Meidän tarinoiden punainen lanka on digitaalisuus

Kuopion kaupungin kansalaistoiminnan palvelut on kerännyt yhdessä KUDOS-hankkeen kanssa kaupunkitarinoita. Meidän tarinat -kokeilussa. Tarinat ovat osa Kuopio250-juhlavuoden viestintää, ja kerätyt tarinat jatkavat elämäänsä myös juhlavuoden 2025 aikana.

Meidän tarinat -kokeilussa on kevään ja kesän 2024 aikana kerätty kaupunkitarinoita eri aikakausilta kolmelta eri alueelta: Kelloniemestä, Maaningalta ja Kuopion keskustan ruoka- ja tanssiravintoloista sekä kahviloista. Tarinat voivat olla todellisia muistoja tai urbaaneja tarinoita, jotka ovat kulkeneet suusta suuhun. Ne voivat myös koostua useista palasista.

Meidän tarinat -kokeilussa on haluttu ottaa huomioon sekä kaukainen historia että lähihistoria. Kaikki tarinat ovat olleet tervetulleita. Niillä ei myöskään välttämättä ole todellisuuspohjaa, vaan mukana saattaa olla hieman värikynää, naurahtaa digituottaja Terhi Rissanen Kuopion kaupungin kansalaistoiminnan palveluista.

Teemana tarinoissa on erityisesti yhteisöllisyys, kohtaamiset ja kohtaamispaikat. Ensimmäiset tarinat julkaistaan elokuussa 2024 osana Meidän Kuopio -festivaalia, joka on yhteisöllinen ja yhteisöjen itse rakentama tapahtumakokonaisuus. Festivaaleilla on todella paljon ohjelmaa eri asuinalueilla, joten kaupunkitarinat linkittyvät luonnollisesti hyvin samaan kokonaisuuteen.

Projektissa mukana oleva KUDOS-hanke on Oulun, Kuopion, Lahden ja Jyväskylän yhteisprojekti, jossa edistetään kuntien kulttuuritoiminnan digitaalisuutta. Hanketta rahoittaa kaupunkien lisäksi Next Generation EU ja Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Tärkeintä on tarinoiden sisältö

Meidän tarinat -kokeilun tavoitteena on löytää sujuva prosessi kaupunkitarinoiden keräämiselle ja jakamiselle, jotta se olisi myöhemmin helpompaa eikä vaatisi niin paljon henkilötyövoimaa. Tämän vuoksi kokeilussa onkin hyödynnetty digitaalisia ratkaisuja, vaikka jo projektin alkuvaiheessa ymmärrettiin, että digitaalisuus on vain työkalu ja kaikista tärkeintä on itse sisältö.

Lähdimme aivan ensimmäisenä etsimään projektille sisällöntuottajaa ja työhön valikoitui Historiapalvelu Havinan Minna Akiola, jonka kanssa jatkoimme projektia eteenpäin. Päätimme, että kolme asuinaluetta on realistinen määrä, joiden tarinoita ehdimme KUDOS-hankkeen aikana keräämään. Minna lähti heti tammi-helmikuun aikana kartoittamaan yhteyshenkilöitä ja keräämään tarinoita valituilta alueilta, Rissanen kertoo.

Kevään aikana pohdittiin yhdessä digitaalisia ratkaisuja, joita tarinoiden sisällöntuotannossa halutaan hyödyntää. Tekoäly osoittautui hyväksi työkaluksi tarinoiden tiivistämisessä, haastattelunauhojen litteroimisessa ja podcast-tallenteiden käsikirjoittamisessa.

Tekoälyhahmo tarinankertojana

Muina digitaalisina sovelluksina Meidän tarinoiden julkaisemisessa hyödynnetään Esrin kehittämää karttapohjaista ArcGIS StoryMaps -alustaa, joka Kuopion kaupungilla on jo koekäytössä, sekä kuopiolaisen Taustamarkkinat BGMT:n kloonaamia ääniä ja kehittämää tekoälyhahmoa (kuvassa).

Piirretyn hahmon on tarkoitus kertoa tarinoita videoilla ja tiimiläistemme kloonattuja ääniä käytetään äänitarinoissa. Lisäksi olemme tilanneet säveltäjä Antti Elias Huuskoselta tunnusmusiikin, jota käytetään Meidän tarinoiden tunnusmusiikkina, Rissanen kuvailee kokonaisuutta.

Tarinoita on kerätty perinteisellä tavalla haastattelemalla sekä digitaalisen verkkokyselyn avulla ja kesätapahtumissa. Tarinansa kertoneiden henkilöiden tietosuojasta huolehditaan siten, että julkaistavissa tarinoissa ei puhuta ihmisistä tunnistettavilla nimillä tai muilla tunnistettavilla seikoilla.

Poikkeuksen muodostavat henkilöhaastattelut ja podcastit, joissa oikeat henkilöt kertovat muistojaan ja tarinoitaan. Heiltä on pyydetty suostumus tarinoiden jakamiseen ja nimien julkaisemiseen.

Tarinat rakentavat alueiden identiteettiä

Meidän tarinat -kokeilun idea lähti liikkeelle yhteistyössä KUDOS-hankkeen ja Jyväskylän kaupungin kanssa. Jo hankkeen alkuvaiheessa tunnistettiin, että kaupunkitarinat ovat tällä hetkellä todella mielenkiintoinen kokonaisuus. Niitä halutaan kuntalaisten kuultavaksi jokaisessa kaupungissa, mutta tarinoiden kerääminen on työläs projekti.

Siihen liittyy paljon viestinnällistä työtä sekä materiaalin analysoimista, kuten litteroimista. Lähdimme pohtimaan miten digitaalisuus pystyisi helpottamaan tarinoiden keräämistä, käsittelyä ja julkaisemista, Rissanen toteaa.

Kaupunkitarinoiden alkulähteet ovat Jyväskylässä, jossa pohdittiin voisivatko tarinat olla osa kaupunkiympäristön kehittämistä. Siellä on käynnissä vastaavanlainen projekti, joka keskittyy hyvin pitkälti nuorisokulttuuriin ja nuorten tarinoihin. Projektiin on osallistettu myös nuorisotyötä ja sosiaalityön puolta.

Kuopiossa puolestaan keskityttiin lähiöistä koostettaviin tarinoihin, jotka ovat olleet jo pitkään kaupungin markkinointiviestinnässä esillä. Jo suunnitteluvaiheessa huomattiin, että tarinat ovat tärkeitä eri alueiden yhteisöllisyyttä, yhteistä tekemistä ja yhteisiä muistoja rakentavana tekijänä. Parhaimmillaan tarinat rakentavat alueen identiteettiä.

Asuinalueet tutummiksi

Sujuvan tarinoiden keräysprosessin löytämisen lisäksi Meidän tarinat -kokeilussa tavoitellaan Kuopiossa sitä, että eri asuinalueilta saadaan kerättyä talteen mielenkiintoisia tarinoita. Alueilla jo asuvien lisäksi niiden toivotaan houkuttelevan muitakin ihmisiä tutustumaan kyseisten alueiden historiaan ja nykytilanteeseen.

Esimerkiksi tarinat Maaningalta tuovat alueen tutummaksi ja helpommin lähestyttäväksi, ja houkuttelevat käymään siellä tai ehkä jopa muuttamaan sinne, Rissanen kiteyttää.

Juhlavuoden aikana Meidän Kuopio -festivaali jakautuu laajemmalle ajanjaksolle kuin yleensä – tapahtumia on elokuun sijasta ympäri vuoden. Samoin Meidän tarinat -kokeilun aikana kerätyt tarinat jäävät kuntalaisten katsottavaksi ja kuunneltavaksi pidemmäksi aikaa.

Toiveissamme on, että syksyn ja Kuopio250-juhlavuoden aikana Meidän tarinat -projektia päästään laajentamaan myös muille asuinalueille. Ehkä meillä joku päivä on tarinakokonaisuus Kuopion kaikista asuinalueista, Rissanen toivoo.

Lue lisää Meidän tarinoista: www.kuopio.fi/meidan-tarinat

Teksti: Minna Akiola