Kylteri is the student media of Aalto University Business Students. Since 1999.
www.kylteri.fi
@kylteri
Kylteri
Kylteri Pods
KANSIKUVA
Cover Markus Apila
KANSIKUVAN KUKAT
Flowers used in the Cover photo
Kukkakauppa Bloom
Länsituuli www.kukkakauppabloom.fi
Haluatko mainoksesi
Kylteriin?
Ota yhteyttä:
Would you like to advertise in Kylteri? Reach out:
yrityssuhteet@ky.fi
Meissä on nyt valtava lataus iloa, rakkautta, hyvyyttä ja voimaa jakaa muillekin
Eeva Kilpi - Laulu rakkaudesta ja muita runoja
YKSINÄISYYS ON PUHUTTANUT viime vuosina paljon, puhutaan miesten yksinäisyydestä, nuorten syrjäytymisestä ja vanhusten virikkeettömästä yksinolosta. Teknologian kehittymisen ja erilaisten elektronisten laitteiden ansiosta pystymme matkaamaan ympäri maailmaa tavaten uusia ihmisiä poistumatta kuitenkaan kotisohvalta. Muiden elämät ovat jatkuvasti käden ulottuvilla, eikä omia mielipiteitä ajankohtaisiin aiheisiin tarvitse muodostaa sillä somen kommenttikentästä löytyy varmasti monta valmista. Tämä kaikki kuluttaa aivojamme ja energiaamme, mutta se ei kuitenkaan täytä pohjimmaista tarvettamme olla yhteisöllisiä, tavata ihmisiä. Vaikka me elämme äärimmäisen individualismin keskellä, emme me ole ihmisinä muuttuneet. Me tarvitsemme toisiamme. Ja mitä kovemmat ajat, sitä enemmän me tarvitsemmekin. Kun opiskelijoilta leikataan eikä kesätöitäkään ole, eivät kaverit ehkä rahaksi muutu, mutta ainakin heistä saa olkapään ja vertaistuen. KY julkaisi vuoden alussa uuden strategian, jossa yhteisöllisyys on korostetussa asemassa. Myös tämä Kylterin numero haluaa peräänkuuluttaa yhteisön merkitystä. Lehden alussa KY:n hallituksen tilavastaavat esittelevät KY:n historiaa ja uutta KY-taloa, josta valmistuessaan tulee kaikki kylterit tervetulleeksi toivottava yhteinen olohuoneemme (s. 13). Tuodaksemme lehden lähemmäksi opiskelijoita, olemme herättäneet henkiin KY Looks -palstan (s. 28), sekä kampushaastattelut (s. 48). Kevennyksenä ja uutena lisäyksenä löytyvät horoskoopit sekä kampusrakennus-testi (s. 46 & 16), unohtamatta kuitenkaan syvällisempiä ja analyyttisempiä artikkeleitamme, kuten analyysiä tekoälykuplasta osakemarkkinoilla (s. 38) taikka esseetä hiljaisuuden voimasta (s.24).
Jokaiselle jotakin, luetaan yhdessä <3
I N RECENT YEARS, loneliness has been a popular topic of discussion, with conversations revolving around loneliness among men, the marginalization of young people, and the unstimulated solitude of the elderly. Thanks to advances in technology and electronic devices, nowadays we can travel around the world and meet new people without ever leaving home. Others’ lives are constantly within our reach, and we no longer need to form our own opinions on current issues due to there being plenty of ready-made ones on social media comments sections. This constant availability of information consumes our brains and energy, yet it does not fulfill our fundamental craving to socialize and meet other people. Despite living in an era of extreme individualism, we have not changed as human beings. We need each other. The harder the times get, the more we need each other. When students face student benefit cuts and there are no available summer jobs to apply for, friends may not provide money, but they can offer peer support and a shoulder to lean on.
At the beginning of the year, KY published a new strategy emphasizing the role of community, as does this issue of Kylteri. In the first few pages, we present the history of KY buildings as well as the new upcoming KY building (p. 13). Once finished, it will serve as a hangout spot and a living room, welcoming all Kylteris. To make our magazine more approachable to each and every student, we have revived the KY Looks (p. 28) and campus interviews (p. 48). As a lighthearted addition, we have included a horoscope section (p. 46) and a campus building -test (p. 16). If you are looking for a more comprehensive read, look into the analysis of the artificial intelligence bubble in the stock market (p. 38) or an essay on the power of silence (p. 24)
PÄÄTOIMITTAJA Editor-in-Chief
Siiri Reiniluoto
Something for everyone, let’s read together <3
ISSN - L 1457- 0890
ISSN 1457- 0890
JULKAISIJA
Publisher KY Konemiehentie 4, 02150 Espoo
PAINO
Printing
BookCover
PAINOSMÄÄRÄ
Print Run
500
PÄÄTOIMITTAJA
Editor-in-Chief
Siiri Reiniluoto kylteri@ky.fi
ART DIRECTOR
Saana Rauvala ad@ky.fi
TOIM.SIHTEERIT
Ed. Secretaries
Emilia Ala-Jääski
Loviisa Pursiainen Iris Åström
TEKSTIT
Words
Ilona Almén
Lenni Arvonen
Hector Björklund Olya Havrina
Ahmed Hewidy
Lana St. James-Kautny
Isaac Jyväsjärvi
Lari Kauranen
Aatu Kiikeri
Tatu Lehtisyrjä
Miia Martikainen
Minerva Mänttäri
Jalo Niinikangas
Vilma Paavola
Aleksi Pursula
Viivi Ranta
Siiri Reiniluoto
Nicolas Salomaa
Anni Zhao
VIERASKYNÄT
Op-eds
Siiri Varis
KUVAT JA KUVITUS
Images and Illustration
Markus Apila
Saga Bruun
Aada Hakakoski Olya Havrina
Ahmed Hewidy
Anna Ledovska
Jami Liang
Minerva Mänttäri
Saana Rauvala
Siiri Varis
Anni Zhao
Haluaisitko kirjoittaa, kuvittaa tai valokuvata Kylteriin? Ota yhteyttä:
Would you like to write, illustrate or take pictures for Kylteri? Reach out: kylteri@ky.fi
Half-Year Review
Haastattelu
Happens at KY
Test
Näkökulma
Analyysi
Analyysi
Vieraskynä
KY Looks
From the Chair
Column Analysis
Analyysi
Horoskoopit
Kampushaastattelu
Interview
Kolumni
Perspective
Comic
Half-Year Review ENG
Kukaan ei tiedä mitä arvot ovat — emme myöskään me KY:llä FIN
The Story of KY building ENG
Test What Building in Otaniemi You Are! ENG
Minä, minä, minä! FIN
Verokilpailu, veronkierto ja globaali yhteistyö näiden pysäyttämiseksi FIN
Valitse pienempi paha — globaalin etelän kehityksen todellisuus FIN
Intiimi hiljaisuus — Tyhjiön muutosvoimasta FIN
KY Looks FIN/ENG
Student Communities — Strength Lies in Unity ENG
Continuum ENG
Back to the Future of Decentralized Money Emission ENG
AI: Tehokkuutta vai Teknokupla? FIN
Mitä kylterin kevääseen kuuluu? FIN
Mitä kylterit ajattelevat? FIN
What We Hold in Common — Interview with Philip Aminoff ENG
En osaa enää levätä ilman syyllisyyttä FIN
Striving for Growth is Going to Destroy Us ENG
Together ENG
Scientists digitally recreated a fly’s entire 3,016 neuron brain, allowing a VIRTUAL INSECT to behave using a real biological wiring map.
- EON SYSTEMS Engineers developed a SELF-HEALING MATERIAL that uses living bacteria to automatically repair cracks in concrete.
- SOCIETY OF INDUSTRIAL MICROBIOLOGY AND BIOTECHNOLOGY
INVESTMENT fell by 2% despite record trade volumes, signaling deep structural uncertainty in the world economy.
- UNCTAD
Economists reported first clear evidence that AI AUTOMATION is slowing wage growth, especially in easy automated jobs.
- FEDERAL RESERVE BANK OF DALLAS
New AI system reached HUMAN LEVEL
in generating complex scientific hypotheses, marking a major step toward automatic scientific discovery.
- ARXIV
DECLINE is now directly linked to climate heat stress.
- CLIMATE ECONOMICS STUDY
— emme myöskään me KY:llä
Elämme yhteiskunnassa, jota johdetaan arvopohjaisella realismilla, mutta kukaan ei tunnu tietävän mihin arvoihin realismi pohjaa. Arvopuheen höttöisyys heijastuu yksilöistä yritysmaailmaan ja koko yhteiskuntaan, eikä mitenkään positiivisesti. Haastattelussa Antti Kylliäisen kanssa pureudumme arvojen maailmaan, käymme läpi väärinymmärrykset ja lopuksi ruodimme KY:n arvot. Vai voiko niitä arvoiksi edes kutsua?
Monelle nuorelle työelämän arvot ovat tärkeitä ja työyhteisöltä toivotaan ennen kaikkea yhteneviä arvoja oman arvopohjan kanssa. Toive on jalo ja ymmärrettävä, mutta samalla ristiriitainen, sillä niin nuori kuin yrityskään ei tunnu tietävän mitä arvoilla oikeastaan tarkoitetaan. Näin ainakin luonnehtii eetikko ja arvofilosofi ANTTI KYLLIÄINEN. Ongelma ei koske vain nuoria tai yritysmaailmaa, vaan ihan koko yhteiskuntaa. Arvot ovat puheissa kaikkialla, mutta samalla on hämärtynyt se, mitä niillä oikeasti tarkoitetaan. Nopeasti ajateltuna arvojen oikein määrittely saattaa tuntua pilkun viilaukselta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Käsitteiden oikealla käytöllä voisi parhaimmillaan olla koko yhteiskuntaa kehittäviä ja parantavia seurauksia.
1
HYVEET
ne ominaisuudet, jotka tekevät meistä hyviä, esim rohkeus, ystävällisyys, avoimuus
Arvojen määritelmästä voidaan suoraan päätellä, että arvot liittyvät demokraattisiin yhteiskuntiin ja ovat toteutuessaan yhteisöllisyyttä lisääviä. Mitä useampi ihminen samojen arvojen takana seisoo, sitä painavampia ne ovat. Yksi ihminen ei omilla arvoillaan voi vielä muuttaa juuri mitään, mutta suuren yhteisön jakaessa samat arvot, on muutos jo mahdollinen.
2
ARVOT inhimillisen toiminnan itsessään hyviä ja arvokkaita päämääriä, jotka toteutuessaan tuottavat hyvää kaikille ihmisille. Esim vapaus, oikeus, turvallisuus
Diktatuureissa johtajat voivat väittää johtavansa yhteiskuntaa arvojen pohjalta, mutta toteutuessaan nämä arvot harvoin tuovat kaikille diktatuurisen yhteiskunnan jäsenille hyvää. Varsinkin nykypäivänä eläessämme yhä pirstaloituvammassa yhteiskunnassa, olisi yhteiskuntien tärkeää tietää ja tiedostaa yhteiset arvonsa sen sijaan, että yksilöt pää pensaassa määrittelisivät vain omia arvojaan. ”Totta kai meillä saa olla jokaisella omat arvot [...] mutta meidän ei pitäisi unohtaa sitä tosiasiaa että meillä on olemassa myös ne yhteiset arvot. Jos meillä ei ole sitä yhteistä arvopohjaa, niin meillä ei ole oikeastaan mitään yhteistä. Muuta kun se että me satutaan asumaan samassa maassa,” Kylliäinen summaa.
Mikäli arvoja ei tietoisesti määritetä, on vaarana että yhteiskunnan johtaviksi arvoiksi nousevat sellaiset välineet kuin raha, valta ja talous. Tällöin päästään kehitykseen, joka suomalaisessa yhteiskunnassa on jo hyvän tovin ollut näkyvillä. Uutisjuttujen kärkiaiheita ovat talous ja sijoittaminen, kulttuuria aliarvostetaan ja koulutuksesta sekä nuorilta leikataan. Miten erilaiselta yhteiskunta voisikaan näyttää, mikäli sitä johdettaisiin arvopohjaisella realismilla, joka pohjautuisi oikeisiin arvoihin.
Arvoista puhuttaessa on keskusteluun oleellista tuoda mukaan uusi, tai oikeastaan hyvin vanha, käsite — hyveet. Käsite on uusi, sillä hyveistä ei kuulu puhuttavan nykypäivänä juuri lainkaan, ja toisaalta vanha, sillä hyveiden olemassaolon ja filosofisen perustan tunnisti jo ARISTOTELES aikanaan antiikin Kreikassa. Suuri osa niistä käsitteistä, jotka nykypäivänä nimetään arvoiksi, onkin oikeastaan hyveitä, ja täten arvosotkun selvittäminen on aloitettava niistä.
Hyve-etiikka pohjautuu ateenalaiseen filosofiaan, joka taas edustaa eudaimonistista etiikkaa tarkoittaen, että ihmisen elämän päämäärä on eudaimonia (karkeasti ja suoraan käännettynä ”hyvä-henkisyys”). Jotta tällaista elämää pystyi elämään, olivat kaikki antiikin filosofit yhtä mieltä siitä, että ihminen tarvitsi hyveitä. Aristoteles määritteli hyveet hyvän elämän välttämättömäksi, mutta ei riittäväksi ehdoksi.
Aristoteleen hyveteoria koki historian saatossa monenlaisia iskuja, mutta se selvisi niin kirkon vallan vahvistumisesta kuin valistusajastakin niinkin pitkälle, kuin aina toiseen maailmansotaan saakka. Sodan loputtua yhteiskunnassamme alkoi kulttuurinen siirtymä kohti yksilökeskeisyyttä, ja tämä siirtymä oli omiaan painamaan hyvepuhetta maan alle. Lopullisesti hyvepuheen voidaan katsoa kadonneen yhteiskunnasta noin 1970- ja 80-lukujen taitteessa.
Toista maailmansotaa edeltänyt kehitys oli johtanut natsistiseen sekä fasistiseen yhteiskuntaan, jossa vallalla oli yksilökeskeisyyden vastakohta: toksinen yhteisöllisyys. Yhteisöjen jäsenet eivät yksinään olleet mitään, vaan lähtökohtana oli koko kansakunta. Liberaalien länsimaiden voitettua sodan, oli ymmärrettävää että toksisesta yhteisöllisyydestä haluttiin irtautua - olivathan sen seuraukset olleet tuhoisia. Yhteiskunnassa alkoi kulttuurinen siirtymä kohti yksilökeskeisyyttä, jota tekniikan kehitys ja talouden nousukasvu entisestään vauhdittivat. Vaurastuminen mahdollisti yksilökeskeisyyttä, kun naapurilta ei tarvinnut enää lainata rautakankea, vaan sellaisen saattoi ostaa omaksi.
Tämän kehityksen tiellä olemme edelleen ja yksilökeskeisyys on muuttunut jo toksiseksi sekin. Nykypäivänä yhteisön merkitys on hyvin pieni, sen sijaan oleellista on yksilön vapaus toteuttaa itseään ja jokaisen henkilökohtainen tavoite ”löytää itsensä”.
Mutta miksi yksilökeskeisyys vei meiltä hyveet? Pohjimmiltaan hyveet ovat yhteisöllisiä, sillä vaikkakin ne ovat yksilön ominaisuuksia, on niiden taustalla Aristoteleelta tullut ajatus ihmisestä yhteisöllisenä olentona. Niinpä mitä yksilökeskeisemmäksi yhteiskunta muuttuu, sitä vähemmän hyviä syitä hyveistä puhumiselle tuntuu enää olevan.
Kun arvot ovat inhimillisen toiminnan päämääriä, ovat hyveet välineitä joilla näihin päämääriin päästään. On oikeastaan kuvaavaa, että arvopuheessa puhutaan mistä sattuu, kun hyveistä ei ole enää tietoakaan: perille on vaikea suunnistaa, mikäli kartta puuttuu.
Kylliäinen on arvoja penkoessaan ottanut linssin alle myös yritysmaailman ja todennut, että Helsingin pörssiin listattujen yritysten arvoista vain 6% on oikeasti arvoja. Kaikki loput yritysten omina arvoinaan ilmoittamat asiat ovat hyveitä tai sekalaisia välineitä. Miten se on mahdollista, vaikka meillekin Kauppakorkeassa opetetaan jo ensimmäisenä vuonna yritysten strategian luominen visiosta missioon ja arvoihin?
Yritysetiikka omana alanaan syntyi 1970-luvulla, jolloin yritysmaailman ja etiikan ajateltiin olevan kaksi täysin erillistä asiaa. Pikkuhiljaa ala
kuitenkin kehittyi ja yritykset sekä organisaatiot alkoivat määrittämään omia arvojaan. Ainoa ongelma oli, että koska kukaan ei kunnolla tiennyt mitä arvot olivat, sopi mikä tahansa hyvältä kuulostava käsite sellaiseksi. Tämä taas juontaa juurensa siitä, ettei yritysetiikan kehittyessä puhuttu enää juuri hyve-etiikasta, vaan etiikan maailmassa oltiin siirrytty uusiin virtauksiin, Kantiin ja utilitarismiin
Kylliäistä kuunnellessa on uskomatonta, miten yksinkertaiselta tämä hankalaksi ja monimutkaiseksi paisunut arvosotku kuulostaa. Yritysetiikan pohjaaminen hyve-etiikkaan ja hyveiden nostaminen tärkeämpään asemaan ratkaisisivat ongelman alta aikayksikön. Koska hyveet tekevät meistä hyviä yhteiskunnan jäseniä, on jokaisella toimivalla yhteiskunnalla sekä yhteisöllä väistämättä jo olemassa omat hyveensä. ”Se on tosi yksinkertainen juttu vaan miettiä, mitkä on ne hyveet, jotka tekee meistä tässä porukassa hyviä työkavereita toisillemme,” Kylliäinen toteaa. Ja onhan se totta, että on paljon intuitiivisempaa ja helpompaa ymmärtää miten toimia yhteisössä, jossa tärkeitä asioita ovat hyveet kuten kuuntelevuus, avuliaisuus ja ystävällisyys, kuin sellaisessa, jossa näiden tilalla on mahtipontisia ”arvoja” (lue: välineitä) kuten johtaminen, uudistuminen ja ketteryys.
Jos kerran yritysten ja organisaatioiden arvot ovat vain kuusi kertaa sadasta oikeita arvoja, voi pohtia ymmärrämmekö me alan opiskelijatkaan, mitä arvot oikeasti ovat. Selvittääkseni tämän, pyysin Kylliäistä kommentoimaan juuri uudistettua KY:n strategiaa. Strategia alkaa mission ja vision määrittelyillä, jonka jälkeen nimetään kolme keskeistä arvoamme. Luin Kylliäiselle mission ja visiomme ja totesin humoristisesti näiden jälkeen, etten ole vieläkään neljän opintovuoden jälkeen varma mitä ne tarkoittavat. Kylliäisen vastaus tuli nopeasti: ”En minäkään oo koskaan ymmärtäny, se on sitä samaa vanhaa strategiapaskaa, jolla ei ole mitään väliä.”
Tylytys jatkuu siirryttäessä tarkastelemaan kolmea arvoa. KY:n arvoiksi on määritelty ”courage”, ”community” ja ”diversity”. Suomennettuna rohkeus, yhteisö ja moninaisuus/ monimuotoisuus. Yllätyksenä ei tullut, ettei yksikään näistä ole arvo. Ironia hyveiden oleellisuudesta arvoihin nähden tulee ilmi heti: ”Rohkeushan on ihan klassinen hyve, se löytyy sekä Platonilta että Aristoteleeltä.” Kun kerran arvoja tärkeäm-
pää on määrittää yhteisön hyveet, olemme me jo puolimatkassa tehtävässä, joskin tietämättämme. Entäpä sitten kaksi muuta arvoamme. ”Yhteisö… ei yhteisö mikään arvo ole. [...] Yhteisö kuuluu siihen osaan asioita, jotka on inhimillisen toiminnan ei päämääriä eikä välineitä vaan lähtökohtia. Koska me ollaan yhteisöllisiä olioita niin yhteisö on se perusta mistä me lähdetään liikkeelle.” Yhteisö ei siis ole arvo eikä hyve, eikä varsinaisesti välinekään, vaan jotain joka ei tähän keskusteluun kuulu millään lailla. Ja niin on asian laita myös viimeisen arvomme suhteen. ”Jos voidaan ajatella että monimuotoisuus on inhimillisen toiminnan itsessään hyvä ja arvokas päämäärä niin sittenhän se on arvo. Mutta eihän niin voi ajatella. Eihän inhimillisen toiminnan päämääränä ole monimuotoisuus, vaan se monimuotoisuus kuuluu siihen, se on luontoa. Luonto on monimuotoinen.”
Suomi on listauksia rakastava sääntöyhteiskunta, ja niin olemme myös me KY:llä, ottaen huomioon että kaiken strategian määrittelyn lisäksi meillä on myös säännöt siitä, kuinka käyttäytyä. Luin ennen Kylliäisen haastattelua hänen hieman aiemmin ilmestyneen Helsingin Sanomien haastattelun1, jossa hän kärkkäästi kuvailee turvallisen tilan periaatteiden olevan ”tie helvetin porteille”. Vaikka haastattelumme edetessä alkoi olla selvää mitä hän tällä oikeasti tarkoitti, halusin sen kuitenkin vielä väännettävän rautalangasta. ”Turvallisen tilan periaatteethan ei ole se kaiken pahan alku ja juuri. Ne on pikemminkin oire ja seuraus siitä, että jotain on pahasti pielessä,” Kylliäinen tarkentaa. Hyvepuheen lakatessa syntyi lähtökohtainen oletus siitä, että ihminen on pohjimmiltaan paha ja suojautuaksemme toisiltamme tarvitsemme turvallisia tiloja. Voi varmaan arvata, mikä tähänkin tilanteeseen olisi ratkaisuna: yhteiset hyveet ja niiden noudattaminen.
Tässä vaiheessa on helppoa ymmärtää, että metsään on menty. Mutta onneksi sieltä voi palata takaisin, jos vain osaa ottaa oikean kartan käteensä. Kuten jo aiemmin on tullut ilmi, on arvoja tärkeämpää määrittää hyveitä ja toimia niiden mukaan. Siihen Kylliäinen meitä opiskelijoitakin kannustaa: ”Unohtakaa omat arvot, ilmoitta-
kaa sitoutuvanne kaikessa toiminnassanne suomalaisen yhteiskunnan arvoihin, ja sitten nimetkää ne hyveet, jotka tekee ky:läisistä hyviä opiskelukavereita toisilleen, jotka kertoo että minkälaisia me halutaan keskenämme olla tässä yhteisössä.”
On huomionarvoista kuitenkin, ettei arvoja tarvitse kokonaan romukoppaan heittää. Koska elämme demokraattisessa yhteiskunnassa, on meillä olemassa suomalaisen yhteiskunnan arvot. Ne on lainsäädäntöön kirjattuna, ja löydettävissä mikäli haluaa ne löytää. Käytännössä me kaikki siis jo tietämättämme sitoudumme suomalaisen yhteiskunnan arvoihin, sillä jos näin ei olisi, toimisimme tekemisissämme laittomasti. Täten myös jokainen suomalainen yhdistys ja yritys on jo sitoutunut näihin arvoihin, sitä kuitenkaan julistamatta. Miksi siis keksiä arvoiksi tyhjiä ilmaisuja, kun ne tärkeät arvot ovat jo olemassa? On aika tiputtaa arvot niiden saamalta tarpeettoman korkealta jalustalta. Palaamme vielä alun keskusteluun siitä, kuinka arvot ovat nuorille nykypäivänä tärkeitä. Kylliäinen katsoo silmiin, ja toteaa: ”Kuinka paljon kyse on siitä että teidän ikäisille ihmisille arvot on tärkeitä vai onko ne itseasiassa sit kuitenkin ne hyveet?”
Haastattelutilanteessa Antti Kylliäinen ja Siiri Reiniluoto.
Haastattelun lisäksi käytin jutun kirjoittamisessa lähteenä Kylliäiseltä viime vuonna ilmestynyttä teosta HYVÄNTEOSSA. Teos syventyy arvoihin ja hyveisiin perinpohjaisesti, ja sitä voi suositella luettavaksi, mikäli tämän haastattelun myötä jäi kysymyksiä mieleen. Kylliäinen pohjustaa hyve-etiikan historiaa ja kirjoittaa kattavasti niin antiikin filosofeista, ritareiden hyveistä kuin myös käytännönläheisestä hyvekasvatuksesta. Lukijalle ei myöskään pitäisi jäädä epäselväksi arvojen ja hyveiden välinen merkitysero, sillä niihin pureudutaan lukuisten esimerkkien kautta.
For a long time now, KY has been without a permanent home of its own. The previous building on Pohjoinen Rautatiekatu, completed in 1941 after years of hard work, served business students for decades and became a wellknown landmark throughout Finland. However, in 2020, we had to give up this beloved and important base, leaving the association in limbo. Yet, the dream of having our own house is not a new one; it has traveled with the association since its very beginning.
The dream of our own building emerged during the association’s earliest days. A 1919 issue of Ylioppilaslehti (the student magazine) clearly described this goal: ”The closest aim of the association’s current operations is the acquisition of its own club premises.”
In the early stages, activities were run in the same facilities as the School of Business, but organizing our own evening events in borrowed spaces was challenging. KY acquired its first space in 1923, moving festively into its first rented apartment, known as Suomi-Looshi. It only served us for a year, after which, in 1924, KY rented the large hall of the Virkamiestalo building at Fabianinkatu 19 for Friday night parties and meetings. During other times, meetings were held in restaurant cabinets.
The first step toward permanence was the so-called ”Vanha kunta” (The Old Commune) at Fabianinkatu 26. Unlike previous spaces, this apartment was in continuous use by our members. It became KY’s first real hub, a place to spend free time, sell lecture notes, and maintain the KY spirit.
However, Vanha kunta was only a temporary solution. In 1925, a determined fundraising campaign for a new building began. Funds were gathered from companies, individuals, and the School of Business. Additionally, large lotteries throughout the years significantly boosted the
treasury. In 1929, KY bought its first plot at the intersection of Runeberginkatu and Arkadiankatu, where Hanken stands today. Despite a great start, the depression of the 1930s hindered fundraising, and the plot eventually had to be given up before construction even began.
The business students were not discouraged. As the economy recovered, we set our sights on a new plot at the corner of Fredrikinkatu and Pohjoinen Rautatiekatu, which was purchased in 1938. The deal was struck at a favorable price by promising the building for the Olympic Committee’s use for the 1940 Olympics. The plans were massive: alongside student facilities, the building was to house a hotel, restaurants, a huge banquet hall, and other commercial spaces.
The building project initially progressed at a rapid pace. On August 12, 1939, the foundation stone of the KY Building was laid, and a copper casket was concealed within it. The casket preserved the foundation charter, the student union badge and ribbon, and contemporary coins for future generations.
Then, the war changed everything. There was a severe shortage of building materials—existing supplies of rebar were only enough for the first two floors. Leaving the building at just two stories was seriously considered, but refused to give up. Plans were scaled back: the hotel dream and grandiose lobby layouts were abandoned to save costs, but the work continued.
After the Winter War ended, a topping-out ceremony was held on June 1, 1940. In January 1941, the first students moved into the building’s 35 residential rooms; a total of 46 lucky students got a new home.
The official opening ceremonies were held on February 22, 1941, in the presence of the nation’s leadership. Distinguished guests included PRESIDENT RISTO RYTI, PRIME MINISTER J.W. RANGELL , and School of Business Rector KALLE KAUPPI. KY lived in these premises for 79 years. The building, along with its Yläkertsi and Alakertsi (upper and lower clubrooms), KY-Exit, and other spaces, became concepts that united generations of students.
The creation of Aalto University, uniting the School of Business, the University of Technology, and the University of Art and Design, triggered a significant transformation for KY. We were no longer just our own entity, but part of a larger community. In 2015, the first Bachelor’s students began their studies in Otaniemi, and eventually, all academic operations were transferred from Helsinki to Espoo. Even though we rented various facilities on the new campus, the beloved KY Building remained in Helsinki, leaving us without a true home in Espoo.
By the time the legendary building in Helsinki had to be given up, the school and the student body had already moved to Otaniemi. Naturally, the new building needed to be located there as well. The long-planned Student Centre (OPKE) project, in collaboration with AYY and TF, aimed to create a shared home for the entire Aalto community, and its planning had started even before the old building was sold. However, after years of work and challenges, this idea unfortunately had to be abandoned in 2024. KY was still homeless.
A year later, persistent searching was finally rewarded. After going through various options and a massive amount of negotiations, KY was able to publish the long-awaited news on August 21, 2025: the foundation had purchased a property and plot in Espoo, at the address Metallimiehenkuja 10.
While the plot is now ours, the home is not yet ready. The former office building does not meet the needs of a lively student organization as it is, so a massive renovation lies ahead. The ambitious goal is to build an entirely new floor for an event space. Thanks to the hard work of the KY ry, the KY Foundation, and other stakeholders, there is finally light at the end of the tunnel: the new building is scheduled for completion during 2027.
If all goes according to plan, KY will soon once again have a place to call its own. The goal is to create a nationally renowned business student home that pulsates with life from morning till night. Unlike the temporary spaces we have used, the new building is meant to feel like a shared, easily accessible meeting place for every KY member.
The project is huge, and expectations are high. However, to ensure the building serves us all in the best possible way, we need input from the entire community. The KY office will organize events to present the plans, and we hope a wide range of members will participate and share their opinions. Let’s make this our shared home together.
Best regards, KY’s premises responsible
WORDS Ilona Almén ILLUSTRATION Saga Bruun
Are you the party animal Smökki, sophisticated and quirky Dipoli, or perhaps the modern and high-end school of business building? Come find out!
5
WHAT IS YOUR DREAM HOLIDAY DESTINATION?
A. PARIS
B. SINGAPORE
C. PRAGUE
D. MALAGA
E. CANCÚN
1
WHAT IS YOUR FAVORITE COLOR?
A. BLUE
B. GREEN
C. RED
D. BROWN
E. WHITE
3
WHAT IS YOUR IDEAL WEEKEND?
A. GO TO A CONCERT OR A THEATER WITH MY FRIENDS
B. GO TRY A NEW SPORT AND THEN GRAB DRINKS WITH FRIENDS
C. TRY OUT A NEW RESTAURANT DOWNTOWN
D. TAKE A BREAK FROM SCHOOL WITH A MOVIE AND GOOD FOOD
E. SLEEPOVER WITH FRIENDS
6
WHAT TYPE OF OUTFIT WOULD YOU MOST LIKELY WEAR?
A. STYLISH AND EFFORTLESS
B. SOMETHING NICE BUT SINCE I’M SO BUSY I REALLY DON’T HAVE TIME THINK OF OUTFITS
C. EVERY DAY IS DIFFERENT
D. I DON’T REALLY CARE, SOMETHING COMFORTABLE
E. FUNCTIONAL FIT WORKS ALWAYS
2
WHAT IS YOUR IDEAL MORNING ROUTINE?
A. HAVE A FULFILLING EARLY BREAKFAST TO START THE DAY RIGHT
B. DO A QUICK MORNING WORKOUT BEFORE CLASS
C. SLEEP AS LONG AS POSSIBLE WITHOUT BEING INTERRUPTED
D. WAKE UP EARLY, SO I WON’T HAVE TO WORRY ABOUT BEING LATE TO MY LECTURES
E. SLEEP SO LATE THAT YOU JUST GO STRAIGHT TO LUNCH
4
WHAT IS YOUR FAVORITE ELEMENTARY SCHOOL SUBJECT?
A. HISTORY
B. ENGLISH
C. PUUTYÖT / WOODWORK
D. MATHEMATICS
E. PE
7
WHAT IS YOUR FAVORITE DESSERT?
A. MANGO CHEESECAKE
B. ESPRESSO MARTINI
C. DOUGHNUT
D. KORVAPUUSTI
E. RUNEBERGIN TORTTU / THE TART OF THE RUNEBERG
(If you got mostly A)
You are the architectural miracle Dipoli! You pay attention to details and know how to entertain people from business owners to partying friends. There’s not a problem in the world where you wouldn’t have a solution. You have a playful side, but always stay professional and on top of things when it’s time for work.
(If you got mostly B)
You are the sharp and classy School of Business building! You know your worth and that time is money, so it’s important to fill your life with things you love, even if it means skipping a lecture to attend a networking event. You’ll always have time for a quick coffee date, unless it intervenes with your important work or hobbies, such as bouldering.
(If you got mostly D)
You are the traditional and functional Kandikeskus! You appreciate simple things without all the extra hustle and bustle. I mean, who needs Täffän spagu when you can get the fish sticks from Alvari?? You get along with everyone, and you don’t need to have some extravagant activities planned to have the night of your life with the gang.
(If you got mostly E)
(If you got mostly C)
You are the vibrant party cave Smökki! You never let your friends down, and no one wants to miss out on a party you’re hosting. Even a studying session with friends is a hoot if you are there. Sometimes you might accidentally sleep over a class or two, but there’s nothing a small dance party in the kitchen won’t save. Or hey, maybe even a gaming tournament, as there’s nothing that you couldn’t pull off.
You are the edgy and cool Täffä. You are a culinaryist that everyone wants to have dinner with. Even though you might be a bit reserved of new people, everyone wants to get to know you; some would even say that you’re amongst the legends of Otaniemi. You don’t make a big hustle about yourself, but the silent calmness and secrecy make people want to see more of you.
Viime viikonloppuna ystäväni syntymäpäiväjuhlista oltiin siirtymässä jatkoille. Olin väsynyt, takana oli raskas työviikko, ja päätäkin särki juomani punaviinilasillisen takia. Päässäni pyöri ajatus siitä, että minulla on oikeus lähteä kotiin – oikeastaan haluan mennä kotiin enkä jatkoille. Ystäväni komensi minut kuitenkin päättäväisesti jäämään, raahasi taksiin, veti karaokejonoon ja tanssilattialle. Ja väsymyksestä huolimatta minulla oli hauskaa.
Nykyajan hyvinvointipuheessa korostuu päivä päivältä enemmän hyvinvoinnista huolehtiminen omaa napaa tuijottamalla. Omien rajojen vetämisestä ja toksisista ihmissuhteista eroon hankkiutumisesta on tullut suosittuja hokemia, joiden avulla omasta elämästä voi tehdä parempaa, tyydyttävämpää ja mielenterveyttä varjelevaa. Puuttuuko äiti liikaa asioihin, avautuuko ystävä jatkuvasti ärsyttävästä poikaystävästään tai onko kumppani liian takertuva? Siitä vain sakset käteen ja leikkaamaan!
Somesyötteet sanovat ”protect your own peace”, mutta millä hinnalla se tapahtuu?
Et ole tilivelvollinen kenellekään; itse asiassa olet ollut aina aivan liian kiltti! Vedä rajat ja tunne omistajuutta omasta elämästäsi!
Normiksi on muodostunut jopa se, että myös hyvien ystävien tai perheenjäsenten kanssa sovittuja menoja perutaan viime hetkellä niin sanotusti henkilökohtaisin perustein. Somesyötteet sanovat ”protect your own peace”, mutta millä hinnalla se tapahtuu?
Vetävien hyvinvointisloganeiden takana on tietysti modernin yhteiskuntamme ongelmien alku ja juuri, tietynlainen olemisen perusasetus –eli pyrkimys äärimmäiseen individualismiin.
Kuinka tähän pisteeseen ollaan päädytty?
LIISA KELTIKANGAS -JÄRVINEN toteaa kirjassaan Itsekkyyden aika - miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin8, että individualistisen ajattelun taustalla on pitkän aikavälin kulttuurinen muutos, jonka
seurauksena yksilöstä on tullut ensisijainen yksikkö yhteisön sijaan. ”Minä” on niin tärkeä, että empatiakykyä harjoitellaan jo päiväkodissa itsensä kautta: Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tekisi sinulle näin? Lapsia kannustetaan entistä enemmän itsenäisyyteen ja itseohjautuvuuteen, riippumattomuuteen toisista, ja tämä on johtanut tietynlaisten persoonallisuuspiirteiden ihannoimiseen. Keltikangas-Järvisen mukaan itsensä etusijalle asettamisesta on tullut niin tavallista, että jopa toimintatavoista, jotka aikaisemmin luokiteltiin narsismin piirteiksi, on tullut yleisesti hyväksyttyjä.
Keltikangas-Järvinen huomauttaa, että nykypäivänä yksilökeskeisyys näkyy esimerkiksi työelämässä ja kouluissa, kun yksilöt vaativat entistä useammin omiin tavoitteisiinsa ja aikatauluihin paremmin sopivia erityisjärjestelyjä. Arkipäivän ihmissuhteissa yksilökeskeisyys näkyy esimerkiksi haluttomuutena tehdä kompromisseja tai mennä epämukavuusalueelle. Individualismia ihannoivan yhteiskunnan lopputuote on siis toimelias ja kykenevä yksilö, joka on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja tekee valintoja omaa etua tavoitellen. Jos tässä järjestelmässä ei pärjää, syyttää helposti itseään, vaikka ongelman ydin löytyy yhteiskunnallisista rakenteista ja normeista. Ei yllätä, että tämän ajattelutavan syystä sukupolvemme kärsii mielenterveysongelmista ja uupumuksesta aikaisempia sukupolvia enemmän. Vielä vähemmän yllättää se, että tällaisessa ”minä-maailmassa” tunnemme itsemme entistä yksinäisemmiksi.
Yksilökeskeisyyden ihannointi luo hedelmällisen maaperän itsekkyydelle, sillä on välttämätöntä ajatella omaa etua pärjätäkseen. Ihmissuhteista on tullut liiketoimintaa, ja ympäröivät ihmiset nähdään hyödykkeinä. Voitot on maksimoitava mahdollisimman vähällä työllä, saatava suhteessa
enemmän kuin on valmis antamaan. Verkostoitumiseen kannustava työelämän pöhinäkulttuuri rohkaisee yksilöitä hyötymään ihmissuhteista, pohtimaan strategisesti sitä, mitä kustakin kohtaamisesta saa itse irti. Lisättäköön, että verkostoitumisesta maksimaalisesti hyötyminen vaatii myös oman henkilöbrändin jatkuvaa hinkkaamista, jolloin on välttämätöntä, että kaikkien elämänvalintojen tulee muuntua myös houkutteleviksi
CV-merkinnöiksi. Tähän ajattelutapaan kannustetaan yliopistossa heti ensimmäisistä luennoista lähtien. Onkohan ongelmien ytimessä sittenkin individualismin kaikkivoipa isä, kapitalismi?
Tietynlaiseen itsekeskeisyyteen kannustavan hyvinvointipuheen rinnalle on noussut myös kilpailevia keskusteluja, jotka lähestyvät yksilön hyvinvointia kokonaisvaltaisemmalla tavalla. Näissä keskusteluissa yksilön merkitystä korostetaan osana yhteisöä, ja hyvinvoinnin rakennuspalikoita ovatkin avoimeen kommunikointiin, luottamukseen ja vastavuoroisuuteen nojaavat ihmissuhteet. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta yhteisöllisyydestä tuntuu tulleen katoava luonnonvara.
Yksi lentävistä lauseista aiheen ympärillä on ”Inconvenience is the price of community”, joka viittaa siihen, että yhteisön ylläpitämiseksi on tehtävä joskus itselle epämukavia tai vaivalloisia asioita. Joskus kaverin muuttolaatikot on roudattava krapulassa, synttärijuhliin on mentävä väsyneenä, ja ystävän on annettava avautua ilman odotusta vastavuoroisuudesta. On ymmärrettävää, että kaikki haluavat yhteisön, mutta ilman epämukavuusalueelle menemistä on turha odottaa, että yhteisö rakentaisi itse itsensä.
On toki sanomattakin selvää, että kaikesta selfhelp -puheen kritisoimisesta huolimatta rajojen vetämiselle on paikkansa. Väkivaltaiset suhteet tuleekin pistää poikki, ja omasta jaksamisesta on syytä pitää huoli – vain näin voi taata, että voimavarat riittävät yhteisön rakentamiseen ja vaalimiseen. Vaarana on kuitenkin se, että kun tarpeeksi usein peruu tai jättää tulematta, ihmissuhteet alkavat hiljalleen näivettyä ja kuihtua kasaan. Kulttuurinen muutos tapahtuu hitaasti, ja voi olla, että emme vielä pitkään aikaan, kenties koskaan, palaa yhteisöllisyyttä vaalivaan kulttuuriin. Väitän kuitenkin, että ratkaisu joihinkin individualismin luoman itsekeskeisen maailman ongelmiin löytyy ajattelemalla itseään. Palataan hetkeksi päiväkotiin: Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tekisi sinulle näin? Minä ainakin haluaisin, että ystävä-
ni olisivat tukenani väsymyksestä, krapulasta tai epäkäytännöllisyydestä huolimatta. Sen sijaan, että ihmissuhteet käsitettäisiin pikavoittoina, voitaisiin niitä lähestyä enemmänkin pitkän aikavälin sijoituksina, joihin panostetaan säännöllisesti. Varallisuuden rakentaminen kestää vuosia ja luvassa on nousu- ja laskusuhdanteita, mutta lopussa jää takuuvarmasti plussan puolelle – ja vastavuoroisesti ystäväsi luottavat ja sijoittavat sinuun.
Ystäväni syntymäpäivien jatkojen jälkeen olin onnellinen siitä, että menin. Hänen tarpeensa ja toiveensa menivät tällä kertaa omieni edelle, ja hyvä niin. Tiedän, että hän tekisi minulle samoin.
TEKSTI Aleksi Pursula
DONALD TRUMP on presidenttikautensa aikana eronnut monesta kansainvälisestä toiminnasta. Yksi niistä on vuonna 2021 solmittu sopimus verokilpailun estämisestä, jonka kehityksen jäätymisellä voi olla merkittäviä vaikutuksia Suomen ja maailman talouden tulevaisuudelle. Juuri nyt verotuloja tarvitaan kiireellisesti, mutta yritysveroprosentit ovat historiallisesti matalalla tasolla ja veroparatiisit yleisessä käytössä. Muutosta tilanteeseen vaatii esimerkiksi artikkelissa haastattelemani riippumaton asiantuntija paneeli ICRICT, joka pyrkii uudistamaan globaalia yritysverotusta ja pysäyttämään verokilpailua.
Yritysverotus nousi puheenaiheeksi vuonna 2021, kun 136 maata sitoutui globaaliin ”Two-pillar solution” verosopimukseen, jonka tarkoituksena on saada kansainväliset suuryritykset maksamaan veroja liiketoiminnastaan emämaan ulkopuolella. Sopimuksen keskeinen saavutus on globaali 15 prosentin minimitaso yritysverotukselle2. Globaali sopimus verokilpailun estämisestä on kuitenkin 5 vuoden elinaikanaan kehittynyt kuin pitkään kypsyvä sveitsiläinen juusto; tullut täyteen reikiä. Kekseliäs veronkiertoinnovointi, USA:n erityisasema, sekä jälkikäteen lisätyt ”poikkeustilanteet” ovat pudottaneet odotetun verokertymän puoleksi siitä, mitä sen piti olla vuoden 2021 arvioissa3. Silti sopimukseen pääseminen on jo itsessään todistus kansainvälisen verokoordinaation mahdollisuudesta.
Kansainväliset verostandardit kehitettiin 1920-luvulla globalisaation luomaan tarpeeseen. Ulkomailla toimivat yritykset joutuivat usein maksamaan verot kahdesti: kotimaahan sekä vientimaahan4. Vastaukseksi ongelmaan luotiin globaali standardi, jossa kansainvälisten yritysten ulkomaisen liiketoiminnan verotusta varten luodaan tytäryhtiö, jonka voitoista vero kerätään. Tämä järjestelmä loi edellytykset laajalle
verosuunnittelulle, sillä tytäryhtiön paikkaa voi siirtää valtiosta toiseen.
Rahoitusmarkkinoiden liberalisaatio ja globalisoituva maailmantalous alkoivat 1980-luvulla kiihdyttää valtioiden välistä verokilpailua, jossa verohelpotusten avulla pyritään houkuttelemaan taloudellista toimintaa ja investointeja4. Verojen strateginen asettaminen johtaa verotasojen laskuun kaikkialla, englanniksi tätä ilmiötä kutsutaan nimellä ”race to the bottom” kääntyen suomeksi esimerkiksi muotoon noidankehä. OECD maiden yritysveroprosenttien keskiarvo onkin tippunut 45 prosentista 23,5:een vuosien 1986–2020 aikana4. Yritysveroprosenttien laskun ohella on syntynyt myös toinen, rajumpi kehityskulku, jossa tuottoja ja varallisuutta kirjataan veroparatiiseiksi kutsuttuihin minimaalisen verotuksen maihin. Yritykset eivät rakenna oikeaa yritystoimintaa valtion sisälle vaan kirjaavat ainoastaan tuottoja monimutkaisten laillisten (ja laittomien) järjestelyjen avulla. Usein konsultointiyrityksen avulla veroparatiisiin luodaan yhtiö, jolle sijoitetaan esimerkiksi patenttioikeuksia, joiden kassavirta näin päätyy verovelvolliseksi veroparatiisiin. Myös yksityishenkilöt hyötyvät veroparatiiseista samoin keinoin: Veroparatiisiin luodaan hallintayhtiö, jonne siirretään yksityishenkilön varallisuutta. Näin pääoman tuotto pystytään kikkailemaan takaisin omistajalle parhaimmillaan maksamatta veroja lainkaan. Veroparatiisien takia globaalista yritysverokertymästä on 2020-luvulla menetetty noin 10 prosenttia. Euroopassa samainen luku on 20 prosenttia3. Verokilpailu vaikeuttaa veronkeruutta ja pienentää veropohjaa. ICRICT:n mukaan globaali verokilpailu kuitenkin tämän lisäksi myös vääristää yritysten kilpailuasetelmaa ja kasvattaa varallisuuseroja globaalisti. ICRICT korostaa kansainvälisten suuryritysten ja rikkaimpien yksityishenkilöiden saavan veronkierron avulla kilpailuetua verrattuna pienempiin paikallisiin yrityksiin ja keskiluokkaan,
joilla ei ole samanlaista kykyä globaaliin verosuunnitteluun. Verokannan kaventuminen aiheuttaa myös verotuksen painopisteen muuttumista kulutuspohjaisemmaksi, joka osuu suhteellisesti enemmän köyhiin ja keskiluokkaan. Globaalisti veroprosentti onkin tulojakauman huipulla regressiivinen, 2020-luvulla miljardöörit maksavat noin 0–0,5 prosenttia veroja suhteessa varallisuuteensa vuodessa.
VICRICT
uskoo kattavampien uudistusten olevan välttämättömiä valtioiden tarvitessa kiireellisesti resursseja köyhyyden, ilmastonmuutoksen,
erotemppuiluun kyllästynyt Eurooppa aloitti 2010-luvulla Euroopan Komission aloitteesta tutkinnan eurooppalaisen veroparatiisi Irlannin tarjoamista veroetuoikeuksista. Tutkinnassa selvisi monien kansainvälisten suuryritysten maksavan vain muutamia prosentteja veroja suuresta osasta emämaan ulkopuolisesta liiketoiminnastaan. Irlantiin immateriaalioikeutensa sijoittanut Apple onnistui tilittämään 110 miljardia voittoja alle prosentin verolla vuosina 2004-2014 siirtämällä voittonsa Irlannin kautta kuuluisaan veroparatiisi Bermudaan. Irlanti joutui lopettamaan kyseisten verosuunnitelumenetelmien tukemisen lopullisesti vuonna 2020 Euroopan Unionin painostuksesta. 2020-luvun alussa Yhdysvallat alkoivat yllättäen tukemaan globaalin yritysverotuksen uudistamista, joka yhdistettynä vuonna 2017 saavutettuun sopimukseen automaattisesta pankki-informaation siirtämisestä loi otollisen tilaisuuden koordinaation syventämiselle. Yritysverotusta uudistava ”Two-pillar solution” hyväksyttiin 136:n maan kesken vuonna 2021. Ensimmäinen pilari määrää suurimpien kansainvälisten yritysten verokertymästä 25 prosenttia jaettavaksi liiketoimintamaan mukaisesti. Toinen pilari asettaa 15 prosentin minimiyritysveroasteen kaikille sopimuksen allekirjoittaneissa maissa toimiville yrityksille, sekä oikeuttaa ylimääräisen veron perimisen kansainvälisiltä suuryrityksiltä siinä tapauksessa, että maksettu kokonaisveroprosentti on jäänyt alle määrätyn minimitason2. Tämän sopimuksen odotettiin kasvattavan globaalia yritysverokertymää hieman vajaalla 10 prosentilla3
epätasa-arvon kasvun ja demokratian rapautumisen pysäyttämiseen.
Vuoteen 2026 mennessä “Two-pillar solution” sopimusta on heikennetty moneen kertaan. Vakavin uhka on Yhdysvaltojen vetäytyminen sopimuksesta ja tulevaisuuden kehityksestä, jonka takia Yhdysvaltalaiset suuryritykset eivät enää joudu maksamaan 15 prosentin minimiveroja kansallisista tuotoistaan. Muita sopimusta heikentäviä osia ovat esimerkiksi hyvitysten mittaamistapa veroprosenttia laskiessa, ja minimiveroprosentin soveltamisen uusi määritelmä, jonka ansiosta veroparatiisien hyödyntäminen on yhä mahdollista3.
Veronkierto on yleistä nykyisten uudistustenkin jälkeen. Ulkomaille siirrettiin kansainvälisten yritysten tuottoja vuonna 2022 arviolta 1 triljoona, eli noin prosentti maailman bruttokansantuotteesta. Kotitalouksien omistamaa varallisuutta oli veroparatiiseissa taas noin 10 % maailman bruttokansantuotteesta3. Tosin nykyisten sopimusten vaikutukset näkyvät luultavimmin hieman viiveellä.
ICRICT uskoo kattavampien uudistusten olevan välttämättömiä valtioiden tarvitessa kiireellisesti resursseja köyhyyden, ilmastonmuutoksen, epätasa-arvon kasvun ja demokratian rapautumisen pysäyttämiseen. Vaikka kansainvälinen koordinaatio ei onnistuisi, ICRICT uskoo myös valtioiden keinoihin itsenäisesti estää kansainvälisten suuryritysten veronkiertoa asettamalla uusia veroja esimerkiksi digitaalisille palveluille.
Osittain EU:n rahoittama EU TAX Observatorio ehdottaa kuusikohtaista uudistusta globaaliin verotukseen. Näihin kuuluu esimerkiksi kansainvälisen minimiveron nostaminen 25 prosenttiin, veroparatiiseja sallivien porsaanreikien tukkiminen, sekä 2 prosentin vuotuinen vero miljardöörien varallisuudesta. Miljardöörien keskimääräinen pääomantuotto on ollut noin 6–9 % 1990-luvusta nykypäivään, joten veronkin kanssa miljardöörien varallisuus kasvaisi yli tuplasti nopeammin kuin bruttokansantuote. Nämä keinot nostaisivat vero-
kertymää EU:ssa arviolta 306 miljardia vuodessa3, eli tasan jaettuna jokainen EU kansalainen saisi vajaat 700 euroa vuodessa.
Asiantuntijajärjestö ICRICT painottaa miljardöörien ja kansainvälisten yritysten verotuksen nostamisen ohella tasapuolisempaa veropotin jakamista. Nykyinen kansallinen veromalli mahdollistaa tulojen siirtämisen veroparatiiseihin. ICRICT ehdottaa mallia, jossa globaali yrityskohtainen verokertymä jaetaan liiketoiminnan sijainnin mukaisesti. Tällainen malli on jo todettu toimivaksi Yhdysvalloissa,
jossa yritysverotuloja jaetaan osavaltioiden välillä työntekijöiden, pääoman ja myynnin määrän suhteen4. Muihin uudistusvaatimuksiin voi tutustua esimerkiksi ICRICT:n nettisivuilla.
Yhdysvaltojen vetäytymisen takia globaalin verotuksen uudistaminen saattaa jämähtää. Vaikka näin kävisi, jo saavutetut sopimukset ovat suuri edistysaskel aiempaan verrattuna. Reikäisenäkin ”Two-pillar solution” tuo yli 200 miljardia vuotuisia verotuloja Eurooppaan.
ANALYYSI
On laajalti tunnustettu, että pohjoinen pallonpuolisko on rikastunut viime vuosisatojen aikana pitkälti eteläisen pallonpuoliskon kustannuksella. Teollistuminen ja tuotannon siirtyminen halvemman työvoiman maihin ovat mahdollistaneet länsimaiden taloudelliset saavutukset, samalla kun monet globaalin etelän maat ovat jääneet riippuvaisiksi niille tarjotuista ”armopaloista”, kuten kehitysavusta. Kun globaalin pohjoisen ja globaalin etelän välistä taloudellista polarisaatiota on alettu purkaa, sekin on usein tapahtunut valtaa pitävän osapuolen ehdoilla. Kehitysavun (kuten United States Agency for International Developmentin, USAID) vakiintuminen ja termin ”kehittyvä maa” yleistyminen näyttäytyvät edistysaskeleina, mutta niiden taustalla vaikuttavat yhä globaalin pohjoisen strategiset intressit ja pyrkimys oman asemansa vahvistamiseen. Perinteisesti länsimaat, erityisesti Yhdysvallat, on nähty kehittyvien valtioiden keskeisinä tukijoina. USAID on tarjonnut humanitaarista ja taloudellista apua vuodesta 1961 lähtien, jolloin
presidentti JOHN F. KENNEDY perusti liittovaltion alaisen kehitysyhteistyöviraston. Vaikka Yhdysvaltojen kehitysavulla on ollut myönteisiä vaikutuksia, senkin taustalla oli kylmän sodan aikana strateginen pyrkimys vahvistaa Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa Neuvostoliittoon nähden sitomalla tuensaajamaita poliittisesti ja taloudellisesti Yhdysvaltoihin5. 2000-luvulla rinnalle on noussut Kiina, joka on tarjonnut vaihtoehtoista rahoitusta Vyö ja Tie -hankkeen kautta. Kyse on lainoista joita ei sidota länsimaille tyypillisiin institutionaalisiin tai demokraattisiin vaatimuksiin. Näennäisestä pyyteettömyydestä huolimatta lainat palvelevat myös Kiinan omia strategisia tavoitteita: infrastruktuurihankkeet on rakennettu strategisen kulkureitin varteen, ja ne turvaavat pääsyn Lähi-idän ja Euroopan markkinoille. Samalla tavoin kuin Yhdysvallat aikanaan USAIDin kautta, Kiina pyrkii rakentamaan läheisiä suhteita sille strategisesti keskeisiin maihin ennen muita.
MOHAMMED SOLIMAN toteaa China-Global South Podcast -podcastissa6, että maailman
taloudellinen painopiste on siirtynyt kohti Aasiaa: jopa kaksi kolmasosaa maailman bruttokansantuotteesta kytkeytyy nykyisin Aasiaan, toisin kuin usein ajatellaan. Tämän kehityksen myötä on alettu puhua ”Länsi-Aasiasta” perinteisen ”Lähi-idän” sijaan, mikä kuvastaa alueen kasvavaa taloudellista ja ajattelutapojen tasolla tapahtuvaa sitoutumista Aasiaan. On syntynyt käsitys ”Aasian ekonomisesta systeemistä”, joka on vahvempi ja integroituneempi kuin länsimaissa usein ymmärretään.
Globaalin etelän kehittyvien maiden näkökulmasta nykytilanne on varsin rajallinen: niiden on tukeuduttava tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Ennen 2000-lukua Yhdysvallat oli käytännössä ainoa merkittävä tukija. Vaikka tukeen liittyi vaatimuksia poliittisista ja institutionaalisista uudistuksista, se oli monille maille ”pienempi paha” köyhyyden keskellä. Kiina nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi vasta 2010-luvulla ja toimii nykyisin monien kehittyvien maiden keskeisenä kahdenvälisenä velkojana. Sekä Yhdysvaltojen että Kiinan toimintaan sisältyy strategisia motiiveja, jotka eivät ensisijaisesti perustu globaalin etelän maiden auttamiseen. Lisäksi kansainvälinen velkajärjestelmä itsessään asettaa kehittyvät maat haavoittuvaan asemaan: epävarman talouskasvun vuoksi ne maksavat usein korkeampia korkoja kuin globaalin pohjoisen maat, mikä lisää kehittyvissä maissa velkakierteen riskiä. Velkakierteelle on tyypillistä, että kehityksen tukemiseen tarkoitettu rahoitus voi vaurioittaa kehittyvän maan taloutta entisestään, kun julkisia menoja joudutaan leikkaamaan velanhoidon vuoksi.
Kehityksellisen ja taloudellisen polarisaation kaventamiseksi sekä kehitystuet että suorat
ulkomaiset investoinnit ovat globaalille etelälle elintärkeitä. Silti herää kysymys, voivatko ne tarjota kestävää pohjaa kehitykselle, jos rahoitus pääsääntöisesti lisää velkataakkaa ja investoinnit jäävät riittämättömiksi. Liian usein ratkaisuja on etsitty tukijamaiden kesken ilman, että globaalin etelän maat ovat olleet tasavertaisesti mukana päätöksenteossa. Jos säännöt määritellään ilman niitä, joita ne koskevat, kuinka voimme todella ymmärtää heidän tarpeitaan?
Kuten CARLA VESTO on todennut7, siirtyminen lainakeskeisestä mallista kohti laajamittaisempaa, vastikkeetonta kehitysapua voi nykytilanteessa tuntua utopistiselta. Jotta velkakierre voidaan katkaista ja kehitystyön vaikuttavuus turvata, muutoksia on kuitenkin tehtävä. Tähän asti keskustelua ovat hallinneet globaalin pohjoisen vaatimukset, mutta kestävien ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan aitoa vuoropuhelua globaalin etelän kanssa – ja kehityspolitiikan uudelleenarviointia yhteisen pöydän ääressä.
WORDS & IMAGES Siiri Varis
IMakaan maailmojen välissä
aallot varpaissa, selkä vasten kevään rantaa
Meri lepattaa, hengitys sovittuu hiekan rahinaan
Säveliä iholla suljen silmäni
Olemme jatkuvasti äänten ympäröimiä.
Äänet ovat aaltoilevaa liikettä, jota me ihmiset vastaanotamme korvan kuuloelimillä.
Äänet, jotka kuulemme, pyörteilevät ilmassa 20 - 20 000 sykliä sekunnissa. Näitä väreilyjä nopeammin tai hitaammin kulkevat jätämme havaitsematta.
Toisaalta, sivuutamme myös suuren osan äänistä, jotka voisimme kuulla.
Kun odotamme hiljaisuutta, kuulemme hiljaisuutta.
Fysiologisten ominaisuuksien lisäksi ihmiseläimelle tyypillinen antroposentrinen oleminen rajoittaa kykyämme kuulla. Korva tottuu autojen ääniin, tietyömaihin, sähkölaitteisiin, lämmitykseen, kuulutuksiin – mutta se tottuu myös tuuleen, lehtien kahinaan ja linnunlauluun. Höyhenlumen helinään ja humisevaan ilmankosteuteen. Perhosen siiveniskuihin.
Kuunteleminen on kuin hengittämistä – automaatio, josta voi tulla tietoiseksi niin halutessaan. Koska kuunteleminen perustuu yhteyden ja ymmärryksen rakentamiseen, alkaa se suhteesta itseen. Jotta voi kuunnella, on asetettava itsensä hetkeksi syrjään, avattava mieli ja keho itsen ulkopuoliselle todellisuudelle, varauksetta. Kuuntelu on moniaistista vastaanottamista ja analysointia, jossa on huomioitava paitsi vastaanotettavat impulssit, myös niiden herättämät reaktiot itsessä. Juuri tämä tulkitsemisen logiikka ja sen tarkastelu on kuuntelun taidolle kriittinen. Tämä taito ja sen kehittäminen on jatkuvaa lempeyden ja irti päästämisen opettelua. Läsnäoloa ehdoitta. Sillä jos huutaa kysymyksen odottaen vastausta, kuulee ainoastaan oman kysymyksensä kaiun.
IIVatsakarvojen väreet muuttavat suuntaa kun taivaan untuva siroaa, avaan silmät siristäen
Ylläni kimaltavaa vesiharsoa halkoo käärme
Kuulen liikkeen keholla katse mustassa silmässä
Cirrus väistyy, käärme ui pois, väreet seuraavat
Kuten monet muut aistikokemukset, äänet ovat kehollisia ulottuen kuuloelinten ulkopuolelle.
Aistirajojen hämäryys ruumiillistuu sukeltaessa, jolloin iholla tuntuvat virtaukset ovat äänten liikettä, vaikka ihmiskorva ei niitä erota. Nuo virtaukset ovat yhteenkietoumia sukelluksen tuottamista äänivirroista, vedenalaisten eläinten kommunikaatiosta, tuulen liikkeiden varjoista ja ihmiseläimen toiminnan, esimerkiksi veneilyn ja kalastuksen melusta. Keho on tärkeä kuuntelun väline esimerkiksi kalastajalle, joka havainnoi meren tilaa ja kalojen liikkeitä veneessä ja kalastusvälineissä tunteminaan resonansseina. Äänten fyysinen olemus korostuu myös kuuron kokemusmaailmassa, jossa ympäristö ja siinä tapahtuvat muutokset sovittuvat kehossa koetuksi liikkeeksi – tulkinnaksi tilasta.
Äänten itsensä ohella myös niiden luoma kokemus, herättämä reaktio, voi olla kehollinen. Haarukan raapiessa lautasen pintaa tunnen beigen, rätisevän sahalaidan selkärangassani, kun taas lattialle tippuvat avaimet rävähtävät valona läpi kehon, ja vavahdan. Mustarastaan laulu hersyy rinnalle taivaansinisinä helminä, myrskytuuli saa kylkeni hehkumaan. Länsiväylän melu puolestaan on painostava harmaa massa, joka puristaa ruumiin kasaan – vastaava kokemus suhteessa melusaasteeseen on ihmisillä yleinen.
Melun käsite on moniulotteinen, mutta sen voi määritellä esimerkiksi äänten välisen harmonian mukaan: missä äänet ovat eriteltävissä toisistaan niiden erilaisten elojen ja taajuuksien perusteella, melu on intensiivisistä, samantaajuuksisista äänistä muodostuva seinämä, joka dominoi maisemaa. Tämän harmaan massan dominanssi etäännyttää kuulijaa ympäristöstä ja aiheuttaa toistuvana kokemuksena kroonista stressiä.
Eläimet, muutkin kuin ihmiset, kuulevat, kokevat ja tuntevat ääniä. Kaupungeissa asuvat eläimet ovat jatkuvasti hälyisten ärsykkeiden ympäröimiä jääden niiden jalkoihin. Melusaaste häiritsee eläinten välistä viestinvaihtoa haastaen niiden luontaisia keskustelun keinoja. Jotkin urbaaneissa tiloissa asuvat linnut ovat jopa alkaneet laulamaan korkeammalla taajuudella, jotta niiden äänet kantautuvat ystävien korviin harmaan massan yli.
Kaikki lajit eivät kuitenkaan pysty vastaavaan adaptoitumiseen, ja toisaalta tiedämme eläinten äänellisen viestinnän mukautumisesta suhteellisen vähän. Erityisesti vedenalaiset eläinyhteisöt ulottuvat ymmärryksemme toiselle puolen, ja laivaliikenteen sekä muun vedenalaisen ihmistoiminnan vaikutus merieläinten kommunikaatioon ja kaikuluotaamiseen on vielä suurelta osin hämärän peitossa.
Kuuntelu on jatkuvaa lempeyden ja irti päästämisen opettelua. Lempeydellä tarkoitan, ettei ääniin päde hyvän ja pahan dikotomia. Jotta voi rakentaa ymmärrystä ympäristönsä kanssa, on siihen suhtauduttava lämmöllä, arvostelematta. Mutta ehkä radikaaleinta on lempeys, ja ymmärryksestä voi seurata ratkaiseva kirkastuma – oivallus, joka johtaa toimiin. Kuuntelun ja empatian suhde avaa ikkunoita rinnakkaistodellisuuksiin, joissa keskiössä ei ole minä, vaan joku muu. Jokin toinen oleva, kuuleva, tunteva. Päästämällä irti itsen kokemusmaailmasta, mahdollistamalla ulkopuolisen, voi luoda tilaa jaetulle kokemukselle. Todellisuuksien yhteenkietoutumalle, rajattoman inkluusion perspektiiville. Kohtaamiselle, jossa jokainen tulee kuulluksi.
Leijun hiljaisuudessa, rinnakkaiselossa, äänten luontevassa läsnäolossa
Jokainen väre on ääni, jokainen elämän henkäys, joiden liikettä jokainen sydämenlyöntini ohjaa aavistuksen verran kietoutuen muihin sydämenlyönteihin
Emme voi odottaa keskustelevamme lintujen, hyönteisten tai hylkeiden kanssa ennen kuin ymmärrämme itseämme, ennen kuin ymmärrämme toisiamme, ennen kuin ymmärrämme suhteemme itseen ja toisiin.
Ymmärrys ei merkitse selkeää – hämärä ja moninainen voi antaa äänen vieraalle, raottaa totuttua ja luoda uutta. Se on olemisen muutos, joka kumpuaa kohtaamisesta, asioiden välisestä tilasta. Käännekohdasta. Näennäisestä tyhjyydestä, jossa äänet, todellisuudet, lipuvat paikatta.
Tämä on tyhjiö – tila, joka on vapaa egosta, arvostelusta ja arvottamisesta. Tyhjiössä äänten välille voi luoda yhteyksiä, kutoa merkitysten verkkoja. Tiedostaa vaikutukset, vaikuttimet ja suhteensa niihin. Havaita äänet, jotka muovaavat itseä sekä äänet, joita itse tuottaa ja vaikuttaa näin ympäristöönsä. Tunnistaa itsen yksilönä sekä monena, osana kollektiivista olevaa, jaettua kehoa, jota äänet koskettavat.
Mutta kuuntelu on riskialtista, koska se mitä kuulee, voi haastaa itseä, vaatia muutosta, tuottaa kasvukipuja.
Ja kuuntelu on poliittista, koska se mitä kuullaan, voi haastaa yhteisöä, vaatia muutosta, tuottaa kasvukipuja.
Toisaalta, se on jakamista, rinnakkaisuuksia. Kukoistavaa vastavuoroisuutta, intiimiä läsnäoloa.
Ehkä radikaaleinta on kuuntelu.
Siiri Varis on muusikko, jota kiehtoo itsen pienuus ja kaikkeuden suloinen kaaos.
STRATEGIC MANAGEMENT & CEMS, 6TH YEAR
“Baggy, (usually) black, cool”
I do a lot of thrifting, and I like to look for more classic pieces that will stay in my wardrobe for a long time. I’m also interested in smaller accessories and stuff to change things up, and I try to gather inspiration from Pinterest and my friends.
Nowadays, I get my clothes almost entirely through thrifting and I have all my favorite spots that I like to go to in Helsinki. It’s usually easier to get good pieces from places where people are selling their own clothes, rather than stuff that they’ve dumped and given to UFF or Fida. Because then the people who are selling them automatically think that they still have value. So, places like Relove, Flea, or Punavuoren Patina are usually my go-tos because it’s also easier to find stuff that’s your size, if you find someone who has a rack that matches your size and style. I’ve started looking on Vinted nowadays as well, but it’s difficult to get a good algorithm. For me, it’s been a long process, but it’s about trying to build confidence through style. I’ve been able to mostly find the kinds of silhouettes, colors, and shapes that I feel are not necessarily the ones that look good on me, but the ones that I feel confident in and what I feel like I look cool in.
One word would definitely be baggy. This is a rare day when I’m not wearing all black, so usually, it’s black. And I feel like one word that I’m trying to go for is cool, but I feel like I’m not all the way there yet. But that’s kind of my style aspiration - to be cool rather than cute or pretty.
WORDS & IMAGES
Minerva Mänttäri & Anni Zhao
I’ve been able to mostly find the kinds of silhouettes, colors, and shapes that I feel are not necessarily the ones that look good on me, but the ones that I feel confident in and what I feel like I look cool in.
STRATEGIC MANAGEMENT, 1ST YEAR MASTER’S
“Smart on Mondays, comfy towards the weekend”
I get inspiration for my style from probably just copying my friends, honestly. We all sort of dress the same. Maybe occasionally Pinterest.
My clothes are 95% secondhand, and occasionally, like these jeans, I had to buy those new.
Having my own style does not mean much to me. I only really care about being presentable. I don’t care so much about following norms - I’d rather just be seen as looking presentable.
(How would you describe your style shortly, in one, two, three words?)
Well, what day is it today? On Mondays, smart. Maybe more comfortable? Towards the weekend, we get more comfy.
“Comfy, practical, mix and match”
I usually just buy clothes that are affordable and also something that can match my closet. Throughout the years, I have tried different things: some are weird and some are nice. I just keep the nice ones and then mix and match things usually. I go to some thrift stores, but I also got some of my clothes from my friends. I think I also got a couple from Sonia. There are also small second-hand events by the art department where people sell their clothes. One was held around Kipsari, where I got some clothes.
I think it’s the same for me (as Sonia) and what fits with my body type, because I come from Thailand and usually Thai people are very small and slim. So, there’s a certain standard that they usually go with, and I can’t really follow those. There was a period of time when I was confused, and when I explored a bit more, I got to know what I was like.
I don’t really know how I would describe my style. I guess comfy. For example, I wear these shoes so I can walk in the snow. Practical. Mix and match with my closet, easy to switch around.
MARKKINOINTI, 4. VSK.
“Pinterest, monochrome, yksityiskohdat”
Mua inspiroi erilaiset muodot. Mä tykkään yhdistellä eri tyylisiä vaatteita ja vaatteiden muotoja, ja saan tosi paljon inspiraatiota somesta.
Mä shoppailen secondhandia. Koitan löytää kaikki, mitä käytän secondhandina, et aika paljon Vintedissä ja sitten Fleassa ja Relovessa etenkin. UFFeissa käyn myös aina joskus.
Mulle oma tyyli merkitsee aika paljon. Vähän silleen, että jos mulla ei oo mun mielestä hyvä outfit päällä, niin mulla on huono päivä. Mä tykkään tosi paljon pukeutua ja vähän näyttää itteeni. Yleensä koitan saada jonkun ainakin pienen tai hauskan yksityiskohdan joka asuun, vaikka aina se ei toteudu.
Ehkä kuvailisin mun tyyliä jollain Pinterest-sanalla, koska mä koitan olla omaperäinen, mut mulla on todella paljon tällaisia some-Pinterest-viboja mun asuissa. Ja tosi usein myös monochrome, että aika paljon samanvärisiä vaatteita.
MURSU
“Hätäinen metsästäjä-keräilijä”
Inspiraation tyyliin saan kirpsakasta talvesta, joka pakottaa laittaan tarpeeksi juttuja päälle. Mikä on halvinta, sitä laitetaan päälle. Ei mulla mitään niinku inspistä, mä laitan päälle, jos tuntuu hyvältä - sit se näyttää hyvältä.
Lähenee 95 %:a käytettynä hankkimista.
Mä tykkään UFFin femman päivistä, takki femman. Tää oli Punavuoren Patinasta femman tai sinnepäin. En muista, mutta hankin vaatteita silleen vähän mihin sattuu, missä kävelen, missä satun olemaan.
(Tyylin merkityksestä) En mä voi alastikaan täällä kulkea.
(Miten kuvailisit tyyliäsi, 1–3 sanaa) Hätäinen metsästäjä-keräilijä.
Yleensä koitan saada jonkun ainakin pienen tai hauskan yksityiskohdan joka asuun, vaikka aina se ei toteudu.
MURSU (MIETINNÄSSÄ TALOUSTIEDE)
“Vanha setä Skotlannista”
Ihan rehellisesti sanottuna mulla ei oo liikaa mitään inspiraation lähteitä. Musta tuntuu, että mä oon vaan aina nauttinut tässä maailmassa kaikesta vanhasta ja sama pätee myös vaatteisiin. Mä ostan melkein kaiken käytettynä ja tuntuu aina tosi hyvältä löytää muutamalla eurolla joku oikein vanha ja laadukas verme.
Ostan silleen 80 % käytettynä ja 20 % uutena - uutena lähinnä pakolliset. Boksereita ja sukkia en oo vielä lähtenyt ostaa käytettynä.
Mul on aik selkeä kaava et housut, neule, tämmöset perus, mitkä vaihtuu melkein päivittäin, niin pääosin UFFilta tai sitten Fidasta, eli kumminkin tämmöisiä ketjukirppareita. Ja sitten vähän kalliimmat päällysvaatteet, kengät tai toi takki on semmoisesta vanhasta miesten muotiliikkeestä kuin Kaartinen & Kuusela tuolta Töölöstä.
Mä arvostan vaatteissa pitkän aikavälin kestävyyttä. Oon tosi paljon vastaan tätä nykyistä ylikulutustrendiä ja pikamuotia, niin tykkään käyttää tämmöisiä vaatteita, jotka on ajattomia ja näyttänyt hyvältä 100 vuotta sitten, 50 vuotta sitten ja mitkä näyttää hyvältä 200 vuoden päästä.
(Miten kuvailisit tyyliäsi, 1–3 sanaa) Vanha setä Skotlannista.
Mä ostan melkein kaiken käytettynä ja tuntuu aina tosi hyvältä löytää muutamalla eurolla joku oikein vanha ja laadukas verme.
Humans are social animals. This is a phenomenon that strongly characterises our everyday activities. But what does it actually mean? Does it refer to the fact that it is more natural for humans to be together than alone? Or does it mean we need other people to be happier? In any case, it is clear that a sense of belonging is a fundamentally important experience for human beings. Student communities provide an excellent platform for creating this sense of community while offering many other benefits.
In our student community at KY the sense of community is very much in the DNA of our operations. Everything we do is done by our members for our members, creating tight bonds between the active members. Inside our big community, we have many smaller groups, which together form a vibrant whole where everyone can find their place. That is why it is no wonder the sense of togetherness is also included in the vision of KY’s new strategy: “One KY. There for every kylteri”. The vision includes a promise that there is only one KY – it is something unique that cannot be imitated. On the other hand, it also states that KY works together as a unit towards a common good. It is precisely in the power of cooperation where the strength of student communities lies. No one could complete the volunteer work projects alone: they can only be done together. As I recently heard someone phrase it: “You can achieve a lot on your own, but you can only reach your goal together.” I believe that there is something very fundamental hidden in that statement. Naturally, community spirit is by no means a new theme: after all, our slogan was “strength lies in unity” already back in the 1930s. It is precisely this spirit of working together that is the key to the community spirit that
KY offers. Few things unite people as effectively as a common enemy. Whether it is the endless pile of dishes after an event or an annual ball speech that seems to go on forever.
What does this community-based activity essentially offer our members? Friends, for sure. Perhaps even some impressive CV entries. Most importantly, skills that are impossible to learn from textbooks. I recently had a discussion with a member of KY’s Honorary Delegation about what KY has given him, and his answer was very clear. The school provided substantive expertise, while KY developed his social and teamwork skills. A similar phenomenon has been noticed even at the top management of the School of Business: our graduates have often been criticised for their lack of soft skills. Substantive expertise is relatively easy to accumulate and update through independent study. However, it is almost impossible to build a similar foundation for social skills without some kind of reference framework – a community. In this sense, the role of KY is not only significant as a provider of community but also as an educator during our years of study.
Student communities are therefore important social interaction platforms for their members, both in terms of the meaningfulness of their current lives and their future prospects. Listening to different opinions and building common ground is easier when it is already a familiar practice from student days. In a way, the essence of our activities lies in how casual activities with friends can imperceptibly turn into invaluable life skills. These are skills that I would like to see more and more of our members acquire during their studies. After all, the closer we build our community together, the stronger we become.
In the beginning, there was nothing but a vast, empty void – endless space. With the rapid increase of entropy in the system, something we colloquially know as time came to be. This quickly accelerated into the Big Bang and our current understanding of the formation of the universe. With time, space evolved, eventually creating fascinating phenomena, most prominently the observers of it all: us humans. We went on to assign meaning to things we observe in space - over time - forming identity. All of these fundamental concepts encompass, according to our view, everything that was, is and will be. Reality.
What’s fascinating about the universe is that we only hold a specific perspective of it all. We have created axioms to govern logic, which govern mathematics, such that it inherently works. Axioms are something created by the human mind, because our brains are hardwired to work on logic, and funnily enough, for say the axioms of set theory – they seem to be true because they are logical. This forms a tautological loop, where we accept something to be true by our own understanding, to govern our own understanding. This works for us, and with it we’ve certainly created both spectacles and chaos based on logic (or the lack thereof), but there’s no way to know if it is the intended “language” of the universe. We know no real truth. Our minds are constrained by both our intellect - for some more than others - but also our capacity for observation. We can observe in four dimensions, three encompassing space and the fourth, time. Together, we can observe the change of things over time. We assign an identity to something, to be able to do just that – comparing object A (this is an identity) at time = 0 to time = x. But as we are constrained by our four dimensions, we have no way of proving that these four dimensions are
the only dimensions of the universe. A rock “lives” in the present, occupying its assigned space. It observes, but it does not and cannot do anything with that information – it just is. It knows nothing of time. Similarly, we exist constrained by our four dimensions, knowing nothing of other dimensions possibly affecting our existence. What is real then?
For the purposes of the following thought experiment, ignore biological living constraints for a human. Imagine a human specimen plops into existence into the vacuum of space. It has no womb to be nurtured in, and no nurse to help it out during birth. This specimen is blind, deaf, mute and its nervous system is not connected to its brain – it cannot feel. Unlike infants born into our world, this specimen cannot see around it, does not have parents and does not have school to teach it about the world. Suppose this specimen can live without breathing, eating or drinking and it cannot think. Thinking is something created by evolution to act on observations to beat your competitors. The specimen has no inputs for observation and no competitors. What is its understanding of existence? Probably the same as the rock. It is what we make of it with what we have.
The fabric of reality is precisely that – a fabric that we can observe in the vast collection of other fabrics – similar to the fabrics on display at a suit-tailors collection. But maybe this is enough for us. We can just live happily with our own understanding of the universe without having to worry about what lies in higher dimensions. After all, it’s quite comfortable to not have to think about the universe – just enjoy a beer and watch the sunset, listening to the leaves rustling and birds chirping. Life is good.
But is it really? I mean, wouldn’t it be fascinating to know what we really are, why we are here and what else is out there? Sure, this may sound very optimistic both based on the past text and our limited lifetime, but the notion of it all keeps a very bright light at the neverending tunnel of understanding – at least for me. Just thinking of things like these polishes your understanding of yourself and what is around you. There are so many unanswered questions, which may just need you as the final missing piece to answer them. The final frontier of it all is our own understanding. What is more important than understanding the fundamental forces of the universe, is understanding yourself. For some, purpose is found quick-
ly and for others, sadly, purpose is sought after through a lifetime but never found. Sometimes people forget what they are and get affected by others so much that they no longer are themselves. What one also needs to ascertain is their worth. Every human being is worth equal, including the hypothetical human specimen on the other page. So maybe there is something to us more than just absent minded observation. Maybe there is a continuity to who we are, who we once were, and who we will become. The atoms and molecules that make me up might not have memory but in their coalescence I do. And what am I to make of that memory than pretend that it is meaning in and of itself.
WORDS Jalo Niinikangas ILLUSTRATION Olya Havrina
When new ideas emerge, the U.S. with its permissive legislation sets the global tune, while the EU focuses on mitigating the effects. In 2025, EU regulation was already in place, but markets proved to follow the dollar when it comes to embracing financial innovation. This time it was stablecoins.
STABLECOINS are cryptocurrencies designed to maintain a stable value that tracks the price of a low-volatility asset, like a currency. For this purpose, they are backed by reserve assets, unlike many other cryptos. Reserve assets are liquid, like cash and short-term government bonds9. Since Bitcoin’s launch in the wake of the global financial crisis, cryptocurrencies have been portrayed as an alternative to traditional finance and banking. Bitcoin evolved from a medium of exchange to a medium of speculation due to its inherent volatility as its value is based only on supply and demand. With a few early adopters as exceptions, merchants remained skeptical of cryptocurrencies, still paying a percentage of revenue to Visa and Mastercard10 Stablecoins, mostly used to move funds between different cryptos, could act as a bridge between crypto and traditional currencies. Available
for everyone with an internet connection, they would allow for near-real-time settlement around the clock and cheaper cross-border payments11. Such payments, as currently handled by traditional banks, remain expensive as they require multiple steps. Quite literally: clerks still occasionally use pen, paper, and printers to execute them.
Anyone can issue stablecoins if they comply with regulation. In a futuristic scenario, Nokia employees could receive their salary in stablecoins of technology firms, and trade them in the market for stablecoins issued by international retailers. After consumers buy fruits, the stablecoins - accepted across the supply chaincould be used to pay Brazilian producers directly. Corporations would be keen to reduce payment costs, but even if you lost €3,50 in money transfer fees when buying a €750 boat from a peer, consumers benefiting from stablecoins would mostly be those sending large sums to other individuals or across borders, or those from countries with less-developed banking systems or hyperinflation. Current limited use of stablecoins is restricted by high costs of transferring them to fiat currency11
Also, currently two stablecoins account for over 80% of the whole stablecoin market cap. However, the industry is evolving.
In 2025, Visa launched stablecoin-linked cards12, PayPal adopted crypto for cross-border transactions13, Mastercard initiated stablecoin settlement14 and JPMorgan expanded access to its stablecoin-like token for institutional clients15. Even a manager at a large German bank mentioned during an economics-student excursion that he participates in a workshop studying cryptocurrencies. After being asked about stablecoins, he suggested that blockchain technology behind them is more interesting, but banks must be able to accept payments in all forms to avoid losing customers. For perspective, some debit cards issued a few years ago blocked purchases of cryptocurrencies the same way they don’t by default allow for online gambling.
Seems like a scam,” said the president of the United States about Bitcoin in 2021, before launching his own cryptocurrency in 2025 and founding World Liberty Financial, a crypto venture with its own dollar-pegged stablecoin16 The venture attracted investors all the way from the United Arab Emirates, and Trump faced allegations of corruption after he showed favorable policies toward the country afterwards17. Reportedly he has profited around $1.8 billion from cryptocurrencies in total18.
Last summer, Trump also signed the GENIUS Act into law, requiring payment stablecoins to be backed one-to-one by U.S.-centric liquid assets. Because reserves are held in dollars, T-bills, or repo, greater stablecoin use also increases demand for those assets, enhancing the dollar’s role as the reserve currency and possibly lowering the government’s borrowing costs. An increase in demand for U.S. debt is already visible11. For other ways the U.S. could leverage the reserve currency status, see the Mar-a-Lago accord, a blueprint for dollar devaluation.
Legislation is believed to be crucial to make the crypto industry mainstream. U.S. regulation is the standard due to the country’s role in global finance. Roughly 99% of stablecoins are pegged to the dollar, and around three-quarters backed by U.S. dollars, T-bills and Treasure repos. Europe’s leaders appear concerned. The ECB President warned that stablecoins could reintroduce old risks through the back door. Greece’s former Minis-
ter of Finance referred to stablecoins as a time bomb. The Bank for International Settlements argued that stablecoins undermine the singularity of currency. In the recent Eurogroup meeting, eurozone finance ministers discussed the risks of foreign-currency-backed stablecoins and the possibility to boost the euro and Europe’s economic security with euro-denominated stablecoins and more jointly issued EU debt11.
Naturally stablecoins may never fully reach mainstream. Yet the arrangement already resembles the Free Banking era of the 19th century U.S., when commercial banks were allowed to issue notes as private liabilities, while the Treasury minted coins and central banking didn’t exist. The notes traded at a discount depending on cost of redemption, distance to issuer bank and reputation of issuer, as each bank was responsible for pegging their own notes to the dollar. Tightness of the peg depended on the bank’s ability - and perceived ability - to exchange reserves for notes. Bank runs were common. Notes with the same face value but different valuation, co-varying even with your location in the country, plausibly challenge the singularity of money and create unnecessary friction. The Panic of 1907 paved the way for the creation of a lender of last resort, and eventually a central bank emerged to solve these problems. Of course, nowadays merchants would not need to read bank note reporters to keep up with price fluctuations, technology allows trade anywhere and stablecoins can be redeemed faster than a horse can run. Also, if a stablecoin faces a bank run, its issuer would just sell the backing t-bills. But if that happens with multiple coins, the price of short-term U.S. debt, foundational to the global finance system, could collapse and the system would face an extreme stress test, to say the least. So, will stablecoins challenge monopolistic currency issuers or prove that our current system with its faults is the best we have? The writing is on the wall, but maybe this time is different19 .
Aalto Investment Club analysoi, missä tekoälyn todellinen arvo syntyy ja mitä historiallisen korkeat tunnusluvut kertovat markkinoiden tilasta.
Markkinoiden mahdollista kuplaantumista ja tekoälyboomin kestävyyttä pohdittiin myös
Aalto Investment Clubin “Bubble or Not?” -tapahtumassa 5.2.2026.
Valokuvaaja: Erin Flick
Kun OPENAI julkaisi marraskuussa 2022
ChatGPT:n ensimmäisen version, alkoi osakemarkkinoiden uusi aikakausi, josta puhutaan ajoittain uutena teollisena vallankumouksena. Kuluttajakäyttöön tarkoitetut keskustelubotit yleistyivät nopeasti ja nostivat tekoälymallien tuoman potentiaalin sijoittajien huulille. Siitä asti markkinoilla on nähty uusia huippuja uudestaan ja uudestaan, eikä käännettä ole näköpiirissä. Mutta miten tekoälyboomin tilaa pitäisi tulkita? Kehen AI vaikuttaa, miten se oikeasti luo arvoa ja mitä taloudelliset tunnusluvut kertovat nykytilasta?
TODELLINEN ARVO SYNTYY?
Puhuttaessa tekoälystä moni ajattelee todennäköisesti ChatGPT:n tai Geminin kaltaisia keskustelubotteja, jotka toimivat kielimal-
lien (LLM) avulla. Kielimallit ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, ja tekoälyn todellinen tuottopotentiaali löytyykin yrityspuolen prosesseista, joissa sitä hyödynnetään laaja-alaisesti optimointiongelmista radikaaleihin innovaatioihin.
Tekoäly on erittäin kyvykäs tehostamaan olemassaolevia prosesseja esimerkiksi ohjelmoinnissa, asiakaspalvelussa ja toimitusketjujen hallinnassa. Monet aiemmin ihmisen suorittamat rutiininomaiset työtehtävät voidaan nykypäivänä automatisoida erilaisia malleja hyödyntäen, mikä jättää ihmisille enemmän aikaa olla luovia ja produktiivisia. Vaikka implementaatiot alalla ovat vasta lähtökuopissa, työtehtävien automatisointi näkyy jo nyt yritysten henkilöstövähennyksissä. Tulevaisuudessa yhä monipuolisemmat
mallit mahdollistavat yrityksille merkittäviä leikkauksia työvoimakustannuksista. Konsulttiyhtiö MCKINSEY & COMPANY arvioi pitkällä aikavälillä kasvavan produktiivisuuden tuomien tuottojen olevan peräti 4,4 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. McKinsey mainitsee artikkelissaan, että vain prosentti yritysjohtajista kokee olevansa valmiita tekoälyn käyttöönottoon, vaikka 92% yrityksistä aikoo tehdä AI-investointeja seuraavan kolmen vuoden aikajänteellä. Kun lyhyen aikavälin tuottopotentiaali on vielä epäselvä, herää kysymys siitä, miten yritysten johtoportaat onnistuvat allokoimaan pääomaa tekoälyn käyttöönottoa varten. AI:n käyttöönottokustannukset riippuvat siitä, minkä tason projekti on kyseessä. Yleisesti projektit jaetaan kolmeen kokoluokkaan:
PIENEN SKAALAN AI -AUTOMAATIOT:
Nämä ovat yleensä sääntöpohjaisia automaatioita ja keskustelubotteja, jotka perustuvat rajoitettuun määrään dataa ja ennalta rakennettuihin malleihin. Esimerkkejä tähän kategoriaan menevistä ratkaisuista ovat asiakaspalvelubotit ja puheen transkriptio.
KESKIKOKOISET AI - PROJEKTIT:
Suuremmat hankkeet liittyvät yleensä lyhyen aikavälin päätöksentekoon suuren datamäärän pohjalta. Tällaisia ovat esimerkiksi ennakoivat huolto- ja varastonhallintajärjestelmät.
SUUREN KOKOLUOKAN AI - PROJEKTIT:
Korkeimman tason AI-hankkeet pyrkivät automatisoimaan vastuullisia tehtäviä paljon keskitasoa yleisemmin ja pidemmällä aikavälillä. Tähän kategoriaan menevät myös disruptiiviset ja radikaalit innovaatiot, jotka eivät välttämättä liity suoranaisesti prosessioptimointiin vaan kokonaan uusiin tuotteisiin ja markkinoihin. Esimerkiksi autonomiset logistiikkakeskukset kuuluvat tähän kokoluokkaan.
Matalamman tason projektin käyttöönottokustannukset ovat luonnollisesti pienemmät, samoin myös projektin seurauksena realisoituneet säästöt. Tästä huolimatta kaikkien kokoluokkien projekteihin liittyy sama kaava: Alussa nähdään investointien aiheuttama kuoppa, mutta käyttöönoton myötä ja ajan kuluessa säästöt ylittävät kustannukset ja sijoitetun pääoman tuotto kääntyy
positiiviseksi. Teknologiayhtiö IBM:n mukaan tekoälyn implementointi voi vaikuttaa yrityksen tulokseen sekä suorasti että epäsuorasti. Suoria tekijöitä ovat niin sanotut “kovat KPI:t”, joilla on suora vaikutus yrityksen rahoituslukuihin. Näihin kuuluvat seuraavat mittarit:
TYÖVOIMAKUSTANNUKSET
Säästetyt työtunnit näkyvät liiketoiminnan kiinteissä kustannuksissa.
OPERATIIVINEN TEHOKKUUS
Resurssien tehokkaampi käyttö vaikuttaa liiketoiminnan muuttuviin kustannuksiin.
KASVANUT LIIKENNE, LIIDIEN GENEROINTI
JA KONVERSIOASTEET
tehostuneen asiakasvuorovaikutuksen, dataohjatun markkinoinnin personoinnin sekä tekoälypohjaisten tuotesuositusmoottorien ansiosta volyymi kasvaa.
LIIKEVAIHDON KASVU JA UUDET TULONLÄHTEET
Uusien tekoälypohjaisten sovellusten, nopeampien kehityssyklien sekä uusien liiketoimintamahdollisuuksien myötä yrityksille avautuu mahdollisuuksia laajentaa ja skaalata liiketoimintaansa.
Artikkelin mukaan myös “pehmeät KPI:t” vaikuttavat tekoälyn tuomiin tuottoihin:
TYÖNTEKIJÖIDEN TYYTYVÄISYYS JA SITOUTUMINEN
AI-hankkeisiin liittyvien haasteiden voittaminen sekä organisaation osoittama sitoutuminen tekoälyn kestävään ja vastuulliseen käyttöön vahvistavat henkilöstön luottamusta.
TEHOKKAAMPI PÄÄTÖKSENTEKO
Johto ja tiiminvetäjät kykenevät tekemään tarkempia päätöksiä lyhyemmässä ajassa tekoälypohjaisen data-analytiikan avulla.
PARANTUNUT ASIAKASTYYTYVÄISYYS
Tekoälyohjattu asiakaspalvelu parantaa asiakaskokemusta, jolloin asiakaspoistuma laskee ja tyytyväisyys nousee.
Tekoälyprojektien vaikutukset ulottuvat laajasti yrityksen eri osa-alueille ja ne jaotellaan tyypillisesti suoriin taloudellisiin mitattaviin tekijöihin sekä epäsuoriin, laadullisiin vaikutuksiin. Vaikka investointien alkuvaiheeseen liittyy kustannuspaineita, tavoitteena on pitkän aikavälin tehokkuuden parantaminen ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien luominen. Lopullinen arvonmuodostus riippuukin siitä, onnistuvatko yritykset ottamaan tekoälyn käyttöön funktioiden välisesti ja siten luomaan uusia synergioita päivittäiseen ja pitkän aikavälin toimintaan..
Optimointitehtävien lisäksi tekoälyn ohjaama päätöksenteko on avannut ovia lukuisille radikaaleille ja disruptiivisille innovaatioille. Radikaalit innovaatiot ovat yleensä uusia teknologioita, jotka muuttavat kyseisen toimialan suuntaa merkittävästi tai luovat kokonaan uusia markkinoita. Disruptiiviset innovaatiot puolestaan muuttavat markkinaa tuomalla jonkin tuotteen tai palvelun suurelle massalle. Kumpaankin kategoriaan tai niiden väliin sopivia innovaatioita nähdään nyt lähes kaikilla aloilla, kuten lääketieteessä, kemiantekniikassa sekä ohjelmisto- ja autoalalla. Kaikki tekoäly chatboteista AGI:a (Artificial General Intelligence, yleinen tekoäly) muistuttaviin agentteihin perustuvat tilastolliseen päättelyyn. Siksi AI-teknologia soveltuu erittäin hyvin ”ennustamiseen” valtavien tietomäärien pohjalta. Tämä on mahdollistanut sovellukset aloilla, joilla tutkittavan datan läpikäyminen veisi ihmiseltä vuosikymmeniä. GOOGLE DEEPMINDIN kehittämä AlphaFold on AI-pohjainen ohjelma, joka on koulutettu ennustamaan proteiinien 3D-rakenteita aminohappoketjujen pohjalta. Prosessi on modernin lääketieteen kulmakivi, joka mahdollistaa äärimmäisen yksityiskohtaisen lääkekehityksen. Perinteisin menetelmin toteutettu rakennetutkimus on vuosien tai vuosikymmenten prosessi. Esimerkiksi hiilihydraatteja pilkkovan insuliinin kolmiulotteinen rakenne määritettiin ensimmäistä kertaa vasta 1960-luvulla, vaikka ensimmäiset suuret edistysaskeleet tutkimuksessa otettiin jo 40 vuotta aiemmin. AlphaFoldin ensimmäinen versio kehitettiin 2010-luvun aikana. Monille sen radikaalius konkretisoitui kuitenkin vasta vuonna 2022, kun sen avulla onnistuttiin päättelemään, eli laskennallisesti selvittämään lähes kaikkien tunnettujen proteiinien rakenteet vain puolessatoista vuodessa. Kyseessä oli tieteellinen läpimurto, joka mullisti lääkkeiden kehityksen.
Vaikka AI-hypen voidaan katsoa alkaneen samoihin aikoihin AlphaFoldin läpimurron kanssa, pidetään ChatGPT:n julkaisua silti suurimpana syynä tämän teknologisen murroksen ympärillä vallitsevaan hysteriaan. Tästä syntyy ristiriita vaikuttavuuden ja näkyvyyden välillä: Vaikka AlphaFoldin arvolupaus on ihmiskunnalle mullistava, sen saavutuksia ei kuitenkaan voi pitää yhtä merkityksellisenä tekijänä AI-boomin käynnistämisessä kuin keskustelubottien kaupallistumista. Tämä on helposti selitettävissä: Melko harva meistä on tutkinut aminohappoketjuja löytääkseen ratkaisuja lääketieteellisiin haasteisiin, mutta jokainen on varmasti ainakin joskus kirjoittanut esseen. Ihmismäistä kieltä tuottava tietokoneohjelma on maallikolle konkreettisempi tapa demonstroida tekoälyn kykyjä.
Kielimallien kaupallistumisen myötä etenkin sosiaalisessa mediassa on alettu spekuloimaan aktiivisesti AGI:sta. Kyseessä on akronyymi sanoista Artificial General Intelligence, ja se suomennetaan yleiseksi tekoälyksi. AGI:n määritelmiä on useita, mutta siihen liitetään usein kyky suoriutua mistä tahansa ihmisen suorittamasta älyllisestä tehtävästä ihmisen tasoisesti tai paremmin. Sen kehittäminen on monen perusmalleja kehittävän yhtiön, kuten Deepmindin ja OpenAI:n tavoitteena. Yleisessä keskustelussa AGI:sta on puhuttu sekä innostuneesti että huolestuneesti: sen on arveltu voivan mullistaa lähes kaikki toimialat ja ratkaista suuria ongelmia, mutta samalla sen on pelätty muuttavan työelämää ja yhteiskuntaa arvaamattomilla tavoilla. Mutta onko tällainen teknologinen läpimurto realistinen? Missä kohtaa tekoälyn resurssivaatimukset kasvavat niin korkeiksi, että suuret kehitysaskeleet eivät enää ole mahdollisia?
McKinsey määrittelee tekoälyn arvoketjun koostuvan kuudesta eri tasosta. Tasot ovat alhaalta lähtien seuraavat:
LAITTEISTO:
Tekoälymallit ovat tietokoneohjelmia, jotka tarvitsevat valtavia määriä suorituskykyä koulutukseen, hienosäätöön ja käyttöön.
Tällä tasolla tunnetuin toimittaja on NVIDIA, joka onkin viimeisen viiden vuoden aikana nostanut markkina-arvonsa 150 miljardista USD:stä yli 4,7 biljoonaan USD:hen.
PILVIPALVELUT:
Harva yritys haluaa integroida arvoketjun yläpäätä osaksi toimintaansa, vaan ulkoistaa laskennan datakeskuksiin. Väliin tarvitaan kuitenkin kerros ohjelmistoa, joka valjastaa datakeskusten suuren laskentatehon kolmannen osapuolen käyttöön. Niin sanottua ‘Cloud Computingia’ tarjoaa esimerkiksi teknologiajätti Amazon.
PERUSMALLIT:
Nämä ovat todella suurilla dataseteillä koulutettuja, generalistisia malleja. Esimerkiksi ChatGPT on rakennettu OpenAI:n perusmallien, kuten GPT 5:n päälle.
MODEL HUBS JA MLOPS:
Tämä osa arvoketjua tarkoittaa ohjelmistoja ja prosesseja, joita perusmallien jatkokehitys edellyttää. Muun muassa Hugging Face on tunnettu model hub.
SOVELLUKSET:
Useimmat tekoälyn kaupalliset sovellukset ovat hienosäädettyjä perusmalleja. Perusmalleja koulutetaan spesifioiduilla dataseteillä, jolloin ne erikoistuvat johonkin tiettyyn tehtävään. Graafiseen työhön tarkoitettu Adobe Firefly ja juridisiin tehtäviin erikoistunut Harvey kuuluvat sovelluskerrokseen.
PALVELUT:
Korkeimmalla tasolla arvoketjussa on AI:n hyödyntämiseen liittyvät palvelut. Monet
IT-konsulttiyhtiöt, kuten Vuono Group, tekevät nykypäivänä paljon projekteja liittyen AI:n käyttöönottoon ja hyödyntämiseen yrityksissä.
AI-kilpajuoksu on yltynyt ennennäkemättömään skaalaan. Samalla, kun teknologiayhtiöt julkaisevat toinen toistaan tehokkaampia ja suurempia malleja ja valtiot pyrkivät voittamaan geopoliittista etumatkaa soveltamalla tekoälyä puolustuksessa ja viestinnässä, sijoittajat heittävät bensaa liekkeihin kaatamalla valtavia määriä rahaa AI:n kehityksen turvaamiseksi.
Skaalaaminen ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin, vaan pullonkaulaksi muodostuu todennäköisesti perustuksina toimiva laskentainfrastruktuuri. Datakeskukset ovat erittäin kuormittavia ympäristölle: sirutuotanto käyttää raaka-aineina
harvinaisia maametalleja ja keskusten käyttö kuluttaa paljon energiaa. Hyvä esimerkki tekoälyn valtavasta energiankulutuksesta on Google-haut, joihin yhtiö lisäsi vuonna 2024 ominaisuuden, joka tekee AI-tiivistelmiä sivujen tarjoamista tuloksista. KTH:n tutkijan ANNA FURBERGIN mukaan tiivistelmällä varustettu haku voi kuluttaa kymmenen kertaa sen määrän energiaa, mitä “perinteisen” Google-haun suorittaminen vie. Monet alan vaikuttavimmista tekijöistä ovatkin ottaneet kantaa energiapullonkaulaan, ja esimerkiksi OpenAI:n perustaja SAM ALTMAN on keskusteluissa tekoälyn kehityksestä maininnut useasti radikaalien energiainnovaatioiden välttämättömyyden.
Harvinaisia maametallejakaan ei ole loputtomasti. Niiden keskittyminen suurvaltojen maa-alueiden ulkopuolelle kiristää jatkuvasti geopoliittisia jännitteitä. Esimerkiksi Ukrainan ja Grönlannin maaperässä on runsas määrä teknologian kannalta kriittisiä raaka-aineita, ja näiden alueiden ympärillä onkin viime vuosina ollut aggressiivista retoriikkaa ja konflikteja. Osaamisen myötä myös Taiwanin strateginen merkitys korostuu entisestään, sillä merkittävä osa maailman puolijohdetuotannosta on keskittynyt sinne. Vastaus kysymykseen tekoälyn rajoista ei kata siis ainoastaan resursseja, vaan myös ihmiskunnan moraalit asetetaan koetukselle kasvavan kysynnän ja keskittyneen tarjonnan myötä.
Tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet näkyvät konkreettisesti yritysten investointipäätöksissä ja osakemarkkinoiden kehityksessä. Viime vuodet ovat olleet suurten teknologiayhtiöiden ja erityisesti tekoälyyn vahvasti panostavien yritysten voittokulkua.
AI-kilpavarustelun ytimessä ovat erityisesti niin kutsutut “Magnificent 7” -yhtiöt, jotka ovat viime vuosina vastanneet merkittävästä osasta koko Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden nousua. Tähän joukkoon kuuluvat Apple, Microsoft, Alphabet, Amazon, Meta, Tesla ja Nvidia. Näistä yhtiöistä on tullut sekä AI-investointien vetureita että koko Yhdysvaltojen osakemarkkinan kehityksen selkäranka. Niiden yhteenlaskettu paino S&P 500 -indeksissä on jo yli 30 % tarkoittaen, että noin kolmannes Yhdysvaltojen 500 suurimmasta yrityksestä koostuvan indeksin arvosta nojaa vain seitsemään yritykseen.
Voimakas pääoman allokoituminen tekoälysektorille on muodostunut selkeäksi trendiksi. Rakenteellisesti tilanne muistuttaa 1990-luvun lopun teknokuplaa, jolloin markkinoiden kehitys keskittyi yhä enemmän internetin tuoman teknologiamurroksen aallonharjalla ratsastaviin yrityksiin. Heijastavatko nykyiset arvostustasot siis realistisia kasvuodotuksia vai onko markkinoilla nähtävissä jälleen kuplamaisia piirteitä?
Valitettavasti kuplaa on hyvin vaikeaa tunnistaa täydellä varmuudella reaaliajassa. Markkinatilannetta voidaan kuitenkin arvioida tarkastelemalla laajempia rakenteellisia ja makrotaloudellisia indikaattoreita. Tekoälyboomin taloudellinen painopiste sijaitsee selvästi Yhdysvalloissa, jossa sekä teknologinen ekosysteemi että pääomamarkkinat ovat maailman suurimmat ja likvideimmät. Lisäksi globaalit indeksit ovat vahvasti USA-vetoisia, joten mahdolliset ylilyönnit tai korjausliikkeet heijastuvat nopeasti koko kansainväliseen talousjärjestelmään.
Tarkastelu on siis loogista pohjata Yhdysvaltojen osakemarkkinoihin kokonaisuutena. Makrotason tarkastelu auttaa arvioimaan, onko kyse yksittäisten yhtiöiden poikkeuksellisesta menestyksestä vai koko markkinaa koskevasta arvostustason venymisestä.
Markkinoiden nykytilaa ja mahdollista kuplakehitystä arvioitaessa on välttämätöntä siirtää katse yksittäisistä kurssiheilahteluista laajempiin taloudellisiin indikaattoreihin. Loogisena lähtöpisteenä toimii makrotason tarkastelu niin kutsutun Buffett-indikaattorin avulla.
Sijoittajalegenda WARREN BUFFETTIN nimeä kantava mittari vertaa Yhdysvaltojen kaikkien listattujen osakkeiden kokonaisarvoa bruttokansantuotteeseen, ja se tarjoaa kenties puhtaimman kuvan osakemarkkinoiden ja reaalitalouden välisestä suhteesta. Indikaattorin logiikka on yksinkertainen: osakemarkkinoiden arvo ei voi pitkällä aikavälillä kasvaa merkittävästi reaalitaloutta nopeammin ilman, että yhteys fundamentteihin, kuten tuloskasvuun ja tuottavuuteen, katkeaa.
Historiallisesti markkinan on katsottu olevan terveellä pohjalla, kun indikaattori liikkuu sadan prosentin tuntumassa. Vuoden 2026 alussa suhdeluku on kuitenkin noussut noin 223 prosenttiin, joka ylittää jopa IT-kuplan eli niin sanotun dotcom-kuplan aikaiset ennätykset. Korkeaa lukua voidaan tulkita merkkinä siitä, että sijoittajat hinnoittelevat tekoälyn tuomia hyötyjä sisään, vaikka nämä hyödyt eivät vielä näy suoraan bruttokansantuotteen reaalisessa kasvussa.
Syvemmällä tasolla Buffett-indikaattorin poikkeuksellinen nousu paljastaa markkinoiden rakenteellisen keskittymisen. BKT on luonteeltaan hidas ja koko kansantalouden kattava mittari, kun taas osakemarkkinoiden arvonnousu on kasautunut kouralliselle teknologiajättejä, joiden markkina-arvot ylittävät useiden valtioiden vuotuisen BKT:n. Lisäksi on huomioitava teknologiajättien yhä globaalimmat operaatiot, jolloin niiden liikevaihto ja arvo eivät ole sidottuja pelkästään Yhdysvaltojen bruttokansantuotteeseen.
Jopa globaali skaalautuvuus huomioiden Buffett-indikaattorin poikkeuksellisen korkea lukema osoittaa, että oikeuttaakseen nykyiset arvostustasot tekoälyn on kyettävä luomaan uutta taloudellista arvoa mittakaavassa, joka on verrattavissa teolliseen vallankumoukseen. Mikäli teknologian jalkauttaminen reaalitalouteen hidastuu tai sen kaupallistaminen kohtaa laajoja pullonkauloja, on olemassa riski, että markkinoiden hinnoittelemat kasvuodotukset osoittautuvat ylimitoitetuiksi.
Arvostuskertoimien kannalta on myös oleellista tutkia, mitä sijoittajat todellisuudessa maksavat yritysten yksittäisistä
CAPE paljastaa venyneet arvostuskertoimet. Lähde: gurufocus.com
tuloseuroista. Tähän tarkoitukseen perinteinen P/E-luku on tunnetuin mittari, mutta sen alttius suhdannevaihteluille tekee siitä usein harhaanjohtavan etenkin nousukausien huipulla. Ongelman ratkaisemiseksi taloustieteilijä ROBERT SHILLER kehitti suhdannekorjatun P/E-luvun eli CAPE:n (Cyclically Adjusted Price-to-Earnings), jossa tulokset keskiarvoistetaan kymmenen vuoden ajalta ja inflaatiokorjataan.
Historiassa Shillerin P/E on ylittänyt tason 40 vain kerran aikaisemmin, juuri ennen dotcom-kuplan puhkeamista. Nykyinen erityisen korkea CAPE, 40,03, asettuu samaan historialliseen ääripäähän. Tämä ei yksin tarkoita varmaa romahdusta, vaan kertoo, että markkina hinnoittelee sisään poikkeuksellisen vahvaa ja pitkäkestoista tuloskasvua. Erityisen korkea CAPE-luku onkin historiallisesti ennakoinut matalampia reaalituottoja seuraavalle vuosikymmenelle, sillä se on ollut usein merkki tilanteesta, jossa sijoittajien kollektiivinen optimismi on karannut yritysten reaalisen tuloksentekokyvyn ulottumattomiin. Mahdollisen tekoälykuplan kontekstissa suhdannekorjattu P/E ei väitä, etteikö teknologia olisi vallankumouksellinen, vaan se kysyy, onko sijoittaja jo maksanut vallankumouksen hedelmät moneen kertaan etukäteen.
Equity Risk Premium (%) kertoo riskin hinnoittelusta. Lähde: gurufocus.com
Pelkkä kallis hinta suhteessa historiallisiin tuloksiin ei yksin selitä sijoittajien käyttäytymistä tai määrittele markkinoiden tilannetta, sillä sijoituspäätökset tehdään aina suhteessa muihin vaihtoehtoihin. Equity Risk Premium (ERP) eli osakemarkkinoiden riskipreemio asettaa osakkeiden tulostuoton vastakkain yleisesti riskittömänä korkona pidetyn Yhdysvaltojen 10 vuoden valtionlainan tuoton kanssa. Tämä mittari paljastaa sen keskiarvoisen riskipreemion, jonka sijoittajat vaativat vastineeksi osakemarkkinoilla kantamastaan riskistä.
Kuplien tarkastelussa ERP on erityisen hyödyllinen siksi, että se sitoo arvostustasot korkoympäristöön. Korkea P/E- tai CAPE-luku ei välttämättä tarkoita yliarvostusta, jos riskitön korkotaso on
Ymmärtääksemme nykyistä markkinatilannetta ja mahdollisen tekoälykuplan ympärillä pyörivää spekulaatiota, meidän on hyvä ymmärtää, miten kupla saattaa muodostua. Troy Segal on hahmottanut Investopedian artikkelissaan kuplan vaiheittaisena prosessina, jossa markkinapsykologia ja taloudelliset fundamentit alkavat vähitellen erkaantua toisistaan. Malli ei tarjoa tarkkaa ennustetta ajankohdista, mutta se antaa selkeän kehikon arvioida, missä vaiheessa sykliä markkinat mahdollisesti liikkuvat.
poikkeuksellisen matala, sillä matalampi diskonttokorko nostaa tulevien kassavirtojen nykyarvoa. Sen sijaan tilanne, jossa osakkeiden arvostuskertoimet ovat koholla ja samalla riskipreemio puristuu selvästi alle historiallisen keskiarvonsa, voi viitata riskin systemaattiseen alihinnoitteluun ja markkinoiden kuplaantumiseen.
ERP ei kuitenkaan ole staattinen suure. Se vaihtelee taloussuhdanteen, rahapolitiikan, tulosodotusten ja sijoittajasentimentin mukana. Vuonna 2025 ERP asettui noin 10 prosenttiin. Vaikka taso on selvästi alempi kuin vuotta aiemmin, se on edelleen huomattavasti yli pitkän aikavälin historiallisen keskiarvon, joka on noin 6,2 prosenttia. Osakemarkkinoiden riskipreemio ei siis ole laskenut merkittävän matalaksi, vaan sijoittajille tarjotaan yhä keskimääräistä suurempi korvaus riskin kantamisesta.
RAKENNEMUUTOS
Kaikki alkaa jostain merkittävästä muutoksesta, joka muuttaa sijoittajien käsityksen taloudesta. Tämä voi olla uusi mullistava teknologia, kuten internet, tekoäly, tai poikkeuksellisen alhainen korkotaso. Sijoittajat lumoutuvat uudesta tilanteesta ja uskovat, että ”vanhat säännöt eivät enää päde”.
BOOMI
Alkusysäyksen jälkeen hinnat alkavat nousta, aluksi hitaasti, mutta sitten kiihtyvällä tahdilla. Media alkaa kirjoittaa markkinoiden voitto-
kulusta, minkä johdosta yhä useammat ihmiset ryntäävät markkinoille. Tässä vaiheessa astuu kuvaan ”FOMO”, pelko siitä, että jää paitsi elämänsä tilaisuudesta, mikä houkuttelee mukaan myös kokemattomia sijoittajia ja keinottelijoita.
Tässä vaiheessa varovaisuus heitetään romukoppaan. Omaisuuserien hinnat nousevat pilviin, ja niiden arvostustasot irtoavat täysin todellisuudesta. Vallalla on ”suuremman hölmön teoria”, jossa uskotaan, että hinnan nousulle ei ole rajaa, sillä aina löytyy joku, joka on valmis maksamaan vielä korkeamman hinnan. Järkevät tunnusluvut korvataan uusilla, yltiöpäisen optimistisilla tulevaisuuden näkymillä.
Kokeneet ja varovaiset sijoittajat huomaavat vaaran merkit. He alkavat myymään omistuksiaan ja nos-
Markkinoilla on nähtävissä useita tuttuja piirteitä kuplan anatomiaa vasten tarkasteltuna. Voimakas narratiivivetoinen nousu, pääoman keskittyminen tiettyihin teknologiayhtiöihin ja poikkeuksellisen korkealle venyneet arvostuskertoimet muistuttavat aiempia syklejä. Samaan aikaan hinnoittelussa näkyy selvä etupainotteisuus. Tulevaisuuden tuottavuusloikka on suurelta osin diskontattu osakkeiden hintoihin, vaikka sen vaikutukset eivät vielä näy laajasti makrotalouden tunnusluvuissa.
Historiassa on silti nähty voimakkaampiakin nousujaksoja, joten nykyinen kurssikehitys ei ole ennenkuulumatonta. Lisäksi kriittinen keskustelu AI-kuplasta on jo osa julkista narratiivia. Esimerkiksi OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman on todennut tekoälyn ympärillä olevan mahdollisesti kuplamaisia piirteitä ja verrannut tilannetta dotcom-aikaan. Se, että kuplapuhe on läsnä jo nousuvaiheessa, voi toimia jarruna euforialle.
Nykytilanne eroaa myös selvästi dotcom-ajasta. Tämän päivän teknologiajätit ovat poikkeuksellisen kannattavia, kassavirtapositiivisia ja rakenteellisesti vahvoja yrityksiä. Niiden arvostus nojaa todellisiin liiketoimintamalleihin ja mittaviin kassavirtoihin, ei pelkkiin käyttäjämääriin tai tulevaisuuden lupauksiin. Tekoälyyn tehdyt miljardiluokan panostukset rakentavat konkreettista perustaa tulevaisuuden talouskasvulle. Lisäksi monet teknologiaosakkeista ovat jo kokeneet kor-
tamaan voittoja talteen. Kuplan puhkeamishetken ennustaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä markkinat voivat pysyä järjettöminä pidempään kuin sijoittajat pysyvä maksukykyisenä. Markkinoilla alkaa esiintyä ensimmäisiä merkkejä epävarmuudesta, vaikka yleinen markkinatunnelma saattaa vielä vaikuttaa positiiviselta.
On harvinaista, että kupla puhkeaa silloin kun ihmiset odottavat sitä eniten. Usein siihen tarvitaan katalyytti, niin kutsuttu “musta joutsen”, eli odottamaton negatiivinen tapahtuma. Kun luottamus murenee, suunta kääntyy jyrkästi. Hinnat laskevat yhtä nopeasti kuin ne nousivatkin. Kaikki haluavat myydä samanaikaisesti, mutta ostajia ei löydy. Tarjonta ylittää kysynnän moninkertaisesti, mikä johtaa hintojen vapaaseen pudotukseen ja mahdollisesti jopa laajaan talouskriisiin.
jausliikkeitä viitaten siihen, että markkinat eivät toimi hurmoksen varassa.
On myös hyvä muistaa, että tekoäly ei ole teknologiana uutta. Koneoppimista on tutkittu jo useamman vuosikymmenen ajan ja merkittäviä edistysaskelia otettu jo kauan ennen ChatGPT:tä, mutta LLM:ien saama suuren yleisön huomio toi teknologian kaikkien huulille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö allalla tehtäisi jatkuvasti uusia ja merkittäviä innovaatioita. Esimerkiksi kielimallien takana oleva transformer-arkkitehtuuri esiteltiin vain muutamaa vuotta ennen kaupallistamista. Nykyinen skaalautuvuusongelma johtuu siitä, että suurempi määrä dataa ja laskentatehoa mahdollistaa paremmat mallit. Tällainen kehitys ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin resurssien ja osaamisen rajallisuuden takia.
Sijoittajan näkökulmasta kuplaa ei kannata jäädä odottamaan markkinoiden ulkopuolelle. Hajautettu ja pitkäjänteinen sijoittaminen yli toimialojen ja maantieteellisten rajojen on historiallisesti ollut kestävin strategia läpi eri syklien. Tekoälyboomista tuskin seuraa dotcom-kuplan kaltaista romahdusta, mutta jo nähdyt asteittaiset korjausliikkeet ovat mahdollisia myös tulevaisuudessa, mikäli markkinoiden odotukset eivät toteudu. Lopputulos riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka laajasti ja nopeasti teknologia jalkautuu reaalitalouteen. Mahdolliset korjausliikkeet puolestaan voivat tarjota hyviä ostopaikkoja, erityisesti nuorille sijoittajille, joilla sijoitushorisontti on pitkä.
KUVITUS Olya Havrina
(21.3.-19.4.)
Tuntuuko sinusta, että olisit jumissa samassa rutiinissa päivästä toiseen? Kuljet paikasta toiseen pää sumussa ja käännyt risteyksestä tuttuun suuntaan miettimättä asiaa sen kummemmin. Mitä jos yrittäisit nostaa katsettasi ja huomata jotain uutta matkallasi kouluun tai töihin? Tämä voi tarkoittaa joko jotain uutta konkreettista havaintoa, tai esimerkiksi jotain viestiä tai henkilöä, joka on koittanut ottaa sinuun yhteyttä. Milloin olet antanut uudelle yhteydelle mahdollisuuden? Ehkä nyt olisi aika yrittää.
(23.9.-23.10.)
Tulevat viikot tuovat mukanaan keväisiä tuulahduksia elämääsi, olivat ne sitten pieniä auringon pilkahduksia tai kenties uusia tuttavuuksia. Muista olla myönteinen ja sanoa kyllä kun sinua kysytään mukaan: saatat löytää itsestäsi puolia joista et tiennytkään tai inspiraatiota siihen mitä et ole uskaltanut vielä aloittaa.
(20.4.-20.5.)
Olet ollut ahkera ja universumi näkee sen. Vaikkei sinusta vielä tunnu, että työsi tuottaa hedelmää, eivät pyrkimyksesi ole kuitenkaan valuneet hukkaan. Älä lannistu, tavoittelemasi asia on jo lähes käden ulottuvilla. Saavutukset ovat tärkeitä, mutta on tärkeää myös pysähtyä nauttimaan tästä hetkestä, ethän halua jäädä paitsi kevään ensimmäisistä hiirenkorvista.
(24.10.-21.11.)
Ovatko hartiasi tuntuneet kireiltä ja leukaperät jännittyneiltä lähiaikoina? Oletko puurtanut arjessa eteenpäin muistamatta levätä ja pysähtyä arvostamaan pieniä arjen ihmeitä ympärilläsi? Ehdit varmasti kaiken, vaikka ottaisitkin nyt hieman omaa aikaa ja etäisyyttä velvollisuuksiisi. Varaa itsellesi hieroja, kerro ystävillesi että välität heistä tai lähde extempore viikonloppureissulle.
(21.5.-21.6.)
Olet tottunut navigoimaan arjessa aikataulujen, muiden ihmisten asettamien toiveiden ja omien päämääriesi puskemana. Kaikki on mallillaan, mutta sinusta tuntuu, ettet edelleenkään ole saavuttanut tarpeeksi, tai etteivät suunnitelmasi kesälle tai loppuvuodelle ole vielä tarpeeksi kunnianhimoiset. Mitä jos antaisit itsellesi mahdollisuuden kulkea energian johdattamana, tietämättä sen kummemmin mitä jonkun nopeasti tehdyn päätöksen takana odottaa? Anna itsellesi lupa olla autuaallisen huoleton - kuka tietää, mitä se tuo vanavedessään.
(22.11.-21.12.)
On aika kääntää katse sisäänpäin. Olet pitkään antanut itsestäsi muille saamatta välttämättä kuitenkaan tarvitsemaasi takaisin. Mutta mitä sinä haluat? Älä epäröi aloittaa uutta harrastusta, löytää uusia ihmisiä ympyröidesi ulkopuolelta tai kurkistaa nurkan taakse. Pimeydestäkin löytyy valo jos uskaltaa tarpeeksi kauan katsoa.
(22.6.-22.7.)
Tiedätkö sen tyypin, jota olet miettinyt viime aikoina? On aika lopettaa miettiminen ja aloittaa toiminta. Kysy häntä kahville, tai mene juttelemaan tälle kuun lähestyessä loppuaan. Ken tietää, ehkä edessäsi on rakkauden täyteinen kesä.
(23.7.-22.8.)
Olet tottunut olemaan tilan keskipiste ja toisaalta myös pitämään huolta siitä, että kaikki viihtyvät seurassasi. Se voi kuitenkin pitkän päälle käydä voimille, ja olet ehkä lähestymässä pistettä, jossa olisi hyvä ottaa tauko. Vetäydy hetkeksi itseesi, ja lähde vaikka pitkäksi viikonlopuksi mökille tai ota pieni retriitti toiseen kaupunkiin tuulettaaksesi ajatuksiasi ja antaaksesi itsellesi aikaa tylsistyä. Et voi olla parhaimmillasi, jos olet henkisesti uupunut muiden viihtymisen kustannuksella.
(22.12.-19.1.)
Tiedätkö sen matkan, josta olet haaveillu jo pitkään? Taikka uuden huonekalun, jolla haluaisit päivittää sisustustasi? Olet säästeliäs, etkä ole raaskinut vielä käyttää rahojasi, ja vaikka se on toisinaan järkevää, ei oikeaa hetkeä voi odottaa ikuisuuksia. Luota intuitioosi ja seuraavan hyvältä tuntuvan hetken tullen älä epäröi toimia itseäsi varten.
(20.1.-18.2.)
Lumen ja jään sulaessa ja ensimmäisten hiirenkorvien muodostuessa myös sinä alat sulaa ja huomata ympärilläsi uudenlaista energiaa. Pitkä pimeä talvi on saanut sinut jäämään kenties liian usein mukavuusalueellesi, ja nyt on aika astua sieltä ulos. Toimi spontaanisti ja mene tapahtumiin joissa et yleensä kävisi, uudet seikkailut odottavat!
(23.8.-22.9.)
Suoritat paljon ja olet siinä ohessa saavuttanutkin monia tavoitteitasi, mutta sen sijaan että nauttisit saavutustesi hedelmistä siirryt aina pohtimaan seuraavaa askelta. Hyviä hetkiä ja onnellisuutta ei kuitenkaan voi suorittaa, joten pysähdy joku hetki miettimään, mitä viiden, kolmen, tai jopa vuoden takainen sinä ajattelisi siitä, kuinka pitkälle olet päässyt. Välillä on ok olla itsensä suurin ihailija.
(19.2.-20.3.)
Olet ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, tai kenties ikinä, erityisen päätöksen edessä. Sinua saattaa pelottaa hyppy tuntemattomaan, ja ajatus siitä että joutuisit luopumaan jostain itsellesi tärkeästä siinä samalla. Älä kuitenkaan anna pelon vaikuttaa päätökseesi, ja muista että asiat tapahtuvat juuri siinä järjestyksessä kuin niiden kuuluukin tapahtua. Hyppää, ja luota siihen että siipesi kantavat.
EMMA
4 vsk, Creative Sustainability.
Mä oon halunnu opiskella psykaa, se soveltava psyka, HY:n uus ohjelma… laita psyka vaan.
Ollaaks me oltu jossain? Nii no yks kurssi, oli se sillee kemian laitoksen.
Kipsari! Ja tos Alvaris on kyl kans hyvät leivät, mä tykkään siit.
Pidin, oli kivat! Ne oli ihanan painostavia, se oli ihan hauska. Kival taval erilaista ehkä yhteiskuntatieteisiin mist oon tullu.
Voinks mä sanoo kaivari yleisesti? Tai siellä vaikka just ptnky:n teltal on ollu kivaa. Tai ku mä oon sielt Jyväskylästä nii oon ollu vast vaan yhen vapun täällä nii en oo ihan varma mitä kaikkii isoi tapahtumii on.
Jos et opiskelisi kauppiksessa, missä opiskelisit?
2
Millä tavalla olet osallistunut kauppiksen ulkopuoliseen Aallon toimintaan? (teekkarien bileet, kurssit tms.)
EMMI
4 vsk, Creative Sustainability.
Varmaan oikis.
Ootas, hmm… mä en oo oikeesti ehkä ollu. Tai no meil oli yks kemiankurssi.
Joo Alvari on ehk mun lemppari.
Oli kyl mukavii, ja just vähän painosti ku ei halunnu lähtee mukaan. Mut hyväl taval. :)
Onks se se joku vapputerassi, Wapputerde?
ONNI
2 vsk, taloustiede.
Mä halusin opiskella arkkitehtuuria mut mä aattelin et mul ei riitä nii sit mä oon kauppikses.
Ei oo ainakaan kauheest jääny mieleen.
Varmaa Tuas, tekee kaiken mitä Blokki tekee mut vähän paremmin. Siel on terassi, jos on työtön ja voi käydä kesällä siel. Tai vaik vikas periodis. Ja siel on tosi hyvä Chef’s Kitchen.
Joo pidin.
Wapputerde, ja Kaivari kyl kans.
3
Suosikki kampusravintola?
4
Piditkö sun tutoreista?
5
Suosikki vapputapahtumasi?
ADAM
2 vsk, taloustiede.
Oikis tai valtsika.
Kyl mä oon jossai paris teekkarikemuis käyny, me käytiin ekan vuoden syksyl jossain. Mut siis tosi vähän.
Blokki: hyvät aukioloajat, hyvä sijainti, paljon tilaa, laadukas salaattivalikoima.
Joo kyl mä pidin.
Joo Wapputerde, on Kaivariki kyl tosi kiva.
4 vsk, ISM & CEMS.
Mahollisesti jotain matkustusalaan liittyvää.
Eei varmaan.
Tietotekniikkatalo.
Joo, oli oikeen kivoja, otti hyvin mukaan asioihin.
Kyl se on varmaan se siinä sisäpihalla… Wapputerde! Siel pääsee tekee erilaisii asioita ja näkee ihmisiä ja se on sellanen tiivis mut kuitenkin ulkona. Ja sit siel on musiikkii. Oli kiva ku tultiin Mikkelistä ain sinne nii siel pääs näkee Otaniemen opiskelijoit sit kans.
4 vsk, ISM & CEMS.
Varmaan eläinlääkäriks.
Ei oikeen, tosiaan alotettiin täällä vasta vähän aikaa sitten.
A Bloc tai Tietotekniikkatalo, Bloc on sisällä eikä tarvi kävellä ulos ja Tietotekniikkatalol on parempaa ruokaa ku täällä välillä.
Joo pidin.
Wapputerde!
Imet PHILIP AMINOFF at Marsio on Aalto’s campus to talk about something that sounds simple but is surprisingly hard to put into words: what it really means to own businesses across generations—plural, not singular—without turning inheritance into either a slogan or a burden.
But first: who are the Aminoffs? The name appears in records from the 16th century and has been associated over time with military leadership, public service, landownership, and enterprise. Ennobled in Sweden in the early 1600s, the family later became active in Finnish business and industry. Philip Aminoff is a fourth-generation entrepreneur within that lineage. Today, he serves as Chairman of Helvar Merca, Tenetor, and Helectron, and Deputy Chairman of Veho (automotive retail), Fastems (factory automation), Helvar (lighting controls), and Electrosonic (audio-visual technology).
Philip describes the setup not as a “family company,” but as a long-lived ownership system: operating firms held through holdings, with family members owning different shares “by personal choice.” The holdings don’t run operations. Each subsidiary has its own identity, culture, and board— usually non-family led—so the business stands on its own, not on a surname.
“We don’t put the family name on them,” he says. “They are themselves.” He calls the model “a bit like private equity, without the intent to sell.”
What drives it isn’t control, but responsibility renewed with each generation—against entitlement and nostalgia.
When I ask how this was passed on to him, he notes that the question assumes a single origin story. He didn’t grow up on factory floors or learning a product, in the usual sense.
Operational closeness came through his uncle— deeply involved, later chair of most companies— and through ordinary rhythms: weekly tennis, office chats, the kind of proximity that teaches without announcing itself.
And behind it all was his grandmother, who had effectively owned the businesses herself and carried the legacy of the builder’s generation. What Philip absorbed was not how to make a particular product, but how to think about ownership: long-term principles rather than “a particular type of widget.”
For Philip, good ownership comes down to clarity. “The single most important thing is to realize that the role of the owner changes over time”— from entrepreneur, to owner-manager, to owner-chair, and eventually “owner only.” There’s no ideal form, only a role that must be understood and clearly communicated.
Families stumble, he says, not on money but on ambiguity. As ownership widens, you can’t “just discuss and decide.” You need defined boards and, for major issues, an owner forum. Boards must know where their mandate ends; owners must ensure their input is grounded, not impulsive.
He also questions the “third-generation curse.” Companies disappear for many reasons; what matters is whether wealth and values endure, not whether a name does.
In his family, ownership is held “under your responsibility for a transitory period of time,” with a duty to pass it on, improved. The danger comes when inheritance turns into entitlement— when consumption replaces stewardship.
Asked to name three turning points, Philip chooses crises and transitions, not triumphs.
First: the oldest company, founded in 1901 by a 22-year-old entrepreneur importing machinery and raw materials into Finnish industry under the Russian Empire. He died at 29. A German-born colleague in Tampere—also his brother-in-law— stabilized the business by acquiring the assets. The origin is sudden loss, high-risk continuity, and entrepreneurship rather than inherited wealth.
Second: family structure under pressure. Philip’s great-grandfather—his grandmother’s
father—had a son and two daughters. The son died young, and during WWII the father himself died before deciding whether to sell. The assets were divided between Sweden and Finland, with most of the Finnish businesses going to his grandmother, who had no formal education. Her husband, a medical doctor, left his career to steward what she inherited. Again, responsibility arrived unplanned.
Third: a modern shift in 2002. After decades without an explicit owner strategy, the family decided to keep only businesses with the potential to lead their markets—and to sell the rest. The process took nearly two years and resulted in selling about half of the family’s business activities to create focus.
Philip is careful about the absence of the family name. It’s not branding minimalism, but historical accuracy. The Aminoffs became owners through inheritance after WWII. “These are not,
Families stumble, he says, not on money but on ambiguity. As ownership widens, you can’t “just discuss and decide.”
in that sense, Aminoff companies,” he says. “We don’t want to take that away from the founders.”
On governance across generations, Philip returns repeatedly to one tool: “observerships.”
Young shareholders attend board meetings as observers—asking questions, learning the business—while the board gets to know them. It’s a two-way loop: observers report back to fellow owners on culture and decision quality; boards assess their commitment and growth. Over time, those who’ve done this across several companies become credible board members.
He also stresses making the next generation feel like a team, even when they’re distant cousins. A non-family mentor has helped their 18–33-year-olds build confidence, stay engaged, and handle hard topics—so they can eventually meet the current generation “as equals.”
Succession, in his view, is not just individual readiness but collective cohesion.
On heritage, he rejects the idea that family firms are stuck in the past. Heritage can trap you or propel you. He recalls a line: “heritage creates future,” and another, often attributed to GUSTAV MAHLER: tradition is “not the worship of ashes, but the passing on of the flame.”
He points to Helvar as proof: exiting radios and televisions when scale favored American and Japanese giants, pivoting to lighting technologies, and later helping shape a European digital lighting protocol—once adopted, a sign the company had found “firm footing.”
Near the end, I ask for one principle he would “etch in stone” for the next generation. He avoids business doctrine and offers the family motto in Latin: nec adversa, nec prospera flectent—“that neither adversity nor prosperity shall bend you.”
He calls it stoicism: don’t be carried away by success, don’t collapse under setbacks. A calm pursuit. “This too shall pass.”
It’s a deceptively simple line for a system that spans multiple companies, multiple boards, multiple generations—and the constant human risk of confusing stewardship with entitlement.
Perhaps that’s the point: the most durable family-business ideas are often not elaborate at all. They are short sentences that are hard to live.
KOLUMNI
TEKSTI Isaac Jyväsjärvi KUVITUS Saga Bruun
Viime aikoina on väsyttänyt paljon. Olen tehnyt töitä ja opintoja läpi talven pimeyden ilman kunnollisia taukoja, ja tarve levätä on ilmeinen. Silti lepääminen tuntuu yllättävän vaikealta. Jo se, ettei tee mitään, tuntuu helposti väärältä. Kun suljen illalla läppärin ja ajattelen rauhoittuvani ennen nukkumaanmenoa, mieleen nousee heti lista kesken jääneistä asioista, jotka pitäisi hoitaa ennen kuin voin pysähtyä. Välillä tuntuu jopa siltä, etten ole ansainnut lepoa lainkaan. Mutta miksi lepo ylipäätään pitäisi ansaita? En usko olevani näiden tunteiden kanssa yksin. Kyse on laajemmasta rakenteellisesta ilmiöstä. Suomalaiset kokevat uupumusta enemmän kuin aiemmin. Työterveyslaitoksen mukaan noin
25 prosentilla työssäkäyvistä on kohonnut riski työuupumukseen tai uupumusoireisiin, ja noin joka kymmenes on jo todennäköisesti uupunut. Kehitys on ollut huolestuttavan nousujohteista. Kun uupumus koskettaa näin laajaa joukkoa, sitä ei voi enää selittää yksilöllisillä puutteilla, vaan yhteiskunnalla, joka tekee levosta poikkeuksen ja kuormituksesta normin.
Kuormitus näkyy jo varhaisessa iässä. THL:n vuoden 2025 kouluterveyskyselyn mukaan noin 40 prosenttia yläkouluikäisistä ja toisen asteen opiskelijoista kokee vähintään kohtalaista psyykkistä kuormittuneisuutta, ja noin joka kolmas raportoi koulu-uupumuksen oireita. Samalla vain noin puolet toisen asteen opiskelijoista nukkuu arki-
sinvähintään suositellut kahdeksan tuntia yössä. Erityisesti päivittäinen väsymys ja yksinäisyyden kokemus on viime vuosina lisääntynyt pojilla.
Sama kehitys jatkuu aikuisuudessa eri muodossa. Työterveyslaitoksen mukaan uupumus ilmenee yhä useammin keskittymisvaikeuksina, muistiongelmina ja kyynistymisenä työtä kohtaan. Työtä tehdään, mutta mieli ei palaudu työpäivän päätyttyä. Kun ajattelu pirstaloituu ja keskittyminen heikkenee, lepo ei tunnu rauhoittavalta vaan riittämättömältä. Ihminen suoriutuu arjestaan, mutta ei koe ansainneensa pysähtymistä.
Näiden tilastojen valossa lepäämisen vaikeus näyttää vähemmän henkilökohtaiselta ongelmalta ja enemmän seuraukselta elämisestä yhteiskunnassa, joka toimii jatkuvassa valmiustilassa. Vuonna 2026 suomalaisten arkea sävyttävät geopoliittiset kriisit, taloudellinen epävarmuus, ilmastonmuutos ja tunne siitä, että tulevaisuus on synkempi kuin aiemmilla sukupolvilla. Työelämässä korostetaan sopeutumista, joustavuutta ja resilienssiä, mutta harvemmin pysähdytään pohtimaan, mitä kaikkea ihmisiltä vaaditaan, jotta he pysyisivät mukana jatkuvassa muutoksessa. Samaan aikaan myös korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut, mikä murentaa oletusta siitä, että ahkeruus ja koulutus takaisivat turvan tai levollisen tulevaisuuden.
Kun epävarmuus on jatkuvaa, pysähtyminen alkaa tuntua harkitsemattomalta. Lepo ei ole vain tauko tekemisestä, vaan irtautumista valppauden tilasta, jota nykyarki vaatii. Uutisvirta, pirstaloitunut työ ja opiskelu sekä sosiaalinen media ylläpitävät tunnetta siitä, että jotain olennaista tapahtuu
koko ajan ja että poissaolo on väärä valinta. Lepääminen alkaa näyttäytyä vetäytymisenä maailmasta, joka odottaa jatkuvaa reagointia.
Samalla vastuu jaksamisesta on siirtynyt yhä selvemmin yksilölle. Rakenteelliset ongelmat käännetään henkilökohtaisiksi puutteiksi. Puhutaan ajanhallinnasta, stressinsietokyvystä ja palautumisen taidoista, ikään kuin uupumus ratkeaisi kääntämällä katseen peiliin. Tässä kehyksessä lepääminen näyttäytyy yksityisenä valintana, jota täytyy perustella myös itselleen.
Suorittamisen logiikka ulottuu myös vapaa-aikaan, jossa tekemisestä tulee helposti näkyvää ja vertailtavaa. Liikuntasuoritukset jaetaan sovelluksissa, lenkit mitataan ja treenit dokumentoidaan. Lepo ei näy missään. Kun vapaa-ajankin arvo määrittyy tekemisen kautta, pysähtyminen tuntuu vielä entistäkin helpommin hukkaan heitetyltä ajalta.
Kysymys ei lopulta koske sitä, miksemme osaa levätä, vaan sitä, millaisessa maailmassa elämme. Yhteiskunnassa, joka mittaa arvoa tekemisen kautta. Silti juurikin pysähtyminen paljastaa jotakin olennaista. Sen, ettei ihminen ole ikiliikkuja tai koneen osa.
Lepo ei ole merkki luovuttamisesta eikä vetäytymistä vastuusta. Se on muistutus inhimillisyydestä. Jos emme anna itsellemme lupaa pysähtyä, joku muu pakottaa siihen ennemmin tai myöhemmin. Monelle se tarkoittaa työuupumusta, sairauslomaa tai tilannetta, jossa arki ei yksinkertaisesti enää kanna. Siksi lepääminen ei ole heikkous, vaan yksi harvoista tavoista vastustaa järjestelmää, joka vaatii meitä olemaan jatkuvasti enemmän.
Economic growth is one of the most basic building blocks of capitalism. It is not always achieved, sometimes even for long times but nevertheless it always stays as one of the major goals of any capitalist system or state. It is entrenched deeply in us that this is the best way to organize the economy and our society. Looking at the world around us it becomes increasingly clear day by day that this is wrong and that it’s time for systematic change on a global level. Capitalism has delivered the good things it was able to deliver but now we need to move on.
To be able to understand and critique capitalism, it can’t be seen as just an economic system but an all-encompassing structure that composes our society. In the words of NANCY FRASER it is “an institutionalized societal order that includes four non-economic conditions for the possibility of a capitalist economy.”20 These four preconditions are vital for the rise and continuation of capitalism. First of the preconditions is the historical and continuing extraction of wealth from workers and resources of the Global South. Second is the immense undervaluing of social reproduction or carework that makes it possible for people to keep going to work and live their lives. Third is the exploitation of nature as a source for endless resources and as a place to dump the unwished results or by-products of production. Lastly, is its dependence on public goods provided by states and international organizations such as infrastructure and laws. These four conditions can be seen as
reproductive tendencies that uphold the productive forces of capitalism.
Even though these reproductive preconditions are required for a capitalist system and its productive forces to function, it can not seem to appreciate and uphold them. We have long known that to prevent deathly and destructive consequences of climate change we need to stop the exploitation of nature as if it was infinite. We would have already had to stop opening new oil and gas plants, and shift away largely or completely from the usage of fossil fuels but the logic of value is too strong. Companies and investors “are going to be driven by value” as one fossil fuel CEO put it in 2023
find out the reasons for the issues and fix them. If they couldn’t be fixed we would come up with another solution.
Most often, critique of capitalism is met with a statement that “there is no better alternative”. It is often continued with the usual justifications of how capitalism has lifted people out of absolute poverty, has improved the standard of living for many and has accelerated technological innovation. Unfortunately this is not enough. Capitalism has accomplished positive things but is also causing increasing amounts of harm to the planet and the people living on it. At this point we’re just left with the growing harmful impacts of striving
Capitalism has accomplished positive things but is also causing increasing amounts of harm to the planet and the people living on it.
when explaining their shift back to fossil fuels from renewables21. As long as fossil fuels exist or they are politically allowed, the requirement of growth will keep companies and investors hooked on them22. If capitalist logic can’t even respect keeping the planet alive, how can we ever expect it to respect the “replaceable” aspects of these necessary reproductive preconditions that it relies on.
The ills of capitalism are not limited to slowly destroying the planet. A quick look outside or at the news reveals that conditions for a good life are slowly deteriorating everywhere. Right now there are 50 million people living in modern slavery, more than at any other point in the history of the world23. Of these people, 28 million are in forced labour. This is not some anomaly, but a direct result of the capitalist imperative for production to be pushed where it can be exploited the most and where workers rights are the weakest.
Due to the contradictions of the reproductive and productive, crises are inherent in a capitalist economy. Continuing economic crises are accepted and seen as an inevitable part of capitalism24. If other parts of critical societal infrastructure would fall apart every decade we wouldn’t just accept that and move on, we would
for endless growth on a finite planet. Regrettably “green growth” won’t save us either as it isn’t actually possible right now and doesn’t seem to be in the future either on the scale needed to prevent and solve the climate crisis25. Luckily moving away from capitalism doesn’t mean that we have to leave behind the positive things sometimes associated with it like markets, trade and entrepreneurship which have existed for thousands of years prior to capitalism.
Those who benefit the most from the current system will fight hard to keep it in place. They will come up with “solutions” that sound sustainable and ease us into a false sense of security. They will tell you that there is no other alternative to capitalism. This is all done so that you wouldn’t dare to step outside of the rigid box of capitalist thinking and realise that we could have it so much better. We could build a society that strives towards ecological and social wellbeing as the main goals, not just some afterthoughts that are thrown away if the profits aren’t high enough. We could build a society where every single person on the planet would have their basic needs met, have time for loved ones and the people around them.
Comparing this scenario to the current one might make you think that all this sounds naive
and far-fetched. The current direction is something completely opposite where the only thing we’re told we can have is more austerity. Here in Finland it might seem like the only choice we have is to dismantle the welfare state to “save” ourselves. The system is dependent on us thinking that we have to do these unfortunate things because we have no other choice. That is only if we decide to keep living under capitalism where the most important thing is the rising rate of profit for the wealthiest.
It has to be acknowledged that moving away from capitalism isn’t going to be an easy job. There will be many obstacles and entities that are going to work tirelessly to uphold the current system. No matter what these are, this path is necessary if we are to have a planet where we and our future generations can live on. The stopping of endless growth is going to come either way before long, once the planet and the necessary preconditions for capitalism are destroyed by itself. Alternatively we could start the transition before that and make life better for everyone.
The big question all this leads to is what is the solution then? I believe a first crucial step in coming up with the solution is releasing people from the lie that there can be no better alternative. I do not know if there already exists an all encompassing ready to be implemented solution, but what I do know is that we have to start the process of moving towards a better system if we want to uphold the possibility for a good life on a livable planet for us and the future generations. Even more, it is our duty to do so.
One clear objective I can confidently give is that we have to replace the capitalist purpose of production which is to maximise and accumulate profit. It has to be replaced with a purpose that aims to maximise and uphold social progress while respecting the ecological limits set by nature. A concrete example would be replacing the indicator of GDP growth as a standard with something that would reflect these goals. Another objective is to democratise the economy alongside taking back power from the large corporations that heavily influence decision making, policy and our lives on a national and global level.
Democratising the economy might look like a different kind of financial architecture where investments deemed destructive by democratic decision making are penalised while those promoting public good and wellbeing are rewarded26
This would be a major improvement compared to the current one where the most destructive industries like the fossil fuel industry can also be highly profitable. Starting public banks that work towards public good instead of private profit would be a step in the right direction as well. Increasing democratic decision-making in companies could also be a step in the right direction. Whatever the solution is, it must have democracy at the heart of it as history keeps showing us time and time again that too much power in the hands of the few lead to destructive outcomes. “Absolute power corrupts absolutely” as is said. Right now major aspects of decision making that affect every person on the planet is in the hands of a few extremely wealthy people and the story is going no different. That must change now.
Continuing on the current path will lead us to doom but changing course in the present-day world might seem impossible at first when all we have known is the prevailing system and its rigid rules. However, once we let go of the need to uphold capitalism, the world opens up for endless possibilities and we can actually start striving for something new and better. We need to start working towards this better world urgently.
Eon Systems. (10.3.2026). How the Eon Team Produced a Virtual Embodied Fly.
Elgendy, Ibrahim M et al. (2024).
“Bacteria-powered self-healing concrete: Breakthroughs, challenges, and future prospects.” Journal of industrial microbiology & biotechnology vol. 52. UNCTAD. (19.6.2025). Global foreign direct investment falls for the second consecutive year, posing acute challenges to developing countries.
Federal Reserve Bank of Dallas. (24.2.2026). AI is simultaneously aiding and replacing workers, wage data suggest.
Eger, S. et al. (2026).
Transforming Science with Large Language Models: A Survey on AI-assisted Scientific Discovery, Experimentation, Content Generation, and Evaluation.
Muntanelli, B. R. et al. (9.12.2025). .
“Impacts of climate change on labor productivity: a narrative review.” Revista brasileira de medicina do trabalho : publicacao oficial da Associacao Nacional de Medicina do Trabalho-ANAMT vol. 23.
10
Kukaan ei tiedä mitä arvot ovat
1. Nyroos, S. (27.1.2026). Emme tiedä arvojamme. Helsingin Sanomat.
22
Verokilpailu, veronkierto ja globaali yhteistyö näiden pysäyttämiseksi
2. OECD. (2021). Statement on a Two-Pillar Solution to Address the Tax Challenges Arising from the Digitalisation of the Economy.
3. EUTAX. (2024). Global Tax Evasion Report.
4. Harel, D. (2024). Tax Wars. Documentary film.
Chasaide, N. (n.d.).
Corporate Tax Games: A Case Study of Ireland in the Global Politics of Tax. Submitted 31st October 2023.
YLE. (27.4.2016).
Ehrnroothilta paljastui oma veroparatiisitehdas – yhtiöllä ollut tiivis suhde Panaman Mossack Fonsecaan.
24
Valitse pienempi paha: globaalin etelän kehityksen todellisuus
5. Stuff you should know Podcast. (3.7.2025).
”What was the purpose of USAID?” -episode.
6. Olander, E., Soliman, M. (17.2.2026).
“US and China take divergent paths in the New West Asia” -episode. China-Global South Podcast.
7. Vesto, C. (20.10.2025).
“Reilumpaa velkajärjestelmää ei rakenneta ilman globaalia etelää”. The Ulkopolitist.
World Bank Group. (16.6.2025).
”FDI flows to developing economies drop to lowest level since 2005”. Press release.
26
Intiimi hiljaisuus
Obrist, M. K. et al. (2010).
‘Bioacoustic approaches in biodiversity inventories’ in Manual on field recording techniques and protocols for all taxa biodiversity inventories. Brussels: Abc Taxa. Vol 8: pp. 68-99.
Carlyle, A. & Lane, C. (2013).
On Listening. Devon: Uniformbooks.
Meijer, E. (2016).
Animal languages. London: John Murray Press.
Ingold, T. (2000).
The Perception of the environment: Essays on livelihood, dwelling, skill. London: Routledge.
Lispector, C. (1978).
Um Sopro de Vida. Rio de Janeiro: Editora Nova Fronteira.
Hull, J. (2005).
‘Rainfall and the blind body’, in The Book of Touch. Edited by Constance Clansen, pp. 324-327. Oxford: Berg.
Hahad, O et al. (2024).
Noise and mental health: evidence, mechanisms and consequences. Journal of Exposure Science & Environmental Epidemiology. Vol 35: pp. 16-2
Huffeldt, N. P. & Dabelsteen, T. (2013).
Impact of a noise-polluted environment on the song frequencies of a cosmopolitan songbird, the Great Tit (Parus major), in Denmark. Ornis Fennica. Vol 90: pp. 94-102.
Bradbury, J. W. & Vehrencamp, S. L. (2011).
Principles of Animal Communication – Second Edition. Sunderland: Sinauer Associates.
Carlson, A-R. (2024).
Rakas Eeva Kilpi: Nämä juhlat jatkuvat vielä. Helsinki: WSOY.
Mustill, T. (2022).
How to Speak Whale. Dublin: Harper Collins Publishers.
Perry, S. (2020).
Rustic Airs. Lisbon: ATLAS Projectos.
Steinbach, J. et al. (2024).
Hold the Sound – Notes on Auditories. Locarno: BaseCamp Library.
20
Minä, minä, minä!
8. Keltikangas-Järvinen, L. (2026). Itsekkyyden aika - miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin. WSOY.
38 Back to the Future of Decentralized Money Emission
9. Adrian, T., Miccoli, M., & Sugimoto, N. (4.12.2025).
How stablecoins can improve payments and Global Finance. IMF.
10. Financial Times. (10.11.2025).
Visa and Mastercard forge deal to end long-term dispute with merchants.
11. European Commission, Directorate-General for Economic and Financial Affairs & DirectorateGeneral for Financial Stability, Financial Services and Capital Markets Union. (13.12.2026).
Strengthening the international role of the euro [Note to the Eurogroup]. Council of the European Union.
12. Reuters. (30.4.2025). Visa, Bridge partner to launch stablecoin-linked cards.
13. PayPal. (11.6.2025).
PayPal USD (PYUSD) plans to use Stellar for new use cases [Press release]. PayPal Newsroom.
14. Mastercard. (26.8.2025).
Mastercard expands partnership with Circle to transform digital settlement for merchants and acquirers in region [Press release]. Mastercard Newsroom.
15. J.P. Morgan. (12.11.2025).
JPM Coin (JPMD) USD deposit token available for institutional clients [Press release]. J.P. Morgan Payments Newsroom.
16. Binance Academy. (23.5.2025).
What is World Liberty Financial USD (USD1)? Binance Academy.
17. The Guardian. (2.2.2026).
Trump accused of ‘corruption, plain and simple’ after UAE invested in family firm.
18. Sillanpää, S. (21.2.2026). Presidentin bisnekset. Helsingin Sanomat.
19. Reinhart, C. & Rogoff, K. (2009).
This time is different. The Financial Times.
40 AI: Tehokkuutta vai Teknokupla?
Gurufocus.com. (2026).
Seeking Alpha. (31.7.2023). Are we in a stock market bubble? No!
McKinsey & Co. (28.1.2025).
Superagency in the workplace: Empowering people to unlock AI’s full potential. Report.
Belcic I., Stryker C., IBM. (2026). How to maximize AI ROI in 2026.
Vecchio I., et al. (23.10.2018).
The Discovery of insulin: an important milestone in the history of medicine. Frontiers in endocrinology.
Google DeepMind, EMBLEBI. AlphaFold, protein structure database. (2026).
Helsingin Sanomat, Tiedelehti (14/2024). Tekoälyn tulevaisuus.
Härlin T., et al. (4/2023).
Exploring opportunities in the generative AI value chain. McKinsey Digital.
Butts Dylan. CNBC. (18.8.2025).
OpenAI’s Sam Altman sees AI bubble forming as industry spending surges.
54
En osaa levätä ilman syyllisyyttä
Työterveyslaitos. (2024).
Todennäköinen työuupumus on lisääntynyt. Tiedote.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2025).
Lasten ja nuorten hyvinvointi –Kouluterveyskysely 2025
20. Fraser, N. (2021).
Cannibal Capitalism: How our system is devouring democracy, care and the planet - and what we can do about it. Verso Books.
21. Malm, A. & Carton, W. (2024).
Overshoot: How the World Surrender to Climate Breakdown.
22. Nakhle, K. (2023).
Oil and gas: The investment gap dilemma. GIS Reports.
23. Hayes, A. (2025).
Are economic recessions inevitable?
24. European Environmental Bureau. (2019).
“Decoupling Debunked”.
25. Hickel, J. & Vogel, J. (2023).
Is green growth happening? An empirical analysis of achieved versus Paris-compliant CO2–GDP decoupling in highincome countries.
26. The Guardian. (12.2.2026). We can move beyond the capitalist model and save the climate - here are the first three steps.
ILO. (2022).
“Global Estimates of Modern Slavery: Forced Labour and Forced Marriage”