Suomen ensimmäinen valokuva 170 vuotta

Suomen ensimm채inen valokuva 170 vuotta

HENRIK CAJANDER Nobelin talo, 1842 Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

Suomen ensimm채inen valokuva otettiin Turussa 170 sitten

Suomen ensimmäinen valokuva 170 vuotta

ENSIMMÄISET VALOKUVAT Valokuvan katsotaan virallisesti syntyneen elokuussa 1839 kun dagerrotypia-keksintö esiteltiin maailmalle Pariisissa Ranskan tiede- ja taideakatemian kokouksen yhteydessä. Lehdistössä uudesta valokuvamenetelmästä oli kirjoiteltu jo jonkin aikaa.

Myös Åbo Tidningar -lehti kirjoitti siitä jo helmikuussa 1839. Erilaisia kokeiluja valokuvamenetelmäksi olikin ollut jo aiemmin; maailman vanhimpana säilyneenä valokuvana pidetään asvalttipintaista heliografiaa vuodelta 1827. Se on graafikko Joseph Nicéphore Niépcen ottama ja esittää pitkän valotuksen vuoksi vaivoin erottuvaa näköalaa hänen ikkunastaan.

HENRIK CAJANDER Nobelin talo, 1842 Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

HENRIK CAJANDER Tähtitorni Vartiovuorenmäellä, 1844 Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

DAGERROTYPIA Taidemaalari Louis Jacques Mandé Daguerre ja graafikko Joseph Nicéphore Niépce kehittivät Niépcen alulle panemia valokuvakokeiluja yhdessä vuodesta 1829 lähtien. Kun Niépce kuoli, Daguerren kumppanina oli Niépcen veljenpoika Isidore Niépce. He onnistuivat lyhentämään valotusajan useista tunneista 10–30 minuuttiin.

Dagerrotypia-menetelmässä kuva valmistettiin valoherkäksi käsitellylle hopeoidulle kuparilevylle. Kamerassa valotettu, vielä näkymätön kuva kehitettiin elohopeahöyryssä näkyväksi. Kehitetty kuva saatiin pysyväksi poistamalla valottumaton hopeajodidi ruokasuolaliuoksella.

Vuonna 1839 Daguerre ja Niépce lahjoittivat menetelmän yksityiskohtaiset ohjeet ja vapaan käyttöoikeuden Ranskan kansalle. Menetelmä levisi hyvin nopeasti ympäri maailmaa. Erityisesti Ranskassa siihen tehtiin olennaisia parannuksia. Valotusaika saatiin pienennettyä vuonna 1840 jopa vain muutamaan minuuttiin kirkkaalla auringon paisteella. Fyysikko Hippolyte Fizeau kehitti vuonna 1841 kuville kultakloridi-käsittelyn, joka paransi kuvien säilyvyyttä ja kirkkautta.

Muihin valokuvamenetelmiin nähden dagerrotypia oli erinomaisen tarkka. Siinä on heijastava, peilimäinen pinta, jossa kuva näkyy heikkona ja negatiivisena. Kuvan voi nähdä oikeinpäin, kun dagerrotyyppia kääntää ja valo taittuu tietystä suunnasta. Samassa kuvassa onkin sekä positiivi- että negatiivikuva, mikä luo taianomaisen tunnelman. Dagerrotyyppeihin voitiin lisätä myös väriä jälkikäsittelynä.

Kuvat olivat kuin pieniä taikaesineitä. Ne esittivät useimmiten henkilöitä, taideteoksia tai kaupunkinäkymiä. Dagerrotypiat usein kehystettiin ja ripustettiin seinälle. Niitä pakattiin myös pieniin koristeltuihin rasioihin, joissa kuvat olivat esillä kalleimpien korujen tapaan.

Dagerrotyypit olivat suosiossa erityisesti vuosina 1840–1860.

Suomen ensimmäinen valokuva 170 vuotta

DAGERROTYPIA SUOMESSA Suomessa dagerrotyyppi saatiin yleisön nähtäväksi pian Pariisin julkistuksen jälkeen. Jo tammikuussa 1840 ranskalainen dagerrotyyppi matkasi Turkuun ja oli esillä kolmisen viikkoa Suomen Talousseuran rakennuksessa Hämeenkatu 28:ssa.

Helmikuun lopussa dagerrotyyppi siirtyi näytille Helsinkiin Kasarmitorin luona sijainneeseen koulurakennukseen. Kuvan koko oli 6 x 8 tuumaa ja se esitti Pariisin St. Gervais -kirkkoa ja Quai de la Grève -katua. Kuvan yksityiskohtien runsaus ja tarkkuus herätti suurta hämmästystä. Suurennuslasin avulla pystyi katsomaan ikkunaverhojen rimpsuja ja lukemaan kadun varren talojen mainoskylttejä. Åbo Underrättelsenin arvostelija tosin moitti kuvan katsomista vaikeaksi kiiltävän pinnan johdosta.

Suomen ensimmäinen valokuva otettiin Turussa reilu kaksi vuotta myöhemmin 3. marraskuuta 1842. Sen otti piirilääkäri Henrik Cajander omalta kotikadultaan Uudenmaankadulta. Henrik Cajanderin jälkeen dagerrotyyppeja kuvasi Suomessa muun muassa Mäntyharjulla syntynyt ja kirjansitojaksi Helsingissä kouluttautunut Fredrik Rehnström. Rehnström kierteli Suomessa ahkerasti ottamassa kuvia vuosina 1844–1851. Monilla paikkakunnilla hän oli ensimmäinen, joka esitteli uuden keksinnön yleisölle.

HENRIK CAJANDER (1804–1848)

FREDRIK REHNSTRÖM Constantin Yleniuksen muotokuva, 1850-luvun alku.

Fredrik Rehnströmin ottamassa muotokuvassa istuu käsi poskella Constantin Ylenius (1829–1872). Ylenius opiskeli Turun triviaalikoulussa. Hän valmistui tuomariksi 1853 Helsingissä ja työskenteli tämän jälkeen Turun hovioikeudessa.

Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

HENRIK CAJANDER Omakuva, 1844 Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

Henrik Cajander syntyi vuonna 1804 Turussa kaupunginpalvelija Matts Cajanderin perheeseen. Suoritettuaan ylioppilastutkinnon hän aloitti opiskelun Turun akatemiassa. Samaan ikäpolveen kuuluivat Cajanderin opiskelutoverit J. L. Runeberg, J. W. Snellman ja Elias Lönnrot. Cajander promovoitiin maisteriksi vähän ennen Turun paloa vuonna 1827. Palon jälkeen opinnot jatkuivat Helsingissä, missä Cajanderista tuli lääketieteen lisensiaatti. Seuraavana vuonna Suomeen saapui koleraepidemia, jonka torjumiseen Cajander nuorena lääkärinä osallistui. Väitöskirjansa Om cholerans epidemiska natur hän kirjoitti tuohon kokemukseensa perustuen.

Cajander toimi henkivartioväen Suomen tarkk’ampuja-pataljoonan lääkärinä vuodesta 1833 lähtien, ja osallistui joukko-osaston mukana muun muassa sotaharjoituksiin Pietarin lähistöllä. Vuonna 1836 hän siirtyi Turun piirilääkärin virkaan.

Turussa hän myös otti kolme säilynyttä valokuvaansa: kuvan Nobelin talosta, Tähtitornista Vartiovuorenmäellä ja muotokuvan itsestään. Se, miten Cajander tutustui uuteen keksintöön, ei ole tarkasti tiedossa, mutta lesken mukaan hän perehtyi sen perusteisiin käydessään Pariisissa 1842.

Cajander jäi eläkkeelle piirilääkärin virastaan 1843, mahdollisesti terveydellisistä syistä. Hän kuoli vuonna 1848 vain 44-vuotiaana.

Suomen ensimmäinen valokuva 170 vuotta

NOBELIN TALO Henrik Cajanderin 3.11. 1842 ottama tiettävästi Suomen ensimmäinen valokuva esittää vastavalmistunutta niin sanottua Nobelin taloa, joka sijaitsi osoitteessa Uudenmaankatu 8. Cajander otti kuvan kotikadultaan, sillä hän asui kadun toisella puolen.

Nobelin talon suunnitteli ruotsalainen arkkitehti ja liikemies Immanuel Nobel turkulaiselle kauppiaalle Johan Scharlinille. Immanuel Nobel oli dynamiitin keksijän Alfred Nobelin isä. Nobel oli matkalla Tukholmasta Pietariin ja pysähtyi Turkuun vuosina 1837 ja 1838, jolloin hän piirsi Nobelin talona tunnetun rakennuksen sekä joitakin pienempiä rakennuksia. Rakennustyyliltään Nobelin talo edusti ruotsalaista empireä. Talo purettiin vuonna 1961.

HENRIK CAJANDER Nobelin talo, 1842 Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

TÄHTITORNI Cajander otti toisen dagerrotyypin omasta puutarhastaan huhtikuussa 1844. Kuvassa näkyy Vartiovuorenmäen kivisiä rinteitä ja mäen päällä komeileva, C. L. Engelin suunnittelema vuonna 1819 valmistunut tähtitorni. Tähtitornin vieressä seisoo palotorni, jonka tilalle rakennettiin 1900-luvun alussa ensimmäinen varsinainen vesisäiliö. Rakennuksia ympäröi aita.

HENRIK CAJANDER Tähtitorni Vartiovuorenmäellä, 1844 Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.