Kynnys 4 / 2021

ynnys No 4 / 2021

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

Kynnys ry toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kynnys Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänen­ kannattaja ISSN 1235-9920

Pääkirjoitus Leena Ollila Puheenjohtaja leena.ollila@kynnys.fi

Julkaisija: Kynnys ry – Tröskeln rf Siltasaarenkatu 4 (5. krs) 00530 Helsinki Puhelin: (09) 685 0110 Päätoimittaja: Leena Ollila Toimitussihteeri: Sanni Purhonen / Kynnys ry Siltasaarenkatu 4 00530 Helsinki sanni.purhonen@kynnys.fi Puhelin: 045 7732 4116 Taitto: Väinö Heinonen / Kynnys ry Painopaikka: PunaMusta Kannen kuva: Shutterstock Kynnys-lehden aineistot Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi.

Lehden tilaushinta Kotimaassa kestotilaus 17 € / vuosi ja vuosi­tilaus 20 € / vuosi (4 numeroa).

Kiitos kuluneista vuosista kaikille!

K

ynnys on tänäkin vuonna tehnyt paljon hyvää antamalla äänensä kuuluviin sekä auttamalla vammaisten ihmisten asioita haasteellisesta vuodesta huolimatta. Tähänkin vuoteen mahtuu monta hyvää asiaa, jotka ovat saaneet merkityksellisyyden.

Haluan kiittää teitä kaikkia jäseniä, toiminnassamme mukana olleita ihmisiä, verkostosekä yhteistyökumppaneita. Kiitos, että olette olleet mahdollistamassa tätä kaikkea tänäkin vuonna! Samalla haluan kiittää kaikkia Kynnyksen työntekijöitä tekemästänne merkityksellisestä työstä.

Nyt on aika jatkaa matkaa ja toivottaa teille kaikille oikein hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle 2022

Jäsen­maksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnys­lehden tilaus­maksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään posti­maksu.

Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.

Voit saada lehden luettavaksesi myös sähköpostitse Word-tiedostona. Lisätiedot: jari.gusev@kynnys.fi.

Kynnys ry:n toimikunnat: Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Yhteystiedot, ks. Kuopio Puh. 045 7732 4109 Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio Hermanninaukio 2 A 70100 KUOPIO Itsenäisen Elämän Keskus – Oulu Kansankatu 53, 90100 OULU Puh. 045 7732 4108 Itsenäisen Elämän Keskus – Tampere Pellervonkatu 9 h. 1013, 33540 TAMPERE Puh. 040 940 1399 Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Yliopistonkatu 9 b, 20100 TURKU

Tack för de gångna åren!

T

röskeln har i år igen åstadkommit mycket gott genom att göra sin röst hörd och hjälpa personer med olika frågor som anknyter sig till funktionsvariationer trots att året har varit utmanande. Mycket betydelsefullt har uträttats.

Samtidigt passar jag på att tacka alla våra medlemmar som har deltagit i vårt arbete, i nätverk och samarbetspartners. Tack för att ni gör allt detta möjligt i år igen! Samtidigt vill jag tacka alla anställda på Tröskeln för det betydelsefulla arbete ni har gjort.

Nu är det dags att gå vidare och önska er alla en riktigt God Jul och Gott Nytt År 2022 Översättning Ulf Gustafsson

Kynnys Nro 3 / 2021

Sinikka Luhtasaari Mopomama Arabianrannasta

Mika Välimaa Lakimies, Kynnys ry

Henkilökohtaisen avun rajauksista

Odottavaa joulun aikaa

K

L

peritään yleensä asiakasmaksut, ellei asiakkaalla ole päätöstä palveluasumisesta kotiin. Henkilökohtainen apu on vaikeavammaiselle myönnettävä erityispalvelu, ja sen vuoksi myös maksuton. Siihen voidaan liittää esimerkiksi kotihoidon palveluja. Kuitenkin, jos henkilökohtaista apua toteutetaan päätöksen tai palvelusuunnitelman mukaan osittain muilla sosiaalihuollon palveluilla, näiden palvelujen tulee olla maksuttomia. Päätös palveluista tulisi tehdä ensisijaisesti asiakkaan edun mukaan.

Jos avun ja avustamisen tarve perustuu pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan, tulee siihen vastata muulla tavoin kuin henkilökohtaisella avulla.

Tämä rajaus on todettu vammaispalvelulain esitöissä ja se liittyy henkilökohtaisen avun yleisten kriteerien täyttymiseen. Kyseinen rajaus on joissakin kunnissa ymmärretty virheellisesti siten, että avustaja ei saa tehdä mitään sellaista, jota voidaan pitää hoivana, hoitona tai valvontana. Lisäksi hoidollisiksi tehtäviksi on alettu katsoa oikeastaan kaikkia niitä tehtäviä, joita kotihoitopalveluun yleisesti kuuluu. Tämän tulkinnan perusteella vaikkapa suihkussa avustaminen on määritelty hoidoksi tai hoivaksi. Oikeastihan varsinaisia hoitotoimenpiteitä ovat ne, joissa tarvitaan sairaanhoidollista erityisosaamista. Muiden toimien osalta voidaan puhua hoidosta silloin, jos asiakas on passiivinen toimenpiteiden kohde, joka ei itse määrittele mitä, miten ja milloin tehdään. Joka tapauksessa henkilökohtaiseen apuun voi kuulua myös hoidollisia toimia tai valvontaakin, kunhan ne eivät muodosta pääosaa avun tarpeesta.

Yleisenä periaatteena on, että henkilökohtaiseen apuun voi kuulua avustaminen kaikissa asioissa, joita ihminen tekisi itse, jos vamma tai sairaus ei olisi esteenä. Ei ole oikeastaan mahdollista ennakkoon määritellä luetteloa siitä, mihin toimiin henkilökohtainen apu voi kohdistua. Jokainen ihminen on yksilö ja tavanomainen elämä ja siinä tarvittava apu on arvioitava jokaisen asiakkaan kohdalla yksilöllisesti.

KUVA: ISMO HELÉN

Kolumni

Lakiasiaa

ynnyksen juridisessa neuvontapalvelussa käsiteltyjen asiakastapausten perusteella on ollut nähtävissä, että kunnat ovat enenevässä määrin alkaneet määritellä ja rajoittaa henkilökohtaiseen apuun kuuluvia tehtäviä. Näitä rajauksia on tehty kuntien omissa vammaispalveluohjeissa tai vain yleisissä ”linjauksissa”, joita sovelletaan usein käytännön sosiaalityössä, vaikka ne olisivat tosiasiassa lain tai vallitsevan oikeuskäytännön vastaisia.

Siivous on yksi toimista, josta usein kerrotaan vammaispalvelun asiakkaalle, että se ei kuulu henkilökohtaiseen apuun. Korkeintaan pienet siistimiset avustajan sallittaisiin tehdä. Kaikki muu varsinainen siivoaminen asiakkaan pitäisi hankkia muualta eli ostaa siivousyritykseltä. Tässä on luonnollisesti pyrkimyksenä säästää kunnan menoissa. Oikeuskäytännössä on kuitenkin nimenomaisesti todettu, että vammaispalvelulain tarkoittamissa päivittäisissä toimissa avustamiseen kuuluu myös vaikeavammaisen avustaminen kodin siisteydestä huolehtimisessa. Asia mainitaan myös vammaispalvelulain muuttamista koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 166/2008). Päivittäisillä toimilla tarkoitetaan niitä toimintoja, joita ihmiset elämässään tekevät joko joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti tietyin aikavälein. Ne ovat siis sellaisia asioita, joita elämässä yleisesti tehdään. Tällaisia ovat esimerkiksi liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtainen hygienia ja sen hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodinhoito sekä asioinnit kuten kaupassakäynti tai lääkärikäynti.

Edellä sanotusta huolimatta joissakin tapauksissa esimerkiksi pyykkihuoltoa tai muitakin päivittäisiin toimintoihin kuuluvia toimia on saatettu rajata henkilökohtaisen avun ulkopuolelle.

Tavallista on ollut myös, että vedotaan sosiaalihuoltolain ensisijaisuuteen vammaispalvelulakiin nähden, jolloin asiakkaan tulee henkilökohtaisen avun sijaan ottaa vastaan kauppa- tai ruokapalvelu. Näistä palveluista

3

uen aamun lehteä, joka maksaa niin hirveästi paperisena versiona, että jokainen rivi on jaksettava lukea. Odotan. Pääsin sängystä ylös, kun poikaystäväni auttoi ja veimme minut vessaan. Pesin hampaat ja sipaisin kasvorasvaa naamaani. Odotan. Söin jogurtin, jonka liian tiukan kannen poikaystävä avasi. Odotan. Hulautin nesteen kera aamun lääkkeet kurkkuuni. Nyt käännän sivua ja poikaystävä vetäytyi jatkamaan unia.

Lopulta ovikello soi.

Kesäaika on muuttunut viikkoja sitten talviajaksi, mutta kotihoito kulkee omalla ajallaan.

Tänäänkin hän, mies tai nainen, yksin tai kaksin, myöhästyy joko paljon tai ylenpalttisesti riippuen, minkä ajan mukaan odottaa. En tunnista ääntä, joka huikkaa eteisestä.

– Kotihoito täällä.

En välitä enää nimistä, koska auttajat vaihtuvat päivittäin. Hän astuu lähemmäksi ja olen kuulevinani ensimmäisen kerran sopimattoman äänen. Epäilen itseäni. Opastan naista.

– Vaihdetaan vedenkeittimeen vesi.

Hän nostaa kannun ja taas kuulen. Vesijohdolle pitää astua. Joka askeleella kuuluu ääni.

Ei herra isä. Kelaan lähemmäksi. Työnnän nenän melkein kiinni häneen. Hän liruttaa puhdasta vettä teekannuun, eikä huomaa ihmettelyäni.

Nuuhkin ilmaa. En haista mitään, lopulta rohkenen avata suuni: – Anteeksi. Mahtoiko sulta pettää kaasujohto äsken?

– Hyvänen aika. Olen itse niin tottunut. Vitosen saappaat kirpputorilta ja niistä kuuluu kävellessä ääni. En kuule sitä enää.

Lyhytvartiset, kukikkaat saappaat pilkottavat osittain sinisten muovisuojusten alta.

– Minä taas en totu kiireeseen ja vaihtuviin hoitajiin. Joka päivä kerron samat asiat.

– Kouluttamaton mäkin oon.

Niinpä. Pätevästä henkilökunnasta on huutava pula koko sosiaalialalla, vammaisten puolella erityisesti. Tänä vuonna joulun aika askarruttaa myös koronan takia. Kuka ehtii auttamaan ja ketä? Toivottavasti paukkuja päästelevä hoitaja on vain paha uni. Oikeassa elämässä ihmiset pystyvät kuuntelemaan ja kohtelevat toisiaan kunnioittavasti. Mekin nauroimme kyyneleet silmissä erheelleni. Erityisen hyvää joulun aikaa itse kullekin säädylle!

4

Kynnys Nro 4 / 2021

Vimma-palkinto näyttelijä Petri Poikolaiselle Kunnia-Vimma Kvartettotanssiesitykselle

KUVA: MEERI KOUTANIEMI/FILMIKAMARI

K

YNNYS ry on myöntänyt vammaiskulttuuripalkinto Vimman näyttelijä Petri Poikolaiselle hänen roolisuorituksestaan elokuvassa Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021). Palkintoon kuuluu Tukilinja-säätiön lahjoittama 5000 euron työskentelyapuraha, ja se jaetaan 13. kerran.

Petri Poikolaisen roolityö on samaistuttavan elämänmakuinen. Se tempaisee katsojan matkaansa, ja jättää runsaasti tilaa tunteille ja tulkinnoille.

Poikolainen kannattelee koko intensiivisen tarinan näyttelijäntyöllään alusta loppuun. Rooli vie katsojan maailmansa osaksi, ja yhtäkkiä voimme katsoa todellisuutta toisen ihmisen silmin. Erityisen arvokasta ja harvinaista on nähdä MS-tauti ja näkövammaisuus näin omakohtaisesti sekä roolityön, näyttelijän itsensä että katsojan positioista. Entistä tärkeämpi näkökulma on, kun huomioidaan, että esimerkiksi vuonna 2020 ensi-iltansa saaneissa kotimaisista elokuvissa ja TV-sarjoissa vammaisia roolihahmoja oli ainoastaan 0,3 %. Vammaisia lasketaan kuitenkin olevan keskimäärin 15 % maailman väestöstä.

Vimma-raati toivoo, että Poikolaisen keskeinen ja hienosti toteutettu roolityö rohkaisisi tuottajia, ohjaajia ja käsikirjoittajia huomaamaan vammaiset taiteilijat ja vammaisuuden tarjoamat henkilökuvauksen ja juonirakenteiden mahdollisuudet.

Vielä tärkeämpää on toteuttaa ne aitoon, kokonaiseen ihmiskuvaukseen pyrkien.

Kynnys ry haluaa kunniamaininnalla nostaa esiin Kvartetto-tanssiteoksen. Nykytanssin voi ajatella olevan kertomus vapautumisesta kehon rajoista. Jokaisella keholla voi tanssia, ja on ehdottoman tärkeää, että näin myös tapahtuu. Kvartetto synnyttää vapautumisen tunteen, ja välittää sen suoraan myös katsojalle. Tanssijat tuottavat ryt-

min esitykseen persoonallisesti ja lumoavasti ja koreografia onnistuu spontaaniudessa, vaikka monet teoksen osuuksista ovat vaativia. Teoksen teemoina ovat kaipaus ja rakkaus, joita se kuvaa suurenmoisella tarkuudella. Esityksen sisältö nojaa vammaisten tanssijoiden omakohtaisiin kokemuksiin, ja se onnistuu puolustamaan ihmisyyttä, joka

on samanaikaisesti voittamatonta ja haavoittuvaa, arkaa ja rohkeaa, heikkoa ja vahvaa, totista ja leikillistä.

Vimma-palkintoraatiin kuuluivat Kynnys ry:n kulttuurisihteeri Taru Perälä, Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrean hallituksen puheenjohtaja Jasmin Riihiniemi Tukilinja-lehden päätoimittaja Iris Tenhunen, kriitikko Aleksis Salusjärvi Suomen arvostelijain liiton edustajana, erityisasiantuntija Sari Salovaara Kulttuuria kaikille -palvelusta sekä viime vuoden Vimma-voittaja, sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo.

Kynnys ry myöntää Vimma-palkinnon vuosittain sellaiselle taiteen tekijälle, joka on tuonut vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin liittyviä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun taiteellisesti korkeatasoisella tavalla. Palkinto voidaan myöntää minkä tahansa taiteen lajin edustajalle. Palkittavaa sai ehdottaa avoimella haulla, ja ehdotuksia raadille tuli tänäkin vuonna runsaasti.

Kaikille palkituille tarjotaan mahdollisuus esitellä teoksiaan ja työtään sekä Kynnys Galleriassa että vammaispoliittista taidetta esittelevällä vuosittaisella Cross Over -festivaalilla Helsingissä.

Palkinnot julkistettiin Kansainvälisen vammaisten päivän DiDa – Disability Day Art & Action -festivaalitapahtuman yhteydessä 3.12.

Lisätietoja ja tiedustelut: sanni.purhonen@kynnys.fi

Kynnys Nro 4 / 2021

5

Kaipaatko vertaistukea henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimimiseen?

HETA-LIITTO TUTUKSI: • Henkilökohtaisten avustajien työnantajien oma järjestö, jossa on jäseniä noin 4300 • Tukea toimivaan ja turvalliseen työnantajuuteen heille, jotka toimivat henkilökohtaisten avustajien työnantajina • Heta-liitto neuvottelee JHL:n kanssa henkilökohtaisten avustajien työehtosopimuksen

Heta-liitossa on parhaillaan käynnissä STEAn rahoittama Työnantajakumppanit -vertaistukihanke. Toiminta on tarkoitettu henkilökohtaisen avun käyttäjille, jotka toimivat henkilökohtaisten avustajiensa työnantajina. Vertaistukitoimintaan voivat osallistua kaikki henkilökohtaisten avustajien työnantajat riippumatta siitä, ovatko he Hetan jäseniä.

• Neuvonta- ja tukipalveluita sekä koulutusta henkilökohtaisen avun kentän toimijoille • Vammaispoliittista vaikuttamistyötä

Teksti: MARJA HUKKANEN

Ymmärrystä samassa tilanteessa olevilta Vertaistukitoimintaan kannattaa tulla mukaan, sillä parhaiten toista ihmistä ymmärtää saman kokenut ihminen. Luottamukselliset keskustelut työnantajuuteen liittyvistä teemoista vertaisten kanssa antavat mahdollisuuden tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Vertaistuella on positiivinen vaikutus omiin voimavaroihin ja itseluottamukseen. Arjessa pärjääminen ja haastavistakin tilanteista selviytyminen voi vahvistua, kun saa jakaa kokemuksiaan samassa tilanteessa olevien kanssa. Omaan tilanteeseen voi saada toivoa ja vinkkejä, kun kuulee muiden onnistumisen kokemuksista ja haasteista. Keskustelut vertaisen kanssa selkiyttävät ajatuksia, ja sen myötä parhaimmillaan stressi ja pelot hälvenevät.

Heta-liiton vertaistukitoimintaan kuuluvat sekä henkilökohtainen että ryhmämuotoinen vertaistuki. Henkilökohtaista tukea

ja kokemusten vaihtoa työnantajuuteen liittyvissä asioissa saa koulutetulta työnantajakumppanilta, kun taas työnantajien yhteiset virtuaalikahvitauot tarjoavat ryhmäkeskusteluja vertaisten kanssa.

Työnantajien kahvitaukoja järjestetään verkossa viikoittain.

Kahvitauoilla osallistujat jakavat työnantaja-arkeensa liittyviä asioita. Toisinaan kahvitauoilla keskustellaan ennalta sovitusta teemasta, esimerkiksi rekry-

“VERTAISTUELLA ON POSITIIVINEN VAIKUTUS OMIIN VOIMAVAROIHIN JA ITSELUOTTAMUKSEEN.” Työnantajakumppanit ovat Heta-liiton kouluttamia vertaistukihenkilöitä, jotka toimivat itsekin henkilökohtaisten avustajien työn­antajina. Työnantajakumppaneilta saa omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa vertaistukea henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimimiseen. Se on hyvä mahdollisuus kokemusten vaihtoon kahden kesken. Työnantajakumppanin kanssa voi jutella esimerkiksi työntekijän ja työnantajan välisestä reilusta sekä oikeudenmukaisesta työsuhteesta.

toinnista tai työsuhteen henkilökemioista. Tapaamisissa on mukana Heta-liiton vertaistukikoordinaattori Marja Hukkanen tai järjestöassistentti Tiia Sipola.

Helposti mukaan vertaisten joukkoon Mukaan Hetan vertaistukitoimintaan pääsee etäyhteyksin paikasta riippumatta. Viikoittaiset kahvitauot toteutetaan Microsoft Teamsin kautta. Kahvittelemaan ovat tervetulleita kaikki henkilö-

kohtaisten avustajien työnantajat. Ennakkoilmoittautumista ei ole, vaan mukaan voi tulla, kun itselle parhaiten sopii. Kahvitaukojen aikataulut löytyvät Hetan nettisivujen Vertaistuki-osiosta.

Työnantajakumppanin kanssa on mahdollista pitää yhteyttä etänä eri kanavien kautta tai kasvotusten. Sopivimman yhteydenpitotavan voi päättää yhdessä vertaisen kanssa. Välimatka ei ole este, jos keskustelu onnistuu esimerkiksi videoyhteydellä tai puhelimessa.

Jos mielessä on jokin henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimimiseen liittyvä asia, josta olisi mukava jutella vertaisen kanssa, kannattaa laittaa sähköpostia vertaistuki@heta-liitto.fi.

Katsotaan yhdessä parhaiten sopiva ratkaisu!

6

Kynnys Nro 4 / 2021

Elokuvateatterien saavutettavuus lisää yhdenvertaisuutta

Elokuvan saavutettavuusfoorumin pitkällisen työn tuloksena suomalaisille elokuvateattereille on saatavilla laaja-alainen ohje saavutettavuudesta. Foorumissa on mukana elokuva-alan organisaatioita, vammaisjärjestöjä ja niiden kulttuurijärjestöjä sekä Kulttuuria kaikille -palvelu.

Teksti: MARJO PIPINEN

”

KOKONAISVALTAINEN esteettömyys ja saavutettavuus on yhdenvertaisuuden lähtöedellytys. Kaikilla on oikeus kulttuuriin,” toteaa Kynnys ry:n tiedottaja Sanni Purhonen. Foorumissa mukana oleva Kynnys ry on vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö, joka järjestää muun muassa Kynnyskino-elokuvafestivaalia.

Purhonen on myös elokuvakriitikko ja liikuntavammainen. ”Erityisesti esteettömyyden puolesta käyttäjänä toivoisin vielä laajempaa lähestymistapaa. Esteettömyys on toteutettu aika kosmeettisella tasolla, jos salissa on 1–2 pyörätuolipaikkaa ylhäällä tai alhaalla. Saleja olisi kuitenkin mahdollisuus toteuttaa kokonaisvaltaisesti esteettömämmin, jos esimerkiksi nouseva katsomo ei tarkoittaisi aina portaita,” hän sanoo. ”Pääsääntöisesti jos esimerkiksi isompi ryhmä liikuntaesteisiä tai vaikka pariskunta haluaa mennä yhdessä elokuviin, se ei välttämättä ole edelleenkään mahdollista.” Purhosen toive on selkeä: ”Ei omia karsinoita vammaisille henkilöille vaan kokonaisvaltaista ja hyvin suunniteltua esteettömyyttä, joka sopii ihan kaikille.”

Espoolaisessa Kino Tapiolassa on hyödynnetty elokuvasäätiön laitehankinta- ja kunnostustukea saavutettavuuden edistämiseen. ”Kino Tapiolassa saavutettavuutta on edistetty ennen kaikkea remontoimalla au-

laamme esteetön wc, mikä oli mahdollista Suomen elokuvasäätiön tuella – kiinteistön omistaja nimittäin kieltäytyi osallistumasta kuluihin millään tavalla”, kertoo teatteripäällikkö Hannele Marjavaara. ”Esteettömän wc:n saaminen oli meille elintärkeää, sillä nyt koko tilamme on esteetön.”

Rakennetun ympäristön esteettömyyden lisäksi ohjeessa saavutettavuutta käsitellään laaja-alaisesti. Erityisasiantuntija Aura Linnapuomi Kulttuuria kaikille -palvelusta kiittelee: ”Ohje tuo monelta kannalta asioita esiin hyvin tiiviissä muodossa. Toivottavasti se helpottaa teattereiden käytännön työtä osallistumisen esteiden poistamisessa.” Kulttuuria kaikille -palvelu edistää osallistumiselle avoimia ja monenlaisia yleisöjä ja tekijöitä huomioivia kulttuuripalveluja sekä tarjoaa tietoa ja työkaluja kulttuuripalveluiden saavutettavuuden, moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseen.

Linnapuomi mainitsee muista saavutettavuutta edistävistä toimista myös esimerkiksi sen, että vammaisen henkilön avustajan lippu olisi ilmainen. ”Museoliittokin suosittelee sitä jäsenmuseoilleen.”

Tekstityksiä tarvitaan paremmin tarjolle Saavutettavuusfoorumissa mukana ollut Kuuloliitto suosittelee elokuvateattereita ottamaan tavoitteellisemmin uusia yleisöjä vastaan. Kuu-

loliiton asiantuntija Sami Virtanen huomauttaa, että suomalaiset elokuvat ovat tarpeettomasti jääneet paitsioon: ”Kotimaiset elokuvat olleet pitkän aikaa kuulovammaisten elokuvaystävien tavoittamattomissa, koska elokuvista on puuttunut suomenkieliset tekstitykset.

Tästä syystä moni on turvautunut kansainvälisiin elokuviin, koska niissä on aina automaattisesti tekstitys. Tämä asetelma ei ole ollut kotimaisille elokuville eduksi, kun rajataan pois potentiaaliset ja laajemmat katsojaryhmät.”

Elokuvateatterit päättävät itse, mitkä näytökset ovat tekstitettyjä, ja niitä on Kuuloliiton näkemyksen mukaan edelleen verrattain vähän.

Verkkotuottaja Heidi Koivisto Robertson Kuurojen Liitosta iloitsee, että myös hyvät esitysajat on mainittu ohjeessa: ”Asiakaskokemuksemme kannalta tärkeintä on, että tekstitettyjä näytöksiä on saatavilla riittävästi myös prime time -aikana eikä vain sen ulkopuolella. Toivomme, että Suomessa vältytään ilmiöltä, joka esimerkiksi Iso-Britanniassa on aiheuttanut mielipahaa: osa teattereista ajoittaa tekstitetyt näytökset arkiviikolle virka-aikaan, jotta ne eivät vain ’häiritsisi’ heitä, jotka eivät tekstitystä tarvitse.”

Tekstitysten ja näkövammaisille tarkoitettujen kuvailutulkkauksien laatua seurataan keräämällä palautetta ja puuttumalla tarvittaessa epäkohtiin. Ohjeessa on linkit palautelomakkeisiin.

Kynnys Nro 4 / 2021

Tiedon jakaminen on tärkeää Saavutettavuus tulisi huomioida myös elokuvateatterin viestinnässä: verkkosivuilla pitäisi olla tarkasti kuvailtuna tiedot teatterin saavutettavuudesta ja tiedot tekstitetyistä näytöksistä. Tavoitteena on, että jokainen katsoja tuntee olevansa yhdenvertaisesti tervetullut elokuvateatteriin ja tuntee olonsa turvalliseksi. ”Vammaisen henkilön osallistuminen elokuvanäytökseen ei saa olla erillinen ohjelmanumero,” sanoo Kynnys ry:n kulttuurisihteeri Taru Perälä.

Myös asiakaspalvelussa on hyvä huomioida monenlaiset asiakkaat. Henkilökunta olisi hyvä perehdyttää, jotta heillä on valmius toimia erilaisten asiakkaiden kanssa. Kuurojen Liiton Koivisto Robertson huomauttaa lisäksi: ”Kehitystoiveena esitämme, että elokuvateattereiden asiakaspalveluun saisi yhteyden myös tekstimuodossa – ei vain puhelimitse, mikä ei kuuroille ole saavutettava. Verkkosivuilla voisi olla esimerkiksi chat, jonka kautta asiakaspalvelijaan saisi reaaliajassa yhteyden.”

Aura Linnapuomi muistuttaa myös, että ohje ei ole päätepiste saavutettavuustyölle: ”Toivottavasti keskustelu jatkuu elokuvateattereihin liittyvien kysymysten lisäksi myös elokuva-alan opetuksen ja elokuvatuotantojen moninaisuuden ja saavutettavuuden ympärillä. Jatkossa olisi tärkeää tunnistaa yhä paremmin asioita, jotka estävät ja edistävät alalle pääsyä ja siellä työskentelyä esimerkiksi toimintarajoitteisten henkilöiden ja muiden vähemmistöjen kannalta. Keskeistä on myös jatkaa sen kysymistä, kenen ääni elokuvissa kuuluu, kuka näkyy ja miten?”

Elokuvan saavutettavuusfoorumi kannustaa jokaista teatteria tekemään oman saavutettavuussuunnitelmansa. Suunnitelman tekemisessä ovat avuksi vammaisjärjestöt sekä erilaiset kulttuurin saavutettavuutta ja vammaisyhteisöjen kulttuuritoimintaa edistävät järjestöt. Ohjeen lopussa on linkkejä lisäresursseihin.

Elokuvateatterien saavutettavuusohje on saatavilla ilmaiseksi suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi: https://www.ses.fi/wp-content/uploads/2021/01/Saavutettavuusohjeet-elokuvateattereille-2021.pdf

Foorumiin osallistuivat 2017–2020 Suomen elokuvasäätiö, Suomen Filmikamari ry, Suomen elokuvatoimistojen liitto ry (SEL), Suomen elokuvateatteriliitto – SEOL ry, Elokuvatuottajat ry, Finnkino, Atlantic Film, Kuuloliitto ry, Kuurojen Liitto ry, Kynnys ry, Näkövammaisten liitto ry, Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry ja Kulttuuria kaikille -palvelu / Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry.

Juttu on ilmestynyt Suomen elokuvasäätiön sivuilla 7.10.2021.

7

KIRJA-ARVIO

Vammaiset ihmiset kansalaisina Toimittaneet Antti Teittinen, Mari Kivistö, Merja Tarvainen ja Sanna Hautala Vastapaino 2021

V

AMMAISET ihmiset kansalaisina on kokoelma yhteiskuntatieteellisiä, enemmän ja vähemmän yleistajuisia artikkeleita vammaisten ihmisten kansalaisuudesta. Kansalaisuus on noussut vammaispolitiikan avainkäsitteeksi viimeistään YK:n vammaissopimuksen myötä. Sen mukaan vammaisille ihmisille kuuluu täysi kansalaisuus sekä teorian että käytännön tasolla.

Kansalaisuuden kannalta keskeistä on osallisuus. Kansalaisuuden kriteereillä suljetaan ihmisiä ulkopuolelle ja otetaan osaksi yhteisöä. Kansalaisella on oikeuksia ja velvollisuuksia. Tämä kirja käsittelee vammaisten ihmisten kansalaisuutta lainsäädännön, työmarkkinoiden, sosiaalityön asiakkuuden sekä vanhemmuuden näkökulmista.

YK:n vammaissopimuksen artikla 31 velvoittaa valtioita vammaistutkimukseen sekä tiedon ja tilaston keräämiseen. Ne ovat välttämättömiä muun muassa poliittisten valintojen tueksi.

Suomella on tässä tekemistä. Vammaistutkimusta on tehty Suomessa vasta vähän aikaa ja niukasti. Se ei vielä kata läheskään kaikkia elämänalueita, joten monesta asiasta tiedetään liian vähän.

Artikkeleissa tulee esiin muutamia vammaistutkimuksen ja -politiikan keskeisiä jakolinjoja ja käsitteitä. Niiden äärelle voisi useimmissa artikkeleissa pysähtyä syvemminkin, vaikka toisaalta on

paljastavaa, että kirjoittajat heittävät ne tekstiinsä sen kummemmin perustelematta. Tästä syystä osa artikkeleista jää ohuiksi.

Esimerkiksi yksilön itsenäisyyden merkityksestä on keskusteltu tällä alalla ties kuinka pitkään. Siinä keskustelussa on kyseenalaistettu yleinen käsitys, että itsenäinen ihminen tekee kaikki asiat itse ja esitetty, että itseasiassa ihminen on itsenäinen, kun hän päättää omista asioistaan itse. Liikuntavammaisten ihmisten vanhemmuutta tutkinut Marjukka Rasa ei liene tähän keskusteluun tutustunut, vaan toteaa kuin ohimennen henkilökohtaisen avustajan saamisen olevan vastakkaista itsenäisyydelle.

Kansalaisuuden kannalta olennaista osallisuuden käsitettä sentään pysähdytään pohtimaan. Niissäkin artikkeleissa, joissa käsitteen määrittely jää vähemmälle, osallisuudelle annetaan erilaisia merkityksiä ja painotuksia. Eri tavoin vammaisten ihmisten osallisuus voi olla erilaista. Osallisuuden sisällöt vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Osallisuuden toteutuminen vaatii muun muassa sosiaalityöntekijöiltä erityistä tarkkuutta, etenkin kun vammaisten asiakkaiden odotukset sen suhteen vaihtelevat.

Koettu osallisuus nostetaan muodollista osallisuutta aidommaksi ja tärkeämmäksi. Tämä ei ole aivan ongelmaton valinta, sillä kokemus on hyvin yksilöllinen asia eikä välttämättä kerro siitä, onko osallisuudella todellisia vaikutuksia asioiden kulkuun.

YK:n vammaissopimus asettaa vähimmäisvaatimuksia ja kriteerejä vammaisten ihmisten kansalaisuudelle ja vammaispolitiikalle yleensä. Enemmän voi tehdä, parempaan pyrkiä, Pauli Rautiainen muistuttaa artikkelissaan. Tarvitaan kunnianhimoista tahtotilan määrittelyä ja vaikuttavia toimenpiteitä. Tämä on muistamisen arvoinen ajatus ja erinomainen tavoite muun muassa vammaisliikkeen työlle.

AMU URHONEN

8

Kynnys Nro 4 / 2021

Vapaaehtoistyö mahdollisuutena kansainväliselle polulle Teksti: ANNUKKA KOSKELA, ABILIS-SÄÄTIÖ Kuva: SUSANNA HALME

“Nothing about us without us” Yllä olevan lauseen kiteytti Kalle Könkkölä. Hän oli vahva toimija suomalaisessa vammaistyössä usean vuosikymmenen ajan. Kalle perusti myös Abilis-säätiön, joka edistää toiminnallaan kehitysmaiden vammaisten ihmisten oikeuksia, osallistumista ja itsenäistä elämää. Kalle toimi Abiliksen hallituksen puheenjohtajana, teki lukemattomia matkoja kehittyviin maihin ja tapasi siellä paikallisia vammaisia. Itse vaikeavammaisena Kalle vahvisti esimerkillään yksilöitä, ruohonjuuritason toimijoita ja orastavaa vammaisliikkeen syntymistä sekä voimaannutti kehitysmaiden vammaisia ihmisiä nousemaan itse oman elämänsä subjekteiksi. Hän korosti vammaisten itse tekemisen merkitystä ja omaa roolia asemansa parantamisessa. Kallen luotsaamat perusajatukset näkyvät edelleen Abiliksen toiminnassa.

maisten aseman edistäminen on kirjattu poliittisiin linjauksiin. Vammaisinkluusio on siis yhä vahvemmin mukana myös kaikessa suomalaisten kansalaisjärjestöjen tekemässä kehitysyhteistyössä. Itse vammaisia toimijoita alalla on kuitenkin hyvin vähän.

Haasteet On totta, että vammaisen henkilön mahdollisuudet lähteä vapaaehtoistyöhön kehittyviin maihin ovat usein haasteellisempia kuin vammattomille. Vapaaehtoisia lähettävien tahojen tiedon puute vammaisinkluusiosta on yksi suuri tekijä. Paljon on vielä tehtävää Suomenkin päässä siinä, kuinka järjestöjen toiminta saadaan kaikilta tasoilta esteettömäksi ja saavutettavaksi. Samoin esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan tai tulkin tarve tai vaikka suuremmat asumiskustannukset esteettömän asumisen vuoksi ovat seikkoja, jotka rajoittavat mahdollisuuksia ja kiinnostusta lähetä vapaaehtoistyöhön.

TULEVAISUUDESSA VAPAAEHTOISTYÖHÖN LÄHTEMINEN ON TOIVOTTAVASTI HELPOMPAA MYÖS VAMMAISILLE HENKILÖILLE.

Maailman vammaiset WHO (World Report on Disability, 2011) on arvioinut, että noin miljardi ihmistä, eli noin 15 % maailman väestöstä on jollakin tavalla vammaisia. Valtaosa heistä asuu maailman köyhimmissä maissa.

Suomen ulkoministeriön linjauksen mukaan vammaisten henkilöiden aseman edistäminen ei ole enää marginaalinen kysymys vaan osa kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön valtavirtaa. Vam-

Vapaaehtoistyö yhtenä mahdollisuutena Yksi väylä tälle kiinnostavalle alalle on lähteä vapaaehtoistyöhön niin sanottuun globaalin etelän maahan jonkun vapaaehtoisia lähettävän organisaation kautta. Suomessa toimii useita vapaaehtoisia maihin lähettäviä organisaatioita. Näiden järjestöjen kautta joitakin yksittäisiä vammaisia henkilöitä on lähtenyt vapaaehtoistyöhön. Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on siis jo olemassa. Tämä on kuitenkin vaatinut vammaiselta henkilöltä erityistä aktiivisuutta selvittelytyön osalta, ja toisaalta myös lähettävän järjestön on täytynyt tutustua vammaisuuteen ja sen mukanaan tuomiin seikkoihin, jotka eivät ole näiden järjestöjen ominta aluetta.

EU-HANKE vammaisinkluusion lisäämiseksi vapaaehtoisia lähettävien järjestöjen toiminnassa Abilis-säätiö on ollut perustyönsä ohella mukana tärkeässä EU-hankkeessa (2019–2021) yhdessä muiden eurooppalaisten toimijoiden kanssa. Hanke on keskittynyt vammaisinkluusiosta tiedottamiseen ja sen lisäämiseen vapaaehtoispohjaisessa humanitaarisessa- ja kehitysyhteistyössä. Hankkeen tarkoituksena on siis ollut lisätä vammaistietämystä niiden järjestöjen toimintaan, joilla on toimintaa kehittyvissä maissa ja jotka lähettävät näihin maihin vapaaehtoistyöntekijöitä.

Kynnys Nro 4 / 2021

9

Susannan kokemukset vapaaehtoistyöstä Tansaniassa Olen ollut Tansaniassa vapaaehtoisena 2 kuukautta vuonna 2016 ja kuukauden vuonna 2018. Työskentelin Patandi Special Needs Schoolin näkövammaisten luokassa. Olen hyvin vaikeasti heikkonäköinen, lähes sokea.

Halusin lähteä ulkomaille saamaan uusia näkökulmia. Halusin muutakin tekemistä kuin opinnot tai työt, oppia lisää maailmasta, tehdä jotain hyödyllistä, olla avuksi, haastaa itseäni ja venyttää rajojani. Päädyin matkaan ensin Projects Abroadin lähettämänä. Tällä vapaaehtoistyöjaksolla solmin kontaktit Patandi Special Needs Schooliin. Vuonna 2018 menin koululle ilman lähettävää järjestöä, eli hoidin asiat suoraan koulun kanssa.

Kun etsin lähettävää järjestöä, ei oikein mistään löytynyt tietoa, voinko vammaisena hakea vapaaehtoiseksi ja onko tukitoimia saatavilla. Kaikki piti selvittää olemalla yhteydessä järjestöihin ja vammaispalveluihin. Kun selvittämistä jaksoi, kaikki järjestyi.

Autoin koulun arjessa välitunneilla, matematiikassa ja pistekirjoituksen opettelussa. Jaoin kokemuksiani opettajien kanssa. Vapaa-ajalla tutustuin paikalliseen ympäristöön. Opin vähän swahilia ja innostuin siitä. Olen nyt opiskellut swahilia valinnaisena

Hanke on nyt loppusuoralla ja sen ansiosta kolme eurooppalaista järjestöä (Viatores Christi ja Tearfund Irlannista sekä Aspem Italiasta) on kasvattanut tietämystään vammaisinkluusiosta sekä paikallisten vammaisten huomioimisessa kaikessa toiminnassaan että vapaaehtoisten maihin lähettämisen osalta. Järjestöt ovat akkreditoituneet vapaaehtoisia lähettäviksi tahoiksi ja niiden kautta myös suomalainen vammainen henkilö voi tulevaisuudessa hakeutua vapaaehtoistyöhön kehittyviin maihin. Koronapandemian vuoksi vapaaehtoisten lähettäminen on nyt tauolla. Järjestöt tiedottavat sivuillaan, kun toiminta pääsee alkamaan.

EU-hankkeen aikana on myös tuotettu opas, johon on koottu kattavasti tietoa vammaisinkluusion lisäämisestä.

Oppaasta on hyötyä ennen kaikkea vapaaehtoisia lähettäville organisaatioille. Tulevaisuudessa vapaaehtoistyöhön lähteminen on toivottavasti helpompaa myös vammaisille henkilöille.

Kehitysyhteistyöhön mukaan?

Vapaaehtoistyö kehitysyhteistyön saralla on aivan hyvin mahdollista myös vammaisille. Se on yksi väylä kiinnostavalle alalle työllistymiseen. Kehitysmaiden tilanteeseen voi tutustua myös opiskelujen kautta, esimerkiksi avoimessa yliopistossa on tarjolla kehitysmaiden tilanteesta opintokokonaisuuksia, joita voi suorittaa myös etänä.

Eri järjestöjen tarjoamaan tietoon ja mahdollisuuksiin kannattaa tutustua! Vapaaehtoisia lähettäviä järjestöjä ovat esimerkiksi Maailmanvaihto ICYE-Finland, KVT ry ja Suomen Lähetysseura. Useilla vammaisjärjestöillä on kehittyvissä maissa erilaisia hankkeita, ja kannattaa selvittää olisiko niihin mahdollista päästä mukaan tarjolla olevien rahoitusten turvin.

Uutena trendinä, pandemiankin myötä, vapaaehtoistyön tekemisen mahdollisuudet etänä ovat lisääntyneet. Esimerkiksi Opettajat ilman rajoja -järjestön etä-

aineena yliopistossa. Teen kandidaatintutkielmaa, jossa hyödynnän opintojani. Vapaaehtoistyöjaksolla opin hurjasti joustavuutta. Opin paljon tansanialaisesta kulttuurista ja (näkö)vammaisten tilanteesta.

Minulla oli matkalla henkilökohtainen avustaja, kunnan vammaispalveluiden kustantama. Hän opasti uudessa ympäristössä liikkumisessa, mahdollisti vapaaehtoistyön ja arjen sujumisen. Lisäksi minulla oli omat apuvälineeni, valkoinen keppi, tietokone ja ruudunlukuohjelma.

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä on, kun saimme koulun opettajan kanssa järjestettyä rikkinäisten pistekirjoituskoneiden korjauksen.

Luokassa oli 10 pistekonetta, mutta niillä ei voinut kirjoittaa. Suomalainen Sokeain Lasten Tukisäätiö lähti rahoittamaan korjausta. Oli hienoa tulla kouluun, kun luokassa oli rivissä toimivia pistekoneita ja innokkaita kirjoittajia joka koneen takana!

Suosittelen lähtemään vapaaehtoiseksi! Se avartaa ja opettaa monella tavalla. Olen edelleen yhteydessä Tansaniaan. Vapaaehtoistyö haastaa omaa ajattelua, itsestäänkin varmasti oppii lisää. Toivon ja uskon, että oikeilla tukitoimilla vapaaehtoistyö on mahdollista kaikille!

vapaaehtoiseksi voi hakea tietyin kriteerein.

Omakohtaisen asiantuntemuksen vammaisuudesta voi kääntää tälläkin saralla voimavaraksi, sillä vammaisia tarvitaan mukaan kehitysyhteistyön kaikille tasoille. ”Ei mitään meistä ilman meitä!”

Lisätietoa aiheeseen liittyen: Erasmus+ rahoitusjärjestelmä (josta on mahdollista tietyin kriteerein saada tukea vammaisuudesta aiheutuviin lisäkustannuksiin esimerkiksi vapaaehtoisyöhön liittyen) EU Solidarity Corps eli Euroopan Solidaarisuusjoukot

10

Kynnys Nro 4 / 2021

Opi avusta pelin kautta Henkilökohtaisen avun peli on suunnattu erityisesti avusta tietoa kaipaaville lapsille

I

Teksti: SANNI PURHONEN

DEA henkilökohtaisen avun pelistä lähti liikkeelle useita vuosia sitten henkilökohtaisen avun koordinaatioryhmässä. Tarkoituksena oli innostaa ja tiedottaa juuri lapsia aiheesta. Ensin ajatuksena olivat pelikortit, kunnes päätettiinkin tehdä oppimispelisovellus eli vuorovaikutteinen oppimisympäristö.

Alkuvaiheiden jälkeen pelin kehittämistä ovat jatkaneet Assistentti.info, Honkalampi-säätiö ja Kehitysvammaisten palvelusäätiö KVPS. Vuonna 2018 järjestettiin pelityöpaja, jossa tukea tarvitsevat nuoret olivat ideoimassa käsikirjoituksia. Yksi käsikirjoitus valittiin työstettäväksi. Sitä on mainitulla ryhmällä kehitetty edelleen. Rahoitusta pelille ei tuolloin saatu, mutta hommaa päätettiin jatkaa järjestöjen työntekijävoimin. Kynnyksestä mukaan saatiin myös graafikko Väinö Heinonen, jonka grafiikoiden varaan pelin visuaalinen ilme rakentuu.

Peliä suunnitteleva ryhmä kokoontuu noin kerran kuukaudessa. Työ etenee hitaasti, mutta varmasti. Tavoitteena on pelin ensimmäisen version ilmestyminen loppuvuodesta 2022. Tämän jälkeen kokonaisuutta on tarkoitus työstää ja muun muassa lisätä siihen erilaisia pelillisiä ominaisuuksia.

– Syynä nimenomaan lapsille ja nuorille tehtävään peliin on se, ettei heille samassa määrin ole haettu henkilökohtaista apua kuin aikuisille. Tietoa palvelusta ei ehkä ole riittävästi. Yritämme tuottaa tietoa lapsia ja nuoria kiinnostavalla tavalla, saada heitä ja heidän läheisiään hakemaan apua ja opastaa sen käytössä, kun palvelu on myönnetty, kertoo työryhmä eli suunnittelija Annina Heini ja lakimies Mika Välimaa Assistentti.infosta sekä projektipäällikkö Lauri Kervinen KVPS:tä. Työryhmään kuuluu myös Laura Jormanainen Honkalampi-Säätiöstä.

Tuisku innostuu avusta Oppimispeli perustuu siihen, että sen ensimmäisessä osassa pelaaja tapaa Tuisku-nimisen pelihahmon, joka innostuu henkilökohtaisen avun ideasta. Myöhemmissä versioissa, kun Tuisku saa avustajan, pelaaja pääsee tekemään Tuiskuna erilaisia valintoja, jotka johdattavat tarinaa eteenpäin. Tarkoituksena on tuoda esille, miten avustajan kanssa toimitaan. Kokonaisuudessa on siis kaksi osaa sekä tieto-osio.

Suunnitelmien mukaan peli toimii internet-selaimella, ja sitä voi pelata niin tietokoneella kuin erilaisilla mobiililaitteilla.

Pelin jatkeena on sivusto, josta

saa lisätietoa henkilökohtaisesta avusta. Siellä pelaaja voi kirjata esimerkiksi omia toiveitaan ja avuntarpeitaan. Ryhmällä ei ole tiedossa, että vastaavanlaisia pelejä olisi toteutettu kansallisesti tai kansainvälisesti, ainakaan juuri lapsille suunnattuina.

Kuvitus on tietenkin suunnittelun keskeisessä osassa.

– Alussa oli käsikirjoitus, jonka perusteella kuvat tehtiin. Kuvat ja peli ovat kuitenkin muotoutuneet peliin liittyvien mahdollisuuksien oivaltamisen myötä. Erilaisten ilmeiden merkitys on pelissä tärkeä. Hahmo pitää osata piirtää eri kulmista, Väinö Heinonen toteaa.

Ääninäyttelijät mukana pelissä Peli on jo sen verran pitkällä että siihen on valittu kaksi ääninäyttelijää. Näyttelijöiden löytämiseksi järjestettiin julkinen haku. Ääninäytteet saatiin peräti viideltätoista lapselta ja nuorelta. Koska käytössä on vain yksi valittava pelihahmo, siitä tehtiin sukupuolineutraali, joten sillä on helppo pelata niin tyttöjen kuin poikien. Äänien käytöllä on pyritty lisäämään pelin saavutettavuutta. Suunnittelussa on muutenkin tähdätty saavutettavuuteen, kuten pelin käytettävyyteen ruudunlukuohjelmilla ja selkeäkie-

lisyyteen. Saavutettavuutta tullaan edistämään yhä pelin ensimmäisen version julkaisun jälkeen, muun muassa käyttäjäpalautteiden perusteella.

Työryhmä painottaa, että kaikki lähetetyt ääninäytteet olivat erittäin hyviä, joten peliin päätyneet äänet oli todella vaikea valita. Valitut näyttelijät lukevat parhaillaan demoa. Seuraavaksi se menee koekuuntelijoille eli lapsille kommentoitavaksi loppuvuoden aikana.

Tekijät myöntävät, että pelin työstäminen on ollut mielenkiintoista ja melko erilaista verrattuna heidän yleisimpiin työtehtäviinsä.

– Esimerkiksi juristille on ollut kiintoisaa, miten juridiikkaa on lähestytty pelillisyyden näkökulmasta ja miten joku asia ilmaistaan selkeästi yhdellä lauseella.

Pelin rakentaminen on siis ollut tähän saakka pitkä ja kiinnostava prosessi. Kokonaisuudessa on paljon potentiaalia. Nyt pelistä on jo konkreettista kerrottavaa, kun ensimmäinen demo lähestyy valmista. Työryhmä toteaakin, että mikäli vastaanotto on hyvä, peliä halutaan varmasti jatkokehittää seuraavaan osaan.

Kynnys Nro 4 / 2021

11

”Haluan auttaa muita Afganistanin vammaisia” Liikuntavammainen Masih Adil, 21, asui perheineen Kabulissa. Nyt perhe odottaa Suomessa turvapaikkaprosessin läpikäyntiä.

Teksti: SANNI PURHONEN Kuva: YODIT MELAKU

M

ASIH Adilin perheeseen kuuluvat vanhemmat, veli ja sisko. Masih kertoo, että perheen matka Afganistanista Suomeen oli vaikea ja stressaava. Kabulin lentokentällä tunnelma oli pelottava, kuten kansainvälisistä kuvista ja videoilta on elävästi nähty. Perheen oli vietettävä lentokentällä yksi yö ennen lähtöä.

Masih huolehti erityisesti isänsä turvallisuudesta, sillä tämä on journalisti ja oli hengenvaarassa. Masihilla ei ole partaa ja hän pelkäsi tulevansa sen vuoksi kidutetuksi.

– Olin sikäli poikkeuksellisessa asemassa, että olen käynyt tavallista koulua. Ennen Talibanin nousua valtaan olin juuri lopettanut koulun. Afganistanissa minulla ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia itsenäiseen elämään tai työhön. Opetus koulussa oli myös minulle liian nopeaa.

Erityisopetusta ei ollut tarjolla ja puhevikani takia opetuksessa oli vaikea pysyä mukana, hän kuvailee.

Afganistanissa perhe ei ollut käynyt sellaisella lääkärillä, joka olisi osannut kertoa tarkemmin Masihin vammasta. Hän haluaisikin Suomessa saada diagnoosin ja oppia enemmän tilastaan.

Masih sanoo, ettei tavannut kotimaassaan lainkaan muita kaltaisiaan henkilöitä. Se kertoo karua kieltään siitä, että vammaisten ihmisten tilanne maassa on todella vaikea.

Suomessa kukaan ei katso oudosti Masihia kiusattiin koulussa armotta. Siellä ei ollut muita vammaisia oppilaita. Kiusaamiseen ei juuri puututtu koulun taholta. Vanhemmat halusivat pojan kuitenkin opiskelevan vaikeista oloista huolimatta. Koulusta on hyviäkin muistoja. Mukava luokkatoveri toimi Masihin tulkkina.

Jotkut opettajat olivat mukavia. Eräs opettaja ja lääkäri oli kuitenkin asunut Turkissa. Palattuaan Afganistaniin tuo nainen sanoi Masihille, että Turkissa vammaiset ihmiset tapetaan myrkkyruiskeella.

Ihmiset säälittelivät tai pilk-

kasivat Masihia jatkuvasti myös kadulla ja se satutti kovasti.

– Suomeen tultuani olin iloinen, sillä huomasin, ettei kukaan katsonut minua oudosti.

Tulevaisuudessa Masih tahtoisi tehdä töitä ja olla hyödyksi.

Hän toivoisi pääsevänsä kuntosalille, jotta voisi harrastaa ohjattua liikuntaa. Lisäksi hän kertoo, ettei ole vielä varma, mitä kaikkea haluaisi tehdä jatkossa.

Hän haluaisi kuitenkin työssään jollain tavoin auttaa kaltaisiaan ihmisiä Afganistanissa tulemaan osaksi yhteiskuntaa.

– Haluan oppia suomen kielen ja saada töitä, jotta en olisi riippuvainen taloudellisesti. Olen hyvä esimerkiksi matematiikas-

sa. Toivoisin saavani kielestä sellaista tukiopetusta, että voisin oppia sen rauhassa.

Masih pohtii paljon vammaisia henkilöitä ja muita ihmisiä Afganistanissa ja sitä, miten heitä voisi parhaiten auttaa. Vammaisilla ei ole ollut Afganistanissa aiemminkaan juuri oikeuksia ja nyt tilanne on huonontunut entisestään. Sodan uhka on myös todellinen.

– Vammaisten ihmisten pitäisi päästä pois Afganistanista, jotta he voivat elää oikeaa, ihmisarvoista elämää. Taliban ei hyväksy ketään, joka ei ole heidän kaltaisensa.

12

Venera Bapyshova.

Kynnys Nro 4 / 2021

Sitora Kurbonova.

Venerasta tuli vertaiskouluttaja Keski-Aasialaiset aktivistit Venera ja Sitora kouluttavat itse muita vammaisia naisia Teksti: SANNI PURHONEN

V

Venera uskalsi lähteä kotoaan ENERA BAPYSHOVA osallistui lukuisten muiden naisten tavoin Ravenstvon organisoimalle Itsenäisen elämän kesäleirille vuonna 2020 Issyk Kul -järvellä Kirgisiassa.

Venera on syntynyt vuonna 1975. Hän sairasti polion 2-vuotiaana.

– Tutustuin Ravenstvon toimintaan manikyyrikurssilla vuonna 2017. Kyseinen kurssi oli ensimmäinen kerta lähes 40 vuoteen, kun todella poistuin kotoani. Vuonna 2019 menimme lomailemaan yhdessä Volna-keskukseen Issyk Kul -järvellä. Seuraava vuosi ja itsenäisen elämän kesäleiri olivat käänteentekeviä kokemuksia elämässäni. Leirillä kouluttauduttiin vammaisten oikeuksista, seksuaalisuudesta, vertaistuesta ja kävin myös psykologilla. Näillä opeilla minusta tuli muiden vertaiskouluttaja.

Venera opetteli kouluttamaan ihmisiä vammaisuudesta ja vertaistoiminnasta Kirgisiassa. Nyt hän kouluttaa muita vammaisia naisia eri puolilla maata, esimerkiksi Kochkorin ja Jalal-Abadin alueilla.

Nainen, joka ei poistunut kotoaan 40 vuoteen tai puhunut juuri kenellekään, on itse vertaiskouluttaja ja vammaisaktivisti!

– Ravenstvo ja itsenäisen elämän liike vapauttivat sisäisen potentiaalini. Muut vertaiskouluttajatkin vitsailevat, miten “Venera on auennut kuin kukkanen”, hän kertoo nauraen.

S

Sitora johtaa omaa järjestöään ITORA KURBONOVA johtaa Safoi Konibodom -järjestöä Sughdin alueella. Hän osallistui pitkään säännöllisesti vammaisjärjestö Ishtirokin hankkeisiin. Kokemustensa seurauksena hän perusti oman kansalaisjärjestön yhdessä muiden vammaisten ihmisten kanssa ja on jatkanut menestyksekästä työtä sen johdossa.

Sitora osallistuu edelleen myös vammaisten naisliikkeen toiminnan laajempaan kehittämiseen Tadžikistanissa. Vammaisille naisille ja tytöille räätälöimissään koulutuksissa hän hyödyntää esimerkiksi Kynnykseltä ja sen kumppanijärjestöiltä saatuja oppeja.

Tule kummiksi vammaiselle naiselle!

LIITY KUMMIKSI: kynnys.fi/liity-kummiksi