Manipulus 3/11

Legio Ostiensis ry:n ainejärjestölehti Itä-Suomen yliopiston oikeustieteilijöiden opiskelijajulkaisu Päätoimittaja Milla Määttä

Kirjoittajat tässä lehdessä: Outi Saarinen, Aki Reinimäki, Mari Kokko, Elisa Vornanen, Iida Kuusrainen, Milla Määttä

Taitto Milla Määttä

Yhteystiedot sähköposti: hallitus@legio.fi nettisivut: www.legio.fi postiosoite: Legio Ostiensis ry Oikeustieteet Itä-Suomen yliopisto PL 111 80101 JOENSUU 1. vuosikerta, 3. numero.

Pääkirjoitus Milla Määttä

Kiireestä kantapäähän Pysähtymisen vaikeus näyttäytyi minulle arvoituksellisuudessaan kesän lopulla. Olen koko tähänastisen nuoruusikäni kuulunut siihen ärsyttävään ”jokapaikanhöylä” -joukkoon, jolle kalenterin täyttäminen mitä ihmeellisimmillä menoilla kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Kevään ja kesän aikana kunnianhimoinen opiskelutahtini edellytti kuitenkin, että säilyttääkseni nukkumisen osana päiväjärjestystäni opintoihin uhraamani lisäpanos oli irrotettava kaikista muista menoista.

Pelkästään opiskeluun keskittyminen kävi mahdottomaksi hyvin nopeasti. Kun päivän kulku ei edennyt enää kalenterimerkintöjen mukaan, minulle kävi yllättävän helpoksi ohjautua ”vahingossa” tekemään työvuoroa, kokkailemaan, seikkailemaan vuokra-asuntosivuille, kahvittelemaan ja jopa siivoamaan. Kesäkuussa innoistuin onneksi kanditutkielmastani niin, että keskittymiseni opintotehtävään oli suorastaan ennennäkemätöntä. Ilmojen lämmetessä työpiste siirtyi parvekkeelle, jossa kesätuulten lämmössä kukoistanut innostukseni kuitenkin koki taantumuksen, kun luin laitoksen kirjoitusohjeesta, ettei kandidaatin tutkielma ”ole tutkimus sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kirjoitusharjoitus”.

Kun opintojeni suoritustahti aloitti hidastumisensa, aikaa oli käsilläni taas aivan liikaa. Kuvittelin viettäväni leppoista kesälomalaisen elämää, töiden ollessa turhankin osa-aikaisia ja kaiken maailman deadlinejen odotellessa kaukana tulevaisuudessa. Syksyn kynnyksellä edessä odottelevat muuttohässäkät painoivat kuitenkin salaa mieltäni; epäselviä olivat pitkään mm. asuinkaupunki, asunnon löytäminen, muuttokuljetuksen järjestyminen ja koko paketin taloudellinen puoli.

Kaikki järjestyi kaikesta huolimatta hyvinkin kivuttomasti. Kesän olematon päivärytmi oli kuitenkin jättänyt minulle ilmeisesti liikaa aikaa pähkäillä asioita ja niiden sujumista, ja tyhjentäessäni viimeisiä roskia vanhasta asunnostamme kroppa sanoi STOP. ”Kesälomalaisen stressitön arki” olikin ollut pelkkää silmänlumetta jopa itselleni. Toimettomuus ja tyhjä kalenteri. Ajatus siitä, että syksy kuluu lähinnä kirjoitellessa esseetehtäviä itsekseni. Ei luentokursseja, kokouksia, suunnittelua. Tässäkö se kanditutkintokin oli? Jokapaikanhöylän ajoi ahdistukseen se, ettei tekemistä ollutkaan tarpeeksi?

Pysähdyin vihdoin tarkastelemaan kykyjäni, tarpeitani ja heikkouksiani. Rakastan opiskelua ja akateemista vapautta. Tarvitsen vertaistukea muilta opiskelijoilta. Työelämäorientoituneisuus ahdistaa. Pelkkä pänttääminen ilman harrastuksia, virkistäytymistä ja ihmisiä ympärillä ajaa minut hulluksi. Kalenterini saa ja sen tulee täyttyä. Minun täytyy kuitenkin myös oppia olemaan hetki toimettomana – pysähtyä.

Suosittelen kaikille, sekä uusille että vanhoille opiskelijatovereille, pysähtymiskokeilua. Omien menojen, kiireiden ja vielä tekemättömien tehtävien kanssa facebookissa kehuskelu on yksinkertaisesti ärsyttävää, eikö?

Pysähtymällä tarkkailemaan omaa tahtia ja tarpeita ihan itsekseen voi huomata, että opiskelu on mahtavaa puuhaa, harrastukset nautinnollisia, ystävät ja kaverit huippuseuraa ja opiskelijariennotkin välillä tarpeen. Samalla voi myös havaita, että toimettomuuskin on joskus sallittua. Eikä sitten verrata omaa tahtia muihin, jooko?

Tässä numerossa 2 Pääkirjoitus 4

Puheenjohtajan palsta

5

Helan Går!

7

Ajankohtaista

10 Ammatti: opiskelija 11 Vuosijuhlat 2011 13 Selviytymistarina 15 Valituspalat 16 Kostajaisissa seikkailtiin lomatunnelmissa 18 Eksku 20 Sikanurkkaus

Puheenjohtajan palsta Outi Saarinen

Vielä on vähän kesää jäljellä Kohta se on taas. Syksy. Henkinen valmistautuminen sitä varten on tiukasti aloitettu.

Ensimmäiset viikot ovat aina hektisiä opiskelijoiden syksyssä, mutta erityisen kiireisiä ne ovat eräälle tietylle opiskelijaryhmälle – fukseille. Älkää kuitenkaan huoliko, kyllä niistä on kaikki tähän mennessä selvinneet, ainakin enemmän tai vähemmän. Tietotulvaa ja vapaa-ajan aktiviteettia on luvassa paljon, mutta niistä suoriutuminen ei ole mikään mahdoton tehtävä. Tukena ovat aina kuitenkin kultaakin kalliimmat tuutorit, jotka ovat tukena ja turvana uusille opiskelijoille niin opiskeluihin liittyvissä, kuin opiskeluun liittymättömissä asioissa.

Legio on elänyt hiljaiseloa koko kesän. Ainoastaan hallitus on muutaman kerran joutunut kesälomansa keskeyttämään kokoustamisen merkeissä. Nyt alkaakin jo olla pikkuhiljaa aika startata käyntiin syksyn toiminta! Syksyllä on luvassa hyvin paljon jo vanhemmille opiskelijoille tuttua ohjelmaa ja tutustutammekin ilolla uudet innokkaat opiskelijamme mukaan näihin lähes perinnettä muistuttaviin tapahtumiin. Back to Legio on varmasti yksi muistettavimmista kekkereistä, mitä alkuvuodesta on luvassa. Koko syksynhän kruunaavat sitten perinteiset Legion vuosijuhlat, jotka ovat samalla koko Legion vuoden hienoin tapahtuma.

Allekirjoittanut itse odottaa innolla uusien kasvojen (ja niiden vanhojen ja tuttujenkin) kohtaamista ja kehoitankin kaikkia osallistumaan aktiivisesti mukaan Legion järjestämiin aktiviteetteihin.

Mukavaa on taatusti ja uusia mukavia tuttavuuksia tulee varmasti vastaan!

Innolla syksyä odottaen, hyvää ja opiskelumotivaationtäyteistä alkavaa syksyä kaikille toivottaen

Outi Saarinen, pj P.S Hihastahan saa tulla nykimään, jos jotain kysyttävää on. Yleensä en pure.

Ainakaan kovaa.

Helan Går!

Legion vappu ja Vuoden legiolaiset 2011 Teksti: Outi Saarinen Vuoden 2011 vappuviikon kruunajaiset, eli Legion vappu, järjestettiin tänä vuonna vähän uudenlaisissa puitteissa Kerubin kellarissa. Virallisen Legion vapun avasi Ilosaaressa nautitut alkumaljat, joidenka jälkeen siirryimme oman ainejärjestömme yksityistilaisuuteen Kerubin kellariin. Tunnelma oli kaiken kaikkiaan mukava, kun saimme viettää yhdessä paikassa yhteistä vappua omalla porukalla muutaman tunnin ajan, jonka jälkeen ovet avautuivat myös muulle vappukansalle.

Vapun ohjelma koostui pienoisesta tervetulopuheesta, ilmapalloilusta ja vuoden Legiolaisten palkitsemisesta. Ilmapallokilpailun voittamisesta käytiin kova taistelu (myös allekirjoittanut oli tiukasti voittokamppailussa kiinni, kunnes tipahti viime metreillä pelistä pois ja kärsi tuskaisesta tappiosta koko loppu illan) ja voittajaksi selviytyi Ilari (katkeran suloiset onnittelut hänelle). Toki joka väliin mahtui paljon muuta hauskanpitoa ja tanssia.

Tanssilattian täyttämisestä huolehtikin koko illan Legion oma Olli. Kokonaisuutena tunnelma oli iloinen ja ihmiset viihtyivät mainiosti ainakin suoritettujen täsmäiskukyselyiden perusteella. Tarkkasilmäisimmät saattoivat myös tanssilattian melskeestä havaita epämääräisiä peruukkipäisiä miehiä…

Tanssia, laulua ja hyvää mieltä (ja ehkä vähän nautintoaineitakin): siitä oli Legion vappu 2011 tehty!

Vuoden 2011 legiolaisina palkittiin seuraavat henkilöt: Vuoden fuksi: Kalle Hertti Vuoden tuutori: Anna Nousiainen Vuoden paita & peppu: Jouka Kujala & Janne Junttila Vuoden pari: Milla Määttä & Matti Kuivalainen Vuoden partyanimal: Kalle Hertti Vuoden bilehile: Jenna Hattunen Vuoden hymytyttö: Jenna Hattunen Vuoden hymypoika: Ilkka Häyrinen

ONNEA! Valitettavasti ilta oli niin vauhdikas, että kuvat jäivät ottamatta.

AJANKOHTAISTA SYYSKUU 14.9. Back to Legio Vanhat ja uudet legiolaiset tapaavat syksyn ensimmäisissä bileissä Suvaksella alkaen klo 18.

14.9. Back to School: Redrama Night Kimmelissä klo 22-04. Lippu ennakkoon 5e ja ovelta 8e. K-18.

14.9. Päästä irti – Irti päästä!

Improvisaatioteatteri Joensuun kaupunginteatterin henkilökunnan sekalainen seurakunta tarjoaa ilmaisen improillan Teatteriravintolassa klo 22.00 alkaen.

15.9. Lehtiä Ilosaaressa 2011 Opiskelijafestareilla esiintymässä Samuli Putro, Stella, Ukkosmaine sekä Jukka Poika & Sound Explosion Band. Liput 15e.

Opiskelijafestivaalin paluu Joensuuhun Lehtiä Ilosaaressa on torstaina 15.9. järjestettävä itäsuomalainen opiskelija-festivaali, jota juhlitaan Joensuun keskustan liepeillä Ilosaaren ulkolavalla.

Klo 16-22 lavalle kapuavat Samuli Putro, Stella, Ukkosmaine sekä Jukka Poika & Sound Explosion Band. Festivaali-rannekkeella pääsee myös ilmaiseksi sisään tapahtuman virallisille jatkoklubeille. Liput opiskelijafestareille maksavat vaivaiset 15 euroa. Lehtiä Ilosaaressa 2011 ennakko-lippuja myyvät levykauppa Levy-Eskot Joensuussa, Tiketti, Kerubin verkkokauppa. ”Lehtiä Ilosaaressa-opiskelijafestivaali muistetaan alun pitäen Joensuun opiskelijayhdistysten järjestämänä syys-tapahtumana, jonka tarina päättyi syksyllä 2006. Tänä vuonna Lehtiä Ilosaaressa -festivaalin herättää henkiin Joensuun Popmuusikot ry tiiviissä yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun POKA:n kanssa.” (Lainaus tapahtuman nettisivuilta osoitteesta: http://www.ilosaari.fi/)

22.9. Tieteen päivät – Arjen arvoitus Kaikille avoimessa tiedetapahtumassa UEF:in Joensuun kampuksella mm. luentoja ja paneelikeskusteluja klo 9-19, luentosalit C2 ja AU100.

24.9. Joensuu Get Down Afterparty Katutanssitapahtuman jatkobileissä Teatteriravintolassa klo 22-04. Tanssikansalle levyjä pyörittämässä Dj Tiskijoni ja Dj Kiilo.

28.9. Legion teemabileet Mysteeristen teemabileiden tarkemmat tiedot selviävät myöhemmin.

Arjen arvoituksia selvitellään myös Joensuussa Kaikille uteliaille avoin tiedetapahtuma Tieteen päivät kutsuu joensuulaiset tutustumaan ajankohtaisiin tutkimustuloksiin sekä tieteen rajoihin ja ulottuvuuksiin. Vuonna 2011 tiedetapahtuman teemaksi valikoitui Arjen arvoitukset. Tieteen päivillä pyritään vuorovaikutukseen tieteentekijöiden ja yleisön välillä; keskustelua tullaan käymään mm. uneen, syömiseen, ja riippuvuuksiin liittyvien tutkimustulosten ympärillä. >>

AJANKOHTAISTA LOKAKUU

TIETEEN PÄIVIEN OHJELMA 9.00 Päivien avaus Rehtori Perttu Vartiainen, UEF 9.10–11.15 Uni – kolmasosa elämää Puheenjohtaja: dosentti Markku Partinen, Helsingin yliopisto Dosentti Tarja Stenberg, Helsingin yliopisto: Univalverytmiä säätelevät tekijät Dosentti Markku Partinen, Helsingin yliopisto: Unettomuus osana elämää, unettomuuden moderni hoito Dosentti Henri Tuomilehto, Itä-Suomen yliopisto: Uni ja ylipaino – uniapnean moderni hoito 11.30–13.30 Erilaisia näkökulmia syömiseen ja lihavuuteen Puheenjohtaja: professori Jussi Pihlajamäki, KYS Professori Jussi Pihlajamäki, KYS: Lihavuuden merkitys terveydelle Dosentti, tutkija Anne Puuronen, Nuorisotutkimusverkosto: Miksi syömisestä on tullut niin vaikeaa?

Tohtori, psykoterapeutti Susanna Angle: Painonhallinnan psykologiaa – itsekuriajattelusta kohti voimavara-ajattelua 14.00–16.00 Irti Arjesta Puheenjohtaja: professori (emeritus) Jussi Huttunen, Duodecim Dosentti Petri Hyytiä, Helsingin yliopisto: Aivot riippuvuuden kierteessä Professori Hannu Alho, Helsingin yliopisto: Rahapelaajan ongelmat Professori (emeritus) Jussi Huttunen: Kahvi ja suklaa – arjen riippuvuudet ja terveys Studia generalia-luennot AU100: 18.00 Onko lihavuus geeneissä Tohtori, laillistettu ravitsemusterapeutti Tiina Lappalainen, Itä-Suomen yliopisto 19.00 Itämeren ruokavalio Kotoinen haastaja Välimeren ruokavaliolle Tohtori, laillistettu ravitsemusterapeutti Maria Lankinen, Itä-Suomen yliopisto

4.10. Liikuntailtapäivä & Jatkot @Night Kimmel ISYY:n organisoimana liikuntailtapäivänä Legion joukkue on perinteen mukaan osallistunut jalkapallon rentosarjaan. Jatkot ravintola Kimmelissä alkaen klo 22, esiintyjänä Petri Nygård.

6.-8.10. Viscult 2011 Antropologiseen ja dokumenttielokuvaan erikoistunut kansainvälinen elokuvafestivaali, jonka pääteemana on tänä vuonna orjuus. Elokuvateatterikeskus Tapiossa, liput paikan päältä.

6.10. Fuksiaiset 2011 Fuksit suorittavat vanhempien opiskelijoiden kehittelemiä hassun hauskoja tehtäviä ympäri kaupungin päätyen lopulta vannomaan fuksivalansa jatkopaikassa. Suosittelemme!

12.10. Päästä irti – Irti päästä!

Improvisaatioteatteri Ilmainen improilta jälleen Teatteriravintolassa alkaen klo 22.00.

26.10. Legion Syyskokous Legion Syyskokouksessa valitaan mm. ainejärjestön hallitus vuodelle 2012, joten paikalle kannattaa ehdottomasti vaivautua. Merkkaahan kalenteriin, tarkemmat tiedot selviävät myöhemmin.

26.10. Toogabileet Bailut käynnistyvät heti syyskokouksen jälkeen. Kietoudu siis kankaisiin kuten antiikin ajattelijat ja vapauta sisäinen jumalhahmosi!

Kolumni Aki Reinimäki

Ammatti: opiskelija Veroilmoitukseen laitetaan ammatti. Se pitää määritellä bonuskorttia, kuntosalijäsenyyttä tai asuntoa hankkiessa. Olen odotellut päivää, kun siihen voi todella laittaa oikean ammatin.

Toistaiseksi siinä on aina lukenut opiskelija (ensi vuonna se muuttuu, kun valmistuin viime tammikuussa, mutta pohditaanpas silti tätä probleemia hetkisen). Opiskelija. Vaikka se on meidän ammattimme, emme me sitä tee työksemme.

En ole koskaan tavannut opiskelijaa, joka ei tekisi töitä. Siis palkkatöitä. Valtaosa meistä työskentelee osa-aikaisesti lukuvuoden aikana ja loputkin lomillaan. Lisäksi jotkut käyttävät aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen esimerkiksi ainejärjestöissä tai ylioppilaskunnassa. Muistan tiedekuntajärjestön pj-hommienkin vieneen usein vähintään puolet jokapäiväisestä valveillaoloajasta. Vuokra pitää saada maksettua, opintoja tehtyä, ihmissuhteita hoidettua. Paras olisi vielä, kun tämän kaiken tekisi jokseenkin hymyillen tai ainakaan ääneen valittamatta.

Opiskelu ei ole ollut opiskelijan työ pitkään aikaan. Pahimmillaan teemme kahta työtä ja samalla yritämme saada tutkintoa kasaan. Siltikään rahat eivät meinaa riittää. Ottakaa lainaa, sanotaan, niin ennenkin tehtiin. Monet ottavat lainaa ja rahoittavat sillä esimerkiksi vuoden vaihdossa. Kyllä vaihdon voi sen verran tärkeänä sijoituksena pitää. Mutta vaikka lainaa ottaisi, ei silläkään välttämättä elä, ainakaan huoletta.

Ehkä kiireeseen ja pulaan pitää tottua? Ehkä nuorten maisterien työelämä on kiireistä. Ehkä vahvuutemme kokonaisuuksien hallinta tarkoittaakin sitä, että pystymme hoitamaan kahta työtä, paria projektia ja – muuta elämää yhtaikaa? Että hallitsemme tehtävien moniajon hajoamatta? Tai että pystymme tekemään päätöksiä äkkiä kiireessä, punnitsemaan kokonaisuuden ilman pitkällistä perehtymistä asiaan?

En sano, että kaikki nuo ominaisuudet olisivat huonoja. Työelämässä todella on niin, että projektinhallintataidot ovat meille tärkeitä. Ja niihin kai valmentuu opiskeluaikana väkisinkin, kun joutuu hallitsemaan omaa elämäänsä. Tätä ei taida missään opinto-oppaassa lukea. Raadollista on vain se, että kaikki eivät tähän pysty. Vuosikausia opiskelijat ovat joutuneet käyttämään mielenterveyspalveluja vain siksi, että elämästä ei tunnu saavan otetta – vauhti on liian kova, tulevaisuuden hahmo epäselvä.

Ja opinnoista: joskus mietin, voiko tällainen järjestelmä tuottaa niitä huippuosaajia, joita Suomen kilpailukyvyn säilymiseksi tarvitaan? Jos opinnot hoidetaan – jos ei nyt ihan sivutoimisesti, niin ainakin puolivaloilla, voidaanko saada parasta aikaan? Ehkä valtsikaankin todella valikoituvat vain parhaat, koska tenteistä tuntuu välillä pääsevän läpi, kun omaa toimivan puppugeneraattorin. Ei voi olla hyvä, jos tutkinto yritetään saada kasaan työssäkäynnin ohella.

Voisimmeko todella opiskella ammatiksemme? Voisiko opiskelu olla meidän työmme? Haluan uskoa siihen, että voisi. Ja toisaalta työkokemuksen hankkiminen on olennaisen tärkeää työllistymisen kannalta. Tarvitaan vain paljon enemmän tukea eri tahoilta, jotta lääkefirmojen tuotteiden ei tarvitse avittaa opiskelijan elämänhallintaa. Tässä on yliopiston, yhteiskunnan, järjestöjen ja työelämän asiantuntijoiden yhteistyön paikka. (En tässä ehdi kertoa, miten asia hoidetaan, mutta jos tuotte pari-kolme vaihtoehtoa, teen päätöksen äkkiä.)

Hei tyypit, antakaa meidän opiskella silloin kun on opiskelun aika! Opiskelu on meidän ammattimme!

Kirjoittaja on VTM ja yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen liiton SVAL:n asiamies.

Vuosijuhlat 2011 etiketti ja ohjeistus

Teksti: Mari Kokko Kuvat: Laura Hakalisto, Milla Määttä

Marraskuussa odotuksesi palkitaan: on aika juhlia 14-vuotiasta Legiota vuosijuhlien merkeissä. Vuosijuhlat ovat Legion loisteliain tapahtuma ja ehdottomasti koko vuoden toiminnan kohokohta. Vuosijuhlilla nautitaan loistavasta tunnelmasta, hyvästä ruuasta ja juomasta sekä innostavista puheista opiskelutovereiden kera. Ja mikä parasta: vuosijuhlilla saa pukeutua parhaimpiinsa, joten paikalta löytyy kauneimmat ladyt ja komeimmat herrat. Älä siis vitkastele, vaan varaa paikkasi vuoden parhaisiin juhliin, sillä paikkoja on rajoitetusti! (Vuonna 2010 osa halukkaista juhlijoista ei mahtunut mukaan.)

Miksi tulla vuosijuhlille?

Vuosijuhlat ovat Legion vuoden kohokohta, jota jäsenistö odottaa innolla koko pitkän vuoden. Vuosijuhlissa pääset pukeutumaan parhaimpiisi sekä nauttimaan kuplivasta tunnelmasta. Vuosijuhlat ovat ainutlaatuinen tilaisuus opiskelujen aikana päästä tutustumaan akateemisiin perinteisiin, sillä vuosijuhlat sisältävät sekä juomalauluja että puheita ja akateemista loisteliaisuutta. Lisäksi vuosijuhlat tarjoavat tilaisuuden käyttää uudelleen kaapin perukoille pölyttymään jäänyttä vanhojentanssipukua sekä kokea aidot tanssiaiset. Vuosijuhlissa syntyy muistoja, joita vanhana muistellaan lämmöllä vanhankodin kiikkustuolissa. Nämä juhlat on opiskeluaikana koettava ainakin kerran, mutta näihin juhliin haluaa palata yhä uudelleen ja uudelleen!

Mitä tarvitsen osallistuakseni vuosijuhliin?

Vuosijuhliin valmistautuminen alkaa etiketin mukaisen vaatetuksen hankkimisella. Vuosijuhlilla naiset pukeutuvat ns. suureen iltapukuun, joka tarkoittaa täyspitkää juhlavasta materiaalista valmistettua pienillä hihoilla tai olkaimilla varustettua tai olkaimetonta pukua. Pukeutumista täydentävät juhlavat korut. Iltapuvun kanssa ei käytetä kelloa, ellei kello ole ns. korukello. Halutessaan daami voi käyttää hansikkaita, joiden tulisi olkaimettoman puvun kanssa ylettyä kyynärpäihin. Laukun tulisi olla pieni sekä ns. kirjekuorimallinen ja asuun sopiva. Naisten tulee huomioida, että etiketin mukaan pitkien hiusten tulisi olla kiinni.

Miehet pukeutuvat frakkiin tai tummaan pukuun, joka tarkoittaa tumman harmaata, tumman sinistä tai mustaa pukua.

Frakin kanssa housut ovat käänteettömät ja niissä on silkkinen sivunauha. Yleensä käytetään valkoista frakkiliiviä ja paitana on valkoinen frakkipaita. Paidan etumuksessa kimaltelevat helmiäisnapit ja kalvosinnapit ovat kultaa. Frakin kanssa käytetään mustia silkkisukkia ja mustia kiiltonahkakenkiä sekä valkoista (itsesidottavaa) solmuketta. Rannekelloa ei suositella käytettäväksi frakin kanssa.

Tumma puku käy kaikkiin tilaisuuksiin kellonajasta riippumatta. Se korvaa siis myös frakin. Tumman puvun seurana juhlapaita on yleensä valkoinen, mutta miehet voivat käyttää myös konservatiivisia värisävyjä tai hentoja raitoja. Solmio (solmuke) on hillitty ja juhlava (ei siis muovinen Aku Ankka tms.). Tumman puvun kanssa kengät ovat mustat, sillä perinteisen säännön mukaan mies ei pidä ruskeita kenkiä klo 18 jälkeen. Sukat ovat monen suomalaisen miehen kompastuskivi. Sukan tulee noudattaa kengän (ja puvun) väriä ja olla sen verran pitkävartinen, että vastapäätä istuvan ei tarvitse katsella paljasta, karvaista jalkaa.

Koska Legion vuosijuhlan kuitenkin opiskelijajuhla, pienet lipsumiset pukukoodista sallitaan. Näin ollen vuosijuhlia ei pukukoodin vuoksi kannata jättää väliin. Tärkeintä on kuitenkin panostaa juhlalliseen käyttäytymiseen. Asianmukaisen pukeutumisen lisäksi tarvitset mukaasi iloisen mielen ja juhlafiiliksen. Kun omaat molemmat, olet valmiina juhlimaan!

Halutessasi voit tuoda vuosijuhlille avecin, mutta vuosijuhlille voit tulla myös ilman seuralaista. Seuralaisia löytyy myös juhlista!

Miten vuosijuhlilla käyttäydytään?

Vuosijuhlilla käyttäydytään juhlan luonteen mukaisesti arvokkaasti. Juhliin on tehty istumajärjestys eli plaseeraus etukäteen. Mies saattaa daaminsa tämän istumapaikalle ennen omalle paikalleen menoa. Etikettiin kuuluu, että mies

ojentaa tuolin aina, kun daami on istuutumassa. Yleensä tämä tehdään vain oikealla puolella istuvalle, mutta kohteliasta on tehdä tämä myös toisella puolella istuvalle daamille, jos tällä ei ole paria. Naiset istuutuvat aina ensin, ja pienessä pöydässä miehet eivät istu ennen kuin kaikki pöydän naiset ovat istuneet.

Mies muistaa aina nousta, kun pöytäseurueeseen kuuluva vieressä istuva nainen osoittaa nousemisen merkkejä ja auttaa mahdollisesti tuolin kanssa. Sama tulee kyseeseen, kun nainen on saapumassa takaisin pöytään.. Näin ollen vuosijuhlat ovat miehille oiva tilaisuus osoittaa ritarillisuutta ja päästä vastakkaisen sukupuolen suosioon!

Jos omassa pöydässä on ihmisiä, joita et entuudestaan tunne, on kohteliasta aluksi esittäytyä, ja pitää puhetta yllä myös muiden kuin tuttujen kanssa koko tilaisuuden ajan. Juhlissa pöytäseurue muodostaa pienen yhteisön, jossa kenenkään ei pitäisi tuntea itseään ulkopuoliseksi.

Vuosijuhlat ovat kolmen ruokalajin illalliset, joissa nautitaan hyvästä ruuasta ja juomasta. Juhlajuomia tulee kuitenkin nauttia harkiten. Juhlan aikana pidetään puheita, joiden aikana on kohteliasta olla hiljaa, vaikka puhe tuntuisikin puuduttavalta. Puheiden ja laulujen aikana ei ole soveliasta myöskään syödä eikä juoda. Vuosijuhlissa lauletaan myös yhteislauluna juomalauluja, jotka löytyvät lauluvihkosta. Lasia kohotettaessa, esimerkiksi maljoja nostettaessa laulujen jälkeen, mies katsoo ensin oikealla puolella istuvaa henkilöä, sen jälkeen vasemmalla puolella olevaa ja viimeiseksi vastapäätä istuvaa daamiaan. Nainen toimii päinvastaisessa järjestyksessä. Kohotettaessa lasit eivät kosketa toisiaan vaan kilistelyn korvaa pieni nyökkäys.

Ilta päättyy tanssiaisiin. Hyvän tavan mukaista on, että herrat tanssivat ainakin ensimmäisen tanssin oman daaminsa kanssa, mutta illan aikana tanssittavat myös muita pöytäseurueeseensa kuuluvia naisia. Näin ollen, jos valssin askeleet ovat päässeet unohtumaan, suosittelemme niiden pikakertausta Legion tanssikurssilla, joka järjestetään ennen vuosijuhlia Legion salivuorolla.

Tarkempi ajankohta ilmoitetaan myöhemmin.

Mikä Sillis?

Sillis eli silliaamiainen järjestetään vuosijuhlia seuraavana päivänä. Juhlijat kokoontuvat sillikselle viettämään dagen efteriä yhteisvoimin. Silliksen pitopaikka ilmoitetaan vuosijuhlassa, johon saakka pitopaikka on tarkkaan varjeltu salaisuus.

Silliksen pukukoodi on haalarit ja meno on vuosijuhlia rennompaa. Silliksellä nautitaan pientä suolaista sekä tasaavaa juomapuolta, ja juhlafiilikset lähtevät taas uuteen nousuun. Näin ollen, vaikka olo ei olisi edellisen päivän juhlien jälkeen parhaimmillaan, sillis on ainut oikea paikka jatkaa juhlintaa!

Vuosijuhlat 2011 pähkinänkuoressa: Legio Ostiensis ry:n 14. vuosijuhlat lauantaina 19.11.2011 klo 18.00 Teatteriravintolassa (Ranta-katu 20). Illalliskortin hinta jäsenille 55 €, muille 60 €.

Ilmoittautuminen vuosijuhlille alkaa 1.10 ja päättyy 23.10. Ilmoittautumiset vuosijuhlavastaava Marille osoitteeseen vuosijuhlat@legio.fi. Paikkoja riittää 100 ensimmäiselle ilmoittautuneelle! Ilmoittautuessasi mainitse mahdolliset ruoka-allergiat.

Lisätietoja Legion nettisivuilta www.legio.fi.

Selviytymistarina Elisa Vornanen

Siinä se vihdoin on. Ensimmäinen vuosi yliopistossa on nyt paketissa, ja on aika pohtia hieman, mitä jäi käteen. Ensimmäiset päivät uudessa koulussa, uudessa kaupungissa, uusien ihmisten ympäröimä menivät ohitse jossain huuman ja pakokauhun hauskassa coktailissa. Yritimme miettiä tulevien tutorkavereideni kanssa, mitä ihmettä ensimmäisinä päivinä tehtiin, ja melko samoilla alkuhuuman sekavilla linjoilla menivät muutkin: paljon tehtiin kaikenlaista, mutta mitä ja missä, siinäpä hyviä kysymyksiä.

Toki uusi alku tuntemattomassa kaupungissa oli aluksi jännittävä, jopa hieman pelottava. Jonkin sortin mutanttiperhosia mahassani lennellen astelin ensimmäisenä päivänä yliopiston pihalle etsimään viininpunahaalarisia tutoreita. Tai no, jos rehellisiä ollaan, niin en todellakaan tiennyt edes, että mitä etsin pihalta. Onnekseni olin tutkinut Legion nettisivuja jo aikaisemmin ja tunnistin tutut haalarit kaikesta siitä sekamelskasta, joka yliopiston pihan oli kansoittanut tuona uuden elämäni ensimmäisenä päivänä. Kerroin nimeni ääni täristen edessäni sopivasti palloilevalle blondille tutorille. Tietenkään mikään ei ikinä mene niin kuin elokuvissa – nimeäni ei löytynyt kenenkään listalta. Siinä vaiheessa ehdin hyvin käydä läpi mielessäni, kuinka olin mokannut pahasti jossain kohtaa ilmoittautumisprosessia, ja minut heitettäisiin pihalle jo ensimmäisenä päivänä, ennen kuin ehdin jalallanikaan yliopistoon edes astua. En kuitenkaan nähtävästi ollutkaan mokannut aivan peruuttamattomasti: pikkuinen tietokatkos johtui siitä, että olin saanut opiskelupaikan jo vuosi sitten, pitänyt välivuoden, ja nyt listoissa oli vain tämän vuoden uudet oppilaat. Onnekseni olin joka tapauksessa hyvin tervetullut. Voi sitä helpotuksen syvää huokausta: ”Saan sittenkin aloittaa opiskelut Itä- Suomen yliopistossa, oikeustieteiden laitoksella, yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnassa opiskellen oikeustieteitä”. Voi että se kuulostaakin hienolta ääneen sanottuna, sisäinen snobini herää yhä joka kerta, kun kerron missä ja mitä opiskelen.

Ensimmäiset päivät olivat yhtä juoksua ympäriinsä paikasta toiseen ja infosta kolmanteen. Loppujen lopuksi olin vielä hieman enemmän sekaisin ja eksyksissä. Mikä näistä rakennuksista olikaan se, missä AU100 luentosali sijaitsee? Niin mitkä kirjaston tietokoneet, joista en ole ikinä kuullutkaan? Ja voi sitä järkytystä kun tajusin, että kouluruuasta pitää maksaa! Missä ovat lukion ilmaiset jälkkärirahkat santsikuppeineen?! Infoista en paljoakaan muista, muuta kuin sen ahdistavan tunteen, että en todellakaan osaa mitään ja en tule niitä oppimaankaan: ”Pitäkää weboodinne ja HOPS:inne, liian monimutkaista näille kesäloman kyllästämille aivoille!” No ei huolta uudet fuksipallerot, kyllä ne siitä selviävät ajan kanssa. Jos allekirjoittanut tekniikan ihmelapsikin on selvinnyt kutakuinkin elossa näistä ihanuuksista, tulette tekin selviämään – ainakin toivottavasti.

Sitten siihen tärkeimpään, eli opiskelijaelämään. Ai ai, suoraan sanottuna paras osio koko opiskelussa, enkä edes yhtään liioittele. Itse suosin alusta asti sosiaalisen verkoston luomista, mitä en kyllä kadu ollenkaan. Tulokset olivat kyllä sitten nähtävissä ennen joulua kotiin lähtiessä. Ravasin bileissä ja kekkereillä pää kolmantena jalkana koko syksyn tahtina parhaimmillaan kolmet bileet viikossa. Arvatenkin tämän sosiaalisen elämän luominen alkoi jossakin vaiheessa näkyä myös opintojen etenemisessä, tai lähinnä ehkä siinä, että ne eivät edenneet ollenkaan. Hylättyjä tuli toistensa perään, tai sitten mentiin rimaa hipoen läpi ja hypittiin onnesta. No, eipä tarvinnut hyppiä tai surkutella yksin: tässä kohtaa se vaivalla hankkimani sosiaalinen verkosto oli samassa veneessä ja

antoi vertaistukea tenttipaniikissa.

Mieluummin hankin kavereita tulevien viidenseitsemän vuoden varalle, kuin pänttäsin yksinäni kirjastossa nenä kiinni kirjassa.

Valinnassa auttoi kummasti yksi tärkeimmistä oppimistani asioista eli tenttien uusintamahdollisuus.

En halua liikaa tässä hehkuttaa löyhää opiskelua ja opintojen korvaamista vain bailaamisella, sillä karvas kohtaloni voi niin ikään antaa hyvän esimerkin siitä, että pitäisi myös osata lopettaa yltiömäinen kekkereillä ravaaminen oikeassa kohdassa. Itse lähdin joululomalle weboodissa koreillen kokonaiset 17 opintopistettä, joka ei todellakaan ollut koreilun arvoinen luku, varsinkin jos vertaa, että koko vuodesta oli tarkoitus napsahtaa melkein 80op:ta. Lievää kylmää hikeä pukaten oli pakko tehdä melkoinen opintosuunnitelma kevään varalle, jos meinaisin hengissä selvitä. Joululoman jälkeen tenttipäiväni koostuivat vähintään kahdesta tentistä. Ei kyllä ole mitään herkkua tuhota opuksia tuplamäärää samalle päivälle. Keväällä aloitin kuitenkin myös toimintavastaavana ainejärjestömme Legion hallituksessa, ja jälleen aikani tuntui valuvan opiskelusta jonnekin aivan muualle. Tällä kertaa kuitenkin olin oppinut virheistäni ja totesin, että bileistä voi myös poistua lähtemättä baariin tai juomatta itseään pöydän alle (pois lukien tietenkin Sitsit!).

Tasapaino, siinäpä hyvä sana: opiskelua ja sosiaalisen elämän ylläpitoa sopivassa suhteessa.

Keväällä laitoin kunnon vaihteen päälle ja pänttäsin kaiken mahdollisen ajan, osallistuen kuitenkin myös kaikkeen mahdolliseen ohjelmaan, jota uuden mahtavan hallituksemme kanssa yhdessä järjestimme.

Tätä kirjoittaessani, huhtikuun puolessa välissä, olen matkalla kotiin kesätöihin, opintopisteet yhtä esseetä ja espanjan tenttiä vaille takataskussa. Odotan vappuviikkoa innolla, Tallinnan ekskursion jouduin jättämään väliin töiden takia, mutta ehkä sitten ensi vuonna.

Mitä siis jäi käteen ensimmäisestä vuodesta?

Hmm. Päällimmäisenä varmaankin kaikki ne uudet ihmiset ja asiat, joiden vuoksi odotan innolla jälleen syksyä, työn ja tuskien kautta ansaitut opintopisteet, Joensuu, joka kaupunkina on lähtemättömästi saanut kotikaupungin leiman itseensä sekä jännitys siitä, että jos ensimmäinen vuosi oli näin mahtava, niin miten toinen vuosi aikoo korottaa panoksiaan. Hauskaa tulevaa lukuvuotta kaikille, niin vanhoille kuin uusillekin!

Anonyymit ammattivalittajat purkavat tuntojaan

Aina väärä vuodenaika Kesä. Voi tuota ihanuuden aikaa, on lämmintä, aurinkoa, luonto kauneimmillaan ja uimavedet lämpöisiä. Itse olen vannoutuneita kesäihmisiä ja en haluaisi valittaa, mutta.

Shortsit tarttuvat persvakoon, hameen helma hinautuu pitkin hikistä reittä säädyttömän ylös, reidet hankaavat yhteen aiheuttaen ikäviä ihottumia ja meikit valuvat hien mukana pitkin naamaa. Tämä on sitä kesästä nauttimista, todellakin.

Eihän siinä mitään jos vain koko kesäloman viettäisi rannalla maaten, välillä pulahdellen viileään veteen vilvoittelemaan ja nauttien kesäisiä juomia ja herkkuja.

Mutta entäs se kaikki muu aika kun pitäisi kyetä normaaliin kanssakäymiseen näillä helteen sumentamilla aivoilla. Hiki vaan valuu pitkin selkää, ihan sama mitä yrität tehdä. Kaupan pakastealtaat tuntuvat ainoalta houkuttelevalta kesälomakohteelta ja saunaan ei tarvitse vaivautua, koska yksi pieni pöytätuuletin ei kuitenkaan pysty viilentämään asuntoa alle löylylukemien.

Tätä vuodenaikaa odotetaan aina kuin kuuta nousevaa, unohdetaan verta halajavat hyttyset ja muut inisijät, palaneet olkapäät ja aftersunin imelä lemu sekä liian pienet topit, jotka eivät parhaimmassakaan tapauksessa kykene peittämään talven aikana kertyneitä makkaroita. Kyllä, kesää kannattaa odottaa, mutta minkäs teet, Suomen kylmä ja karu talvi karaisee niin kovin paljon, että kaikkien niiden pimeiden kuukausien jälkeen olemme nähtävästi valmiita hieman kultaamaan muistoja ja nauttimaan siitä mitä ylipäätään saadaan tänne pohjolaan. Talvella lupaan valittaa talvesta ja ihannoida kesää.

Neiti Aina Vääräsää

Kostajaisissa seikkailtiin lomatunnelmissa Teksti: Iida Kuusrainen Kevään kostajaisissa vanhat opiskelijat pääsivät turistimatkalle Joensuuhun. Matka alkoi turistikierroksella Joensuun ympäri japanilaisittain, eli heidän piti ottaa noin kahdestakymmenestä kohteesta kuva. Kohteita oli muun muassa paikallinen menomesta, valkoisen miehen taakka, paljasta pintaa, paikallinen käsityöläinen, susi, lomaromanssi, matkabudjetti, vuoristo, kansallisurheilu ja paikallisruoka.

Suvaksella innokkaita kuvaajia odotti 5 erilaista rastia. Yhdellä rastilla piti improvisoida tanssiesitys Oskun ja Jarkon soittaessa kitaroilla espanjalaistyylistä musiikkia. Illan edetessä myös tansseista tuli lennokkaampia. Toisella rastilla vanhukset pääsivät vierailemaan nykytaiteen museoon. Siellä ryhmille annettiin lappuja, joissa oli eri ruumiinosia, kuten sormiselkä, kyynärpää-korva, pää-maha, joita mukaillen ryhmät muodostivat hienoja taideteoksia. Kolmannella rastilla ryhmät pääsivät tekemään lokikirjan. Lokikirjan ryhmät myös kuvittavat esittämällä itse lokikirjassa mainittuja nähtävyyksiä. Neljännellä rastilla ryhmien piti esittää eri tilanteita mihin suomalainen turisti voi joutua. Ainakin hypoteettisesti.

Viidennellä rastilla testattiin ryhmän liikkumista matkatavaroiden kanssa. Ryhmän jäsenten piti vuoronperään raahata painavaksi pakattua matkalaukkua radan läpi mahdollisimman nopeasti.

Ennen palkintojen jakoa ryhmät vielä lukivat lokikirjansa kaikille. Kostajaiset voitti ryhmä Tukkahumalat, johon kuuluivat Anna, Olli, Väisäkäinen ja Majastommi. He sai palkinnoksi kertakäyttökameran. Paras asu -kisan voitti Eija, japanilaisturisti-tyylillään. Loppuillasta turistit lähtivät tutustumaan paikallisiin menomestoihin vähän lähemmin.

Eksku.

Viron järjestyslain tapauskohtainen soveltaminen, 0op, käytännön harj. läsnäolopakko.

Teksti: Iida Kuusrainen

Ekskubussi starttasi tiistaina 19. huhtikuuta Joensuusta, mukanaan 17 innokasta ekskuilijaa, bussikuski (joka ei halunnut kuunnella musiikkia) sekä yksi pariskunta, joka istui mahdollisimman kaukana äänekkäistä kanssamatkustajistaan.

Lokikirjaa aka eläinpäiväkirjaa (”kirjota se siihen eläinpäiväkirjaan vai mikä lie olikaan..”) alettiin täyttää ahkerasti jo heti seitsemältä.

Kuolemattoman hauskoja sutkautuksia tuli sitä enemmän mitä useamman pullon korkki aukesi.

Matkalla Helsinkiin pysähdyttiin pari kertaa, ihan oikeilla tauoilla ja yhden ylimääräisen kerran, koska Olli ei saanut vessan ovea auki. Jollain huoltoasemalla Kalle ja Olli ostivat ekskulle maskotin, Olli-Kallen, joka oli puutarhakoristemuurahainen.

Jossain vaiheessa Olli-Kalle muuttui madoksi kun sen jalat ja tuntosarvet lähtivät irti. Helsinkiin vihdoin päästyämme joukkoon liittyivät etelän vahvistukset, Tommi ja Eero.

Laivassa päästiin ensimmäisten joukossa buffettiin. Siellä saatiin mahat täyteen (ehkä vähän enemmän

juomaa kuin ruokaa). Meidän joukko käveli myös viimeisenä ulos buffetista, vaikka aiemmin oli kyllä uhottu, että ”jos joku kävelee ulos buffettista, niin se on FAIL” . Laiva tosin oli jo siinä vaiheessa lähtenyt liikkeelle, joten pienet sivuaskeleet olivat täysin ymmärrettäviä. Siitä siirryttiin tutustumaan tax freen valikoimaan ja hytteihin. Tämän jälkeen muistikuvat katosivat muutamilla, ja onkin ehkä parhaaksi, että koko laivayö sensuroidaan lukijoiden mielenterveyden säilyttämiseksi. Lyhyesti: ”Tilanne on hyvä kunhan se on raju.”

Aamulla herättäjä sai ystävällisen vastaanoton: ”Hyi v*ttu! Painu v*ttuun!” Silti kaikki pääsivät jopa sovittuun aikaan mennessä ulos hyteistä ja bussiin. Bussilla lähdettiin ostoskeskukseen, jossa ensimmäisenä koko joukko suuntasi mäkkäriin. Kun voimat olivat vähän palautuneet, maha laskeutunut ja kävely suoristunut lähdettiin reiluksi tunniksi shoppailemaan. Ja kyllä, ostoskeskuksesta ulos lentäminen on mahdollista.

Shoppailun jälkeen pääsimme hotellille ja suurin osa painui hyvin tarpeellisille päiväunille, muutamat tosin jaksoivat käydä kahvilla tai vähän kahvia terävimmillä. Kuudeksi oltiin varattu pöytä koko joukolle Beer Housesta, ja sinne löydettiin jopa ihan ajoissa. Ruoka oli hyvää, annokset (niin ruoka- kuin juomaannoksetkin) olivat isoja. Rikki mennyt lasi maksaa seitsemän euroa.

Jälkiruoaksi osa lähti kaljalle ja osa etsimään (matkanjohtajan pakkomielteestä) suklaakakkua. Suklaakakku löytyi ihanasta pikkukahvilasta, joka meinasi olla vähän

liian hieno meidän käytöstavoille, mutta uskaltauduttiin kuitenkin jälkkärille.

Loppuilta menikin tallinnalaisiin pubeihin tutustuessa, jonka jälkeen siirryttiin hotellille rellestämään. Jotkut jatkoivat vielä keskustassa vähän myöhempäänkin.

Takasin paluu oli suhteellisen matkapahoinvoivaa, tosin osa jaksoi jatkaa vielä kolmatta päivää.

Paluumatkalta on tuskin sen enempää raportoitavaa, käytiin ostamassa vielä tax freestä tuliaisia, tuulettumassa kannella, ja jonotettiin hamppareita huoltsikalla. Toiset koomassa, toiset uudessa nousussa.

LIITYHÄN SIEKIN! - Legio metsästää uusia jäseniä Legio Ostiensis ry eli Legio on Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa oikeustieteiden laitoksella opiskelevien ainejärjestö. Legio ajaa jäsentensä etua osana yliopistoyhteisöä ja tarjoaa mahdollisuuksiensa mukaan erilaista toimintaa rankkojen opintojen ohelle. Nuoresta iästään huolimatta Legio on virkeä ja toimiva, keskisuuri ainejärjestö.

Parhaiten virkeys näkyy jäsenistöllemme järjestetyissä vapaa-ajan tapahtumissa ja kokoontumisissa, kuten erilaisissa illanvietoissa, bileissä ja liikuntatapahtumissa. Joka syksy kokoonnutaan myös Legion Vuosijuhlille, joissa juhlistetaan koreasti ainejärjestömme kulunutta vuotta, nautitaan hyvästä ruoasta ja juomasta sekä tietysti hyvästä seurasta. Edellisinä vuosina Legio on järjestänyt myös ”ekskursio”-matkoja Tallinnaan, pelannut jalkapallon ystävyysotteluita kauppatieteilijöitä vastaan ja tehnyt erinäistä yhteistyötä muiden ainejärjestöjen kanssa.

Legion jäsenetuja: -

Edunvalvontaa yliopiston, ylioppilaskunnan ja valtakunnallisten järjestöjen suuntaan Ainejärjestön ilmaiset liikuntavuorot Alennus opiskelijahaalareista ja haalarimerkeistä Alennuksia oikeustieteellisestä kirjallisuudesta Alennetut jäsenhinnat mm. Legion vuosijuhlien illalliskortista, ekskursiosta ym.

Mahdollisuus lainata oikeustieteellistä kirjallisuutta maksutta Legion ”kirjastosta” Mahdollisuus julkaista Gradusi Edilexissä (arvosanavaatimus laudatur tai eximia) Ainejärjestön opiskelijajulkaisu Manipulus, jonka tekoon kaikki ovat tervetulleita!

Ikimuistoiset tapahtumat tarjoiluineen Ja kaikkea muuta mukavaa!

Legion jäseneksi on helppo liittyä: Maksamalla jäsenmaksun 20 euroa pankkisiirrolla (Nordea: FI53 1040 3000 3499 63, viitenumero: 1012), lunastat itsellesi elinikäisen jäsenyyden. Lisäksi tuutorit keräävät jäsenmaksuja käteisellä lukuvuoden alussa.

Ilmoitathan jäsenmaksun yhteydessä talousvastaava Hanna-Kaisa Taimistolle osoitteeseen jasenyys@legio.fi koko nimesi ja kotipaikkakuntasi. Muut kuin oikeustieteiden pääainelukijat voivat hakea jäsenyyttä kirjallisella anomuksella, joka osoitetaan Legion hallitukselle. Lisätietoja sähköpostitse osoitteesta hallitus@legio.fi.

TERVETULOA LEGIOON!

Sikanurkkauksen ensimmäisessä osassa palataan ajassa taaksepäin. Legion hallitus järjesti keväällä 2010 risteilymatkan Tallinnaan, jolle osallistui reilut parikymmentä legiolaista. Matkan aikana pidettiin luonnollisesti lokikirjaa, jonka sisällöstä Sikanurkkauksen toimitus on poiminut ”parhaat” palat Manipuluksen lukijoille. Kiitos ja anteeksi.

Bussimatka Helsinkiin: 9.32 ”Suonikohjut saapuvat.”

12.54 ”Mun tavotteena on sammuu alasti pallomereen.”

13.41 ”Ei voida puhua mistään adoniksesta – pikemminkin anjoviksesta!”

14.17 ”Sulta on räplääminen kielletty!”

Laivalla: 23.58 ”Mikä näistä mun alahampaista on zirkonia?”

03.07 ”Se heittää, jol on veivii.”

04.xx ”Ootko varma, että pääset meidän hyttiin ölisemään?”

Tallinnassa: 20.48 ”Huomenta kulta. Mä haisen vieläkin Hello Kittyltä.”

22.00 ”Tästä ku lähetään Tallinnan yöhön, ni tarvitaan vähän teräaseita mukaan!” (Toim. huom. Kyseessä oli haarukka.)

22.47 ”Juodaan ittemme sosialisteiksi.”

Laivamatka Helsinkiin: 13.13 ”Soija alkaa tulla. Ollut koko reissulla vallitseva teema.”

13.17 ”Mulla ei oo mitään muistikuvia tästä reissusta.”

13.31 ”Korkeasti koulutetut naiset juovat huomattavasti muita enemmän.”

16.05 ”Ne pojat, jotka tuli meidän jälkeen saunaan, tiesi tulleensa!” ”Hei, eiks se menny niin, että saunan juttuja ei laiteta lokikirjaan?”

Bussimatka Joensuuhun: 20.21 ”Hikoile ittes kuumeesta. Kääri ittes kelmuun.”

20.36 ”Kun katsoo maailmaa, kiisselisilmin..”

21.02 ”Naaman perusteella te ootte ainakin Kärsämäeltä.”

21.37 ”Ei enempää, ei vähempää, oo sininen liha tää, koita ymmärtää..”

21.50 ”Meinas oksennus tulla, ku näin oman kuvani.”

21.52 ”Jos ei kato silmiin, ni sit voi hymyillä. Ei liian kovaa.”

22.03 ”Kipeenä voi ryypätä, mutta kipeenä ei voi mennä töihin.”

Lisää kuvamateriaalia löydät Legion kuvagallerian ”2010 Tallinna”-kansiosta.