Kynnys 4 / 2020

ynnys No 4 / 2020

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

Kynnys

Pääkirjoitus

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänen­ kannattaja ISSN 1235-9920 Julkaisija: Kynnys ry – Tröskeln rf Siltasaarenkatu 4 (5. krs) 00530 Helsinki Puhelin: (09) 685 0110 Päätoimittaja: Leena Ollila Toimitussihteeri: Sanni Purhonen / Kynnys ry Siltasaarenkatu 4 00530 Helsinki sanni.purhonen@kynnys.fi Puhelin: 045 7732 4116 Taitto: Väinö Heinonen / Kynnys ry Painopaikka: PunaMusta Kannen kuva: Shutterstock Kynnys-lehden aineistot Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi.

Lehden tilaushinta Kotimaassa kestotilaus 17 € / vuosi ja vuosi­tilaus 20 € / vuosi (4 numeroa).

Jäsen­maksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnys­lehden tilaus­maksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään posti­maksu.

Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.

Voit saada lehden luettavaksesi myös CD:llä. Lisä­tietoja: jari.gusev@kynnys.fi.

Kynnys ry:n toimikunnat: Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Yhteystiedot, ks. Kuopio Puh. 045 7732 4109 Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio Hermanninaukio 2 A 70100 KUOPIO Itsenäisen Elämän Keskus – Oulu Kansankatu 53, 90100 OULU Puh. 045 7732 4108 Itsenäisen Elämän Keskus – Tampere Pellervonkatu 9 h. 1020, 33540 TAMPERE Puh. 040 940 1399 Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Yliopistonkatu 9 b, 20100 TURKU

Leena Ollila Puheenjohtaja leena.ollila@kynnys.fi

Puheenjohtajan joulutervehdys

K

irjoitan tätä puheenjohtajan tervehdystä marraskuun viimeisillä päivillä. Itse julkaisu ilmestyy joulukuun puolella, jolloin syyskokous on pidetty ja mahdollinen uusi puheenjohtaja nimetty. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä hetki koota yhteen kuluneen vuoden asioita.

Puheenjohtajana kulunut vuosi on ollut yllätyksiä täynnä. Tällaisena aikana huomaa, miten vaikeaa on ennustaa tulevaisuutta ja kuinka nopeasti asiat voivatkin muuttua. Viime syksynä tehdyt suunnitelmat tälle vuotta olivat todellakin suunnitelmia. Paljon on tullut muutoksia tai jopa jäänyt tekemättä. Talousennuste oli nyt todella nimensä mukaisesti ennuste ja toimintasuunnitelma suunnitelma.

Itselleni kulunut vuosi puheenjohtajana on ollut ensimmäinen, hallituksessa olen ollut vuodesta 2015 joten yhdistyksen perusperiaate on tuttu. Hallituksessa mukana oleminen on ollut hyvin antoisaa. Siltikin vuosi sitten ennen puheenjohtajan ehdolle asettumista arvioin moneen kertaan omat voimavarat ja motivaation tehtävään, koska asiaan on sitouduttava sataprosenttisesti. Jo ”sisäänajo” puheenjohtajan tehtävään tuo paljon uutta ja vie aikaa. Onneksi en kuitenkaan tee tätä työtä yksin, vaan minulla on hienot ihmiset vierellä tekemässä

arvokasta työtä.

Mitä kaikkia haasteita vuosi toi eteen: oli koronapandemia, joka laittoi meillä yhdistyksessä monet tehtävät uuteen järjestykseen.

Alkujärkytyksen mentyä ohi arki alkoi rullaamaan. Työntekijät kehittivät uusia tapoja toimia siirtäessä toimintaa verkkoon. Kiitos siitä heille ja digiloikalle, joka mahdollisti monen. Siirsimme yhdistyksen vuosikokouksetkin verkkoon, joka mahdollisti jäsenten osallistumisen kevätja syyskokouksiin asuinpaikasta riippumatta.

Myös hallituksena aloimme kokoontua verkon välityksellä, joka oli pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville uutta. Kokoontumiset Teamsissa sujuivat hyvin, yhteydet pelasivat ja osallistuminen kokouksiin oli helppoa kotoa käsin. Taloudessa näkyvät etäkokoukset: matkustaminen on jäänyt, eikä etäkokouksissa ole tarjoilua. Vaihdoimme silti samaan tapaan kuulumiset ja jotkut saattoivat juoda kokouskahvia samalla lailla kuin ollessamme toimistolla Pantterisalissa.

Verkon kautta asiat saa hyvinkin hoidettua, mutta tämän vuoden kokemusten perusteella arvostan henkilökohtaista kohtaamista aivan uudella tavalla.

Hyvää Joulua kaikille ja kiitokset kuluneesta vuodesta 2020!

Ordförandens julhälsning

J

ag skriver den här julhälsningen en dag i slutet av november. Tidningen är färdig men den kommer att publiceras först i slutet av december när höstmötet har hållits och kanske det då har valts en helt ny ordförande. Just därför är det lämpligt att stanna upp och reflektera över vad som har hänt under det gångna året.

Som ordförande har året varit fullt av överraskningar. I dess tider är det lätt att förstå varför det är så svårt att förutsäga vad framtiden bär i sitt sköte och hur snabbt saker och ting kan förändras. Allt som planerades förra hösten var just det vad det var, nämligen planer. Mycket har förändrats och en del saker har till och med blivit ogjorda. Budgeten var nu verkligen, så som namnet antyder, en ekonomisk prognos och verksamhetsplanen en plan.

För mig har det gångna året varit mitt första som ordförande. I styrelsen har jag suttit sedan 2015 så de grundläggande principerna för hur föreningen fungerar har nog varit bekanta för mig. Att sitta med i styrelsen har varit mycket givande. Trots det reflekterade jag ändå många gånger över min motivation och mina resurser eftersom uppgiften som ordförande förutsätter ett hundraprocentigt engagemang. Redan att sätta sig in i ordförandeskapet innebär mycket nytt som tar tid. Lyckligtvis är jag inte ensam.

Jag har fantastiska människor vid min sida som alla gör ett värdefullt arbete.

Vilka alla utmaningar ställde det nya året?

Koronaepidemin gjorde att många uppgifter inom föreningen måste göras på ett helt nytt sätt. När den första chocken hade gått över började vardagen rulla på. Våra anställda utvecklade nya sätt att arbeta genom att flytta över verksamheten online. Tack för det och för det digitala språnget som gjorde allt detta möjligt. Vi flyttade också föreningens årsmöten till nätet, vilket gjorde det möjligt för våra medlemmar att delta i vårt vår- och höstmöte oberoende av var de bodde.

Också styrelsen började hålla sina möten på distans vilket var nytt för särskilt alla dem som bodde utanför storstadsregionen. Mötena på Teams gick bra, förbindelserna fungerade och det var lätt att delta i mötena hemifrån.

Distansmötena syntes i ekonomin: resorna föll bort och på distans krävde mötena ingen traktering. Ändå utbytte vi tankar precis på samma sätt som förut och vissa drack till och med kaffe alldeles som vi brukade i Pantersalen på kontoret.

Mycket kan skötas på distans, men på basen av årets erfarenheter så uppskattar jag nog personliga möten på ett helt nytt sätt.

God jul på er alla och tack för det gångna året 2020! Översättning Ulf Gustafsson

Kynnys Nro 4 / 2020

Sinikka Luhtasaari Mopomama Arabianrannasta

Mika Välimaa Lakimies, Kynnys ry

Mukautettua yhdenvertaisuutta

Minä en kiukuttele

Y

K

koulutuksen järjestäjiä, työnantajia sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajia.

Vammaissopimuksessa velvoite on laajempi. Velvollisuus pitäisikin ulottaa yhdenvertaisuuslaissa myös tiettyihin yksityiselämän alueisiin. Edellä mainittuun tutkimukseen sisältyneissä asiantuntijahaastatteluissa tuotiin esiin tarve ulottaa mukautusvelvoite esim. taloyhtiöihin. Neuvontapalveluumme tulleet yhteydenotot antavat aiheen puoltaa vaatimusta. Vammaiset ihmiset kohtaavat taloyhtiöiden (mukaan lukien kuntien vuokra-asunnot) toiminnassa usein tosiasiallista syrjintää, johon on kuitenkin vaikeata puuttua juridisin keinoin.

Vaikka mukautukset ovat tarpeellisia ja niillä tavoitellaan yhdenvertaisuutta, mielestäni niillä ei ehkä koskaan saavuteta kuitenkaan todellista, aitoa yhdenvertaisuutta. Mukautuksilla monesti vain paikataan niitä puutteita yhdenvertaisuudessa, joita vammaiset ihmiset kohtaavat monissa yhteiskunnan toiminnoissa. Mutta paikattu on aina paikattu eikä poista alkuperäistä rikkinäisyyttä. Sen sijaan aito yhdenvertaisuus vaatii yleisiä, pysyviä ja ennakollisia toimenpiteitä, jotka poistavat tarpeen tehdä mukautuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi yleiset esteettömyystoimenpiteet.

Kohtuullisten mukautusten epäämisen määritteleminen laissa syrjinnäksi kertoo toki osaltaan vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden edistymisestä. Varsinaiseen päämäärään on silti vielä matkaa. Kritiikkiä on esitetty lain sanamuodosta, että syrjintää on ”vain” mukautusten epääminen, kun vammaissopimuksen mukaan jo niiden laiminlyönti on määritelty syrjinnäksi. Jotta tosiasiallinen yhdenvertaisuus koskaan toteutuu, se edellyttää ihmismielissä, asenteissa tapahtuvaa muutosta. Lainsäädännön vaikutus asenteiden muokkaamisessa on kuitenkin hyvin rajallinen. Muutos voidaan saada aikaan ihmisissä parhaiten juurruttamalla heihin ymmärrystä aidosta yhdenvertaisuudesta ja samanarvoisuudesta jo lapsena.

KUVA: ISMO HELÉN

Kolumni

Lakiasiaa

hdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat erilaisista ominaisuuksistaan huolimatta samanarvoisia. On laajasti tiedossa, että monessa suhteessa vammaiset ihmiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa muihin kansalaisiin nähden.

Uudistettu yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan vuoden 2015 alussa. Uudistuksen osittaisena taustavaikuttajana oli se, että YK:n vammaissopimuksen ratifiointi edellytti lakiin tarkennuksia ja lakimuutoksilla tavoiteltiinkin parannuksia myös vammaisten ihmisten asemaan. Velvollisuutta tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi laajennettiin. Kohtuullisten mukautusten epääminen määriteltiin laissa syrjinnäksi. Uudistuksen myötä lakia alettiin soveltaa myös yksityiseen ja julkiseen palveluntarjontaan.

Valtioneuvoston kanslia on vastikään julkaissut yhdenvertaisuuslain arviointitutkimuksen, jossa selvitettiin uudistuksen onnistumista. Siitä käy ilmi muun muassa, että lakia ja sen mahdollisuuksia ei tunneta tarpeeksi hyvin. Niinpä yllätys ei liene se, että myöskään kohtuullisten mukautusten käsitettä tai siihen liittyviä toimia ei tunneta riittävästi. Tämä koskee ilmeisesti niin vammaisia ihmisiä itseään kuin niitä tahoja, joihin mukautusten tekemisvelvoite kohdistuu. Lain mukaan viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden ja palveluiden tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisessa, saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita sekä suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. Mukautukset ovat siis konkreettisessa tilanteessa henkilöä varten tehtäviä toimenpiteitä (esimerkiksi avustamista, väliaikaisen kulkureitin järjestämistä, työn yksilöllistä räätälöintiä jne.).

Yhdenvertaisuuslaissa asetettu velvoite kohtuullisten mukautusten tekemiseen koskee vain viranomaisia,

3

ävin terveysasemalla äskettäin. Auto vei ja kiireinen kuljettaja jätti kärryni vetoisaan ovensuuhun vastustuksestani huolimatta.

Olin yksin ilman auttajaa. Näinä aikoina terveysasemalle ei lampsita noin vain sisään. Kaikilta kysytään korona-tiedot ja kädet on puhdistettava ulko-ovella. Jäin odottamaan vuoroani, odotin ja odotin. Märkä rypistynyt matto esti omatoimisen kelaamisen.

Huomasin kyllä, miten minua myöhemmin tulleita neuvottiin sisään kirjautumisessa. Oli hitsin kylmä, pimeääkin jo, sillä olin saanut ajan iltavuoroon. Sen jälkeen koko asema menisi kiinni.

Lopulta pyysin apua nuorelta talon auttajalta. Kysyin, miksei minua auteta. Kaveri käänsi selkänsä ja sanoi, koska kiukuttelitte.

Kuuntelin äimän käkenä. Olinko kiukutellut?

Ja teitittelikö jäpikkä todella? Nieleksin pari kertaa. Sanoin terveelle voimakkaalle selälle: – Minulla ei ole varaa enää kiukutella. Olen jättänyt sen Muumien pikku Myylle, Donald Trumpille ja muille pienokaisille. Minä osaan jo suuttua kuuluvasti. Nyt tarvitsen apua.

Sitten lisäsin jotain, mitä vähän kadun: – En ole syyllinen huonosti palkattuun duuniisi auttaa epäkiitollisia ihmisiä, jotka eivät tervehdi sinua, vaikka kuinka yrität.

Siinäpä seisoimme tuijottamassa toisiamme.

Kaksi itsensä näkymättömäksi hahmottavaa tyyppiä. Tosin eri syistä, mutta arvottomina kumpikin toisilleen. Ei tuntunut kivalta. Kaveri lähti auttamaan minua oikeaan hissiin. Työnsipä vielä pitkällä autiolla käytävällä oikealta tuntuvan oven eteen, etsien ja huterasti. Yhtäkkiä tajusin ja sanoin: – Ei näytä olevan ihan helppoa talossa suunnistaminen sullekaan.

– Aloitin työt viikko sitten, hän vastasi.

Auts! Hän aloittelee työuraansa ja minä taas lopettelen, emmekä ymmärrä, että ihmisiä vain olemme. Miten sellaisen muistaminen on näin vaikeata? Kauheata, olisimme voineet ajautua haukkumaan toisiamme ja siitä vaikka käsirysyyn, niin kuin jenkeissä nyt. Pois sellainen. Rakennetaan ennemmin kuin rikotaan, edes pienin askelin. Hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta 2021!

4

Kynnys Nro 4 / 2020

EMILIA ANUNDI

Vimma-palkinto sarjakuvataiteilija Tiitu Takalolle Kunnia-Vimmat Sekasin-toiminnalle ja Riikka Hänniselle.

Kynnys ry on myöntänyt vammaiskulttuuripalkinto Vimman sarjakuvataiteilija Tiitu Takalolle teoksesta Memento mori. Palkintoon kuuluu Tukilinja-säätiön lahjoittama 5000 euron työskentelyapuraha, ja se jaetaan 12. kerran.

T

Teksti: SANNI PURHONEN

IITU Takalon (s. 1976) sarjakuvaromaani Memento mori (2020) kertoo omakohtaisesta, elämän lamauttavasta aivoverenvuodosta. Kaunis ja pelkistetty piirroskuvitus tukee tarinaa ilmaisuvoimaisesti ja vaikuttavasti. Sarjakuvan keinoin Takalo kuvaa vaikeasti sanoitettavaa kokemusta eli sairastumista, kriisiä ja toipumista tavalla, josta tulee lukijallekin kuin omakohtainen kokemus. Lopputulos on ihmisyyttä vahvistava. Vammautumisen kautta Memento mori pystyy käsittelemään avoimesti ja pelottomasti elämän perusteita, jotka koskettavat kaikkia ihmisiä.

Riikka Hänninen.

Kynnys ry haluaa kunniamaininnoilla nostaa esiin kaksi muutakin merkittävää saavutusta kuluneelta vuodelta. Se-

kasin-toiminta ja sen ympärille kehittynyt yhteisö – tv-draamasarjat, nuorten chat-palvelu ja kirjat – on pandemia-aikana osoitta-

nut voimansa ja tarpeellisuutensa. Uraauurtava, vertaistukea ja yhteisöllisyyttä tarjoava toimintamalli pohjaa mielenterveyskuntoutujien osallisuuteen ja tositarinoihin, ja sen yhteydessä käsitellään tärkeitä, usein vaiettuja kokemuksia. Sosiaalisen toiminnan keväällä pitkälti lakattua moni nuori jäi myös ilman hoitoyhteisöä. Sekasin-toiminnan tarjoama tuki on ollut korvaamatonta.

Sekasin on onnistunut vähentämään mielenterveyteen liittyvää häpeää ja lisäämään nuorten yhteisöllisyyttä. Työn pitkäjänteisyyden on mahdollistanut alkuperäisen draamasarjan lämmin huumori ja vankka totuuspohja. Se on onnistunut synnyttämään ruohonjuuritason kansanliikkeen ja

Kynnys Nro 4 / 2020

haalimaan mukaan toimintaansa useita eri tahoja.

Toisen kunniamaininnan, Loitsu-Vimman, raati halusi myöntää laulaja Riikka Hänniselle. Hänninen nousi koko kansan tietoisuuteen Voice of Finland -ohjelmassa ja hurmasi myös Vimma-raadin ammattitaidollaan ja esiintymisellään. Erityisesti Hännisen shamanistiseksi luonnehdittu tulkinta kansanrunosta Täs’ on nainen oli vangitseva, maaginen kokemus.

Vimma-palkintoraatiin kuuluivat Kynnys ry:n kulttuurisihteeri Taru Perälä, Kulttuuriyhdistys Eucrean hallituksen jäsen, runoilija ja näyttelijä Riku Ryynänen, Tukilinja-lehden päätoimittaja Iris Tenhunen, kriitikko Aleksis Salusjärvi Suomen arvostelijain liiton edustajana sekä saavutettavuusasiantuntija Outi Salonlahti Kulttuuria kaikille -palvelusta.

Kynnys ry myöntää Vimma-palkinnon vuosittain sellaiselle taiteen tekijälle, joka on tuonut vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin

liittyviä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun taiteellisesti korkeatasoisella tavalla. Palkinto voidaan myöntää minkä tahansa taiteen lajin edustajalle. Palkittavaa sai ehdottaa avoimella haulla, ja ehdotuksia raadille tuli tänäkin vuonna useita.

Kaikille palkituille tarjotaan mahdollisuus esitellä teoksiaan ja työtään sekä Kynnys Galleriassa että vammaispoliittista taidetta esittelevällä vuosittaisella Cross Over -festivaalilla Helsingissä.

Palkinnot julkistettiin Kansainvälisen vammaisten päivän DiDa – Disability Day Art & Action -festivaalitapahtuman yhteydessä 3.12.

Lisätietoja ja tiedustelut: sanni.purhonen@kynnys.fi

Kirja-arvio

Kuoleman mahdollisuuksista Tiitu Takalo: Memento mori.

Sarjakuvaromaani.

WSOY 2020. 232 s.

Teksti: SANNI PURHONEN

PALKITUN TIITU TAKALON omaelämäkerrallinen sarjakuva Memento mori kertoo siitä, miten hän sai aivoverenvuodon täysin odottamatta 38-vuotiaana.

Dramaattinen tapahtuma panee tietysti pohtimaan monia elämän ja kuoleman kysymyksiä. Samanaikaisesti Takalon teos käsittelee paljon muutakin kuin sairastumista. Kuvaus siitä, miten ihmiseltä viedään kokonaan identiteetti hänen ollessaan potilas, on varmasti samastuttava myös monelle vammaiselle henkilölle. Huoli työkyvyn säilymisestä ja kamppailu oikeanlaisesta hoidosta tuntuu tutulta sekin. Kirja ei ole ainoastaan synkkä vaan siinä on huumoria ja toivoa. Pelkistetty ja suora piirrostyyli tukee hienosti tarinaa, jossa ei ole mitään turhaa.

5

6

Kynnys Nro 4 / 2020

Sari Suomalainen kertoo, että vieraan ihmisen päästäminen omaan kotiinsa on haastavaa, joten hyvä ja luottamuksellinen suhde on avainasemassa. Johanna Sirviö toimii Sarin avustajana jo kuudetta vuotta.

Varamuisti ja innostaja

M

Teksti ja kuvat: PIA WARVAS

ONELLE henkilökohtaisesta avustajasta tulee mieleen henkilö, joka on liikuntaesteisen apuna. Asioihin perehtymätön voi ajatella, että henkilökohtainen avustaja esimerkiksi pukee, avustaa päivittäisessä hygieniassa, auttaa liikkumisessa tai on tukena ruokailussa. Henkilökohtainen avustaja voi tehdä kaikkea tätä, mutta myös liikkumaan itsenäisesti kykenevä, näkymätöntä vammaa kantava voi hyötyä henkilökohtaisesta avustajasta. Avustaja voi toimia vaikkapa aloitekykynä, muistina, rohkaisijana ja oppaana.

Sari Suomalainen sai aivovamman helmikuussa 1987 ajettuaan kolarin rekan kanssa. Henkilökohtaista avustajaa hän haki kuitenkin vasta vuonna 2013.

– Olin hankkimassa taksikorttia, jonka vuoksi sosiaalityöntekijäni ja toimintaterapeuttini kävivät kotonani. Samalla sosiaalityöntekijä tiedusteli henkilökohtaisen avustajan tarvetta.

Yhdessä totesimme, että hyötyisin avustajasta. Lääkäri kirjoitti suosituksen, jonka jälkeen kunta löi asian lukkoon. En olisi heti vammauduttuani ollut moiseen valmis, sillä sopeutumiseen ja aivovamman hyväksymiseen meni melko pitkään, hän kertoo.

Jos vamma on aivovamman tavoin näkymätön, ei avustajan saaminen ole aina itsestään selvää.

– Voi olla hankalaa saada sosiaalityöntekijä ymmärtämään, että myös näkymätöntä vammaa kantava voi tarvita avustajaa. Ja toisaalta ei ole helppoa myöntää itsekään, että tarvitsen avustajan arkea sujuvoittamaan. Nyt, kun minulla on ollut henkilökohtainen avustaja seitsemän vuotta, olen huomannut, miten paljon saan häneltä apua.

Avun käyttäjä voi toimia työantajana, tai avustajan voi saada ostopalveluina. Sari on aina toiminut työnantajana. Riippuu hieman kunnasta, miten paljon työnantajuus vaatii.

– Meillä Turussa tämä on

helppoa. Täytän tuntilistat netissä Suoratyö-ohjelmalla. Nettiohjelma laskee automaattisesti pyhä- ja iltakorvaukset ja muut mahdolliset lisät.

Hänen nykyinen avustajansa toimii tehtävässään jo kuudetta vuotta.

– Työnantajana toimittaessa työntekijää haetaan kuin mihin tahansa pestiin. Oma ilmoitukseni oli auki Avustajakeskuksen sivuilla. Avustajaa voi hakea myös työvoimatoimiston kautta, ja lisäksi nykyään Facebookissa on suljettu ryhmä, jossa ilmoituksen voi julkaista.

Avun käyttäjä haastattelee hakijat ennen valintaa.

– Pyysin paikkaa hakeneista neljä haastatteluun. Aivovammaiselle ihmisille pitkät haastattelumaratonit voivat olla uuvuttavia, joten olisin ollut valmis valitse-

Kynnys Nro 4 / 2020

maan jo ennen kuin olin kaikkia kandidaatteja tavannutkaan. Lopulta valintani kohdistui Johanna Sirviöön.

Sari kuvailee, että Johannan kanssa kolahti heti. He ovat suunnilleen saman ikäisiä, mikä sekin on etu.

– Huomasin aiemmin, että huomattavasti itseäni nuorempi avustaja voi ajatella asioista liian eri tavoilla kuin minä, mutta toisaalta en osaisi ”komentaa” vuosia minua iäkkäämpää ihmistä – enkä minä tarvitse toista äitiä, vaan ihmisen, joka avustaa ja patistaa minua tarttumaan toimeen arjen askareissa.

Rinnallakulkija Sari kokee, että henkilökohtaisen avustajan on hyväksyttävä, että vammainen ihminen on työnantaja siinä missä kuka tahansa työnantaja. Hän määrittelee, milloin, missä ja miten työtä tehdään.

Työnantajan puolestaan on osattava kertoa avustajalleen ongelmat ja tarpeet selkeästi - erityisesti silloin, kun kyseessä on aivovamman kaltainen näkymätön vamma.

Henkilökohtainen avustaja käy Sarin luona kahdesti viikossa ja on kerrallaan viisi tuntia. Avustajan toimenkuva on moninainen, mutta tärkeintä on toimia aloitteentekijänä ja muistuttajana silloin, kun aivovammaisella ihmisellä on haasteita aloitekyvyssä ja muistissa.

– Johanna patistaa minua esimerkiksi uimaan ja kuntosalille.

Omatoimisesti en tulisi lähteneeksi, koska aloitekykyni on mitä on.

Lisäksi minulla on puutteellinen korkeusnäkö, joten ilman silmälaseja uimahallin liukkailla käytävillä kuljeskelu voisi olla vaarallista.

Liikunta on minulle tärkeää, sillä aivovamma vei minulta normaalin nälän tunteen. Sitten, kun näl-

kä iskee, ahmin kaiken, mikä irti lähtee – ja jokainenhan tajuaa, mitä siitä seuraa.

Avustaja on myös kaverina kaupoissa, tukena ja muistiin kirjaajana viranomaisten luona asioidessa sekä apuna kodin askareissa.

– Avustaja tulee kanssani esimerkiksi verotoimistoon. Lisäksi Johanna tekee kanssani ruokaa kerran viikossa, joten minulla on terveellistä purtavaa jääkaapissa.

Sari vinkkaa, että työpäivät on syytä suunnitella etukäteen edes noin suurin piirtein – muutoin esimerkiksi avun käyttäjä saattaisi unohtaa osan tarpeellisista toimista ja leijonanosa päivästä menisi turhaan pähkäilyyn.

– On kuitenkin osattava olla joustava, eikä saa jumittua ennakkosuunnitteluun, jos se ei jostakin syystä voikaan toteutua. Esimerkiksi meille oli täksi päiväksi varattuna pesutupa, mutta huomasin, että mankeli on rikki. Niinpä pyykkäämisen ja mankeloinnin sijaan on tehtävä jotakin muuta.

Sarin luona avustaja käy useimmiten maanantaisin ja perjantaisin, mutta tarvittaessa työpäivän voi siirtää myös viikonloppuun tai iltaan.

– Käymme joskus esimerkiksi konserteissa tai teatterissa. En uskaltaisi iltaisin liikkua yksin, sillä näkökykyni haasteiden lisäksi olen silloin väsyneempi ja saattaisin lähteä hortoilemaan väärään suuntaan ja eksyä.

Sari kiittelee, että henkilökohtainen avustaja on kuntouttanut paljon.

– En uskaltaisi lähteä iltaisin liikenteeseen ilman avustajaa, kotini on viihtyisämpi ja syömiseni säännöllisempää. Lisäksi liikuntaa tulee harrastettua paljon aktiivisemmin kuin aiemmin. Olen tyytyväinen, että minulle avustajaa tarjottiin ja että uskalsin tarttua tarjoukseen!

Vammaisfoorumin kyselyn tuloksia henkilökohtaisesta avusta Teksti: KATJA SANTALAHTI

Vammaisfoorumi toteutti vuonna 2018 yhdessä Ihmisoikeuskeskuksen kanssa kyselyn YK:n vammaisyleissopimuksen oikeuksien toteutumisesta Suomessa.

Kyselyn perusteella henkilökohtaisen avun käyttöä vaikeuttavat väärä järjestämistapa, riittämätön tuntimäärä henkilökohtaista apua ja henkilökohtaisten avustajien heikko saatavuus.

Väärään järjestämistapaan ja riittämättömään tuntimäärään saataisiin selkeyttä esim. kouluttamalla kuntien vammaispalveluiden henkilökuntaa ja yhdenmukaistamalla kuntien käytäntöjä. Välttämättömän tuntimäärän arvioinnissa lähtökohta on usein arkielämän perustoimintojen ylläpitäminen, vaikka huomio pitäisi kiinnittää myös tavoiteltavaan yhdenvertaiseen osallisuuteen ja osallistumiseen yhteiskunnassa.

Henkilökohtaisten avustajien saatavuusongelmat johtunevat osaltaan siitä, että kuntien korvaukset avustajien palkkaamiseksi ovat alhaiset eikä vammaisia työnantajia tueta riittävällä tavalla.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus Yk:n vammaissopimuksen 19 artiklassa edellytetään, että ”vammaisten henkilöiden saatavissa on valikoima kotiin annettavia palveluja sekä asumis- ja laitospalveluja sekä muita yhteiskunnan tukipalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä.”

– Koira on minulle myös kuntouttaja ja terapeutti. Koiraa on pakko ulkoiluttaa, joten samalla saa itsekin liikuntaa ja säännöllisyyttä elämäänsä, Sari Suomalainen kiittelee.

7

8

Kynnys Nro 4 / 2020

Vammaisellakin on oikeus muuttaa Marjut Ounila joutui kotipaikkakunnan vaihdoksen myötä taistelemaan kirjaimellisesti verissä päin – mutta se tuotti tulosta

M

Teksti: SANNI PURHONEN

ARJUT OUNILA on toiminut avustajakeskus Sentterissä koordinaattorina vuodesta 2010 lähtien. Kynnysläisille hän oli aiemmin tuttu myös Oulun aluesihteerinä. Kynnyksen Marjut löysi sattumalta Resurssi-projektin kautta etsiessään töitä.

Avustajia välittävällä Marjutilla on itselläänkin pitkä kokemus toimimisesta työnantajana. Hänelle se on ollut itsenäisen elä-

män kannalta paras vaihtoehto.

Edellinen, vuonna 2009 menehtynyt puoliso toimi Marjutin avustajana 12 tuntia päivässä 7 päivänä viikossa, mutta se ei oikein onnistunut. Ei ollut lepopäiviä, onneksi kesäloma sentään kertyi. Välillä tilanne todella väsytti.

– Hengityshalvausstatuksen saatuani vuonna 1988 olin kriisin partaalla. Sairaala järjesteli tuolloin avustajat ja yritti laittaa minut tiettyyn muottiin, johon en yksinkertaisesti sopinut. Sain

onneksi tukea esimerkiksi Lihastautiliitosta. Valitukseni avun puutteesta meni aluksi sosiaalija terveysministeriöön, josta se käännettiin Oulun läänin hallinto-oikeuteen. Päätöksen odottelussa meni useampi vuosi, mutta sinnikkyys kannatti ja palkittiin.

Sain kuin joululahjaksi lopulta päätöksen. Minulle kuuluu avustaja 24/7.

Marjut kertoo, että työnantajana on ollut ehdoton etu saada itse valita, kuka hänelle työsken-

telee. Aiemmin avustajat esimerkiksi selvittelivät hänen asioitaan keskenään. Työnantajana toimiessa sellaista ei tarvitse pelätä.

Apua järjestöistä Marjut on aina joutunut ottamaan asioista selvää ja taistelemaan palveluista. Hän painottaa, että esimerkiksi järjestöistä on monille vammaisille henkilöille apua, johon kannattaa turvata. Marjutin

Kynnys Nro 4 / 2020

perheen kohdalla vaikeudet eivät valitettavasti päättyneet avustajien saamiseen. Kokonaan uudet kuviot olivat edessä, kun hän päätti nykyisen miehensä kanssa muuttaa Hauholle.

– Muutto lähti siitä, että mieheni Jarnon iäkkäät vanhemmat asuvat Lahden seudulla. Täältä heitä on helppo mennä auttamaan ja on muutenkin hyvät yhteydet joka paikkaan. Olemme eläinrakkaita, tykkäämme liikkua luonnossa ja hoitaa puutar-

haa, joten halusimme omakotitaloon, Marjut kertaa maisemanvaihdon syitä.

Muuton järkevyydestä huolimatta Marjutin hyvän elämän tielle alettiin pian kasata esteitä. Nurmijärvellä asuessaan hän oli ollut Hyvinkään sairaalan asiakas. Siellä kaikki oli sujunut hyvin. Jo ennen Marjutin muuttoa sairaaloiden hoitajat vaihtoivat kuitenkin hänestä tietoja hänen tietämättään.

Hämeenlinnassa Marjut kohtasi hoitajan, joka yritti kaikin tavoin jarruttaa hänen elämäänsä.

Kanta-Hämeen keskussairaalassa tai kaupungilla ei ollut aiempaa kokemusta Marjutin kaltaisesta henkilöstä ja siitä, että hän pystyy toimimaan työnantajana.

Kynnyksen lakimies ja sosiaalityöntekijä auttoivat Marjutia selvittämään tilannetta asiakastapaamisessa.

Selvitystyöstä huolimatta Marjut sai esimerkiksi apuvälineitä muuttonsa jälkeen hyvin nihkeästi. Tärkeää kattonostinta suihkuun ei toistuvista pyynnöistä huolimatta kuulunut pitkään aikaan. Kuten Marjut osasi pelätä, sattui dramaattinen vahinko.

– Putosin suihkutuolista naamalleni lattialle. Verta vaan suihkusi ja hengityskoneen letku irtosi. Ajattelin, että nenäni varmaan murtui. Onneksi avustajani osasi tilanteessa ottaa ohjat käsiinsä. Hän joutui katsomaan, ettei Jarno pyörry. Odotimme ambulanssia kotona yli puoli tuntia ja sairaalassa monta tuntia, mutta sain lopulta hyvän plastikkakirurgin. Otsassakaan ei nyt näy mitään jälkeä, vaikka pääni oli täysin halki. Lääkäri parsi minua vähän kuin sukkaa, Marjut kuvailee hurjaa tilannetta.

– Siinä oli kriisin aineksia kerrakseen, enkä toivoisi kenenkään joutuvan vastaavaan tilanteeseen vaan sen takia, ettei saa välttämättömiä asunnonmuutostöitä.

Byrokratian rattaissa Marjutilla on selkeä näkemys siitä, miten byrokratian uhriksi vaikkapa muuton yhteydessä helposti joutuvien vammaisten henkilöiden oikeuksia tulisi parantaa.

Jos palvelut ovat jossain paikassa toimineet, ei niitä pitäisi mielivaltaisesti muuttaa. Peruspalveluiden tulisi kuntien vaihtuessa säilyä ennallaan. Tapaamisiin viranomaisten kanssa olisi hyvä ot-

9

" JOS PALVELUT OVAT JOSSAIN PAIKASSA TOIMINEET, EI NIITÄ PITÄISI MIELIVALTAISESTI MUUTTAA. taa mukaan tukihenkilö, oli kysymyksessä sitten lakimies tai vaikka ystävä.

– Asiakasta on lain mukaan kuunneltava. Järjestöt ovat tosi hyvä apu, kun itsellä tunteet kuumenevat. Kyllä kunnat saavat palveluihin valtionavustuksen, tahdosta se on kiinni.

Marjut kertoo, että palveluja pantanneen hoitajan kanssa heillä ei vieläkään ole kunnon keskusteluyhteyttä. Sen sijaan hän on puhunut tarpeistaan suoraan lääkäreille.

– Aion ottaa selvää muidenkin alueen vammaisten oikeuksista, kunhan korona helpottaa.

Täällä on ollut aika hitaat pal-

velut, mutta minä en enää odota välttämättömyyksiä viikkotolkulla.

Hauholla on paljon hyvääkin, muun muassa mainittu luonnonläheisyys. Perheeseen pelastettu koira Sera Venäjältä sekä kissat Victoria ja Daniel viihtyvät omakotitalossa. Marjutin arki on siis palannut uomiinsa, vaikka korona-aika siihen haasteita tuokin.

Etätyöt kuitenkin sujuvat ja avustajien kanssa on sovittu selvät pelisäännöt.

– Minulle avustajissa tärkeää on ennakkoluulottomuus. Olen aika nopeatempoinen ja hyvin aktiivinen, avustajan pitää sulautua meidän kuvioon, Marjut nauraa.

10

Kynnys Nro 4 / 2020

Huonokuuloisena luokan hälyssä Tuukka Kettunen käsitteli pro-gradu -tutkielmassaan huonokuuloisten oppilaiden kuulemisen teknisiä apuvälineitä fyysisissä oppimisympäristöissä

T

Teksti: SANNI PURHONEN

Ei vain kuulolaitteen varassa Opiskelija Aada Mukkula kertoo: – Sain kuulolaitteet pari vuotta sitten mentyäni opiskelemaan.

Minulla on käytössä kaulasilmukka, joka yhdistyy mikrofoniin opettajalla. Aiemmin esimerkiksi asiakaspalvelutyössäni uuvuin aika pahasti, kun käytössäni ei ollut kuulolaitteita. Opiskelussa helpottaa tosi paljon, kun puhujan ääni tulee suoraan korviin eikä tarvitse esimerkiksi keskeyttää opettajaa.

Tuukka Kettusen tutkimuksen mukaan kiinteästi asennettua in-

SHUTTERSTOCK

UTKIMUKSEN tarkoituksena oli kartoittaa ja vertailla kuulemisen apuvälineiden ominaisuuksia ja teknisiä ratkaisuja. Lisäksi haluttiin selvittää millaisia haasteita huonokuuloisilla oppilailla ja opiskelijoilla on ja mitkä apuvälineet soveltuvat parhaiten huonokuuloisten opetukseen. Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuusselvitystä ja haastattelua.

Tutkimuksessa todettiin muun muassa, että oppimisympäristöissä huonokuuloisten kuulemiselle haasteita voivat aiheuttaa lukuisat helposti ennustettavat asiat, kuten huono akustiikka, häly tai yhtäaikaiset puhujat. Yhtä hyvin kyse voi kuitenkin olla huonokuuloisuuteen liittyvästä stigmasta ja opettajan kyvystä huomioida huonokuuloisen oppilaan tarpeet sekä apuvälineisiin liittyvästä tietotaidosta.

Nykyisin yhä useampi huonokuuloinen on mukana yleisopetuksessa, mutta oppimisympäristöä ei ole välttämättä suunniteltu heille. Huonokuuloisille oppilaille tulee tietenkin mahdollistaa yhdenvertainen mahdollisuus oppimiseen yhdessä muiden kanssa.

duktiosilmukkaa tulisi käyttää ja voidaan suositella avuksi erityisesti opettajajohtoiseen luokkahuoneopetukseen ja vastaaviin tilanteisiin. Kettunen toteaa, että pelkät kuulolaitteet ovat usein riittämättömiä takaamaan huonokuuloiselle oppijoille yhdenvertaisuutta. Erilaiset äänensiirtojärjestelmät ja apuvälineet eivät onneksi ole toisiaan poissulkevia vaan niille on omat käyttötarkoituksensa.

Valtaosa Kettusen haastattelemista asiantuntijoista piti fyysisesti avoimia oppimisympäristöjä täysin sopimattomina huonokuuloisten opetukseen johtuen hälystä. Moni piti avoimia oppimisympäristöjä sopimattomana jopa ns. normaalisti kuuleville oppilaille.

Suurin osa sijoittaisi huonokuuloiset oppilaat perinteisiin luokkiin.

Heille tulisi tarvittaessa mahdollistaa oppiminen myös erikseen rakennetussa hiljaisessa tilassa.

Haastattelututkimuksen tulosten perusteella tärkeimpiä kuule-

mista parantavia ratkaisuja ovat rakennustekniset toimenpiteet, kuten akustointi ja erillisen hiljaisen tilan rakentaminen pari- ja ryhmätyöskentelylle. Kuulemista voidaan helpottaa myös visuaalisella tuella, kuten sähköisillä oppimateriaaleilla, oppimisalustoilla, älylaitesovelluksilla, puheesta tekstiksi tulkkaamalla, videojärjestelmillä ja videomateriaalien tekstityksillä

Apu äänensiirtojärjestelmistä Kettusen tutkimuksessaan kehittämässä mallissa huonokuuloisen oppilaan henkilökohtaiset ominaisuudet ja taidot muodostavat lähtötason, jota voidaan tukea oppimisympäristössä akustiikalla, erityispedagogiikalla ja teknisillä apuvälineillä.

Tietous huonokuuloisille oppilaille ja opiskelijoille tarkoitetuista kuulon apuvälineistä on Kettusen mukaan kirjallisuudessa vielä hyvin hajanaista. On mah-

dollista, ettei yksi apuväline ole kaikkiin oppimistilanteisiin sopiva. Apuvälineiden olisikin hyvä olla maailmanlaajuisesti standardoituja. Näin ne olisivat järjestelmien ja laitteiden kanssa yhteensopivia riippumatta laitevalmistajasta tai käyttömaasta.

Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että huonokuuloisten kuulemisen parantamiseksi oppimisympäristöissä tulee käyttää äänensiirtojärjestelmää (lyhennettynä ÄSJ) ja puhujalla mikrofonia. Muutkin järjestelmät hyödyttävät erilaisissa oppimisympäristöissä opiskelevia, mutta eivät saa korvata äänensiirtojärjestelmää. ÄSJ:t ovat siis paras tapa mahdollistaa huonokuuloisten kuuleminen eri oppimistilanteissa.

Kettusen yksityiskohtaista tutkielmaa voi hyvin suositella luettavaksi tutkijoille, asiasta kiinnostuneille ja huonokuuloisuuden parissa toimiville alan ammattilaisille.

Kynnys Nro 4 / 2020

11

Kysymyksiä kuntapäättäjille Länsi-Uudenmaan Kulkukeskukseen liittyen Kuulovamma on kuuloa heikentävää vamma. Kuulovamman voi aiheuttaa onnettomuus, sairaus, voimakkaalle äänelle altistuminen tai perimä. Kuulovamman aste voi olla lievä, keskivaikea, vaikea tai erittäin vaikea.

Arvoisat Länsi-Uudenmaan kuntapäättäjät, Olette päättäneet ajaa alas turvallisen ja toimivan, vammaisille ja vanhuksille suunnatun kuljetuspalvelujärjestelmän Espoossa, Kauniaisissa, Kirkkonummella, Lohjalla, Vihdissä, Karkkilassa, Raaseporissa, Hangossa, Inkoossa ja Siuntiossa. Syiksi on annettu taksien saatavuuden turvaaminen, turvallisuus, sujuvuus ja tietysti säästö.

Kuulonalenema Erilaiset kuuloviat ovat yleisempiä terveysongelmia:

Nykyisen kuljetuspalvelujärjestelmän tilalle tulee Espoon johdolla rakennettu Länsi-Uudenmaan Kulkukeskus niminen kuljetuspalvelu joka koskettaa 8500 henkilöä. Toiminta alkaa marraskuun alussa. Pyydämme vastauksia alla oleviin kysymyksiin:

• Jonkinasteinen kuulon alenema on yli 800 000 suomalaisella.

• Kuulokojeen käytöstä hyötyisi noin 300 000 henkilöä.

• Säännöllisesti kuulokojetta käyttää noin 70 000 henkilöä.

• Kuulokojeen on saanut / hankkinut arviolta 100 000 henkilöä.

• Syntymästään kuuroja on noin 5000 ja myöhemmin kuuroutuneita noin 3000.

1. Oletteko huomioineet että vastuu kuljetuspalveluiden käyttäjien turvallisuudesta ja palvelun saatavuudesta säilyy kunnalla vaikka palvelu ulkoistetaan Länsi-Uudenmaan Kulkukeskuksen hoidettavaksi?

Kuulokoje on huonokuuloiselle tärkeä henkilökohtainen apuväline. Se vahvistaa ääntä, korjaa kuulon taajuusvääristymiä ja voi myös vaimentaa häiritseviä taustaääniä.

3. Millä tavalla palvelun turvallisuus ja sujuvuus käyttäjälle paranee siitä että a) matkakortti poistetaan eikä Kulkukeskus jälkikäteen korvaa muiden palveluntarjoajien autoilla tehtyjä matkoja? Kuinka siis vammainen pääsee perille tilanteessa jossa autoja ei ole saatavilla, tai kun tilausjärjestelmä pettää? b) kuljettaja ei asiointipysähdyksen aikana avusta? Esim. postiautomaattikäyntiä varten on näkövammaisen tilattava avustaja paikalle. c) kuljetuspalvelun asiakas menettää rangaistuksena yhden harvoista matkoistaan, mikäli asiointipysähdyksen aikana kuluu enemmän kuin 10 minuuttia? Esim. postitoimipaikan jonoihin ei voi vaikuttaa. d) kuljetuksia saa ajaa A2-kielitaitotasoisia kuljettajia? Miten A2-tason kuljettaja pärjää puhevammaisten kanssa? Miten hän kykenee ottamaan vastaan ajo-ohjeita, joita karttasovelluksista huolimatta usein tarvitaan?

Äänensiirtojärjestelmä siirtää äänilähteen äänen teknistä menetelmää (induktiosilmukka, radiotaajuus, infrapunasäteily) käyttäen äänilähteestä (mikrofoni, AV järjestelmä, kokousjärjestelmä, TV, tietokone, puhelin) kuulolaitteeseen. Tällöin ympäristön hälyäänet tai huono akustiikka eivät häiritse kuuntelua.

Induktiosilmukka on yleisimmin käytössä oleva äänensiirtojärjestelmä. Siinä ääni siirretään suoraan äänilähteestä kuulolaitteeseen sähkömagneettisen kentän välityksellä. Muita äänensiirtotekniikoita ovat infrapunasäteilyn (IR) ja radiosignaalien (RF/ FM) käyttöön perustuvat järjestelmät. Uusimpia radiotaajuuksien käyttöön perustuvia järjestelmiä ovat Bluetooth- ja WLAN tekniikan käyttöön perustuvat järjestelmät.

Soundfield järjestelmä jakaa opetuksessa käytetyn äänen akustisesti mahdollisimman tasalaatuisena koko kuuntelualueelle. Opetustilanteessa ei tarvitse korottaa ääntä, jolloin opettajan äänielimet eivät rasitu tarpeettomasti.

Lähde: www.kuuloliitto.fi

2. Millä tavalla olette ajatelleet taksien saatavuuden paranevan kun a) autoilijoille määrätty hintataso ennen vaadittuja alennusprosentteja on reilusti kannattavuusrajan alapuolella? b) tulonmuodostukselle tärkeät palvelu-, avustus-, ja hidasajolisät on poistettu? c) kuljettajien km-korvaukset määräytyvät lyhimmän, eikä ajokelpoisimman reitin mukaan? d) ainoastaan arkisin klo 6–21 välillä autoja periaatteessa on varmasti saatavilla? Tarjousasiakirjojen mukaan klo 23–06, viikonloppuisin ja pyhinä kyydeistä vastaavat vain nk. Sopimusautot. Päivystysvelvollisuutta ei ole. Kyytien vastaanottaminen on pakollista ainoastaan Kulkukeskus-sovelluksen ollessa päällä.

4. Millä tavalla säästöjä kertyy siitä että a) yksinkertaisimpiinkin asiointeihin (esim. kirjeen postitus) pitää tilata avustaja, kun kuljettaja ei avusta? Avustajan tuntikustannus on 35–40 €/h. Minimiveloitus 2 h / kerta. Sopivista avustajista on pulaa. Kuljettajalle aiemmin myönnetty asiakaskohtainen palvelu- ja avustuslisä on kalustosta riippuen ollut 4,5–15,70 € / kerta. b) asiontipysähdys saa aiheuttaa korkeintaan 2 km lisän matkan pituuteen? Osa palvelunkäyttäjistä asuu haja-asutusalueilla missä etäisyydet ovat pitkät. Asioihin, jotka ennen on asiointipysähdyksen aikana voitu hoitaa matkan aikana, vaatii tulevaisuudessa sekä erillisen matkan (käytännössä 2), että monelle vielä avustajan mukaan.

5. Mitkä kuljetuspalvelumuutosten epäsuorat kustannusvaikutukset on selvitetty, ja huomioitu?

Missä laskelmat ovat saatavilla? Lyhytaikaisia säästöjä on uudistuksessa saatu autoilijoiden korvauksia supistamalla, sekä tekemällä käyttäjälle hankalan ja turvattoman kuljetuspalvelun jonka käyttöä mitä todennäköisimmin tullaan karttamaan. Mikä on siis kuljetuspalvelu-uudistuksen todellinen hinta?

Uskomme että kustannustehokkain, turvallisin ja sujuvin kuljetuspalveluratkaisu on sekä hyödyntää vanhaa järjestelmää, että myöntää kaikille kuljetuspalvelun käyttäjille vakiotaksioikeus. Tämä mm. pienentää välityskustannuksia ja varmistaa taksien saatavuuden myös haja-asutusalueilla.

Vastauksianne näille sivuille odottaen ja etukäteen kiittäen. Kunnioittavasti, Mia Lohman, vaikeasti näkövammaisen kuljetuspalvelukäyttäjän omainen Jari Hindström, Taksiyrittäjä, JH Taksi Kehitysvammaisten Uudenmaan Tukipiiri ry Kynnys ry Uudenmaan CP-yhdistys ry, Nylands CP-förening rf FDUV RF FMA – Funktionsrätt med ansvar rf Förbundet Finlands Svenska Synskadade rf SAMS - Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf

12

Kynnys Nro 4 / 2020

Terveiset hankkeistamme koronan keskeltä!

Vuosi 2020 alkoi hienosti ja normaalisti Etiopiassa ja KeskiAasiassa, kunnes huhtikuussa korona saavutti myös meidän hankemaamme ja eristi työntekijämme koteihin etätöihin.

Samalla moni hankeaktiviteetti meni katkolle. Nyt syksyllä on taas onneksi pystytty käynnistämään hanketoimintoja jo varsin normaalisti, vaikka joitakin rajoituksia on vielä voimassa.

Kummina tuet Kynnyk se Etiopian ja Keski-Aas n ian vammaisia kumppan eita. Tuellasi he saavat mahdolli­suu ks itsenäiseen elämään. ia Tule kummiksi: kynnys.fi/liity-kumm iksi/

Teksti ja kuvat: VEERA PENSALA

SYKSYN 2020 AIKANA käynnistetään EWDNAn toimistolla Addis Abebassa naisten taide­ kerho. Erilaista kerhotoimintaa on pitkään toivottu ja toimisto vastaa nyt kysyntään avaamalla taidekerhon jäsenilleen. Kerhotoiminta on samalla myös vertaistukitoimintaa, mikä on yksi hankkeittemme tärkeimpiä toimintatapoja. Yhteinen puuhailu, juttelu, tutustuminen ja yhdessäolo rohkaisee ja antaa voimia eteenpäin.

ETIOPIA. EWDNA on perustanut 6 uutta paikallisyhdistystä eri puolille Etiopiaa ja jokaiseen yhdistykseen on palkattu osa-aikainen koordinaattori. Kahviseremonioita ja kotikäyntejä ollaan jo käynnistämässä. Kahviseremoniat ovat tilaisuuksia, joissa vammaiset naiset tapaavat toisiaan, keskustelevat ja voimaantuvat yhdessä. Kotikäynneillä annetaan yksilöllistä tukea ja neuvontaa naisille.

Dibabe Bacha, EWDNA-järjestön toiminnanjohtaja lapsineen.

Muslima (vas.) ja Salomat, Ishtirok-järjestön työn­ tekijät Tadzikistanista.

ETIOPIA. Syksyn aikana EWDNA järjestää naisille (ja heidän kumppaneilleen!) kaksi kurssia lisääntymisterveydestä ja seksuaalioikeuksista. Kurssilla opitaan, että jokaisella naisella on oikeus päättää, haluaako harrastaa seksiä ja kenen kanssa, haluaako seurustella tai mennä naimisiin, haluaako saada lapsia, milloin ja kuinka monta. Kurssilla tutustutaan myös ehkäisyvälineisiin ja opitaan suojautumaan seksitaudeilta. Toimiston kylpyhuoneeseen jätetään kondomeja esille (ja otettavaksi mukaan). Usein kurssien jälkeen korit ovatkin vaivihkaa tyhjentyneet ehkäisyvälineistä.

TADZIKISTAN JA KIRGISIA. Molemmissa maissa järjestettiin viikon pituiset kesäleirit vammaisille naisille. Kirgisiassa 23 ja Tadzikistanissa 24 naista (ja muutama mies!) oppivat mm. vammaisuuden käsitteestä, vammaisten ihmisten oikeuksista, seksuaalioikeuksista ja itsemääräämisoikeudesta, johtajuudesta ja itsenäisen elämän filosofiasta. Asiaohjelman lisäksi iltaisin leireillä kuunneltiin musiikkia ja tanssittiin, katseltiin yhdessä elokuvia ja oltiin uima-altaalla. Monille kesäleirien osallistujista leirit ovat käänteentekeviä kokemuksia elämässä.

TADZIKISTAN. Kumppanijärjestömme Ishtirok on käynnistänyt naisten vertaistukitoiminnan. Dushanben ryhmässä on 11 ja Dangaran ryhmässä 12 aktiivista naista. Samassa elämäntilanteessa olevat naiset uskaltavat puhua ryhmissä vertaisilleen. Suosittuja aiheita tapaamisissa ovat olleet mm. itseluottamus, sukupuoli ja vammaisuus, perhe ennen ja nyt.

Ryhmien vetäjät saavat koulutusta lisääntymis- ja seksuaaliterveysasioista.

KIRGISIA JA KAZAKSTAN. Kirgisiassa ja Kazakstanissa yhteiskunnat menivät monen Euroopan maan lailla keväällä kiinni. Tämä aiheutti hankkeemme vammaisille naisille ongelmia, sillä julkisen liikenteen lopetettua toimintansa avustajat eivät päässeet työpaikoilleen naisten koteihin. Hankkeessamme toimitettiin ruoka-apua naisille sekä annettiin puhelimitse neuvontaa ja psykososiaalista tukea. Ravenstvon toimisto toimi yösuojana vammaisille naisille maan koronasulun aikana.