Nuoria arvostaen – 70 vuotta nuorisotyötä Turussa

7 0 v u o t t a n u o r i s o t y ö t ä Tu r u s s a Vappu Laine – Leena Aho

NUORIA ARVOSTAEN 70 vuotta nuorisotyötä Turussa

Vappu Laine – Leena Aho

3

© Tekijät: Vappu Laine, Leena Aho Kuvatoimitus: Heidi Pyhälahti, Leena Aho, Eeva Roiha Kustantaja: Turun kaupungin vapaa-aikatoimiala, nuorisopalvelut Käännös: Lingsoft Language Services Oy Lay out: Mika Ojala, Rota-Mainos Oy Kansi: Janne Järvinen, Rota-Mainos Oy Kansikuva: Marianne Uusaho, Lausteen nuorisotalossa seinämaalausta Kuvat: Vapaa-aikatoimiala, nuorisopalvelut, arkisto ellei muuta mainita Painopaikka: HansaBook ISBN 978-952-5991-36-9 (kirja) ISBN 978-952-5991-37-6 (sähköinen julkaisu) Kirjastoluokka 38.709

4

Saatteeksi Nuoria arvostaen -teos on julkaistu juhlistamaan Turun kaupungin 70 vuoden mittaista nuorisotyötä.

Ajatus kirjan julkaisemisesta syntyi juhlavuoden suunnittelun yhteydessä. Nuorisopalvelujohtaja Annina Lehtiö-Vainio halusi tuoda esiin työn, jota vuosien kuluessa nuorten hyväksi on nuorisotoimessa tehty.

Julkaisua lähdettiin pohtimaan talvella 2015 työryhmässä, johon osallistuivat Annina Lehtiö-Vainion lisäksi osastopäällikkö Eeva Roiha, Leena Aho ja Vappu Laine.

Käsikirjoitus valmistui juhlavuoden seminaariin mutta jäi tuolloin julkaisematta. Asiaan palattiin tammikuussa 2018. Tällöin sovittiin, että julkaisun kirjoittajina toimivat Leena Aho ja Vappu Laine, jotka vastaavat sisällöstä. Teos Nuoria arvostaen pohjautuu vuoden 2016 käsikirjoitukseen, jossa kolmantena tekijänä oli Eeva Roiha.

Nuoria arvostaen painottuu Turun nuorisotoimen ajanjaksoon 1990-luvulta vuoteen 2014, jolloin käyttöön otetun hallintomallin myötä nuorisotoimi päätti toimintansa itsenäisenä hallintokuntana. Tämä vuosi on ollut teoksen takarajana, kuitenkin niin, että joitain yksittäisiä toimintoja on luonnehdittu aivan viime vuosilta.

Kunnallisen nuorisotyön vaiheita on nuorisotoimen julkaisemana aiemmin esitelty kolmessa teoksessa.

Jouni Kallioniemen kirjoittama Turku ja nuoret – Turun kaupungin nuorisotoimen ja turkulaisen nuorison tarina (1993) kertoo nuorisotoimen työskentelystä sen alkuvuosista 1980- ja 90-luvujen vaihteeseen.

Luovan toiminnan historiaa on kuvailtu kirjoissa Luova toiminta 30 vuotta -juhlakirja (2002) sekä Luova toiminta elää! - Seikkailupuisto 30 vuotta (2013). Nämä kolme julkaisua täydentävät Nuoria arvostaen -teoksen rinnalla kokonaiskuvaa vuosikymmeniä jatkuneesta kunnallisesta nuorisotyöstä.

Nuoria arvostaen -teoksen aineistona ovat olleet lautakunnan pöytäkirjat, vuosikertomukset, erilaiset raportit ja nuorisotoimen kokoama materiaali järjestämistään tapahtumista, toiminnasta, tiloista. Toisen merkittävän lähderyhmän ovat muodostaneet henkilöhaastattelut. Joistakin toiminnoista, kuten iltapäivätoiminnasta, luovasta toiminnasta, sosiaalisesta nuorisotyöstä, avustuksista ja nuorten kuulemisesta, olemme saaneet pohjatekstin. – Näiden kirjoittajille monet kiitokset!

Lautakunnan jäseniltä pyydettiin muistelmatekstejä ja ne ovat mukana julkaisussa.

Kiitokset kaikille, jotka ovat lukeneet käsikirjoituksen ja antaneet muutosehdotuksia.

Turussa 15.6.2018 Vappu Laine ja Leena Aho

5

Tervehdys - kaupunginjohtaja Aleksi Randell Korkeasta iästään huolimatta Turku on nuorekas ja dynaaminen kaupunki, jonka nuorisokulttuuri on sen ehdoton voimavara. Kaupungin asukkaista kolmannes on nuoria, alle 29-vuotiaita. Historiallinen kaupunki elää ja hengittää sen nuorissa asukkaissa, ja nuoret näkyvät kaupungissa vahvasti. Kaupunki haluaa nostaa nuoria esiin monin tavoin – esimerkiksi erilaisten pop-up-toimintojen avulla.

Turun nuorten palveluissa musiikki on aina ollut tärkeä nuorisotyön muoto. Siitä kertovat valtakunnallista huomiota ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusta saanut bänditoiminnan kehittämismalli Turku Rock Academy, lukuisat konsertit ja tapahtumat sekä Auran Panimon ja Vimman toiminta sekä tilat. Erityisen iloinen olen siitä, että Turku Rock Academy on myös levinnyt useisiin muihin kaupunkeihin Suomessa.

Turun kaupunki onkin edelläkävijä monissa nuorisotyön hankkeissa ja toimintamuodoissa. Monitoimitalo Vimma oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja yhteiset kirjasto- ja nuorisotilat saivat aikanaan paljon valtakunnallista huomiota. Ohjaamon ja etsivän nuorisotyön kehittämisessä Turun nuorisotoimi on ollut pioneereja, skeittihalli Cube on yksi Suomen parhaista ja Nuokkaribiili-toimintaa on monistettu muualle Suomeen sitäkin. Myös Seikkailupuisto on valtakunnallisesti vertaansa vailla.

Nuorisotyöllä on kaupungissa tärkeä asema, mutta se on minulle myös henkilökohtaisesti lähellä sydäntä. Poliittinen urani alkoi Turun kaupungin nuorisolautakunnan puheenjohtajana 1990-luvun lopulla.

Miellänkin itseni jonkinlaiseksi nuorisolautakunnan kummiksi. Turku on niitä harvoja kaupunkeja, joissa on edelleen itsenäinen nuorisolautakunta. Sillä on paikkansa Turun kaupungin hallinnossa ja se on hyvä ponnahduslauta politiikkaan – samoin kuin nuoremmille päättäjille perustettu, nyt toista toimintakauttaan istuva nuorisovaltuusto. Nuoriin panostaminen on investointi tulevaisuuteen.

Olen ylpeä siitä, että Turussa on tehty laadukasta nuorisotyötä jo 70 vuotta. Nuorisotyö muuttaa jatkuvasti muotoaan, mutta lähtökohta pysyy samana: nuorten palvelut ovat nuoria varten. Nykyään on yhä tärkeämpää, että nuoret saadaan mukaan jo palveluja suunniteltaessa. Tärkeää on myös antaa nuorille aikaa ja olla heille se läsnä oleva, tsemppaava ja ennen kaikkea luotettava ja turvallinen aikuinen.

Menestyksekkäitä ja nuortennäköisiä vuosikymmeniä myös tästä eteenpäin.

Aleksi Randell Turun kaupunginjohtaja 2010–2017

6

Esipuhe Nuorisotyö on nuorten kasvun, itsenäistymisen ja osallisuuden tukemista yhteiskunnassa. Nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä ja oleellisia yhteiskunnan kehittäjiä.

Aikaisemmin nuorisotyössä korostui enemmän aikuisen ohjaava rooli. Nuorille tarjottiin paikka missä kokoontua, mutta heidän omaehtoisen toiminnan mahdollisuutensa olivat rajallisemmat ja toiminta enemmän aikuisten päättämää. Kehitys on kulkenut vuosien saatossa siihen, että nuoret otetaan toimintaan mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Nuoriso- ja kuntalakikin edellyttävät nuorten kuulemista ja osallistamista.

Nuorisotyöttömyyden kasvaessa on nuorille tarjottu mahdollisuuksia vaihtoehtoiseen työllistymiseen ja tuettu koulupudokkaita erilaisilla yksilöllisillä toimenpiteillä. On ymmärretty, että nuoret ovat eriarvoisessa asemassa. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria halutaan tukea kaikin mahdollisin keinoin. Päämääränä on saada nuoret päättämään omasta elämästään ja tulevaisuudestaan.

Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat tuoneet uutta sisältöä nuorisotyöhön. Nuorisotyössä nähdään rikkautena kaikenlainen erilaisuus ja kaikille annetaan lähtökohdista riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen.

Nykyään nuorille tarjotaan monipuolisia vaikuttamismahdollisuuksia ja nuorisokulttuuri on tehty näkyväksi. Nuoret nähdään voimavarana yhteiskunnassa. Nuorisopalvelut kehittävät jatkuvasti menetelmiä ja konkreettisia ratkaisuja, joissa nuoret itse päättävät omista asioistaan ja tekemisistään sekä myös toimintaan käytettävien määrärahojen käytöstä. Nuorten ja nuoruuden arvostusta ja näkyvyyttä lisätään.

Nuorisotyö on vuosien saatossa ammatillistunut voimakkaasti. Nuorisotyön koulutuspolkuja on lisätty ja työntekijöiden koulutustaso on noussut huimasti. Nuorisotyössä on mahdollista suorittaa ylempi korkeakoulututkinto. Koulutustason nousu on tehnyt nuorisotyöstä laadukkaampaa, suunnitelmallisempaa ja moniammatillisempaa sekä vähentänyt alueellisia eroja nuorisopalveluissa.

Nuorisotyö on monipuolista, ja sitä on vaikea kuvata yhdellä sanalla. Siksi usein joudutaan selittämään nuorisotyön merkitystä ja perustelemaan sen tarpeellisuutta. Nuorisokulttuurin moninaisuus puhuu puolestaan. Nuorisotyölle on saatu yhä enemmän näkyvyyttä ja sen merkitys ymmärretään paremmin. Tämä on määrätietoisen työn tulos ja palkitsee niin nuoria kuin nuorisotyötä tekeviäkin. Nuorisotyön yhä laajempi hyväksyntä ja arvostus luovat uusia mahdollisuuksia tästä eteenpäinkin sekä nuorille että nuorten parissa työskenteleville.

Vaikka ajat muuttuvat, on nuorisotyön ydin pysynyt ja pysynee samana: työtä tehdään sydämellä, nuoruutta ja nuoria arvostaen. Nuorisopalvelujen työntekijät ovat osaavia ja koulutettuja nuorisotyön ammattilaisia ja heidän ammattitaitonsa vuoksi nuorisopalvelujen asiakastyytyväisyys on aivan huippuluokkaa.

Antoisia ja ajatuksia herättäviä lukuhetkiä nuorisotyön vuosikymmenten parissa!

Annina Lehtiö-Vainio nuorisopalvelujohtaja

7

Yhteiskirjoittajat ja tietojen antajat Ahokas Kaisa Arvas Tomi Azizi Muhis Mohammad Brandstaka Kari Charaf-Eddine Ritva Ekroos Toni Forsström Thomas Frank Marjatta Fräki Aleksi Grönroos Anne Grönroos Eeva Gustafsson (o.s. Eriksson) Marika Gustafsson Tiina Haapamäki Merja Haavisto Anne Habib Hasan Hammarberg Ann-Mari Hallamurto Lasse Hartikainen Tuire Heikkilä Riitta Heino Pirjo Helttula Jukka Jykelä Ritva Järvinen (o.s. Miettinen) Taina Kangasniemi Reijo Karppinen Tiina Kauppinen Elina Kiviranta Katri Kontturi Ulla Kuittinen Markku Kuusisto Ana Laakkonen Antti Laaksonen Taina Lahdenperä Heli Laine Joni Lehtinen Pirjo Lehtiö-Vainio Annina Leino Ilpo Lemmetyinen Kimmo Lindroos Eija Lento Kari Lyysaari Pasi Magnusson Toini Malinen Kari

Mattila Pekka Manelius Riitta Marttinen Helena Mielonen Mari Moisio Tatu Mäensalo Erja Mäki-Salminen Miia Mäkiö Jan Mäkynen Ilkka Niskala Maija Norkooli Hannele Nummila-Piispanen Sari Oikarinen Päivi Oiva Tarja Opacic Linda Paajanen Jyri Paananen Kerstin Paasio Pertti Paljakka Anita Pekkola Pirkko ja Pauli Peltonen Petra Perhonen Jukka Peri Jari Perämäki Kaisa Puhakka Maria Puisto Pilvi Raaska Petja Raita Mika Randell Aleksi Rantanen Christian Rantanen Hanna-Kaisa Rauhala Heimo Rautiainen Anne-Marie Ratia-Järvinen Ulla Reinikainen Liisa Renberg Sami Roiha Eeva Rosvall Hanna Ruusuvirta-Okur Kaarina Saarinen Minna Sabell Annika Salmi Ulla Sankari Miia Seiko Pekka Seppänen Kristiina Snäll Joanna

8

Suominen Esa Taipale Marjatta Takala Tuulikki Takomo Terhi Teräs Mirja Tohka Seija Tuomi Tuuli Uggeldahl Petri Uusaho Marianne Vakkamaa Maria Vartiainen Katrina Vesa Krista Viitanen Ari Winter Marko Virtanen Irene Vuori Jyrki Väisänen Paula

Sisällys Saatteeksi ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 4 Tervehdys - kaupunginjohtaja Aleksi Randell ����������������������������������������������������������������������������������������� 5 Esipuhe �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 6 Yhteiskirjoittajat ja tietojen antajat ���������������������������������������������������������������������������������������������������������� 7 I ”NÄIN SEN NÄIMME” – JOHDON KOKEMUKSIA NUORISOTYÖSTÄ �������������������������������������� 15 Lasse Hallamurto ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 16 Annina Lehtiö-Vainio ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 18 Ritva Jykelä ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 21 Kerstin Paananen ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 23 Eeva Roiha ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 25 II KULTTUURINEN NUORISOTYÖ ������������������������������������������������������������������������������������������������� 27 Musiikkitoiminta ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 28

Musiikista nuorten oma ääni ����������������������������������������������������������������������������������������������������������� 28

Nuorisotalojen bänditoimintaa �������������������������������������������������������������������������������������������������������� 28

Auran Panimo ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 30

Koululaisille soitonohjausta ������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 31

Puolalanpuiston kesäkonsertteja 20 vuotta ������������������������������������������������������������������������������������� 32

Suurkonsertteja Radio NRJ:n kanssa ����������������������������������������������������������������������������������������������� 34

Schoolstockia – Seikkisrockia – Musapiknikkiä ������������������������������������������������������������������������������ 34

poparena.net – kulttuurituotantoa nettiin 2004–2009 �������������������������������������������������������������������� 35

Turku Bandstand – Bandstand Jr. – Rock Academy ������������������������������������������������������������������������ 37

Nuorison taidetapahtumasta Nuori Kulttuuri -tapahtumaan ����������������������������������������������������������������� 38

Kursseja ja henkisiä kilpailuja vuoteen 1970 ����������������������������������������������������������������������������������� 38

Vähemmän kilpailua – enemmän virikkeitä ������������������������������������������������������������������������������������ 38

Vuosituhat vaihtuu ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 40

Varsinais-Suomen alueelliset tapahtumat ���������������������������������������������������������������������������������������� 41

Käden taitoja ja taidetoimintaa ������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 43

Askartelutiloista Käden Jälki -keskukseen ��������������������������������������������������������������������������������������� 43

Nuorten taide- ja toimintatalo Vimman taidetoiminta ��������������������������������������������������������������������� 44

Visuaalisen kulttuurin nuorisotalo Visku ���������������������������������������������������������������������������������������� 46

Koululaisille kuvataideohjausta ������������������������������������������������������������������������������������������������������� 46

III NUORISOTILATOIMINTA ����������������������������������������������������������������������������������������������������������� 47 Nuorisotiloja aluksi järjestöille ������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 48 Nuorisotilakartoitukset ja väestötilastot suunnittelun perustaksi ���������������������������������������������������������� 48 Nuorisotalodemokratiaa ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 49 Kerhovalvojista ohjaajiksi – valvonnasta ohjaukseen ���������������������������������������������������������������������������� 49 Järjestöt nuorisotilojen käyttäjinä ��������������������������������������������������������������������������������������������������������� 50

9

Nuorille avointa toimintaa �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 51 Kahvilatoiminta ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 52 Kesätoimintaa ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 52 Nuorisokortti nuorisotalotoimintaan ���������������������������������������������������������������������������������������������������� 53 Kouluyhteistyö – toteemi ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 54 IV NUORISOTILAT ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 57 Arvinkadun kerhokeskus ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 58 Auran Panimo �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 58 Hirvensalon nuorisotila ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 60 Ilpoisten kerhokahvila �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 61 Jyrkkälän nuorisotalo ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 62 Kuuvuoren nuorisotalo ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 64 Käsityöläiskadun Askartelutalo – Lainavarasto – Käden Jälki -keskus ��������������������������������������������������� 65 Lausteen nuorisotalo ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 67 Maarian kurssi- ja kerhokeskus – Maarian nuorisotalo ������������������������������������������������������������������������� 69 Martinsillan nuorisotalo ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 71 Moision nuorisotila ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 72 Mäntymäen nuorisotalo ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 72 Nuorisokeskus Palatsi ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 73 Paattisten nuorisotila ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 77 Pansion nuorisotalo ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 77 Pansion moottorihalli ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 79 POP-Kellari ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 80 Runosmäen nuorisotalo ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 81 Skeittihalli Cube ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 83 Tapulikadun kerhokeskus �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 84 Teräsrautelan nuorisotila ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 85 Varissuon nuorisotalo ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 86 Vimma – nuorten taide- ja toimintatalo ������������������������������������������������������������������������������������������������ 88 Zabadak kerhokahvila �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 91 Lainavarasto ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 92 V NUORISOLEIRIALUEET ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 93 Nuorison ulkoilutoiminnan hyväksi kesästä 1946 �������������������������������������������������������������������������������� 94 2000-luvun leiritoimintaa ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 95 2000-luvun leirialueita ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 97

Ahtela, Sauvo ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 97

Nukkumajoki, Inari ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 99

Tippsund, Taivassalo ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 101

Vienola, Rymättylä ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 102

Tortinmäen kurssikeskus �������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 102

10

VI KANSAINVÄLINEN JA MONIKULTTUURINEN TOIMINTA �������������������������������������������������� 103 Kansainvälisyys nuorisotyön kulmakiveksi ����������������������������������������������������������������������������������������� 104 Ystävyyskaupunkitoimintaa ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 105 Pohjoismaat ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 105

Leningrad ja Pietari ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 107

Valtuuskuntia, nuorisoryhmien vaihtoa ja

kesäleirejä Kölnin, Rostockin, Szegedin ja Gdanskin kanssa ���������������������������������������������������������� 108

Viro-yhteistyö ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 110

Yhteistyö Viron kanssa ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 110

Kloogan ja Ahtelan nuorisoleirikeskus ������������������������������������������������������������������������������������������ 110

Euroopan unionin uudet mahdollisuudet ������������������������������������������������������������������������������������������� 112 EU-hankkeita �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 113 Monikulttuurinen Turku �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 115 VII VASTAUKSIA AJAN HAASTEISIIN ������������������������������������������������������������������������������������������ 117 Päihdekasvatus ja Turku operaatio ������������������������������������������������������������������������������������������������������ 118 Nuorisosoudut ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 118 Graffitista sallittua katutaidetta ����������������������������������������������������������������������������������������������������������� 119 Nuorten Turku elää ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 120 Nuorten tiedotus- ja neuvontapiste NuortenTurku ����������������������������������������������������������������������������� 123 Magiaa ja äksonii �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 124 Mediataitoja nuorille – nettinuorisotyötä �������������������������������������������������������������������������������������������� 126 VIII LUOVA TOIMINTA NUORISOTYÖSSÄ ��������������������������������������������������������������������������������� 127 Luovan toiminnan monta kotia ���������������������������������������������������������������������������������������������������������� 128 Seikkailupuisto ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 130

Helmiteltta, Timantti ja Taikatupa ������������������������������������������������������������������������������������������������� 132

Ateljeeteltta ja Liikennekaupunki �������������������������������������������������������������������������������������������������� 133

Unelmien leikkipaikka – Drömmarnas lekplats ����������������������������������������������������������������������������� 133

IX NUORISOJÄRJESTÖTOIMINTA ������������������������������������������������������������������������������������������������ 135 Järjestöt tekemässä nuorisotyötä ��������������������������������������������������������������������������������������������������������� 136 Avustukset ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 137

Menettelytavat ja jakoperusteet ����������������������������������������������������������������������������������������������������� 137

Avustusmuodot ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 138

Avustuksia vuosien varrelta ����������������������������������������������������������������������������������������������������������� 138

X NUORTEN ONGELMIIN PUUTUTAAN ������������������������������������������������������������������������������������� 141 Sosiaalinen nuorisotyö ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 142

Kiinni omaan elämään ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 142

Erityisnuorisotyö ja aktivointiin pyrkivä toiminta ������������������������������������������������������������������������� 142

Moniammatillisuus ja ryhmädynamiikka työn välineiksi ��������������������������������������������������������������� 143

11

Myrskylyhty- ja Leija-projektit ������������������������������������������������������������������������������������������������������ 144

Etsivä nuorisotyö lakisääteiseksi nuorisotyön muodoksi ��������������������������������������������������������������� 145

Lokki ja Milli – ehkäisevää huumetyötä ���������������������������������������������������������������������������������������� 145

Projekteja koulupainotteisesti: Ketunpesä, Kotiavain, JOPO ��������������������������������������������������������� 145

Työpajatoiminta ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 146 Ohjaamo �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 148 XI NUORET PÄÄTTÄMÄÄN ����������������������������������������������������������������������������������������������������������� 151 Nuoria kuullaan ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 152

Nuorisovaaleja ja mielipidekyselyitä ��������������������������������������������������������������������������������������������� 152

Keinoja ja toimintatapoja �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 152

NuortenTurku foorumi ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 152

Vertti-toiminta ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 152 Verkkopalveluita ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 153

Keskustelu- ja kuulemistilaisuudet ������������������������������������������������������������������������������������������������ 153

Osallisuuden ja kuulemisen kehittäminen ������������������������������������������������������������������������������������������ 154 Turun nuorisovaltuusto nuorten asialla ����������������������������������������������������������������������������������������������� 155 XII ILTAPÄIVÄTOIMINTA �������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 157 Oma-aloitteisesta lakipohjaiseen iltapäivätoimintaan �������������������������������������������������������������������������� 158 Henkilöstön organisointia ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 158 Toiminnan sisältöjä ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 159 Laaja yhteistyöverkosto mukaan ��������������������������������������������������������������������������������������������������������� 160 XIII SEUTUKUNNALLISTA NUORISOTYÖTÄ ����������������������������������������������������������������������������� 161 Turun alueen nuorisolautakuntien kuntayhtymä 1971–1995 ������������������������������������������������������������� 162 Turbo ja Paras – seutukunnallisia yhteistyöverkostoja ������������������������������������������������������������������������� 162 Pointti.info, Aloitekanava.fi, Vertti-toiminta – seutukunnallisia hankkeita ������������������������������������������ 163 Saa osallistua rajoista piittaamatta ������������������������������������������������������������������������������������������������������� 164 XIV HALLINTO �������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 165 Nuorisolautakunta ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 166 Henkilökuntaa ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 166 Henkilöstökoulutusta ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 167 Palkkaus ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 167 Organisaation kehittyminen ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 168 Matriisimalli ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 168

Tilaaja-tuottaja malli ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 168

Vapaa-aikatoimiala ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 169

12

XV ”NÄIN SEN MUISTAMME” – JÄSENTEN KOKEMUKSIA LAUTAKUNTATYÖSTÄ ������������ 171 Entisiä ja nykyisiä - tapaaminen 2.9.2016 ����������������������������������������������������������������������������������������� 172 Nuorisolautakunnat 1989–2016 ��������������������������������������������������������������������������������������������������������� 175 MED RESPEKT MOT UNGA – 70 ÅR AV UNGDOMSARBETE I ÅBO ����������������������������������������� 178 KULTURELLT UNGDOMSARBETE ������������������������������������������������������������������������������������������������ 178 Musikverksamhet ������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 178 Från Ungdomens konstevenemang till evenemanget Ung Kultur �������������������������������������������������������� 179 Hantverk och konstverksamhet ���������������������������������������������������������������������������������������������������������� 180 UNGDOMSLOKALVERKSAMHETEN �������������������������������������������������������������������������������������������� 180 UNGDOMSLOKALER ���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 182 LÄGEROMRÅDEN FÖR UNGDOMAR ������������������������������������������������������������������������������������������� 185 INTERNATIONELL OCH MÅNGKULTURELL VERKSAMHET ���������������������������������������������������� 186 SVAR PÅ DAGENS UTMANINGAR ������������������������������������������������������������������������������������������������ 188 KREATIV VERKSAMHET INOM UNGDOMSARBETET ��������������������������������������������������������������� 190 UNGDOMSORGANISATIONSVERKSAMHET ������������������������������������������������������������������������������� 191 DET SOCIALA UNGDOMSARBETET �������������������������������������������������������������������������������������������� 192 UNGDOMARS PÅVERKAN – HÖRANDE �������������������������������������������������������������������������������������� 194 EFTERMIDDAGSVERKSAMHET FÖR SKOLELEVER ������������������������������������������������������������������ 195 REGIONALT UNGDOMSARBETE �������������������������������������������������������������������������������������������������� 195 TAULUKKO. Nuorisotilat, askarteluhuoneistot, muut tilat ja nuorisoleirialueet ��������������������������������� 197 TAULUKKO. Virkanimikkeet ja niiden muutokset vuoteen 2014 asti ������������������������������������������������� 204 Lähteet ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� 205

13

14

I Kuva: Henry Toivari

”Näin sen näimme” – johdon kokemuksia nuorisotyöstä

Lasse Hallamurto Lasse Hallamurto (VTM) valittiin Turun kaupungin nuorisotoimenjohtajaksi vuonna 1978. Hallamurto oli Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton varapuheenjohtaja ja tämä poliittinen kanta vaikutti Hallamurron valintaan. Päätöksestä valitettiin lääninoikeuteen, mikä ei kuitenkaan vaikuttanut valintaan ja Hallamurto aloitti virassa 1979. Hän toimi nuorisotoimenjohtajana vuoden 2003 loppuun ollen kuitenkin vuosina 1998–2003 kaupunkipoliittisena sihteerinä kaupungin keskushallinnossa.

Kuva: Henry Toivari

Hallamurron aloittaessa oli erityisesti nuorisojärjestöissä edelleen 70-luvun poliittista taistelua. Aika oli taistolaisuuden nousun ja kukoistuksen aikaa, vaikka itse taistolaisuus ei ollutkaan johtavassa asemassa missään nuorisojärjestössä.

Kansainvälistyminen oli tuolloin myös nuorisotyössä voimakLasse Hallamurto. kaasti esillä, sillä yhteiskunnallinen murros maailmanlaajuisestikin oli valtava. Perinteisesti Turussa oli harjoitettu merkittävää pohjoismaista yhteistyötä, mutta myös Neuvostoliitto ja Leningrad ystävyyskaupunkina kuuluivat aktiivisesti nuorisotoimen kansainväliseen ohjelmaan. Lisäksi huoli kolmannen maailman hyvinvoinnista ja vähemmistöjen asemasta kosketti nuoria.

Hallamurto on todennut 2004 Nuoperille antamassaan haastattelussa, että Turun hyvät tilat ja leirialueet ovat tarjonneet erinomaisen pohjan nuorisotoiminnalle. Järjestöille onkin ollut helppoa tarjota tiloja, ja nuorisotoimen on ollut helppoa järjestää myös itse omia tapahtumia. On hyvä asia, että järjestöt ja kunnat tarjoavat molemmat nuorille toimintaa. Hallamurto ei usko, että kaikkien nuorten pitäisi harrastaa jotain. ”Nuorista tulee turhaan huoli, jos he eivät tee jotain. Tosiasia on, että nuoret tykkäävät tavata toisiaan keskikaupungilla ja nuorisotoimen on vain yritettävä katsoa, että tämä tapahtuu positiivisella tavalla.”

Hallamurto on arvioinut, että parasta mitä hän on antanut nuorisotoimelle, on puuttuminen nuorisotyöttömyyteen. Valitettavasti huono-osaisuus on kasautuvaa, joten siihen on siksi tartuttava. Hänen toimestaan aloitettiin monta edelleen käytössä olevaa nuorisotyön työmuotoa, kuten työpajat. Hallamurron mielestä hänen aikanaan oli myös uskaltamisen meininki. ”Rahoista taisteltiin ja turpaan tuli välillä, mutta periksi ei annettu koskaan”, hän sanoo. Määrärahat kehittyivät Hallamurron aikana hyvin, eikä nuorisotointa yritettykään ajaa alas.

"

Työ on strategin hommaa ja ajassa, erityisesti nuorten ajassa elämistä.”

Hallamurron aikaan sijoittui kuusi vaalikautta ja lautakuntaa, joiden esittelijänä hän toimi. Hallamurrolle nuorisopolitiikassa mukana olo on ollut voimavara ja se on myös synnyttänyt hyviä henkilösuhteita. Useita nuorisolautakuntien puheenjohtajia on sittemmin menestynyt työelämässä. Hallamurron mielestä on hyvä, jos nuorisotyö toimii ponnahduslautana uralla etenemisessä.

16

Hallamurto vakuuttaa nuorisotoimenjohtajan päivien olleen aikamoista pyöritystä. Koska nuorisotoimi on pieni, verrattuna esimerkiksi sosiaalialaan, pitää olemassaolosta kamppailla joka päivä. Päivittäin pitää vakuuttaa ihmiset, että ”tää on tärkeä juttu”. Myös yhteyksiä ulkopuolelle pitää olla. Nuorisotoimenjohtajan virka on myös byrokraattinen virka, koska Turun kokoisessa kaupungissa työntekijöitäkin on paljon ja erilaisia. ”Työ on kuitenkin strategin hommaa ja ajassa ja erityisesti nuorten elämistä. Nuoret tykkäävät musiikista ja se vaikuttaa heidän elämäänsä, käyttäytymiseensä, pukeutumiseensa ja asenteisiinsa. Siksi hyvä ohje nuorisotoimenjohtajalle on, että kannattaa tykätä rock ’n’ rollista. Eikä tämä tarkoita sitä, että rock ’n’ rollissa kaikki olisi hyvää, siinä on myös huonot puolensa.”

17

Annina Lehtiö-Vainio Kuva: Heidi Pyhälahti

Annina Lehtiö-Vainio

Annina Lehtiö-Vainio (KTM) valittiin nuorisotoimenjohtajaksi elokuussa 2004. Hallinnonuudistuksen myötä hänestä tuli vuoden 2013 alusta nuorisopalvelujohtaja. Hänellä on laaja näkemys nuorten asioista, sillä hän on ollut vuosina 1993–2000 nuorisolautakunnan jäsen. Lisäksi hän on ollut kaupunginvaltuustossa 2000–2004. Lehtiö-Vainion mukaan valtuustossa, ja erityisesti tarkastuslautakunnassa, jonka puheenjohtajana hän toimi, oppi näkemään kokonaisuuden ja miten kaikki liittyivät toisiinsa kaupungin hallinnon organisaatiossa.

Lehtiö-Vainio muistelee, kuinka aloittaessaan nuorisotoimenjohtajan työn 2004 Turun nuorisotoimessa tiettyihin ohjaajien tehtäviin pääsi pelkällä työkokemuksella eikä kelpoisuusehtovaatimuksissa edes edellytetty koulutusta. Nyt tilanne on toisin ja kaikkiin tehtäviin vaaditaan koulutus. Nuorisopalveluiden tärkein voimavara on osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö. ”Tosi moni meidän työntekijöistämme on vaatimusta koulutetumpi ja monella on jo korkeakoulututkinto.

Nytkin meillä on parhaillaan työntekijöitä opiskelemassa työn ohessa tutkintoa monimuotokoulutuksessa”, sanoo Lehtiö-Vainio. Lehtiö-Vainion aikana henkilökunnan koulutustason nousu onkin ollut huomattavaa. Koulutustasoon vaikuttaa myös se, että Humanistinen ammattikorkeakoulu on Turussa. Se kouluttaa yhteisöpedagogeja, joka on juuri tämän alan koulutusta. Nuorisotyö on selvästi ammatillistunut”, Lehtiö-Vainio pohtii.

18

Useita Lehtiö-Vainion tähänastista toimikautta leimaavia keskeisiä asioita yhdistää sana moni – kuten monialaisuus ja -ammatillisuus, monitoimitilat sekä monikulttuurisuus. Näistä monikulttuurisuus on selkeää jatkumoa nuorisotyön peruspilarille, kansainväliselle toiminnalle, jossa nuoria ohjataan suvaitsevaisuuteen monenlaisia ihmisiä kohtaan. ”Meillä monikulttuurisuus on arkipäivää. On nuorisotiloja, joissa suurin osa kävijöistä on monikulttuurisia, jolloin joko nuori itse on maahanmuuttaja tai vanhemmat ovat maahanmuuttajia. Esimerkiksi Lausteella ja Varissuolla suurin osa kävijöistä on muita kuin suomea äidinkielenään puhuvia”, Lehtiö-Vainio kertoo. Monikulttuurisuus näkyy toiminnoissa, joissa otetaan huomioon kulttuurisia piirteitä sekä tapahtumissa, joissa eri kulttuurit tuovat esiin esimerkiksi omaa musiikkiaan tai vaikkapa ruokakulttuuriaan.

Monialaisuus puolestaan näkyy nuorisotyön toteuttamisessa, ja sen taustalla vaikuttaa laki, joka edellyttää, että nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutetaan monialaisena yhteistyönä paikallistasolla eri toimialojen viranomaisten kanssa. ”Muutoinkin yhteistyö on lisääntynyt. Vapaa-ajantoimessa luontevia yhteistyötahoja ovat erityisesti koko vapaa-aikatoimiala, sivistystoimiala ja hyvinvointitoimiala sekä kolmas sektori. Eri kaupunginosissa tehdään eri viranomaisten kanssa alueellista yhteistyötä, ja toiminta on asukkaan kannalta kokonaisvaltaisempaa kuin ennen”, kuvailee Lehtiö-Vainio monialaisuuden antamia mahdollisuuksia. ”Meille tulee töihin myös muiden kuin nuorisoalan ammattikuntien edustajia, mikä osaltaan tuo nuorisotyöhön moniammatillisuutta.”

Monialaisuutta ja -ammatillisuutta edellyttää myös monitoimitilojen yleistyminen nuorisotilana. ”Jos johonkin lähiöön tarvitaan nykyään tila, ja me saamme sellaisen taisteltua, niin aina on kyseessä monitoimitila. Tällaisia on nyt tulossa Hirvensaloon Syvälahden monitoimitila ja pohjoiseen Turkuun Yli-Maarian monitoimitila”, kertoo Lehtiö-Vainio, ”ja molempien pitäisi valmistua 2018.”

Perinteinen yhteistyö järjestöjen ja nuorisoyhdistysten kanssa on edelleen tärkeää, ja järjestöjen avulla on Turkuun luotu kaksi järjestövetoista nuorisotilaa, toinen Kuuvuoreen 1997 ja toinen Hirvensaloon 2012.

Myös seutukunnallinen yhteistyö on monipuolista, ja siihen osallistuu nykyään 11 kuntaa. Se on myös nuorten kannalta yhä tärkeämpää, sillä nuoret etsivät palveluja ja osallistuvat omien kiinnostustensa mukaan yli kuntarajojen.

Lehtiö-Vainion kaudella verkostoituminen on kehittynyt keskeiseksi työvälineeksi. Tällainen on esimerkiksi Kanuuna-verkosto, Suomen suurimpien kaupunkien nuorisotyöverkosto, jonka vetäjänä Turku toimi verkoston alkuvuosina. Lehtiö-Vainio oli mukana, kun verkosto aloitti toimintansa 2006 Turussa kymmenen suurimman kaupungin nuorisotoimenjohtajien tapaamisessa. Lehtiö-Vainion mielestä verkosto on hyvänä apuna muun muassa, kun vertaillaan eri kaupunkien toimintaa ja parhaita käytäntöjä, kehitetään uusia työmuotoja tai etsitään korkeakoulujen taholta yhteistyökumppaneita. Kanuuna toimii myös edunvalvojana nuorten asioissa ja ottaa kantaa lainmuutoksiin jo valmisteluvaiheessa.

Nuorille viime vuosien uusimmat palvelut ovat olleet muun muassa uusi Nuorten taide- ja toimintatalo Vimma, graffititoiminta, Rock Academy, Nuorisotakuu ja Kesätyöseteli sekä kirjaston ja nuorisopalvelun yhteistilat, nuokkaribiili ja e-sports-toiminta. Ohjaamon toiminta kehitettiin nuorille ns. yhden luukun -palveluksi. Turku oli ensimmäisten joukossa aloittamassa vuonna 2008 etsivää nuorisotyötä, joka on vastannut tarpeeseen syrjäytymisvaarassa olevien nuorten osalta.

19

"

Meillä monikulttuurisuus on arkipäivää.

On nuorisotiloja, joissa suurin osa kävijöistä on monikulttuurisia, jolloin joko nuori itse on maahan­ muuttaja tai vanhemmat ovat maahanmuuttajia.”

Lehtiö-Vainion mieluisa muisto liittyy Vimmaan, jossa ministeri Wallin kävi tutustumassa. Ministeri vakuuttui Vimmasta sekä erityisesti etsivien työstä, joiden työpiste oli Vimmassa. Ministeri arvioi etsivien työn niin tärkeäksi toiminnaksi, että nuorisolakia tulisi muuttaa ja tehdä etsivä nuorisotyö lakisääteiseksi. Hänen ministeriaikanaan lakia muutettiinkin ja etsivä nuorisotyö tuli pakolliseksi 2011. Turun nuorisotoimen neljä etsivää vakinaistettiin 2008. ”Sitten meillä on Rock Academy. Academy on päässyt ministeriön rahoitukseen. Sen eteen on tehty paljon työtä ja nyt toimintamallia levitetään myös muualle Suomeen. Meillä on, ja Turussa on aina ollut, musiikkitoiminta vahva kivijalka – olemme tunnettuja siitä. Academy on meille iso ylpeyden aihe ja se vastaa nuorten toiveisiin.”

20

Ritva Jykelä Ritva Jykelä tuli Turkuun nuorisotyöhön 1985 Lausteen nuorisotaloon alueelliseksi nuoriso-ohjaajaksi, josta eteni 1987 nuorisosihteeriksi. Lasse Hallamurron siirryttyä 1998 kaupunkipoliittiseksi sihteeriksi Jykelä valittiin hänen sijaisekseen. Sijaisuusjakso kesti kaikkiaan noin kuusi vuotta vuoteen 2003.

Kuva: Matti Kivekäs

Ensimmäisenä johtajavuonna tapahtui merkittävä muutos nuorisotoimen palveluissa, kun koululaisten iltapäivätoiminta siirtyi nopean valmisteluvaiheen jälkeen nuorisotoimeen. Toiminta vaati nuorisotoimen mittasuhteissa huomattavaa ponnistusta niin ohjaajien kuin tilojenkin suhteen. Iltapäivätoiminta siirrettiin 2015 sivistystoimeen.

Keskustelua nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi käytiin Turussa vuosituhannen vaihteessa. Nuorisolautakunta teki esityksen nuorisofoorumeista ja niiden toteuttamiseen tarvittavista määrärahoista vuonna 2000. Kun kaupunginhallitus kahden vuoden kuluttua perusti työryhmän valmistelemaan nuorten foorumia, Jykelä edusti siinä Ritva Jykelä. nuorisotoimea. Nuortenturku -foorumin toiminnan käynnistyttyä vuonna 2003 Jykelä toimi koordinoivan virkamiestyöryhmän puheenjohtajana. Vuonna 2012 kehitettiin koko Turun kaupungin osallistamismallia, ja Jykelä kuului mallia suunnittelevan osallisuusosahankkeen ohjausryhmään sekä johti lasten ja nuorten alaryhmää.

Jykelä osallistui nuorisotoimenjohtajana aktiivisesti yhteistyöhön, jossa etsittiin toteuttamismahdollisuuksia kunnallisen nuorisotyön perinteen tallentamiseksi. Aloitteen oli tehnyt valtakunnallinen Nuorisotyön Senioriklubi. Turussa oli myös virinnyt idea nuorisotyön museosta Ilmari Rinteen ehdotuksesta. Näistä ideoista kehitettiin Nuoperi – nuorisotyön tallentamiskeskus. Nuoperi saatiin 2002 Turkuun yliopiston kansatieteen laitoksen yhteyteen. Jykelä toimi alkuvuosina ohjausryhmän puheenjohtajana.

Jykelän toimikaudelle osui kaksi keskeistä tilahanketta. Nuorisotoimiston sijainti Linnankadulla ei ollut työolosuhteiltaan tyydyttävä ja vuosituhannen vaihteessa Jykelä sai asian etenemään kaupungin hallinnossa siten, että uusi toimisto avattiin huhtikuussa 2001 Puutarhakatu 14:ssä. Työolosuhteet paranivat ja kustannukset laskivat. Nuorisokeskus Palatsista oltiin luopumassa ja julkisuudessakin keskusteltiin vilkkaasti keskustan nuorisotilojen tarpeesta. Sopivia tiloja ei ollut löytynyt, kunnes Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä otti yhteyttä Jykelään. Uusi keskustan nuorisotila kehittyi neljän vuoden kuluessa ja Vimmaan muutettiin 2006.

Jykelän mieleen on jäänyt erityisesti tapahtuma Palatsin viimeisiltä vuosilta. Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli tehnyt tiettäväksi läänin nuorisosihteerille haluavansa tavata turkulaisnuoria. Läänin nuorisosihteeri otti yhteyttä Jykelään, joka ehdotti nuorten ja presidentin kohtaamispaikaksi Palatsia. Palatsi hyväksyttiin ja kaupungin kiinteistötoimi teki pintaremontin, jotta vierailu saisi ansaitsemansa puitteet. Jykelä kutsui nuoria tähän juhlavaan edustustehtävään nuorisotiloista ja erilaisista nuorisoyhdistyksistä. Ajoitus vain oli hankala,

21

sillä kesäaikana osa nuorisotiloista oli kesätauolla ja aikaakin oli vähän. Parikymmentä nuorta ilmoittautui Jykelälle ja sitoutui tilaisuuteen. Presidentin ja nuorten tapaaminen sujui erinomaisesti ja nuoret keskustelivat presidentin kanssa aktiivisesti. Presidentti järjesti nuorille myös yllätyksen: hän kutsui nuoret vastavierailulle.

Nuoret viettivät ikimuistoisen, helteisen iltapäivän Kultarannassa presidentin vieraina.

Jykelä on ollut nuorisotyössä mukana vuodesta 1976 eli kaikkien nuorisolakien aikana. 2000-luvun verkostotyö osoittaa hänen mielestään, että nuoret ja nuorisotyö halutaan mukaan yhteiskunnalliseen kehittämiseen.

Nuorisoa arvostetaan ja heitä halutaan kuunnella.

Jykelä tiivistää nuorisotyön sisimmän tehtävän sanoin: ”Tulevaisuus rakennetaan alkaen juuri tästä ja nyt.”

22

Kerstin Paananen Kuva: Heidi Pyhälahti

Kerstin Paananen on nuorisotoimen pitkäaikainen työntekijä; hän tuli marraskuussa 1981 Turun kaupungin palvelukseen ruotsinkielisen nuorisosihteerin virkaan. Paananen muistelee, kuinka pätevyysvaatimukseksi oli tuolloin kirjattu täydellinen ruotsin kielen taito, mutta suomen kielen osaamisesta ei ollut mitään mainintaa. Hän oli valmistunut saman keväänä Solvallan opistosta nuorisosihteeriksi.

Kerstin Paanasen tehtäväksi tuli luoda ruotsinkielisen nuorisosihteerin toimenkuva. Työ oli melkoinen haaste, sillä järjestöt toimivat vilkkaasti ja nyt nuorille tuli tarjota jotain uutta. Ruotsinkielinen nuorisotoiminta oli saanut Läntiseltä Rantakadulta oman tilansa Zabadakin, jossa toiminta oli aloitettu vuoden 1973 alusta. Lisää tilaa toimintaan oli saatu 1981 Eerikinkadulta, johon oli järjestöjen käyttöön kehitetty St. Eriks Klubbcentral – Eerikin kerhokeskus.

Paananen järjesti ruotsinkielisten järjestöjen kanssa koulutusta sekä Zabadakin avoimeen toimintaan muun muassa diskoja, tanssikursseja, ensiapukursseja, laulu- ja teatteriesityksiä.

Kerstin Paananen.

Paananen vastasi ruotsinkielisen toiminnan lisäksi vuosia henkilökunnan koulutuksesta. Henkilöstölle järjestettiin vuosittain ammattikursseja. Joitain työntekijöitä opiskeli oppisopimuskoulutuksen turvin.

Hyvä yhteistyötaho saatiin Kanneljärven opistosta, jota noin kymmenen työntekijää käytti pätevöitymiseen.

Aluehallintokokeilun myötä 1993 Paanaselle tuli vastattavaksi eteläinen alue, ja työtila siirtyi Zabadakin yläkertaan ja sitten Ungdomsgilletin tiloihin Aurakatu 2:een.

90-luvun alkupuolella Paananen oli aloittamassa katutyötä. Mäntymäen nuorisotalolla, joka oli Paanasen vastuulla, nuoret olivat arki-iltaisin olivat nuorisotalolla, mutta perjantaisin heitä ei näkynyt. Ohjaajat lähtivät tapaamaan nuoria kaduille ja katutyön ensimmäinen vaihe oli alkanut.

Paananen valittiin vastaavaksi nuorisosihteeriksi 1995, ja työtila vaihtui Linnankatu 61 nuorisoasiainkeskukseen. Työtehtäväksi tuli vastata kaikista lähiönuorisotiloista, mikä toi mukanaan alueiden esimiestyöt.

Vuonna 2003 hänet nimitettiin osastopäälliköksi vastuualueenaan aluetoiminta.

Paanasen mielestä nuorisotalojen työntekijöistä voidaan olla ylpeitä. ”He ovat työhönsä voimakkaasti sitoutuneita. He ovat nuorten luottohenkilöitä, ja siksi heitä kannattaa kuunnella nuorisotyötä kehitettäessä. He ovat lähellä sitä, mitä nuoret kaipaavat, ja he näkevät, mitä nuoret tarvitsevat”, hän kertoo. Hyvä esimerkki on nuorisotyöntekijöiden toiminnasta lähtenyt sählyinnostus. Taloilla tarjotaan pelejä niillekin, joilla ei ole varaa liittyä erilaisiin peliseuroihin.

23

Talojen käyttöaste on pysynyt suunnilleen samanlaisena, mutta 2000-luvulla nuorisotilaverkostoa on jouduttu tarkistamaan ja etsimään säästöjä. Nuorisoasiainkeskus on selvittänyt omaa käyttöään ja yhteiskäyttömahdollisuuksista on neuvoteltu eri hallintokuntien kanssa. Tuloksena on kuitenkin ollut, että tiloja on jouduttu karsimaan. Tämä on kohdistunut muun maussa järjestöjen toimintaan, vaikka järjestöt tekevät hyvää nuorisotyötä ja nuorisotoimen näkökulmasta järjestöjen työ on edullista nuorisopalvelua.

Paanasen vastuulle siirtyi Puolalanpuiston konserttitoiminta, josta hän kehitti koko perheen tapahtuman.

Yhteistyötä tehtiin kaupunkifestivaali Down By The Laiturin kanssa.

Kansainvälisessä toiminnassa perinteinen ystävyyskaupunkitoiminta kukoisti 90-luvulle, mutta se on vähitellen määrärahojen supistuessa vähentynyt. Erityisesti Göteborgin kanssa tehtiin vuosikymmeniä yhteistyötä.

Paananen on Turun nuorisotoimen edustajana ollut mukana järjestämässä Pohjoismaiset nuorisotyökonferenssit. Turussa konferenssi on ollut vuosina 1982, 1992, 2002 ja 2012. Yhteistyömuoto on muuttanut muotoaan vuosikymmenien saatossa: Ennen osallistujat olivat lautakunnan jäseniä, virkamiehiä ja järjestöjen jäseniä. Nykyisin järjestöjen jäsenten sijasta valitaan poliitikkoja. Kaikista tapahtumista on jäänyt mukavia muistoja. Eräs liittyy Tippsundiin, jossa ilta-aurinko, musiikkiesitys ja yhdessäolo loivat ikimuistoisen tunnelman. Sitä muisteltiin myöhemminkin konferensseissa tavatessa.

Nuorisotyön pitkäaikaisessa kehityksessä näkyy Paanasen mielestä suhtautumistavan muutos. ”Nykyään nuoria otetaan enemmän huomioon, heitä kuunnellaan ja heille halutaan antaa vastuuta ja päätösvaltaa,” Paananen miettii.

24

Eeva Roiha Kuva: Friida Roth

Eeva Roiha.

Eeva Roiha aloitti nuorisotoimessa 1993, jolloin Luova toiminta siirrettiin sosiaalikeskuksesta nuorisotoimeen. Vuonna 2003 hänet nimitettiin nuorisotoimen osastopäälliköksi, josta hän jäi eläkkeelle elokuun alusta 2016. Alkuaan Roiha on tullut Turun kaupungin virkaan Luovan toiminnan toiminnanohjaajaksi 1979 ja sitä ennen vuodesta 1975 hän ohjasi Luovan toiminnan ryhmiä. Luovan toiminnan muutto nuorisotoimeen tuki ideaa, jossa kaikki vapaa-aikatoiminnot saatiin saman hallinnon alaisuuteen. Vaihto nuorisotoimeen antoikin Roihalle uusia mahdollisuuksia kehittää edelleen Luovaa toimintaa.

Roiha muistelee, kuinka 90-luvun vaikeina lamavuosina nuoret töhrivät keskustan tuntumassa Aurajoen rannan kauniita taloja. Roiha ja lautakunnan silloinen puheenjohtaja Thomas Forsström lähtivät nuorten yökahvilaan tapaamaan nuoria ja kyselemään, mitä heiltä puuttui ja mitä he haluaisivat tehdä. Aloitettiin Nuorten Turku elää -hanke, jossa lähdettiin luomaan Turusta toiminnallista nuorten kaupunkia erilaisten projektien ja kampanjoiden avulla.

Nuorten Turku elää -projektin pysyviä tuloksia ovat graffiti Eskelin parkkitalon seinään sekä skeittihalli Cube – molemmat nuorille tärkeitä kaupunkikulttuurin aineksia, kuvailee Roiha. Eskelin seinässä oleva graffiti tehtiin yhteistyönä ystävyyskaupunki Rostockin kanssa ja se oli silloin suurin graffiti, mitä koko Pohjoismaissa on tehty. Hankkeessa järjestettiin nuorille myös tapahtumia, kuten Samppalinnan maauimalaan allasbileet ja Varvintorille tilaisuus, jossa nuorisojärjestöt esittelivät toimintaansa ja huipennuksena Rasmus esiintyi.

25

”Monen sadan nuoren toive kuulla Rasmusta jäi kuitenkin toteutumatta. Poliisi joutui keskeyttämään konsertin meluvalitusten vuoksi.” Eeva Roihaa harmittaa asia nuorten puolesta.

Toiminnanohjaajan nimike muuttui vastaavaksi nuorisosihteeriksi 1999, ja Roihan vastuulle tulivat nuorisotoimen projektitoiminta sekä pienten koululaisten iltapäivätoiminta, joka siirrettiin sosiaalitoimesta nuorisotoimeen; toiminta oli vapaa-ajantoimintaa ja sen luonteva sijainti oli nuorisotoimessa. Toiminta siirtyi vuoden 2015 alusta sivistystoimeen.

Lähimpänä Roihan sydäntä on lasten ja nuorten kulttuuriin ja luovuuteen liittyvä toiminta. Erityisesti Seikkailupuiston perustaminen ja kehittäminen on ollut antoisaa ja pitkäjänteistä työtä. Seikkailupuisto on ollut olemassa jo yli 30 vuotta ja saanut osakseen arvostusta maan rajojen ulkopuoleltakin. Roiha muistaa, minkä riemun hänen ideoima ja johtama Unelmien leikkipaikka synnytti niin lasten kuin toteutuksessa mukana olleiden aikuistenkin parissa.

Nuorten taide- ja toimintatalo Vimman saaminen Turun keskustaan oli vuosien työ. Eeva Roihalla oli keskeinen rooli Vimman toimintamuotojen kehittämisessä. ”Vimma on selvästi osoittanut paikkansa aktiivisena ja monikäyttöisenä keskuksena koko kaupungille”, toteaa Eeva Roiha.

Vuosina 2012–2014 organisaatioon kehitettiin tilaaja-tuottaja-malli, jossa Roihan tehtäväksi tuli vastata koko palvelutuotannosta. Koko operatiivisesta henkilöstöstä tuli muutoksen myötä hänen alaisiaan. ”Kun katsoo nuorisotyötä vuosikymmeniä taaksepäin, on ennen vallinnut kontrolloiva nuorisotyö. Valvonnan avulla haluttiin pitää nuoret poissa näkyvistä”, Eeva Roiha pohtii. Ilmapiiri on muuttunut ja nyt nuoret ja nuorisokulttuuri saavat näkyä. Roiha sanoo painokkaasti: ”Nuoret ovat osa kaupunkikulttuuria ja elämää.

Nuoruuden arvostus tulee nostaa esille ja nuorisotyö näkyväksi. Jos nuorisotyötä ei tehtäisi, nuoret voisivat huonosti.” Roiha uskoo toimintaan ja tekemiseen. ”Kun ihminen voi toteuttaa itseään kokonaisvaltaisesti, hän voi hyvin. Jos vain kielletään, aiheuttaa se ongelmia.” ”Nuorisotyössä nuoret innostetaan tekemään haluamaansa ja toteuttamaan omia ideoitaan. Nuorisotoimella on oltava tätä varten projekteja; olemme muun muassa tehneet isoja pysyviä veistoksia ja seinämaalauksia nuorten kanssa. Nuoren itsetunto nousee, kun hän näkee ympärillään itse tekemiään asioita, voi vaikuttaa niihin ja on näin osa yhteiskuntaa ja sen kehittämistä.”

26

II

Kulttuurinen nuorisotyรถ

Kuva: Juha Kurri

27

Musiikkitoiminta Musiikista nuorten oma ääni Nuorisokulttuurin keskeisin ilmentymä on 1950-luvulta lähtien ollut musiikki. Se on ollut nuorten oma ääni: se on tulkinnut nuorten tuntoja, sen avulla nuoret ovat kapinoineet ja myös luoneet omaa kulttuuriaan lisäten kaiken kaikkiaan kulttuurin moninaisuutta.

Nuorisotalojen bänditoimintaa

"

Musiikki on ollut jokaiselle ikäluokalle tärkeää, kullakin ikäluokalla on omat tärkeät kappaleensa. ” – Christian Rantanen, nuorisosihteeri 1986–2008

Nuorisotoimi aloitti bändien harjoitustoiminnan tukemisen 1970-luvun alusta. Nuorilla saattoi olla hyviä soittimia, mutta esiintymiseen soveltuvista äänentoistolaitteista ja erityisesti harjoitustiloista oli suuri puute. Vaikka äänieristys tuottikin päänvaivaa, saatiin bändeille harjoitteluun soveltuvia treenikämppiä nuorisotiloihin 1970-luvun alusta lähtien. Muutamiin nuorisotiloihin hankittiin myös äänentoistolaitteita bändikäyttöön.

1970-luvun lopulla alkoi syntyä pienimuotoista bändiesiintymistä nuorisotiloissa. Kesäisin turkulaisbändit saattoivat esiintyä muun muassa Martinsillan nuorisotalon pihakonserteissa, joita alettiin järjestää 1972.

Tultaessa 80-luvulle oli bändiharrastus kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että nuorisotiloissa oli talon omien bändien konsertteja. Nuorisomusiikin undergroundia edusti nyt punk. Konserteista vastasi nuorisotoimen erityisnuorisosihteeri. Konsertit olivat suosittuja tilaisuuksia ja ne korvasivat edellisen sukupolven suosikin – levydiskon.

Nuorisotoimi tuki nuorten bändiharrastusta myös järjestämällä bändikatselmuksia, eriaiheista koulutusta ja tarjoamalla esiintymistilaisuuksia ja Auran Panimon ammattilaistasoisia studiopalveluja.

Nuorisotoimella monipuoliset musiikin tukitoimet Nuorisotalot ovat tarjonneet aloitteleville bändeille harjoitustiloja ja esiintymistilaisuuksia.

Auran Panimon toiminta synnytti nuorisotoimeen erillisen musiikkitoiminnan yksikön työntekijöineen. Nuorisokeskus Palatsi toi ajanmukaisen digitaalitekniikan ja internetyhteyden musiikinharrastajien saataville. Nuorten taide- ja toimintatalo Vimma, Auran Panimo ja Taidekeskus koulussasi -toiminta tarjoavat moninaiset mahdollisuudet musiikkiharrastuksiin Turku Bandstand ja Rock Academy ovat omalta osaltaan todistamassa turkulaisnuorten musiikin harrastamisen korkeaa tasoa sekä nuorisotoimen laadukasta työtä nuorten hyväksi.

Nuorisolautakunta on tukenut bändiharrastusta jakaen Rock- ja Promoottoristipendejä.

Nuorisotoimi on myös tarjonnut tasokkaita ilmaiskonsertteja, pitkäaikaisin Puolalanpuiston kesäkonsertit ja uusin Musapiknik, jotka kokoavat nuoria perheineen rockin ääreen.

28

Martinsillan nuorisotalon pihakonsertti.

29

Auran Panimo Auran Panimo aloitti toimintansa lokakuussa 1987. Nuoret, jotka olivat vallanneet rakennuksen toukokuussa 1984, olivat perustaneet yhdistyksen nimeltään Auran Panimo. Tämä yhdistys, Tukeva ry ja TYY:n Rock-klubi suunnittelivat yhdessä nuorisotoimen kanssa toimintaa. Panimosta tulikin nuorten oma paikka, jota suosivat alkuvuosina erityisesti punkkarit ja hevarit.

Panimo tarjosi aloitteleville bändeille treenitiloja, joihin nuorilla olikin suuri tarve. Treenitiloissa oli valmiina laitteistoa. Niitä saattoi myös lainata ja moniin nuorisotaloihin roudattiinkin Panimosta vahvistimia ja diskolaitteita. Tilat ovat edelleen tärkeä ja keskeinen palvelu muusikkonuorille.

Panimon muiksi toimintamuodoiksi kehittyivät bändikatselmukset, erilaiset näyttelyt sekä koulutustilai-

Auran Panimoon pääsee Förilläkin.

suudet, kuten kitara-, basso- rumpu- ja bändisoittoklinikat. Äänitystoimintaa tarjosi tilojen ammattilaistasoinen studio. Rock-konsertteja järjestettiin Panimon salissa: järjestäjänä oli alkuvuosina Auran Panimo -yhdistys, sitten treenitiloja käyttäneet bändit. Yhteisöllisyys kukoisti. Kunkin aikakauden genret soivat konserteissa: ensin punk, sitten heavy, sitten räppi. Myös tyttöbändien nousu näkyi toiminnassa. Panimossa aloitti toimintansa 1994 myös Sue-rocklehti, jota julkaisi Panimon yhdistys.

Auran Panimo käynnisti Turun nuorisotoimen varsinaisen musiikkitoiminnan. Vuonna 1987 sitä kehittämään saatiin musiikin toiminnanohjaajan vakanssi.

Lisätietoa Auran Panimon toiminnasta luvussa Nuorisotilatoiminta sivulla 58.

30

Koululaisille soitonohjausta Nuorisotoimeen siirtyi vuoden 2010 syyskauden alusta kulttuuritoimen 1984 aloittama koululaisille suunnattu taideharrastuspalvelu Taidekeskus koulussasi. Taidekeskuksen musiikkitoiminnassa nuori saa soitonohjausta omassa tutussa koulussaan koulupäivän jälkeen viikoittain 30 minuuttia. Toimintaan ei ole pääsykokeita, vaan mukaan pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä. Omaa instrumenttia ei tarvita, sillä soittaminen voidaan aloittaa vuokrasoittimella. Tarkoituksena on tarjota nuorille mahdollisuus tutustua soittoharrastukseen ja sitä kautta itseilmaisuun. Toiminta on maksullista.

Yleisimmät instrumentit ovat olleet huilu, kantele, kitara, klarinetti, kosketinsoitin, lyömäsoittimet, piano, saksofoni, sello ja viulu. Ryhmäohjausta on saanut bändi- ja musiikkikerhotoiminnassa.

Nuorisosasiainkeskuksella on ollut toiminnan päävastuu ja koordinointi. Opetustoimi on tarjonnut kouluista tilat ja laitteet sekä markkinoinut toimintaa oppilaille ja heidän perheilleen. Musiikkitoimintaan on osallistunut vuosittain noin 350 oppilasta 22 koulussa ja soitonohjaajia on ollut noin 20.

Toiminnasta on vastannut toiminnanjohtaja Pasi Lyysaari vuodesta 2010. Lyysaari pitää tärkeänä sitä, että toiminta on viety lähelle harrastajia. Muun muassa matkoista syntyneet kuljetukset kustannuksineen on näin saatu poistettua.

Taidekeskus koulussasi: musiikin harrastajien ohjattu tunti.

31

Puolalanpuiston konsertit täyttivät puiston ääriään myöten musiikin kuuntelijoista.

Puolalanpuiston kesäkonsertteja 20 vuotta Turkulainen kaupunkikulttuuri ja nuorten omatoiminen kulttuuri kehittyivät voimakkaasti 1980-luvulla.

Puolalanpuisto sijaitsi nuorten hyvin tavoitettavissa sopivasti keskellä kaupunkia, ja kaupunki halusi kehittää puiston käyttöä nuoria ajatellen. Konserttitoiminta aloitettiin 1980-luvun puolivälissä. Toteutuksesta vastasi ensin Jorma Teerijoki, sitten Pasi Lyysaari ja viimeksi Tomi Arvas. Konsertteja järjestettiin puistossa sunnuntai-iltapäivisin, aluksi 3–4 konserttia, loppuaikoina yksi konsertti kesässä, ja ne olivat ilmaisia.

Yleisömäärät olivat tuhansia.

Konserttitoiminta jatkui vuoteen 2005, jolloin puistoa alettiin remontoida. Loppumiseen vaikutti myös budjetti: Nimekkäät bändit olivat myös hintavia.

Lavan ja äänentoiston rakentamisesta oli tullut yhä kalliimpaa. Toisaalta Turussa oli rock-konserttien tarjontaa eri laajuudessa kuin kesäkonserttien alkaessa 80-luvulla. Yleisö tuntui myös olevan valmis maksamaan huomattaviakin summia pääsylipuista, kunhan esiintyjät olivat huippua.

Kolme konserttia kesällä 1986 Esiintyjät Dreadline, J.J & Lännen miehet, Pistepirkko, Honey B & The T-Bones, Topi Sorsakoski & Agents, Peer Gynt.

Kävijämäärä yhteensä 12 000.

Puolalanpuiston konserttien järjestelyistä vastasivat nuorisotoimiston omat työntekijät. Järjestelyt saattoivat olla työntekijöille joskus hyvinkin odottamattomia, kuten vaikkapa lyhtypylvään siirto lava-auton tieltä. Tilaisuuksiin tarvittiin paitsi esiintyvät bändit myös erilaisia lupia, vessat, esiintymislava, valo- ja äänitekniikka sekä tilaisuuden jälkeen alue myös siivottiin oman väen toimesta. Lisätyötä teetti myös puiston sijainti keskellä asuintaloja. Koska lähitienoon asukkaat valittivat konserttien aiheuttamasta melusta, alueen asuntoihin piti postiluukuittain jakaa ennakkoilmoitukset mahdollisista meluhaitoista. Alkuvuosina konserteissa oli ruokamyyntipisteitä, joista nuorisotoimelle kertyi hieman tuloa. Turun taideakatemia sirkuslinjan opiskelijoita saattoi myös olla viihdyttämässä yleisöä.

32

Konsertit kesällä 1991 2.6. Koirasoturit, Honey B & T-Bones feat, Hector bänd 16.6. Hollannista, USAsta, Taikurit Riku & Maarit, Kelpo Pojat 7.7. TOMO Big Band, Toni Rossi & Sinitaivas, Clifters, Frederik/Mr Finland 4.8. Akimowskaja, sisters & Bros, Mc Nikke T, Raptori.

Kesäkonserteista kehittyi perhetapahtuma, jossa oli mukava ja leppoisa ilmapiiri eikä tilaisuuksissa ollut järjestyshäiriöitä. Koska konsertit olivat ilmaisia, siellä saattoi tulla ja mennä vapaasti. Konserteissa viihtyi eri-ikäisiä nuoria ja vanhempiakin. Puistossa oli sopivasti pienille lapsille leikkipaikka. Konsertissa jaettiin vuodesta 1995 alkaen myös nuorisoasiainkeskuksen vuosittaiset rock- ja promoottoristipendit lahjakkaille paikallisille kyvyille.

Esiintyvät bändit olivat paikallisia ja valtakunnallisia, joskus ulkomaalaisia huippuja. Puistokonsertissa ovat esiintyneet muun muassa Eppu Normaali (16.6.1990), Bogart, Kummelit, Apulanta (16.8.1998) ja Hector.

2000-luvun valtakunnallisia huippuja puistokonsertissa olivat esimerkiksi Miljoonasade (4.6.2000), Absoluuttinen Nollapiste (12.8.2001), Lauri Tähkä & Elonkerjuu Orkesteri (5.8.2003), J Karjalainen Electric Sauna (8.8.2004) ja Kaseva (14.8.2005). Ulkomaalaisista mainittakoon Tomas Ledin, jonka konsertti on todennäköisesti ollut suosituin yleisön täyttäessä koko Puolalanmäen Taidemuseolta Rauhankadulle.

Puistokonserttien lämmittelybändit valikoituivat Turku Bandstand -kisan ja Auran Panimon bänditoiminnan kautta.

Kuva: Ulla Kudjoi, TS Arkisto

J Karjalainen vauhdissa Puolalanpuiston yleisön iloksi.

33

Lordi esiintyi NRJ:n konsertissa.

Suurkonsertteja Radio NRJ:n kanssa Puolalanpuiston konserttien tilalle nuorisotoimi järjesti yhteistyössä Radio NRJ:n kanssa neljänä vuotena rockin suurkonsertit. Ensimmäinen konsertti järjestettiin 2005 Veritas Stadionilla ja esiintyjiä olivat muun muassa Irina, Redrama, Apulanta ja ruotsalainen Christian Walz. Vuosien 2006–2008 konserttipaikkana toimi Turku-halli. Vuoden 2007 konsertti nähtiin syksyn mittaan kahdesti tv:ssä, ja nuorisotoimi sai näin valtakunnallista näkyvyyttä. Seuraavan vuoden konsertissa Turku-hallissa esiintyjiä olivat Ari Koivunen, Negative, Fintelligens, Chisu, Mariko, Sturm und Drang, Waldo, The Sun, The Script. NRJ-konserttien yleisömäärä oli Veritas Stadionilla ollut noin 16 000 ja Turku-hallissa 7000–9000.

Schoolstockia – Seikkisrockia – Musapiknikkiä Nuorisotoimi on järjestänyt yhteistyössä muiden tahojen kanssa erilaisiin tapahtumiin liittyneitä konsertteja. Koulun päätöstapahtuma Schoolstock järjestettiin Turun urheilupuistossa 2001 Turun nuorisotoimen ja viiden naapurikunnan, Kaarinan, Liedon, Maskun, Naantalin ja Raision toimesta. Tapahtuma tarjosi nuorille koulun päättymispäivänä mukavaa yhdessäoloa hyvän ohjelman ja rennon tekemisen ohella.

Tapahtumassa esiintyivät Paleface, Ritarikunta ja I`dees ja dj:nä toimi Gismo. Tanssiesityksistä huolehtivat Turun Jyry, 2-padance, Jougirls, Megado sekä Turun Kansantanssin Ystävien Virsut-ryhmä. Tapahtumassa oli myös oheisohjelmaa, kuten sählypiste, performanssia ja hennatatuointia. Myös kouluvuoden alkamista on juhlistettu konsertein: Rantarock Ruissalossa sekä Puistorock Samppalinnan puistossa. Tapahtumista vastasi nuorisosihteeri Leena Aho. Seikkailupuistossa on järjestetty kesäkuun alussa vuodesta 1999 Seikkisrock – lasten kaksipäiväinen rockfestivaali. Vaikka festivaalin pääpaino on musiikissa, tarjolla on ollut myös muun muassa käsityö- ja taidetyöpajoja, näytelmiä, sirkusta, tanssijoita, taikureita.

34

Musapiknikin alkuajoilta, lavalla Mimi ja Kuku. Kokonaiset perheet piknikillä.

Musapiknik puolestaan on Seikkailupuiston kesäkauden päättäjäistilaisuus, jota on järjestetty vuodesta 2005. Musapiknik on ilmainen, vapaamuotoinen koko perheen tapahtuma. Tapahtumassa on perinteisesti ollut musiikin lisäksi teatteri-, tanssi- ja sirkusesityksiä sekä erilaisia aktiviteettitoimintoja, kuten soitinpajaa, minilentopalloa, jättifutista, rullaluistelua. Myös erilaisia uutuuksia, kuten Slack-line-rata, on ollut yleisön kokeiltavana. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä eri tahojen kanssa. Mukana ovat aktiivisesti olleet monikulttuuriset järjestöt, Kansainvälinen kohtauspaikka ja Sondip – Varsinais-Suomen monikulttuuristen yhdistysten liitto.

Vuodesta 2013 Musapiknikin kestoa pidennettiin iltakymmeneen asti, jolloin iltaohjelma suunnattiin erityisesti nuorille. Tuolloin nuorille esiintyivät Sini Sabotage, Laura Närhi ja suomalaisen konemusiikin kärkinimi JS16.

Muita Musapiknikissä esiintyneitä ovat olleet muun muassa Chisu, Anssi Kela, Irina Björklund, Erin, Paperi-T ja Jukka Poika.

Yleisömäärä oli alkuvuosina muutama tuhat, mutta viime vuosina kävijämäärä on ollut yhä suurempi, kesällä 2015 Musapiknikin 10-vuotisjuhlissa yleisömäärä oli jopa 15 000.

poparena.net – kulttuurituotantoa nettiin 2004–2009 POP-areena oli nuorisotoimen nuorten kulttuurituotannon kehittämishanke, joka jakautui video-, web- ja tapahtumatuotantoon. Hankkeen avulla pyrittiin vaikuttamaan pysyvästi nuoriso- ja populaarikulttuurin tuotantoon. Hankkeessa etsittiin nuorille myös pop-alaa edistäviä työllistymis- ja liiketoimintamahdollisuuksia.

Nuorisokeskus Palatsin mediatoiminta sekä Auran Panimon bänditoiminta olivat hankkeen perusta.

35

POP-areenassa haluttiin lisätä nuorten omia mahdollisuuksia vaikuttaa nettisivuston kautta musiikki-, media- ja tapahtumatuotantojen sisältöihin. Poparena.net-nettisivusto tarjosi tapahtumille live-lähetysmahdollisuuden. Sivustolle varattiin tilaa myös nuorisobändien videoklipeille, ääninäytteille, valokuville ja yhteystiedoille.

Hanke toteutettiin kahdessa vaiheessa, joista ensimmäisessä vuosina 2004–2006 pääpaino oli digitaalisten välineiden haltuunotossa ja niillä tuottamisessa. Jälkimmäisessä vuosina 2006–2009 hanke eteni kansainväliseen yhteistyöhön.

Nuoret tuottivat Poparena-nettisivustolle sisältöjä Nuorisokeskus Palatsin harrastepajoissa, joissa nuorisotoimen omat ohjaajat heitä opastivat. Videotuotannossa kuvattiin ja editoitiin promo-videoita turkulaisbändeille. Hankkeen tuottamia videoita esiteltiin myös kansainvälisillä digi-tv-kanavilla.

Tuotannossa saatiin apua erityiseltä hanketta varten kootulta pop-asiantuntijaraadilta, jonka jäsenet olivat julkiselta ja yksityiseltä sektorilta. Raadin ohjauksessa eteni kaikkiaan 22 nuorten ideaa tuotantovaiheeseen.

Nuoret tuottivat poparena.net-sivustolle myös uutisia, gallupeja, musiikkivideoklippejä ja ääniklippejä.

Sivuston web-tv mahdollisti konserttien streamauksen. Web-tv:n kautta nuoret jakoivat suomalaisten pop-yhtyeiden konsertteja. Nuoret tekivät lähetys- ja tallennetuotantoja ykkösartistien ja -yhtyeiden esiintymisistä. Erityisesti tähtiartistien kanssa työskentely opetti nuorille pop-alan tuotannon perusasioita alkaen kuvaus- ja jakeluluvista.

Hankkeen yhdeksi tavoitteeksi oli asetettu vientikelpoisten pop-kulttuurin tuotteiden ja sisältöjen kehittäminen yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa. Tällaisia syntyi seitsemän, kuten Euroviisukarsintoihin noussut Jann Wilde & Rose Avenue ja Dead By Gun, jonka video pääsi kilpailemaan MTV European Music Awards -palkinnosta ja jonka levyä myytiin Aasiassa.

Pop-areenasta vastannut projektipäällikkö Pasi Lyysaari luonnehtii hankkeen keskeiseksi tulokseksi sen, että hanke mahdollisti nuorten oman kulttuurin tuottamisen. Areenassa nuorten oma tuotantotoiminta koostui monista vaiheista: esiintymisen lisäksi nuoret vastasivat lavan teknisestä varustamisesta, livelähetyksen ohjauksesta, esityksen taltioinnista ja editoinnista sekä internet-jakelusta.

Poparena.net – web-tv • 112 livestream-lähetystä • yhtyeet 57 paikkakunnalta, myös yhtyeitä Iso-Britanniasta, Ruotsista ja Japanista • tuotantoa Suomen ykkösartisteja kanssa: Antti Tuisku, Negative, Uniklubi, The 69 Eyes, CMX, Teräsbetoni.

• kansainvälistä yhteistyötä European Youth Observatory -verkoston kanssa: • WebTV-partnereita Łódźin ja Kölnin nuorisotyöorganisaatiot sekä Kölnin tukholmalainen partneri Modern Soul Academy.

36

Turku Bandstand – Bandstand Jr. – Rock Academy Suomen vanhin yhtäjaksoinen ja edelleen toimiva bändikisa, Turku Bandstand, käynnistyi 1997 – silloin nimellä DownTown Open. Toiminnanjohtaja Tomi Arvas ideoi aikoinaan kilpailun kulttuurimanageri-opinnäytetyönään. Kisaan on vuosien saatossa osallistunut kaikkiaan jo yli 900 yhtyettä.

Alkuaan tapahtuma oli valtakunnallinen, mutta sittemmin kisa rajattiin Turun alueen (Salo – Forssa – Laitila -linja paikkakuntarajana) alle 29-vuotiaille nuorille. Bändin ohjelmiston tulee olla omia sävellyksiä eikä yhtyeellä saa olla levytyssopimusta. Ilmoittautumiseen ei tarvita bändin demoäänitettä.

Kisa on tarjonnut varman julkisen esiintymispaikan ja tunnelma on korkealla, kun bändin kannattajat ovat paikalla kannustamassa suosikkiaan. Bändit saavat esiintymisestään kirjallista palautetta sekä tallenteen. Parhaat palkitaan tarjoamalla studioaikaa singlen tuotantoon sekä esiintymisiä. Bändeistä tuotetaan julkaisuja ja promokuvia. Kisat järjestettiin alkuvuosina ravintola Down Townissa, sitten Nuorisokeskus Palatsissa ja nykyisin Vimmassa.

Bändikisan rinnalle luotiin vuonna 2004 bändikatselmus Turku Bandstand Junior. Katselmukseen saavat osallistua bändit, joiden lähes kaikki jäsenet ovat alle 18-vuotiaita ja kotipaikka Turun alueella Bandstand-kisan tapaisesti. Jokainen bändi saa esiintymisestään koosteen DVD-tallenteena ja ammattilaisraadilta kirjallista palautetta.

Kuva: Minna Suhonen

Rock Academy on vuonna 2011 nuorisotoimessa luotu bänditoiminnan kehittämismalli, jonka avulla nuorisotoimi halusi kohentaa koko kaupungin bänditoiminnan tasoa ja mahdollisuuksia. Malli on toiminnanjohtaja Tomi Arvaksen ideoima ja käynnistämä. Arvas tunnustaa, että hän on käyttänyt urheiluvalmennuksen menetelmiä mallinaan. Rock Academyn vastaavana tuottajana toimii Mark Bertényi, jolla on takanaan 20 vuoden muusikkoura.

Mallista on tavoitteena saada aikaan pysyvä nuorisotyön muoto, jolla halutaan vaikuttaa bänditoimintaa harrastavien nuorten edellytyksiin ja tarjota mahdollisuuksia edetä jopa musiikin ammattilaisiksi. Rock Academyssä perehdytään kokonaisvaltaisesti musiikin ja sen tekemiseen sekä esittämisen osa-alueisiin.

Rock Academyyn valitaan bändit Turku Bandstand -kisaan osallistuneista. Academyyn valitut yhtyeet saavat kahden vuoden ajan maksutonta ja monipuolista opetusta ja ohjausta. Soiton- ja laulunopetuksen lisäksi ammattilaiset järjestävät Academyn valmennettaville soitinklinikoita ja koulutuksia musiikkibisneksen eri osa-alueilta. Bändien valmentamisessa hyödynnetään Rock Academyn laajaa verkostoa rockfestivaaleista levy-yhtiöihin ja ohjelmatoimistoihin. Academyn bändejä tukevat

37

Rock Academyn veto¬vastuukolmikko: vastaava tuottaja Mark Bertényi (vas.), toiminnanjohtaja Tomi Arvas (kesk.) ja muusikko Douglas Blair, W.A.S.P.-yhtyeen kitaristi (oik.).

monenlaiset tahot, ja talkoohenki ja mestari-oppipoika-ajattelu luovat Academyyn kannustavan ilmapiirin.

Rock Academy -hanke käynnistyi pilottivaiheena keväällä 2012, jolloin kuusi Turku Bandstand -bändikilpailuun osallistunutta ja tuomariston mielenkiinnon herättänyttä yhtyettä valittiin Rock Academyn ensimmäisiksi ohjattaviksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi 2013 hankkeelle yli puolen miljoonan euron avustuksen kolmeksi vuodeksi. Hankkeen tavoitteena on kehittää Rock Academystä pysyvä valtakunnallinen nuorisotyön toimintamuoto.

Malli on levinnyt seitsemään muuhun kaupunkiin eri puolille Suomea, myös pääkaupunkiseudulle.

Nuorison taidetapahtumasta Nuori Kulttuuri -tapahtumaan Kursseja ja henkisiä kilpailuja vuoteen 1970 Nuorisotoimi on toimintansa alkuajoista lähtien järjestänyt nuorisolle tilaisuuksia esittää taitojaan. 1940-luvulla Turussa oli laajalti järjestötoimintaa, joiden parissa saattoi harrastaa monipuolisesti kulttuuria, kuten tanssia, teatteria ja muita esittäviä taiteita. Nuorisotoimi tuki järjestöjen kulttuuritoimintaa omin kurssein esimerkiksi kansantanssi-, lausunta- ja kirjoittajakurssit. Nuorison henkiset kilpailut järjestettiin Turussa ensi kertaa 1949.

Vähemmän kilpailua – enemmän virikkeitä Nuorison taidetapahtuma oli nuorten taiteen harrastajien tilaisuus, joka oli avoin kaikille ja joka toteutettiin vuosittain opetusministeriön runkosuunnitelmaa noudattaen. Osallistujat olivat pääasiassa 10–25-vuotiaita nuoria. Taidetapahtuma oli kolmitasoinen, jossa nuori saattoi edetä kuntatasolta läänin ja lopuksi valtakunnalliseen tapahtumaan.

Tapahtuman tavoitteena oli esitellä nuorten harrastustoimintaa, antaa nuorille virikkeitä sekä palautetta harrastamisesta. Vertaiskokemus, mukava yhdessäolo ja ammattilaisten antama palaute olivat keskeistä – kilpaileminen toissijaista. Koulun harrastustoiminnan katselmuksena toimineet Koulun suurjuhlat liitettiin taidetapahtumaketjuun 1980-luvulla ja niitä on järjestetty omalla nimellään joka viides vuosi.

Taidetapahtuman teemat olivat musiikki, tanssi ja teatteri. Teemat vuorottelivat vuosittain. Musiikkiteemaisessa taidetapahtumassa osallistumislajit olivat moninaiset kattaen klassisesta musiikista maailman- ja kansanmusiikkiin, viihteeseen, jazziin ja rockiin. Tanssin lajeja olivat baletti, jazz-, moderni-, show-, karakteri- ja kansantanssit sekä free stage, joka tarjosi nuorille mahdollisuuden esittää breakiä, hip hopia, steppiä ja diskoa. Teatterissa puolestaan olivat lajeina puheteatteri, musikaali, tanssiteatteri, katuteatteri.

Nuorison taidetapahtuman järjestettiin vuosina 1970–1999 ja niihin ovat osallistuneet kymmenet tuhannet nuoret.

Nuorisosihteeri Leena Aho vastasi vuosina 1991–2012 Nuorison taidetapahtumien ja Nuori Kulttuuri -tapahtumien järjestämisestä ja Ahon jälkeen toiminnanjohtaja Pasi Lyysaari.

38

"

”Nuorison taidetapahtumat ja Nuori Kulttuuri -tapahtumat ovat tarjonneet nuorille tukea sellaisissakin harrastuksissa, jotka eivät ole nuorten parissa olleet niin muodikkaita.”

– Leena Aho, nuorisosihteeri 1974–2014

Valtakunnallisia nuorison taidetapahtumia Turun nuorisotoimi on järjestänyt valtakunnalliset nuorison taidetapahtumat viisi kertaa.

Ensimmäinen valtakunnallinen Nuorison taidetapahtuma oli vuonna 1970 ja paikkana Turku.

Tapahtuman aiheet olivat teatteri, elokuva, blues, sarjakuva ja propagoiva ilmaisu. Mukana myös nuorten ryhmät Länsi-Saksasta ja Puolasta.

Vuonna 1985 Turku järjesti valtakunnallisen tapahtuman, Koulun Suurjuhlan.

Vuoden 1992 valtakunnallinen tapahtuma nimeltään Outo Hohto oli sisällöltään monitaiteellinen.

2000-luvulla Turku on Nuori Kulttuuri -toimikunnan esityksestä järjestänyt vuoden 2007 Sounds ja 2012 Sounds -musiikkitapahtumat.

Tapahtumiin on osallistunut keskimäärin yli 2000 nuorta eri puolilta Suomea.

39

Vuosituhat vaihtuu Vuosituhannen vaihtumista juhlistettiin nuorison yhteisellä tapahtumalla Nuori Osaaja 2000. Se rakentui sekä Nuorison taidetapahtuman että Koulun suurjuhlien perinteille.

Nuorison taidetapahtuma -järjestelmää laajennettiin 2000-luvulla ja organisaation nimeksi tuli Nuori Kulttuuri. Mukaan innostettiin uusia nuorisoryhmiä mahdollisimman laajasti osallistumislajeja lisäämällä ja toimintoja kehittämällä.

Nuori Kulttuuri teemana teatteri, turkulainen ryhmä valtakunnallisessa tapahtumassa 2006.

Kuva: Maria Vakkamaa

Nuori Kulttuuri tanssii Turun konserttitalossa.

40

Nuori Kulttuuri 2007.

Nuori Kulttuuri 07 / musiikki Valtakunnallinen tapahtuma Turussa 2007 Tapahtumapaikat olivat Nuorten taide- ja toimintatalo Vimma, Turun työväenopisto, Turun Seudun Musiikkiopisto sekä Holiday Club Caribia. Tapahtumalle luotiin omat nettisivut www.turku.fi/nuorikulttuuri. Tapahtuman aikana toimivat nettiradio ja webTV, jonka lähetyksiä Vimman mediapajan nuoret toimittivat langattomasti eri puolilta kaupunkia.

Mediapaja myös koosti videomateriaalista DVD:n, joka oli tilattavissa tapahtuman jälkeen.

Nuoret esittivät rappia, jazzia, kansanmusiikkia, iskelmä- rock- ja popmusiikkia sekä konserttimusiikkia erilaisissa kokoonpanoissa.

Tapahtumassa esiintyi lähes 200 ryhmää ja noin 2000 nuorta, mukana myös saamelaisia ja ulkomaalaistaustaisia ryhmiä.

Nuori Kulttuuri -tapahtuman rakenne on edeltäjänsä tavoin kolmivaiheinen: paikallinen, alueellinen ja valtakunnallinen.

2010-luvulla tapahtumat nimettiin uudelleen: Teatris, Sounds ja Moves. Tapahtumissa on osallistujille yhteisiä esiintymis- ja kohtauspaikkoja, työpajoja sekä alustus- ja keskustelutilaisuuksia ohjaajille.

Varsinais-Suomen alueelliset tapahtumat Turun kaupungin nuorisoasiainkeskus on tehnyt vuodesta 1998 alkaen yhteistyötä läänin nuorisoluautakunnan kanssa Varsinais-Suomen aluetapahtuman järjestelyissä. Lääni on myös taloudellisesti tukenut järjestelyjä. Aluetapahtumat ovat koonneet nuoria runsaasta sadasta useisiin satoihin riippuen tapahtuman lajista. Tanssi- ja musiikkiteemaiset aluetapahtumat ovat keränneet eniten nuoria.

41

Sounds 2012 konserttitalolla.

Nuori Kulttuuri Sounds 2012 Valtakunnallinen tapahtuma Turussa 2012 Esiintymispaikkoina olivat Nuorten taide- ja toimintatalo Vimma, Turun Konserttitalo, Turun työväenopisto ja Caribia Areena.

Nuoret esittivät rock-, pop-, jazz-, rap- ja kansanmusiikkia sekä klassista musiikkia erilaisissa kokoonpanoissa.

Osallistujaryhmillä oli myös mahdollisuus esiintyä lauantaina Nuori Kulttuuri -oheistapahtumissa Turun pääkirjaston kirjastopihalla ja musiikkikirjastossa; Vimmassa oli lauantai-illalla Open Stage Unplugged.

Tapahtumaan osallistui 1400 musiikinharrastajaa eri puolilta Suomea ja musiikkiesityksiä kertyi 50 tuntia. Tapahtumassa palkittiin 51 kokoonpanoa. Helsinkiläinen yhtye sai palkinnoksi matkan Norjaan vastaavaan Nuori Kulttuuri -tapahtumaan.

Järjestelyissä oli mukana lähes sata nuorisotoimen työntekijää ja vapaaehtoista.

Kuvat: Maria Vakkamaa

Sounds 2012 -tapahtuma näkyi ja kuului – nuoret musisoivat Vimman edessä.

Sounds 2012 Vimmassa.

42

Käden taitoja ja taidetoimintaa

Ammattitaitoiset kätten taitojen ohjaajat esittelevät itse tehtyjä huovutettuja hattuja.

Ohjaajat Anita Paljakka (oik.), Pirjo Hakala, harjoittelija, Marika Gustafsson, harjoittelija, Tuire Hartikainen.

Askartelutiloista Käden Jälki -keskukseen Nuorisotoimi on perinteisesti tarjonnut erilaisia visuaalisia taitoja kehittävää toimintaa. Tähän lukeutuvat askartelu, kädentaidot, kuvataide, muotoilu, valokuvaus ja 90-luvulta lähtien mediaan liittyen video, animaatio ja elokuva sekä uusimpana graffiti. Toiminnan tarkoituksena on itse taitojen lisäksi rakentaa nuoren itseluottamusta ja ryhmässä toimien myös sosiaalisia taitoja.

Visuaalisten taitojen toimitilat ovat eri vuosikymmenillä painottuneet eri tavoin. Nuorisotoimella oli 1970-luvulla erikoistiloja askartelutoimintaan: Itäisen kadun askartelupaja, Puutarhakadun askarteluhuoneisto ja Luolavuoren valokuvauslaboratorio. Seuraavalla vuosikymmenellä rakennettiin erilliset askartelutilat nuorisotalojen yhteyteen, kuten Runosmäen, Pansion, Lausteen, Teräsrautelan ja Varissuon nuorisotaloihin. Käsityöläiskadulla sijaitsi kokonainen Askartelutalo – tila nimettiin Käden Jälki -keskukseksi. Keskuksen toiminta siirrettiin 2006 Vimmaan yhdessä Palatsin toimintojen kanssa. Nuorten taide- ja toimintatalo Vimmaan rakennettiin toiseen kerrokseen korkeatasoiset tekstiili- ja keramiikkapajat.

1990- ja 2000-luvulla nuorisotiloissa järjestettyjä kursseja Kankaanpainannassa perus- ja jatkokurssit, batiikkityö, silkkimaalaus ja silkkikorukurssi, kukka-asetelmat, nukkekurssi, korttityöt, nahkatyöt, massatyöt, kasvipainantaa, keramiikkaa ja rakupoltettua keramiikkaa sekä savityöt, paitamaalausta, pehmolelut, kudontaa, kynttilä- ja joululahjapajat, kranssikurssi, makramee-työt sekä kipsityökurssi.

43

Toimintaa ovat ohjanneet askarteluohjaajat ja taideharrasteohjaaja; edelliset saatiin Itäisen kadun askartelupajaan ja Lausteen nuorisotaloon, jälkimmäinen Teräsrautelaan. Ohjaajat järjestivät kurssitoimintaa myös muihin nuorisotiloihin, ja toiminta oli laajaa ja vilkasta.

2010 organisaatiojärjestelyn myötä keskushallinnosta siirtyi nuorisotoimen alaisuuteen Käsityökeskus, joka sijaitsi Peltolantie 2:ssa. Tilassa oli kangaspuita kahdessa isossa salissa sekä ompelu- ja kurssihuoneet.

Saleissa sai kutoa omatoimisesti kangaspuilla, ja keskus järjesti erilaisia neulonta-alan kursseja. Keskus ei soveltunut nuorisotyöhön ja tilasta luovuttiinkin jo 2012.

Uusimpana taidetoimintamuotona on 2010-luvulla alkanut yhteisötaiteilijan tarjoama toiminta. Syksyllä 2010 aloitti yhteisötaiteilija Varissuon nuorisotalolla ja Majanummen monitoimitilassa. Yhteisötaiteilijan tehtävänä oli aktivoida Varissuon asukkaita osallistumaan lähiössä sijaitsevan puiston suunnittelu- ja valmistelutöihin. Alueen nuoret valmistivat yhteisötaideteoksia käyttäen materiaaleina muun muassa turvetta, olkia ja puuta. Puistoon luotiin myös pieniä esityksiä. Toimintaa tehtiin yhteistyössä liikuntatoimen, sosiaali- ja terveystoimen Drop in -hankkeen ja monikulttuuriyhdistysten liiton Sondip ry:n kanssa.

Nuorten taide- ja toimintatalo Vimman taidetoiminta Vimman aloitettua toimintansa syksyllä 2006 taidetoimintaa tarjottiin viikon jokaisena päivänä kursseina, taidepajoina ja avoimena pajatyöskentelynä. Toimintamuotoja olivat savityöt, huovutus, kankaanpainanta sekä tekstiilityöt.

Syksyn 2007 tarjontaa Vimmassa Mediakurssit: eri kuvankäsittelyohjelmien perus- ja jatkokursseja, videoeditoinnin perusteet.

Kirjansidonta ja kuvataide: kirjansidonnan peruskurssi, albumit ja leikekirjat, japanilainen kirjansidonta, öljyvärimaalauksen peruskurssi, akvarellimaalauskurssi, kokeileva kuvataide, kokeileva maalaus.

Keramiikkakurssit: savitöiden peruskurssi, eläinveistokset, paperisavi, dreijauksen peruskurssi, nerikomi.

Harrastuksia ryhmissä: luovan kirjoittamisen tarinapaja, teatteriryhmät, Vimmatut kädet, multitalentit-ryhmä, lyhytelokuvaryhmä, RadioVimman toimitustiimi, radioryhmä.

Avoimet taidepajat: kankaanpaino ja värjäys, huovutus, keramiikka, syysloman työpaja, avoin kynttiläpaja.

Taidetoimintaa kehitettiin käyttäjien toiveiden pohjalta. Esimerkiksi maalauskurssi on otettu uudestaan mukaan taidetarjontaan asiakaspalautteen perusteella.

Vimman toiminnanjohtaja Miia Sankari toteaa, että taidetoiminta on monipuolista ja monikulttuurista.

Hän kertoo, että Vimman kädentaitopajat ovat tarjonneet myös maahanmuuttajille toimintaa. Esimerkiksi valmistava opetus on käyttänyt 2010 kädentaitopajoja täydentämään normaalia opiskelua. Pajojen ohjaajat opastivat oppilaita ja suomea opittiin käsillä tekemisen ohessa.

44

Vimman taidetoiminta koostuu 2010-luvulla erilaisista vaihtelevista teemapäivistä, taidepajakursseista sekä avoimista taidepajoista. Osaan vaaditaan ilmoittautumista, mutta osa toiminnasta on täysin avointa ja kenen tahansa käytettävissä itsenäiseen työskentelyyn. Vimman taidepajat ovat Textuuri tekstiilipaja ja Präkäämö kädentaitopaja. Käsitöitä ja kädentaitoja voi harjoitella savi- ja keramiikkatöissä, paperi- ja koruaskartelussa sekä erilaisissa tekstiilitöissä, esimerkiksi huovutuksessa, kankaanpainannassa ja -värjäyksessä. Paikalle voi myös mennä vain tuunaamaan omia esineitä. Myös perinteisiä kuvataiteentekotapoja voi harjoittaa, esimerkiksi grafiikkaa, piirustusta, akryylimaalausta sekä sarjakuvaa. Vimmassa on myös kesäisin Kässäx-leirejä.

Syksyn 2012 tarjontaa Vimmassa Kafe Vimma: bingo ja tietovisailta, neulontanurkka, valokuvakilpailu.

Avoimet taidepajat: huovutus, kankaanpaino ja värjäys, keramiikka, lasituspäivät.

Loma-aikojen pajat: avoimet taidepajat, sanataidetyöpaja, pääsiäismunien maalaus, korinpunonta.

Tekstiilipaja: huovutus, kukkaro, sisustustekstiilejä huovuttaen, huopakorut.

Keramiikkapaja: valokuvan siirto savelle, mosaiikin perusteet, lasinsulatusta keramiikalle, kankaanpainanta, tunikan silkkimaalausta, alastonmallin piirtäminen, omakuva.

Media: avoin editointi, avoin kuvankäsittely, musiikintuotannon kurssi, editointi, radiokurssi.

Koululais- ja tilausryhmille: huovutusta, tekstiili- ja keramiikkatyöpajoja.

Kuvat alla: Antti Ala-Könni, Minna Suhonen

Vimman taidepajojen avoimissa pajoissa valmistuu omaperäisiä töitä eri materiaaleista.

Kuva: Marko Laihinen

Vimman taidepajassa valmistettu majakka.

45

Visuaalisen kulttuurin nuorisotalo Visku Teräsrautelan nuorisotalo muutettiin marraskuussa 2012 visuaalisen kulttuurin nuorisotaloksi VisKuksi.

VisKun toiminta painottui kuviin ja katsomiseen, ja visuaalista kulttuuria ovat muun muassa kuvataide, valokuva, tv, video, mainonta ja uusmedia.

VisKussa järjestettiin kursseja ja avointa ateljeetoimintaa, mutta toiminta päättyi 2014.

Koululaisille kuvataideohjausta Taidekeskus koulussasi -toiminnan koordinointi siirtyi 2010 nuorisoasiankeskukselle, mutta itse toiminta on alkanut jo 1980-luvulla kulttuuritoimen alaisuudessa. Taidekeskus koulussasi -toiminta tarjoaa soitonohjauksen lisäksi kuvataideohjausta. Kuvataidetoiminta järjestetään yhteistyössä Varsinais-Suomen Kuvataidekeskuksen ja opetustoimen kanssa. Kuvataideryhmät kokoontuvat nuorten omilla kouluilla ja niihin pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä. Ohjausta voi saada muun muassa piirustuksessa, maalauksessa ja muotoilussa.

"

”Nuorilla on suuri tarve tuottaa käsillään jotain näkyvää ja kaunista.”

– ohjaaja Tuire Hartikainen

Taidekeskus koulussasi -toiminnassa voi harrastaa myös kuvataiteita

46

III

Kuva: Matti Kivekäs

Nuorisotilatoiminta

47

Nuorisotiloja aluksi järjestöille Nuorisotilat oli alussa tarkoitettu pääasiassa nuorisojärjestöjen tai nuorisotyötä tekevien järjestöjen käyttöön. Vähitellen tultaessa 1960-luvulle tarve ohjata myös muunlaista nuorisoa kasvoi. Suuret ikäluokat varttuivat teini-ikäisiksi, ja samaan aikaan kaupunkiin myös muutti maaseuduilta lapsiperheitä. 60-luvulla turkulaisnuoret jengiytyivät upolaisiin ja paskiksiin – oppikoululaisiin ja ammattikoululaisiin – vallaten kokoontumispaikkoja. Nuorisotyössä alettiin kehittää tilanteeseen avointen ovien toimintaa. Toiminnan kohderyhmän muodostivat nuoret, jotka eivät osallistuneet nuorisojärjestötoimintaan.

Nuorisotilakartoitukset ja väestötilastot suunnittelun perustaksi Kun nuorisotyötä koskeva laki vuonna 1972 astui voimaan, oli mahdollista saada valtiontukea nuorisotilojen rakentamiseen. Aikakauden lähiöiden suunnittelussa alettiin ottaa huomioon nuorisotilat, ja Turussa tämä alkoi Pansion ja Runosmäen lähiöiden suunnittelussa. Valtionavun saamisen ehtona oli nuorisotilasuunnitelma. Lähiöiden väestötilastojen perusteella ryhdyttiin Turussakin laatimaan tilasuunnitelmia. Suunnitelmissa tuli ottaa huomioon valtion suositus: nuorisotilan pinta-ala tulisi olla 0,5 neliötä yhtä nuorta kohden. Neliösuosituksia ei Turussa ole koskaan saavutettu. Valtion tuki nuorisotilojen rakentamiseksi loppui 1985. Valtio aloitti kuitenkin uudelleen kunnan nuorisotilojen tukemisen, mutta nyt tuki kohdistettiin tilojen korjaamiseen ja kalustamiseen.

Nuorisotilojen määriä 1950-luku – 11 huoneistoa 1960-luku – 21 tilaa 1980-luku – 30 tilaa 1990-luku – 28 tilaa 2000-luku – 22 tilaa.

Luova toiminta 1990-luvulla ja lasten iltapäivätoiminta 2000-luvulla lisäsivät toimitiloja, vaikka samaan aikaan nuorisotiloja vähennettiin.

Lasten ja nuorten osuus koko väestöstä

0-29-vuotiaat

2000-luvulla nuorisotilarakentamisen perustaksi otettiin väestökehitys. Vuoden 2000 nuorisotilakartoituksessa todettiin, että Turun kaupunginosissa oli pääasiassa nuorisotiloja riittävästi ja ne olivat nuorten tavoitettavissa. Tuolloin poikkeuksen muodosti Hirvensalo-Kakskerran alue, jossa nuorten osuus koko väestöstä oli 33,6 %. Hirvensalon nuorisotalo tavoitti puolet alueen nuorista ja Kakskerrasta puuttui nuorisotila.

1985

62 146

38,50 %

1990

58 648

36,84 %

1995

60 583

36,77 %

2000

64 777

37,54 %

2005

66 067

37,78 %

2010

66 109

37,28 %

2015

66 430

35,73 %

Vuoden 2007 nuorisotilojen selvitys osoitti, että nuorten osuus koko väestöstä oli lähes 38 %, mutta tietyillä alueilla nuorten osuus oli jopa yli 48 %.

Uusimpien väestötilastojen mukaan nuorisotoimella on tarvetta saada toimintatiloja Halisten, Hirvensalo-Kakskerran, Moisio/Yli-Maarian ja Kohmon alueille.

48

Nuorisotalodemokratiaa Nuorisotoimen tapa kuulla nuorisotilojen käyttäjiä – niin nuoria kuin järjestöjä – on vaihdellut. Demokraattinen toimintamuoto oli talotoimikunta, jossa talon työntekijät ja talossa toimivien järjestöjen edustajat suunnittelivat ja päättivät itse talonsa toiminnasta. Keskeinen talotoimikunnan kokous oli keväisin, jolloin kuultiin käyttäjiä tilavuorojen jakamista varten. Talotoimikunnan puheenjohtajana toimi lautakunnan jäsen, jonka nuorisolautakunta oli nimennyt, ja sihteerinä nuorisosihteeri. Käytäntö oli vuosina 1969–1990.

Nuorisotoimen hallinto muutettiin 1991 alueorganisaatioksi, jonka mukaan lautakunnan jäsenten vastuualueiksi osoitettiin määrätyt alueet nuorisotiloineen, ei vain yksittäinen nuorisotalo. Lautakunnan jäsenet osallistuivat talotoimikuntien työskentelyyn, mutta työmäärän ollessa laajempi jäsenten osallistuminen väheni.

Vuonna 2005 lautakunnan jäsenten vastuualueet määriteltiin kokonaisuudessaan uudelleen. Tässä uudessa hallintomallissa lautakuntien jäsenet eivät enää toimineet talotoimikunnissa, jotka muuttuivat järjestöjen talopalavereiksi. Avointen ovien toimintaan tulivat nuorten talokokoukset, joissa nuorilla oli mahdollisuus vaikuttaa tilan toimintaan ja hankintoihin. Kokouksissa nuoret ehdottivat esimerkiksi pelejä, elokuvia, äänilevyjä, diskoja, retkiä sekä leirejä.

Kerhovalvojista ohjaajiksi – valvonnasta ohjaukseen Nuorisotiloissa työskenteli alkuvuosikymmeninä vahtimestari tai siivooja-valvoja vastaten tilan toiminnasta, ja työ oli pääasiallisesti iltatyötä. 1970-luvulla rakennettuihin nuorisotiloihin perustettiin kerhonohjaajan ja kerhokahvilanhoitajan toimia.

Vuoden 1983 nimikkeiden muutoksessa valvojan nimike muuttui kerhonohjaajaksi – tämä koski erityisesti isojen kerhokeskusten ja nuorisotalojen valvojia. Nuorisotoimen nimikkeistö yhtenäistettiin vuonna 1998 ja kerhonohjaajista, askarteluohjaajista ym. tuli yhdenmukaisesti ohjaajia.

Koska nuorisotalot rakennettiin 1970- ja 80-luvuilla siten, että niissä oli omat tilansa järjestö- ja kerhokahvila- eli avoimeen toimintaan, oli toimintakin jaettu järjestötoimintaan ja avoimeen toimintaan.

Järjestöpuolen vuoroista vastaaminen oli talon yhden ohjaajan tehtävä. 1990-luvulla työntekijät eivät enää työskennelleet järjestö- tai avoimen toiminnan puolella, vaan jokaisen tilatyöntekijän vastuulla oli, että järjestöt pääsivät tilaan heille varattuna aikana.

49

Mun duunii -Mulle nuori jokainen, on mahtava, kullanarvoinen!

Se yksi koskaan kuuntele ei, toinen multa kortit vei.

Kaksi keskenään tappelee, kolmas niskojaan nakkelee.

Koskaan ei heille mikään riitä, niin usein saan mä kuulla siitä.

Vaikken aina hymyile, jos olet nuoreni, tiedä se: - joka päivä erilainen, muuten ois elämä tylsänlainen.

En koskaan vaihtaisi mitään pois, ilman teitä ei hauskaa ois! Kiitollinen kaikista hetkistä, riidoista, peleistä, retkistä.

Joka päivä jotain uutta opin, joskus se voi kestää tovin.

Kanssanne kuljen, olen mukana! vaikka ei olis päivä mukava.

Linda Opacic, OTTEITA NUORISOOHJAAJAN PÄIVÄKIRJASTA (2015)

Nuorisotilojen kehittämisprojekti toteutettiin vuosina 1998–2000. Olennaisin muutos koski työntekijöiden ajankäyttöä. Nyt varattiin aikaa myös toiminnan suunnitteluun, pienryhmätyöskentelyyn, verkostotyöhön ja aluetyöhön; tähän resursoitiin yksi työpäivä. Samalla panostettiin työntekijöiden jaksamiseen: henkilökuntaa tuettiin kannustamalla koulutuksiin ja liikuntaharrastuksiin.

2010-luvulla nuorisotaloissa työskennellään tableteilla ja Ipad-laitteilla ja hyödynnetään netin eri mahdollisuuksia, muun muassa tiedottamalla toiminnasta Facebookin, Instagramin, Twitterin ja YouTuben kautta. Nuorille tarjotaan netissä myös mahdollisuus nuorisotyöntekijän kohtaamiseen ja nyt puhutaankin nettinuorisotyöstä. Nuorisotyön verkkomediat ovat nyttemmin kehittyneet nuorisotyöntekijöiden jokapäiväisiksi välineiksi.

Jyrkkälän nuorisotalon työntekijät osallistuivat nuorisotilojen kehittämisprojektiin ja taloa pidettiin avoinna ainoastaan kolmena päivänä viikossa säännöllisesti samoina kellonaikoina. Kaksi muuta päivää työntekijät työskentelivät pienryhmätoiminnassa, yhteistyökokouksissa koulun kanssa sekä muissa valmistelutöissä. Kävijämäärät eivät nuorisotalolla kuitenkaan vähentyneet. Kokeilu osoitti, että tilojen aukiolon ollessa säännöllistä, vaikka aukiolopäiviä olisi vähemmän, käyttöaste voi säilyä entisellä tasolla.

Järjestöt nuorisotilojen käyttäjinä Nuorisotyötä tekeville järjestöille myönnettiin nuorisotiloista käyttövuoroja vakiovuoroina toimintakaudelle syyskuusta toukokuun loppuun asti. Kesän ajalta vuorot myönnettiin erikseen. Lautakunta päätti vuorojen jaosta vuoteen 2013, jonka jälkeen päätösvalta siirrettiin virkamiehille. Nuorisojärjestöt toteuttivat sääntöjensä mukaista toimintaa nuorisotiloissa.

Nuorisotaloissa oli järjestöille oma järjestöpuoli. Eräät nuorisotilat olivat jopa pelkästään järjestöjen käytössä. Vakiokäyttövuorojen lisäksi järjestöille saatettiin myöntää ns. nimikkotilana kerhohuone vuodeksi kerrallaan. Tällaisia nimikkohuoneita oli muun muassa Martinsillan nuorisotalon piharakennus, joka oli ensin Turun Moottoripyöräilijöiden ja sitten Saaristomeren Sukeltajien yksinomaisessa käytössä, sekä Martin kerhohuone, joka oli luovutettu Åbo Amatörteaterföreningenin käyttöön. Erikoinen nimikkotila oli Turun Ursan Iso-Heikkilän tähtitorni. Arvinkadun sekä Puutarhakadun kerhokeskuksissa oli järjestöille useita nimikkohuoneita.

Kuuvuoren ja Hirvensalon nuorisotalot ovat kehittyneet järjestövetoisiksi, edellinen on SPR:n ja jälkimmäinen NMKY:n nuorisotila.

1970-luvulla järjestöjen toiminta oli laaja-alaista ja vilkasta. 1970–1980-luvuilla nuorisotiloja käyttivät etupäässä poliittisten järjestöjen osastot ja muutamat harrastenuorisojärjestöt. Järjestökäyttö on nyttemmin muuttunut niin, että 2000-luvulla nuorisotilojen käyttäjistä on suurin osa harrastajajärjestöjä. Päivisin nuorisotiloja käyttivät eläkeläisjärjestöt, kunnes 2000-luvun taitteessa tiloja tarvitsi iltapäivätoiminta.

2010-luvulla tilat ja käyttövuorot varataan edelleen vuosittain nuorisotoimelta ja nuorisojärjestöillä on tiloihin ensisijainen käyttöoikeus. Järjestövuoroja eivät valvo enää nuorisotilojen työntekijät, vaan järjestöt pääsevät tiloihin omilla sähköisillä avaimillaan.

50

Nuorille avointa toimintaa Nuorisotilojen avoin toiminta on perinteisesti tarjonnut nuorille viihtyisän kohtaamispaikan, joka sijaitsee oman kodin läheisyydessä. Toiminta voi sisältää kahvilanpitoa, erilaisia pelejä, tv:n katselua, musiikin kuuntelua, ohjattua toimintaa ja teematapahtumia. Ohjaajat aktivoivat nuoria muun maussa talon kerhojen, retkien, leirien ja teemapäivien suunnitteluun sekä niiden toteuttamiseen. Perjantaisin ja lauantaisin voidaan järjestää yökahvila, disko tai konsertti, mutta muutoin avointa toimintaa toteutetaan arkisin klo 14.30–22.

Nuorisotiloja pidettiin vuosina 2006–2008 erillismäärärahan turvin avoinna viikonloppuisin. Tavoitteena oli vastata nuorten tarpeisiin ja tarjota heille harrastusmahdollisuuksia.

Vuosi

Aukiolotunnit

Kuva: Jussi Laaksonen

Kävijämäärät

2006

4164

17045

2007

3608

16375

2008

3582

18999

1980-luvulla avoin toiminta kerhokahviloissa oli monipuolista ja nuoria aktivoivaa. Erityisnuorisotyön nuorisosihteeri ideoi henkilökunnan kanssa tapahtumia ja tilaisuuksia. Runosmäessä ja Varissuolla aloitettiin alueellisen nuorisotoiminnan kokeilut.

Avoimen toiminnan kahviloissa käytettiin 1970-luvulla vuosikorttia.

Kun nuorisokeskus Palatsi, Suomen ensimmäinen nuorisokeskus, avattiin 1991, nuorisotoimen avoin toiminta otti ison askeleen. Palatsi varustettiin ajanmukaisella salitekniikalla, mikä mahdollisti isojen konserttien järjestämisen. Palatsissa nuoret tekivät jo 1994 nettiin video-, ääni-, kuva- ja tekstiaineistoa poparena. net-hankkeen turvin. Alueiden nuorisotiloissa harrastettiin 90-luvulla yhä enemmän: nuorisotaloilla oli innostavaa teatteria, bänditoimintaa, tanssikursseja, askartelua ja kädentaitoja, sisustusta.

Edelleen 2000-luvulla nuoret tulevat nuorisotalolle kohtaamaan toisiaan. Myös pelaaminen on nuorten suosiossa, muun muassa biljardi, erilaiset lautapelit ja Playstation-pelit. Vähitellen tietokoneista on tullut arkea avoimessa toiminnassa, ja 2010 saatiin kaikkiin nuorisotaloihin tietokoneet nuorten käyttöön.

Liikunnan harrastaminen on nostettu 2000-luvulla esille myös nuorisotalotoiminnassa, ja nuorisotalojen yhteydessä olevia kenttiä on ajanmukaistettu. Pansion Kisapuisto, Jyrkkälän monitoimikenttä ja Runosmäen lähiliikuntapaikka on kunnostettu monipuolisiksi liikuntakentiksi. Toteutuksissa otettiin huomioon erityisesti nuorten liikuntakiinnostukset, ja nyt talojen kentillä voi harrastaa muun muassa Nuorisotyöntekijä skeittausta, skoottailua ja rullaluistelua. Nuoriso- ja liikuntalautakunon aikuinen, joka ta sopivat 2004 Osuva-hankkeesta, jossa kehitettiin lasten ja nuorten tukee nuoren hyvinvointia virikkeellisen toimintaympäristön avulla. Hankkeessa liikuntapalvelukeskus järjesti joko nuorisotiloihin tai niiden välittömään kasvua läheisyyteen nuorten toivomia liikuntavälineitä. Välineitä sai lainata - ohjaaja Ulla nuorisotaloista tai konteista talojen pihoilla ja lainaus oli maksutonta.

Ratia-Järvinen

51

Kahvilatoiminta Avointen tilojen toiminnan suunnittelun tukemiseksi perustettiin 1980-luvulla yhdistyksiä, joissa nuoret itse toimivat tehden muun muassa ehdotuksia nuorisotalon tapahtumiksi. Nuoret suunnittelivat itse matkoja, leirejä ja kerhoja sekä laativat näille aikatauluja ja budjetteja. Yhdistykset hankkivat tuloja erilaisilla tempauksilla ja myyntitapahtumilla sekä ylläpitämällä nuorisotalon avointen tilojen kahvilaa. Nuorisotaloista tehtiin jopa ulkomaanmatkoja näiden kahvilarahojen avulla.

Tällaisia yhdistyksiä toimi esimerkiksi vuonna 1987 Varissuon, Lausteen, Mäntymäen ja Jyrkkälän nuorisotaloissa.

Kahvilatoiminta oli erinomaista nuorisotyötä ja hyvä menetelmä aktivoida ja osallistaa alueen nuoria. Aluksi kerhonohjaajat hoitivat kahvilaa, kunnes myyntitoiminta järjestettiin uudelleen ja vastuu toiminnasta siirtyi kokonaan nuorille. Lautakunta valvoi toimintaa ja asetti kahvilamyynnille hintarajat.

Kesätoimintaa Uusien nuorisotilojen myötä 1980-luvulla saatiin kokoaikaista henkilökuntaa, ja tämä mahdollisti toimintaa myös kesäksi, kun aiemmin henkilökuntaa oli kesän ajan lomautettuna. Nuorisotilojen kesäaukioloja

Lapsia Hiekkarannan leirillä.

52

organisoitiin niin, että kesä- ja elokuun olivat avoinna muun muassa Jyrkkälän, Lausteen, Pansion, Runosmäen ja Varissuon sekä Martinsillan nuorisotalot. Heinäkuun nuorisotilat olivat yleensä kiinni työntekijöiden kesälomien vuoksi.

Kesätoimintana nuorisotiloissa järjestettiin kesäkonsertteja, retkiä Linnanmäelle, Särkänniemeen, uintiretkiä ja tilojen omia leirejä sekä matkoja kansainvälisiin tapaamisiin. Lausteen nuorisotalon piha mahdollisti monenlaista kesätoimintaa golf-ratoineen. Martinsillan nuorisotalon pihalla oli monipuolista kesätoimintaa, kuten tikanheittoa, lentopallon, kroketin ja petankin peluuta, ja pihan lavalla oli säännöllisesti rock-konsertteja. Joskus voitiin käydä soutelemassa Aurajoella. Kirpputoritapahtumat olivat nuorten suosikkeja.

1990-luvun lopulla kesäkahvilatoiminnasta tuli suosittua. Nuoret itse valmistivat myytävät leivonnaiset.

Eräissä tiloissa oli myös mahdollisuus kevyeen ruokailuun.

Seikkailupuistosta kehittyi 1990-luvulla monipuolinen kesätoiminnan keskus. Aamu- ja iltapäivätoiminnan ja nuorisotilojen vakituista henkilökuntaa siirtyi kesän ajaksi Seikkailupuistoon, mikä mahdollisti laajan kesätoiminnan.

Nuorisoasiainkeskus järjesti yhdessä koulutoimintakeskuksen kanssa kesäleirejä turkulaisille ala-asteen oppilaille vuosina 1994–2002 korvaamaan lopetettua kesäsiirtolatoimintaa. Leirejä järjestettiin päiväleireinä Ulapan leirikeskuksessa Ruissalossa ja viikkoleireinä Särkisalossa. Nuorisoasiainkeskus vastasi ohjelmasta ja ohjaustehtävistä ja koulutoimintakeskus ruokailuista ja keittiöhenkilökunnasta.

Myös iltapäivätoiminta järjesti lasten viikon mittaisia päiväleirejä Pyhän Katariinan kirkkoaukion kerhotiloissa.

Nuorisotoimen kesätoiminnasta tiedotettiin kaupunkilehti Turkulaisessa koko sivun ilmoituksella. Kun kesätoiminnan järjestäjätahoja on nykyisin useita, on hyväksi käytännöksi koettu yhteinen tiedottaminen Kiva kesä -esitteeseen välityksellä. Kiva kesään kootaan Turun kaupungin, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän sekä liikunta-, kulttuuri- ja nuorisojärjestöjen 6–15-vuotiaille lapsille ja nuorille järjestämät kesätapahtumat ja harrastusmahdollisuudet. Esitettä jaetaan nuorille kouluissa ja nuorisotiloissa, ja sitä on myös yleisesti saatavilla kaupungin ja seurakuntien tiloissa.

Nuorisokortti nuorisotalotoimintaan Nuorisotalokortti otettiin 2004 käyttöön osastopäällikkö Kerstin Paanasen ehdotuksesta. Kortin nimeksi lyhentyi myöhemmin nuorisokortti. Nuorisokortti on henkilökohtainen, 10–17-vuotiaalle tarkoitettu kortti, jonka lunastettuaan nuori voi monipuolisesti hyödyntää nuorisotoimen palveluita. Kortilla saa myös alennuksia nuorisotoimen tapahtumista. Nuorisokortin saa itselleen, kun on toimittanut huoltajan allekirjoittaman hakemuksen ja maksun sekä valokuvan itsestään jonkin nuorisotilan työntekijälle.

Nuorisokortteja lunastettiin heti aloitusvuonna noin 700 – hintana 3,50 euroa – ja vuonna 2005 noin 900.

Nuorisokortista tuli maksuton vuonna 2012.

Syyskaudella 2012 päätettiin yhdessä Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nousiaisten, Ruskon ja Sauvon kanssa kokeilla seutukunnallista nuorisokorttia. Kortti vakiintui kaikkiin seutukunnan kuntiin vuonna 2013, ja laajeni sittemmin yhteentoista kuntaan.

53

Kouluyhteistyö – toteemi Kouluyhteistyö alkoi 1970-luvun jälkipuoliskolla. Yhteistyö kuului koulutusalan nuorisosihteerin tehtäviin. Hän vierailu kouluissa ja esitteli kaupungin nuorisotyön tiloja ja toimintaa.

Nuorisotilojen työntekijät alkoivat osallistua aktiivisesti kouluyhteistyöhön 1980-luvulla. Koulukäynnit jaettiin vuodesta 1989 nuorisosihteerien ja nuoriso-ohjaajien kesken, ja toiminta siirtyikin luontevasti nuorisotilojen ohjaajien tehtäväksi. Yhteistyö tuki heidän aluetyötään.

Toimintaa varten valmistettiin erilaista materiaalia, kuten nuorisotoimen esittelyvideo Jokainen kaipaa jotakin. Vuodesta 1990 jaettiin kouluissa nuorille nuorisotoimen omaa Teinari-kalenteria; myöhemmin oltiin mukana Relax-kalenterissa, jossa muutkin nuorisotyötä tekevät, kuten seurakunta ja eri nuorisojärjestöt, esittelivät toimintaansa.

Nuorisotoimi julkaisi omaa kalenteria (piirros Heli Kääriä), jossa kerrottiin harrastus­ mahdollisuuksista.

Nuorisotoimi aloitti vuonna 2001 yhteistyössä opetustoimen kanssa Toteemi-toimintapäivät. Toimintapäivät tukivat koulun normaalia opetustyötä ja näin edistettiin koulujen kasvatustyötä. Toteemi-päivät kehittivät oppilaiden sosiaalisia taitoja, mikä perustui päivän mukavaan yhteisölliseen kokemukseen ja ryhmän hyväksyntään.

Toteemi-leikkejä Unelma-aamu, Qtamolla 3-5 hengen ryhmiä; ryhmien tehtävänä on miettiä kaksi asiaa, jotka joku ryhmän jäsen on tehnyt ja yksi valhe eli teko jota ei ole tehty vaan se on keksitty. Käydään läpi ryhmä kerrallaan nämä kolme ”totuutta”. Muiden ryhmien tehtävä on erottaa valhe totuuksista.

Mikäli ryhmä arvaa valheen, he saavat pisteen. Mikäli he arvaavat väärin, saa pisteen ”totuudet” laatinut ryhmä.

Autiosaari Jaetaan luokka pieniin ryhmiin. Ryhmien tehtävänä on miettiä 15 asiaa, jotka he ottaisivat mukaansa autiolle saarelle, kun tiedossa olisi, että siellä jouduttaisin viettämään aikaa useamman vuoden.

Harjoitteiden purku – kuinka hyvin tunnette toiseen; mitä hyvää siitä seuraa, jos tuntee hyvin toisen?

Toteemipäivillä 2008 rakennettiin unelmien kaupunkia, kokeiltiin koritemppuilua, keskusteltiin, tutustuttiin ja opeteltiin toimimaan yhdessä. Toimintaa oli koulupäivien aikana kouluissa ja nuorisotaloilla.

54

Toteemi-päivänä oppilaat kiersivät ryhmissä erilaisia toimintarasteja opettajien toimiessa ryhmien karttureina. Rastiohjaajat ohjasivat erilaisia yhteistoiminta-, kannustus-, tutustumisharjoitteita ja leikkejä. Rasteilla nuoret tutustuivat pelien parissa alueen nuorisotyöntekijöihin ja muihin tukihenkilöihin. Nuorisotyöntekijä toi omaa sisältöä päivään koulun ulkopuolisena henkilönä. Kun lisäksi mukana oli muita alueella nuorisotyötä tekeviä tahoja, kuten SPR, seurakunta, vanhempainyhdistys ja koulupoliisi, Toteemi-päivä tuki monipuolisesti nuoren elämää.

Toteemi-toiminta päättyi vuonna 2014. Sen tilalle on kehitetty kouluyhteistyötä, kuten nuokkaribiilin vierailu kouluissa välitunneilla.

Ensimmäinen nuorisobussi Rantarokki-tapahtumassa Ruissalon kansanpuistossa.

Myöhemmin bussista tuli ippebussi, joka kuljetti lapsia retkille ja eri taideharrastuksiin.

Nuokkaribiili uusilla varustuksilla.

55

Nuokkaribiilistä liikunnallista kesätoimintaa: sumopainia, fresbeetä, lentopalloa, sulkapalloa.

56

IV Kuva: Minna Suhonen

Nuorisotilat

Nuorisotilat eri vuosilta ovat taulukkona sivuilla 197-202..

Arvinkadun kerhokeskus Nuorisotoiminta alkoi Arvinkadun kerhokeskuksessa 1952. Tila oli aiemmin toiminut lastentarhana. Keskus oli aluksi yksinomaan erilaisten järjestöjen käytössä, ja esimerkiksi syyskaudella 1952 talossa toimi 23 eri järjestöä. Järjestöjen yhteistyö oli vilkasta. Talotoimikunta toimi aktiivisesti ja muun muassa teki esityksiä nuorisolautakunnalle kerhotilan korjauksista ja elokuva- ym. laitteiden hankinnasta.

Nimikkohuoneita Turun Nuoret Kotkat, Turun Sosialidemokraattiset Nuoret, Turun Kiikurit, Turun Minit, SDPL:n Turun Aluejärjestö, SDNL:n Turun Aluejärjestö, Turun Nuorisoseura, Turun Kansantanssin Ystävät, Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen Nuorisojaosto.

Muita järjestökäyttäjiä Turun Merikotkat, Turun Päivän Nuoret, Turun Vapaaseurakunta, Turun Helluntaiseurakunta, Turun Uimarit, Turun Haukkakerho, Trikootyöväen ammattiosasto, Turun Visa ja Klubi 66.

Kerhokeskus toimi 1950-luvulla nuorisotyöosaston kokeilunuorisotilana, sillä kerhokeskukseen hyväksyttiin 1955 nimikkohuonejärjestelmä, joka oli uusi tapa tukea järjestöjen toimintaan. Tukimuoto vakiintui nuorisotoimeen 60-luvun lopulla. Tilat mahdollistivat myös avointen ovien toiminnan, joka käynnistyi 1980-luvun alussa.

Kerhon pitkäaikainen ohjaaja Marjatta Franck kuvailee, kuinka keskuksessa on aina ollut tiukka järjestys. ”Koskaan ei ole ollut nuorten kanssa ongelmia eikä poliisia ole tarvinnut kutsua apuun.” Kerhokeskus on myös antanut kimmokkeen omalle nuorisotyöuralle entisille portsalaisille Eeva Grönroosille ja Marja-Leena Lehtoselle. Heille kerhokeskus toimi lähes toisena kotina.

Kerhokeskuksessa järjestettiin 90-luvulla nuorten työpajatoimintana iltapäiväkerhoja, ensin alle kouluikäisille ja myöhemmin pienille koululaisille. Työpajatoiminnan korvasi nuorisotoimen vastuulle 1999 siirtynyt koululaisten iltapäivätoiminta.

Nuorisotoimi luopui Arvinkadun tiloista kesällä 2002.

Auran Panimo Panimon nuorisotilahankkeen käynnistivät nuoret itse, sillä ryhmä punkkarinuoria valtasi vuoden 1984 toukokuussa rakennuksen ja vaati kiinteistöä nuorisotilaksi. Lautakunta perusti 1985 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia suunnitelma ja kustannusarvio Auran Panimon kiinteistön rakentamisesta nuorisotiloiksi. Työryhmän muodostivat nuorisotoimenjohtaja Lasse Hallamurto, nuorisosihteeri Yrjö Paajanen sekä Auran Panimo ry:n, Tukeva ry:n ja Turun Rock-klubin edustajat.

58

Remontoitu Panimo luovutettiin nuorisolautakunRiverside Studion käyttöaikaa annettiin nalle maaliskuussa 1987 ja toiminta käynnistyi bändeille lokakuussa. Samana vuonna saatiin musiikkitilan v. 1990, 252 tuntia toiminnanohjaajan vakanssi. v. 1996, 275 tuntia Panimossa oli näyttely- ja kahvilatilat, sali sekä v. 1997, 290 tuntia. kaksi bändien treenikämppää. Panimon kahvilan myyntitoiminta sekä eteisaulan näyttelytoiminta käyttäjiä Milla Magia, Brothers, LAW, annettiin lautakunnan päätöksellä Auran Panimo Ballister Boys, Odessa, James Bans, ry:n hoidettavaksi. Lisäksi tiloissa toimi vuosina Kalle Hyvärinen.

1987–1989 turkulaisten muusikkojen ja tuottajien omistama Studio 55 -äänitysstudio, joka maksoi vuokransa studioaikana. 80-luvulla lautakunta sai vuokravastikkeeksi kuukausittain käyttöönsä vähintään 20 studiotuntia, joita bändit saattoivat anoa nuorisotoimistosta. Riverside Studio vastasi äänitysstudion toiminnasta vuosina 1990–2003, minkä jälkeen studiotoiminnasta tuli osa nuorisotoimen musiikkitoimintaa.

Panimon kahvilatila ennen korjausta.

Panimon treenikämpät muuttivat nuorisobändien tilanteen. Bändeillä oli vaikeuksia saada harjoitustiloja, koska aloittelevilla bändeillä ei ollut varaa kalliiden soitin- ja vahvistinhankintojen lisäksi maksaa vuokraa omasta treenikämpästä. Panimon aloitusvuonna tiloissa harjoitteli yhdeksän yhtyettä ja vuonna 1990 yhtyeitä oli 12. Vuonna 1996 Panimon konsertteja oli 17 ja bänditoiminnassa kitara-, basso- rumpu- ja bändisoittoklinikkoja. Vuonna 2000 tilassa harjoitteli 16 bändiä ja jonossa oli parikymmentä.

Panimon kiinteistön siirryttyä vuonna 2000 uudelle omistajalle Kuntien Eläkevakuutukselle tiloissa alkoi mittava korjausrakentaminen. Musiikkitoiminta jatkui vuosina 2001–2002 korvaavissa tiloissa Rautalankatu 7:ssä, kunnes huhtikuussa 2003 musiikkitoiminta muutti takaisin remontoituihin tiloihin Panimolle.

Uudet tilat olivat hyvin toimivat ja siistit entisiin verrattuina. Harjoitustilojen käyttöaste nousikin erittäin

59

korkeaksi. Studion hoito järjestettiin uudelleen ja studiosta ryhtyi vastaamaan ohjaaja Jukka Perhonen.

Panimon sali palveli monipuolisesti kokous-, näyttely-, konsertti- ja teatteritilana. Ohjaaja Kari Brandstakan toimesta Panimolla toimi oma teatteriryhmä. Salin vuokraaminen lisääntyi koko ajan. Panimon kahvilassa nuoria vieraili päivittäin pelaten vaikkapa korttia, biljardia ja ilmakiekkoa.

Kuva: Jussi Laaksonen

Musiikkitoiminta oli tietoisesti ylläpitänyt musiikkilaitteissa tiettyä perustasoa, joka mahdollisti nuorten bändiharrastuksen aloittamisen hyvin pienin kustannuksin. Treenitilat olivat myös perinteisesti olleet yhtyeille ilmaisia, mutta vuoden 2004 alusta otettiin käyttöön materiaalimaksu. Kohonneet vuokrakustannukset sekä tilojen ja välineiden korkea käyttöaste verottivat musiikkitoiminnan määrärahoja uhkaavasti ja näin päädyttiin treenitilojen materiaalimaksun käyttöön.

Seuraavana vuonna Auran Panimon materiaalimaksuun sisällytettiin nuorisokortti.

Rock Academy aloitti toimintansa Panimon tiloissa 2011 ja myöhemmin musiikkistudion tilat luovutettiin Academyn käyttöön.

Piirros Heli Kääriä.

Nuorisomatkailun neuvontapiste YTI (Youth Travel Information) toimi Panimolla kesäisin vuosina 1990–1996. Palvelupiste oli avoinna kuusi viikkoa päivittäin kello 8–22. YTI-piste tarjosi nuorille levähdyspaikan, kokkaustilan ja siellä saattoi myös käydä suihkussa. Tilassa oli kahvila, rinkka- ja reppusäilytys ja sieltä sai vuokrata polkupyöriä.

Hirvensalon nuorisotila Hirvensalon nuorisotila on alkuaan ollut Hirvensalon nuorisoseuratalo, jossa oli kerhohuone, näyttämö ja juhlasali sekä talonmiehen asunto. Talo siirtyi kaupungin omistukseen 1972, ja se peruskorjattiin 1974, jolloin näyttämöstä tehtiin kerhohuone. Partiolippukunta Hirvensalon Eräpojilla ja Louhen Tytöillä oli alakerrassa nimikkotilat.

Nuorisotila muutettiin järjestövetoiseksi nuorisotilaksi 2012, ja toiminnan järjestäminen annettiin tuolloin Turun NMKY:lle.

Käyttäjiä Hirvensalon Nuorisoseura, Airiston Melojat, Turun Pegasoksen nuoriso-orkesteri, Timo Virtasen yhtye, Hirvensalon Marttayhdistys ja Omakotiyhdistys.

Nuorisotilan avoimien ovien toiminnassa oli paljon pienryhmiä. Hirvensalon nuorten kanssa pitkään työskennellyt ohjaaja Ana Kuusisto luettelee heti useita toimintamuotoja. ”Nuorten kanssa tehtiin pilkki- ja sieniretkiä. Nuoret innostuivat puutarhanhoidosta, kun nuorisotalon pihalle tehtiin nuorten kanssa kasvimaa. Siitä saatiin perunoita ja porkkanoita eri retkille. Kesällä talonmies Hannu Heikkinen auttoi viljelysten kastelussa.

Lautapelejä pelattiin talossa ahkerasti. Toimintaan haluttiin joku pitempiaikainen tavoitteellinen idea ja niin järjestettiin ensin sadan tunnin pelirupeama ja myöhemmin 150 tunnin lautapelitapahtuma. Pidimme tyttöjen itsepuolustuskursseja sekä tatami-toimintaa. Meillä oli säkkejä, joihin pojat saattoivat purkaa pettymyksiään.”

60

Ana Kuusiston toimesta nuorisotilaan perustettiin teatteriryhmä, joka myöhemmin itsenäistyi omaksi N.O.T. (Nuorten Oma Teatteri) ryhmäksi. ”Itse tehtiin käsiohjelmat ja lavasteet. Tehtiin lastennäytelmiä, musiikkikavalkadeja ja teletappiesityksiä.”

Kuusisto kertoo innostaneensa nuoret erityisesti leiritoimintaan, jota toteuttamassa oli työparina ohjaaja Paula Väisänen. ”Leiritoiminta on duunin suola”, sanoo Ana Kuusisto. ”Leirillä ohjaaja oppi tuntemaan nuoret eri tavalla kuin iltaisin nuorisotalolla. ” Nuorten kanssa leireiltiin kaupungin nuorisoleirialueilla, Zabadakin kanssa jopa Inarin kämpällä. Zabadak osallistui myös joka vuosi fillariretkiin Ahvenanmaalle vuosina 1993–2000. ”Me nuorisotalossa tunsimme nuorten vanhemmat. He olivat kiinnostuneita lastensa toiminnasta. Yhteistyö alueen muiden toimijoiden kanssa oli myös vilkasta. Yhteistyöverkoston kanssa järjestettiin monipuolista toimintaa, kuten yökahvila koulussa ja myöhemmin nuorisotalossa. Nuorisonohjaajat partioivat perjantaisin Hirvensalossa, jos talolla oli hiljaista.” ”Kerran heitin ihan hassun idean poikien ompelukurssista. Mukaan tuli yllättäen nuoria, jotka neuloivat lopulta sohvatyynyt. Ompelukurssilla opeteltiin nappien neulomista ym. käytännön asioita.”

Hirvensalon nuorisotalossa vietettiin 30-vuotisjuhlia 2002. Tarjolla oli kakkua, pullaa, pasteijoita ja kahvia.

Ovet olivat kaikille avoimet. Lattiat olivat tulvillaan ilmapalloja ja valkokankaalla pyöri viisituntinen The Best of 1991–2001.

Ilpoisten kerhokahvila

Nuorisolautakunta sai Ilpoisten lähiössä avoimen nuorisotyön tilan käyttöönsä 1971. Kerhokahvilan huoneisto sijaitsi ostoskeskuksen yhteydessä. Kerhokahvila eli Kuppila toimi alle 20-vuotiaiden nuorten tapaamis- ja kokoontumispaikkana. Kerhokahvilan ohjaajana toimi alusta alkaen Eeva Grönroos vuosina 1971–2006 eläkkeelle siirtymiseensä asti. ”Työssä Kuppilassa on nähty kolmekin sukupolvea nuoria. Parasta on, kun kuulee että nuorella menee hyvin”, kuvailee Eeva Grönroos muistojaan. ”Joskus nuorilla oli keskenään kahinoita, kuten Ilpoisten ja Kaarinan nuorilla. Oli mopojengejä, joissa oli 30–40 nuorta. Mutta Kuppilassa noudatettiin sovittuja sääntöjä. Kun joku oli rikkonut peilin, nuoret itse kertoivat ja rikkoja tunnusti ja asia saatiin hoidettua.”

Nuorisotila siirtyi Ilpoisten kirjaston tilojen yhteyteen vuoden 2011 alusta. Tilaan muodostettiin nuorisoasiainkeskuksen ja kirjaston yhteinen palvelupiste, joka palvelee myös koulua. Monitoimitilassa toimivat nuorisotilan ja kirjaston lisäksi seniorikerho. Tilan käyttäjillä on säännöllisesti yhteispalavereja, joissa keskustellaan nuorten parissa esille tulleista asioista ja suunnitella yhteisiä tapahtumia.

Ilpoisten kulttuurikerhon nuoret kokoontuivat kirjastossa kaksi kertaa kuukaudessa suunnittelemaan kerhon ohjelmaa: kirjastoon nuorille mieluisia kirjahankintoja, raplyriikan työpaja, valokuvausta ja mediataidetta.

Ilpoisten nuorisotila osallistui kulttuurikerhotoiminnalla Bridging Baltic 2013 - Central Baltic –ohjelmaan. Ohjelman tavoitteena oli kulttuurisen identiteetin vahvistaminen ja yhteisöllisyyden kokemuksen lisääminen.

61

Ohjaaja Esa Suomisen mukaan tilojen yhdistäminen on ollut hyvä kokemus niin nuorisotalolle, koululle kuin kirjastolle. ”Esimerkiksi kirjailija Riku Korhosen vierailu kirjastossa oli luontevaa yhteistyötä. Korhonen on Ilpoisten vanha nuori ja hän sai nuoret innostumaan.” ”Nuoret tulevat nuorisotilaan usein vain olemaan ja juttelemaan muiden nuorten kanssa eikä mitään erityistä toimintaa välttämättä haluta. Nuoriso-ohjaajan tehtävänä on olla aikuisena paikalla. Jos nuori alkaa oireilla, ohjaaja soittaa kotiin ja kouluun”, miettii Esa Suominen työtä nuorisotilassa. ”Nuorten kanssa myös harjoitellaan toimimista yhteiskunnassa. Esimerkiksi tätä nuorisotilaa ja pihaa suunniteltiin yhdessä nuorten kanssa. Näin yritetään saada nuoret vaikuttamaan ja kannustetaan yhteiskunnalliseen toimintaan.”

Yhteisiä tapahtumia ja toimintaa Meidän metsä – ympäristötaidetapahtuma toukokuussa Nivelbileet – iltapäiväkerholaiset tutustuvat nuorisotilaan ja ohjaajiin kesäkahvila, leiritoimintaa, ulkopelien ja välineiden lainausta, kokkailua, askartelua ja pelaamista.

Ilpoisten nuorisotila on osallistunut EVIVA-hankkeeseen.

Jyrkkälän nuorisotalon pihalla on monipuoliset liikunta-alueet.

Jyrkkälän nuorisotalo Jyrkkälän nuorisotalo rakennettiin Mäntymäen nuorisotalon sisartaloksi. Jyrkkälässä talo otettiin käyttöön toukokuussa 1973.

Vuoden 2009–2010 kunnostustöissä pihan lentopallokenttä muutettiin kunnostustöissä monitoimikentäksi, joka mahdollisti useiden lajien pelaamisen. Nuorten peliryhmiä syntyi sitten koripallossa, sählyssä, käsipallossa ja jalkapallossa.

62

<KUVA IV /3>

Jyrkkälän nuorisotalon pelitila.

Nuorisotalo kunnostettiin monitoimitaloksi vuoden 2010 alusta, kun nuorisotalon ja Härkämäen kirjaston palvelut yhdistettiin. Monitoimitilaa käytetään tehokkaasti. Päivisin kerhotiloissa kokoontuvat erilaiset järjestöt ja yhdistykset sekä iltaisin nuoret ja nuorisojärjestöt. Tilojen käyttö on tehostunut ja kävijämäärät kasvaneet.

Jyrkkälän nuorisotalo oli aktiivisesti verkostoitunut 1990-luvulla alueen koulujen, vanhempien ja järjestöjen kanssa. Yhteistyö tuotti hienoa tulosta. Talon pitkäaikainen ohjaaja Seija Tohka iloitsee hyvästä yhteistyöstä vanhempien kanssa.

Tohka toteaa, että nuorisotalo on profiloitunut osaksi Jyrkkälän aluetta. Nuoret olivat onnettomia, jos ovi joskus jouduttiin pitämään kiinni esimerkiksi sairastumisen tai kokouksen vuoksi. ”Talo on nuorten olohuone. Mukavaa kodinomaista tuntua luodaan leipomalla pullaa.” Vapaaehtoisten vanhempien toimesta pidettiin tilaa avoinna myös maanantaisin. Yökahvilatoimintaa järjestettiin joka toinen perjantai. Jyrkkälä olikin ensimmäisiä nuorisotaloja, joka aloitti yökahvilatoiminnan.

Käyttäjiä Luovan toiminnan kerho, Turun Minit, Aunelan Nuoret Kotkat, Pahaniemen Demokraattiset Pioneerit, Pahaniemen Demokraattiset Nuoret, Hemmilän Haukat, Turun Kiikurit, Turun Vapaaseurakunnan Nuoret, Tanssiseura Bolero ja Åboensis, Turun KilpaVeikot, SKP:n Pahaniemen osasto sekä Turun Kansantanssin Ystävät ry 1978–1984 Aunelan ja Härkämäen koulujen tilapäisenä voimistelutilana.

63

Kuuvuoren nuorisotalo

Kuuvuoren nuorisotalo.

Kuuvuoren nuorisotalo otettiin käyttöön 1.5.1966. Talo oli varta vasten nuorisotyötä varten suunniteltu nuorisotaloyksikkö, jossa oli juhlasali näyttämöineen, kolme askarteluhuonetta, keittiö, emännänhuone, nuorisobaari ja eteishalli.

Nuorisotalo oli tarkoitettu erityisesti järjestöjen käyttöön. Alakerran avoimen toiminnan kerhokahvila avattiin 1979. Talossa järjestettiin myös erilaisia illanviettoja, kuten 1970-luvulla neuvostoliittolaisille nuorisoryhmille tutustumistilaisuus.

1980-luvulla nuorisotalo järjesti yhdessä Turun NMKY:n kanssa muun muassa puutyö-, lennokki- ja tyttökerhotoimintaa. Suosittuja olivat myös tietokilpailut, levyraadit ja diskot. Nuorten kanssa toteutettiin turnajaisia sählyssä, biljardissa, pingiksessä ja tikanheitossa järjestettiin kilpailuja. Talolla oli myös mahdollista harrastaa painonnostoa. Kiipeilyseinä saatiin taloon NMKY:n Kiipeilijät -ryhmän esityksestä.

Käyttäjiä Göteborg-seuran nuorisotoimikunta, Haapajärviseura, Helluntaiseurakunta, Invalidien yhdistys, Kalevan Nuoret, Kunnallinen lapsiteatteri, Nivalan Rinki, NMKY, Nuorisoseuran teatteri, Nuoret Kotkat, Nummenmäen ja Itäharjun Demokraattiset Nuoret, Nummenmäen Pioneerit, Nummenmäen Työväen näyttämö, SDPL, SN-seura, SNK:n Turun aluejärjestö, Suomi-Amerikka-yhdistyksen englanninkielinen leikkikoulu, TUL:n Varsinais-Suomen piiri, Turun Eläkeläiset, Turun Jyry, Turun Kansantanssin Ystävät, Turun Nuorisoseura, Turun Pegasos, Turun Vapaaseurakunta, V-S Teiniyhdistys ja Ylioppilaskylän vuokralaisyhdistys.

64

1990-luvulla kiipeilyseinää käytettiin ohjatusti viikoittain. Lennokki- ja puutyökerhojen tilalle tulivat valokuvien kehittäminen, maalaus- ja käsityökerhot sekä erilaiset teema-askartelut. Nuoret harrastivat talolla jazztanssia ja suosittuja olivat leipominen ja ruoanlaitto. Perinteiset nuorisotalojen biljardi- ja pingisturnaukset jatkuivat, samoin diskot. Viikoittain myös pelattiin sählyä erikseen ala- ja yläkoululaisten kanssa.

Alakoululaisille järjestettiin pelikerhoja ja pojille ja tytöille oli erikseen eriaiheisia kerhoja. Yökahvilatoimintaa oli perjantai- tai lauantai-iltaisin. Kerran kuussa nuorilla oli leffailta.

Nuorten kanssa järjestettiin myös erilaisia tapahtumia, kuten pyöräilytapahtuma, toukokuussa grillijuhlat, erillisiä tyttöjen ja poikien iltoja, rasismin vastainen päivä ja Q-vuori soi -konsertti. Kuuvuoressa toteutettiin kahdesti Päihdeputki Turun koululaisille. Päihdeputki siirrettiin sitten Vimmaan, jonka tilat soveltuivat paremmin tapahtumaan. Turun nuorisotoimen 60-vuotisjuhlanäyttely järjestettiin Kuuvuoressa vuonna 2006.

Nuorisotalosta SPR:n järjestötalo Q-vuori Nuorisolautakunta ryhtyi vuonna 1995 selvittämään järjestöjen kiinnostusta nimikkotalotoimintaan. Suomen Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piiri ja Turun kaupunki solmivat kolmivuotisen kumppanuussopimuksen järjestötalokokeilusta vuonna 1997. Nuorisotalo toimisi Punaisen Ristin periaatteiden mukaisesti ja painopisteinä olisivat lapsiin ja nuoriin kohdistettu toiminta, lähiympäristön tarpeisiin vastaaminen ja yhteistyö eri tahojen, lasten vanhempien ja vapaaehtoisen kanssa. Toimintamuotoja olisivat muun muassa avoin nuorisotalotoiminta, kerho- ja ryhmätoiminta, kouluyhteistyö, vapaaehtoisten kouluttaminen ja motivointi.

Käsityöläiskadun Askartelutalo – Lainavarasto – Käden Jälki -keskus Käsityöläiskadulla sijainnut Askartelutalo toimi entisessä makkaratehtaassa asunto-osakeyhtiö Septimuksen tiloissa. Toiminta aloitettiin 1972, jolloin tilaa käyttivät myös Kunnallinen lapsiteatteri, Sininuoret, Moottorikerho ja SDPL. Talon valokuvauslaboratoriossa toimi Turun Kameran Nuoret -järjestö. Taloon siirrettiin 1973 nuorisotoimen Lainavarasto.

Askartelutalossa järjestettiin vilkasta kurssitoimintaa. Opastusta annettiin lastu- ja lovileikkaustöihin, darwi-massamuotoiluun, emalitöihin sekä kynttilöiden valamiseen. Lisäksi tilassa oli järjestöille monistuspalvelutoimintaa.

Käden Jälki -keskus oli teematalo, jossa nuoria perehdytettiin käden taitoihin. Keskus toimi vuosina 1995– 2006, minkä jälkeen toiminta siirtyi Vimman tiloihin. Keskus oli avoin kaikenikäisille, vaikka kohderyhmänä olivat nuoret. Ohjausta oli syyskuusta toukokuuhun, ja kesäksi henkilökunta siirtyi Seikkailupuistoon.

Keskuksen joulukuut olivat kiireisiä, sillä tuolloin järjestettiin aina perinteinen kynttiläpaja. Pajassa oli aamupäivisin ryhmäaikaa päiväkodeille ja kouluille sekä iltaisin avoin paja. Kynttiläpaja toimi vuodesta 1996 alkaen aina Vimmaan siirtymiseen saakka, jossa toimintaa jatketaan edelleen.

65

Käden Jälki -keskus osallistui 1997 Euroopan unionin Neuvo-kokeiluhankkeeseen. Neuvo eli Nuoret eurooppalaiset vapaaehtoiset oli suunnattu 18–25-vuotiaille EU:n nuorille. Neuvoon osallistui aina kolme tahoa: lähettävä projekti, vapaaehtoinen nuori ja isäntäprojekti. Nuorisoasiainkeskus oli hyväksytty sekä lähettäväksi että vastaanottavaksi isäntäprojektiksi. Hanke mahdollisti nuorten kuuden kuukauden mittaiset vierailut muissa Neuvo-maissa. Ranskasta, Saksasta ja Italiasta tulleet nuoret työskentelivät kuuden kuukauden sopimuksella Käden Jälki -keskuksessa 1998.

Kursseja vuosilta 1995–2006 savi-, dreijaus-, keramiikka- ja rakukursseja, kankaanpainanta, huovutus, tekstiilityöt ja ompelu yleisesti, valokuvaus, kuvanveisto, taidegrafiikka, akvarelli, elävän mallin piirtäminen, graffiti, kivi- ja tiffanytekniikka, kynttilävalu, pajukorikurssi, ”Ekomeno” kierrätysaiheinen työpaja.

Neuvon lisäksi keskus osallistui vilkkaasti nuorisotoimen kansainväliseen toimintaan.

Keskuksen toiminta maahanmuuttajien kanssa alkoi 1998, kun peruskouluikäiset maahanmuuttajanuoret opiskelivat suomen kieltä keramiikkakurssilla.

Keskus teki yhteistyötä työvoimatoimiston kanssa järjestämällä työvoimakoulutusta. Kisälliprojektissa osallistujille järjestettiin yhteistyössä työväenopiston kanssa keramiikka- ja kuvallisen ilmaisun verstaat.

Käden Jälki -keskus työllisti kurssin nuoret harjoittelijoina. Kisällikurssille saattoi osallistua alle 25-vuotias työtön nuori. Vuosien 2004 ja 2005 kesinä työttömille nuorille tarjottiin Sparrauskurssi kädentaitopajana.

Kurssille valittiin nuoria, jotka olivat kiinnostuneita kädentaidoista sekä kuvallisesta ja luovasta ilmaisusta.

Koulutuksessa ohjaajat auttoivat nuoria tekemään itsenäisiä valintoja, ja heidän hakeutumistaan opiskeluja työelämään tuettiin. Ammatillisten tavoitteiden lisäksi vahvistettiin nuorten yleistä elämänhallintaa ja vastuuntuntoa omasta itsestään ja ympäristöstä.

Kisälli-, zanssi- ja sparraus-kurssit • kesto kolme kuukautta • yhteistyössä työvoimatoimiston ja työväenopiston, myöhemmin Turun Aikuiskoulutuskeskus kanssa • aiheita keramiikka, teatteri, media ja ympäristötaide.

Vuonna 2005 kehitettiin kursseja, jotka räätälöitiin kysynnän mukaan. Lisäksi tarjottiin opetuspaketteja päiväkoti- ja koululaisryhmille muun muassa kankaanpainannassa, huovutuksessa, savitöissä sekä koriste-esineiden tekemisessä. Koululaisille järjestettiin loma-aikoina teemaohjelmaa, kuten dreijauskursseja, savitöitä, huovutusta ja kankaanpainantaa.

Koululaisten iltapäivätoimintaa järjestettiin keskuksessa elokuusta 1998 alkaen.

66

Bändi esiintyy Lausteen nuorisotalon salissa.

Lausteen nuorisotalo Nuorisotalo otettiin käyttöön tammikuussa 1984 ja se oli suunniteltu nuorisotyön vaatimusten mukaisesti jakautuen kerhokeskukseksi ja -kahvilaksi. Lausteen asuntoalueen nuorisotoimikunta oli jo 1974 tehnyt esityksen nuorisotilahankkeesta nuorisolautakunnalle. Nuorisotaloon saatiin monipuolinen henkilökunta; taloon nimettiin nuorisotoimen talotoiminnan ensimmäinen askarteluohjaaja ja alueellinen nuoriso-ohjaaja.

Talon kerhokeskuksen huoneet oli tarkoitettu yhdistysten ja muiden ryhmien toimintaan. Talossa oli erikoistilat askarteluun ja kudontaan. Kerhokahvilan tilat koostuivat kahvilan lisäksi tv-huoneesta ja musiikin kuunteluhuoneesta sekä pelihuoneesta, jossa oli muun muassa pöytätennis ja kaksi isoa biljardipöytää.

Avoimessa toiminnassa nuorille järjestettiin konsertteja, diskoja, askartelu- ja muita teematapahtumia sekä ohjattua toimintaa, johon talon monipuoliset tilat hyvin soveltuivat. Kahvila toimi kokoontumispaikkana ja sinne saattoi tulla tapaamaan ystäviä, kuuntelemaan musiikkia, katsomaan televisiota. Nuorisotalon piha-alueella olivat esiintymislava, lentopallokenttä, pienoisgolfrata, lasten liukumäki ja keinut sekä grillinurkka.

Käyttäjiä Eläkeliiton Turun Seudun yhdistys ry, Helluntaiseurakunta, Lausteen Asukasyhdistys, Lausteen Eläkekerholaiset, Liikuntavirasto, Luontoliiton Varsinais-Suomen piiri, Tanssiurheiluseura Aboensis ry, Turun Harrastemusiikin Tuki ry, Turun Kansantanssin Ystävät ry, Turun Naisvoimistelijat, Turun Seudun Työttömät ry, Turun Tiepiirin Eläkeläiset ry, Turun Vesaiset, Täysin Tilkut/Finn Quilt, Vietnamilainen nuorisoseura, Wallac Tanssikerho, Vapaaseurakunta ja Varsinais-Suomen Merieläkeläiset ry.

67

Kesäisin talon pihalla oli nuorten omaa toimintaa. Nuoret pitivät 2000-luvulla kesäkahvilaa, joka toteutettiin nuoriso- ja sosiaalitoimen sekä Yhdessä-yhdistyksen toimesta. Kahvila oli avoinna arkisin klo 11–16 ja kahvilassa työskenteli neljästä kuuteen nuorta, joiden tehtävänä oli huolehtia asiakaspalvelusta, leipoa, huolehtia tarjoilusta ja siivouksesta. Pihan pienoisgolfradasta huolehtivat 80-luvulla eri tahot, kuten Lausteen Nuorison Hyväksi -yhdistys ja Turun Palloseura, sekä vuosina 2005– 2010 talon nuoret, jotka olivat kesäLausteen nuorisotalon kahvila. työssä nuoriso- ja sosiaalitoimen sekä Yhdessä-yhdistyksen toimesta. Nuoret tekivät radan kunnossapitotyöt ja huolehtivat asiakaspalvelusta. Osuva-hankkeen myötä 2005 nuorisotalon kesätoimintaan saatiin uusia pelivälineitä, joiden vuokraaminen kuului myös nuorten työtehtäviin.

Lausteen nuorisotalon ympäristö tarjosi hyvät urheilumahdollisuudet. Läheisillä kentillä saattoi pelata jalkapalloa ja koripalloa ja alueen tenniskentät olivat myös nuorten käytettävissä. Koulun kanssa tehtiin yhteistyötä ja koulun salia saatiin käyttää talviaikaan; suosittuja sisälajeja olivat sähly ja futsal.

Talossa pitkään työskennellyt Tiina Gustafsson muistelee, kuinka alkuaikoina oli vapaata toimintaa ja biljardin peluuta, kesäisin harrastettiin minigolfia. ”Meillä oli hauskat tossutavat. Kun nuoret tulivat sisään, he ottivat kengät pois ja laittoivat tossut jalkaan. Talon ohjaaja Tuula Pusa oli ne hankkinut.”

1987 toimintaa ja tapahtumia Aerobic, kuntoliikuntaa musiikin tahdissa, kädentaidonilta, sukka-sählyä, kokkikerho, dart-matsi kerran kuussa; diskoja alle 12-v. ja yli 12-v., elokuvia, biljardikerho, diakuvien katselua, pingisohjaus, lettujen paistoa, kudontakurssi, kasvinpainantakurssi, huovutuskurssi, pehmoaskartelukurssi, puutyökerho, Lauste-Kino, äiti-lapsi-piirit, kipsimaalauskerho, tanssinohjausta, teatterimeikki.

Avajaiset, myyjäiset, pulkkamäki, koko perheen laskiaisrieha, rusettiluistelu, lasten kulttuuripäivä, konsertti, break-tanssiesitys, Timo Nuutisen esitelmä väkivallasta, piirustuskilpailu, liikennevisa, vohvelikestit, pingiskisa, joulukorttikurssi.

Alueella toimi aktiivisesti talon nuorten perustama Lausteen Nuorten Hyväksi -yhdistys. Yhdistys keräsi rahaa erilaisilla tempauksilla, kuten järjestämällä mainoskulkueita, lehdenjakoa, myyjäisiä, kahvilatoimintaa, ja näillä rahoilla tehtiin matkoja. Tiina Gustafsson kertoo, kuinka kesällä 1989 matkustettiin Sveitsiin saakka, myös Tanskassa ja Göteborgissa käytiin. ”Matkat tehtiin omalla linja-autolla ja mukana olivat keittimet, joilla valmistimme nuorten kanssa itse ateriat. Matkan varrella saatettiin yöpyä jossakin koulussa.

Matkan eteen työskenneltiin vuoden ajan ja nuoret sitoutuivat. Yhdessä oli kivaa ja Lausteella oli paljon nuoria. Heidän kanssaan oli helppo innostua.”

68

Maahanmuuttajatyö vakiintui omaksi toiminnakseen vuoden 1999 lopulla. Tuolloin työtä tehtiin Noppa-projektissa, jonka tarkoituksena oli aktivoida Lausteen alueen maahanmuuttajanuoria ja tarjota mahdollisuuksia kanssakäymiseen suomalaisnuorten kanssa.

Lausteen nuorisotalon nuoret osallistuivat 2008 Nuori Kulttuuri aluetapahtumaan Turussa, josta nuoret etenivät Kuopion Moves-valtakunnalliseen lopputapahtumaan.

Nuorisolautakunta päätti toukokuussa 2000 luopua osittain Lausteen nuorisotalon kerhopuolesta. Nuorisotoimen käyttöön jäivät sali, kerhokahvila, kerho-, peli- ja tv-huoneet sekä toimisto- ja varastotiloja.

Järjestöt, Lausteen Asukasyhdistys sekä Turun Seudun Työttömien ruoanjakelupiste jatkoivat toimintaansa Vuoden 2010 lopussa nuorisotalosta luovuttiin kokonaan. Toiminta siirrettiin Lausteen koulun yhteyteen. Ennen nuorisolautakunnan päätöstä nuorille järjestettiin kuulemistilaisuus, johon osallistui noin 20 nuorta. Tilaisuudessa kävi ilmi, etteivät nuoret olleet innostuneita siirtymään Lausteen koulun yhteyteen valmistuviin monitoimitiloihin. Lautakunnan päätöksen jälkeen nuoria osallistettiin uuden tilan toiminnan suunnitteluun ja sisustamiseen.

Uudessa monitoimitilassa ovat nuorisotalo ja kirjasto.

Lisäksi tilassa järjestetään koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa sekä varhaiskasvatusta. Monitoimitila on valoisa ja sisustus on toteutettu nuorten toiveiden mukaisesti. Monitoimitilan keittiössä toimii suosittu kokkikerhon. Nuorten toiminnassa liikuntapainotteisuus jatkuu, samoin erilaiset pelikisat, kuten sähly-, pingis-, Fifa- ja biljarditurnaukset. Lausteen nuoret ovat osallistuneet säännöllisesti valtakunnallisiin nuorisotalojen välisiin biljarditurnauksiin.

Lausteen nuorisotalon biljardijoukkueiden mitalisatoa 2011 SM hopeamitali 2012 SM kultamitali 2013 SM kultamitali 2014 SM kultamitali 2014 PM pronssimitali

Maarian kurssi- ja kerhokeskus – Maarian nuorisotalo Maarian entisen kunnantalon juhlasalitilat toimivat kerhokeskuksena vuodesta 1967 ja talon muut tilat korjausten jälkeen vuodesta 1972 kurssikeskuksena. Järjestöt pitivät keskuksessa viikonloppuisin kursseja, ja arkipäivinä tiloissa järjestettiin kerhotoimintaa.

Käyttäjiä Alueen korttelipoliisi, Aurala, Kaamos-yhtye, Maarian Mahti, Maarian Nuorisoklubi, Maarian Reipas, Nuoren Keskustan Liitto, Paimalan nuorisoseura, Sinisalon yhtye ja Sosiaalidemokraattiset Nuoret.

69

Kurssikeskustoiminta lopetettiin paloturvallisuussyistä 1987 ja rakennus korjattiin Maarian nuorisotaloksi. Tällöin taloon saatiin muun muassa savenpolttouuni ja kerhotoiminta laajeni. Nuorisotalon avoimessa toiminnassa harrastettiin monipuolista askartelutoimintaa. Nuoret järjestivät mielellään myös myyjäisiä, joissa myytiin omia tuotteita ja itse valmistettua omenahilloa.

Maarian nuorisotalo osallistui 1998 Kansalaisyhteiskunta-hankkeeseen, johon saatiin EU-rahaa Nuorten Eurooppa -ohjelmalta. Maarian nuoret antoivat hankkeelleen nimen Taskuraha. Vapaaehtoiset nuoret tarjosivat Maarian alueella palveluja, kuten asiointia kaupassa, apteekissa, virastossa, lastenvahtina olemista, kotihoidossa auttamista, piha- ja puutarhatöiden tekemistä. Palveluksistaan nuoret saivat periä pientä taskurahaa. Hanke aktivoi nuoria ottamaan vastuuta asioista ja toimimaan. Palkkioksi nuoret saivat matkan Tukholmaan.

Vuosituhannen vaihteessa salibandytoiminta oli Maariassa vilkasta. Parhaimmillaan koulun liikuntasalissa oli kuusi pelivuoroa nuorisotalon joukkueille. Tuolloin kehitettiin pelejä varten salibandyliiga pistetaulukkoineen ja 12 nuorisotaloa pelasi kuukausittain turnauksissa.

Kaupunkiseikkailu 2001 nimeltään Neljä vankikarkuria oli usean nuorisotalon yhteisprojekti. Seikkailussa poliisi pyysi nuorilta apua karkureiden nappaamiseen. Nuoret saivat karkureista vihjeitä eri puolilta kaupunkia – oli joen ylitystä, kalliokiipeilyä ja viimeinen rasti tuomiokirkossa. Illan lopuksi oli disko Zabadakissa.

Maarian nuorisotalossa ohjattiin kokonaisvaltaisesti nuoria kestävän kehityksen periaatteisiin 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Niin lasi, metalli, kartonki kuin paperi kierrätettiin ja vuodesta 2008 myös kompostoituva jäte. Nuorille kerrottiin muun muassa talon lämpötilaseurannasta, kompostorinkäytöstä ja niiden hyödyistä. Ohjaajat innostivat nuoria kestävään kehitykseen luontoaiheisilla valokuvanäyttelyillä, jotka saivat nuoret keskustelemaan ekologiasta ja luontoaiheesta. ”Nuorten omaa, kestävän kehityksen toimintaa on esimerkiksi se, kun syksyisin leivomme herkkuja nuorten kotipuutarhojen tuotteista”, kertovat nuorisotalon ohjaajat Eija Lindroos ja Joni Laine. Mukana kestävän kehityksen toiminnassa oli myös koululaisten iltapäiväkerho.

70

Martinsillan nuorisotalo Nuorisotalo otettiin käyttöön 1969. Talo käsitti kolme rakennusta ja puistoalueen, jossa olivat pienoisgolfrata, lentopallokenttä sekä ulkoilmalava. Avoimen toiminnan tiloja oli noin viidennes ja muu osa oli osoitettu kerhohuoneiksi, järjestöjen nimikkotiloiksi ja bändien harjoitushuoneiksi. Turkuun muuttaneiden opastus oli Martinsillan nuorisotalon toimiston tehtävänä 1970-luvun alussa.

1991 Toimintaa Kirjaxico? - nuorille tutustuttavaksi esillä kuukausittain erilaisia kirjoja runoudesta opaskirjoihin hassuja leikkejä Secret Surprises tietokilpailuja Wau – sä tiesit Videokamera kuvaa - käyttöopastusta pelejä - Darts-kisa, pingisturnaus, liikennevisa, varusmiesinfo, Puzzle-iltoja, muuta - nuorten kirpputoritoimintaa, Aurajoella soutelua, mukana Taiteiden Yössä Leirejä Ahtelan vanha kämppä – talvileiri, Maisaari – vesihiihtoleiri, Rymättylä - kesäleiri Matkoja Lahti – Äksön Nuorisomessut, Pietari, Göteborgiin kaksi nuorta

Avoimen toiminnan tiloissa oli mahdollisuus pelata biljardia, pöytätennistä, erilaisia seurapelejä, kuunnella musiikkia, katsella tv:tä ja elokuvia sekä muuten vain oleilla sekä seurustella. Pihalla nuoret pelasivat lentopalloa, petankkia, krokettia ja tikanheittoa.

Martinsillan toiminta tunnettiin erityisesti konserteistaan, joissa nuorisobändit saivat esiintymiskokemusta. Talossa järjestettiin erilaisia bändikonsertteja, kuten uudenvuodenaaton riehoja ja vapunaaton tansseja. Kesäisin oli suosittuja pihakonsertteja, joiden esiintyjät vaihtelivat aloittelijoista tasokkaisiin artisteihin.

Järjestöjen nimikkohuoneita oli kolmessa rakennuksessa, Martinkadun talossa, Itäisen Rantakadun tiloissa ja erillisessä piharakennuksessa. Martinkadun talon teatteritilassa toimi vuodesta 1981 Varsinais-Suomen Musiikkioppilaitoksen musiikkileikkikoulu.

Martinsillan nuorisotiloista luovuttiin 1991.

71

Kesäkonsertteja 1991 Spooky Mood Green Aspenja Peep!

Kohina Lifeline Noitarumpu Ratspit Highland Queen Lazy

Moision nuorisotila Moision alue kasvoi 2000-luvun alussa vilkkaan rakennustoiminnan myötä ja samalla myös alueen nuorten osuus. Moision koulun vanhempainyhdistys oli aktiivinen ja kääntyi 2002 kirjeitse nuorisolautakunnan puoleen huolenaan nuorisotilan puuttuminen. Nuoret itse olivat kirjoittaneet vanhempainyhdistykselle ehdotuksia nuorisotoimintaan: - nuorisotalo tai muuta tila, jossa voisi katsella televisiota, kuunnella musiikkia, pelata pingistä ja biljardia ja tavata tuttuja - jalkapalloa, sählyä, urheilukouluja, atk-kerhoja, discoja koulun tiloissa, tanssia - monenlaista kerhotoimintaa: askartelu-, koottava-, korjaus-, puutyö-, metalli-, käsityö- ja näytelmäkerhoja. Peli- iltoja. Ensiapukursseja ja ruuanlaittokerhoja ym.

Vanhempainyhdistyksen nuorisotilatoiveita ei tuolloin voitu täyttää, mutta 2004 kaupunginvaltuutettu Timo Nurmio ryhmineen teki aloitteen nuoriso- ja monitoimitilan saamisesta Turun Moision asuinalueelle.

Moision koulu remontoitiin 2007, jolloin rakennuksen päätyhuoneistosta saatiin tilat kirjastolle ja nuorille.

Moision nuorisotila avattiin vuoden 2008 alussa.

Nuorisotoimi järjesti tilassa lasten aamu- ja iltapäiväkerhoja, ja nuorille tila oli avoinna iltaisin. Kesän 2014 uudistustöissä nuorisotila sai käyttöönsä kirjaston, ja aukioloaikaa voitiin pidentää.

Moision nuorisotilassa järjestetään avointa, vapaamuotoista talotoimintaa ja peli-iltoja. Nuoret pelaavat lautapelejä ja biljardia tai he harrastavat pelikoneilla pelaamista. Nuorisotilassa voi askarrella, kuunnella musiikkia, katsoa tv:tä. Erityisesti nuoret pitävät ruuanlaitosta ja leipomisesta. Toimintaan kuuluu myös retkiä erilaisiin kohteisiin ja elokuvissa ja konserteissa käymistä.

Mäntymäen nuorisotalo Kaupunginvaltuutettu Sylvi Siltanen teki vuonna 1955 aloitteen Mänty¬mäen nuorisotalon rakentamisesta.

Tilan suunnittelussa tähdättiin nuorisotalotyyppiin, jota voitaisiin käyttää muis¬sakin kaupungin nuorisotaloissa. Samanlainen talo rakennettiinkin heti Mäntymäen jälkeen Jyrkkälään. Nuorisotaloon suunniteltiin tilat niin avoimeen kuin järjestötoimintaan. Tilasta rakennettiin esteetön. Nuorisotalon avajaiset pidettiin tammikuussa 1973 ja juhlapuhujana oli Sylvi Siltanen – nyt maaherra.

Nuorisotalossa oli toimintaa syyskuusta toukokuun loppuun, ja kesäaikoina talo vapautui tilapäiseen majoitukseen. Pääasiassa tiloissa majoittuivat turkulaisten nuorisojärjestöjen kutsumat ulkomaiset vieraat.

Kesällä 1988 majoitusvieraita oli 195 henkilöä ja seuraavana kesänä 270.

Talon juhlasali varustettiin 80-luvulla peileillä ja balettitangoilla tanssijärjestöjen esityksestä, mikä auttoi tanssia harrastavien nuorten tilannetta. Nuorisotaloa käyttivätkin tanssijärjestöt Turun Kansantanssin Ystävät, Turun Nuorison balettikoulu – myöhemmin Raija Lehmussaaren Balettikoulu sekä tanssiurheiluseurat Aboensis ja Bolero.

Tilasta luovuttiin 1999.

72

Kuva: Jari Laurikko/TS Arkisto

Satellite-tapahtuma Palatsissa 2005.

Nuorisokeskus Palatsi Kaupunginhallitus asetti vuonna 1986 keskikaupungin nuorisotilatoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi valittiin Matti Koivurinta ja sihteeriksi nuorisotoimenjohtaja Lasse Hallamurto. Kaupunginvaltuusto päätti joulukuussa 1989 sijoittaa keskikaupungin nuorisotilan Kiinteistö Oy Turun Lintulaan osoitteeseen Eerikinkatu 7. Nuorisokeskuksen suunnittelutehtäviin palkattiin projektisihteeriksi Pirjo Heimo. Nuorten osallistamiseksi järjestettiin suunnitteluprosessi, jonka tuloksena nuorilta saatiin mittavat 194 ehdotusta. Arkkitehtitoimisto Casagrande & Haroma Oy laati piirustukset, joissa nuorten ehdotukset huomioitiin.

Kirjoittajan Palatsi, 1995 • kirjoittajakurssi Pahkasikamaailmaa nuorille kirjoittajille • osallistujia 17 nuorta • julkaisu Kauhupalatsi-lehti, kirjoittajakurssin kertomuksia.

Työsuunnittelija Timo Haranoja (edessä), (vasemmalta) ohjaajat Pekka Mattila, Juha Sopanen, toiminnanjohtaja Raimo Oksa, (takana) Palatsin grillinhoitaja ja harjoittelija.

TS Arkisto

73

Nuorisokeskus otettiin käyttöön vuoden 1991 aikana. Tila nimettiin Nuorisokeskukseksi, mutta nopeasti sitä alettiin kutsua Palatsiksi tiloissa ennen toimineen elokuvateatteri Kinopalatsin mukaan. Talon virallinen avajaispäivä oli perjantai 6.3.1992 ja päivä käynnistyi valtakunnallisella Nuorison Taidetapahtumalla.

Keskuksen tilat sijoittuivat kolmeen kerrokseen. Katutasossa sijaitsivat näyttämö/disko, narikka, roudauskäytävä, pukuhuoneet, grillikahvila ja kädentaitojen tila. Toisessa kerroksessa olivat pelitila, musta huone ja ryhmätyöhuone. Kolmannen kerroksen muodostivat kokoustasanne/näyttelytila, mediapaja, monitoimitila sekä toimistotilat.

Nuorisokeskukseen saatiin ajanmukainen tekniikka. Kaikissa kerroksissa eri puolilla Palatsia oli kattava määrä video- ja audiolinjoja. Mediapajan lähetyskeskuksesta saattoi lähettää live-ohjelmaa sisäiseen kaapeliverkkoon kahdelle eri kanavalle.

Nuorten nettilehti Tagi, päätoimittaja Antti Laakkonen • 1999 käytiin Düsseldorfissa nuorisomediamessuilla esittelemässä Tagia eurooppalaisille vastaaville verkkolehdille. Toimituskunnassa noin kymmenen avustajaa.

• 2000 promottiin turkulaisia bändejä, arvosteltiin leffoja ja konsolipelejä sekä opastettiin omien verkkosivujen tekemiseen.

• 2001 esiteltiin Tagi WebTV, syksyllä 2001 tehtiin ensimmäiset livelähetykset Palatsin lavalta yhteistyössä Palatsin mediapajan kanssa.

• 2002 lehden sisältö multimediapuolelle, tehtiin videoklippejä aihepiirin pysyessä samana. Saman vuoden lopussa lanseerattiin Werkkovirta.com, joka jatkoi Tagin perintöä videon keinoin.

Palatsin tilat mahdollistivat perusnuorisotyön lisäksi monipuolisten harrastusten järjestämisen keskustassa. Askartelutilassa tehtiin kankaanpainantaa ja -värjäystä, savitöitä sekä perhonsidontaa. Mediapajassa järjestettiin videointi- ja editointikursseja sekä viikoittaisia videoesityksiä. Myös kirjoittavat nuoret otettiin huomioon ja heille tuotettiin erilaisia tapahtumia.

Verkkolehti Tagi uutisoi kulttuurista ja ajankohtaisista nuorisoon liittyneistä aiheista. Kolmannessa kerroksessa oli myös tila tanssin harrastamiseen.

Toisen kerroksen pelisalin toimintaa kehitettiin, käytiin snooker- ja biljardiotteluita. Mustassa huoneessa toteutettiin useita teatteriprojekteja ja siellä toimi myös Palatsin oma teatteri. Palatsin näytelmiä ovat olleet muun muassa Sattumia, Space Mosters, Joko taas niskavuori eli musikaali TeRVaPäistä piilosilla ja Palatsin Nuorisoyhdistys Maailman baari. Ohjaaja Kari Brandstaka muistaa, kuinka Sattumia-näytelmään etsittiin näyttelijöitä • PaNu kokosi rahaa disko- ja ja kiinnostuneita ilmoittautui yli 70. narikkatoiminnalla • aktiivisimmat dj-nuoria Ehkä näkyvintä Palatsin toimintaa oli musiikkitoi• järjesti Kauppatorilla diskomusaa minta. Konserttitoiminta oli laajaa ja monipuolista läpi yön -tapahtuman ja esiintyjät olivat Suomen ykkösrivin bändejä, sillä • leirejä Nukkumajoella Palatsin av-tekniikka oli ajanmukaista ja käytöstä • konserttimatkoja, esim. Spice Girls vastasi Palatsin ammattitaitoinen henkilöstö. Koska –konserttiin. saliin mahtui katsojia 1300, oli isojen konserttien

74

Elinan ja Kristan PaNu Elina Kauppinen ja Krista Vesa löysivät Palatsin 1993 ja pitivät paikkaa pari kolme vuotta lähes olohuoneenaan. Sinne mentiin suoraan koulusta; ensin tehtiin läksyt ja sitten harrastettiin jotain – vaihtoehtoja oli monia. Palatsin grillistä sai ostettua ruokaa, mikä oli nuorelle tärkeä asia. Molemmat kuuluivat myös PaNuun ja sieltä löytyi samanhenkinen kaveripiiri, vaikka vanhimman ja nuorimman ikäero oli useitakin vuosia. Palatsi oli heille kanava itsenäistyä. ”PaNun porukka oli tiivis yhteisö; siinä oli mukana noin 20 nuorta, joista kymmenkunta oli tosi aktiivisia. Alkuvaiheessa PaNu koostui tiskijukkaporukasta, jossa kaikki olivat kundeja ja vain me tyttöjä, mutta meitä ei syrjitty. Dj-soittaminen oli iso juttu, sen ympärillä pyörittiin. Palatsissa oli tuolloin 90-luvun alussa dj-kursseja, sillä asia oli nosteessa silloin. Me olimme ensimmäisiä tyttöjä, jotka suorittivat dj-kurssin ja saimme käyttöoikeuden Palatsin laitteisiin. Tuolloin aloitettiin vinyyleistä ja sitten siirryttiin vähitellen cd-levyihin. Yhdistys osallistui laitehankintoihin sekä peruslevystön kokoamiseen. Kaikenlainen musiikki piti ottaa huomioon kokoelman kartuttamisessa eikä vain omia toiveita. Valinnoista piti keskustella ja suvaita muiden mielipiteitä. Rahaa PaNulle keräsimme diskojen pääsylippumyynnillä ja narikan pidolla. Liput myytiin pienestä luukusta ja takkeja saattoi olla toista tuhatta isoissa konserteissa.”

PaNun porukka osallistui Nuorisosoutuihin Palatsi 1 ja Palatsi 2 -joukkueilla. ”Meidän joukkueemme oli ylivoimainen, sillä pari päivää ennen kisaa harjoittelimme soutua joella.

Heitimme perämiehemme Marika Huhtamäen voiton kunniaksi veneestä jokeen. Se kyllä herätti huomiota, mutta asia oli etukäteen sovittu.”

PaNu kävi hiihtoretkellä Nukkumajoella omalla pikkubussilla. ”Oli hauskaa oman porukan kanssa, Ansu, Palatsin ykköstyöntekijä, sekä Sari Karvonen olivat mukana.

Kävimme laskettelemassa Saariselällä ja Nukkumajoen kämpän maastossa harrastettiin murtomaahiihtoa ja kaikilla oli omat sukset mukana. Itse tehtiin ruokaa. Vieläkin on tallella tunne siitä, että oli hyvä olla.” ”Palatsi oli upea paikka kasvaa aikuiseksi – ystävyysnauhoja solmittiin – meihin luotettiin.”

järjestäminen taloudellisesti mahdollista. Palatsissa ovat esiintyneet muun muassa Rasmus, Neon2, Klamydia ja Miljoonasade. Konsertit olivat valtavan suosittuja ja huippukonsertti-iltoina jonot ulottuivat Kauppatorin laitaan. Nuorimmat kuuntelijat saattoivat olla 10-vuotiaita.

Palatsin diskotoiminta aiheutti perjantai- ja lauantai-iltaisin jonoja Eerikinkadulle. 90-luvulla dj-toiminta kiehtoi nuoria ja Palatsin dj-parvi houkutteli kokeilemaan omia taitoja. Henkilökunta kehitti nuorten dj-kulttuuria ja nuoria koulutettiin. Nuorisotyöntekijä Liisa Reinikainen tuli Palatsiin heti 1992. Hän muistaa, kuinka diskoissa saattoi olla perjantai-iltaisin 600–800 kävijää. Jonot olivat pitkiä, sillä lipunmyynti oli hidasta aulan pienestä luukusta ja takit ja reput oli jätettävä narikkaan.

Palatsiin perustettiin yhdistys Palatsin Nuorisoyhdistys, jonka aktiivisimmat jäsenet olivat mukana dj-toiminnassa. Yhdistys kokosi rahaa muun muassa levystön kartuttamiseen.

Palatsin 90-luvun lopun toimintavuosiin osui maahanmuuttajien tuleminen mukaan nuorisotoimintaan.

Nuorisotyöntekijä Ann-Mari Hammarberg muistaa, kuinka nuoret eivät osanneet lainkaan suomea ja heidän kanssaan kommunikoiminen oli aluksi vaikeaa. Luottamusta ryhdyttiin rakentamaan palapelien avulla

75

Nuorisokeskus Palatsin keskeiset tehtävät 1990 • tavoittaa monipuolisella ja jäntevällä toiminnallaan keskikaupungilla kuljeksivat nuoret • tarjota turvallinen ja virikkeellinen kohtauspaikka sekä monipuolisia toimintamahdollisuuksia niille nuorille, joita alueellisten nuorisotalojen toiminta ei tavoita • osoittaa nuorten harrastusryhmille innostavat ja tarkoituksenmukaiset esiintymistilat • mahdollistaa nuoria kiinnostavan moni-ilmeisen ja kilpailukykyisen ohjelmatoiminnan järjestäminen.

Palatsi täytti erinomaisesti nämä odotukset. Palatsin toiminnanjohtajat olivat Kaisa Ahokas, Raimo Oksa, Pasi Lyysaari ja Tomi Arvas.

ja vähitellen kontakteja syntyi. Väkivaltaakin esiintyi suomalaisten ja maahanmuuttajien kesken, mutta Palatsissa oli nuorisotyöntekijöillä hyvä tiimi ja nuorten riitoja selviteltiin puhumalla.

Palatsin henkilökunta teki myös erityisnuorisotyötä. Palatsi oli tiloiltaan edelläkävijä eri vammaisryhmien huomioimisessa, sillä liikuntavammaisten lisäksi kuulo- ja näkövammaisten liikkumista oli helpotettu muun muassa erilaisin huonekalu- ja väriratkaisuin. Nuorisotyöntekijä Pekka Mattila muistelee, että Palatsi tilana tarjosi mahdollisuuden kohdata eri vammaisia. Mattila osallistui moniammatilliseen viranomaistoimintaan, jossa tehtiin työtä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten parissa. Vammaistoiminnassa järjestettiin laivaleiri ja osallistuttiin Retkikesä-projektiin (REKE).

Nuorten neuvonta- ja tiedotuspiste Ankkuri toimi Palatsissa 1992–1998. Ankkurista nuori saattoi saada tietoa laajalti elämän eri alueilta, kuten terveydestä, koulutuksesta ja vapaa-ajasta, kertoo nuorisotyöntekijä Irene Virtanen. Myös nuorten työpaikkaneuvontaa hoidettiin Palatsissa vuodesta 1997.

Palatsiin siirtyi vuonna 1999 Auran Panimon kesätoimintapalvelu Nuorisomatkailupiste YTI (Youth Travel Information). Palatsissa YTI-palvelua voitiin laajentaa tarjoamalla hostel-tyyppistä majoitusta. Kolmannessa kerroksessa olivat tyttöjen ja poikien salit ja erilliset suihkutilat sekä pesukoneet. Palatsin grillikahvilasta sai ostaa aamiaista, mutta matkailijoilla oli mahdollisuus myös itse valmistaa ruokia toisen kerroksen pienessä keittiössä. Grillikahvila oli osa Fendarin pajatoimintaa ja se työllisti nuoria. YTI-piste toimi Palatsissa vuosina 1999–2001.

Vuonna 2000 Palatsissa aloitti nettikahvila. Kahvilassa oli kuusi työasemaa sekä taitto-ohjelmalla varustettu tietokone, jota oli mahdollista käyttää nuorisotyöntekijä Jyrki Vuoren opastuksella. Ohjelmalla sai kätevästi tehtyä vaikkapa näyttäviä keikkajulisteita ja yhdistysesitteitä.

2001 oli Palatsissa uudistumisen vuosi. Talon ääni- ja valolaitteet sekä sisustus uudistettiin täysin. Talon uuden ilmeen olivat suunnitelleet nuoret sisustusalan ammattilaiset. Keväällä 2001 avattiin Palatsin nettisivusto, joka toimi sekä Palatsin tapahtumien infokanavana että talon toimintojen esittely- ja markkinointikanavana.

Palatsissa aloitti vuonna 2004 nuorten kulttuurituotannon kehittämishanke Pop-areena, jossa hyödynnettiin Palatsin harrastepajoja. Mediapajassa tehtiin turkulaisbändeille promo-videoita, nuoret laativat uutisia ja gallupeja, musiikkivideo- ja ääniklippejä Poparena-nettisivustolle. Sivuston web-tv mahdollisti konserttien streamauksen, ja nuoret saivat kokeilla työskentelyä sellaisten kärkiartistien, kuten Antti Tuiskun tai CMX-yhtyeen kanssa.

76

Mediapajan laitteistoa uusittiin 2005, jolloin saatiin käyttöön monikamerajärjestelmä. Laitteita käytettiin muun muassa Nuorten taidetapahtumissa.

Kesällä 2006 nuorisokeskus Palatsi muutti Nuorten Taide- ja toimintatalo Vimman tiloihin.

Paattisten nuorisotila Paattisten toimikunta oli tehnyt 70-luvulla lautakunnalle aloitteen kerhohuoneiden kunnostamiseksi sekä valvojan toimen perustamiseksi nuorisotoimintaan. Nuorisotoimen hallintaan saatiin 1982 Paattisten aluetalosta askarteluhuone, mutta tilan valvonta hoidettiin kameravalvontana talon uimahallivalvojan työtilasta.

Kun nuorten toiminta siirrettiin isompaan tilaan aluetalon alakertaan, saatiin tilaan kerhovalvoja, myöhemmin ohjaaja. Ohjaajan tehtäväksi tuli sittemmin myös aluetalon juhlasalin vuokrauksien hoito.

Paattisten ensimmäinen kerhovalvoja oli Marjatta Taipale. Taipale muistaa, kuinka nuoret ensin vastustivat häntä, mutta sitten päästiin yhdessä käsiksi toimintaan. Sählykerhot vetivät nuoria mukaansa. Nuoret olivat myös innostuneita leipomaan, mistä olikin hyötyä nuorten pyörittämässä kahvilatoiminnassa.

Nuorisolautakunta päätti luopua Paattisten aluetalon alakerrassa sijaitsevasta nuorisotilasta ja samalla nuorisotilan toiminta siirrettiin talon yläkertaan päiväkodilta vapautuneisiin tiloihin kesäkuun alusta 2014.

Pansion nuorisotalo Talo otettiin käyttöön 1976 ja se peruskorjattiin 2007. Pansion nuorisotalo muodostuu kolmesta rakennuksesta, kerhokeskuksesta, kerhokahvilasta ja moottorihallista. Vuonna 2000 luovuttiin nuorisotalon salista.

Talon avoimessa toiminnassa kokoontuu erilaisia vapaa-ajanviettoryhmiä, kuten sähly- ja jalkapallojoukkueet. Biljardissa, pingiksessä, pöytäjalkapallossa, ilmakiekossa ja lautapeleissä on kaikille turnajaisia – myös talojen välisiä kilpailuja järjestetään.

Käyttäjiä Pansion Demokraattiset Nuoret, Pansion Nappulaliiga, Pansion Nuoret Kotkat, Moottoripyöränuoret, Pansion Sini-Haukat, Pernon Omakotiyhdistys, Paakarlan Asukasyhdistys, Pansion Ponsi, Pansion Tähti.

80-luvulla järjestettiin aluetapahtumia, esimerkiksi lumiveistoskilpailuja, moottoripyöräajoja, sadan auton ajoja ja näytösajoja, joissa tehtiin yhteistyötä Pansion Moottorihallin kanssa. Tehtiin tyttöjen autoja ja Pisaralla pidemmälle -mäkiautoja, joita testattiin alueen maastossa. Suosittuja olivat myös tanssikurssit ja teemabileet, jotka olivat tavallisesti kevään viimeinen tapahtuma. Nuoret näkivät paljon vaivaa asuissaan ja meikeissään. Teemabileiden sijaan alettiin 90-luvulla järjestää yöbileitä tai -nuokkareita, joissa myös harrastettiin teemoja, esimerkiksi kummituksia.

2010-luvun uusia avoimen toiminnan muotoja ovat äijien päivä, jolloin pelataan ja tehdään pizzaa, ja tyttöjen päivää, jolloin puolestaan valmistetaan koruja, geelikynttilöitä, painetaan t-paitoja ja kangaskasseja, kokeillaan meikkejä ja hoidetaan kynsiä. Nuorten kanssa käydään ratsastamassa, golfaamassa, keilaamas-

77

Pansion nuorisotalon uusittu kahvila.

sa, seinäkiipeilemässä, carting-autoilemassa, Flow-parkissa, Caribiassa, Ruissalossa. Elokuva-, teatteri- ja konserttikäynnit, muun muassa Robinin konsertti, kuuluvat ohjelmaan, samoin retket Lempäälän Fun Parkiin tai Helsinkiin Linnanmäelle, Heurekaan ja Fazerin tehtaalle. Nuoret ovat myös itse suunnitelleet, rakentaneet ja sisustaneet nuorisotalon sisustusta.

Nuorisotalon työntekijät Tarja Oiva ja Toini Magnusson ovat sitä mieltä, että nuorisotalolla näkyy voimakas yhteisöllisyys. ”Isot eivät nosta nokkaansa pienemmille”, tiivistää Toini Magnusson. Illassa saattaa olla 50–70 nuorta, joiden kanssa keskustellaan ja ehkä paikkaillaan ja autetaan. Toini Magnusson muistaa, kuinka nuorille on kirjoitettu asuntohakemuksia.

Nuoret osallistuvat mielellään kaikenlaiseen toimintaan, mutta diskot ovat nuorille suosituimpia järjestettäviä. Diskoissa nuoret toimivat itse dj:nä ja nuoret ovat tietoisia siitä, että musiikkivalinnoissa pitää ottaa kaikkien musiikkimaku huomioon. Diskoja on järjestetty tilanpuutteen vuoksi Pansion laivastoasemalla, mutta omat isommat toimivat täälläkin järjestysmiehinä ja narikassa, myivät nuoremmille karkkeja ja lopuksi siivosivat itse.

78

Pansiossa on perinteisesti tehty aktiivista alueyhteistyötä, jossa ovat mukana poliisi, alueen koulut, eri hallintokunnat, erityisesti liikuntatoimi, seurakunta, SPR, omakotiyhdistys ja Pansion Lions Club. Myös alueen yritykset ovat osallistuneet nuorisotalon toimintaan, esimerkiksi antamalla lahjoituksia erilaisiin tempauksiin. Huomattava lahjoitus saatiin 90-luvulla, kun Lions-klubi lahjoitti nettiyhteydet nuorisotalolle.

Pansion moottorihalli Moottorihalli rakennettiin Pansioon nuorisotalon yhteyteen 1976 ja siitä tuli heti suosittu nuorten Käyttäjiä parissa. Hallin toimintaan ovat alusta alkaen kuuTurun Moottorikerho luneet erilaiset kurssit, kuten mopokurssit, mootMinicross-harrastajat toripyöräkoulut, ennakoivan ajon kurssit sekä tekTurun Moottoriseuran mikroautonuoret niikkaan keskittyvä Auto tutuksi -kurssit. Hallissa on voinut maksutta korjata omaa ajoneuvoaan – polkupyörää, mopoa, moottoripyörää tai autoa, mikä on myös ollut haluttua toimintaa, sillä hallissa on asianmukaiset työvälineet ja tilat. Lisäksi Turun Moottorikerhon jäsenillä oli lupa säilyttää moottoripyöriä talvisin hallin tiloissa.

Nuorisotalon nuorten kanssa järjestettiin moottoripyöräajoja, sadan auton ajoja ja näytösajoja. Tehtiin tyttöjen autoja ja Pisaralla pidemmälle -mäkiautoja, joita testattiin alueen maastossa.

Kun vuoden 2000 alusta mopokortti tuli lakisääteiseksi, ensimmäinen mopokorttiin tähtäävä mopokoulu käynnistyi moottorihallissa huhtikuussa 2000. Kurssille voitiin ottaa enintään 20 oppilasta ja kurssit olivatkin heti täynnä. Kurssin kesto oli 12 tuntia, johon sisältyi neljä kertaa ajotaitoharjoittelua sekä teoriatunteja.

Mopokoulu lopetettiin vuoden 2011 ajokorttimuutoksen vuoksi.

Morotistit valmiina moottorihallin edessä vuonna 1977.

79

Tilan toimintaa uusittiin 2000–2005 hallin käyttäjien tarpeita vastaaviksi.

Suurin osa käyttäjistä oli mopoikäisiä 14–17-vuotiaita nuoria ja heille moottorihallin ohjattu toiminta oli mieluisaa ja tarpeellistakin. Näitä toimintoja olivat muun muassa mikroauton rakentaminen, moottorikerho, mopokerho yhteistyössä seurakunnan kanssa, polkupyöräkerho, mopokoulu, ohjattua autonkorjausta sekä kaikenlaista moottoriin liittyvää opetusta. Moottorihallin hoitaja Kari Lento on edistänyt varsinkin autonkorjaustoimintaa, sillä nuorten autot ovat usein hyvinkin monenlaisten korjausten tarpeessa. Tilatarpeet kasvoivat vähitellen, ja lautakunta päättikin 2005, että moottoripyörien talvisäilytys hallissa lopetetaan ja koko tila otetaan omaan käyttöön.

POP-Kellari

Turun ensimmäinen kaikille nuorille avoin nuorisotila, POP-kellari, avattiin marraskuussa 1968 Linnankadulla. POP-kellari oli nuorten suosikkipaikka niin, että sinne saattoi parhaim¬millaan jonottaa jopa kolmesataa nuorta.

Tunnelmaa POP-kellarissa marraskuussa 1968. TS Arkisto

80

Runosmäen nuorisotalo Nuorisotalo aloitti toimintansa lokakuussa 1979.

Talon monipuoliset ja suuret tilat soveltuvat tanssi-, teatteri- ja liikuntajärjestötoimintaan sekä isoihin juhlatapahtumiin. Kävijämäärältään nuorisotalo onkin yksi suosituimpia, järjestöpuolella vuosittain 20 000–30 000 kävijää ja avoimessa toiminnassa 12 000–13 000 nuorta.

Talon avoimessa toiminnassa on huoneita muunneltu vuosien kuluessa aktiviteettien mukaisesti, esimerkiksi musiikkitilasta tehtiin kerhohuone ja tyttöjen toiminnalle omistettiin yksi huone. Kun Runosmäen nuorisotalo. nuorille saatiin oma tietokone NuortenTurku foorumin rahoituksella, luotiin toimistohuoneesta atk-huone. Suosikkihuoneita vuodesta toiseen ovat pallomeri, tyynyhuone sekä kahvilan pelitila.

Runosmäen nuorisotalon kahvila. Nuorille on tärkeää saada tavata kavereita turvallisessa ympäristössä sekä harrastaa yhdessä itseä kiinnostavia asioita.

Nuoret osallistuvat mielellään erilaiseen liikunta- ja urheilutoimintaan. Sählyryhmät, satujumppa ja eri pelilajien turnaukset, kuten pingis- ja biljardipeleissä, ovat vakiintunutta toimintaa. Katukoris on ollut ajoittain suosittua. Myös punttisalitoimintaa on tarjottu. Nuorten vakiosuosikkeja ovat diskot, joita on järjestetty vuosittain. Disko voi olla teemadisko, esimerkiksi vappu- ja ystävänpäivän disko, tai koulun vanhempain-

81

Käyttäjiä eläkeläisjärjestöjä, maahanmuuttajajärjestöjä, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Runosmäkiseura, Trojansin cheerleaderit, Turun Kansantanssin Ystävät, Turun Kiikurit, Turun Nuoret Kotkat, Turun Urheiluautoilijoitten RC-kerho, Turun Vesaiset, Työttömien ruokala.

yhdistyksen kanssa yhteinen disko. Eri-ikäisten diskotanssiryhmiä on ollut 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Tanssijat ovat myös esiintyneet Nuori Kulttuuri -tapahtumassa ja muissa tilaisuuksissa. Talolta on aktiivisesti osallistuttu myös nuorisoasiainkeskuksen toimintaan: Nuorisosoutuihin, NuortenTurku foorumiin ja VERTTI-toimintaan.

Kulttuuri- ja taidetoiminta on ollut monipuolista.

Perinteisiksi ovat kehittyneet joulun ja pääsiäisen teema-askartelut ja pääsiäisviikon munanmaalauskisat. Taidekursseja pidettiin aina vuoteen 2001.

Nuorten kanssa on tehty omia elokuvia ja omaa teatteria ja osallistuttu Nuorten taidetapahtumaan.

Nuorisotalosta on vierailtu niin elokuva- kuin teatteriesityksissä ja konserteissa. Fotola-valokuvakerhossa nuoret harrastivat digikuvausta, ja taitokerhoissa on marmoroitu, painettu t-paitoja ja sisustettu. Tekstiilitöissä nuoret valmistivat nukenvaatteita ja neuleita. Vuonna 2014 nuoret osallistuivat neulegraffiti-tapahtumaan, jossa heidän tekemiään neuleita ripustettiin läheisiin puihin.

Retket ja matkat ovat nuorille tärkeitä, ja tutuiksi ovat tulleet Linnanmäki, Särkänniemi ja Serena. Lapin matkoja on tehty Inarin Nukkumajoen leirikämpälle. Myös Ruotsiin ja Tanskaan on matkustettu. Nuorten kanssa on vierailtu Turun ja Helsingin Tyttöjen Taloissa sekä vuosittain MimmiMagia- ja Next Step -messuilla.

Yökahvilatoimintaa ylläpidettiin perjantai-iltaisin kaksi talvea vapaaehtoisten voimin. Mukana olivat nuorten vanhempien lisäksi poliisi, Johanniitat ja Walkers. Toiminta syntyi turvallisuuden tarpeesta, sillä nuorten haluttiin viettävän vapaa-aikaa keskustan sijasta omassa lähiössä.

Projekteja Kansalaisyhteiskuntahanke Kotiapu – Joka-apu 1997–1998 Liike 2000 EVIVA vuosina 2010–2015

Runosmäessä on harjoitettu monipuolista alueyhteistyötä pitkään Runosmäkiseuran kanssa. Neljä isoa vuosittaista tapahtumaa yhdistää koko lähiön. Runosmäki-päivää vietetään toukokuussa, sadonkorjuukirppis sijoittuu syyskuuhun, joulumyyjäispäivä joulukuun alkuun ja lastenjuhlat maaliskuuhun.

Nuorisotalon keskeisen yhteistyökumppanin MLL:n kanssa on järjestetty muun muassa perhekerhoja, iltaperhekerhoja sekä retkiä.

Ulla Ratia-Järvinen on työskennellyt Runosmäen nuorisotalolla yli 30 vuotta. Hän ei pakota nuoria leipomaan tai askartelemaan, vaan tehdään, mikä tuntuu hyvältä. Joidenkin kohdalla on tavoitteena, että nuori kasvaisi täysi-ikäiseksi ilman rikosrekisteriä, toisilla on toiset murheet. ”Joillekin olen varaäiti ja toisille olkapää”, kertoo Ulla Ratia-Järvinen. ”Nykyään törmää useasti uusavuttomuuteen. Pidän huolen siitä, etteivät nuoret tule valmiiseen pöytään. He tekevät itse ja onnistuessaan saavat palkaksi sitä kaivattua itsetuntoa. Nuoret itse keräävät rahaa retkiin ja leireihin myyjäisillä, kirpputoreilla ja diskoilla. Ryhmähenki on yhteisen tekemisen vuoksi valtavan hyvä. Nuori saa olla oma itsensä ja ihan niin lapsellinen kuin haluaa.

Työstään saa palautetta, kun näkee, että nuoret pärjäävät. Työ on palkitsevaa”, Ulla Ratia-Järvinen kuvailee suhdettaan työhön ja nuoriin.

82

Skeittihalli Cupe.

Skeittihalli Cube Ensimmäinen aloite rullalautailijoille tarkoitetusta sisähallista jätettiin nuorisolautakunnalle vuonna 1989.

Esityksen tehnyt turkulainen Pro-Skate Club ehdotti tilaksi entistä Manillan kiinteistöä Itäisellä Rantakadulla. Esitys kuitenkin hylättiin rakennuslautakunnan lausunnon perusteella.

1995 vuoden alussa Turun Skeittaajat ottivat asian uudelleen esiin. Nyt esitettiin, että Turun kaupunki vastaisi rullalautailun talvihallin kustannuksista.

Nuorisolautakunta antoi tarkoitukseen soveltuvan tilan etsinnän tilalaitokselle. Vuonna 1997 tilalaitos ehdotti halliksi liikennelaitoksen entistä ruokatilaa Taukolaa, joka ei kuitenkaan täysin soveltunut ajateltuun toimintaan. Etsintä jatkui edelleen. Vielä kerran asia joutui nuorisolautakunnan käsiteltäväksi vuonna 1997, sillä hanke ei ollut edistynyt ja tila puuttui edelleen.

Turun ensimmäinen skeittihalli saatiin lopulta Alfan teollisuustaloon Virusmäentielle. Turun Skeittaajat rakensivat halliin skeittirampit, ja hallin valvonta

83

Kuva: Martti Puhakka TMM

Skeittihallissa menoa ja meininkiä.

järjestettiin työllistäen Mikko Kivikoski ohjaajaksi joulukuussa 1997. Viimein helmikuussa 1998, yhdeksän vuotta ensimmäisen aloitteen jälkeen, halli avattiin harrastajien käyttöön.

Alfan tilojen vuokrasopimus päättyi maaliskuussa 2001, ja uusi tila skeittailijoille löytyi kaupungin omistaman entisen Agan tiloista Ruissalontiellä. Tuhannen neliön Cube-halli avattiin 25.5.2001. Uuden hallin laitteiden rakentamisesta vastasivat Turun Rullalautailija -yhdistyksen jäsenet ja kaupungin rakennus- ja kiinteistötoimi puolestaan lämmityslaitteen, WC:n ja valvojan tilan rakentamisesta.

Vuoden 2012 kesän ja alkusyksyn hallia remontoitiin käyttäjien toiveiden ja myös esille nousseiden uusien tarpeiden perusteella. Vuosittaisia kunnostustöitä tehdään yleensä heinäkuussa, ja ramppien uusimisessa otetaan nuorten ideat huomioon.

Vuoden 2012 kesän ja alkusyksyn hallia remontoitiin käyttäjien toiveiden ja uusien tarpeiden perusteella.

Ohjaaja Aleksi Fräki kuvailee, kuinka vuosittaisia kunnostustöitä tehdään yleensä heinäkuussa. Ramppien uusimisessa otetaan luonnollisesti nuorten ideat huomioon.

Eritasoisille käyttäjille, kuten aloittelijoille ja kokeneille yli 18-vuotiaille skeittaajille, järjestetään hallissa erilliset vuorot – myös tytöille on oma vuoronsa. Paikan päällä on myös jatkuvasti ohjaaja, joka neuvoo ja auttaa tarvittaessa.

Hallia käyttävät monipuolisesti skeittaajat, skoottaajat ja BMX-pyöräilijät. Halliin on kausikortti, korttikaudet ovat talvi ja kesä, mutta myös kertamaksu on käytössä.

Tapulikadun kerhokeskus Nuorisotila rakennettiin asunto-osakeyhtiö Poutunmaan yhteyteen nuorisotalosiipenä ja se luovutettiin nuorisotyölautakunnan käyttöön tammikuussa 1958. Tila rakennettiin ehkäisemään alueen nuorten rikollisuutta ja epäsosiaalista käyttäytymistä. Ohjattu vapaa-ajantoiminta nähtiin ratkaisuksi.

Käyttäjiä Martinrinteen Demokraattiset Pioneerit, Turun Demokraattiset Nuoret, Sammon Siskot, Turun Purpurit, Nuoret Kotkat, Turun Kisa-Toverit, Turun Kansantanssin Ystävät ja Turun Kamerat.

Toiminnan alkaessa nuorisojärjestöt saivat käyttää taloa ilmaiseksi arki-iltoina omaan toimintaansa ja päiväaikoja vuokrattiin kaikille tilaa haluaville.

Viikonlopuiksi ei vuoroja myönnetty, vaan järjestöt saattoivat varata tilaa kokouksiin ja juhliin. Kerhokeskuksessa oli vilkasta nuorisojärjestöjen toimintaa.

Avointa toimintaa järjestettiin talon varaamattomissa tiloissa sekä aulassa ja keittiössä.

Koululaisten iltapäivätoiminnan alettua toiminnan työpajat saivat kerhokeskuksen päivävuorot.

Nuorisotilasta luovuttiin kesällä 2014.

84

Nuorisotoimen työsuojelutoimikunnan kokous.

Teräsrautelan nuorisotila Teräsrautelan alueen nuorille osoitettiin kerhotila jo Teräsrautelan kansakoulurakennuksesta 1956–1973, ja sen jälkeen kerhotilaa vuokrattiin Betaniasäätiöltä Kuninkojantieltä 1973–1982. Teräsrautelan nuorisotalo valmistui 1987; sen saunaosasto ja taideharrastehuone olivat ensimmäisiä laatuaan turkulaisissa nuorisotiloissa.

Nuorisotalon taideharrasteohjaaja järjesti muun muassa piirustus- ja keramiikkakerhoja, pääsiäis- ja jouluaskartelu-, taide-, hiihtoloma- ja kesäkursseja.

Talossa oli myös viimeisintä tekniikka olevat diskolaitteet, jotka mahdollistivat suosittujen disko- ja karaokeiltojen järjestämisen.

Nuorisolautakunta päätti luopua vuonna 2000 Teräsrautelan nuorisotalon kerhotilan osasta, jonka muodostivat sauna ja takkahuone, taideharrastehuone sekä neljä kerhohuonetta. Nuorisotoimelle jäi avoin puoli ja kaksi kerhohuonetta. Taideharrastetoiminta siirrettiin Runosmäen nuorisotalolle.

85

Käyttäjiä Turun Naisvoimistelijat, Nautic Club, Turun Kuntoseura, Turun Erityisliikunta, Turun Kansantanssin Ystävät, Takakirveen Omakotiyhdistyksen Naiset, Teräsrautelan Ikinuoret, Turun Vesaiset, Suikkilan Seudun Sosiaalidemokraatit ry, Turun Helluntailähetys, Turun Seudun Dysfasia-, MBD- ja Autismiyhdistys.

Vuonna 2012 Teräsrautelan nuorisotalo nimettiin VisKuksi eli visuaalisen kulttuurin nuorisotaloksi. Idean takana oli ohjaaja, kuvanveistäjä ja kuvataiteen opettaja Kristiina Seppänen. VisKu-talossa järjestettiin 7–12-vuotiaille monipuolista taidekasvatusta sekä avointa järjestötoimintaa. Talossa oli viisi erilaista tilaa, joita järjestöt saattoivat varata tarpeen mukaan. Järjestöt tarjosivat nuorille kokkikerhoja, askartelukerhoja, tanssia ja muuta liikunnallista toimintaa.

VisKun taidetoiminta loppui 2015, mutta muuta toimintaa järjestää ohjaaja Tiina Gustafsson. Hänen toimestaan on perustettu sunnuntaisin avoinna oleva Onnen paja, jossa valmistetaan erilaisia kädentaitojen tuotteita, kuten savitöitä ja keppihevosia.

Talossa pitkään ohjaajana toiminut Gustafsson on havainnut, että alueen nuorilla on paljon harrastuksia ja heitä ei avoin toiminta kiinnosta. Sen sijaan kun talossa on järjestetty ohjattua toimintaa, nuoret tulevat mukaan.

Tiina Gustafssonin myötä vammaisille nuorille tarkoitetut diskot ja karaokeillat siirtyivät Teräsrautelaan. ”Disko oli avoinna kaikille nuorille. Alueen nuoret yllättivät minut, kun diskoon tuli myös muutama tyttö, joka halusi avustaa järjestelyissä.”

Nuorisotalo osallistui EVIVA-hankkeen aluetiimin työskentelyyn vuosina 2011–2015. Yhteistyössä toteutettiin nuorisotaloon avoimia päiviä, jolloin asukkaat saattoivat tulla tutustumaan järjestöjen ja talon omaan toimintaan.

Varissuon nuorisotalo Nuorisotalo otettiin Varissuolla käyttöön itsenäisyyspäivänä 1982, vaikkakin virallisia avajaisia vietettiin seuraavan vuoden maaliskuussa. Talo edustaa tyypillistä nuorisotilaa, jossa on järjestökäyttöön osoitettu kerhokeskus ja avoimeen nuorisotyöhön tarkoitettu kerhokahvila.

Käyttäjiä Itä-Turun Eläkkeensaajat, Turun Helluntailähetys, Turun Kansantanssin Ystävät, Turun Minit, Turun Naisvoimistelijat, Turun Nuoret Kotkat, Turun Vesaiset.

Nuorille järjestettiin ohjattua liikuntaa ja pelejä ja jääkiekosta, pesä- ja jalkapallosta oli matseja. Tytöille ja pojille oli erikseen omat sählyjoukkueet.

Nuorisotalossa toimi myös nuorten oma yhdistys Varissuon nuorison hyväksi ry. Kerhokahvilassa nuoret pyörittivät kahvilaa ja järjestivät diskoja keräten näin yhdistykselle varoja. ”Vuokrasimme tilausbussin, jolla kiersimme Turun lähiöitä ja nuorisotaloja. Nuoret eivät tunteneet omaa kotikaupunkiaan ja kiertoajelu oli siksi tarpeen – nuorisotaloilla vähän myös tutustuttiin muihin nuoriin”, kuvailee Marjatta Taipale, talon ohjaaja. Nuorten kanssa tehtiin huvipuistomatkoja Helsinkiin ja Tampereelle ja Nukkumajoella Inarissa retkeiltiin. Kesäleirejä oli Tippsundissa. Varissuon nuoret matkailivat myös Leningradiin ja Pietariin. ”Alueelle oli muuttanut paljon uusia asukkaita ja nuoret etsivät aikuiskontaktia ja kuuntelijaa”, muistelevat Pirkko ja Pauli Pekkola nuorisotalon 80-lukua. He asuivat vuoteen 2005 nuorisotalon talonmiehen asunnossa. 90-luvulla lähiöön tulivat ensimmäiset maahanmuuttajat, jotka olivat vietnamilaisia. He olivat

86

kohteliaita ja tervehtivät päivisin nuorisotalon työntekijöitä Varissuon kaduilla.

1980-luvulla nuorisotoimi kehitti yhdyskuntatyötä ja Varissuolla kokeiltiin alueellista nuorisotyötä vuodesta 1983. Työmuotoa ohjasi alueellinen nuoriso-ohjaaja. Nuorten kanssa toteutettiin nuorisotalossa laajamittainen remontti 1985. Työ jatkui vuoteen 1990.

Vuosina 1996–2000 Varissuon nuorisotalolla toimi nuorten neuvonta- ja työnvälityspiste Mahis, jonka kohderyhmän muodostivat itäisen Turun työttömät Varissuon nuorisotalo. ja ammattitaidottomat nuoret. Mahiksessa nuorille etsittiin työpaikkoja, harjoittelumahdollisuuksia, kurssi- ja koulutuspaikkoja. Nuorten työmarkkinavalmiuksia kehitettiin ja heitä opastettiin työ- ja koulutuspaikkahakemusten laatimisessa. Mahis myös räätälöi alueen nuorten tarpeisiin vastaavaa koulutusta. Ylipäätään nuoria autettiin suunnitelmien teossa ja elämäntilanteen selkiyttämisessä. Pisteessä myös järjestettiin 9-luokkalaisille infotilaisuuksia koskien kesätyöpaikkoja.

Käden Jälki -keskuksen Zanssi teatteri -, ympäristö – ja kuvataidekurssilaiset tekivät 2000-luvun alussa ison tapahtuman Lausteella ja Varissuolla. Tapahtuman yhteydessä toteutettiin kysely asukkaille lähiöiden perusparantamiseksi. Nuorten kurssilaisten ehdotukset palkittiin. Zanssi oli nuorille työttömille tarkoitettu 5 kuukauden kurssi, jonka jälkeen he sijoittuivat työelämään tai opiskelemaan.

Varissuon nuorisotalon sisustus on suunni¬teltu yhdessä nuorten kanssa.

87

Vuosina 2001–2008 nuorisotalossa pidettiin Walkers-yökahvilatoimintaa. Toiminta alkoi 2001 kokeiluna ja vakiintui syksystä 2002. Nuorten yökahvilaa pidettiin avoinna perjantaisin vapaaehtoisen kanssa. Mukana kahvilatoiminnassa olivat Katariinan seurakunta ja Aseman Lapset ry. Seurakunta kantoi taloudellisen vastuun kahvilasta. Vapaaehtoisten sitoutuminen toimintaan kuitenkin hiipui, ja vuoden 2008 kuluessa kahvilaa ei voitu pitää avoinna säännöllisesti. Toiminta lopetettiin vuoden 2009 alusta. Yökahvilassa kävi keskimäärin 30–40 nuorta.

Nuorisolautakunta päätti luopua Varissuon nuorisotalon kerhokeskuspuolen ja juhlasalin tiloista sekä talonmiehen asunnosta vuoden 2005 alusta, ja tiloihin muutti Turun kansainvälinen koulu. Nuorisotalossa jatkui nuorille avoimien ovien toiminta ja koululaisten iltapäivätoiminta. Avoin toiminta suunnattiin nyt alueen maahanmuuttajille. Toimintaa toteutettiin yhteistyössä yhdistysten kuten Sondipin kanssa.

Vimma – nuorten taide- ja toimintatalo Valtuutettu Mika Helva esitti marraskuussa 2002 aloitteen korvaavan tilan hankkimisesta Nuorisokeskus Palatsille. Aloitteen mukaan uusien tilojen pitäisi olla sellaiset, jotka palvelevat nuorisoa siellä, missä nuoret liikkuvat. Tällaiseksi paikaksi ehdotettiin muun muassa Forum-korttelia, jossa tuolloin oli NuortenTurku neuvonta- ja tiedotuspiste.

Nuorisotoimi oli jo selvittänyt mahdollisuuksia vähentää Palatsin vuokrakustannuksia esimerkiksi luopumalla joistain tiloista tai hankkimalla muita toimijoita jakamaan kustannuksia. Nuorisolautakunta päätti vuoden 2003 alussa, että Palatsin korvaavista tiloista tehdään esitys vuoden 2003 kesäkuuhun mennessä.

VIMMAN VIIKKOSUUNNITELMA 2006 Kello

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Torstai

Perjantai

9-12

Ryhmät: Opetusluokka Taidepajat

Ryhmät: Opetusluokka Taidepajat

Ryhmät: Opetusluokka

Ryhmät: Opetusluokka

Ryhmät: Taidepajat

Ryhmät: Opetusluokka

Ryhmät: Opetusluokka

12-14 Ryhmät: Opetusluokka

3-4 lk iltapäivät Teatteri/sali 14-18 Ryhmät: Iltapäivä­ kerhot/ taidepajat

Avoin paja Kankaanpaino, Savi

Avoin paja Huovutus Synttärit Teatteri /sali

Avoin paja Savi

18-21 Kurssit: Savi, tekstiili, ateljee, teatteri, media­ toiminta

Kurssit: Ateljee, teatteri, media­ toiminta

Kurssit: Savi, ateljee, media­ toiminta

Kurssit: Tekstiili, ateljee, teatteri, mediatoiminta

Bändi-illat tai disco

Kahvila: avoinna ma-la klo 12-20, + bändi-illat, discot ja tapahtumat Palvelupiste: avoinna ma-pe klo 9-20, la-su / tapahtumat (tarpeen mukaan)

88

Lauantai

Sunnuntai

Tapahtumat: Kurssit: (1-2/kausi) mediapaja

Tapahtumat: Esim. levy­kirppis, leffa­kirppis, näyttelyt, muu toiminta n. 1 krt/kk

Bändi-illat n. 1 krt/kk

Kun Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä tarjosi yhteistyötä Aurakatu 16:ssä sijaitsevan vanhan koulukiinteistön kunnostamisesta, oli keskustan uuden nuorisotilan perustus luotu. Seurakuntayhtymä vastasi kiinteistön korjauksista, ja nuorisotoimi tulevana pitkäaikaisena vuokralaisena esitti omia ideoitaan ja toiveitaan korjauksien suhteen.

Talosta suunniteltiin sisällöllisesti uudenlainen kokonaisuus, jonka idea perustuu toiminnalle ja osallistumiselle. Talo tarjoaa monipuolisia harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Tilaan rakennettiin monitoimisali, ateljee, tekstiili- ja savipajat, pimiö, teatteri, atk-opetustila, editointitiloja, kahvila, kokoushuone sekä toimistotiloja.

Kesällä 2006 Nuorisokeskus Palatsi ja Käden Jälki -keskus muuttivat Aurakatu 16:n tiloihin. Myös Ohjaamo ja sosiaalisen nuorisoyksikön työntekijöitä muutti tiloihin. Seurakuntien osalta Aurakadulle tulivat muun muassa erityisnuorisotyöntekijän päivystys sekä palveluoperaatio Saapas, jonka kanssa nuorisotoimi on tehnyt vuosia hyvää yhteistyötä. Toiminta alkoi Vimmassa syyskuun 2006 alusta. Vimmasta tuli suosittu.

Seuraavan vuoden aikana kävijöitä kertyi lähes 42000. Edelleen esimerkiksi 2012 kävijöitä oli kuukausittain 4000-5000.

Käden Jälki -keskuksen taidetoiminnan ja Palatsin mediapajatoimintojen lisäksi talossa käynnistettiin uusia toimintamuotoja. Talon editointi- ja opetusluokkatilat avasivat uusia mahdollisuuksia videotuotannon, kuvallisen ilmaisun ja graafisen suunnittelun aloilla. Yhteistyössä opetustoimen mediakeskuksen kanssa aloitettiin yläaste- ja lukioryhmille mediaohjausta Monitoimitilan toimintamuotoja olivat muun muassa bändi-illat ja muut konsertit, diskot, tanssitunnit, tapahtumat, messut, esitystoiminta, kokoukset, seminaarit ja kurssit.

Vimman säännöllisiksi toimintamuodoiksi ovat vakiintuneet erilaiset kädentaito- ja taidekurssit sekä kankaanpainanta, huovutus ja keramiikkakurssit. Teatteriryhmät ovat suosittuja. Mediapajassa järjestetään muun muassa musiikkivideo-, promokuva-, kuvankäsittely- ja sarjakuvakursseja. Vimman Nuorten toimituksessa nuoret kirjoittavat toimittajat, radiotoimittajat, kuvaajat ja leikkaajat harrastavat toimitustyötä ja he ovat myös saaneet julkaistua omia juttujaan paikallisissa viestintävälineissä.

Vimman toimintaan kuuluvat myös Dj-kurssit ja diskoillat. Joulunalun kynttiläpaja on jatkanut Käden Jälki -keskuksen perinnettä ja se on odotettu tapahtuma.

Nuorisotoimen monikulttuurinen toiminta näkyy Vimman erilaisissa tapahtumissa, kuten Kirjavaa musiikkia -konserteissa, joita on järjestetty Vimmassa vuodesta 2007. Ensimmäisessä Kirjavaa musiikkia -tilaisuudessa esiintyivät Nasimin orkesteri, mustalaistrio Pietarista sekä Banda Madruga. Konsertin järjestivät nuorisoasiainkeskuksen monikulttuurinen toiminta ja Sondip ry eli Varsinais-Suomen monikulttuuristen yhdistysten liitto ry. Maahanmuuttajille on järjestetty Vimmassa myös erilaisia työpajoja ja kursseja, joissa edistetään kotoutumista ja opitaan käytännön tekemisen kautta suomen kieltä.

Vimman tiloihin siirrettiin Kuuvuoren nuorisotalossa järjestetty Päihdeputki. Päihdeputkessa korostuu elämyksellisyys, ja se on suunnattu 7-luokkalaisille ja erityisryhmille. Tapahtumassa opitaan eläytymisen ja keskustelujen avulla kieltäytymään päihteistä. Tapahtumaan osallistuu vuosittain noin 500 nuorta.

Päihdeputkea ovat järjestäneet nuorisoasiainkeskuksen kanssa kaupungin vammaispalvelut, Happy House, Turun Seudun Vammaisjärjestöt ry sekä Turun ammatti-instituutin Terveyden ja Hyvinvoinnin yksikkö.

89

Kuva: Riikka Laitinen

Aurakatu 16:n kiinteistö on entinen Turun Suomalainen Tyttökoulu, joka Turussa tunnetaan myös nimellä Nunnala, ja sen olivat suunnitelleet 1906 arkkitehdit Jac. Ahrenberg ja Sebastian Gripenberg. Koulurakennus toimi sittemmin konservatoriona, Milli-pisteenä ja yökerhona. Myös Seikkailupuiston toimintaa oli väliaikaisesti koulun tiloissa puistossa tapahtuneen tulipalon vuoksi. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä oli saanut Aurakadun koulun kiinteistön kaupungin kanssa tekemällään vaihtokaupalla 1999.

Rakennus edustaa uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa keskiaikaisesta kirkosta lainattuine päätyaiheineen, ja se kunnostettiin arkkitehtitoimisto Laiho–Pulkkinen–Raunio Oy:n suunnitelmien pohjalta vuosina 2004–2006. Julkisivu on rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaana suojeltu, ja se restaurointiin vanhan mallin mukaisesti. Myöskään koulurakennuksen tilarakenteita ei muutettu, vaan vanhat keskiaulat ja luokat säilytettiin ennallaan. Koulun juhla- ja liikuntasali kolmannessa kerroksessa muuntui monitoimisaliksi.

Tieto- ja neuvontapalvelu NuortenTurku muutti pääkirjastosta Vimmaan Ohjaamon yhteyteen vuoden 2009 alussa. NuortenTurku neuvoi muun muassa opiskeluun, työn- ja asunnonhakuun, harrastuksiin, kansainvälisiin mahdollisuuksiin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvissä asioissa.

Vimman omasta infopisteestä kehitettiin koko nuorisotoimen palvelupiste.

Talon toiminta käynnistettiin kolmen toiminnanjohtajan tiimillä ja vastuualueet oli jaettu heidän kesken.

Myöhemmin jatkettiin kahden toiminnanjohtajan mallilla ja lopulta toiminnasta on vastannut Miia Sankari yksin toiminnanjohtajana.

90

Kuva: Heidi Pyhälahti

Zabadak kerhokahvila Ruotsinkielinen nuorisotoiminta sai oman tilan vuonna 1973 Aurajoen rannalta katutasosta. Huoneisto oli pohjaratkaisultaan toimiva ja sijainniltaan erinomainen. Tila toimi aluksi Gillesgården kerhokahvilana.

Toiminta alkoi vuonna 1973 ja se luovutettiin nimikkohuoneeksi Ungdomsgilletille, joka järjesti avoimen ovien toimintaa. Tila sai 1974 nimekseen Zabadak ajankohdan pop-hitin mukaan.

Avoimen toiminnan siirryttyä nuorisotoimen järjestettäväksi toimintamuodoiksi valikoituivat erityisesti diskot, erilaiset teemaillat, retket, leirit ja kurssit. Nuoret itse pitivät kerhokahvilaa. Ohjaaja Jan Mäkiö kehitti 90-luvulla yhteistyötä Hirvensalon nuorisotalon kanssa. Hän kertoo, kuinka nuorten kanssa tehtiin pyöräretkiä Ahvenanmaalle ja leirejä Inariin Nukumajoen kämpälle. Ohjaaja Kaarina Ruusuvirran mukaan Zabadak oli hyvin suosittu ja siellä kävi paljon nuoria – myös suomenkielisiä. Ruusuvirta järjesti tilassa toimintaa maahanmuuttajille.

Tila oli käytössä vuoden 2009 syyskuuhun asti, jolloin vuokranantaja irtisanoi vuokrasopimuksen ja Zabadakin toiminta siirrettiin Katedralskolanin kellaritiloihin. Kun Katedralskolanissa aloitettiin mittava remontti kesällä 2014, oli löydettävä väistötila. Toiminta siirrettiin nuorisopalvelujen hallussa olleeseen tilaan osoitteessa Vartiovuorenkatu 4. Tilaa käytti myös ruotsinkielinen aamu- ja iltapäivätoiminta. Vartiovuorenkadun tila ei osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi ja toiminta siirrettiin vuoden 2016 alusta Vimman neljännessä kerroksen ateljeetilaan.

91

Lainavarasto Lainavaraston toiminnasta vastasi kiinteistöalan nuorisosihteeri vuosina 1974–1990, ja leirivälinejaosto päätti nuorisolautakunta 1990-luvulle asti. Lautakunnan vuoden 2004 johtosäännön mukaan lainavarasto muutettiin retkipajaksi.

Lainavaraston sijainti on aina ollut haasteellinen, koska välineistöä on haettu isoillakin ajoneuvoilla. Myös välineistön huolto, esimerkiksi telttojen kuivatus, on vaatinut sopivia tiloja. Lainavarasto sijaitsi ensin nuorisotoimiston yhteydessä Läntisellä Rantakadulla, sitten vuodesta 1973 Käsityöläiskatu 7:ssä. Tilan valvoja Reijo Kangasniemi vastasi myös lainavaraston hoidosta. Lainavarasto siirrettiin 1995 Amiraalistonkadun tiloihin Fendarin yhteyteen.

1994 otettiin käyttöön lainauskortti, joka oikeuttaa varusteiden lainaamiseen. Kortti oli aluksi ilmainen nuorisotyötä tekeville järjestöille ja myöhemmin siitä tuli maksullinen. Järjestöjen vuosimaksu on pienempi kuin ulkopuolisille lainavaraston käyttäjille. Lyhytaikaisista lainauksista päätti retkipajaa hoitava ja yli viikon kestoiset laina-anomukset ratkaisi nuorisoasiainkeskus.

1990–2010-luvuilla keskeisen lainattavan kaluston muodostavat leirivälineistö. Lainattavissa on erilaisia kenttäkeittimiä keittoastioineen, nuotioräiskälepannuja, muurinpohjapannuja, paellapannuja, kylmälaukkuja ja pumpputermoskannuja. Telttoja eri tarpeisiin ja henkilömääriin löytyy varastosta, kuten laavuja, puolijoukkuetelttoja ja saunatelttoja kaminoineen. Myös retkeilyvälineitä on saatavissa, kuten erikokoisia rinkkoja, kompasseja, lumikenkiä, retkiluistimia sekä erilaisia työkaluja.

92

V

Nuorisoleirialueet

Vienolan leirialueen laituri.

Nuorison ulkoilutoiminnan hyväksi kesästä 1946 Kun nuorisotyötoimikunta perustettiin Turussa 1946, se aloitti heti monipuolisen ulkoilutoiminnan järjestämisen nuorisolle.

Nuorisojärjestöt järjestivät kesällä 1947 yhteensä 64 leiriä, joissa virkistyi yli 3000 nuorta.

Turun ystävyyskaupunki Göteborg lahjoitti leirinuorille margariinia, juustoa, maitopulveria ja kaurajauhoja, 500 kg kutakin.

Järjestöjen leiritoimintaa varten kaupunki vuokrasi Särkän ja Iso Kaskisen saarista leirialueet. Nuorisojärjestöillä oli myös mahdollisuus vuokrata leireille erilaisia välineitä, kuten telttoja ja kenttäkeittimiä. 1950-luvun loppuvuosina järjestöjen leirejä oli kesäisin keskimäärin 25 ja nuorisotyönohjaaja suoritti leireille tarkastuskäyntejä.

Nuorisotoimessa laadittiin 1960-luvulla leiritoimintaa varten Alueiden osto- ja hankintasuunnitelma. Suunnitelmassa alueet oli jaettu käyttötavan ja alueen koon mukaan: suurleirialue, pienmaja-alue, telttaleirialue, järjestöjen omaan käyttöön määräajaksi luovutettavat tai vuokrattavat alueet sekä kurssikeskukset. Myös ulkoilualueiden rakennusohjelma suunniteltiin tuolloin.

1960-Luvun leirialueet ja -kämpät Leirialueet: Sauvon Ampola ja Ahtela, Merimaskun Särkkä, Taivassalon Tippsund, Kaanaan Kukonpää, Harvaluodon Alastalo ja Taivassalon Långholm.

Leirikämpät: Rymättylän Vienola ja Sauvon Ahtela.

Seuraavilla vuosikymmenillä leirialueita ja kerhokeskuksia kehitettiin niin, että niitä oli käytettävissä ympäri vuoden. Kokovuotisia olivat Ahtelan ja Vienolan lisäksi Inarin Nukkumajoen leirikämppä ja Taivassalon Tippsund sekä Kakskerran Sampsalinnan ja Maarian ja Tortinmäen kurssikeskukset.

Kesäkäyttöinen nuorisoleirialue oli Lyökin Uudessakaupungissa, ja puolivuotisia leirialueita olivat Kaanaanmaan Kukonpäässä ja Kukonkarissa, Taivassalon Långholmissa ja Särkisalossa.

Leirialueita hoitivat yleensä lähistöllä asuneet valvojat ja heiltä myös haettiin avaimet alueiden rakennuksiin.

Aikanaan saatiin työsuhteisiin talonmies Tippsundiin, leirikeskuksen hoitaja ja ohjaaja Ahtelaan.

1990-luvulla leirialueita oli nuorisotoimen käytössä noin 70 hehtaaria. Leirialueen käyttäjiä oli tuolloin yli 13 000 ja esimerkiksi Ahtelassa majoitusvuorokausia kertyi vuosittain keskimäärin 58 000.

”Kunnalliseen toimialaan ei sellaisenaan kuulu kunnan omistukseen hankittavien maaalueiden osto. Lautakunnan tulee laatia itselleen ja kunnalle sellaisten alueiden ostoja vuokrausohjelma, joilla alueilla on merkitystä kunnan nuorison ulkoilutoiminalle.

Ohjelma ei rajoitu vain kunnan hallinnollisten rajojen sisällä oleviin ranta-alueisiin tai vastaaviin, vaan suurempien kaupunkien osalta on sen ulotuttava yli maan.”

- nuorisotyönohjaaja Kalevi Perho 1960-luvulla

94

1990-luvulla leirialueita oli nuorisotoimen käytössä noin 70 hehtaaria. Leirialueen käyttäjiä oli tuolloin yli 13 000 ja esimerkiksi Ahtelassa majoitusvuorokausia kertyi vuosittain keskimäärin 58 000.

2000-luvun leiritoimintaa

Kansainvälinen leiri, saksalaisia juhannustapoja leirinuotiolla.

Leiritoiminta on edelleen 2000-luvulla nuoria kokoavaa toimintaa. Vuonna 2000 leirialueiden käyttäjiä oli 15 325 ja Ahtelan leirikeskuksen 8697. Leirialuepalveluiden kävijämäärä oli yhdeksän vuotta myöhemmin yhteensä 17 785. Nuorisotoimella on vuokrattavana neljä leirialuetta järjestöille, yhdistyksille ja myös yksityisille henkilöille. Leirialueet ovat Sauvon Ahtela, Rymättylän Vienola, Taivassalon Tippsund ja Lapissa Inarin Nukkumajoki. Alueita myös kehitetään jatkuvasti, esimerkiksi vuonna 2012 Ahtelaan rakennettiin uusi kokous- ja saunarakennus. Vuonna 2012 myös leirialueita käyttäneet järjestöt osallistuivat nuorisotoimen tilaisuuksiin, joissa järjestöiltä pyydettiin palautetta sekä suunniteltiin alueiden kehittämistä.

Leirialueet on varustettu silmällä pitäen erilaisia toimintoja, niin seikkailuja kuin sosiaalista kanssakäymistä, liikuntaa ja ympäristön tarkkailua.

Alueilla on erilaisia pelikenttiä, liikuntatelineitä ja -välineitä, polkupyöriä, veneitä ja kanootteja pelastusliiveineen, uusimpina välineinä suppauslautoja.

Leirialueita on aikoinaan valittu niin, että niissä on mahdollisimman luonnonomaiset ympäristöolosuhteet ja alue on esteettinen – näin nuorelle voidaan tarjota elämyksiä kauniissa luonnossa yhdessä ikäistensä kanssa. Luonnosta voidaan nauttia

95

Nuoren mielipide Nukkumajoen leiristä: ”Paikkana Nukkumajoen kämppä on mitä erinomaisin ja varsinkin kaupunkilaisnuorten leireihin todella hyvä. Leirillä pääsee tekemään paljon sellaisia asioita, joita eivät monet nuoret kohtaa koko elinikänään. Tosi toimiva majoitus, ihana luonto.”

- Asiakastyytyväisyyskysely, 2014

Kansainvälinen Leija-leiri.

maastossa luontopoluilla retkeillen ja harrastaa suunnistusta valmiilla suunnistusreiteillä. Nukkumajoella voidaan nuorten kanssa tehdä pitkiäkin erävaelluksia. Yhdessäolon ja yhteisten kokemusten rinnalla nuorille voidaan opettaa erätaitoja ja erähenkisyyttä sekä tutkia luonto-olosuhteita, sen maastollisia piirteitä ja kasvillisuutta. Tärkeää on myös oppia turvallisen vesillä liikkumisen taitoja – samalla voidaan oppia myös ensiaputaitoja. Myös nykynuoret pitävät saunomisesta ja uimisesta ja illanvietoista nuotiotulien loimussa.

Nuorisoleiritoimintaa järjestävät yhdistykset ja järjestöt – vilkkainta leiritoimintaa tarjoavat partiolaiset, poliittiset nuorisojärjestöt sekä erilaiset maahanmuuttajien yhdistykset. Turun kaupunki voi myöntää leiritoimintaa varten järjestöille leiriavustuksia.

Nuorisotoimi järjestää myös itse leirejä, jotka ovat sisällöltään erikoisleirejä. Järjestöjen ohjaajille tarkoitettuja leirejä ovat olleet muun muassa Inarin koulutus- ja kunnostusmatkat, joissa ohjaajat ovat siivous- ja kunnostustoimien ohessa opetelleet kämpän käytännöt sekä Lapin luonnossa tarvittavia taitoja. Muita nuorisotoimen itse järjestämiä leiritoimintoja ovat olleet muun muassa englannin ja saksan kielileirit tavoitteena kansainvälisyyteen kasvattaminen.

Erityisnuorisotyön, kuten Myrskylyhdyn, toimintamuotoja ovat olleet leirit niin Nukkumajoen kämpällä kuin muillakin leirialueilla. Leireillä on järjestetty seikkailu-, peli- ja urheilutoimintaa, joissa on yhdessä kasvatettu nuoren itsetuntoa sekä kehitetty sosiaalisia ja tunnetaitoja. Myös perheleiritoimintaa on järjestetty.

96

Nuorisotalojen avoimien ovien toiminnassa on järjestetty leirejä tavoitteena nuorten yhteisöllisyyden lisääminen ja syrjinnän ehkäisy. Nuoret suunnittelivat itse leirin ohjelmaa ja keräsivät leiriä varten rahaa esimerkiksi pitämällä nuorisotalon kahvilaa.

Yhdessä koulutoimen kanssa on järjestetty 1994–2002 koululaisten kesäleirejä, jotka korvasivat lakkautetun koulujen kesäsiirtolatoiminnan. Nuorisotoimi tarjosi leireille sisällön, ohjelman ja ohjaajat, kun taas koulutoimi antoi leireille tilat, keittiöhenkilökunnan ja materiaaleja. Leirejä järjestettiin vaihtelevasti Hiekkarannassa, Ulapassa, Särkisalossa ja Tippsundissa.

Uudeksi nuorisoleirialueiden toimintamuodoksi ovat kehittyneet päiväkotien päiväretket alueille. Koululuokkien leirikoulutoiminnassa leirialueet ovat hyvin suosittuja.

Turun monikulttuurisuus näkyy myös leirialuilla, sillä useat maahanmuuttajayhdistykset ovat pitäneet omia kieli- ja kulttuurileirejään eri tiloissa, muun muassa Ahtelassa. Esimerkiksi vuonna 2013 maahanmuuttajayhdistysten käyttövuorokaudet olivat yhteensä 106; muut kävijät 727 käyttövuorokautta. Kansainvälisiä leirejä pidetään Turun leirialueilla säännöllisesti, ja niihin osallistuvat nuoret tulevat useista eri maista.

Ahtelan päärakennus Majakka.

2000-luvun leirialueita Nuorisoleirialueet eri vuosilta ovat taulukkona sivuilla 202-203.

Ahtela, Sauvo Turulla oli vuodesta 1953 käyttöoikeus Sauvon Inkiniemessä Ahtelan ja Ampolan ranta-alueisiin, joiden omistajat olivat Tapani ja Katri Kiviranta. Kivirannat olivat ostaneet Inkiniemen ranta-alueita tarkoituksenaan saada Katri Kivirannan isälle Aaro Hellaakoskelle kesäasunto tyttären läheltä luonnonkauniilta

97

niemeltä. Hellaakoskelle tämä ei sopinut ja Kivirannat myivät alueen Turun kaupungille leirikäyttöön.

He suhtautuivat hyvin suopeasta turkulaisten nuorten leiritoimintaan ja myivät kaupungille kaikkiaan 44 hehtaaria.

Ampolan 20 hehtaarin kokoinen nuorisoleirialue siirtyi vuonna 1965 kaupungin omistukseen nuorisotyölautakunnan käyttöön ja Ahtelan alueen kaupunki osti vuonna 1968.

Ahtelan aluetta on rakennettu useassa vaiheessa vuodesta 1965 lähtien, jolloin alueelle valmistui Kesällä 2008 Ahtelassa oli kansain­ talvikäyttöinen leirikämppä. 1970-luvulla Sauvon välinen Satahanka-meripartioleiri, joka kunta oli kääntymässä lääninhallituksen puoleen kokosi Ahtelaan yli 1200. Leiriläisiä Turun kaupungin luvatta rakennettujen viiden leioli tullut ulkomailta 200: Norjasta, rimökin vuoksi, mutta riita saatiin sovittua, kun Venäjältä, Yhdysvalloista, Isoalueelle valmistui rantakaava ja mökit sijoitettiin Britanniasta, Ranskasta, Kreikasta ja kaavan mukaisille paikoille. 1985 rakennettiin Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista. päähuoltorakennuksesta ensimmäinen ja 1991 toinen vaihe. Alueelle saatiin seikkailurata 1995 ja monitoimikenttä 1997, joka soveltuu muun muassa leirien avaus- ja päätöstilaisuuksiin. Alueella on myös muita pelikenttiä, ulkoilmateatteri ja lasten kiipeilytelineitä. Grillikatoksia ja nuotiopisteitä on eri puolilla leirialuetta. Laaja hiekkaranta soveltuu erinomaisesti lasten ja nuorten uimiseen. Myös soutuveneitä ja kanootteja on saatavilla.

2010-luvulla alueella on majoituspaikkoja 112 henkilölle sekä kokoustila ja ruokasali. Telttamajoituspaikat mahdollistavat suurleirien järjestämisen alueella. Esimerkiksi partiolaisten Sudenpentujen leirin osallistujamäärä on noussut tuhansiin.

Opetusministeriö on 1986 hyväksynyt Ahtelan valtakunnalliseksi nuorisoleirikeskukseksi.

Ahtelan tarkoituksena on palvella monipuolisesti leiri-, kurssi-, leirikoulutoimintaa, virkistystoimintaa, nuorisomatkailua, nuorisotoimen kansainvälistä toimintaa sekä uusien työmuotojen kokeilua. Pääkäyttäjiä ovat nuorisojärjestöt sekä nuorisotyötä tekevät järjestöt. Leirikoulut ja alle kouluikäisten retkipäivät ovat toinen huomattava ryhmä.

Vuodesta 1996 leirikeskukseen saatiin yksi vakinainen työntekijä, leirikeskuksen hoitaja, Jari Peri ja myöhemmin leirikeskuksen ohjaajaksi Joanna Snäll.

Nukkumajoki, Inari Inarin Nukkumajoen alue kämppineen on vuokrattu Metsähallitukselta vuodesta 1970 nuorisotoimen käyttöön. Aluetta rajaavat Nukkumajoki, Pahtaoja ja metsätie. Kämppä on perinteinen savottakämppä, jossa on nykyään majoitustilat 30 henkilölle. Lisäksi alueella on hirsinen sauna ja lautarakenteinen puuvaja.

Sähköt alueelle saatiin 1980-luvun puolivälissä. 70- ja 80-luvuilla kämppää tehtiin järjestöille tutuksi koulutus- ja siivousmatkojen avulla. Myös nuorisotoimen oma henkilökunta on tutustunut siivoustalkoiden yhteydessä alueeseen.

Partiolaisten Tammileireillä on monenlaista toimintaa. Partiolaisten suurleirejä järjestetään säännöllisesti Ahtelassa, jolloin leiriläisten määrä on jopa 3000.

Kuvat: Kris Loimaala ja Petri Nieminen.

99

”Ajattele paikka, joka on keskellä rauhallisuutta ja tunturimaisemaa. Todellista erämaata, jota enää harvoin pääsee kokemaan. Lämmitetään sauna lompolon rannalla, kunhan on ensin käyty tutustumassa läheiseen porofarmiin, ajettu porolla-ajokortti ja tutustuttu saamelaiseen kulttuuriin, joka on nykynuorilta jo unohtumassa. Käristetään makkaraa ja talvisina pakkasöinä ihaillaan taivaalla leimuavia revontulia. Odotetaan nenät kiinni ikkunoissa, josko porot levähtäisivät kämpän pihassa. Hypitään suuriin, pehmeisiin nietoksiin ja ihmetellään tähtien paljoutta. Täällä eivät kaupungin valosaasteet haittaa ja tunturipurostakin voi kauhaista vettä janoonsa, ilman pelkoa liikenteen päästöistä.”

- Riikka Lång, muisto Nukkumajoen kämpältä.

Nettiadressi 2010 Nukkumajoen kämpän puolesta

Nuorisotiloja on vuosien saatossa jouduttu karsimaan kaupungin tiukan talouden vuoksi, ja Nukkumajoen kämpästä luopumista on 2000-luvulla harkittu lautakunnissa. Kämpälle on aina löytynyt myös puolustajia – nykyisin lautakuntaan vedotaan nettiadressien muodossa.

Kämppää ovat käyttäneet eri järjestöt vaellus- ja ruskaretkiinsä. Myös nuorisotoimi on järjestänyt kämpällä syysloma- ja hiihtolomaleirejä. Kämppä tarjoaakin hyvän mahdollisuuden kaupunkilaisnuorelle kokea mökkielämää saunanlämmityksestä vedenkantoon ja polttopuiden pilkkomisesta ruuanlaittoon nuotiolla.

Saunan vieressä olevassa lompolossa voi kokeilla melontaa. Kämppää voi pitää tukikohtana retkille, kuten Inarin Siidaan, Suomen saamelaisalueen keskukseen, Lemmenjoelle tai Norjaan asti.

100

Tippsund, Taivassalo Tippsundin leirialue sijaitsee meren rannalla Taivassalossa ja se on ostettu 1960-luvulla Heli ja Timo Lahdenperältä. Alueen rantakaava hyväksyttiin 1977 ja samana vuonna alueelle rakennettiin leirimökit, jotka saivat olla talvikäyttöisiä. Alueen vesi oli ongelmallinen, ja 1975 Taivassalon terveyslautakunta päättikin, että juoma- ja talousvesi on kelpaamatonta. Leirialueelle saatiin kunnan vesijohto 1998.

Tippsundia on kehitetty rakentamalla alueelle mökkejä niin, että nykyään majoitustilaa on 48 henkilölle.

1977 valmistui huoltorakennus, jossa oli aikoinaan talonmiehen asunto.

Vuonna 1991 ostettiin leirialueen läheisyydestä Kuuselan tila, ja koko alueen pinta-ala on nykyisin 11 hehtaaria.

Aikanaan kaupunkilaislapsille olivat lossimatka saareen ja kauppa-auton viehätyksiä.

Leirialueen valvoja Heli Lahdenperä paljastaa, kuinka eräät leirin järjestäjät sopivat kauppa-auton kauppiaan kanssa aikataulusta siten, että leirialue oli viimeisenä. Kaupunkilaislasten kaupassa asiointi otti normaalia enemmän aikaa.

Tippsundissa järjestetään leirejä ja leirikouluja sekä koulutustilaisuuksia.

Makkaranpaistoa nuotiolla tammikuussa 2008.

101

Vienola, Rymättylä Vienola sijaitsee Kirjalan kylässä kaupungin omistamalla alueella meren rannalla. Vienola on ollut Turun kaupungin hallinnassa vuodesta 1963 alkaen. Samana vuonna valmistui kaupungin rakentama talvikäyttöinen leirikämppä, jossa on majoitustilaa 18 henkilölle. Kämpän rakennusmateriaali on erikoinen, sillä kämppä rakennettiin Aurajoen rannalla sijainneen sokeritehtaan varaston hirsistä. Sokeritehdas purettiin 1960-luvun alkuvuosina.

Leirialue sijaitsee luonnonkauniilla paikalla, josta on näkymä Airistolle.

Alueella on leirikämppä, rantakeittiö ja ruokailukatos, urheilualue, telttailualue, ulkokäymälät ja kaksi laituria. Leirialue soveltuu pienten ryhmien leiritoimintaa ja kesäisin telttaleiritoimintaan. Alueen alkeellisuus tuo oman viehätyksensä leirielämään. Kämppää voi käyttää ympäri vuoden. Leirikämpässä on sauna, keittiö sekä tupatila, jossa on takka ja laverit nukkumiseen.

Moottoripyöräilijät järjestivät tapaamisia Vienolassa useana kesänä. Nuorisotoimi on järjestänyt Vienolassa muun muassa leiriohjaajakursseja ja nuorisotalonuorten leirejä.

Tortinmäen kurssikeskus Tortinmäen vanha koulutalo muutettiin 1975 nuorisotoimen kurssikeskukseksi. Sinne siirrettiin irtaimisto Kakskerrassa toimineesta Sampsalinnan kurssikeskuksesta. Koulutaloon saatiin 1978 käyttötarkoituksen muutos ja majoituksesta tuli sallittua. Tiloja voitiin käyttää myös kerhotoimintaan.

Kurssikeskuksen ensimmäisessä kerroksessa olivat keittiö ja erilaisiin toimintoihin soveltuva tilava huone.

Toisessa kerroksessa olivat makuuhuoneet. Sauna sijaitsi erillisessä rakennuksessa. Avara koulun piha mahdollisti monipuolisen liikunnan. Kuhankuonon retkeilyalueelle, joka sijaitsi kurssikeskuksen läheisyydessä, tehtiin kesäisin vaellus- ja talvisin hiihtoretkiä.

Kurssikeskusta käytettiin viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina järjestöjen kurssi- ja leiritoimintaan.

Arkisin tiloissa järjestettiin kerhotoimintaa. Kurssikeskusta käytettiin myös järjestöjen ulkomaisten vieraiden majoitustilana.

Tortinmäen kurssikeskuksesta annettiin vietnamilaispakolaisille 1970-luvulla tila, jossa heillä mahdollisuus tavata ja pelata biljardia ja pingistä.

Kurssikeskuksesta luovuttiin 2003.

102

VI

Kansainvälinen ja monikulttuurinen toiminta

Kuva: Matti Kivekäs

Neuvostoliittolainen tanssiryhmä valloittaa yleisönsä.

Kansainvälisyys nuorisotyön kulmakiveksi Kunnallisen nuorisotoiminnan alkaessa kansainvälinen toiminta nähtiin nuorisotyön merkittäväksi työmuodoksi. Kansainvälisellä toiminnalla tähdättiin siihen, että nuorilla olisi mahdollisuus osallistua toimintaan sekä tutustua muiden maiden nuoriin ja erilaisiin kulttuureihin. Toiminnan alkuvuosikymmeniä leimasi virallisuus, ja toimintamuotoja olivat viralliset valtuuskunnat, nuorisoryhmät ja nuorten kulttuuriryhmät.

Virallisiin valtuuskuntiin valittiin pääasiassa lautakunnan jäseniä. Muussa toiminnassa etusija annettiin nuorisojärjestöille, joita pyrittiin auttamaan kansainvälisten yhteyksien solmimissa. Nuorten matkustusmahdollisuuteen vaikutti oleellisesti se, että nuorisolautakunta maksoi tuolloin nuorten matkustuskulut.

Vuonna 1987 toiminnan tavoitteeksi kirjattiin nuorten kansainvälisyyskasvatuksen edistäminen ja nuorisojärjestöjen kansainvälisen toiminnan tukeminen. Vuonna 1990 tavoitteisiin lisättiin nuorisomatkailun edistäminen sekä eri kansallisuuksien toiminnan tukeminen nuorisotiloissa. Yleinen tavoite oli päästä muodollisista, virallisista tilaisuuksia vapaampaan nuorten yhteistoimintaan. Kansainvälisestä toiminnasta laadittiin vuosisuunnitelmat ja toimintaan varattiin miljoonan markan budjetti. Vuosittain päätettiin matkojen aiheista ja millaisille nuorten ryhmille matkat suunnattiin. Nuoret valittiin delegaatioihin esimerkiksi esiintymisryhmän jäsenenä tai erityisharrastuksensa perusteella.

Nuorten omaa matkailua tuettiin järjestämällä infotilaisuuksia interrail-matkustamisesta, tiedottamalla edullisista majoitusvaihtoehdoista sekä ylläpitämällä kesäisin nuorisomatkailun YTI-palvelupistettä. Myös nuorisotalot toteuttivat projektiluonteisesti nuorten kanssa ulkomaanmatkoja, joihin nuoret keräsivät itse rahaa erilaisilla tapahtumilla ja toiminnoilla.

1980-luvun loppuun asti ystävyyskaupunkitoiminnalla oli keskeinen asema. Nuorisotoimi vaihtoi nuorisoryhmiä seuraavien ystävyyskaupunkien kanssa: Göteborg, Århus, Bergen, Köln, Rostock, Leningrad/ Pietari, Szeged ja Gdansk. Ystävyyskaupunkimatkoihin osallistuivat nuorten lisäksi luottamushenkilö matkan johtajana ja viranhaltija käytännön asioiden hoitajana. Matkoille haettiin ja lautakunta valitsi matkalle lähtijät. 90-luvulla matkalle lähtijöistä päätti nuorisoasiainkeskus ja toisinaan valittiin lähtijät myös arpomalla. Ennen matkaa nuorille järjestettiin tapaaminen, jossa heille kerrottiin ohjelmasta, annettiin yleisiä matkustusohjeita ja neuvottiin matkavarusteissa. Matkakohteessa ohjelmaa oli aamusta iltaan: tapaamisia, esiintymisiä, liikunta- ja kulttuuriharrastuksia ja ystävyyssuhteiden solmimista. Nuorten käytös oli aina erinomaista, koska nuoret arvostivat saamaansa matkaa. Heidän osallistumisensa ohjelmaan oli myös aktiivista. Matkan jälkeen kokoonnuttiin palautetapaamiseen. 1990-luvulla nuorilta perittiin pieni osallistumismaksu, kun sitä ennen matkat olivat olleet ilmaisia.

Kun Suomi vuoden 1995 alussa liittyi Euroopan unioniin, toi unioni nuorisotyöhön uusia kansainvälisiä työmuotoja sekä laaja-alaisempaa matkustamista. EU tarjoaa verkostojen, yhteistyökumppaneiden ja hankkeiden kautta määrärahoja, ja taloudellisesti EU:n kanssa tehtävä kansainvälinen toiminta on tuonut lisäresursseja nuorisotoiminnan käyttöön.

2000-luvun kansainvälisen nuorisotyön painopistealueita ovat erityisesti eurooppalaisiin, pohjoismaisiin ja naapuruusalueen nuorisoprojekteihin osallistuminen ja niiden kehittäminen sekä nuorisovaihto.

Nuorisotoimenjohtaja oli keskeinen henkilö suhteiden ylläpitämisessä Euroopan unioniin liittymiseen asti ja hän vieraili neuvottelemassa suhteiden solmimisesta ja toimintamuodoista. Vuonna 1990 kansainvälinen toiminta määrättiin nuorisosihteeri Ritva Jykelän tehtäväksi ja 1998–2000 Kaisa Ahokas vastasi tiedotustoiminnan ohella kansainvälisen toiminnan suunnittelusta.

104

Vuosituhannen alkukymmen koostui EU-rahoitteisista kansainvälisen toiminnan projekteista, joita eri nuorisotyöntekijät organisoivat. Nuorisotoimen kansainvälinen ja monikulttuurinen toiminta yhdistettiin 2010, jolloin toiminta siirtyi toiminnanjohtaja Hasan Habibin vastuulle yhdessä Marika Gustafssonin kanssa.

Göteborgilaiset nuoret vierailulla Turussa.

Ystävyyskaupunkitoimintaa Pohjoismaat Vanhin nuorisotoimen kansainvälisen toiminnan muoto on pohjoismainen yhteistyö. Tämä käynnistyi 1946, kun Göteborg lähetti nuorten kesäleireille ruoka-avustuksia. Virallisen ystävyyskaupunkitoiminnan lisäksi Göteborgin kanssa on ollut aina monipuolista nuorisoryhmien vaihtoa.

Göteborgin kanssa vaihdettiin 1970-luvulla virallisia valtuuskuntia ja nuorisoryhmiä. 80-luvulla nuorisotaloista koottiin nuorten ryhmiä, jotka osallistuivat sähly-, pingis- ja biljarditurnauksiin, tai nuorten kanssa järjestettiin musiikkitoimintaa, jossa ystävyyskaupunkien bändejä esiintyi. Vierailuihin sisältyi aina myös kaupunkiin tutustumista

105

Nuorisotalojen omia matkoja Nuorisotaloissa toimi nuorten yhdistyksiä, jotka keräsivät rahaa mm. matkoihin.

1989 Mäntymäen nuorisotalon Nuoret ry:n 37-jäseninen ryhmä matkasi Göteborgiin, Varissuon Nuorisotalon Tuki ry:n 15-jäseninen ryhmä Leningradiin ja Lausteen Nuorison Hyväksi -yhdistyksen 24-jäseninen ryhmä Kölniin ja Zürichiin.

Ruotsi Göteborg 1995, nuorisoryhmä ja Leena Aho Nordiskt Medianätverk - metodikkonferens 1995, Juha Sopanen Tukholma ja Södertälje 1996, Tuuli Tuomi Tom Tits Experiment -tiedekeskus 1997, Eeva Roiha, Tuuli Tuomi ja Seikkailupuiston ohjaajia Malmön kansapuisto 1998, Eeva Roiha Tukholma – Euroopan kulttuuripääkaupunki 1998, Eeva Roiha Tukholma, nuorisotalotoiminnan kehittäminen 1999, Riitta Heikkilä Tukholma, PunktMedis 2005, Mari Mielonen Norja Norden rockar – Poprocks Bergenissä 1995, Pasi Lyysaari Youth for Europe 1996, Taija Mustonen Maahanmuuttajatoiminta 2000, Hasan Habib ja Tiina Karppinen Tanska Pohjoismaisen huumausainekomitean seminaari 1997, Pekka Mattila Islanti Islanti 2004 – Ungdom – demokrati – deltagelse -konferenssi, Hasan Habib.

sekä nuorten omia illanviettoja. Nuorisotoimisto järjesti 80-luvun lopulla rock-konserttimatkoja Göteborgiin, jossa maailman tähdet esiintyivät säännöllisesti. Vuonna 1988 matkusti 50 nuorta nuorisosihteeri Christian Rantasen johdolla Michael Jacksonin konserttiin.

Yhteistoiminta sisälsi myös työntekijävaihtoa, joka antoi nuorisotoimen työntekijälle mahdollisuuden tutustua kahden viikon ajan göteborgilaiseen nuorisotyöhön.

Vuodesta 1950 alkaen on joka toinen vuosi järjestetty Pohjoismaisten ystävyyskaupunkien nuoriso-ohjaajakonferenssi; myöhemmin nimi vaihtui vapaa-ajankonferenssiksi. Kokouskaupunkeina ovat vaihdelleet Århus, Göteborg, Bergen, Turku ja myöhemmin myös Reykjavik. Turussa konferenssi on järjestetty vuosina 1956, 1964, 1972, 1982 1992, 2002 ja 2012. Konferensseihin on osallistunut Turusta nuorisotoimen virkamiehiä sekä lautakunnan ja nuorisojärjestöjen edustajia ja 2000-luvulla myös liikunta- ja kulttuuritoimen virkamiehiä.

Yhteinen pohjoismainen rock-tapahtuma oli Norden Rockar -festivaali, jossa esiintyi ystävyyskaupunkien bändejä. Tapahtuma järjestettiin vuoroin eri ystävyyskaupungeissa.

Turku on osallistunut aktiivisesti Nordjobb-toimintaan, ja nordjobbareita on työskennellyt vuosien saatossa useita niin nuorisotiloissa, Seikkailupuistoissa kuin nuorisotoimistossakin. Nuorisosihteeri Kerstin Paananen on ohjannut heitä.

Pohjoismaiden kanssa harjoitetaan edelleen yhteistoimintaa, jonka rahoittaa nuorisotoimi itse.

106

Rauhanseminaari Turussa.

Leningrad ja Pietari Toiminta Leningradin kanssa alkoi, kun 1957 kaupunkien välillä vaihdettiin viralliset valtuuskunnat. Yhteistyötä kehitettiin sitten vuosien myötä myös ystävyysviikkojen, nuorisoryhmien vaihdon sekä rauhan ja yhteistyön seminaarien parissa.

Viralliset valtuuskunnat, joihin kuului virkamiehiä, lautakunnan ja nuorisojärjestöjen edustajia, olivat Neuvostoliiton aikaan perustavanlaatuisia yhteistyömuotoja ja niissä luotiin raamit kanssakäymiselle.

Nuorisoryhmien valtuuskunta puolestaan koostui nuorista, jotka olivat hakeneet ystävyysmatkalle; lautakunta valitsi matkalle lähtijät, jotka olivat erityisesti 70-luvulla pääasiassa poliittisista nuorisojärjestöistä.

Turun nuorisotoimen aloitteesta ryhdyttiin vuonna 1973 järjestämään rauhan ja yhteistyön seminaareja – Nuorison rauhanseminaareja. Ensimmäinen seminaari pidettiin Paattisten talossa ja siihen osallistui nuorisoryhmä Leningradista.

Vuodesta 1991 yhteistyömuodot muuttuivat, rauhanseminaaritoimikunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin nuorten Eurooppa-komitea vuosille 1991–1992. Virallisten valtuuskuntien tilalle tuli kulttuuri- ja liikuntaryhmien vierailuja Pietarin kulttuuritapahtumiin. Myös katuyhteistyötä tehtiin Pietarin kanssa 90-luvulla.

2000-luvulla yhteistyö jatkuu erilaisten teemojen ja hankkeiden parissa. Nuorisotoimi osallistui Pietarissa 2007 järjestettyyn konferenssiin, jonka aiheena oli Suvaitsevaisuus, ympäristökasvatus ja luova toiminta.

Keväällä 2009 oli vuorossa yhteiskunnallisen vaikuttamisen hanke, jonka aiheina olivat kestävä kehitys ja kuluttaminen. Yhteistyöhankkeessa oli erilaisia työpajoja Pietarissa ja kulttuurikäyntejä Turussa. Taideohjaaja Marika Gustafsson osallistui ohjaajana Pietarin työpajoihin.

Vuonna 2013 juhlistettiin Turun ja Pietarin 60-vuotista ystävyyskaupunkisuhdetta.

Juhlavuonna Turku Bandstand 2011 -kisan voittanut The 5th on April esiintyi pietarilaisyleisölle kaupungin rock-klubeissa ja Pietarista puolestaan vieraili venäläisbändi RITM G esiintyen Vimmassa Kirjavaa musiikkia -tapahtumassa. Kesällä Ahtelassa järjestettiin turkulais- ja pietarilaisnuorille leiri, jossa nuoret harrastivat

107

katutaidetta graffitityöpajassa venäläisen graffititaiteilijan ohjauksessa. Myös virkamiestason tapaamisia oli niin Pietarissa kuin Turussa. Pietarin nuorisokomitea tutustui muun muassa Turun nuorisopalvelujen eri toimintamuotoihin.

Valtuuskuntia, nuorisoryhmien vaihtoa ja kesäleirejä Kölnin, Rostockin, Szegedin ja Gdanskin kanssa Mittava ystävyyskaupunkitapahtuma sijoittui YK:n kansainväliseen nuorisovuoteen 1985, jolloin Ahtelassa järjestettiin ystävyyskaupunkileiri. Leirillä oli kymmenen hengen nuorisoryhmät Göteborgista, Szegedistä, Gdanskista, Kölnistä sekä Reykjavikista, ja kaikkiaan leirille osallistui noin 200 nuorta. Laulutuvissa laulettiin suomalaisia lauluja, askarreltiin ja harrastettiin liikuntaa ja ulkoilua; ystävyyskaupunkien nuoret esittelivät oman maansa kulttuuria ja tapoja; iltaisin vielä kokoonnuttiin nuotiolle.

Turun ja Kölnin ystävyyskaupunkisuhde täytti 25 vuotta 1992. Kölnissä vierailtiin tuolloin kahden nuorisoryhmän kanssa: Jyrkkälän nuorisotalon joukkue osallistui kerhonohjaaja Vesa Närväsen johdolla Kölnissä nuorisotalojen hallijalkapalloturnaukseen. Ahtelassa järjestettiin yli sadan nuoren kansainvälinen leiri Turku ja Köln yhdistävät Euroopan nuoria. Leirin osallistujat tulivat Turun ja Kölnin lisäksi Berliinistä, Barcelonasta, Torinosta, Pietarista ja Szegedistä.

Kölnin ja Turun yhteistyönä on järjestetty muitakin kansainvälisiä leirejä eri teemoista. Muun muassa Särkisalon leirikeskuksessa järjestettiin 1994 kielileiri, johon osallistui Kölnin lisäksi nuoria Italiasta Torinosta. Samana vuonna Turusta osallistui nuoria kölniläisten kanssa nuorisotapaamiseen Reinin risteilyllä.

Pitkäaikainen yhteistyökumppani Kölnissä oli kaupungin nuorisotoimesta vastaava Bernd Seifert, joka hoiti kansainvälisiä suhteita 2000-luvulle saakka.

Suomalais-saksalainen leiri Ahtelassa.

108

Köln Nuorisoryhmä 1995, Pirjo Lehtinen Kansainvälinen nuorten työllisyysseminaari 1996, Lasse Hallamurto, Christian Rantanen ja Pirjo Lehtinen Kansainvälinen nuorisotapaaminen Kölnissä ja Adenauissa 1996, Kerstin Paananen Opintomatka 1998, Petri Uggeldahl Internationale Begegnung von jungen Frauen in Köln 1998, Kaisa Ahokas Eurooppa etelästä pohjoiseen – reuna-alueiden kaupunkien ja maakuntien keskustelufoorumi 1998, Riitta Heikkilä ja Eeva Roiha.

Asiantuntijavaihto 2004, Eeva Roiha, Tuuli Tuomi, Riitta Heikkilä, Taina Nordgren Kokous- ja tutustumismatka 2005, Pasi Lyysaari ja Antti Laakkonen.

Muualla Saksassa European Conference on Youth and Multimedia / Youthmedia ’99, Heinrich Heine Universität, Düsseldorf 1999, Antti Laakkonen Ammatillinen peruskoulutus Saksan liittotasavallassa, erityistarkastelussa oppisopimuskoulutus ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret 1998, Erkki Böhme Berliini 1991, Ritva Jykelä.

Szegedin kanssa ystävyyskaupunkitoiminta alkoi 1973, jolloin Turun nuorisolautakunnan valtuuskunta vieraili Szegedissä. Nuorisotoimenjohtaja Hallamurto oli aktiivinen Unkari-suhteiden kehittäjä. Ystävyyskaupunkitoiminnassa vaihdettiin nuorisolautakuntien valtuuskuntia ja nuorten ryhmiä. Nuorisotoimi teki yhteistyötä myös Suomi-Unkari seuran kanssa. Seuran kautta Turussa vieraili opiskelija- ja kansantanssiryhmiä.

Rostock kohteena Työseminaari nuorten työllisyydestä 1995, Lasse Hallamurto Saksalais-suomalainen leiri 1996, Leena Aho Hip Hop – Holiday -tapahtuma 1997, Sari Karvonen ja Marika Eriksson Rostockin neljäs kansainvälinen työllisyysseminaari 1997, Petri Uggeldahl Nuorisotyöntekijöiden työmatka 2000, Christina Rantanen, Tytti Mikkola ja Sami Renberg Ohjaajien tapaaminen 2002, Leena Aho Nuorisotapaaminen 2002, Leena Aho ja Ulla Ratia-Järvinen Ohjaajatapaaminen 2003, Leena Aho Nuorisoryhmän vierailu 2004, Leena Aho ja Virpi Söderman Nuorisolautakunnan tutustumismatka 2012, Annina Lehtiö-Vainio, Eeva Roiha.

Vuonna 2001 vietettiin ystävyyskaupunkisuhteiden 30-vuotisjuhlaa Turussa ja Szegedissä; molempien kaupunkien kymmenhenkiset nuorten kulttuuriryhmät ohjaajineen vierailivat vuorotellen toistensa luona toukokuussa. Puolalanmäen lukion lauluryhmän johtajanaan Marjatta Sigfridsson edusti Turkua Szegedissä.

Rostockin ystävyyskaupunkitoiminta alkoi 1966, jolloin Turussa vieraili kaupungin kolmihenkinen nuorisotyövaltuuskunta. Toiminta ei muodostunut yhtä säännölliseksi, mitä muiden ystävyyskaupunkien kanssa, vaan se oli luonteeltaan virallista ja lähinnä valtuuskuntien vaihtoa.

109

Saksojen yhdistyttyä toiminta muutti luonnettaan ja Turku osallistui 2000-luvulla kahtena kesänä Rostockissa järjestettyyn EU-rahoitteiseen nuorten leiriin.

1985 Rostockiin matkustettiin 23-henkisen nuorisoryhmän kanssa, jossa oli poliittisten nuorisojärjestöjen lisäksi mm. Katrina Vartiainen, joka edusti Louhen-Tytöt -partiolippukuntaa.

Vartiainen muistaa, kuinka matka oli hyvin mielenkiintoinen, sillä Itä-Saksaan ei ollut yhtä helppo matkustaa kuin Saksan Liittotasavaltaan. Rostockissa kaikki toiminta oli ohjattua eikä omin päin saanut kulkea. Ryhmän mukana kulkivat oppaat, jotka osasivat suomen kieltä. Matka tehtiin toukokuussa ja kaupungissa oli Voitonpäivän 8.5. kunniaksi paraati, jota suomalaisnuoretkin seurasivat. Suomalaisryhmälle oli myös Rostockin kaupunginjohtajan vastaanotto raatihuoneella.

Viro-yhteistyö Yhteistyö Viron kanssa Yhteistyö Viron kanssa aloitettiin 1994, jolloin Haapsalun nuorisotoimenjohtaja vieraili Turussa. Samana vuonna turkulaisnuorten kulttuuriryhmä tutustui puolestaan Haapsaluun. Nuorisolautakunta järjesti 1995 keräyksen Haapsalussa sijainneen lastenkodin hyväksi ja kaupunkiin vietiin sänkyjä, leluja ja muita tarvikkeita. Kanssakäyminen jatkui seuraavana vuonna kaupunginjohtaja Armas Lahoniityn ja nuorisotoimenjohtaja Lasse Hallamurron vieraillessa Haapsalussa ja Tallinnassa. Matkan aikana tavattiin Viron kulttuuri- ja opetusministeriön edustaja sekä Haapsalun ja Tallinnan kaupunginjohtajat.

Nuorisotoimi on myös osallistunut aktiivisesti Tallinnassa järjestetyille TEEVIIT-messuille – ensimmäinen kerta oli 1994. Tallinnan TEEVIIT-messut on tapahtuma, jossa nuorille tarjotaan tietoa opiskelusta, työelämästä sekä vapaa-ajanvieton mahdollisuuksista. Vuosina 1998–2005 messuille osallistuttiin yhdessä Turun ammatti-instituutin kanssa.

Messuosastolla esiteltiin Turkua ja turkulaisen nuorisotyön toimintamuotoja ja annettiin työnäytöksiä.

Kampaajaopiskelijat saivat työkohteekseen yllättävän vieraan – pääministeri Mart Laar istuutui tyttöjen kammattavaksi

Kloogan ja Ahtelan nuorisoleirikeskus Vuonna 1996 aloitettiin Suomen ja Viron opetusministeriöiden yhteistyöhanke Kloogan leirikeskuksen rakentamiseksi. Suomenlahden rannalla sijaitseva Kloogan leirikeskus on laajuudeltaan noin yhdeksän hehtaaria ja se sijaitsee historiallisella valtioneuvoston huvila-alueella. Vuonna 1937 valmistunut päärakennus on toiminut aikoinaan eduskunnan puhemiehen virka-asuntona.

110

Nuorten työpaja Fendarin nuoret kunnostustöissä Virossa Kloogan leirialueella.

111

Leirikeskuksen ruokala-keittiö-rakennus vihittiin käyttöön elokuussa 1998. Suomesta vihkiäisiin osallistuivat kulttuuriministeri Claes Andersson, ylijohtaja Kalevi Kivistö, nuorisoyksikön päällikkö Olli Saarela, kulttuurisihteeri Kimmo Aaltonen, Turun kaupungin edustajana kaupunkipoliittinen sihteeri Lasse Hallamurto sekä Virosta muun muassa opetusministeri Mait Klaassen, osastopäällikkö Toivo Sikk ja kansanedustaja, parlamentin kulttuurikomission puheenjohtaja Talvi Märja.

Kloogassa ja Ahtelassa on järjestetty yhteisiä kansainvälisiä nuorten työpajaleirejä. Vuonna 2002 järjestettiin Suomen opetusministeriön ja Viron kulttuuri- ja opetusministeriön yhteistyöohjelmassa nuorisopurjehdus kaljaasi Albanuksella reitillä Ahtela – Klooga – Ahtela.

Kloogan ja Turun yhteistyössä on järjestetty kädentaitoleirejä vuodesta 2000 Taina Miettisen johdolla.

Mukana oli ensin myös Marika Eriksson ja hänen jälkeensä Riitta Manelius. Kädentaitoleirejä järjestettiin kaikkiaan viisi kertaa Kloogassa ja kerran Tallinnassa. Virolaiset nuoret vierailivat Turussa ja Inarin Nukkumajoella. Kloogan leirien teemoina olivat huovutus, punominen ja maataide – tuloksena pajusta punottuja puutarhamajoja. Viimeisen leirin teemana oli Kalevala ja Kalevipoeg.

Yhteistyö leirikeskusten kesken jatkui vuoteen 2012, jolloin opetus- ja kulttuuriministeri myönsi Turun kaupungin nuorisoasiainkeskukselle 120 000 euroa käytettäväksi nuorisokeskus Ahtelan nuorisotoimintaan ja Viron nuorisotyökeskus Kloogarannan Noortelaagerin kanssa tehtävään kansainväliseen yhteistyöhön.

Euroopan unionin uudet mahdollisuudet Suomen liityttyä Euroopan unioniin nuorisotoimelle avautuivat mahdollisuudet osallistua unionin erilaisiin nuoriso-ohjelmiin: Cimon kansainvälistymisverkostohankkeet 1990-luvulla, vuosina 2007–2013 Youth in Action -ohjelma sekä uusin vuodesta 2014 Erasmus+ EU:n koulutuksen, nuorison ja urheilun ohjelma.

Living, Learning, Acting for Human Rights” Forum on Human Rights Education with and by Young People, European Youth Centre Budapest, 15-17 October 2009.

112

EU:n vuosien 2007–2013 nuoriso-ohjelma Youth in Action edellytti, että nuoret osallistuvat hankkeissa jo suunnitteluvaiheeseen ja osallistuminen jatkuu aina hankkeiden loppuarviointeihin saakka.

Euroopan reuna-alueiden kaupunkien tapaamiset olivat ensimmäisiä hankkeita, joihin Turun nuorisotoimi osallistui kumppanimaan roolissa.

EU-hankkeita Turun nuorisotoimi aloitti vuonna 1997 EU-rahoitteisen nuorisotyön. Ensimmäinen yhteistyömuoto oli nimeltään Eurooppa etelästä pohjoiseen - reuna-alueiden kaupunkien ja maakuntien keskustelufoorumi.

Foorumiin osallistuivat Turun lisäksi edustajat Kölnistä, Barcelonasta, Torinosta ja Brysselistä. Foorumi tuotti tietoa verkostoon kuuluvien tahojen nuorisotyöstä ja -palveluista, maiden nuorten elämäntilanteista sekä tilastotietoja nuorista. Foorumin parissa käsiteltiin myös nuorten elämäntilanteesta johtuvia ongelmia sekä työstettiin esille tulleita asioita yhteistyössä nuorten kanssa.

Keskustelufoorumi kokoontui vuosittain osallistujamaissa, muun maussa Italiassa Torinossa, johon Turun edustajina osallistuivat Eeva Roiha ja Leena Aho. Eri foorumeihin osallistuttiin Turusta aktiivisesti, muun muassa Ritva Jykelä, Kaisa Ahokas ja Pasi Lyysaari ovat edustaneet nuorisotoimea. Turussa foorumi järjestettiin kesäkuussa 1999, jolloin teemana oli Nuorten osallisuus. Turkulaisnuoret osallistuivat verkossa keskusteluun ja pohtivat Kuuvuoren nuorisotalolla nuorisolautakunnan jäsenten kanssa, mitä foorumin toimintaohjelma merkitsee nuorille ja nuorisotyölle.

Vuonna 2000 nuorisotoimi liittyi jäseneksi European Youth Observatory -verkostoon (EYO), joka oli keskustelufoorumiyhteistyön jatke. EYO-verkosto tarjosi nuorisotoimelle monipuolisia kansainvälistymismahdollisuuksia. EYO-verkoston kautta turkulaisnuorten nettilehti Tagi liittyi eurooppalaisten nuorten nettilehtien yhteistyöprojektiin, jossa työskentelivät nuoret toimittajat.

EYO yhteistyötä yli 10 vuotta EYO yhteistyötä eri Euroopan maiden välillä vuosina 2000 -2011 Eeva Roiha ja Pasi Lyysaari olivat hankkeessa mukana toteuttamassa mm. WEB-TVhanketta, luotiin camera – casting – screen yhteistyötä eri maiden nuorten välillä.

Vaihdettiin hyviä käytäntöjä mm. sosiaalisen median ja internetin käytössä, jossa Turku oli edelläkävijä ja toimi hyvänä esimerkkinä muille.

EYO-yhteistyössä vertailtiin eri maissa tehtyä nuorisotutkimusta ja niiden avulla nuorten elinolojen eroavaisuuksia eri Euroopan maissa.

Mukana olivat Espanja, Italia, Saksa, Hollanti, Englanti, Puola ja jonkin aikaa myös Ruotsi ja Ranska.

Vuosittain pidettiin tapaaminen eri maissa, joissa järjestettiin seminaareja, asiantuntijaluentoja ja aloitettiin yhteistyössä käytännön hankkeita.

Nuorisoasiainkeskus on toiminut usean vuoden ajan lähettävänä tahona, isäntäorganisaationa ja koordinoijana EU:n Youth in Action -nuoriso-ohjelman alaohjelmassa Europen Voluntary Service (EVS). Esimerkiksi vuonna 2011 nuorisoasiainkeskuksessa työskenteli kolme EVS-harjoittelijaa, jotka tulivat Latviasta, Liettuasta ja Georgiasta.

113

Nuorisotoimi tukee myös yksittäisen nuoren osallistumista kansainvälisiin hankkeisiin. Vapaaehtoistyöhankkeessa nuorisotoimi toimii nuoren lähettäjänä. Esimerkiksi turkulaisnuori on lähtenyt vapaaehtoistyöhön Makedoniaan. Nuoria myös opastetaan aloittamaan oma toimintaryhmä, jossa luodaan kansainvälisiä yhteyksiä ja vaihtoja.

Nuorisotapaaminen Slovakiassa 2005.

EU-hankkeita Espanja, Pamplona, EU:n III vaihto-ohjelma 1997, Ari Vuokko Wien Young UniverCity ’98, Riitta Heikkilä Iso-Britannia, Coventry, Minorities of Europe 2000, nuorten ryhmä ja Hasan Habib Köln Youth Exchange in Cologne, Hannover/Expo2000 and St.Jeoire 2000, Leena Aho Turku ja Sauvon Ahtela, Kansainvälinen Lapsiteatterifestivaali – Children´s Millennium 2000, teatteriesityksiä Pohjoismaista, Baltiasta ja Venäjältä Berliini 2001, nuorten ryhmä ja Riitta Heikkilä Berliini 2004, Hand in Hand -video/filmiprojekti, nuorten ryhmä sekä Riitta Heikkilä ja Lauri Sinkkilä Latvia, Rezekne YOUTH 1. Action 2004, nuorten ryhmä sekä Leena Aho ja Pirjo Hakala Makedonia 2004, nuorten ryhmä ja Hasan Habib Slovakia, Banska Bystrica 2005, nuorten ryhmä sekä Leena Aho ja Virpi Söderman Torino 2005, nuorten ryhmä sekä Hasan Habib ja Ulla Kontturi Riika 2005, Eeva Roiha, Sari Nummila-Piispanen, Ulla Salmi, Tuire Hartikainen Krista Kannisto, Päivi Oikarinen, Birgitta Sanio ja Tuuli Tuomi Georgia 2010, nuorten ryhmä sekä Hasan Habib ja Eeva Roiha Liettua 2012, nuorten ryhmä ja Hasan Habib Puola, Gdynia, Youth fot Equality, Equity and Peace 2015, nuorten ryhmä ja Hasan Habib.

114

Monikulttuurinen Turku Monikulttuurisen nuorisotyön tavoitteena on aktiivisen kansalaisuuden ja osallisuuden kehittäminen.

Kulttuurien välisellä vuorovaikutuksella maahanmuuttajat oppivat suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymistä. Nuorisotyötä tehdään yksilö- ja ryhmätyönä. Omaksi toiminnakseen maahanmuuttajatyö vakiintui vuoden 1999 lopussa.

Maahanmuuttajia kohdattiin nuorisotiloissa 1990-luvulla enenevässä määrin ja ohjaajat tekivät omia ratkaisujaan nuorten sopeutumiseksi. Maahanmuuttajanuoria pyrittiin ottamaan mukaan kaikenlaiseen toimintaan, jotta niin tytöt kuin pojat osallistuisivat. Tapulikadun kerhokeskuksessa järjestettiin omaa tyttökerhotoimintaa ja vetäjinä toimivat ohjaajat Tuire Hartikainen ja Ulla Salmi.

Monikulttuurista työtä toteutettiin 2000-luvun alussa erilaisin hankkein: Varissuolla ja keskustassa oli monikulttuurisia nuorten ryhmiä, Runosmäessä järjestettiin Naapuri tutuksi -tapahtuma, jossa nuorisotalon tilaisuudessa esiintyivät maahanmuuttaja- ja suomalaisnuoret. Maahanmuuttajaryhmät perustivat myös omia yhdistyksiä, joille nuorisotoimi myöntää avustuksia ja tiloja.

Lausteella 2000-luvun taitteessa tehtiin Noppa-projekti, jonka tarkoituksena oli aktivoida alueen maahanmuuttajanuoria. Projektin vetäjinä toimivat ohjaajat Tiina Karppinen ja Hasan Habib. Projektin tärkeimmät tavoitteet olivat nuorten itsetunnon kohottaminen ja erilaisten kokemusten tarjoaminen. ”Ryhmässä keskusteltiin paljon siitä, miten muukalaisvihan ja rasismin voi kohdata”, kertoo Karppinen. Ryhmään osallistui turkulaisnuorten lisäksi nuoria Ghanasta, Iranista, Somaliasta, Venäjältä, Vietnamista ja Virosta. Ryhmä kokoontui sunnuntaisin Lausteen nuorisotalolla. Cimon hankerahoituksen turvin ryhmä teki matkan Englantiin.

Nuorisotoimi liittyi 2002 RASMUS-verkostoon, jonka avulla vastustetaan rasismia ja muukalaisvihaa, sekä osallistuttiin nuorisovaihtoon FIRP-projektissa. Lisäksi järjestettiin koulutusta ja seminaareja.

FIRP-nuorisovaihtoprojekti 2001 Suomi Sauvon Ahtela 2001 Italia 2002 Romania 2003 Portugal

Moku-verkosto perustettiin 2005 nuorisoasiainkeskukseen tavoitteena tukea nuorisotyöntekijöitä ohjaamaan kantaväestöä ja maahanmuuttajia keskinäiseen yhteistyöhön. Verkostoon kuuluivat Hasan Habib, Ulla Kontturi, Mika Raita, Hanna-Kaisa Rantanen, Pia Hänninen, Anni Sorell, Kaarina Ruusuvirta, Ulla Ratia-Järvinen, Krista Murto, Paula Väisänen, Petri Laine ja Tiina Gustafsson.

2010-luvulla monikulttuurinen toiminta on tehostanut työmuotojaan. Yhteistyö monikulttuuritaustaisten yhdistysten ja eri hallintokuntien välillä on lisääntynyt ja selkiytynyt. Henkilökunnalle on järjestetty säännöllisesti monikulttuurisuusteemaista MOD-koulutusta. MOD – moninaisuus, oivallus ja dialogi -kurssilla kehitetään valmiuksia monikulttuurisuuden käsittelemiseen. Toistuvia tapahtumia ovat rasisminvastaiset teematapahtumat nuorisotaloissa, Kirjavaa musiikkia -kansainvälinen musiikkitapahtuma Vimmassa sekä monikulttuurisuusleirejä.

Monikulttuurista nuorisotyötä on kehittänyt Hasan Habib 1990-luvun lopulta lähtien. Habib on edustanut nuorisotoimea lukuisissa kansainvälisissä yhteyksissä: YK:n rasisminvastaisessa konferenssissa Durbanissa

115

Etelä-Afrikassa 2001, toiminut Suomen delegaation vetäjänä Suomi–Saksa-yhteistyössä Berliinissä 2003 ja erilaisissa arviointitehtävissä CIMOn edustajana.

Nuorisotoimessa yhdistettiin monikulttuurinen nuorisotyö ja kansainvälinen toiminta 2010 ja toiminnasta vastaa toiminnanjohtaja Hasan Habib.

116

VII

Vastauksia ajan haasteisiin

Päihdekasvatus ja Turku operaatio Nuorisotoimessa on monin eri tavoin tehty päihdevalistusta. Kun vuosikymmeniä sitten päihdekasvatuksen muotoja olivat valistustilaisuudet ja esitelmät päihteiden käytön vaaroista, pyritään nykyään keskustelemaan nuorten kanssa aiheesta nuorten omalla kielellä.

Päihdevalitusta kokeiltiin 2002 uudenmallisella keskusteluun ja omaehtoiseen arvojen määrittelyyn perustuvalla menetelmällä. Polku hyvään elämään -päihdevalistustilaisuuksia järjestettiin terveydenhuolto-opiskelijoiden kanssa. Päihdepolun kehitti pitkään päihteiden vastaista työtä tehnyt nuorisoasiainkeskuksen ohjaaja Ulla Kontturi. Menetelmän avulla pyrittiin antamaan nuorille valmiuksia toimia valintatilanteissa harkitusti sekä kieltäytyä päihteiden käytöstä.

Polku hyvään elämään -tilaisuudessa nuoret itse pohtivat omia arvojaan, ja miettivät, millaiset asiat vaikuttavat hyvään elämään. Vastaavasti etsittiin myös seikkoja, jotka estävät hyvän elämän toteutumista, esimerkiksi päihteet. Hyvään elämään voi vaikuttaa omilla valinnoilla, ja niitä polun avulla etsittiin.

Polku hyvään elämään -menetelmää käytettiin useiden vuosien ajan, kunnes aiemmin 90-luvulla Palatsissa toteutettu Päihdeputki uudistettiin vuonna 2008. Aluksi tilaisuudet olivat Kuuvuoren nuorisotalolla, josta ne siirrettiin Vimmaan. Tapahtumaan varataan Vimmassa tilat viikoksi, jotta kaikki halukkaat pääsevät osallistumaan.

Päihdeputki on seiskaluokkalaisille ja erityisryhmille tarkoitettu elämyksellinen oppimistapahtuma. Sen avulla halutaan vahvistaa nuorten päihteille kielteisiä asenteita ja toisaalta edistää terveellisiä valintoja.

Tapahtumassa nuorille esitellään tupakan, huumeiden ja alkoholin vaikutuksia ja vaaroja havainnollisin esimerkein. Tilaisuudessa on draama- tai elokuvaesityksiä, joihin nuoret voivat samastua. Esitykset myös pohjustavat keskustelua, joka nuorten kanssa käydään heti paikan päällä.

Nuorisosoudut Perinteikkäitä Turun nuorisosoutuja järjestettiin nuorisotyön alkuvuodesta 1946 aina vuoteen 2000 asti – tosin souduissa pidettiin kymmenen vuoden tauko 1970–1980. Kaikkiaan soudettiin 39 nuorisosoutua.

Nuorisosoutujen tarkoituksena oli antaa nuorisotyötä tekeville järjestöille mahdollisuus tehdä työtään tunnetuksi, ja samalla järjestöjen yhteistyö kehittyi.

Nuorisosoutuja varten hankittiin heti 1946 kaksi valasvenetyyppistä retkeilyvenettä ja 70-luvulla vielä kaksi lisää. Vuoden 1995 souduissa kokeiltiin dragon-veneitä. Soutujen päätyttyä valasveneet lahjoitettiin Forum Marinumiin.

Kilpailussa oli alkuaan tyttöjen ja poikien sarjat, kussakin joukkueessa viisi soutajaa, mutta kun soudut viritettiin uudelleen henkiin 1980, alettiin kilpailla sekajoukkueilla. Soutumatka oli 700 metriä Aurasillan ja Martinsillan välillä, ja parhaat joukkueet soutivat sen viidessä minuutissa. Kun 1981 valmistui uusi Myllysilta, soutumatkaksi muutettiin Aurasillalta Myllysillalle. Reitti lyheni ja joukkueilta kului soutuun aikaa noin neljä minuuttia.

Parhaalle joukkueelle annettiin kiertopalkinto, johon oli kiinnitetty vuosittain hopealaatta kaiverrettuna voittajien nimet. Vuonna 1970 kiertopalkinnot luovutettiin Turun Partio-Sisseille ja Turun Tähti-Tytöille.

118

Nuorisosouduissa käytettiin valasveneitä.

Souduissa kunnioitettiin vuonna 1967 Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlaa ja muinakin vuosina soutujen yhteydessä on toteutettu monenlaisia tapahtumia: järjestönäyttelyjä, konsertteja, Tul’ tutuks’ -toimintapäiviä ja nuorisovuonna 1985 Turun nuorisoviikko.

Graffitista sallittua katutaidetta Nuorten kokoontumispaikkoihin alkoi 1980-luvun lopulla ilmaantua katutaidetta. Erityisesti keskustassa arvorakennusten seinien likaaminen sprayaamalla havahdutti. Asialle haluttiin tehdä jotain ja näin käynnistyi Nuorten Turku Elää -projekti. Sen yhtenä osana oli Art by Youth -hanke, joka tähtäsi sallittujen graffitipaikkojen hankkimiseen kaupunkiin. Art by Youth -hankkeen toimesta Turkuun saatiin laillisia nuorten tekemiä graffiteja ja näistä suurin oli kesällä 1997 maalattu Eskelin pysäköintilaitoksen seinän graffiti.

Teoksen koko on pinta-alaltaan 230 neliötä. Graffitia maalasi neljä nuorta, Jussi Österman, Konstantin Voloskov, Antti-Veikko Pihlajamäki ja Samuli Tiitinen. Teoksen suunnitteli Konstantin Voloskov. Tästä tuli Suomen suurin laillinen graffiti. Teoksessa viehkeän näköiset nuoret naiset ja vauhdikkaan näköiset mieshahmot tanssivat kaiuttimien edessä. Kulmassa on mukana tiskijukka. Teos jäi hieman kesken, mutta sen viimeisteli seuraavana kesänä Rostockista tullut nuorten ryhmä. Samalla graffiti sai Turku–Rostock -tekstin.

Nuorten graffititaide sai uuden sallitun paikan vuonna 2012 Kupittaalle. Aloitteen tästä graffitiparkista teki ohjaaja Marja Hietala jo keväällä 2009. Hietala esitti, että rakennettaisiin graffitiparkki, jossa olisi lail-

119

lista ja vapaata seinätilaa katutaiteen, graffiti- ja stensillien maalaamisen ja bommauksen harrastamiseen.

Nuorisoasiainkeskus aloitti valmistelut liikuntapalvelukeskuksen ja talotoimiliikelaitoksen kanssa.

Talotoimiliikelaitos teki vaadittavat rakennuspiirustukset ja haki toimenpideluvan hankkeelle, joka myönnettiin 2010. Seinä rakennettiin säänkestävästä koivuvanerista, sen korkeus on kaksi metriä korkea ja pituus viisikymmentä metriä. Seinä sijaitsee Kupittaanpuistossa Hippoksentien varrella.

Pohjoismaiden ensimmäinen ja suurin sallittu graffiti Eskelin seinässä. Maalaus tehtiin yhteistyössä Turun ja Rostockin nuorten kanssa 1997.

Graffitiseinä vihittiin käyttöön tammikuussa 2012 ja se oli tuolloin ensimmäinen luvallinen graffitiseinä, johon kuka tahansa sai mennä maalaamaan. Avajaisissa oli paikalla kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki.

Ministeri spraymaalasi seinään tekstin ”Graffitiseinä on avattu” ja kaupunginjohtaja Aleksi Randell ”Kiss my Turku”.

Rahoitus hankkeeseen saatiin opetusministeriöltä etsivään nuorisotyöhön myönnetyn määrärahan avulla. Etsivät yhdessä nuorten kanssa ottivat vastatakseen graffitiparkin siisteydestä ja toiminnasta.

Esitys graffitiparkkihankkeesta ”Graffitit voidaan nähdä kamppailuna kaupunkitilan hallinnasta: nuoret haluavat äänensä kuuluviin. Turussa ei ole tällä hetkellä tarjolla kaupunkitilaa graffitien maalaamiseen. Tämän kaltainen tila olisi helposti luotavissa jo olemassa olevia puitteita käyttäen.

Tila mahdollistaisi tervehenkisen harrastamisen rikollisen toiminnan sijaan. Kriminaalitöhriminen on seurausta harrastusmahdollisuuden tarjoamisen puuttumisesta. Tällä hetkellä sakotetaan luovuudesta ja halusta vaikuttaa omaan ympäristöön.

Syrjäytyminen harrastuksen takia on turhaa. Kaupunki voi puuttua epäkohtaan helposti. Kaupunkimme kärsii toistaiseksi töhrimisestä, koska tekniikoita ei pääse harjoittelemaan eikä töitä pääse saattamaan loppuun toiminnan laittomuuden takia.”

Nuorisotoimen työ uusien graffitipintojen saamiseksi jatkui. Nuorilta saatiin ehdotuksia Aloite.fi-kanavan kautta ja kesällä 2014 pystytettiin kolme vapaasti nuorten käytössä olevaa graffitirakennelmaa eli taidekolmiota eri puolille Turkua: Kisapuistoon Pansioon, Kupittaanpuistoon ja Samppalinnanpuistoon. Kesän kuluessa taidekolmioita siirrettiin kiinnostuksen mukaan eri kaupunkitapahtumiin.

Kesällä 2015 taidekolmiot olivat jälleen graffitimaalareiden käytössä eri puolilla Turkua.

Nuorten Turku elää Nuorten Turku Elää -projekti syntyi vuoden 1996 keväällä. Ongelmanuoret olivat omineet Läntisen Rantakadun ympäristöineen omaksi tilakseen, he metelöivät ja juopottelivat kaduilla, huumejengiläisiä kerääntyi viikonloppuisin musiikkikirjaston nurkille, Rantakadun ja lähiympäristön taloja ja

- Marja Hietala

120

Seinämaalausten ja graffitien teko saa aina innostuneita mukaan. erilaisia rakennelmia tärveltiin ja töhrittiin. Tähän haluttiin puuttua. Keskusta haluttiin rauhoittaa häiriöistä ja tehdä se viihtyisäksi ja turvalliseksi myös viikonloppuisin. Huumeiden käyttö oli lisääntynyt nuorten keskuudessa ja piti löytää uusia keinoja ja voimavaroja sekä huumeiden käyttäjien auttamiseen että ennaltaehkäisevään toimintaa. Turusta haluttiin luoda toiminnallinen nuorten kaupunki toiminnallisten kampanjoiden avulla.

Nuorten Turku Elää -projektille luotiin taustaorganisaatioksi laaja-alainen neuvottelukunta, jonka muodostivat ammatillisesti ja taustaryhmältään erilaiset yritysmaailman, politiikan, järjestötoiminnan, poliisin ja kaupungin eri hallintokuntien edustajat. Projektin toiminta ja taloushallinto hoidettiin nuorisoasiainkeskuksen kautta. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimi nuorisolautakunnan puheenjohtaja Thomas Forström. Vastaava nuorisosihteeri Eeva Roiha oli projektin ideoija ja johti hankkeiden ja tapahtuminen toteutumista.

Neuvottelukunnan jäseniä Erkki Böhme, ammattiopetuslautakunta, Thomas Forsström puheenjohtajana 1996, nuorisolautakunta, Lasse Hallamurto, keskushallinto, Hannu Hurme, seurakunnat, Harri Isoniemi, tilalaitos, Mia Ilola, kiinteistö- ja rakennuslautakunta, Olli Järvelä, Ylioppilaskunta, Leo Kjisik, Kjisik Oy, Olli Kyrki, Pohjola Yhtiöt, Maija Kyttä, sosiaalitoimenjohtaja, Bengt Lagerroos, poliisilaitos, Matti Laihonen, Ylioppilaskunta, Raija Manni, koulutoimintakeskus, Aimo Massinen, päätoimittaja, Turun Sanomat, Petteri Orpo puheenjohtajana 1997–1998, Pertti Perko, liikuntavirasto, Aleksi Randell, puheenjohtajana 1999–2000, kaupunginvaltuutettu, Eeva Roiha-Roth, nuorisoasiainkeskus, Magdalena Seppälä, Turku-seura, Petri Uggeldahl, ympäristötoimi, Petja Raaska, puheenjohtaja 2001, nuorisolautakunnan puheenjohtaja, Leena Aho, sihteeri, nuorisosihteeri.

121

Nuorten Turku Elää -projekti käynnisti vuonna 1996 kolme kampanjaa: Elä ilman huumeita, Elä töhrimättä sekä Elä yhdessä -katutyön tehostamiskampanja. Kampanjoiden tavoitteena oli ehkäistä huumeiden käyttöä, vähentää talojen julkisivujen töhrimistä ja ilkivaltaa sekä lisätä katujen turvallisuutta.

Elä töhrimättä -kampanja työllisti neljä nuorta suunnittelemaan graffiteja luvallisille paikoille. Rumat 70-luvun betoniseinät, sillanalustat tai alikulkutunnelit voisivat nuorten mielestä palvella graffitialustoina. Töhrimisen estämiseksi järjestettiin puhdistustalkoot 30.5.1996 Läntisellä Rantakadulla. Tilaisuuteen haastettiin valtuutettuja mukaan. Kampanja tehtiin yhdessä Turku-seuran kanssa.

Elä ilman huumeita -kampanja järjesti konsertteja, joiden yhteydessä nuorille jaettiin informaatiota päihteistä ja päihdeongelmiin liittyvistä palveluista. Kesällä projekti järjesti koululaisille leiritoimintaa Hiekkarannassa ja Ulapassa.

Seuraavana vuonna perustettiin viemärikomitea, johon koottiin kouluista ja kaduilta nuorten eri alakulttuurien edustajia, kuten skini, punkkari, hevari tai syrjäytynyt nuori. Viemärikomitealta pyydettiin mielipiteitä ja heidän tehtävänään oli vaikuttaa Nuorten Turku elää -projektin toimintaan. Heiltä saatiinkin ajatuksia ja ideoita tapahtumien järjestämiseen. Osa nuorista oli mukana tasavallan presidentti Tarja Halosen vieraillessa Palatsissa.

Vuonna 1997 järjestettiin kampanjat Youth by Night, Naukkis sekä Art By Youth.

Art By Youth tähtäsi sallittujen graffitipaikkojen hankkimiseen kaupunkiin ja järjesti graffitikursseja. Kesäkuussa toteutettiin viikonlopun mittainen graffitikurssi Turun Lyseon koulussa. Kurssilla kuultiin tietoa graffitien historiasta, maalien terveyshaitoista, lupa- ja lakiasioista ja opittiin maalaustekniikoita. Kurssin lopputyönä maalattiin Tampereen valtatien alikulkutunneliin graffiti. Muita saman kesän töitä olivat Majoitusmestarinkadun alikulkutunnelin graffitit ja Eskelin Pysäköintilaitoksen seinän viimeistely. Nuorten Turku elää -projekti kustansi ne.

Graffiteja saatiin myös itäpuolelle, kun nuoret maalasivat graffititaidetta omalla kustannuksellaan Hämeentien alikulkutunneliin. Varissuon jäähalliin tehtiin neljä erillistä maalausta liikuntaviraston kustantamana.

Vatselankadun ”Törkytunnneli” toimi nuorten luvallisena harjoittelupaikkana.

Varvintorin Youth By Night -tapahtuma 29.5.97 kokosi paikalle tuhat nuorta. Tilaisuuteen saapui tasan kello 21 Turun Moottoripyöräilijöiden kulkue täyttäen moottorijylinällä torin. Tuntia myöhemmin oli eri tanssiryhmien esityksiä. Kello 23 alkoi tapahtuman konsertti, jossa ensin esiintyi Jizo ja sen jälkeen Rasmus. Poliisi kuitenkin keskeytti tapahtuman meluvalituksen vuoksi kello 00.15 Rasmuksen soitettua vain puoli tuntia. Nuorten pettymys oli tilanteessa kouriintuntuvaa.

Vuosien 1997–1999 kampanjoita Naukkis-kampanja Youth by Night – toiminnallisia perjantai-iltoja Kauppatorilla, Varvintorilla ja Samppalinnan maauimalassa yöuinti Dominossa rock-konsertti Skeittihallitapahtuma Barkerilla Konsertti Samppalinnanmäellä Taiteiden yössä Katukorista Läntisellä Rantakadulla ja Varvintorilla Palatsissa erilaisia tapahtumia jäädisko Parkin kentällä.

Projektin edetessä neuvottelukunta tuli vakuuttuneeksi sen jatkumisen tärkeydestä. Neuvottelukunta aloitti toimintansa töhrimisen vastaisella kampanjalla, päihteiden vastaisella kampanjalla ja katutyön tehostamiskampanjalla. Projektin yhteydessä käynnistettiin muun muassa skeittihalli,

122

jonka saaminen Turkuun oli projektin merkittävin saavutus. Projektin aloittamat kampanjat olivat monilta osin toteutuneet ja projekti oli päättynyt. Neuvottelukunnan kokouksessa 26.4.2001 todettiin, että Nuorten Turku Elää -projekti on päättynyt ja toiminta on siirretty nuorisolautakunnan toiminnaksi.

Kuva: Heidi Pyhälahti

NuortenTurku -neuvontapisteessä.

Nuorten tiedotus- ja neuvontapiste NuortenTurku Turku aloitti nuorille suunnatun tiedotustoiminnan Nuorisokeskus Palatsissa vuonna 1992; toiminnan nimi oli nuorisotiedotuspiste Ankkuri. Ankkurissa sai tietoa nuorille tarkoitetuista tapahtumista ja harrastusmahdollisuuksista sekä koulutuspaikoista. Henkilöresurssien vähenemisen vuoksi Ankkurin toiminta loppui 1998.

Vuonna 2000 nuorisotoimessa aloitettiin nuorisotiedotuspisteen suunnitteleminen tavoitteena ERYICAn (European Youth Information and Counselling Agency) antaman Euroopan nuorisotiedotussuosituksen noudattaminen. Perinteisen tiedon itsenäisen etsimisen lisäksi, esimerkiksi esitteiden ja netin avulla, haluttiin tarjota nuorille mahdollisuus yksilölliseen tai ryhmäneuvontaa. Toiminnassa haluttiin luoda nuorisotiedotuksesta kokonaisvaltainen palvelumuoto, jolla nuorille annetaan ammattitaitoista apua, tukea ja tietoa erilaisissa elämään liittyvissä kysymyksissä, ja näin tukea nuorten kasvua vastuullisiksi ja itsenäisiksi kansalaisiksi. Tiedotusta hoidettiin Nuorisoasiainkeskuksen toimistotiloissa, jotka sijaitsivat Puutarhakatu

123

14:ssä neljännessä kerroksessa. Tiloissa ei ollut mahdollista tarjota nuorelle esimerkiksi itsenäisen tiedon hakua netistä, sillä toimistotiloissa ei ollut asiakaspäätettä.

Vuoden 2002 syksyllä oli löydetty palveluun sopiva tila, ja Nuorten tiedotus- ja neuvontapiste NuortenTurku aloitti toimintansa vuoden 2003 alussa kauppakeskus Forumissa. NuortenTurku oli alle 29-vuotiaiden nuorten palvelupiste, josta sai tietoa esimerkiksi erilaisista nuorten vaikuttamismahdollisuuksista ja neuvoa kuntalais- ja nuorisoaloitteiden teossa. Nuorille tärkeitä aihealueita oli koottu neuvontapisteen nuortenturku.fi-nettisivuille.

Nuoret löysivät tiedotuspisteen hyvin - yhtenä syynä pisteen keskeinen sijainti. Ensimmäisen kuuden kuukauden aikana NuortenTurussa kävi 6312 asiakasta. Eniten oli kysytty opiskeluun ja työllistymiseen liittyviä kysymyksiä. Myös tekstiviesteillä saattoi esittää kysymyksiä. Tiedotuspiste oli tunnettu nuorten parissa siitä, että nuoret saivat henkilökohtaista palveluja ja aikaa ohjaajilta. Maahanmuuttajanuoret olivat merkittävä ryhmä NuortenTurku-palvelujen käyttäjistä. Heille tarjottiin erityistä ja pitkäkestoista ohjausta.

Vuoden 2007 maaliskuussa NuortenTurku muutti Turun uuteen pääkirjastoon nuorten osasto yhteyteen.

Asiakaspalvelua ei voitu toteuttaa kirjaston tiloissa tavoitteiden mukaisesti, ja NuortenTurku muutti vuoden 2009 alusta Vimmaan Ohjaamon yhteyteen.

Yhteistyö kirjaston kanssa kuitenkin jatkui. NuortenTurku järjesti yhdessä kirjaston ja Eurooppa-tiedotuksen kanssa erilaisia tapahtumia, kuten Nuorena Eurooppaan, Kesämatkalla Eurooppaan? sekä Elävä kirjasto – kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Taiteiden yöhön 2008 NuortenTurku organisoi turkulaisten nuorten lyhytelokuva- ja musiikkivideonäytännöt nuorten osastolle.

NuortenTurku muutti jälleen uusiin toimitiloihin keväällä 2015 Yliopistonkatu 25:een, jossa jo sijaitsi Ohjaamo. Nuorisolaki velvoittaa kunnat tarjoamaan nuorille tieto- ja neuvontapalveluja. Kaikilla nuorilla tulee olla tasapuoliset mahdollisuudet saada luotettavaa tietoa ja neuvontaa. NuortenTurku täyttää nämä velvoitteet toiminnassaan.

Magiaa ja äksonii Tyttöjen Mimmimagia-messujen järjestäminen aloitettiin 2006. Messujen kohderyhmän muodostavat alle 18-vuotiaat tytöt ja nuoret naiset. Tapahtuma tarjoaa tytöille mahdollisuuden viihtyä, yllättyä, oppia, saada tietoja ja kokemuksia kaupungin nuorisopalvelujen ja muiden tahojen tyttöjen ja nuorten naisten elämään liittyvistä palveluista. Messujen ohjelma on vaihdellut vuosien saatossa. Tapahtumassa esitellään erilaisten järjestöjen harrastustoimintoja ja terveyspalveluja. Tytöt voivat testata meikkikoulussa uusimpia kauneusvinkkejä ja oppia kauneudenhoidon taitoja, pelata pelejä ja kokeilla erilaisia kädentaitoja. Ohjelmassa on tyttöbändien ja tanssiryhmien esityksiä.

Messujen suunnittelutyössä on ollut mukana nuoria. Vuosittain messuilla vierailee noin 400 tyttöä.

Vuonna 2010 järjestettiin ensimmäistä kertaa Äksönii mut ei tytöille -tapahtuma. Pojille suunnatun tapahtuman ideana oli saada nuoria poikia innostumaan vaihtoehtoisista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Tapahtumaan oli rakennettu toimintarata, jossa oli erilaisia pelejä, dreijausta, savipaja, schilte-puukiekkopeli ja autorata. Radan tehtävän suorituksesta annettiin leima ja leimauskortin tultua täyteen jaettiin palkintoina elokuvalippuja. Tapahtumassa oli myös pöytälätkäturnauksia, bingoa ja curlingin pelaamista.

124

125

Mediataitoja nuorille – nettinuorisotyötä Mediataitojen harjoittelu on tullut tietokone- ja internetmaailman myötä nuorisotoimintaan 1990-luvulla.

Mediatoiminta aloitettiin Nuorisokeskus Palatsissa, jonne varustettiin toimintaa varten ajanmukainen mediapaja laitteineen. Mediapajassa harjoiteltiin mediasisältöjen tuottamista, kuten ääni- ja videotallenteiden tekoa. Pajan omilla laitteilla kuvattiin ja äänitettiin ja sitten omat produktiot editoitiin. Pajassa toimitettiin myös lehteä, jota nuoret itse toimittivat ammattitoimittajan ohjauksessa. Palatsissa käynnistettiin 2004 Poparena.net-projekti, jossa nuorten kulttuuria tuotiin näkyväksi nettisivuston kautta. Hankkeessa olivat Palatsin mediapajan nuoret ratkaisevassa asemassa. He tekivät bändeille monikamerataltiointeja laatien myös käsikirjoitukset.

Nuorisokeskus Palatsin mediapajan toiminta siirrettiin Vimmaan, minkä lisäksi Vimmaan lähdettiin heti toiminnan alkuvaiheessa kehittämään mediakeskusta, joka tekisi yhteistyötä muun muassa opetustoimen kanssa. Vimman mediapajaan tulivat ajanmukaiset radio- ja kuvaeditointitilat sekä opetusluokka tietokoneineen.

Vimman mediatoiminnassa eli Turun nuorten toimitus Spotissa harjoitellaan toimitustyötä, jossa nuoret laativat itsenäisesti lehti-, blogi-, video- ja radiojuttuja. Spotissa kirjoitetaan perinteisesti juttuja ajankohtaisista asioista tai muuten vain itseä kiinnostavista aiheista. Spotissa toimii lisäksi RadioVimma, joka tuottaa ohjelmaa Vimman nettiradioon. Spotissa tarjotaan myös koulutusta toimitustyössä tarvittavista eri taidoista.

Mediataitojen harjoittelu ja sitä kautta sisällöntuottaminen ovat nuorten omaehtoisen tekemisen ydintä ja osallistumisen välineitä, mutta sen lisäksi digitaaliset välineet tarjoavat nuorisotyölle uuden toimintamuodon, nettinuorisotyön.

Netari-toiminta alkoi 2004 ja Turku liittyi toimintaan 2007. Netarin kautta tavoitettiin erityisesti nuoria, jotka viettivät vapaa-aikaansa netissä. Netarissa työskenneltiin aluksi kahdessa nuorten suosimassa internet-yhteisössä, nimittäin Habbo-maailmassa ja IRC-Galleriassa.

Habbossa toimi Netarin virtuaalinen nuorisotila. Nuori saattoi viettää aikaa Netarissa, tavata kavereita, chatata yhdessä tai vaikkapa kahden kesken Netarissa työskentelevän aikuisen, netariohjaajan, kanssa.

Keskusteluaiheet käsittelivät pääasiassa kavereita, koulua ja harrastuksia, kiusaamista, seurustelua, vanhempia, masennusta ja syömishäiriöitä.

Turku jäi pois Netari-toiminnasta 2013 ja liittyi valtakunnalliseen Verke-verkkonuorisotyöhön.

126

VIII

Luova toiminta nuorisotyössä

Kuva: Jussi Laaksonen

Julkaisut Luova toiminta (2002) ja Luova toiminta elää (2013) - kuvailevat toiminnan menetelmiä ja kehittymistä Turun nuorisotoimessa.

Luovan toiminnan monta kotia Luova toiminta siirtyi nuorisotoimeen 1992. Kunnallisena toimintana Luova toiminta kuitenkin aloitti Turussa teatterilautakunnan alaisuudessa jo 1972. Tuolloin perustettiin toimikunta, jonka tehtäväksi tuli aloittaa lapsiteatteritoiminta. Toimikunnasta kehittyi Luovan toiminnan organisaatio. Luovan toiminnan draamaryhmiä ohjattiin alkuaikoina muun muassa nuorisotaloilla ja kerhokeskuksissa. Koska draamatyöskentelyä käytettiin taloilla nuorisotyön muotona, siirtyi Luovan toiminnan toimikunta jo alkuvuodesta 1973 nuorisotyölautakunnan alaisuuteen.

Nuorisotoimenjohtaja Lasse Hallamurto kannatti 90-luvun alussa Luovan toiminnan siirtämistä takaisin nuorisolautakunnan alaisuuteen. Luova toiminta oli tällöin sijoitettuna sosiaalitoimeen. Asiaa käsiteltiin parissakin työryhmässä, ennen kuin siirto toteutui. Ideana oli saada mahdollisimman laajalti vapaa-ajantoimintaa yhden lautakunnan alaisuuteen. Luovalla toiminnalla oli selvä tilaus nuorisopuolella sisältönsä takia: Se toisi uudenlaista harrastustoimintaa nuorisotaloihin.

Kun toiminta siirtyi nuorisotoimeen, alkoi vilkas laajentuminen. Luova toiminta laajeni muun muassa Käsityöläiskadun Askartelutaloon, josta sittemmin tuli Käden Jälki -keskus. Vimman taidetoimintaan siirryttiin vuonna 2006.

Luova toiminta oli jo 1970-luvulla järjestänyt nuorisotaloissa pienryhmätoimintaa ja erilaisia projekteja.

Runosmäen nuorisotalo sai ison seinämaalauksen ja Pansion nuorisotalon viereiselle kentälle luotiin Emilia ja Kalle, maassa makaavat betoniveistokset.

128

Luovan toiminnan ohjauksessa syntyi Runosmäen nuorisotalon ensimmäinen seinämaalaus.

Talon nuoret hahmottelivat seinälle ääriviivat, jonka sisään piirsivät oman unensa.

Seinämaalareina toimivat sulassa sovussa 7–18-vuotiaat lapset ja nuoret keskittyen omaan työhönsä.

129

Kesällä nuorisotalojen ollessa kiinni Luova toiminta järjesti talojen pihoilla muun muassa maalaus-, leikki-, rakentelu- ja teatteritoimintaa. Jyrkkälän nuorisotalon pihalle rakennettiin lasten ja nuorten kanssa puusta oikeita pieniä taloja, joissa sai leikkiä.

Luova toiminta meni sinne, missä lapset ja nuoret olivat, ja järjesti toimintaa, joka kiehtoi lapsia ja nuoria.

Lapset koottiin megafonin kanssa kiertämällä aluetta ja kutsumalla nuoret läheiselle kentälle. Näin voitiin saada jopa 300 lasta ja nuorta puolen tunnin sisällä mukaan toimimaan.

Lähiöissä kiersi myös erilaisia Luovan toiminnan tuottamia tapahtumia ja esityksiä. Nämä olivat aina osallistava. Ensin tehtiin pieni esitys ja sen jälkeen otettiin lapset mukaan tekemään esitykseen mielikuvituksellisia temppuja. Eräässä esityksessä kaksi ohjaajaa pyöritti hyppynarua, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan ja lapset jonottivat siihen hyppimään. Sen jälkeen voitiin vuorotellen mennä piirin keskelle esittämään vastaavanlaisia juttuja, kuten vaikkapa maailman vahvinta miestä. Yhdessä esitettiin vielä mitä mielikuvituksellisimpia temppuja.

Seikkailupuisto ja Vimman taidepajat käyttävät työtavoissaan Luovan toiminnan menetelmää, joka perustuu draamapedagogiaan. Luovan toiminnan genreitä nuorisotyössä ovat teatteri, musiikki, tanssi, nukketeatteri, media, kuvataide, sirkus ja kaikenlainen estraditaide.

Liikennekaupunkiin palautettiin siellä jo 1950-luvulla olleet pienoistalot.

Sähkökäyttöiset liikennevalot saatiin vuonna 2013.

Seikkailupuisto Seikkailupuisto on vuonna 1982 perustettu perhepuisto, joka sijaitsee laajan Kupittaanpuiston laidalla.

Puisto ja sen toiminta ovat Turun kaupungin nuorisotoimen hallinnoima Luovan toiminnan keskus. Seikkailupuisto on nuorisotoimen lastenkulttuuriin sekä lapsiperheisiin painottunut yksikkö.

Seikkailupuiston pääasiallisena tehtävänä on lasten ja nuorten aktiivisen kansalaisuuden edistäminen tarjoamalla monipuolista ja virikkeellistä harraste- ja vapaa-ajan toimintaa. Puiston pääkohderyhmä ovat 0–14-vuotiaat lapset sekä heidän perheensä, joiden omaehtoista luovuutta tuetaan. Toimintaa ohjaavia arvoja ovat luovuus ja elämyksellisyys, lapsi- ja perhelähtöisyys, yhteisöllisyys ja avoimuus sekä monikulttuurisuus, kansainvälisyys ja ekologisuus.

130

Saksan ja Suomen presidenttien puolisot, rouva Daniela Schadt ja rouva Jenni Haukio vihkim채ss채 Yst채vyyden siltaa. Suomalais-saksalainen Yhdistys lahjoitti sillan.

Yst채vyyden silta.

131

Seikkailupuisto on kokonaisuus, johon kuuluu puiston lisäksi noin 1000 neliötä rakennuksia. Puisto on valtakunnallinen perhematkailukohde kesäkaudella. Toukokuussa käynnistyvät Seikkailupuiston retkipaketit, joita hyödyntävät koululaisryhmät eri kunnista kevätmatkoillaan.

Ympärivuotiseen toimintaan tutustuu vuosittain noin 160 000 kävijää, jotka osallistuvat ohjattuun toimintaan tai tulevat katsomaan teatteri-, tanssi-, sirkus-, nukketeatteri- tai muita esityksiä. Lisäksi Seikkailupuiston jo perinteiset tapahtumat, kuten kesän avajaiset, juhannusjuhlat, Musapiknik, Seikkisrock ja lukuisat muut teematapahtumat, houkuttelevat tuhansia vierailijoita Seikkailupuistoon. Seikkailupuiston alue on kaikille avoin monipuolinen toiminnallinen puisto ja kaupunkilaisten vapaassa käytössä.

Helmiteltta, Timantti ja Taikatupa Seikkailupuistossa on kolme näyttämöä, joissa esitetään ohjelmaa ympäri vuoden. Helmiteltassa uppoudutaan lastenteatteriin, musiikkinäytelmiin, konsertteihin ja sirkusesityksiin, ja kesän perinteiset lapsille suunnatut rockkonsertit ovat tulleet suosituksi. Helmiteltan yleisömäärä on 500 henkilöä; Helmiteltasta on kehittynyt yksi Seikkailupuiston tavaramerkeistä.

Moderni, viimeisimmällä tekniikalla varustettu monitoimitila Timantti tarjoaa loistavat puitteet niin sirkus-, tanssi-, teatteri- kuin nukketeatteriesityksille. Tila on mitoitettu 120 henkilön mukaan.

Taikatuvassa toimi mediapaja, ja kesän hittituote oli Taikatuvan Tohtori Koposen kokeelliset keksinnöt, joita kaikki pääsivät testaamaan omakohtaisesti.

Seikkailupuiston läpi kulkee puro, joka inspiroi lapsia moni¬puolisiin leikkeihin. Taustalla lasten maalaama seinä, jossa näkymiä oman kodin ikkunasta.

132

Kesän riemuja Seikkailupuistossa.

Ateljeeteltta ja Liikennekaupunki Ateljeessa kävijät voivat itse toteuttaa eri teemojen pohjalta taideteoksia tai käyttöesineitä. Liikennekaupungissa opitaan kulkemaan kaupunkimiljöössä vuokrattavilla polkuautolla. Liikennekaupunki onkin yksi lasten suosikeista.

Unelmien leikkipaikka – Drömmarnas lekplats Luova toiminta on palkittu Pohjoismaisen ministerineuvoston palkinnolla vuonna 1984 ennakkoluulottomasta työstä 10–14-vuotiaiden nuorten kanssa. Jokaisesta Pohjoismaasta valittiin yksi kohde, ja Suomessa se oli Turun Luova toiminta. Näistä valituista kohteista ja toiminnoista julkaisi ministerineuvosto kirjan, jossa kerrottiin esimerkeillä eri maiden toiminnoista.

Palkinnon innostamana tehtiin Kupittaanpuistoon pohjoismaisten taiteilijoiden ja lasten yhteistyönä Unelmien leikkipaikka – suurista veistoksista koottu kokonaisuus.

Unelmien leikkipaikan suuret veistokset luotiin lasten ideoiden pohjalta. Veistoshahmoja olivat isomahainen nainen Embla, jonka mahan sisällä saattoi istua, ja makaava mies Ask, jonka kieli työntyi ulos suusta.

Kieli toimi ponnahduslauta vatsassa olleeseen uima-altaaseen. Näiden lisäksi oli isoja käsiä, joissa voi

133

nukkua, korvia, joihin voi ryömiä. Veistosryhmässä oli myös iso vuori, johon ylös kiipeämällä näki erivärisiä taivaita. Vuoreen kiivettiin nenää pitkin. Alhaalla vuoressa oli tunneli, jota pitkin pystyi ryömimään vuoren halki. Alhaalla oli suu, jonka kieltä pitkin kiivettiin vuorelle. Aivan ylimpänä vuoressa oli silmä, jonka sisään voi mennä ja katsoa sieltä kauas kaupunkiin.

Unelmien leikkipaikka toimi kaupunkilaisten suosituimpana leikki- ja kohtaamispaikkana 25 vuotta, kunnes sen kunto meni niin huonoksi, että se jouduttiin purkamaan vuonna 2013. Sen tilalle samalle paikalle Turku rakennutti taiteilijoiden kanssa yhteistyössä 2000-luvun patsaspuiston.

Pohjoismainen ministerineuvosto palkitsi Turun luovan toiminnan Suomesta 1984 esimerkkinä ennakkoluulottomasta työstä lasten ja nuorten hyväksi. Luovan toiminnan tekemiä hankkeita esiteltiin ministerineuvoston julkaisemassa kirjassa.

134

IX

NuorisojärjestÜtoiminta

Ministeri Tanja Karpela ja prinssi Edward Avartti-tunnustusten jakotilaisuudessa v.2004.

Järjestöt tekemässä nuorisotyötä Turun kaupungin nuorisotoimi on vahvasti tukenut eri tavoin nuorisojärjestöjen toimintaa. Järjestöille on luotu kattavat ja hyvät edellytykset toimia.

Nuorisotoimella on hyvä nuorisotilojen sekä nuorisoleirialueiden verkosto. Nuorisojärjestöt ovat ensisijaisia käyttäjiä nuorisotaloissa ja leirialueilla.

Leirialueista peritään pieni muodollinen maksu.

Leiritoimintaa tuetaan myös varustelainaustoiminnalla. Lainavarasto, nykyinen Retkipaja, lainaa retkeilyyn ja vapaa-aikaan liittyviä tarvikkeita lainauskorttia vastaan.

Järjestöyhteistyötä • • • •

päätoimisten ohjaajien kokouksia järjestökoulutusta nuorisovaalit toteutettiin tapahtumia, esim. nuorisosoudut, lasten ja nuorten kulttuuripäivät, puistorokki • kansainvälistä toimintaa • yhteistyötä vammaisjärjestöjen kanssa.

Nuorisotiloihin on rakennettu erilaisia harrastetiloja muun muassa kädentaitoihin, mediatoimintaan ja editointiin. Järjestöillä on myös mahdollisuus äänitysstudion käyttöön.

Järjestöille lähetetään 3–4 kertaa vuodessa järjestökirje, nykyisin sähköisessä muodossa.

Koulutustilaisuuksia järjestettiin järjestöjen esitysten ja toiveiden mukaan.

1993 Löydä omasi -tapahtuman tavoitteena oli kertoa nuorille vapaaaikatoiminnasta. Tapahtumassa 16 nuorisojärjestöä esitteli toimintaansa ja se tavoitti lähes 400 nuorta.

1990-luvulla nuorisojärjestöasioiden hoito oli annettu nuorisosihteeri Leena Aholle tehtäväksi. Nykyisin nuorisopalvelujen toiminnanjohtaja Pirjo Lehtinen vastaa kansalaistoiminnan tukemisesta, johon kuuluvat nuorisojärjestöjen toiminnan tukeminen taloudellisesti (avustukset) sekä toimintaedellytysten (tilaverkosto) turvaaminen. Lisäksi toiminnanjohtaja vastaa tiedottamisesta, koulutuksien järjestämisestä ja kumppanuustoiminnan koordinoinnista.

1950–1960 järjestettiin järjestöjen ohjaajille monenlaisia kursseja rahastonhoito-, ensiapu-, leiriohjaaja-, eräretki-, nuotiomestari-, elokuvakoneenkäyttö-, pienoissähköauto-, kotiseutu-, ryhmätanssi-, kisällilaulu-, kanootin rakennuskurssi.

1970-luvulla jokavuotisia kursseja olivat elokuva-, askartelu-, luonto- ja lintukurssi.

1980-luvulla kurssitarjonta laajeni ja vuosittain oli edellisten lisäksi mm. PA-laitteiden kurssi, videonperuskurssi, av-laitteiden kurssi, kerhonohjaajan peruskurssi, järjestöjen kirjanpito- ja tiedottajakurssit, tupakanvieroituskurssi.

1970–1980-luvulla koulutustoimintaa järjesti koulutusasioista vastaava nuorisosihteeri.

Hänen tukenaan toimi koulutustoimikunta, joka valmisteli lautakunnalle esitykset koulutustapahtumista.

136

Turussa alettiin toteuttaa 2001 järjestöjen kanssa Avartti-toimintaa, joka on kansainvälinen nuorisotyön muoto The International Award Programme. Avartti-toiminnassa tukeudutaan olemassa oleviin järjestöjen ja organisaatioiden toimintaan. Ohjelma korostaa tavoitteellisuutta, pitkäjänteisyyttä, vapaaehtoisuutta ja kansainvälisyyttä nuoren kanssa toimittaessa. Ohjelmassa on kolme tasoa, pronssi, hopea ja kulta ja nuori voi oman kiinnostuksensa mukaan suorittaa näitä tasoja. Turun alueella järjestettiin kaksi ohjaajakoulutusta luomaan seudulle Avartti-toimintaa.

Turun Avartti-ohjelmaa koordinoi nuoriso-ohjaaja Markku Kuittinen. Hän tiedotti ohjelmasta nuorisojärjestöille. Turun ensimmäinen Avartti-nuorten ryhmä syntyi Zabadakiin; ryhmä oli ruotsinkielinen ja ohjaajia olivat Kaarina Ruusuvirta ja Niko Laverman. Ryhmä suoritti toiminnassa pronssitason ja kävi Helsingissä palkkionjakotilaisuudessa noutamassa tasonsa tunnustuksen.

Myöhemmin Avartissa toimi maahanmuuttajien tyttö- ja poikaryhmät, muun muassa ryhmä Afgan Girls, joka kehitti ruuanlaitto-osaamistaan.

Avustukset Turun kaupungin nuorisotyöhön on alusta alkaen kuulunut nuorisojärjestöjen avustustoiminta, ja kaupungin talousarviossa on vuosittain varattu avustusmääräraha paikallisten nuorisojärjestöjen avustamiseen.

Avustukset kohdistettiin tuolloin yhdistysten leiri- ja kerhotoimintaan.

Vuodesta 1972 alkaen avustettiin nuorisotyölain mukaan ensisijaisesti varsinaisia nuorisojärjestöjä. Seuraavalla vuosikymmenellä alettiin kiinnittää huomiota nuorten omien projektien avustamiseen sekä muiden järjestöjen nuorisotyön tukemiseen.

Vuodesta 2012 avustusmuotoja ovat olleet toiminta-avustus, projektiavustus ja sopimuspohjainen avustus.

Avustuksia myönnetään nuorisojärjestöjen ja varhaisnuorisojärjestöjen toimintaan sekä nuorten toimintaryhmille. Avustettavalla pitää olla omaa varainhankintaa, sillä lautakunnan toiminta-avustus voi kattaa enintään 80 % kokonaiskuluista.

Menettelytavat ja jakoperusteet Avustukset julistetaan haettavaksi lehti-ilmoituksella ja asiasta tiedotetaan järjestökirjeessä. Lisäksi järjestöille järjestetään infotilaisuuksia. Avustukset perustuvat nuorisolautakunnan avustusohjeeseen. Nuorisoasiainkeskuksessa on laadittu kirjalliset ohjeet avustusten hakemiseksi. Ohjeista käy seikkaperäisesti ilmi nuorisolautakunnan avustamisen tavoitteet, avustusmuodot ja menettelyt avustuksen hakemiseksi.

Avustusten jaosta päättää nuorisolautakunta. 1970-luvulta lähtien nuorisolautakunnan edustajien ja virkamiehen muodostama avustustyöryhmä on valmistellut avustusesitykset lautakunnalle.

Avustuksen saatuaan järjestön on tehtävä käyttöselvitys määräaikaan mennessä. Avustusten käyttöä on aina valvottu myös lautakunnan toimesta. Lautakunta valitsee arvalla viisi järjestöä tarkastukseen. Myönnettyä avustusta on muutaman kerran jouduttu perimään takaisin, koska järjestön oma varainhankinta on ollut riittämätön.

Avustuspäätöksistä on ajoittain tehty valituksia, 70- ja 80-luvun vaihteessa jopa useita. Esimerkiksi vuoden 1961 avustukset voitiin valituksen vuoksi jakaa vasta seuraavan vuoden puolella.

137

Avustusmuodot Vuonna 1996 yhdistettiin kerho-, leiri- ja palkkausavustus yhdeksi toiminta-avustukseksi, joka on tarkoitettu nuorisoyhdistyksen sääntömääräiseen toimintaan. Tätä ennen yhdistykset saattoivat saada erityisavustusta muun muassa leiritoimintaan, ammattitaitoisen nuorisotyöntekijän palkkaamiseen, kansainväliseen toimintaan ja veneilyharrastuksen ylläpitoon. Kansainvälisessä toiminnassa haluttiin edistää erityisesti osallistumista Turun ystävyyskaupungeissa tapahtuvaan nuorisotoimintaan. Vammaisjärjestöille jaettiin toiminta-avustusta vammaisten lasten ja nuorten toimintaan. Alueellisen toiminnan avustusta myönnettiin eri kaupunginosien nuorisoyhdistysten toimintaan.

Lautakunta jakoi vuosina 1995–2010 Rock- ja Promoottoristipendejä. Rock-stipendi myönnettiin asiantuntijaryhmän ehdotuksesta turkulaisyhtyeelle, joka oli osoittanut omaperäisyyttä ja lahjakkuutta rock-sävellyksissään, ja promoottoristipendi ansioituneelle tuottajalle tai yhteisölle, joka oli oleellisesti vaikuttanut levytyksen tasoon tai yhtyeiden menestykseen tai jollakin muulla tavalla edistänyt turkulaista musiikkikulttuuria.

Nuorisotoiminnan muuttuessa ryhdyttiin enenevässä määrin avustamaan nuorten omien ryhmien toimintaa projektiavustuksella. Projektiavustus on tarkoitettu nuorten itsensä järjestämän nuorisotoiminnan ja nuorten vapaiden toimintaryhmien taloudelliseen tukemiseen. Lautakunta haluaa näin tukea nuorten omaa osallistumista ja vaikuttamista.

Uutena muotona otettiin vuonna 2010 käyttöön sopimuspohjainen avustus. Avustusohjeessa 2014 sopimuspohjainen avustus määritellään seuraavasti: Nuorisojärjestön kanssa tehtävällä sopimuksella tavoitellaan, että nuorisolautakunta vahvistaa järjestön nuorisotoiminnan pitkäjänteisyyttä sekä nuorisotoiminnan kehittymistä laadullisesti ja määrällisesti. Järjestön tavoitteiden ja toiminnan tulee olla yhdensuuntaisia nuorisopalvelujen strategisen sopimuksen kehittämistoimenpiteiden ja nuorisolautakunnan toiminta-ajatuksen kanssa.

Avustuksia vuosien varrelta 1970-luvulla kerho-, leiri- ja palkkausavustukset jaettiin valtuuston poliittisen voimasuhteen mukaan poliittisille nuorisojärjestöille ja niin sanotut vapaat järjestöt saivat noin kolmanneksen. Poliittiset järjestöt saivat 70- ja 80-luvuilla myös kouluneuvostojen vaaleja varten avustusta. Kaikki järjestöt saattoivat saada avustusta koulutilojen ja veneiden käyttökustannuksiin, kurssi- sekä kansainväliseen toimintaan. Erikseen myönnettiin avustusta aistiviallisten ja sairaiden lasten kerhotoimintaan.

Vuosi

Nuorisolautakunnan avustukset

Nuorisolautakunnan talousarvio

1986

2,2 milj. mk

16,5 milj. mk

1992

2,51 milj. mk

27,4 milj. mk

2002

336 376 €

6,34 milj. €

2006

336 000 €

7,93 milj. €

2012

300 000 €

10, 87 milj. €

Vuodesta 1996 alettiin kiinnittää enemmän huomiota nuorten itsensä järjestämän nuorisotoiminnan tukemiseen ja poliittisten järjestöjen osuus vähentyi. Esimerkiksi vuoden 1999 avustusbudjetista (2 035 000 markkaa) saajia oli yhteensä 122, joista 44 % oli poliittisia nuorisoyhdistyksiä. Tuolloin projektiavustukset olivat haettavissa kolmesti vuodessa ja niitä jakamalla haluttiin reagoida joustavasti nuorten omatoimisuuteen.

138

Vuoden 2011 avustusmäärärahasta, 300 000 euroa, projektiavustuksia jaettiin kahdesti, alkuvuoden ja loppuvuoden hankkeisiin. Keskimääräinen projektiavustus oli tuolloin 2 000–4 000 euroa.

Vuonna 2013 lautakunta jakoi nuorisotoiminnan tukemiseen yhteensä 300 000 euroa. Avustuksia myönnettiin 92 eri taholle, joista 43:lle myönnettiin toiminta-avustusta – avustussumma 190 000 euroa ja 45:lle projektiavustusta – avustussumma 25 000 euroa.

Uusi avustusmuoto, kumppanuussopimus, on herättänyt kiinnostusta järjestöissä. Vuonna 2013 neljä tahoa oli tehnyt kumppanuussopimuksen lautakunnan kanssa ja avustussumma oli 85 000 euroa. Kumppanuussopimusten määrä on tuosta edelleen noussut siten, että vuonna 2016 sopimukset on solmittu kahdeksan nuorisotoimintaa järjestävän tahon kanssa: Turun Sosialidemokraattiset Nuoret ry, Turun Partiolaiset - Scouterna i Åbo ry, Turun Nuoret Kotkat ry, Turun Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys - Kristliga Föreningen för Unga Män I Åbo ry, Nuorten Muslimien Foorumi, Turun 4H-yhdistys, Turun vihreät nuoret ja opiskelijat ry ja ABC Nuorisotoiminta ry.

139

140

X

Nuorten ongelmiin puututaan

Kuva: Jenna Kaivaara / Turun kaupungin nuorisopalvelut / Nuorten tyรถpaja Fendari

Sosiaalinen nuorisotyö Sosiaalinen nuorisotyö on vuosikymmenien kuluessa muuntautunut vastaten siten kunkin ajankohdan nuorten ongelmiin. Sosiaalisen nuorisotyön keskeiset ominaisuudet ovat sosiaalinen vahvistaminen ja päihteettömyys tavoitteena nuoren syrjäytymisen ehkäiseminen. Työmuodolle löytyy esikuvia angloamerikkalaisesta ja saksalaisesta nuorten parissa tehtävästä nuorisotyöstä.

Itse sosiaalisen nuorisotyön nimike juontaa juurensa 1990-luvulle, mutta sisällöltään samantapaista kohdennettua nuorisotyötä Turussa tehtiin 1960-luvulla, jolloin sitä kutsuttiin jengityöksi.

Kiinni omaan elämään Kehitys sosiaalisessa nuorisotyössä on kulkenut erityisnuorisotyön ja kohdennetun pienryhmätoiminnan kautta monikulttuuriseen toimintaan, etsivään nuorisotyöhön ja sosiaaliseen vahvistamiseen. Euroopan unionin rahoitusmahdollisuudet ovat myös tuoneet kansainvälisiä projekteja työn välineiksi. Olennaista on kaiken aikaa ollut nuoren elämänhallinnan taitojen parantaminen.

Nuorisolaki 2006 nosti esiin nuorten sosiaalisen vahvistamisen, jonka toimintatavoiksi luonnehdittiin - nuorille suunnatut toimenpiteet elämäntaitojen parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi - syrjäytymisen riskiryhmässä oleviin nuoriin keskittyvää kohdennettua toimintaa.

Sosiaalinen vahvistaminen korvasi käsitteet syrjäytyminen ja syrjäytymisen ehkäisy.

PROJEKTEJA SYRJÄYTYMISVAARASSA OLEVIEN NUORTEN TUKEMISEKSI REKE

Lokki

Myrskylyhty Leija

Sosiaalinen nuorisotyö

Etsivä nuorisotyö

1984–98

1988–92

1993–95

1996–2014 - etsivä - kohdennettu pienryhmä-toiminta - monikulttuurinen työ

2008–

1996

Erityisnuorisotyö ja aktivointiin pyrkivä toiminta Kaupunki perusti vuonna 1973 erityisnuorisosihteerin viran, josta alkoi Turussa erityisnuorisotyö. Erityisnuorisotyötä tehtiin tuolloin nuorisotilojen avoimen nuorisotyön parissa ja kerhokahvilatoiminnassa.

Nuorten aktivointi oli olennaista kerhokahvilatoiminnassa, kuten Ilpoisten, Jyrkkälän, Kuuvuoren, Martinsillan, Mäntymäen, Pansion, Runosmäen ja Varissuon kerhokahviloissa, Zabadakissa sekä Pop-kellarissa.

Kaupunginhallituksen asettama erityisnuorisotyötoimikunta toimi vuosina 1976–82 ja siellä käsiteltiin avoimeen ovien toimintaa liittyneitä asioita. Toimikuntaan valittiin jäsenet nuorisolautakunnasta ja sihteerinä toimi erityisnuorisosihteeri. Vuosina 1982–84 yhdistettiin erityisnuorisotyö- ja koulutustoimikunnat.

Ensimmäinen avoimen toiminnan tila oli POP-kellari vuonna 1969. Pop-kellari toimi kerhokahvilana ja siellä oli mahdollisuus vapaaseen oleskeluun. Pop-kellarissa järjestettiin konsertteja ja teematapatumia.

Avointa nuorisotyötä toteutettiin 70-luvulla järjestämällä nuorisokonsertteja, nuorten diskoja, pelitapahtumia, musiikkitilaisuuksia, elokuvailtoja ja teematilaisuuksia. Nuorisotilojen kerhokahviloissa oli myös

142

mahdollista oleskella vapaasti tavaten muita nuoria tai pelaten pingistä ja biljardia. Teematilaisuuksia olivat diskot, pingiksen ja biljardin ohjaus, elokuvaillat, teattereissa käynnit, tupakanvierotusillat, musiikin kuuntelu, tapakasvatus ym.

Avoimen nuorisotyön kerhonohjaajille järjestettiin koulutusta, opintomatkoja ja työnohjausta, joita veti erityisnuorisosihteeri. 80-luvulla koettiin ongelmaksi ohjaustyön puute, ja alueohjaajista tehtiin esityksiä.

Ensimmäinen nuoriso-ohjaaja saatiin Pansion alueelle kokeiluna 1980. Tämän jälkeen saatiin nuoriso-ohjaajat Varissuolle, Lausteelle ja Teräsrautelaan.

Uutta toimintamuotoa, yhdyskuntatyötä, toteutettiin Runosmäessä 1981 sekä hyvin tuloksin Pansiossa vuoden 1982 alusta. Yhdyskuntatyössä nuorisotalon työntekijät tekivät yhteistyötä alueen asukasyhdistysten kanssa. Yhdyskuntatyön tarkoituksena oli aktivoida alueen asukkaat yhteistyöhön.

Viranomaisyhteistyö oli merkittävä työmuoto ja sitä on tehty vuodesta 1979. Tuolloin erityisnuorisotyön tavoitteena oli järjestää avointen ovien nuorisotoimintaa, pitää yhteyttä viranomaisiin sekä aloittaa yhdyskuntakokeilu Runosmäessä.

Katutyötä ja katupartiointia oli Turussa tehty jo pitkään vapaaehtoistyönä muun muassa seurakuntien Saapas-toiminnan, SPR:n ja selviämisaseman kanssa. Erityinen tarve partiointiin syntyi 1980- ja 90-luvuilla, sillä nuoret kokoontuivat keskusta-alueelle viettämään perjantai-iltoja. Päihteiden kokeilu lisääntyi huolestuttavasti nuorten keskuudessa. Nuorisotilojen kerhot eivät näitä nuoria kiinnostaneet.

Turun kaupungin nuorisotoimi, poliisilaitos, palveluoperaatio Saapas, Lazarus-palvelu, Turun Sairaankuljetus, Hätäkeskus, SPR, Turvatalo sekä Nuorten Selviämisasema toteuttivat Operaatio Turkua uudenvuoden ja vapun aattoina. Operaatioon osallistuvilla oli yhteinen tunnus. Operaation vapaaehtoiset ja kaupungin nuorisotyöntekijät kulkivat jalkapartioissa kaupungilla. Apua annettiin sitä tarvitseville, huonokuntoiset nuoret vietiin selviämisasemalle. Nuorten vanhempiin otettiin yhteyttä ja heidän tehtävänään oli hakea nuori kotiin.

Ensimmäinen nuorten yökahvila, Pysäkki, syntyi Turkuun 90-luvun puolivälissä Forum-kortteliin. Pysäkki muodostettiin nuorisotoimen ja poliittisten nuorisojärjestöjen yhteistyönä.

Nuoria varten perustettiin projekteja, joissa haluttiin vahvistaa nuorten itsetuntoa erilaisten toimintojen avulla. Projektien lisäksi nuorisotoimi aloitti vuonna 1988 työpajatoiminnan.

Moniammatillisuus ja ryhmädynamiikka työn välineiksi Luotsi, Myrskylyhty, Reke ja Leija olivat 1980-luvun lopun ja 90-luvun erityisnuorisotyön toiminnan nimiä.

Näille kaikille oli ominaista sosiaalisten taitojen kehittäminen ryhmätoiminnassa.

Jokaisella nuorella on oltava mahdollisuus oman myönteisen tulevaisuuden rakentamiseen. Kohtaamme nuoret persoonina. Uskomme nuorten ja perheiden omiin voimavaroihin.

Tuemme nuoria heidän omien tavoitteidensa saavuttamisessa.

Myrskylyhty-projekti, arvoperusta 1990-luvulla

143

Ensimmäisiä sosiaalisen nuorisotyön projekteja oli Luotsi, joka perusti työskentelynsä norjalaiseen ENT-malliin. Tavoitteena oli löytää syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olleet nuoret. Kohdenuoria etsittiin aktiivisesti julkisista tiloista, kontaktit nuorten kanssa olivat luottamukselliset eikä työhön sisältynyt kontrollivelvoitteita. Työtiimissä työskenneltiin työparina ja tiimi oli moniammatillinen. Erityisnuorisotyön, ENT-työmuodon, aloittamista esittivät nuorisotyöntekijät Riitta Heikkilä, Markku Kuittinen ja Ilkka Mäkynen vuonna 1993.

Ennalta ehkäisevää erityisnuorisotyötä suunniteltiin jo 1983 Reke- eli Retkikesä-projektina. Kyse oli paitsi moniammatillisesta myös monihallinnollisesta työmuodosta, johon osallistuivat koulutoimi, nuorisoasiainkeskus, seurakunnat, poliisilaitos, liikuntavirasto, terveydenhuolto ja sosiaalitoimi sekä 90-luvulla myös kulttuuritoimi. Projektia toteutettiin vuosina 1984–1998.

Reke-kohderyhmään kuuluvalla nuorella oli elämänhallinnan heikentymistä, mikä ilmeni ongelmina koulussa, vapaa-ajassa, harrastuksissa sekä kotona. Reken tavoitteet olivat muun muassa nuoren elämänhallinnan paraneminen ja minäkuvan selkiytyminen, nuoren sosiaalisten taitojen kehittyminen ja itsekontrolli lisääntyminen itsearvostuksen myötä.

Reken toiminnan taustalta löytyvät Turun nuorisopoliisin 1980-luvun alussa järjestämät polkupyöräretket Ahvenanmaalle. Retket osoittivat, miten myönteinen vaikutus nuorten ryhmähenkeen oli fyysisellä ja seikkailuhenkisellä toiminnalla.

Myrskylyhty- ja Leija-projektit Myrskylyhty-projekti aloitettiin 1993 nuorisosihteeri Ilkka Mäkysen esityksestä, ja sen avulla etsittiin uusia työmuotoja kohdennettuun pienryhmätoimintaan. Projekti kesti vuoteen 1995, jolloin toiminta vakinaistettiin osaksi nuorisotyötä. Kokemusta ja tietoa välitettiin nuorisotalojen käyttöön.

Mallin tarkoituksena oli esitellä tavoitteellista ja nuoren elämänhallintaa lisääviä kasvuharjoituksia. Tavoitteena oli jäsentää nuoren elämäntilannetta, luoda toiveikkuutta tulevaisuutta kohtaan ja tehdä nuoren kanssa henkilökohtaisia tavoitteita, joiden saavuttamista seurattiin. Työ oli kohdennettua nuorisotyötä, jossa viranomaisverkosto ja perheet pyrkivät nuorta tukevaan yhteistoimintaan.

Myrskylyhty-toiminta alueellistettiin Maaria-Jäkärlään sekä Lausteelle.

Myrskylyhty-projektissa toimivat ohjaajat Ulla Salmi ja Ulla Kontturi toimivat Maaria-Jäkärlä alueella ja Markku Kuittinen ja myöhemmin Mia Salonen, Sami Renberg, Tytti Mikkola toimivat Lausteen alueen ohjaajina.

Etsivän nuorisotyön projekti Leija käynnistyi vuoden 1996 alusta. Projektin tiimin muodostivat neljä ohjaajaa, Reijo Kypärä, Ari Vuokko, Taija Kukkamäki ja Nina Väyrynen sekä ryhmän toimintaa koordinoiva nuorisosihteeri Riitta Heikkilä.

Leijan konkreettisia toimenpiteitä olivat katutyö, nuorten ohjaaminen projekteihin, käynti yhdessä nuoren kanssa työvoimatoimistossa, motivointikeskustelut päihteiden käytön vähentämiseksi ja ohjaus hoitoon hakeutumisessa.

Työmuotona oli iltaisin ja viikonloppuisen tehtävä kenttätyö keskikaupungilla ja lähiöissä.

Toiminta alkoi ohjaajien osapäiväisenä työnä, mutta laajeni sitten ensimmäisen vuoden syksyllä kokopäiväisesti toimivaksi. Leija-hanke vakinaistettiin nuorisotyön toiminnaksi ja osaksi erityisnuorisotyön

144

yksikköä 1997. Vuodesta 2000 siitä tuli osa sosiaalisen nuorisotyön yksikköä, jota johti ensin Christian Rantanen ja sitten Riitta Heikkilä.

Sosiaalinen nuorisotyö oli luonteeltaan pienryhmätoimintaa, jonka kohderyhmänä olivat 12–17-vuotiaat.

Toiminnassa tavoitettiin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Perjantai-iltaisin ohjaajat kulkivat kaupungilla löytääkseen nuoria, jotka eivät käyttänet nuorisotiloja. Myös koulujen kanssa tehtiin yhteistyötä nuorten tavoittamiseksi. Toiminnan alkuvaiheessa osallistuttiin Millin työskentelyyn. Pienryhmissä toimimisen lisäksi nuorten kanssa tehtiin retkiä ja järjestettiin leirejä.

Etsivä nuorisotyö lakisääteiseksi nuorisotyön muodoksi Opetusministeriö myönsi 2008 nuorisotoimelle avustusta ammattilaisten palkkaamiseen etsivän nuorisotyön projektiin ja näin palkattiin neljä työntekijää.

Etsivän työn projektissa pyrittiin löytämään yhteistyössä eri tahojen kanssa ne nuoret, jotka eivät osaa, kykene tai halua käyttää olemassa olevia palveluita ja ohjata heidät heille sopivien palvelujen pariin. Jo olemassa olevia nuorten auttamisorganisaatioita ei ollut tarkoitus korvata, vaan luoda organisaatioiden kanssa yhteistyötä. Tavoitteena oli saada projektin aikana luoduista toimintamalleista pysyviä hyviä käytäntöjä Turun nuorisotyöhön.

Etsivän työn projekti pohjautui ns. norjalaiseen malliin, jota jo oli toteutettu Luotsi-hankkeessa. Etsivä työ perustuu nuoren vapaaehtoisuuteen. Nuorisotyöntekijä luo nuoreen luottamuksellisen asiakassuhteen ja pyrkii vaikuttamaan nuoreen siten, että tämä ottaa vastuun omasta tilanteestaan. Nuorisotyöntekijä kunnioittaa asiakkaan yksityisyyttä ja hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Vuonna 2010 nuorisolakia muutettiin siten, että siihen lisättiin etsivä nuorisotyö. Lain mukaan etsivän nuorisotyön tehtävänä on tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja auttaa hänet sellaisten palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään hänen kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Etsivää nuorisotyötä tehdään ensisijaisesti perustuen nuoren itsensä antamiin tietoihin ja hänen omaan arvioonsa tuen tarpeesta. Laki tuli voimaan vuoden 2011 alusta.

Lokki ja Milli – ehkäisevää huumetyötä Lokki oli monihallinnollinen projekti, joka toimi Turussa vuosina 1988–1992 ja jonka tarkoituksena oli lastensuojelun avohuollon piirissä tai rikoskierteessä olevien nuorten tukeminen. Lokin mallina toimi englantilainen IT-projektityö ja niiden 12 viikon toiminnallinen ryhmätyö.

Huumeiden vastainen työ keskitettiin Milli-yksiköksi vuoden 2000 alusta. Millin työ on ehkäisevää työtä esimerkiksi koulujen vanhempainilloissa. Millin tavoitteena on myös tartuntatautien ehkäisy: pisteessä on jaettu tietoa hepatiitista ja hi-viruksesta, siellä on vaihdettu ruiskuja ja neuloja, annettu B-hepatiittirokotuksia ja jaettu kondomeja. Lisäksi Millin työntekijät motivoivat asiakkaita hoitoon, antavat yksilöllistä neuvontatyötä sekä tarjoavat asiakkaille mahdollisuuksia osallistua erilaisiin ryhmätoimintoihin.

Projekteja koulupainotteisesti: Ketunpesä, Kotiavain, JOPO Sosiaalinen nuorisotyö teki yhteistyötä koulutoimen ja sosiaalitoimen kanssa nuoren koulunkäynnin tukemisessa. Yhteistyössä kehitettiin Ketunpesä-toimintaluokka 1990-luvulla ja 2000-luvulla JOPO – joustavan

145

perusopetuksen luokka. Jälkimmäinen yhteistyö päättyi 2015. Nuoriso-ohjaajan tehtävänä oli antaa nuorelle yksilöllistä tukea keskustelemalla ja sitä kautta etsiä nuoren omat vahvuudet. Ohjaaja toimi toisaalta myös mahdollistajana huolehtimalla nuoren mahdollisuuksista harrastaa. Nuoriso-ohjaaja osallistui nuoren opetuksen tiimiin, toimi ammatinvalinnanohjauksessa, teki yhteistyötä vanhempien kanssa sekä toimi tarvittaessa muussa tukiverkostossa.

Kotiavain-projekti oli luonteeltaan ennalta ehkäisevää toimintaa ja sen kohderyhmänä olivat varhaisnuoret, joilla ilmeni koululintsausta, kotona ja vapaa-aikana oli ongelmia, oli erilaisia päihdekokeiluja eikä harrastuksia. Projekti alkoi pilottitoimintana vuosina 1996 – 1998 jatkuen sitten vuoteen 2002. Projektissa toimivat Auralan kerhokeskus sekä kaupungin nuorisotoimi, sosiaalitoimi, lasten ja nuorten kouluterveydenhuolto ja liikuntavirasto. RAY:ltä saatiin rahoitusta.

Projektissa työskenneltiin verkostoituen nuoren koti – koulu – vapaa-aika -arkeen. Työmuodot vaihtelivat yksilökeskeisestä nuorten ryhmätoimintaan. Yksilötyössä keskityttiin nuoren saamiseksi harrastuksiin (harrastustoiminnan aktivointia) sekä pidettiin säännöllisesti yhteyttä koteihin (perhetyötä).

Nuoren vapaa-aikaan satsattiin. Nuoren harrastuskiinnostusta kartoitettiin tätä varten tehdyllä kartoitustaulukolla. Nuori sai valita harrastusmahdollisuuksia, joiden avulla suunniteltiin yhteinen kymmenen tapaamisen aikataulu. Nuori tavattiin vähintään kerran viikossa hänen valitsemiensa harrastusten parissa.

Lisäksi oli tapaamisia koulupalavereissa ja ryhmäkokoontumisissa. Nuorten ryhmätoiminta oli joko koko ryhmän kanssa toimimista, kuten leirejä, polkupyöräretkiä, sählyturnauksia, tai pienryhmän kanssa kalastamista, kiipeilyä, keilaamista, erätaitojen harrastamista. Myös vanhempien kanssa järjestettiin perheleirejä ja -retkiä.

Projektissa kehitettiin työn vaiheistaminen ja tukihenkilötoiminta, ns. mylly-malli. Kun nuori oli ollut toiminnassa mukana vuoden, hän siirtyi toiminnan kakkosvaiheeseen. Nyt nuori oli tukihenkilöiden vetämissä ja harrasteryhmissä. Tässä tukihenkilötoiminnassa nuori saattoi olla kaksikin vuotta. Hänellä oli mahdollisuus myös yksilölliseen tukihenkilösuhteeseen.

Työpajatoiminta Nuorisotoimi aloitti työpajatoiminnan vuonna 1988, kohderyhmänä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret.

Tuolloin työpaja työllisti viisi nuorta erilaisiin kunnostustehtäviin. 1990-luvulla työpajatoiminta monipuolistui. Silloinen nuorisotoimenjohtaja Lasse Hallamurto halusi kehittää pajatoimintaa kokonaisuudeksi, sillä tuolloin toimintaa tehtiin monin eri tavoin ja monin eri projektein. Vuonna 1994 palkattiin Pirjo Järvi suunnittelemaan ja toteuttamaan nuorten työpajoja. Tuolloin pajat työllistivät 90 nuorta. 1995 perustettiin eri hallintokuntien välinen yhteistyöverkosto, johon osallistuivat myös muun muassa ammatilliset oppilaitokset.

Pajatoiminta tarjosi sekä koulutetuille nuorille askelen työelämään että kouluttamattomille nuorille mahdollisuuden harjoitella uravalintaa varten. Järven kehittämistyötä jatkoi Petri Uggeldahl.

Toiminta laajeni 2000-luvulle tultaessa elektroniikka-, ompelu-, auto-, puu- ja metallityötehtäviä tarjoavaksi pajaksi. Kehityksen mahdollisti tarkoituksenmukaisen tilan löytyminen vuonna 1996, kun Turun liikennelaitokselta vapautuivat vanhat raitiovaunuhallit Amiraalistonkatu 6:ssa. Tiloissa tehtiin mittavat korjaukset, ja pajatoiminta sai tarkoituksenmukaiset ja työsuojelumääräykset täyttävät työtilat.

146

Kuva: Veikko Wahlroos / TS-arkisto

Ministeri Claes Andersson vihki nuorten työpajojen tilat Amiraalistonkadulla 1997.

Nuorten tekemä huovutettu hattu oli lahja ministerille.

Työpaja nimettiin vuonna 2004 Nuorten työpaja Fendariksi. Tuolloin pajakeskuksessa toimivat maalaamo, tekstiili-, kädentaito-, puutyö-, korjaus- ja retkipaja. Myös ympäristö-, teatteri- ja verhoomotoimintaa tarjottiin nuorille. Nuorten tuotteita välitettiin yhä enemmän myyntiin, kun alkuaan nuorten työtehtävät olivat olleet enimmäkseen kaupungin sisäisiä töitä ja tilasutöitä. Työpajavaihtoehtoja lopetettiin ja toisaalta myös aloitettiin uusia työelämän tarpeiden ja muutosten mukaisesti.

Työkokemuksen ja työnhaun opettelun rinnalle kehittyi 2000-luvun alusta nuorten elämänhallintataitoja kehittävä työpajatoiminta. Pajassa nuoria opastettiin muun muassa asunto- ja terveysasioiden hoitamisessa sekä tutustuttiin yhdessä työelämän pelisääntöihin. Yhteistyötä laajennettiin Forum Marinumin kanssa järjestettävään venepajaan.

Nuorten toimintaa Fendarissa puvustuksia, yksityisiä tilauksia tekstiiliompelupajassa, puutyöpajassa huonekalujen korjausta, kädentaitopajoissa koruja, nuorisotoimitilojen ja leirialueiden kunnostamista ja korjaamista, verhojen ompelua leirialueille ja nuorisotiloihin.

Tuotemyyntiä joulumarkkinoilla, Onnimannissa ja Förituvassa.

Myös omaa tuotekehittelyä.

Pajatoimintaa järjestettiin myös Nuorisokeskus Palatsissa, jossa toimivat graafisen alan taittopaja, pitopalvelu- ja kahvilatoiminnan harjoittelemiseen grillipaja sekä mediapaja.

147

Merkittävä etappi työpajatoiminnassa oli vuosi 2007, jolloin pajatoiminta vakinaistettiin.

Nuorten työpaja Fendarissa aloitti v. 2013 tammi-kesäkuussa 108 nuorta.

Kaikkiaan nuoria oli 143, joista 14 ns. seinättömässä pajatoiminnassa, eli nuoret olivat harjoittelussa muissa nuorisopalvelujen yksiköissä.

Pajajakso päättyi 94 nuorella.

Onnistumisprosentti oli 80.

Pajajakso katsotaan onnistuneeksi, kun nuori suorittaa sopimuskauden loppuun suunnitellusti ja saavuttaa pajajaksolle asetetut tavoitteensa, tai kun nuori keskeyttää pajajakson mutta ohjautuu töihin, koulutukseen, kurssille, harjoitteluun toiseen työpaikkaan, terveydenhoidolliseen tai muuhun toimenpiteeseen.

Vuonna 2012 tuli voimaan Nuorisotakuu ja Fendariin perustettiin kaksi uutta pajaa: metallipaja yhteistyössä Turun Ammatti-instituutin kanssa ja starttipaja, jossa nuoren kanssa keskitytään enemmän elämänhallintataitoihin.

Turun nuorten työpajatoiminta täytti 25 vuotta vuonna 2013. Fendarissa oli tuolloin nuorten pajajaksoja vuodessa noin 250. Keskimäärin yksi jakso kesti noin 2,5–3 kuukautta. Pajoilla työskenteli nuorten parissa työpajaohjaajien lisäksi kolme nuorisotyöntekijää ja yksi urasuunnittelija, jotka auttoivat nuoria elämänhallintaan liittyvissä asioissa sekä esim. kouluihin hakeutumisessa.

Fendarin toiminnasta ovat vastanneet Christian Rantanen, Petri Uggeldahl, Hannele Norkooli ja Taina Laaksonen.

Ohjaamo Nuorisotoimen matalan kynnyksen palvelupiste Ohjaamo vastasi peruskoulun jälkeen ilman koulutuspaikkaa jäävien ja keskeyttämisvaarassa olevien nuorten tukemisesta. Palvelupisteen toiminta-ajatuksena oli nuorten ohjaaminen koulutukseen ja työelämään peruskoulun jälkeen.

Ohjaamo-palvelut kehitettiin Auraa- ja TATU-hankkeiden avulla – edellinen oli vuosina 2003–2007 Opetushallituksen luotsaama valtakunnallinen osallisuushanke ja jälkimmäinen nuorisoasiainkeskuksen osahanke Tie auki tulevaisuuteen 2005– 2007. Ohjaamo - Opi istumaan oman elämäsi ohjaamossa – syntyi osallisuushankkeen tuloksena ja se sai suunnittelijan vakanssin 2007 toiminnan vakinaistamiseksi.

Ohjaamon asiakkaita Vuosi 2004 Kävijöitä: 51 nuorta Harjoittelujaksossa: 20 nuorta Opiskelupaikka vuoden lopussa: 28 nuorta Ilman opiskelupaikkaa Ohjaamon asiakkaiksi 2009: 144 nuorta 2010: 130 nuorta 2011: 186 nuorta 2012: 136 nuorta

Ohjaamon palvelupisteen kohderyhmänä olivat 15–20-vuotiaat ilman koulutuspaikkaa jääneet turkulaiset nuoret. Toiminnan tärkein tavoite oli löytää nuorelle mahdollisimman mieluisa opiskelupaikka.

148

Jos opiskelupaikkaa ei löytynyt, Ohjaamossa mietittiin muita keinoja, joilla nuori pääsisi eteenpäin elämässään. Ohjaamossa annettiin nuorelle yksilö- ja uraohjausta. Toiminta oli nuorelle vapaaehtoista; hän voi tulla Ohjaamoon yksin tai vaikka huoltajan tai kaverin kanssa.

Alle 17-vuotiaita turkulaisia nuoria Ohjaamo työllisti tarvittaessa kaupungin palvelukseen ns. ohjaamojaksolle nuorille varatuilla palkkarahoilla. Tavoitteena oli nuoren säännöllisen elämänrytmin löytäminen ja säilyttäminen sekä selkiyttää hänen uravalintaansa.

Koulujen kanssa tehtiin aktiivista yhteistyötä. Ohjaamon työntekijä vieraili kouluissa kertomassa Ohjaamon toiminnasta ja erityisesti jälkihakuavusta. Tällöin nuori itse tai Ohjaamon työntekijä soitti oppilaitoksiin ja tiedusteli vapaita opiskelupaikkoja. Suurin osa Ohjaamoon tulevista nuorista haki itselleen opiskelupaikkaa jälkihaun kautta.

149

150

XI

Kuva: Nina Tuomisto

Nuoret päättämään

Nuoria kuullaan Yleisin tapa kuulla nuorten mielipiteitä on ollut oman alueen nuorisotalo: talon henkilökunnan kautta ovat välittyneet nuorten toiveet ja tarpeet. Nuoria on myös kuultu tilan toimintaan liittyvissä asioissa. Nuoret päättivät yhdessä nuorisotilan toimintaan liittyvistä asioista sekä talokohtaisesta nuorten toimintarahasta.

Esimerkiksi 2010 toimintaan oli varattu nuorisotaloa kohden 50 euroa kuukaudessa.

Nuorisovaaleja ja mielipidekyselyitä Nuorisotoimi osallistui 1992 nuorisovaalien järjestämiseen kuntavaalien yhteydessä. Vaalit järjestettiin yhteistyössä koulujen oppilaskuntien kanssa, ja äänestyspaikkoina olivat yläasteet ja lukiot. Äänioikeutettuja olivat nuoret, jotka tulisivat saamaan äänestysoikeuden seuraaviin kuntavaaleihin. Nuorisovaalien tuloksen sai julkaista vasta kuntavaalien jälkeen – näin oli kaupunginhallitus päättänyt.

Kyselytutkimuksia nuorten asenteista nuorisovaalien yhteydessä Arto Jokela, ”Eurooppalaiset Enkelit?”

(1993) ja ”Laman lapset” (1995).

VTT Heikki Ervasti, ”2000-luvun kynnyksellä” (1999) ja ”Arvot, arki ja tulevaisuus” (2006).

Vuonna 1999 olivat vuorossa eduskuntavaalit, joiden yhteydessä Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi järjesti Nuorisovaalit 1999 -projektin. Nuorisovaaleissa `99 pyrittiin herättämään alle 18-vuotiaiden kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin sekä tuomaan esille nuorille tärkeitä asioita. Äänioikeus oli 13–18-vuotiailla nuorilla. Oppilaitokset ja kunnat päättivät itse vaalin järjestämisestä. Turussa nuorisotoimi järjesti nettiäänestysmahdollisuuden Nuorisokeskus Palatsissa niille nuorille, jotka eivät voineet koulujen kautta olla mukana äänestyksessä.

Keinoja ja toimintatapoja Nuorisoasiainkeskus pyrki 90-luvulta lähtien aktiivisesti erilaisin toimin edistämään nuorten kuulemista ja osallistamista. Vuoden 2006 nuorisolain myötä siitä tuli lakisääteistä.

NuortenTurku foorumi Turussa tehtiin vuosina 1998–2001 useita kuntalaisaloitteita nuorisovaltuuston perustamisesta. Kaupunginhallitus päätti keväällä 2002, että tarkoituksenmukaisempaa on ryhtyä valmistelemaan nuorisofoorumeiden kokeilemista. Nuorisofoorumin muodostaisivat hanke-ehdotuksia tekevät nuoret. Foorumi kokoontuisi valtuuston istuntosalissa. NuortenTurku foorumin järjestäminen ja kokeiluvaihe aloitettiin 2003. NuortenTurku foorumia ryhdyttiin toteuttamaan hankerahoitusmallina, ja talousarvioon varattiin vuosittain 11 000 euroa jaettavaksi hankerahana.

Nuoret, kuten koululuokka tai nuorisotaloryhmä, tekivät aloitteita hankkeiksi. Jokaisesta hanke-ehdotuksen tehneestä nuorten ryhmästä osallistui kaksi henkilöä NuortenTurku foorumiin. Foorumin istunnossa edustajat esittelivät omat hankkeensa. Kokouksen päätteeksi foorumi päätti rahanjaosta.

Vertti-toiminta Turun nuorisotoimi koordinoi seutukunnallista Vertti-vertaistiedotusmallia. Vertti-toiminta koulutti Turun

152

Turkulaisnuorille kysely vaikuttamismahdollisuuksista vuonna 2000 Vuoden 2000 Nuorisovaalien yhteydessä järjestettiin turkulaisnuorille kysely osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksien kehittämisestä. Kysely lähetettiin myös avustuksia saaneille nuorisojärjestöille ja muille yhteistyötahoille. Vastauksia saatiin yhteensä 225, joista 68 oli järjestönuoren ja 157 koulunuoren vastausta.

Kyselyn tulos Nuorten mielestä he voivat tällä hetkellä vähän vaikuttaa omiin asioihinsa. Heidän mielestään kotona ei koskaan kysytä mitään, eikä muutenkaan nuorten mielipidettä kysytä. Jos kysytään, mielipiteet eivät heidän mielestään johda mihinkään.

Järjestönuoret haluaisivat vaikuttaa tapahtumiin sekä nuoria koskeviin päätöksiin ja koulunuoret koulua koskeviin asioihin.

Asioita, joihin nuoret katsoivat voivansa vaikuttaa, olivat disko, nuorisotalon asiat, tapahtumat ja kotiasiat, oma elämä, omat harrastukset, oma terveys sekä tupakointi.

Vaikuttamiskeinoksi nuoret olivat listanneet: äänestäminen, toiveiden esittäminen, mielenosoitukset, nimilistat, mielipidepalstoille kirjoittaminen, yhteyshenkilöiden kautta ilmaiseminen, puhuminen aikuisille ja vanhemmille, jotka vievät asian eteenpäin, sekä oma henkilökohtainen vaikuttaminen puheilla ja teoilla.

Osallistumisen osalta järjestönuoret halusivat osallistua oppilaskunnan ja nuorisojärjestöjen toimintaan sekä nuorisotilojen toimintaan. Koulunuoret olivat kiinnostuneita toimimaan nuorisojärjestöissä, alueellisessa yhteistoiminnassa ja oppilaskunnissa.

seutukunnan yläkouluista 2–6 oppilasta toimimaan oman koulunsa vertaistiedottajina. Nuoret tiedottivat kouluillaan koulun omista tapahtumista, kunnan nuorille tarjoamista palveluista, tapahtumista, retkistä ja harrastusmahdollisuuksista. Vertti-toiminnalla pyrittiin ehkäisemään nuorten syrjäytymistä sekä vahvistamaan nuorten osallisuutta. Toiminnassa toteutui myös nuorten oikeus saada tietoa asuinpaikasta riippumatta. Turussa Vertti-nuoria on toiminut useissa kouluissa. Tiedotustoimintaa kehitettiin yhdessä alueen nuorisotyöntekijöiden kanssa.

Verkkopalveluita Verkkopalvelut mahdollistavat tiedonsaannin riippumatta ajasta ja paikasta. Kaupungin Turku.fi-verkkosivuilla oli Palveluja nuorille -osio, jossa esiteltiin kattavasti kaupungin tarjoamia palveluja nuorille.

Turku oli mukana myös maakunnallisessa Pointti.info-verkkopalvelussa ja valtakunnallisessa verkkodemokratiapalvelu Aloitekanava.fi:ssä, jotka otettiin käyttöön syksyllä 2009. Turun kaupungin Nuortenpalvelut, useat nuorisotalot ja Seikkailupuisto alkoivat hyödyntää sosiaalista mediaa heti, kun se oli mahdollista. Facebook ja IRC-Galleria olivat käytännöllisiä Tilaisuuksien aiheita välineitä tavoittaa nuoret heti ja nyt.

• Palatsin sisustaminen • Lausteen ja Jyrkkälän nuorisotaloissa nuoriso- ja Keskustelu- ja kuulemistilaisuudet kirjastotilojen yhteiskäytöstä Nuorten suoran vaikuttamisen mahdollisuuksia kehitettiin järjestämällä keskustelu- ja kuulemisti-

153

Nuorten suoran vaikuttamisen mahdollisuuksia kehitettiin järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia

laisuuksia, joissa nuoret, päättäjät ja virkamiehet kohtasivat. Keskustelutilaisuuksissa on voitu käsitellä yksittäistä nuorisotaloa, uusia tilaratkaisuja tai nuorilta on kysytty mielipiteitä toimintojen laajempaan kehittämiseen, kuten nuorten osallisuuden ja kuulemisen järjestämiseen.

Osallisuus ja vaikuttaminen -tilaisuuksia 2009 Turun päivänä Haloo…kuuleko Turku?

– nuorisoteemainen kuntalaiskeskustelu nuorten kanssa.

Osallisuuden ja kuulemisen kehittäminen

23.3.2010 Turku nuorten silmin – seutukunnallinen kuulemistilaisuus - nuorten mielipiteitä heitä koskevista kuulemismenetelmistä.

Nuorisolain (2006) mukaan nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Nuoria on myös kuultava heitä koskevissa asioissa. Turun kaupungissa nuorten kuuleminen on suunnattu erityisesti alle 18-vuotiaisiin, joita Turussa on keskimäärin 20 000. Ikäryhmä 18–28-vuotiaat kuuluu kuntalain mukaiseen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien pariin, ja he ovat esimerkiksi äänioikeutettuja valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa.

5.5.2010 Lautakunnan osallisuusseminaari – mukana politiikkoja ja edustajia eri hallintokunnista - tiedon jakaminen nuorten osallisuusja vaikuttamismahdollisuuksista Turussa.

3.–4.6.2010 Lautakunnan kehittämisseminaari - nuorten osallisuuden ja kuulemisen kehittäminen.

Nuorten osallistumisen ja kuulemisen valmistelun tueksi nuorisotoimi järjesti seminaareja ja kuulemistilaisuuksia sekä kokosi osallisuustyöryhmä, johon kuuluivat vs. nuorisosihteeri Minna Saarinen,

154

toiminnanjohtajat Pirjo Lehtinen ja Annika Sabell, nuorisosihteeri Leena Aho, vs. viestinnänsuunnittelija Emmi Pulli ja projektikoordinaattori Ann-Mari Lehti. Työryhmä esitti nuorisolautakunnalle kaksi vaihtoehtoa nuorten kuulemistoiminnan kehittämiseksi. Ensimmäisessä vaihtoehdossa olemassa olevia toimintamenetelmiä ja -malleja kehitettäisiin. Toisessa vaihtoehdossa perustettaisiin nuorten vaikuttajaryhmä.

Tämä vaikuttajaryhmä toimisi joko jo olemassa olevan NuortenTurku foorumin -pohjalta sitä kehittäen tai vaikuttajaryhmäksi perustettaisiin nuorisovaltuusto. Se korvaisi NuortenTurku -foorumin.

Turun nuorisovaltuusto Nuorisovaltuusto on 13–18-vuotiaiden turkulaisten vaaleilla valittu Turun kaupungin luottamuselin. Nuorisovaltuusto on turkulaisten nuorten virallinen edustaja, kun nuoria kuullaan heitä koskevissa asioissa. Ryhmän edustajilla on ja puhe- ja läsnäolo-oikeus lautakunnissa silloin, kun niissä käsitellään nuorten asioita.

Valtuustoon valitaan vaaleilla 30 nuorta kaksivuotiseksi toimikaudeksi. Ehdokkaaksi asettuminen tapahtuu nuoren omalla ilmoituksella. Äänestys toteutetaan oppilaitoksissa ja nuorisotiloissa.

Turun nuorisovaltuusto nuorten asialla Vuonna 2013 kaupungin eri toimialojen edustajista koostuva Turun osallisuusverkosto teki esityksen nuorisovaltuuston perustamiseksi – esitys hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa syyskuussa 2013. Päätöksen mukaan Turun nuorisovaltuusto on vaaleilla valittu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton vaikuttajaryhmä, joka toimii nuorten asioiden asiantuntijana, edunvalvojana ja äänitorvena.

Ensimmäiset nuorisovaltuustovaalit – marraskuu 2013 Vaaliehdokkaita oli lähes 90 nuorta. Vaalit toteutettiin marraskuussa 2013 nuorten toiveiden mukaisesti perinteiseen tapaan lippuäänestyksenä. Äänestyspaikkoina olivat koulut ja oppilaitokset sekä Nuorten taide- ja toimintatalo Vimma. Äänestää saivat kaikki 13–18-vuotiaat Turussa asuvat tai opiskelevat nuoret.

Vaaleissa annettiin ääniä yli 6000, kokonaisäänestysprosentti oli 57,9 %.

Turun nuorisovaltuustoon toimikaudelle 2014–15 valittiin 28 varsinaista jäsentä ja 22 varajäsentä.

Turun nuorisovaltuusto aloitti toimintansa tammikuussa 2014.

Nuorisovaltuuston puheenjohtajana toimi vuosina 2014–2015 Jenna Lehtinen, varapuheenjohtajana Alexis Vartiainen sekä toisena varapuheenjohtajana Freija Häärä.

Nuorisovaltuuston tehtäviin kuuluu nuorten asioiden esiin nostaminen ja nuorten etujen ajaminen sekä aloitteiden, ehdotusten ja kannanottojen tekeminen. Kuka tahansa voi halutessaan toimittaa asioita nuorisovaltuuston käsittelyyn. Lisäksi nuorisovaltuusto järjestää tapahtumia sekä päättää vuosittain rahoituksesta nuorten ideoimille hankkeille. Nuorisovaltuusto tekee yhteistyötä kaupungin luottamuselinten, toimialojen, viranhaltijoiden, muiden vaikuttajaryhmien ja oppilaskuntien sekä muiden kuntien nuorisovaltuustojen kanssa.

155

Turun nuorisovaltuustolla on puhe- ja läsnäolo-oikeus nuorisolautakunnassa sekä kasvatus- ja opetuslautakunnassa ja sen jaostoissa ja lisäksi erillisestä kutsusta liikunta-, kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Sillä on myös edustajia erilaisissa työryhmissä ja se on nimennyt asioiden hoitamiseksi sisäisiä työryhmiä, kuten ideankeruu-, kouluyhteistyö-, some- ja viestintä- ja tapahtumatyöryhmän. Nuorisovaltuustolla on kolme omaa kummivaltuutettua Turun kaupunginvaltuustossa.

Nuorisovaltuuston kokoukset pidetään valtuustosalissa kerran kuukaudessa kesäkautta lukuun ottamatta.

Kokoukset ovat kaikille avoimia.

Kaupunginhallinnon eri toimialojen edustajista muodostettiin nuorisovaltuuston toiminnan tueksi tukiryhmä. Nuorisopalveluissa nuorisosihteeri Mirja Teräs on vastannut nuorisovaltuuston toiminnasta alusta asti. Uudelle nuorisovaltuustolle järjestettiin heti alkuun kokousten lisäksi ryhmäytymistapaamisia ja koulutusta.

Eri toimijat ovat ottaneet nuorisovaltuuston hyvin vastaan ja sen näkemyksiä on kysytty tiuhaan. Nuorisovaltuusto on ilmaissut mielipiteensä muun muassa uudesta nuorisolaista, Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta, Yleiskaavasta 2029, nuorten kirjastopalveluista ja nuorisopalvelujen some-strategiasta. Nuorisovaltuusto on laatinut kirjelmiä ja kannanottoja esimerkiksi syrjinnästä ja Turun kaupungin suunnitelluista säästötoimista. Lisäksi se on ollut mukana erilaisten tapahtumien ideoinnissa toteuttamisessa yhteistyössä muiden tahojen kanssa ja järjestänyt itse muun maussa hyväntekeväisyyskirpputorin ja ulkoilmaelokuvatapahtuman.

156

XII

Iltapäivätoiminta

Oma-aloitteisesta lakipohjaiseen iltapäivätoimintaan Nuorisotoimi otti vastatakseen pienten, lähinnä ensimmäisen ja toisen luokan, koululaisten iltapäivätoiminnasta vuodesta 1999. Asiasta päätettiin yhdessä sosiaali-, nuoriso-, liikunta-, kulttuuri- ja koululautakunnan kesken keväällä 1998. Päätöksen pohjalta laadittiin koululaisten iltapäivätoiminnan ensimmäinen toimintasuunnitelma.

Tätä ennen iltapäiviksi järjestettyä toimintaa oli jo ollut nuorisotalojen työpajoissa ja erilaisissa iltapäiväkerhoissa. Nuorisotaloissa oli toimintoja varten iltapäiväntoiminnan valvojia. Toiminta nähtiin koululaisten vapaa-ajantoimintana, ja nuorisotoimi katsoi perustehtäväkseen järjestää lasten ja nuorten virikkeellistä vapaa-ajantoimintaa. Työpajoja oli Arvinkadun, Tapulikadun ja Teräsrautelan tiloissa, joissa oli ensin alle kouluikäisille, myöhemmin myös kouluikäisille suunnattua toimintaa. Iltapäivätoimintaan saatiin seuraavaksi paikkoja erityisesti Seikkailupuistoon ja Kädenjälkikeskukseen.

Kun toiminta laajeni vuonna 1999, nuorisotalojen työntekijät aluksi epäröivät, miten iltapäivätoiminta nivoutuisi osaksi talojen toimintaa. Samaan aikaan sosiaalitoimen alaisissa iltapäiväkerhoissa työntekijät miettivät, miten nuorisotoimi pystyisi jatkamaan hoitoperusteista toimintaa. Rehtorit puolestaan huolestuivat koulujensa tilojen riittävyydestä.

Vuonna 2001 Nuorisotoimella 24 iltapäiväkerhoa.

Osallistujamäärä 648 lasta: ekaluokkalaisia 462, toisella 169 ja kolmannella luokalla 17 lasta. Kolmosluokkalaiset olivat pääsääntöisesti erityistä tukea tarvitsevia lapsia.

Iltapäivätoiminnasta kehittyi valtionosuusperusteinen vuoden 2004 uuden perusopetuslain myötä.

Vuonna 2010 Laissa säädettiin lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan Nuorisotoimen 18 kerhossa oli 468 perusteista, toimintasuunnitelman laadinnasta ja lasta. arvioinnista sekä muun muassa toiminnassa työssä olevien henkilöiden kelpoisuudesta. Lakimuutos aiheutti vain vähäisiä muutoksia Turun koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnassa, jota kaupunki oli oma-aloitteisesti harjoittanut jo vuosia.

Toimintaa järjestettiin pääsääntöisesti koulun työvuoden aikana, aluksi iltapäivisin klo 11–17 ja myöhemmin myös aamuisin klo 7.30–10. Toiminta oli maksullista ja maksuun sisältyi ohjatun toiminnan lisäksi välipala ja vakuutus. Vuonna 2004 toimintaan lisättiin vaihtoehto, jossa lapsi osallistui aamu- ja iltapäivätoimintaan päivittäin alle kolme tuntia. Tällöin myös vanhemmilta perittävä maksu oli pienempi.

Iltapäivätoimintaa järjestettiin 11 nuorisotilassa (tilat taulukossa sivulla 193) ja 13 koulussa.

Henkilöstön organisointia Aamu- ja iltapäivätoiminta edellytti nuorisotoimelta mittavaa henkilökuntaa. Toiminnan alkaessa 1999 nuorisotoimen aamu- ja iltapäivätoimintaan siirtyi 10 vakinaista ja lisäksi palkattiin 36 määräaikaista ohjaajaa.

Määräaikaisen työsuhde oli vuosittain 10 kuukauden mittainen. Määräaikaisia ohjaajia pyrittiin vakinaistamaan vuosittain. Lukuvuonna 2010–2011 määräaikaisia ohjaajia oli 36,5 henkilöä ja vakituisia 15 henkilöä.

158

Vuoden 2004 perusopetuslain mukaan jokaista kerhoa kohden tuli olla yksi koulutettu vastuuohjaaja, jonka tehtäviin kuuluivat muun muassa toiminnan suunnittelu ja toteutus, yhteistyö kodin, koulun ja muiden toimijoiden kanssa, uusien työntekijöiden perehdyttäminen, toiminnan arvioiminen ja kehittäminen. Laissa määriteltiin ohjaajien kelpoisuusehdot, joiden täyttymiseen annettiin viiden vuoden siirtymävaihe. Tämä mahdollisti sen, että sekä kunta että palveluntuottajat pystyivät siirtymävaiheen aikana kouluttamaan alalle ohjaajia. Koulutettujen työntekijöiden tulo kentälle nosti toiminnan laatua entisestään.

Henkilöstöä johti osastopäällikkö Eeva Roiha, toiminnanjohtaja Sari Nummila-Piispanen vastasi nuorisotoimen aamu- ja iltapäivätoiminnasta 1999–2014, koordinaattori Tuuli Tuomi vastasi sopimuspohjaisista aamu- ja iltapäivätoiminnasta 1999–2011 ja Minna Saarinen 2011–2014.

Aamu- ja iltapäivätoiminnassa lapset saavat koulun jälkeen mahdollisuuden monipuoliseen tekemiseen ja harrastamiseen.

Toiminnan sisältöjä Aamu- ja iltapäivätoiminnalla taataan lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen ja kasvuympäristöön. Toiminta pohjautuu perusopetuksen arvoihin, joita ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon moninaisuus ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen. Suunnittelussa otetaan huomioon lasten tarpeet ja toiveet sekä kiinnitetään huomiota lasten ikätason mukaiseen kasvuun ja kehitystä tukevaan leikkiin, luovaan toimintaan ja myönteisiin elämyksiin.

Turussa aamu- ja iltapäivätoiminnan aktiviteettien teemoja ovat olleet eettinen kasvu ja yhdenvertaisuus, leikki ja vuorovaikutus, liikunta ja ulkoilu, ruoka ja lepo, kulttuuri ja perinteet, kädentaidot ja askartelu, ilmaisu eri muotoineen, mediataidot, arkiaskareet, elinympäristö ja kestävä elämäntapa sekä erilaiset tiedolliset ja taidolliset aihepiirit.

159

Kuva: Maria Vakkamaa

Laaja yhteistyöverkosto mukaan Nuorisotoimen oman iltapäiväkerhotoiminnan lisäksi aamu- ja iltapäivätoimintaa laajennettiin avustusperusteiseksi yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden eli palveluntuottajien kanssa. Yhteistyökumppaneita ovat olleet seurakunnat, järjestöt ja yhdistykset.

Toiminta jakautui puoliksi kaupungin ja palvelutuottajien kesken. Palveluntuottajien toimintaa tuettiin avustuksella, joka perustui lapsilukumäärään. Palveluntuottajien kerhoja oli muun muassa Runosmäen ja Pansion nuorisotaloissa sekä toiminnan järjestäjien omissa tiloissa. Ruotsinkielisestä toiminnasta vastasi pääasiassa Landskapsföreningen Folkhälsan i Åboland.

Maarian ippen toiminnan painopisteenä on vuodesta 2005 ollut kestävä kehitys.

Ippe-toiminta kierrätti kartongin, lasin, metalli ja paperin ja vuodesta 2008 myös kompostoituvan jätteen. Ippetoiminnassa askarreltiin mm. leluja ja koristeita kierrätysmateriaaleista, järjestettiin kirpputoreja ja tavaroiden kierrätystä sekä keskusteltiin luontoaiheista. Lapsille järjestettiin opastettuja retkiä kaatopaikalle, jätteenpolttolaitokselle ja ekotorille.

Jotta kaikki lapset saisivat tasalaatuisen palvelun, osallistuivat he sitten kaupungin tai palveluntuottajien järjestämään toimintaan, perustettiin tuotantoryhmä. Ryhmä yhdenmukaisti aamu- ja iltapäivätoiminnan käytäntöjä. Nuorisotoimi hoiti koko hakuprosessin. Palveluntuottajat ovat pysyneet vuosien kuluessa lähes samoina, mikä on mahdollistanut toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen.

Palveluntuottajia mm. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, Varsinais-Suomen Martat, Nuoret Kotkat, Kansallinen Lastenliitto, Saksalainen seurakunta, Auralan Nuoret ry, Steiner koulu, Kansainvälinen koulu, Turun NMKY ja Folkhälsan.

Vuonna 2001 oli 28 iltapäiväkerhoa, lapsia 575.

Vuonna 2010 tuottajia oli 11, 38 kerhossa lapsia oli 946.

Kehitysvammaisten lasten iltapäivätoiminnan järjestivät Turun kaupungin hyvinvointitoimiala yhdessä sivistystoimialan kanssa.

Erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia integroitiin tavallisiin aamu- ja iltapäivätoiminnan ryhmiin.

160

XIII

Kuva: Seilo Ristimäki

Seutukunnallista nuorisotyötä

Turun alueen nuorisolautakuntien kuntayhtymä 1971–1995 Kakskerran Sampsalinnan kurssikeskukseen kokoontui syksyllä 1971 Turun, Naantalin, Raision, Kaarinan, Liedon ja Piikkiön nuorisotyölautakunnat yhteiseen kokoukseen. Lautakunnat päättivät kokouksessa aloittaa yhteistyön tavoitteena nuorisotyön vahvistaminen Turun alueella. Yhteistyö laajeni edelleen, kun Vahdon kunta tuli mukaan toimintaan 1972 ja Merimasku 1973.

Jokainen lautakunta valitsi kaksi ja Turku suurena kuntana kolme edustajaa toimikuntaan, joka kokoontui kolmesta viiteen kertaa vuodessa. Toimikunta valmisteli asioita kuntayhtymäkokoukselle, johon kaikki kuntien nuorisolautakuntien jäsenet osallistuivat. Kuntayhtymäkokouksessa käsiteltiin ajankohtaisia asioita alustajina muun muassa ministeriön asiantuntijat. Esitelmät käsittelivät esimerkiksi nuorisolautakunnan jäsenten tehtäviä, nuorisoyhdistysten avustuspolitiikkaa, valtionavustusanomuksia, erityisnuorisotyötä sekä muutoksia lainsäädännössä. Myös käytännön asioita oli aiheina, kuten leirialueiden terveysmääräykset.

Kuntayhteistyön toimintaa • tutustumismatkoja esim. Tallinnaan ja Maarianhaminaan.

• nuorille teatteri-, kieli-, taideleirejä esim. Tippsundissa taideleiri 1982, ystävyysleiri Kirkhakkinen 1985 ja saksan kielen leiri 1991.

Leirien kustannukset jaettiin kunnille osanottajamäärän mukaan.

Kuntayhtymän päätoimisten nuorisosihteerien kokous oli toimeenpaneva elin. Turun nuorisotoimen nuorisosihteeri Leena Aho toimi kuntayhtymän sihteerinä vuosina 1974–1990. Kuntayhtymän toiminta tämän muotoisena laantui vuonna 1995.

Turbo ja Paras – seutukunnallisia yhteistyöverkostoja Vuoden 2006 nuorisolain mukaan voitiin nuorisotyön palveluja tuottaa myös alueellisesti kuntien yhteistyönä. Turun seudun kaikissa kunnissa oli selkeä tarve nuorisopalvelujen ja tiedotuksen seudulliseen kehittämiseen ja erityisesti erikokoisten kuntien osalta. Nuorten tulisi saada tasapuolisesti palveluja ja toimintamahdollisuuksia, tietoa ja vaikuttamismahdollisuuksia riippumatta kotikunnasta ja ikävaiheista.

Turun seudulla haasteena on kuntien suuri kokoero. Pienissä kunnissa työntekijäresurssi on vähäinen, ja useissa kunnissa vain yksi osa-aikainen työntekijä. Yhteistyö koettiin erittäin tarpeelliseksi.

Ennen lain voimaantuloa Turun alueen kuntien nuorisotoimien yhteistyö oli viritetty uudelleen eloon 2005 Naantalin nuorisosihteeri Ursula Roslöfin toimesta. Verkostoon kuului vuodesta 2005 lähtien 18 kuntaa: Askainen, Kaarina, Lemu, Lieto, Masku, Merimasku, Mietoinen, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Paimio, Piikkiö, Raisio, Rusko, Rymättylä, Turku, Vahto ja Velkua.

Toiminta oli aluksi epävirallista. Vuoden 2006 lain myötä toiminta kehittyi aktiiviseksi seutukunnalliseksi verkostotyöskentelyksi, joka sai nimekseen Turbo. Verkoston kokoonkutsujana ja puheenjohtajana toimi Turun kaupungin nuorisoasiainkeskuksen nuorisosihteeri Leena Aho ja vuodesta 2011 nuorisotoimenjohtaja

162

Annina Lehtiö-Vainio sekä sihteerinä Ursula Roslöf Naantalin kaupungin sivistystoimesta. Verkostoa kehitettiin erilaisin hankkein, joille saatiin avustuksia vuosina 2006–2009 Länsi-Suomen lääninhallitukselta ja opetusministeriöltä ja vuodesta 2010 Varsinais-Suomen ELY-keskukselta ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Turbon kehittämiskohteita olivat nuorisotiedotus, kulttuuri-, työpaja- ja kansainvälinen toiminta, käden taidot, vaikuttamismahdollisuudet sekä nuorisotilat ja henkilöstö. Erityisesti nuorten kuulemis-, vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia edistettiin seutukunnallisten hankkeiden avulla.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus eli PARAS-hanke käynnistyi vuonna 2007. Turun seutukunnan nuorisotoimialojen PARAS-hanke vastasi alueellisesti Turbo-verkostoa Auraa ja Sauvoa lukuun ottamatta.

Päällekkäisyyksien vuoksi Turbo- ja PARAS-toiminta yhdistettiin, mikä olikin tarkoituksenmukaista, sillä Turbo-verkosto oli jo vastannut PARAS-hankkeelle osoitetuista tehtävistä. Vuodesta 2011 alkaen toimi Turbo-verkoston puheenjohtajana nuorisotoimenjohtaja Annina Lehtiö-Vainio. Yhdistetyssä hankkeessa toimi kaksi valmistelevaa työryhmää: Nuorten syrjäytymisen ehkäisy -työryhmä (SYRJÄ) puheenjohtajana Taina Laaksonen sekä Nuorisotiedotus ja -toiminta -työryhmä (URPOT) puheenjohtajana Leena Aho.

Pointti.info, Aloitekanava.fi, Vertti-toiminta – seutukunnallisia hankkeita Ensimmäinen seutukunnallinen yhteistyöhanke oli Nuorisopalveluiden kartoitushanke 2006–2007, joka toteutettiin Turun Seudun Kehittämiskeskus TAD Centren myöntämän rahoituksen turvin. Hankkeessa selvitettiin kunnan, kolmannen sektorin sekä yksityisten palveluntarjoajien nuoriso- ja liikunta-alan palveluja Turun seutukunnassa. Myös kuntien nuorisotyöntekijöiden toimintaresursseja, erilaisia kehittämisja yhteistyötarpeita sekä kuntien yhteistyö- ja kumppanuushankkeita kartoitettiin. Hankkeessa kerätty pohjatieto helpotti kuntia niiden omien palveluiden sekä seutukunnallisen yhteistyön suunnittelemisessa ja uusien yhteistyömallien luomisessa.

Vuosina 2008–2009 kartoitettiin Turun seutukunnan nuorisotiedotuksen sekä nuorten tieto- ja neuvontapalvelujen nykytila. Hankkeen rahoitti Länsi-Suomen lääninhallitus. Kartoituksen tietoja käytettiin hyväksi Turun seutukunnan yhteisen Pointti.info-nuorisotiedotusportaalin suunnittelussa. Portaalista kehitettiin koko Turun seutukuntaan nuorisotiedotus- ja nuorten tieto- ja neuvontapalvelut, jotka noudattivat sekä EU:n että kansallisia nuorisotiedotustavoitteita. Kunnat kannattivat seutukunnallisen portaalin kehittämistä, sillä yhteinen portaali kohentaisi kuntien palveluja. Myös nuorten toiveita otettiin palvelun kehittämisessä huomioon.

Seuraavina vuosina verkkopalvelu Pointti.info laajeni koko Varsinais-Suomen alueen 28 kuntaan. Kehittämishanketta tuki opetus- ja kulttuuriministeriö. Hankkeessa uudistettiin Pointti.info-verkkosivusto vastaamaan nykyisiä vaatimuksia sekä nuorten tarpeita, erityisesti koskien nuorten aloite- ja kuulemisjärjestelmiä, jota varten sivustoon liitettiin Aloitekanava.fi-verkkopalvelu.

Nuorisolain mukaan nuorille oli tarjottava osallistumismahdollisuuksia ja heitä oli kuultava heitä koskevissa asioissa. Lain pohjalta toteutettiin vuosina 2007–2009 Vertti- vertaisnuorisotiedotushanke. Hankkeessa kehitettiin Turun seutukunnan nuorisotiedotuksen vertaistiedotusverkosto parantamaan tiedonkulkua eri kuntien nuorisotyöntekijöiden sekä nuorten välillä. Toisekseen verkosto myös tuki nuorten omaa keskinäistä tiedottamista.

163

Hanke päättyi 2009, josta lähtien Vertti-vertaisnuorisotiedotusmalli on juurrutettu osaksi kuntien nuorisotoimintaa. Vertti-toimintaa toteutetaan Turun seutukunnan kunnissa ja yläkouluissa. Vertti-toiminnassa hyödynnetään nuorten omaa vertaistiedotusta, nuorisotyöntekijöiden verkostotiedotusta sekä kehitetään tiedon kulkua molempiin suuntiin. Nuorilla on mahdollisuus osallistua verkon kautta oman kuntansa ja koulunsa nuorisotiedotuksen järjestämiseen ja suunnitteluun sekä toteutukseen.

Saa osallistua rajoista piittaamatta Vanhemmuuden viikot – positiivista yhdessä tekemistä ja toimintaa perheille Viikkojen teemoja: - yhdessä tekemisen tärkeys perheissä - vanhempien vastuu lasten ja nuorten kasvattajina - perheiden yhteistyön pelisäännöt lasten ja nuorten kanssa toimivien parissa.

Muuta: Pupu-tyttö – teatteriesitys äideille ja tyttärille Flowpark – yhteinen vanhempien ja nuorten päivä.

Seutukunnallinen nuorisokortti vuodesta 2013 Kortti voidaan myöntää 9–18-vuotiaalle nuorelle.

Kortti oikeuttaa nuoren osallistumaan kaikkien mukana olevien kuntien nuorisotalojen avoimeen toimintaan.

Kortilla saa kuntakohtaisia alennuksia.

Nuorisokortti edistää nuorten tasa-arvoa, koska nuoret voivat halutessaan osallistua myös muiden kuntien nuorisotoimintaan. Nuorisokortti lisää myös turvallisuutta ja tiedonkulkua, koska nuorten yhteystiedot ovat työntekijöiden tiedossa.

164

XIV

Hallinto

Nuorisolautakunta Vuonna 1972 annetun lain perusteella nuorisotyölautakunta vaihtui nuorisolautakunnaksi, johon kaupunginvaltuusto valitsi yhdeksän varsinaista jäsentä.

Vuoden 2001 lautakunnasta lähtien jäsenten määräksi nousi 13. Lautakunnan jäsenet ovat vuosien varrella nuorentuneet ja opiskelijoiden osuus on kasvanut.

Lautakunnassa on yleensä ollut muutama edellisen kauden jäsen, tavallisimmin kaksi; poikkeuksen muodostaa vuosien 2013–2016 lautakunta, jonka kaikki jäsenet ovat ensikertalaisia. Konkarijäsenet ovat tuoneet jatkuvuutta lautakuntatyöskentelyyn – toisaalta kaikkien jäsenten ollessa uusia voi olla helpompaa luoda uutta toimintakulttuuria.

Nuorisolautakunnat ovat olleet aktiivisia aloitteiden tekijöitä erityisesti 80-luvulla.

Lautakunnan päätösvalta on muuttunut oleellisesti.

1990-luvulla lautakunnan päätäntävalta oli laajempi kuin nykyisen: tuolloin lautakunta päätti esimerkiksi tilavuoroista, se valitsi osallistujat matkoille ja valitsi työntekijät. Nykyisin lautakunta päättää muun muassa kaupungin strategian painopisteiden sijoittumisesta nuorisotoimen omaan toimintaan. Viranomaisille on siirretty päätösvalta, joka koskee konkreettista asioiden tuottamista. Kehitysmuutos tukee nykyaikaista nuorisotyötä, jolta edellytetään nopeaa reagointikykyä nuorten yhä muuttuvampaan elämään.

Henkilökuntaa Virkanimikkeet ja niiden muutokset vuoteen 2014 asti -taulukko sivulla 199.

Nuorisotyön henkilöstö on kasvanut yhden kunnallisen nuorisotyönohjaajan vakanssista 2010-luvulle tultaessa 13 viranhaltijan ja 140 työsuhteisen työyhteisöksi. Työtä nuorison hyväksi ovat heidän lisäkseen tehneet lukuisat määräaikaiset sijaiset ja projektityötekijät sekä harjoittelijat kuten myös Nordjobb -työntekijät, siviilipalvelusmiehet, kesätyöntekijät ja opiskelijat. Lisäksi työllistetyt nuoret ovat muodostaneet oman kokonaisuutensa.

Työntekijöiden toimenkuvat ovat sekä eriytyneet että laajentuneet vuosikymmenien kuluessa ja nimikkeitä lisättiin ja uudistettiin. Nuorisotilojen ohjaajien tehtävät muuttuivat 1970-luvun loppupuolella avoimen nuorisotyön myötä nuorten valvonnasta heidän ohjaamiseksi. Esimerkiksi Nuorisokeskus Palatsiin tarvittiin täysin uudenlaisiin media- ja musiikkitoimintoihin videopajan ohjaajan ja erikoislaiteohjaajan vakanssit. Nuorisotoimen nimikkeistöä selvennettäessä vuonna 2000 tehtiin kerhonohjaajasta, askarteluohjaajasta, videopajan ohjaajasta ym. yhtenäisesti ohjaajia.

Nimikkeet lisääntyivät edelleen nuorisotiedotuspisteen ja työpajatoiminnan sekä uusien tehtäväkoko-

166

naisuuksien esimerkiksi iltapäivätoiminnan myötä.

Tuli erilaisia nimikkeitä, kuten tietopalveluohjaaja, suunnittelija. Työpajatoimintaan syntyivät nuorisotyöntekijän, työpajaohjaajan, työsuunnittelijan, koordinaattorin ja työpajaesimiehen vakanssit.

Ohjaajan työ on muuttunut nuorisotyön monitoimiosaajaksi. 2000-luvun nuorisotyö on haastavaa ja vaatii ohjaajalta erityisosaamista ja toimimista moniammatillisessa verkostotyössä. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen vapaa-ajantoiminnoissa vaatii tietoa ja jatkuvaa kouluttautumista.

Henkilöstökoulutusta Nuorisotoimen koulutusalan nuorisosihteerin tehtäviin kuului henkilöstön kouluttaminen.

Nuorisotoimi järjesti kerhovalvojille täydennyskursseja yhdessä Paimion kansanopiston kanssa (1975–1985). Koulutus järjestettiin toukokuun viimeisellä viikolla ennen koulujen kesälomia. Täydennyskurssien pituus vaihteli viikosta muutamaan päivään. Kurssien sisältö oli monipuolista käsitelHenkilökunnan mielenosoitus Kauppatorilla. len esimerkiksi ajankohtaisia asioita, avoimen ovien toimintaan ideoita, järjestysmiehen velvollisuuksia.

Koulutus muutettiin yksipäiväiseksi suunnittelu- ja palautetilaisuudeksi. Lisäksi henkilökunnalle on järjestetty teemakoulutusta ajankohtaisista asioista.

Vuosina 1990–2000 moni työntekijä kouluttautui oppisopimuksella nuorisoalan ohjaajaksi. Yhteisöpedagogikoulutuksen myötä useat kouluttautuivat työn ohessa yhteisöpedagogeiksi. Muutamat ovat jatkaneet myös maisterin tutkintoon asti. Toiminnanjohtajatehtäviin siirtyneille tarjottiin johtamisNuorisotyötä taitokoulutusta. 2010-luvulla moni esimies on suorittanut kaupungin tehdään persoonalla järjestämän Jet – johtamisen erikoisammattitutkinnon.

Nuorisotoimen tavoitteena 2010-luvulla on kehittyä henkilöstökoulutuksessa hyväksi ja kilpailukykyiseksi työnantajaksi.

- Riitta Heikkilä, nuorisosihteeri 1991-2005

Palkkaus Nuorisotoimen henkilökunnan palkkataso on yleisesti ollut vaatimaton. Nuorisotaloissa toimineille valvojille ja kerho-ohjaajille maksettiin tilojen valvonnasta palkkaa tuntien mukana. 1970-luvun loppupuolella nuorisolautakunnan esityksestä saatiin palkat muutettua kuukausipalkoiksi. 1980-luvulta uudet nuorisotalotyöntekijöiden toimet perustettiin kuukausipalkkaisiksi. Vuosien varrella on kaikkien työntekijöiden palkat saatu muutettua kuukausipalkkaisiksi.

167

Nuorisotoimessa on tehty useita esityksiä palkkatason nostamiseksi. Uusia tehtäviä perustettaessa on erilaisilla nimikkeillä saatu korotettua palkkaluokkaa.

Kunniamerkit ja huomionosoitukset Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunta on myöntänyt 2002 Suomen Valkoisen Ruusun mitalin osastopäällikkö Eeva Roihalle 2010 Suomen Leijonan ansioristin toiminnanjohtaja Hasan Habibille 2010 Suomen Valkoisen Ruusun I-luokan mitalin kultaristein nuorisosihteeri Mirja-Leena Aholle.

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n hallitus on myöntänyt Nuori toimija -mitalin nuorisosihteeri Leena Aholle 2008 ja nuoriso-ohjaaja Sami Renbergille 2014.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Nuorisotyön tunnustuspalkinnon 2013 nuorisosihteeri Leena Aholle.

Nuorisotoimessa on kokeiltu monenlaisia ratkaisuja henkilökunnan esityksestä ja virka- ja työehtosopimuksen mahdollistaessa kokeilun. Tulospalkkiokokeilu toteutettiin 2000–2005. Työehtosopimus mahdollisti tulospalkkion. Nuorisopalveluissa resurssitoiminta- ja projektitoiminta osallistuivat tulospalkkiokokeiluun.

Leirialueiden valvontatehtävät ovat aina olleet palkkioperusteisia. Leirialueita kehitettäessä on pyritty saamaan kokoaikaista henkilökuntaa hoitamaan aluetta. Taivassalon talonmiehen toimesta jouduttiin kuitenkin luopumaan. Ahtelan nuorisoleirikeskukseen on palkattu leirikeskuksen hoitaja ja nuorisokeskuksen ohjaaja.

Organisaation kehittyminen Matriisimalli Nuorisotoimessa otettiin 1994 käyttöön niin sanottu matriisimalli, jossa nuorisotoiminta jaettiin kolmeen tulosalueeseen: resurssitoiminta, aluetoiminta ja projektitoiminta. Tätä hallintomallia kehitettiin vuosina 1994–2011. Vastaavat nuorisosihteerit toimivat alueittensa esimiehinä. Myöhemmin vuonna 2003 vastaavien nuorisosihteerien nimikkeet muutettiin osastopäälliköiksi. Vuonna 1997 resurssitoiminnan tulosalue jaettiin kahteen yksikköön: hallinto- ja kehittämisyksikköön sekä kunnossapitoyksikköön.

Tilaaja-tuottaja malli Vuosina 2012–2014 nuorisotoimessa toteutettiin tilaaja-tuottaja hallintomallia. Tilaajana toimi osastopäällikkö Ritva Jykelä ja palvelutuotantoa johti osastopäällikkö Eeva Roiha ja tukipalveluista vastasi osastopäällikkö Kerstin Paananen.

168

Matriisiorganisaatio Resurssitoiminnan tulosaluetta johti osastopäällikkö Ritva Jykelä Järjestö-, leirialue- ja sisäiset palvelut, nuorisosihteeri Pirjo Lehtinen Toimisto-, kehittämis- ja tietotekniikkapalvelut, nuorisosihteeri Ilkka Mäkynen Yhteistyö ja tiedotus, nuorisosihteeri Kaisa Ahokas Kunnossapito ja leirialueet Jyri Paajanen Työllistäminen, projektipäällikkö Petri Uggeldahl.

Viestintäsuunnittelija Maria Vakkamaa vuodesta 2003.

Aluetoiminnan tulosaluetta johti osastopäällikkö Kerstin Paananen Pohjoisen ja läntisen alueen nuorisotyö, nuoriso-ohjaaja Toini Magnusson Eteläisen alueen nuorisotyö, nuoriso-ohjaaja Sami Renberg Itäisen alueen nuorisotyö, nuorisosihteeri Riitta Heikkilä Sosiaalinen nuorisotyö, nuorisosihteeri Christian Rantanen Kulttuurinen nuorisotyö, toiminnanohjaaja Tomi Arvas Projektitoiminnan tulosaluetta johti osastopäällikkö Eeva Roiha Nuorten kulttuuritoiminta, nuorisokeskuksen toiminnanjohtaja Pasi Lyysaari Taiteellinen toiminta, toiminnanohjaaja Janne Atosuo, Miia Sankari Luova toiminta, toiminnanohjaaja Helena Marttinen Iltapäivätoiminta, nuoriso-ohjaaja Sari Nummila-Piispanen, koordinaattori Tuuli Tuomi Projektit, nuorisosihteeri Leena Aho

Vapaa-aikatoimiala Vuoden 2013 alusta yhdistettiin nuoriso-, liikunta- ja kulttuuritoimi vapaa-aikatoimialaksi.

Vaikka hallintokunnat yhdistettiin, jatkavat lautakunnat toimintaansa erillisinä. Nuorisoasiainkeskus muutettiin nuorisopalvelujen toimistoksi.

Johtotehtävissä ovat vapaa-aikatoimialan johtajana Minna Sartes ja nuorisopalvelujohtajana Annina Lehtiö-Vainio.

169

170

XV

”Näin sen muistamme” – jäsenten kokemuksia lautakuntatyöstä

Nuorisolautakunta 1997-2000.

Entisiä ja nykyisiä - tapaaminen 2.9.2016 Nuorityölautakuntia ennen nuorisolakia Nuorisotyölautakunnan jäsenenä toiminut Pertti Paasio (lautakunta 1961–1964) muisteli, että hänen lautakunta-aikanaan tärkeä saavutus oli järjestöjen palkka-avustukset.

Lautakunta oli yksimielinen siitä, että niin avustukset kuin investoinnit tuli kohdistaa nuorisojärjestöjen toimintaan. Lautakunnan aikana hankittiin kaksi leirialuetta. Toimintaa oli runsaasti, muun muassa nuorisosoutuja Aurajoella.

Nuorisotyölautakunnan, sitten nuorisolautakunnan, jäsen Kari Malinen (1965–1968 sekä 1969–1972 ja nuorisolautakunta 1972) totesi, että heidän aikanaan jatkettiin leirialueiden hankintaan. Heidän kaudellaan saatiin ensimmäinen nuorisotalo, Kuuvuoren nuorisotalo.

Nuorisolautakunnan jäsenet toimivat nuorisotilojen kummeina ja näin saatiin aikaiseksi hyvää yhteistyötä tiloissa toimivien järjestöjen kanssa. Nuorisotyönohjaaja Kalevi Perhon ansiosta nuorisotyölautakunta vaikutti merkittävästi nuorisolain syntymiseen 1972.

Lautakunnan panos siinä oli merkittävä.

Nuorisotyön kansainvälisen toiminnan painottaminen on jättänyt mukavat muistot 1980-luvun lautakuntien jäseniin. Pekka Seiko (1977–1980, jäsen) kertoi, että kansainvälisessä toiminnassa erityisesti Turun ja Leningradin väliset rauhanseminaarit ovat olleet mieleenpainuvia tilaisuuksia.

Myös Jukka Helttulan (1981–1984, jäsen) mieluisat muistot liittyvät kansainväliseen toimintaan. Heimo Rauhala (1985–1988, jäsen) osallistui lautakuntaoloaikanaan valtuuskuntiin Kölniin, Rostockiin, Leningradiin, Szegediin ja Göteborgiin. Hän muistaa, että Göteborgiin piti määrätä osallistujat. Valtuuskuntia vastaanotettiin kuin valtiovieraita.

Petri Uggeldahlin (1989–1992, puheenjohtaja) aikana kansainvälinen toiminta oli runsasta ja monipuolista. Elettiin aikaa, kun ei vielä ollut nettiä.

Nuoret saivat nuorisotoimesta tietoa ulkomaanmatkoihin. Työskentely lautakunnassa oli kuin joukkueen toimintaa. Tämä oli viimeinen lautakunta, joka valitsi henkilökuntaa poliittisin perustein.

1990-luvun maailmanpoliittiset myllerrykset tuntuivat myös nuorisotyössä. Lautakunnan 1993– 1996 puheenjohtajan Thomas Forsströmin sanoin: ”Meidän lautakunnassamme ei ollut poliittisia rajoja tai ne ylitettiin. Toimittiin yhdessä. Kansainväliseen

Kölnin kaupunki on järjestänyt useita kansainvälisiä nuorisoleirejä, jonne on kutsuttu osanottajia sen monista ystävyyskaupungeista.

Kuvassa ryhmänjohtajat David Santirso Barcelonasta, Petri Uggeldahl Turusta ja Angelo Villa Torinosta ikimuistoisella Oberweselin leirillä vuonna 1990.

172

”Konsaan ei jää unholaan tuo armas nuoruus(lautakunta)aika” lautakunta 1989–1992

Omat muistoni nuorisolautakunnan puheenjohtajakaudeltani 1989–1992 liittyvät vahvasti kansainvälisyyteen. Silloin elettiin aikaa ennen internetiä, jolloin nuorisotoimen järjestämät tapahtumat ja matkat ystävyyskaupunkeihin olivat monille ensimmäinen konkreettinen kosketus ulkomaihin ja niiden nuoriin. ”Ne olivat niin mahtavia reissuja ja kokemuksia”, sanoo lähes jokainen matkoilla tutuksi tullut nuori vieläkin kohdatessamme. Nykyään on vaikea kuvitella, että kaikki tieto oli oikeastaan vain paperilla. Esitteet ja matkaliput haettiin aina Hämeenkadun KilroyTravelsista.

Pohjoismaista yhteistyötä harjoitettiin joka toinen vuosi järjestetyissä nuorisoohjaajakonferensseissa, joihin kokoontui sekä työntekijöitä että päättäjiä Turusta, Göteborgista, Bergenistä, Århusista ja Reykjavikista. Matka Islantiin vuonna 1990 on yksi hienoimmista lautakuntamuistoistani ja sinne mentiin melkein koko ”Vapaa-aikatalon” voimin. Linnankatu 61:n tiloissa toimivat tuolloin nuorisotoimiston lisäksi myös liikunta- ja kulttuuritoimistot, joiden edustajat olivat mukana. Yhdistetyllä joukkueellamme voitimme ylivoimaisesti osanottajamaiden välillä käydyn lentopalloturnauksen, jossa ainoastaan Bergen sai napattua Turulta yhden erävoiton.

Konferenssien kenties opettavaisinta ohjelmaa olivat ”Hemma hos” -illat, joissa ryhmät sekoitettiin mahdollisimman kattavasti ja kutsuttiin paikallisiin isäntäperheisiin.

Meidän toimikauteemme osui monia suuria mullistuksia itäisessä naapurissa. Neuvostoliitto hajosi ja Leningradin nimi palautui historialliseen muotoonsa. Jälkimmäisen muistan erityisen hyvin, sillä olimme nimenmuutoksen aikaan lentokoneessa, jonka kapteeni tiedotti laskeutumispaikkamme vaihtuneen ja olevan kaupunginvaltuuston juuri tekemällä päätöksellä St.Petersburg. Huikein matka Pietariin tehtiin oman varusmiesaikani puolivälissä. Lomalapussani luki kyllä selkeästi ”vaikene sotilasasioista”, mutta vaikeaa se oli, sillä sotilaspalveluksestani kuultuaan isännät keksivät viedä valtuuskuntamme vierailulle Koporin Krenatöörirykmenttiin. Mahtipontisesta ohjelmasta sotilastukikohdassa lienee kuitenkin paikallaan vieläkin julkisesti vaieta.

Erityisen merkityksellisenä tapahtumana pidän Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestö SNT:n 10-vuotisjuhlamatkaa Tallinnaan, jonka aikana tapasin ensimmäistä kertaa juuri itsenäistyneen Viron Opetusministeriön edustajia. Mustapäiden kiltatalossa järjestetyssä tilaisuudessa kutsuin heidät Turkuun ja siitä vierailusta alkaneen monipuolisen yhteistyön helmenä on Kloogarannan nuorisoleirialueen nykyinen loisto. Suomen Opetusministeriön ja Turun kaupungin roolin merkitys ja virolaisten sille osoittama arvostus näkyy vielä tänäänkin monina messinkilaattoina upean alueen eri toimitilojen seinillä. Virossa syntyneet ystävyyssuhteet ovat kantaneet aina näihin päiviin asti. Työskennellessäni myöhemmin nuorisotoimen työpajojen vetäjänä, käynnistimme juuri Kloogarannassa suositut käsityö- ja talkooleirit pajanuorille.

Turussa suurimpia ilonaiheita oli keskikaupungille pitkään odotetun ja moniin eri paikkoihin suunnitellun nuorisokeskus Palatsin valmistuminen sekä Sauvon leirikeskuksen laajennukset.

Henkilörekrytoinneissa taisimme olla viimeinen lautakunta, joka edes jollain tavalla kuvitteli huomioivansa hakijoiden poliittiset kannat. Monesti oletuksissa mentiin kyllä metsään, mutta silti tai juuri siksi saatiin hyviä työntekijöitä Turkuun. Tukirahat nuorisojärjestöille olivat hyvällä tasolla ja niistä käytiin avustustoimikunnassa kovaa vääntöä. Muutamista asioista jopa äänestettiinkin, muttei välttämättä lainkaan puoluelinjojen mukaisesti.

- Petri Uggeldahl, 1989–1992 puheenjohtaja

173

toimintaan tulivat uudet haasteet Neuvostoliiton romahdettua ja Viron itsenäistyttyä. Lautakunnan jäsenet veivät Viroon avustuksia. Lautakunta ja kaupunginjohtaja tekivät matkan Viroon.” Vuosituhannen vaihteen lautakunnan 1997–2000 varapuheenjohtaja Pilvi Puisto kuvaili, kuinka lautakunta toimi epäpoliittisesti.

Toiminta oli kansainvälistä ja yhdessä tehtiin kivaa.

Vuosituhannen ensimmäistä vuosikymmentä leimasi taloudellinen ahdinko. Lautakunnan 2001–2004 tehtävä oli puheenjohtaja Petja Raaskan johdolla selvittää, mistä karsitaan. Lautakunnalla ei ollut kansainvälistä toimintaa. Oli kuitenkin saatu nuorisokeskus Palatsi ja internet otti ensi askeliaan nuorisotyön välineenä.

”Kuntapolitiikan korkeakoulussa tulevaisuutta rakentamassa” Olin 19-vuotias opiskelija aloittaessani Turun nuorisolautakunnan jäsenenä. Lautakunnan puheenjohtajana toimi Petteri Orpo ja esittelijänä Lasse Hallamurto. Kokoonpanossa oli silloin, ja myöhemmin, muitakin persoonia, jotka on ollut ilo ja kunnia tuntea. Ja tutustuessani aikaisempiin toimijoihin olen huomannut juuri tämän lautakuntatyön yhdistäneen ihmisiä poikkeuksellisella ja kestävällä tavalla.

Toinen juttu on tietenkin se, että nuorena asiat kokee voimakkaammin. Mutta myös se, että kyseisen hallintokunnan työ tunnettiin tärkeäksi. Tutustuminen nuorisotyöntekijöihin edesauttoi kunnioituksen lisääntymistä alaa kohtaan. Monet nuoret tarvitsevat luotettavia aikuisia kodin ja koulun lisäksi. Tätä tarjontaa ei saa jatkossakaan vaarantaa.

Mieleen jäivät monet lakkautukset. Jokunen nuorisotalo lopetettiin tuolla ensimmäisellä kaudellani 1997–2000 sekä seuraavalla kaudella 2001–2004, jolloin olin lautakunnan puheenjohtaja. Jälkikäteen arvioituna lakkautukset olivat perusteltuja, joidenkin tilojen elinkaari vain tulee tiensä päähän, jotta voimme luoda taas uusia, ajanmukaisia tiloja.

Onneksi sain myös olla ideoimassa ja edesauttamassa uudenlaisia toimintamuotoja.

Iltapäiväkerhotoiminta otettiin tuolloin sosiaalilautakunnalta nuorisolautakunnalle ja sitä kehitettiin voimakkaasti yhdessä järjestöjen kanssa. Sain lausua skeittihalli Cuben avaussanat.

Toiminnan sijoittamista pohdittiin liikunnan ja nuorison välillä. Ratkaisu oli mielestäni oikea, onhan kysymyksessä myös nuorisokulttuurin ilmentymä. Nuorisotyöpajojen toimintaa kehitettiin tuolloin aika pitkälle nykyiseen asuunsa. Kruunu kaudelleni oli päätös luopua Palatsin nuorisokeskuksesta ja keskittää useita toimintoja nykyiseen Vimmaan. Päätös herätti kaupungin johdossa myös vastustusta, kun pelättiin Palatsin kiinteistön jäävän kaupungin käsiin. Pelko oli aiheellinen, mutta se ei ollut turkulaisen nuorison vika. Vimma on toiminnallisesti paljon vanhaa Palatsia järkevämpi, on ilo nähdä siellä runsaasti eri-ikäisten toimintaa.

Olisi niin monta ihmistä ja niin monta toimintamuotoa, joita tekisin mieleni kehua, etten taida tasapuolisuuden nimissä nostaa ketään esiin. Totean vain, että nuorisopalveluilla ja itsenäisellä lautakunnalla on selkeä tilaus jatkossakin. Toivotan kaikille työntekijöille voimia jatkaa tärkeässä työssään ja lautakunnan jäsenille viisautta tehdä oikeita valintoja.

- Petja Raaska, 1997–2000 jäsen ja 2001–2004 puheenjohtaja

174

Ensimmäinen naispuheenjohtaja saatiin nuorisolautakunnalle 2005–2008 Maria Puhakan myötä. Myös Puhakka muisteli, miten kiristyvän talouden kanssa kamppailtiin ja tähdättiin hallinnon tehostamiseen ja järkevöittämiseen. Nuorisotyötä tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä luottamushenkilöiden ja virkamiesten välillä. Lautakunnalla ei ollut kansainvälistä toimintaa, mutta sen sijaan matkattiin Inariin. Nuorten taide- ja toimintatalo Vimma aloitti hänen kaudellaan toimintansa.

Lautakunnan 2009–2012 puheenjohtaja Maija Niskala kuvaili hänkin talouden taantumaa kertoessaan, kuinka hänen ensimmäisessä kokouksessaan käsiteltiin määrärahojen leikkauksia. Yhteistyö liikunta- ja kulttuurilautakunnan kanssa toi kuitenkin eräitä lisämäärärahoja ja yhteisiä hankkeita. Tuolloin oltiin myötämielisiä toimialojen yhdistämiseen. Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 toi runsaan kulttuuritarjonnan, kansainvälisiä vieraita, seminaareja ja kokouksia. Merkittävin lautakunnan aikaansaannos oli Nuorisovaltuusto. Lautakunnan työskentely ei ollut puoluepoliittista, vaan asiat hoidettiin sovussa – vain kaksi kertaa äänestettiin. Lautakunta matkusti Rostockiin.

Nykyisen lautakunnan 2012–2016 varapuheenjohtaja Petra Peltonen totesi lautakunnan toiminnan olevan hyvää yhteistyötä eikä puoluepolitiikalle jää sijaa. Lautakunta on ollut oppimispaikka poliittiseen päätöksentekoon. Puheenjohtaja Muhis Mohammad Azizi jatkoi, että lautakuntatyöskentely on opettanut hänelle monta asiaa poliittisella uralla. Matti Niskasen puheenjohtajuusaikana 2012–2014 vahvistettiin Pietarin yhteistyötä ja osallistuttiin Pietari-Turku-yhteistyön 50-vuotisjuhlaan. Niskasen mielestä yhteistyö jatkuu niin kauan, kuin nuoret osallistuvat ystävyystoimintaan.

Nuorisolautakunnat 1989–2016

Nuorisolautakunta 1989-1992.

Nuorisolautakunta 1993-1996.

Nuorisolautakunta 2001-2004.

Nuorisolautakunta 2005-2008.

175

Nuorisolautakunta 2009-2012.

Nuorisolautakunta 2013-2016.

1989–1992 Böhme Erkki Forsström Thomas Ilola Mia Linden Jarmo Nieminen Henri Nurmio Timo, varapj Uggeldahl Petri, pj Viljanen Sari Välimaa Kristiina

2001–2004 Kok. RKP SDP SKDL SKDL SDP Kesk.

Kok. Kok.

1993–1996 Bergström Joni Euro Kalle Forsström Thomas, pj Hinkka Sanna Ilola Mia Järvenpää Tommi/Pilvi Puisto 1994– Lehtiö Annina Suvitie Saara, varapj Stepanoff Mika

Vihr.

Kok. RKP Kok. SDP SDP SDP Vas. SDP

1997–2000 Aaltonen Niko Karinto Riikka/Kivinen Outi 1998– Laurén Fredrik Lehtiö-Vainio Annina Mattila Maija-Pauliina Mikkonen Jan Puisto Pilvi, varapj Raaska Petja Orpo Petteri/Randell Aleksi 1999–, pj

Kok. SKL RKP SDP Kok. Vas. SDP SDP Kok.

Bäckman Hanna/Lindholm Laura Kauppinen Veli-Matti Korhonen Ari/Siintonen Vilja 2004– Laitinen Mikko Leka Minna Minkkinen Katja/Inkeroinen Kaisa 2004– Ojanen Minttu/Karrasch Kristian 2004– Pekola Sami/Järvelä Olli 2002–/ Sainio Juha-Pekka 2004– Puhakka Maria, varapj Raaska Petja, pj Rytöhonka Janina/Orvasto Satu 2004– Saarimaa Timo Virri Vesa/Kallio Tomi 2004–

RKP Vas. SDP Kok. Vihr.

Vas. SDP Kok. Kok. SDP SKL Kesk.

Vihr.

2005–2008 Bertills Anna / Taxell Johanna 2007– Hassan Roda Karvonen Annik Koskinen Anna-Kaisa Puhakka Maria, pj Päivärinta Joonas / Kallio Joonas 2007– Rantanen Aapo Salminen Jarto Siitonen Vilja Soukkanen Mikko, varapj Viljamaa Tuomas Virtanen Arto / Paju Juha-Pekka 2007– Voipio Elna

176

RKP Vihr.

Vas. SDP Kok. Kok. Vihr.

Vas. SDP Kok. SDP Kok.

2009–2012 Chibib Ahmed Al, varapj Hellgren Anna Kapanen Matti Karvonen Annika Kekkonen Mari Lundahn Mona Niskala Maija, pj Oksanen Teemu/Salonen Joel Raho Matti Rantanen Aapo Salonoja Matti Schauman Ida/Björkvall Beata Siitonen Vilja

2013–2016 SDP Kok. Vas. Vas. Vihr.

SDP Kok. Kok. Kesk.

Vihr.

Kok. RKP SDP

177

Asikainen Mirjami Azizi Mohammad, pj 2015 – Björkvall Beata/Karlsson Matilda Heino Saska Lahti Mari Mäkipää Anna Niskanen Matti, pj –2014 Peltonen Petra, varapj Raiskila Miira Shintami Samuli Tähti Tuomas Wirén Jutta Yousfi Oussama

Vihr.

Kok. RKP Vas. SDP Vas. Kok. SDP Kok. Vihr.

PS Kok. SDP

Med respekt mot unga – 70 år av ungdomsarbete i Åbo Kulturellt ungdomsarbete Arbetsformerna inom det kulturella ungdomsarbetet omfattar musik, konst, teater, dans, och nuförtiden även medier och kulturell mångfald. Ungdomarna ges möjligheter att uttrycka sig genom konst och deras möjligheter till hobbyverksamhet stöds. Ungdomarna får handledning i små grupper och på läger, offentliga evenemang ordnas där ungdomarna kan uppträda för andra ungdomar, och de erbjuds stöd för självständig kulturverksamhet. Under flera årtionden har det kulturella ungdomsarbetet varit en viktig arbetsform.

Musikverksamhet Musikverksamheten har långa anor inom ungdomsväsendet i Åbo. Ungdomssektorn har stött bands övningsverksamhet sedan 1970-talet, och i slutet av 70-talet började det ordnas uppträdanden i liten skala i ungdomslokalerna. Under följande årtionde etablerades bandverksamheten och det ordnades regelbundna konserter i ungdomslokalerna. Musikstilen var oftast punk, som representerar ungdomsmusikens undergroundkultur.

Auran Panimo inledde sin verksamhet 1987, och där fanns två träningslokaler för band samt en sal, utställningsrum och kafé. Dessutom fanns det fram till 2003 en professionell studio i Auran Panimos lokaler där band kunde spela in sin egen musik. Förutom bandverksamheten ingick även konserter, olika utställningar och utbildningar, till exempel gitarr-, bas-, trum- och bandkliniker, i Auran Panimos verksamhet. Auran Panimo inledde den egentliga musikverksamheten inom ungdomsväsendet i Åbo, och genom att utveckla verksamheten lyckades man skapa en befattning för en verksamhetsledare för musik.

Skolbarnens musikverksamhet, som startades 1984 av kulturväsendet, flyttades till ungdomsväsendet i början av höstsäsongen 2010 och fick namnet Konstcentret i din skola. Ungdomarna får undervisning i att spela efter skoldagen i sin egen bekanta skola, och musikstuderande fungerar som lärare.

Ungdomssektorn har även bjudit på högklassiga avgiftsfria konserter, varav den äldsta är Puolalaparkens sommarkonserter och den nyaste är Musapiknik, som bjuder ungdomar med familj att samlas i rockmusikens tecken. Konsertverksamheten i Puolalaparken inleddes i mitten av 1980-talet och fortsatte fram till 2005. Sommarkonserterna blev ett familjeevenemang med en trevlig och avslappnad stämning där ungdomar i olika åldrar och även vuxna trivdes. Parken hade dessutom en lekpark, som var perfekt för familjens minsta. Från och med 1995 delade man under konserterna även ut ungdomscentralens årliga rock- och promotorstipendier till begåvade lokala förmågor. Under fyra år ersattes Puolalaparkens konserter med stora rockkonserter som ungdomsväsendet ordnade tillsammans med Radio NRJ. Ungdomsväsendet har även självständigt och i samarbete med andra ordnat konserter i samband med olika evenemang. På ungdomsgårdarna har man ofta firat första maj och nyårsafton med konserter där ungdomsgårdarnas egna band och bandlöften från Åbo uppträtt. Även skolavslutningar och skolårets början har firats med konserter.

Från och med 1999 har man i början av juni ordnat den två dagar långa rockfestivalen Seikkisrock för

178

barn i Äventyrsparken. Musapiknik, som är Äventyrsparkens säsongavslutning, har ordnats sedan 2005.

Musapiknik är ett avgiftsfritt, informellt evenemang för hela familjen. Traditionellt har evenemanget förutom musik även bjudit på bland annat teater-, dans- och cirkusföreställningar samt olika slags aktiviteter.

Projektet poparena.net blåste nya vindar i det kulturella ungdomsarbetet genom att producera videor, webbinnehåll och evenemang med ungdomarna. Grunden för projektet utgjordes av bandverksamheten på Auran Panimo och Ungdomscentret Palatsis medieverksamhet. Syftet med POP-areena var att öka ungdomarnas möjligheter att påverka musik-, medie- och evenemangsproduktionens innehåll genom webbplatsen. På webbplatsen poparena.net publicerades ungdomsbandens videoklipp, ljudklipp, fotografier och kontaktuppgifter. Genom webbplatsens webb-tv delade ungdomarna de finländska popbandens konserter.

Man fick hjälp med produktionen av ett expertråd som skapades särskilt för projektet och som kombinerade aktörer från den offentliga och den privata sektorn. Genom nätverket European Youth Observatory kunde man samarbeta på internationell nivå inom POP-areena. Projektet poparena.net pågick 2004–2009.

Turku Bandstand, som är Finlands äldsta fortlöpande och fortfarande verksamma bandtävling, startades 1997. Tävlingen är avsedd för ungdomar under 29 år i Åboregionen. Tävlingen har erbjudit banden en plats där de kan uppträda offentligt. Efter sitt uppträdande får banden skriftlig respons och en flerkanals video, och de bästa erbjuds dessutom tid i studion för att producera en singel samt uppträdanden. Att delta i tävlingen är det enda sättet att bli vald till Rock Academy.

Rock Academy är den nyaste musikverksamhetsformen där man strävar efter att förbättra förutsättningarna för ungdomar som sysslar med bandverksamhet att utvecklas till experter inom sitt eget område och eventuellt till proffs inom musiken. Banden som väljs till projektet får avgiftsfri handledning under två år. Förutom undervisning i sång och spel ordnar proffs även instrumentkliniker och utbildningar för deltagarna i Academy om olika musikområden. Proffsen fungerar också som stödgrupp för ungdomarna.

Talkoandan och mästare-lärling-tankesättet skapar en sporrande atmosfär i Academy. I träningen med banden utnyttjas även Rock Academys omfattande samarbetsnätverk av festivaler och skivbolag. Projektet inleddes våren 2012 med ett pilotskede där sex band som hade deltagit i Turku Bandstand-tävlingen valdes att bli de första deltagarna i Rock Academy. 2013 beviljade undervisnings- och kulturministeriet understöd om en halv miljon euro till projektet, och det användes till att utveckla Rock Academy till en permanent riksomfattande verksamhetsform inom ungdomsarbetet. Modellen har spritt sig till sju andra städer runt om i Finland, även till huvudstadsregionen.

Från Ungdomens konstevenemang till evenemanget Ung Kultur Det riksomfattande Ungdomens konstevenemang var ett evenemang för ungdomar som sysslade med konst, och det ordnades 1970–1999. Konstevenemanget ordnades på tre nivåer, så att ungdomarna gick från det kommunala evenemanget via länsevenemanget till det nationella programmet.

Evenemangets teman var musik, dans och teater, och man bytte tema varje år. Kamratstöd, trevlig samvaro och respons från proffs var det viktigaste, medan tävlandet kom i andra hand.

Ung Kultur föddes 2000 när systemet för Ungdomens konstevenemang utvidgades. Nya ungdomsgrupper engagerades i så bred skala som möjligt genom att man lade till nya grenar för deltagarna och utvecklade

179

funktionerna. Ung Kultur byggs upp av regionala evenemang samt av ett riksomfattande evenemang som samlar ungdomar från hela landet. På 2010-talet fick evenemangen nya namn: Teatris, Sounds och Moves. I evenemangen ingår gemensamma platser för ungdomarna att uppträda och träffas, verkstäder samt introduktions- och diskussionstillfällen för handledare.

Ungdomsväsendet i Åbo har ordnat riksomfattande konstevenemang för ungdomar fem gånger: Det första riksomfattande Ungdomens konstevenemang ordnades i Åbo 1970, då temat var teater, film, blues, serier och propagerande framställningar. År 1985 ordnade Åbo den riksomfattande Skolans storfest. År 1992 var evenemanget tvärkonstnärligt och hette Outo Hohto. På 2000-talet ordnades Ung Kultur-evenemang i Åbo både 2007 och 2012 – båda var Sounds-musikevenemang.

Hantverk och konstverksamhet Hantverk och visuell kultur har traditionellt ingått i det kulturella ungdomsarbetet. I dessa ingår pyssel, hantverk, bildkonst, formgivning, fotografi, från och med 90-talet de medierelaterade konstformerna video, animation och film samt den senaste nykomlingen graffiti. Syftet med verksamheten är att förutom att förmedla själva kunskaperna även bygga upp ungdomarnas självförtroende samt deras sociala kompetens genom att arbeta i grupp. Redan på 70-talet hade ungdomsväsendet särskilda lokaler för pysselverksamhet, och på 80-talet byggdes separata pysselrum i samband med ungdomsgårdarna. På Hantverkargatan låg Askartelutalo (Pysselhuset), och senare Kädenjälkikeskus (Hantverkscentret) för hobbyverksamheten. År 2006 togs De ungas konst- och verksamhetshus Vimma i bruk. Vimma erbjuder högklassiga utrymmen för olika slags konstverkstäder, till exempel för textilarbeten eller keramik. I huset byggdes även rum för medieverksamhet med radio, en undervisningsklass med datorer och editeringsrum. Filmkameror av hög kvalitet används på många olika typers evenemang, och man har även handlett skolklasser som gjort sina egna filmer. På 2010-talet består Vimmas konstverksamhet av varierande temadagar, konstverkstadskurser och öppna konstverkstäder. Man kan öva hantverk i ler- och keramikarbeten, pappers- och smyckespyssel samt i olika slags textilarbeten, till exempel tovning, tygtryck och tygfärgning. Man kan även pröva på traditionella bildkonsttekniker, till exempel grafik, teckning, akrylmålning och serier.

Ungdomslokalverksamheten Från och med 1950-talet var ungdomslokalerna främst avsedda för ungdomsorganisationer och andra organisationer som arbetar med ungdomar. På 1960-talet började man så småningom behöva verksamhet för ungdomar som inte deltog i ungdomsorganisationernas verksamhet, och inom ungdomsarbetet utvecklade man verksamhet med öppna dörrar. Ungdomsväsendets första ungdomslokal med öppna dörrar var POP-källaren på Slottsgatan 43, som inledde sin verksamhet 1968. Lagen om ungdomsarbete som trädde i kraft 1972 gjorde det möjligt att få statsunderstöd för att bygga ungdomslokaler, och då man planerade förorterna kring Åbo började man även beakta ungdomslokalerna; Pansio och Runosbacken var de första.

På 2000-talet baserade sig byggandet av ungdomslokaler på befolkningsutvecklingen.

Ungdomslokalernas verksamhet var indelad i organisationsverksamhet och öppen verksamhet, och i ungdomsgårdarna som byggdes på 1970- och 1980-talen fanns det egna rum för organisationsverksamhet och för klubbkaféer, alltså öppen verksamhet. Organisationerna beviljades tillstånd att använda lokalerna på

180

beslut av nämnden fram till 2013, och därefter flyttades beslutanderätten till tjänstemännen. På 1970- och 1980-talen var det främst de politiska organisationernas avdelningar som använde ungdomslokalernas organisationsdel, medan största delen av dem som använder lokalerna på 2000-talet är hobbyorganisationer för ungdomar. Ungdomslokalernas öppna verksamhet har traditionellt erbjudit ungdomarna en trivsam mötesplats som ligger i närheten av hemmet. Verksamheten kan bestå av kaféverksamhet, olika slags spel, tv-tittande, musik, ledd verksamhet och evenemang med olika teman. Ledarna aktiverar ungdomarna bland annat i att planera och arrangera husets klubbar, utflykter, läger och temadagar. På fredagar och lördagar kan det ordnas ett nattkafé, ett disco eller en konsert.

När Ungdomscentret Palatsi, Finlands första ungdomscentrum, öppnades 1991 tog ungdomsväsendets öppna verksamhet ett stort kliv framåt. Palatsi förseddes med modern salteknik, vilket gjorde det möjligt att ordna stora konserter. Redan 1994 skapade ungdomarna i Palatsi video-, ljud-, bild- och textinnehåll för webben inom projektet poparena.net. På 90-talet ordnades det allt mer verksamhet i olika områdens ungdomslokaler: ungdomsgårdarna bjöd på inspirerande teaterklubbar, bandverksamhet, danskurser, pyssel, hantverk och inredning.

På 2000-talet kommer ungdomarna fortfarande till ungdomsgården för att träffa varandra, och olika sorters spel är populära. Så småningom har datorerna blivit vardag även inom den öppna verksamheten, och 2010 fick man datorer till alla ungdomsgårdar för ungdomarna.

På 2010-talet har i synnerhet idrottsverksamheten lyfts fram även i ungdomsgårdarnas verksamhet, och planerna intill ungdomsgårdarna har moderniserats. Man har även beaktat ungdomarnas intressen vad gäller idrott, så man kan syssla med olika slags bollspel, skejtning, tricksparkcykling, och rullskridskoåkning på ungdomsgårdarna. Ungdoms- och kulturnämnden kom 2014 överens om samarbete för att utveckla välfärden bland barn och ungdomar och en stimulerande verksamhetsmiljö, vilket ledde till projektet Osuva.

Inom projektet skaffade idrottscentralen idrottsredskap som ungdomarna önskat till ungdomslokalerna och som de får lånade gratis på ungdomsgårdarna.

Som stöd för planeringen av verksamheten i de öppna lokalerna grundades det på 1980-talet föreningar där ungdomarna själva var verksamma och bland annat lämnade in förslag till evenemang på ungdomsgårdarna. Ungdomarna planerade själva resor, läger och klubbar samt gjorde tidtabeller och budgeter för dessa. Organisationerna skaffade intäkter genom olika slags jippon och basarer samt genom att driva kafé i ungdomsgårdens öppna lokaler. Med hjälp av intäkterna från kaféet ordnades det till och med resor utomlands. Kaféverksamheten var utmärkt ungdomsverksamhet och ett bra sätt att aktivera regionens ungdomar och göra dem delaktiga i verksamheten. År 2004 tog ungdomsgårdarna i bruk ungdomskortet. Kortet är personligt och godkänns av vårdnadshavaren. Med kortet får ungdomarna rabatt på evenemang som ordnas av ungdomsväsendet. Denna praxis har spridit sig i Åboregionen så att alla elva kommuner sedan 2013 har ett gemensamt regionalt ungdomskort.

Ungdomssektorns sommarverksamhet har varit viktig för ungdomarna. Under ungdomsarbetets hela 70-åriga historia har olika organisationer ordnat sommarläger, även ungdomsväsendet. Under 1994–2002 ordnade man tillsammans med skolverksamhetscentralen läger i Ulappa och Finby som ersatte sommarkoloniverksamheten. På 1980-talet öppnades nya ungdomslokaler, och tack vare heltidspersonalen kunde man göra sommarverksamheten mångsidigare. Sommarverksamheten på ungdomsgårdarna bestod av olika slags spel, som pilkastning, volleyboll, krocket, petanque och minigolf. På scenen på Martinsbrons ungdomslokals gård ordnade man regelbundet rockkonserter. Ungdomsväsendet ordnade även resor till internationella träffar. Från ungdomsgårdarna gjordes man dagsresor tillsammans med ungdomarna ex-

181

empelvis till Borgbacken och Särkänniemi. Ungdomslokalernas egna sommarkaféer blev populära, och ungdomarna bakade ibland själva de bakverk som såldes där. Äventyrsparken, som är ett centrum för kreativ verksamhet, har blivit ungdomsväsendets livligaste centrumet för sommarverksamhet.

Sedan ungdomssekreterarnas skolbesök på 1970-talet har samarbetet med skolorna tagit sig olika uttryck.

Under följande årtionde samarbetade handledarna för regionens ungdomslokaler. För skolorna skapades olika typer av material, till exempel ungdomsväsendets presentationsvideo samt Teinari- och Relax-kalendrarna. På 2000-talet ordnade ungdomsväsendet egna Toteemi-verksamhetsdagar för skolorna i samarbete med undervisningsväsendet, skolpolisen, FRK, församlingen och föräldraföreningarna. Dagarnas syfte var att fostra eleverna till social gemenskap. En Toteemi-dag räckte en hel skoldag. Eleverna och lärarna gick i grupp runt till olika kontroller där kontrolledarna ledde olika slags träningsmoment och lekar. Vid kontrollerna fick ungdomarna lära känna ungdomsarbetarna i området och de övriga stödpersonerna medan de spelade roliga spel. Toteemi-dagarna utvecklade elevernas sociala kompetens som grupp, vilket grundade sig på den trevliga sociala upplevelsen och acceptansen inom gruppen. Elevernas glädje då de själva eller klassen lyckades gjorde att Toteemi-dagen var en populär skoldag. Toteemi-verksamheten upphörde 2014. För att ersätta den har man utvecklat samarbetet med skolorna till exempel i form av den nyaste verksamheten Nuokkaribiilis besök i skolorna mellan lektionerna.

Ungdomslokaler Ungdomslokaler från olika år finns i tabellen på sidan 197, och nedan presenteras ungdomslokalernas olika verksamhetsformer i huvuddrag.

Ungdomslokalprojektet Auran Panimo startades av ungdomarna själva, eftersom en grupp punkarungdomar 1984 ockuperade byggnaden och krävde att fastigheten skulle bli ungdomslokal. Verksamheten inleddes 1987 efter en renovering. I Panimo finns utställningsrum och kafé, en sal samt två träningslokaler för band. Dessutom användes utrymmena 1987–1989 av inspelningsstudion Studio 55 som ägdes av musiker och producenter i Åbo, och 1990–2003 av Riverside Studio. Båda studiorna betalade sin hyra i studiotid, som band kunde ansöka om hos ungdomsbyrån. Rock Academy inledde sin verksamhet i Panimos utrymmen 2011, och musikstudion överläts till Academy. Auran Panimo inledde Åbo ungdomsväsendes egentliga musikverksamhet, och verksamheten fick en verksamhetsledare.

Hirvensalo ungdomsgård är före detta Hirvensalo ungdomsföreningshus, som renoverades 1974. Ungdomsgårdens öppna verksamhet har varit livlig. Flera utflykter ordnades för ungdomarna, och 1993–2000 ordnades det bland annat cykelutflykter till Åland i samarbete med Zabadak. Tillsammans med ungdomarna grundade man teatergruppen N.O.T., Nuorten Oma Teatteri (De Ungas Egen Teater), där ungdomarna själva tillverkade kulisserna, kostymer och annat som behövdes. I programmet ingick barnpjäser, musikkavalkader och Teletubbies-föreställningar. Hirvensalo ungdomsgård har letts av KFUM sedan 2012.

En annan ungdomslokal som letts av en organisation är Månberga ungdomsgård, som 1997 blev FRK:s ungdomsgård Q-vuori. Månberga ungdomsgård byggdes 1966 särskilt för organisationsbruk, och den öppna verksamheten inleddes i slutet av 70-talet. På ungdomsgården kunde man syssla med idrott, till exempel tyngdlyftning, innebandy, dans och klättring på husets klättervägg. Under FRK:s ledning fortsätter man med den öppna verksamheten, klubb- och gruppverksamheten och samarbetet med skolorna. Dessutom utvecklar man utbildningen av frivilliga.

182

Ungdomslokalerna i Ilpois och Laustis har båda genomgått stora förändringar på 2010-talet då de flyttade till en gemensam allaktivitetslokal tillsammans med områdets bibliotek och skola. I Ilpois fanns det sedan 1971 en lokal för öppet ungdomsarbete i anslutning till ett affärscentrum. Ungdomarna kallade lokalen Kuppila. 2011 flyttade ungdomslokalen till biblioteket, där den delar en lokal med biblioteket. Man samarbetar med skolan och eftermiddagsverksamheten, till exempel i form av miljökonstevenemanget Vår skog som ordnas i maj, och tillsammans med biblioteket ordnas författarbesök.

Laustis ungdomsgård togs i bruk 1984. Där fanns särskilda rum för pyssel och vävning, och i Laustis arbetade dessutom ungdomsväsendets första hobbyhandledare. Områdets förening för de ungas väl i Laustis samlade i synnerhet på 80-talet in pengar som gjorde det möjligt att åka på resor tillsammans med ungdomarna. Det mest avlägsna resmålet var Schweiz. Ungdomarna deltog regelbundet i nationella biljardturneringar mellan olika ungdomsgårdar, och kom till och med på medaljplats. I slutet av 2010 flyttade verksamheten från ungdomsgården till Laustis skola.

Jyrkkälä ungdomsgård, som tagits i bruk 1973, renoverades och gjordes om till ett allaktivitetshus 2010 genom att slå samman ungdomsgårdens och bibliotekets lokaler. Volleybollplanen gjordes i samband med renoveringen om till en allaktivitetsplan så att man kunde spela många olika spel, inte endast volleyboll.

Det har uppstått ungdomsgrupper som spelar korgboll, innebandy, handboll och fotboll.

Pansio (1976), Runosbackens (1979) och Kråkkärrets ungdomsgårdar (1982), liksom övriga 1970- och 80-talsgårdar, byggdes så att organisationer hade sina egna klubblokaler (organisationssidan), och den öppna ungdomsverksamheten hade sina egna utrymmen i huset (kafé).

I Pansio finns det en tradition av aktivt samarbete med polisen, med områdets skolor, med olika förvaltningsområden, i synnerhet idrottsväsendet, församlingen, FRK, egnahemsföreningen, Pansio Lions Club och lokala företag. På 90-talet fick ungdomsgården en betydande donation av Lions Club i form av en internetuppkoppling. Inom ungdomsarbetet i Pansio har man särskilt gått in för att stöda och öka gemenskapen. Motorhallen i Pansio har ordnat kurser och lånat ut sina lokaler, där ungdomarna kan reparera sina cyklar, mopeder och bilar. Mopedskolan har ordnats sedan 2000 när mopedkortet blev obligatoriskt.

Inom det regionala samarbetet i Runosbacken har man skapat fyra evenemang som för samman området.

I maj firar man Runosbackens dag, i september ordnas skördefestloppis, i början av december blir det julbasar, och i mars ordnas en barnfest. MLL har länge varit en av ungdomsgårdens samarbetspartner. Tre gånger har man tillsammans med ungdomarna deltagit i forumet Nuorten Turku (De ungas Åbo), och ungdomar har även deltagit i VERTTI-verksamheten. I ungdomsgården smågruppsverksamhet har det i över tio års tid ingått två flickgrupper, varav den ena på 2010-talet blev en grupp för invandrarflickor.

Inom Kråkkärrets ungdomsgårds öppna verksamhet ordnades idrott och spel för ungdomarna: ishockey-, bobolls- och fotbollsmatcher, samt separata innebandylag för flickor och pojkar. På ungdomsgården fanns även en egen förening för ungdomarna. Ungdomarna drev ett klubbkafé och ordnade discon för att samla in pengar för föreningen. Med dessa pengar ordnades det utflykter till bland annat Nukkumajoki i Enare, men även till Leningrad och S:t Petersburg. De insamlade medlen användes även för att hyra en buss för att besöka Åbo stads förorter och ungdomsgårdar. Ungdomarna kände inte sin egen hemstad, så en rundtur behövdes.

S:t Maries, Moisios och Patis ungdomsgårdar ligger på växande bostadsområden. I Patis har ungdomslokalerna funnits i Patis områdesgård sedan 1996. Innebandyklubbarna är populära, och likaså kaféverksamheten. Moisios ungdomslokal blev en del av skolan 2008, och 2014 fick ungdomslokalen mer utrymme

183

i samband med att skolan renoverades. Där ordnas det öppen, informell verksamhet och spelkvällar för ungdomar. Särskilt matlagning och bakning är populära aktiviteter. I S:t Marie renoverades det före detta kommunalhuset i slutet av 80-talet och gjordes om till ungdomsgård. Ungdomarna i S:t Marie deltog 1998 i ett projekt för det civila samhället som beviljades EU-finansiering från programmet De ungas Europa.

Frivilliga ungdomar erbjöd olika tjänster i S:t Marie, till exempel att gå och handla eller hjälpa med hushållssysslor, och ungdomarna fick uppbära en liten avgift som fickpengar. Projektet uppmuntrade ungdomarna att ta ansvar och vara aktiva. Som belöning fick ungdomarna en resa till Stockholm.

Teräsrautelas ungdomsgård blev färdig 1987. Gårdens bastuavdelning och konsthobbyrum var bland de första i sitt slag i ungdomslokalerna i Åbo. På ungdomsgården arbetade en konsthandledare som ordnade konstverksamhet, såsom tecknings- och keramikklubbar samt påsk- och julpysselkurser. Under 2012–2015 fungerade Teräsrautelas ungdomsgård som en ungdomsgård för visuell kultur – i huset ordnades mångsidig konstfostran för 7–12-åringar och öppen organisationsverksamhet.

Käden Jälki -keskus grundades i Askartelutalo på Hantverkargatan och fungerade där 1995–2006, tills verksamheten flyttades till Vimma. Käden Jälki -keskus var ett temahus där ungdomarna fick lära sig hantverk. Ungdomarna erbjöds kurser i bland annat keramik, tovning, tygtryck, skulptur, akvarell, graffiti och tillverkning av videkorgar. 1997 deltog centret i ett projekt inom Europeiska unionens European Voluntary Service, EVS-frivilligarbete. Genom projektet kunde ungdomar besöka andra EVS-länder i sex månader. Ungdomar från Frankrike, Tyskland och Italien arbetade på Käden Jälki -keskus 1998. Centret deltog även aktivt i ungdomsväsendets internationella verksamhet i samarbete med bland annat Klooga lägercentrum och Rostock.

Ungdomscentret Palatsi (1991–2006) förverkligade ungdomsväsendets flera år gamla planer på en ungdomslokal mitt i stan. Ungdomscentret hade som uppgift att nå ungdomarna som strök omkring i centrum och även de ungdomar som inte var intresserade av verksamheten i de lokala ungdomsgårdarna , samt att erbjuda ungdomarna en trygg mötesplats. Centret gjorde det även möjligt att ordna mångsidigt program som intresserade ungdomarna. Palatsi fick modern teknik, inbegripet internetanslutning, både i salen och på alla tre våningar. Ungdomarna kunde syssla med hantverk, teater, dans och mediekommunikation i särskilda rum. Spelsalsverksamheten utvecklades och ungdomarna deltog ofta i olika turneringar.

Palatsis kanske synligaste verksamhet gällde musik. Konsertverksamheten var omfattande och mångsidig, och banden som uppträdde var bland de främsta i Finland. Discoverksamheten ledde till långa köer på fredag- och lördagkvällar, fastän Palatsi rymde 1300 personer. På 90-talet var ungdomarna fascinerade av DJ-verksamhet, så det ordnades DJ-kurser på Palatsi. I ungdomscentret fungerade föreningen Palatsin Nuoret, PaNu, som samlade in pengar för resor och för att stöda DJ-verksamheten bland annat genom att utvidga Palatsis skivsamling. 2000 öppnades ett internetkafé i Palatsi, och 2001 fick ungdomscentret en egen webbplats. Projektet poparena.net för att utveckla ungdomarnas kulturproduktion inleddes i Palatsi 2004. Genom webbplatsen poparena.net kunde ungdomsband göra direktsändningar samt presentera sig med videoklipp, ljudklipp och fotografier. Webbplatsens material skapades av ungdomarna som deltog i Palatsis video- och medieverkstäder, och skickliga band utvecklades inom Auran Panimos bandverksamhet .

De ungas konst- och verksamhetshus Vimma skapades i samarbete med Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet. Hyreskostnaderna för Ungdomscentret Palatsi var för höga för ungdomsväsendets budget, och man behövde en ersättande lokal i centrum. Den kyrkliga samfälligheten erbjöd samarbete med att renovera den gamla skolfastigheten på Auragatan 16. Ungdomsväsendets renoveringsförslag genomfördes och ungdomsväsendet hyrde lokaler i fastigheten för att användas som ungdomsgård i centrum. Innehållet som planerades för huset var först i sitt slag i Åbo, och idén grundar sig på verksamhet och delaktighet.

Ungdomssektorn bad även husets användare om idéer för verksamheten. I husets alla fyra våningar bjuds

184

det på mångsidiga hobby- och fritidsmöjligheter. För ungdomsväsendet byggdes en allaktivitetssal, en ateljé, textil- och lerverkstäder, ett mörkrum, en teater, ett dataklassrum, editeringsrum, ett kafé, ett mötesrum och kontor. Rummen utrustades med modern utrustning. Ungdomscentret Palatsi och Käden Jälki -keskus flyttade till Vimma, och verksamheten inleddes hösten 2006. Förutom verksamheten, som var bekant från Palatsi och Käden Jälki -keskus, bjöd Vimma på nya typer av medieverksamhet, såsom tv, video, grafisk design, internet och radio. Editerings- och klassrummen öppnade upp nya möjligheter inom videoproduktion, visuell framställning och grafisk design. I samarbete med undervisningsväsendets mediecentral inleddes mediehandledning för högstadie- och gymnasiegrupper.

I Vimmas allaktivitetslokal ordnas bland annat bandkvällar och andra konserter, discon, dansundervisning, evenemang, mässor, uppträdanden, möten, seminarier och kurser. Olika slags kurser i hantverk och konst samt i tygtryck, tovning och keramik har blivit regelbundna verksamhetsformer i Vimma. Teatergrupperna är populära. I medieverkstaden ordnas kurser i bland annat musikvideor, promofotografering, bildbehandling och serier. På de ungas redaktion sysslar unga skrivande journalister, radioreportrar, fotografer och filmklippare med redaktionsarbete, och de har även fått sina egna alster publicerade i lokala medier. Ungdomssektorns mångkulturella verksamhet syns på Vimma genom olika evenemang, till exempel Kirjavaa musiikkia -konserterna (Brokig musik) som ordnats på Vimma sedan 2007. På Vimma har man även ordnat olika verkstäder för invandrare där man främjar integrationen och lär deltagarna finska genom praktiska aktiviteter.

Det tog flera år innan man hittade en plats för skatehallen. Pro-Skate Club lämnade in sitt första initiativ till ungdomsnämnden 1989, och 1998 öppnades skatehallen äntligen i Alfas industrihall på Virusmäkivägen. År 2001 flyttade hallen till Agas utrymmen på Runsalavägen, där man byggde skatehallen Cube på tusen kvadrat. Medlemmarna i föreningen Turun Rullalautailijat tog ansvar för att bygga upp utrustningen. 2012 renoverades Cube utifrån användarnas önskemål och nya behov som uppstod. Hallen används av skejtare, tricksparkcyklister och BMX-cyklister. I hallen ordnas separata turer för användare på olika nivåer, till exempel nybörjare och erfarna skejtare över 18 år, och det finns dessutom en egen tur för flickor. Det finns också alltid en handledare på plats som erbjuder råd och hjälper vid behov.

1973 fick den svenskspråkiga verksamheten en egen lokal vid åstranden, i gatuplan på Västra Strandgatan 9. Lokalen hyrdes av Svenska Gården Verdandi och innefattade sex rum. Lokalen överläts till Ungdomsgillet som ordnade verksamhet med öppna dörrar. 1974 fick lokalen namnet Zabadak efter den populära poplåten. Zabadak var mycket populärt och besöktes av många ungdomar, även finskspråkiga. Lokalen var i bruk fram till hösten 2009, då hyresvärden sade upp hyreskontraktet och Zabadaks verksamhet flyttade till Katedralskolans källare. Då en omfattande renovering inleddes på katedralskolan våren 2014 blev man tvungen att hitta en tillfällig lokal i stadens existerande fastigheter i centrum. Verksamheten flyttades till lokalen på Vårdbergsgatan 4, som ungdomstjänsterna förfogade över. Samma utrymme användes även av den svenskspråkiga morgon- och eftermiddagsverksamheten.

I början av 2016 flyttades verksamheten till ateljén på Vimmas fjärde våning, eftersom lokalen på Vårdbergsgatan visat sig vara en dålig lösning.

Lägerområden för ungdomar Liksom lokalverksamheten ingår även ungdomslägerverksamheten i ungdomsarbetets grundläggande verksamhet, och den inleddes på 1940-talet. På 1960-talet utarbetade ungdomsväsendet en upphandlingsplan

185

för lägerverksamheten, och under de följande årtiondena utvecklades lägerområdena så att de kunde användas året runt. På 1990-talet förfogade ungdomsväsendet över ca 70 hektar lägerområden.

Idag har ungdomsväsendet fyra lägerområden som det hyr ut till organisationer, föreningar och även privatpersoner. Lägerområdena är Vienola i Rimito, Tippsund i Tövsala, Nukkumajoki i Enare i Lappland och Ahtela ungdomslägercentral i Sagu, som undervisningsministeriet godkände som nationell ungdomslägercentral 1986. På 2000-talet samlar lägerverksamheten fortfarande ungdomar: år 2000 hade lägerområdena över 15 000 användare, och Ahtela ungdomslägercentral nästan 9 000. Ungdomslägerverksamheten ordnas av föreningar och organisationer – den livligaste lägerverksamheten erbjuds av scouterna, politiska ungdomsorganisationer och olika invandrarföreningar. Åbo stad kan bevilja lägerunderstöd för organisationer för att ordna lägerverksamhet. Ungdomsväsendet ordnar även egna specialläger, till exempel familjeläger inom det sociala ungdomsarbetet och internationella läger. Lägerområdena har utrustats med tanke på olika aktiviteter, både äventyr och socialt umgänge, idrott och naturobservation. På lägerområdena finns olika slags spelplaner, motionsställningar och -redskap, cyklar, båtar och kanoter samt flytvästar – den senaste nyheten är SUP-brädorna. Lägerområdena valdes ursprungligen för deras naturliga omgivning och estetik – på det viset kan man erbjuda ungdomarna upplevelser i en vacker natur tillsammans med jämnåriga.

Ungdomslägerområden från olika år finns i tabellen på sidan 202.

Internationell och mångkulturell verksamhet Den internationella verksamheten erbjuder ungdomarna olika möjligheter att delta i verksamheten samt att bekanta sig med ungdomar och kulturer från olika länder. Under verksamhetens första årtionden från 1950-talet till 1990-talet hade verksamheten en officiell prägel, och verksamhetsformerna bestod av officiella delegationer, ungdomsgrupper och kulturgrupper för ungdomar. Fram till 1980-talets slut hade vänortsverksamheten en viktig roll. Ungdomsväsendet ordnade utbyten med ungdomsgrupper på sina vänorter: Göteborg, Århus, Bergen, Köln, Rostock, Leningrad, Szeged och Gdansk. Samarbetet med Göteborg var särskilt aktivt. Från och med 1950 har det ordnats en gemensam ungdomsledarkurs för de nordiska vänorterna; senare byttes namnet till fritidskonferens. Mötena har ordnats turvis i Århus, Göteborg, Bergen, Åbo och på senare tid även Reykjavik. Åbo stod värd för konferensen 1956, 1964, 1972, 1982 1992, 2002 och 2012.

Norden Rockar var ett nordiskt rockevenemang där band från de olika vänorterna uppträdde. Evenemanget ordnades turvis på de olika vänorterna. Åbo deltog aktivt i Nordjobb-verksamheten, och under årens lopp har flera nordjobbare arbetat i ungdomslokalerna, Äventyrsparken och ungdomsbyrån.

Det ordnas fortfarande gemensam verksamhet med de andra nordiska länderna som finansieras av ungdomsväsendet.

Samarbetet med Leningrad inleddes 1957 då det ordnades ett officiellt utbyte av delegationer mellan städerna. Samarbetet utvecklades sedan under årens lopp genom vänskapsveckor, utbyten för ungdomsgrupper samt seminarier för fred och samarbete. På ungdomsväsendets initiativ började man 1973 ordna seminarier

186

för fred och samarbete – De ungas fredsseminarier. Det första seminariet ordnades i Paattishuset, och en ungdomsgrupp från Leningrad deltog.

1991 förändrades samarbetsformerna, kommittén för fredsseminariet upplöstes och ersattes av de ungas Europakommitté för 1991–1992. De officiella delegationerna ersattes av kultur- och idrottsgruppers besök på kulturevenemang i S:t Petersburg. Man hade även gatusamarbete med S:t Petersburg på 90-talet. På 2000-talet fortsätter samarbetet med olika slags teman och projekt. År 2007 deltog ungdomsväsendet i en konferens som ordnades i S:t Petersburg med temat tolerans, miljöfostran och kreativ verksamhet. På våren 2009 var det dags för ett projekt om samhällspåverkan med temat hållbar utveckling och konsumtion. År 1990 lade man till främjandet av resor för ungdomar samt stöd för olika nationaliteters verksamhet i ungdomslokalerna i målen för den internationella verksamheten. Då fastställdes övergången från officiella tillställningar till informellt ungdomssamarbete som tet allmänt mål. De lokala ungdomsgårdarna företog också utlandsresor i form av projekt, och ungdomarna samlade själva in pengar till resorna genom olika evenemang och aktiviteter.

Samarbetet med Estland inleddes på 1990-talet, och 1995 samlade ungdomsnämnden in leksaker och andra förnödenheter till ett barnhem i Haapsalu. Åren 1998–2005 deltog ungdomsväsendet tillsammans med Åbo yrkesinstitut i TEEVIIT-mässan som ordnades i Tallinn. På deras mässavdelning presenterades Åbo och verksamhetsformerna inom Åbo stads ungdomsarbete samt gjordes arbetsdemonstrationer. Finlands och Estlands undervisningsministeriers samarbetsprojekt för att utveckla Klooga ungdomslägercentral pågick 1996–2012. I samarbete mellan Klooga och Ahtela ungdomslägercentral har man ordnat olika verkstadsläger och hantverksläger för ungdomar.

När Finland blev medlem i Europeiska unionen 1995 medförde unionsmedlemskapet nya internationella samarbetsformer samt mer vidsträckta resor för ungdomsarbetet. Via nätverk, samarbetspartner och projekt erbjuder EU anslag, och internationell verksamhet som genomförs i ekonomiskt samarbete med EU har medfört ökade resurser för ungdomsverksamheten. Prioriteringarna i det internationella ungdomsarbetet på 2000-talet är i synnerhet deltagande i och utvecklande av europeiska, nordiska och grannländers ungdomsprojekt samt ungdomsutbyte.

Den första samarbetsformen hette Europa från söder till norr – diskussionsforum för randområdens städer och landskap. I forumet deltog representanter från Åbo, Köln, Barcelona, Torino och Bryssel. Forumet producerade information om de deltagande aktörernas ungdomsarbete och -tjänster, om ungdomarnas livssituation i länderna samt statistik om ungdomar. Under forumet behandlades även problem som beror på ungdomars livssituation och bearbetades sådant som kommit upp i samarbetet med ungdomarna.

Diskussionsforumet samlades varje år i något av deltagarländerna, och Åbo fungerade som värd 1999, då temat var ungdomars delaktighet. Åboungdomar deltog i diskussionen via webben och funderade på Månberga ungdomsgård tillsammans med ungdomsnämnden över vad verksamhetsprogrammet betyder för ungdomarna och ungdomsarbetet . År 2000 blev ungdomsväsendet medlem i European Youth Observatory-nätverket (EYO) som var en fortsättning på samarbetet inom diskussionsforumet. EYO-nätverket erbjöd ungdomsväsendet mångsidiga möjligheter till internationalisering. Ungdomscentralen har under flera år fungerat som utsändande instans, värdorganisation och koordinator för European Voluntary Service (EVS), som är ett underprogram i EU:s ungdomsprogram Youth in Action. Ungdomssektorn stöder även individuella ungdomars deltagande i internationella projekt.

Syftet med det mångkulturella ungdomsarbetet är att utveckla delaktighet och ett aktivt medborgarskap.

Genom mångkulturell växelverkan lär sig invandrare att förankra sig i den finländska kulturen. Ungdomsarbetet utförs som individuellt arbete och i grupp. Invandrararbetet etablerades som en separat

187

verksamhet i slutet av 1999. Vid millennieskiftet utfördes det praktiska arbetet inom projektet Noppa i Lauste, i Kråkkärret och i centrum fanns det mångkulturella ungdomsgrupper, och i Runosbacken ordnades evenemanget Naapuri tutuksi (Lär känna din granne) i samarbete med idrottsverket och Kansainvälinen kohtauspaikka (Den internationella mötesplatsen). År 2002 anslöt sig ungdomsväsendet till nätverket RASMUS, som bekämpar rasism och främlingsfientlighet. Dessutom deltog man i ungdomsutbyte inom projektet FIRP och ordnade utbildningar och seminarier. År 2005 grundade ungdomscentralen nätverket Moku med målet att stöda ungdomsarbetarna i att styra majoritetsbefolkningen och invandrare till samarbete, och MOD-kurserna (mångfald, insikt och dialog) erbjuder regelbundna utbildningar om kulturell mångfald för personalen.

På 2010-talet har formerna för den mångkulturella verksamheten effektiverats. Samarbetet med föreningar med mångkulturell bakgrund och med olika förvaltningsområden har blivit intensivare och tydligare, och antalet personer som besöker de mångkulturella evenemangen har ökat. I Kråkkärret har man redan under flera år ordnat evenemanget Etnofest i samarbete med invandrarorganisationer och olika förvaltningsområden. Verksamhetsformer som blivit återkommande inbegriper antirasistiska temaevenemang i Vimma, Vimmas internationella musikevenemang Kirjavaa musiikkia, och mångkulturella läger på ungdomsväsendets lägerområden. Den internationella verksamheten och det mångkulturella ungdomsarbetet slogs samman 2010.

Svar på dagens utmaningar Inom ungdomsarbetet söker man hela tiden svar på dagens utmaningar – än är det oron över rusmedel och droger (Metoder för rusmedelsfostran), än är det klotter på husväggar (Graffiti till tillåten gatukonst).

Man har velat erbjuda ungdomarna stimulerande fritidssysslor genom att antingen göra organisationerna mer kända (Nuorisosoudut) eller genom ungdomsväsendets egna verksamhetsformer (evenemangen Nuorten Turku elää eller Magiaa ja Äksönii). Ofta ger lagstiftningen upphov till nya verksamhetsformer (Informations- och rådgivningscentret NuortenTurku) och överlag påverkar förändringarna i samhället även ungdomarnas vardag. Ungdomsväsendets svar på detta är att erbjuda tidsenliga tjänster (Mediekompetens för unga – webbungdomsarbete).

När rusmedelsfostran för några årtionden sedan bestod av upplysningsmöten och föredrag om missbrukets faror går man numera in för att diskutera ämnet med ungdomarna på deras eget språk. Rusmedelsfostran Stigen till ett gott liv representerade denna nya typ av modell som baserade sig på diskussion och på att låta ungdomarna självständigt fastställa sina värderingar. Under fostringsevenemanget Stigen till ett gott liv funderade ungdomarna på sina egna värderingar och på hurdana saker som leder till ett gott liv. Likaså diskuterade man sådant som hindrar en från att leva ett gott liv, till exempel rusmedel. Man kan skapa ett gott liv genom sina egna val, och det var dessa val man försökte komma fram till under diskussionerna.

Metoden Stigen till ett gott liv användes under flera år, tills man 2008 på nytt tog i bruk Päihdeputki som tidigare använts i Ungdomscentralen Palatsi på 1990-talet. Päihdeputki är ett årligen återkommande, upplevelsebaserat inlärningsevenemang som ordnas för elever i sjunde årskursen och för specialgrupper.

Syftet är å ena sidan att stärka ungdomarnas negativa attityder gentemot rusmedel, och å andra sidan att främja hälsosamma val.

Det traditionsrika roddevenemanget för ungdomar Turun nuorisosoudut ordnades från ungdomsarbetets första år 1946 fram till 2000 – fast man höll en paus på tio år 1970–1980. Syftet med roddevenemanget var att ge de organisationer som utförde ungdomsarbete en möjlighet att göra sitt arbete mer känt, och

188

samtidigt utvecklades samarbetet mellan organisationerna. När roddevenemanget återupplivades 1980 började man istället för flick- och pojklag tävla i blandade lag. Sträckan var 700 meter mellan Aurabron och Martinsbron, och de bästa lagen rodde sträckan på fem minuter. När Kvarnbron färdigställdes 1981 förkortades sträckan så att man rodde från Aurabron till Kvarnbron. Vinnarlaget belönades med ett vandringspris som prytts med en graverad silverbricka med alla vinnande organisationers namn.

Mot slutet av 1980-talet började det dyka upp gatukonst på ungdomarnas samlingsplatser. Klotter på gamla värdefulla byggnaders väggar i centrum väckte särskild uppmärksamhet. Man ville göra något åt saken, och därför startade projektet Nuorten Turku Elää (De ungas Åbo lever). I det ingick delprojektet Art by Youth som siktade till att skaffa tillåtna graffitiplatser i staden. Tack vare projektet Art by Youth lyckades man få lagliga graffitimålningar som gjorts av ungdomar till Åbo; den största av dem är målningen på Eskelis parkeringshall som målades sommaren 1997. Ungdomarnas graffitikonst fick en ny tillåten plats i Kuppis 2012. Graffitiplatsen i Kuppis är en två meter hög och femtio meter bred väderbeständig vägg av björkfaner.

Väggen finns i Kuppisparken invid Hipposvägen. Graffitiväggen invigdes i januari 2012, och den var då den första graffitiväggen där det var tillåtet för vem som helst att måla. I invigningen deltog kulturminister Paavo Arhinmäki. Ministern sprejade texten ”Graffitiseinä on avattu” (Graffitiväggen är öppnad) på väggen, medan stadsdirektör Aleksi Randell sprejade texten ”Kiss my Turku”. Ungdomarna fortsatte lämna in förslag till nya graffitiväggar genom initiativportalen aloite.fi, och sommaren 2014 byggdes tre konsttrianglar som fick användas fritt runt om i Åbo: i tävlingsparken i Pansio, i Kuppisparken och i Samppalinnaparken.

Under sommaren flyttades konsttrianglarna enligt intresse till olika stadsevenemang. Vem som helst får fritt måla egen graffiti på konsttrianglarna.

Projektet Nuorten Turku Elää inleddes på våren 1996. Problemungdomar hade tagit över Västra Strandgatan med omgivning, de förde oljud och söp på gatorna, droggäng samlades vid musikbibliotekets hörn på veckosluten, och hus och olika konstruktioner på Strandvägen och dess omgivning förstördes och klottrades. Det här ville man ta tag i. Man ville göra Åbo till en aktiv stad för ungdomarna genom aktiverande kampanjer. Som bakgrundsorganisation för projektet Nuorten Turku Elää grundades en omfattande delegation som utgjordes av yrkes- och bakgrundsmässigt olika representanter för företagsvärlden, politiken, organisationsverksamheten, polisen och stadens olika förvaltningsområden. Projektets verksamhet och ekonomiförvaltning sköttes genom ungdomscentralen. År 1996 startade projektet Nuorten Turku Elää tre kampanjer: Elä ilman huumeita (Lev utan droger), Elä töhrimättä (Lev utan att klottra) och Elä yhdessä (Lev tillsammans)-kampanjen för effektiverat gatuarbete. År 1997 ordnades aktiva fredagskvällar under namnet ”Youth by Night”, Naukkis-kampanjen och Art By Youth. År 2000 började ungdomsväsendet planera en infopunkt för ungdomar med syftet att iaktta ERYICAs (European Youth Information and Counselling Agency) rekommendation om ungdomsinformation. Tidigare hade ungdomsinformationen fungerat på ungdomsinformationsplatsen Ankkuri som låg i Ungdomscentret Palatsi 1992–1998. Där kunde ungdomarna få information om evenemang och hobbymöjligheter samt studieplatser. Nu ville man erbjuda ungdomarna möjligheten till individuell eller grupphandledning vid sidan av traditionell självständig informationssökning. Man ville göra ungdomsinformationen till en heltäckande serviceform där ungdomarna kunde få professionell hjälp med olika frågor, och därmed få stöd i att växa upp till ansvarsfulla och självständiga medborgare. Informationen sköttes i ungdomscentralens kanslilokaler, som inte lämpade sig för heltäckande service. Informations- och rådgivningscentret NuortenTurku inledde sin verksamhet i januari 2003 i köpcentret Forum, och när det nya huvudbiblioteket öppnades flyttade NuortenTurku till bibliotekets ungdomsavdelning Stoori. Avsikten med flytten var att NuortenTurku skulle ha en bättre möjlighet att i synnerhet erbjuda personlig rådgivning och handledning samt att stöda ungdomarnas självständiga informationssökning. I praktiken kunde man inte erbjuda kundbetjäning i biblioteket i enlighet med målsättningarna, och därför flyttade NuortenTurku till Vimma

189

i början av 2009. Informations- och rådgivningscentret NuortenTurku delade Vimmas första våning med Ohjaamo. Senare flyttade både Ohjaamo och NuortenTurku till nya lokaler på Universitetsgatan 25. År 2006 började man ordna Mimmimagia-mässor för flickor. Mässans målgrupp var flickor och unga kvinnor under 18. Evenemanget erbjuder flickor möjligheten att trivas, förvånas, lära sig samt att få ny information och nya upplevelser om tjänster beträffande flickors och unga kvinnors liv som erbjuds av stadens ungdomstjänster och andra aktörer. År 2010 ordnades evenemanget Äksönii mut ei tytöille för första gången. Idén med detta evenemang, som riktades till pojkar, var att få unga pojkar att bli intresserade av alternativa sätt att spendera sin fritid.

I och med dator- och internetvärlden blev övning av mediekompetens en del av ungdomsverksamheten på 1990-talet. Nuförtiden är webben en väsentlig del av ungdomarnas liv, och därför är det självklart att använda internet som ett redskap inom ungdomsarbetet. Ungdomarna skapar samhörighet genom att hålla kontakten med kompisar via webben. Man använder även internet för att söka upplevelser till exempel genom olika spel. Naturligtvis fungerar internet även för att förmedla information, vilket kräver att ungdomarna har mediekompetens så att de kan förhålla sig kritiskt gentemot webbflödet. Dessa drag är även synliga inom ungdomsarbetet: digitala redskap och internet används för att förmedla information, träffa och handleda ungdomar, och öva olika färdigheter till exempel genom webbaserade spel.

Medieverksamheten inleddes i Palatsi, där man utrustade ett rum på tredje våningen till medieverkstad.

Inom projektet poparena.net spelade medieverkstadens ungdomar en avgörande roll. De filmade banden med flera kameror samtidigt och utarbetade till och med manusen. Medieverkstaden skötte om att dela bandens videor på webben genom att streama dem live genom webbportalen Poparena. Inom Vimmas medieverksamhet, det vill säga Åbo ungdomsredaktion Spot, får ungdomarna öva på redaktionsarbete, fotografering och filmning, som de kan publicera i sina egna bloggar eller i lokala medier. På Spot skriver ungdomarna också traditionella artiklar om aktuella teman eller om ämnen som intresserar dem. Där verkar dessutom RadioVimma, som producerar program för Vimmas webbradio. På Spot ordnas även kurser där ungdomarna kan öva på olika färdigheter som behövs i redaktionsarbetet. Att skapa filmer och animationer utvecklar också ungdomarnas mediekompetens, och dessa färdigheter kan man öva på Vimmas kurser. I båda fallen börjar man med att skriva manus och avslutar med editering.

Digitala verktyg erbjuder ungdomsarbetet en ny verksamhetsform, webbungdomsarbete. Netari-verksamheten inleddes 2004, och Åbo anslöt sig till verksamheten 2007. Genom Netari nåddes i synnerhet ungdomar som tillbringade sin fritid på webben. Netaris arbete utfördes i de webbforum som ungdomarna själva föredrar. Netari-verksamheten i Åbo upphörde 2013 då Åbo stad anslöt sig till det riksomfattande webbungdomsarbetet Verke.

Kreativ verksamhet inom ungdomsarbetet Den kreativa verksamheten överfördes från socialväsendet till ungdomsväsendet 1992. De platser som särskilt reserverats för kreativ verksamhet var Käden Jälki -keskus som låg i Askartelutalo på Hantverkargatan och Äventyrsparken. År 2006 flyttade Käden Jälki -keskus till De ungas konst- och verksamhetshus Vimma. På ungdomsgårdarna hade det av tradition ordnats kreativ verksamhet i små grupper och olika projekt, till exempel den stora väggmålningen i Runosbackens ungdomsgård och betongskulpturerna som

190

ligger på marken på planen bredvid Pansio ungdomsgård. På somrarna ordnade den kreativa verksamheten målnings-, lek-, bygg- och teaterverksamhet på ungdomsgårdarnas gårdsplaner. Den kreativa verksamheten åkte dit där barnen och ungdomarna var och ordnade verksamhet som fascinerade barnen och ungdomarna.

Barnen samlades genom att man gick runt på området och med en megafon bad ungdomarna gå till en plan i närheten. På det här sättet kunde man inom en halv timme få upp till 300 barn och ungdomar med i verksamheten. I förorterna turnerade också olika slags inkluderande evenemang och föreställningar. Först höll man en liten föreställning, och sedan tog man med barnen i föreställningen, där de fick göra fantasifulla trick: till exempel kunde två handledare snurra ett osynligt hopprep, och barnen köade för att hoppa i det. Äventyrsparken är ett centrum för kreativ verksamhet. Äventyrsparken är en helhet som förutom parken även består av byggnader på ca 1000. Den huvudsakliga målgruppen är barn i ålder 0–14 samt deras familjer. Årligen bekantar sig ca 160 000 besökare med verksamheten som ordnas året runt. Besökarna deltar i handledd verksamhet eller kommer för att se på teater, dans, cirkus, dockteater eller andra föreställningar.

Dessutom ordnas det olika evenemang i Äventyrsparken, till exempel sommaröppning, midsommarfest, Musapiknik, Seikkisrock och åtskilliga andra temaevenemang. I Äventyrsparken finns tre scener med föreställningar året om. I tältet Helmi kan man fördjupa sig i barnteater, musikpjäser, konserter och cirkusföreställningar, medan allaktivitetslokalen Timantti är utrustad med senaste teknik som gör det möjligt att ordna teater-, dans- och cirkusföreställningar. I Taikatupa finns bland annat en medieverkstad. I ateljén kan besökarna själva skapa konstverk eller bruksföremål med olika teman. I Äventyrsparken finns också en trafikstad. Mellan 1988 och 2013 hade Äventyrsparken även Drömmarnas lekplats som designats av barn och skapats av konstnärer. På lekplatsen fanns stora figurer, till exempel en kvinna med stor mage, en man som låg på marken med tungan ute, en mage som fungerade som simbassäng, stora händer och öron, och ett öga genom vilket man kunde se långt in i staden. Man kunde klättra och krypa omkring överallt. Efter 25 års bruk tvingades man riva lekplatsen, och tillsammans med konstnärer byggde man istället en 2000-tals statypark.

Den kreativa verksamheten belönades 1984 med Nordiska ministerrådets pris för fördomsfritt arbete med 10–14-åringar.

Undervisnings- och kulturministeriet har valt Äventyrsparken som medlem i det riksomfattande barnkulturnätverket Aladdins lampa (Taikalamppu).

Ungdomsorganisationsverksamhet Ungdomsorganisationernas verksamhet omfattas av flera olika stödformer. Ungdomssektorn har mångsidiga ungdomslokaler och -lägergårdar, och ungdomsorganisationerna är de främsta användarna av dessa.

Ungdomsorganisationerna utför sin stadgeenliga verksamhet i ungdomslokalerna. Organisationernas lägerverksamhet stöds även genom utlåning av utrustning. Retkipaja, före detta Lainavarasto, lånar ut utrustning som behövs för camping och fritidsaktiviteter mot ett lånekort. Organisationerna kan använda inspelningsstudion och ungdomsgårdarnas specialrum till exempel för hantverk eller medieverksamhet.

Ungdomssektorn är i kontakt med organisationerna genom ett organisationsbrev som skickas ut 3–4 gånger per år, och som innehåller information om bland annat ansökningsförfaranden för understöd. Utbildningar har ordnats i enlighet med organisationernas förslag och önskemål. I samarbete med organisationer har man även ordnat ungdomsval, arrangerat evenemang, till exempel roddevenemanget Nuorisosoudut, och utfört internationell verksamhet. Man samarbetar också med handikapporganisationer. År 2001 inleddes en internationell form av ungdomsarbete i Åbo i samarbete med organisationerna, The International Award

191

Programme, eller Avartti-verksamheten. Programmet betonar bland annat målinriktning och långsiktighet.

Programmet har tre nivåer: brons, silver och guld, och ungdomarna kan avlägga de olika nivåerna enligt eget intresse. Den första gruppen Avartti-ungdomar i Åbo var svenskspråkig och fungerade i Zabadak.

Gruppen avlade bronsnivån och åkte till Helsingfors för prisutdelningen. Senare fanns det även Avartti-grupper för invandrare.

Varje år reserveras det ett anslag i stadens budget för bidrag till lokala ungdomsorganisationer. Bidragen baserar sig på ungdomsnämndens bidragsanvisning, och ungdomsnämnden fattar beslut om vem som beviljas bidrag. Det finns flera olika bidragsformer, varav de största är avsedda för organisationernas klubb- och lägerverksamhet. Sedan 2012 har bidragsformerna varit verksamhetsbidrag, projektbidrag och avtalsbaserat bidrag. Projektbidraget är avsett för att stöda ungdomsverksamhet som ordnas av ungdomarna själva och fria ungdomsverksamhetsgrupper. På det här sättet vill nämnden stöda ungdomarnas egen delaktighet och påverkan.

Det avtalsbaserade bidraget togs i bruk 2010. Genom att ingå avtal vill ungdomsnämnden stärka långsiktigheten i organisationens ungdomsverksamhet samt stöda ungdomsverksamhetens utveckling både kvalitativt och kvantitativt. Organisationens mål och verksamhet ska motsvara utvecklingsåtgärderna i ungdomstjänsternas strategiska avtal och ungdomsnämndens verksamhetsidé. År 2013 ingick fyra organisationer partnerskapsavtal med nämnden, och bidragssumman var 85 000 euro.

Det sociala ungdomsarbetet Under årtiondenas gång har det sociala ungdomsarbetet varierat för att kunna svarat på ungdomarnas aktuella problem under olika tidpunkter. Det sociala ungdomsarbetets utvecklingslinje har gått från specialungdomsarbete via inriktad smågruppsverksamhet till mångkulturell verksamhet, uppsökande ungdomsarbete och stärkande av ungdomarnas sociala identitet. Möjligheterna att få finansiering av Europeiska unionen har också infört internationella projekt som redskap för det sociala ungdomsarbetet. Det väsentliga har alltid varit att förbättra ungdomarnas livshanteringsfärdigheter. Ungdomslagen 2006 lyfte fram stärkandet av ungdomarnas sociala identitet, och åtgärder för att förbättra deras livskunskap och för att förhindra utslagning fastställdes som verksamhetssätt för detta. Lagen kräver även riktad verksamhet som koncentrerar sig på ungdomar som riskerar utslagning.

I Åbo inleddes specialungdomsarbetet när en specialungdomssekreterares tjänst inrättades 1973. DÅ utfördes specialungdomsarbetet i samband med ungdomslokalernas öppna ungdomsarbete och klubbkaféverksamheten, och arbetet syftade till att aktivera ungdomarna. Den första lokalen för öppen verksamhet var POP-källaren, som öppnades 1969. Det öppna ungdomsarbetets arbetsformer var ungdomskonserter, ungdomsdiscon, spelevenemang, musikevenemang, filmkvällar och tematillställningar. I ungdomslokalernas klubbkaféer kunde man även vistas fritt, träffa andra ungdomar och spela olika spel. Tematillställningarnas ämnen varierade beroende på ungdomarnas hobbyer och intressen. På ungdomsgårdarna kunde man behandla ämnen gällande ungdomarnas tillväxt, till exempel att sluta röka eller gott uppförande. I början av 1980-talet började man med samhällsarbete som ett nytt verksamhetssätt i Runosbacken och Pansio.

Samhällsarbetet gick ut på att ungdomsgårdens anställda samarbetade med områdets boendeförening.

Avsikten med samhällsarbetet var att aktivera områdets invånare till samarbete.

I Åbo hade det länge funnits frivilliga gatupatruller som ordnades i samarbete med bland annat församlingarnas Saapas-verksamhet, Röda Korset och tillnyktringsstationen. På 1980- och 90-talen uppkom

192

ett särskilt behov av gatupatruller då ungdomarna började samlas i centrum för att fira fredagkvällar.

Experiment med rusmedel ökade oroväckande mycket bland ungdomarna. De här ungdomarna var inte intresserade av ungdomslokalernas klubbar. Lösningen blev att starta Operaatio Turku (Operation Åbo) som genomfördes av ungdomsväsendet, polisen, serviceoperationen Saapas, Lazarus-palvelu, Turun Sairaankuljetus (Åbo sjuktransport), nödcentralen, Röda Korset, Turvatalo och tillnyktrings¬stationen för unga.

Frivilligarbetarna och stadens ungdomsarbetare gick och patrullerade i centrum. Man hjälpte dem som behövde det och förde ungdomar som var i dåligt skick till tillnyktringsstationen. Ungdomarnas föräldrar kontaktades, och det var föräldrarnas uppgift att föra hem ungdomarna. Åbo stads första nattkafé för ungdomar, Pysäkki, öppnades i Forum-kvarteret i mitten av 90-talet. Pysäkki skapades i samarbete mellan ungdomsväsendet och de politiska ungdomsorganisationerna.

För specialungdomsarbetets behov startade ungdomsväsendet projekt för att stärka ungdomars självförtroende genom olika aktiviteter. Luotsi, Myrskylyhty, Reke och Leija var namn på specialungdomsarbetets verksamhet i slutet av 80-talet och på 90-talet. Kännetecknande för alla dessa var verksamhet som utvecklade sociala färdigheter i grupp. Luotsi var bland de första projekten inom det sociala ungdomsarbetet, och baserade sitt arbete på den norska ENT-modellen. Målet var att hitta ungdomar som var utslagna eller riskerade utslagning. Man letade aktivt efter ungdomar som tillhörde målgruppen på offentliga platser, kontakterna med ungdomarna var konfidentiella, och arbetet innebar ingen kontrollplikt. Teamen arbetade i par, och teamet var multiprofessionellt. Projektet Myrskylyhty inleddes 1993. Projektet pågick fram till 1995, när verksamheten blev en del av ungdomsgårdarnas arbete. Syftet med projektet var att strukturera ungdomars livssituation, skapa hopp inför framtiden och utarbeta personliga mål tillsammans med ungdomarna som sedan följdes upp. Myndighetsnätverket och ungdomarnas familjer strävade efter samarbete för att stöda ungdomarna. Det uppsökande ungdomsarbetets projekt Leija inleddes i början av 1996. Leijas konkreta åtgärder var gatuarbete, att styra ungdomar till projekten, besök på arbetskraftsbyrån tillsammans med ungdomarna, motiverande samtal för att minska användningen av rusmedel och handledning i att söka vård. År 2008 beviljade undervisningsministeriet Åbo ungdomsväsende understöd för att anställa fyra personer till det uppsökande ungdomsarbetet. Inom projektet utvecklades nya metoder för det uppsökande ungdomsarbetet med hjälp av vilka det var möjligt att nå ungdomar och unga vuxna som inte kunde nås genom det traditionella specialungdomsarbetet, till exempel genom att skapa kontakter med ungdomar som i huvudsak tillbringar sin tid i den virtuella världen och erbjuda dem aktiviteter i den verkliga världen.

Man ville styra ungdomar som inte kan, klarar av att eller vill utnyttja existerande tjänster till tjänster som passar dem. År 2010 lades det uppsökande ungdomsarbetet till i ungdomslagen. Enligt lagen är syftet med uppsökande ungdomsarbete att nå unga som är i behov av stöd och att hjälpa dem att anlita sådana tjänster och övrigt stöd som främjar deras tillväxt och självständighetsprocess och som bidrar till deras möjligheter till utbildning och till inträde på arbetsmarknaden. Det uppsökande ungdomsarbetet utförs i första hand på basis av de uppgifter som ungdomarna själva ger och om deras egen bedömning om sitt stödbehov. Lagen trädde i kraft i början av 2011. År 1988 inledde ungdomsväsendet verkstadsverksamhet vars målgrupp var ungdomar som hamnat utanför utbildningen i grundskolans slutskede och mellanstadiet och som riskerade utslagning. När man kom in på 2000-talet utvecklades verksamheten från träslöjdsverkstäder till verkstäder som erbjöd elektronik-, sömnads-, bil- och metallarbeten. Utvecklingen möjliggjordes av att man 1996 hittade ett ändamålsenligt utrymme när Åbo trafikverks gamla spårvagnshallar på Amiralitetsgatan blev lediga. Omfattande renoveringar genomfördes i fastigheten och verkstadsverksamheten fick ändamålsenliga arbetsutrymmen som uppfyllde arbetarskyddsbestämmelserna. Verkstadscentret döptes 2004 till Fendari. Förutom arbetserfa-

193

renhet och arbetssökning utvecklades det i början av 2000-talet verkstadsverksamhet som även utvecklade ungdomarnas livskompetens. I verkstaden handledde man ungdomarna bland annat i att sköta bostads- och hälsoärenden och bekantade man sig tillsammans med arbetslivets spelregler.

Ungdomars påverkan – hörande Ungdomars påverkan – hörande blev en lagstadgad form av ungdomsarbete i och med ungdomslagen 2006. Sedan 90-talet hade Åbo stads ungdomscentral aktivt strävat till att främja hörande av ungdomar och ungdomarnas deltagande. Det vanligaste och uppenbart mest använda sättet att höra ungdomars åsikter har varit det egna områdets ungdomsgård: ungdomarnas önskemål och behov har förmedlats genom ungdomslokalens personal. Man har även hört ungdomarna gällande lokalens verksamhet. Ungdomsvalen har varit ett sätt att göra ungdomarna delaktiga. År 1992 deltog ungdomsväsendet i att ordna ungdomsval i samband med kommunalvalet. Valen ordnades i samarbete med elevkårerna och ungdomsorganisationerna, och det ordnades valmöten i gymnasier och högstadier. Stadsstyrelsen hade beslutat att ungdomsvalets resultat fick publiceras först efter kommunalvalet. I samband med riksdagsvalet 1999 ordnade Finlands Ungdomssamarbete Allians projektet Ungdomsvalet 1999 som ungdomsväsendet deltog i. Under Ungdomsvalet ’99 försökte man väcka 18-åringarnas intresse för samhällsfrågor samt lyfta fram frågor som var viktiga för ungdomarna.

2003 inleddes arrangemangen och försöksfasen för NuortenTurku-forumet. Inom ungdomsväsendet genomfördes NuortenTurku-forumets projektfinansieringsmodell, och i budgeten reserverades årligen 11 000 euro till att delas ut som projektfinansiering. Ungdomar, till exempel en skolklass eller en grupp från en ungdomsgård, lämnade in initiativ för projekt och de presenterades i fullmäktiges plenisal. Forumet samlades i stadshuset i fullmäktiges plenisal och fattade beslut om hur pengarna skulle fördelas.

Det ordnades diskussionstillfällen och höranden för ungdomarna där de direkt kunde påverka beslutsfattarna och tjänstemännen. Under diskussionstillfällena kunde ungdomarna ställa frågor till beslutsfattarna och tjänstemännen gällande sitt eget områdes ungdomsgård och nya planlösningar, och samtidigt kunde man fråga ungdomarna hur ungdomsarbetet kunde utvecklas till exempel för att ordna ungdomarnas deltagande och hörande av ungdomarna.

Webbtjänsterna gjorde det möjligt att ta del av information och påverka oberoende av tid och plats. På webbplatsen turku.fi finns mellanbladet Unga där de tjänster som staden erbjuder ungdomar presenteras på ett omfattande sätt. Åbo deltar också i den regionala webbtjänsten pointti.fi och den riksomfattande tjänsten för onlinedemokrati aloitekanava.fi som togs i bruk hösten 2009.

I september 2013 godkände stadsfullmäktige förslaget om an ungdomsfullmäktige.

Ungdomsfullmäktige i Åbo är ett förtroendeorgan för åbobor i åldern 13–18 som valts genom val. Ungdomsfullmäktige är den officiella representanten för unga åbobor när ungdomar hörs i frågor som berör dem. Gruppens representanter har rätt att tala och närvara i nämnder när de behandlar ärenden som berör ungdomar. Fullmäktige består av 30 ungdomar som väljs genom val för en tvåårsperiod. Ungdomarna kandiderar genom en personlig anmälan. Omröstningen sker i läroanstalter och ungdomslokaler. I ungdomsfullmäktiges uppgifter ingår att lyfta fram ärenden som berör unga, att främja ungdomars intressen samt att lämna in initiativ, förslag och ställningstaganden. Vem som helst kan när som helst lämna ärenden till ungdomsfullmäktige för behandling. Dessutom ordnar ungdomsfullmäktige evenemang och fattar varje

194

år beslut om finansieringen för ungdomars projekt. Ungdomsfullmäktige samarbetar med stadens förtroendeorgan, verksamhetsområden, tjänsteinnehavare, övriga opinionsgrupper och elevkårer samt andra kommuners ungdomsfullmäktige. Fullmäktiges möten är öppna för alla.

Det första ungdomsfullmäktigevalet ordnades i november 2013. Då kandiderade nästan 90 ungdomar. I enlighet med ungdomarnas önskemål genomfördes valet på traditionellt vis som omröstning med sedlar.

I valet gavs över 6 000, och röstningsprocenten var 57,9 %. För ungdomsfullmäktiges verksamhetsperiod 2014–15 utsågs 28 ordinarie medlemmar och 22 suppleanter. Ungdomsfullmäktige i Åbo inledde sin verksamhet i januari 2014. En stödgrupp som bestod av representanter för stadsförvaltningens olika verksamhetsområden grundades som stöd för ungdomsfullmäktiges verksamhet.

Eftermiddagsverksamhet för skolelever Skolelevernas eftermiddagsverksamhet flyttades från socialväsendet till ungdomsväsendet 1999. Verksamheten ordnades i huvudsak under skolåret, till att börja med på eftermiddagar kl. 11–17, och senare även på morgonen kl. 7.30–10. Verksamheten var avgiftsbelagd och i avgiften ingick förutom handledd verksamhet även mellanmål och försäkring. 2004 stiftades det i lag om grunderna för morgon- och eftermiddagsverksamhet för barn, utarbetandet och bedömning av verksamhetsplaner samt bland annat om behörigheten för personer som arbetar inom verksamheten. Lagändringen orsakade endast få ändringar inom morgon- och eftermiddagsverksamheten för skolelever i Åbo eftersom staden självmant bedrivit denna verksamhet i flera år. Förutom ungdomsväsendets egen morgon- och eftermiddagsverksamhet ordnades det även understödsbaserad verksamhet tillsammans med aktörer inom tredje sektorn, d.v.s. serviceproducenter. I morgon- och eftermiddagsverksamhetens innehåll beaktades barnens behov och önskemål.

Innehållen bestod till exempel av etik och jämlikhet, lek och växelverkan, idrott och uteliv, mat och vila, kultur och traditioner, hantverk och pyssel, bildkonst, musik, motion, kroppsligt och språkligt uttryck, mediefärdigheter, vardagssysslor, livsmiljö och en hållbar livsstil samt information och kompetenser om olika ämnen. Morgon- och eftermiddagsverksamheten krävde betydande personalresurser av ungdomsväsendet trots att största delen av morgon- och eftermiddagsverksamheten utgjorde understödsbaserad serviceproduktion av tredje sektorn. Under läsåret 2010–2011 fanns det 36,5 tidsbundna handledare och 15 fastanställda handledare. I Åbo har morgon- och eftermiddagsverksamhetens situation etablerats under årens lopp så att verksamhet nu ordnas för alla elever i grundskolans första och andra klass som vill ha en plats samt för elever som tagits in eller flyttats till specialundervisningen. Verksamheten omfatta 1 600 barn varje år. I början av 2015 flyttades ansvaret för att ordna morgon- och eftermiddagsverksamheten i Åbo från fritidssektorns ungdomstjänster till bildningssektorn.

Regionalt ungdomsarbete Det regionala ungdomsarbetet har utförts inofficiellt mellan regionens kommuner på basis av tjänstemäns förhållanden sinsemellan. 1971 inleddes ungdomsarbete på samkommunnivå mellan Åbo, Nådendal, Reso, S:t Karins, Lundo och Pikis med ett gemensamt möre för kommunernas ungdomsarbetsnämnder där man tillsammans beslöt att stärka ungdomsarbetet i Åboregionen. Samarbetet utvidgades ytterligare när Vahto anslöt sig till verksamheten 1972 och Merimasku kom med 1973. Samkommunen utförde

195

ungdomsarbete fram till 1995. Under samkommunens möten behandlades aktuella ärenden, till exempel ungdomsnämndens medlemmars uppgifter, ungdomsföreningarnas bidragspolitik, ansökningar om statsunderstöd, specialungdomsarbetet samt förändringar i lagstiftningen. På möten gjordes inlägg av bland annat ministeriernas sakkunniga.

Samarbetet mellan ungdomsväsendena i kommunerna i Åboregionen återupplivades 2005 och sedan 2005 har 18 kommuner ingått i ungdomsväsendenas nätverk: Villnäs, S:t Karins, Lemo, Lundo, Masku, Merimasku, Mietois, Virmo, Nådendal, Nousis, Pemar, Pikis, Reso, Rusko, Rimito, Åbo, Vahto och Velkua.

I den nya ungdomslagen (2006) nämns produktionen av ungdomsarbetets tjänster som regionalt kommunsamarbete. Det fanns ett klart behov av att regionalt utveckla ungdomstjänsterna och kommunikationen i alla kommuner i Åboregionen, och i synnerhet av att göra tjänsterna och informationen i olika stora kommuner mer jämlika. Enligt lagen borde ungdomarna ha lika tillgång till tjänster och verksamhetsmöjligheter, information och möjligheter att påverka, oberoende av hemort och åldersskede. I Åboregionen utgör kommunernas betydande storleksskillnader en utmaning: i små kommuner är personalresurserna små, vilket saktar ner utvecklingsverksamheten. Man har upplevt att samarbetet varit mycket nödvändigt.

En konkret regional handling var införandet av ungdomskortet som man kunnat använda på regionens ungdomsgårdar och evenemang sedan 2013. Kortet berättigar ungdomarna till att delta i alla deltagande kommuners ungdomsgårdars öppna verksamhet. Ungdomskortet främjar ungdomarnas jämlikhet eftersom de om de så vill även kan delta i andra kommuners ungdomsverksamhet.

Utvecklingsområden inom Åboregionens regionala samarbetsnätverk från och med 2006 var ungdomsinformationen (regionportalen Pointti och kamratinformationen Vertti), internationell verksamhet, kulturverksamhet, verkstadsverksamhet, påverkningsmöjligheter, hantverk samt lokaler och personal. Genom de regionala projekten har man i synnerhet främjat ungdomars möjligheter att höras, påverka och delta. Åboregionens ungdomars webbtjänst utvidgades till att omfatta alla 28 kommuner i Egentliga Finland, och 2013–2014 stödde undervisnings- och kulturministeriet projektet för att förnya Åbo stads ungdomscentrals ungdomsinformationsportal pointti.fi. Inom projektet förnyades webbplatsen pointti.fi så att den motsvarade dagens krav och ungdomarnas behov, i synnerhet i fråga om systemen för ungdomars initiativ och att höra ungdomarna. Därför kopplades webbtjänsten Aloitekanava.fi till webbplatsen. Kamratinformationen, d.v.s. Vertti-verksamheten, utvecklade först som ett projekt 2007–2009, och därefter blev Vertti en del av kommunernas ungdomsverksamhet. Vertti-verksamheten genomförs i Åboregionens kommuner och högstadier. Inom verksamheten utnyttjas ungdomarnas egen kamratinformation och webbinformation från ungdomsarbetarna samt utvecklas informationsflödet åt båda hållen. Genom webben har ungdomarna möjlighet att delta i att ordna, planera och genomföra sin egen kommuns och skolas ungdomsinformation.

I det regionala samarbetsnätverket behandlades Åboregionens verkstadstjänster, uppsökande ungdomsarbete och Ohjaamo-verksamhet.

Det regionala ungdomsarbetet utvecklas hela tiden, och till exempel den kulturella mångfalden skapar gemensamma utmaningar.

196

197

1952

2004

1987

1954

1962

1981

1967

1972

1967

1971

2011

1981

1955

Aurakatu 11

Auran Panimo Läntinen Rantakatu 47

Betaniankadun kerhokeskuksen Martin kerho Betaniankatu 1

Betanian kerhokeskus Itäinenkatu Pitkäkatu 53

Eriks Klubbcentral – Eerikinkadun kerhokeskus Eerikinkatu 17

Hannunniitun kerhokeskus Vanha Hämeentie 105

Hirvensalon kerhokeskus Taipaleentie 14

Ilpoisten kerhohuone

Ilpoisten kerhokahvila Lauklähteentie 10

Ilpoisten nuorisotila Lauklähteenkatu 13

Iso-Heikkilän tähtitorni Pohjantähdentie 7

Itäharjun kerhokeskus Viinamäenkatu 7

Otettu käyttöön

Arvinkadun kerhokeskus Arvinkatu 2 C

Nuorisotilat

1963

2000

2011

1969

1998

1993

1964

1978

2014

2002

luovuttu

170

100

283

154

230

98

560

107

420

Pintaala m2

kaksi kerhohuonetta, keittokomero

kaukoputkihuone

kerhohuone, toimistotila

disko / kahvila, keittokomero

kerhohuone

3 kerhohuonetta, keittiö,

kerhohuone, keittiö

2 kerhohuonetta, keittiö

kerhohuone, keittiö, näyttämöhuone, kerhonjohtajan huone

1 kerhohuone

studio, juhlasali, aula, 3 treenikämppää

kellarissa 2 huonetta, keittiö

5 huonetta

Tilat

TAULUKKO. Nuorisotilat, askarteluhuoneistot, muut tilat ja nuorisoleirialueet

Sijaitsi lastenseimessä, järjestötoimintaa

Turun Ursan nimikkotila

Ilpoisten koulun ja kirjaston yhteydessä, kirjastotilaan väliovi ja isot ikkunat, kirjaston kanssa yhteistyötä, avointa toimintaa

Kauppakeskuksessa, avointa toimintaa

Sijaitsi Ilpoisten kartanon siipirakennuksessa järjestötoimintaa

Järjestötoimintaa, avointa toimintaa, iltapäivätoimintaa; Turun NMKY:n nimikkotaloksi 2012

Järjestötoimintaa, avointa toimintaa.

Lempinimi Peikkokellari. Nuoret olivat aktiivisia ja osallistuivat Nuorisosoutuihin joukkueella Beige.

Voitto tuli 1993.

Pääasiassa ruotsinkielisten järjestöjen käytössä

Betanian vanhainkodin yhteydessä järjestötoimintaa

Järjestökäytössä vuoteen 1969, nimikkotilana Åbo Amatörteaterförening 1969-1978

Nuorisobändein toimintaa sali vuokrattavissa tilaisuuksiin

Entisen Kauppakoulun tiloissa iltapäivätoimintaa

Kiinteistön omisti N.P. Cajanderin testamenttirahasto, joka on Turun kaupungin hallinnassa entinen lastentarha järjestötoimintaa

Toimintaa, järjestöjä

198

1973

1966

1988

2000

1995

2000

1966

1973

1955

1959

1984

2010

1962

Kastun kerhokeskus Leipäläntie 7

Katariinan toimintakeskus Jagellonicankatu 4

Kirkkoaukion kerho Pyhän Katariinan Kirkkoaukio 3

Koivula-Haritun nuorisotila Savonkatu 5

Koivula-Haritun nuorisotila Sävelkuja 3

Kuuvuoren nuorisotalo Nummen Puistokatu 2

Kähärin kerhokeskus Juhannuskatu 7

Kähärin kerhokeskus Vakka-Suomentie 28

Kärsämäen kerhokeskus Kärsämäentie 29–31

Lausteen nuorisotalo Pormestarinkatu 12

Lausteen nuorisotila Raadinkatu 7

Läntinen Rantakatu 13 nuorisotila

Otettu käyttöön

Jyrkkälän nuorisotalo Suikkilantie 1, nyk. Nuorisotalontie

Nuorisotilat

1978

2010

1991

1960

1986

2014

2000

2014

1998

1993

luovuttu

260

309

772 429

145

350

302 528

262,5

41

186

293

256

758

Pintaala m2

2 kerhohuonetta ja 2 toimistohuonetta

Järjestötoimintaa, nuorisotoimisto

Lausteen koulun ja kirjaston yhteydessä avointa toimintaa

2000 luovuttiin talonmiehen asunnosta ja järjestöpuolen tiloista ja nuorisotalon pinta-ala supistui 429 neliöön Järjestötoimintaa, avointa toimintaa

juhlasali, musiikkihuone, 4 kerhohuonetta, toimisto, pelitila, 2 askarteluhuonetta, TV-huone, keittiö / kahvila, kerhosali ja 2 työtilaa, talonmiehen asunto iso kerhohuone ja toimistotiloja

Järjestötoimintaa

Entinen Kähärin lastenseimi, järjestötoimintaa, avointa toimintaa

Turun Rientävät ry:n talossa. Luovan toiminnan ryhmiä, Turun Rientävä, Suomi-Neuvostoliito-Seura, järjestötoimintaa, avointa toimintaa

SPR:n nimikkotaloksi alkaen 1997. Talon kellari korjattiin avoimeen toimintaan 1979 ja talon pinta-ala laajeni yli 500 neliöön.

Vanha liikehuoneisto. Iltapäivätoimintaa, avointa toimintaa

Iltapäivätoimintaa

3 kerhohuonetta, keittiö

kerhohuone

juhlasali, kerhokahvila

juhlasali, näyttämö, 3 askarteluhuonetta, nuorisokahvila

iso kerhotila, pieni takahuone

2 huonetta, keittiö

Iltapäivätoimintaa

Toimintakeskus oli tarkoitettu kaiken ikäisille.

Puutyöpiste sijaitsi erillisessä rakennuksessa, Ilpoisten kartanolle kuuluvassa suojelurakennuksessa toimivat kudontamökki ja kivijalkagalleria

tupamainen keittiö- ja oleskelutila, lepohuone, kankaanpainantahuone, savipaja, toimistotiloja 4 huonetta ja keittiö

Kastun Nuorisoklubi, Turun Kalevan Nuoret, Turun Nuorisoseura, Turun Kisa-Toverit

Järjestötoimintaa, avointa toimintaa

Toimintaa, järjestöjä

kerhosali, keittiö ja tarjoiluhuone, pelitila, 2 kerhohuonetta, valokuvauslaboratorio

disko / kerhokahvila, pelitila, juhlasali, 4 kerhohuonetta

Tilat

199

1996

1992

1976

1955

1968

1968

Paattisten kerhotila Paattistalonkatu 1

Nuorisokeskus Palatsi Eerikinkatu 7

Pansion nuorisotalo Pernontie 16

Patterihaan kerhokeskus Kanslerintie 6

POP-kellari Linnankatu 43

Puutarhakadun kerhokeskus Puutarhakatu 22

1972

Mäntymäen nuorisotalo Toivolankatu 12

1997

2008

Moision nuorisotila Moision koulutie 14

Nuorten työpajat Fendari Amiraalistonkatu 6 entinen raitiovaunuvarikko

1983

Mesaanin kerhokeskus Jalustinkatu 11

1954

1969

Martinsillan nuorisotalo Itäinen Rantakatu 42

Nummen kerhokeskus

1967

Otettu käyttöön

Maarian nuorisotalo Pronssikaudenpolku 13

Nuorisotilat

1991

1991

1983

2005

1963

1999

1993

1991

luovuttu

268

136

76

1406

kerhohuoneita

kahvilatila

2 kerhohuonetta

3 rakennusta

Isä-poika-toiminnassa vene- ja jollarakennusta; Turun Sähköautokerhon tilaksi 1973

Avoimen toiminnan tila, hyvin suosittu nuorten kokoontumispaikka 1960- ja 70-luvuilla

Järjestötoimintaa

Rakennukset jaettu moottorihallitoimintaan, avoimeen toimintaan ja järjestötoimintaan

Entinen elokuvateatteri Kino-Palatsi, avointa toimintaa tiloja vuokrattiin järjestöjen tilaisuuksiin

3-kerroksinen: näyttämö ja yleisötila, kahvila, pukuhuoneita, käden taitojen tila, musta huone, pelisali, parvi, mediapaja, monitoimitiloja, toimistotiloja

2700

Entinen Paattisten kunnantalo, avointa toimintaa

tila laajentunut talon alakerran yhdestä huoneesta yläkertaan tiloihin, joissa muun muassa juhlasali

41 – 108 – 259,4

Puutyö-, ompelu-, metallipajat ja maalaamo

Sijaitsi koulun puutalossa, järjestötoimintaa

Järjestötoimintaa ja avointa toimintaa

Moision koulun yhteydessä, lisätilaksi kirjaston tilat, avointa toimintaa, iltapäivätoimintaa

Merihenkinen sisustus; Åbo Amatörteaterförening, Folkdanslaget Otakt, kädentaitokursseja yhdessä kulttuuritoimen kanssa

Rakennukset jaettu avoimeen toimintaan, nimikkotiloihin ja järjestötoimintaan; 1970-luvun alussa kerhonohjaajan tehtävänä Turkuun maalta muuttaneiden opastus.

Puistoalueella pienoisgolfrata, lentopallokenttä, ulkoilmalava

Toimi 1972- 1987 myös kurssikeskuksena, päivisin iltapäivätoimintaa

Toimintaa, järjestöjä

kellarissa retkipaja (entinen lainavarasto), teollisuustiloja, korjattu pajatoimintaan

kerhohuoneita

disko / kahvila, juhlasali, pelitila, 4 kerhohuonetta

kerhohuone

2 kerhohuonetta, keittokomero

3 rakennusta sekä talonmiehen asunto puistoalue

juhlasali, keittiö ja kerhohuoneita

Tilat

1432

769

87

72

780

573

Pintaala m2

200

1974

1957

1964

1982

Tornikadun kerhokeskus Tornikatu 1

Uudenmaankadun kerhokeskus Uudenmaankatu 17

Uudenmaankadun kerhokeskus Uudenmaankatu 15

Varissuon nuorisotalo Kraatarinkatu 4

1956

Teräsrautelan kerhokeskus Korkkisvuorenkatu 14

1952

1958

Tapulikadun kerhokeskus Tapulikatu 9

Toivon Suoja Kirkkotie 11

2000

Skeittihalli Ruissalontie 37–39

1987

1998

Skeittihalli Barkerin tiloissa

Teräsrautelan nuorisotalo Andreaksenkuja 1

1992

Seikkailupuisto Kupittaanpuisto

1973

1979

Teräsrautelan kerhokeskus Kuninkojantie 7

1969

Runosmäen nuorisotalo Piiparinpolku 13

Otettu käyttöön

Pääskyvuoren kerhokeskus

Nuorisotilat

1991

1964

2006

1954

1982

1973

2014

2000

1976

luovuttu

1268 423

232

105

620 287

230

75

293

1000

juhlasali, kerhokahvila, pelitila, kerhohuoneita

3 kerhohuonetta, keittiö

kerhohuoneita

Järjestötoimintaa, avointa toimintaa; osasta tiloja luovuttiin 2000, jolloin nuorisotiloiksi jäivät sali, pelihuone, 2 kerhohuonetta, kahvila ja opetuskeittiö

2 kerhohuonetta, sali, taideharrastetila, kahvila, pelihuone, takkahuone, sauna, opetuskeittiö

Järjestötoimintaa, avointa toimintaa, iltapäivätoimintaa; 2005 luovutettiin tiloja Kansainvälisen koulun käyttöön ja nuorisotalo supistui 423 neliöön

Nuorison Tiedotuskeskus, Zambalaia-lauluyhtye, Puutarhanuoret

Järjestötoimintaa

Vuoteen 1991 järjestökäytössä, nuorisotoimiston omassa käytössä, sosiaalisen nuorisotyön yksikkö

Turun ensimmäinen nuorisotila

Järjestötoimintaa

Sijaitsi Teräsrautelan koulutalossa järjestötoimintaa

Järjestötoimintaa, iltapäivätoimintaa

Ylläpito yhteistyössä Turun Rullalautailijoiden kanssa

Luovaa toimintaa lapsille, iltapäivätoimintaa

Avointa toimintaa ja järjestötoimintaa

Järjestötoimintaa ja avointa toimintaa

Toimintaa, järjestöjä

tilat vuokrattu Betaniasäätiöltä

kerhohuone

juhlasali, kerhohuone, keittiö, aula, alakerrassa kerhohuone ja valokuvauslaboratorio

varastohalli

varastohalli

alueella ovat entinen puutarhakoulu, seikkailutalo sekä puutarhakoulun laajennukset teatteritila ja Timantti-talo

293 – 478 – 968,9 500

2000 luovuttiin talonmiehen asunnosta jolloin pinta-alaksi tuli 1360 neliötä

3 kerhohuonetta, keittiö

Tilat

1428 1360

179

Pintaala m2

201

2016 luovuttu

1973

2009

2014

Otettu käyttöön

1969

1980

1970

1972

1965

1969

1960

Zabadak kerhokahvila Läntinen Rantakatu 9

Zabadak kerhokahvila Katedralskolan

Zabadak kerhokahvila Vartiovuorenkatu 4

Askartelutilat, muut tilat

Allintie askarteluhuoneisto Allintie 3

Itäisenkadun askartelupaja Itäinen Pitkäkatu

Kasarmin askartelupaja Turun kasarmin alueella

Käsityöläiskadun askartelutalo ja lainavarasto Käsityöläiskatu 7

Luolavuoren kerhokeskus Luolavuorentie 36

Puutarhakadun askarteluhuoneisto Puutarhakatu 22

Uudenmaankadun askartelupaja Uudenmaankatu 15-17, piha 1963

1985

1970 1973

2005

1973

1991

1972

2014

2009

2006

Vimma Aurakatu 16

1995

luovuttu

1963

Otettu käyttöön

Vasaramäen kerhokeskus Rakuunatie 56

Nuorisotilat

268

179

453

240

108

225

Pintaala m2

163

162

1914

261

Pintaala m2

Avointa toimintaa, iltapäivätoimintaa, tiloja vuokrataan järjestöille ja yksityisille

4-kerroksinen: juhlasali, teatteri, taidepajoja, mediapajja, atk-luokka, kahvila, infopiste, toimistotiloja

pihalla sijaitseva leipomorakennus

kerhohuoneita

kerhohuone ja valokuvauslaboratorio

3-kerroksinen, koko tilan korkuinen porraskäytävä

halli

askarteluhuone

askarteluhuone, maalauspaja

Tilat

Katedralskolanin kellaritiloissa

Veneenrakennusta; siirtyi 1973 Turun Sähköautokerholle ja soitinyhtyeille, 1974 Mikaelin Nuoret Kotkat -yhdistyksen käyttöön

Toimi Luolavuoren kansakoulurakennuksessa 1970 käyttöön jäi laboratorio, joka siirrettiin Käsityöläiskadun askartelutaloon 1973

Muutettiin Käden Jälki -keskukseksi

Veneenrakennusta, siirtyi 1973 Turun Melojien ja Airiston Melojien käyttöön

Askartelutoimintaa

Jollien rakentaminen

Toimintaa, järjestöjä

Avointa toimintaa

Avointa toimintaa

Avointa toimintaa

Järjestötoimintaa, avointa toimintaa, laboratorio nimikkohuoneena

askarteluhuone, eteishalli, keittiö, kerhosali, varastotilat, valokuvauslaboratorio

disko / kahvila, 6 huonetta

Toimintaa, järjestöjä

Tilat

202

1970

1948

1955

1957

1979

1957

1956

1958

1958

Iso-Pukki, Turku

Kaanaanmaan Kukonpää, Raisionlahti

Lyökin leirialue, Uusikaupunki

Hujavuori, Rymättylä

Kirkkojärven ranta, Rymättylä

Vienola, Rymättylä

Ahtelan ranta-alue, Sauvo

1960

Harvaluodon Alastalo

Inarin Nukkumajoki

1952

Haapaluodon saari

Iso-Kaskisen saari, Turku

1978

Otettu käyttöön

1973 1988 2001 2015

1956 1958

1973 1996

1981

Otettu käyttöön

Kankaanjärvi, Alastaro

Nuorisoleirialueet

Linnankatu 14 b Läntinen Rantakatu 13 b, Qwenselin talo Puutarhakatu 14, 4. krs Linnankatu 61, 1. kerros Puutarhakatu 14, 4. kerros Vanha Suurtori 7, Hjeltin talo

Nuorisotoimistot

Läntinen Rantakatu 13 Käsityöläiskatu 7 Amiraalistonkatu 6 - Fendari

Lainavarasto

Tehtaankadun varasto Tehtaankatu 2, piha

Askartelutilat, muut tilat

1964

1957

1957

1982

1971

1955

1951

1965

1956

1982

Luovuttu

1957 1973 1988 2000 2015

1973 1996

1996

luovuttu

3,5

8,7

5

Pintaala ha

451 440

Pintaala m2

2

Kämppä (rak.1963) ja leirimökit, yhteensä 257 m2 – 206 m2

Metsä-, tontti- ja niemenpalstat.

4- ja 5-huoneiset huvilat sekä sauna

Leirikämppä 160 m

Tilat

yksi toimistohuone johtajan huone ja toimistohuone 6 huonetta 12 huonetta 16 huonetta ja kokoushuone

piharakennus kellari kellari

varasto

Tilat

telttaleirialue järjestöille

talousrakennus, ruokailukatos, varasto, leirikämppä; leirimökit poistettu käytöstä

telttaleirialue järjestöille

telttaleirialue järjestöille

telttaleirialue järjestöille

telttaleirialue järjestöille

telttaleirialue järjestöille

telttaleirialue järjestöille

vuokrattu Metsähallitukselta

telttaleirialue järjestöille

telttaleirialue järjestöille

telttaleirialue järjestöille

Toimintaa - muuta

Toimiston nimenmuutokset: nuorisotoimisto 1956– nuorisoasiainkeskus 1995– nuorisopalvelut 2015–

Leirivälineitä mm. telttoja, kaminoita, soppatykkejä, avvälineitä

Korjausmiehen työpiste

Toimintaa, järjestöjä

203 Luovuttu

1952

1952

1955

Otettu käyttöön

Upalingon ranta-alue, Raisio

Vepsän saari, Turku

Vähä-Kaskisen saari, Turku

1975

1972

1968

Tortinmäen kurssikeskus

Maarian kurssikeskus

Kakskerran Sampsalinna

Kurssikeskukset

1956

1958

1976

1987

2003

1956

1964

1957

1979

1964

Tippsund, Taivassalo

1948

Särkän saari, Naantali

1979

1965

1969

Meritorppa, Särkisalo

1958

1957

1954

Inkiniemen ranta-alue, Sauvo

Långholmin saari, Taivassalo

1965

Ahtelan leirialue, Sauvo nyk. Ahtelan nuorisoleirikeskus

1964

Luovuttu

Hurukorpi, Taivassalo

1953

Otettu käyttöön

Ampolan ranta-alue, Sauvo

Nuorisoleirialueet

252

Pintaala m2

11,5

15

44

Pintaala ha

2 luokkahuonetta, 3 majoitushuonetta, keittiö, sauna (entinen koulu)

4 huonetta

Tilat

Huoltorakennus (1977), kesäkäyttöisiä leirimökkejä, 8 talvimökkiä, sauna yhteensä 1295 m2

Päärakennus: 8 majoitushuonetta, luentohuone, keittiö, 2 terassia; majoitusrakennus: 2 huonetta, terassi; sauna

Alakämppä (1965), yläkämppä (1974), ruokala (1985), huoltorakennus (1991) ja uusin kämppä (2012), yhteensä 2122,5 m2

Tilat

vuokrattu Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sammolta; käytössä 31.5.1969 asti, suljettiin terveyssyistä, 26.12.1970–1976 uudelleen kurssikeskuskäytössä.

käyttökielto 7.2.1985 alkaen paloturvallisuussyistä, samoin vuonna 1986.

leiri- ja kerhotoimintaa

Toimintaa - muuta

telttaleirialue järjestöille

telttaleirialue järjestöille

käyttö retkikohteena

kesäkäyttöiset leirimökit poistettu käytöstä

telttaleirialue järjestöille

telttaleirialue järjestöille

telttaleirialue järjestöille

Meritorppaa oli käytetty koululaisten kesäsiirtolatoimintaan ennen nuorisotoimea.

telttaleirialue järjestöille

Ankkuri alakämppä, Kompassi yläkämppä, Majakka ruokala, Luotsi – majoitus- ja toimintarakennus, talonmiehen asunto ja traktorihalli, uusin kämppä monitoimitalo Kutteri, neljä kesämajaa, neljä majoitusmökkiä, rantasauna, laavu ja ruokailukatoksia, grillikatoksia, huoltovajoja.

telttaleirialue järjestöille

Toimintaa - muuta

204

luova toiminta

hallinto 1974–1990 järjestöasiat 1990–2000 tapahtumista ja projekteista vastaava 2000–2014 kiinteistö 1974–2013 nuorten kuuleminen ja vaikuttaminen 2013– koulutus 1974–1990 kansainväliset asiat 1987–1999 resurssitoiminnan vastaava 2000–2003 ruotsinkielinen 1981–1999 aluetoiminnan vastaava 2000–2003 alueellinen I 1990–2000 järjestöavustukset ja leiripalvelut 2000–2005 alueellinen II 1990–2007 alueellinen III 1990– sosiaalisen nuorisotyön yksikkö 2003–2005

erityisnuorisotyö 1974–1990

Päiväkodinjohtaja

iltapäivätoiminta

Kehittämissuunnittelija 2007 hallinto Kanslisti 1956– toimistotyö

Toiminnanohjaaja 1993

1990

1981

1974

1974

1974

Nuorisosihteeri 1974

Virkanimike Toimenkuva Nuorisotyönohjaaja 1952 nuorisotoimen johtaja Nuorisotoimenjohtaja 1979 nuorisotoimen johtaja

Sappinen Laura 1956–1975, Salpaharju Eila 1975–1989, Grönroos Anne 1989–2009 , Lundgren Tiina 2010–

Sandvik Virpi 2007–2013

Roiha Eeva 1993-2016

Lehtinen Pirjo 1990– Mäkynen Ilkka 1990–2004, Sandvik Virpi 2004–2007 Heikkilä Riitta 1991–2005 Rautiainen Anne-Mari 2005–

Paananen Kerstin 1981–

Paajanen Yrjö 1974–1990, Rantanen Christian 1990–2013, Teräs Mirja 2013– Skippari Riitta 1974–1987, Jykelä Ritva 1987– (siirtyi 2013 vapaa-aikahallintoon)

siirtyi sosiaalitoimesta nuorisotoimeen 1999 Aalto Tero 1999–

siirtyi 2013 vapaa-aikahallintoon

vastaavaksi nuorisosihteeriksi 1996 osastopäälliköksi 2003

toiminnanjohtajaksi 2005

toiminnanjohtajaksi 2005 lopetettiin 2007

osastopäälliköksi 2003

osastopäälliköksi 2003

Hallamurto Lasse 1979–2004, Lehtiö-Vainio Annina 2004–

nuorisopalvelujohtajaksi 2013

Perho Sirkka 1975–1986, Rantanen Christian 1986–1990 Aho Leena 1974–2014

Perho Kalevi 1952–1979

lopetettiin 1979

Muutos

TAULUKKO. Virkanimikkeet ja niiden muutokset vuoteen 2014 asti

Lähteet ARKISTOMATERIAALI Nuorisolautakunnan pöytäkirjat Vuosikertomukset Nuorisotoimen oma arkistomateriaali, mm. toimintakertomukset ja hankeraportit JULKAISUT Bridging Baltic. Our project – our story! ed. Friberg Pär. Gävle, Sweden 2013.

Eloaho Anna (toim.), Luova toiminta 30 vuotta. Juhlakirja. Nuorisoasiainkeskus, Turku 2002.

Kallioniemi Jouni, Turku ja nuoret. Gillot 1993.

Roiha Eeva, Tuomi Tuuli, Sivonen Hannele, Keskihannu Kati, Luova toiminta elää! Lasten ja luovuuden puolesta Seikkailupuisto 30 vuotta. Enostone ja Yliopistopaino, Jyväskylä 2013.

Ervasti Heikki, 2000-luvun kynnyksellä. Raportti 14–18-vuotiaiden turkulaisten arvoista ja asenteista.

Turun yliopisto, Sosiaalipolitiikan laitos. Turun kaupungin nuorisolautakunta, Julkaisu B: 5–1999.

Ervasti Heikki, Arvot, arki ja tulevaisuus. Raportti turkulaisnuorten arvoista.

Turun yliopisto, Sosiaalipolitiikan laitos. Turun kaupungin nuorisolautakunta, Julkaisu B: 7–2006.

Jokela Arto, Eurooppalaiset enkelit? – raportti turkulaisista nuorista.

Turun kaupungin nuorisolautakunta, Julkaisu B: 3–1993.

Jokela Arto, Laman lapset. Raportti 14–18-vuotiasta turkulaisista koululaisista.

Turun kaupungin nuorisolautakunta, Julkaisu B: 4–1995.

Jokiranta Teija, Turkulaisten 7 – 24-vuotiaiden nuorten vapaa-ajan viettoa ja elämäntapoja.

Turun kaupungin nuorisolautakunta, Julkaisu B: 2–1989.

Nuorisotyön mieli ja merkitys. Työryhmä Leena Aho, Sinikka Haapanen, Minna Heikkinen, Eino Laitinen, Seija Majanen, Jorma Pilke, Maisa Sarha. Nuorisotyön perinteen tallentaminen, Nuoperi, Turun yliopisto. Jyväskylä, 2009.

Siiriäinen Lauri – Norkooli Hannele – Laaksonen Taina, Turun nuorten työpajatoiminta – katsaus menneeseen ja nykyisyyteen.

Turun kaupungin nuorisoasiainkeskus, 2006.

NETTISIVUSTOT http://www.alli.fi/etusivu/ https://www.avi.fi/web/avi/nuoriso http://www.finlex.fi/ http://www.minedu.fi/OPM/Nuoriso http://www.nuorisotiedonkirjasto.fi/erikoisaineistot/nuorisotyon+historia+-kokoelma/ http://www.turku.fi/

205

MEDIA Kaupunkilehti Aamuset Kaupunkilehti Turkulainen Turun Sanomat YLE VALOKUVAT JA PIIRROKSET Vapaa-aikatoimiala, nuorisopalvelut, arkisto Turun kaupungin nuorisopalvelut/Nuorten työpaja Fendari Kivekäs Matti TS Arkisto MUUTA KIRJALLISUUTTA Grönholm Pertti ja Kärki Kimi (toim.): Toisen soinnun etsijät - turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017.

Turun Historiallinen Arkisto 70, 2017.

Ilves Kirsi: Stadi ja sen nuoret. Nuorisotyötä Helsingissä 1948–1997.

Helsingin kaupunki, Nuorisoasiainkeskus. Edita, 1998.

Juvonen Annimari: Visuaalisen taidon ja taiteen merkitys.

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus, 2010.

Kallioniemi Jouni: Kaikkien aikojen Turku. Kustannusliike Kirjatorni Oy, 1992.

Komulainen Matti & Leppänen Petri: U:n aurinko nousi lännestä. Turun undergroundin historia.

Sammakko, 2009.

Kulttuurisen nuorisotyön toiminnan suuntaviivat vuosille 2007–2010.

Laiho Antero – Andersson Iiro: Föribeat: turkulaisen rockin arkeologiaa 1956–1969.

Föribeat Kustannus, 2012.

Luttinen Rauno: 001 - lupa soittaa: Turun Muusikot 1919–.

Turun Muusikot ry Turku, Kariston Kirjapaino, 2011.

Myllyniemi Sami (toim.): Ihmisarvoinen nuoruus. Nuorisobarometri 2014.

Opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Nuorisotutkimusseura, 2015.

Myllyniemi Sami (toim.): Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015.

Opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Nuorisotutkimusseura 2016.

Osallistumisella on väliä! Youth in Action -ohjelman tutkimuslähtöisestä seurannasta.

Faktaa Express 3 / 2012. Cimo.

Pihlajavirta Reetta: Pyörivään pyörään ei musta korppi pesäänsä tee! Nuorison taidetapahtuma ja Nuori Kulttuuri 1970–2010. Nuoperi, Turun yliopisto, 2011.

206

207

Nuoria arvostaen -teos on julkaistu juhlistamaan Turun kaupungin 70 vuoden mittaista nuorisotyötä.

Kirja painottuu Turun nuorisotoimen ajanjaksoon 1990-luvulta vuoteen 2014, jolloin käyttöön otetun hallintomallin myötä nuorisotoimi päätti toimintansa itsenäisenä hallintokuntana – tilalle nousivat vapaa-aikatoimiala ja nuorisopalvelut.

Kirja ei etene kronologisesti vaan keskittyy kuvaamaan ajanjaksoa turkulaisen nuorisotyön työmuotojen näkökulmasta. Suuren osan sisällöstä muodostaakin erilaisten nuorisotilojen ja niiden toiminnan esittely. Faktat nuorisotoimen käytössä olleista tai olevista tiloista, niin nuorisotaloista, kerhokeskuksista, askarteluhuoneistoista kuin nuorisoleirialueista on koottu taulukoksi viimeisille sivuille.

Teos kertoo myös, kuinka nuorisotoimi on reagoinut nuorten ajankohtaisiin ilmiöihin, kuinka kuntarajat ylittävää toimintaa on edistetty, kuinka koululaisten iltapäivätoiminta organisoitiin ja kuinka nuorten kuulemista ja vaikuttamista on kehitetty tuloksena Turun nuorisovaltuusto.

Koko 70 vuoden ajan keskeinen toimintamuoto on ollut kansainvälinen toiminta; turkulaisia nuoria on viety maailmalle ja sieltä tuotu nuoria Turkuun. Tämän päivän Turku on nuorille monikulttuurinen ja moninaiseen toimintaan avoin kaupunki.

Turun kaupunki on tehnyt mittavaa ja laadukasta työtä nuorten hyväksi – nuoria arvostaen.

ISBN 978-952-5991-36-9 KL 38.709