius-Pasternak Salonius-Pasternak kuvasi ruokaa osaksi uutta geopoliittista valtapeliä eli ilmiötä, jossa ruoka ei ole enää vain hyödyke tai kauppatavara, vaan yhteiskuntien vakautta, valtaa ja turvallisuutta määrittävä tekijä.
Salonius-Pasternakin mukaan ruoan ja geopolitiikan välinen yhteys ei vaadi keinotekoisia aasinsiltoja. Historia tarjoaa lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka ruoan saatavuus tai sen puute on muokannut yhteiskuntia ja kaatanut järjestelmiä. Ukrainan 1930-luvun nälänhätä, jossa miljoonat ihmiset kuolivat, arabikevät, riisin vientikiellot Intiassa ja Pakistanissa sekä Punaisen meren kriisi ovat kaikki osoituksia siitä, kuinka ruoka kytkeytyy suoraan politiikkaan ja valtaan.
Viime vuosina ruoan geopoliittinen merkitys on korostunut entisestään. Pandemian käynnistämä inflaatio, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä seuranneet markkinahäiriöt ovat heijastuneet suoraan elintarvikkeiden hintoihin. Samalla Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen vastak-
kainasettelu voi muuttaa pysyvästi esimerkiksi soijamarkkinoiden rakennetta.
Geopolitiikasta tullut maailman käyttöjärjestelmä
Salonius-Pasternak kuvasi geopolitiikkaa nykymaailman ”käyttöjärjestelmäksi”: kehykseksi, jonka kautta valtiot ja muut toimijat hahmottavat todellisuutta ja tekevät päätöksiä. Uutisia seuraavan kannattaa hänen mukaansa tarkastella kolmea kokonaisuutta: toimijoita, toimintamalleja ja rakenteellisia muutosvoimia.
Suurvallat ovat keskiössä, mutta ruokamarkkinoilla vaikutusvaltaa hakevat myös muun muassa Intia, Brasilia, Turkki ja Venäjä. Toimintamallien osalta huolestuttavaa on demokratian taantuminen. Autoritaarisesti johdetuissa valtioissa ruokaepävarmuus voi kärjistyä nopeasti, koska kansalaisten hyvinvointi ei paina päätöksenteossa samalla tavalla kuin demokraattisissa yhteiskunnissa.
Ilmastonmuutos muodostaa kolmannen, pitkän aikavälin uhan. Sen vaikutukset kuljetusreitteihin, satomääriin ja raaka-aineiden hintoihin ovat jo nähtävissä. Ruokaepävarmuus on maailmanlaajuisesti kasvussa, mutta epätasaisesti. Afrikka erottuu alueena, jossa kehitys on selvästi heikompaa kuin muualla maailmassa.
Globaalin kuvan rinnalla Salonius-Pasternak nosti esiin Suomen poikkeuksellisen aseman. Ruoantuotannon omavarai-
Charly Salonius-Pasternakin mukaan ruoasta on tullut osa uutta geopoliittista valtapeliä eli ilmiötä, jossa ruoka ei ole enää vain hyödyke tai kauppatavara, vaan yhteiskuntien vakautta, valtaa ja turvallisuutta määrittävä tekijä.
suus, huoltovarmuus, vesivarat ja kehittyvä ruokateknologia tekevät Suomesta yhden maailman vakaimmista valtioista. Valtioiden vakausindeksissä Suomi on vuodesta toiseen kärkisijoilla. Salonius-Pasternak esitti kartan, jossa maat oli väritetty sitä punaisemmaksi, mitä epävakaammat olot niissä ovat.
– Sata vuotta sitten Suomi olisi ollut kartalla ääripunainen: sisällissota, pandemia, aliravitsemus. Olemme kammenneet itsemme muutamassa sukupolvessa toisesta ääripäästä toiseen.
Värit kuvaavat valtioiden vakautta kartan alla olevan janan mukaisesti: mitä punaisempi väri, sitä epävakaampi ja mitä sinisempi, sitä vakaampi.
Tämä ei kuitenkaan poista globaaleja riskejä. Ilmastonmuutos, ruoka-avun leikkaukset ja autoritaaristen valtioiden lisääntyminen voivat heijastua myös Eurooppaan. Samalla juuri vakaus, ennakoitavuus ja vahva huoltovarmuus voivat muodostua Suomen ja suomalaisen elintarvikeketjun kilpailueduksi maailmassa, jossa epävarmuus on uusi normaali.
Seminaarin kokonaisviesti oli selvä: geopolitiikka ei ole ohimenevä häiriö, vaan pysyvä toimintaympäristö. Ne, jotka ymmärtävät ruoan merkityksen osana valtaa ja turvallisuutta, ovat paremmassa asemassa ja tässä suhteessa Suomi lähtee poikkeuksellisen vahvoista lähtökohdista.
Leipomoalan talous kahtiajakautunut
Leipomo- ja konditoria-alan talouskehitys on viime vuosina ollut ristiriitaista. Osa yrityksistä pärjää erinomaisesti, kun taas heikoimmassa asemassa olevat kamppailevat yhä koronavuosien jälkien ja kustannuspaineiden kanssa.
TEKSTI Elina Matikainen
Leipomoalan talouskehityksen seuraamisesta on tullut aikaisempaa haastavampaa, sillä työ- ja elinkeinoministeriö TEM on lopettanut toimialojen taloutta koskevien raporttien laatimisen säästösyistä. Samoin TEM on lopettanut leipomoalan pk-yritysten suhdanneodotuksia mittaavan pk-yritysbarometrin tekemisen. Viimeinen erillinen leipomoalaa koskeva toimialaraportti julkaistiin vuonna 2021, jonka jälkeen ilmestyi vielä koko elintarvikealaa käsittelevä raportti vuonna 2023. Tällä hetkellä alan taloustietoja on koottava useista eri lähteistä, eikä yhtä kattavaa kokonaiskuvaa kuin aikaisemmin ole enää saatavilla.
Tilastokeskuksen Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston mukaan toimialaluokkaan Leipomotuotteiden, makaronien ym. valmistus (TOL 107) kuuluvan alaluokan Leivän valmistus; tuoreiden leivonnaisten ja kakkujen valmistus (TOL 1071) liikevaihto oli vuonna 2024 yhteensä 1,257 miljardia euroa. Vuotta aiemmin liikevaihto oli 1,264 miljardia euroa, joten vuosimuutos jäi -0,6 prosenttiin. Vuonna 2022 liikevaihto oli 1,170 miljardia euroa.
Myynti kehittyy tuoteryhmittäin eri tahtiin
Päivittäistavarakauppa PTY ry:n tuoteryhmäkohtainen myyntitilasto kertoo, että leivän myynti laski vuoden 2025 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana sekä euromääräisesti (-2,14 %) että volyymissä (-1,82 %) verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuotta aiemmin. Sen sijaan muita leipomotuotteita myytiin hieman enemmän: euromääräinen kasvu oli 2,90 prosenttia ja volyymin kasvu 1 prosentti.
Selvintä kasvua nähtiin pizzoissa ja suolaisissa piirakoissa, joissa myynnin arvo kasvoi 4,90 prosenttia ja volyymi peräti 5,74 prosenttia. PTY:n tuoteryhmäkohtainen myyntitilasto koko vuodelta 2025 ei ollut juttua tehtäessä vielä saatavilla, mutta tammi–syyskuussa elintarvikkeita myytiin yhteensä 11,3 miljardilla eurolla. Tästä leivän osuus oli 590 miljoonaa euroa, muiden leipomotuotteiden 554 miljoonaa euroa ja pizzojen sekä suolaisten piirakoiden 345 miljoonaa euroa.
Elintarvikkeiden myynnin arvo kasvoi vuodessa 3,7 prosenttia, kun hinnat nousivat keskimäärin 2,0 prosenttia. Volyymin kasvu oli näin ollen 1,7 prosenttia. Viljatuotteiden ja leivän myynnin arvo nousi vain 0,5 prosenttia, mikä kertoo kulutuksen varovaisuudesta kyseisessä tuoteryhmässä.
1. Liikevaihdon kasvuprosentti
2. Käyttökate, %
3. Nettotulos, %
Yrityksiä paljon mutta valtaosa pieniä Tilastokeskuksen mukaan elintarvikkeita valmisti Suomessa vuonna 2024 yhteensä 2 357 yritystä ja juomia 250 yritystä. Näistä 1 204 oli pieniä, eli niissä työskenteli 0–39 henkilöä. Elintarviketeollisuuden henkilöstömäärä kasvoi edelleen, ja vuonna 2025 alalla työskenteli jo noin 44 000 henkilöä. Työllisyyden kasvu on ollut Suomessa nopeinta koko Euroopassa.
Leipomoalalla yritysmäärät vaihtelevat tilastolähteen mukaan. Rakenne- ja tilinpäätöstilaston mukaan toimialaluokkaan 1071 kuului vuonna 2024 yhteensä 967 yritystä, kun vuotta aiemmin määrä oli 914. Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri antaa kuitenkin pienemmät luvut: sen mukaan kesäkuussa 2025 Suomessa toimi 708 leipomo- ja konditoriayritystä, kun vuotta aiemmin niitä oli 792. Myös toimipaikkojen määrä laski.
Alan pienyritysvaltaisuus on silmiinpistävää. Vain 116 leipomo- tai konditoriayrityksen liikevaihto ylittää miljoona euroa. Yli puolet yrityksistä toimii alle 200 000 euron liikevaihdolla, mikä tekee niistä erityisen alttiita kustannusnousulle ja kysynnän vaihteluille.
Balance Consulting: erot kannattavuudessa suuret
Balance Consultingin toimialatilasto (TOL 1071) antaa hieman tarkemman kuvan leipomoalan yritysten taloudellisesta tilanteesta vuonna 2024. Aineisto kattaa noin 200 yritystä ja jakaa ne ylä-, keski- ja alakvartiiliin. Kvartiilit kuvaavat yritysjoukon jakautumista neljään yhtä suureen osaan tunnuslukujen perusteella. Yläkvartiiliin kuuluu 25 prosenttia yrityksistä, keskimmäisen eli mediaanin ylä- ja alapuolella on 50 prosenttia yrityksistä ja alakvartiilin alapuolella 25 prosenttia yrityksistä.
Liikevaihdon kehitys (kuvio 1) on ollut erityisen heikkoa alakvartiilissa, jossa koronavuosien aiheuttamasta notkahduksesta ei ole vieläkään toivuttu. Vuonna 2024 liikevaihdon kasvuprosentti oli alakvartiilissa -5,8 prosenttia. Yläkvartiilissa liikevaihto kasvoi edelleen, mutta kasvu on tasaantunut koronapandemian jälkeisistä huippuvuosista.
Käyttökate (kuvio 2) jäi alakvartiilissa vain 0,8 prosenttiin ja laski edellisvuodesta. Inflaatio ja kustannuspaineet ovat syöneet kannattavuutta, eikä menoja ole ollut helppo sopeuttaa. Yläkvartiilissa käyttökate oli 11,2 prosenttia ja mediaani oli 5,9 prosenttia.
Nettotulos (kuvio 3) on pysynyt alakvartiilissa negatiivisena jo kymmenen vuoden ajan, vaikka vuonna 2024 nähtiin lievää paranemista. Sen sijaan yläkvartiilissa tulokset olivat selvästi positiivisia. Sijoitetun pääoman tuotto (kuvio 4) osoittaa alan kahtiajakautuneisuuden: alakvartiilissa tuotto jäi negatiiviseksi, kun taas yläkvartiilissa se nousi lähes 30 prosenttiin. Mediaani, 13 prosenttia, kertoo siitä, että noin puolet alan yrityksistä on pärjännyt taloudellisesti varsin hyvin.
Omavaraisuusaste (kuvio 5) kertoo yrityksen vakavaraisuudesta. Mitä pienempi luku on, sitä suurempi osuus toiminnasta rahoitetaan velalla. Myös omavaraisuusasteessa erot ovat suuria. Alakvartiilissa omavaraisuus jäi niukasti yli heikon tason, kun taas yläkvartiilissa se oli lähes 70 prosenttia. Mediaani, noin 43 prosenttia, osoittaa, että merkittävä osa leipomoalan yrityksistä on edelleen vakavaraisia, vaikka pienimmät toimijat kamppailevat selviytymisestään.
Liikevaihto työntekijää kohti (kuvio 6) antaa nopean kuvan yrityksen henkilöstöön sidotusta tuottavuudesta, mutta toki se on aina tulkittava yhdessä muiden taloudellisten tunnuslukujen kanssa. Liikevaihto per henkilö oli tässä tilastossa alimmassa kvartiilissa 73 000 euroa, mediaani oli 96 000 euroa ja yläkvartiilissa 148 000 euroa. On kuitenkin huomattava, että tässä kohdassa henkilömääränsä on ilmoittanut vain 73 prosenttia yrityksistä. Myöskään se, miten tarkasti tiedot on ilmoitettu, ei ole tiedossa.
4. Sijoitetun pääoman tuotto, %
5. Omavaraisuusaste, %
6. Liikevaihto/henkilö/tuhatta euroa
Vuokratyövoima tai muut alihankintana ostetut palvelut eivät ole mukana luvuissa.
Kiitokset Alma Talent -tietopalvelulle, että olemme voineet tätä artikkelia varten hyödyntää seuraavaa tilastoa: Balance Consulting, Balance tilasto: Leivän valmistus; tuoreiden leivonnaisten ja kakkujen valmistus (1071), joulukuu 2025.
Ruokaketjun uudistamiseen esitetään kohdennettuja toimia
Suomalaisen ruokaketjun toimivuus edellyttää koko ketjun läpi ulottuvia uudistuksia ja parannuksia, joita kaivataan esimerkiksi tuottajien heikko asemaan, sopimusrakenteiden jäykkyyteen ja tilastoinnin puutteisiin.
TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen
Elintarvikemarkkinavaltuutettu Jarno Sukanen muistutti Kohti toimivampia ruokamarkkinoita -seminaarin avauspuheessaan, että ruokaketjusta käydään keskustelua liian usein yleisluontoisesti, arvailujen tai mielipiteiden varassa. Seminaarin järjesti Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimisto viime vuoden lopulla.
Sukasen mukaan keskustelun tulisi perustua tutkittuun tietoon ja ratkaisuja edistävään vuoropuheluun. Tätä tietopohjaa tarjoaa nyt Ruokaketju-hanke, jossa arvioitiin, kuinka hyvin tutkimus tukee alan esittämiä huolia ja näkemyksiä. Hankkeen tuloksena syntyivät myös tarkat suositukset siitä, mihin kohtiin ketjussa tarvitaan korjauksia ja millaisin keinoin niitä tulisi edistää. Nämä suositukset esiteltiin seminaarissa.
Ruokaketju-hankkeen toteuttivat vuosina 2023-2025 Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT, Luonnonvarakeskus LUKE sekä Reinu Econ. Päärahoittajana toimi Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera ja muina rahoittajina olivat Elintarviketeollisuusliitto ETL, Maa- ja met-
sätaloustuottajain Keskusliitto MTK ja Päivittäistavarakauppa PTY ry.
Kolme päälinjaa
Ruokaketju-hankkeen muotoilemissa suosituksissa esitetään kolmea päälinjaa. Ensimmäinen koskee tuottajien neuvotteluaseman parantamista: maatalousyrittäjien talous- ja riskienhallintaosaamista on vahvistettava, ja kaupallista yhteistyötä lisättävä etenkin viljasektorilla. EU:n sallimien tuottajaorganisaatioiden perustamista tulisi helpottaa sekä hallinnollisesti että startti- ja pääomarahoituksella. Toinen kokonaisuus liittyy sopimus- ja hinnoittelurakenteiden uudistamiseen. Sopimuksiin ehdotetaan joustavampia hinnoittelumalleja, jotka jakavat kustannusvaihtelut tasapuolisemmin ketjun eri osapuolten kesken. Lisäksi sopimuksiin tulisi sisällyttää mekanismit, joiden avulla merkittävät markkinamuutokset voidaan huomioida nopeasti sopimuskauden aikana. Ketjun sisäistä kumppanuutta halutaan vahvistaa, jotta toimintamallit muuttuvat reilummiksi ja avoimemmiksi.
Paneelikeskusteluun toivat omat kantansa Pekka Pesonen, MMM (vas.), Tuula Loikkanen, PTY, maataloustuottaja Ellen Rydberg, Mikko Käkelä, ETL sekä elintarvikemarkkinavaltuutettu Jarno Sukanen.
Kolmas suosituslinja koskee tilastoinnin ja läpinäkyvyyden parantamista. Hankkeen mukaan markkinoita ei voida analysoida luotettavasti ilman kattavaa ja vertailukelpoista dataa.
- Tällä hetkellä maatalouden tilastointi on Suomessa perusteellista, mutta teollisuudesta ja kaupasta puuttuu vastaava läpinäkyvyys, totesi maatalousekonomisti Kyösti Arovuori Reinu econista.
Suositusten mukaan tilastointia pitäisi laajentaa kattamaan tuottaja-, teollisuusja kuluttajahinnat sekä kysyntämäärät euromääräisinä. Myös kaupan omien merkkien eli PL-tuotteiden tilastointia on vahvistettava, jotta niiden vaikutus arvonmuodostukseen voidaan arvioida. Parempi markkinadata lisäisi myös kuluttajien ymmärrystä ruuan hinnan taustalla olevista tekijöistä.
Suositusten tavoitteena on tasapainottaa ketjun voimasuhteita, lisätä avoimuutta ja varmistaa, että ruokaketju pystyy tuottamaan lisäarvoa kestävästi ja kilpailukykyä vahvistaen. Ne eivät sinällään ole mikään taikakeino asioiden parantamiseksi, vaan tehoavat vasta, kun ketjun toimijat ottavat ne käytäntöön. Eli jos joku odotti politiikkasuosituksista ”moukaria”, jolla parannukset ”isketään” nopeasti läpi, sai hän pettyä.
Paneelikeskustelussa nostettiin kipukohtia
Suomalaisen ruokaketjun tulevaisuus, tasapaino ja toimivuus nousivat laajaan keskusteluun seminaarin paneelikeskustelussa, jota johdatteli ETMV:n toimiston johtava asiantuntija Tapani Yrjölä Paneeliin osallistuivat maataloustuottaja Ellen Rydberg, ETL:n toimitusjohtaja Mikko Käkelä, PTY:n toimitusjohtaja
Kyösti Arovuoren mukaa maatalouden tilastointi on Suomessa perusteellista, mutta teollisuudesta ja kaupasta puuttuu vastaava läpinäkyvyys.
Tuula Loikkanen, elintarvikemarkkinavaltuutettu Jarno Sukanen sekä maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen.
Paneelin osallistujista lihantuottaja Ellen Rydberg muistutti, että Ukrainan sodan herättämä arvostus kotimaiselle ruoalle on hiipunut talouspuheen alle, vaikka Suomessa saa yhä poikkeuksellisen edullista ja laadukasta ruokaa. Silti pitkä ketju ja markkinoiden heilahtelut tekevät alkutuottajan asemasta epävarman. Mikko Käkelä kiitti ruokajärjestelmän sitkeyttä kriiseissä ja sen työllistävää vaikutusta, mutta varoitti liiallisesta hintakeskeisyydestä sekä sääntelyn kansallisten tulkintojen aiheuttamasta “Suomi-lisästä”, joka voi rapauttaa ruokajärjestelmän kilpailukykyä.
Tuula Loikkanen korosti kuluttajien vahvaa luottamusta kotimaiseen ruokaan, mutta muistutti sen varjopuolesta: kuinka pitkään kuluttaja on valmis maksamaan laadusta, ja miten suomalaisuuden lisä-
arvo saadaan näkyväksi sekä kotimaassa että vientimarkkinoilla. Elintarvikemarkkinavaltuutettu Jarno Sukanen painotti, että ketjussa on runsaasti osaamista ja kehittämisen halua, mutta pienet toimijat kaipaavat kannattavuusnäkymää ja kumppaneita tuekseen. Hänen mukaansa luottamusta nakertaa edelleen pelko kaupallisista vastatoimista, mikä vaikeuttaa epäkohtien esiin tuomista. Siksi sääntelyn tulee olla ennaltaehkäisevää ja viranomaisten rooli on tukea vuoropuhelua, ei vain valvoa.
Ministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesosen puheenvuorot piirsivät esiin koko ruokaketjua ravistelevat rakenteelliset muutokset ja huoltovarmuuden kasvavan painoarvon. Hän varoitti myös liiallisesta sääntelystä. Pesosen mukaan Suomen elintarvikemarkkinoilla eletään murrosvaihetta, jossa aiemmin vahva yhteinen näkemys ketjun tilasta ja kehitystarpeista on heikentynyt. Markkinat ovat eurooppalaistuneet, ja hintaohjautuvuus voimistuu väistämättä. Pesonen muistutti, että tukiin perustuva ajattelu, jossa osa tuista valuu ketjun muille portaille, ei enää tulevaisuudessa toimi, sillä tukipolitiikka sitoutuu yhä tiukemmin konkreettisiin toimenpiteisiin, ei tuotantomääriin. Tämä linjaus tulee hänen mukaansa näkymään läpi koko arvoketjun.
Pesonen korosti, että jos ketju ei kykene tuottamaan lisäarvoa markkinoilta, seurauksena voi olla alkutuotannon menettäminen eli kehityskulku, johon Suomella ei ole varaa. Hän muistutti samalla,
Reilun kaupan pelisääntöjä tarvitse pelätä, jos epäreiluja käytäntöjä ei ole.
että yhteiskunnan ruokaan kohdistamat kestävyyshaasteet kohdistuvat raskaimmin pieniin tuottajiin, ja siksi arvoketjun tasapainosta on huolehdittava poliittisin ja lainsäädännöllisin keinoin.
Huoltovarmuus keskiöön
Ukrainan sodan myötä huoltovarmuuden rooli on Pesosen mukaan noussut ennennäkemättömällä tavalla esiin. Hän kuvasi tilannetta suoraviivaisesti: jos Itämeren kulkuyhteydet katkeavat, Suomi joutuu tulemaan toimeen omilla resursseillaan. Se vaatii koko ketjun elinvoimaa alkutuotannosta vähittäiskauppaan asti.
- Meillä ei ole rinnakkaista kriisiputkea, Pesonen totesi ja painotti, että samat toimijat, jotka pyörittävät arjen ruokahuoltoa, vastaavat myös kriisiajan ruokaturvasta.
Pesosen mukaan arvoketjun on hyväksyttävä, että huoltovarmuuden turvaaminen edellyttää uudenlaista arvojakautumaa ja nykyistä läpinäkyvämpää toimintaa.
EU:n mikrotason sääntely sai Pesoselta terävää kritiikkiä. Hänen mukaansa se vaikeuttaa markkinoiden toimivuutta ja sysää jäsenmaat syyttämään Brysseliä itse kiristämistään vaatimuksista. Suomessa ja muualla Euroopassa on usein lisätty ”kultareunus” eli kansallisia elementtejä EU-direktiivien päälle. Samalla toiminnasta on tehty raskaampaa kuin olisi tarpeen.
Hän muistutti, että suomalainen ruokaketju on maailmanluokkaa: tuotteet ovat puhtaita, turvallisia ja hinnaltaan kilpailukykyisiä suhteessa niihin lisäarvotekijöihin, joita yhteiskunta edellyttää. Suurin haaste on saada nämä kansallisesti tärkeät arvot näkymään myös EU-lainsäädännössä, jotta Suomi voi toimia täysipainoisesti sisämarkkinoilla ja erityisesti kriiseissä, jolloin riippuvuus toimivista markkinoista korostuu.
Loppupuheenvuorossaan Pesonen painotti, että sopimusmalleissa tarvitaan joustavuutta. Yhteiskunta ja markkinat voivat muuttua nopeasti, ja elintarvikeketjun on kyettävä mukautumaan yhtä nopeasti. Hän myös korosti, että vapaaehtoiset sopimuspohjaiset ratkaisut ovat edelleen toimiva ja suomalaisessa yhteiskunnassa vahva perusta, eikä reilun kaupan pelisääntöjä tarvitse pelätä, jos epäreiluja käytäntöjä ei ole.
Mitä trendit ennustavat vuodelle 2026?
Koonnut Elina Matikainen
Kansainvälinen markkinatiedon ja kuluttajatrendien tutkimusyritys Innova Market Insights tekee vuosittain Top 10 Food & Beverage Trends -katsauksen, joka kokoaa yhteen ruoka- ja juomamarkkinoita muovaavia kehityssuuntia.
Seuraavassa TOP 10 -trendit vuodelle 2026:
1. Proteiinivoimaa - Proteiini tulee säilymään vahvana kategoriana vuonna 2026.
2. Suolisto on hyvinvoinnin keskus - Kolme viidestä kuluttajasta pitää suolistoterveyttä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kulmakivenä.
3. Nautinnon kerrokset - ”Layers of Delight” -trendi korostaa moniulotteista hemmottelua ja elämyksellisyyttä: uudet maut, tekstuurit ja kokemukset.
4. Tarkoituksenmukaiset juomat - Juomat ovat keskeinen hyvinvointi-innovaatioiden ala.
5. Aidosti kasviperäistä - Kasvipohjaisten tuotteiden kategoria kulkee kohti omaa identiteettiä, jossa ravintoarvo ja luonnollisuus korostuvat.
6. Hetkiä varten tehty - Erilaiset käyttötarkoitukset ohjaavat uusien ruokamuotojen kehitystä, erityisesti nuorten kuluttajien keskuudessa (esim. napostelu).
7. Arvokasta joka suupalalla - Taloudellinen epävarmuus lisää hinnan ja arvon merkitystä.
8. Mielen tasapaino - Kuluttajat etsivät ruokaa ja juomia, jotka tukevat stressinhallintaa, aivoterveyttä ja energiatasapainoa.
9. Perinteiden vaaliminen - Autenttisuus ja lohturuoka trendaavat epävarmoina aikoina.
10. Perustellut valinnat - Kestävät valinnat ovat tärkeitä kahdelle viidestä kuluttajasta.
Pienemmät annoskoot, rapean ja pehmeän yhdistelmät sekä raikkaat ja aromaattiset maut puhuttelevat kuluttajia leipomotuotteissa.
Bakels Group ennakoi Big Bakery Trends for 2026 -raportissaan, että leipomo- ja konditoria-alan kehitystä ohjaa vuonna 2026 vahvasti ravitsemuksen ja nautinnon yhdistäminen. Kuluttajat odottavat tuotteilta sekä hyvää makua että lisäarvoa, kuten proteiinia ja kuitua, ilman kompromisseja.
Keskeisiä trendejä ovat ravintorikkaammat leipomotuotteet, erityisesti nuorempien kuluttajien keskuudessa, sekä uudet rakenne- ja makuelämykset, joissa rapea ja pehmeä yhdistyvät ja makeutta tasapainotetaan raikkaammilla, aromaattisilla mauilla. Lisäksi kysyntä siirtyy pienempiin mutta laadukkaampiin annoskokoihin, mikä heijastaa tietoisen herkuttelun yleistymistä.
Bakelsin mukaan alan toimijoiden menestys riippuu kyvystä vastata näihin odotuksiin. Ne, jotka onnistuvat yhdistämään ravitsemuksen, elämyksellisyyden ja hallitun annoskoon, vahvistavat asemaansa – kun taas pelkkiin ”tyhjiin kaloreihin” nojaavat tuotteet menettävät vetovoimaansa.
Kolme vahvinta nousevaa trendiä ovat monitekstuurisuus, elämyksellisyys ja proteiinipitoisuus. Kuluttajat hakevat yhä useammin tuotteita, joissa yhdistyvät vastakkaiset suutuntumat, kuten pehmeä ja rapea. Elämyksellisyys korostuu erityisesti suklaassa: tarinallisuus, alkuperä, vastuullisuus ja visuaalinen näyttävyys vahvistavat brändiuskollisuutta. Kolmantena trendinä leipomoala kytkeytyy entistä tiiviimmin hyvinvointiin, ja proteiini nousee keskeiseksi myyntivaltiksi niin leivissä kuin makeissa tuotteissa.
Tutkimus nostaa esiin myös yhden pysyvän ilmiön: juurileipä jatkaa vahvaa kasvuaan ja säilyy maailmanlaajuisesti merkittävimpänä yksittäisenä trendinä. Kokonaisuutena Taste Tomorrow osoittaa, että tulevaisuuden menestyvät tuotteet yhdistävät nautinnon, terveyshyödyt ja merkityksellisen tarinan.
Condite – kaikki yhdestä paikasta
Condite.fi-verkkokauppa palvelee ammattilaisia –silloin kun sinulle sopii.
Tilaa leivonta- ja elintarvikealan raaka-aineet helposti verkossa. Ajantasainen valikoima, selkeä tilaaminen ja Conditen luotettava palvelu – nyt myös digitaalisesti.
Tutustu verkkokauppaan: condite.fi
Helppous korostuu ruokahankinnoissa
TEKSTI Elina Matikainen
Suomalaisten ostoskäyttäytyminen on kääntynyt uuteen asentoon, ja muutos näkyy selvästi esimerkiksi S-ryhmän myyntidatassa. Kaupparyhmä kertoi ruokatrendeistä loppuvuoden mediainfossaan. Nyt nähdään, että uudistetut ravitsemussuositukset ohjaavat valintoja, kasvikset valtaavat tilaa ja helppous muuttuu ostamisen peruslogiikaksi. Toki myös hinnan merkitys ostoksia tehdessä on edelleen suuri, mutta sen merkityksen kasvu on tasaantumassa. Ennemmin säästetään ravintolassa syömisessä, matkailussa, kulttuuripalveluissa tai suoratoistopalveluissa.
S-ryhmän omien asiakaskyselyiden ja -tutkimusten perusteella ravitsemussuositukset tunnetaan poikkeuksellisen hyvin: yli puolet suomalaisista kertoo tuntevansa suositusten sisällön ja yli kolmannes sanoo tehneensä muutoksia ruokavalioonsa niiden perusteella. Niinpä esimerkiksi leikkeleiden kysyntä on S-ryhmän myyntidatan mukaan vähentynyt lähes seitsemän prosenttia. Leivän päälle laitetaan nyt muuta: kurkkua, tomaattia, paprikaa ja salaattia, joiden myynti on noussut tuntuvasti viime vuodesta. Ravitsemussuositukset heijastuvat myös kasvisten yleisesti kasvaneeseen kulutukseen. Kuluttajat ja heistä erityisesti vanhemmat ikäryhmät ovat löytäneet myös valmiiksi pestyt, pilkotut ja raastetut kasvikset.
Leivän ostot ovat pysyneet S-ryhmän edustajien mukaan kuitenkin ennallaan eli leipää ostetaan kaupasta suunnilleen samalla tavoin kuin ennenkin. Vain leivän päällisissä on siis tapahtunut isompi muutos.
Vaikka lihansyönti on edelleen kuluttajilla yleistä, lihan kokonaismyynti on hienoisessa laskussa. Sinä kategoriat kehittyvät eri suuntiin. Leikkeleet, nakit ja makkarat jatkavat laskuaan, kun taas siipikarjan ja porsaan lihan kysyntä kasvaa. Myös jauhelihan kysyntä on ollut hieman laskussa. Kalan myynti on kasvussa, mutta osalle se on liian kallista: puolet niis-
tä, jotka eivät syö kalaa, mainitsee syyksi hinnan.
Myös kasvipohjaiset proteiinit jatkavat nousuaan. Tofun kysyntä on kasvanut peräti 17 prosenttia, ja kasvipohjaisten proteiinivalmisteiden sekä papusäilykkeiden myynti on nousussa. Edelleenkin myös perinteiset proteiinivalmisteet, kuten rahkat, raejuusto ja urheiluravinteet, vetävät asiakkaita puoleensa.
Helppous on noussut yhdeksi kuluttamisen vahvimmista valtatrendeistä. Kiire vaivaa ja puolet suomalaisista kertoo olevansa valmiita maksamaan ajansäästöstä. Tämä näkyy erityisesti puolivalmisteissa, välipalarahkoissa, pakastepitsoissa ja muissa arkea helpottavissa ratkaisuissa. Sama kehitys heijastuu ruokaverkkokauppaan, joka on noussut pysyväksi osaksi ostamista. Nyt jo yli puolet suomalaisista tekee ainakin osan ruokaostoksistaan verkossa. S-ryhmän palvelussa kotiinkuljetus
on noussut suositummaksi toimitustavaksi kuin nouto.
Juomapuolella kasvipohjaiset vaihtoehdot ja hyvinvointijuomat vahvistavat jalansijaansa, kun taas maito ja alkoholijuomat jatkavat laskuaan. Kaurajuoma on vakiinnuttanut asemansa ja sen myynti kasvaa edelleen.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa leipomoja konditoria-alalle? Ainakin sen, että leipä elää nyt uudenlaista murrosta. Kun leikkeleiden kulutus vähenee ja kasvikset nousevat niiden tilalle, leivän rooli kasvispohjaisena ateriana vahvistuu. Täytteiden ja levitteiden maailma monipuolistuu, ja kasvipohjaisille, valmiille täyte- ja leviteratkaisuille on selvästi kasvavaa kysyntää. Myös helppous näkyy leipomotuotteissa: paistovalmiit vaihtoehdot, nopeasti syötävät välipalaleivät ja kestävät pakkausratkaisut korostuvat erityisesti verkkokaupan kasvaessa.
S-ryhmän aineistossa esiin nousevat ruokatrendit (2025–2026)
VALTATRENDIT
1. Hinta pysyy tärkeimpänä, mutta merkityksen kasvu tasaantuu
2. Helppous ohjaa ostamista entistä voimakkaammin
3. Yksilöllisyys ja pirstaloituvat asiakastarpeet
RUOKAILMIÖT JA TUOTEKOHTAISET TRENDIT
4. Ravitsemussuositukset vaikuttavat ostokäyttäytymiseen
13. Vastuusisältöiset ja aidon oloiset brändit kiinnostavat
Tekoälyasetukseen kannattaa varautua
EU:n tekoälyasetus, niin sanottu AI Act, on EU:ssa suoraan sovellettava säädös, joka määrittelee, miten tekoälyä saa käyttää ja millaisia velvoitteita eri toimijoille asetetaan.
Asetuksen tavoitteena on varmistaa, ettei tekoälyn käyttö vaaranna ihmisten terveyttä, turvallisuutta tai perusoikeuksia. Asetus on jo voimassa, mutta sen velvoitteet tulevat käyttöön vaiheittain siirtymäaikojen kautta vuosina 2025–2026.
Tekoälyasetus koskee myös leipomoja konditoriayrityksiä, sillä niissä tekoälyä käytetään usein osana arjen järjestelmiä, kuten esimerkiksi tuotannonohjauksessa, kysynnän ennustamisessa, pakkauslinjojen kameravalvonnassa, verkkokaupan suositusjärjestelmissä tai asiakaspalvelun chatboteissa. Yritys käyttää tekoälyä silloin, kun jokin järjestelmä oppii datasta, tekee automaattisia arvioita tai ennusteita, luokittelee tietoa, tulkitsee kuvia tai tekstiä tai tuottaa sisältöä itsenäisesti.
EU:n tekoälyasetus on sellaisenaan voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, mutta sen eri osia aletaan soveltaa eri aikaan. Tietyt kielletyt tekoälykäytöt, kuten biometrinen tunnistaminen tietyissä tilanteissa, tulivat voimaan kuuden kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Yleiset läpinäkyvyysvelvoitteet tulivat voimaan 12 kuukauden siirtymäajan jälkeen eli elokuussa 2025, ja korkean riskin tekoälyjärjestelmiä koskevat vaatimukset puolestaan 24 kuukauden kuluttua eli elokuussa 2026.
Suomessa asetuksen valvonta, seu-
raamukset ja viranomaisten toimivalta eivät kuitenkaan ala ennen kansallisen toimeenpanolain voimaantuloa. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan lain valmistelu jatkuu edelleen, ja käytännön valvonta käynnistyy aikaisintaan vuoden 2026 puolella. Tämä tarkoittaa, että tekoälyasetuksen rikkomisesta ei toistaiseksi voida määrätä seuraamuksia Suomessa. Kansallinen laki ei kuitenkaan siirrä itse EU-asetuksen velvoitteiden voimaantuloa, vaan se täydentää asetusta muun muassa viranomaisrakenteiden, valvontamenettelyjen, seuraamusmaksujen käytännön ja ilmoitettujen laitosten nimeämisen osalta. Yrityksen ensimmäinen askel tekoälyasetukseen valmistautumisessa on selvittää, missä kaikissa järjestelmissä tekoälyä tosiasiallisesti käytetään. Tämä edellyttää käytössä olevien järjestelmien kartoittamista ja niiden toiminnallisten ominaisuuksien arviointia. Jos järjestelmä ennustaa, luokittelee, tulkitsee kuvia tai tekstiä tai tekee automatisoituja päätöksiä, on hyvin todennäköistä, että kyseessä on tekoälyjärjestelmä. Lisäksi järjestelmätoimittajilta on syytä kysyä, perustuuko ratkaisu koneoppimiseen, mihin riskiluokkaan se kuuluu tekoälyasetuksen mukaan ja millaista dokumentaatiota toimittaja pystyy tarjoamaan.
Tekoälyasetuksessa järjestelmät jaetaan
riskiperusteisesti eri luokkiin. Kiellettyihin kuuluvat esimerkiksi manipuloivat tai biometriseen profilointiin perustuvat sovellukset, jotka eivät tyypillisesti liity leipomoteollisuuteen. Korkean riskin järjestelmiä ovat puolestaan muun muassa elintarviketurvallisuuteen vaikuttavat automaattiset tarkastusjärjestelmät, rekrytoinnissa käytettävät pisteytysalgoritmit sekä työntekijöiden automaattinen suoriutumisen arviointi. Osa järjestelmistä kuuluu läpinäkyvyysvaatimusten piiriin, kuten chatbotit, generatiiviset tekoälytyökalut ja muu sisältö, joka voi näyttää ihmisen tuottamalta. Suuri osa leipomoiden käytännön sovelluksista, kuten tuotannon optimointi, kysynnän ennustaminen ja varastonhallinnan automaatio, luokitellaan yleensä vähäriskisiksi.
Vaikka sanktioita ei Suomessa vielä määrätä, yritysten kannattaa ryhtyä toimiin jo nyt. Valmistautuminen tarkoittaa käytössä olevien tekoälyjärjestelmien kartoittamista, riskiluokkien arviointia, keskusteluja järjestelmätoimittajien kanssa, sisäisten ohjeiden laatimista, henkilöstön peruskoulutusta sekä järjestelmien ja vastuuhenkilöiden dokumentointia. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan valvonta ja seuraamukset alkavat vasta kansallisen lain myötä, mutta tämä ei poista yritysten velvollisuutta varautua asetuksen vaatimuksiin.
Varhainen valmistautuminen säästää sekä aikaa että kustannuksia ja helpottaa tulevia auditointeja ja viranomaisyhteyksiä. (Huom. Tämän tekstin kirjoittamisessa on käytetty apuna tekoälyä.)
TEKSTI Elina Matikainen
Opiskelijat valmistivat herkkuja linnan juhliin
Osa itsenäisyyspäivän 6.12.2025 kahvipöydän herkuista oli valmistettu Saimaan ammattiopisto Sampossa. Leipomo- ja konditoriaa-alan opiskelijat ottivat sen kunniatehtävänä.
TEKSTI/KUVAT Saimaan ammattiopisto Sampo, Pastry Saimaa
Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2025 tasavallan presidentti Alexander Stubb isännöi yhdessä puolisonsa Suzanne Innes-Stubbin kanssa itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa eli linnan juhlia Presidentinlinnassa. Tällä kerralla linnan juhlien makumaailma ammensi innoituksensa Itä-Suomesta, ja osa Saimaan ammattiopisto Sampon sekä siellä toimivan huippuosaamiskeskus Pastry Saimaan henkilöstöstä ja opiskelijoista sai kunnian
Lanttukukkoset.
olla mukana tarjoiluiden järjestämisessä.
Projektia oli toteutettu syksyn aikana Sampossa eri tiimien välisenä yhteistyönä, jossa mukana olivat ravintola- ja catering-alan, kondiittorialan sekä elintarvikealan tiimit. Yhteistyö käynnistyi, kun tasavallan presidentin kanslia lähestyi oppilaitosta ja tiedusteli mahdollisuutta kehittää ja valmistaa osa itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton tarjoiluista.
Henkilöstö tarttui tilaisuuteen rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Lehtori ja
Kuvassa osa opiskelijoista, jotka valmistivat itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle herkkuja yhdessä alan lehtoreiden Harri Lensun (edessä keskellä), Markku Vengasahon ja Kirsi Näpin (molemmat oikeassa reunassa) kanssa. Kuvasta puuttuvat tuotteiden suunnittelussa ja valmistuksessa mukana olleet lehtori Outi Suopanki, opettaja Heini Rantanen ja Pastry Saimaan tuotekehitysasiantuntija Eija Kuningas.
Pastry Saimaan projektipäällikkö Markku Vengasaho kuvailee tehtävää kunnianosoituksena.
- Koemme tärkeänä, että saimme olla mukana tässä projektissa, jossa yhteistyö oli merkittävässä osassa. Kehitimme yhdessä Pastry Saimaan asiantuntijoiden, Suomen kokkimaajoukkueen edustajan sekä Sampon opettajien kanssa tuotteita,
Gluteenittomat riisipiirakat.
Rieskarullat (vas.), palvilammaspiirakka ja kaalipasteijat.
Lakkarahkakakkuset.
joita opiskelijamme pääsivät valmistamaan.
Mukana projektin toteuttamisessa oli laajasti opiskelijoita opintojen eri vaiheista ja se sopi hyvin osaksi oppimiskokonaisuutta. Leipuri-kondiittoreita opettava lehtori Kirsi Näppi kehuu opiskelijoiden työskentelyä.
- Opiskelijat olivat hyvin joustavia ja ottivat hienosti vastuuta. Pääsimme harjoittelemaan prosessityöskentelyä ja työnjakoa. Yhteisöllisyyttä lisäsi se, että eri alojen opiskelijat työskentelivät yhdessä.
Perinteet ja kunnioitus itsenäisyyden äärellä
Projektin todellinen tilaaja paljastettiin opiskelijoille ja muille sampolaisille vasta marraskuun viimeisellä viikolla, eli tuotekehitystyö ja tarjoiluiden valmistaminen pidettiin salaisuutena loppumetreille asti. Kun tieto projektin luonteesta julkistettiin opiskelijoille, innostuivat he kertomaan mietteitään Suomen itsenäisyyden merkityksestä.
Suomen itsenäisyys merkitsee monille nuorille vapautta sekä rauhaa. Nuoret kertoivat kunnioittavansa ja arvostavansa veteraaneja ja lottia, jotka ovat taistelleet itsenäisen Suomen puolesta. Itsenäisyyspäivä toi mieleen myös Suomen lipun, linnan juhlat ja tietysti itse presidenttiparin. Monelle nuorelle myös luonto on tärkeä.
Suomen luonto ja sen tarjoamat maut olivatkin läsnä juhlavastaanoton tarjoiluissa, jotka oli valmistettu pääosin kotimaisista raaka-aineista, kuten marjoista, järvikaloista ja kasviksista.
Projekti koettiin merkittäväksi koko Sampolle. Se valittiin oppilaitoksen kuluvan vuoden vaikuttavimmaksi teoksi – siinä korostuivat joustaminen, vastuun jakaminen ja opiskelijoiden aktiivinen mukanaolo.
Sampossa valmistettiin linnaan seuraavat tuotteet
- lakka- ja vadelmarahkakakkusia (- lakkarahkakakkunen, vege)
Erkki Timperi. Kuva on otettu vuoden 2025 Leipuripäivillä. Kuva Elina Matikainen.
Hermannin ruisleipä
Yksi linnaan tehdyistä herkuista oli sienisalaatilla päällystetty Hermanni-ruisleipä. Tällä maukkaalla ruisleivällä on aivan oma mielenkiintoinen tarinansa. Sen kehitti leipurimestari Erkki Timperi, joka toimi tuotannosta vastaavana työnjohtajana Lappeenrantalaisessa Leksan leipomossa vuosikymmenien ajan. Vuonna 1991 joutsenolaisen K-kaupan Hermannin kauppias kysyi Erkiltä, olisiko mahdollista saada siemenleipää. Niinpä Erkki otti haasteen vastaan ja kehitti Hermanni-ruisleivän. Se on limppumainen, hapanjuureen leivottu leipä, jossa yhdistyivät ruis, ohra, pellavansiemen, auringonkukansiemen ja vehnä. Se on siis tehty lähtökohtaisesti kotimaisista raaka-aineista. Leivästä tuli asiakkaiden suosikki, sillä se oli paitsi hyvänmakuinen ja sopivan kostea, myös hyvin säilyvä.
Leksan leipomo paloi vuonna 2002 ja Erkki Timperi siirtyi Saimaan ammattiopisto Sampon leipuri-kondiittorikoulutukseen sijaisopettajaksi. Hän toi kouluun mukanaan myös Hermanni-leivän alkuperäisen reseptin ja juuren. Sitä alettiin leipoa osana opetusta. Edelleenkin opiskelijat leipovat
Hermannia lähes viikoittain, nyt lehtori Kirsi Näpin johdolla, sillä Erkki Timperi on jo jäänyt eläkkeelle. Leipää tehdään monessa muodossa: perinteisenä limppuna, vuokaleipänä, patonkeina, sydämenmuotoisina versioina ja pikkunappeina. Hermannin resepti on vakiinnuttanut paikkansa osana Sampon opetusta ja Etelä-Karjalan ruokaperinnettä.
Hermannin juurta vaalitaan huolella. Sitä säilytetään sekä Sampon pakastimessa että kahden opettajan kotipakastimissa varmuuden vuoksi. Jokainen opiskelijaryhmä saa kuulla tarinan sen alkuperästä. Leivän hyvät ominaisuudet – maku, kosteus ja pitkä säilyvyys – ovat edelleen samoja kuin Erkin leipoessa Leksan leipomolla yli 30 vuotta sitten.
Hermanni-ruisleipä on paljon enemmän kuin leipä. Se on paikallinen perinne, sukupolvien välinen ketju ja kunnianosoitus Etelä-Karjalan leipäperinteelle. Siksi Hermanni elää, nousee ja tuoksuu edelleen lähes joka viikko Sampon leipuriluokassa.
Lähde: Saimaan ammattiopisto Sampo, Pastry Saimaa: pastrysaimaa.fi, ajankohtaista
Täysjyvävilja kuuluu suolistoystävälliseen ruokavalioon
Leipätiedotus osallistui Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen
Valtakunnallisille Ravitsemuspäiville, joiden teemana oli suoliston terveys. Leipätiedotus jakoi ständillään tietoa täysjyväviljan ja kuidun saannista. Molemmat ovat hyvin merkityksellisiä tekijöitä suoliston terveyden edistämiseksi. Tämä viesti nousi esiin myös monen asiantuntijan luennolla.
TEKSTI Terhi Virtanen, Leipätiedotus ry
Professori Anne-Maria Pajari
Helsingin yliopistosta toi puheenvuorossaan esiin syksyllä 2024 julkaistujen ravitsemussuositusten mukaisten ruokavalintojen vaikutuksia suolistoterveyteen. Uusimmat ravitsemussuositukset kehottavat kasvipainotteisen ruokavalion lisäämiseen, mikä on Pajarin mukaan jo sellaisenaan hyväksi suoliston terveydelle.
Kasvipainotteisuuden lisäksi suosituksissa on täysjyväviljalle, kuidulle, palkokasveille, kasviksille sekä punaiselle lihalle ja lihavalmisteille suositeltavat käyttömäärät. Täysjyväviljaa tulisi syödä vähintään 90 g ja kuitua 25-35 g päivässä, palkokasveja 50-100 g eli noin 1 dl:n verran ja muita kasviksia 500-800 g päivässä ja punaista lihaa enintään 350 g viikossa. Kasvisten suositusta on vielä jaettu siten, että siitä puolet tulisi olla kasviksia ja juureksia, ja puolet marjoja ja hedelmiä. Hedelmämehulla ei suositusta voi täyttää, vaan sitä voi olla noin 1 dl kasvispotissa.
Ravitsemussuositukset tukevat suolistoterveyttä
Ravitsemussuosituksiin pääsemisessä meillä suomalaisilla on vielä tehtävää. Saamme ruokavaliostamme kuitua vain hiukan yli 20 g päivässä. Naiset saavat täysjyväviljaa päivittäin keskimäärin vain 42 g ja miehet 56 g. Kasviksia naiset syövät 380 g ja miehet 320 g päivässä. Punaista lihaa miehet syövät viikossa keskimäärin 760 g ja naiset 390 g. Voisi siis ajatella, että
Anne-Maria Pajari
• Kasvipainotteinen ja kuitupitoinen ruokavalio tukee suoliston terveyttä
• Kuitu ruokkii suoliston hyviä bakteereja ja suojaa suoliston pintaa
• Täysjyvä ja vähäinen punainen liha ruokavaliossa pienentävät paksusuolisyövän riskiä
ruokavaliota muuttamalla voisimme tehdä paljonkin suolistoterveytemme eteen. Suositusten mukaisessa ruokavaliossa suolistoterveyttä lisäävät etenkin kuidun saannin kasvu sekä kuidun kanssamatkustajat, joita ovat bioaktiiviset aineet, kuten polyfenolit, sekä C-vitamiini ja folaatti. Noudatettaessa ravitsemussuosituksia runsas tyydyttyneen rasvan määrä vähenee, millä on myös vaikutusta suoliston terveyteen.
– Kuitu ylläpitää paksusuolen mikrobiston tasapainoa eli niin sanotusti ruokkii hyviä bakteereja. Se pitää suolen limakerroksen ehjänä ja suojaa näin suolen pintaa, professori Pajari kuvaili kuidun hyötyjä suolistolle.
– Mikäli ruokavalio ei sisällä kuitua,
haitalliset bakteerit lisääntyvät ja pääsevät suolen pinnalle ja jopa sen läpi, hän jatkoi.
Pajarin mukaan bakteerit tuottavat paksusuolessa lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka ovat tämänhetkisen tiedon mukaan tärkeä välittäjä kuidun ja niiden terveysvaikutusten välillä.
– Lyhytketjuiset rasvahapot ehkäisevät suolen vuotamista, tulehdusta ja vahvistavat suolen epiteelisolujen erilaistumista eli hillitsevät niiden jakautumista, kertoi Pajari kuidun vaikutuksista ja korosti samalla, että tämä on tärkeä tekijä paksusuolen syövän ehkäisyssä.
Pajarin esittämän tutkimusyhteenvedon mukaan paksu- ja peräsuolisyöpää ehkäisevät runsaan kuidun saannin lisäksi riittävä määrä täysjyväviljaa, maitotuotteet ja kalsiumlisä sekä liikunnallinen aktiivisuus. Suoliston syöpäriskiä sen sijaan lisäävät prosessoidut lihatuotteet, alkoholi, lihavuus ja punainen liha. Punaisen lihan ja prosessoidun lihan käytön kohtuullistaminen vähentää suolistossa syntyvien haitallisten typpiyhdisteiden määrää ja siten ehkäisee paksusuolisyöpää.
Puheenvuorossaan Pajari muistutti myös kuidun merkittävästä terveysvaikutuksesta ummetuksen ehkäisyssä. Ummetus on hyvin yleinen vaiva, josta kärsii 8-26 % työikäisistä. Mikäli suoli tyhjenee harvemmin kuin 3 kertaa viikossa, voidaan henkilön katsoa kärsivän ummetuksesta. Kuidun saannin lisäksi tällaisessa tilanteessa tulisi lisätä myös liikuntaa ja nesteen nauttimista.
Marjukka Kolehmainen
• Kasvikset, viljat ja palkokasvit edistävät kokonaisterveyttä
• Kestävä ruokavalio on myös terveellisin vaihtoehto
• Prosessoitu ja punainen liha lisäävät sairastumisriskejä
Kuitujen muut hyödyt
Kuiduilla on myös muita terveysvaikutuksia, sillä ne hidastavat rasvahappojen ja hiilihydraattien imeytymistä ohutsuolessa. Tämä edistää kylläisyyttä ja ylläpitää veren sokeritasapainoa. Eri viljakuiduilla on lisäksi omia erityisiä vaikutuksia ja esimerkiksi kauran ja ohran sisältämä betaglukaani estää kolesterolin imeytymistä.
Itä-Suomen yliopiston professori Marjukka Kolehmaisen mukaan ympäristöystävällinen kasviperäinen ruoka eli kasvikset, viljat ja palkokasvit tukevat suolistoterveyden lisäksi myös muuta terveyttä, kuten suojaavat sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksilta ja aivohalvauksilta.
– Se mikä on kestävää, on myös terveellistä. Prosessoitu liha ja punainen liha lisäävät sairauden riskiä ja ovat ympäristön kestävyyden näkökulmasta heikoimpia, hän totesi omassa puheenvuorossaan.
Täysjyvävilja ja -leipä ovat erinomaisia kuidun lähteitä. Ne lisäävät suolistossa olevaa massaa ja lyhentävät sen läpikulkuaikaa sekä laimentavat haitallisten aineiden määrää ruokasulassa. Tällä mekanismilla kuitu lyhentää haitallisten aineiden kosketusaikaa suolen pinnan kanssa. Lisäksi kuitu ruokkii suoliston mikrobistoa, joka tuottaa hyödyllisiä lyhytketjuisia rasvahappoja. Täysjyväviljat sisältävät myös hyödyllisiä bioaktiivisia aineita, kuten polyfenoleja ja E-vitamiinia. Professori Anne-Maria Pajarin esittämien tutkimusten mukaan 90 g täysjyväviljaa päivässä vähentää paksusuolisyövän riskiä noin 17 %. Kuidun on todettu vähentävän riskiä noin 7 %/10 g kuitua.
Tulehdukselliset suolistosairaudet HUS:ssä toimivat ylilääkäri Kaija-Leena Kolho sekä ravitsemusterapeutti Karim Khanji kertoivat puheenvuoroissaan tu-
lehduksellisista suolistosairauksista, niiden taustoista ja hoidosta. Tulehduksellisista suolistosairauksista käytetään yleisesti lyhennettä IBD (Inflammatory Bowel Disease) ja niitä ovat mm. Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus. Molemmat puhujat olivat huolissaan tulehduksellisten suolistosairauksien yleistymisen hurjasta vauhdista: Suomessa oli vuoden 2025 alussa yli 62 000 IBD-diagnoosin saanutta ja määrä kasvaa jopa 3 000:lla vuosittain. Kaija-Leena Kolhon mukaan IBD:n esiintyvyys Suomen väestössä on jo yli 1 %. Hänen mukaansa IBD lisääntyy hurjaa vauhtia ja työikäisten ja nuorten aikuisten keskuudessa voidaan puhua jo kansantaudista.
– Tulehduksellisiin suolistosairauksiin voi sairastua missä iässä hyvänsä ja niistä onkin tullut merkittävimpiä lasten kroonisia sairauksia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tällä hetkellä Uudessa lastensairaalassa diagnosoidaan uusia IBD tapauksia lasten keskuudessa yhtä paljon kuin tyypin I diabetestapauksia eli noin 60 kappaletta vuodessa, kertoi Uudessa lastensairaalassa työskentelevä Kolho huolestuneena. Ravitsemusterapeutti Khanji toi kuitenkin puheenvuorossaan esiin, että vaikka näitä suolistosairauksia ei voida parantaa, niiden oireita voidaan lievittää.
Kaija-Leena Kolho
• Suomessa yli 62 000 IBDdiagnoosin saanutta (2025 alussa)
• Uusia IBD-tapauksia jopa 3 000 vuodessa
• IBD:n esiintyvyys jo yli 1 % väestöstä
• Sairastuminen voi alkaa missä iässä tahansa, myös lapsuudessa
• Lasten IBD-diagnooseja noin 60/vuosi Uudessa lastensairaalassa
• Antibiootit ja ympäristötekijät liittyvät IBD:n lisääntymiseen
Karim Khanji
• Jopa 50 % IBD-tapauksista voitaisiin ehkäistä elintavoilla: ruokavalion laatu. liikunta ja tupakoimattomuus ovat keskeisiä
• Oireita voidaan lievittää yksilöllisellä ravitsemushoidolla
IBD-termiä, joka tarkoittaa tulehduksellista suolistosairautta ei tule sekoittaa IBS-termiin eli ärtyvän suolen oireyhtymään, jossa suolistossa ei esiinny tulehdusta. Ärtyvän suolen oireet ovat ikäviä ja kiusallisia, mutta usein vaarattomia. IBD sen sijaan vaikuttaa ravintoaineiden imeytymiseen ja saattaa johtaa jopa vakavaan aliravitsemukseen. Lapsilla tämä on erityisen haitallista, sillä ravitsemuksella on vaikutusta kasvuun, luuston kehitykseen sekä murrosiän hormonitoimintaan.
Kaija-Leena Kolhon mukaan IBD:n syntymekanismia ei tunneta, mutta tiedetään, että perintötekijöillä sekä ympäristötekijöillä, kuten infektioilla ja ruokavaliolla, on merkitystä. Lisäksi sairauden puhkeamiseen tarvitaan jokin laukaiseva tekijä. Kolhon mukaan tiedetään, että antibioottien käyttö liittyy kasvaneeseen Crohnin taudin yleisyyteen. Sen sijaan ei tiedetä viittaako antibioottien käyttö suurempaan infektiotautien sairastavuuteen vai muuttavatko antibiootit suoliston mikrobiomiikkaa ja sitä kautta altistavat suolen tulehduksellisten sairauksien riskin kasvuun.
Ympäristötekijöiden vaikutukseen sairastuvuudessa viittaa se, että kehittyvistä maista kehittyneisiin maihin muuttavilla IBD-riski suurenee.
– Riski on sitä suurempi, mitä nuorempana muuttaa, Karim Khanji totesi.
Hänen mukaansa tutkimusten perusteella n. 50 % sairastumisista voitaisiin ehkäistä elintavoilla, kuten kiinnittämällä huomiota ruokavalion laatuun, käyttämällä vain niukasti alkoholia, tupakoimattomuudella, liikunnalla sekä pysymällä normaalipainoisena. Syömisessä ja ruokavaliossa huomiota tulisi kiinnittää
mm. ateriarytmiin sekä riittävään kasvisten, täysjyväviljan ja tyydyttymättömien rasvahappojen saantiin.
Aktiivisessa vaiheessa olevaa sairautta yritetään rauhoittaa lääkityksen lisäksi ravitsemushoidolla, joka toteutetaan osin tai kokonaan lisäravinnevalmisteilla ja välttämisruokavaliolla. Tällainen hoito toteutetaan aina lääkärin ja ravitsemusterapeutin ohjauksessa ja seurannassa. Vältettäviä ruoka-aineita ovat kaikki oireita aiheuttavat ruoat, joita voidaan ottaa ruokavalioon mukaan taas, kun sairaus on rauhallisemmassa vaiheessa.
Keliakia ja keliakiaan liittymätön gluteeniherkkyys
Sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Juha Taavela Tampereen yliopistollisesta sairaalasta kertoi keliakiaan liittymättömästä gluteeniherkkyydestä, jossa gluteenin syöminen aiheuttaa erilaisia suoliston tai suoliston ulkopuolisia oireita, joiden koetaan helpottuvan gluteenia välttämällä. Näillä henkilöillä ei kuitenkaan todeta vasta-aineita tai samantapaista autoimmuunireaktiota gluteenia vastaan kuin keliakiaa sairastavilla. Gluteeniherkkyydessä ei myöskään suoliston koepalassa ole samanlaisia suolen limakalvon vaurioita kuin keliakiassa. Gluteeniherkkyyden mekanismi on epäselvä, mutta syyksi on ajateltu muun muassa ohutsuolen limakalvon lisääntynyttä läpäisevyyttä.
Taavelan mukaan gluteeniherkkyys on lisääntyvästi raportoitu terveysongelma ja tällä hetkellä yli 1 % suomalaisista välttelee gluteenia ilman keliakiadiagnoosia. Selvää syytä tai aiheuttajaa gluteeniherkkyydelle ei ole löytynyt. Taavelan mukaan tutkimuksissa on todettu jotain näyttöä tulehdusreaktioista sekä mikrobimuutoksista, mutta ei ole selvinnyt liittyvätkö oireet löydöksiin.
– Gluteeniherkkien suolisto todennäköisesti reagoi helpommin muutoksiin kuin terveiden suoli. Gluteenin ohella esimerkiksi viljojen muiden ainesosien ja FODMAP-hiilihydraattien epäillään olevan ainakin osin oireyhtymän taustalla, Taavela kertoi.
Tieteellinen näyttö gluteeniherkkyyden esiintyvyydestä, ennusteesta ja välttämisruokavaliolta vaadittavasta tarkkuudesta puuttuu. Taavelan mukaan Ilmiöstä on käytetty termiä ”itsekoettu gluteeniherkkyys”.
Juha Taavela
• Gluteeniherkkyys ei ole keliakia eikä autoimmuunisairaus
• Oireet eivät useimmiten johdu gluteenista vaan muista viljan yhdisteistä
• Yli 1 % suomalaisista noudattaa gluteenitonta ruokavaliota ilman keliakiaa
• Gluteenialtistuksessa vain 1/3 itseään gluteeniherkiksi kokevista reagoi gluteeniin
• Perusteeton gluteeniton ruokavalio voi heikentää ravitsemusta
Gluteeniherkkyyden hoidossa on tärkeää, että keliakia on poissuljettu. Ongelma Taavelan mukaan on se, että on itse aloitettu gluteeniton dieetti eikä suostuta enää gluteenialtistukseen. Ei tiedetä kuinka kauan ja kuinka tarkkaan gluteeniherkkien tulisi noudattaa gluteenitonta dieettiä oireiden poistumiseksi. Keliakiassa gluteenittoman ruokavalion noudattaminen on ehdottomuus ja hoitamattomana siitä saattaa seurata hedelmättömyyttä, luustomuutoksia ja jopa lymfooma, joten oikea diagnoosi ja elinikäinen ruokavaliohoito ovat välttämättömiä. Gluteeniherkkyydessä oireet, kuten vatsakipu, närästys, ilmavaivat sekä päänsärky, väsymys, ihottuma ja lihaskivut, ovat lähinnä kiusallisia ja ikäviä.
– Gluteeniherkkyydestä kärsivälle voisi olettaa ruokavaliohoidon auttavan oireisiin, mutta tutkimusnäyttö on ristiriitaista, Juha Taavela totesi esitellessään eri tutkimustuloksia.
Gluteenialtistustutkimuksessa itsekoetusta gluteeniherkkyydestä kärsivistä vain 1/3 todettiin oikeasti gluteeniherkiksi. Taavelan mukaan koetut oireet eivät siis välttämättä aina johdukaan gluteenista, vaan muista viljassa olevista yhdisteistä.
– Vehnästä saadut oireet voivat johtua siitä, että gluteeni on vain yksi vehnän proteiineista ja vehnä sisältää myös monia muita mahdollisia vaarattomia suolisto-oireita aiheuttavia yhdisteitä, kuten
FODMAPeja ja fruktaaneja.
Eräässä tutkimuksessa fruktaani aiheuttikin enemmän oireita kuin gluteeni. Mielenkiintoinen oli myös tutkimustulos, jossa tieto gluteenin saamisesta oli aiheuttanut eniten oireita, ei itse gluteenin saaminen.
Pitkäaikaisessa 25 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa ei todettu gluteeniherkkyyden muuttuvan keliakiaksi. Osalla tutkittavista sen sijaan todettiin ärtyvän suolen oireyhtymä. Taavelan mukaan gluteeniherkkyydessä ei ole kysymys sairaudesta vaan ennemminkin oireyhtymästä eikä siitä kärsivien kohdalla voida puhua potilaista.
– Tulisiko nämä henkilöt ja oireet asettaa IBS:n eli ärtyvän suolen oireyhtymän alle? Tutkimuksissa kun on kuitenkin pystytty jo osoittamaan, että oireista hyvin pieni osa johtuu gluteenista ja oireiden aiheuttaja on todennäköisesti jokin muu tekijä, hän pohti.
Gluteenittoman tai viljattoman ruokavalion perusteeton noudattaminen ei ole ylilääkäri Taavelan mukaan kannatettavaa.
– Gluteenittoman ruokavalion ravitsemukselliset haasteet tulee tiedostaa. Gluteenia sisältäviä tuotteita korvaavat tuotteet ovat usein rasvaisia, sokerisia ja vähäkuituisia. Vähäinen kuidun saanti on gluteenittomassa ruokavaliossa suurin ja selkein haaste. Puutteita saattaa syntyä mahdollisesti myös hivenaineiden, kuten raudan, magnesiumin ja folaatin, kalsiumin ja sinkin osalta sekä etenkin B-ryhmän vitamiineista.
Taavelan mukaan olisikin tärkeää pystyä tunnistamaan, mitä kenenkin kannattaa välttää: gluteenia, vehnää vai FODMAP-hiilihydraatteja.
”Tieto helpottaa tuskaa”
Kaksipäiväiset Ravitsemusterapeuttien koulutuspäivät päätti HUS:n kliinisen ravitsemusterapian yksikön ravitsemusterapeutin Oskari Vilpposen mielenkiintoinen puheenvuoro, joka käsitteli biopsykososiaalista tulokulmaa toiminnallisiin vatsavaivoihin. Toiminnalliset häiriöt tarkoittavat oireita, joille ei tutkimuksissa löydy selittävää syytä.
Oskari Vilpposen mukaan tutkimus on osoittanut, että osana ongelmaa on keskushermoston herkistyminen, jolloin jokin rasitus, vamma tai trauma saa ai-
Oskari Vilpponen
• Toiminnallisissa vatsavaivoissa suoliaivoakseli keskeinen
• Stressi ja ahdistus voivat synnyttää todellisia fyysisiä oireita
• Ymmärrettävä selitysmalli vähentää pelkoa ja oireiden pitkittymistä
vojen hälytyskeskuksen jäämään “päälle”. Autonominen eli ei-tahdonalainen hermosto jää tällöin ikään kuin hälytystilaan ja sympaattinen eli toimintaa kiihdyttävä puoli hallitsevaksi. Tällöin ihminen ei rentoudu, vaan nukkuu huonosti, aivot eivät lepää ja seuraa erilaisia oireita.
Autonomisen hermoston lisäksi ruoansulatuskananvan toimintaan vaikuttavat useat tekijät, kuten suolen aineenvaihduntatuotteet, rasvahapot ja hormonit. Vilpposen mukaan erityisen tärkeää potilaan näkökulmasta on kuitenkin ymmärtää autonomisen hermoston vaikutus.
Esimerkiksi ilman kertyminen suoleen aiheuttaa sen venytystä, joka voi tuntua epämukavalta tai jopa kivulta. Vilpposen mukaan ihmisillä on erilainen kokemus kivusta: jotkut kokevat saman venytyksen kovempana kipuna kuin toiset. Tähän saattaa vaikuttaa juuri keskushermoston tulkinta kivusta.
Vilpponen puhuukin suolen ja aivojen vuorovaikutuksen häiriöstä. Tyypillinen tapa ajatella ja hoitaa suoliston oireita, kuten kaasun muodostusta, on pyrkiä vaikuttamaan suolen toimintaan ruokavaliolla tai probiooteilla mikrobistoa muuttamalla. Toinen lähestymistapa on ajatella, että oireet syntyvät keskushermoston säätelyn kautta ikään kuin ”etäsäätönä”. Tästä esimerkkinä Vilpponen toi ”stressivatsan”, joka oireilee ennen esiintymistä tai urheilusuoritukseen valmistauduttaessa. Evoluutionäkökulma tällaiseen uuteen ja jännittävään tilanteeseen on ”taistele ja pakene -asetus”. Ihmisen historiassa uhkaava tilanne on voinut olla vaaniva peto, jota olisi syytä paeta, tai ruoassa olleet epäpuhtaudet ja patogeenit. Aivot siis tulkitsevat
stressin ja jännittävän tilanteen suurempana uhkana kuin mitä se onkaan. Tällöin sympaattinen hermosto aktivoituu ja mm. ”stressihormonien” eritys nousee. Elimistön reaktiona voi olla esimerkiksi suolen äkillinen tyhjeneminen tai oksentaminen, koska elimistön toiminta pyritään ohjaamaan kyseisenä hetkenä selviytymisen kannalta olennaiseen eli pakenemiseen ruoansulatustoimintojen sijaan.
Toinen Vilpposen tuoma esimerkki on ahdistus, joka on luonnollinen reaktio ja jota ilmenee kaikilla. Ahdistus on elimistön suojamekanismi, joka auttaa selviytymään uhkaavasta tilanteesta ja ylläpitää toimintavalmiutta. Fysiologisesti ahdistus on myös sympaattisen hermoston aktivoitumista sekä ”stressihormonien” eritystä. Näiden seurauksena mm. sydämen syke nousee, kädet hikoilevat ja syntyy mahdollisesti muita kehollisia tuntemuksia.
Seurauksina edellisistä esimerkeistä Vilpponen kertoi ihmisten liittävän oireisiin uhkaavia merkityksiä.
– Oireisiin liittyy pelko ja reaktiivisuus lisääntyy, jolloin oireita tarkkaillaan entistä enemmän ja alkaa syntyä esimerkiksi tiettyjen ruoka-aineiden tai tilanteiden välttämistä. Seurauksena on oireilun pitkittymistä, toimintakyvyn rajoittuneisuutta ja jopa eristäytyneisyyttä, hän kuvaili.
Lisäksi vallalla oleva terveysuutisointi johtaa itsensä tarkkailuun ja ajatukseen, että kaikki oireet ovat patologisia eli merkki sairaudesta, totesi Vilpponen ja esitteli lukuisan määrän eri medioiden klikkiotsikoita vatsavaivoihin liittyen.
Hoitona asiakkaille pyritään tarjoamaan looginen ja ymmärrettävä selitysmalli kehon toiminnalle sekä autetaan ymmärtämään, että alkukantaiset kehomme vasteet erilaisiin tilanteisiin eivät ole hävinneet minnekään, vaikka elinympäristömme on muuttunut.
Vilpponen palasi vielä sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Juha Taavelan aiemmin mainitsemiin tutkimuksiin esimerkkeinä, kuinka odotukset ja pelot luovat oireita ihmisen esimerkiksi luullessa syövänsä gluteenia. Oireet eivät kuitenkaan ole keksittyjä vaan kokijalleen todellisia. Aivot ovat tehokkaat ennakoimaan varaa ja uhkaa, mikä on ollut evoluution näkökulmasta järkevää.
Hinta ohjaa yhä suomalaisten ruokaostoksia
Hinta on edelleen tärkein tekijä, kun suomalaiset tekevät ruokaostoksia, kertoo Pellervon taloustutkimuksen (PTT) kuluttajakysely. Lähes kolme neljästä vastaajasta piti hintaa tärkeimpänä ostopäätöksen perusteena, aivan kuten kaksi vuotta sitten. Maku, laatu ja kotimaisuus seurasivat tärkeysjärjestyksessä perässä.
Ruuan hinnan nopea nousu vuosina 2022–2023 muutti kulutustottumuksia. Vaikka inflaatio on sittemmin hidastunut noin 2,5 prosenttiin, hinta pysyy keskeisenä tekijänä ostokäyttäytymisessä. Kyselyyn vastasi 1197 kuluttajaa eri puolilta Suomea.
Kaupan omilla merkeillä on vahva edullisuuden maine, ja lähes puolet vastaajista arvioi niiden laadun olevan brändituotteiden tasolla. Erityisesti pienituloiset suosivat näitä tuotteita aiempaa enemmän.
Kulutuksessa näkyy muutoksia: punaisen lihan ja lihaleikkeleiden käyttö on vähentynyt useammalla kuin lisääntynyt, ja lähes puolet kertoi vähentäneensä suklaan kulutusta hinnannousun vuoksi. Sen sijaan kahvin kulutuksessa ei näy merkittäviä muutoksia.
Uudet ravitsemussuositukset tunnetaan melko hyvin, mutta lähes puolet vastaajista arvioi, etteivät ne vaikuta heidän syömiseensä. Naiset seuraavat suosituksia miehiä useammin.
Kotimaisuutta ja ruokaketjun oikeudenmukaisuutta pidetään laajalti tärkeinä arvoina, mutta kaikki eivät ole valmiita maksamaan niistä enemmän. Kolme neljästä vastaajasta kuitenkin katsoo, että viljelijöille tulisi jäädä suurempi osuus ruuan hinnasta.
PTT:n kuluttajakysely toteutettiin syksyllä 2025, ja sen virhemarginaali on noin ±2,8 prosenttiyksikköä. Koko raportti on luettavissa PTT:n verkkosivuilla.
Elintarvikemarkkinavaltuutettu on ottanut käyttöön uuden ilmoituskanavan, jonka kautta elintarvikeketjun toimijat voivat ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista ja hyvän kauppatavan vastaisesta toiminnasta myös täysin anonyymisti.
Ilmoituksen voi tehdä joko omalla nimellä tai täysin nimettömänä sähköisellä lomakkeella elintarvikemarkkinavaltuutetun verkkosivuilla osoitteessa https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikemarkkinat/elintarvikemarkkinavaltuutettu/ongelmahavaintoilmoitus/ Mikäli ilmoittaja toimii anonyymisti, hän saa ilmoituksen jättämisen jälkeen henkilökohtaisen linkin ja salasanan, joiden avulla elintarvikemarkkinavaltuutettu voi tarvittaessa esittää lisäkysymyksiä ilman, että ilmoittajan henkilöllisyys paljastuu. Ilmoittaja voi myös seurata asiansa käsittelyä saman linkin kautta. Kaikki ilmoitukset käsitellään luottamuksellisesti, ja vaikka ilmoittaja kertoisi yhteystietonsa, ne ovat vain asiaa käsittelevien viranhaltijoiden käytössä.
Elintarvikemarkkinavaltuutettu on julkaissut myös uuden päivitetyn ohjeen elintarvikemarkkinalain maksuaikoja koskevien säännösten soveltamisesta. Ohje löytyy osoitteesta https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikemarkkinat/ajankohtaista/
Oulun yliopistossa keksitty lupaava makeutusaine
Oulun yliopisto valmistautuu tuomaan markkinoille uuden sukupolven makeutusaineen, Sweeprotin. Se on kasvipohjainen, proteiinimolekyyliin perustuva ja täysin kaloriton. Innovaatio on kehitetty vastaamaan elintarvike- ja juomateollisuuden tarpeisiin sekä kuluttajien kasvavaan kysyntään terveellisemmistä ja kestävämmistä vaihtoehdoista. Kehitystyössä on haettu ratkaisua, joka yhdistää maun, terveyden, kestävyyden ja turvallisuuden. Sweeprot on proteiinipohjainen, fermentoimalla valmistettu makeutusaine, joka maistuu sokerilta. Yliopiston tiedotteen mukaan sillä on erittäin pieni annostelutarve, jonka vuoksi se ei myöskään vaikuta vatsan toimintaan, vaan hajoaa aminohapoiksi, kuten yleiset ravintoproteiinit. Kasvipohjainen alkuperä ja tieteellinen tausta erottavat sen monista nykyisistä vaihtoehdoista. Tuote on parhaillaan hakemassa esihyväksyntää, ja seuraavat askeleet keskittyvät sovellustestaukseen ja tulevan jatkokehityksen sekä viranomaisprosessien valmisteluun.
Oulun yliopisto etsii aktiivisesti yhteistyökumppaneita elintarviketeollisuudesta, jotta Sweeprot voidaan kaupallistaa tehokkaasti ja laajasti. Yliopiston tiimi näkee Sweeprotin merkittävänä innovaationa, joka voi muuttaa makeutusaineiden markkinaa Euroopassa.
Paulig juhlii 150-vuotista matkaansa
Vuonna 1876 perustetulla Pauligilla on tänä vuonna 150-vuotisjuhlavuosi. Yhtiön tarina alkoi sen perustajasta Gustav Pauligista, joka halusi tuoda laadukasta kahvia suomalaisiin koteihin aikana, jolloin kahvikulttuuri oli Pohjoismaissa vasta kehittymässä. Vaikka onkin kasvanut huikeasti, Paulig on edelleen sataprosenttisesti perheomisteinen. Vuonna 2024 yhtiön liikevaihto oli noin 1,2 miljardia euroa. Tänä päivänä Paulig toimii 13 maassa ja palvelee asiakkaita eri puolilla Eurooppaa laajalla elintarvikekategorioiden valikoimalla. Elintarvikkeet muodostavat noin 70 prosenttia yhtiön liikevaihdosta. Keskeisiä kategorioita ovat muun muassa Tex Mex ja aasialainen ruoka, snackit ja mausteet. Pauligilla on johtava asema Tex Mex -kategoriassa Euroopassa ja Santa Marian kaltaiset brändit ovat olleet mukana rakentamassa ruokaperinteitä, joista on tullut osa monien eurooppalaisten arkea.
Pauligin portfolioon kuuluu useita tunnettuja paikallisia brändejä, kuten Poco Loco Belgiassa, Zanuy Espanjassa sekä Conimex Alankomaissa ja Belgiassa. Omien brändiensä lisäksi Paulig valmistaa tuotteita myös asiakkaiden omille tuotemerkeille ja teollisuuden asiakkaille.
Juhlavuotta juhlistetaan muun muassa erilaisin tapahtumin, kuten yleisötapahtumalla Helsingissä kesäkuussa, sekä juhlavuoden tuotelanseerauksin.
Elintarvikeinnovaatiot etsinnässä
Parhaillaan eli 13.3.2026 asti etsitään ehdokkaita Vuoden suomalainen elintarvikeinnovaatio -kilpailuun, jossa nostetaan esille alan innovaatioita ja uusia ideoita sekä kannustetaan alan toimijoita kehittämään kuluttajien arkea ja juhlaa helpottavia tuotteita Palkinnon voi saada tuotteesta, palvelusta tai liikeideasta, joka muuttaa ja parantaa kuluttajan elämää. Uusi innovaatio eli palkittava tuote on ollut markkinoilla enintään vuoden, eli se on lanseerattu 1.1.2025 tai sen jälkeen.
Voittaja saa 10 000 euron arvoisen palkinnon, jonka lahjoittaa Suomen Messusäätiö. Se jaetaan huhtikuussa järjestettävillä Ruokamessuilla 24. - 26.4.2026 Helsingin Messukeskuksessa. Lisätietoa ja ilmoittautumiset https://ruokamessut. messukeskus.com/ruokakilpailut/
Hyvä johtajuus siivittää kasvuun
MPS-Yhtiöiden Mitä kasvun johtajat tekevät toisin? -tutkimuksen mukaan pidempään kestäneen kasvun takana on eroja johtamistavassa, kulttuurissa sekä palkitsemisessa.
Kasvua saavuttaneet organisaatiot erottuvat selkeästi niistä, joissa kasvu on takkuillut. Tutkimus osoittaa, että markkinamyllerryksessä menestyvät vain ne organisaatiot, joissa johto kokoaa ihmiset yhteen yhteisen suunnan ja osallistavan johtamisen ympärille. Näissä organisaatioissa johto kuuntelee henkilöstön näkemyksiä aidosti ja aktiivisesti, kasvun eteen tehty työ huomataan ja siitä palkitaan ja palautetta annetaan avoimesti ja säännöllisesti. Lisäksi strateginen suunnittelu on johtamisen keskiössä ja siihen käytetään aikaa
Selvä ero syntyy johtamistavasta: yksin puurtava ja vähän viestivä johtajuus jarruttaa kasvua, kun taas osallistava johtaminen ja psykologinen turvallisuus vahvistavat sitä merkittävästi.
Tuloksen takana ovat lähes 1 000 suomalaisen johtajan näkemykset siitä, millainen johtajuus todella synnyttää kasvua ja milloin se jää syntymättä.
Ruoka-alan startupit esillä Slushin oheistapahtumassa
EIT Food järjesti viime syksyn Slushin yhteydessä Futures of Food-oheistapahtuman, jossa esiteltiin ruoantuotantoon liittyviä startupeja eri puolilta Eurooppaa. EIT Food on EU:n innovaatio- ja osaamisverkosto, joka edistää kestäviä ruokajärjestelmiä.
Futures of Food -tilaisuus keräsi salin täyteen Helsingin Messukeskuksessa. Startupit esittelivät ratkaisunsa lyhyesti lavalla ja tarkemmin omilla osastoillaan, tavoitteena löytää rahoitusta.
EIT Foodin arvioidaan tukeneen seitsemän ensimmäisen toimintavuotensa aikana yli 350 yritystä ja sijoittaneen yli 3 miljoonaa euroa käynnistämisohjelmiin. Mukana ovat olleet esimerkiksi Orbem (tekoäly kananmunien seulontaan, hävikin vähentäminen) ja Cropin (kestävämpi perunanviljely ja riskien pienentäminen). Tilaisuudessa esiteltiin myös satelliittipohjaista typen tarpeen ennustamista täsmäviljelyyn.
EIT Foodin työ voi tuoda myös leipomo- ja konditoria-alalle uusia raaka-aineita, teknologioita ja pakkausratkaisuja. Hankkeita on meneillään esimerkiksi ylijäämäleivän hyödyntämiseksi uusien ainesosien tuotannossa (Bakeup), digitaalisen työkalun kehittämiseksi tuotannon, energian ja hävikin optimointiin sekä paperipohjaisten pakkausratkaisujen luomiseksi muovin vaihtoehdoksi (inPaper). Koulutus- ja verkostoitumisohjelmat voivat tarjota alalle myös osaajia ja uusia yhteistyömahdollisuuksia.
Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten toiminta
päättyy
Valtion aluehallinnon uudistuksessa kootaan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä uuteen valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon sekä muodostetaan uudet alueelliset elinvoimakeskukset nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten pohjalta. Aluehallintovirastojen toiminta päättyy ja suurin osa niiden tehtävistä siirtyy uuteen valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon. Lupa- ja valvontavirastoon kootaan myös kaikki Valviran tehtävät sekä pääosa ympäristöön liittyvistä ELY-keskusten tehtävistä. Kilpailu- ja kuluttajavirastoon siirtyvät kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskus) lakkautetaan ja pääosa niiden tehtävistä siirtyy uusiin elinvoimakeskuksiin.
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ympäristöterveydenhuollon tehtävät siirtyvät aluehallintovirastoista Ruokavirastoon 1.1.2026 alkaen. Ruokavirastoon keskitetään eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä elintarvikkeita koskevat aluehallintovirastojen tehtävät. Elintarvikkeiden osalta sen tarkoittaa, että kuntien elintarvikevalvonnan ohjaus keskitetään aluehallintovirastoilta Ruokavirastoon. Käytännössä se ei kuitenkaan tarkoita suurta muutosta elintarvikealan toimijoille, sillä he asioivat jatkossakin entiseen tapaan kunnallisen elintarvikevalvonnan kanssa.
Ruokavirastoon siirtyvä aluehallintovirastojen henkilöstö jatkaa lähtökohtaisesti työskentelyään nykyisillä paikkakunnillaan joko Ruokaviraston tai muissa valtion toimitiloissa. Ruokavirasto perustaa myös viisi uutta toimipistettä Kokkolaan, Kouvolaan, Mikkeliin, Rovaniemelle ja Vaasaan.
Aluehallintovirastoista Ruokavirastoon siirtyviä henkilöitä eri tehtävissä on yhteensä 62. Heidän sähköpostiosoitteensa muuttuivat vuodenvaihteessa ruokavirasto.fi-päätteisiksi. Vanhojen avi.fi-loppuisten osoitteiden toiminta päättyy.
Aluehallintovirastoista Ruokavirastoon siirtyvät tehtävät ja asiat löytyvät jatkossa Ruokaviraston verkkosivustolta.
Etätyön taloudellisia vaikutuksia laskettu
Luonnonvarakeskus ja REINU econ selvittivät EK:n ja MaRan toimeksiannosta etätyön taloudellisia vaikutuksia kiinteistöjen käyttöön, liikenteeseen ja lounasravintolatoimintaan. Etätyön negatiiviset taloudelliset vaikutukset kyseisillä toimialoilla ovat noin 1,34 miljardia euroa vuodessa. Vuonna 2023 tehtiin joka viikko noin miljoona etätyöpäivää enemmän kuin vuonna 2019. Etätyön haitalliset vaikutukset näkyvät eniten pääkaupunkiseudulla. Työntekijöitä ei juurikaan siirry tekemään etätyötä muuttotappiopaikkakunnille, vaan hyötyjinä ovat vetovoimaiset paikkakunnat.
Etätyön negatiivisia taloudellisia vaikutuksia ei ole aikaisemmin selvitetty
Kuulumisia ACE-projektista
Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -projektin tehtävänä on tukea Suomea hiilineutraaliuden saavuttamisessa erityisesti päästökauppaan kuulumattomien päästöjen osalta eli maataloudessa, raskaassa liikenteessä ja teollisuuden prosesseissa.
Hanke tukee erityisesti pk-yrityksiä vähentämään materiaalihukkaa ja parantamaan kilpailukykyään.
ACE-projektin pk-teollisuusprosessien sähköistämisen tehtäväkokonaisuudessa on nyt laadittu Sähköistämisinvestointien pikaopas yrityksille. Se on julkaistu osoitteessa hiilineutraalisuomi.fi. Sivustolle on koottu käytännön ohjeita, videoita, hyödyllisiä linkkejä, case-esimerkkejä ja taustatietoa, jotka tukevat fossiilisia polttoaineita korvaavien sähköistämisinvestointien suunnittelua ja toteutusta.
Ranskalaiset leipomoherkut
Bonjour! Ranska tunnetaan maailmanlaajuisesti kulinaristisena paratiisina. Ranskalaisen leivontakulttuurin juuret ovat syvällä historiassa, ja se on kehittynyt vuosisatojen aikana eri kulttuurien vaikutuksesta. Leivät ja leivonnaiset ovat ranskalaisille tärkeitä sekä arjessa että juhlassa, ja perinteitä vaalitaan siirtämällä reseptejä sukupolvelta toiselle.
TEKSTI Kaisa Mensonen, Leipätiedotus ry KUVAT Elina Matikainen ja Shutterstock
Ranskalaisiin leipomoherkkuihin kuuluvat ainakin makeat taidokkaasti valmistetut macaronit, kevyet tuulihatut ja éclairit, suklaiset pain au chocolatit, makea omenainen tarte tatin, simpukanmuotoiset madeleinet sekä rapeakuorinen baguette eli patonki, muhkeat briossit ja voinen croissant.
Croissant
Croissant on yksi Ranskan tunnetuimmista leivonnaisista ja olennainen osa maan ruokakulttuuria. Kuun muotoista rapeaa herkkua syödään erityisesti ranskalaisella
aamiaisella, usein kahvin kanssa. Mutta se kuuluu myös päiväkahvitteluun; croissantin nauttiminen kahvilassa ystävien kanssa on osa ranskalaista kahvilakulttuuria.
Croissantin juuret ovat 1600-luvun Wienissä, missä se tunnettiin nimellä kipferl. Sanotaan, että reseptin toi Ranskaan itävaltalainen Marie Antoinette. Kun hän
meni naimisiin Ranskan kruununprinssin kanssa (josta tuli myöhemmin kuningas Ludvig XVI), toi hän mukanaan leipurinsa, joka esitteli alkuperäisen croissant-reseptin ranskalaisille. Alun perin croissantit valmistettiin taikinasta, joka muistutti makeiden pullien taikinaa, ei nykyään käytettyä lehtevää voitaikinaa.
Valmistus vaatii aikaa ja tarkkuutta, sillä taikinaa täytyy kaulita ja taitella useaan otteeseen ja taikinan on annettava välillä myös levätä. Runsas voi ja huolellinen taittelu antavat croissantille sen ilmavan rakenteen ja täyteläisen maun. Lopputuloksena on kullanruskea leivonnainen, joka on rapea ulkoa ja pehmeä sisältä. Croissantteja nautitaan sekä sellaisenaan että erilaisilla täytteillä, kuten suklaalla ja mantelimassalla tai suolaisissa versioissa esimerkiksi juustolla tai lohella. Pain au chocolat on yksi croissantin muodoista sisältäen nimensä mukaisesti suklaata.
Baguette
Kainalossa kuljetettava jokapäiväinen patonki, baguette, on vakiinnuttanut asemansa ranskalaisten ruokavaliossa. Leivän syntyhistoriasta ei olla aivan varmoja; joidenkin teorioiden mukaan se on yleistynyt jo 1700-luvulla, toisten mukaan höyryuunien aikaan 1800-luvulla. Pariisissa se yleistyi kuitenkin vasta 1900-luvun alussa wieniläisten leivontavaikutteiden, muuttuvan lainsäädännön ja kaupunkielämän tarpeiden seurauksena. Koko kansan herkku tästä luksusleivästä tuli vasta 1960- ja 1970-luvuilla.
Patongin pitkänomainen muoto vakiintui erityisesti 1920-luvulla, kun Ranskassa tulivat voimaan patonkilait. Leivän vähimmäispainoksi määriteltiin 80 grammaa ja enimmäismitaksi 40 senttimetriä. Nykyisin tavallisen patongin pituus on noin 55–65 senttimetriä. Ainesosat ovat yksinkertaiset: jauhoja, vettä, suolaa ja hiivaa.
Vuonna 2022 Unesco nimesi ranskalaisen patongin taitotiedon ja kulttuurin ihmiskunnan aineettomaksi kulttuuriperinnöksi. Patonki on yhä arjen peruselintarvike ja symboli ranskalaisesta elämäntavasta, jossa yksinkertaisuus, jakaminen ja ruokakulttuuri kulkevat käsi kädessä. Maassa leivotaan yli kuusi miljardia patonkia vuosittain, kertoo uutistoimisto AFP.
Brioche, suomalaisittain briossi, on perinteinen ranskalainen leivonnainen ja sen muoto ja täyte vaihtelee: se voi olla suolainen, makea, täytetty hedelmillä, rusinoilla tai suklaalla. Se on yleensä pyöreä, leivän tai kranssin muotoinen, mutta muoto voi toki vaihdella leipurin mukaan. Briossitaikinan erikoisuus on siinä, että sen ainoat nesteet ovat kananmunat ja voi. Voi antaa briossille makua ja kananmunat muhkeutta.
Briossin historia on täynnä myyttejä. Myös briossin kerrotaan tulleen mahdollisesti Marie-Antoinetten tuomana Itävallasta, mutta se mainitaan kuitenkin ensimmäisen kerran jo 1400-luvun alkupuolelta peräisin olevissa teksteissä, ja se on luultavasti peräisin jostain päin Normandiaa. Myöhemmin se levisi muille Ranskan alueille erikoisuutena, jota valmistettiin pääsiäisen aikaan tai muihin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Normandiassa sitä kutsuttiin usein nimellä gâches; kun taas eteläisessä Ranskan Vendéen alueella nimitys oli galettes pacaudes tai pains de Pâques (pääsiäisleivät).
Aluksi nämä hiivataikinasta tehdyt leivonnaiset muotoiltiin enimmäkseen yksinkertaisiksi, tiiviiksi pyöreiksi leiviksi, joiden kiinteä kuori poikkesi nykyajan voisemmista briosseista. Joidenkin lähteiden mukaan nämä varhaiset briossit valmistettiin hapanjuurella hiivan sijaan. Ne eivät myöskään tyypillisesti aikanaan sisältäneet sokeria, vaan saivat makean muodon vasta myöhemmin, kun sokeri tuli yleisemmin saataville.
Sämpylänmallisia briosseja käytetään tänä päivänä myös hampurilaissämpylöinä. Briossisämpylä on tarpeeksi ilmava, jotta se ei tunnu raskaalta, mutta samalla riittävän jämäkkä pitämään hampuri-
laisen täytteet hyvin koossa. Briossi tuo hampurilaiseen ripauksen ylellisyyttä. Sen koostumus ja maku tekevät arkisesta hampurilaisesta viimeistellymmän ja ravintolatasoisen annoksen.
Macaron Parisien
On tärkeää erottaa toisistaan alkuperäinen macaron, joka on lähtöisin Italiasta ja Suomessa tunnettu pariisilainen macaron. Macaronien tarina alkaa varhaiskeskiajalta italialaisista nunnaluostareista, joissa valmistettiin yksinkertaisia mantelipohjaisia pikkuleipiä. Ensimmäiset melko varmat maininnat macaronien kaltaisista leivonnaisista ovat peräisin 700-luvun Venetsiasta. Lähes tuhannen vuoden ajan nämä vaatimattomat herkut pysyivät pääosin luostarien muurien sisällä, nunnien omana nautintona. Laajempi yleisö tutustui macaroniin vasta 1700-luvulla, jolloin sen kaupallinen tuotanto alkoi. Alkuperäinen versio muistutti täytteetöntä, rapeaa pikkuleipää. Vasta ranskalaiset kehittivät reseptiä pidemmälle yhdistämällä marengin jauhettuun manteliin, liittämällä kaksi kuorta yhteen ja lisäämällä väliin täytteen. Tämä macaron parisien on yllättävän nuori leivonnainen – se on syntynyt vasta noin sata vuotta sitten.
Pariisilaisen macaronin ydin on marenki, jonka valmistus vaatii tarkkuutta ja kokemusta. Itse marengin syntyyn liittyy jälleen romanttisia legendoja, mutta historiallisesti se tunnetaan kirjallisesti jo vuodelta 1692 ranskalaisen keittiömestarin François Massialotin teoksessa. Marenkeja on kolmea päätyyppiä: ranskalainen, sveitsiläinen ja italialainen. Ne eroavat toisistaan valmistustavan, rakenteen ja kestävyyden osalta. Ranskalainen marenki on niistä yksinkertaisin ja rapein, valmistus-
aineinaan pelkästään sokeri ja munanvalkuainen.
Macaronin valmistukseen vaikuttavat monet tekijät, kuten ilmankosteus ja raaka-aineiden laatu. Tämän herkun lopputulos voi vaihdella rapeasta sitkeään marenkityypin mukaan. Tänä päivänä macaron on arvostettu leivonnainen, jota tarjoillaan iltapäiväteellä, juhlapöydissä ja cocktailtilaisuuksissa. Pienestä luostaripikkuleivästä on kasvanut kansainvälinen herkku, joka edustaa ranskalaisen konditoriataidon hienostuneisuutta.
Pâte à choux eli tuulihattu
Tuulihatun (pâte à choux) juuret ulottuvat 1500-luvulle. Taikinan varhaisimmat esimuodot syntyivät Italiassa ja levisivät Ranskaan Katariina de’ Medicin hovikeittiön kautta. Näitä varhaisia taikinoita kehitettiin edelleen Ranskassa 1600–1700-luvuilla.
Nykyinen pâte à choux vakiintui 1700–1800-lukujen vaihteessa, kun taikinan kattilakypsennyksen ja höyryn merkitys kohoamisessa ymmärrettiin. Ranskalainen kondiittori Marie-Antoine Carême sai inspiraation täyttää tuulihatun kermalla, mikä teki tuulihattutaikinasta klassisen pohjan profiteroleille, éclair-leivoksille ja croquembouchelle. Taikinan valmistuksen perusperiaatteet ovat säilyneet lähes muuttumattomina nykypäivään asti.
Prisca Leclerc: Tarte tatin. Cozy publishing, 2022 https://www.myllynparas.fi/reseptit/pariisilaiset-macaroni
Larousse Gastronomique; Antonin Carême: Le Pâtissier royal parisien (1815); Jean-Louis Flandrin & Massimo Montanari (toim.): Food: A Culinary History; The Oxford Companion to Food
Brioche
Ryhmäkuva on otettu Credinillä. Henkilöt vasemmalta oikealle: Heikki Räinä, Jaakko Tyykiluoto, Hannu Räinä, Taika Ahonen, Julia Tyykiluoto, Sirpa Räinä, Lasse Räinä, Mikko Keski-Nirva, Tiina Räinä, Juho Meriläinen, Tuula Kukkola-Räinä, Anders Borg, Lilja Räinä, Jukka Vilppola, Helmi Tyykiluoto, Ismo Tyykiluoto ja Elisa Rytilä.
Joulutorilla kuvassa vasemmalta oikealle: Jukka Vilppola, Helmi Tyykiluoto, etualalla Mikko Keski-Nirva, sitten Anders Borg, Tiina Räinä, Juho Meriläinen ja Hannu Räinä.
Condite Oy vei Pohjois-Pohjanmaan Leipomot ry:n jäseniä opintomatkalle Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin 3.-7.12.2025. Teimme vierailun Credinin tehtaalle, kuulimme heidän tuotteistaan ja pääsimme maistelemaan kaikkea hyvää.
Toisena päivänä isäntänä toiminut Anders Borg ja Credinin väki veivät meidät tutustumaan ruokakaupan leipäosastoon ja teimme myös pienen kahvilakierroksen. Näimme myös ihanan pienen Manteigaria-leipomon, joka valmisti vain ja ai-
noastaan Portugalin suosituinta vanukasleivonnaista Pastel de Nataa. Leivonnaisen päälle oli tapana ripotella sokeria ja kanelia ja tämä oli muuten todella hyvää! Omatoimisesti tutustuimme myös Lissabonin kaupunkiin ja ihaniin joulutoreihin.
Manteigaria-leipomo on erikoistunut Portugalin perinneleivonnaiseen Pastel del Nataan.
Leipävalikoima lissabonilaisessa kaupassa on yllättävän runsas.
Herkkuja portugalilaisen kahvilan leivosvitriinissä. Pastel del Natat ylähyllyllä.
Nimityksiä
Pielispakari Oy
Yrityksessä on 1.3.2026 alkaen tehty seuraavat nimitykset: Varatoimitusjohtajaksi on nimitetty Juha Kahelin, hallintojohtajaksi Heli Kuvaja ja avainasiakaspäälliköksi Helena Meriläinen
Multivac Oy
MULTIVAC Bakery-tiimin myynnissä on aloittanut Sanni Kumpulainen Sales Manager -tehtävässä. Hän on tätä ennen työskennellyt Leipomo Juuressa.
Pro Kala ry
Pro Kala ry:n uutena toiminnanjohtajana on 1.1.2026 aloittanut FM Malin Lönnroth. Hän on koulutukseltaan ympäristö- ja meribiologi ja siirtyy tehtävään Kalatalouden Keskusliitosta.
Palkitut
Neljä suomalaispakkausta on palkittu arvostetussa maailman parhaiden pakkausten WorldStar -kilpailussa, jonka järjestää World Packaging Organisation WPO. Palkinnon saivat:
- DS Smith: Aaltopahvinen ratkaisu droonipohjaiseen humanitaariseen miinanraivaukseen
- Adara Pakkaus Oy: Kaurajuomille suunniteltu pahvinen myyntiteline; ratkaisu, jossa kuljetuspakkaus muuttuu myymälädisplayksi.
- Stora Enso Packaging Oy: Käsin koottava kaksiosainen aaltopahvipakkaus, joka toimii sekä kuljetuspakkauksena että myymälän hyllyvalmiina esillepanopakkauksena.
- Metsä Spring Oy: Päällystämätön, sileäpintainen muovautuva kuitumateriaali, josta valmistetaan ruoan tarjoilu- ja take away -pakkauksia.
Kansainvälisessä LUXlife Food & Drink Awards -kilpailussa on sadellut tunnustuksia suomalaisille lakritsinvalmistajille. Makeisvalmistaja Halva valittiin maailman parhaaksi lakritsinvalmistajaksi kategoriassa Best Liquorice Manufacturer. Yritys sai tämän palkinnon myös vuonna 2024. Toinen suomalainen lakritsiosaaja, Porvoon Lakritsi Oy, palkittiin tänä vuonna parhaana premium-lakritsin valmistajana (Best Premium Liquorice Manufacturer). Lisäksi se sai tunnustuksen uraauurtavasta työstään gluteenittoman lakritsin valmistajana (Gluten-Free Product Innovation).
Jalasjärveläinen perheyritys Juustoportti on voittanut kolme pronssimitalia Sveitsin Bernissä järjestetyssä World Cheese Awards -kilpailussa. Palkittuja juustoja ovat Brandy-pähkinäjuusto, Vuohen Grand Reserve ja Viinitarhurin juusto. Kilpailussa arvioitiin yli 5 000 juustoa yli 40 maasta.
In memoriam
Kaj Gilan 19.6.1944-24.12.2025
Kaj syntyi Turussa vuonna 1944 jatkosodan aikaan. Hänet lähetettiin sodan loppuajaksi sotalapsena Ruotsiin Tukholman lähelle. Leipurin ammatti alkoi kiinnostaa jo nuorena, ja oppikoulun jälkeen Kaj kouluttautui alalle ja työskenteli leipomoissa Turussa, Helsingissä sekä myöhemmin Kanadassa.
Vuonna 1967, 23-vuotiaana, hän ja neljä leipuriystäväänsä päättivät lähteä Amerikkaan kultaa vuolemaan. Matka vei kuitenkin lopulta Kanadaan, Torontoon, sillä Yhdysvaltoihin pääsy olisi tuolloin edellyttänyt osallistumista Vietnamin sotaan, mihin nuoret miehet eivät olleet valmiita.
Vuonna 1969 hän haki kihlattunsa Marjatan mukaansa Kanadaan. Tämä edellytti avioitumista, ja pian perhe alkoi rakentaa yhteistä elämää uudessa maassa. Vuoden 1970 lopulla, kun perheen esikoisen syntymä lähestyi, Marjatta palasi Suomeen synnyttämään. Mika syntyi vuonna 1971, ja tämän jälkeen perhe muutti Turkuun. Vuonna 1973 perheeseen syntyi toinen poika, Joni, ja vuonna 1975 he asettuivat lopullisesti Järvenpäähän.
Vuonna 1984 Kaj ja hänen puolisonsa Marjatta perustivat Järvenpään Wiener Paakari Oy:n, josta kasvoi vuosien saatossa tunnettu ja arvostettu Kakkutalo Gilan. Yritys tunnetaan laadukkaista tuotteistaan, käsityöperinteestä ja tinkimättömästä tekemisestä. Vuonna 1996 Wiener Paakari palkittiin Järvenpään Vuoden Yrityksenä.
Yksi Kakkutalon tunnetuimmista tuotteista on Järvenpääläinen Herkkumunkki, joka syntyi Kajn luovuudesta ja kokeilunhalusta. Klassisen berliininmunkin ja pitkän munkin yhdistelmästä kehittyi herkku, joka on säilynyt suosittuna sukupolvelta toiselle ja kuuluu yhä Kakkutalon valikoimaan. (Kuvassa Kaj leipoo kyseistä munkkia).
Kakkutalon perustaja ja pitkän linjan leipuri Kaj Gilan menehtyi 24. joulukuuta 2025. Hän kuoli perheensä ympäröimänä rauhallisesti nukkuen, useiden sairauksien uuvuttamana. Hänen elämäntyönsä ja kädenjälkensä elävät vahvasti edelleen Kakkutalon arjessa, tuotteissa ja tarinoissa, jotka ovat olleet osa monen järvenpääläisen elämää vuosikymmenten ajan.
Mika Gilan
Kaj Gilanin poika
Juha Kahelin Heli Kuvaja
Helena Meriläinen
Mika Viljanen on RUISMESTARI 2025
Pro Ruis ry:n järjestämässä RUISMESTARI 2025 -kilpailussa oli kyse syksyllä 2025 puidusta ruissadosta. Kilpailun voitti Mika Viljanen Uudenkaupungin Lokalahdelta reilun 8500 kilon hehtaarisadolla.
TEKSTI/KUVA Terhi Virtanen
Kilpailussa toiseksi sijoittui Petri Sola Mäntsälästä ja kolmannen sijan jakoivat Christian Tallskog Perttelistä sekä Maarit ja Jari Heikkilä Eurasta. Voittajat julkistettiin Fazer Vierailukeskuksessa joulukuussa järjestetyssä ruisseminaarissa.
RUISMESTARI 2025 -kilpailun voittajan valitsi raati, jossa oli mukana viljelyn asiantuntijoita Pro Ruis -yhdistyksestä, kilpailun sponsoriyrityksistä sekä Luonnonvarakeskuksesta. Raadin edustajisto vieraili jokaisella kilpailutilalla. Voittaja palkittiin Seppo Kuisma Oy:n valmistamalla KIRE STEEL 160 yleisvaunulla. Palkinto on väriltään ainutlaatuinen ja sen tunnistaa Fazerin sinisestä väristä.
RUISMESTARI 2025 -kilpailuraadin puheenjohtaja Tero Hirven mukaan kilpailu ei ole pelkästään satokilpailu, vaan huomiota kiinnitetään ekologisiin ja taloudellisiin viljelykäytäntöihin.
- Tavoitteena on lisätä viljelijöiden kiinnostusta rukiin viljelyyn, kannustaa
tavoittelemaan korkeita satoja ja tuomaan esille hyviä rukiin viljelyn käytäntöjä, hän totesi.
Kilpailun pääsponsoreina toimivat Fazer Mylly sekä Seppo Kuisma Oy ja muina sponsoreina Boreal Kasvinjalostus Oy, Hankkija Oy, KWS, Tilasiemen Oy, Viljelijän Berner, Corteva Agriscience, Syngenta ja Yara Suomi Oy.
Ruismestari 2025 Mika Viljanen on viljellyt ruista yhtäjaksoisesti vuodesta 2007, jolloin hän korjasi ensimmäisen ruissatonsa. Rukiin viljelyala on hänellä vaihdellut runsaan 10 hehtaarin molemmin puolin ja on viime vuosina vakiintunut noin 20 hehtaariin. Vuoden 2025 syksylläkin hän kylvi ruista tuon verran.
- Ruis valikoitui viljelykasvikseni kuivuudensietokykynsä ansiosta ja se onkin osoittautunut täällä lounaisrannikon poutivilla mailla ja kesien kuivissa olosuhteissa huomattavasti muita viljoja paremmaksi, Viljanen kertoo. Lisäksi ruis parantaa maata runsaan biomassansa vuoksi, ja
Ruismestari Mika Viljanen sai palkinnoksi komean Kire Steel -yleisvaunun.
vihreä ruispelto talvella tuo uskoa tulevaan kasvukauteen.
Pro Ruis -yhdistyksen Ruismestari-kilpailu järjestettiin nyt viidettä kertaa. Kasvukausi vaikutti lupaavalta alkukesän runsaine sateineen, ja jopa 10 000 kg:n hehtaarisatoja ennakoitiin. Lopulta moni joutui kuitenkin pettymään satotasoon.
- Kesän helteiden myötä jyväkoko jäi pieneksi ja monin paikoin olkisato vastasi kymppitonnin satoa, mutta jyvä ei päässyt täyttymään kuumuuden takia, pohti Pro Rukiin viljelyasiantuntija Lasse Matikainen.
Haasteista huolimatta kilpailussa saavutettiin hyvä 6757 kg/ha keskisato. Vuonna 2022 järjestetyn edellisen Ruismestari-kilpailun keskisato oli hiukan alle 6500 kg/ha. Tämänkertaisen kilpailun keskisato oli myös huomattavasti parempi kuin rukiin keskisato koko maassa. Pro Rukiin puheenjohtaja Tero Hirvi kertoi palkintojenjaon jälkeen pidetyssä seminaarissa, että rukiin keskisato vuonna 2025 oli 4090 kg/ha. Luonnonvarakeskuksen kokonaisarvio viime vuoden ruissadosta oli 84 600 tonnia.
Vaikka rukiin elintarvikekäyttö on ollut loivassa laskussa, on rukiilla Hirven mukaan hyvä vakaa kysyntä.
- Kauden rukiintarve elintarvikekäytössä, noin 72 000 tonnia, katetaan sadolla 2025 ja vanhoilla varastoilla. Kotimaista leipärukiin laatuvaatimukset täyttävää ruista riittää leivän leivontaan seuraavaan sadonkorjuuseen asti, Tero Hirvi vakuutti. Seminaarissa käsiteltiin myös rukiin terveellisyyttä ja torajyvien viljelyhaasteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijan Heli Kuusipalon mukaan ruis on tärkeä osa terveellistä ruokavaliota, mutta lasten ja nuorten ravitsemus huolettaa epäterveellisten välipalojen yleistyessä. Viljelijöitä puhutti erityisesti torajyvä, sillä rukiin raja-arvot tiukentuivat kesällä 2025. Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijan Elina Pahkalan mukaan tavoitteena on suojata kuluttajia torajyvien toksiineilta, vaikka muutos voi vaikeuttaa sadon vastaanottoa. Boreal Kasvinjalostus Oy:n kasvinjalostaja Sanna Ahonen esitteli keinoja torajyvien ehkäisyyn viljelyssä, ja Fazer Myllyn hankintajohtaja Tero Hirvi kertoi myllyjen mahdollisuuksista tunnistaa ja erotella torajyvät sadosta.
Leipuri-lehti
Leipurissa kirjoitettua
Valittuja paloja Leipuri-lehdistä muutamina historian tasakymmenvuosina
100 vuotta sitten, nrot 1 ja 2/1926
Katsauksessa kuluneeseen vuoteen 1925 todetaan numerossa 1/1926, että vuosi näytti alkuun aika sellaiselta kuin se tavallisesti on leipureilla ja kaikilla kauppiailla joulun ja uuden vuoden jälkeen. ”Ihmisillä on rahat lopussa ja vuoden alussa on koetettava säästää joka puolella. Siitä on
seurauksena kovin hiljainen tammikuu joka alalla. Kun vuoden ensimmäinen kuukausi on kulunut, alkaa liike-elämä jälleen elpyä, kunnes se taas asettuu tasaisille raiteilleen.” Leipurin 2/1926 pääkirjoituksessa todetaan, että osuusliikkeiden aloittaman leivän tehdasmaisen valmistamisen päämääränä näyttää olevan kaiken yksityisen yritteliäisyyden ja pienempien leipomoiden hävittäminen. Vaikka osuustoiminnan periaatteita sinällään ei moitita, todetaan,
Leipuri-lehti 80 vuotta sitten, nrot 1 ja 2/1946
Uuden vuoden lahjaksi hallitus toimeenpani setelien vaihdon pikaisella aikataululla. Liikkeellä olevat 500, 1 000 ja 5 000 markan setelit määrättiin leikattavaksi kahtia 1.1.1946. Setelin vasen puolisko toimii maksuvälineenä vastaten arvoltaan puolta alkuperäisen setelin nimellisarvosta. Setelin oikea puolisko on luovutettava korolliseksi lainaksi valtiolle. Setelien vasemmat puoliskot käyvät maksuvälineinä 16:nteen helmikuuta asti samoin kuin 5,10,15 ja 20
markan setelit. Silloin ne kaikki lakkaavat olemasta laillisia maksuvälineitä, koska koko setelistö vaihtuu uusiin setelityyppeihin. Setelien oikeat puolet on luovutettava valtiolle 10.1.-16.2.1946 välisenä aikana. Niistä annetaan kuitti, jota vastaan saa luovutetut varat takaisin myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, mutta viimeistään vuonna 1949.
Rahareformi tuli lehden mukaan kuin salama kirkkaalta taivaalta niin yrittäjille kuin monille yksityishenkilöillekin, jotka näin joutuivat pakkolainaamaan rahaansa valtiolle. Tavoitteena oli inflaation suitsiminen, vaikka inflaation tosiasiallista syytä
Leipuri-lehti 60 vuotta sitten, nrot 1 ja 2/1966
Jyväskylään on perustettu Leipuriliiton paikallisyhdistys tai oikeammin uusi yhdistys vanhan tilalle: vuonna 1947 perustetun yhdistyksen toiminta oli sammunut puheenjohtajan menehtymisen jälkeen. Uuden yhdistyksen perustamisen puuhamiehenä toimi konsulentti Leo Hämäläinen. Keski-Suomen Leipomoliikkeenharjoittajat -nimisen yhdistyksen perustamiskokoukseen oli saapunut kolmisenkym-
mentä ammatinharjoittajaa.
Leipuri 2/1966:n mukaan nyt keskustellaan laajasti liikkeiden aukioloajoista. Liikkeiden aukioloa määräävä lainsäädäntö on meillä ankaraa ja sen sanotaan periytyvän sota-ajalta. Julkisuudessa on näkynyt tietoja, joiden mukaan kauppojen ja toimistojen sulkemisaikoja voitaisiin siirtää jopa 2-3 tuntia myöhemmäksi. Sosiaali- ja terveysministeriössä onkin jo valmiina esitys aukioloaikojen väljentämiseksi. Se jäänee kuitenkin toteutumatta nyt istuvan eduskunnan aikana, koska eduskunta ei enää ehtisi käsitellä asiaa.
Leipuri-lehti 30 vuotta sitten, nrot 1 ja 2/1996
Elintarviketeollisuusliiton leipomoyhdistys on ottanut kantaa atsovärien käyttöön. Suositus on, että leipomot rajoittavat atsovärien käytön mahdollisimman vähään. Käyttö puoltanee paikkansa vain erikoiskakkujen koristeissa, sillä ne jätetään varsin usein syömättä.
Rinkeli Grand Prix -kilpailu on järjestetty Kuopiossa, kertoo Leipuri 2/1996. Järjestyksessä seitsemännen kilpailun voitti isäntäkoulun eli Pohjois-Savon AOL:n joukkue, toiseksi tuli Lahden AOL ja kolmanneksi Pyynikin AOL. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 13 oppilaitosta. Leipuriliiton paikallisyhdistyksistä Kymenlaakson ja Etelä-Saimaan leipomoyhdistykset ovat yhdistäneet voimansa Kaakkois-Suomen Leipomoyhdistykseksi. Rukiin terveysvaikutuksia on tutkittu yhteis-
että eräillä maamme osuusliikkeillä on erikoisoikeuksia, jotka tekevät mahdolliseksi valloittaa suurimman osan kaupasta. Tämän vuoksi leipomoyrittäjien on koottava hajanaiset rivinsä ja liityttävä yhteen ja samaan liittoon. Se puolestaan voisi perustaa esimerkiksi myllyjä, raaka-ainetehtaita ja tukkukaupan haaraosastoja vaikka jokaiseen maakuntaan. Näin voitaisiin taistella osuustoiminnallista kilpailua vastaan.
ei pystytty näin poistamaan; kyse ei ollut rahan runsaudesta, vaan hyödykkeiden niukkuudesta.
Leipuri 2/1946:n mukaan leipäviljaa on maailmassa liian vähän, sillä sadot ovat olleet tavanomaista pienemmät lähes kaikkialla, myös Yhdysvalloissa, josta on tuotu vehnää Suomeenkin. Jopa nälänhätää ennustetaan. Neuvostoliiton viljatilanteesta ei ole tarkkaa tietoa, eikä ole varmaa, liikeneekö sieltä viljaa vientiin. Meilläkin ennakoitiin jo leipävilja-annosten korottamista, mikä olisi ollut hyvin tervetullutta. Maailmalta tulleet uutiset pakottivat kuitenkin pyörtämään nämä aikeet.
Leipuriliiton kaikkien viidentoista paikallisyhdistyksen puheenjohtajat ovat kokoontuneet yhteiseen seminaariin Keuruulle. Leipomoyrittäjille tärkeitä asioita pohdittiin puheenjohtaja Tauno Väyrysen sekä konsulentti Leo Hämäläisen johdolla. Kokouksen yhtenä tärkeänä asiana käsitelty liiton oman tilitoimiston perustaminen on jo pantu alulle, sillä se katsottiin välttämättömäksi mm. verotuksen takia. Kaikki kokouksessa esillä olleet asiat tulevat käsiteltäviksi myös paikallisyhdistyksissä.
pohjoismaisessa Ruis ja terveys -projektissa, joka alkoi vuonna 1994. Tuloksia on nyt kerrottu Kansainvälisessä ruissymposiumissa Helsingissä. Lupaavia viitteitä on saatu mm. rukiin hormoniperäisiä syöpiä sekä paksusuolen syöpää ehkäisevästä vaikutuksesta. Ruis auttaa myös painonhallinnassa.
Fiskars laajentaa uusiin tuotekategorioihin
Fiskars on tehnyt avauksen kahteen uuteen tuotekategoriaan: lemmikkien hoitotuotesarjaan sekä akkukäyttöisen puutarhatyökalusarjaan.
Lemmikkien hoitotuotesarja sisältää 11 välinettä lemmikkien kynsien leikkaamiseen sekä turkin trimmaamiseen ja hoitoon. Tuotteisiin kuuluu muun muassa kynsileikkureita, viiloja, trimmaus- ja ohennussaksia, harjoja sekä kampoja.
Fiskars kertoo hyödyntäneensä tuotteissa pitkäaikaista leikkausvälineosaamistaan.
Power Tools -akkukäyttöinen puutarhatyökalusarjaan kuuluu useita oksien ja pensaiden leikkaamiseen tarkoitettuja työkaluja, kuten akkuoksasaksia eri kokoisina, akkuoksaleikkuri sekä akkuraivaustyökalu. Työkalut on suunniteltu ladattaviksi USB-C-liitännän kautta, eikä niihin tarvita erillistä latausasemaa.
Porokylän gluteenittomille uusi ilme
Porokylän Leipomon gluteenittomissa tuotteissa on menossa brändiuudistus, jonka myötä pakkaukset saavat uuden ilmeen tämän ja ensi vuoden aikana. Uudessa pakkauksessa ovat jo nyt vanhat tutut Kaurajälkkäri ja Teffjälkkäri, ja samassa yhteydessä on kasvatettu niiden palakokoa; kummankin pakkauksessa on nyt neljä entistä isompaa palaleipää. Gluteenittomien sarjaan ovat täysin uusina tuotteina tulleet gluteeniton Tumma kaurapala ja gluteeniton Marjapiiras.
Ruukkuchilistä makua ruokiin
Järvikylän Iso Chili on Suomessa kasvatettu, keskitulinen ja koristeellinen ruukussa myytävä chili. Scovillen asteikolla chili asettuu 3 000 ja 5 000 SHU:n välimaastoon. Mehukkaan tulinen chilipalko antaa tuoretta tulisuutta monenlaisiin ruokiin. Chilipalkoja voi myös säilöä, vaikkapa chilihilloksi, etikkaan tai tuliseksi chiliöljyksi pizzan päälle.
Ruukkuchilissä kasvaa chilipalkoja eri kypsyysvaiheissa. Kasvi on tarkoitettu koristamaan kotia samalla, kun tuoreet raaka-aineet ovat aina käden ulottuvilla. Tuoreen chilin tulisuutta voi vähentää poistamalla chilin valkoiset osat. Chilin käsittelyn jälkeen kädet ja keittiövälineet on hyvä pestä huolellisesti. Järvikylän Iso Chilin hinta on n. 8-10 euroa ja se on saatavilla päivittäistavarakaupoista, joissa on kattava hevi-valikoima.
Santa Marian Tex Mex-perhe kasvaa
Alku-sarjaan uusia viljatuotteita
Fazer tuo markkinoille kolme uutta tuotetta Alku-tuotesarjaansa: kaksi granolaa sekä paahdettuun kauraan perustuvan puurotuotteen. Uudet granolamaut ovat Manteli & Vadelma sekä Pekaani & Kaurapuffi. Paahdettu Kaura -puuro tuo perinteiseen kaurapuuroon uudenlaista makua, sillä siinä on nimensä mukaisesti paahdettuja kaurahiutaleita. Puuro valmistuu nopeasti ja on valmistettu suomalaisesta kaurasta. Tuotteet sisältävät runsaasti kuitua ja täysjyväviljaa, ja granoloissa on vähemmän sokeria kuin granoloissa keskimäärin.
Santa Maria laajentaa Tex Mex -tuotevalikoimaansa neljällä uudella tuotteella. Giant Tortilla Chips Salsa ja Giant Tortilla Chips Nacho Cheese ovat jättimäisiä, kolmion muotoisia tortillasipsejä dipattavaksi tai naposteltavaksi. Uudet Extra Thin Tortilla with Wheat ja Extra Thin Tortilla with Whole Wheat ovat 25 % kevyempiä ja ohuempia kuin alkuperäiset tortillaletut (koko M). Ohut ja joustava tortillalettu sopii wrappeihin ja nopeisiin lounaisiin.
Muumi-vaahtokarkit Halvan valikoimaan
Kahdesti maailman parhaaksi lakritsivalmistajaksi valittu Oy Halva Ab on käynnistänyt yhteistyön Moomin-brändin kanssa. Se tuo muumien hyväntuulisen ja lämminhenkisen maailman makeishyllyyn osana Halvan 95-vuotisjuhlavuotta. Yhteistyön hedelmä ovat Moomin-vaahtokarkit mansikkatäytteellä. Niissä pinkki spiraalivaahtokarkki kätkee sisäänsä raikkaan kirpeän mansikkatäytteen.
Froosh laajensi smoothievalikoimaansa
Frooshin kaksi uutta smoothieta ovat Green Dream -vihersmoothie sekä suuremmassa pakkauksessa myytävä Orange, Mandarin, Apple & Lemon -smoothie.
Green Dream yhdistää omenan, mangon, viinirypäleen ja kiivin, ja se on pakattu 250 millilitran lasipulloon. Orange, Mandarin, Apple & Lemon -smoothie on 750 millilitran kartonkipakkauksessa, ja siihen on lisätty C- ja D-vitamiineja. Molemmat uutuudet ovat lisäaineettomia eikä niihin ole lisätty sokeria.
Leipurin vuosi -kirjassaan (Teos) Markus Hurskainen keskittyy sesonkileivontaan ja kirja kulkee vuodenkierron mukana. Teos yhdistää klassiset leivonnaiset ja uudet ideat luovalla otteella. Hurskainen kannustaa lukijaa kokeilemaan ja soveltamaan reseptejä omien mieltymysten mukaan.
Elina Pullin kirjoittama ja Minna Mäkipään kuvittama Jauhopeukalot-lastenkirja vie lukijan päiväkodin leikkikeittiöön. Tarinassa Eevin, Lucan ja Islan leikit leipureina heräävät eloon mielikuvituksen voimalla. Kirja korostaa leikin, oppimisen ja yhdessä tekemisen merkitystä lapsen maailmassa. Teoksen on julkaissut Aviador Kustannus.
Kulinaariset aikakirjat – Vihollisen kanssa ei aterioida eikä ystävää syödä on Eeropekka Rislakin laaja ja ajatuksia herättävä teos ruoasta, juomasta ja ruokapolitiikasta. Kirja kokoaa yhteen uusia kolumneja sekä valikoituja tekstejä useilta vuosikymmeniltä, aina City-lehden ajoista Viisi Tähteä -verkkomediaan. Rislakki tarkastelee ruokaa kulttuurisena, poliittisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä ennakkoluulottomasti ja terävästi. Hän ei tarjoa mustavalkoisia vastauksia, vaan kutsuu lukijan pohtimaan, mikä ruoassa on kiinnostavaa ja merkityksellistä. Kirjan kustantaja on Readme.fi.
Tietokirjassaan Thaimaan neljä keittiötä –Thairuoan kulttuurihistoria Esa Mäkijärvi tarkastelee Thaimaata ruoan kautta. Teos yhdistää matkakuvauksen, historian ja kulttuurianalyysin henkilökohtaisella otteella. Kirjassa esitellään maan neljä alueellista keittiötä ja niiden taustalla olevat tarinat. Samalla lukija saa näkymän Thaimaan yhteiskunnallisiin jännitteisiin ja arkeen. Kirjan kustantaja on Aviador Kustannus.
Huippukokki Jouni Toivanen keskittyy suomalaisten rakastamiin klassikkoruokiin Lempiruokaa-kirjassaan. Se opastaa, miten tutuista kotiruuista saadaan pienillä oivalluksilla entistä parempia. Reseptien taustalla ovat Toivasen pitkän uran aikana hioutuneet tekniikat ja käytännön vinkit. Teos painottaa ruuanlaiton perusilmiöiden ymmärtämistä ilman turhaa monimutkaisuutta. Kirjan on kustantanut Teos.
Patrik Borg ja Milla Rosengård-Bärlund ovat kirjoittaneet ajankohtaisen tietokirjan painonhallinnasta. Laihdu uusin keinoin (Otava) pohjautuu tutkittuun tietoon ja tekijöiden vuosikymmenten kokemukseen lihavuuden hoidosta. Kirja esittelee eri vaihtoehtoja elintapahoidosta lääkitykseen ja auttaa lukijaa löytämään itselleen sopivan ratkaisun. Keskiössä on kestävä ja realistinen lähestymistapa ilman dieettiajattelua.
Puurolle! – Kulhollinen ruokailoa (Cozy Publishing) on Tiia Vuorenmaan ylistys puurolle ja lempeälle ruokasuhteelle. Kirja sisältää yli 50 puuroreseptiä, jotka vaihtelevat perinteisistä moderneihin ja makeista suolaisiin. Teos korostaa syömisen iloa, läsnäoloa ja arjen pieniä nautintoja. Vuorenmaan tausta ravitsemusterapeuttina näkyy turvallisena ja sallivana suhtautumisena ruokaan.
Saku Tuominen sanoo harrastaneensa viiniä neljäkymmentä vuotta, mutta turvautuneensa liian pitkään muiden tekemiin arvioihin ja valintoihin oman makunsa sijaan. Epävarmuus on johtanut siihen, että tärkeintä on ollut juoda ”oikeita” viinejä sen sijaan, että olisi pyrkinyt ymmärtämisen kautta kehittämään omaa makuaan. Kirjassaan Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä (Otava) Tuominen pohtii avoimesti, kuinka vähän hän on vuosikymmenten harrastamisesta huolimatta aidosti oppinut. Hänen mukaansa viinin maailma on täynnä absoluuttisia totuuksia ja sääntöjä, joihin epävarmat harrastajat – hän itse mukaan lukien – suhtautuvat liian vakavasti. Tuominen kyseenalaistaa nämä yksinkertaistukset ja auttaa lukijaa ymmärtämään, mistä hyvässä viinissä todella on kyse. Hän kannustaa lukijaa aloittamaan matka kohti oman maun ja oman viinifilosofian löytämistä. Tavoitteena on poistaa viiniharrastuksesta turha hienostelu ja korvata se uteliaisuudella, innostuksella ja intohimolla.
Tinskun keittiössä – Helposti herkullista on Tiina Varjuksen esikoiskeittokirja, joka ammentaa arjen kotiruoasta ja rennosta asenteesta. Kustantaja on Readme.fi. Kirja tarjoaa helposti lähestyttäviä reseptejä ilman turhaa hienostelua. Ruuanlaitto näyttäytyy tapana jakaa muistoja, tunnelmaa ja välittämistä. Tarinallisuus tuo resepteihin henkilökohtaisen ja lämpimän sävyn.
Uusia kirjoja
11.-12.3.2026 Gastro Helsinki, Helsingin Messukeskus https://gastro.messukeskus.com/
Leipuri-lehdessä 8/25 sivulla 34 oli luettelo alkuvuoden 2026 messuista ja muista tapahtumista. Pakkaus- ja prosessointialan messutapahtuma Interpackille oli luettelossa väärä ajankohta. Nämä messut järjestetään 7.13. toukokuuta, eikä siis 7.-13. huhtikuuta, kuten lehdessä oli. Messupaikka on Düsseldorf. Pahoittelut virheestä.
Erikoistukkukauppaa
Yhteistyökumppanimme www.leipomokoneet.com
HERKULLISTA, HELPPOA JA UNIIKKIA Tarjoamme toimintaa nopeuttavia ratkaisuja, raaka-aineita ja reseptiikkaa.
Oy Roberts Ab Puh. 02 278 5000 myynti@roberts.fi
BAKERYSHOP.FI
Teolliset kaulauslinjat
Seuraa Suomen Leipuriliittoa myös Twitterissä @Leipuriliitto ja Facebook-tapahtumasivullamme @leipuriliitto
www.multivac.fi
Vesimittarit
Taikinakoneet
Taikinan käsittelylaitteet
Taikinakoneet, nostoja kaatolaitteet, annosteluasemat ja sekoittimet
Taikinan paloittelu-, riivaus-, nostatus- ja muotoilulaitteistot
Taikinan paloittelukoneet
Siilot ja jauhoannostelijat
Vaihtolämpö- ja nostatushuoneet sekä pikapakastimet
Pinnavaunu- ja arinauunit, sekä kiertoarinauunit
Pursottimet, ruiskut ja annostelukoneet
Siivutus- ja halkaisukoneet, sekä pussitusja suljentalaitteet
Jäähdytys- ja pakastusspiraalit
Yhdessä olemme enemmän.
fazermylly.fi
Palvelemme myös leipomoteollisuutta
www.vesantti.fi
Tmi Tarmo Palomaa
Käytetyt leipomokoneet, asennukset, huollot ja korjaukset Puh. 0500 166 355
Luotettavat ja innovatiiviset ratkaisut leipomoteollisuuteen arvostetuilta laitevalmistajilta.
Uudet ja käytetyt leipomokoneet LKM Trade Oy
Matias Lakkapää p. 0400 694 805
Marko Willig p. 050 567 8752 www.leipomokoneet.fi info@lkmtrade.fi info@lkmtrade.com
Uudet ja käytetyt leipomokoneet metos.fi/verkkokauppa p. 020 300 900 tilaukset@metos.fi
Kestävät keittiölaitteet leipomoille
Tutustu lisää www.orat.fi
Lu-Ko Oy Varastokatu 17 05800 Hyvinkää Puh. 010 320 8010
Vesantti Oy, Tulppatie 26, 00880 Helsinki
Pakkaustarvikkeita
tunteella ja rakkaudella leivottu ansaitsee arvoisensa rasian www.pkoy.fi |
Henri Laurila Puh. 040-5117282 henri.laurila@ki-sal.fi www.ki-sal.fi
Varaa paikka omalle yrityksellesi Palveluhakemistoon! elina.matikainen@leipuriliitto.fi tai 040 719 9021
Grunderna för uppsägning har förändrats
– men kommer något att förändras?
Grunderna för uppsägning av en anställd ändrades den 1 januari 2026 när ändringarna i lagen om anställningsavtal trädde i kraft. Framöver krävs ett giltigt skäl för att säga upp en anställd, medan det tidigare krävdes ett giltigt och vägande skäl. Med andra ord togs ordet ”tvingande” bort från lagtexten.* Fackföreningarna i synnerhet, men även många andra parter som såg politiska fördelar med förändringen, kritiserade reformen och kallade den för ”sparkenlagen”.
Det är uppenbart att lagstiftarens syfte har varit att göra det lättare att avskeda en anställd som har brutit mot sina skyldigheter enligt anställningsavtalet. Annars skulle de regerande partierna som ville ändra lagen knappast ha varit beredda att acceptera den negativa publicitet som fackföreningsrörelsen och oppositionen medvetet har organiserat. Om något faktiskt kommer att förändras återstår dock att se i praktiken, i slutändan genom beslut av Högsta domstolen och Arbetsdomstolen.
Förekomsten av skäl för uppsägning kommer även i fortsättningen att bedömas utifrån en helhetsbedömning, där hänsyn tas till både arbetsgivarens och arbetstagarens omständigheter som helhet. Utgångspunkten kommer även fortsättningsvis vara att en arbetstagare som försummar sina arbetsuppgifter ska få en varning så att han eller hon får möjlighet att korrigera sitt beteende. Endast i fall där överträdelsen är så allvarlig att arbetsgivaren inte rimligen kan förväntas fortsätta anställningsförhållandet är det inte nödvändigt att utfärda en varning. Det är dock upp till den behöriga rättsliga myndigheten att avgöra när en överträdelse är tillräckligt allvarlig.
En arbetsgivare som avskedar en anställd för försummelse av sina arbetsuppgifter löper alltid risken att avskedandet bestrids, precis som var fallet innan lagen reformerades. I framtiden kommer fackföreningarna sannolikt att vara ännu mer benägna att ifrågasätta arbetsgivarnas beslut, vilket kan leda till rättsprocesser som pågår i flera år. Fackföreningsrörelsen har de ekonomiska resurserna för att göra detta och erbjuder sina medlemmar kostnadsfri rättshjälp. Den avskedade anställde har inget att förlora ekonomiskt, utan bara att vinna.
Rättsfall och deras utfall är alltid mer eller mindre en fråga om tur. Utfallet av ett fall påverkas också i hög grad av vilka personer inom rättsväsendet som råkar väljas ut för att avgöra fallet. Särskilt i arbetsrättsliga mål påverkas utgången av en rättsprocess av de dömande domarnas personliga bakgrund och livserfarenheter, samt av hur de ser på målet som helhet. Vissa människor ser naturligtvis saker mer ur arbetstagarperspektiv, medan andra ser dem mer ur arbetsgivarperspektiv. Detta uppenbara faktum förbises i Finland, och domstolsbeslut presenteras för allmänhet-
en som ”ansiktslösa” beslut som fattas av rättsväsendet. Trots den senaste rättsreformen kommer de representanter för rättsväsendet som vill se på frågorna ur arbetstagarens perspektiv att hitta grunder för sina beslut på exakt samma sätt som före reformen. Det faktum att ordet ”vägande” har tagits bort från lagtexten har ingen praktisk betydelse. Av detta skäl är jag skeptisk till att något kommer att förändras i framtida rättspraxis.
När det gäller domstolsförfaranden och de beslut som fattas i dessa är det även viktigt att förstå skillnaden mellan ”materiell sanning” och ”processuell sanning”. Materiell sanning avser det som faktiskt har hänt. Processuell sanning avser däremot vad domarna i domstolsförfarandet anser vara ”det som faktiskt hände” utifrån de bevis som lagts fram för dem. Materiell och processuell sanning sammanfaller inte alltid. I detta sammanhang kommer jag att tänka på ett fall som en entreprenör berättade om för över 20 år sedan. Vid en förhandling i hovrätten sade entreprenören att ”han bara hoppas att rättvisa skipas”. Hovrättens ordförande svarade att ”han inte vet om rättvisa kommer att skipas här, vi följer finländsk lag”. Slutligen följer ett exempel på hur domar som baseras på samma bevis ibland varierar mellan olika rättsnivåer. Mål KKO:2017:29 gällde frågan om företagets anställda hade rätt att välja en facklig representant i en situation där anställda som hade anslutit sig till en fackförening redan hade valt en facklig representant på grundval av ett kollektivavtal. Esbo tingsrätt avvisade talan i en domstolsförhandling hösten 2014 och fastslog att de anställda inte hade rätt att välja en facklig representant. Hösten 2015 upphävde Helsingfors hovrätt, bestående av tre domare, inte tingsrättens dom. I maj 2017 meddelade Högsta domstolen sitt slutliga avgörande i en panel bestående av fem domare med röstsiffrorna 3-2**. Majoriteten av Högsta domstolen fann att de anställda hade rätt att välja en facklig representant bland sig. En minoritet av domarna skulle ha avvisat talan, precis som tingsrätten och hovrätten hade gjort. Om man ser till fallet som helhet skulle totalt sex domare ha avvisat talan, men beslutet av de tre domarna i Högsta domstolen blev ett prejudikat som kommer att följas i framtiden. Detta beslut är ett bra exempel på hur utgången av ett mål ofta beror på små detaljer och tur. I detta fall råkade det vara så att tre domare i Högsta domstolen såg bevisningen på ett annat sätt än de sex andra domarna som hade behandlat samma mål i andra domstolar. Utan att kommentera innehållet i det beslutet ytterligare kan man generellt säga att det är viktigt att förstå att domarna i Högsta domstolen helt enkelt har mer makt, inte nödvändigtvis mer visdom.
Mika Väyrynen
* Avtalen om skydd mot uppsägning för anställda och tjänstemän inom livsmedelsindustrin kräver fortfarande att skälen för uppsägning är rimliga och vägande.
Mika Väyrynen, toimitusjohtaja p. 0400 887 761 mika.vayrynen@leipuriliitto.fi
Elina Matikainen, toimituspäällikkö Leipuri-lehden toimittaminen ja ilmoitusten hoito p. 040 719 9021 elina.matikainen@leipuriliitto.fi
Kati Sinda, talous– ja toimistosihteeri Talousasiat, toimiston hoito, jäsenasiat, Leipuri-lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 050 330 5661 kati.sinda@leipuriliitto.fi
Hallitus
Anttu Rautio, puheenjohtaja Kotileipomo Siiskonen Oy, Juva anttu.rautio@kauraleipa.fi
Helmi Tyykiluoto, varapuheenjohtaja Putaan Pulla Oy, Oulu helmi.tyykiluoto@putaanpulla.fi
Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy, Mustasaari jukka.hamalainen@netikka.fi
Harri Jaakkola, Leivon Leipomo Oy, Tampere harri.jaakkola@leivonleipomo.fi
Petri Kivineva, Porin Leipä Oy, Pori petri.kivineva@porinleipa.fi
Mika Gilan, Kakkutalo Gilan Oy, Järvenpää mika@kakkutalogilan.fi
Joonas Mäkinen, Ruthin Leipomo Oy, Jyväskylä joonas.makinen@ruthinleipomo.fi
Janne Hakanen, Hakasen Leipomo Oy, Tampere janne.hakanen@hakasenleipomo.fi
Tiina Räinä, Pulla-Pirtti Oy, Oulu tiina.raina@pullapirtti.com
Valtuuskunta
Kari Meltovaara, puheenjohtaja
Leipomo Rosten Oy, Turku kari.meltovaara@leipomorosten.fi
Heikki Lankoski, varapuheenjohtaja
Ullan Pakari Oy, Pori heikki.lankoski@ullanpakari.fi
Etelä-Suomen Leipomoyrittäjät ry
Otto Lundström, Eromanga Kotileipomo, Helsinki otto.lundstrom10@gmail.com
Kaakkois-Suomen Leipomoyrittäjät ry
Jani Siintovaara, Kesämäen Leipomo Oy, Lappeenranta jani.siintovaara@kesamaenleipomo.fi
Pirkanmaan Leipomot ry
Timo Jänne, Linkosuo Oy, Kangasala timo.janne@linkosuo.fi
Keski-Suomen Leipomoyhdistys ry
Jari Elonen, Elonen Oy Leipomo, Jämsä jari@elonen.fi
Savon Leipomoyhdistys ry
Isto Huikuri,Ramin Konditoria Kahvila Oy, Mikkeli isto.huikuri@raminkonditoria.fi
Pohjois-Pohjanmaan Leipomot ry
Juho Meriläinen, Meriläisen Leipomo Oy, Oulu juho.merilainen@merilaisenleipomo.fi
Turun Seudun Leipuriyrittäjät ry
Veera Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Turku veera.meltovaara@leipomorosten.fi
Satakunnan Leipomoyhdistys ry
Heikki Lankoski, Ullan Pakari Oy, Pori heikki.lankoski@ullanpakari.fi
Pohjois-Karjalan Leipomoyrittäjät ry
Pekka Eskelinen, HerkkuPekka Oy, Savonlinna pekka.eskelinen80@gmail.com
Vaasan Piirin Leipomoyhdistys ry
Vesa Ojala, Ojalan Pakari Oy, Kauhajoki vesa.ojala@ojalanpakari.fi
Keski-Pohjanmaan Leipomoyhdistys ry
Nina Uusikangas, Leipomo Emilie Oy, Kokkola juhlatalo@ukkohjalmar.fi
Kainuun Leipomoliikkeenharjoittajat ry
Marianne Huusko, Kaesan Kotileipomo Oy, Kuhmo marianne@kaesankotileipomo.fi
