Feenix_intro

Introducing: Feenix 2005 AD Syyskuun 12 Kello 23.02 Japani, itäinen Tokio, nimeltä mainitsematon laitakaupungin rähjäinen kapakka

Tunkkaisessa kapakassa soi taustalla jukeboksi vaimeasti parin vuoden takaista hittiä. Pari harmaaseen pukuun pukeutunutta miestä istuu baaritiskillä ja muutama pelailee biljardia. Pienikokoinen kapakka on lähes tyhjä, mutta silti siellä leijuu paksu tupakansavu ja vanhan viinan löyhkä. Pitkään mustaan takkiin pukeutunut tumma hahmo istuu nurkkapöydässä.

Kapakan pitäjä on tarjoillut henkilölle jo ajat sitten juoman, mutta näyttää siltä, ettei istuja ole koskenut lasiinsa laisinkaan. Tuoppeja kuivailevan kapakoitsijan tekisi jo mieli mennä hoputtamaan ja kysyä, tilaisiko asiakas jotain muuta, muttei kuitenkaan uskalla. Tuo outo nurkkapöydän asiakas oli vaitelias tilatessaan juoman, eikä hänen kasvojaan ollut näkynyt tumman hupun alta laisinkaan. Itse asiassa kapakoitsija ei ollut edes varma kumpaa sukupuolta tuo henkilö oli, mutta arveli tämän olevan mies, sillä tuskin kukaan järkevä nainen tänne yksin uskaltautuisi.

Samassa ovi aukeaa. Sisään astuu siistiin, tummaan pukuun ja aurinkolaseihin pukeutunut japanilaismies, joka kantaa tummaa salkkua. Toisessa kädessä miehellä on iso kitarakotelo. Nurkkapöydän henkilö seuraa huomaamattomasti sivusilmällä henkilön liikkeitä. Ovella seisova mies on sateesta märkä ja kapakan ovelta sataa hieman vettä sisäpuolelle asti. Kapakoitsija mulkaisee miestä pahasti. Mies kävelee kohti baaritiskiä kahden toisen häntä odotelleen japanilaismiehen luokse. He juttelevat vähän aikaa hiljaisella äänellä.

Viimeksi saapunut mies ojentaa häntä odotelleille salkun ja saa pienen paketin vaihdossa. Mies laittaa paketin povitaskuunsa ja alkaa tehdä lähtöä. Nurkkapöydän henkilö vilkaisee rannekelloaan ja huokaisee.

Takin alla hänen kätensä hamuaa asetta.

Salkkumies huomaa, kun nurkkapöydän henkilö nousee seisomaan. Ilmeisesti joku yrittää viivyttää hänen lähtöänsä. ”Sinä et mene minnekään!” tumma hahmo käskee miestä japaniksi hupun suojista.

Harmaapukuiset japanilaiset juoksevat salamana ovesta ulos salkkunsa kanssa. Tummapukuinen japanilainen hymähtää ja kääntyy kohti käskijäänsä. Hänen mukanansa ollut kitarakotelo aukeaa ja mies tarraa kaksin käsin ilmakivääriinsä. Kitarakotelo lentää lattialle ja mies päästää ilmoille mielipuolisen naurun. Muutkin baarin asiakkaat ottavat jalat alleen ja katoavat ovesta pihalle. Kapakoitsija piiloutuu baaritiskin taakse uikuttaen. Japanilainen seisoo haara-asennossa keskellä kapakkaa ja alkaa ampumaan mielipuolisesti. Mutta tumma hahmo on jo lennähtänyt toiselle puolelle kapakkaa.

Musta takki on leijaillut maahan hänen viskattuaan sen pois päältään. Outo henkilö onkin nainen, joka on pukeutunut tummaan, yksinkertaiseen housupukuun. Hiuksensa hän on sitonut käytännöllisesti taakse.

Nainen seisoo pöydän päällä, pidellen käsissään katanaa rennossa valmiusasennossa. Miehellä kuluu hetki tajuta, että hänen kohteensa onkin hänen selkänsä takana eikä enää edessä, jonne hän yhä tulittaa. Mies kääntyy ympäri ja hämmästyy siinä määrin, että unohtaa ampua. ”K-kuka sinä olet?” hän kysyy. ”Minä olen Feenix, pahin painajaisesi ja kohta aion vetää sinua turpiin niin kovaa, että et toivu siitä ensi vuosituhannellakaan! Tai sitten voisit vain antaa sen paketin kiltisti minulle.” nainen ilmoittaa itsestään 1

selvällä äänellä, katanallaan leikitellen. Miehen kasvot venähtävät hämmästyksestä. Hetken hän näyttää miettivän, onko nainen tosissaan, vai mistä nyt oikein on kyse. Sitten hän hörähtää taas nauruun ja kohottaa kiväärinsä ja alkaa tulittaa.

Feenix lennähtää salamannopeasti ammusten tieltä toiselle puolelle huonetta. Vaikka mies kuinka yrittää ampua, ei hän osu kohteeseensa, vaan kyytiä saavat baarin lamput, pullot ja kaikki muukin kalusto. Mies kiristelee hampaitaan ja yrittää tähdätä. Jukeboksi räjähtää pamahtaen. Ammukset loppuvat ja mies heittää kiväärin lattialle ja vetäisee povitaskustaan käsiaseen. Feenix on kuitenkin saanut tarvitsemansa ylimääräiset sekunnit ja samassa hän onkin jo miehen takana ja iskee tämän yhdellä iskulla tajuttomaksi.

Feenix huokaisee syvään ja kääntää kasvoilleen kaatuneen miehen velton ruumiin ympäri ja kaivaa hänen taskustaan pienen paketin. Hän avaa kääreen ja sen sisältä paljastuu vanha, arvokkaan näköinen timanttikoru. Feenix sulloo korun selkälaukkuunsa. Samassa hänen kännykkänsä soi. Feenix nappaa puhelimen esille ja huomaa Shivan soittavan. ”Voi helevetin helvetti, sori me ollaan myöhässä, herätyskello ei taaskaan soinut...” kuuluu unisen sekava selitys puhelimesta. Feenix pudistelee päätään voipuneena. ”No mikä yllätys! No hommat on jo hoidettu ja koru lähtee takaisin oikealla omistajalleen”, hän sanoo ja katkaisee puhelun. Kapakoitsija kurkkii tiskin takaa varovaisesti. ”Hei, älä minua syytä, tuo se täällä alkoi riehumaan” Feenix sanoo hänelle ja nyökkää maassa makaavaa miestä kohti.

Sitten hän astuu miehen tajuttoman ruumiin yli ja marssii ulos kapakasta. Mennessään hän taitaa kyllä pamauttaa oven takanaan turhan kovaa kiinni, sillä sisältä kuuluu ryske, kun viimeisetkin laastit katosta romahtavat alas.

- THE END -

Kirjoittaja: Anna-Maria Hokkanen

2