4
Kynnys Nro 3 / 2021
Miten syntyy saavutettava performanssi? Etelä Suomen Aluehallintovirasto tilasi keväällä 2019 performanssitaiteilija Maire Karuvuorelta teoksen saavutettavuusseminaariin. Näin se suunnilleen meni. Teksti: MAIRE KARUVUORI
Perjantai, 15.02.2019 Etätapaaminen AVIn ylitarkastajan, Viena Rainion kanssa. Hän tiedustelee, voisinko toteuttaa uuden teoksen saavutettavuusdirektiiviä käsittelevään seminaariin syyskuun puolivälin tienoille. Teos nostaisi esiin "sitä positiivista puolta, mitä lain toimeenpano saa yhteiskunnassa aikaan". Kuulostaa haastavalta, mutta olen tehnyt töitä saavutettavan esitystaiteen parissa aiemminkin, enkä ole aiemminkaan kieltäytynyt tilausteoksista. Olen odottanut tilaisuutta sisällyttää saavutettavuutta teosprosesseihini vahvemmin, jo alusta lähtien. On harvinaista, että tilaaja on kiinnostunut saavutettavuudesta, saati laskenut budjettiin tulkkien palkkiot ja tekniikan. Tuleva teokseni olisi yksi seminaarin "puheenvuoroista". Tarkoitus on näyttää esimerkki siitä, mitä kaikkea saavutettavuus voi tarkoittaa. "Ne aiheet, joista seminaarissa puhutaan, muuttuvat teoksen kautta eläväksi ja todeksi", hän jatkaa. Kuulostaa juhlapuheelta, mutta juhlan Avi haluaakin. Sen aihe on EU:ssa säädetty direktiivi digipalvelujen saavutettavuudesta. Äkkiseltään EU-direktiivi ei kuulosta kovin hilpeältä bileteemalta, mutta tätä on ilmeisesti odotettu kauan. Teokseni ei tarvitse käsitellä saavutettavuutta, mutta Rainio toivoo, että se toteutetaan saavutettavasti. Hän kannustaa minua tarttumaan ajatukseen juhlasta ja ilosta. Ehkä teokseni voi hälventää jännitystä, jota uusi laki ja sen vaatimukset saattavat tuottaa. Jään pyörittelemään mielessäni serpentiiniä,
tötteröhattuja ja aasinhäntää, kun päätämme puhelun.
Perjantai, 19.04. Teen mielelläni teoksia, joissa yleisö on jollain tavalla mukana. Lisäksi pidän kaikenlaisesta liiallisesta ja hölmöstä. Haluaisin esitykseeni konfetteja, ehkä jonkin räjähdyksen tai ilotulituksen. Visioin esitystilan kattoon vaijeriverkostoa, jonka avulla kuljettaisin katsojille yllätyksiä. Jotain, mikä tekee hetkessä kenet tahansa onnelliseksi. Ehkä taikapölyä. Samalla, kun teosideani kiertelevät Putte Possun nimipäivien ja sambakarnevaalien välimaastoissa, odottelen tietoa siitä, missä seminaari tullaan järjestämään. On vaikeaa tehdä konkreettisia suunnitelmia näkemättä tilaa, sillä se määrittelee lopputulosta aivan valtavasti. Tiedän vain, että tila on esteetön. Puheenvuorot varmasti pidetään lavalla ja yleisö on istutettu suoraan sen eteen. Haluan kuitenkin tietää enemmän. Onko katsomo nouseva vai tasossa, onko tila suorakulmainen vai viuhka ja voiko kattoon ripustaa köysiratoja? Hoksaan, että tarvitsen kuvailutulkin, jos teokseni pohjautuu pöllyävään väripaperisilppuun.
Torstai, 18.07. Juuri ennen kesälomareissua saan yhteystiedot kuvailutulkille, joka haluaa nähdä videon
esityksestä. En tiedä, mitä vastaisin, eihän sitä ole vielä olemassa! Teos nähdään kerran, yhtenä ainoana päivänä kahden kuukauden päässä tulevaisuudessa, siinä hetkessä, johon häntä tarvitsen. Harmittaa pyytää tulkkia töihin näin hankaliin olosuhteisiin, mutta tilanne ratkeaa, kun selviää, että hänet on jo buukattu muualle. Olen iloinen, kun hänen ei tarvitse kärsiä kummallisen taiteeni takia, mutta itse olen vähän pulassa. Tarvitsen yhä tulkkia ja olen juuri lähdössä vaellukselle Lappiin. Aktivoin sähköpostiin automaattisen lomavastauksen ja laitan puhelimen pois päältä. Tätä ei nyt murehdita seuraavaan kahteen viikkoon.
Sunnuntai, 01.09. Vihdoin alkaa tapahtua! Saan tietää, missä seminaari pidetään ja olen sattumalta Tampereella. Tila on aivan keskustassa, hotellin alakerroksessa. Lupaan ottaa kuvia Avia varten, sillä he eivät ole käyneet paikan päällä. Tuntuu ihanalta, että pääsen viimein tutustumaan tilaan ja sen mahdollisuuksiin. Nyt voin todella laittaa hihat heilumaan! Hotellin respasta minut ohjataan suurille parioville ja niistä sisään. Vastaanottovirkailija esittelee tilaa ja yritän parhaani mukaan peittää tyrmistystäni. Se ei ole suuri sali, ei näyttämö, eikä auditorio. Huone on matala, kahdesta erillisestä neukkarista yhdistetty u:n muotoinen lenkki, jonka mistään kohdasta ei ole esteetöntä näköyhteyttä kaikkialle.