Kolumni

KOLUMNI

Makuasiaa

Sanotaan, että makuasioista ei voi, tai pidä kiistellä. Tätä kirjoittaessani asia on kovin ajankohtainen joka vuosi tähän aikaan käytävän laskiaispullakeskustelun vuoksi: onko laskiaispulla herkullisin hillolla vai mantelimassalla ja jos hillolla, niin mansikka- vai vadelmahillolla? Nauttiipa joku pullansa molemmilla täytteillä samanaikaisesti. Itse valitsen ehdottomasti pullani mantelimassalla ja pidän muutenkin karvasmantelin mausta, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä.

Sirpa Pietikäinen

europarlamentaarikko sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu

Aisteillamme erittelemme ja ymmärrämme ympäristöämme, ja reagoimme eri tavoin niiden antamiin ärsykkeisiin. Makuaisti esimerkiksi ohjailee ihmisiä valitsemaan sopivaa ravintoa. Se kertoo meille mikä on syömäkelpoista, jotta osaamme erottaa pilaantuneen ravinnon sen maun perusteella ja jättää sen nauttimatta pysyäksemme terveinä.

Ihmiset erottavat nykytiedon mukaan viisi perusmakua; makean, suolaisen, karvaan, happaman ja umamin. Jokaisella niistä on merkityksensä tekemillemme valinnoille. Ruuan ravintopitoisuudesta kertovat makeus ja umami, ja jo perusmaut aistiva vastasyntynyt vauva suosii luonnostaan makeaa. Suolainen ja hapan taas ovat tärkeitä maistaa, koska niiden aiheuttajat muuttavat elimistömme kemiallista tilaa, pH:ta ja nestetasapainoa. Karvaat maut puolestaan harvoin ovat mieluisia ja usein ne kertovatkin ruuan myrkyllisyydestä.

Vaikka makuaistillamme on terveyteen liittyviä vaikutuksia, on vahvasti makuasia mikä kenellekin parhaiten maistuu. Toiset meistä esimerkiksi valitsevat aina suolaisempia herkkuja makeiden sijaan; joillekin suurin herkku on juustot, toisille taas suklaa. Maut tuovat mieli- ja muistikuvia. Meillä kullakin on omat lohturuokamme, ja monesti ne ovat niitä lapsuudesta asti elämän käänteissä mukana kulkeneita makumaailmoja, jotka ainakin alitajuisesti muistuttavat meitä kodin ilmapiiristä, lämmöstä ja turvallisuudentunteesta.

Toki myös tavat ja tottumus sääntelevät ruokavalintojamme - usein törmää artikkeleihin, miten päästä vaikkapa sokerikoukusta. Tapojen muuttaminen vie aikansa; useimmiten sanotaan uuden tavan omaksumisen vievän noin kuukauden. Makuaistiaankin voi siis uudelleen kouluttaa ja totuttaa itseään erilaisiin makuelämyksiin tai terveellisempiin valintoihin arjessa.

Varsinkin koronapandemian alkuvaiheessa puhuttiin viruksen aiheuttamasta maku- ja hajuaistien heikkenemisestä tai jopa katoamisesta kokonaan yhtenä taudin oireena. Tiedämme, että perusflunssassakin on vaikea erottaa makuja, kun nenä on tukossa. Haju- ja makuaistit ovatkin vahva, toisiaan täydentävä pari. Jos hajureseptorit menevät jostain syystä ”epäkuntoon”, emme voi aistia makujakaan voimakkaasti. Se vaikuttaa luonnollisesti ruokahaluun, kun mikään ei maistu miltään. Silloin voi tehdä hajuharjoittelua nuuhkimalla eteerisiä öljyjä, kuten sitruunaa ja neilikkaa.

Maailman kehittyessä ja globalisaation kiihtyessä meille on auennut monia uusia makumaailmoja. Useista ennen eksoottisista makuelämyksistä on tullut jokapäiväisiä; ajatellaanpa vaikka lähikauppojemme hedelmävalikoimaa. Onpa suosikki sitten happamahko kotimainen omena tai jokin kauempaa lennätetty makea hedelmä, niiden nauttiminen on hyväksi. Kiistellään makuasioista tai vaihdetaan niistä ainakin mielipiteitä, sillä erilaisina ne ovat rikkaus.