Issuu

3/2017

K Y LT E R I

Mikä yhdistää Burning Mania, teknokulttuuria ja avaruutta?

Sijoitimme bitcoiniin

Miten muutos tehdään, Anne Berner? 1

K Y LT E R I Kylteri on Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti. Syksyllä 1999 perustettu lehti toimii ikkunana Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijoiden maailmaan ja käsittelee ajankohtaisia aiheita heidän näkökulmastaan. PÄ ÄTO I M I T TA J A

Sonia El Kamel 050 538 2854 sonia.elkamel@kyweb.fi TO I M I T U S S I H T E E R I

Victoria Odum 045 879 1260 A RT D I R E C TO R

Renja Nurmi 040 353 8287 renja.nurmi@kyweb.fi ILMOITUSMYYNTI

Aura Hemminki 040 353 8282 aura.hemminki@kyweb.fi K A N N E N K U VA

George Atanassov JULKAISIJA

KY-säätiö Konemiehentie 4 02150 Espoo PA I N O

Lönnberg PA P E R I

Edixion 250 g Edixion 100 g PA I N O S

1400 I S S N - L 1 4 57- 0 89 0 I S S N 1 4 57- 0 8 9 0 S E U R A AVA K Y LT E R I ILME ST YY JOULUKUUSSA

Pääkirjoitus

MINULLA OLISI JUTTUVINKKI

Kylteri on saanut viime aikoina tavallista enemmän yhteydenottoja koskien juttuideoita. Nämä ehdotukset ovat kuin itsestään ajoittuneet lukuvuoden alkuun, kun kurssit, kerhotoiminta, opiskelijatapahtumat ja yritykset heräävät kesähorroksesta, ja kilpailu opiskelijoiden huomiosta alkaa. Ei ole kovin vaikeaa tajuta, mistä on kyse; jos haluaa saada sadoista vaihtoehdoista parhaat päältä pyyhkäisevän opiskelijan mukaan toimintaan tai osallistumaan tapahtumaan, on markkinoinnin ulotuttava kaikkialle – myös itsenäisen ylioppilaslehden sivuille. Eräs yritys esimerkiksi halusi osoittaa kauppakorkeakoulun opiskelijoille, kuinka poikkeuksellisen rento se on työnantajana. Yksi Aallon sisällä toimivista kurssikokonaisuuksista toivoi itsestään juttua ja tarjoutui jopa avuliaasti itse kirjoittamaan – varmasti hyvin kriittisen – jutun itsestään. Toinen kurssi taas voivotteli alhaisia hakijamääriä ja toivoi positiiviseen sävyyn kirjoitettua juttua kurssin käyneestä opiskelijasta. Jutussa olisi voinut vaikka kertoa, kuinka kurssi käänsi opiskelijan suhtautumisen opiskeluun päälaelleen! Yrittäjyyteen liittyvä tapahtuma puolestaan halusi itsestään jutun, jotta saisi paremmin tiedotettua opiskelijoille tapahtumastaan. Harmaiden alueiden hahmottaminen voi olla vaikeaa myös journalistista työtä tekevälle, ja juttuideat ovat aina tervetulleita. Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden ja sidosryhmien

KUVA GEORGE ATANASSOV

ämän lehden kannessa oli tarkoitus olla tunnettu liike-elämän vaikuttaja ja yrittäjä. Juttu kuitenkin peruuntui päivää ennen sovittua haastattelua, sillä näkemyksemme jutun sisällöstä eivät kohdanneet.

Asetelma, jossa lukija kuvittelee lukevansa itsenäistä lehteä, mutta lukeekin lehtijutun muotoon kirjoitettuja ja taitettuja mainoksia, ei ole reilu. lonkerot ulottuvat huomattavasti pidemmälle kuin pienen toimituksen, ja parhaimmillaan saamme arvokkaita neuvoja siitä, mikä tai kuka on ajankohtaista ja kiinnostavaa. Miksi siis peruutimme lehden isoimman jutun, vaikka aikataulu oli tiukka? Samaisesta syystä kuin kieltäydyimme edellä listatuista juttuideoista: päätösvaltaa jutun sisällöstä ei voi luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Asetelma, jossa lukija kuvittelee lukevansa itsenäistä lehteä, mutta lukeekin lehtijutun muotoon kirjoitettuja ja taitettuja mainoksia ei ole reilu.

PÄÄTOIMIT TA JA SONIA EL KAMEL

Tekijät

"Opiskeluvuosien ja luottamustehtävien aikana ajanhallinta ja priorisointi ovat asettuneet isoon rooliin elämässäni. Kalenteri täyttyy viikkojen ja kuukausien päähän, ja samalla on ehdittävä työstää itselleen tärkeitä projekteja, opiskella sekä välillä rentoutua."

KUV

Katariina Helin on neljännen vuoden taloustieteen opiskelija ja AYY:n hallituksen jäsen, joka rentoutuu deep-housen tahtiin. Tähän lehteen Katariina suostui kirjoittamaan kolumnin, joka käsittelee kieltäytymisen ja poisjättäytymisen vaikeutta. Toimitus pähkäilee, onko näillä jokin yhteys?

ITU

S JU

U L

"Toiset lähtee vaihtoon ulkomaille, mä tulin vuodeksi kauppislaisten keskelle." Renja Nurmi on Kylterin uusi AD, joka jätti keskeneräiset kuvajournalismin yliopisto-opinnot Tampereelle odottamaan.

George Atanassov, Sonia El Kamel, Katariina Helin, Juulia Jokinen, Jaakko Kahilaniemi, Aleksi Lintunen, Esa-Pekka Mattila, Emilia Mäenmaa, Renja Nurmi, Vic toria Odum, Tuuli Seris tö 4

ILMOITUS

Löydä avoimia työpaikkoja

Luo timanttinen CV ja työhakemus

Valmistaudu työhaastatteluun

Tarkasta työsopimuksesi ehdot

Ole vahvoilla palkkaneuvottelussa

Etsimme kylteriä.

Löysimme valloittavan yhteisön. Laajenna verkostoasi

Onnistu yrittäjänä

Verkostoidu, ystävysty ja maksimoi mahdollisuutesi. Liity nyt jäseneksi kylterien ja ekonomien omaan yhteisöön!

Lue lisää: ekonomit.fi/kylteri

ALUKSI PÄÄKIRJOITUS 3 OSAVUOSIKATSAUS 8

LYHYET NÄIN E SITÄT FIKSUA 10 Avoimen lähdekoodin 101 HEDELMÄKUISKAA JA 12 Hedelmätaiteilija @fruitlander loi kyltereille oman maskotin

ARTIKKELIT LENNÄ , ANSSI LAURILA 14 "I make sh*t happen" PAHAN PÄIVÄN VARALLE 20 Bitcoinin todellinen luonne KUVAE SSEE 28 Miten kylterit asuvat?

LOPUKSI KYSYIMME 34 Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner vastasi KOLUMNI: KATARIINA HELIN 36 KOLUMNI: PUHEENJOHTA JALTA 38 MITÄ PÄ SSI? 39 Piinapenkissä KY:n uusi pääsihteeri KY TIEDOT TAA 40 HENKILÖKOHTAISTA 42 Kristiina Mäkelä rohkeudesta

20 28

14 7

osavuosikatsaus luvut: toimitus

kuvitus: Juulia Jokinen

Bitcoinien enimmäismäärä on 21 miljoonaa, josta on jo louhittu noin 16 miljoonaa kappaletta. Tämän lehden mennessä painoon bitcoin transaktioita on tehty yhteensä

253 600 575 kappaletta.

Kryptovaluuttojen markkina-arvo on nyt lähes 8x suurempi kuin vuoden alussa.

Nevadan aavikolla sijaitseva Black Rock City on 8 372 kilometrin päässä Otaniemestä. Avaruusmatkailuyhtiö Space Nation keräsi rahoituskierroksellaan 43:ssa minuutissa

1 000 000 euroa.

Avaruuteen on matkannut 553 ihmista.

Euroopan komission mukaan EU-maissa julkisen tiedon avaamisella on vuodessa jopa 140 miljardin euron hyödyt.

Matkustajaliikenteen on tarkoitus olla avattuna kokonaan kilpailulle vuoteen 2026 mennessä. VR:llä on yksinoikeus kansalliseen matkustaja liikenteeseen vuoden 2024 loppuun.

TEKSTI VICTORIA ODUM

NÄIN E SITÄT FIKSUA –

AVOIMEN LÄHDEKOODIN 101

001010101000111101010101010101001010101011000101010100011110101010101010100101010101100010101010001111010101010101 111101010101010101001010101011000101010100011110101010101010100101010101100010101010001111010101010101010010101010 010101001010101011000101010100011110101010101010100101010101100010101010001111010101010101010010101010110001010101 101011000101010100011110101010101010100101010101100010101010001111010101010101010010101010110001010101000111101010 010100011110101010101010100101010101100010101010001111010101010101010010101010110001010101000111101010101010101001 101010101010100101010101100010101010001111010101010101010010101010110001010101000111101010101010101001010101011000 100101010101100010101010001111010101010101010010101010110001010101000111101010101010101001010101011000101010100011 100010101010001111010101010101010010101010110001010101000111101010101010101001010101011000101010100011110101010101 001111010101010101010010101010110001010101000111101010101010101001010101011000101010100011110101010101010100101010 010101010010101010110001010101000111101010101010101001010101011000101010100011110101010101010100101010101100010101 101010110001010101000111101010101010101001010101011000101010100011110101010101010100101010101100010101010001111010 010101000111101010101010101001010101011000101010100011110101010101010100101010101100010101010001111010101010101010 101010101010101001010101011000101010100011110101010101010100101010101100010101010001111010101010101010010101010110 101001010101011000101010100011110101010101010100101010101100010101010001111010101010101010010101010110001010101000 011000101010100011110101010101010100101010101100010101010001111010101010101010010101010110001010101000111101010101

{

Haluatko vaikuttaa uudella työpaikallasi nuorekkaalta ja fiksulta kauppislaiselta? Silloin sinun pitää tietää joistain nykyaikaisista asioista enemmän kuin Matti henkilöstöhallinnosta. Yksi niistä on avoin lähdekoodi. Tässä seitsemän asiaa, jotka sisäistettyäsi voit jättää pari TKK:n koodauskurssia väliin ja olla silti melkein kartalla.

Mikä ihmeen avoin lähdekoodi? Lähdekoodi viittaa komentoihin, jotka ohjaavat, miten jokin tietokoneohjelma toimii. Ohjelmiston ominaisuuksia voidaan muuttaa muokkaamalla lähdekoodia, mutta monien ohjelmistojen kohdalla lähdekoodi on liikesalaisuus. Tällaisten suljetun lähdekoodin ohjelmistojen lisäksi on avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, joiden koodia kuka tahansa voi vapaasti tarkastella ja muokata. Avoimuuden keskeisiä periaatteita on, että omat koodiin tehdyt muokkaukset jaetaan muidenkin vapaaseen käyttöön. Kehitystä ei hallinnoi vain yksi taho, vaan mukana on maailmanlaajuinen yhteisö, joka koostuu sekä yksityishenkilöistä että yrityksistä. Kaikki voivat osallistua kehitystyöhön. Avoimen lähdekoodin ohjelmalla ei ole yhtä määritelmää, mutta näistä vakiintuneimmat sisältävät samat käyttöön, kopiointiin, muokkaamiseen ja levittämiseen liittyvät vapaudet. On olemassa myös erilaisia avoimia lisenssejä, joista osa sallii avoimen lähdekoodin käyttämisen suljetun tuotteen kehittämisessä ja osa ei. Miksi sinun pitäisi tietää siitä yhtään enempää? Työllistyt lähes varmasti yritykseen tai organisaatioon, joka joko kehittää avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, käyttää sellaisia tai harkitsee niiden käyttöönottoa. Silloin on hyvä tietää, mistä on kyse, jotta voit vaikuttaa nuorekkaalta ja fiksulta. Ja tehdä työsi paremmin. Suurin osa olemassa olevista ohjelmistoista ja applikaatioista käyttää edes jonkin verran avointa lähdekoodia. Esimerkiksi Applen suljetut iOS ja macOS -käyttöjärjestelmät pohjautuvat yrityksen kehittämään avoimeen käyttöjärjestelmään Darwiniin, jossa yhdistyy osasia useista eri avoimen lähdekoodin projekteista. Jos tuleva työpaikkasi kehittää avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, on olennaista tietää miksi, jotta ymmärrät organisaatiosi toimintaa. Tai jos tuleva työpaikkasi esimerkiksi harkitsee avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöönottoa, voit kontribuoida päätöksentekoon, koska osaat paremmin arvioida avoimen lähdekoodin edut ja haitat organisaatiollesi. Miksi joku haluaisi kehittää jotain ilmaiseksi? Missä massit?! Ohjelmiston ei tarvitse olla suljettu, jotta sillä olisi kaupallista potentiaalia. Lisäksi avoimen tuotteen kehitystä ja hiomista voi joukkoistaa kehittäjäyhteisölle, mikä säästää alkuperäiselle kehittäjälle paljon aikaa ja viime kädessä tekee koodista laadukkaampaa. Kehittäjäyhteisössä voi olla satoja jollei tuhansia jäseniä. Lukuisat

}

public void cellPicked(int row, int c ublic void cellPicked(int row, int col) { if( inBounds(row, col) && !m if( inBounds(row, col) && !myShow[row][col] ) public boolean inBounds(int row, int col) myShow[row][col] = tr { return 0 <= row && row < myTruth.length && 0 <= { { myShow[row][col] = true; col && col < myTruth[0].length; if( myTruth[row][col] = } if( myTruth[row][col] == 0) public class MineSweeper { for(int r = -1; r < { for(int r = -1; r <= 1; r++) } { private int[][] myTruth; for(int c = for(int c = -1; c <= 1; c++) private boolean[][] myShow; cell cellPicked(row + r, col + c);

}

Jep jep. Onko tämä nyt tulevaisuutta vai miten näille avoimille jutuille käy? Avoimen lähdekoodin ratkaisujen vähittäisestä vakiintumisesta on merkkejä. Pari vuotta sitten kansainvälinen avaruusasema vaihtoi suljetusta Windows-käyttöjärjestelmästä avoimeen Linuxiin luotettavamman ohjelmiston perässä. Globaaleilla jäteilläkin, kuten Samsungilla ja Googlella on suuret avoimeen lähdekoodiin keskittyvät osastot. "Nykyään Microsoftkin puhuu avoimesta lähdekoodista salonkikelpoisesti", Väliharju sanoo ja jatkaa, "Ohjelmistojen avoimuutta kannattava liikehdintä käynnistyi noin 30 vuotta sitten. Välillä tulee sellainen fiilis, että eikö kaikki vielä tiedä tästä asiasta. Itseasiassa tämä liike on kyllä vasta lähdössä käyntiin."

lass MineSweeper rivate int[][] myTruth; rivate boolean[][] myShow;

Miksi työnantajani haluaisi ottaa avoimen lähdekoodin ohjelmistoja käyttöön? Avoimilla ohjelmistoilla on alhaisemmat hankintakustannukset, koska niiden käyttöoikeudesta ei tarvitse maksaa suljetuille ohjelmistoille ominaisia kalliita lisenssimaksuja. Ohjelmistotuestakaan ei tarvitse välttämättä maksaa, sillä aktiiviset kehittäjäyhteisöt parantelevat koodia jatkuvasti. Ohjelmointivirheiden nopea löytyminen on kriittistä, sillä päiväkausia takkuileva ohjelmisto voi hankaloittaa liiketoimintaa suuresti. Räätälöityä ohjelmistotukea haluavat asiakasyritykset voivat puolestaan kilpailuttaa ohjelmistotoimittajansa vapaasti koko tuotteen elinkaaren ajan, jopa järjestelmästä toiseen siirryttäessä. Eniten avoimista ratkaisuista hyötyvät pienet ja keskisuuret toimijat, joilla ei ole rajatonta budjettia, monimutkaisia tarpeita tai satojen eri järjestelmien yhteentoimivuutta murheenaan.

if( myTruth[row][col] == 0) { for(int r = -1; r <= 1; r++) for(int c = -1; c <= 1; c++) cellPicked(rowpublic + r, colclass + c);MineSweeper { private int[][] myTruth; } private boolean[][] myShow;

public class MineSweeper { private int[][] myTruth; private boolean[][] myShow;

Okei, no mitkä sitten ovat joitain hyviä avoimen lähdekoodin ohjelmistoja? Jotkin aikakautemme käytetyimmistä sovelluksista, kuten Internet-selain Mozilla Firefox, sisällönhallintaohjelma WordPress ja Otaniemen teekkareiden ykkösvalinta, viestintäsovellus Telegram, ovat avointa lähdekoodia. Kaikille yleisimmille käyttötarkoituksille on avoimen lähdekoodin vaihtoehto. Suljetuille toimisto-ohjelmistoille laadukkain vaihtoehto on LibreOffice, joka kattaa kaiken tekstinkäsittelystä taulukkolaskentaan ja esitysgrafiikkaan. Toiminnanohjaus- ja asiakkuudenhallintajärjestelmille avoin ratkaisu on esimerkiksi Apache OFBiz. Kuvankäsittelyyn löytyy GIMP ja lehden taittamiseen Scribus.

Tässä avoimen lähdekoodin jutussa on pakko olla jotain miinuksia – mitä? Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen keskeisin heikkous on niiden epävakiintunut asema verrattuna suljettuihin ratkaisuihin. Kun enemmistö on tottunut Microsoft Officeen, Adobe Photoshopiin tai Deltek Maconomyyn, voi olla vaikea siirtyä LibreOfficen, GIMPin tai Apache OFBizin käyttämiseen. Hankalan käyttöönoton lisäksi kompastuskiveksi voi muodostua myös yhteentoimivuusongelmat, joita ei voi korjata elleivät myös yhteensovitettavien ohjelmistojen rajapinnat ole avoimet. Suurilla organisaatioilla sekä esimerkiksi kaupungeilla ja kunnilla saattaa olla käytössään satoja järjestelmiä, jolloin yhteentoimivuuden merkitys korostuu. Eri avointen ratkaisujen arvioinnissa vaikkapa muiden sovellusten kanssa yhteentoimivuuden kannalta on monesti tarpeellista turvautua ulkopuoliseen asiantuntijapalveluun. Moniin käyttötarkoituksiin ei ole riittävän kypsiä avoimen lähdekoodin vaihtoehtoja. Vähemmän tunnetuille avoimille ohjelmistoille saattaa olla myös heikosti ohjelmistotoimittajia, jolloin ohjelmiston avoimuuden tuoma vapaus kilpailuttaa sen toimittaja on merkityksetöntä. "On alueita, kuten potilashallinto, joille ei vielä ole suljetun kanssa kilpailemaan kykenevää avointa ratkaisua. Mutta kehitys on menossa siihen suuntaan", Väliharju sanoo.

public void cellPicked(int row, int col) { if( inBounds(row, col) && !myShow[row][col] ) { myShow[row][col] = true;

silmä- ja käsiparit löytävät ja korjaavat ohjelmointivirheet huomattavasti tarkemmin ja nopeammin kuin kukaan yksi ihminen tai ohjelmointitiimi. Liiketoimintaa voi harjoittaa rakentamalla palveluita avoimen tuotteen ympärille. "Tyypillinen liiketoiminta avointen ohjelmistojen kohdalla on palveluliiketoimintaa, esimerkiksi koulutusta, tukea, 24/7-palvelua, järjestelmän toimivuudesta huolehtiminen – sitä samaa, mitä suljetun lähdekoodinkin tuotteiden kohdalla tarjotaan", Suomen avoimien tietojärjestelmien keskuksen COSSin toiminnanjohtaja Timo Väliharju sanoo.

Hedelmäkuiskaaja Oona Frilander on 26-vuotias kauppatieteiden maisteri, konsultti ja Instagramista tuttu hedelmätaitelija @fruitlander. Tähän Kylteriin Oona loi tuoreille mursuille dollarinvihreän Waldo the Walrus -mursun. TEKSTI TUULI S ERISTÖ KUVAT TUULI S ERISTÖ, OONA FRILANDER / @FRUITLANDER

>> Mitä oikei n o n hedelm ät ai de? Hedelmäkaiverrus on lähtöisin Aasiasta, missä on jo satoja vuosia tehty hedelmistä koristeita, esimerkiksi kukkia ja lintuja. Veistän eläinhahmoja hedelmistä ja vihanneksista, ja mielestäni oma tyylini on leikittelevämpi ja vitsikkäämpi. Tässä taiteenlajissa on myös erikoista se, että se ei säily pitkään. Ikuistan teokseni valokuvalla, minkä jälkeen syön ne!

>> Omape räi st ä j a hi lpeää harras tus ta s i s e uraa perät i t u hat i hm i s tä I n s tagram i s sa. Mi kä sai kau ppati e tee n mai st eri n t ö kki m ään v i hann e ks ia co ckt ai lt i ku i lla? Näin vuonna 2014 Pinterestissä kuvan banaanidelfiinistä ja tein samanlaisen ihan huvikseni. Sen jälkeen aloin googlata samantyyppisiä juttuja ja tein vesimelonista hain, mistä siirryin oman mielikuvitukseni toteuttamiseen.

>> Mikä on o llu t t ekni selt ä t o t eutuks e ltaan vaat iv i n t eo kse si ? Tein kerran yhteistyössä Karhu-oluen kanssa kurpitsakaiverruksen, mikä oli haastavaa, sillä en ollut juuri käyttänyt kyseistä tekniikkaa aiemmin. Yksi mielestäni hienoimmista ja myös työläimmistä eläinhahmoista oli kesäkurpitsasta tekemäni hauki, sillä pieniin yksityiskohtiin kului kovasti aikaa.

travels"-tyyppisiä teoksia. Uudet paikat ja hienot taustat antavat minulle inspiraatiota. Esimerkiksi New Yorkissa ollessani tein avokadosta King Kongin eli Avo Kongin, jonka kuvasin Central Parkissa. Kiotossa tein kurkusta Totoro-hahmon, joka puolestaan sai patsastella kultaisen temppelin edessä.

> > Kaup p i ks en m ur s ut on t y y p i lli s e s t i teht y eli ntas ovat s as ta, rautam aks as ta j a d ollari tat s kas ta. M i s tä täm ä m ur s u sy nt y i ? Mursun vartalo ja raajat on tehty avomaankurkusta. Hampaat ovat valkosipulia ja viikset tilliä. Silmät piirsin kynsilakalla ja kajaalilla. Kiinnitin raajat hammastikuilla ja viikset liimalla - tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun käytin teoksessani liimaa! Mursun rakenne on aika yksinkertainen, joten työhön meni ainoastaan noin 15 minuuttia.

> > M i elenk i i ntoi s ta! Ky lteri m ur s un rakenne tos i aan on kai ke s s a y ks i n ker tai s uud e s s aan tod enm ukai ne n . Ki i tos O ona!

>> Liitt yykö j o ho nki n t yö hösi j o k i n h aus ka t ari na? Ollessani vaeltamassa Karhunkierroksella tein puolukoista miniatyyrinallen. Nykyään teen usein "Fruitlander

LENNÄ, ANSSI LAURILA Viimeisten vuosien aikana Anssi Laurila on kuljettanut seitsemän tonnia suomalaista puuta Nevadan aavikolle, järjestänyt teknobileitä ja työskennellyt suomalaisessa avaruusalan start-upissa. Mutta mikä yhdistää Burning Mania, elektronisen musiikin kulttuuria ja avaruutta? TEKSTI VICTORIA ODUM KUVA GEORGE ATANASSOV

ello on aamukymmenen Otaniemessä ja kaksitoista yöllä Nevadassa. Ulkona sataa ja matalapaine tekee aamusta väsyneen. Vartin etuajassa saapunut Anssi Laurila, 31, istuu läppärinsä takana puolitäyden kahvikupin kanssa. Hänen noustessaan kuppi kaatuu nurin ja juoma valuu lammikoksi valkoiselle pöydälle, vain senttien päähän tietokoneesta. Klassista vahinkoa lukuun ottamatta Anssin virkeästä olemuksesta ei voisi päätellä, että hän on edellisenä päivänä saapunut reissusta Yhdysvalloista, missä hän vietti kaksi viikkoa Black Rock Cityn aavikolla Burning Man -festivaaleilla. "Voisi väsyttää enemmänkin", hän toteaa. "I’m a happener. I make sh*t happen in the intersection of art, business, design and technology" – Anssin LinkedIn-kuvaus on kovin aaltolainen, mutta se ei valehtele. Viimeiset kolme vuotta Anssi on muun muassa koordinoinut Aalto-yliopiston tukemia Burning Man -taideprojekteja, toiminut Burning Manin Suomen kontaktina ja työskennellyt tapahtumanjärjestäjänä avaruusalan startup Space Nationilla. Nykyisin Anssi toimii tuottajana Slushissa. Aikaansaavuus ja poikkitieteellinen kiinnostus on näkynyt myös aktiivisuudessa yliopistomaailmassa. Anssi on istunut sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan ja AYY:n teknokerhojen hallituksissa, ja opintoja hän on kerryttänyt seitsemästä eri yliopistosta ympäri maailmaa. Ensin vaihto-opiskelu Bangkokissa ja Hampurissa tempasi vastavalmistuneen kauppatieteiden kandidaatin pois Lappeenrannasta. Hampurista Anssi sinkoutui maisteriopintoihin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden laitokselle. Hetken ikiliikkuja pysyi suhteellisen aloillaan Töölössä ja hamuili kursseja vain lähistön opinahjoista, Hankenista ja Helsingin yliopistosta. Sitten Anssi lähti Stanfordiin kirjoittamaan graduaan siitä, miten Burning Manin kaltaiset vapaat ympäristöt voivat edistää yrit-

täjyyttä. Viime vuonna hän valmistui yrittäjyyden laitokselta opiskeltuaan myös Aallon poikkitieteellisissä International Design Business Management ja Creative Sustainability -ohjelmissa. Ensimmäiset kokemukset projektinhallinnasta Anssi kerrytti AYY:n elektronisen musiikin yhdistys Entropyssa, jonka puheenjohtajaksi hän myöhemmin ryhtyi. Entropy järjestää juhlia ja pienimuotoisia festivaaleja, joita varten rakennetaan jonkin teeman mukainen, utopistinen maailma yhdeksi illaksi. "Alettuani opiskelemaan tuotekehitystä ja palvelumuotoilua tajusin, että vuosia bileitä järkätessämme käytetyillä metodeilla on oikeita nimiä. Melkein yksi yhteen menee bileiden ja uuden tuotteen tai palvelun ideointi", Anssi sanoo. EI IHME, ETTÄ kokeellisuuden kehto, Burning Man -festivaali, on vienyt miehen mukanaan. Vuotuinen, yhdeksän päivän mittainen tapahtuma järjestetään keskellä Nevadan autiomaata. Tapahtuman ajatus on, että osallistujat rakentavat talkoovoimin väliaikaisen kaupungin paikkaan, jossa ei ole yhtään mitään. Kävijöiden on itse huolehdittava festivaalikokemuksen luomisesta aina elämisen perusedellytyksistä taiteeseen ja musiikkiin. "Sitä voisi luonnehtia massiiviseksi piknikiksi, jonne jokainen tuo jotain jaettavaksi", Anssi selittää. Vuosi toisensa jälkeen tapahtuma kerää noin 70 000 osallistujaa ja heidän mukanaan mitä ihmeellisimpiä leirejä ja installaatioita. On leirejä, joissa tarjoillaan kotitekoisia maustekurkkuja keskellä yötä. On leirejä, joissa voi loikoilla riippumatossa, virkistäytyä valtavaan lasikuutioon rakennetussa suihkussa kymmenien muiden festarikävijöiden kanssa tai osallistua tantrakurssille. Saman päivän aikana voi lentää lentokoneella, juosta 50 kilometrin ultramaratonin ja kiivetä jättimäiseen puuhun, jonka lehdet on valaistu 140 000 väriä vaihtavalla LED-valolla. Tapahtuma kulminoituu nimensä mukaisesti 10-metrisen puisen nuken polttamiseen.

"Jos voi s i t s ano a j otai n, m i kä m atkus taa tuo l l a m i lj ooni a j a m i lj ard ej a v uos ia , m i tä s anoi s i t ? "

"Ensimmäisen kerran jälkeen minulla meni varmaan 3 kuukautta prosessoida, että mitä hemmettiä juuri tapahtui", Anssi nauraa. Vuonna 2015 Aalto on Fire -tiimi vei festivaaleille Kalevalasta innoittuneen, hauen kidalta näyttävän puurakennelman, jonka leukojen keskelle oli rakennettu soitettava kantele. Seuraavana vuonna yhdessä Demos Helsingin kanssa suunniteltu Koulu School -projekti toi aavikolle aaltopahvista, kahvisäkeistä ja muista kierrätysmateriaaleista luodun 120 neliön paviljongin, jossa kenen tahansa oli mahdollista antaa oppitunti mistä vain itselleen tutusta aiheesta. Burning Manin jälkeen opetuskonseptia pilotoitiin Kirkon ulkomaanavun kanssa Nepalissa ja Zaatarin pakolaisleirillä Jordaniassa. Tällä hetkellä Kirkon ulkomaanapu kerää rahoitusta, jotta voisi tehdä konseptista psykososiaalisen avun ohjelman pakolaisleireillä. Festivaaliviikolla on varauduttava kylmiin öihin, paahteisiin päiviin, hiekkamyrskyihin ja maan mudaksi muuttaviin sadekuuroihin. Äärimmäiset sääolosuhteet voivat aiheuttaa vaaratilanteita sekä tuhota leirejä ja taideteoksia. Netistä löytyvissä Burning Man -selviytymisoppaissa kehotetaan ensikertalaista varautumaan siihen, ettei mikään suju suunnitelmien mukaisesti. Epätoivon hetkiltä on siis hankala säästyä jopa silloin, kun ei kuljeta rahdilla seitsemää tonnia puuta Itä-Suomen metsistä. "Veimme toiselle puolelle maapalloa kokeellisen arkkitehtonisen rakennelman, joka ottaa yhteyden avaruuteen. Prosessiin mahtuu tosi monta kohtaa, joissa koko homma olisi voinut kaatua", viidettä kertaa festareilla ollut Anssi sanoo. Lopulta vaikeudet paikan päällä olivat minimaalisia suhteessa siihen, miten paljon olisi voinut mennä pieleen. Aikatauluista oltiin myöhässä vain päivän verran. ANSSIN TÄNÄ VUONNA koordinoima projekti Space on Fire suuntasi katseen ylöspäin, Maan ilmakehään ja sen yli. Aavikon pimennyttyä öisin Cosmic Eggiksi nimetty ovaalimainen puutaideteos muuttui pieneksi maanpäälliseksi avaruudeksi. Tilan äänimaisemas-

sa yhdistyi suomalainen luonto ja syvä avaruus, josta installaatioon kiinnitetyt antennit hakivat ääniä. Äänen kanssa synkronoidut valot loivat huuhkajan huhuilusta, jään murtumisesta ja aurinkotuulen kohinasta erilaisia tunnelmia. Rakennelman keskelle sijoitettu maapallon muotoinen propaanipoltin houkutteli kävijöitä sisälle lämmittelemään. Paikan päällä pystyi myös lähettämään viestejä avaruuteen. "Jos voisit sanoa jotain, mikä matkustaa tuolla miljoonia ja miljardeja vuosia, mitä sanoisit? Paljon lähetettiin kaikennäköisiä henkilökohtaisia juttuja, kuten rakkaudentunnustuksia ja ainakin yksi kosinta", Anssi kertoo. Anssin kiinnostus avaruutta kohtaan syttyi muutama vuosi sitten juuri Burning Manissa, kun hän päätyi kuuntelemaan luentoa tähdistä muun muassa NASAn tähtitieteilijöiden pyörittämälle observatoriolle. "Siellä tyyppi osoitteli sairaan tehokkaan laserin kanssa taivaalle. Satuttiin näkemään kansainvälinen avaruusasema, eli seitsemän ihmistä lensi juuri meidän yli. Siitä jäi fiilis, että olisi makeeta tehdä jokin juttu, jossa sinne ottaisi yhteyttä", Anssi muistelee. Cosmic Eggin teknologia riitti ottamaan yhteyden avaruusasemaan, mutta aseman suunnalta ei saatu vastausta. ENTROPYN BILEISSÄ, BURNING Manissa ja avaruudessa on kaikissa jotain samaa. Keskeinen osa niiden kiinnostavuutta on tietynlainen kokeellisuus ja surrealistisuus. Erityisesti Burning Man ja avaruus asettavat eteen hankalia olosuhteita ja haasteita mutta leikittelevät kuitenkin ajatuksella rajattomista mahdollisuuksista ja utopiasta. Kumpaakin on vaikea selittää ja vaikea ymmärtää – avaruutta jopa mahdoton käsittää. Toisaalta kahta jälkimmäistä yhdistää myös eksklusiivisuus, vaikka yksi Burning Manin kulmakivistä on radikaali inklusiivisuus. Tapahtumaan osallistuminen lippuineen, matkakuluineen ja aavikolla selviytymiseen vaadittavine tarvikkeineen kustantaa tuhansia euroja mistä tahansa päin maailmaa, mikä radikaalisti seuloo pois vähätuloisempaa väestöä. Tapahtuman keskiluok-

"Ei tar v i t s e olla m i tään N A SA : n s up erlab oratori oi t a , e t t ä py s t y y rakentam a a n avaruuteen lähtev iä as i oi ta. "

kaistumista pyritään ehkäisemään sillä, että 4 000 lippua on varattu myytäväksi puoleen hintaan pienituloisille. Burning Manin omien tilastojen mukaan 87 % festivaalikansasta on valkoisia ja rodullistetuista osallistujista vain 1 % mustia. Osallistujissa nähdään paljon julkkiksia ja Piilaakson eliittiä aina seurapiiriprinsessa Paris Hiltonista Tesla Motorsin toimitusjohtaja Elon Muskiin, mikä tekee tapahtumasta entistä enemmän pienen ryhmän statussymbolin. Vieläkin rajatumpi pääsy on avaruuteen. Avaruuteen matkanneet 550 ihmistä ovat edustaneet 37:ää eri kansallisuutta, mutta 61 % heistä on ollut amerikkalaisia ja 21 % venäläisiä. Avaruudessa on tähän asti voinut vierailla milteinpä vain ammattilaiset, mutta ennustetaan, että vuoteen 2020 avaruudessa olisi käynyt enemmän turisteja kuin astro-, kosmo- ja taikonautteja. Matkalippu avaruuteen kustantaa kuitenkin noin 200 000 euroa tehden raketilla matkustamisesta vain harvan ja valitun huvitusta. Avaruusmatkalle haluaville maallikoille on avautumassa toisaalta myös edullisempi väylä helmikuussa. Suomen joukkorahoituskierroksellaan 3,2 miljoonan euron rahoituksen kerännyt startup Space Nation on kehittämässä älypuhelimella pelattavaa peliä, jonka voittajasta tulee avaruuslentäjä. Yrityksen motiivina on "demokratisoida avaruutta", jottei avaruuteen pääseminen olisi niin sidoksissa kansallisuuteen tai politiikkaan. Pelissä parhaiten menestyvät lähetetään astronautti-bootcampille, josta kuvataan tosi-TV-ohjelma. Jollakin on siis kuitenkin maksettava – palasella yksityisyyttään. Keväällä Anssi työskenteli Space Nationille tapahtumanjärjestäjänä.

S e n l i s ä ks i, e ttä ava r u ute e n ke h i t etä ä n pa ljon myös Ma a s s a ka up a llis e s ti hyöd yllis iä as ioit a, M a a s s a pyr itään ke h i t t ämä ä n ra t ka i suja, jotka o l i sivat hyödyllisi ä t ul evais uude n ava r u us s iir tokunt i a va r t e n.

ANSSI SANOO, ETTEI ole oikea henkilö puhumaan avaruudesta, mutta juttua riittää. "Jos miettii kehitystä, mikä avaruudessa on ollut: 10 vuotta sitten kilon lähettäminen avaruuteen maksoi 20 000 taalaa ja nyt 2 000. Satelliitit ovat paljon pienempiä, teknologia on laajemmin saatavilla ja laukaisukustannukset eivät ole niin isot", hän selittää. Tänä vuonna ensimmäiset suomalaiset satelliitit, Aalto-yliopiston avaruustekniikan opiskelijoiden rakentamat Aalto-1 ja Aalto-2, lähetettiin avaruuteen. Anssi kertoo myös firmasta nimeltä Planet Labs, joka aloitti yritystoimintansa rakentamalla mikrosatelliitteja autotallissa. Satelliiteissa käytettiin kenelle hyvänsä saatavilla olevia osasia erikoistilattujen materiaalien sijaan. Nykyään PlanetLabsin satelliitit kuvaavat koko maapallon, joka päivä. "Ei tarvitse olla mitään NASAn superlaboratorioita, että pystyy rakentamaan avaruuteen lähteviä asioita." Avaruusteknologiasta on paljon hyötyä tavallisten ihmisten jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi säätä havainnoivien satelliittien muodossa. Merkittävä vaikutus on kuitenkin myös pelkällä uteliaisuudella avaruutta kohtaan. Anssi kuvailee vuonna 1969 tehtyä matkaa kuuhun sanoin "kirjaimellinen ja kuvainnollinen moonshot" – tavoite oli jotain niin mullistavaa, että sen toteuttaminen vaati lukuisten uusien teknologioiden kehittämistä täysin uusien ongelmien ratkaisuun. "Seurauksena tietokoneet kehittyivät aivan valtavasti ja todella moni teollisuudenala sai alkunsa", Anssi sanoo. Sen lisäksi, että avaruuteen kehitetään paljon myös Maassa kaupallisesti hyödyllisiä asioita, Maassa pyritään kehittämään ratkaisuja, jotka olisivat hyödyllisiä tulevaisuuden avaruussiirtokuntia varten. Netistä löytyy lukuisia artikkeleita aiheesta. Esimerkiksi vuonna 2013 PayPal kertoi aikeistaan lanseerata ensimmäinen avaruusvaluutta, Paypal Galactic. Ratkottavia ongelmia on useita: millaista on planeettojenvälinen digitaalinen valuutta, ja miten sitä hallinnoidaan? Nyt projektista ei ole kuulunut

muutamaan vuoteen mitään. Anssi vinkkaa, että maaliskuussa yhdysvaltalainen panimojätti Budweiser ilmoitti aikovansa keksiä, miten olutta voisi valmistaa ja nauttia tulevaisuuden Marsin siirtokunnissa. Yritys listaa Twitterissä kahdeksan vaikeasti ratkaistavaa ongelmaa, jotka asettuvat tavoitteen tielle. Haasteita riittää Marsin vähäisistä vesivarannoista painovoimattomassa ympäristössä eri tavalla käyttäytyviin hiilihappoihin. HAASTEIDEN RATKOMINEN VAA‑ TII paljon aikaa ja rahaa. Monet avaruuteen liittyvät hankkeet ovatkin lässähtäneet, kuten esimerkiksi venäläinen avaruusalan yritys Orbital Technologies, joka alkoi suunnitella avaruussukkulaan rakennettua hotellia vuonna 2010. Yritys ennusti hotellin avautuvan asiakkaille vuonna 2016. Nykyään yrityksen kotisivut ovat poissa käytöstä. Myös Marsin asuttamishankkeet ovat lykkääntyneet aikatauluistaan useaan otteeseen ja monet epäilevätkin niiden onnistumista. Tällä hetkellä Elon Muskin johtama Mars-hanke SpaceX suunnittelee ensimmäistä Mars-siirtokuntaa vuodelle 2025 ja voittoa tavoittelematon Mars One vuodelle 2032. "Miksei Marsia voitaisi asuttaa? Mutta tiedä sitten, tapahtuuko se sillä aikataululla, jota povataan", Anssi miettii. Minkä tahansa uuden projektin aloittaminen vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä ottaa riskejä sekä luovaa ongelmanratkaisukykyä. Avaruushankkeet vaativat vielä enemmän, hulluutta kenties. Anssin mielestä avaruusmatkailu on luontainen jatkumo ihmisen uteliaisuudelle ja kunnianhimolle. Muiden planeettojen ja asteroidien resurssitkaan eivät olisi pahitteeksi, sillä monet Maan raaka-aineet ovat nopeasti ehtymässä. Lukuisat teknologiaedistykset ja suuruudenhullut unelmat tuovat avaruuden lähemmäs ja tekevät siitä vähemmän tuntemattoman ja pelottavan. Tulevaisuudessa Anssi uskoo avaruuden kietoutuvan arkeemme yhä tiiviimmin. Hän naputtelee pöytää. "Mutta en mä olisi Marsiin muuttamassa. Täällä on ihan hyvä olla."

PAHAN PÄIVÄN VARALLE Bitcoin oli aluksi kriittinen kannanotto yksilön vapauden puolesta. Sittemmin kryptovaluutta on ollut yhdelle maksuväline laittomassa kaupankäynnissä, toiselle keino havitella äkkirikkauksia. Kylterin toimittaja sijoitti bitcoiniin ymmärtääkseen, mikä tekee siitä niin ainutlaatuisen.

TEKSTI SONIA EL KAMEL KUVAT JAAKKO KAHILANIEMI

hittäjiin Nakamoto oli yhteydessä pelkistettyyn asiatyyliin sähköpostitse, ohittaen kaikki henkilöllisyyteen liittyvät kysymykset. Nakamoton rinnalla kryptovaluuttaa kehittäneet koodaajat eivät hekään siis tiedä enempää tämän henkilöllisyydestä kuin kryptovaluuttaan perehtymättömät. Huhtikuussa 2011 Nakamoto lähetti viimeisen sähköpostiviestinsä, jossa kertoi epämääräisesti siirtyvänsä muihin projekteihin. Bitcoinin tulevaisuus jäi avoimen yhteisön käsiin ja Nakamoton bitcoin-omaisuus virtuaalivaluuttatilille seisomaan. Henkilöstä, joka kehitti bitcoinin kuin tyhjästä, tuli lopullisesti krypotalouden taruolento.

Nimi, osoite, henkilötunnus. Tilin avaaminen sanfranciscolaiseen Kraken-virtuaalivaluuttapörssiin edellyttää salaisten henkilötietojeni luovuttamista. Saan sähköpostiini varmistuksen, kun tietoni on todettu oikeiksi ja teen suomalaisen verkkopankkini kautta tavallisen tilisiirron uudelle virtuaalivaluuttatililleni. Kuluu pari pankkipäivää ja saan taas sähköpostiini viestin. Olen juuri sijoittanut ruhtinaalliset seitsemänkymmentä euroa virtuaalivaluutta bitcoiniin. Ja nyt rikon kryptovaluuttaetiketin ensimmäistä sääntöä paljastamalla sijoitukseni tarkan summan. Perinteinen käsityksemme rahasta perustuu luottamukseen: kolmas osapuoli eli pankki vastaa keskitetysti rahan liikkeellelaskusta, säilytyksestä ja siirtämisestä. Siksi 3. tammikuuta 2009 salanimeä Satoshi Nakamoto käyttänyt henkilö tai ryhmittymä loi maailman ensimmäisen avoimeen lähdekoodiin perustuvan virtuaalivaluutan eli Bitcoinin. Bitcoinit eivät ole keskitetyn tahon kuten keskuspankin liikkeellelaskemaa valuuttaa, vaan niiden olemassaolo perustuu hajautettuun, verkossa toimivaan kirjanpitoon: lohkoketjuun. Lohkoketju on tallenne kaikista bitcointransaktioista sen luomishetkestä lähtien. Käytännössä lohkoketju on tuhansien tietokoneiden tuottama ja todentama jättimäinen tilikirja, joka pitää kirjaa siitä, kuka omistaa minkäkin määrän bitcoineja. Nimestään huolimatta bitcoinit eivät ole fyysisiä kolikoita eivätkä edes digitaalisia tiedostoja, vaan merkintöjä lohkoketjun kirjanpidossa. Kaikkien osallistujien kesken jaettava transaktioloki, jonka kuka tahansa voi ladata omalle tietokoneelleen, voidaan vahvistaa monesta lähteestä eikä kirjanpitoa voi jälkeenpäin muuttaa. Transaktiot on suojattu osallistujien identiteetit piilottavalla kryptografisella menetelmällä. Satoshi Nakamoton henkilöllisyys on Internet-aikakauden suurimpia arvoituksia. Lukuisista arvauksista ja jäljittämisyrityksistä huolimatta vieläkään ei tiedetä, kuka pseudonyymin takana oikeasti on. Bitcoinin alkuvaiheen ke-

TOISIN KUIN MYSTINEN NAKAMOTO, Risto Pietilä on helposti tavoitettavissa. Hän on suomalainen yksityissijoittaja, joka on aiemmin tunnettu lähinnä hopeaan perustuvista sijoituspalveluistaan. Vuonna 2010 Pietilä perusti Silverbankin – yrityksen, jonka toimintaideana oli ostaa hopeaa ja tarjota sitä sijoituskohteena asiakkaille. Voittoa Silverbank teki perimällä asiakkailtaan seitsemän prosentin kirjautumismaksun. Hopeaharkot jäivät, tuli Bitcoin. Ainakin verkossa Pietilä tunnetaan nykyään paremmin nimellä rpietila. Se on hänen nimimerkkinsä Nakamoton aiemmin ylläpitämällä BitcoinTalk-nettifoorumilla, jossa bitcoinista kiinnostuneet ihmiset voivat jakaa ajatuksiaan. Googlaamalla Pietilän yhteystietoja BitcoinTalk-foorumin lisäksi löytyy ainoastaan Twitter- ja Facebook-tilit. Kuvahaku herättää mielikuvan eksentrisestä miehestä, joka nauttii äveriäästä elämäntyylistä. Ensimmäisessä kuvassa Pietilä poseeraa raskaan, punaisen verhon edessä kietoutuneena majesteettisesti kirjailtuun kankaanpalaan. Toisessa hän istuu raajat velttoina sohvalla hautautuneena erilaisiin hopeaesineisiin: pikareihin, lautasiin ja maljakoihin. Päässään Pietilällä on laakea hopeakulho. Kolmannessa hän nojailee kiiltävän, vaaleanpunaisen Rolls Roycen etupuskuriin. Koska Pietilän Twitter-tilille ei voi laittaa yksityisviestiä, Facebook jää ainoaksi yhteydenottokanavaksi. Profiilikuvassa parrakasta ja väsyneen näköinen Pietilää ei ole tunnistaa Googlen kuvahaun kuvista. Facebook-esittelyssä hän luonnehtii itseään seuraavasti: His Imp & Galactic Highness, hänen pirullinen ja galaktinen korkeutensa. Henkilöllisyydestä ei kuitenkaan voi erehtyä. Pietilä poseeraa heikosti valaistussa selfiessä avoimenaan repsottavan passinsa kanssa. Vaikka Pietilän tiedot henkilötunnusta myöten ovat siinä, kaikkien nähtävillä, syntyy miehestä entistäkin arvoituksellisempi kuva. Lähetän Pietilälle haastattelupyynnön Facebook Messengerissä. Ehdotan, että haastattelu tehtäisiin joko kasvokkain tai puhelimitse. Seuraavana päivänä puhelimeni värähtää: "Oletko tulossa käymään mun linnaan vai mikä oli mielessä", Pietilä vastaa. Pietilä kuuluu bitcoinin onnekkaisiin ensikäyttäjiin eli niihin, jotka tajusivat takoa, kun rauta oli kuumaa. Vuonna 2014 Pietilä osti Bitcoin-sijoituksistaan saamillaan voi-

Ny t riko n kr yp tovalu u t ta e ti keti n en s immäis t ä sä ä ntöä p alas t amalla s ijo it u ks en i t a r ka n s u mman .

Yhden bitcoinin arvo euroissa

Bitcoinin valuuttakurssi jutun kirjoittamisen aikana. Lähde: Coindesk.com

toilla 1400-luvulla rakennetun linnan Viron Mallasta, noin sata kilometriä Tallinnasta sijaitsevasta kaupungista, jonka asukasluku on alle sata. Linna on hieno ja niin on sen nimikin: Bitcoin Supernode Perpetual Conference Center. Pietilä kaavaili linnasta kansainvälistä keskusta Bitcoinista kiinnostuneille ihmisille. Hän kertoo Messengerissä, että linna on tätä nykyä noin kahdeksan hengen kommuuni. "Lähikuukausina asukasluvun on tosin tarkoitus laajentua jopa kahteenkymmeneen", Pietilä jatkaa. SYYSKUUSSA 2008 WALL Streetin pörssi romahti voimakkaasti, ja lokakuun viimeisenä päivänä Nakamoto paljasti bitcoiniksi kutsumansa projektin. Bitcoin syntyi finanssikriisin pahinta vajoumaa edeltävään maailmaan, jossa ihmiset pian pelkäisivät omaisuutensa puolesta. Bitcoinin käyttöä ei voisi yksikään taho ohjata tai estää, eikä sen kysynnän ja tarjonnan perusteella määräytyvää arvoa heikentää luomalla valuuttaa tyhjästä. Arvometal-

lien tapaan bitcoinien määrä on rajallinen, ja ehkä juuri siitä syystä virtuaalivaluutan luomista nimitetään louhinnaksi. Nakamoton kehittämän kaavan mukaan uusi erä bitcoineja syntyy keskimäärin kymmenen minuutin välein yhdelle bitcoin-ohjelmaa tietokoneellaan ajavalle louhijalle. Kaavan mukaan verkon ylläpitämisen sivutuotteena syntyvien bitcoinien määrä puolittuu neljän vuoden välein automaattisesti. Ennen pitkää bitcoinien enimmäismäärä, 21 miljoonaa, tulee täyttymään. Ostaessani bitcoineja en pelkää seuraavaa talouskriisiä tai pankkien kaatumista, vaan toivon, että sijoitukseni arvo moninkertaistuisi – ja mielellään hyvin nopeasti. Rahalla voisin tehdä paljon. Ensin pieni, mutta sympaattinen, vuokrakimppakämppäni vaihtuisi hienompaan omistusasuntoon. Uudessa asunnossani olisi kylpyamme, ja kylpyhuoneen messinkisessä naulakossa roikkuisi itseironinen leopardikylpytakki. Kakkoskämppä olisi kiva, esimerkiksi New Yorkista. Tai ehkä sittenkin To-

kiosta. Ilokseni kurssi on nousukiidossa. Jään myhäilemään sijoitukseni nousua. Vuonna 2010 bitcoineja louhittiin lähinnä hupimielessä. Virtuaalivaluutta oli pienen porukan sisäpiiripuuhastelua ja yhtä varteenotettava maksuväline kuin Monopolin paperiset setelit. Tämä oli siis ennen kun virtuaalivaluutan oivallisuus anonyymiytensä puolesta ymmärrettiin Tor-verkossa toimineella Silkkitiellä, jossa bitcoinia käytettiin huumekaupan maksuvälineenä. Samalla virtuaalivaluutan maine sai kolhun, ja kriittiset tahot taas uuden perusteen vastarinnalleen. Pelkästään Helsingissä bitcoineilla on voinut maksaa fine dining ravintola Murussa, Verkkokauppa.comissa sekä muutamissa K-marketeissa. Syyskuun alussa Aaltoesin ja HKI Tech Meetupin yhdessä järjestämä Blockchain & Cryptocurrencies -tapahtuma veti Senaatintorin laidalla sijaitsevan Valkoisen Salin täyteen bitcoinista ja muista virtuaalivaluutoista kiinnostuneita kuulijoita.

Bitcoinin jälkeen uusia virtuaalivaluuttoja on syntynyt tuhansia. Yhtäkään virtuaalivaluuttaa ei kuitenkaan lueta valuutaksi, vaan rahalle vaihtoehtoiseksi vaihdannan välineeksi. Viralliset valuutat kun ovat määritelmällisesti viranomaisen liikkeellelaskemia. Vaikka kryptovaluutat ovat jossain määrin arkipäiväistyneet, jotkut näkevät bitcoinin yhä mitättömänä näpertelynä tai alamaailman masinoimana pyramidihuijauksena. Syyskuun alussa bitcoinin kurssi kääntyi jyrkkään laskuun, kun maailman suurimpiin rahoitusalan yrityksiin kuuluvan amerikkalaisen JP Morganin toimitusjohtaja Jamie Dimon totesi digivaluutan olevan petos ja sopivan ainoastaan huumekauppiaiden, murhaajien ja Pohjois-Korean kaltaisissa valtioissa asuvien ihmisten käyttöön. Dimonin maalaamista uhkakuvista huolimatta JP Morgan osti kurssin notkahdettua bitcoiniin sidottuja arvopapereita. Huomaan nopeasti, että puheet bitcoinin arvaamattomuudesta ovat paikkansapitäviä. Sijoitukseni ei

Lu j a k ivi l i nna pysyy pys t y s s ä, vaikka vir t u aalivalu u t t a o l i s i ai l ahtel eva j a ar vaamato n .

lähdekään toivomaani kasvuun, vaan nousee hieman ja laskee sitten muun muassa Dimonin antaman lausunnon seurauksena jyrkästi. Virtuaaliomaisuuteni arvo pomppii päivästä toiseen. Sijoitukseni arvo heittelee viidenkymmenen ja reilun seitsemänkymmenen euron välillä, mikä on paljon esimerkiksi pankkien matalariskisiin rahastoihin verrattuna. BITCOINILLA ON LIBERTARISTISET LÄHTÖKOH‑ DAT, ja alussa se olikin vain muutaman libertaarin unelma pankittomasta maailmasta. Libertaarit tavoittelevat mahdollisimman laajaa itsemääräämisoikeutta ja sananvapautta suosimalla niin poliittisia vapauksia, yksilön oikeuksia kuin vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhdistymisvapautta. Yksi kryptovaluutan periaatteista on irtaantua kolmansista osapuolista ja sitä kautta palauttaa tavalliselle ihmiselle valta omien rahojensa hallinnasta. Kuluttajien tai yritysten bitcoin-tilejä ei voi jäädyttää toisin kuin pankkitilejä tai luottokortteja. Onkin paradoksaalista, että monet ostavat bitcoininsa välikäsien, kuten virtuaalivaluuttapörssien, kautta. Syyt ovat selkeät: se on helpompaa kuin esimerkiksi louhiminen. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että omaisuutensa saisi bittiavaruudesta takaisin, jos virtuaalivaluuttapörssi kaatuisi tai välittäjäfirma lopettaisi toimintansa, sillä mikään laki ei seiso bitcoineja omistavien takana. Niinpä virtuaalivaluutan ostaminen ja käyttö luo bitcoininsa kolmansien osapuolten kautta hankkivalle saman riippuvuussuhteen, jota bitcoinin kehittämisessä haluttiin alkujaankin välttää. Virtuaaliomaisuutensa koskemattomuuden voi kuitenkin turvata siirtämällä bitcoin-lompakkonsa verkottomalle tietokoneelle ja printtaamalla lompakon avainkoodit paperille. Oikeastaan printtaaminenkin on riski: joku voi löytää avainluvut ja päästä omaisuuteen käsiksi. Fyysiset todisteet kannattaa siis varmuuden vuoksi tuhota ja tunnusluvut opetella ulkoa.

OSTETTUAAN LINNANSA PIETILÄ KERTOI Helsingin Sanomille (2.6.2014) halunneensa jotakin, mikä olisi bitcoinin vastakohta. Luja kivilinna pysyy pystyssä, vaikka virtuaalivaluutta olisi ailahteleva ja arvaamaton. Pietilän bitcoin-linna voisi hyvin olla erityisen vainoharhaisten libertaarien selviytymisbunkkeri. Itseasiassa koko touhusta syntyy survivalistinen vaikutelma. Tuntuu siltä kuin bitcoiniin hartaasti uskovat pyrkisivät valmistautumaan poikkeustilanteeseen luomalla uuden valuutan, joka on teoriassa irrallinen finanssikriisin kaltaisista kansainvälisistä katastrofeista. Vähän kuin varautuisi hätätilanteisiin survivalistien tapaan erilaisilla aseilla, varaamalla ruokaa tai rakentamalla maanalaisia tunneleita ja rakennuksia. Jatkan keskustelua Pietilän kanssa. Hän kertoo aikeistaan tulla lähipäivinä vierailulle Suomeen. Ehdotan tapaamista Helsingin keskustassa. Hän lupaa palata pian, kunhan saa aikataulunsa varmistettua. Vastausta ei kuulu. Muutaman päivän kuluttua kysyn Pietilältä tapaamisesta uudestaan. Hän kertoo viiveellä, että aikataulussa on vielä muutamia liikkuvia osia. Hän kirjoittaa palaavansa, kun aikataulut selviävät. Hän ei kuitenkaan palaa, vaan lakkaa vastaamasta kokonaan. Ehkä Pietilä ei halunnut enää ulkopuolisia linnaansa. Siitä huolimatta, että bitcoinin kurssi on hyvin epävarma ja oikukas, jätän sijoitukseni tilille seisomaan. Survivalistinen suhtautuminen virtuaalivaluuttaan saattaa vaikuttaa liioittelulta, mutta toisaalta se herättää kyseenalaistamaan itsestäänselvinä pidettyjä yhteiskunnallisia rakenteita. Bitcoin on lopulta monelle kaltaiselleni kokeilunhaluiselle vain jännittävä sijoituskokemus tai haave nopeasta rikastumisesta – ei niinkään ennakoiva kriisiriitti lopunaikojen varalta.

Kuvaessee

KUVAT JAAKKO KAHILANIEMI TEKSTI TOIMITUS

LINNANI KuvaesseessĂ¤ viisi erilaisissa kodeissa asuvaa kauppakorkeakoulun opiskelijaa avasi ovensa valokuvaaja Jaakko Kahilaniemelle.

KAVERIKÄMPPÄ Kaverukset Jesse Leino ja Kari Karttunen ovat tunteneet kolmannelta luokalta asti, ja asuvat nyt yhdessä AYY:n kaverikämpässä Otaniemessä.

HOTELLI

Kylteri kiittää Hakaniemen Cumulus-hotellia kuvausmahdollisuudesta.

Hakaniemen Cumulus-hotelli tuli kevään ja kesän aikana tutuksi Emilia Mäenmaalle, kun kaikki hänen asumiskuvioissaan – ihmissuhteista puitteisiin – meni pieleen.

POIKAMIESBOKSI Tuukka Määttä asuu yksiössä idyllisellä Torkkelinmäellä. Asunnolle on Kallion bilekompleksista niin lyhyt matka jatkoille, että hän sai kaksi valitusta jo ensimmäisen viikonlopun aikana.

FLAT 15 Aino Piirtola asuu vanhassa kerrostalossa neljän hengen kimppakämpässä. Ovinumeron mukaan Flat 15:ksi ristityssä asunnossa on jo vuodesta 2013 asunut kauppakorkeakoulun opiskelijoita.

Kysyimme - ministeri vastasi

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk) on myös Oy Vallila Interior Ab:n hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja. Hän on toiminut ennen kansanedustajuuttaan muun muassa yrittäjänä, hallitusammattilaisena sekä Uusi Lastensairaala 2017 -hankkeen vetäjänä. Ministeri Berner valmistui kauppatieteiden maisteriksi Svenska handelshögskolanista vuonna 1986.

Miten muutos tehdään, Anne Berner? Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on vaihtanut poliittisen reaktiivisuuden proaktiivisuuteen ja hämmentänyt kansaa lainsäädännöllä, joka tulee hallituskauden päätteeksi olemaan poikkeuksellisesti yrityksiä edellä. TEKSTI ALEKS I LINTUNEN KUVA E SA-PEKKA MATTILA

Millainen ministeri olette? Tapani tehdä asioita on tehtävästä riippumatta sellainen, että perehdyn, käyn läpi faktat, kuuntelen eri sidosryhmiä – joskus myös oppositiota, ja muodostan sitten omat johtopäätökseni. Asioiden valmistelussa kannustan ministeriöni virkamiehiä aina mahdollisimman kunnianhimoisiin esityksiin. Miten kauppatieteiden opiskelu on vaikuttanut ajatteluusi ja työntekoosi? Kauppatieteiden opiskelu on opettanut minulle kyvyn analysoida ja sisäistää materiaalia – ja hauskaa kyllä, mutta jo 80-luvulla panostettiin hyvään esiintymiseen. Hankenilla videoitiin monia esityksiä ja se oli hyvin opettavaista myös tätä työtä ajatellen. Tähän päivään saakka hyötyä on ollut tilastotieteistä ja vero- ja kauppaoikeudesta. Näistä syntyi hyvä ymmärrys luvuista ja verotuksen periaatteista. Suomessa kansa ja media ovat suhtautuneet valtion omaisuuden myymiseen sekä kilpailun lisäämiseen perinteisesti vastustaen. Mitä ajattelet muutosvastarinnasta? Muutosvastarinta on osa evoluutiota ja ihmisen biologista olemista. Ihminen on lopulta evoluutiossa suhteellisen hitaasti kehittyvä johtuen siitä, että vastustamme herkästi muutoksia vaikka sopeudummekin niihin hyvin. Muutosvastarinta on yhteiskunnan kannalta terve ilmiö, sillä se huolehtii siitä, ettei demokratiassa tapahdu liian rajuja ylilyöntejä. Muutos, joka ei aiheuta vastarintaa, ei ole muutos eikä riittävä kehitys eteenpäin. Vastarinta pakottaa uudistajia onneksi myös entistä parempaan argumentointiin muutoksen puolesta. Ennen kaikkea minua huolestuttaa se, että johtopäätöksiä vedetään hyvin kevyesti. Suomessa ei esimerkiksi olla yksityistämässä valtion rautateitä. Olemme avaamassa raideliikennettä kilpailulle, eli mahdollistamassa liikennöinnin muillekin yhtiöille. Toinen väärä johtopäätös on se, että kilpailun avaamisessa vastustajana olisi kansa. Uskon, että kyseessä ovat eri intressipiirit. Se, että ammattiyhdistysliike ymmärrettävästi suhtautuu tähän huolestuneesti, ei tarkoita, että koko kansa tekisi niin. Miten erottelet muutosvastarinnan lähteet? Ministeriöllä on avoin palautekanava sekä mahdollisuus kysyä kansalaisilta näkemyksiä valmistelun aikana esille

tuleviin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Toinen asia, mistä erottelen vastarinnan lähteen, on itselleni tuleva palaute. Vaikka palaute on perinteisesti negatiivisesti painottunutta, näen nopeasti, mihin suuntaan ilmapiiri on kehittymässä. Sekin kertoo jotain, jos palautetta ei tule. Eläköityneiden poliitikkojen muistelmia lukiessa tulee usein esille se, ettei rehellisyydellä pärjää politiikassa. Onko politiikka vieläkin kovaa peliä ja miten se vertautuu median antamaan kuvaan poliitikon työstä? Maailma on nyt merkittävästi avoimempi kuin ennen, ja politiikassa valmistelu on selvästi läpinäkyvämpää. Lähdemme siitä, että merkittävissä lainsäädäntöhankkeissa on avoimia sidosryhmäkeskusteluja, joita videoidaan ja streamataan. Myös palautekanavat ovat julkisia. Keskustelut ovat siis hyvin avoimia. Epärehellisyydellä ei pärjää. Politiikka on myös vallankäyttöä, johon liittyy aina negatiivisia puolia. Politiikkaa syytetään usein hitaudesta, mutta päätöksiä tehdään todellisuudessa nopeasti. Yhden päivän aikana pöydällä saattaa olla jopa 16 erilaista asiakokonaisuutta tai tapaamista ja jokaiseen liittyy siihen kuuluva taustamateriaali, joka täytyy sisäistää ja siihen tulee muodostaa jokin kanta. Kyllähän niinkin sattuu, että näistä kannoista ollaan eri mieltä tai toista osapuolta tulkitaan väärin, jolloin mediassa syntyy kohu. Millaisia onnistumisia tai epäonnistumisia olet työssäsi kohdannut? Nyt näyttää siltä, että tämän ministeriön osalta hallitusohjelma toimeenpannaan etuajassa ja se on ainoa katsomani mittari. Suomi tulee olemaan lainsäädäntönsä puolesta täysin valmis digitaaliseen liiketoimintaympäristöön tämän hallituskauden päätteeksi ja liikenteestä tulee aito palvelumuoto. Olemme aivan ensimmäisiä maita, joissa lait eivät estä millään tavalla sitä, etteikö auto voisi liikkua kadulla vapaasti ilman kuljettajaa sen sisäpuolella. Lainsäädäntö on siis valmis mahdollistamaan yrityksille ja kansalaisille isoa muutosta, mikä on poikkeuksellista. Viestinnän puolella tulemme olemaan ensimmäisiä maita, jotka ottavat 5G:n kaupalliseen käyttöön. Datatalouden pelisääntöjen luomisessa tulemme olemaan niin pitkällä kuin se EU:ssa on mahdollista, ja kilpailuympäristö tulee jo tämän kauden aikana olemaan täysin toinen. Tällä tavoin voin olla tyytyväinen tekemäämme työhön. ■

Kolumni

VUOSI, JONA SANOIN ENEMMÄN "EI" Mahdollisuuksia ja kokemuksia pursuavassa elämässä kieltäytyminen ja poisjättäytyminen voi olla hankalaa, kirjoittaa Katariina Helin.

ein puolitoista vuotta sitten uudenvuodenlupauksen. Lupasin, että sanon enemmän "ei". "Ei" asioille, joita en oikeasti halunnut tehdä, "ei" tapaamisille, joihin en halunnut mennä, "ei" ihmisille, jotka veivät energiaani. Tuntui vaikealta kieltäytyä. Kieltäytymisen jälkeen olo tuntui kuitenkin vapautuneelta, ja pystyin keskittymään asioihin, joita halusin oikeasti toteuttaa. Opiskelijapiireissä on helppo innostua monelaisesta toiminnasta. Yliopistoelämä on oma, ennenkokematon ja hetkessä ohimenevä kuplansa. Meille on kerrottu, että opiskelijaelämää muistellaan myöhemmin kaihoten, joten kannattaa ottaa siitä kaikki irti. Ja niin me otamme: elämme täysillä, järjestämme tilaisuuksia, tapahtumia, ylläpidämme perinteitä, luomme uutta, ja samalla opiskelemme täyttä häkää. Yliopistomme tekemässä AllWell-kyselyssä paljastui, että viidesosa opiskelijoista on burnoutin partaalla. Opiskelemme maan parhaimmassa yliopistossa muiden huippuopiskelijoiden kanssa, vapaa-aikamme täyttyy opiskelijajärjestötoimista, osa työskentelee tai perustaa omaa yritystään. Monenlaiseen toimintaan sitoutuminen saattaa kostautua henkisenä loppuunpalamisena. Yliopistolla on toki iso vastuu sujuvan opiskelun mahdollistajana.

Opinnot pitää pystyä suorittamaan ennalta määritetyssä ajassa, kurssien työtaakan pitää olla kohtuullinen ja oikeassa suhteessa saataviin opintopisteisiin, eikä raskaita kursseja tule laittaa päällekkäin samaan periodiin. Mutta myös opiskelijoilla on vastuu omasta hyvinvoinnistaan. "Ein" sanominen voi aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa. Parhaillaan yliopistossa opiskelevaa sukupolvea leimaa FOMO-ilmiö, eli "fear of missing out". Sosiaalinen media lisää tätä tunnetta, sillä siellä joku on aina tekemässä jotain hauskaa ja mieletöntä. Kukapa edes laittaisi profiiliinsa kuvia tylsistä tilanteista, joita ei muutenkaan halua esitellä. Kieltäytyminen vaatii rohkeutta ja uskallusta, luottoa itseensä ja siihen, että tietää, mitä haluaa. "Ein" sanominen auttaa keskittymään itselleen tärkeimpiin asioihin ja ihmisiin. Onko kieltäytyminen itsekästä? Ei, sillä silloin jaksaa paremmin, ja on paremmin läsnä levänneenä. Kieltäytymisessä parasta on, että silloin on tilaa vastata reilusti "kyllä" niille asioille, joita oikeasti haluaa tehdä. Samalla omat arvot ja tavoitteet kirkastuvat, kun tekee sitä, mitä oikeasti haluaa. Kirjoittaja on neljännen vuoden taloustieteen opiskelija, KY-aktiivi ja AYY:n hallituksen jäsen.

ILMOITUS

Stipendihaku 2017 Helsingin Ekonomit jakaa vuosittain Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskeleville kyltereille opiskelijastipendejä. Opiskelijoiden haettavana on neljä 1000 euron opiskeljastipendiä, joista vähintään yksi myönnetään Mikkelin yksikössä opiskelevalle. Stipendien myöntämisperusteet ovat hyvä opintomenestys ja/ tai aktiivisuus verkostoissa sekä toiminnan suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus. Hakeminen: www.helsinginekonomit.fi Hakuaika: 1.-31.10.2017 Lisätiedot: Toiminnanjohtaja Marjaana Töyli, marjaana.toyli@heko.fi, p. 040 705 7788

Kolumni

UNELMA OPISKELIJA‑ KESKUKSESTA Uusi opiskelijakeskus on toteuttamisen arvoinen, mutta vaatii ponnistelua, kirjoittaa Jyri Heimo.

ahdeksan vuosikymmentä sitten KY:n kuntalaisilla oli unelma omasta kodista. Lainatilat kauppakorkeakoulun piharakennuksessa olivat riittämättömät kasvavan yhteisön tarpeisiin, kokouksiin ja illanviettoihin. Myös opiskelija-asunnoista oli yhä suurempi pula.

meen, vuokratilat hieman syrjäisessä Espilässä ja toiminta kolmella kampuksella ovat asettaneet haasteita yhteisöllemme. Tilanteen hankaluus jatkuu vielä useiden vuosien ajan. Uskon kuitenkin, että näistä haastavista vuosista selvitään, kun meillä on kirkas tavoite mielessä.

Sitten KY:n aktiivit päättivät kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. KY:läiset keräsivät rahoitusta esimerkiksi Suomen liike-elämältä ja järjestämällä arpajaisia. Oman talon rakentaminen kesti useita vuosia, sillä tonttia jouduttiin vaihtaa ja toisen maailmansodan alku keskeytti rakennustyöt. Vihdoin vuonna 1940 KY-talo kohosi ylväänä Pohjoisella Rautatiekadulla.

Minä unelmoin uudesta KY-talosta – rakennuksesta, jossa koko KY-yhteisö elää ja voi hyvin. Talosta, jossa pystymme tarjoamaan KY:n jaostoille ja ainejärjestöille omat tilat. Talosta, jossa KY:n toimisto on lähellä KY:läisiä. Näen mielessäni KY Loungen, johon kaikilla KY:läisillä on pääsy, ja joka levittäytyy toimiston eteen. Näen KY:n saunatilat ja ison kattoterassin, jota pitkin käydään vierailulla TF:n saunassa. Näen lyhyen matkan Täffän ravintolaan spagettiannokselle. Näen kohtaamisista muun Aalto-yhteisön kanssa yhteisissä vapaaehtoistiloissa ja juhlissa. Unelmoin hulppeasta juhlatilasta, josta on pääsy sitä ympäröiviin kellaritiloihin.

Valmistumishetkestä asti KY-talo on ollut kaiken kuntalaistoiminnan keskus. Taloa on remontoitu, osia siitä vuokrattu yrityksille ja kerroksia ollut vaihtelevasti opiskelija-asumiskäytössä. Vuonna 1947 käyttöön vihittiin talon kuuluisa seiskakerros, jossa myös presidentti Ahtisaari on asunut. Vihkimisen suorittivat silloinen presidentti Juho Kusti Paasikivi vaimoineen – olihan KY merkittävä toimija suomalaisessa yhteiskunnassa. Ylä- ja alakertsi ovat nähneet lukemattomia juhlia, illanviettoja ja yritystapahtumia. Ei siis ole ihme, että mielemme oli haikea, kun jouduimme luopumaan KY:n toimiston tiloista kesällä 2015. Olemme ikuisesti kiitollisia ensimmäiselle KY:n rakentajasukupolvelle työstä, jonka he tekivät yhteisön eteen. Nyt vuonna 2017 meillä on jälleen unelma. Se on unelma uudesta kodista, tällä kertaa Otaniemen sydämessä. Unelmoimme opiskelijakeskuksesta, jonka rakentavat KY, AYY ja TF yhdessä; opiskelijoiden omistamasta talosta, jossa KY:n kulttuuri saa jälleen kukoistaa. Aalto-yliopiston synty, osittainen muutto Otanie-

Tämä unelma on toteuttamisen arvoinen, mutta vaatii ponnistelua: kolmen tahon tarpeiden sovittaminen yhteen on haastavaa. Hallituksen opiskelijakeskusvastaavat ja KY-säätiön edustajat ovat tehneet paljon työtä sen eteen, että keskus saadaan rakennettua ja vastaa KY:n tarpeita. Työ jatkuu tulevina vuosina, ja vääntöä tulee aivan varmasti sekä opiskelijakeskuksen ideologiasta että käytännön ratkaisuista. Lopputulos riippuu vain ja ainoastaan KY:läisten aktiivisuudesta. KY:n ääni AYY:n edustajistossa on asiassa merkittävä tekijä. Kylterirengas on perustettu juuri tätä tarkoitusta varten: ajamaan KY:läisten etuja ja varmistamaan että KY:n kulttuuri pysyy elinvoimaisena myös Aallossa. Joten äänestä. Unelmamme on siitä kiinni. Kirjoittaja on KY:n hallituksen puheenjohtaja.

Mitä pässi?

TEKSTI SONIA EL KAMEL KUVA RENJA NURMI

Esa-Pekka Mattila, 28, on yritysjuridiikan opiskelija ja ammattiurheilija, joka on opiskelujensa aikana kilpaillut pyörätuolikelaajana muun muassa Lontoon ja Rion paralympialaisissa. KY:n uutena pääsihteerinä hän toivoo KY:n yhteishengen vahvistumista.

Olet kahdeksannen opiskeluvuotesi aloittanut ammattiurheilija. Mikä sai sinut hakemaan vielä pääsihteeriksi? En alun perin suunnitellut hakevani. Urheilu-urani vuoksi en ole pystynyt menestymään opinnoissani haluamallani tavalla ja myös työkokemukseni on jäänyt samasta syystä heikoksi. Henkilökohtaisella tasolla tämä työ on minulle keino kehittyä ammatillisesti ja tapa antaa rakkaalle yhteisölle jotain takaisin. Vaikka en ole ollut jaosto- tai hallitusaktiivi, minulla on paljon kokemusta KY:n toimikunnista, kerhoista ja ainejärjestöistä. Koen, että tunnen KY:n organisaatiotyypin hyvin, mikä on mielestäni pääsihteerin työnkuvassa hyvin tärkeää.

Mikä pässi? KY:n pässi on Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry:n pääsihteeri. Pääsihteeri toimii kaikkien KY-toimijoiden välisenä linkkinä johtaen yhdistyksen päivittäistä toimintaa. Pääsihteerin alaisuuteen kuuluvat KY:n hallintopäällikko, toimistoassistentti, palvelusihteerit, Art Director, IT-vastaava ja myyntikoordinaattori. Pääsihteeri on myös KY:n edustajiston sihteeri ja osallistuu yhdessä hallituksen ja edustajiston kanssa KY:n toiminnan ja kehityksen suunnitteluun. Työ on määräaikainen ja kestää vähintään kaksi ja enintään kolme vuotta.

Millainen organisaatio KY siis on? Kannustava ja kiva. Aktiivinen, mutta toisaalta joskus hieman erehtyväinen. Toisaalta opiskelijatoiminnassa virheitä saakin tehdä. Intoa, tahtoa ja aikomusta löytyy, mutta joskus täällä mennään liikaa innokkuus edellä eikä mietitä, miten asiat kannattaisi oikeasti tehdä. Onko KY:ssä kehittämisen varaa? Haluaisin vähentää negatiivista asennoitumista KY:n toimintaa kohtaan ja parantaa kerhojen keskinäistä suhtautumista toisiinsa. Vaikka norsunluutornihuutelu on lähinnä trollausta, ymmärrän, että KY:n toiminta voi vaikuttaa pienen porukan suhmuroinnilta. Siksi olisi hyvä, että myös aktiivitoimijat kävisivät enemmän rivitason tapahtumissa omina itsenään eivätkä välttämättä aina sisäpiiriporukkana. Pitäisikö rivikylterin olla kiinnostunut KY:n toiminnasta? Ei pitäisi, mutta se olisi toivottavaa. KY:n edustajisto päättää esimerkiksi, mihin yhteisiä rahojamme käytetään. On hyvä, että mukaan tulee uusia ääniä, jotka eivät välttämättä ole entuudestaan KY:n keskiössä. Se pitää kaikki muutkin varpaillaan. Lähtökohtaisesti kiinnostavaa toimintaa pitäisi löytyä kaikille sekä KY:n, että AYY:n tasolta. Opiskelijatoiminnasta ja sitä kautta syntyvistä suhteista voi hyötyä tulevaisuudessa paljon ja yllättävästi. Oli mielestäni hauskaa ja tervettä, että minut valittiin tähän pestiin ilman, että olen ollut järjestö-aktiivi tai marinoitunut ydintoimijoiden parissa. Olen kuitenkin ollut rivikylteritoiminnassa aina todella aktiivisesti mukana.

KY TIEDOTTAA Koon n ut Iid a S uh o n e n

KY:llä t apaht u u LO KAKU U Autu m n Fe st ival: 1 2 .1 0. III-k ie rros 1 4 .1 0. M as te rs’ Night 1 4 .1 0. Bos ton Night 1 5.1 0. Bos ton Night Afte rpar t y 1 5.1 0. Sillis!? ! 27.1 0. NE SU - KY: Hallowe e n- s it s it MAR R A SKU U 1 .1 1 . Ac ade mic Night 1 6.1 1 . Syksyn lau lu ilta 2 1 .1 1 . Valioku ntie n infoilta 2 3.1 1. Aaltosit sit 24 .1 1. M as te rs’ Clu b: Pre -Xma s Pa r t y 24 .1 1. M u rsu gaala 2 9.1 1.- 4.12 . KY-Su b Lapland Trip

S euraathan j o näi tä?

KY - Aalto University Business Students Liity myös ryhmiin: KY Today KY Events KY Career

ky_1911

JO ULUKU U 8 .1 2 . NE SU - KY: Vu od e n päätös s it s it 1 5.1 2 . Pu u roju hla

ky_1911

Kylteri, hyödynnä etusi! KY:n jäsenenä saat normaalien opiskelija-alennusten lisäksi vielä valittuja erikoisetuja. Niihin olet oikeutettu vilauttamalla säihkyvää KY:n jäsentarraasi tai KY-statuksella varustettua Frank Appia. Kurkkaa kaikki edut osoitteesta www.kyweb.fi/kybenefits!

Kuutti kutsuu Liity kuuttijengiin! Suomen 100. juhlavuoden kunniaksi Suomen kylteriainejärjestöt sekä Suomen luonnonsuojeluliitto ryhtyivät hyväntekeväisyyskampanjaan saimaannorppien hyväksi. Kuutti-haalarimerkin voi lunastaa itselleen 5€ hintaan palveluaikoina KY:n toimistolta Espilästä. Kaikki haalarimerkeistä saadut tuotot lahjoitetaan Suomen luonnonsuojeluliitolle saimaannorpan suojeluun.

Kylteri, muista äänestää! Sekä KY:n että AYY:n edustajistovaalit käydään jälleen loka-marraskuussa 30.10.-8.11. KY:n edustajisto on KY:n ylin päättävä elin ja tulevalla kaudella edessä on monta tärkeää päätöstä. Missä kyltereiden koti tulee olemaan seuraavat 100 vuotta? Millaiseen toimintaan KY:n varallisuutta kohdistetaan? AYY:n edustajisto puolestaan käyttää yhteisen ylioppilaskuntamme ylintä päätösvaltaa. Ketkä ajavat kyltereiden etuja seuraavan kahden vuoden ajan Otaniemessä? Molemmat vaalit toteutetaan sähköisesti, joten äänestäminen on helppoa suoraan kotisohvalta. Äänestä ja vaikuta!

Henkilökohtaista

ROHKEUDESTA Vaatii rohkeutta pysähtyä pohtimaan, mitä oikeasti elämässään haluaa, sanoo Kristiina Mäkelä. HAASTATTELU EMILIA MÄENMAA KUVA GEORGE ATANASSOV

Nuorempana suorittajana minulla ei ollut rohkeutta seurata omaa polkuani. Lähdin lukion jälkeen opiskelemaan liikuntatieteitä Jyväskylän yliopistoon, koska kuvittelin, että se on mitä liikunnassa lahjakkaan kympin tytön muka kuuluu tehdä. Päädyinkin täyttämään vain muiden ihmisten odotuksia. Kiinnostuin kauppatieteistä yhdessä mieheni kanssa ja opiskelimme yhdessä liikuntaopintojen ohella kauppakorkeakoulussa. Olin kympin tyttö kauppiksessakin ja totuin nopeasti ajatukseen, että täältä kuuluu mennä yrityselämään. Menin huippuyritykseen töihin, mutta sekään ei ollut minusta lähtöisin oleva unelma.

Vasta kun olin perheellinen, aloin pohtia mitä haluaisin oikeasti tehdä. Siihen asti minua oli ajanut ulkoinen motivaatio. Hyppäsin oravanpyörästä pois ja aloin tehdä väitöskirjatutkimusta. Jäin sille tielle ja nyt olen löytänyt kutsumusammattini akateemisesta maailmasta. Urapolun ei tarvitse olla lineaarinen, eikä pääainetta tarvitse valita vain siksi, että se on statusjuttu – itseään täytyy kuunnella. Kristiina Mäkelä Opetuksen varadekaani, Kansainvälisen liiketoiminnan professori

Kylteri.fi