DA_Irlanti

Dante’s Angels

Tick, Tock, Angels Must Beat the Clock

“Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.”

OSA 1 2008 AD Elokuun 13 Kello 13.32 Irlanti, Dublinin lähellä, Danten tuttavan kesähuvila

Oli kaunis syyspäivä. Linnut lauloivat toisilleen ja luonto tuntui odottavan vuodenajan vaihtumista. Vanhan goottilaistyylisen huvilan takapihaa koristivat syyskukkasten loistava kirjo. Puut ja pensaat olivat leikattu siististi ja ruoho oli vehreää. Vasemmalla seinustalla roiski lempeä suihkulähde vettään ylöspäin ja sen kalat uiskentelivat rauhallisina pienessä lammikossa. Niitä oli kaiken värisiä ja kokoisia. Takapihalla oli myös lampi, joka oli tehty mahdollisimman luonnollisen näköiseksi. Tekolumpeet näyttivät kuin oikeilta lammen yhdessä osassa ja niiden valkoiset kukat olivat suunnattomat.

Tarkemmin katsottuna, lammen keskellä, rikkoi vedenpinnan kelluva nainen, joka heilutteli rauhallisesti käsiään vartalonsa sivuilla. Hänellä oli silmät kiinni ja vaaleat hiukset liikehtivät heikon virran mukana.

Unelmoija avasi toisen silmänsä ja käänsi päänsä rakennuksen suuntaan, mistä oli juuri kuulunut terävä kiai-huuto. Talim tunnisti Feenixin äänen ja kääntyi uimaan rantaa kohden. Hän puristi vettä hiuksistaan ja kiepsautti ne lennokkaasti selän puolelle. Talimilla oli yllään kultareunainen vihreä pikiini, kun hän haki pyyhkeen ja kuivasi hiuksia uudestaan.

Virkistäytyjä käveli hitaasti kiviset kaarevat rappuset ylös ja käveli huvilan takaovesta sisään. Talim vilkaisi nopeasti ystäviään ja meni omaan huoneeseensa vaihtamaan vaatteita. Shiva oli vilkaissut nopeasti tulijaa, mutta Feenix ei ollut edes huomannut tämän tuloa. Hän oli niin keskittynyt harjoitukseensa.

Shiva surffaili netissä nenä melkein kiinni näytön lasissa. Hän hieroi miettiväisenä leukaansa, kunnes suoristi selkänsä, venytteli ja haukotteli syvään. Feenix harjoitteli juuri erästä Kendo-sarjaa huolellisesti ja ajatuksen kanssa. Shiva kierähti tuolillaan ympäri ja alkoi seuraamaan ystävänsä liikkeitä. Talim teki hartaudella venytyksiä rentouttaakseen lihaksiaan. Hän kuunteli kannettavasta cd soittimesta rauhoittavaa musiikkia silmät kiinni. Ensimmäistä kertaa he olivat olleet lomalla, jolla ei ollut tapahtunut mitään erikoista. Se oli mannaa heille Haitin seikkailun jälkeen. He olivat todellakin oikealla vapaalla!

Huomenna heidän lomansa loppuisi, mutta se ei enkeleitä haitannut. He olivat täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja valmiina palaamaan töihin, kunhan seuraava tehtävä ei olisi mitään yliluonnolliseen liittyvää...

Agentit olivat jopa päivettyneet vähän ja heidän kasvoistaan kuvastui rento fiilis ja iloisuus.

Kesän kääntyminen syksyyn oli Irlannissa kaunista aikaa. Enkelit nauttivat siitä täysin rinnoin. Ulkona paistoi aurinko jo monettako päivää ja luonto esitteli maisemiaan vielä hyvin kauniina. Talim huokasi ja istuutui nojatuoliin nojaten päällään käteensä. Hän antoi ajatustensa harhailla triviaaleissa asioissa katsellen ulos 1

ikkunasta. Heikko tuuli puhalteli muutamia puista tippuneita lehtiä ikkunan ohi, joita istuja seurasi nähden samalla peilikuvansa lasista.

Feenix lopetteli harjoitustaan ja lähti käymään suihkussa. Shivan mielenkiinto siirtyi taas nettiin ja hän kääntyi ja näpytteli jotain sormillaan. Tällä hetkellä hän oli hakkeroituneena erääseen koneeseen ja etsi tietoja valmiiksi seuraavaan tehtävään. Tietokoneet olivat Shivalle pakkomielle tai oikeastaan elinehto.

Feenix tuli suihkusta virkistäytyneenä ja kuivaten hiuksiaan. Juuri silloin alkoi tietokone piippaamaan ja kuvaruutuun ilmestyi Webcamin kautta Danten kuva. Talim ponkaisi heti Shivan vierelle ja Feenix liittyi seuraan kompuroimalla pyyhkeeseensä. ”Päivää enkelit.” ”Mitäs nyt pomo?” Feenix sanoi kiertäen hiuksensa pyyhkeeseen.

Talim nojasi Shivan olkapäähän tarkkaavaisena ja korvat höröllä.

Danten hypnoottisen siniset silmät tuijottivat alaisiaan hetken. Enkeleille levisi epämiellyttävä tunne jokaiseen ruumiinosaan asti. Kuva oli ihmeteltävän hyvä tällä kertaa, ja lomailijat näkivät työnantajansa kasvoissa huolestuneen ilmeen. ”Tämä ei tiedä hyvää.” Talim mumisi itsekseen. ”Olen saanut selville seuraavasta tehtävästänne mieltäni häiritseviä asioita. Minusta on tuntunut jo pari päivää, että minua on seurattu, mutta en ole nähnyt ketään. Tunnen, et... vaaras... täy... tul... piip, piip, piip.”

Kuva alkoi sirisemään ja muuttumaan lumisateeksi. Talim huudahti yhteen ääneen toisten kanssa, kun lopulta kuva ja ääniyhteys katkesivat kokonaan. ”Mitä tapahtui?” Feenix kysyi hädissään.

Huoneeseen laskeutui haudanvakava hiljaisuus ja enkelit mulkoilivat toisiaan. Kone sammui seuraavaksi itsestään ja käynnistyi uudestaan. Ruudulle ilmestyi teksti: Peruuttamaton poikkeus muistipaikassa sitä ja sitä ja Shiva käynnisti windowsin vikasietotilassa. Sen lisäksi, että koko kone näytti olevan ihan sekaisin, työpöydällä ui Ecco the Dolphin, joka kaappasi tiedostoja ja hukkui sitten vieden ne mukanaan. ”Oi ei! Tämä on varmasti se uutisissa ollut Ecco the Dolphin virus.” Talim huudahti ja samassa Shivan hermot pettivät. ”O-ou...” Feenix sanoi, kuin tietäen mitä seuraavaksi olisi luvassa.

Piirroshahmona, Shivan korvista olisi tässä mielentilassa noussut sauhua ja otsasta olisi työntyneet esille terävät pienet sarvet. Ihmekkös tuo, jos hänellä olisi vielä ollut hahmona hiilihanko kädessä. Shiva puristi pitkillä kynsillään reisiään ja Talim oli varma, että hänen ystävänsä rintakehästä kuului murinaa. ”Grrrrrrr... No voi PIIP, sekä PIIP… PIIP, PIIP, PIIP!” Shiva sanoi pelottavan tukahdutetulla ärtymyksen äänellä painottaen erikseen jokaista sanaa. Talim arvasi myös, mitä nyt oli tulossa, kun Shiva ponkaisi ylös. ”PIIIIIIIIIIIIP!” ”Shiva, Meidän vakuutuksemme ei enää korvaa noita!! Oops, too late” Talim yritti varoittaa, mutta liian myöhään.

Shiva tarttui näyttöön repäisten sen johtoineen kaikkineen pöydältä ja se lensi avonaisesta ikkunasta ulos, kuin paremmankin kuulantyöntäjän heittämänä... ”Sinä senkin... Katsotaan selviätkö tästä lennosta!”

Shiva veti pari kertaa rauhallisesti henkeä ja yritti koota ajatuksiaan. ”Himskatin rakkine. Puuh, puuh... Eilen illalla se oli vielä kunnossa. Puuh, Miten se...”

Sitten Shiva tajusi, kuka oli käyttänyt viimeksi konetta... ”Feenix!” Shiva huudahti ja lähti ajamaan tätä takaa pitkin asuntoa.

Feenix joutui käyttämään kaikki akrobatian ja ketteryyden taidot hyväkseen väistellessään tyynyjä ja pomppiessaan huonekalujen yli Shivaa karkuun.

2

”Hei, meidän täytyy saada tietokone toimimaan! Dantella oli tärkeää asiaa.” Talim sanoi ja takaa-ajo lakkasi kuin seinään.

Kolmikko ei tiennyt, miten he tästä selviäisivät. Tilanne täytyisi jotenkin korjata, mutta ajatuksia ei vain syntynyt. Yhtäkkiä Shiva ryntäsi nappaamaan kännykkänsä ja näppäili siihen yhden numeron. ”Tietysti!” Hän sanoi lyhyesti ja naputti kantapäällään puiseen lattiaan. Hetken kuluttua numerosta vastattiin. ”Hei... Aivan... Liljat eivät kuki talvella... Kuittaan... Okei fellas, tarvitsen teidän apuanne. Koodi 359.

Jäljittäkää puhelu, niin tiedätte mihin saapua. Pikaisesti!”

Shiva sulki kännykkänsä. Talimilla ja Feenixillä oli kysyvä ilme kasvoillaan. ”Tuttuni tietävät mitä tehdä. Luottakaa minuun.” ”Pystyvätkö he siihen ilman näyttöä?” Talim kysyi moittivasti ja Shiva lehahti punaiseksi. ”Näyttö, näyttö on... SHIT!” Shiva juoksi ovesta ulos ja hetken kuluttua takapihalta kuului liuta kirouksia ja sadatteluja. Talim ja Feenix katsoivat äänettömästi toisiaan ja ravistelivat päätään. Heidän ystävällään oli liian lyhyt pinna, jos kyseessä oli mikä tahansa Eccoon liittyvä.

Hetken kuluttua Shiva palasi sisälle puuskuttaen ja kantaen näyttöä sylissään. Se näytti ihmeen hyväkuntoiselta, mutta siihen oli looginen syykin. Näyttö oli tippunut ikkunasta lennettyään suoraan ulkokeinun joustavan katoksen takaosaan, josta se oli kimmonnut aika pehmeään kukkapenkkiin. Shiva kaivelikin kukkia ja heiniä näytön rakosista ja asetti sen pöydälle. Onneksi sen johdot eivät olleet millään ruuveilla kiinni, kuten normaalisti tai ne olisivat olleet mennyttä.

Suunnilleen puolen tunnin kuluttua oven kolkutinta nakutettiin ja Shiva juoksi avaamaan sen. ”Aa Agent Ceres ja Agent Fixailema. Kiitos, että tulitte apuun. Tähän suuntaan.”

Shiva ohjasi parivaljakon tietokoneen luo ja he ottivat työkalunsa esiin. Ceres oli suunnilleen kasimetrinen hujoppi, jolla oli olkapäille ylettyvät pitkät hiukset ja lempeät kasvot. Tällä hetkellä hän näytti kuitenkin vakavalta, käynnistäessään konetta otsa rypyssä. Fixailemalla oli pitkät vaaleat hiukset ponihännällä ja asiantunteva ilme kasvoillaan. Molemmat miehet olivat pukeutuneet, kuin Men in blackin agentit ja se sai Shivan ystävien suupielet kohoamaan virneeseen. ”Ceres ja Fixailema? Ceres on naisen nimi, eikö niin?” Talim kysyi hetken kuluttua kuiskaten. ”He ovat miehiä molemmat, Talim. Geech... Etkö usko silmiisi. Ceres on sen taivaan kappaleen mukaan ei naisen... Hello!?”

Vihdoin apuun tulleet pääsivät vauhtiin ja, kun he huomasivat mitä koneessa oli vialla, he alkoivat töihin. ”Disketti!” Ceres sanoi mekaanisella äänellä ojentamalla kouransa parinsa luokse ja fixailema kaivoi mustan levykkeen jostain paitansa piiloista. Disketin päällä oli punaisen pääkallon kuva. Kolmikko venytti kaulaansa nähdäkseen tarkemmin mitä miehet tekivät. Kun levyke oli laitettu koneeseen, alkoi kauhea meuhke ja vilinä sen ympärillä.

Kone oli 25 minuutin päästä kunnossa ja miehet olivat saaneet kaikki kadotetut tiedostot takaisin. Ceres puhalsi levykkeeseen kuin se olisi aseen piippu ja nopealla asesankarin liikkeellä piilotti sen takkinsa povitaskuun. ”Koneessa oli klassinen ECCO-syndrooma: Tiedostot hukkuivat hapen puutteesta tai putosivat ilmasta eli työpöydältä yhä uudestaan ja uudestaan olemattomiin. Nyt se on kuitenkin korjattu. Meidän kehittämämme virusohjelma: Kill them all by swords and unspeakable sorcery and magic, torjuu kaikki virukset ja tuhoaa ne tietokoneelta. Se toimii juuri tällaisten vaikeiden virusten kanssa.” ”Virusten?” Talim sanoi kysyvästi ja Ceres ja Fixailema nyökkäsivät. ”Koneessa oli toinenkin virus, Look Everything’s Ablaze virus eli lyhyesti L. E. A.” Fixailema kertoi korjaten aurinkolasejaan. ”Feenix...” Shiva sihahti ja mulkaisi ystäväänsä. ”Ei se ollut minun syyni...” Feenix puolusteli ja siirtyi Talimin selän taakse turvaan.

Agentit kumarsivat ja lähtivät pois kohti huvilan ovea 3

”Seuraavaan kertaan.” Ceres sanoi kumartaen ja avaten oven. Fixailema teki samoin.

Molemmat huikkasivat vielä hyvästiksi sulkiessaan oven, ennen kuin kaahailivat autollaan pois.

Talim siirtyi tietokoneen ääreen ja otti yhteyden Danten suuntaan. Vastaaminen tuntui kestävän epänormaalin kauan ja Shiva naputteli sormillaan hermostuneesti pöydän pintaa. ”No, mihin katositte?” Dante sanoi ärtyneellä äänellä ilmestyen kuvaruutuun. ”Meillä oli pieniä teknillisiä ongelmia, mutta ne on nyt korjattu... Mitä olit kertomassa?” Talim kysyi ja vilkaisi nopeasti ystäviään. Feenix hyppäsi istumaan pöydän reunalle. ”Olin sanomassa, että: Tunnen, että te olette vaarassa. Teidän pitää tulla kiireen vilkkaa minun luokseni.

Olen saapunut jo Irlantiin ja asun Wisteria Leaf-hotellissa. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja meidän pitää varautua… Mitä helvettiä!”

Danten mikrofonista kuului outoa suhinaa ja viisi nukutusnuolta lensi hänen kaulaansa ja rintaansa ilman, että hän ehti tehdä mitään. Enkelit kiljahtivat, kun heidän pomonsa menetti tajunsa ja vahvan näköiset kädet nostivat hänet olkapäälleen. Feenix huusi Danten nimeä, mutta heidän pomonsa oli täysin tainnoksissa. Hyökkääjästä ei näkynyt kuin osa selkää sivusta, kun kamera sammutettiin. Mikrofoni jäi hetkeksi päälle, jolloin kuului vielä viimeinen äännähdys, joka ei tiennyt hyvää. ”Bua-ha-ha-haa!” ja sitten yhteys katkesi.

Kolmikko tuntui lopettavan hengittämisen kokonaan. He seisoivat kalman kalpeina paikoillaan hiiren hiljaa. ”Mitä...” ”Kuka...” ”Miksi...”

He kysyivät tyrmistyneinä vuorotellen, kunnes ryntäsivät huoneisiinsa pakkaamaan tavaransa. Tai ainakin tärkeimmät asiat, sillä enkeleillä oli aina aseensa ja tarvikkeensa mukana, missä tahansa he olivatkaan.

Lomalla oleminen ei sitä varatoimea muuttanut. He juoksivat peräkanaa mökistä ulos lukiten oven ja harppoivat moottoripyörilleen. Jokaisen ajokin tunnisti värin mukaan, kenelle ne kuuluivat. Shivalla oli liila, Talimilla vihreä ja Feenixillä viininpunainen.

He nousivat pyörien selkään ja ennen kypärien laittamista he vilkaisivat vielä toisiaan. Talim puristi oikean kätensä nyrkkiin. ”Meidän pomollemme ei ryttyillä!” Hän huudahti ja laittoi kypärän päähänsä. ”Ei niin!” Shiva vastasi läimäyttäen visiirinsä kiinni ja sudittaen pyörällään sorapihaa niin, että kivet lentelivät. ”Ilman meidän lupaamme.” Feenix lisäsi suu virneessä, mutta ilme tuimistui ja he ampaisivat liikkeellä, kuin pillastunut hevoslauma olisi heidän perässään.

Enkelit saapuivat Wisteria Leaf loistohotelliin ja ihastelivat paikkoja. He vetäisivät kypärät yhtä aikaa päästään pois, joka aiheutti sen, että ovimieheltä putosivat silmät päästä. Kolmikko oli aikamoinen näky pyörineen. He kävelivät tuimailmeisinä vastaanottotiskin luo ja katsoivat naistyöntekijää vaativasti. ”Haluaisimme tietää Herra Danten huoneen numeron, kiitos.” Talim sanoi nojaten tiskiin. ”Hän asuu huoneessa 415, eikä ole poistunut huoneestaan tänään. Ilmoitanko hänelle, että olette tulossa.”

Feenix tuhahti kuullessaan, että Dante ei muka ollut poistunut huoneestaan ja nainen katsoi pelästyneenä häneen. ”Ei kiitos... Rauhoitu... Matala profiili...” Shiva sanoi suunnaten lopun lauseesta kuiskaten Feenixille ja he kävelivät rauhallisesti hissille.

Aulassa, kukaan ei näyttänyt kiinnittävän heihin mitään huomiota, mutta hissin ovien sulkeuduttua, pitkään 4

mustaan takkiin pukeutunut henkilö, joka piti kasvot hupun alla piilossa, tuli esiin koriste kasvin takaa ja marssi hotellista ulos. Enkeleiden matka jatkui neljänteen kerrokseen ja ovien avauduttua he ryntäsivät nopeasti pomonsa huoneen ovelle ja Talim käytti luottokorttia oven avaamiseen.

Huone oli kuin hävityksen kauhistuksen jäljiltä. Huonekalut olivat hujan hajan nurin lattialla, ja Danten kannettava oli auki pöydällä, mutta kaikki tiedostot olivat siitä tuhottu. Heidän pomostaan ei näkynyt jälkeäkään. Shiva tarkisti kannettavan kovalevyn kokonaan, mutta kaikki paikat olivat tarkasti tyhjennetty. ”Ei mitään! Ei yhtikäs mitään!” Shiva manaili ja iski selkänsä tuolin selkänojaan.

Talim heittäytyi istumaan sohvalle ja Feenix ravasi edes takaisin mutisten jotain. Talimin katse kiinnittyi valonsäteen aiheuttamaan välähdykseen lasinsirpaleista, jotka olivat irronneet valokuva kehyksestä. Talimin suu kääntyi virneeseen, kun hän ryntäsi nostamaan esineen lattialta. Valokuva oli otettu enkeleistä. Hän tutki kehystä ja irrotti sen takaosan.

Feenix ja Shiva katsoivat toisiaan ymmärtämättä ollenkaan mitä oli tapahtumassa. ”Minä arvasin, että Dante ei jättäisi mitään sattuman varaan. Hän polttaa aina tiedostonsa cd:lle varmuuden vuoksi. Voila!” Talim irrotti kehysten takakannessa olleen cd:n ja työnsi sen kannettavaan.

Shiva alkoi heti tarkistaa levyn sisältöä. ”Hmm, ei, ei... Ei todellakaan, ei, ei, mitä... Kröhöm, Dantella on outoja kiinnostuksen kohteita...”

Shiva punastui korvanlehtiään myöten ja sivussa olijat ryntäsivät koneen ääreen. Shiva kuitenkin sulki tiedoston ennen kuin he näkivät sen. ”HEIIII!” kuului yhteen ääneen, mutta Shiva jatkoi selausta. ”Jatketaanpas... Pitäisi varmaan tarkistaa aikajärjestyksessä... Ahaa, nyt tärppäsi. Tämä tiedosto on päivätty tänään aamulla.”

Kolmikon lihakset jännittyivät, kun he lukivat tiedostoa. Se oli täysin normaalia tietoa heidän seuraavasta tehtävästään, kunnes tuli muistutus tämän päivän tapaamisesta tiedonantajan kanssa O’Keenanin baarissa kello puoli yhdeksän. ”Se on sitten seuraava pysähdyspaikka meillä. Onko ideoita, mitä teemme siihen asti?”

Feenix suki hiuksiaan ja vilkaistuaan lattialle näki avaimen paikassa, jossa kehys oli maannut. ”Voisimme kierrellä hotellissa ja katsella mitä sillä on tarjottavaa. Lomamme taitaa olla ohi.”

Feenix poimi huoneen avaimen lattialta ja heitti sen ilmaan napaten sen takaisin kouraansa. Shiva ja Talim pinkaisivat yhtä aikaa ovelle Feenixin kanssa.

Kolmikko laskeutui hissillä ala-aulaan ja Talim meni juttelemaan vastaanottovirkailijan kanssa. ”Anteeksi, herra Dante antoi meille huoneen avaimen ja sanoi, että me saamme käyttää huonetta sillä aikaa, kun hän on poissa. Sopiiko se?” ”Kyllä rouva...” ”Neiti.” ”Anteeksi… Neiti. Hän maksoi huoneen kolmeksi päiväksi etukäteen, joten siinä ei ole mitään ongelmaa.” ”Kiitos, saisinko vara avaimet ystävilleni?” ”Tietysti. Pieni hetki.”

Virkailija katosi hetkeksi takahuoneeseen ja toi kaksi lisäavainta mukanaan. ”Tässä. Saisiko olla muuta?” ”Voisiko joku esitellä meille hotellia? Haluamme tietää kaiken hienosta paikastanne.”

Nainen kutsui portieerin, joka esitteli heille vuorotellen tanssisalin, saunan, uima-altaan, baarin ja salonkialueen. Sitten mies vei kolmikon hienon vanhanaikaisen kartan luokse, josta hän näytti suuren puistoalueen, hevostallit ja esteradan sekä uudistetun jousiammunta alueen. Enkelit kiittivät miestä esittelystä ja siirtyivät syrjemmälle juttelemaan. ”Mihin aiotte mennä?” Shiva kysyi kuiskaten. ”Minä voisin mennä kävelemään puistoon.” Talim sanoi ajatuksissaan ja tuijotti ikkunasta ulos harhailevin katsein. ”Minä voisin mennä talleille. Rakastan hevosia.” Feenix vastasi hyräillen erästä melodiaa.

5

”Minulle jäi jäljelle ampumarata. Sepäs sopikin hyvin.” ”Me arvattiin toi!” kuului yhteen ääneen.

Enkelit läimäyttivät kätensä yhteen päidensä yläpuolella tsempatakseen toisiaan ja lähtivät eri suuntiin.

Talim käveli hitaasti puiston hiekkatietä katselleen ympärilleen. Läheisessä lammessa uiskenteli kauniita joutsenia pareittain ja penkeillä ja nurmikolla oleili iloisia ihmisiä. Talim pysähtyi, huokaisi ja risti kätensä hieroen olkapäitään. Hän sulki silmänsä hengittäen syvään. Kun Talim avasi silmänsä, hän näki pitkään mustaan nahkatakkiin pukeutuneen miehen nojaamassa vasemmalla olkapäällään tammeen puron vieressä.

Miehellä oli ruskeat läpitunkevat silmät ja tummat, olkapäille ylettyvät kiharat hiukset. Hän kieritteli tällä hetkellä kolikkoa sormiensa päällä siirtäen myös katseensa siihen. Talim käveli rauhallisesti miehen luokse rikkomatta katsekontaktiaan tähän. ”Kaunis ilma tänään...” Talim sanoi aloittaen keskustelun. ”Ei kauniimpi kuin eilen tai toissa päivänä.” Mies vastasi ja siirsi kiihkeän katseensa naiseen. Miehen silmissä ja kehonkielessä oli jotain alakuloista, surumielistä. ”Olen Talim Latex.” ”Aavistin sen. Minä olen Brandon Crow.”

Nojaaja tunki kolikon taskuunsa ja käveli Talimin luokse. Jostain yläpuolelta kuului rääkynää ja musta korppi laskeutui miehen olalle. Talim näki yllättävän välähdyksen, kuin korpin silmien kautta. ”Aavistitte sen? Kuinka? Oletteko nähnyt jotain outoa tänään?”

Crow katsoi kysyjää hymyillen, mikä sai tämän olon hyvin epämukavaksi. ”Näin hotellissa eräiden huppumiesten menevän yhteen asuntoon, mutta en muuta. He piilottelivat kasvojaan, kuin eivät haluaisi kenenkään tunnistavan itseään.”

Talim arvasi heti mistä oli kyse ja kääntyi lähteäkseen. Crow tarttui Talimia käsivarresta ja ojensi tälle verenpunaisen ruusun. Ällistynyt, oli liian lievä sana kuvaamaan naisen tunteita. Joten hän kääntyi hämmentyneenä pois. Korppi lehahti silloin miehen olkapäältä lentoon ja ennen kuin Talim ehti kokoamaan itsensä ja kääntyi kiittääkseen Crowta avusta, mies muuttui itsekin korpiksi ja katosi taivaalle. Talim ei nähnyt Brandonia missään, joka oli hänen mielestään aika kummallista, jopa pelottavaa. Hän pyrähti juoksuun välittämättä tapauksesta.

Shiva käveli rauhallisesti kohti jousiammuntarataa, miettien hänkin syntyjä syviä. Radan ympärillä oli komeita sileäksi leikattuja pensaita, ja ruusuköynnökset kiipesivät puisia kehikkoja pitkin taivasta kohden.

Shiva huokaisi, sillä hänellä ei ollut omaa luotettavaa joustaan mukana.

Yhdellä läheisistä radoista oli mies ampumassa jousella. Shivan katse kiinnittyi heti miehen valkoiseen väljään goottilaistyyliseen paitaan ja sivuilta punottuihin ruskeisiin nahkahousuihin. Miehellä oli ruskeat, laineilevat lapaluihin pitkät hiukset ja tumman vihreät silmät. Paidan nyöritetystä kaula-aukosta näkyi tumma miehinen rintakarvoitus. Shiva naurahti, sillä Feenix olisi saanut kohtauksen niistä...

Shiva käveli miehen luokse jääden tämän selän taakse. Ampuja jännitti juuri jousensa ja ampui yksinkertaisella hienolla jousella napakympin 150 metrin päässä olevaan tauluun. Shiva huudahti ihmetyksestä, joka sai miehen kääntymään ympäri.

6

”Anteeksi, ei ollut tarkoitus häiritä. Hieno osuma.” Shiva sanoi tyynesti ja kääntyi lähteäkseen.

Mies tuijotti Shivaa merkitsevästi ja piti joustaan vaakatasossa molemmilla käsillä vyötärönsä kohdalla. ”Odottakaa, neiti. Minun nimeni on Aidan Wood ja en ole ollenkaan pahoillani häiriöstä. Päinvastoin... Se oli mieluisa yllätys.”

Mies siirsi jousen vasempaan käteen ja nosti Shivan käden ylös suudellen sitä kämmenselälle. Shivan polvet notkahtivat ja hän vetäisi vikkelään käden pois. ”No, sittenhän kaikki on hyvin. Minun nimeni on Shiva Leather.”

Aidan tuntui ensiksi harmistuvan naisen eleestä, mutta tajusi sitten, että nainen ei ollut tehnyt sitä loukatakseen, vaan liike oli yllättänyt tämän. ”Osaatteko ampua jousella?” Wood kysyi ja Shiva ei tiennyt miten vastata. ”Hiukan, en paljoa.”

Shiva puhui kiertelevästi. Sillä ei hän voinut sanoa olevansa mestariampuja, kun ei tiennyt toisesta mitään.

Mies voisi kuulua vihollisten leiriin, vaikka Shiva epäilikin sitä suuresti. Miehen silmät olivat tuliset ja niistä huokui rehtiys. Shiva luotti vaistoonsa kiperissä tilanteissa. ”Se on ihan helppoa. Anna, kun näytän.”

Komistus siirtyi neuvomaan Shivaa selän taakse, näyttäen käsillä mallia niin, että Shiva tunsi olevansa miehen syleilyssä. Aidan asetti päänsä Shivan pään viereen ja tuuli liehutti hänen hiuksiaan. Agentti tärisi kauttaaltaan ja hänen keskittymisensä oli miinuksen puolella. Jousen jännittämisen ja viimein nuolen singahdettua lentoon, tuloksena olikin armoton huti, kun nuoli lensi jonnekin takapusikkoon. ”Uups... En tiedä mitä kävi...” Shiva sopersi punastuen nolona ja käänsi päätään kohdaten katseellaan miehen hymyilevät silmät. Keveä puna nousi enkelin poskipäille ja hän irtautui miehen käsien välistä. ”Täytyy koittaa joskus uudestaan... Oletko nähnyt muuten tänään jotain epätavallista hotellissa kahden jälkeen?”

Wood näytti miettivältä ja katsahti hotellin suuntaan. ”Jaa-a... Taisin nähdä joidenkin miesten kantavan isoa painavaa lattiamattoa rakennuksen takana pakettiautoon. Se oli oudon paksu materiaaliinsa nähden...”

Shivan silmät välähtivät. ”Kiitos, toivottavasti tapaamme vielä!” Shiva sanoi ja pyrähti juoksuun. Wood jäi nojaamaan jouseensa mietteliäänä. ”Olen aivan varma siitä.” Hän jännitti taas jousensa ilmeettömänä ja ampui aiemman nuolen kahtia keskeltä.

Feenix nojaili esteradan puuaitaan tuijottaen tyhjin katsein eteensä. Hän oli seurannut vähän aikaa hevosia niiden leikkiessä ja laiduntaessa aitauksissa, mutta oli kyllästynyt siihen nopeasti. Tämä tästä vielä puuttui, että loman viime hetket piti viettää vilkuillen olkansa taakse. Mitä hän petti itseään... Loma oli loppu jo.

Feenix iski nyrkillä aitaan ja säikäytti esteelle tulleen hevosen. Se nousi takajaloilleen ja heitti ratsastajansa selästään maahan. Mies sadatteli ja hieroi kankkuaan. ”Luihu, varo vähän tai taion sinut seuraavassa elämässä rupikonnaksi.”

Ratsastaja korjasi kaapumaista pukuaan ja siirsi mustat hiuksensa kasvojensa edestä. Ratsastajassa itsessäänkin oli jotain luihua. Feenixiä hymyilytti ja mies talutti hevosensa naisen luokse. ”Ettekö tiedä, että meluaminen on esteradan alueella kielletty. Hevoset voivat pillastua.”

Mies torui tehden kulmakarvan noston. ”Anteeksi, ei ollut todellakaan tarkoitus. Lähdenkin tästä.”

Feenix sanoi kääntyen, mutta mies ei ollut todellakaan vielä lopettanut. ”Tämä oli jo toinen kerta tänään, kun hevoseni pillastui. Joku pakettiauto kaahasi täysiä tiellä törmäten hiukan kylki edellä aitaan. Hevoseni pelästyi suunniltaan ja kukaan ei säikäytä Sevier Kalin hevosta.”

Feenixin suu loksahti auki miehen kertomasta ja hän lähti juoksemaan päärakennuksen suuntaan.

7

Tapahtuma varmasti liittyi Danten katoamiseen. ”Mihin te nyt... Kuinka töykeää” Sevier sanoi ja taputti hevostaan.

Enkelit tekivät yhteenvedon tapahtumista, kun he huomasivat, että kello oli jo aika paljon. He lähtivät sutjakkaasti moottoripyörillään tapaamispaikkaan ottaen pienet, mutta kuolettavat aseensa mukanaan. Kun he pysähtyivät pyörillään baarin eteen, ulkona oli jo ihan pimeää. Baari näytti ulkoapäin juuri sellaiselta, mihin naisilla ei olisi ollut ollenkaan asiaa, mutta sehän ei enkeleitä estänyt. He astuivat ovesta kynnyksen yli ryhdikkäästi sisään ja vilkaisivat nopeasti ympärilleen.

Siellä täällä hajallaan olevissa pöydissä, kyykki muutamia juojia ja Shiva eteni rauhallisesti baaritiskin luo.

Hän nojasi hetken kyynärpäällään siihen, kunnes sovitun tapaamisen hetki oli käsillä. ”Onko täällä kukaan pyytänyt ilmoittamaan, kun Dante saapuu paikalle?” Shiva kuiskasi baarimikolle, joka katsoi naista kiireestä kantapäähän. ”Säkö se olet vai?”

Shiva tarttui miestä kauluksesta ja veti tämän melkein baaritiskin yli. ”Ette vastanneet kysymykseeni ja sitä paitsi, se ei kuulu teille pätkääkään.” Shiva sihisi uhkaavasti ja nosti nyrkkinsä lyöntiä varten. ”Okei, okei! Tuo mies tuolla nurkassa...”

Shiva päästi miehen kauluksesta irti, mutta hänen lähdettyänsä pöydän suuntaan, heidän kimppuunsa käytiin. Vasikan takaa nousi mies, joka viilsi hänen kaulansa auki. Shiva hypähti sivuun ja iski tuolilla kaksi hyökkääjää nurin. Talim hyppäsi pöydän reunalle, jonka toinen reuna kimposi yhden miehen leukaan.

Feenix veti selästään lyhyet kaksi miekkaansa ja iski niiden lappeilla kolme miestä tainnoksiin.

Katolta kuului posahdus ja sen läpi tippui lintumaisesti mies polviseisontaan maahan takin helmat liehuen.

Hän potki ja löi miehiä kumoon antaumuksella. Talim tunsi odottamattoman avun antajan. Se oli Brandon Crow, jonka hän oli tavannut puistossa. Enkelit perääntyivät baarista ulos ja viimeinen asia minkä he näkivät baarin sisällä, oli Crown hyppy ikkunasta ulos. Mukana ollut korppi oli puhkaissut muutamalta mieheltä silmät, ennen lentoaan ovesta ulos.

Ulkona heitä odotti kuitenkin noin kymmenen miestä linjassa. ”Tämä taisi olla ansa?” Talim sanoi ottaen valmiusasennon. ”Ai, luuletko niin?” Feenix sanoi sarkastisesti ja hän ja Shiva seurasivat ystävänsä mallia.

Talim otti Sainsa esiin ja Shiva vetäisi vyötäröltään ruoskansa. ”He haluavat näkyään leikkiä. ” Shiva totesi ystävilleen vilkaisten heitä. ”Joten eiköhän leikitä.”

Osa tunkeilijoista piti aseitaan kädessään tähdäten niillä naisia. Shiva iski nopeasti kahdelta heistä käsistä aseen pusikkoon. Ne, joihin hän ylettyi ja loput kolme tähtääjää parkaisivat suhinan säestyksellä, kun heidän kämmenensä lävisti nuoli, joka ammuttiin läheiseltä katolta. Se jäi viimeisen uhrin kämmeneen pystyyn. Shiva katsoi nuolen lentosuuntaan ja luuli tunnistavansa kuun valossa auttajan. ”Aidan...” Shiva mumisi ja kolmikko hyökkäsi miesten kimppuun.

He saivat suurimman osan poistettua pelistä, kun viimeiset perääntyivät kauemmas järjestäytyen uudestaan. Väijytys oli vienyt mehut kolmikosta, mutta he pitivät asemansa. Enkelit olivat kokeneet samanlaisia hyökkäyksiä aiemmin, joten he mätkivät päälle karkaajat kumoon. Miesten takaa ilmestyi kuitenkin uusi vaara.

8

Viisi naamioitua henkilöä heitti nopeasti paljain käsin tai puhalsivat puhallusputken kautta myrkky- tai nukutusnuolia puolustajia kohti. Aidan oli kadonnut katolta ampumisen jälkeen, mutta sieltä kuului tappelun ääniä. Feenix näki mustan vilauksen, kun joku hyppäsi Aidanin avuksi katolle. Korpin kumea rääkynä kaikui talojen seinistä. Kolmikko torjui aseillaan pienet terävät nuolet yhä uudestaan ja uudestaan.

He käyttivät aseitaan niin nopeasti, ettei niiden liikkeitä nähty paljaalla silmällä enää kuten ei nuolien lentoakaan. Väijyjät eivät saaneet yhtään vihulaisistaan perille ja ne kimposivat aina helähtäen aseiden teristä. Enkelit jopa ohjasivat muutaman heidän piirittäjiinsä ja väki alkoi kuukahdella omien nuoliensa takia.

Tappelu oli muuttunut patti tilanteeksi ja miesten takaa hyppäsi uusi henkilö areenalle. Enkelit haukkoivat henkeä ja pyyhkivät hikeä otsiltaan. Tämä ei tiennyt hyvää. He olivat väsyttäneet itsensä ja naamioitu mies tiesi sen. Hän liikkui vikkelään ja sai viillettyä yksitellen jokaiseen kohteeseensa veitsellä pienet vertavuotavat viillot ja huumausaine aseen terän pinnalla pääsi heidän verenkiertoonsa. ”Oh shit.” Kolmikko sanoi yhteen äänen jalkojen pettäessä heidän altaansa ja tajunnan pimetessä.

Talim näki viimeisenä silmiensä edessä uuden hyökkääjän kengät, ennen kuin hänen silmäluomensa painuivat kiinni.

Jokaisen tajuttoman aseet olivat tippuneet makaajien viereen kirvonneina käsistä.

Talim heräili nukutusaineen vaikutuksesta täydessä pimeydessä. ”Jaahas, mikäs on tilanne?” Hän mutisi hiljaa. ”Hmnh...” kuului hänen vierestään, kun Feenix heräili ja saman äänen päästi myös Shiva paikallaan.

Heidän kätensä ja jalkansa olivat sidottu kiristyssiteillä. Auton moottorin ääni kuului hurisevana ja he olivat selvästi liikkeellä johonkin paikkaan. Feenix naksutti venytellen kipeää niskaansa, jota aristi pieneen tilaan sulloutumisen takia. ”Lopeta, lopeta, lopeta!” Talim ja Shiva parkaisivat yhteen ääneen nopeasti. ”Whaa-at?” Feenix kysyi muka tietämättömänä siitä, että he inhosivat naksuttelua, eivätkä kestäneet sen ääntä.

Pimeyteen oli pakko saada muutos. ”Odotas...” Shiva sanoi ja kaivoi sytkärin jostain paitansa alta. ”Mistä sinä tuon kaivoit?” Feenix kysyi. ”Se on oma salaisuuteni.” Shiva hymyili viekkaasti.

Muut pystyivät vain arvailemaan sytkärin piilopaikkaa, kun Shiva sytytti sen hetkeksi. ”Olemme näkyään auton takakontissa.” Shiva tutki kantta ja valaisi ystäviäänkin. ”On ne sentään jättänyt meille pari ilma-aukkoa.”

Shiva poltti rauhallisesti heidän kahleensa poikki ja samalla sytkäri tippui hukuksiin jonnekin pohjalle, polttaen Shivan sormet. ”Käytetään minun voimaani.”

Talim valaisi pimeän tilan kevyellä valolla, jotta he näkisivät tarpeeksi. Enkelit makasivat nyt vihertävässä valossa katsellen toisiaan miettiväisinä.

Hetken kuluttua Feenix korjasi epämukavaa asentoaan. ”Auuts, Feenix! Hiukset, hiukset, pois niiden päältä!” Shiva kiljaisi ystävänsä siirtyessä ikävästi niiden päälle. ”Mutta, täällä voi olla vaikka mitä meidän seuranamme pimeydessä... Se rööri hirviö tai... Tai, vampyyri...”

Feenixin hampaat kalisivat. ”Hei, nyt minä litistyn!” Talim kiljaisi Feenixin pompatessa hänen kylkeensä kiinni.

Talimin silmät kasvoivat suuriksi. ”Täällä on muuten aika ahdasta... Oikeastaan, vähän enemmänkin ahdasta… KÄÄK, päästäkää mut ulos 9

täältä!” Talim huusi täyttä kurkkua hakaten ja raapien takaluukun metallista kantta edessään. ”Talim, sinä hyperventiloit! Hengitä syvään sisään ja ulos.” Shiva rauhoitteli. ”Joo, venaas vähän… Mulla pitäisi olla paperinen karkkipussi täällä laukussa, jos sitä ei ole otettu pois.

Tässä!” Feenix totesi ja ojensi sen Talimille. ”Ajattele jotain aukeata paikkaa niin rauhoitut.” Shiva sanoi tyynellä äänellä.

Talim hengitti hetken aikaa pussiin ja rauhoittui. Panikointi ei nyt auttanut.

Sillä aikaa Feenix oli ummistanut jo silmänsä ja päivän tapahtumista uupuneena nukahti kiehnäten lähellä Shivan kylkeä. ”Mitäh... Älä yritäkään nukkua.” Shiva kivahti ja tökkäsi kuorsaavaa Feenixiä kipeästi kyynärpäällä kylkeen. ”Mitähnmh...” Oli Feenixin vastaus. ”Voin olla orjanne Herra Dan Li...” Feenix jatkoi puhuen unen pöpperössä ja tarttui Shivaa kaulaan. ”Feenix!!” Shiva karjaisi ja työnsi Feenixin irti itsestään. ”Herra Li, kih, kih... Oh behave...” ”Nyt riitti!” Shiva kivahti ja suihkautti hajuvettä ystävänsä kasvoille.

Feenix säpsähti hereille niin, että löi päänsä kattoon. ”Auuts.” ”Huomenta, unikeko!”

Feenix näytti herättäjälle myrtsiä ilmettä ja kääntyi Talimin suuntaan.

Shiva naputteli sormillaan kattoon ja näytti hermostuneelta. Hän heittelehti ympäri ja ämpäri, kunnes hänen ystävänsä menettivät hermonsa. ”Voisitko pysyä hetken paikallaan?” Talim kysyi vaativasti kurkaten Feenixin yli Shivaa. ”Hermostutat meidätkin tuolla pyörinnälläsi.”

Shiva rummutti vielä hetken kattoa, jonkin biisin rytmiin, kunnes luovutti. Hän risti kätensä niskansa taakse ja alkoi viheltelemään. Hetken kuluttua Shiva virnisti ja vilkaisi Feenixiä. ”Meidän tilanteeseemme sopii varmasti Elviksen Jail House Rock-biisi tällä hetkellä.”

Rockin kuninkaan nimen kuultuaan Feenix kivahti ja löi uudestaan päänsä kattoon. ”Mitä minä olen sanonut Elviksestä!” hän huudahti ja muksautti Shivaa olkapäähän. ”Että hän on kunkku?” Shiva jatkoi. ”No, ei varmasti ole!” ”Onpas.” ”Ei ole.” ”Onpas.” ”Ei!” ”Hän teki hyvää musaa.” ”Ei tehnyt.” ”teki.” ”Ei.” ”teki.” ”Lopettakaa!!” Talim huusi hermot kireänä ja repi otsahiuksiansa niin, että ne pingottuivat juurista. ”Te olette riidelleet tuosta ennenkin ja se ei päättynyt kuin tasapeliin.”

Feenix ja Shiva vilkaisivat toisiaan ja muuttivat yhtäkkiä puheenaihetta, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Feenix kaiveli kynnenalusiaan ja Shiva risti reteesti jalkansa polvien kohdalta koholle. Talim näytti oh darnilmeen ja tuhahti kuuluvasti. Joskus, hän ei vain kestänyt ystäviensä nokka pokkaa. ”Pidetään galluppi. Meidän mies vastustajien ”niin kuin mies” ja ”pahis” asteikko nelosesta kymmeneen?

Miltä kuulostaa?”

Feenix ja Talim nyökkäsivät innostuneena ja Shiva aloitti. ”Lee?” ”Ysi ja ysi puol. Vaikka hän nuuhkikin minun kaulaani...” Feenix sanoi myhäillen. ”Notham?”

10

”Uuu, se on selvästi kymppi ja kasi puol... En ole masokisti.” Talim irvisti muistellen Nothamin paidatonta ylävartaloa ja kipua, jonka tämä oli aiheuttanut. ”Riiiiiiiiiiight... Entäs...” Shiva venytti ja kalpeni hiukan. ”Roth ja Kensington?” ”kymppi, kymppi ja kymppi, nelonen.” Feenix sanoi hymyillen leveästi. ”Vai niin!! Sinä saat sitten seuraavaksi mennä heidän kidutettavakseen. Mokomakin!... Odotas... Neljä?” ”En pidä vampyyreistä...” Feenix sanoi väristen ja katsoi Shivan hermostunutta olemusta. Tämä ei varmaan ikinä unohtaisi kokemuksiaan Rothista ja hänen palkollisistaan. Talim tuijotti hiljaisena eteensä. ”Itsepähän kysyit.” ”No, Niin tein... Okei, no entäs Lefer?” ”Ysi ja ysi.” Talim sanoi, kun auto osui hyvin isoon kuoppaan ja enkelit lennähtivät ilmaan. ”Prkele... No niin... Pelkään jopa kysyäkin, Dan Li?” ”Yksitoista ja kymppi.” ”FEENIX!” ”Whaa-at. Mun tekisi mieli vilkaista sen kaavun alle. En vieläkään ymmärrä miten selvisimme Pietarista sen sairaalareissun jälkeen ja Li meidän kannoillamme. Senhän takia Notham suuttuikin. Hän ainakin inhoaa meitä hyyyvin suuresti... Dan Li on mun miäs!” Feenix sanoi silmät sädehtien. ” Mumin, mumin, mumin, kunhan et enää tartu minua kaulasta kiinni unissasi sen tyypin vuoksi.” ”Oh.” Feenix sanoi ja punastui. ”Entä Mirago?” ”Ysejä molemmat.” Talim huokasi ja pyöritti sormellaan kuvioita kattoluukkuun. ”Hmm, mitäs niitä vielä on... Aa, Amenhotep?” ”Oh behave! Kympit aivan varmasti. Rasvatut lihakset, kih kih.” Feenix hymyili viattomasti.

Shiva pyöritteli silmiään. ”Okei, tämä on vika. Kevin Ares?” ”Khyuumpit!” Huudahtivat kaikki kolme yhteen ääneen ja alkoivat nauraa. ”Jokainen heistä voi olla tämän takana.” Talim totesi vakavoituen ja muidenkin nauru kuivui siihen.

Auto oli siirtynyt ajamaan soratiellä ja takaluukussa alkoi olla hyvin epämukavaa. Jokaisen selkää kivisti.

Shiva alkoi yhtäkkiä kihertämään makuulla ja hänellä oli tosi hauskaa tai ainakin selvästi omaa kivaa. ”Taas se sen aloitti.” Feenix tuskaili ja iski merkitsevästi silmää Talimille. ”Ei, kun mulla tuli vain mieleen se yks raportti, jota Talim luki meille illalla ja sen takia Feenixillä sekosivat sanat suussa.” ”Tarkoitatko?” Talim sanoi ja alkoi hulvattomasti nauraa. ”Niin, että Lee nosti jalkansa pystyyn soluttautumistehtävässämme.”

Normaali lause muuten, mutta enkeleillä oli tapana, että kaksimielinen suodatin toimi tällaisissa lausahduksissa. ”Jalka pystyssä... Haa haa haa hah.” Feenix jatkoi silmät naurusta kyynelissä. ”Hee hee heh.” Shiva nauroi pidellen vatsaansa. ”Hii hi hi hih.” Talim kihersi.

Feenixin nauru muuttui vinkuvaksi ja hän nauroi niin kovin, että henki ei meinannut enää kulkea. Vatsaan sattui kaikilla ja taisi muillakin olla vaikeuksia hengittämisen kanssa. ”Ei enää tuollaisia ajatuksia. En voi edes pussiutua täällä.”

Sen jälkeen naurun remakalla ei ollut loppua.

Muutaman kiven ja hampaita kalisuttavien kuoppien jälkeen Shiva menetti lopullisesti hermonsa. ”Nyt riitti. Tämä huviajelu on jo kestänyt tarpeeksi kauan. Haluan ulos täältä! Haluan ulos täältä heti!! Nyt keksin...”

Shiva kaiveli hiuksistaan muutaman pinnin ja taitteli niitä sopivasti. Talim ja Feenix arvasivat, mitä hänellä oli mielessään ja tiivistivät välejään antaakseen Shivalle tarpeeksi tilaa tehdä työtä.

11

Shiva sai hiuspidikkeillään helposti lukon auki, mutta auto oli silloin jo ehtinyt hiljentää, se kurvasi tiukasti vasemmalle ja pysähtyi. Enkelit potkaisivat luukun yhtä aikaa auki, kun heidät napannut henkilö avasi saman aikaisesti sitä.

Tämä vetäisi kätensä refleksimäisesti pois tieltä. ”Sinä!” huudahti kolmikko yhteen ääneen kuun valaistessa miehen kasvoja ja Shiva potkaisi terävästi avaajaa suoraan leukaan.

Enkelit kampesivat itsensä nopeasti ylös, valmiita antamaan kidnappaajalleen opetuksen.

12

OSA 2 2008 AD Elokuun 13 Kello 18.00 Irlanti, Maynoothin hautausmaa

”Shiva, rauhoitu!” Talim ehti juuri Shivan eteen, tämän potkaistessa auton ovien takaa paljastunutta hahmoa, torjuen käsillään ystävänsä potkun. ”Talim! Pois tieltä, minä näytän tuolle mulkerolle taivaanmerkit...” ”Shiva, anna nyt olla. Meidän on tiedettävä missä Dante on ja en usko, että potkimisella saa paljoakaan aikaisiksi. Sitä paitsi voisit hieman katsoa tilannettamme...” Talim tarttui kiinni ystävänsä olkapäähän, saaden tämän rauhoittumaan edes hiukan ja katselemaan ympärilleen kerääntyneitä hahmoja. Niin tosiaan, Talimin puheessa saattoi olla järkeä. Feenix taasen oli heti nähdessään kidnappaajan perääntynyt muutaman askeleen taaksepäin, hiukan Shivan ja Talimin taakse. Valitettavasti perääntymisen keskeytti tummatukkainen ja -silmäinen mies, joka katseli Feenixiä kostonhimoisesti. ”Eeh... hei. Taidat muistaa minut, eikö?..” Punatukkainen nainen yritti hymyillä ystävällisesti ja vaihtoi perääntymisen suuntaa, kunnes oli jälleen Talimin ja Shivan rinnalla. ”Kiva että olet saanut... kätesi taas kuntoon. Emmehän muista pahalla?” Feenix sanoi nöyrällä äänellä, mutta nähdessään silmien värähtävän hieman ja kasvojen vääntyvän, nainen kääntyi nopeasti samaan suuntaa kuin Shiva ja Talim. ”Juu, ihan varmasti niin. Minusta tosin tuntuu, että toi vain innostuisi, jos sitä alkaisi mättämään...” Shiva mutisi huultensa välistä. ”Olenko koskaan sanonut, että inhoan vampyyreja...” Feenix sanoi hieman värähtävällä äänellä, samalla kun Talim ja Shiva näkivät kumppaninsa kasvojen kalvenneen hieman. ”Emmekö me tappaneet tuon?” Talim kuiskasi, nähdessään mustaan nahkatakkiin pukeutuneen, tummahiuksisen ja ruskeasilmäisen miehen, tai no, vielä hetki sitten tämä oli ilmeisesti ollut mies. Nyt hän oli vain... vampyyri. ”Tuo oli se, joka karkasi paikalta ja ilmeisesti se on hyvin pitkävihainen...” ”Feenix, sinä silpaisit hänen kätensä irti...” ”No miten se nyt liittyy tähän?!” Punatukkainen nainen katseli epätoivoisesti Talimia ja siirsi sitten katseensa heidän edessään olevaan toiseen mieheen, joka oli pukeutunut tiukkoihin, mustiin nahkahousuihin, verenpunaiseen, tiukkaan kauluspaitaan sekä mustaan takkiin. ”Mitä hänen hiuksilleen on tapahtunut?..” Feenix purskahti kamalaan nauruun ja nyt vasta Shiva ja Talimkin huomasivat, että miehen valkoisten hiuksien tilalle oli kasvanut vaaleanruskea, sekava pehko, joka näytti kuin olisi ollut repäisty suoraan 1800-luvun boheemin säveltäjän päästä. Nähdessään tämän myös kaksi muuta purskahti raikuvaan nauruun.

Heidän edessään oleva mies ei ilmeisesti pitänyt asiaa yhtä hauskana, vaan siristi silmiään uhkaavasti, joka sai kolmikon naurun vain kovenemaan. Kun siristyksellä ei ollut toivottavaa vaikutusta, mies tuhahti loukkaantuneen näköisenä. ”Voisitteko lopettaa tuon?”

Kuullessaan miehen puhuvan, Talim pyyhkäisi silmiin ilmestyneet naurun kyyneleet pois. ”Ainahan voi yrittää...” Talim yritti pitää naamansa peruslukemilla, mutta kun näki Spyn hyppäävän erään kiven yli hyvin joustavaksi, hän purskahti uuteen nauruun. ”Se on hommannut hiuksiensa tilalle jalkajouset...” Feenix niiskutti naurunsa lomasta. ”Juu, mutta ehkä olisi kannattanut harkita jotain peruukin tapaista...”

Kun naurusta ei näyttänyt tulevan loppua, Spy alkoi kävelemään ärtyneesti ympyrää, mennen sitten mököttävästi kauemmaksi heistä, ja jääden sinne katsomaan kädet puuskassa nauravaa kolmikkoa.

13

”Eiköhän pitäisi lopettaa tätä. Sillä nyt kuitenkin on Dante.” Shiva viimein sanoi nauramisesta punaisena, pitäen kättä mahallaan. ”Ja sitä paitsi, minun mahaani alkaa koskemaan tämä nauraminen...”

Feenix pyyhkäisi poskilleen valuneet kyyneleet pois, hän ei oikeastaan tiennyt johtuiko kyyneleet enemmän naurusta vai vampyyreistä. ”Kiitoksia.” Mies tuhahti ja huitaisi lakatuilla kynsillään muutaman sekaisen ruskean hiuksen otsaltaan, saaden enkelit jälleen lähes purskahtamaan nauruun. Feenix pisti kätensä suunsa eteen, yrittäen pidellä nauruaan ja sai Talimilta kivuliaan pukkauksen kylkeensä. Tosin vilkaistessaan toveriaan hän huomasi, että tämänkin silmät kiiluivat pidätellystä naurusta. ”Niin...” Shiva alkoi röhisemään, yrittäen saada kuuluviin tiukan äänensä. ”Mitä haluat meistä, Kensington? Ja jos tämä on taas jotain uhrijuttuja, niin me revimme sisälmyksesi ulos tylsällä lusikalla.” Hän viimein sanoi uhkaavasti. ”Voiko lusikalla repiä sisälmyksiäkin? Minä luulin, että se toimii vain kaivamiseen...” Feenix kuiskutti kysyvästi Talimin korvaan, joka nyökkäsi. ”Luulisin... Se voi olla aika hidasta mutta jos Shiva niin sanoo...” ”Talim! Feenix!” Shiva sihahti hiljaisesti kaksikolle. ”Minä yritän olla uhkaava ja kova, ja te vain ihmettelette käytännön asioita.” Kaksikko virnisti Shivalle. ”Mutta minä olen vain kuullut kaivamisesta, en repimisestä.” Feenix sanoi Shivalle, joka kääntyi punatukkaisen kumppaninsa puoleen ärtyneesti. ”No... mitä sitten? Kaivaminen ja repiminen, minusta ne ovat sama asia. Äläkä tartu pikkuseikkoihin.” ”Minä haluan vain tietää, että tiedät mitä teet ja lupailet tuolle... tuolle jutulle tuossa.” Feenix ei suostunut sanomaan sanaa, joka olisi kuvannut miestä, joka tuijotti enkeleitä hieman epätoivoisesti. ”Oletko varma, että se toimii niin? Kun alkaa oikeasti ajattelemaan repimistä lusikalla...” Talimkin puuttui puheeseen, kurtistellen kulmiaan epäröiden Shivalle. ”Minä lyön vetoa, että se toimii.” Shiva ilmoitti jääräpäisesti. Spy, joka katseli kolmikon kinastelua, alkoi saamaan katseeseensa jotain hysteeristä. ”Jos häviät, niin vietämme rintakarvattoman kuukauden.” Feenix julisti. ”En minä voi lyödä vetoa muiden karvoista, joku muu.” ”Kävisikö, että lupaat ettet heittele tietokonettamme viikkoon?” Talim ehdotti näppärästi. Vedon voitosta olisi jopa hyötyä heille. Se, aikoiko Shiva myöntyä tuohon ehtoon, katosi hirveän huudahduksen alle. ”Lopettakaa!!”

Yhtä aikaa enkeleiden kasvot kääntyivät viattomasti Spyn punaiseen hahmoon, joka oli saanut boheemin kampauksensa vielä sekaisemmaksi, ja osa karvoista näytti leijailevan ilmassa maahan. Selkien takana kolme kättä kohtaisivat toisensa, peukalot pystyssä. ”Nyt teemme näin. Te pidätte turpanne kiinni ja minä puhun, onko selvä?!” ”No puhu. Emme me ole sinua kieltäneet puhumasta. Mitä sinä oikein vauhkoat? Puhuisit etkä jouseilisi ympäriinsä.” Talim vastasi kipakasti. ”Jous-” Mies aloitti, mutta pudisti sitten ärtyneenä päätään. Miten hän salli kolmikon käyttäytyä itseään kohtaan noin... ”Anna tul-” Shiva aloitti, mutta Spy kääntyi nopeasti häntä kohti ja nosti oikean kätensä suunsa eteen, painaen etusormensa ja peukalonsa toisiaan vasten ja näyttäen merkin suunsa yli, että naisen piti sulkea suunsa. ”Zip.” ”Mut...” ”Ziip itt! ”T...” ”Zip it.” ”E...” ”ZIP IT” “M...”

“Ziiiiiip it.”

“Tämä on...”

14

“Zippit.

“Zip it.”

Viimein Shiva antautui huokaisten, kertokoot sitten juttunsa. ”Asia on niin, että tarvitsen apuanne ja te tarvitsette minun apuani.” ”In your dreams. Herää pahvi. Sinä voit tarvita meidän apuamme, mutta me emme todellakaan kaipaa apua sinulta.” Kolmikko aloitti yhteen ääneen, saaden Spyn kasvoille kohoamaan raivon punan, muutamalla nopealla askeleella mies astui Talimin vierelle, tarttuen riuskalla otteella tämän hiuksiin kipeästi. Ennen kuin kumpikaan kahdesta muusta ehti tehdä mitään, he tunsivat, kuinka voimakkaat käsivarret tarttuivat heidän käsiinsä, vääntäen niitä tuskallisesti taaksepäin. ”Nyt on leikit leikitty, joko te tulette mukaani ja kuuntelette minua, tai voitte sanoa pomollenne hyvästit.”

Spy sähisi, tarttuen vielä kivuliaammin Talimin hiuksiin. ”Mistä me tiedämme, että Dante on vankinasi?” Talim sai sanottua hampaidensa välistä. Hänen onnekseen Spy päästi irti hiuksista ja kaivoi taskustaan jotain ojentaen sen Talimia kohti. ”Sinä kurja! Kuinka olet uskaltanut koskea Danteen??!” Talim kiljaisi, samalla kun Shiva ja Feenix yrittivät parhaansa mukaan kuikistella mitä Spy oli ojentanut. Miehen kädellä lepäsi muutamia valkoisia hiuksia... ”Sillä on hiusfetismi.” Feenix kuiskasi Shivalle, joka kuiskasi takaisin: ”Tuolla tukalla en ihmettele sitä...” ”Nooh? Miten on, pallo on teillä.” ”Aikalisä. Tahdomme keskustella tästä syvällisesti kolmin kesken.” Feenix lausahti, tuijottaen Spytä. Okei, tämä oli vampyyri mutta miehessä ei enää ollut sitä jotain vampyyrimaista, joka sai punatukkaisen naisen lähes paniikkiin. Spy loi katseen enkeleitä piteleviin kätyreihinsä ja nyökkäsi terävästi viitaten nämä mukaansa. Kolmikko katseli tuimasti Spytä ja tämän seuralaisia, kunnes Spy pysähtyi ja risti kätensä rinnalleen. ”Hieman yksityisyyttä, pyydämme.” Talim vilkaisi, heilautti päätään niin, että Spy tajusi, että heidän piti mennä vielä kauemmaksi. ”Entäs tämä?” Mies kirahti kävellen vielä muutaman metrin. ”Juu, toi on hyvä. Pysy siinä.” Shiva hymyili miehelle, ja kääntyi kahden kumppaninsa puoleen, laskien kätensä Talimin ja Feenixin olalle, pian koko joukko oli tiiviissä muodostelmassa kuin suunnittelisivat amerikkalaisen jalkapallon voittostrategiaa. ”Miten on tytöt?” Talim aloitti hiljaisella äänellä. ”Pitääkö meidän oikeasti totella tuota wanna-be vampyyria?” Feenix voihkaisi hiljaa, ja loi katseen Shivan olan yli Spyhin, joka nojaili erästä suurempaa kiveä vasten. ”Spy ei ole wanna-be ja tiedät sen.” Shiva vastasi värähtäen, tuntien pientä kihelmöintiä kaulassaan, muistaessaan missä merkeissä oli viimeksi tavannut Spy Kensingtonin. ”Niin kai.” Feenix huokaisi. ”Mutta mitä teemme?” Talim palasi jälleen asiaan. ”En tiedä, pitäisikö meidän uskoa Spytä?” ”No ei tietenkään pitäisi. Sehän syö meidät.” ”Mutta jos sillä todella on Dante?”

Talim kohautti olkiaan Shivalle. ”Voisimme kai leikkiä hänen kanssaan, kunnes tiedämme mitä Dantelle on tapahtunut. Ja sitä paitsi, minua kiinnostaa tietää miten me muka voisimme auttaa Omegaa.” ”Just. Ja loppujen lopuksi ollaan sitten kaikki vampyyrejä...” Feenix mutisi. ”Ollaanpas sitä valoisia tänään.” Shiva hymähti. ”Kuuntelemme siis, mitä Spylla on sanottavanaan?” ”Jeps.” ”Pah.” Feenix vastasi syvällisesti, mutta saadessaan paljoa puhuvat katseet kahdelta muulta hän nyökkäsi, hieman myrtyneenä, mutta kuitenkin. ”Tuliko selvyyttä?” Spyn katse kohosi kolmikkoon, jotka irrottautuivat toisistaan ja lähtivät kävelemään käkkäräpäistä vampyyria kohti. ”Hetkeksi ainakin.” ”Sitä minäkin ja nyt seuratkaa minua.” Spyn ego näytti kohoavan hieman, kuvitellessaan pystyvänsä komentamaan Danten Enkeleitä. Tosin se rymähti hyvin pian alas, kolmikon jäädessä seisomaan paikoilleen, 15

tarkastellen olevinaan kovinkin kiinnostuneesti ympäristöä. ”Jos Teidän Armoillenne mitenkään vain sopii, niin Voisitteko ystävällisesti seurata minua?” Spy näytti olevan silminnähden raivostunut Enkeleihin. ”Oliko se nyt niin vaikeata?” Shiva loi valkoisen hymyn Spylle, kävellen tämän ohi kaksi muuta perässä.

”Täälläkö sinä asut?!” Kolmikko tuijotti silmät pyöreinä vanhaa hautausmaata, jonne Spy oli heidät johdattanut. Taivas oli pimentynyt ja jostain kaukaa kuului vaimeita ukkosenjyrähdyksiä, ja kohta enkeleiden niskaan putosi muutama märkä pisara. Hautausmaan portti heilui yhden saranan varassa pitäen korvia vihlovaa natinaa, heidän livahtaessa siitä sisään. ”Tämä on kuin jostain kauhuleffasta...” Feenix kuiskasi, tuntien vilunväreitä sisällään. Niin tosin tunsi heistä itse jokainen, kun ajatteli tilannetta kokonaisuudessaan. He seurasivat vampyyriä, pahaa sellaista mikäli hyviä olikaan olemassa, vanhalle rikkaruohojen peittämälle hautausmaalle, samalla kun ukkonen oli nousemassa, pimentäen taivaan ja saaden ilman tuntumaan painostavalle. Kuten Feenix oli sanonutkin, tilanne käsitti kaikki pahimmat kauhuleffojen kliseet mutta silti se oli pelottavaa.

Kuten odotettavissa olikin, Spy johdatti heidät eräästä hautaholvista sisään, pölyn ja ummehtuneen ilman täyttämään sukuhautaan. ”Tästä ylläristä minä vedän sydänkohtauksen...” Shiva kuiskasi kumppaneilleen sarkastisesti suupielestään, Spyn sytyttäessä muutaman soihdun palamaan hämähäkin seittien täyttämään kiviholviin. Vampyyri käveli rennosti hautaholvin keskellä olevan pöydän äärelle, istahtaen sen päälle katselemaan enkeleitä. ”Kuinka helppoa olisikaan nyt usuttaa mieheni teidän kimppuunne saaden siten monilta tahoilta kiitosta.” ”Kuinka helppoa olisikaan nyt heittää sinua veitsellä, ennen kuin kukaan ehtisi tehdä mitään.” Shiva vastasi tuijottaen Spytä tiukasti. ”Mikä onni, ettei kummassakaan olisi järkeä. Te jäisitte ilman pomoanne ja tuomitsisitte ihmissuvun tuhoon.” ”Ratkean riemusta.” ”Camoon, vauhtia nyt Spy. Kerro ehdotuksesi.” Talim pyöräytti silmiään, laskien kätensä Shivan kädelle rauhoittaen tätä. Shivalla oli pieniä komplekseja Spytä kohtaan... ”Istukaa ja tehkää olonne mukavaksi.” Spy hymähti mutta kalpeni hiukan saaden kolmelta naiselta sellaisen katseen, että jos hän ei pian menisi asiaan niin lysti loppuisi tähän. ”Mitenkäs tämän nyt aloittaisi...” Spy sanoi ääneen, katsellen mietteliäänä mustaksi lakattuja kynsiään. ”Nopeasti.” Feenix murahti kolmikon yhteisen ajatuksen ääneen. ”Tahdon että tapatte puolestani Largoxainah demonin.” ”Largo-” ”-minkä?! ”-demonin?!”

Kolmikko lausahti yhdestä suusta. Spy kohotti katseensa kynsistään ja kallisti päätään hieman, katsellen enkeleitä hymyillen ylimielisesti. ”Aivan. Largoxainah demonin.” Mies hypähti pois pöydältä, ristien kätensä selkänsä taakse. ”Eikö Dante ole puhunut teille demoneista?” ”Kuulehan, minulla on Ghostbustersin numero. Voisit vaikka kysellä niiden demonintappo hinnoista, ja ehkä sinä saat rotualennustakin, jos oikein nätisti pyydät.” Talim sanoi ivallisesti. ”Oikein hyvä ajatus. Sittenhän voinkin tappaa teidät sekä Danten ihan vapaasti.” ”Odotas, demonintapporeissu kuulostaakin tarkemmin ajateltuna tosi hyvältä.” Shiva pisti väliin, vaikka kaikkien mielestä vampyyrin pyyntö kuulosti vähintään hämärältä ja omituiselta. ”Juu, kerro vain osoite niin me tehdään se ennen kuin ehdit sanoa veripankin varastot ovat tilapäisesti tyhjät.” Feenix lausahti.

16

”Te ette taida käsittää tilanteen vakavuutta.” Spy hyppeli lähemmäksi, tai no, oikeastaan hän käveli, mutta enkelit eivät saaneen mielestään jalkajousia. ”Tilanteen vakavuutta? Sinä olet siepannut pomomme ja pyydät meitä tappamaan jotain demonia. Olisiko sinun aikasi palata maan päälle ja kertoa suosiolla missä Dante on?” Talim sanoi, saaden Feenixiltä ja Shivalta nyökkäykset. Tämä oli ollut ihan hauskaa, mutta heillä olisi oikeasti muutakin tekemistä kuin kuunnella Spyn jaarituksia. ”Te ette todellakaan taida ymmärtää, että maailmassa on muutakin kuin niitä, joita siellä on alun perin tarkoitettu olemaan.” Spy napsautti sormiaan, jolloin eräs hänen kumppaneistaan toi heidän eteensä ruskeatukkaisen ja silmälasipäisen miehen, joka oli pukeutunut ruskehtavaan pukuun.

Miehen suun eteen oli kiedottu harmahtava ja repeillyt liina ja hänen kätensä oli myös niin ikään sidottu kiinni. Miehen hiukset olivat epäjärjestyksessä ja silmälaseissa oli halkeamia ja hänen vaatteensa olivat pölystä harmahtavat, sen lisäksi hänen päässään oli hämähäkin seittiä. Spy tönäisi miehen heidän eteensä, jolloin raukka kompastui ja lensi rähmälleen heidän eteensä. Huokaisten ja pyöräyttäen silmiään, Spy tarttui kiinni miehen käsivarteen ja riuhtaisi tämän ylös, repäisten sitten myös huivin tämän suun edestä, jolloin sidottu alkoi yskimään ja sylkemään rätin makua suustaan. ”Saanko esitellä, tutkija Bryce Wellingtonin.” ”Saanen korjata, tutkija ja demonintappaja.” Mies lausahti brittikorostuksella pyyhkien ruskeaa pukuaan puhtaaksi pölystä ja hämähäkinseiteistä. Enkelit vilkaisivat toisiinsa epätoivoisesti, lisääntyvätkö nämä demonihihhulit? ”Miten vain.” Spy lausahti ja käveli sitten enkeleiden taakse. ”Ystävällämme olisi muutama mielenkiintoinen asia kerrottavana.” Spy jatkoi matkaansa oven luokse, antaen muutaman käskyn oven ulkopuolella oleville vampyyreille ja palasi sitten kivisen pöydän luokse, nojailemaan. ”No niin, kerrohan neideille Largoxainahista.” ”Niin, tuota. Aivan, tämä demoni kuuluu Azmael-rotuun, joka on tunnettu väkivaltaisista ja harvinaisen raaoista tavoistaan. Yleensä Largoxainahia ei päästetä ulottuvuuksien läpi, koska ne... eeh...” Brycen poskille nousi pieni puna ja hän lopetti puhumisensa. ”Oh gaad, olisikohan meidän pitänyt istua sittenkin...” Shiva mutisi vaivihkaa katsellen solkottavaa miestä. ”Lisääntyvät, Wellington. Ei se sana nyt niin paha voi olla.” Spy huokaisi, luoden julman katseen änkyttävään mieheen. ”Niin aivan, ne... tuota lisääntyvät nopeasti, ja ulkomaailmassa sen rajoittaminen on vaikeampaa kuin demoniulottuvuudessa. Mutta ilmeisesti nyt jokin rajalla on häiriytynyt ja yksi niistä on päässyt livahtamaan maailmaamme. Vartiointi on yleensä hyvin tarkkaa ja rang-” ”Asiaan. Neitejä tuskin kiinnostaa jotkut lorvailevat vartijat.” Spy sähähti. Tällä kertaa enkelit olivat jopa täysin samaa mieltä vampyyrin kanssa. Tutkija näytti hieman loukkaantuneelta ja kun hän aloitti uudelleen, oli ääni muuttunut kuivaksi ja hieman jopa tylyhköksi. ”Largoxainah demonit lisääntyvät siis nopeasti ja ellei sitä yhtä pysäytetä ajoissa, niin ei kestä kauaakaan, kun niiden laji täyttää koko maapallon.” ”Kiitoksia, Bryce.” Spy sanoi, katsellen enkeleitä, jotka näyttivät vähintään kyllästyneiltä. ”Oletteko aivan varma, ettette ole juoneet pilaantunutta verta?” Shiva sanoi kuivasti, katsellen kahta miestä. ”Juttunne ainakin kuulosti siltä...” Talim lisäsi. ”Ei! En minä ole vampyyri.” Bryce puolusti itseään nopeasti. ”Riittäisikö tämä todisteeksi?” Spy heitti heidän eteensä kylmälle lattialle vihertävän nyytin, josta paljastui epämuotoinen ja rumannäköinen vihertävän ruskea hahmo. ”Yäk.” Feenix lausahti katsellen nyyttiä. ”Mikä tuo on?” ”Eräs Largoxainahin jälkeläisistä.”

Kolmikko katseli vastenmielisyyden vallassa limaista nyyttiä, kunnes keräsivät inhotuksensa ja astuivat sitä lähemmäksi ja kyykistyivät sen puoleen. Bryce kyykistyi heidän kanssaan alas ja nappasi käsiinsä hanskat, jotka hänellä oli takkinsa taskussa.

17

”Se oli epäonnistunut yritys ja kuoli heti syntyessään.” Tutkija ja demonintappaja tarttui kiinni klönttiin ja käänsi sen oikein päin, jolloin esiin paljastui pienet, pahantahtoisen näköiset kasvot. Kolmikko katseli ellottavaa hahmoa ja nousivat ylös vakavana. Ehkä jutut demoneista ei ollutkaan niin epäuskottavaa kuin he olivat hetki sitten ajatelleet. ”Noh, miksi sinua kiinnostaa pelastaa ihmiskunta?” Talim avasi suunsa, katsoen tyytyväisenä virnuilevaa Spyta. ”Jos demonit saavat jatkaa puuhiaan, meiltä loppuu ruoka. Ja sitä paitsi, emme tule oikein toimeen demonien kanssa.” Mies kohautti olkiaan. ”Miksi et sitten itse mene listimään sitä?” Feenix toi ilmoille kysymyksen, mitä kolmikko olikin jo ehtinyt hetken miettiä. Spyn kasvot vääristyivät suuttumuksesta niin, että Feenix astahti vaistomaisesti taaksepäin.

Käkkäräpää tai ei, niin vampyyri oli vampyyri. ”Largoxainahit imevät voimamme, tekevät meistä heikkoja. Vain ihminen voi sellaisen kukistaa.” Spy lähes sylkäisi lauseen suustaan, kaipa se kävi tyypin miehisyyden päälle. ”Jos teemme tämän, saamme sitten Danten takaisin?” Shiva kysäisi, vaikka jokainen heistä oli varma, ettei mies pitäisi lupauksestaan. ”Tietenkin, pääsette turvallisesti takaisin omaan pikku elämäänne, omien pikku ongelmienne kanssa.” Spy hymyili heille leveän pettävästi. ”Hienoa, mistä me sitten voimme löytää tämän Largon?” ”Viimeksi hänet on nähty eräällä kartanolla tässä lähistöllä.” ”Ei taas kartanoita...” Shiva voihkaisi, saaden Spyltä pirullisen virneen. ”Onko sinulla karttaa, tai jotain?” Feenix kysäisi, Talimin yrittäessä peitellä pientä virnettä, jonka Shivan voihkaisu oli saanut aikaisiksi. ”Ei. Minulla on parempaa.” ”Mikä voisi olla karttaa parempaa? Teleportti?” ”Minä tulen mukaanne.” ”Sinä tulet mitä?!” Enkelit huudahtivat yhteen ääneen, tuijottaen toisiaan kauhuissaan. Pitäisikö heidän lähteä tuon vampyyrin kanssa jonnekin? ”Täsmälleen, kultaseni. Enhän voi päästää teitä yksin matkaan. Bryce antaa teille käytännön ohjeistusta.”

Kirjoittajat: Lea Vestovuo (osat: 1) Mirva Vauhkonen (osat: 2) Anna-Maria Hokkanen (osat: )

18