Käypä hoito Nielutulehdus

Käypä hoito

Nielutulehdus

Keskeistä

- Virukset aiheuttavat suurimman osan akuuteista nielutulehduksista.

Akuutti nielutulehdus on yleensä lievä ja itsestään parantuva tauti. - A-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki (Streptococcus pyogenes) (StrA) on tavallisin ja tärkein mikrobilääkkein hoidettava nielutulehduksen aiheuttaja. - Diagnoosin perustana ovat oireet ja löydökset. - Mikrobiologista diagnostiikkaa suositellaan käytettäväksi, kun Centorpisteet ovat ≥ 3. - Hoito perustuu mikrobiologiseen diagnoosiin. Ensisijainen hoito on

V-penisilliini. - Epidemiat pyritään havaitsemaan ja katkaisemaan varhain.

Diagnoosi

- Merkittäviä aiheuttajia ovat beetahemolyyttiset streptokokit, adenovirukset ja Epstein–Barrin virus. - Tavoitteena on tunnistaa nielukiputapaukset, jossa nielutulehdus on todennäköisesti virusperäinen, ja toisaalta löytää mikrobit, joiden hoidosta potilas hyötyy ja tunnistaa erotusdiagnostisesti tärkeät tapaukset (erityisesti kurkunkansitulehdus, supraglottiitti ja nielupaise).

Kliininen kuva

- Virusperäiseen nielutulehdukseen liittyy usein nielukivun lisäksi muita ylähengitystietulehdusten oireita, kuten yskä, nuha, silmien sidekalvotulehdus, äänen käheys, rakkulat suun limakalvoilla, ripuli tai virustaudeille tyypilliset ihottumat. - StrA:n aiheuttaman nielutulehduksen tyypillisiä löydöksiä ovat oireiden nopea alku, nielukipu, kuume (yli 38 °C), nielurisojen valkoiset pilkut tai katteet, leukakulman alaisten imusolmukkeiden aristus ja turvotus sekä päänsärky ja etenkin lapsilla vatsakipu, pahoinvointi ja oksentelu. - Yskä ja nuha puhuvat StrA-infektiota vastaan. - CRP:n määrityksestä ei ole apua diagnostiikassa C .

Mikrobiologinen diagnostiikka

- Kliinisten oireiden ja löydösten perusteella ei voida luotettavasti diagnosoida StrA-infektiota. - Mikrobiologista diagnostiikkaa suositellaan käytettäväksi, kun Centorpisteet ovat ≥ 3 (piste kustakin oireesta tai löydöksestä: yskä puuttuu, leukakulman alaisten imusolmukkeiden aristus ja turvotus, nielurisojen turvotus tai peitteet, yli 38 °C:n kuume), sillä oireiden lisääntyessä StrAtaudin todennäköisyys kasvaa A . - Mikrobiologinen testi valitaan paikallisesti. Työryhmä suosittelee ensisijaiseksi testiksi pikatestejä.

Epidemiatilanteessa suositellaan nieluviljelyä.

Hoito

- Tavoitteena on ensisijaisesti potilaan oireiden lievittäminen. - Nielukipua voidaan hoitaa suun kautta otettavalla tulehduskipulääkkeellä tai parasetamolilla, ellei vastaaiheita ole. Nielukivun lievittämistä paikallisesti vaikuttavilla itsehoitolääkkeillä voidaan kokeilla, koska ne ovat lyhytaikaisessa hoidossa ilmeisesti hyvin siedettyjä. - Akuutin nielutulehduksen mikrobilääkehoito perustuu StrA:n osoittamiseen pikatestillä tai nieluviljelyllä. - Mikrobilääkehoito ilmeisesti lyhentää StrA-positiivisten nielukipupotilaiden nielukivun kestoa noin 2,5 päivän verran. - V-penisilliini on ensisijainen mikrobilääke vähäisten haittavaikutustensa, merkittävän lääkeresistenssin puuttumisen ja edullisten käyttökustannustensa vuoksi C .

Jos penisilliini ei lievitä StrA:n aiheuttaman nielutulehduksen oireita muutamassa päivässä tai potilaan oireet lisääntyvät, potilas on syytä tutkia uudelleen.

Toistuvan infektion suositeltava lääkitys on ensimmäisen polven kefalosporiini, jota käytettäessä StrA:n eradikaatio on ilmeisesti tehokkaampi kuin penisilliiniä käytettäessä B .

Milloin erikoissairaanhoitoon?

- Jos potilaan yleistila huononee tai epäillään komplikaatiota, konsultoidaan korvalääkäriä, lastenlääkäriä tai infektiolääkäriä tarvittaessa päivystysluonteisesti, ks. hoitokaavio. - Työryhmä suosittelee harkitsemaan hoitoa klindamysiinillä toistuvissa nielurisatulehduksissa ennen tonsillektomia-arvioon lähettämistä. Harkinnassa on hyvä huomioida klindamysiinin suolistohaittavaikutukset. - Potilas on syytä lähettää erikoislääkärille, jos hänellä esiintyy asianmukaisesta hoidosta huolimatta vähintään 4 voimakasoireista nielurisatulehdusta vuodessa tai vähintään 3 tulehdusta puolessa vuodessa, hänellä on pitkittyvä, krooninen tai hoitoon reagoimaton nielurisatulehdus tai jos peritonsillaariabsessi ei parane tai se uusiutuu. Lapsen peritonsillaariabsessi on aina aihe erikoislääkärille lähettämiseen.

Näytön asteen luokitus: A = Vahva tutkimusnäyttö B = Kohtalainen tutkimusnäyttö C = Niukka tutkimusnäyttö D = Ei tutkimusnäyttöä

SUOMALAISEN LÄÄKÄRISEURAN DUODECIMIN, Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen, Suomen Otolaryngologiyhdistyksen, Suomen Infektiolääkärit ry:n ja Kliiniset mikrobiologit ry:n asettama työryhmä

Pekka Honkanen (pj.) Johanna Wikstén Hans Blomberg Lauri Ivaska Terhi Manner Hannu Sarkkinen Raija Sipilä

Käypä hoito

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi.

Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella.