Good game, well played

Oikeustiedettä päätyvät usein lukemaan henkilöt, joille on tärkeää saada kehittää itseään. Arvostus näkyy kenties myös harrastuksissa, jotka tapaavat olla tavoitteellisia, oli kyse sitten fyysisen kunnon tai esimerkiksi soittotekniikan parantamisesta. Videopelit puolestaan nähdään usein ajanhukkana; hauskana tekemisenä, mutta yhtä kaikki omien lahjojen ja ajan tuhlaamisena. Olen kuitenkin sitä mieltä, että stressin purkamisen ohella, videopeleistä, erityisesti suosikistani Dota 2-pelistä, voi olla hyötyä vuorovaikutuksesta oppimisessa. (Ainakin mikäli oma lähipiiri sattuu olemaan ystävällistä ja aikuistunutta porukkaa, pelaajayhteisöstä löytää varmasti hyviä esimerkkejä suolaisista ja keskenkasvuisista persoonallisuuksista.) Peli tarjoaa ympäristön, jossa anonymiteetti saa ihmiset toimimaan avoimesti luonteenpiirteiden ja henkilökohtaisten arvostusten pohjalta. Toisin kuin ’oikeassa elämässä’, pelaajat eivät tunne tarvetta näytellä toista kuin kokevat olevansa, vaikkakin pelaajayhteisön turvaksi luodut vähimmäissäännöt toimivat takarajana esimerkiksi kiusaamisen suhteen. Eri asia sitten on, onko pelaajayksilön tulkinta omista taidoista ja toiminnan vaikutuksista realistinen. Toisaalta peli tarjoaa myös tilanteen, jossa kilpailuasetelma tarjoaa yhteisen päämäärän. Lähtökohtaisesti yksilö ei voi voittaa tiimipeliä yksinään, vaikka monet sitä yrittävätkin. Vain yhteistyö, yhteisen suunnitelman luominen ja yhteisen päätöksen seuraaminen vievät voittoon. Nostan esimerkiksi mainitsemastani Dota 2 -pelistä kaikkien legiolaisten oman nimikkosankarin: Legion Commander nimisen pelihahmon eli heron. Ideana pelissä on, että herot

syntyvät erilaisilla ominaisuuksilla, joista on tarkoitus rakentaa ominaisuuksien kokonaisuuden vahvuuksia hyödyntävä tekijä. Lähtökohdat ovat siis annetut, mutta pelaajan ja heron onnistuminen pelissä ratkeaa vasta rakennusvaiheessa. Näinhän on myös elämässä. Vaikka lähtökohtamme ovat samat, pienin vaihteluin ominaisuuksissa, merkittävämpää on, mitä pelin aikana tapahtuu. Voimme itse vaikuttaa siihen, miten menestymme, mitattiin menestys millä mittarilla tahansa. Legion Commanderia pelatessa on erityisen tärkeää olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Näin voisi sanoa olevan jo jokaisen lukijan kohdalla: olettehan lukemassa oikeustiedettä Joensuussa! Heron perusidea on kerryttää etumatkaa ylivoimaisuuteen saakka, mikä vaatii hyvää silmää ajoituksen suhteen. Alussa hero on heikko, mutta itselle edullisia tilanteita voi luoda kärsivällisyydellä ja luovuudella. Kuten elämässä yleensäkin, täytyy löytää taisteluita, jotka voi voittaa, mieluiten varmuudella, ja ottaa niistä sitten tehokkaasti kaik”Lähtökohtaisesti yksilö ei voi voittaa tiimiki irti. Opiskelijanakin on järkevää ottaa oman taitotason haasteita, joita saavuttamalla ja vähitellen kasvattamalla saa vahvistettua ammattitaitoa ja uskoa omiin kykyihin. peliä yksinään, vaikka monet Yhtä tärkeää kuin oikean hetken löytäminen on liittolaisten tuki tuolla hetkelsitä yrittävätkin. Vain yhteis- lä. Jokainen meistä Legion Commandetyö, yhteisen suunnitelman reista tarvitsee apua, varsinkin alussa, luominen ja yhteisen päätök- kun omat voimat eivät vielä riitä. Onneksi me jokainen olemme Legio, ja meisen seuraaminen vievät voit- tä on monta. Henkilökohtaiset kamppaitoon. ” lut, kuten ensimmäisen hylsyn saaminen taikka kanditutkielman aloittaminen, on hyvä käydä läpi yhdessä. (What ever doesn’t kill you, only makes you stonger a.k.a gives you duel damage.) Apua saatuaan on sitten tärkeää myös antaa apua eteenpäin, joten niin kuin hyvä Dotapelaaja toimisi. Tue kaveriakin kasvamaan! Joukkueen yleinen menestys hyödyttää jokaista heroa yksilönä. Dotassa on hyvin tärkeää sisäistää oma paikkansa joukkueessa. Herot jaetaan vahvuuksiensa mukaan eri rooleihin, joihin mukautumalla joukkueesta saa kokonaisuutena tehokkaimman mahdollisen. Pelaaja, joka rikkoo roolitusta, yleensä aiheuttaa vahinkoa joukkueelleen, joskus jopa aiheuttaa

koko joukkueen häviön. Sama pätee vaihtuvissa määrin myös työelämään. Opiskeluaikaisessa harjoitteluissa on hyvä säilyttää nöyryys ja tehdä työyhteisölle välttämättömät, vaikkakin pieniarvoiset, hanttihommat mukisematta alta pois. Toisaalta kun myöhemmässä työelämässä sitten vaaditaan vastuupaikan täyttämistä, tulee oma osansa hoitaa taidolla, epäröimättä ja luottamusta luoden. Loppujen lopuksi kiitoksen joukkueen voitosta ansaitsevat niin wardeja varten köyhäillyt support kuin tiiminsä lopputaisteluissa voittoon kärränyt core. Niin voitto kuin tappio jaetaan joukkueen kesken, ei yksilökohtaisia poikkeuksia. Voittoa tavoitellessa on tärkeää muistaa päämäärä. Taistelun voittamisella ei juuri ole väliä, jos häviää sodan. Varsinkin Dotassa henkilökohtaiset irtopisteet voivat tuntua hyvältä, mutta niistä ei saa muodostua estettä koko erän voitolle. Omien havaintojeni mukaan irtopisteiden houkutus on kuitenkin pelaajien keskuudessa keskimäärin kovin suuri. Siksi on hyvä välillä palata suunnitelmaan, ja muistuttaa itseään omista tavoitteista. Mikä tower seuraavaksi halutaan kaataa? Estääkö se, mitä tällä hetkellä teen, joukkuettani kaatamasta toweria? Opiskelijankin on hyvä aika ajoin muistuttaa itseään pakollisista kursseista ja valmistumisesta, vaikka vapaa-ajan aktiviteetin ja mielenkiinnostavat sivuainekurssit veisivätkin mielellään mennessään.

Tärkeimmät Dotan kautta ihmismielestä tekemäni havainnot ovat, että kaikki ihmiset eivät toimi yleisimmän logiikan mukaan tai ystävällisesti. Silti heidän tiimissään voi voittaa, jos osaa mukautua. Olen oppinut myös, että defenssimekanismit ovat totta myös psykologian oppikirjojen ulkopuolella. Elämässä täytyy siis oppia joustamaan omassa roolissa, suorituksessa ja resursseissa. Lisäksi kaikista haukuista ei kannata aina ottaa itseensä, sillä haukkuja ei todella suurella todennäköisyydellä ole vain pystynyt hyväksymään omaa osuuttansa joukkueen tappiossa. Paras lahja, mitä muille pelaajille tai yhteisölle voi antaa on hyvä häviäjyys ja voittajuus. Loppujen lopuksihan on tärkeintä, että peli jatkuu, ja kaikkien pelaajien on hyvä olla. GG WP, kaikki Legion Commanderit! Anni Kainulainen