Issuu

2 / 2026

Vuoden 2026 Leipäkaupaksi valittiin K-Citymarket Pirkkala Esittelyssä oululaiset Meriläisen Leipomo ja Huovisen Leipomo Putaan Pulla niitti kilpailumenestystä siemenrieskalla

Ruisleipä kaikkien huulilla Ruisleipäpäivänä

SISÄLTÖ

Maaliskuu 2026 Leipuri 124. vuosikerta 6 numeroa vuodessa Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Julkaisija Suomen Leipuriliitto ry www.leipuriliitto.fi Lehden osoite PL 115, 00241 Helsinki (Pasilankatu 2)

2 LEIPURI 2 / 2026

Päätoimittaja Mika Väyrynen puh. 0400 887 761 mika.vayrynen@leipuriliitto.fi Toimituspäällikkö/ilmoitukset Elina Matikainen puh. 040 719 9021 elina.matikainen@leipuriliitto.fi Toimituksen sihteeri Kati Sinda puh. 050 330 5661 kati.sinda@leipuriliitto.fi

Pääkirjoitus Elintarvikemarkkinoiden toimivuudesta, toimimattomuudesta ja kaupan valta-asemasta

Murusia

Vuoden 2026 Leipäkauppa on K-Citymarket Pirkkala

Meriläisen Leipomossa leivottu 80 vuotta

Eveliina ja Niko Määttä – Huovisen Leipomon uudet yrittäjät

Työmarkkinapalsta Nollatuntisopimukselle on vaihtoehtoja

Kolumni Halvin on harvoin taloudellisin

RiesKiss vei Putaan Pullan valtakunnan valokeilaan

FFCR-messuilla uutuuksia nuuskimassa

Vastuullisuus kuluttajan silmin

Kyberuhat haastavat yhteiskunnan

Espanjalaisten leivonnaisten rikas maailma

Merkkipäivät

Ruisleipäpäivää vietettiin kymmenettä kertaa

Murusia

Leipurissa kirjoitettua

Uutuustuotteita

Palveluhakemisto

Ledaren Livsmedelsmarknadens fungerande, icke fungerande och detaljhandelns dominerande ställning

Suomen Leipuriliiton toimisto ja hallinto

Leipuriliiton toimisto puh. 0207 121 570 fax (09) 1488 7201 Tilaushinnat 65 € vuosi 42 € vuosi/jäsentilaukset (+ alv 10 %) Seuraava Leipuri ilmestyy nro 3 - vko 22

Taitto Anita Kataja Paino Waasa Graphics Oy Kannet Shutterstock ISSN 0024-0699 (painettu) ISSN 2737-1115 (verkkojulkaisu)

Seuraa Suomen Leipuriliittoa X-palvelu @Leipuriliitto ja Facebook-tapahtumasivullamme @leipuriliitto

PÄÄKIRJOITUS

Elintarvikemarkkinoiden toimivuudesta, toimimattomuudesta ja kaupan valta-asemasta

elsingin Sanomien mielipidesivulla oli 18.2.2026 Kaupan liiton toimitusjohtaja Kari Luodon kirjoitus ”Elintarvikemarkkinoiden toimivaa kilpailua ei saa heikentää”.* Kirjoituksensa alussa Luoto toteaa, että ”uudesta elintarvikemarkkinalaista on tärkeää käydä keskustelua ja sen tulee perustua oikeisiin faktoihin ja ymmärrykseen elintarvikeketjun rakenteesta”. On positiivista, että Kaupan liiton toimitusjohtaja peräänkuuluttaa asiasta avointa keskustelua. Sen takia on syytä tuoda esille myös toisenlaisia näkemyksiä, koska yhtä ainoaa oikeaa totuutta tähän asiaan tuskin löytyy. Asiat näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mistä suunnasta niitä lähestytään. Uusi Suomi -lehdessä oli 20.1.2026 markkinoiden toimivuuteen liittyen mielenkiintoinen artikkeli ”Suomen ruokakauppa on poikkeus koko maailmassa – S-ryhmälle ja Keskolle annettiin sauma, jota ”ei olisi pitänyt antaa”.** Siinä kaupan asiantuntija Arhi Kivilahti käy läpi kaupan valta-asemaa Suomessa ja myös sitä, miten kaupan valtavan vallan annettiin syntyä. Artikkelissa esiin tuodut seikat ovat käsitykseni mukaan pitkälti myös niitä syitä, miksi elintarvikemarkkinalakia ollaan jälleen kerran muuttamassa. Artikkelissa todetaan muun muassa seuraavaa: Nykyisin ruokakaupalla on hänen mukaansa aivan ”hurja” neuvotteluvoima. Elintarviketeollisuus on nyt täysin riippuvainen kahdesta isosta organisaatiosta. Jos toisen kanssa neuvottelut menevät huonosti, niin puolet liiketoiminnasta katoaa. Ongelma on se, että valta-asetelma on mennyt vinksalleen. S-ryhmän ja Keskon suurta valtaa Suomessa on vaikea korjata. Kilpailuvirasto on antanut Keskon ja S-ryhmän ostaa yrityksiä, jolloin markkina on vain keskittynyt. Ei ole kahden ison kauppaketjun vika, että ne ovat onnistuneet kehittämään toimintaansa niin hyvin. Suomalainen kuluttaja myös hyötyy keskittymisestä ainakin lyhyellä aikavälillä. Mutta kyllähän jo kauppakorkeakoulussa opetettiin, että silloin kun jollakin on iso markkinaosuus ja hyvä kannattavuus, laskun maksaa kuluttaja.” Kivilahden näkemyksiin on helppo yhtyä. Oli positiivista myös havaita, että Kivilahti uskalsi nostaa esille Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) toiminnan tai pikemminkin sen toimimattomuuden. On selvää, että päivittäistavarakaupan nykyinen valta-asema Suomessa ei olisi syntynyt ilman KKV:n suosiollista myötävaikutusta. Erityisesti S-ryhmä ”vihreällä kortillaan” ja lupauksillaan halvoista hinnoista on saanut vuosien varrella KKV:n hyväksymään lähes kaiken, minkä S-ryhmä on halunnut. Siinä sivussa myös K-ryhmä on päässyt kasvamaan. Kuten Kivilahti toteaa, ei tietenkään ole kahden ison kauppaketjun vika, että näin on päässyt käymään. Pikemminkin kyse on ollut kaupan puolen toimijoiden erittäin taitavasta toiminnasta, jota ei voi kuin ihailla. Kaupan puolen toimijat ”saivat KKV:n ymmärtämään”, että kuluttajien edun mukaista on, että päivittäistavarakaupan toimijat pitävät ”tavalla tai toisella” huolen siitä, että tuotteita myydään kuluttajille mahdollisimman edullisesti. Tuon myötä S-ryhmän

markkinaosuuden huhuillaan olevan nyt jo yli 50 % ja kahden päivittäistavarakaupan yhteinen markkinaosuus lähentelee jo 85 %:a. Kaupan liiton toimitusjohtaja antoi mielipidekirjoituksessaan ymmärtää, että elintarvikealan yrityksillä menisi todellisuudessa paremmin kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Tämän näkemyksensä tueksi hän viittasi neljän suuryrityksen hyviin liiketuloksiin. Mutta miten se, että päivittäistavarakaupan lisäksi myös muutamilla suuryrityksillä menee hyvin, kuvaisi koko elintarviketeollisuuden tilannetta? Yhtä lailla tiedossa on, että muutamilla pienemmillä elintarvikealan yrityksillä menee hyvin ja vastaavasti joillakin pienillä päivittäistavarakaupoilla on vaikeaa. Nuo eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että päivittäistavarakauppa jyrää. On selvää, että vahvan valta-aseman saavuttaneet tahot näkevät asemansa aina oikeutettuna, kohtuullisena ja täysin ansaittuna. He kokevat valta-asemaansa kohdistuvan kritiikin johtuvan lähinnä vain ymmärtämättömyydestä. Noin tuo on aina ja kaikkialla, kun kyse on valta-asemasta ja sen säilyttämisestä, niin maailmanpolitiikassa kuin yritysten välisessä kilpailuissa. Eikä tuo peruslähtökohta tule ihmismaailmassa koskaan muuttumaan. Kaiken lisäksi päivittäistavarakaupan nykyinen valta-asema sopii suurelle joukolle kuluttajia oikein hyvin, varsinkin kun heitä pelotellaan tasaisin väliajoin elintarvikkeiden hintojen nousulla. Siksi kaupan edustajat esiintyvät mielellään julkisuudessa ikään kuin he olisivat kuluttajien etujen ja alhaisten hintojen takaajia. Kaupan valta-asema on Suomessa päässyt sellaisiin mittoihin, että siihen on käytännössä äärimmäisen vaikea enää puuttua elintarvikemarkkinalakia uudistamalla. Tietenkin on hienoa, että valtiovallan puolelta sentään yritystä vielä löytyy. Tosiasia kuitenkin on, että monen pienen ja keskisuuren päivittäistavarakauppaan toimittavan leipomoyrityksen tulevaisuus perustuu lähinnä siihen, että ymmärretäänkö kaupan puolella monipuolisen ja monimuotoisen leipomo-konditoria-alan tärkeys ja sen rikkaus koko yhteiskunnalle. Mutta mitä tulee elintarvikemarkkinalain uudistukseen, niin lainsäätäjän hyvistä tavoitteista huolimatta uudistuksen häviäjäksi voivat joutua kuitenkin nimenomaan pienet ja keskisuuret elintarvikealan yritykset. Suuri vaara on, että päivittäistavarakaupan toimijat byrokratian ja erilaisten vastuiden välttämiseksi keskittävät ostojaan suurimpiin yrityksiin ja/tai lisäävät entisestään elintarvikkeiden tuontia. Jos uusi lainsäädäntö ei miellytä vahvempaa tahoa, silloin usein kurmoutetaan niitä, joita helpoiten voidaan. Mika Väyrynen

* https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011825059.html ** https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/83343fba-af4d-4ff9-99684725733dea51

LEIPURI 2 / 2026

v MURUSET v

Leipomo Rostenin viljaton siemennäkkileipä voitti kansainvälisen innovaatiokilpailun Palkinto tuli SIRHA Budapestin innovaatiokilpailussa, jossa kilpailtiin kuudessa kategoriassa. Ammattilaisraati valitsi ruokakategorian voittajaksi Rostenin viljattoman Seesami & Pellava siemennäkkileivän (Rosten Keto Grainfree Sesame & Flax Seed Crispbread Thins). SIRHA on Keski-Euroopan johtava kansainvälinen elintarvike-, leipomo-, gastronomia- ja ravintola-alan messutapahtuma, joka on suunnattu erityisesti alan ammattilaisille. Se järjestetään vuorovuosin Lyonissa ja Budapestissa. Palkinto on merkittävä kansainvälinen tunnustus. Vienti- ja markkinointijohtaja Veera Meltovaaran mukaan innovaatiokilpailun voitto vahvistaa, että leipomoyrityksessä ollaan ajan tasalla. Vaikka yleensä eri markkinoilla ruokailutottumukset poikkeavat toisistaan, viljattomat siemennäkkileivät kiinnostavat samoista syistä Suomessa ja maailmalla. Viljaton, gluteeniton ja vegaaninen tuote sopii useampaan ruokavalioon, lisäksi siinä on paljon proteiinia ja kuitua sekä vähän hiilihydraatteja. Leipomo Rosten vie siemenpohjaisia tuotteita jo 17:ään maahan. Pitkäjänteinen, useamman vuoden myynti- ja verkostoitumistyö on viimeisen vuoden aikana alkanut kasvaa hedelmää, sillä 13 % leipomoyrityksen liikevaihdosta on vientiä. Tuotteita viedään maailmalle Rostenin omalla brändillä ja white labelina eli toisen brändin alaisuudessa. Viimeisen vuoden aikana Rostenille ovat auenneet Norjan, Unkarin, Hollannin, Tanskan, Islannin ja Iso-Britannian markkinat. Leipomolla on myös tytäryhtiö Yhdysvalloissa.

Korjaus viime Leipurilehteen Leipuri-lehdessä 1/2026 oli sivulla 6 esitelty Leipuriliiton hallituksen kokoonpano vuonna 2026, mutta siitä puuttui yksi hallituksen jäsen: Harri Jaakkola, Leivon Leipomo Oy, Tampere. Pahoittelut virheestä.

4 LEIPURI 2 / 2026

Hankinta-Suomi-ohjelmalla selkeyttä julkisiin hankintoihin Hankinta-Suomi on ohjelma, jonka tarkoitus on tehdä julkisista hankinnoista oikeasti saavutettava markkina myös pienille yrityksille. Julkinen sektori on yksi Suomen suurimmista ostajista, mutta kilpailutukset ovat monelle pk-yritykselle näyttäytyneet vaikeina ja riskialttiina. Hankinta-Suomea vievät yhdessä eteenpäin valtiovarainministeriö, Suomen Kuntaliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, eli sekä julkisen sektorin että yrityskentän keskeiset toimijat. Yksinkertaistettuna Hankinta-Suomi pyrkii muuttamaan julkiset hankinnat pk-yrittäjälle ymmärrettäväksi ja ennakoitavaksi liiketoimintaympäristöksi. Se ei takaa sopimuksia, mutta se tekee osallistumisesta realistista. Hankinta-Suomen virallinen kotisivu on Valtiovarainministeriön ylläpitämä sivu, jossa kerrotaan ohjelman tarkoitus, taustaorganisaatiot ja sen toimenpiteet: https://vm. fi/hankinta-suomi. Tällä sivulla ovat perustiedot ohjelmasta, sen tavoitteet ja ajankohtaiset tiedot sekä linkkejä työkaluihin ja oppaisiin, joita pk-yritykset voivat hyödyntää.

Ohjeistus datasta elintarvikemarkkinoilla Elintarvikemarkkinavaltuutettu on julkaissut uuden ohjeen elintarvikemarkkinoilla tuotantoon ja valmistukseen liittyvän datan tuottamisesta, jakamisesta ja hyödyntämisestä. Ohje kokoaa elintarvikemarkkinalain keskeiset tulkinnat datan näkökulmasta ja auttaa toimijoita arvioimaan, milloin dataa koskevat sopimusehdot ovat sallittuja, kohtuullisia ja läpinäkyviä, ja milloin ne voivat olla lainvastaisia tai hyvän liiketavan vastaisia. Tavoitteena on suojata erityisesti heikommassa neuvotteluasemassa olevia toimijoita (viljelijät, pienet valmistajat) ja varmistaa datan tasapuolinen saatavuus. Elintarvikemarkkinavaltuutettu valvoo dataa koskevia sopimusehtoja silloin, kun ne ovat osa maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden kauppasopimusta. Se ei valvo yleisiä datapalvelusopimuksia, EU:n datasäädöstä eikä tietosuoja-asetusta. Ydinviesti on, että data kuuluu elintarvikemarkkinoiden toimintaan, mutta sen käyttö ei saa vahvistaa valtasuhteita epäreilulla tavalla. Sopimusten pitää turvata molempien osapuolten oikeudet, erityisesti heikomman osapuolen.

Uusi palvelu elintarvikkeiden viennin tueksi Suomen elintarvikevientiyhdistys SUVI ry on lanseerannut uuden vientivalmiuden kehittämispalvelun nimeltään Runway. Se on tarkoitettu erityisesti suomalaisille elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille ja auttaa elintarvikeyrityksiä tunnistamaan, mitä parannuksia on tehtävä, jotta tuotteet täsmäävät kansainvälisten markkinoiden vaatimuksiin. Suomalaiset elintarvikealan toimijat voivat palvelussa testata ja kehittää tuotteitaan vientimarkkinoille sopiviksi sekä saada arvokasta palautetta ennen laajempaa lanseerausta kansainvälisesti. Palautetta saa tuotteen ulkoasusta, pakkausratkaisuista, brändistä ja markkinointiviestinnästä mainostoimistojen sekä ulkomaisten, kohdemaat ja jakelukanavat tuntevien asiantuntijoiden arvioimana. Arvioitava vientituote voi olla tarkoitettu vähittäiskaupan, food servicen, HoReCa-alan tai verkkokaupan vientikanaviin. Kohdemaita voivat olla Itämeren alueen maat Ruotsi, Tanska, Saksa, Puola tai Baltian maat. Palvelussa on kaksi vaihtoehtoa tuotteen valmiusasteen mukaan. Ensimmäinen on suunnitteluvaiheessa tai kotimaan myynnissä olevan tuotteen Check In-sparraus mainostoimistolta. Toinen on jo valmiin tuotteen Take Off-arviointi kohdemaan markkina-asiantuntijatiimiltä. Runway-palvelu on maksullinen ja kaikille yrityksille avoin. Palvelun toteuttaja on Fennopromo Oy ja yhteistyökumppanina toimii Suomen elintarvikevientiyhdistys ry (SUVI). Lisätietoja osoitteessa https://www.su-vi.fi/runway/

Innovatiiviset työkalut arkesi tueksi Minun Aimo ja verkkokaupat on tehty ammattilaisen arkeen – selkeiksi, tehokkaiksi ja helppokäyttöisiksi. Ne näyttävät suuntaa alalla ja kehittyvät jatkuvasti paremmiksi palautteesi pohjalta. Niin toimii edelläkävijä.

valioaimo.fi LEIPURI 2 / 2026

Vuoden 2026 Leipäkauppa -tunnustus myönnettiin K-Citymarket Pirkkalalle tunnustuksena määrätietoisesta työstä suomalaisen leipäkulttuurin hyväksi. Laaja kotimainen valikoima, huolellinen esillepano ja osaava henkilöstö vakuuttivat valintaraadin 30. juhlavuoden kilpailussa. Kauppias Petri Putila kunniakirjan kera. Oikealla Maarika Tammepõld, vasemmalla Juuso Lehtisyrjä ja Ella Nevala.

K-Citymarket Pirkkala vei Vuoden 2026 Leipäkaupan tittelin

TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen

uoden Leipäkauppa -tunnustus myönnetään päivittäistavarakaupalle, jossa leipomotuotteiden kauppaan on paneuduttu esimerkillisesti ja jossa kuluttajien toiveet ja tarpeet on huomioitu monipuolisesti. Ehdolla olleista kaupoista parhaiten se toteutui valintaraadin mukaan K-Citymarket Pirkkalassa, jonka kauppiaana toimii Petri Putila. Tänä vuonna Vuoden Leipäkauppa valittiin hypermarkettien ja tavaratalojen sarjassa. Palkintojenjakotilaisuudessa Suomen Leipuriliiton toimitusjohtaja Mika Väyrynen muistutti Vuoden Leipäkauppa -kilpailun pitkästä historiasta. Ensimmäinen Vuoden Leipäkauppa valittiin vuonna 1997 ja silloinkin voittaja löytyi Pirkanmaalta: se oli Stockmannin leipäosasto. - Alueen vahvasta leipäkulttuurista kertoo se, että pirkanmaalainen kauppa on valittu Vuoden Leipäkaupaksi myös vuosina 2016, 2021 ja nyt siis vuonna 2026. Palkintojenjakotilaisuudessa kultami-

Voittobanderolli kaupan leipäosastolle. Sen äärelle ryhmittyivät Timo Jänne (vas.), Ari Sääksmäki, Petri Putila, Juuso Lehtisyrjä, Maarika Tammepõld, Ella Nevala ja Mika Väyrynen.

6 LEIPURI 2 / 2026

v VUODEN LEIPÄKAUPPA v

talin saivat kaulaansa leipäosastosta vastaavat Juuso Lehtisyrjä ja Maarika Tammepõld sekä myymäläleipomon vastaava Ella Nevala. Myös kauppias Petri Putila palkittiin kultamitalilla. Sen lisäksi hän vastaanotti kunniakirjan sekä leipäosastolle ripustettavan voittajabanderollin. Tunnustuksella palkitaan sekä kauppa että sen leipäosaston henkilökunta suomalaisen leipäkulttuurin ja leivän arvostuksen hyväksi tehdystä työstä. Palkinnot jakoivat Mika Väyrynen ja Pirkanmaan Leipomot ry:n puheenjohtaja Timo Jänne, Linkosuon Leipomo Oy. Kukin Leipuriliiton alueyhdistys asettaa ehdokaskaupan tähän kilpailuun ja K-Citymarket Pirkkala oli Pirkanmaan Leipomot ry:n ehdokas. Kilpailu käynnistyi jo syksyllä 2025 alueellisella ehdokasasettelulla. Finalistit julkistettiin lokakuussa, ja helmikuussa raati vieraili neljässä finalistimyymälässä ennalta ilmoittamatta. Kolme muuta finalistikauppaa olivat K-Citymarket Keljo, Jyväskylä, K-Citymarket Kirkkonummi sekä Prisma Joensuu. Valinnan Vuoden Leipäkaupaksi teki raati, johon kuuluivat erityisasiantuntija Anna Salminen Päivittäistavarakauppa ry:stä, toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen Leipätiedotus ry:stä sekä toimitusjohtaja Mika Väyrynen Suomen Leipuriliitosta.

Kauppias Petri Putila (oik.) saa kunniakirjan Mika Väyryseltä. Vasemmalla Timo Jänne.

Kultamitalin saa tässä kaulaansa leipäosaston vastaava Juuso Lehtisyrjä.

Pirkanmaan alueen leipomoita oli hyvin edustettuina palkintojenjakotilaisuudessa. Vasemmalta Timo Jänne ja Päivi Ahlqvist, Linkosuon Leipomo Oy; Janne Hakanen, Hakasen Leipomo Oy: Harri Jaakkola, Leivon Leipomo Oy; Valtteri Tuomisto, Pyymäen Leipomo Oy ja Erno Ahonen, Jussinhannan Leipä Oy.

Raati totesi K-Citymarket Pirkkalan leipäosaston siistiksi, inspiroivaksi ja ammattitaidolla hoidetuksi. Osastoa täydentää viinibaari, jonka tuoleja näkyy vasemmassa reunassa.

ne on helppo löytää. Kaiken kaikkiaan leipäosasto todettiin siistiksi, inspiroivaksi ja ammattitaidolla hoidetuksi. Timo Jänne korosti puheenvuorossaan, ettei vaativa asiakaskonsepti synny hetkessä. Tässä kaupassa leipomotuotteiden tuoreuteen, valikoiman laajuuteen ja esillepanoon on panostettu määrätietoisesti. - Pirkkalaan on rakennettu suomalainen herkkukeskus, jossa leipomotuotteet ovat saaneet vahvan jalansijan, Jänne kehui. Erityiskiitoksen hän osoitti leipäosaston henkilöstölle, jonka osaaminen ja sitoutuminen näkyvät arjessa.

nostettu rimaa useilla osa-alueilla. Leipäosastosta on rakennettu selkeä kilpailuetu, joka näkyy asiakasdatassa: kauppaan tullaan pitkienkin matkojen päästä nimenomaan valikoiman ja palvelun vuoksi. - Panostus on siirtynyt myös myynnilliseen menestykseen, totesi Sääksmäki. Mika Väyrysen mukaan leipäosasto onkin käytännössä ainoa osasto, jossa päivittäistavarakauppa voi aidosti erottautua kilpailijoistaan. Muilla osastoilla valikoima on pitkälti samankaltaista, mutta leipäosasto tarjoaa mahdollisuuden rakentaa omaa identiteettiä ja samalla tukea kotimaisen leipomokentän monipuolisuutta ja monimuotoisuutta. - Siitä pitää antaa kaupalle kiitosta, että ei ole menty yksinkertaisuuden tielle, mikä olisi kaiketi helpoin vaihtoehto. Monipuolisuus ja monimuotoisuus ovat säilyneet leipäosastoilla tosi hienosti, Väyrynen totesi.

Runsas valikoima esillä upeasti Valintaraati vakuuttui K-Citymarket Pirkkalassa erityisesti toimittajakentän laajuudesta. Leipähyllyiltä löytyy runsaasti pienten ja keskisuurten leipomoiden tuotteita, ja paikalliset toimijat ovat vahvasti edustettuina. Toimittajaleipomoiden nimet ja toimituspäivät on merkitty selkeästi näkyviin. Valtaosa tarjonnasta on valmistettu Suomessa, mikä on kilpailussa keskeinen arvosteluperuste. - Meillä on lähes kolmekymmentä toimittajaleipomoa, kertovat leipäosastoa hoitavat Juuso Lehtisyrjä ja Maarika Tammepõld. Myös gluteenittomia leipomotuotteita tulee monesta eri leipomosta. Raati kiitti leipäosaston onnistunutta ja kekseliästä esillepanoa, joka tuo tuotteet erittäin houkuttelevasti esiin. Valikoimaa täydentävät myymälän yhteydessä toimiva jauholeipomo sekä ranskalainen leipomo näyttävine tuotevitriineineen ja viinibaareineen. Gluteenittomien tuotteiden ja kausituotteiden valikoima on runsas ja

Leipäosasto on kilpailuvaltti Myös K-Citymarket-ketjun johtaja Ari Sääksmäki kiitti tilaisuudessa Pirkkalan tiimiä. Kauppiasvaihdoksen jälkeen, eli Petri Putilan otettua ohjat käsiinsä vuonna 2021, on myymälässä hänen mukaansa

LEIPURI 2 / 2026

v VUODEN LEIPÄKAUPPA v

Leipäosastolla on tarjolla myös ranskalaisen Boulangerie Marcon muhkeita leipiä. Kuva Kaisa Mensonen

Hoitajilla vapaus ja vastuu Leipäosaston vastaava Juuso Lehtisyrjä ja leipäosaston hoitaja Maarika Tammepõld olivat Vuoden Leipäkauppa -voitosta iloisia ja yllättyneitä, samoin kuin Fazerin myymäläleipomon vastaava Ella Nevala. Hymy karehti palkintojenjaossa myös kauppias Petri Putilan kasvoilla. Putila

Leipähyllyiltä löytyy runsaasti pienten ja keskisuurten leipomoiden tuotteita, ja paikalliset toimijat ovat vahvasti edustettuina.

8 LEIPURI 2 / 2026

Leipäosastolla on näkyvillä komea lista leipomoista, jotka toimittavat sinne leipää ja muita leipomotuotteita.

Tuomaristoon kuuluivat Anna Salminen (vas.) ja Kaisa Mensonen. Kuva on otettu Joensuun Prisman leipäosastolla. Kuva Mika Väyrynen

kertoo tulleensa K-Citymarket Pirkkalan kauppiaaksi vuonna 2021 Lahdesta, K-Citymarket Paavolasta, jossa hän oli aloittanut kauppiaana vuonna 2018. ”Mukanaan” hän toi Juuso Lehtisyrjän, joka oli hoitanut leipäosastoa jo Lahden kaupassa. Lehtisyrjän kauppaura alkoi tet-harjoittelusta ja kaupan ammattilaiseksi hän

kertoo opiskelleensa oppisopimuksella. Leipäosasto tuntuu olevan hänen erikoisosaamisalaansa. Maarika Tammepõld puolestaan kertoo vaihtaneensa hevi-osastolta leipäosastolle aluksi hyvin ennakkoluuloisena, mutta ei enää missään tapauksessa halua sieltä pois. Niin mielenkiintoiseksi leipä-

Sesonkituotteissakin on runsas valikoima ja ne ovat hyvin esillä. Tässä ystävänpäiväleivos- ja munkkivalikoimaa. Kuva Kaisa Mensonen

Tuotteiden käyttöön annetaan osastolla vinkkejä sekä julisteilla että digitaalisilla näytöillä.

osastolla työskentely on osoittautunut. Sekä Juuso että Maarika viihtyvät työssään, ja he kehuvat mukavaa työporukkaansa. Sekin, että heillä on leipäosastolla varsin iso vapaus toimia, tuntuu hyvältä. - Leipäosastoa ei voi muuten hoitaakaan; on oltava sekä vapautta että vastuuta, toteaa Petri Putila, jonka mukaan on osattava tilata sopivia määriä ja sellaisia tuotteita, jotka käyvät kaupaksi. Myös uutuuksia ja uusia toimittajia on uskallettava kokeilla. Siihen leipäosaston hoitajilla on hänen mukaansa hyvä sormituntuma ja heillä on myös hyvää asiakaspalveluasennetta. Isossakin kaupassa voi asiakkaita palvella yksilöllisesti ja myös erityistarpeet huomioiden. Leipäosaston valikoimaa täydentää myymäläleipomo, jossa leivotaan joka päivä. Sen vastaavana toimii Ella Nevala, jonka mukaan menevin heidän leipomistaan tuotteista on vaalea, juureen leivottu ruokaleipä. Tätä ’Pirkkalan omaa’ saa ainoastaan tästä myymälästä. Petri Putila kertoo huomionaan, että nykyisin leipäosastolla on kysyntää mo-

nen laatuisiin ja myös monen hintaisiin tuotteisiin. Kaupaksi käyvät niin hieman kalliimmat premiumtuotteet kuin edullisempikin hintakategoria. Hinta on toki monen asiakkaan valintoja määräävä tekijä, mutta aina löytyy myös niitä, jotka ovat valmiita satsaamaan enemmän. Erilaiset pitkällä prosessilla tehdyt juurileivät ovat

siitä hänen mukaansa hyvä esimerkki. - Kyllä asiakkaat ymmärtävät, että pidempi prosessi antaa tuotteelle erilaiset ominaisuudet, mutta myös nostaa tuotteen hintaa. Leipomotuotteiden arvostus kaiken kaikkiaan on mielestäni viime vuosina noussut ja sehän on meille kaikille vain hyvä asia, Putila summaa.

Vuoden Leipäkauppa -valinnat 2015-2026 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 2026

Sokos Herkku Tampere, Pirkanmaan Osuuskauppa K-supermarket Reimari, Oy K & C Mattsson Ab, Parainen Pohjois-Karjalan Osuuskauppa, Prisma Joensuu K-Supermarket Arabia, Tmi Sasu Hamina, Helsinki K-Citymarket Lappeenranta, kauppiaat Ari ja Miia Piiroinen K-Supermarket Westeri, kauppias Ari Ruissalo, Tampere K-Citymarket Vantaa Tammisto, kauppias Kimmo Sivonen K-Supermarket Tarmola, kauppias Jani Heinänen, Porvoo K-Citymarket Oulu Rusko, kauppiaat Raimo ja Krista Pudas K-Supermarket Lippulaiva Espoo, kauppias Juuso Österman K-Citymarket Pirkkala, kauppias Petri Putila

LEIPURI 2 / 2026

v MERILÄISEN LEIPOMO v

Meriläisen Leipomossa leivottu kunniakkaat 80 vuotta Oululainen Meriläisen Leipomo Oy juhlistaa tänä vuonna peräti 80 vuoden mittaista historiaansa. Torikojusta liikkeelle lähtenyt yritys on kasvanut pohjoissuomalaiseksi leipomoksi, jonka ruisleipä kulkee nykyisin Kilpisjärvelle asti. TEKSTI Elina Matikainen KUVAT Elina Matikainen ja Meriläisen Leipomo Oy

rityksen ytimessä on edelleen perhe ja vahva usko hyviin perustuotteisiin.

- Kyllä tämä kaikki alkoi torimyynnistä, jonka käynnisti äitini Elli Meriläinen Lumijoella vuonna 1946, toteaa perheyrityksen toista polvea edustava Seppo Meriläinen. Hänen mukaansa siihen aikaan monessa talossa leivottiin maanviljelyksen ohessa lisätienestin saamiseksi. Tuotteet myytiin Oulun torilla. - Torimyynnin tuotevalikoimassa oli ainakin rieskaa, ruisleipää, pullaa ja oulu-

laista kalakukkoa, muistelee Seppo Meriläinen. Hän itsekin oli luonnollisesti leipomossa mukana nuoresta pitäen, vaikkakin opiskeli ammattikoulussa koneenkorjaajaksi ja oli alan töissäkin vajaan vuoden verran ennen armeijaa. Armeijasta päästyään 1970-luvun alussa hän käynnisti äitinsä kanssa varsinaisen leipomotoiminnan ja myös rekisteröi yrityksen virallisesti. Ennen sitä leipomo oli toiminut enemminkin kotileipomopohjalla. Aluksi leipomo toimi entisessä pajarakennuksessa. 1970-luvun alkupuolella kuvioihin tuli mukaan myös puoliso Marja-Leena Meriläinen. Hän oli ammatiltaan kodinhoitaja, mutta leipomossa riitti töitä hänellekin. Marja-Leena on pitkälti hoitanut myös torimyyntiä, joka edelleenkin pyörii kesäisin. Toripaikka on yksi Oulun torin vanhimpia. - Olin siellä vielä viime kesänäkin muutaman kerran, Marja-Leena kertoo. Varsinaiseksi päätoimeksi leipominen muuttui vuonna 1976, kun karjasta luovuttiin ja toiminta keskitettiin leipomoon.

Meriläisen Leipomon nykyiset ja edelliset yrittäjät yhteiskuvassa. Vasemmalla Juho Meriläinen, sitten Kimmo Kesälahti, Marjaana Meriläinen, Johanna Meriläinen, Marja-Leena Meriläinen ja Seppo Meriläinen.

10 LEIPURI 2 / 2026

v MERILÄISEN LEIPOMO v << Täytepitkot ja muut kahvileivät ovat tärkeä osa valikoimaa.

Ensin leivottiin tiiliuunilla, puilla lämmitettynä. Myöhemmin tuotantotiloja laajennettiin vanhaan navettaan. Sittemmin ostettiin yhä uudenaikaisempia koneita ja laitteita, usein käytettynä, koska Seppo osasi kunnostaa ja asentaa ne.

Rieskaa ja ruisleipää – perustuotteet kantavat Alkuvaiheessa leipomon päätuote oli rieska. Vähitellen rinnalle nousi ruisleipä, josta tuli yrityksen kulmakivi. – Ruisleipä on meillä iso tuote. Nykyisin valikoimaan kuuluu myös suuri määrä muita ruokaleipiä ja kahvileipiä. Konditoriatuotteitakin teemme, mutta vähemmän, toteaa leipomoyrityksen nykyinen toimitusjohtaja Juho Meriläinen. Hän edustaa perheen kolmatta polvea ja toimii yrittäjänä sisartensa Marjaana Meriläisen ja Johanna Meriläisen sekä yrityksessä hyvin pitkään eri tehtävissä työskennelleen Kimmo Kesälahden kanssa. Kimmo huolehtii kiinteistöstä, koneista ja laitteista ja myös lounas-kahvilan pyörittämisestä yhdessä Marjaana Meriläisen kanssa. Meriläisen Leipomon markkina-alue on koko ajan laajentunut Oulusta ulospäin. Tuotteita menee nykyisin rannikkoa pitkin Kokkolaan ja itäisessä suunnassa Kärsämäen kautta Kajaaniin ja Pohjois-Suomessa aina Kilpisjärvelle saakka. Oulun alueella jakelu hoidetaan omilla autoilla, kauempana vähittäiskaupparyhmien logistiikan kautta. Meriläisen tuotteita löytyy sekä S- että K-ryhmien kaupoista. - Tuotannostamme noin 90 prosenttia menee vähittäiskauppoihin. Loppu muodostuu omasta myymälästä sekä pienemmästä suoramyynnistä. Vuoden 2012 syksystä lähtien Meriläisen Leipomon tuotantotilat ovat olleet Oulussa, Maikkulan teollisuusalueella. Sinne valmistui silloin uusi, pitkälti omin voimin rakennettu halli, jonne siirrettiin koneet ja laitteet vanhasta Lumijoella sijainneesta leipomosta. Vaikka tilaa hallissa oli lähes tuhannen neliön verran, alkoi se vähitellen käydä ahtaaksi. Etenkin pakkaamolle ja lähettämölle kaivattiin parempia tiloja. - Käynnistimme leipomon laajennuksen viime vuoden toukokuussa ja loka-

Toimitusjohtaja Juho Meriläinen ahkeroi myös leipomon tuotannossa.

Ohutta ruispalaa oli leipomon myymälässä jo myynnissä, mutta vielä väliaikaisesti pakattuna. Sen varsinainen myyntipakkauskin oli viittä vaille valmis.

Marja-Leena Meriläinen oli poiminut kylmäkaapista viimeiset laskiaispullat. Sesonki oli tänäkin vuonna ohi heti laskiaistiistain jälkeen.

kuussa noin 600 neliön lisätilat valmistuivat. Sen myötä myös tuotanto sai lisätilaa, kertoo Juho Meriläinen. - Nyt suunnittelemme markkina-alueen laajentamista etelämmäksi, koska meillä on enemmän kapasiteettia. Tehostamme tuotantoa ja kasvamme hallitusti, leipomoyrityksessä suunnitellaan. Hallittua kasvua on Meriläisellä ollut tähänkin asti, Esimerkiksi viime vuonna liikevaihto nousi Seppo Meriläisen mukaan peräti kaksinumeroisen prosenttilukeman. Sepolla on edelleenkin hyvä kä-

sitys leipomoyrityksen talouden tilasta, sillä hän hoitaa pääosin leipomoyrityksen talousasiat. - Nyt siirrän niitä Johannalle, joka nykyisin hoitaa konttorissa monia muitakin paperitöitä. Parempi tehdä siirtäminen hyvissä ajoin nyt, kun se vielä hyvin onnistuu. Meriläiset nauravat, että heillä varsinaiseksi työksi on helposti laskettu vain tuotannossa ahkeroiminen. Myös Johanna ahkeroi viime aikoihin asti tuotannossa, mutta siirtyi sitten terveyssyistä kontLEIPURI 2 / 2026

v MERILÄISEN LEIPOMO v

Ohrarieska on rieskoista menevin, mutta myös perunarieskaa ja kaurarieskaa tehdään.

Gourmetvoi on Meriläisellä ideoitu herkkuvoi, jonka valmistaa suomalainen pientuottaja ja joka maustetaan ranskalaisella erikoissuolalla. Toistaiseksi sitä saa vain leipomon myymälästä.

Ruisvarras on Meriläisen Leipomon tunnetuin ja myös suosituin tuote.

torin puolelle. Kukaan joukosta ei kiistä, etteikö sekin työ ole yritykselle elintärkeää. Vaikka ikää on Sepolla ja Marja-Leenalla molemmilla pitkälti päälle ns. tavanomaisen eläkeiän, he eivät ole jääneet lepäämään laakereilleen. Leipomotyö on aina vain vetänyt puoleensa. - Oikeastaan vasta vuosi sitten keväällä jäimme pois, siihen asti teimme täällä töitä. Halusimme vain olla töissä niin pitkään kuin mahdollista, he toteavat. Myös aikaiset aamuherätykset ovat olleet heille arkea vuosikymmenien ajan. Siitä ei tahdo päästä irti. - Kahdelta yöllä tuppaa heräämään, vaikka ei enää olisikaan pakko, Marja-Leena naurahtaa.

Oma myymälä vetää väkeä Meriläisellä on leipomon yhteydessä oma kahvila-myymälä, jossa tarjotaan arkisin myös lounasta. Kauppa käy myymälässä hyvin, mutta loppuviikko on myymälässä erityisen vilkasta, kun esimerkiksi mökkiläiset ja matkalle lähtijät hakevat tuoretta leipää mukaansa. Tuotteet on myymälässä koottu runsaisiin kekoihin leipomolaatikoiden päälle, ja runsaus houkuttelee ostamaan. Moni asiakas lähtee myymälästä täyden kassin kanssa. - Loput tuotteet myydään yhtenä ”könttänä” eli yhdelle asiakkaalle, kun myymälä menee kiinni. Siihen voi tehdä varauksen,

ja lista on täynnä pitkälle eteenpäin. Varaaja saa kaiken mikä jää myymättä ja toki maksaa siitä tietyn summan. - Se on ihan tuuripeliä, sillä joskus tuotteita jää todella vähän, toisinaan taas enemmän, Meriläiset kertovat. Yli jäävien tuotteiden myymiskäytäntö on Marjaana Meriläisen mukaan peruja Meriläisten aikaisemmin pyörittämästä lounaskahvila-myymälä Bisketistä. Se toimi Oulun keskustassa hyvällä menestyksellä siihen asti, kun uusi iso kauppakeskus aloitti toimintansa. Se hyydytti asiakasvirran. - Toiminta meni tappiolliseksi ja Bisketti ajettiin alas vähän ennen koronaa, Seppo Meriläinen kertoo.

Myymälä-kahvilaan tullessa asiakasta tervehtii runsas määrä leipomotuotteita, joista valita. Samassa tilassa on tarjolla myös lounas arkisin.

Konditoriatuotteita tehdään lähinnä omaan kahvilaan ja myös tilauksesta.

Valmis pizzataikina löytyy jo suurimpien kauppojen pakastealtaista.

12 LEIPURI 2 / 2026

v MERILÄISEN LEIPOMO v

- Nyt kaikki toimintamme on täällä Maikkulan kiinteistössä, eikä muita toimipisteitä ole, Juho lisää.

Perheyritys neljän omistajan voimin Meriläisen Leipomo on vahvasti perheyritys. Sukupolvenvaihdoksessa omistus on jaettu tasan neljän edellä mainitun henkilön eli Juhon, Marjaanan, Johannan ja Kimmon kesken. Sukupolvenvaihdosta ei tehty kiireellä, vaan harkiten. Yhdessä todettiin, että toiminnalla on tulevaisuutta – kunhan tilat ja rakenteet uudistetaan. - Pidettiin perhepalaveri ja mietittiin leipomon tulevaisuutta. Päädyttiin siihen, että nimi säilyy ja rakennetaan uutta, muistelee Seppo Meriläinen. Yrityksessä on onnistuttu myös henkilöstön sitouttamisessa. Osa työntekijöistä on ollut mukana jo Lumijoen ajoista lähtien. Lisäksi joukossa on työharjoittelun kautta taloon jääneitä työntekijöitä sekä ulkomailta muuttaneita osaajia. Kaikista on pelkkää hyvää sanottavaa. - Kaiken kaikkiaan meillä on talo täynnä erittäin hyviä työntekijöitä. Ilman heitä tätä ei tehtäisi, Juho Meriläinen kehuu. Hän itse tuli leipomoon tienaamaan perheelleen toimeentuloa, kun esikoinen Viljami syntyi opiskelijaperheeseen vuonna 2003. - Tarkoitus oli olla täällä vain sen aikaa, että vaimo valmistuu ja palata sitten opiskelujen pariin. Mutta leipomo vei mennessään ja tässä sitä on nyt oltu yli kaksikymmentä vuotta, Juho naurahtaa. Äänessä ei kuulu katumusta. Tuona aikana hänen perheensä on kasvanut useammallakin kuin yhdellä lapsella. Viljami on jo teekkariopiskelija Espoossa ja seuraava eli Pietari päässyt ylioppilaaksi. Lisäksi on vielä neljä nuorempaa sisarusta. - Kyllä osa lapsista on jo ollut leipomossakin esimerkiksi kesätöissä, kertoo Juho. Tulevaisuus näyttää, mille aloille he lopulta suuntaavat. Neljättä polvea edustavat myös Johanna Meriläisen lapset Ella ja Lauri. Juho toteaa olevansa Meriläisen Leipomon toimitusjohtaja, mutta hoitavansa yrityksessä monenlaisia tehtäviä. Hän on mukana myös tuotannossa ja huolehtii kiinteistöstä, koneista ja laitteista. Kone- ja laitepuolen asioissa myös Seppo

Meriläinen on edelleen mielellään mukana.

Tuotteissa ajan hermolla Vuosien kuluessa leipomoala on muuttunut merkittävästi. Seppo Meriläinen muistelee, että aikaisemmin Oulun seudullakin oli paljon pieniä leipomoita, jotka sittemmin ovat lopettaneet. – Nykyään ilmaantuu kuitenkin pieniä muutaman hengen leipomoita, joilla on selkeä idea. Se on hyvä asia, hän miettii. Meriläisen Leipomo ei ole lähtenyt jatkuvaan uutuustuotteiden kehittämiseen, vaan panostaa mieluummin olemassa olevien tuotteiden kehittämiseen, pakkauksiin ja näkyvyyteen kaupassa. – Perustuotteilla on kysyntää. Niitä pitää vain tehdä hyvin ja tuoda esille oikein. Olemmekin viime vuosina satsanneet erityisesti brändinäkyvyyden parantamiseen. Somessa apunamme on mainostoimisto tukemassa tuota tavoitetta, Juho Meriläinen kertoo. Koko ajan mietitään myös muuttuvia kuluttajatarpeita ja mieltymyksiä ja pyritään toimimaan ajan hermolla. Nyt on valikoimaan tulossa nykytrendin mukainen ohut palaleipä entisen hieman paksumman ruispalaleivän tilalle ja pyöreästä ruislimpusta hieman pienempi versio. Samalla näiden ruistuotteiden pakkaukset uudistetaan yhdenmukaiseen kuosiin. Leipomon suosituin ruisleipä on edelleenkin Ruisvarras, joka on halkaistu reikäleipä. Kaikki ruisleivät tehdään juureen eikä niissä käytetä leivinhiivaa. - Tuotteissa on ajateltu myös terveellisyyttä, sillä valikoimaan kuuluu esimerkiksi 100 % kaurapalaleipä sekä täysjyväinen paahtoleipä, Juho Meriläinen esittelee. Hieman erikoisempina tuotteina hän näyttää sievään purkkiin pakattua gourmet-voita sekä valmista pizzataikinaa. Näistä jälkimmäistä on jo saatavilla isojen Citymarkettien pakastealtaista. - Voi tehdään suomalaisessa pikkumeijerissä ja maustetaan ranskalaisella suolalla. Sekin toivottavasti pääsee myös vähittäiskappojen valikoimiin. Kahvilan vitriinissä on hyvä valikoima myös konditoriatuotteita eli erilaisia leivoksia ja kakkuja. Konditoriapuoli on pieni, mutta tärkeä osa kahvilatoimintaa, jossa olennaisia ovat myös pullat, viinerit ja munkit.

- Ne tehdään meillä aina reilun kokoisiksi. Joskus yritimme tehdä pienempiä pullia, kun niihin tuli toivetta, mutta eihän niitä kukaan ostanut, Seppo Meriläinen naurahtaa. Myös tietyt sesonkituotteet, kuten laskiaispullat, ovat edelleen merkittävä tuoteryhmä. Runebergintortut puolestaan eivät kuulu yrityksen valikoimaan, mikä ohjaa laskiaispullasesongin rytmiä omalla tavallaan.

Torimyynnillä markkinoinnillinen rooli Torimyynti oli aikanaan merkittävä osa liikevaihtoa, mutta nykyisin sillä ei juuri ole taloudellista merkitystä. Meriläisen Leipomolla on jo pitkään ollut myös yhteistyökumppani, joka myy leipomoyrityksen tuotteita erilaisilla messuilla ja tapahtumissa. Paikkamaksujen nousu ja tapahtumien kustannusrakenne ovat kuitenkin muuttaneet kenttää. Markkinakauppa ei ole enää samanlainen tulonlähde kuin ennen. Sillä on lähinnä markkinoinnillinen merkitys. – Se tuo leipomollemme käsityöläisyyden ja kotitekoisuuden mielikuvaa, Meriläiset toteavat. Meriläisen Leipomon tulevaisuus näyttää valoisalta. Yrittäjänelikoilla ei ole isompia valittamisen aiheita, vaikka toki yrittäjillä voisi olla helpompaakin. Voisi esimerkiksi olla vähemmän erilaista byrokratiaa, joka ei tunnu vähenevän, ennemminkin päinvastoin. Viime aikoina myös sähkön hinnan poukkoilu on tuonut harmaita hiuksia. Onneksi raaka-aineiden hinnannousu on tasaantunut, eikä ainakaan tällä hetkellä aiheuta ylimääräistä sydämentykytystä. Juho Meriläisen mukaan heillä periaatteena ei ole koskaan ollut valittaminen, vaan ennemminkin vaatimuksien mukaisen toiminnan opetteleminen sekä vallitseviin olosuhteisiin sopeutuminen. Kilpailijoidenkaan tekemisiä ei ole suuremmin jääty harmittelemaan, vaan on keskitytty omaan tuotantoon, sen tehostamiseen ja hyvää laatuun. Näin aiotaan pärjätä jatkossakin. Tärkeää on, että myös sopu säilyy neljän yrittäjän kesken. - Siinä meillä ei ole ongelmaa. Tulemme hyvin toimeen keskenämme. Sen vuoksi tässä on helppo toimia, vakuuttavat Meriläisen Leipomon yrittäjät. LEIPURI 2 / 2026

Eveliina ja Niko Määtän mielestä leipomoyrittäjyys on ollut hyvä valinta. Kumpikaan ei haikaile muunlaisiin töihin.

Eveliina ja Niko Määttä vievät Huovisen Leipomoa määrätietoisesti eteenpäin Oululainen Huovisen Leipomo siirtyi sukupolvenvaihdoksessa perheen toiselle polvelle pari vuotta sitten. Eveliina ja Niko Määtän yrittäjätaipaleen alku on ollut vauhdikas, välillä liiaksikin. Haasteet on selätetty yhteisvoimin. TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen

uovisen Leipomo on edelleenkin brändinimemme, vaikka virallisesti yrityksen nimi on nyt Eveliina ja Niko Määttä Oy, kertovat yrittäjät Eveliina ja Niko Määttä, jotka nyt ovat olleet ”puikoissa” vajaat kolme vuotta. Sukupolvenvaihdos Eveliinan vanhemmilta Timo ja Pirjo Kylliseltä saatiin päätökseen elokuussa 2023. Aikaisemmin yritys oli viralliselta nimeltään Timo Kyllinen Oy.

14 LEIPURI 2 / 2026

Eveliina Määttä (35) kertoo olleensa leipomossa mukana ihan pienestä pitäen, ja leipomoyrittäjäksi lähteminen oli hänelle oikeastaan itsestään selvää. Puoliso Niko Määttäkin (44) on ollut leipomolla mukana jo pitkälti yli kymmenen vuotta, jona aikana leipomoala on tullut hänellekin tutuksi. Eveliina on koulutukseltaan tradenomi ja Nikolla on sähköasentajan pätevyys. Varsinaisen leipomisen he jättävät muille, mutta tuotannosta löytyy kui-

tenkin töitä, joissa on silloin tällöin oltava mukana, kuten vaikkapa helmikuisen jättiläismäisen laskiaispullatilauksen toteuttaminen. - Meiltä oli tilattu 35 000 laskiaispullaa ja siinä oli kyllä tekemistä, kun kaikki tehdään käsityönä, Eveliina ja Niko kertovat. Enimmäkseen he kuitenkin pyrkivät keskittymään yrityksen vetämiseen ja johtamiseen. Eveliina on toimitusjohtaja ja siihen tehtävään liittyy monenlaisia vastuita. Niko puolestaan vastaa kiinteistöistä ja koneista ja hänellä on vahva osaaminen myös laskennasta ja budjetoinnista. - Kyllä päätökset pitää tehdä taloudellisten laskelmien kautta, eikä mutu-tuntumalla, hän toteaa ja lisää, että isommat päätökset yrittäjäpariskunta tekee aina yhdessä. Eveliinan mukaan se, että yrittäjänä on yhdessä puolison kanssa, onkin ehdottomasti hyvä asia ja voimavara. On helpompi ja myös parempi pohtia asioita kahdestaan kuin yksin vain ”oman pään sisällä”. Eveliina kertoo, että Timo ja Pirjo Kyllinen ovat pysytelleet luopumisen jälkeen enimmäkseen poissa leipomolta. Luottoa nuoriin yrittäjiin on siis ollut. - Olemme saaneet toimia hyvin itsenäisesti, mikä on vaatinut paljon opettelua, mutta on myös kasvattanut. Tarvittaessa olemme kyllä aina saaneet vanhemmiltani apua ja neuvoja. Niitä on kysytty etenkin Timolta, joka on edelleen myös hallituksen puheenjohtaja. Osakeyhtiön omistus on 90-prosenttisesti Eveliina ja Niko Määtällä. Loppu osuus on Eveliinan veljellä Niko Kyllisellä, joka on suuntautunut aivan muulle uralle. - Niko opiskelee Rovaniemellä juristiksi. Olen kyllä sanonut hänelle, että täälläkin on ovet aina auki hänelle, jos hän vain halua tulla, naurahtaa Eveliina.

Maikkulassa leivotaan Huovisen Leipomon leipomokiinteistö sijaitsee Oulussa Maikkulan alueella, ja siellä on leivottu jo vuodesta 2009 alkaen. Leipomon yhteydessä toimii myös pieni kahvila-myymälä. Tätä ennen leivottiin Oulun Kastellin alueella keltaisessa puu-

v HUOVISEN LEIPOMO v

Kulttuurikaupunki Oulu -leivos on näyte yksi Huovisen Leipomon konditorian osaamisesta. Taustalla näkyvä Passion-valkosuklaaleivos ei sekään ole ollenkaan hassumpi.

Leipomon tuotannosta vastaavalla Juha Heikillä on pitkä kokemus Huovisen Leipomossa, sillä hän on tullut taloon jo vuonna 1989.

Voisarvet leivotaan itse.

talossa, jossa Huovisen Leipomon nimissä oli leivottu vuosikymmenten ajan. Timo ja Pirjo Kyllisellä oli aikoinaan leipomo myös Puolangalla, mutta siitä on luovuttu jo vuosia sitten. - Lisäksi meillä on kaksi muuta toimipistettä Oulussa: Rautatieaseman kahvila sekä Ilmarinkadulla toimiva lounasravintola-myymälä, jossa tarjotaan myös aamupalaa ja lauantaisin brunssia. Kumpikin paikka on erittäin suosittu. Ilmarinkadulta ja rautatieaseman kahvilasta voi käydä noutamassa myös leipomon verkkokaupan tilaukset. Lisäksi Huovisen Leipomon tuotteita on tarjolla Airport Hotellin myyntipisteessä ulkopuolisen toimijan lukuun. Omat pisteet ovat tärkeä myyntikanava ja ne tuovat tällä hetkellä suunnilleen puolet yrityksen noin 6,5 miljoonan euron liikevaihdosta. Suunnilleen toisen puolen tuo yritysmyynti, johon luetaan esimerkiksi Oulun kaupunki, sairaalat, hotellit, huoltoasemat, kahvilat ja erilaiset tapahtumat aina Oulun Kärppiä myöten. Vähittäiskauppojen merkitys on pienempi, mutta niihinkin menee tuotteita. - Ennen kaikkea olemme kaupoissa deli-puolella, esimerkiksi täytetyillä leipätuotteilla. Aikaisemmin niitä meni todella paljon, mutta viime vuosina kilpailu kiristynyt, Eveliina kertoo. Yritysmyynnin veturiksi on viime syksynä palkattu myös myyntimies, joka talosta puuttui. Jesse Kosken tehtävänä on

sekä uusien asiakkaiden hankinta että yhteydenpito entisiin asiakkaisiin. Tämä rekrytointi oli onnistunut ratkaisu. - Asiakkailta on tullut kiitosta siitä, että joku leipomoyrityksestä tulee käymään henkilökohtaisesti, kertovat tyytyväiset yrittäjät.

lähettämön puolella aina illasta aamuun asti. Ensimmäinen kuorma lähtee leipomolta aamuyöllä puoli neljältä. Kuljetukset on ulkoistettu, mutta leipomolla on yksi oma pakettiauto. - Toimintasäteemme on 30 kilometriä Oulusta. Kolme kertaa viikossa lähtee lisäksi rekkalastillinen tuotteita Kainuuseen, Niko kertoo. Leipomolla on laaja tuoterepertuaari, johon kuuluu niin ruokaleipää, kahvileipää, suolaisia tuotteita kuin konditoriatuotteitakin. Lisäksi tehdään gluteenittomia tuotteita.

Tuotantoa kuutena päivänä Maikkulan leipomo pyörii sunnuntaista perjantaihin, lauantaisin ei leivota. Tuotantoa on aamukuuden ja iltayhdeksän välillä ja sen jälkeen työntekijöitä ahkeroi

Leipomon harjoittelijat tekivät kardemummakierteitä, joka on yksi suosituimmista kahvileivistä.

LEIPURI 2 / 2026

v HUOVISEN LEIPOMO v

Karoliina-kakku on yksi konditorian ikisuosikeista. Niitä tekemässä ovat Elsi Vihelä ja Milka Karvonen.

Leipuri Kristiina Meriläinen vie marjapiirakoita paistoon.

Deli-osastolla täytettiin kauppoihin meneviä patonkeja. Etualalla Saila Ridell.

Leipomoyrityksessä on yhteensä 60 työntekijää, joista suurin osa on leipomon tuotannossa, mutta työntekijöitä, kuten myyjiä, tarvitaan myös kahdessa muussa pisteessä. Etenkin myyjistä osa on vuokratyöntekijöitä. - Meillä on erinomainen henkilökunta ja esimerkiksi konditoriassa meillä on todella taitava porukka, joka osaa jalostaa ideoita valmiiksi tuotteiksi, kehuu Eveliina. Nikon mukaan joskus pitää ihan toppuutella, sillä tuotannossa täytyy ottaa huomioon myös kustannukset eli miten paljon aikaa menee esimerkiksi viimeistelyyn ja koristeluun. Se saattaa syödä tuotteen katteen. Viimeisin konditoriapuolen taidon-

näyte on Oulun Kulttuuripääkaupunki -vuoden juhlaleivos, jossa Huovisen Leipomo voi käyttää juhlavuoden virallista tunnusta. Se on painettu leivoksen pinnalla olevaan suklaanappiin. Violetinsävyisessä leivoksessa maistuvat kaurapohja, puolukka sekä vaniljamousse. Leivosta on jo myyty mukavasti. Etenkin kesällä konditoria saa näyttää kyntensä hääkakuissa, sillä suurin osa niistä räätälöidään tilaajille varta vasten. Konditoriassa valmistuu myös perinteikäs Karoliina-kakku, josta Huovisen Leipomo on erityisen tunnettu. Leipomossa leivotaan ruokaleivät ja kahvileivät, joista Eveliina mainitsee yleisön suosikkeina muun muassa käsinrypytetyt mustikkapiirakan

ja rahkapiirakan, kardemummapullan sekä luumuwienermunkin. - Munkit yli päänsä ovat menekkituotteita, Niko huomauttaa. Lisäksi on deli-osasto, jossa valmistetaan täytetyt leipätuotteet. Siinä tarvitaan paljon tekeviä käsiä. Leipomon tuotantovastaavalla Juha Heikillä on kokemusta Huovisen Leipomossa työskentelystä vuodesta 1989 alkaen. Hän oli siis leipomossa töissä jo ennen kuin Timo Kyllinen osti sen vuonna 1996 ja tuntee tuotannon kuin omat taskunsa. Tärkeä henkilö leipomossa siis. - Vielä muutaman vuoden Juha on luvannut täällä olla, onneksi, Eveliina toteaa.

R A JOIT TA M ATON M Ä Ä R Ä 07-13 TOUKOKUUTA 2026 INTERPACK || DÜSSELDORF Alan parhaat tuotemerkit Huolto saatavilla klo 07–23

16 LEIPURI 2 / 2026 nemco@nemco.fi | www.nemco.fi

Alkuperäiset varaosat

NEMCO

PLUS

v HUOVISEN LEIPOMO v

Säpinää riittänyt Eveliina ja Niko kertovat ajatelleensa, että yrittäjyyden aluksi mennään tasaiseen tahtiin ilman suurempia investointeja ja muutoksia, jotta he ehtivät rauhassa perehtyä asioihin. Ei se ihan niin kuitenkaan mennyt. Turbulenssia on riittänyt vähintäänkin tarpeeksi. Tapahtumien ketju sai oikeastaan alkunsa siitä, että Huovisen Leipomon vanhasta keltaisesta leipomorakennuksesta Oulun Kastellin alueella piti luopua. Maikkulaan siirtymisen jälkeen keltainen talo oli muutettu yrityksen gluteenittomaksi leipomoksi. Kastellin vanha puurakennus oli kuitenkin jo tiensä päässä ja rakennuksen saneeraus olisi ollut kohtuuttoman kallis. Kastellin tontille haettiin kaavamuutosta ja rakennusprojekti myytiin hoiva-alan yritykselle. Niinpä keltainen talo sai purkutuomion. Eveliinan ja Nikon pitikin ensi töikseen ryhtyä miettimään tiloja uudelle gluteenittomalle leipomolle, sillä sen tuotteet olivat iso osa yrityksen liikevaihtoa. Tarvittava tila löytyi onneksi Maikkulan leipomon hallista, josta vapautettiin tilaa mm. deli-puolen käyttämättömänä olleista toimistohuoneista. Investoinnin suunnittelu ja toteutus oli iso työ ja se maksoi noin 0,5 miljoonaa euroa laitteineen kaikkineen. Osan siitä kattoi onneksi EU:lta saatu kehittämisavustus. Nyt uudessa gluteenittomassa leipomossa leivotaan jo täyttä päätä. Kastellin keltaisen talon tontille on parhaillaan rakenteilla hoivakoti, jonka alakertaan Huovisen Leipomolle tulee uusi kahvila-myymälä. Tämä on yrittäjien mukaan ainutlaatuinen kokonaisuus Suomessa, sillä tällaista yhdistelmää ei toistaiseksi

Kahvikakut jäähtymässä.

vielä ole. Sen suunnittelussa on työtä riittänyt etenkin Eveliinalla. Talon pitäisi valmistua tämän vuoden elokuussa, jolloin myös kahvila-myymälä aukeaa. Niko ja Eveliina alkoivat etsiä kaupungin keskustasta sopivaa tilaa myös uudelle kahvila-myymälälle, jotta tuotteille saataisiin lisämyyntiä. Ilmeni, että Oulun rautatieasemalle tarvittiin kahvilaa ja tähän mahdollisuuteen tartuttiin. Paikka ei ollut ihan niin keskustassa kuin alun perin oli ajateltu, mutta kahvilalle tarjolla ollut tila vanhassa puisessa asemarakennuksessa sai yrittäjät innostumaan. Entisiin toimistohuoneisiin tehtiin remontti, jossa mm. sisustusta kohennettiin ja uusittiin. Vanhat hirsiseinät kaivettiin esiin ja puhdistet-

tiin; ne näyttävät nyt upeilta. Tila varustettiin modernein konein ja laittein. - Viime syksynä avatun kahvilan asiakasmäärä on ylittänyt kaikki odotukset. Kävijöitä voi olla päivässä jopa 700, Eveliina kertoo. Tulossa on myös jotakin täysin uutta. - Uskomme vahvasti digitalisoitumiseen ja siksi olemme jo pitkään kehittäneet kuluttajille tarkoitettua sovellusta puhelimeen eli ns. ”leipomo-appia”, joka lienee ensimmäinen Suomessa. - Siinä näkyisi mm. meidän tarjoukset ja kampanjat ja siinä olisi myös esimerkiksi lounaspassi sekä kakkukone kakkutilauksia varten, Eveliina luettelee. Sovelluksen kehittäminen on kuiten-

RATKAISUJA Uuden sukupolven vakuumiruisku. • Joustava erilaisten massojen käsittelyssä: Käsittelee luotettavasti nestemäisiä, tahnamaisia ja paloja sisältäviä massoja. • Hellävarainen käsittely: Hellävarainen tuotteen ohjaus varmistaa tasaisen laadun ja minimoi hävikin. • Tarkka annostelu ja korkea suorituskyky: Tehokas tuotanto tarkalla annostelulla, pienillä jäämillä ja suurella läpimenolla. LEIPURI 2 / 2026

v HUOVISEN LEIPOMO v

kin osoittautunut hitaaksi, eikä se ole ollut kovin halpaakaan. Monenlaisia ammattilaisia on tarvittu apuna. Onkin tullut selväksi, ettei sovellusta kehitetä ja avata ihan noin vain. Lisäksi sitä pitää kehittää ja ylläpitää jatkossakin. - Nyt sovellus alkaa olla valmis koekäyttöön, ensin talon sisäisesti. Sen jälkeen myöhemmin keväällä sitä tarjotaan ihan kaikille muillekin, Eveliina lupaa.

Haasteet pystytty selättämään Erilaisia haasteita on siis uusien yrittäjien taipaleella riittänyt oikeastaan enemmän kuin tarpeeksi. Oman osansa ajasta ovat ottaneet lapset, joita on toivottuina syntynyt Määtän perheeseen kaksi vajaan kahden vuoden välein. Elmeri syntyi vuonna 2022 ja Minea vuonna 2024. Eveliinan osallistuminen yritystoimintaan jäi tuolloin väkisinkin normaalia vähäisemmäksi ja Nikon harteille kertyi tavanomaista isompi osuus työtaakasta. - Kyllä tuo kaikki osui vähän liian paljon samaan aikaan ja ehkä siksi yrittäjyys on tuntunut raskaammalta kuin alun perin ajattelin, Eveliina pohtii. Onneksi isovanhemmat, etenkin Pirjo-mummi, ovat olleet isona apuna lasten hoidossa. Nyt molemmat lapset ovat jo päiväkodissa, joka sijaitsee ihan Kempeleen-kodin lähellä. Arki helpottuu lasten kasvaessa, mutta esimerkiksi yöheräämisiä on edelleen. - Usein väsyttää, mutta yritämme elää mahdollisimman normaalia arkea lasten kanssa ja olla mahdollisimman paljon läsnä, toteavat Niko ja Eveliina. Vaikka elämä menee paljolti yrityksen ehdoilla, on perhe loppujen lopuksi heille ykkösasia. Vaikka haasteita on ollut, ne on saatu selätettyä ja asiat saatu rullaamaan hyvin. Sekä Eveliina että Niko ovat ehdottomasti sitä mieltä, että yrittäjänä on hyvä olla, eikä kumpikaan haikaile muunlaisiin töihin. Nyt on tavoitteena saada meneillään olevat investoinnit valmiiksi ja hakea toimintaan taloudellinen tasapaino. Sen jälkeen ei kuitenkaan aiota jäädä paikolleen. Toimintaa kehitetään ja liikevaihdon kasvattamiseen panostetaan. Ja onhan se ollut kasvusuuntainen tähänkin asti. Seuraavassa tilinpäätöksessä yrittäjät laskevat liikevaihdon ylittävän reilusti 7 miljoonan euron rajan. - Investoinneissa kuitenkin ehkä vähän rauhoitetaan tai ainakin edetään vain yksi investointi kerrallaan, he summaavat.

18 LEIPURI 2 / 2026

Rautatieaseman kahvilatilan remontissa otettiin muutamalla seinällä esiin vanhat upeat hirret. Viihtyisä kahvila on erittäin suosittu.

Kahvilan tuotevitriinissä on herkkuja mistä valita.

Konditoriaosastolla ahkeroi osaava joukko ammatilaisia, jotka kehittävät yrittäjien ideat tuotteiksi. Etualalla Iida Kellosaari ottaa muoteista passion-valkosuklaaleivoksia.

TOIMISTO 02 433 9005

Myyntipäällikkö Myyntiedustaja JESSICA VIHOLAINEN NIINA RANTANEN 044 747 7663 Uusimaa, Satakunta ja Kaakkois-Suomi 040 667 1009

Myyntiedustaja SEIJA KERTTULA Keski- ja Itä-Suomi 044 710 9345

Myyntiedustaja AINO ALAKUIJALA Länsi- ja PohjoisSuomi 044 533 8363

Leipomokonsultti TIINA MÄKINEN 044 533 8379 Leipomokonsultti ARI SJÖBLOM 040 708 0353

v TYÖMARKKINAPALSTA v

Nollatuntisopimukselle on vaihtoehtoja Leipomoissa työvoiman tarve vaihtelee sesonkien ja tilauspiikkien mukaan. Moni työnantaja ajattelee, että vaihtelevan työajan (esimerkiksi 8–40 tuntia viikossa) avulla saadaan helposti kipeästi kaivattua joustoa työvuorojen suunnitteluun. Saankin usein kysymyksiä siitä, miten vaihtelevaa työaikaa kannattaa hyödyntää.

Samuli Nissilä Kirjoittaja työskentelee Elintarviketeollisuusliitossa ja antaa Leipuriliiton jäsenille työsuhdeasioihin liittyvää oikeudellista neuvontaa.

Parhaimmillaan vaihteleva työaika on käyttökelpoinen työsopimuksen ehto.

20 LEIPURI 2 / 2026

arhaimmillaan vaihteleva työaika on käyttökelpoinen työsopimuksen ehto. Siihen sisältyy kuitenkin eräitä riskejä, jotka on hyvä tiedostaa. Eräs sudenkuoppa liittyy siihen, että leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 34 §:ssä rajoitetaan viikolla työskentelevien osa-aikaisten työntekijöiden määrää. Pienimmissä leipomoissa tällaisia työntekijöitä saa lähtökohtaisesti olla vain kolme. Kannattaa myös huomioida työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä työnantajalle säädetty velvollisuus tarjota työtä osa-aikaiselle työntekijälle. Työnantajat vaikuttavat usein olevan kiinnostuneimpia niin sanotuista nollatuntisopimuksista, joissa työajaksi määritellään esimerkiksi 0–40 tuntia viikossa. Työnantajan kannalta on kätevää, että työntekijälle ei lähtökohtaisesti tarvitse sitoutua tarjoamaan mitään tiettyä määrää töitä (kunhan huolehditaan aiemmin mainitun lisätyön tarjoamisvelvollisuuden noudattamisesta eli siitä, että työsuhteessa olevilla osa-aikaisilla on etuoikeus tarjolle tulevaan työhön). Samat säännöt kuitenkin pätevät toisinkin päin: nollatuntisopimuksella työskentelevä työntekijäkään ei sitoudu tulemaan töihin. Työnantaja ei siis voi olla varma siitä, saako hän työntekijän tarvittaessa taikinakulhon ääreen. Ikäviä tilanteita syntyy usein silloin, kun nollatuntisopimus on tehty toistaiseksi voimassa olevaksi, ja työntekijä lopettaa työnteon mutta ei irtisanoudu. Tällöin työsuhteen päättäminen voi olla mutkikasta, sillä siihen tarvitaan lain mukainen peruste. Vaihtelevaa työaikaa hyödyntävän työnantajan on noudatettava työsopimuslain 1 luvun 11 §:ää. Sen mukaan vaihtelevasta työajasta ei saa työnantajan aloitteesta sopia, jos sopimuksella katettava työnantajan työvoiman tarve on kiinteä. Vaihtelevaa työaikaa koskevaan ehtoon sisältyvää vähimmäistyöaikaa ei saa työnantajan aloitteesta sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoiman tarve edellyttää. Lisäksi toteutunutta työaikaa on tarkasteltava vuosittain ja työsopimuksen mukaista tuntimäärää on tarvittaessa nostettava. Tämän lisäksi lainsäädännössä on vaihtelevaa työaikaa koskevia erityisvaatimuksia liittyen työvuorojen suunnitteluun ja työntekijälle annettaviin tietoihin. Itse suosittelen työantajalle vaihtelevan työajan sijaan usein ratkaisua, jossa työsopimukseen merkitään jokin kiinteä tuntimäärä, esim. 8 tuntia viikossa, ja työntekijältä otetaan samalla suostumus lisätyöhön. Tällöin työnantaja sitoutuu tarjoamaan vähintään mainitun tuntimäärän, mutta työntekijä lähtökohtaisesti sitoutuu tekemään sen lisäksi lisätyötä aina täyteen työaikaan saakka. Tämän toimintatavan avulla vältetään vaihtelevaan työaikaan liittyvä byrokratia. Toinen käyttökelpoinen vaihtoehto on laatia niin sanottu puitesopimus. Se ei itsessään muodosta työsuhdetta, mutta sen avulla sovitaan ehdoista, joita noudatetaan silloin, kun työnantajan ja työntekijän välille erikseen sovitusti muodostuu työsuhde. Käytännössä puitesopimus siis saa aikaan tilanteen, jossa henkilö voidaan kutsua töihin lyhyisiin määräaikaisiin työsuhteisiin (vaikkapa vain yhden työvuoron mittaisiin) ilman että hänen kanssaan tarvitsee joka kerta erikseen sopia työsuhteessa noudatettavista ehdoista. Työsuhde on kuitenkin voimassa vain näiden työskentelyjaksojen ajan. On kuitenkin tärkeää huomata, että tässäkin tapauksessa jokaiselle näin muodostuvalle määräaikaiselle työsuhteelle pitää olla lain mukainen peruste.

LEIPURI 2 / 2026

v KOLUMNI v

Halvin on harvoin taloudellisin

ulkisista hankinnoista tulee päättää kokonaistaloudellisen hyödyn, kestävän kehityksen ja EU:n strategisen autonomian perusteilla. EU uudistaa parhaillaan julkisten hankintojen sääntöjä monipuolistaakseen hankintakriteerejä. Jo nyt hankinnoissa on mahdollista priorisoida esimerkiksi ympäristö- ja sosiaalista kestävyyttä, mutta hankintasääntely ei velvoita siihen. Tämä on hukkaan heitetty mahdollisuus, sillä julkiset hankinnat vastaavat 15 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta. Muutoksessa on kyse pelisäännöistä markkinalle, jonka vuosittainen arvo on noin 2 500 miljardia euroa. Uudistuksessa tullaan esittelemään vaatimuksia suosia tietyssä määrin eurooppalaisia tuotteita ja palveluja. On kriisinkestävyyden ja riippumattomuuden kannalta tärkeää, että tietty osuus lääkkeistä, ruuasta ja vaikkapa infrastruktuurihankkeissa tarvittavista rakennusaineista ostetaan Euroopasta. Samalla eurooppalaisenkin tuotannon tulisi olla kestävää: Ei ole syytä ostaa ilmastolle kalliiksi käyvää terästä tai sementtiä Saksasta, tai hiilivoimaa Puolasta vain siksi, että ne on tuotettu Euroopassa. Kun sääntelyä uudistetaan, ja myöhemmin Suomessakin sovelletaan, tulee huolehtia hankintakriteerien läpinäkyvyydestä ja reiluudesta: Kaveria ei saa suosia, eikä huonon ostaminen kalliilla saa olla mahdollista. Kokonaistaloudellista hyötyä – elinkaarikustannusnäkökulma

22 LEIPURI 2 / 2026

huomioiden – tulee priorisoida. Tätä tukee MEAT-periaate, jossa hinnan lisäksi huomioidaan pitkäaikaiskustannukset sekä hinta-laatusuhde. Laatu sisältää kestävyysnäkökulmat, jotka takaavat, että hankinnoista valuu hyötyä myös työntekijöille, ja että hankinnat suunnataan ilmaston kannalta parempiin tapoihin tuottaa palveluita ja tuotteita. Valjastamalla julkisten hankintojen volyymi käyttöön, voidaan saavuttaa etuja, joihin on muilla yksittäisillä keinoilla vaikea päästä samassa mittakaavassa. Suuressa kuvassa näkyy kansantaloudellinen hyöty. Yksittäisten yritysten kannalta julkiset hankinnat voivat tarkoittaa luotettavampaa liiketoiminnan jatkuvuutta, jonka turvin voi suunnitella, kehittää ja investoida pidemmällä perspektiivillä. Kouluruoka on hyvä esimerkki julkisten hankintojen kokonaisuudesta, jossa paikallisen palvelun suosimisen tulisi olla helppoa. Myös yksittäisten kuluttajien ostopäätökset muovaavat ilman muuta markkinaa kysynnän ja tarjonnan lailla. Julkiset hankinnat ovat volyymiltaan toinen ääripää, sillä niissä yksittäisellä viisaalla kilpailutuksella on kauaskantoisempia vaikutuksia. Väliin jää monta keskikokoista ostajaa, kuten järjestöjä, yrityksiä ja asunto-osakeyhtiöitä. Niiden päätöksentekijöillä on yhtä lailla mahdollisuuksia suunnata hankintojaan palveluihin ja tuotteisiin, jotka ovat halpaa hintaa laajemmalla tavalla kestäviä ja taloudellisia.

Sirpa Pietikäinen europarlamentaarikko sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu

Uudistuksessa tullaan esittelemään vaatimuksia suosia tietyssä määrin eurooppalaisia tuotteita ja palveluja.

v MENESTYSRESEPTI v

RiesKiss vei Putaan Pullan valtakunnan valokeilaan Oulun Haukiputaalla toimivassa Putaan Pulla Oy:ssä päätös osallistua Suomalainen Menestysresepti -kilpailuun syntyi nopeasti. Isä Antti Tyykiluoto soitti tyttärelleen Iita Tyykiluodolle lomamatkalta ja ehdotti hakemista, kun hakuaikaa oli jäljellä enää pari päivää. TEKSTI Elina Matikainen KUVA Putaan Pulla Oy

iesin heti, että isällä on idea ja hän sanoi, että sinä menet sitten sinne televisioon, jos mukaan päästään. Niinpä sitten pantiin hakemus menemään, kertoo Iita, jonka mukaan osallistumiseen innoitti leipomoyritysten mainio menestys tässä kilpailussa aikaisempina vuosina, kuten esimerkiksi viime vuonna finaaliin päässyt Viipurilainen Kotileipomo tai aikaisempien vuosien voittajat Leipomo Rosten ja Leivon Leipomo. Kilpailuun päästiin mukaan siemenrieskalla ja lopulta kirvoiteltiin finaalissa asti kahdella RiesKiss-makuvariantilla 100 % Ruis ja 100 % Kaura-porkkana, eikä voittokaan ollut kaukana. Voiton jakoivat ravistettava valmissalaatti Shalaatti sekä Kili-energiajuoma, jossa on kahvimarjan kuorta. Finaaliin ylsivät myös Paraski – suomalainen bageli sekä Sopu-kasvislihapyörykät. Heti kilpailun tulosten julkistamisen jälkeen tammikuun lopulla alkoi tuotteiden lanseerauskampanja S-ryhmän kaupoissa. - Meillä ei ikipäivänä olisi mahdollisuutta tuollaiseen lanseerauskampanjaan. Tämä oli aivan mieletön tilaisuus, hehkuttaa Iita, jonka mukaan leipomolla oli nyt sellaista vipinää, jota ei useinkaan tammikuussa ole. Osin se johtui siitä, että RiesKiss-rieskojen ja myös muun volyymin kasvun ansiosta Putaan Pullaan on palkattu tänä vuonna peräti kuusitoista uutta työntekijää. Se on huikea määrä. Puolen vuoden ajan Menestysresep-

Iita Tyykiluoto ja RiesKiss.

ti-finalistituotteet ovat tarjolla vain S-ryhmän kaupoissa. Sen jälkeen niitä voi tarjota myös muihin kaupparyhmiin. Kilpailutuotteen taustalla oli Iitan mukaan halu uudistaa perinteistä rieskakategoriaa. - Rieska ei ole ollut kauhean kehittyvä tuoteryhmä. Siihen kaipasi uusia näkökulmia. Rieska oli luonteva valinta myös siksi, että meillä on rieskalinja valmiina leipomossa eli tuotantoon liittyvä tekniikka oli olemassa ilman isoja investointeja. Ajatus yhdistää rieska ja siemenet syntyi ravitsemussuositusten ja kuluttajien kasvaneen tietoisuuden kautta. Hakemus tosin lähetettiin ennen kuin tuotetta oli edes testileivottu. Tuotekehityksen aikana syntyi sattuman kautta oivallus: kuivuessaan rieska muuttui rapeaksi. - Huomasimme vähän vahingossa, että tämä toimii myös näkkärinä. Siitä tuli tuotteelle uusi ulottuvuus; se on ikään kuin siemennäkkärin uusi olomuoto. Kilpailuprosessin työmäärä yllätti. Tuotekehityksen tahti oli kiivas; huhti-

kuussa aloitettiin ja valmista piti olla marraskuussa. - Koeleivontoja oli valtavasti ja rakennetta hiottiin pitkään. Palautetta tuli joka suunnasta ja siitä piti löytää se ”punainen lanka”, jolla sitten jatkettiin. Aikataulu meinasikin tulla vastaan, mutta ilman kaikkea työtä tuote ei olisi tällainen kuin se nyt on. Kun tuote oli valmis ja paketissa, tuli hieno tunne, että tästähän selvittiin. RiesKiss oli koko perheen projekti. Antti Tyykiluoto toimi keskeisenä tuotekehittäjänä, ja mukana olivat myös muut perheenjäsenet, kuten Iitan veli Ismo Tyykiluoto ja serkku Jaakko Tyykiluoto sekä leipomon tuotannosta vastaava Harri Häyrynen ja koko muu leipomon henkilökunta. - Tämä oli aidosti yhteinen ponnistus, johon kaikki osallistuivat. Mutta ilman isää ei olisi kyllä tullut mitään tuotetta ulos, kehuu Iita. Televisiokuvaukset jännittivät häntä enemmän kuin mikään muu aiemmin. - Varsinkin ensimmäiset kuvauspäivät, mutta sitten päätin keskittyä hetkeen enkä ajatella katsojamääriä. Ilmeisesti jännitys ei pahasti näkynyt päällepäin. Viimeisenä kuvauspäivänä tuomariston puheenjohtajana toiminut Jyrki Sukula kehui, että RiesKiss-siemenrieskan lopullinen hiominen oli mennyt täydellisesti nappiin. Myös Iitan mielestä se oli suurin onnistuminen koko projektissa. Ohjelman vaikutus näkyi nopeasti myynnissä ja tunnettuudessa. Lanseerausviikot olivat tuotannollisesti raskaita, ja RiesKisstä valmistettiin kolmessa vuorossa. - Meiltä ei ole koskaan lähtenyt mitään tuotetta tällaisissa määrissä maailmalle, rekkalasteittain. Kuluttajapalaute on ollut poikkeuksellisen runsasta. - Sähköposteja ja puheluita tulee meille jatkuvasti ja se tuntuu upealta. Palaute on ollut todella positiivista. Olemme täällä hyvin onnellisia ja ylpeitä, Iita iloitsee. Tulevaisuudessa RiesKiss-perhe tulee kasvamaan, ehkä jo tulevana syksynä. Uusia makuja kehitetään jo, ja tavoitteena on vakiinnuttaa tuotteen paikka kuluttajien ostoskorissa ja siten myös kaupan hyllyssä.

LEIPURI 2 / 2026

v MESSUT v

Messuilla uutuuksia nuuskimassa

Ravintola-alan ammattitapahtuma, Fastfood, Café & Restaurant Expo-messut järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 21.-22. tammikuuta. Tapahtuma kiinnosti niin ravintola-alan ammattilaisia kuin myös leipomoita ja leipomoyrittäjiä. Gluteeniton Leipomo ILONA Oy:n yrittäjä Mira Lindqvist oli kattanut messupöydälle laajan valikoiman leipomon tuotteita – kaikki luonnollisesti gluteenittomia. Erityisesti hän halusi nostaa Aitoo perunarieskaa, jota leipomo nyt valmistaa gluteenittomana. Aitoolaisen Heikki Penttilän kehittämään perunarieskaan käytetään isoja, kauppaan kelpaamattomia hävikkiperunoita. ILONA leipomo valmistaa kuvassa etualalla näkyviä perunarieskoja kahdessa koossa. Ammattipuolen tarjoiluissa ne käyvät ”kaikille”, sillä ne ovat sekä gluteenittomia että vegaanisia.

Gray’s Bakery toimii Saltsjö Bossa Tukholman ulkopuolella ja valmistaa siellä kaikki tuotteensa, jotka myydään pakastettuina Ruotsiin sekä myös moniin muihin Euroopan maihin. Valikoima sisältää valtaosin makeita tuotteita eli eri kokoisia leivospaloja, kakkuja, piirakoita, muffineita, suklaapalloja ynnä muita. Tuotteita on yli 160, joten messupöydillä riitti maisteltava yllin kyllin.

24 LEIPURI 2 / 2026

Messuilla Elina Matikainen

Monet näytteilleasettajayritykset ovat leipomoiden yhteistyökumppaneita ja niiden tuotteiden käyttäjiä. Kurkistus messuille osoitti, että ruoka-alalla kehitys kulkee eteenpäin koko ajan. Kehitetään täysin uusia tuotteita tai parannetaan vanhoja. Esimerkiksi kasviperäisiä tuotteita tulee koko ajan lisää. Kiinnostusta tuotteisiin tuntui kävijöillä olevan ja heitä oli saapunut messuille runsaasti. Mukavankokoiset messut pystyi hyvin kiertämään yhdessä päivässä. Messuilla oli mukana omilla osastoillaan muutamia suomalaisia leipomoyrityksiä, mutta myös niiden kilpailijoita naapurimaista, esimerkiksi Ruotsista ja Virosta. Kilpailua riittää siis sekä kotimaassa että muista maista. Ammattikeittiöissä pyritään hävikinhallintaan ja tuotteita otetaan käyttöön tarpeen mukaan. Tähän tarpeeseen pakastetut valmiit tai puolivalmiit tuotteet osuvat hyvin ja juuri niitä ulkomaiset yritykset tarjoavat. Hyvin tässä trendissä ovat mukana myös suomalaiset leipomot ja konditoriat eli kotimaisia vaihtoehtoja on kyllä tarjolla myös tässä kategoriassa. Leipomoiden osastoilla ja muuallakin oli selkeästi näkyvillä trendi ”vähemmän mutta hyvää” Esimerkiksi leivoksia tarjotaan myös pienempinä paloina. Nyt halutaan vähemmän, mutta laadukasta. Ja samalla voi maistella useampaa laatua makeaa, kuten vaikkapa leivoksia, kun palat ovat pienempiä.

v MESSUT v

Riitan Herkun osastolla Hakafoodin Pirjo ja Marko Lehojärvi kertoivat ylpeänä, että nyt on markkinoille tuotu tuontituotteiden rinnalle kotimainen pinsapohja sekä pinsatasku. Kumpikin on esipaistettu pakaste. Vastikään avioitunut pariskunta kertoi myös, että Valkeakoskella toimivan Hakafoodin tuotantotilat ovat kaksinkertaistuneet vähän aikaa sitten valmistuneen laajennuksen myötä.

Lohjalaisen Bonne Juomat Oy:n osastolla olivat esittelyssä mm. mainiot marja- ja hedelmäsoseet, jotka valmistetaan ilman sokeria ja säilöntäaineita. Valikoimassa on yli kaksikymmentä erilaista sosetta. Bonne tarjoaa myös täysmehuja, mehujuomia, smoothieita, välipalajuomia, nektareita, makeuttamattomia ja sokeroituja mehutiivisteitä sekä lähdevesiä. Alpo Miettinen (vas.) ja Petri Tiainen esittelivät tuotteita.

Riitan Herkun makeina uutuuksina messuilla esiteltiin ylähyllyllä olevat mansikka-raparperikakku sekä limemousselevykakku.

Lahden takana toimiva Eesti Pagar tarjoaa Suomeen monenlaisia leipomotuotteita, myös ruokaleipiä.

Tamperelainen Munkkimiehet Oy tarjoaa nimensä mukaisesti erilaisia munkkeja ja myös pullia, jotka myydään kypsinä pakasteina. Messuilla maistatettiin mm. wienermunkkia, päärynämunkkia ja omenapullaa. Toimitusjohtaja Harri Gröhn kertoi, että iloon ja positiivisuuteen pyritään panostamaan nyt erityisesti ja siksi esimerkiksi kerrosvadilla näkyvä ylimmäinen pikkumunkki on nimetty Iloksi. Niinpä sille hyvä markkinointislogan on ”Ota mukaan Iloa”.

Froneri Finlandin jäätelövitriinistä löytyivät mm. Oreo- ja Dajm-jäätelöt uudistetuilla resepteillä. Tulevan kesän irtouutuusjäätelömaku tulee olemaan Sitruuna-lakritsi, joka on tähän asti puuttunut valikoimasta.

Feelia oli koonnut osastolleen kasvisvoittoisen brunssin, johon kuului mm. punajuuri-vuohenjuustosalaattia, paahdettua porkkanapapusalaattia, punajuuripyörykkää yrttimajoneesilla sekä smörrebrödiä ylikypsällä porsaanpotkalla. Kaikissa oli käytetty Feelian valmiita tuotteita tai raaka-aineita. LEIPURI 2 / 2026

v MESSUT v

Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä Elonen Oy Leipomo esitteli komealla messuosastollaan juhlavuotensa tuotteet eli Prinsessaleivoksen, Mustikkamuffinin sekä Suolainen kinuski-juustokakkulevyn. Levy on leikattu valmiiksi paloiksi, joista voi tarvittaessa tehdä myös pienempiä. Tuotteet myydään pakasteina, esitteli Petra Pulkkinen.

Suomalaisen teetalo Nordqvist Oy:n osastolla maisteltiin uutuusjuomana kuplivaa jääteetä. Mansikka-Raparperi-maku yhdistää kofeiinittoman hibiskuksen (kiinanruusun kukka) sekä mansikan ja raparperin. Persikka-Passion-maussa yhdistyvät puolestaan vihreä tee, persikka ja passion. Molemmat on valmistettu Suomessa aidosta Nordqvist teestä.

Multicateringin osastolla Jarmo Tolvanen (vas.) ja Eero Paulamäki maistattivat Omenahyveleivosta, joka kuuluu nyt yrityksen tuotevalikoimaan paloiteltuna leivoslevynä. Se hurmaa ihanalla omenatäytteellä ja rapealla marenkikuorrutuksella. Omenahyvettä saa sekä isoina että pieninä paloina.

Kahvitalo Arvid Nordquistin Oro Espresso on voimakas espressopapu, joka sopi kaikkiin espressopohjaisiin juomiin. Sen pyöreässä ja pähkinäisessä maussa on häivähdys kaakaota sekä pitkä, sitruksinen jälkimaku.

Puhdistusteniikka TJ:n Jussi Kurikkala oli tuonut messuille Ultra 45 lattianhoitokoneen. Poikkeuksellista siinä on kääntyvä varsi, jonka ansiosta kone pysyy lattiatasossa myös käännöksissä.

Nic Finland Oy tarjoaa kesän jäätelöannoksiin mm. suolakinuskin makuista raetta sekä biscoff-keksimuruja.

Juomapuolelta löytyi uusi virvoitusjuoma, NÅBE Soda, joka on sokeriton (makeutettu makeutusaineella), ja rikastettu kuidulla, vitamiineilla ja kalsiumilla. Juomat valmistetaan Euroopassa.

Erilaista kasvispohjaista syötävää oli messuilla runsaasti. Tässä Gold&Green mureat ja mehevät suikaleet, joita voi käyttää kanasuikaleiden tapaan. Tuote on valmistettu mm. herneproteiinista ja kaurasta.

26 LEIPURI 2 / 2026

v VASTUULLISUUS v

Suomalaisten vastuullisuus puntarissa Orkla julkaisi helmikuun alussa vuosittaisen vastuullisuusbarometrinsä eli Orkla Sustainable Life -tutkimuksen. Sen tuloksia esitellyt Ipsos Norwayn maajohtaja Eirik Ekrann totesi, että 69 % suomalaisista on huolissaan ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta. Se on enemmän kuin muissa Euroopan maissa. Kaikkein eniten olemme Suomessa huolissamme ilmaston lämpenemisestä ja toiseksi eniten merissä olevasta muoviroskasta. Myös tuotteiden ja tuotantoketjun eettisyys ovat suomalaisille tärkeitä, esimerkiksi työntekijöiden reilu kohtelu. Suurin osa suomalaisista on valmiita vähentämään ilmastovaikutuksiaan arkisilla valinnoilla, kuten vähentämällä ruokahävikkiä, kierrättämällä, säästämällä energiaa, vähentämällä kulutusta sekä lisäämällä kävelemistä ja pyöräilyä. Harva on kuitenkaan valmis tinkimään elintasostaan enempää eli tekemään ilmaston vuoksi suurempia muutoksia, kuten vähentämään lentämistä tai lihan syömistä tai luopumaan autosta. Suomalaisten valmius muuttaa arkisia tapojaan ilmastovaikutusten vähentämiseksi on kuitenkin muita Pohjoismaita korkeammalla tasolla. Suomalaiset ovat Pohjoismaiden kärjessä myös vastuullisten tuotteiden ostoaikeissa. 70 prosenttia pyrkii ostamaan vastuulliseksi mieltämiään tuotteita. Yli puolet vastaajista ei kuitenkaan ole valmis maksamaan tuotteiden vastuullisuudesta enemmän; ei myöskään vastuullisesta pakkauksesta. Sen sijaan on kyllä valmiutta maksaa puhtaista, turvallisista ja terveellisistä tuotteista. Julkistustilaisuudessa lyhyen alustuksen pitänyt Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin apulaisprofessori Joel Mero totesi, että myös heidän tutkimustensa perusteella elintasosta ei olla valmiita tinkimään vastuullisuuden vuoksi. Tärkeimpiä elämän arvoja ovat terveys, turvallisuus, oikeudenmukaisuus sekä elämästä nauttiminen. - Hedonismi elää vahvana, vastuullisuus tulee kaukana jäljessä, totesi Mero. Hän ilmaisi myös huolensa siitä, että nuoret tuntuvat nyt olevan ympäristöstä vähemmän huolissaan kuin vanhemmat sukupolvet. Eli ne, joita asia eniten koskee, ovat vähiten huolissaan.

Sustainable Brand Index 2026 Suomen kärki Sustainable Brand Index on vuosittainen kuluttajatutkimus, joka toteutetaan Pohjoismaissa, Baltian maissa ja Alankomaissa. Näissä maissa kuluttajat arvioivat oman markkinansa tunnettuja brändejä niiden koetun ympäristö- ja yhteiskuntavastuun perusteella. SBI siis perustuu kuluttajien arvioihin brändien ympäristö- ja yhteiskuntavastuusta, ei yritysten ilmoittamaan vastuullisuusraportointiin

Harva suomalainen on valmis vähentämään esimerkiksi lentämistä.

Tuotteiden ja tuotantoketjun eettisyys ovat suomalaisille tärkeitä. Kahdeksan vastaajaa kymmenestä kertoo suosivansa tuotteita, joiden tuotannossa on reilut työolot. Yli puolet kertoo boikotoivansa yrityksiä, joiden vastuullisuus ei vaikuta olevan kunnossa. Lähes puolet suosii paikallisista raaka-aineista tehtyjä tai paikallisesti valmistettuja tuotteita. Pienet yritykset koetaan jostakin syystä vastuullisemmiksi kuin suuret. Tässä on haastetta suurille yrityksille, totesi Eirik Ekrann. Tuotteen vastuullisuuden arvioimista pidetään kuitenkin vaikeana. Pakkaukset ovat siinä suomalaisille tärkein tietolähde, mutta niissä voi olla tästä asiasta osin epämääräistä tietoa ja jopa ns. viherpesua. Tässä EU on pyrkinyt vahvistamaan kuluttajan asemaa esim. tämän vuoden syyskuussa vuonna voimaan tulevalla EU-direktiivillä 2024/825. Se tulee kieltämään yleisten ja todisteettomien ympäristöilmausten käytön markkinoinnissa ja pakkauksissa. Orkla Sustainable Life Barometer tarkastelee kuluttajien asenteita ja käyttäytymistä laajasti eri vastuullisuusteemoihin liittyen. Tutkimuksen markkinatutkimusyhtiö Ipsos Research lokakuussa 2025 ja siihen vastasi 1 000 suomalaista. Kuudetta kertaa toteutettu tutkimus toteutettiin Suomen lisäksi samanaikaisesti Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Tšekissä, Latviassa ja Virossa.

Suomen osalta kokonaiskilpailun kuusi parasta brändiä vuonna 2026 olivat: 1. Elovena 2. Fiskars 3. VR 4. S-ryhmä 5. Valio 6. Fazer Tutkimuksessa Elovenaa kuvataan niin sanotuksi vakaaksi johtajaksi: tuotemerkiksi, jonka vastuullisuus ei perustu yksittäisiin kampanjoihin vaan pitkäjänteiseen maineeseen ja arkiseen käyttöön. Vuoden 2026 tuloksissa oli mielenkiintoisia muutoksia brändien sijoituksissa. Orkla nousi indeksissä eniten, peräti 45 sijaa. Nike puolestaan putosi 50 sijaa. Tesla kuvattiin tutkimuksessa brändinä, jonka sijoitus vaihtelee voimakkaasti. Sustainable Brand Index -raportin mukaan vastuullisuus on muuttunut yrityksille perusvaatimukseksi ja sen puute rankaisee brändiä enemmän kuin sen onnistunut toteutus palkitsee. Suuri muutos liittyy myös siihen, mitä kuluttajat pitävät vastuullisuutena. Ympäristökysymysten rinnalle, ja monin paikoin jopa niiden ohi, ovat nousseet sosiaaliset ja demokraattiset teemat. Yritysten tapa kohdella työntekijöitä, hinnoittelun oikeudenmukaisuus ja rooli yhteiskunnassa vaikuttavat kuluttajien brändimieltymyksiin nyt aiempaa enemmän. Kestävyys on siis muuttumassa rakenteelliseksi osaksi liiketoimintaa: se ei enää erottele voittajia, mutta sen laiminlyönti voi nopeasti heikentää brändin asemaa markkinoilla.

LEIPURI 2 / 2026

v KYBERTURVALLISUUS v

taan paikallistasolta ylöspäin, hybridivaikuttaja saavuttaa tavoitteensa. Vaaleihin kohdistuva häirintä on yksi tyypillinen vaikuttamisen muoto. Suomessa suurin osa vaaleista käydään kunnissa ja hyvinvointialueilla eli paikallistasolla. Luottamuksen murentaminen kansalaisten ja instituutioiden välillä on vaikuttamisen keskeinen tavoite. Uhkiin vastaaminen edellyttää jatkuvaa sykliä: havaitaan ja tunnistetaan hyökkäykset, tehdään päätöksiä vastatoimista, toimeenpannaan ne ja arvioidaan vaikutukset. Koska hybridivaikuttaminen on jatkuvaa ja muuntautuvaa, myös puolustuksen on oltava jatkuvaa ja joustavaa. - Yhteen uhkaan vastattuaan yhteiskunta joutuu valmistautumaan heti seuraavaan, entistä kekseliäämpään, Moilanen muistutti.

Kyberuhat haastavat yhteiskunnan Venäjä hybridivaikuttajana Kyberturvallisuus on yksi aikamme keskeisistä turvallisuushaasteista. Elintarvikealan tekee haavoittuvaksi sen vahva riippuvuus digitaalisista järjestelmistä. TEKSTI Elina Matikainen

yberuhat tarkoittavat digitaalisessa ympäristössä toteutettuja hyökkäyksiä ja vaikuttamiskeinoja, jotka voivat kohdistua yksilöihin, yrityksiin tai kokonaisiin valtioihin. Keinovalikoima on laaja: informaatiovaikuttamisesta ja disinformaation levittämisestä kriittisen infrastruktuurin lamauttamiseen asti. Kyse ei ole vain teknisistä riskeistä, vaan myös ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen vaikuttamisesta. Näin kuvaa Jyväskylän yliopiston lehtori ja maanpuolustuskouluttaja Panu Moilanen sitä, mitä kyberuhat ja hybridivaikuttaminen tarkoittavat. Moilanen alusti Elintarviketieteiden Seuran webinaarissa “Ajankohtaiset riskit ja rikokset elintarvikealalla”. Hänen mukaansa kyberuhkien torjuminen on tärkeää myös elintarvikealan näkökulmasta. Kyberhyökkäysten ja hybridivaikuttamisen perimmäisenä tavoitteena on Moilasen mukaan päätöksenteon vaikeuttaminen ja yhteiskuntien heikentäminen. Hän kuvasi ilmiötä “kiilan lyömisenä, jolla

28 LEIPURI 2 / 2026

luodaan epäluottamusta ja eripuraa”. Pahimmillaan se voi olla tuhoisaa. - Yhteiskunnan sisälle luodaan tai lyödään erilaisia kiiloja. Ehkä joissain tilanteissa myös yhteiskuntien välille. Jos tätä kiilaamista jatketaan riittävän kauan, niin riittävän monesta kohdasta kiilattu yhteiskunta on tarvittaessa helppo murtaa hyvinkin vähäisellä lisävoiman käytöllä.

Vaikutukset ja vastaaminen Hybridivaikuttaminen voi horjuttaa yhteiskunnan vakautta monin tavoin. Valmisteluvaiheessa pyritään siihen, että kohde tekee itse haitallisia päätöksiä. Seuraavissa vaiheissa epävakautta lietsotaan disinformaatiolla, propagandalla ja kyberhyökkäyksillä. Lopulta voidaan päätyä avoimeen pakottamiseen. - Yleensä hybridivaikuttaminen mielletään valtiotason toiminnaksi. Mutta on hyvä muistaa, että monessa suhteessa hybridivaikuttaminen on myös paikallistason toimintaa. - Kansalaisten keskinäinen luottamus ja luottamus instituutioihin on suomalaisen yhteiskunnan liima. Jos sitä murenne-

Euroopan turvallisuustilanne ja Suomen Nato-jäsenyys ovat lisänneet Suomeen kohdistuvan vaikuttamisen riskiä. Moilasen mukaan Venäjä on keskeinen toimija, jonka hybridioperaatioiden painopisteitä ovat informaatiosodankäynti, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat kyberoperaatiot, sabotaasi ja pakolaispaineen aiheuttaminen. Tavoitteena on horjuttaa suomalaisen yhteiskunnan vakautta, kylvää eripuraa ja lopulta estää päätöksenteon toimivuus. Kyberuhat eivät ole vain tekninen kysymys, vaan ne ulottuvat syvälle yhteiskunnan rakenteisiin ja ihmisten arkeen. Elintarvikeala osana kriittistä infrastruktuuria on yksi mahdollisista kohteista. Siksi alan toimijoiden on tärkeää tunnistaa kyberuhkien luonne ja varautua niihin osana laajempaa yhteiskunnallista resilienssiä.

Käytännön oppeja elintarvikealalle Elintarvikealan yritykset ovat vahvasti riippuvaisia digitaalisista järjestelmistä. Hygienian seuranta, logistiikan ohjaus ja toimitusketjujen hallinta perustuvat yhä enemmän tietojärjestelmiin, mikä tekee alasta myös houkuttelevan kohteen kyberrikollisille. Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksen erityisasiantuntija Perttu Halonen muistutti webinaarissa, että yrityksen ei tarvitse olla

v KYBERTURVALLISUUS v

kyberhuippuosaaja selviytyäkseen. - Riittää, että perusasiat ovat kunnossa – sillä juuri niiden laiminlyönti altistaa useimmille hyökkäyksille. Halosen mukaan kyberrikollisuus ei tunne rajoja ja voi yhtä hyvin iskeä suureen kuin pieneen toimijaan. - Siinä missä murtovaras tulee naapurimaasta pakettiautolla, voi kyberrikollinen toimia sekunneissa toiselta puolelta maailmaa. Rikolliset tarttuvat helposti saatavilla oleviin kohteisiin. Jos yrityksen järjestelmät ovat suojaamattomia, ne löydetään nopeasti. Tämän vuoksi ensimmäinen askel on huolehtia, että salasanojen hallinta on kunnossa. Oletusarvoisia tunnuksia ei saa jättää käyttöön, ja salasanojen on oltava vahvoja, yksilöllisiä ja mielellään kaksivaiheisella tunnistautumisella vahvistettuja. Toinen keskeinen asia on ohjelmistojen ja palvelimien ajantasaisuus. Päivityksiä ei kannata lykätä, sillä juuri vanhentuneet järjestelmät ovat helpoin kohde automaattisille hyökkäyksille. Erityistä huomiota tulee kiinnittää internetiin näkyviin palvelimiin, jotka voivat toimia hyökkäyksen sisäänkäyntinä koko yrityksen verkkoon. Tietokantojen suojaus ja salaus kannattaa ottaa vakavasti. Vaikka elintarvikeala ei käsittele yhtä arkaluontoisia tietoja kuin esimerkiksi terveydenhuolto, voivat toimitusketjuihin liittyvät tiedot olla yritykselle elintärkeitä. Jos ne päätyvät vääriin käsiin, voi seurauksena olla vakava liiketoiminnan keskeytys.

Henkilöstön osaaminen ratkaisee Tekniikka yksin ei kuitenkaan riitä: henkilöstön osaaminen ratkaisee monessa tilanteessa. Yleisin kyberrikollisuuden muoto on tietojenkalastelu, jossa houkutellaan käyttäjä paljastamaan tunnuksiaan tai klikkaamaan haitallista linkkiä. Työntekijöiden pitää osata tunnistaa tällaiset viestit ja toimia oikein ja rauhallisesti, vaikka viesti näyttäisi kiireelliseltä tai pelottavalta. Johdon tehtävä on puolestaan ymmärtää, että kyberturvallisuus ei ole vain tietohallinnon asia, vaan olennainen osa liiketoiminnan jatkuvuutta. Halonen painotti, että yrityksillä pitäisi olla myös suunnitelma häiriötilanteiden varalle. Jos esimerkiksi sähköposti kaatuu, onko olemassa vaihtoehtoisia viestintäkanavia? Miten asiakaspalvelu jatkuu,

Kyberturvallisuuslaki toi velvoitteita elintarvikealalle Tänä vuonna voimaan tullut kyberturvallisuuslaki 124/2025 tekee kyberturvallisuudesta osan yritysten lakisääteistä riskienhallintaa. Laki perustuu EU:n NIS2-direktiiviin ja kytkeytyy myös häiriönsietokykylakiin. Ruokavirasto on nimetty elintarvikealan valvovaksi viranomaiseksi tämän lain osalta. Kyberturvallisuuslaki tuli voimaan 8.4.2025. Se velvoittaa kriittisiä toimijoita – kuten elintarvikealan tukkukauppaa, jalostusta ja teollista tuotantoa harjoittavia yrityksiä – arvioimaan ja hallitsemaan digitaalisiin järjestelmiin kohdistuvia riskejä. Elintarviketoimialalla yritys kuuluu velvoitteiden piiriin, kun yrityksessä on vähintään 50 työntekijää tai vuosiliikevaihto ja taseen loppusumma ylittää 10 miljoonaa euroa. Yrityksen koko arvioidaan koko konsernin tasolla, ei pelkästään elintarvikeliiketoiminnan osalta Laki jakaa yhteiskunnan toimijat tärkeisiin ja keskeisiin. Elintarvikealan toimijat ovat tärkeitä toimijoita. Direktiivin ja lain velvoitteet koskevat sekä tärkeitä että keskeisiä toimijoita, mutta valvontaa kohdistetaan niihin eri tavoin. Keskeiset toimijat ovat ennakkovalvonnan piirissä, tärkeisiin toimijoihin sovelletaan jälkivalvontaa. Lain ulkopuolelle jäävät alkutuotanto (maatilat), rehuntuotanto, vähittäiskauppa (myymälät), varastointi/logistiikka ja ravintolat. Kyberturvallisuuslain velvoitteita ovat ilmoittautuminen toimijaluetteloon, riskienhallintatoimenpiteet sekä poikkeamailmoitukset. Ilmoittautuminen toimijaluetteloon tarkoittaa, että velvoitteiden piiriin kuuluvien yritysten on rekisteröidyttävä Ruokaviraston toimijaluetteloon Ilppa-palvelussa. Ruokaviraston 29.10.2025 järjestämässä webinaarissa kerrottiin, että noin puolet oletetuista yrityksistä on ilmoittautunut ja niiden, joiden tulee ilmoittautua, kehotettiin tekemään se mahdollisimman pian. Riskien arviointi ja hallinta. Lain piirissä olevien yritysten on jatkossa tunnistettava ja hallittava järjestelmiinsä kohdistuvat kyberturvallisuusriskit. Käytännössä jokaisen toimijan on laadittava kyberturvallisuuden riskienhallintamalli (suunnitelma) ja toteutettava tarvittavat suojauskeinot. Ilmoitus merkittävästä poikkeamasta on tehtävä Traficomin järjestelmään 24 tunnin kuluessa ja jatkoilmoitus 72 tunnissa. Yritys arvioi itse, onko poikkeama merkittävä. Poikkeama voi tarkoittaa vakavaa toimintahäiriötä, taloudellista vahinkoa tai merkittävää haittaa asiakkaille. Yritysten johdon vastuu. Yrityksen hallitus, toimitusjohtaja tai muu ylimmän johdon edustaja vastaa siitä, että kyberturvallisuuden riskienhallinta on järjestetty ja sitä valvotaan. Johdolta edellytetään riittävää perehtyneisyyttä kyberturvallisuuteen. Ruokavirasto valvoo kyberturvallisuuslain toimeenpanoa elintarvikealalla. Valvonta on jälkikäteistä ja riskiperusteista. Se voi sisältää dokumenttien katselmointeja, haastatteluja ja teknisiä tarkastuksia. Lain noudattamatta jättämisestä voi olla seurauksena lievimmillään varoitus ja ankarimmillaan hallinnollinen seuraamusmaksu, joka on tuntuva (jopa 7 miljoonaa euroa tai 1,4 % yrityksen globaalista liikevaihdosta). Lisätietoa Kyberturvallisuuslaista elintarvikealalla löytyy Ruokaviraston sivuilta: Elintarvikkeet->Elintarvikeala-> Ohjeet ja lainsäädäntö->Kyberturvallisuus elintarvikealalla.

jos kassajärjestelmä ei toimi? Ennakointi säästää kriisitilanteessa aikaa ja rahaa. Halosen ydinviesti oli yksinkertainen: kyberturvallisuuden tärkeimmät keinot eivät ole monimutkaisia, mutta niiden säännöllinen ylläpitäminen ratkaisee. Kun salasanat, päivitykset ja henkilöstön osaaminen ovat kunnossa, ja kun yritys varautuu myös häiriötilanteisiin, on se jo pit-

källä matkalla kohti turvallisempaa arkea. Traficomin Kyberturvallisuuskeskus tarjoaa Halosen mukaan yrityksille monipuolisia palveluja: ohjeita ja oppaita, viikoittaisia katsauksia, kuukausittaisen ”kybersään” sekä kanavan, jonka kautta voi ilmoittaa tietoturvapoikkeamista. Tietoa ja apua on siis saatavilla, kunhan yritys osaa sitä hyödyntää. LEIPURI 2 / 2026

v LEIPOMOHERKUT MAAILMALTA v

Puolikuun muotoisten empanadojen täytteenä voi olla esimerkiksi tonnikalaa, paprikaa, possua tai kasviksia.

Espanjalaisten leivonnaisten rikas maailma Espanjan leipomokulttuuri on vuosisatojen aikana muovautunut monen eri alueen, historian ja arjen tapojen vaikutuksesta. Maan jokaisella kulmalla on omat tunnusomaiset herkkunsa – osa perinteisiä juhlapöydän klassikoita, osa arkisia aamukahvin seuralaisia. TEKSTI Kaisa Mensonen, Leipätiedotus ry KUVAT Shutterstock

eipä (pan) on espanjalaisessa ruokapöydässä tyypillinen lisuke. Espanjassa arvostetaan niin perinteisiä, pitkään kohotettuja hapanleipiä kuin yksinkertaisia arkileipiä. Leipää on lähes aina pöydässä – tapasten, keittojen, liharuokien ja salaattien seurana. Espanjalaisia leivonnaisia yhdistää yksinkertaisuus: perusraaka-aineet, kuten jauhot, sokeri, kananmunat ja rasva, taipuvat eri alueilla täysin erilaisiksi tuotteiksi. Makeissa leivonnaisissa näkyvät niin maurien tuomat mantelit ja hunaja, kristillisten juhlapyhien vaikutus kuin alueellinen ylpeys ja vuosisatoja säilyneet reseptit. Makeiden leipomusten lisäksi Espanjassa arvostetaan myös suolaisia leivonnaisia.

30 LEIPURI 2 / 2026

Espanjan erilaiset leivät Galician alue tunnetaan vahvasta leipäperinteestään. Pan Gallego on rustiikkinen, aromikas hapanleipä, jossa on suuri vesipitoisuus ja pitkä kohotusaika. Sen kuori on kova ja sisus ilmataskuinen. Alueelta tulee myös Pan de Cea. Tällä leivällä on paksu kuori ja sen tiivis sisus syntyvät pitkästä fermentoinnista ja puu-uunipaistosta. Sillä on EU:n myöntämä suojattu maantieteellinen merkintä. Tällainen suojaus tarkoittaa, että leipä on valmistettava tietyllä määritellyllä maantieteellisellä alueella ja on tunnistettavissa omista, alueelle tyypillisistä ominaisuuksistaan, kuten koostumuksesta, mausta ja valmistustavasta. Castilialainen Pan candeal on tiivis, hienojakoinen ja jauhomaisen sileä leipä, joka valmistetaan erityisestä durumvehnästä. Se eroaa selvästi Galician ilmavammista leivistä.

Quesada pasiega muistuttaa rakenteeltaan juustokakkua.

Churrot paistetaan öljyssä rapeiksi, maustetaan usein sokerilla ja kanelilla tai dipataan suklaaseen.

Andalusian ylpeys on Mollete, pehmeä, vaalea ja huokoiselta sisukseltaan lähes sämpylämäinen leipä. Se paahdetaan usein ja syödään oliiviöljyn, tomaatin ja jamón serranon eli kinkun kanssa, erityisesti aamiaisella. Katalonialainen Coca voi olla joko makea tai suolainen. Se muistuttaa muodoltaan litteää pannuleipää, flatbreadia, ja voi olla avoin tai täytetty. Suolaisena siihen lisätään esimerkiksi kasviksia, lihaa tai kalaa; makeana pähkinöitä, marsipaania tai kermatäytettä.

Arjen ja juhlan klassikoita Churrot ovat Espanjan suosituimpia arkiherkkuja, erityisesti aamiaisella tai iltapäivän meriendalla. Merienda tarkoittaa noin klo 16–18 nautittavaa kevyttä välipalaa, jota espanjalaiset syövät lounaan ja myöhäisen illallisen välissä. Churrot ovat rapeita, öljyssä paistettuja taikinatikkuja, jotka tarjoillaan usein sokerilla ja kanelilla maustettuina tai ne voidaan dipata suklaaseen. Churrot eivät ole minkään erityisen alueen herkku, vaan ne ovat koko Espanjan rakastamia leivonnaisia ja olennainen osa maan kahvilakulttuuria. Vaikka churrot ovat yksinkertaisia valmistaa,

Merkkipäiviä niiden kulttuurinen merkitys on suuri: ne liittyvät esimerkiksi uudenvuodenaattoon ja myöhäisiin aamuyön hetkiin juhlimisen jälkeen. Tarta de Santiago on Galiciasta kotoisin oleva mantelipiiras, joka tunnetaan sen päällä olevasta Galician symbolista: Pyhän Jaakobin rististä. Sen ainesosat – mantelit, sokeri ja kananmunat – tekevät siitä tiiviin mutta kostean, aromikkaan kakun, joka on säilynyt lähes muuttumattomana vuosisatoja. Tarta de Santiago juontaa juurensa keskiaikaan ja se on saanut nimensä Santiago de Compóstelan kaupungista, joka on tärkeä pyhiinvaelluskohde. Leivonnaisen alkuperä on liitetty munkkien valmistamaan mantelileivonnaiseen, ja se on ollut suosittu erityisesti pyhiinvaeltajien keskuudessa. Empanada on täytetty, puolikuun muotoinen taikinapiiras, jossa täytteenä voi olla esimerkiksi tonnikalaa, paprikaa, possua tai kasviksia. Näitä syötiin alun perin työmiesten eväinä – ne olivat helppoja kuljettaa mukana ja hyvin täyttäviä. Empanadat ovat erinomainen esimerkki siitä, miten espanjalainen leivontaperinne ei rajoitu vain makeaan, vaan sisältää myös runsaita, arkeen ja juhlaan sopivia suolaisia vaihtoehtoja. Empanadat tunnetaan myös Latinalaisesta Amerikasta, mutta monet pitävät niiden alkuperää Espanjan Galiciassa. Ensaimada on yksi Espanjan tunnetuimmista leivonnaisista ja sen juuret ovat Mallorcalla, missä sitä on valmistettu jo 1600-luvulta lähtien. Se on ilmava spiraalin muotoinen hiivataikinasta valmistettu leivonnainen, jonka tunnusomainen ainesosa on sianrasva. Perinteinen versio on pelkistetyn herkullinen, pinnalla vain tomusokeria. Myös täytetyt versiot ovat suosittuja: kurpitsamarmeladi (cabello de ángel), kermatäytteet, suklaa tai jopa suolainen levitettävä makkara eli sobrasada luovat omat paikalliset variaationsa. Ensaimada on niin ikoninen, että sitä pidetään Mallorcan gastronomisena symbolina. Granadan lähellä sijaitsevan Santa Fen erikoisuus, Pionono, on pieni sokerisiirappiin kastettu rullakakku, jonka päällä on paahdettua kreemiä. Pianono on yksi Andalusian kuuluisimmista herkuista, mutta muualla maailmassa se on vähemmän tunnettu. Leivonnaisen nimi kunnioittaa paavi Pius IX:ää (espanjaksi Pío Nono). Sen pehmeä, kostea rakenne ja makea mutta tasapainoinen maku tekevät siitä yhden Andalusian rakastetuimmista perinneherkuista. Quesada pasiega muistuttaa rakenteeltaan juustokakkua ja on Pohjois-Espanjan Cantabrian vuoriseutujen erityisherkku. Leivonnainen on syntynyt nimenomaan arjen kotikeittiöissä, joissa tuorejuustoa ja maitoa pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman monipuolisesti. Se valmistetaan tuorejuustosta, sokerista, kananmunista, jauhoista ja usein sitruunankuoresta tai kanelista. Tämä leivonnainen liittyy vahvasti perhetraditioihin ja juhlahetkiin. Joissakin kahviloissa tarjolla on myös pieniä miniquesada versioita, mutta perinteisesti se tehdään kokonaisena levykakkuna ja leikataan neliöiksi. Lähteet: https://www.tasteatlas.com/best-rated-breads-in-spain https://www.tasteatlas.com/best-rated-pastries-in-spain https://amazingfoodanddrink.com/spanish-bread-and-pastries-the-bakedgoods-worth-knowing/ https://blog.amigofoods.com/index.php/spanish-foods/spanish-pastries/ https://visitsouthernspain.com/best-pastries-from-spain/

Yritykset Ab Bageri Bergwall Leipomo Oy, Bergwallin Leipomo Pietarsaaressa on täyttänyt 60 vuotta 1.3.2026. Konditoria Huovila Oy Haminassa täyttää 60 vuotta 1.4.2026. Sitä juhlistetaan kakkukahveilla yrityksen kahvilassa tuona päivänä kello 8–17. Osoite on Fredrikinkatu 1, Hamina. Tervetuloa! Rinkelitehdas Keski Company Oy Suonenjoella täyttää 80 vuotta 10.5.2026.

Henkilöt Toni Rantala Konditoria pH7 Oy:stä Tuusulasta täyttää 50 vuotta 15.4.2026

Kutsu Tamperelaisen Hakasen Leipomo Oy:n seniorit Marketta ja Markku Hakanen esittävät kutsun keväiseen Seminola-orkesterin 80-vuotisjuhlakonserttiin Helatorstaina 14.5.2026 kello 14.00 Lempäälän Manttaalitalolle, Manttaalitie 1, Lempäälä. Marketta täyttää 80 vuotta 14.5.2026 ja Markku 17.8.2026. Tarjolla on kahvia ja kakkua, viiniä ja voileipiä.

Lahja voi olla laulu, tai itse tehty taulu, tai halaamista, tai auttamista, tai hyvän sanan sanomista. Siitä ei kulu kieli ja tulee hyvä mieli. Ilmoittautua ei tarvitse. Lämpimästi tervetuloa juhlistamaan synttärisankareita! Maake ja Manku

LÄMPIMÄT ONNITTELUMME KAIKILLE PÄIVÄNSANKAREILLE!

Nimisuoja EU-komissio on hyväksynyt Aitoo perunarieska -nimen rekisteröinnin. Suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) hakijana oli Aitoo rieskaleipurit ry, jonka muodostavat Penttilän tila ja Gluteeniton leipomo ILONA. Aitoo perunarieskan maantieteellisen alueen muodostavat Pirkanmaa ja Kanta-Häme. Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) korostaa tietyn maantieteellisen alueen ja tuotteen nimen välistä suhdetta. Tuotteen tietyn laadun, maineen tai muun ominaisuuden voidaan katsoa johtuvan olennaisesti tuotteen maantieteellisestä alkuperästä. Aitoo perunarieskan pääraaka-aine on kuorineen keitetty peruna. Tuote voidaan valmistaa myös gluteenittomista raaka-aineista.

LEIPURI 2 / 2026

Kymmenentenä Ruisleipäpäivänä oli syytä juhlaan Ruisleipäpäivää vietettiin 28.2. jo kymmenettä kertaa. Vuonna 2017 suomalaiset äänestivät ruisleivän Suomen kansallisruoaksi ja tämä perinteinen herkkumme sai oman juhlapäivän. TEKSTI/KUVAT Terhi Virtanen, Leipätiedotus ry

lähtien. Vuonna 2011 perustetun Pro Ruis yhdistyksen yhtenä tavoitteena olikin sitä perustettaessa rukiin omavaraisuus. Leipätiedotus on koordinoinut Pro Ruis yhdistyksen toimintaa vuodesta 2017 alkaen ja tavoite on siirtynyt rukiin viljelyn edistämisestä rukiin kulutuksen lisäämiseen ja sen terveysvaikutuksista tiedottamiseen. Syksyn 2025 sadon myötä kotimainen ruis riittää ruisleivän leivontaan myös kuluvana vuonna. Tämä on tärkeää, sillä suomalaiset haluavat syödä kotimaisesta viljasta leivottua leipää!

ymmenes Ruisleipäpäivä nosti jälleen esiin kansallisruokamme, ainutlaatuisen ruisleivän. Me suomalaiset syömme vuosittain ruista keskimäärin 12 kg/hlö, mikä on enemmän kuin missään muussa maassa. Leipätiedotus ry:n leipomotuotteiden toimitustilaston mukaan suomalaiset syövät ruisleipää noin 15 kg vuodessa. Tästä 14 kg on tuoretta pehmeää ruokaleipää ja 1 kg:n verran kuivaleipää. Kuivaleipä tarkoittaa näkkileipää, hapankorppua ja varrasleipää. Terveellisellä ja herkullisella ruisleivällä on merkittävä rooli ruokakulttuurissamme mutta myös ravitsemukses-

samme, sillä ruokavaliomme täysjyväviljasta 57 % saadaan rukiista ja jopa 53 % ruisleivästä.

Kilpailutuomaristo luonnehti Klaus Goetschin voittoisaa ruisleipää maultaan tasapainoiseksi ja tyyliltään perinteiseksi mutta silti ruisleipäkulttuuriin uusia tuulia tuovaksi.

Tapahtuma kokosi Orimattilan Jymylinnaan ison joukon rukiin viljelystä ja leivonnasta kiinnostunutta yleisöä.

32 LEIPURI 2 / 2026

Vuosikymmen omavaraisena rukiin suhteen Suomessa ruisleipä leivotaan kotimaisesta rukiista. Kun vuonna 2014 Suomeen tuotiin ruista yli 55 miljoonaa kiloa, oli tuonti vuonna 2024 vain joitain satoja kiloja. Vaikka ruissatojen vuotuinen vaihtelu on suurta, ovat sadot kattaneet hyvin kotimaan rukiin kulutuksen ja olemme olleet rukiin suhteen omavaraisia vuodesta 2015

Pellolta uuniin Orimattilassa Orimattilassa juhlistettiin Ruisleipäpäivää kaikille avoimen Pellolta uuniin -tapahtuman merkeissä. Tapahtuman taustalla oli orimattilalainen viljelijä Marko Suuronen, joka sai idean tapahtumasta

v RUISLEIPÄPÄIVÄ v

Ruisleipäpäivänä järjestetyn Pellolta uuniin -tapahtuman taustalla oli orimattilalainen viljelijä Marko Suuronen.

etsiessään kotileipuria paikallisessa Facebook-ryhmässä. – Etsin alun perin Orimattilasta kotileipuria, joka tekisi ruisleipää myyntiin. Kysely paisui Facebookissa odottamattoman suureksi, ja tajusin nopeasti, että aihe kosketti todella monia. Siitä syntyi ajatus järjestää Ruisleipäpäivän tapahtuma, Suuronen kertoi. Hän uskoo, että päivä puhutteli niin aktiivisia kotileipureita kuin perinteistä kiinnostuneitakin. Tai vaikkapa vain leivän syömisestä pitäviä: – Tapahtuma on kaikille, jotka haluavat oppia rukiista ja leivonnasta lisää – ja samalla tutustua paikallisiin tekijöihin ja heidän tuotteisiinsa, Suuronen kertoi. Pellolta uuniin kokosi Orimattilan Jymylinnaan varovaisen arvion mukaan pari sataa rukiin viljelystä ja leivonnasta kiinnostunutta. Päivän aikana kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja. Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä kertoi rukiin merkityksestä suomalaisessa ruokakulttuurissa ja MTK Orimattilan puheenjohtaja Aleksis Kyrö rukiin roolista huoltovarmuudessa. Hämeen-Pirkanmaan Marttojen kotitalouden asiantuntija Viivi Vento luennoi ruisleivän kotileivonnan historiasta ja siitä, miten ruisleipää on leivottu ja miten se onnistuu nykykeittiössä. Lisäksi kuulijat saivat seurata paikallisten kotileipureiden ruisleivän ”leivontamestarin” valintaa. Leipurit olivat valmistaneet leivät etukäteen arvioitaviksi raadille, joka koostui asiantuntijapuhujista.

Ruisleivän leivontakilpailussa ykkössijan vei Klaus Goetsch, hopeaa otti Mervi Varjola ja pronssia Arja Koskelainen.

Ruis on suomalaisen ruokakulttuurin ytimessä - Ruis on raaka-aine, joka kulkee läpi koko suomalaisen ruokakulttuurin historian. Se on symboloinut niukkuudessa selviytymistä, arjen kekseliäisyyttä ja yhteisöllisyyttä sekä kansankunnan identiteettiä. Ruisleipä ei ole vain leipä, vaan osa tarinaa siitä, keitä me olemme, totesi ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä, jonka mukaan alueelliset leipäkulttuurit ovat ruokakulttuurimme vahvuus. Rukiilla on tärkeä paikka myös nykyisessä ruokakeskustelussa. – Ruis tarjoaa kiinnostavan näkökulman, kun puhutaan ruoan alkuperästä tai kestävyydestä. Se yhdistää menneen ja tulevan tavalla, jota vain harva raaka-aine pystyy tekemään, Mäkelä totesi. Nykyajan leivät ovat kätevän kokoisia, valmiiksi käyttöä varten viipaloituja ja paloiteltuja. Aleksis Kyrön mukaan rukiin rooli

Tapahtumassa puhuneet Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä (vas.), MTK Orimattilan puheenjohtaja Aleksis Kyrö ja Hämeen-Pirkanmaan Marttojen kotitalouden asiantuntija Viivi Vento toimivat myös ruisleivän leivontakilpailun tuomareina.

huoltovarmuudessa liittyy siihen, että se on hyvin talven kestävä syyskasvi ja viljelykierron kannalta merkityksellinen: syyskasvina ruis on maanhoidollisesti hyvä kasvi kylvää kesän nurmen jälkeen. Koko ruisleipäkilpailun tuomariston mielestä myös leivän leipomisen taito on osa huoltovarmuutta. Ruisleivän leivontakilpailun voitti rukiisella vuokaleivällään Klaus Goetsch. Toiseksi sijoittui myös vuokaleivän leiponut Mervi Varjola ja kolmanneksi ruislimpun leiponut Arja Koskelainen. Palkinnoksi voittajat saivat 10 kilon säkin karkeita ruisjauhoja, paikallisen kauppiaan lahjoittaman tuotekassin sekä pari kiloa paikallisen myllyn kaurahiutaleita. Lähteet: Luonnonvarakeskus LUKE: satotilastot; Leipätiedotus ry: Leipomotuotteiden toimitustilastot; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: FinRavinto 2017 -tutkimus; Vilja-alan Yhteistyöryhmä (VYR); Suomen Tulli: Uljas-tilastotietokanta

Ruis lukuina Suomessa • Suomalaiset syövät ruista vuosittain noin 12 kg/hlö. • Suomalaiset syövät ruisleipää noin 15 kg/hlö vuodessa. • Suomalaisten tärkein täysjyväviljan raaka-ainelähde on täysjyväruis, jonka osuus täysjyvän kokonaissaannista on miehillä 60 % ja naisilla 53 %. • Ruisleipien osuus täysjyväviljan saannista on miehillä 57 % ja naisilla 49 %. • Elintarviketeollisuus käyttää ruista n. 75 miljoona kiloa vuodessa. • Vuoden 2025 ruissato 84,6 miljoonaa kiloa vastaa kymmenen vuoden keskiarvoa, mutta kasvoi 95 % verrattuna edellisvuoteen. • Luomuruista vuoden 2025 sadosta oli 6 miljoonaa kiloa. • Ruissato vaihtelee merkittävästi. Viimeisen 10 vuoden aikana vuotuinen ruissato on ollut 42 miljoonan ja 182 miljoonan kilon välillä.

LEIPURI 2 / 2026

v MURUSET v

Lähi- ja luomuruoan käyttö vaihtelee alueiden välillä voimakkaasti

Kuvassa fermentoitua ruista.

Herkkuja alihyödynnetyistä kasvisraaka-aineista Porokylän Leipomo kertoo tiedotteessaan olevansa mukana MetaFerm-tutkimusprojektissa, jolle Business Finland on myöntänyt 1,5 miljoonan euron rahoituksen. Turun yliopiston johtamassa tutkimuksessa kehitetään keinoja valmistaa alihyödynnetyistä raaka-aineista uusia kasviperäisiä fermentoituja elintarvikeratkaisuja, jotka ovat turvallisia, maukkaita, terveellisiä ja vatsaystävällisiä. Projektia tukee kuluttajakysyntä, sillä kiinnostus kasvipohjaisia vaihtoehtoja kohtaan kasvaa voimakkaasti koko Euroopassa. Tähtäimessä ovat siis myös vientimahdollisuudet. Porokylän Leipomon tavoitteena tutkimusprojektissa on rakentaa vatsaystävällisempiä tuotteita, löytää tai kehittää uusia raaka-aineita ja luoda erottautumiskykyä tuotteille. Ruista, kauraa ja tattaria on hapatettu eli fermentoitu leipäjuureksi pitkään. Tässä projektissa sukelletaan paljon syvemmälle fermentoinnin maailmaan. Tutkimusta johtavat Turun yliopiston elintarviketieteiden professorit Kati Hanhineva ja Kaisa Linderborg. Uusia elintarvikeratkaisuja haetaan heidän mukaansa testaamalla esimerkiksi kotimaisia proteiinirikkaita palkokasveja, kuten hernettä ja härkäpapua, viljoista ainakin kauraa, sekä mahdollisesti myös lupiinia ja hamppua. Tutkimusprojekti on osa Valion Food 2.0 -tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-ohjelmaa, jonka tavoitteena on rakentaa Suomeen kestävä, lisäarvoa tuottava ruokajärjestelmä. Tutkimusryhmässä ovat Porokylän Leipomon lisäksi mukana myös Valio, HKFoods Finland, Bonne Juomat, Rasilaisen Hapankaali, Saarioinen ja Ravistamo.

34 LEIPURI 2 / 2026

Julkista sektoria kehotetaan käyttämään kotimaisia elintarvikkeita. Se toteutuu varsin hyvin, sillä Ruralia Instituutin tekemän selvityksen perusteella elintarvikehankintojen kotimaisuusaste oli koko Suomen tasolla noin 80 prosenttia, ja ulkomaisia elintarvikkeita hankittiin julkiselle sektorille noin 20 prosentin verran. Kotimaisuusasteessa lähelle sataa prosenttia päästään erityisesti lihan ja maitotuotteiden osalta, mutta kalatuotteissa ulkomaisten tuotteiden osuus on jopa 60 prosenttia. Suurin osa luomutuotteista on kotimaisia, merkittävimpinä tuotteina maito, hiutaleet ja jauhot. Luomun osuus koko maan tasolla oli noin neljä prosenttia elintarvikehankintojen arvosta. Julkisista elintarvikehankinnoista noin 15 prosenttia kohdistui hankintayksiköiden omaan maakuntaan. Tuoteryhmittäin tarkasteltuna suurin oman maakunnan osuus on leipomotuotteissa. Vastaavasti muualle Suomeen kohdistui noin 65 prosenttia elintarvikehankintojen arvosta. Korkein oman maakunnan eli lähiruoan osuus oli Etelä-Pohjanmaalla, noin 35 prosenttia. Kainuussa, Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja Pirkanmaalla lähiruokaosuus jäi alle 10 prosenttiin. Eniten luomua ostetaan Ahvenanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Lähiruoan käytön merkittävimmiksi esteiksi arvioitiin etenkin yritysten tavarantoimituskyky, tarjousten puute ja tuotteiden soveltuvuus suurkeittiöiden tarpeisiin. Luomuruoan osalta merkittävimmiksi esteiksi nähtiin puolestaan luomutuotteiden hinta, käytettävissä olevat määrärahat ja pakkausten soveltuvuus suurkeittiöiden tarpeisiin. Selvityksen tulokset paljastivat, että julkiset hankkijat eivät välttämättä kovin tarkasti tiedä, missä laajuudessa eri alueilta hankitaan elintarvikkeita. Tämä herättää kysymyksen, miten lähi- tai luomuruoan käytön muutosta voidaan oikeasti seurata, jos ajantasaista tietoa käytöstä ei ole olemassa. Ongelma korostuu, jos lähi- tai luomuruoan lisääminen on kirjattu hankintayksikön strategisiin tavoitteisiin. Tarvittaisiin siis systemaattisempaa seurantaa hankintayksiköiden tasolla.

Leipomotuotteilla tasainen menekki päivittäistavarakaupassa vuonna 2025 Päivittäistavarakaupan vuoden 2025 tuoteryhmäkohtaisen myyntitilaston mukaan viime vuonna päivittäistavarakaupassa myytiin elintarvikkeita kaikkiaan 15,2 miljardin euron arvosta. Leipää myytiin viime vuonna 787 miljoonalla, muita leipomotuotteita 740 miljoonalla ja pizzaa sekä suolaisia piirakoita 463 miljoonalla eurolla. Kumulatiivinen määrän muutos oli leivällä -1,5 %, muilla leipomotuotteilla + 1,31 % ja pizzalla sekä suolaisilla piirakoilla peräti +5,43 %. Arvossa eniten kasvoi hedelmien ja marjojen myynti, 9,3 %. Vaikka hedelmien ja marjojen hinnat nousivat, niitä myytiin määrällisesti enemmän. Myös alkoholittomien juomien myynnin arvo kasvoi reippaasti, 6,5 %, mutta kasvu johtui tuoteryhmän hintojen kahdeksan prosentin noususta, ja erityisesti kahvin voimakkaasta kallistumisesta (+ 29 %). Samoin kaakaon hinta nousi edellisestä vuodesta ja se korotti myös suklaan hintaa. Naudanlihan kuluttajahinnan nousu heijastui myytyyn määrään, joka oli kumulatiivisesti lähes 11 % pienempi kuin vuotta aikaisemmin. Alkoholittomien juomien myyty määrä laski yhteensä 1,3 %. Ehkä hieman odotusten vastaista oli, että myös alkoholijuomien myynti väheni, vaikka valikoima laajeni esimerkiksi rypäleviineihin. Niiden myynnin osuus alkoholijuomien 1,8 miljardin euron kokonaismyynnistä oli viime vuonna runsaat neljä prosenttia. Koko 2020-luvun kovassa vauhdissa ollut ruokatuotteiden, eli muun muassa erilaisten valmisaterioiden ja einesten, myynnin kasvu tasaantui. Ruokatuotteet-pääluokan osuus koko elintarvikemyynnistä on kuitenkin jo lähes saman verran kuin liha-pääluokkaan kuuluvilla tuotteilla. Elintarvikkeiden myynnin arvo nousi 2,5 % vuonna 2025. Myyntiä kasvatti sekä hintojen keskimääräinen 1,4 prosentin nousu että myynnin määrän 1,1 prosentin kasvu. Elintarvikemyynti kasvoi hieman päivittäistavarakaupan kokonaismyyntiä nopeammin.

v MURUSET v

Työaikaisen ruokailun suositus Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat julkaisseet ensimmäisen kansallisen suosituksen työaikaisesta ruokailusta. Tavoitteena on vahvistaa työikäisten ravitsemusta ja tukea työkykyä muuttuvassa työelämässä. Uusi suositus täydentää kansallisia ravitsemussuosituksia ja kohdistuu työpäivän aikaiseen syömiseen erilaisissa työolosuhteissa. Se tarjoaa konkreettisia ohjeita työnantajille, ruokapalveluille ja työntekijöille tilanteisiin, joissa kiire, vuorotyö tai liikkuva työ vaikeuttavat säännöllistä ateriointia. Keskeinen viesti on kasvipainotteisempi ruokavalio: lisää kasviksia, marjoja, hedelmiä, täysjyväviljaa, palkokasveja ja kalaa, vähemmän punaista lihaa, lihavalmisteita, suolaa ja kovaa rasvaa. Taustalla on huoli työikäisten yleisestä terveystilanteesta. Lihavuus, kohonnut kolesteroli ja ravitsemukseen liittyvät pitkäaikaissairaudet ovat yleisiä. Lähes kaikki työikäiset saavat liikaa suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa, kun taas kuidun ja täysjyvän saanti jää suosituksista. Suositus korostaa työnantajien ja ruokapalveluiden vastuuta. Henkilöstöravintolan tarjonta, taukotilojen varustelu ja mahdollisuus riittäviin ruokataukoihin ohjaavat valintoja. Tutkimusten mukaan henkilöstöravintolassa ruokailevat tekevät keskimäärin ravitsemussuositusten mukaisempia valintoja kuin muualla lounastavat. Suositus sisältää eri ammattiryhmille räätälöityjä ohjeita ja käytännön vinkkejä työpaikkojen käyttöön. Tavoitteena on, ettei terveellinen syöminen jää työolosuhteista kiinni.

Valio satsaa ruoka-alan opiskelijoiden työllistymiseen Valion perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 120 vuotta. Sen kunniaksi Valio lisää ruoka-alan korkeakouluopiskelijoille tarkoitettujen gradu-, harjoittelu- ja kesätyöpaikkojen määrää 120 000 eurolla. Rahoitus on kohdennettu Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliselle tiedekunnalle. Valio haluaa näin rakentaa siltaa opintojaan päättävien korkeakouluopiskelijoiden ja ruoka-alan työelämän välillä. Tällä tavoin se pyrkii osaltaan helpottamaan tuoreiden korkeakoulusta valmistuneiden pääsyä kiinni työelämään. Rahoituksen myötä yhtiö aloittaa tiiviin yhteistyön maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kanssa. Siihen kuuluu tiedonvaihtoa ja suunnittelua, jolla varmistetaan, että tarjolla olevat gradu-, harjoittelu- ja kesätyöpaikat tukevat parhaalla mahdollisella tavalla nuorten osaajien opintoja ja työelämään siirtymistä.

Taitaja-kilpailun finalistit selvillä Ammattitaidon suomenmestaruudet ratkotaan toukokuussa Taitaja2026-tapahtumassa Keski-Uudellamaalla Tuusulan Urheilukeskuksessa 18.–21.5.2026. Kilpailemassa on kaikkiaan 400 ammatillista perustutkintoa suorittavaa nuorta. Ammattitaitolajeja on yhteensä 48. Karsinnoissa Leipuri-kondiittori-lajin finaaliin selviytyivät: Johanna Hyrkkänen, Saimaan ammattiopisto Sampo, Lappeenranta Heta-Inari Peteri, Lapin koulutuskeskus REDU, Rovaniemi Vilma Niemi, Stadin ammattiopisto, Helsinki Onerva Paaso-Rantala, Koulutuskeskus Salpaus, Lahti Ulriikka Huttu, Gradia, Jyväskylä Eevamaija Koivusalmi, Gradia, Jyväskylä Satu-Maaria Laine, Tredu, Tampereen seudun ammattiopisto Jasmin Kantola, Omnia, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä

Vantaan myymälän avasivat virallisesti Vantaan kaupunginvaltuutettu Tia Seppänen, Viron Suomen suurlähettiläs Janne Jõesaar-Ruusalu (keskellä) sekä toimitusjohtaja Ari Männikkö.

PackForce Finland avasi toisen myymälän Pakkaustarvikkeisiin ja -laitteisiin erikoistunut Packforce Finland Oy avasi helmikuun alussa Suomeen toisen kivijalkamyymälän. Uusi myymälä toimii Vantaan Tammistossa. Myös aikaisempi, Tuusulassa toimiva myymälä jatkaa toimintaansa. Lisäksi asiakkaita palvelee verkkokauppa. Yritys tarjoaa erilaisia pakkaustuotteita ja -koneita sekä kuluttaja- että ammattikäyttöön. Valikoimaan kuuluu pakkausmateriaaleja, kuten laatikoita, lahjakasseja, kirjekuoria, elintarvikepakkauksia ja teippejä, sekä myös pakkauskoneita, kuten sulkijoita, lämpökoneita, elintarvikeimukoneita, kiinnityslaitteita ja vaakoja. Valikoimassa on myös leipomoille sopivia tuotteita. PackForce Finlandin emoyhtiö on virolainen Pakendikeskus AS ja on tunnettu brändi siellä jo 30 vuoden ajalta. Yritys toimii myös Latviassa ja Liettuassa. Suomessa on oltu vuodesta 2013 asti. Yritys työllistää Suomessa13 henkilöä ja myyntihenkilöstöä on pk-seudun lisäksi Tampereella ja Oulussa. Packforce Finland Oy:ä luotsaa toimitusjohtaja Ari Männikkö.

LEIPURI 2 / 2026

Leipurissa kirjoitettua Valittuja paloja Leipuri-lehdistä muutamina historian tasakymmenvuosina

Leipuri-lehti 100 vuotta sitten, nrot 3 ja 4/1926 Leipuri-lehdessä 2/1926 kerrotaan, että kesäkuun alussa vuonna 1922 annetussa työsopimuslaissa olevat määräykset työntekijän loma-ajasta ovat erittäin epäselvästi laadittuina antaneet aihetta erimielisyyksiin niiden tulkinnasta. On useita tapauksia, joissa työntekijä on eronnut tai erotettu ennen työnantajan määräämää loma-aikaa ja tällöin työntekijä on vaatinut korvausta saamatta jääneestä lomasta. Näissä tapauksissa tuomioistuimet

ovat antaneet toisistaan poikkeavia päätöksiä. Korkein oikeus on nyt antanut asiassa ennakkopäätöksen, jossa se vapautti työnantajan maksamasta vaadittua korvausta saamatta jääneestä lomasta. Perusteluissa todettiin, että työnantaja on oikeutettu määräämään työntekijän loman liikkeelleen parhaiten sopivana aikana. Työntekijä oli tässä tapauksessa eronnut ennen kuin työnantajan lomaa varten määräämä aika oli alkanut, ja siksi oikeus vapautti työnantajan maksuvelvollisuudesta. Leipuri-lehdessä 4/1926 on uutisia Kööpenhaminan leipurinammatinharjoittajain liiton vuosikokouksesta. Siellä leivän hinnan kerrotaan

vaihdelleen enemmän kuin minään vuonna 25 vuoden aikana. Siksi leivänmyyntiin oli laadittu tarkat säännöt, jotka yksimielisesti hyväksyttiin. Hinnat ja leivottavat tuotteet määrittelee kaksi lautakuntaa, joissa on leipurijäsenet. Tiukoissa säännöissä korostetaan erityisesti, että yleisölle myytäessä ei tuotteista saa antaa alennusta missään muodossa, eikä ns. vanhan leivän myymistä suositella lainkaan. Säännöt kieltävät myös myymättömän leivän takaisinoton jälleenmyyjältä, eikä siitä saa antaa tälle minkäänlaista korvausta.

Leipuri-lehti 80 vuotta sitten, nrot 3 ja 4/1946 Leipomotyöntekijöiden palkoista on ollut kiistaa Helsingissä. Ammattiyhdistys on esittänyt 15 % palkankorotusvaatimuksen, mutta hinta- ja palkkaneuvoston päätös korotusprosentista oli tätä vaatimusta alhaisempi, 8 %. Tähän Helsingin elintarviketyöläiset aikoivat vastata lakolla, jota kuitenkin vastustettiin mm. SAK:ssa, koska SAK oli yhtynyt valtioneuvoston vuoden 1945 kesäkuussa antamaan palkkapäätökseen.

Lakkoon ei menty, koska ammattiyhdistys ei saanut asiaa koskeneessa äänestyksessä määräenemmistöä. Lehdessä 3/1946 kerrotaan, että maaliskuun 10. päivästä lähtien on happamaan ruisleipään lisättävä kalsiumkarbonaattia (ravintokalkkia). Se tehdään ihmisten kalsiumintarpeen turvaamiseksi, sillä maidon saanti kulutuskeskuksissa on vaikeutunut. Hintasäännöstely on edelleen arkipäivää monien tavaroiden ja myös palveluiden osalta. Lehdessä 3/1946 on kerrottu esimerkiksi moottoriajoneuvojen korjaustöiden hin-

noitteluperusteista sekä hevosajoneuvoilla tai muilla välineillä, kuten käsirattailla tai polkupyörällä tehtävien paikalliskuljetusten maksuista. Leipuri-lehden 4/1946 mukaan leipäviljatilanne ei ole niin hyvä kuin on yleisesti luultu. Ennen kuin uusi sato on korjattu, leipäviljavarannoissa on vähintään 2,5-3 kuukauden vajaus. Vilja-apua toivotaan saatavan sekä idästä että lännestä. Koska myös Yhdysvalloissa viljatilanne on hankala, katseet kohdistuvat ennen kaikkea Neuvostoliittoon. Ellei maahan saada viljaa ajoissa, joudutaan leipäannoksia supistamaan.

Leipuri-lehti 60 vuotta sitten, nrot 3 ja 4/1966 ”Operaatio täytekakku” on esitellyt maaliskuussa Suomen suurimmaksi mainitun täytekakun Vaasassa. Tempauksen järjestivät Vaasan Leipurinammatinharjoittajain Liitto ja paikallinen Lions-Club. Vaasan kaupungintalolla tarjoiltiin kakkua, joka oli 305 senttiä pitkä, 152 senttiä leveä ja 118 senttiä korkea. Viisikerroksiseen ja noin 500 kiloa painaneeseen kakkuun oli käytetty mm. 740 munaa, 80 kiloa sokeria, 120 kiloa vehnäjauhoja,

120 litraa kermaa, 20 kiloa lakkahilloa ja 10 kiloa marsipaania. Kakku myytiin paloina yleisölle, joka oli maksanut tilaisuuteen myös pääsylipun. Äitienpäivää vietetään Suomessa nyt jo 30. kerran leipomotuotteiden merkeissä. Ensimmäisen kerran näin tehtiin vuonna 1937 Leipuriliiton sihteerin Martti Talvian aloitteesta. Aivan ensimmäinen äitienpäivä oli jo vuonna 1919, mutta vuoteen 1936 asti tätä juhlapäivää hallitsivat yksinomaan kukkamarkkinat. Suomen suurimman täytekakun ennätys rikkoontui jo huhtikuussa, sillä Turun Leipomoliikkeenharjoittajien Yhdistys ja paikallinen Lions

club masinoivat vielä suuremman kakun Turun Konserttitalolle. Viisikerroksinen kakku painoi 800 kiloa ja sen alin kerros oli 4 metriä pitkä ja 2 metriä leveä. Lehden mukaan kakkuun oli käytetty mm. 2400 munaa, 150 kg sokeria, 100 kg jauhoja ja 150 litraa kermaa. Raaka-aineet oli saatu lahjoituksina. Leipomot, jotka eivät voineet osallistua kakun tekemiseen, leipoivat 10 000 pikkupullaa, jotka pussitettiin arpajaisvoitoiksi. Tilaisuuteen myytiin pääsylippuja ja yleisöä oli niin paljon, että sisään jonotettiin. Kakku oli syöty loppuun puoli tuntia ennen kuin tilaisuus päättyi.

Leipuri-lehti 30 vuotta sitten, nrot 3 ja 4/1996 Pääkirjoituksessa lehdessä 3/1996 Olli Kuhta korostaa tuoreen leivän merkitystä, sillä vastikään tehdyn kuluttajakyselyn perusteella tuoreus on kuluttajalle ylivoimaisesti tärkein asia leivässä. Seuraavaksi tulee maku. Todella tuore leipä on kuitenkin kuluttajalle harvinaista herkkua,

36 LEIPURI 2 / 2026

mikä johtuu mm. harvoissa kaupassakäyntikerroista ja myös liian pitkistä päiväysmerkinnöistä, osin myös valmistus- ja toimitusrytmistä. Kuluttajakyselyn tulosten analyysin jälkeen liiton valtuuskunta hyväksyi tuoreusstandardin, josta kerrotaan lehdessä 4/1996. Se on esitelty myös julkiselle sanalle. Tuoreusstandardi on vaalealle ja sekaleivälle pakkauspäivä + 2 päivää. Ruis- ja mausteisille leiville se on pakkauspäivä + 3 päivää. LT-Tukulle on valmistunut lehden 3/1996 mu-

kaan uusi koeleipomo Helsinkiin. Uudet tilat esiteltiin työn merkeissä eli iltapäiväkursseilla, joissa esiteltiin uusi päämies Grand Moulins de Paris, Ranskan suurin mylly-yritys. Suomalaiset leipomotuotteet ovat olleet isosti esillä Südback-messuilla Stuttgartissa. Messuvierailla on maistatettu mm. perunarieskoja, rönttösiä, puolukkaleivoksia ja ruisleipää, joiden tekemisestä annettiin myös työnäytöksiä.

v UUTUUDET v

Terveellisempää meetwurstia

Palkokasveja pakastesekoituksissa Fazerilta uusia herkkuja Pääsiäinen tuo kauppoihin muun muassa Karl Fazer Persikkajogurttikonvehdit, jotka sisältävät nimensä mukaisesti persikkajogurttitäytettä ja maitosuklaakuoren. Amerikan Pastilleja -suklaamuna on täytetty minikokoisilla Amerikan pastilleilla. Dumle-minisuklaamunat ovat puolestaan yhdistelmä Dumlen makuista täytettä ja maitosuklaata. Jo aikaisemmin keväällä tuli suurimpiin kauppoihin Fazerin viime vuoden innovaatio, kaakaoton ja vegaaninen Taste the Future Raspberry -vohvelipatukka. Sen kuorrutteessa on käytetty suomalaista, mallastettua ruista, joka on todettu kuluttajienkin mielestä hyväksi vaihtoehdoksi suklaalle. Kuorrute on yksi tulos vastuullisuustyöstä, jossa Fazer etsii kestäviä ratkaisuja tulevaisuuden ruokajärjestelmälle.

Uusien Apetitin Palko+ -sekoitusten tavoitteena on saada palkokasveja ja kasviksia helpolla, maukkaalla ja värikkäällä tavalla osaksi ruokailua. Kikherne-kasvissekoituksessa on kikherneen lisäksi tomaattia, punasipulia ja lehtikaalia. Mustapapu-kasvissekoitus sisältää puolestaan mustapavun lisäksi herkkusientä, punaista porkkanaa ja lehtikaalia. Sekoitukset voi paistaa pannulla lisäkkeeksi tai tehdä yhden pannun aterian lisäämällä esimerkiksi broileria tai tofua. Uutuussekoitukset myydään 350 gramman pusseissa ja ne ovat pakasteita.

Kotivara halusi vuosikymmenten meetwurstiosaamisellaan valmistaa meetvurstin, joka huomioi ravitsemussuositukset tinkimättä mausta. Siinä onnistuttiin ja uusi tuote on ensimmäisenä meetwurstina maailmassa saanut myös Sydänmerkin. Sydänmerkki kertoo, että tuote on ravitsemuslaadultaan parempi valinta verrattuna vastaaviin tuotteisiin. Uusi Hyvän mielen meetvursti sisältää 69 % vähemmän rasvaa ja 62 % vähemmän suolaa kuin tavanomaiset verrokkituotteet. Monista muista meetwursteista poiketen Hyvän mielen meetvurstilla ei myöskään ole voimakassuolainen-merkintää, sillä sen suolapitoisuus on vain 1,5 prosenttia. Kotivaran mukaan uutuudella on kuitenkin meetvurstille ominainen maku ja rakenne, joka syntyy fermentoinnin ja hitaan kylmäsavustuksen yhteisvaikutuksesta. Hyvän mielen meetvursti kypsyy jopa neljä viikkoa.

Vaihtoehtoja tavalliselle jauhelihalle

Snellmanilta leikkeleitä ilman nitriittiä Snellmanin uudet Ohuen ohut kananfilee, Ohuen ohut savukinkku ja Ohuen ohut keittokinkku valmistetaan ilman lisättyä nitriittiä. Nitriitin poistamisen mahdollistaa sen tilalla käytettävä sitrusuute, joka on täysin luontainen, sitrushedelmien kuorista ja yrteistä valmistettu ainesosa. Uute tehdään mehutuotannon sivuvirroista. Kyseessä ovat ensimmäiset tällä tavoin valmistetut leikkeleet Suomessa. Snellmanilla on ainesosan käyttöön tuotekehityksen myötä pitkä yksinoikeus Suomessa. Yhtiön mukaan Ranskassa jo yli 60 % leikkeleistä tehdään tällä valmistusmenetelmällä. Uusien leikkeleiden lihapitoisuus on 85-91 ja tyydyttynyttä rasvaa on vain 0,4 g/100 g. Kaikilla tuotteilla on Sydänmerkki.

Atria Kana-Härkäpapu Jauhis Maustettu 300 g on kasvispainotteinen vaihtoehto tavalliselle jauhelihalle. 48 prosenttia kanan fileetä ja 48 prosenttia suomalaista härkäpapuproteiinijauhetta sisältävä Jauhis sopii ruoanlaittoon samalla tavoin kuin perinteinen jauheliha. Se on maustettu perusmausteilla: mustapippurilla, paprikalla ja valkosipulilla. Toinen jauhelihauutuus on Atria Nauta-Kana Jauheliha 10 % 400 g, joka sisältää 60 prosenttia naudanlihaa ja 40 prosenttia kananlihaa. Nauta tuo jauhelihaan makua ja kana keveyttä, tehden tuotteesta maukkaan, mutta kevyemmän vaihtoehdon ruoanlaittoon.

Valiolta kasvipohjainen Oivariini Valion tuttua Oivariinia saa nyt myös täysin kasvipohjaisena. Se sopii niin leivälle, ruuanlaittoon kuin leivontaankin. Kasvipohjainen Oivariini on laktoositon, eikä sisällä palmuöljyä eikä säilöntäaineita. Sillä on myös Sydänmerkki.

Napakkaa salaattia Pussissa kokonaisena ruusukkeena myytävä Kievarin salaatti on Famifarmin maaliskuussa kauppoihin tullut uutuus. Napakat salaatinlehdet irtoavat siitä näppärästi, ja ne ovat pesemättä käyttövalmiit. Ne sopivat hyvin myös leivän päälle ja sämpylöiden ja patonkien täytteeksi. Kievarin salaatti kuuluu Järvikylän Kartano-tuoteperheeseen, johon kuuluvat myös Kartanon salaatti, Ruustinnan salaatti, Pehtoorin salaatti ja kolmen eri salaatin Torpparin trio.

LEIPURI 2 / 2026

v UUTUUDET v

PALVELUHAKEMISTO Annostusjärjestelmiä

Kolmen Kaverin kevään uutuuksia Kolmen Kaverin kevään jäätelöuutuuksista sekä Lemon Pie -jäätelö (pakkaus 500 ml) että Korvapuustituutti ovat molemmat inspiroituneet leivonnaisista. Korvapuusti-makua on ollut saatavissa purkissa, ja nyt se tuodaan tuuttiin. Mansikka & Matcha -jäätelöpuikossa maistuvat mansikkasorbetti ja vihreä tee; se on tiettävästi ensimmäinen matchajäätelö Suomessa. Kinuskin ja lakritsin ystäville tulee tarjolle täyteläistä suolakinuskijäätelöä ja makeaa lakritsijäätelöä Lakukinuski Crunch -jäätelöpuikossa, jonka päällä on lisäksi rapeaa toffeemurua ja suolainen kinuskikuori.

Erikoistukkukauppaa

Uutuuskahvi Löfbergsiltä Ruotsalainen kahvipaahtimo Löfbergs tuo Suomen markkinoille uuden suodatinkahvin, Löfbergs Perfekton. Se on paahtimon mukaan kehitetty maistumaan erityisen tasapainoiselta maidon tai kasvipohjaisen valmisteen kanssa. Löfbergs Perfekto on keskipaahtoinen (3), tasapainoinen kahvi, jonka maussa on hienovaraisia kaakaon vivahteita ja vain vähän hapokkuutta. Tämän yhdistelmän sanotaan tekevän siitä kumppanin maidolle tai kasvipohjaisille maitojuomille. Uutuuskahvi valmistetaan 100-prosenttisesti Arabica-kahvista, joka tulee Eteläja Keski-Amerikasta sekä Itä-Afrikasta. Kahvi on Rainforest Alliance -sertifioitua, mikä tukee viljelijöiden kestävää toimeentuloa ja luonnon monimuotoisuutta.

38 LEIPURI 2 / 2026

Maistuvampaa bisnestä www.leipurin.com

- VITACEL® -kuidut kaikkeen leivontaan - komponentit hilloihin ja paistonkestäviin täytteisiin - apu- ja raaka-aineet gluteenittomaan leivontaan

JRS PHARMA OY

Maitotie 4, FI-15560 Nastola FINLAND info@jrspharma.fi | 040 771 5010

PALVELUHAKEMISTO Erikoistukkukauppaa

Leipomokoneita Yhteistyökumppanimme www.leipomokoneet.com

Teolliset kaulauslinjat

Vesimittarit

Taikinakoneet

Taikinan käsittelylaitteet Taikinakoneet, nostoja kaatolaitteet, annosteluasemat ja sekoittimet

HERKULLISTA, HELPPOA JA UNIIKKIA Tarjoamme toimintaa nopeuttavia ratkaisuja, raaka-aineita ja reseptiikkaa.

Taikinan paloittelu-, riivaus-, nostatus- ja muotoilulaitteistot

Oy Roberts Ab Puh. 02 278 5000 myynti@roberts.fi

BAKERYSHOP.FI Salliselta_palveluhakemisto_2026.indd 1

Taikinan paloittelukoneet

6.3.2026 8.37.05

Siilot ja jauhoannostelijat

Yhdessä olemme enemmän.

Vaihtolämpö- ja nostatushuoneet sekä pikapakastimet

FAZER MYLLY

RAKENNA HUOMISEN MAKUJA KANSSAMME.

Pinnavaunu- ja arinauunit, sekä kiertoarinauunit Pursottimet, ruiskut ja annostelukoneet

www. fazermylly.fi

www.condite.fi

Siivutus- ja halkaisukoneet, sekä pussitusja suljentalaitteet

Seuraa Suomen Leipuriliittoa myös X-palvelu @Leipuriliitto

Jäähdytys- ja pakastusspiraalit

ja Facebook-tapahtumasivullamme @leipuriliitto Multivac Oy www.multivac.fi

LEIPURI 2 / 2026

PALVELUHAKEMISTO Leipomokoneita

ME PIDÄMME HUOLEN – SINÄ ONNISTUT

Palvelemme myös leipomoteollisuutta

0400 682 850 / kari.iso-junno@finnleican.fi Sammontie 12, 70900 Toivala • www.finnleican.fi

Uudet ja käytetyt leipomokoneet 040 518 5180 myynti@beo.fi

www.vesantti.fi Vesantti Oy, Tulppatie 26, 00880 Helsinki

Luotettavat ja innovatiiviset ratkaisut leipomoteollisuuteen arvostetuilta laitevalmistajilta.

www.cortex.fi

Tutustu lisää

www.orat.fi

Tmi Tarmo Palomaa metos.fi/verkkokauppa p. 020 300 900 tilaukset@metos.fi

Käytetyt leipomokoneet, asennukset, huollot ja korjaukset

Puh. 0500 166 355

Kestävät keittiölaitteet leipomoille • PINNAVAUNU-UUNIT • NOSTATUSLAITTEET • NOSTATUSKAAPIT • PINNAVAUNUT • PAISTOPELLIT

Uudet ja käytetyt leipomokoneet LKM Trade Oy Matias Lakkapää p. 0400 694 805 Marko Willig p. 050 567 8752 www.leipomokoneet.fi info@lkmtrade.com info@lkmtrade.fi

40 LEIPURI 2 / 2026

LEIPOMOUUNIT – KONEET

KOTIMAISTA VALMISTUSTA Lu-Ko Oy VUODESTA 1968

www.lu-ko.fi

Varastokatu 17 05800 Hyvinkää Puh. 010 320 8010

Varaa paikka omalle yrityksellesi Palveluhakemistoon! elina.matikainen@leipuriliitto.fi tai 040 719 9021

PALVELUHAKEMISTO Pakkaustarvikkeita

Tietojärjestelmiä

tunteella ja rakkaudella leivottu ansaitsee arvoisensa rasian pk pohjakulma oy

www.pkoy.fi | 040 537 7444 | pk@pkoy.fi

GO & SAUMA® ohjelmistot

LEIPOMOT KAHVILAT - toiminnanohjaus - työvuorosuunnittelu - työajan hallinta

Henri Laurila Puh. 040-5117282 henri.laurila@ki-sal.fi www.ki-sal.fi

www.softone.fi

Ki-Sal Oy Keilaranta 10 E 02150 Espoo 020 741 3780

Pölynpoistolaitteita

Pakkausmateriaalit, jotka takaavat tuoreuden. 03 213 6700 • www.peltolanpussi.fi

Multivac Oy

www.multivac.fi

SEURAAVA LEIPURI Leipuri-lehti 3/2026 ilmestyy viikolla 22. Lehdessä on kattava leipomojakelu.

LEIPURI 2 / 2026

LEDAREN

Livsmedelsmarknadens fungerande, icke fungerande och detaljhandelns dominerande ställning

en 18 februari 2026 publicerade Helsingin Sanomat en artikel av Kari Luoto, vd för förbundet Finsk Handel, med rubriken ”En fungerande konkurrens på livsmedelsmarknaden får inte försvagas”.* I inledningen av sin artikel skriver Luoto att ”det är viktigt att diskutera den nya livsmedelsmarknadslagen, och denna diskussion måste baseras på korrekta fakta och en förståelse för livsmedelskedjans struktur”. Det är positivt att VD:n för Finsk Handel förespråkar en öppen diskussion om denna fråga. Av denna anledning är det även viktigt att lyfta fram andra synpunkter, eftersom det är osannolikt att det finns endast en sanning gällande denna fråga. Saker och ting ser olika ut beroende på vilken vinkel man betraktar dem från. Den 20 januari 2026 publicerade tidningen Uusi Suomi en intressant artikel om hur marknaden fungerar med rubriken ”Den finländska livsmedelshandeln är ett undantag i världen – S-gruppen och Kesko fick en möjlighet som ’"inte borde ha getts".”** I artikeln går detaljhandelsexperten Arhi Kivilahti igenom detaljhandelns dominerande ställning i Finland och hur denna enorma makt har uppstått. Enligt min mening är de punkter som tas upp i artikeln till stor del orsaken till att livsmedelsmarknadslagen återigen håller på att ändras. I artikeln står bland annat följande: Enligt honom har livsmedelshandlarna för närvarande en enorm förhandlingsstyrka. Livsmedelsindustrin är nu helt beroende av två stora organisationer. Om förhandlingarna med en av dem går dåligt försvinner hälften av affärsverksamheten. Problemet är att maktbalansen har rubbats. Det är svårt att korrigera S-gruppens och Keskos stora makt i Finland. Konkurrensverket har tillåtit Kesko och S-gruppen att köpa företag, vilket bara har koncentrerat marknaden. Det är inte de två stora detaljhandelskedjornas fel att de har lyckats utveckla sin verksamhet så väl. Även de finska konsumenterna gynnas av denna koncentration, åtminstone på kort sikt. Men som vi lärde oss på handelshögskolan är det konsumenten som får betala priset när någon har en stor marknadsandel och god lönsamhet." Det är enkelt att hålla med Kivilahti. Det var även positivt att Kivilahti vågade ta upp frågan gällande konkurrens- och konsumentverkets (KKV) verksamhet, eller snarare brist på verksamhet. Det är uppenbart att livsmedelshandelns nuvarande dominerande ställning i Finland inte skulle ha uppstått utan KKV:s gynnsamma samarbete. I synnerhet S-gruppen, med sitt ”gröna kort” och sina löften om låga priser, har genom åren övertygat KKV att godkänna nästan allt som S-gruppen har önskat. Under tiden har även K-gruppen kunnat växa. Som Kivilahti påpekar är det naturligtvis inte de två stora detaljhandelskedjornas fel att detta har skett. Det handlar snarare om extremt skickliga åtgärder från aktörer inom detaljhandeln, som man inte kan låta bli att beundra. Detaljhandlarna ”fick KKV att förstå” att det ligger i konsumenternas intresse att livsmedelshandlarna ”på ett eller

42 LEIPURI 2 / 2026

annat sätt” ser till att produkterna säljs till konsumenterna till lägsta möjliga pris. Till följd av detta ryktas S-gruppens marknadsandel nu vara över 50 %, och de två livsmedelsdetaljhandlarnas sammanlagda marknadsandel närmar sig 85 %. I sin debattartikel hävdade VD:n för Finsk Handel att livsmedelsföretagen faktiskt klarar sig bättre än vad som rapporterats i media. Han underbyggde sin åsikt med att peka på de starka rörelseresultaten för fyra stora företag. Men hur speglar det faktum att några få stora företag går bra, utöver livsmedelshandeln, situationen för hela livsmedelsindustrin? Det är lika välkänt att några mindre livsmedelsföretag går bra och att vissa små livsmedelsbutiker däremot har det svårt. Detta ändrar dock inte det faktum att livsmedelshandeln blomstrar. Det är uppenbart att de som har uppnått en maktposition alltid ser sin position som berättigad, rimlig och fullt förtjänad. De anser att kritik mot deras maktposition huvudsakligen beror på bristande förståelse. Detta är alltid och överallt fallet vad gäller maktpositioner och att behålla dem, både inom världspolitiken och inom konkurrensen mellan företag. Och denna grundläggande premiss kommer aldrig att förändras i människans värld. Dessutom passar den nuvarande dominerande ställningen för livsmedelshandeln mycket bra för ett stort antal konsumenter, i synnerhet eftersom de regelbundet skräms av stigande livsmedelspriser. Därför uppträder representanter för handeln gärna som om de vore garanter för konsumenternas förmåner och billiga priser. Detaljhandelns dominerande ställning i Finland har nått sådana proportioner att det nu är extremt svårt att ingripa genom att reformera livsmedelsmarknadslagen. Det är naturligtvis bra att regeringen fortfarande försöker göra insatser. Faktum är dock att framtiden för många små och medelstora bagerier som levererar till dagligvaruhandeln i stor utsträckning beror på om detaljhandeln förstår vikten och rikedomen i den mångsidiga och mångfacetterade bageri- och konditoribranschen för samhället som helhet. När det gäller reformen av livsmedelsmarknadslagen är det dock just små och medelstora livsmedelsföretag som kan komma att förlora trots lagstiftares goda avsikter. Det finns en stor risk att livsmedelshandlarna, för att undvika byråkrati och olika ansvar, kommer att koncentrera sina inköp till de största företagen och/ eller ytterligare öka livsmedelsimporten. Om den nya lagstiftningen inte tillfredsställer de mäktigare aktörerna är det ofta de som är lättast att rikta in sig på som drabbas. Mika Väyrynen

* https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011825059.html ** https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/83343fba-af4d-4ff9-99684725733dea51

Suomen Leipuriliitto ry:n toimisto ja hallinto Toimisto

Valtuuskunta

Mika Väyrynen, toimitusjohtaja p. 0400 887 761 mika.vayrynen@leipuriliitto.fi

Kari Meltovaara, puheenjohtaja Leipomo Rosten Oy, Turku kari.meltovaara@leipomorosten.fi

Elina Matikainen, toimituspäällikkö Leipuri-lehden toimittaminen ja ilmoitusten hoito p. 040 719 9021 elina.matikainen@leipuriliitto.fi Kati Sinda, talous– ja toimistosihteeri Talousasiat, toimiston hoito, jäsenasiat, Leipuri-lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 050 330 5661 kati.sinda@leipuriliitto.fi

Hallitus Anttu Rautio, puheenjohtaja Kotileipomo Siiskonen Oy, Juva anttu.rautio@kauraleipa.fi Helmi Tyykiluoto, varapuheenjohtaja Putaan Pulla Oy, Oulu helmi.tyykiluoto@putaanpulla.fi Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy, Mustasaari jukka.hamalainen@netikka.fi Harri Jaakkola, Leivon Leipomo Oy, Tampere harri.jaakkola@leivonleipomo.fi Petri Kivineva, Porin Leipä Oy, Pori petri.kivineva@porinleipa.fi Mika Gilan, Kakkutalo Gilan Oy, Järvenpää mika@kakkutalogilan.fi Joonas Mäkinen, Ruthin Leipomo Oy, Jyväskylä joonas.makinen@ruthinleipomo.fi

Heikki Lankoski, varapuheenjohtaja Ullan Pakari Oy, Pori heikki.lankoski@ullanpakari.fi Etelä-Suomen Leipomoyrittäjät ry Otto Lundström, Eromanga Kotileipomo, Helsinki otto.lundstrom10@gmail.com Kaakkois-Suomen Leipomoyrittäjät ry Jani Siintovaara, Kesämäen Leipomo Oy, Lappeenranta jani.siintovaara@kesamaenleipomo.fi Pirkanmaan Leipomot ry Timo Jänne, Linkosuo Oy, Kangasala timo.janne@linkosuo.fi Keski-Suomen Leipomoyhdistys ry Jari Elonen, Elonen Oy Leipomo, Jämsä jari@elonen.fi Savon Leipomoyhdistys ry Isto Huikuri,Ramin Konditoria Kahvila Oy, Mikkeli isto.huikuri@raminkonditoria.fi Pohjois-Pohjanmaan Leipomot ry Juho Meriläinen, Meriläisen Leipomo Oy, Oulu juho.merilainen@merilaisenleipomo.fi Turun Seudun Leipuriyrittäjät ry Veera Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Turku veera.meltovaara@leipomorosten.fi Satakunnan Leipomoyhdistys ry Heikki Lankoski, Ullan Pakari Oy, Pori heikki.lankoski@ullanpakari.fi Pohjois-Karjalan Leipomoyrittäjät ry Pekka Eskelinen, HerkkuPekka Oy, Savonlinna pekka.eskelinen80@gmail.com Vaasan Piirin Leipomoyhdistys ry Vesa Ojala, Ojalan Pakari Oy, Kauhajoki vesa.ojala@ojalanpakari.fi

Janne Hakanen, Hakasen Leipomo Oy, Tampere janne.hakanen@hakasenleipomo.fi

Keski-Pohjanmaan Leipomoyhdistys ry Nina Uusikangas, Leipomo Emilie Oy, Kokkola juhlatalo@ukkohjalmar.fi

Tiina Räinä, Pulla-Pirtti Oy, Oulu tiina.raina@pullapirtti.com

Kainuun Leipomoliikkeenharjoittajat ry Marianne Huusko, Kaesan Kotileipomo Oy, Kuhmo marianne@kaesankotileipomo.fi Lapin Leipomoyrittäjät ry

PL 115 (Pasilankatu 2) 00241 HELSINKI puh 0207 121 570 fax (09) 148 87201 sähköposti: etunimi.sukunimi@leipuriliitto.fi www.leipuriliitto.fi

LEIPURI 2 / 2026

Hyvää pääsiäistä!