Sinikka ja putkiremppa

SINIKKA JA PUTKIREMPPA

SinikkaLuhtasaari, Kynnys-lehden pitkäaikainen kolumnisti, avautuu painajaisesta, joka liki kymmenen vuotta sitten alkoi, kun talossa tehtiin putkiremontti. Joulu-, tammi- ja helmikuun Sinikka eli ilman vessaa ja suihkua kaaoksen keskellä. Kuin sodassa.

Teksti: HEINI SARASTE Kuva: VÄINÖ HEINONEN

– Ol aikeissa muuttaa esteettömään asuntoon, mutta prosessi oli kesken. Rahasta oli pulaa, joten ajattelin, että nuo vaivaiset kolme putkiremonttikuukautta kärvistelen rempan keskellä ja sitten saisin asunnosta isomman hinnan.

Sinikka oli kyllä yrittänyt saada väistöasuntoa sosiaalitoimelta, mutta viime hetkellä oli tullut ilmoitus, että se ei onnistu.

– Kirjailija Anja Snellman tarjosi sisarensa kämppää mutta en kysynyt edes vuoraa, koska ajattelin, että se räjäyttäisi tiukan budjettini.

Aivan viimeiseen saakka, putkirempan alkuun, Sinikka elätteli toivetta, että ystävät auttavat hädän hetkellä ja että hän pääsee jollekulle asumaan ainakin toviksi.

– Tuli myös kauhea pettymys, kun kaikilla oli yhtäkkiä mitä eri

laisimpia syitä siihen, miksen voi tulla heille. Kaikki tuntuivat asuvan liian pitkällä tai vaikeissa taloissa, sukulaiset olivat etäällä. Ex-mieheltä ei herunut myötätuntoa ja itsenäistyvät lapset ottivat etäisyyttä ”hankalasta äidistä”.

Huippu oli, kun miesystävä, nykyinen suuri tuki ja turva, sanoi, ettei Sinikka voi tulla hänen boksiinsa, koska se pitäisi siivota. Ylimalkaan, ihmiset pelästyivät vammaisuutta.

Kun putkiremppa käynnistyi joulukuun alussa ja kaikki muut talon asukkaat olivat poistuneet, Sinikalle alkoi pikkuhiljaa paljastua, miten hirveästä revohkasta on kyse. Oli vuosisadan pahin lumitalvi.

– Heräsin siihen, että ovet aukaistiin aamuisin pihalle asti. Lämmöt oli väännetty pois ja kylmä syöksyi sisälle. Istuin turkki päällä ja irtopatteri posottaen

kuin pakolainen sodan aikaan. Betonipölyä oli joka paikassa. Roikat toivat sähköä juuri ja juuri yhteen lämpöpatteriin ja telkkariin. Mukaan tuli myös häpeäntunne: Miten olin päästänyt itseni tällaiseen jamaan enkä ollut hoitanut asioitani?

–Olin täysin epärealistisesti ajatellut tekeväni jopa töitä pienessä työhuoneessa. Rakennusmiehet olivat ihania, he säälivät minua. Joka aamu virolaiset rakennusmiehet kertoivat huonolla suomen kielellä mitä tänään tapahtuisi ja missä päin taloa he kulloinkin tekivät töitä. Toisinaan he kävivät myös kaupassa puolestani.

Ulkona oli bajamaja, johon Sinikka ei päässyt, joten ainoa vaihtoehto oli tehdä tarpeet sairaalan tyhjennettävään muovi-istuimeen. Sen poika ja miesystävä kävivät päivittäin tyhjentämässä.

Kaksi kertaa viikossa Sinikka pääsi suihkuun fysioterapiassa. Kun putkiremontti sitten valmistui, kolmen kuukauden päästä ajallaan, oli kuin ihme olisi koittanut.

–Menin suihkuun ensimmäisen kerran omaan kylpyhuoneeseen, kirkkaat valot syttyivät, suihkuistuin oli mukava ja lämmin vesi virtasi kuin vilvoittava sade.

–Nyt tekisin itselleni yöpymiskartan ystävistä ja tutuista, joiden luokse voin mennä yökylään tai sitten ottaisin lainaa reippaasti ja asuisin vuokralla. Liian huonokuntoisena ei kannata vaatia itseltään liikaa.

Eli hyvä vammainen ystävä: ÄLÄ KOSKAAN JÄÄ PUTKIREMPAN KESKELLE. Se voi ikävimmillään aiheuttaa pitkäaikaisen trauman.