Fuksina etäisessä yliopistossa

Katja Harinen Poikkeusaikoina yliopistoon tutustuminen vaatii fukseilta sisukasta omatoimisuutta ja kekseliäisyyttä, kun luennot toteutetaan pääsääntöisesti etänä.

Sovimme kirjallisuustieteen fuksinTesan kanssa tapaamisen Alakuppilaan. Saavun sateen kastelemana ja pari minuuttia myöhässä, mutta Tesa on käyttänyt ajan hyödykseen ja järjestellyt kalenteriaan. Tunnelma Alakuppilassa on korona-aikojen mukainen: rauhallinen ja vaitelias. Kahvilan ollessa suljettu en voi ottaa haastattelun yhteyteen kahvia, ja luentojen ollessa etäluentoja ei käytävillä käy vilkas ja eloisa kuhina. Alakuppilan rauhallisuus takaa helpon haastatteluympäristön, toisen voi kuulla hyvin ja ympärillä on paljon tilaa. Tänä vuonna kirjallisuustieteen fuksit aloittivat pääsääntöisesti etänä. Osalla on sivuaineissa lähiopetustakin, mutta se on harvinaista ja Tesa kuuluukin niihin fukseihin, joilla ei ole ainuttakaan lähiopetuksena järjestettyä kurssia. Etäopiskelu tekee yliopistosta paikkana ja tilana vääjäämättä etäisenja tiloihin tutustuminen ei tule automaattisesti luennoilla käymisen seurauksena. Orientaatioviikolla järjestetty tutustumiskierros on jättänyt lähinnä epämääräisiä kuvia eri paikoista. Toistot rakentaisivat lopulta kartan ja hahmotuksen tiloista. Tesa kuitenkin huomauttaa, että vaikka toistoja tulisikin, niin valitettavasti ne kohdistuvat yhteen tai kahteen paikkaan ja kokonaisvaltaisempi käsitys yliopistosta jää uupumaan. ”Täytyy vähän omatoimisesti tässä kohtaa suorittaa, jos haluaa päästä tutustumaan ja ihmettelemään” hän toteaa. Moni kokeekin yliopistoelämän keskeiseksi puoleksi yliopiston tilallisuuden. Itse olen huomannut kaipaavani luennoille kiirehtimistä, kahvin nappaa-

mista mukaan ja alkavan luennon odottelua käytävillä. Nyt Alakuppilastakaan ei kiireessä voi napata paniinia tai sinne ei voi mennä kahville kavereiden kanssa. Uusilla fukseilla kokemus yliopistosta voi olla hyvinkin vaisu verrattuna normaalioloihin. Miten yliopistomaailmaa on voinut lähteä luomaan poikkeusoloissa? Osa opiskelijoista on Tesan mukaan lähtenyt hakemaan yliopistomaailman tuntua opiskelemalla yhdessä Alakuppilassa. Tällä tavalla etäluentoja seuraamalla saa kokea yhdessäoloa, muttapienryhmäkeskusteluista on usein luovuttava tilan ollessa avoin kaikille. Tesa itse on kuitenkin opiskellut pääasiallisesti kotona ja vaikka hän osasikin odottaa etäopiskelua, kokee hän sen silti haastavana.”Mä itse kaipaan ja toivon, että jos-

Fuksina etäisessä yliopistossa

sain kohtaa pääsen olemaan täällä. Se olisi niin iso osa oikeanlaista asennoitumista opiskeluun. Kun kotona nököttää, niin siitä tulee helposti semmoista, että teenpä tässä samalla jotain.” Tesa sanoo ja naurahtaa. Varmasti moni kotoa käsin opiskelujaan hoitanut kokee samaistumista: kotoa löytyy jokainen mukavuus ja tuska, joita yliopiston tiloissa pääsisi karkuun. Entä millaisia toiveita opiskelun järjestämisestä on tulevaisuuden suhteen? Tesan fuksiryhmällä on hyvä ryhmähenki, ja Tesa toivookin, että tilanteen normalisoituessa ja yliopistolle siirtymisen tullessa ajankohtaiseksi, muutos tehtäisiin yhdessä: ”tultaisiin porukkana tänne ja porukkana yritettäisiin selviytyä siitä.” Myös vanhempia opiskelijoita ja luennoitsijoita kohtaan

UUSILLE FUKSEILLE SELVIÄÄ VASTA MYÖHEMMIN, MITÄ OVAT NORMAALIOLOT.

löytyy toive: ”toivon, että sitten keväällä annettaisiin enemmän anteeksi sitä, ettei tiedetä missä asiat ja paikat on. Että ymmärrettäisiin se yleinen häröpalloilu ja sekoilu, mitä siitä seuraa!” Uudet fuksit joutuvatkin opettelemaan asiat hyvin toisella tapaa kuin aiemmat fuksit. Heille prosessi on käänteinen: ensin he oppivat poikkeusolot ja sitten ”normaaliolojen” opiskelutyylin. Vanhemmille opiskelijoille poikkeusolojen jälkeen on kenties luvassa uudelleen oppimista tai paluuta ja vanhan muistijäljen herättelyä. Etäopiskelun lisäksi fuksit pääsivät heti uuden opintojärjestelmän kimppuun. Sisu aiheutti erityisesti lukukauden alkaessa paniikkia ja kapinointia yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Muutos ei ollut kivuton. Järjestelmäuudistusta kritisoitiin epäselvänä, hankalana ja tarpeettomana. Kysyessäni Tesan mielipidettä Sisuun syntyy syvä ja merkitsevä hiljaisuus. Niinpä, Sisu vetää usean meistä hiljaiseksi. ”Sisu on täysi mysteeri edelleen!” Tesa nauraa ja toteaa, että vaikka sitä käytiin tuutoreiden avulla läpi, aiheuttaa se edelleen paljon ihmetystä. ”Kaipaan paperiversiota, visuaaliselle ihmiselle se helpottaisi. Voisiko Sisuun saada sellaisen ominaisuuden, että kurssikarttoja voisi tulostaa ja sitten itse rakentaa?” En ole ehkä oikea henkilö viestin eteenpäin viemisessä, mutta lupaan kirjoittaa tähän juttuun Tesan toiveen! Loppuun utelen vielä kliseisesti Tesan, tuoreen kirjallisuuden opiskelijan, lempikirjaa. Tesa muuttuu pohtivaksi ja toteaa, ettei sellaista välttämättä voi sanoa sen vaihtuvuuden takia. Olen samaa mieltä. Kysymys on monelle epäreilu ja se pakottaa arvottamaan monesta hyvästä teoksesta jonkun erityisen hyvän, ikuisen lempparin. Tässä hetkessä Tesa kuitenkin suosittelisi Tikli -nimistä kirjaa. ”Se on hirvee eepos ja välillä tarpomista, mutta kun sitä jakso vaan mennä, niin se alkoi kiehtomaan!” Luottakaamme tähän. Ennen kuin lähdemme eri teille,kysyn vielä fiiliksiä Alakuppilasta ja siihen Tesa toteaa: ”no onhan tämä nyt legendaarinen paikka, josta kaikki puhuu!