Issuu

JA TT EL AIKAA

ETTA H I A

16.3.2020. Päivä, jolloin huoli terveydestä, toimeentulosta ja lähimmäisten hyvinvoinnista konkretisoitui suomalaisten elämässä. Siirtyminen poikkeusoloihin laittoi arkemme uusiksi ja pakotti meidät sopeutumaan rajoituksiin. Vaikka poikkeusolojen kesto jäi kolmeen kuukauteen, on kriisinkestävyydestä muodostunut vuoden keskeisin puheenaihe. Jaettu huoli terveydestä, turvallisuudesta ja taloudesta on asettanut ihmiset elämän peruskysymysten äärelle. Moni on päätynyt tarkastelemaan oman elämänsä prioriteetteja uudenlaisten linssien lävitse. Meillä ihmisillä vaan tuntuu olevan sellainen taipumus, että useampien asioiden arvon havaitsee vasta sitten, kun ne ovat vaarassa kadota. Vastaavan arvonnousun on kokenut yhteisöllisyys, kun fyysisten kohtaamisten määrää on jouduttu rajoittamaan. On innovoitu uusia tapoja verkostoitua ja järjestää yhteisiä tapahtumia verkossa, mikä on ilmennyt onnistuneesti esimerkiksi KY:n toiminnassa. Poikkeukselliset ajat ovat mahdollistaneet uudenlaisen kysynnän muodostumisen, vaikka koronakriisi onkin koetellut merkittävästi elinkeinoelämää. Epävarmoina aikoina nopea reagointi ja yritystoiminnan mukauttaminen ovat olleet valttia. Laura Salosen Juustoansa onkin oiva esimerkki

rohkeiden ratkaisujen ja uudenlaisen kysynnän yhdistämisestä. Vaikka yhteisöllisyyden arvostuksen kasvua on havaittavissa, tuntuu toisinaan uutisia lukiessa siltä, että yhteiskuntamme on jakaantuneempi kuin koskaan aiemmin. Keskusteluja politiikasta vaikuttaa yhdistävän vain poteroituminen ja vastapuolen lokeroiminen, eikä yhteistä säveltä löydy. Onko Suomen poliittinen ilmapiiri siis polarisoitunut? Tähän kysymykseen vastaavat kaksi yliopisto-opiskelijaa, kahdesta näkökulmasta. Yhteisöllisen hengen ylläpitämisestä on saavutettu eittämättä onnistumisia kuluneena vuonna. Mutta koronakriisin eristävältä vaikutukselta ei ole vältytty; Helsingin yliopiston tutkimus koronakeväältä osoittaa opiskelijoiden uupumuksen jopa kaksinkertaistuneen verrattuna neljän vuoden takaisiin tuloksiin. Erityisesti nuoremmat yliopisto-opiskelijat ovat vaarassa uupua, mikä on erityisen tärkeää huomioida opiskelijahyvinvoinnin näkökulmasta. Vuosi 2020 on tarjonnut aikaa ja aihetta ajatteluun. Ja ehkä oman elämän tärkeysjärjestyksen pohdiskeleminen ei ole lainkaan huono asia.

Teksti: Jenni Toivonen, Päätoimittaja Kuva: Jaakko Kahilaniemi

TEKIJÄT Päätoimittaja

Tässä numerossa

Jenni Toivonen jenni.toivonen@ky.fi

Juulia Jokinen

Art Director

Jaakko Kahilaniemi

Markus Myllyniemi

Landys Roimola landys.roimola@ky.fi

Mimosa Rask

Ilmoitusmyynti

Landys Roimola

Daniel Harper Kakkonen daniel.harperkakkonen@ky.fi 4

Sara Argillander

Eemeli Paunonen eemeli.paunonen@ky.fi

Julkaisija KY-säätiö Konemiehentie 4 02150 Espoo

Paino Bookcover

Painos 500 issn-L 1457- 0890 issn 1457-0890

Joonas Remes Jenni Toivonen

Kylteri on Aalto-Yliopiston

kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti.

Syksyllä 1999 perustettu lehti esittelee tuoreita

näkökulmia ja kiinnostavia tekijöitä. Haluatko kirjoittaa, kuvata tai kuvittaa Kylteriin? kylteri@ky.fi

terin uus

i kirjoittaja ja 1. vuod

en ka

u pp atie t

ee n

op is

a os

yl on K k s Ra

lija

ode n

ma rk kin oi n i op

ja e li

Sa ra Ar gi

i kirjoittaja ja 5. vu

n ni

d an

nK ro

us rin u ylte

”Välillä on hyvä tehdä myös virheitä. Siten voi oppia enemmän.” - Sara Argillander

S I S O L ET T 3 PÄÄKIRJOITUS AIKAA JA AJATTELUN AIHETTA 4 5 TEKIJÄT- AUKEAMA

8 9 PUOLIVUOSIKATSAUS

10 13 HENKILÖJUTTU Brie Brave : Rohkean alanvaihtajan tarina 14 18 PÄÄJUTTU Polarisoituneet – onko yhteiskuntamme jakautuneempi kuin koskaan?

ÄL L Y S E U L

20 23 ILMIÖJUTTU Breakout room -ahdistusta

24 25 PUHEENJOHTAJALTA KY:n henki säilyy ja kasvaa läpi vaikeiden olosuhteiden 26 27 KYLTERI KYSEENALAISTAA Edetään etäkoulusta suoraan moderniin kouluun

P UO L I V UO SI K A T SA U S luvut: toimitus taitto: Juulia Jokinen

1900-luvun alussa Suomessa yleistyneet osuusmeijerit alkoivat valmistamaan juustoja, ja ensimmäisenä emmentalin makuun pääsi Joensuun ympäristön osuusmeijeri.

Viime vuonna juuston kulutus suomalaista kohden oli 24,9 kilogrammaa.

Kypsyttämättömät nuoremmat juustot toimivat mietoutensa vuoksi paremmin kuivahkojen ja raikkaiden valkoviinien kanssa. Kypsyneiden voimakkaiden juustojen seuraksi sopii esimerkiksi täyteläinen punaviini. Etäyhteyksien kysynnän noustessa teknologiayhtiöiden osakkeisiin liittyvät arvostukset ovat kohonneet: yksi koronakriisin merkittävimmistä voittajaosakkeista on Zoom Video Communications.

Useampi kuin kaksi kolmesta IT-päättäjästä ja yritysjohtajasta aikoo järjestää tulevat kokouksensa etänä tai ainakin tarjota siihen mahdollisuuden. Videokokousten on todettu vaativan enemmän keskittymiskykyä verrattuna kasvokkain käytyyn keskusteluun.

Sosiaalisen pääoman kasvu ja oman verkoston laajentuminen ovat suurimpia hyötyjä, joita opiskelijat kokevat saavansa toiminnastaan ylioppilaskunnassa ja opiskelijapolitiikassa. Erityisesti yhteiskuntatieteiden alojen opiskelijat kokevat hyötyvänsä muita enemmän osallisuudestaan opiskelijapolitiikassa. Monet kokevat vastaavan aktiivisuuden tarjoavan hyötyjä myös työelämän suhteen.

ROHKEAN ALANVAIHTAJAN TARINA Laura Salonen jätti media-alan työt taakseen ja perusti juustokaupan Helsingin Vanhaan kauppahalliin. Peloton yrittäjä on tuonut perinteikkään kauppahallinostalgian someen ja tehnyt rohkeita ratkaisuja taistelussa koronan tuomia haasteita vastaan. 10

Kun astun sisään Helsingin Vanhaan Kauppahalliin, tuntuu kuin olisin palannut sata vuotta ajassa taaksepäin. Vieri vieressä käytäviä reunustavat kojut jatkavat vuonna 1889 avatun kauppahallin perinteitä. Tiskeistä löytyy tuoretta lihaa, kalaa ja ihanasti tuoksuvia leivonnaisia. Kuullessani lihakauppiaan kyselevän päivän koronalukemia vastapäisen kaupan myyjältä, palaan takaisin tähän hetkeen. Olen tullut tänne haastattelemaan Laura Salosta, joka on pyörittänyt vuoden alusta lähtien Juustoansa-nimistä juustokauppaa hallissa. Salonen teki urallaan täyskäännöksen ja toi aktiivisella somepresenssillään kauppahallit lähemmäksi tämän päivän kuluttajaa. Vuosi 2020 ei taatusti ole ollut tuoreelle yrittäjälle helppo, mutta Salonen on reagoinut tilanteeseen nopeasti – esimerkiksi kuljettamalla juustoja asiakkaidensa kotioville. Jopa tyhmänrohkeaksi itseään kuvaileva Salonen tarttui tilaisuuteen, kun kuuli ystävältään vanhan juustokaupan lopettamisesta. Kahdessa viikossa mediaalan työ jäi taakse ja uusi juustokauppa sai alkunsa.

”Nykyään kaikki on niin digi ja some, että kun joku heittäytyy näin perinteiseen kauppiasammattiin, se kiinnostaa ihmisiä”.

“Kaikki kävi niin nopeasti. Toisaalta minun oli helppo ryhtyä yrittäjäksi, sillä molemmat vanhempani ovat olleet yrittäjiä ja sain heiltä paljon käytännön tukea. Lopettaneen kauppiaan jäljiltä tilat ja kalusteet olivat valmiina.” Salonen muistelee hieman huvittuneena hetkeä, jolloin sai ilmoittaa tutuilleen ja ystävilleen aikeistaan ryhtyä juustokauppiaaksi. He yllättyivät totaalisesti, mutta pienen sulattelun jälkeen useimmat kuitenkin innostuivat ideasta. ”He sanoivat, että jos joku tämän tekee, niin se on Laura.” Salonen on taltioinut juustokauppansa vaiheita aktiivisesti niin Twitterissä, Facebookissa kuin Instagramissakin. Juustoansa on noussut eräänlaiseksi someilmiöksi ja jopa julkisuuden henkilöt fanittavat Salosen kauppaa. Mutta 11 minkä takia perinteinen kauppahallin puoti kiinnostaa ihmisiä? ”Nykyään kaikki on niin digi ja some, että kun joku heittäytyy näin perinteiseen kauppiasammattiin, se kiinnostaa ihmisiä”, Salonen selittää. Vanhanajan kauppahallitunnelma ja siihen liittyvä nostalgia vetävät selvästikin ihmisiä puoleensa.

Salonen ei ole koskaan tehnyt strategista brändityötä, vaan somesisältö syntyy päivän fiiliksen mukaan. Twiiteistä välittyy aitous, jonka Salonen näkee myös itse omana tavaramerkkinään. ”Päästän ihmiset lähelle ajatuksiani”, hän myöntää. Suosion takana näyttääkin olevan kauppahallinostalgia yhdistettynä kaunistelemattomaan aitouteen, mikä tarjoaa täydellistä vastapainoa tämän päivän siloteltuihin Instagram-feedeihin ja moderniin kaupankäyntiin, jossa vain korttimaksut käyvät.

Moniin käytännön liiketoiminnan haasteisiin on helppo saada apua, mutta oma jaksaminen on kuitenkin aina yrittäjän itsensä vastuulla. On rauhallinen maanantai-iltapäivä ja käytävällä kulkee hiljakseen ihmisiä. Silloin tällöin Salonen tervehtii iloisesti tuttujaan mukaan lukien muita hallin kauppiaita. Yhteisöllisyyden kauppiaiden kesken voi helposti aistia. Korona on tuonut valtavia haasteita kauppiaille, joiden ensisijaisia kohderyhmiä ovat kaupungilla työssäkäyvät, eläkeläiset sekä turistit. Salonen kuitenkin kokee, että hänellä on uutena yrittäjänä ollut paremmat valmiudet toimia haasteellisessa tilanteessa. Maaliskuussa Salonen lanseerasi Juustotaxi-konseptin ja alkoi toimittaa juustoja suoraan ihmisten kotioville. Idea sai innostuneen vastaanoton asiakkaiden parissa. Kun Salonen katsoo asiaa valoisalta kantilta, hänen mielestään korona-aika on ollut opettavaista yrittäjänä. ”Mitä vain voi

tapahtua koska vain. Aina täytyy pitää takaraivossa sellainen kyky muuttua ja olla ketterä.” Hyvä esimerkki ketteryydessä on myös käytävän toisella puolella vasta avattu sisarliike, Ansan kuivat. Idea kuivaruokatuotteita myyvästä sisarmyymälästä lähti Salosen omasta havainnosta. ”Ostan itse täältä lihat, kalat ja juustot, oikeastaan kaiken mahdollisen mitä vain voin. Huomasin kuitenkin, että minulta aina puuttuu jotain, esimerkiksi tomaattipurkki tai jauhopussi. Mietin, etten varmasti ole ainoa, jota tämä ärsyttää ja päätin vastata tähän.” Jo ilman koronaa yrittäjyyteen liittyy luonnollisesti monia haasteita. Niistä Salonen nostaa tärkeimpänä esiin omasta jaksamisesta huolehtimisen. Moniin käytännön liiketoiminnan haasteisiin on helppo saada apua, mutta oma jaksaminen on kuitenkin aina yrittäjän itsensä vastuulla. Tämä helposti unohtuu monella. ”On todella tärkeää, että osaa asettaa itselleen rajoja. Yksityisyrittäjänä olet yrityksen tärkein voimavara, ja silloin tärkein tehtäväsi on myös pitää itsestäsi huolta”, Salonen huomauttaa. Hän rentoutuu itse mieluiten luonnossa liikkumalla. Metsän hiljaisuus tuo täydellistä vastapainoa sosiaaliselle työlle. Toisaalta myös illallinen ystävien seurassa voi auttaa palautumaan työpäivän kiireistä. Perheen tuen merkitystä Salonen ei myöskään voi tarpeeksi korostaa. ”Isä käy joka viikko katsomassa minua ja antaa konkreettisia ohjeita. Äiti taas auttaa minua paljon kotipuolessa, hoitaa

tytärtä ja käy joskus siivoamassa. Se on ollut minulle yksi merkittävin voimavara.” Vaikka sosiaalinen media onkin hyvä keino pitää yhteyttä asiakkaisiin ja lisätä tunnettuutta, todellinen asiakastyö tapahtuu tiskin takana. Tälläkin hetkellä Salonen on töissä ja rientää välissä leikkaamaan asiakkaalle palan jos toisen juustoa. ”Vakioasiakkaat ovat tämän työn suola. On niitä, joiden tilauksen tiedän jo ennen kuin ehtivät tiskille. Ja sitten taas niitä, jotka kyselevät aina innoissaan uutuuksia”, hän sanoo. Asiakaslähtöisyydestä kertoo myös se, miten Salonen on rakentanut Ansan kuivat -sisarliikkeen tuotevalikoimaa. ”Asiakkaat saavat koko ajan toivoa tuotteita. Melkein kaikki toiveet toteutetaan.”

”Kannustaisin olemaan niin rohkea, kun vain pystyy. - Nuorempana ja varsinkin opiskelijana täytyy tarttua mahdollisuuksiin ja olla ihan sikarohkea!” Salosesta välittyy sellainen kuva, että hän todella nauttii työstään kauppiaana. Hän mielellään seuraa samalla asiakkaidensa tarinoita kuten nuorimman alle yksivuotiaan vakioasiakkaansa kasvua. Salosesta jää minulle päällimmäisenä mieleen se rohkeus ja pelottomuus, mikä hänen toimistaan huokuu. Rohkeus heittäytyä kauppiaan ammattiin ja kyky mukautua vallitseviin olosuhteisiin, vaikka se toisinaan

vaatisi mielikuvituksellisiakin ratkaisuja. Hän tekee eikä pelkää. Näin uskalias hän ei kuitenkaan aina ole ollut. ”Nuorempana olin arempi. Pelkäsin valtavasti epäonnistumista. Mietin, miten selviydyn, jos epäonnistun.” Salonen huomauttaa, että myöhemmin elämässä saattaa olla rohkeutta, mutta usein myös enemmän velvollisuuksia, jolloin tuntemattomaan hyppääminen ei ehkä olekaan enää niin helppoa. ”Kannustaisin olemaan niin rohkea, kun vain pystyy. - - Nuorempana ja varsinkin opiskelijana täytyy tarttua mahdollisuuksiin ja olla ihan sikarohkea!”

Teksti: Sara Argillander Kuvat: Jaakko Kahilaniemi Kuvitus: Landys Roimola

– onko yhteiskuntamme jakaantuneempi kuin koskaan? Teksti: Markus Myllyniemi Kuvitus: Landys Roimola

Yhteiskunnallinen jakaantuminen on termi, johon meistä jokainen on saanut törmätä viime vuosina. Media toitottaa, kuinka eri ihmisryhmien väliset poliittiset mielipiteet eivät koskaan ole olleet niin kaukana toisistaan kuin nyt. Uutisia lukiessa voisi joskus melkein luulla, että yhteiskunnan ääripäät ovat menettäneet yhteisen äidinkielensä ja joutuvat sen takia tyytymään kommunikoinnissaan vihaisiin murahduksiin sekä huuteluun.

Nimensä mukaisesti polarisaatio viittaa ihmisten jakaantumiseen kahteen eri ryhmään, joiden välissä on ylitsepääsemätön kuilu esimerkiksi sosiaali- tai talouspolitiikan näkökulmasta. Samalla toisen osapuolen mielipiteistä tulee valeuutisia, ja omaa aatemaailmaa vastaan esitetty kritiikki on automaattisesti vain ideologista panettelua. Presidentti Sauli Niinistö esitti vuoden 2016 alussa Twitterissä toiveen siitä, kuinka suomalaisten olisi syytä ryhtyä tolkun ihmisiksi. Twiitissään Niinistö viittasi kirjailija Jyri Paretskoin Iisalmen Sanomissa ilmestyneeseen kolumniin, jossa maalattiin kuvaa kiihkoilemattomasta vaihtopenkin ihmisestä, joka ei mieli hajottaa tai hallita yhteiskuntaa. Pohjimmiltaan Paretskoin tolkun ihminen on siis poliittisen nelikentän keskipisteessä tasapainotteleva hahmo, joka ei liioin tee itsestään numeroa. Vaikka ajatus rakentavasti keskustelevasta ja muita kunnioittavasta poliittisesta keskustelijasta kuulostaakin yhteiskunnan toiminnan kannalta täydelliseltä, on karu totuus kuitenkin, että poliittinen ryhmädynamiikka kannustaa luonnostaan jakolinjojen syntyyn. Tehokkain tapa homogeenisen yhtenäisen ryhmän luomiseksi on luoda sille ensin vihollinen. Poliittiset liikkeet ovat aina ymmärtäneet tämän tosiasian, ja sen tähden yhteiskunnal-

lisesta jakaantumisesta on tullut normaali olotila yhteiskunnassa. Yhteiskunnan jakaantuminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin polarisaatio. Eri rintamiin jakautuminen ei automaattisesti viittaa siihen, että yhteiskunta on jakaantumassa kahteen ryhmään, vaan akseleita, joille ihmiset asettuvat, voi olla useampia. Polarisaation suurin vaara yhteiskunnalliseen jakaantumiseen verrattuna lienee se, että suuri määrä poliittisia kilpailijoita takaa ympäristön, josta on haettava liittolaisia rakentavan myönnytyksiä tekevän päätöksenteon kautta. Kaksinapaisuus taas jakaa yhteiskunnan pelkästään ystäviin sekä vihollisiin ja vie pohjan kompromisseihin perustuvalta politiikalta. Repeääkö Suomi sitten tällä hetkellä kahtia? Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin Jan-Erik Lönnqvistin johtaman tutkimusryhmän tuloksien mukaan polarisaatio kasvaa erityisesti maahanmuuton ja ympäristöasioiden suhteen vuoden 2012 ja 2017 kuntavaaleihin perustuvan aineiston mukaan.

Ryhmien jakaantuessa jakoakseleiden eri ääripäihin menettävät he yhteisen sävelensä ja kyvyn tehdä minkäänlaista yhteistyötä. Kasvaneesta yhteiskunnan polarisaatiosta kertoo Lönnqvistin mukaan myös pienentynyt halu tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen varsinkin, kun toisistaan täysin riippumattomat aihepiirit linkittyvät nyt entistä vahvemmin toisiinsa laajempien ideologisten kysymyksien kautta. Samaan aikaan puolueiden sisäinen yhtenäisyys on tutkimusryhmän tuloksien mukaan kasvanut, ja moniäänisyydelle niiden sisällä on jäänyt vähemmän tilaa. Uudet ehdokkaat ovat siis kuin kopioita aikaisemmista, ja puolueen linjan sisäisen kritiikin sijaan tyydytään panettelemaan ulkoista vihollista. Kuntavaaleihin perustuvan aineiston perusteella voitaisiin siis ainakin ajatella, että yhteiskunta on tosiaan jakaantumassa kahteen eri leiriin.

Paikallispolitiikka on kuitenkin vain pieni osa yhteiskunnan polarisaatioon liittyvää keskustelua, ja varsinkin monelle opiskelijalle se on kaukainen yhteiskunnallisen debatin ala. Halusin itse kuulla yliopisto-opiskelijoiden oman näkemyksen siitä, mihin suuntaan Suomen poliittisen ilmaston polarisaatio on kehittymässä. Tasapuolisen näkökulman saavuttamiseksi päätin haastatella edustajia molemmista poliittisista ääripäistä, ja lopputuloksena oli sivistynyt keskustelu radikaalidemarin ja kansalliskonservativiin kanssa.

taan ja oli syksyn 2018 edustajistovaaleissa heidän ehdokkaanaan. Yhdistys poistettiin sittemmin vuoden 2019 keväällä HYYn järjestörekisteristä, sillä sen epäiltiin toimineen ylioppilaskunnan yhdenvertaisuussuunnitelman vastaisesti. Epäily perustui Hapsun samana keväänä antamaan tiedotteeseen Helsingin yliopistossa esiintyneeseen väitettyyn rakenteelliseen rasismiin liittyen, jossa se linjasi esimerkiksi, että ”[e]urooppalaiset kansat taas ovat valkoisia, joten on vain luonnollista ja tervettä, että valkoisuus on eurooppalaisissa tiedeyhteisöissä hallitsevaa”.

Paikallispolitiikka on kuitenkin vain pieni osa yhteiskunnan polarisaatioon liittyvää keskustelua, ja varsinkin monelle opiskelijalle se on kaukainen yhteiskunnallisen debatin ala

Haastattelussa Jasminan aisaparina toiminut Sami reagoi tapaukseen tuolloin Twitterissä kysymällä, miksi ”-- HAPSU:n annetaan ajaa avoimesti valkoista ylivaltaa Helsingin yliopistossa?” Yliopiston Sitoutumattomassa vasemmistossa aktiivinen folkloristiikan opiskelija Sami, onkin syntyperäinen vasemmistolainen, ja kertoo aatteen tulleen hänelle perintönä jo vanhemmilta. Hänen aatteellinen heräämisensä tapahtui kuitenkin vasta vuoden 2008 talouskriisin yhteydessä, kun hän koki, ettei EKP:n silloin harjoittama rahapolitiikka johtanut oikeudenmukaisiin lopputuloksiin kriisin vanavedessä.

Jasmina on parikymppinen historian opiskelija Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Hän kiinnostui kansallismielisyydestä alun perin kaverien ja kontaktien pyydettyä häntä toimintaan mukaan, vaikka oikeistolaiset perusmielipiteet olivat seuranneet häntä nuoresta saakka. Erityisesti Jussi Halla-ahon Scripta-blogin teksteillä oli suuri vaikutus Jasminaan: ”Teksteissään Halla-aho puhui yhteiskunnasta eri tavalla kuin muut. Blogikirjoituksissa tiivistyi mielestäni hyvin, kuinka keisarilla ei ole vaatteita.” Helsingin yliopistossa Jasmina liittyi mukaan Hapsun eli Helsingin Akateemisten Perussuomalaisten toimin-

Samin kotona lapsia kannustettiin vastustamaan yhteiskunnan rakenteita, ja hänen isänsä kehotti häntä osallistumaan mielenosoituksiin ja muuhun aktivismiin. Kotikeskustelun ideologisuudesta huolimatta ääriajattelu oli Samin perheessä kielletty: ”Radikaalit ajatukset ovat kiehtoneet minua aina akateemisesti, mutta olen jo kotoa oppinut, että vallankumoukset ovat täynnä hätiköityjä päätöksiä. Muutos toteutuu parhaiten asteittain, mutta eliitti on

aina saatava pelkäämään oman asemansa puolesta. Vasta silloin kompromissi maltillisemman osapuolen kanssa muuttuu ajankohtaiseksi”. Sekä Jasmina että Sami yhtyvät mielipiteeseen siitä, että yhteiskuntamme on tällä hetkellä polarisoitunut. Internet tarjoaa ihmisille mahdollisuuden siiloutua aikaisempaa tehokkaammin ja käydä keskustelua anonyymisti, mikä nostaa kahtiajakautumisen ikävimmät piirteet esiin. ”Kasvotusten ihmistä, jonka mielipiteet eivät yhdy omiisi, ei voi blokata samaan tapaan kuin Twitterissä”, Jasmina toteaa osuvasti. Keskustelun kaksinapaistuminen asettuu heidän mukaansa kuitenkin eri akseleille. Jasminan mielestä ristiriidat eivät välttämättä jakaudu perinteiselle oikeistoon ja vasemmistoon rajautuvalle jakolinjalle, vaan pikemminkin ihmisten mielipiteet asettuvat sosiaalisiin arvoihin pohjautuvalle ”suvakki-rasisti-akselille”. Sami taas uskoo perinteisempään oikeisto-vasemmisto- jakoon, jonka vastapareina toimivat ihmiset, jotka haluavat puolustaa vallitsevia hierarkioita ja heidän vastakohtanaan heitä, jotka haluavat murtaa olemassa olevat valtarakenteet. Yhteiskunnan muuttuvat olosuhteet siirtävät vain hänen mukaansa keskustelun maalitolppia ja synnyttävät uusia kiistakysymyksiä. ”Sanon aina, että vielä koittaa aika, kun mustat lesbonaiset sanovat, että roboteille ei pidä antaa ihmisoikeuksia”, Sami huomauttaa naurahtaen. Kumpikaan heistä ei koe yhteiskunnan polarisaation pahentuneen merkittävästi Suomessa viime vuosina, mutta jakaantuminen on molempien mielestä kuitenkin kasvava ongelma. Suuret yhteiskunnalliset mullistukset kuten 2015 pakolaiskriisi ja nuorten kokema ilmastoahdistus ovat profiloineet 2010-lukua ja selittävät varmaan osaltaan

sitä, miksi yhteiskunnan eri osapuolet ovat jakaantuneet niin vahvasti omiin leireihinsä. Sami korostaa, että mielipiteiden eriytymisessä on pitkälti kyse siitä, että ihmiset elävät eri maailmoissa, ja reagoivat sen takia yhteiskunnan mullistuksiin eri tavoin. Oma kosketuspinta helpottaa kuitenkin sopeutumista muuttuvaan maailmaan, ja Sami toteaakin, että ”esimerkiksi maahanmuuton osalta omat kokemukset ja näkemykset auttavat vähentämään ennakkoluuloja siihen liittyen”.

”Kasvotusten ihmistä, jonka mielipiteet eivät yhdy omiisi, ei voi blokata samaan tapaan kuin Twitterissä” Erilleen kasvavien maailmojen erilaisilla totuuskäsityksellä on kuitenkin oma kääntöpuolensa, jonka Jasmina tuo esiin: ”Ihmiset, jotka katsovat, ettei heidän näkökulmaansa tuoda [mediassa] esiin, alkavat tuottaa näkemykseensä sopivaa sisältöä.” Erilaiset vaihtoehtomediat ovat aina olleet julkisessa keskustelussa läsnä, mutta Internet on antanut niille uuden ennennäkemättömän tehokkaan jakoväylän. Jasmina huomauttaa, että printtimedian valtakaudella ihmisille tarjottiin jo valmiiksi suodatettu versio uutisista sanomalehtien ja iltauutisten kautta, mutta nyt ihmiset hakevat tietoa omien tarpeidensa mukaan Internetistä. Tämä on omiaan erottamaan eri poliittiset ääripäät omiin totuuskupliinsa, joiden välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Suomella on kuitenkin polarisaation vastaisessa taistelussa yksi etulyöntiasema.

Jasmina ja Sami nostavat molemmat esiin, kuinka nykyinen yhteiskunnan pluralismia ja demokratian moniäänisyyttä tukeva suhteelliseen vaalitapaan perustuva järjestelmämme turvaa yhteiskunnan keskustelua. Suomalaiset eivät vielä ole saaneet kokea samanlaista yhteiskunnan kaksinapaistumista kuten amerikkalaiset sekä englantilaiset ja se on molempien mielestä monipuoluejärjestelmämme ansiota.

Erilaiset vaihtoehtomediat ovat aina olleet julkisessa keskustelussa läsnä, mutta Internet on antanut niille uuden ennennäkemättömän tehokkaan jakoväylän.

Poliittinen järjestelmämme tulee tuskin koskaan olemaan täysin yhtä mieltä mistään, mutta onko se toisaalta huono asia? Mielipiteiden jakaantuminen sekä moniäänisyys on osa demokratiaa, ja niiden pohjalta rakentuva kompromissipohjainen päätöksenteko takaa yhteiskunnan toiminnan. Suurin riski yhteiskunnalle on kuitenkin jakaantumi-

nen kahteen hyvin mustavalkoiseen leiriin. Vaikka yhteinen vihollinen ajaisikin ihmiset yhteen rintamaan, johtaa pitkälle polarisoitunut poliittinen tilanne lähes väkisinkin vastakkainasetteluun ja jopa väkivaltaan. Ehkäpä meidän on yhteiskuntana tyydyttävä vain olemaan samaa mieltä siitä, että olemme joistain asioista eri mieltä. Toisin kuin presidentti Niinistö toivoi, meistä ei kuitenkaan tarvitse tulla alistuvia ja passiivisia tolkun ihmisiä. Sen sijaan voimme kaikki omalta osaltamme toimia aktiivisina yhteiskunnallisina keskustelijoina, jotka ovat valmiita rakentavasti haastamaan vastapuoltemme näkemykset.

Mielipiteiden jakaantuminen sekä moniäänisyys on osa demokratiaa, ja niiden pohjalta rakentuva kompromissipohjainen päätöksenteko takaa yhteiskunnan toiminnan.

HELSINGIN EKONOMIT

Suihkun tuoreena, alasti. Luento alkamassa ja heti jako ryhmiin. ”Kamerat ja mikit päälle” kuuluu professorin suusta, koira haukkuu ja kämppä on sotkuinen. Sopivaa taustaa ei meinaa löytyä. Opiskelukavereita ei ole tullut nähtyä viikkoihin. Deadlinet painavat päälle. Tuntuu että luennoista ei saa mitään irti, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä ryhmissä olisi tarkoitus tehdä. Olisi vain pitänyt jäädä nukkumaan. Näytön sulkeminen tuntuisi helpolta ratkaisulta, eihän kurssilla ole läsnäolopakkoakaan.

Vuosi 2020 toi mukanaan suuren digiloikkauksen, kun maailmanlaajuisesti levinnyt koronavirusepidemia järjesti koko maailman, kuten myös opiskelijaväestön arjen, täysin uudenlaiseksi. Uudenlainen arki on mahdollistanut opiskelun, halutessaan vaikka alasti kotisohvalta käsin, mutta nähtäväksi jää, onko etäopiskelu kuitenkaan yhtä tehokasta ja osallistavaa kuin perinteisemmät opiskelumuodot. Uuden arjen seurauksena luennot ja kokoukset siirtyivät Zoomiin ja pari- ja ryhmätyöt kiusallisuutta huokuviin ”breakout roomeihin”. Harppaus opetuksen digitalisoitumisessa on iso: viime vuosina yleistyneiden verkkokurssien osuus oli aikaisemmin hyvin marginaalinen opiskelijoiden kurssikokonaisuudessa. Pandemian seurauksena tilanne on kuitenkin kääntynyt täysin päälaelleen, ja vain harvat ja valitut kurssit järjestetään paikan päällä tartuntatilanteen pahenemisen ehkäisemiseksi. Etäopetuksen muuttuminen pääasialliseksi opetusmetodiksi on vielä verrattain tuore, mutta sen on jo nyt havaittu tuoneen mukanaan sivuvaikutuksia, niin oppimisen, jaksamisen kuin sosiaalisten suhteidenkin kannalta. Videopuhelussa puhuminen, monien pienien kuvaruutujen ja oman kuvan tuijottaminen on harvalle luontainen tapa kommunikoida. Esimerkiksi videokeskustelupalvelu Zoomissa kamerakuva näyttää keskustelukumppanin vain kaulasta ylöspäin. Tällöin kommunikaatiosta suodattuu helposti pois olennaisia nonverbaalisen viestinnän muotoja, kuten kehon asento, eleet ja liikkeet.

B R AK U T RO OM A DI ST U ST

Videon laadun ollessa huono ilmeiden tulkitseminen vaikeutuu, jolloin luennon seuraaja on vain ja ainoastaan puheen varassa; aivot kuitenkin yhdistävät ihmisen kasvot tämän verbaaliseen ja nonverbaaliseen ulosantiin. Aivot pyrkivät siis muodostamaan kokonaisuuden yhdistämällä eri kommunikaation muotoja. Kokonaiskuvan tulkitsemiseksi aivot joutuvat tekemään enemmän alitajuista työtä, yrittäessään metsästää edes joitakin nonverbaalisia vihjeitä siitä, mitä toinen henkilö pyrkii viestimään. Tällöin keskittyminen itse asiaan jää vähemmälle, mikä vaikuttaa siihen, kuinka hyvin opiskelija oppii. Eikä tätä helpota se, että keskittymiskyky etäluennoilla on muutenkin tiukalla monipuolisempien aistiärsykkeiden takia. Sosiaalisessa mediassa ja erilaisissa uutisissa on alettu puhumaan ilmiöstä nimeltä ”Zoom fatigue”, suomennettuna Zoom-uupumus tai -väsymys. Moni kokee, että erityisesti keväällä, kun koko elämä siirtyi nettiin, oli olo työpäivän tai luennon jälkeen paljon väsyneempi. Koettu väsymys perustuu siihen, miten paljon enemmän aivot kuormittuvat kommunikoidessaan videokuvan kautta.

Uuden arjen seurauksena luennot ja kokoukset siirtyivät Zoomiin ja pari- ja ryhmätyöt kiusallisuutta huokuviin ”breakout roomeihin”.

Nähtäväksi jää, tulevatko aivot lopulta tottumaan Zoomin aiheuttamaan kuormitukseen tai millaisia vaikutuksia kuormituksella on esimerkiksi oppimistuloksiin.

Kokonaiskuvan tulkitsemiseksi aivot joutuvat tekemään enemmän alitajuista työtä, yrittäessään metsästää edes joitakin nonverbaalisia vihjeitä siitä, mitä toinen henkilö pyrkii viestimään.

Jaksamisen lisäksi oppimisen on havaittu olevan koetuksella etäopiskelun takia. Harppaus aikaisemmasta opetustyylistä nykyiseen oli uusi ja nopea niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Asioiden opettaminen videon välityksellä vaatii opetushenkilökunnalta erilaisia pedagogisia metodeja verrattuna perinteisiin luentoihin. Mikäli näiden metodien soveltaminen etäopetuksessa jää vajaaksi, voi oppisisältöjen sisäistäminen vaikeutua, mikä voi altistaa opintosuoritusten heikentymiselle. Etäluennoilla luennoitsijan ja opiskelijan välille ei synny luonnollista vuorovaikutusta, mikä on kriittistä oppimisen kannalta. Luokassa puhuessaan luennoitsija voi ilmeiden ja eleiden perusteella havainnoida ympärillä olevaa tunnelmaa ja aistia, onko opetettu asia mennyt perille. Ongelmia syntyy erityisesti etäluentojen isoissa kurssiryhmissä, joissa opiskelijoita voi olla useita kymmeniä, jopa satoja. Näillä kursseilla opiskelijoilla on harvemmin kameraa päällä, minkä seurauksena ryhmän tunnelmaa on mahdotonta arvioida. Mikäli yleisön vastakaiku ja reaktiot kurssilla käsiteltäviin aiheisiin jäävät vähäisiksi, on opetuksen laatu vaarassa heikentyä. Vuorovaikutus jää vähäiseksi siitäkin syystä, että Zoom-luennoilla tunnelma on usein piinaava, ja opiskelijoiden kynnys esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä on suurempi. Tällöin riski tietoaukkojen muo-

dostumiseen kasvaa. Vielä vähäisemmäksi vuorovaikutus opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden välillä jää, jos luennot on nauhoitettu etukäteen. Vielä ei ole tietoa siitä, milloin koronaviruksen aiheuttamat rajoitukset heltyvät. Pahimmassa tapauksessa virus jää seuraksemme vielä pitkäksikin aikaa. Millaisia työntekijöitä meistä tulee, jos opiskelemme suuren osan tutkinnostamme etänä? Etätyön määrän on uskottu lisääntyvän pysyvästi tautitilanteen helpottaessakin, mutta miten käy opiskelun? Tuleeko etäopiskelusta pysyvää vai palaammeko vielä luentosalien penkeille istumaan? Huolestuttavinta on kuitenkin nähdä, millaisia vaikutuksia etäopiskelulla on opiskelijoiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Luonnollisia väyliä ylläpitää jo olemassa olevia ystävyyssuhteita tai mahdollisuuksia tehdä uusia tuttavuuksia ei Zoomin kautta pääse syntymään. Opiskelijat eivät pääse tutustumaan toisiinsa, esimerkiksi luennon jälkeisen lounaan yhteydessä tai paritehtävien välissä. Harva jaksaa pitkän välimatkan takia matkustaa kampukselle syömään, eikä Zoomin breakout roomeissa tunnu luonnolliselta kysyä tuntemattomilta tehtävään liittymättömiä asioita.

Jos tilanne on pitkäkestoinen, ovat mursut vaarassa jäädä kovin yksin, kokea yksinäisyyttä ja yhteen kuulumattomuuden tunnetta, mitkä voivat pahimmillaan heijastua opintosuorituksiin ja opiskelijoiden mielenterveyteen.

Yliopistoelämä on useimmille paljon muutakin kuin pelkkää opiskelemista. Se on elinikäisten ystävien löytämistä ja lukuisten muistojen luomista. Opiskelijat ja erityisesti ensimmäisen vuoden mursut, jotka joutuivat tutustumaan toisiinsa ja professoreihinsa pääosin Zoomin välityksellä ovatkin siitä syystä erikoisessa asemassa. He eivät ole vielä löytäneet paikkaansa KY:n monipuolisessa yhteisössä, eivätkä ole päässeet kokemaan kaikkia opiskelijaelämän tarjoamia puolia. Jos tilanne on pitkäkestoinen, ovat mursut vaarassa jäädä kovin yksin, kokea yksinäisyyttä ja yhteen kuulumattomuuden tunnetta, mitkä voivat pahimmillaan heijastua opintosuorituksiin ja opiskelijoiden Harva jaksaa pitkän välimatkan mielenterveyteen. takia matkustaa kampukselle Epävarmuus tulevasta synnyttää syömään, eikä Zoomin breakout lukuisia kysymyksiä, joihin on tällä hetroomeissa tunnu luonnolliselta kellä lähes mahdotonta saada vastauksia. kysyä tuntemattomilta Kaikki ovat omalta osaltaan pistäneet nortehtävään liittymättömiä maalin elämänsä pitoon, mutasioita. ta sen vaikutus on kaikista suurin opiskelijoihin, joiden elämä on vasta muotoutumasNähtäväksi jää, tulevatko aivot sa. Nähtäväksi jää, milloin lopulta tottumaan Zoomin saamme elämämme takaisin.

aiheuttamaan kuormitukseen tai millaisia vaikutuksia kuormituksella on esimerkiksi oppimistuloksiin.

Teksti: Mimosa Rask Kuvitus: Landys Roimola

KY:n henki sĂ¤ilyy ja kasvaa lĂ¤pi vaikeiden olosuhteiden 24

Tämä on viimeinen kolumni, jonka tulen KY:n puheenjohtajana kirjoittamaan. Vuosi on ollut opettavainen, mielenkiintoinen ja ikimuistoinen. Tässä tekstissä haluan kuitenkin keskittyä siihen, mikä on ollut kaikilla yleisimpänä puheenaiheena viimeisen 10 kuukauden ajan. Keväällä 2020 kaikkien meidän elämämme muuttui merkittävästi. Koronavirusta vastaan on taisteltu nyt jo 10 kuukautta sekä maailmanlaajuisesti että paikallisesti. Olemme monet viettäneet enemmän aikaa omissa kodeissamme kuin vuosiin ja nähneet vähemmän ihmisiä normaalisti kuin monien viikkojen aikana yhtä paljon ihmisiä kuin tavallisesti tapaamme yhdessä viikonlopussa. Taloudellisesti koemme jo toista suurta työttömyyspiikkiä kymmenen vuoden sisällä. Opinnot ovat siirtyneet internetiin ja juhlat on juhlittu kameroiden takaa. Kuten olen usein sanonut, on ollut todella hienoa nähdä, kuinka tämä yhteisö on koko tämän poikkeuksellisen ajan puhaltanut yhteen hiileen. Vaikeista olosuhteista huolimatta olemme nähneet nettipokeriturnauksia, webinaareja vierailevilla puhujilla, uratapahtumia ja hienoja ulkotapahtumia, joita järjestettiin innovatiivisesti ja turvallisesti. Orientaation aikana mursut, tutorit ja tapahtumien järjestäjät sopeutuivat tilanteeseen poikkeuksellisella tavalla. Oli ilo nähdä, miten KY:n henki säilyy ja kasvaa läpi vaikeiden olosuhteiden. Media on tänä vuonna ollut kiinnostunut KY:stä laajalla rintamalla. On muun muassa puhuttu opiskelijoista, jotka eivät välitä rajoituksista. On puhuttu tukiverkosta, jonka opiskelija tarvitsee ympärilleen. On myös kysytty, syytetäänkö opiskelijoita turhaan. Asia, mikä keskustelusta usein kuitenkin unohtuu, on se, miten paljon mahdollisuuksia tämä tilanne jokaiselle meistä antaa. Tämä hetki on meille kaikille nuorille juuri

se aika, jota usein kaivataan. Aika, jolloin miettiä mihin haluaa pyrkiä, mitä unelmia haluaa saavuttaa ja miten niitä kohti kuljetaan. Tämä on se aika, jolloin itse kukin meistä voi kehittää itseään. Oppia niitä taitoja, joita ei koskaan ehtinyt oppimaan. Jos olet aina halunnut osata soittaa kitaraa, nyt on sen hetki. Jos olet aina halunnut oppia uuden kielen, nyt on se hetki. Jos olet aina halunnut oppia avaamaan pullonkorkin ilman avaajaa, nyt on se hetki. Mikään taito ei ole liian pieni tai suuri opittavaksi. Opiskelijoina olemme luonnostamme kiinnostuneita uusista asioista ja oppimisesta. Nyt jokaisella meistä on aikaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä elämältä haluaa. Tämä aika on muuttanut nimenomaan nuorten maailmaa kaikista eniten. Normaalisti nuorilla ja opiskelijoilla on kaikista laajimmat sosiaaliset piirit ja eniten sosiaalisia kohtaamisia. Nuorilla on kuitenkin myös yleensä paras kyky sopeutua maailmaan ympärillään. Muistetaan siis ottaa tästäkin ajasta irti kaikki, mitä se voi meille tarjota. Vuosijuhlissa pitämässäni puheessa korostin sitä, kuinka me nuoret opiskelijat olemme ne, jotka vievät maailmaa eteenpäin. Kehitetään siis itseämme ja maailmaa ympärillämme tänä aikana, jona maailma sitä meiltä tarvitsee. Lopuksi lainaan vielä runoa, joka minua puhutteli viime keväänä: “And when the danger passed and the people joined together again, they grieved their losses, and made new choices, and dreamed new images, and created new ways to live and heal the earth fully, as they had been healed” - Kitty O’Meara

Teksti: Heikki Helaniemi Kuva: Roosa Airaksinen Kuvitus: Landys Roimola

EDETÄÄN ETÄKOULUSTA SUORAAN 26

Etäkoulu - uusi juttu, joka tuli tutuksi koronan myötä. Nyt luennot istutaan ruudun ääressä. Läsnäolopakkoja on helppo noudattaa. Nukkuminen ja kutominen onnistuvat paremmin kuin ennen. Vaikka harva meistä niitä pääsykokeisiin pänttäsi, eli yo-kisoihin. Mutta ei etäkoulu ideana ole lainkaan uusi. Jo ennen koronaa, moni opiskelija puhui videoluentojen puolesta. Nyt puhutaan live-lähetysten nauhoittamisen puolesta. Teknologia on jo saatavilla, napin painalluksen päässä. Investointien kustannus

nolla. Hyötyinä aika- ja paikkariippumaton opiskelu: opiskelijan joustava ajankäyttö eli opintojen, työelämän ja perheen yhteensovittaminen. Mistä kiikastaa? Yleisin vasta-argumentti tuntuu olevan, että opiskelijat eivät sitten osallistu luennolle. Mutta miksi osallistua luennolle livenä, jos voi katsoa saman nauhalta? Samalla opettajat pääsevät kysymästä, onko nopeus hyvä. Jokainen voi näet säätää sen itselleen sopivaksi. Menikö jotain ohi? Kelaa taaksepäin. Onko tämä jo tuttua? Kelaa eteenpäin. Sanotaan Pareto-parannukseksi.

MODERNIIN KOULUUN 27

Mutta sitten puuttuu vuorovaikutus. Vai puuttuuko? Youtube, Instagram ja Facebook toimivat kaikki “offline”, jos näin voisi sanoa, mutta puuttuuko vuorovaikutus? Kommenttikenttä voi olla varsin vuorovaikutteinen, vaikkei siellä yhtä aikaa hillutakaan. Tarvitaan vain uusia tapoja tehdä vanhoja asioita. Ja paljonko olet vuorovaikutusta live-luennoilla nähnyt, Zoomissa tai salissa? Luulisi, että kommenttikenttä olisi monelle luontevampi paikka kysyä kuin suuri sali.

Voisiko luennon hioa huippukuntoon kuten tutkimusartikkelin? Hyvin tehty luento kestää aikaa. Kerran nauhoitettu, levittämisen rajakustannus nolla. Ensi vuoden kurssilla jäisi sekin aika tutkimuksen tekemiseen. Olisiko kannattava investointi? Jos MIT pystyy ylläpitämään OpenCourseWarea, niin miksi Aalto ei ClosedCourseWarea?