KRONIKKA 2/2021 KEMUT

2 / 21

KRONIKKA

kemut

Kronikka

julkaisija Kronos ry Helsingin yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö päätoimitus Aino Kauriinvaha Inka Saarela Edith Ylönen taitto Inka Saarela Edith Ylönen kuvitus Edith Ylönen ellei toisin mainita kansi Susanna Kinnula toimitus Sakari Bister, Aapo Grönroos, Susanna Kinnula, Sander Kööbi, Olli Narinen, Jaakko Santavuori yhteystiedot kronikkahelsinki@gmail.com Instagram: @kronikka Facebook: Kronikka

2

2/2021

Sisältö 2–3 Sisällysluettelo 4–5 Pääkirjoitus 6–7 Puheenjohtajan palsta 8–12 Kuka on menneisyyden jäljillä?

13–19 Kronikan matkailuvinkit kesä-Suomeen 20–23 Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot – Historiaa yllättävissä yhteyksissä 24–28 Syväanalyysejä simulaattoripeleistä 29–30 Floran päivä 2021 ja reflektio rajoitelukuvuodesta 31–33 Kronoksen baaritiski 34 Päätoimituksen poiminnat

3

Kronikka

Pääkirjoitus

No niin, nyt aletaan pikkuhiljaa päästä asiaan! Kesä on jo melkein täällä, ja jos kaikki menee niin kuin olisi syytä mennä, alkaa sään lämpenemisen myötä vuoden alun masentava ilmapiirikin helpottaa. Kuten lehden kannesta näet, on vuoden toisen Kronikan teemana jo kauan kaivatut kemut, ja ainakin me päätoimituksessa jaksamme toivoa, että tulevana kesänä pääsemme pitämään hauskaa koko menneen vuoden edestä.

4

Ennen kesälaitumille lähtöä olisi kuitenkin ehkä hyvä pysähtyä miettimään mennyttä vuotta ja omaa jaksamista. Lukuvuosi oli varmasti kaikille enemmän tai vähemmän haastava, ja erikoisessa tilanteessa tuli huomattua asioita, joita ei ole ennen välttämättä tullut juuri ajateltua. Esimerkiksi ihmiskontaktien tärkeys tuntuu varsin itsestään selvältä asialta, mutta vasta kun mahdollisuus tavata kavereita päivittäin opiskelun ja vapaa-ajan merkeissä häviää,

2/2021 ymmärtää kunnolla, mitä sosiaaliset suhteet oikeastaan merkitsevät. Aino muistelee kevättalvea, jolloin oli ollut erityisen alamaissa jo jonkin aikaa. Eräänä tiistaina hän kävi hakemassa Sörnäisten metroasemalta upean haalarinsa ja samalla tapasi pikaisesti muutamaa kaveriaan. Jo puolen tunnin juttutuokio kohotti mielialaa valtavasti. Kun siis vihdoin (toivottavasti) kesällä kavereiden näkeminen helpottuu, nauttikaa heidän mahtavasta seurastaan ja heittäkää puhelimenne vaikka järveen.

Kaikille tekisi varmasti hyvää pieni maisemanvaihdos, ja sitä varten lehteen on koottu mainio katsaus kotimaamme historiallisista nähtävyyksistä, joista olet ehkä kuullut Anu Lahtisen ja Mirkka Lappalaisen kursseilla.

Juhlateeman mukaisesti lehdestä löytyy ohje herkullisiin virvokkei-

siin, jotka sopivat retkeilypäivän kruunaaviin pippaloihin. Mikäli kaipaat juhlien välipäiville jotain hieman syvällisempää luettavaa, löytyy lehdestä muun muassa tohtorikoulutettava Lotta Vuorion haastattelu.

Kuuman kesäpäivän lämmin kiitos kaikille lehden tekoon osallistuneille – saamamme jutut olivat taas kerran aivan upeita. Kerro ihmeessä meille vaikka sähköpostilla, mitä mieltä olit tämänkertaisesta kyhäelmästämme, ja samaan syssyyn voit laittaa uusia juttuideoita tai kehitysehdotuksia syksyn julkaisua varten. Uudet ja vanhat kirjoittajat mukaan!

Niin railakasta kesää kuin vain on mahdollista! Te olette sen ansainneet.

5

Kronikka

Puheenjohtajan palsta Vuoden 2021 kevät alkaa olla

hetkellä mikään ei ole varmaa, ohi. Onpas ollut aikamoinen, mutta viime kesän esimerkki huhhuh. Vaikka vuoden 2020 ja alati etenevät rokotukset vastaava oli tylsä, oli koroovat hyviä merkkejä. Toisaalta naepidemian alussa ainakin tapausmäärät eivät vaikuta minun mielestäni hyviäkin olleen enää vapun jälkeen puolia. Se tarjosi tauon rasmerkittävässä laskussa, mikä kaaksi muodostumassa olon huolestuttavaa. Kaikki on leesta jatkuvasta rientämisestä siis kiinni siitä, mihin suuntaan ympäri Helsinkiä ja välillä jopa nämä luvut lähtevät ja miten Suomea. Tämä tarjosi lepoa, asiasta meitä enemmän ymjoka oli kyllä enemmän kuin märtävät tahot niitä analysoivähän mälsää, mutta kuitenkin vat. ainakin joillekin jollakin tavalla hyödyllistä. Nyt toukokuuJotta kukaan ei nyt kauhistuisi hun 2021 mennessä olen itse tämän palstan alun tilitykainakin levännyt niin paljon, sestäni, on todettava, että ei että olen jo noin vuoden ajan tämä kevät nyt Kronoksen odottanut lepoa tästä kaikesta kannalta ole mielestäni mitenlevosta. kään aivan surkeasti mennyt.

Tapahtumia on tietysti ollut Koronavappu vol.2 on nyt varsin maltillinen määrä ja takanamme, ja kesä lähesniissäkin osallistujia maltillisestyy uhkaavaan tahtiin. Onkin ti. Ymmärrän, että etätapahtoivoa, että kesällä päästään tumat eivät ole kaikille, ja että vihdoinkin tekemään asioita niistä periaatteessa kiinnostu– yhdessäkin. Tämän kirjoitus- neillekaan ne tuskin ovat 6

2/2021

pitkän etäopiskelupäivän jälkeen erityisen houkuttelevia. Toivottavasti osallistuneet ovat kuitenkin nauttineet etätapahtumistamme.

Suurin osa hallituksen huomiosta on keskittynyt tulevan kesän ja syksyn suunnitteluun. Tämä perustuu oletukseen ja toiveeseen, että viimeistään syksyllä Kronoksen toiminta päästään ainakin jollain tasolla käynnistämään tavallista muistuttavalla tavalla. Vuoden lopussa odottavat, toivottavasti, aivan upeat 75+1-vujut, joihin olisi hyvä päästä keräämään reilusti vauhtia jo hyvissä ajoin.

Nähkäämme siis mahdollisimman pian rokotettuina ja terveinä vähäkoronaisessa yhteiskunnassa!

Sander Kööbi

7

Kronikka

Kuka on menneisyyden jäljillä?

Olli Narinen Missä kuljimme kerran?

Monelle saattoi tulla Kjell Westön vuonna 2006 ilmestynyt romaani mieleen, mutta tässä kirjoituksessa aiheena ei ole kuitenkaan Westön kirjallisuus, vaan kirjaimellisesti historiallinen podcast. Monet historiasta kiinnostuneet ovat saattaneetkin jo kuulla tammikuussa 2020 alkaneesta podcastista Menneisyyden Jäljillä.

1800-luvun loppupuolen Englannin liikunta ja liikkumiseen liittyvät kokemukset kehollisuuden, aistien ja materiaalisuuden näkökulmista. Podcastia hän tekee väitöskirjansa ohella.

Kronikka onnistui saamaan Lotan haastatteluun, jossa kävimme läpi hänen opiskelutaustaansa, podcastia ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Menneisyyden Jäljillä on Helsingin yliopistossa historiaa pääaineenaan opiskelleen Lotta Vuorion tekemä podcast, jossa syvennytään menneisyyden tarinoihin ja siihen, miten eri tavoilla historia meitä ympäröi. Podcast-jaksoja ilmestyy joka toinen viikko, ja niitä voi kuunnella esimerkiksi Spotifyn, iTunesin ja Google Podcastin kautta.

Lotta tekee tällä hetkellä työkseen Helsingin yliopistolla väitöskirjaa, jonka aiheena on 8

Lotta Vuorio.

2/2021 Kuka olet ja mistä tulet?

Olen kotoisin Salosta ja minun oli joka tapauksessa muutettava pois kotikaupungistani opiskelemaan, joten päädyin Helsinkiin. Pohdin lukiossa myös hakevani mahdollisesti Turun yliopistoon tai Åbo Akademiin opiskelemaan historiaa, mutta kävin lopulta tekemässä pääsykokeen vain Helsingissä ja olen todella iloinen kaikkinensa, että päädyin tänne.

kautta sattumalta löytyneen Suomi24-keskustelun kautta vinkkiä Kronoksen pääsykoeoppaasta ja sen sisältämistä lukuvinkeistä, joiden avulla suunnittelin pääsykokeisiin valmistautumista. Pääsykokeiden jälkeen olin aivan varma siitä, että kokeet menivät penkin alle, mutta pääsin lopulta yhteispistein kirkkaasti sisään. En ole katunut päätöstäni aloittaa historian opintoja hetkeäkään.

Miksi päätit aloittaa historian opiskelun yliopistossa?

Minulle oli lukiossa selvää, että haluan opiskelemaan yliopistoon, mutta en ollut varma tulevasta opiskelualastani. Päätin mennä fiiliksen mukaan, sillä historia kuului aina kouluaikoina lempiaineisiini ja pidin sen opiskelusta. Mielestäni elämässä pitää tehdä asioita, joista nauttii, ja tältä pohjalta myös päädyin pääsykokeisiin Helsinkiin keväällä 2014 heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Mikä sinua kiinnostaa historiassa eniten?

Olen kiinnostunut kulttuurihistorian ja toisaalta myös sosiaalihistorian esiin nostamista teemoista, jotka liittyvät menneiden ihmisten arkeen, maailmankatsomukseen ja tapoihin tehdä elämästä merkityksellistä. Kehollisuus, sukupuoleen liittyvät teemat, pukeutuminen, urheilu, tunteet ja kokemuksellisuus ovat teemoja, jotka vetävät minua puoleensa. Vaikka pyrin välttämään historian suuriin kertomuksiin liittyviä teemoja, kuten sotia ja valtiohistoriaa, niin kiehtova näkökulma tai tapa katsoa menneisyyttä on lopulta itselleni inspiroivampaa kuin itse tutkimuksen

Pääsykokeisiin lukeminen oli iso urakka ja tein paljon töitä sen eteen. En olisi varmastikaan selvinnyt pääsykokeista, ellen olisi löytänyt Googlen ja sitä

9

Kronikka laajempi teema, aika tai paikka.

Viime vuosina olen ollut myös erityisen kiinnostunut historiankerronnasta sekä erilaisista historiallisen tiedon tuottamisen muodoista ja esittämisen tavoista. Näihin aion pureutua myös väitöskirjassani.

Historian opiskelusta saa hyvin laajoja taitoja ja opiskelijoilla on mahdollisuus suuntautua erilaisille aloille.

Mitkä historian opiskelusta saadut taidot ovat sinun mielestäsi tärkeimpiä työelämässä – tai elämässä ylipäätään?

Lähdekriittisyys ja kyky tarkastella asioita monesta eri näkökulmasta ovat ehdottomasti tärkeimpiä taitoja, joita olen historian opiskelusta saanut.

On kriittisen tärkeää osata asettaa asioita perspektiiviin ja yrittää ymmärtää maailmaa erilaisista lähtökohdista käsin – niin menneisyyden kuin nykyisyyden osalta. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta mielestäni ihmisiä olisi hyvä kohdata empaattisesti ja erilaisia tekijöitä ymmärtäen. En ole vaikkapa samaa mieltä naisten liikunnallisista kyvyistä 10

tai naisten yhteiskunnallisesta tehtävästä 1800-luvun liikuntakasvatusoppaiden kirjoittajien kanssa, mutta ymmärrän hyvin, miksi he ajattelivat kuten ajattelivat. Historioitsijat ovat parhaimmillaan myös erinomaisia kirjoittajia sekä luovia tekemään erilaisia tulkintoja ja päätelmiä, ja näitä taitoja ei tule väheksyä työelämässä. Olen itse havainnut isoa etua digitaidoista ja erilaisista kuvankäsittelyyn, editointiin ja nettisivujen rakentamiseen liittyvistä taidoista, vaikka näitä taitoja en ole oppinut historian opiskelun kautta. Kun niihin liittyvää opetusta tarjotaan, kannattaa siihen tarttua!

Olet parhaillaan suorittamassa tohtorin tutkintoa ja kirjoittamassa väitöskirjaa yliopistossa. Mitä väitöskirjasi käsittelee?

Väitöskirjani tulee käsittelemään 1800-luvun loppupuolen Englannin liikuntaa ja liikkumiseen liittyviä kokemuksia kehollisuuden, aistien ja materiaalisuuden näkökulmista.

Kysyn, millä tavoin erilaiset ihmiset liikkuivat, mitä tarkoituksia liikunnalla oli sekä mi-

2/2021 ten liikunta ja urheilu erosivat toisistaan. Pidän teoreettisesti kiinnostavana kielenkäytön ja merkityksenannon sekä materiaalisuuden välistä suhdetta.

Tutkimukseni tarkoituksena on myös keskustella ja kokeilla, millä tavoin kehollista tietoa liikunnasta voidaan menneisyyden osalta viestiä ja välittää nykypäivään. Aion tuottaa historiallisia videorekonstruktioita 1800-luvun liikuntaharjoituksista ja rakentaa siten myös omaa lähdeaineistoa 1800-luvun liikunnan tarkastelemiseksi perinteisen lähdemateriaalin tukena.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Olen avoin tulevaisuuden suunnitelmieni suhteen. Nautin tutkimuksen tekemisestä ja haluaisin jollain tavalla pysyä mukana yliopistomaailmassa jatkossakin. Minua kiinnostaa tiedeviestintä ja tutkitun tiedon yleistajuistaminen laajemmalle yleisölle, minkä vuoksi olen erittäin ylpeä ja iloinen siitä, että uskalsin perustaa oman podcastin, jossa tätä taitoa harjoittelen lisää.

Mikä sai sinut ryhtymään oman podcastin tekemiseen?

Mikä sinua kiinnostaa siinä eniten ja mitä kaikkea olet oppinut sen avulla?

Mielestäni podcast on erinomainen kanava, joka tavoittaa erilaisia ihmisiä laajasti monissa erilaisissa tilanteissa. Saatan olla ihmisten mukana lenkkiseurana, siivotessa, matkustaessa tai mitä erilaisimmissa paikoissa, joissa podcasteja kuunnellaan. Kun perustin Menneisyyden Jäljillä -podcastin tammikuussa 2019, koin podcastien maailmassa olevan markkinaraon suomenkieliselle historia-aiheiselle podcastille, 11

Kronikka joka ilmestyy säännöllisesti ja pyrkii tavoitteellisesti tavoittamaan laajempaa yleisöä.

Minusta oli kovin sääli, että yliopistoissa tehdään valtava määrä mielenkiintoista tutkimusta, joka ei nähdäkseni saa tarpeeksi näkyvyyttä ja huomiota. Haluan podcastin kautta tarjota historiantutkijoille tai muille historian parissa työskenteleville väylän tuoda esiin osaamistaan, asiantuntemustaan ja tutkittua tietoa. Podcastin tarkoituksena on myös keskustella, millä eri tavoin historiallista tietoa ja ymmärrystä tuotetaan ja esitetään.

Olen oppinut, että historia kiinnostaa monenlaisia ihmisiä, kun se tarjotaan sopivassa muodossa ja innostavasta näkökulmasta. Pyrin joka jaksossa osoittamaan, miten mielenkiintoista menneisyyttä on tarkastella ja miten tärkeää on, että jokainen ihminen ymmärtäisi menneisyyden kulkevan nykyisyyden rinnalla, ei sen takana.

12

Vielä viimeiseksi vinkki lukijoille, jotka eivät ole aikaisemmin podcastistasi kuulleet. Mitä podcastin jaksoa suosittelisit sellaiselle, joka sitä ei ole vielä kuunnellut?

Podcastin #3 jakso Risto Marjomaan kanssa, #9 jakso Jaakko Tahkokallion kanssa sekä #24 jakso Janne Lahden kanssa ovat keränneet hyvää palautetta. Näiden lisäksi suosittelen #4 jaksoa huumorin historiasta Anu Korhosen kanssa, #6 jaksoa sukupuolihistoriasta Soile Ylivuoren kanssa sekä #18 jaksoa oluen ja juomakulttuurin historiasta Jenni Lareksen kanssa. Viimeisimmistä jaksoista #29 jakso kuukautisten historiasta Jenni Räikkösen kanssa oli mielestäni aiheeltaan varsin tärkeä ja toisaalta #34 jakso sukututkimuksesta Mikko Kuitulan kanssa yllätti mielenkiintoisuudellaan itsenikin.

Jokaisella jaksolla on paikkansa podcastissa, joten vaikea valita!

2/2021

13

Kronikka

Kronikan matkailuvinkit kesä-Suomeen Edith Ylönen

Kesälaitumet, jes! Koska historia ei lakkaa kiinnostamasta kesälläkään, kokosimme yhteen käymisen arvoisia historiallisia vierailukohteita toimettomien kesäpäivien varalta. Nappaa kaveri, serkku tai naapuri mukaan, aurinkolasit nenälle ja suuntaa kohti näitä vähemmän tunnettuja nähtävyyksiä! Jutun teossa avustivat Anu Lahtinen ja Mirkka Lappalainen, suurkiitos avusta.

3. Löparön salpietarikeittimön rauniot, Sipoo 1. Krejansberget, Siuntio Sipoossa keiteltiin 1600-luvulla Pronssikautinen hauta Siuntion siimeksessä. Suomeksi sanottuna salpietaria ruudin raaka-aineeksi. Laitoksen komeat rauniot röykkiöittäin kiviä kallion päällä sijaitsevat hylätyn kylän vieressä ja isoja hiidenkiukaita. Näkymä on mykistävä. Muutenkin helppo ryteikössä. Paikkaan ei saa ajaa autolla eikä parkkipaikkoja lähisvierailukohde: löytyy polkua ja parkkipaikkaa ja läheltä Suitian ja töltä liiemmin löydy, eli retkelle Sjundbyn kartanot, joista jälkim- kannattaa varautua hyvin kengin mäiseen järjestetään opastettuja ja kävelymielellä. kierroksia.

4. Lyftenskyrkan-luola, Massby, Sipoo 2. Hopeavuori, Hyvinkää 1990-luvulla paikallinen mies Kunhan rämpii ensin hyvintappoi äitinsä ja poliisit epäilivät kääläistä ryteikköä hyvän mathänen piiloutuneen kyseiseen kaa, saattaa lopulta löytää pari luolaan varustuksenaan jalka1500–1600-lukuista uniikkia, veden täyttämää ja melko kam- jousi. Varmuutta siitä, käyttikö äidinmurhaaja todella näitä mottavaa kaivoskuilua, joiden luo on vaikea löytää kallioiden ja luolia piilonaan, ei ole.

Seinillä vanhoja sankan metsän lomitse varsinkaiverruksia. Legendan kin ilman opasta. Anu ja Mirkka mukaan luolan lähettyvillä on suosittelevat!

UUSIMAA

14

2/2021

ollut isoja kiviä, joita paikalliset miehet kävivät nostelemassa tietynlaisena miehistymisriittinä, ja paikan epäilläänkin saaneen nimensä legendan mukaan (lyften: nostaminen, menestys).

5. Vitträskin ja Juusjärven kalliomaalaukset & Hvitträsk, Kirkkonummi Ensimmäinen Suomesta löydetty kalliomaalaus, jonka itse Sibelius alun perin löysi ja ilmoitti Muinaistieteelliselle toimikunnalle. Kalliomaalaus pääosin punaista verkkomaista fragmenttia. Kivenheiton päässä kalliomaalauksesta on Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen suunnittelema Hvitträskin hulppea kansallisromanttinen ateljeekoti, joka toimii nykyisin museona. Inasta pidemmän kivenheiton päästä Juusjärveltä löytyy myös järjestyksessään toinen Suomesta löydetty kalliomaalaus, joka on ajoitettu pronssikauteen. Laajasta ja melko selvästi erottuvasta kalliomaalauksesta on tunnistettu länkisäärisiä ihmishahmoja, käärmemäisiä siksak-viivoja sekä kämmenenpainaumia.

15

Kronikka 8. Liedon Vanhalinna ja Aittamäen kalmisto, Lieto 6. Laurinmäki, Janakkala Kanta-Hämeen sydämessä Janak- Liedon Vanhalinnan kartanokokonaisuus sijaitsee Aurajokikala tarjoaa historiannälkäiselle laaksossa historiallisen Hämeen retkeilijälle yllin kyllin hengen- ja Härkätien varrella. Se on Suomen ruumiinravintoa: Laurinmäen alueelta löytyy niin Pyhän Laurin eniten tutkittu ja löydöiltään rikkain muinaislinna: varhailähde, kuppikiviä, keskiaikainen simmat löydökset on ajoitettu Pyhän Laurin harmaakivikirkpronssikaudelle, mutta löydöksiä ko, Laurinmäen kotiseutumuseo on tehty myös kansainvaellus- ja kahviloineen kuin ensimmäisesmerovinkiajalta sekä rautakauden sä maailmansodassa saksalaisia lopulta. Linnavuoren viereiseltä vastaan rakennettuja juoksuhautojakin. Etelään mentäessä löytyy Aittamäeltä on löydetty viikinsilta, jota pitkin saksalaiset etenivät kiaikainen polttokenttäkalmisto.

Vanhalinnan museosta löytyy huhtikuussa 1918 sisämaahan. etnologisia perusnäyttelyitä ja Hämäläistä kulttuurimaisemaa parhaimmillaan! Tarkemmat tiedot Mauno ja Ester Wanhalinnan osoitteesta janakkala.fi/laurinmäki. perustama kartanokotimuseo.

KANTA-HÄME

9. Ravattulan Ristimäki, Kaa7. Kuusiston piispanlinnan rau- rina Lisää Aurajokilaakson ihmeitä! nio, Kaarina Suomen vanhimman tunnetun Täällä on hengaillut katolilaisia piispoja jo 1200-luvulla! Linna ra- kirkon jäännökset on löydetty kennettiin piispojen residenssiksi ja Ravattulan Ristimäeltä, ja sen käyttö ajoittuu ristiretkiajan ja turvapaikaksi, mikä myös selittää sen sijainnin saarella. Kulta-aikansa keskiajan taitteeseen. Kiinnostavaa on, että tuolloin Suomessa ei piispanlinna näki Maunu II Taollut vielä järjestäytynyttä seuravastin valtakaudella 1400-luvulkunnallista toimintaa. Täältä on la, mutta jo 1500-luvulla Kustaa Vaasa puratti linnan reformaation myös löydetty Suomen vanhimmat sukat. Ne olivat punaiset. kuohuissa. Linnankiviä on tiettävästi käytetty muun muassa Turun “Nämä ovat kaikki historioitsijan linnan rakentamiseen. must-paikkoja.” Mirkka

VARSINAIS-SUOMI

16

2/2021

Julma-Ölkyn kanjonijärvi Hossan kansallispuistossa on käymisen arvoinen kohde. Kuva: Hannu Ylönen

KAINUU

12. Julma-Ölkky ja Värikallio, Hossa Hossan kansallispuistolla on luontoelämysten ohella tarjottavaa myös historiasta kiinnostuneelle.

Todella vaikuttavan Julma-Ölkyn rotkojärven alkupäästä löytyvät Suomen pohjoisimmat kalliomaalaukset; maisema olisi näkemisen arvoinen ilman kalliomaalauksiakin, jotka toki tuovat vielä oman lisänsä näkymään. Somerjärven Värikallion kalliomaalaukset lukeutuvat Suomen laajimpiin, ja nuoremmalle kivikaudelle ajoitetuissa maalauksissa onkin yli 60 tunnistettavaa kuviota.

PIRKANMAA

10. Rapolan linnavuori, Valkeakoski Suomen suurin linnavuori on rakennettu viikinkiajalla, ja sen alapuolella on ainutlaatuinen muinaisjäännösalue muinaispeltoineen, kuppikivineen, asuinpaikkoineen sekä kalmistoineen.

Myös Gallén-Kallela kävi täällä!

Linnavuorelta löytyy nykyisin myös Voipaalan taidekeskus, jossa tällä kesäkaudella Sanna Maria Paanasen ja Tero Ulvilan yhteisnäyttely.

17

Kronikka

Järvitaipaleen linnoitusta idästäpäin kuvattuna.

Kuva: Museovirasto, Rakennushistorian kuvakokoelma, Pekka Sihvonen (2008)

ETELÄ-KARJALA

11. Partakosken, Järnäkosken ja Järvitaipaleen linnakkeet, Savitaipale Pietarin puolustusjärjestelmään kuuluvat kolme pientä linnaketta, jotka on suunniteltu Katariina II:n käskystä ja rakennettu kenraali Aleksandr Suvorovin johdolla 1791. Pieniä ja karuja linnakkeita, joista hahmottuu hyvin niiden sijainnin strategisesti tärkeä merkitys. Kärnäkoski ja Partakoski ovat Ristiina-Lap18

peenranta-maantien ja Saimaan venäläisen tykkivenelaivaston suojaksi rakennettuja linnakkeita, Järvitaipaleen linnake suojaa sisemmän Salpausselän kulkureittiä.

Kronikan retkeilyjaosto suosittelee yleisesti seikkailua kotimaassa! Oivia retkikohteita voi löytää muun muassa Retkipaikka-sivustolta, Kulttuuriympäristön palveluikkuna Kypistä sekä esimerkiksi 100 syytä matkailla Suomessa -sivustolta.

2/2021 Lähteet: Arkeologi Tuija Wetterstrandin blogi: Sibelius ja Suomen ensimmäinen kalliomaalauslöytö http:// www.wetterstrand.fi/2018/12/30/ sibelius-ja-suomen-ensimmainen-kalliomaalausloyto/ Google Maps, https://www.google. fi/maps Ismo Luukkosen blogi: Juusjärvi, Kirkkonummi http://www.ismoluukkonen.net/kalliotaide/suomi/ jj/jj.html Kansallismuseo, Museot ja linnat, Hvitträsk, Historiaa https://www. kansallismuseo.fi/fi/hvittraesk/historiaa Kansallismuseo, Museot ja linnat, Hvitträsk, Museo https://www.kansallismuseo.fi/fi/hvittraesk/museo Kulttuuriympäristön palveluikkuna Kyppi, Lieto, Vanhalinna https:// www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjhoito/read/asp/r_alue_det.aspx?ALUE_ID=423400002 Luolamiehen blogi, Torholan luola ja muita pääkaupunkiseudun sekä Helsingin alueen luolia http://luolamiehenblogi.blogspot. com/2013/09/torholan-luola-ja-muita.html Luontoon.fi, Hossan nähtävyydet https://www.luontoon.fi/hossa/ nahtavyydet Luontoon.fi, Kuusiston piispanlinnan historiaa https://www.luontoon.fi/kuusisto/historia Luontoon.fi, Rapolan linnavuoren historia, https://www.luontoon.fi/ rapola/historia

Luontoon.fi, Rapolan linnavuori, https://www.luontoon.fi/rapola Museot.fi, Liedon Vanhalinna https:// museot.fi/museohaku/?museo_ id=21473 Museovirasto, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY, Etelä-Karjala, Savitaipale, Partakosken, Kärnäkosken ja Järvitaipaleen linnakkeet http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1183 Ravattula.fi http://www.ravattula.fi/etu. htm Retkipaikka.fi, Krejansbergetin muinaishaudat Siuntiossa https://retkipaikka.fi/krejansbergetin-muinaishaudat-siuntiossa/ Retkipaikka.fi, Siuntio https://retkipaikka.fi/siuntio/ Suomen muinaistaideseura ry, Suomen kalliomaalaukset, Vitträsk http://suomenmuinaistaideseura.fi/suomen-kalliomaalaukset/ vittr%C3%A4sk Suomen muinaistaideseura ry, Suomen kalliomaalaukset, Juusjärvi http://suomenmuinaistaideseura. fi/suomen-kalliomaalaukset/juusj%C3%A4rvi Turun yliopisto, Kaarinasta löytyneet sukat ovat Suomen vanhimmat https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/ mediatiedote/kaarinan-ravattulasta-loytyneet-punaiset-sukat-ovat-suomen-vanhimmat Vanhalinna.fi https://www.vanhalinna.fi/index.php/ vanhalinna/muinaisjaannokset

19

Kronikka

DON ROSA: ROOPE ANKAN ELÄMÄ JA TEOT Historiaa yllättävissä yhteyksissä

J

os ajattelee Disneyn, jättimäisen media-imperiumin, joka omistaa nykyään jopa Marvelin ja Lucasfilmin, sarjakuvahahmoja, tulee mieleen ehkä Mikki Hiiren kerhotalo, lukuisat animaatiot, vanhat sarjikset ja ehkä suomalaisten rakastama ja megakuluttama Aku Ankka.

Mutta miltä kuulostaa, että Aku Ankasta olisi luotu uskottava spin-off sarjakuvateoskokonaisuus, joka keskittyy 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle, käy läpi vanhenemisen ja rikkauksien tavoittelun vaikeita puolia, menneisyyden hyväksymistä, ja soveltuu teemoiltaan aikuisillekin? Aika absurdilta varmaan aluksi. Mutta juuri tällainen on Don Rosan 1990-luvulla luoma Roope Ankan elämä ja teot, melkein raamatullisesti amerikkalaisen ankkapiirtäjä Carl Barksin unversumiin keskittyvä Roope Ankka -hahmon henkilökohtainen historiikki. Voi kuulostaa naurettavalta, että ankkoja

20

Sakari Bister

ja koiria sisältävä sarjakuvakokonaisuus voisi olla innoittajana kiinnostukseen historiasta, mutta juuri sitä se minulle oli.

Roope Ankka, Aku Ankan eno, ankkaversio Charles Dickensin Scrooge-hahmosta Saiturin joulu -tarinasta, on tuttu ehkä Aku Ankan taskukirjoista ja yhdysvaltalaisesta Ankronikka-sarjasta.

Tutuimmaksi se on kuitenkin varsinkin Pohjois-Euroopassa tullut juuri hahmon luojan, Carl Barksin sarjakuvista Suomessa jo hahmon luontiaikana 1950-luvulla. Vaikka viime vuosikymmenet Disneyn sarjakuvat ovat olleet suosittuja lähinnä Euroopassa, Italiassa ja tanskalaisen Egmont-kustannuksen kattavuusalueella, viime vuosisadan puolivälissä mammuttimäärä sarjakuvia tuotettiin vielä Yhdysvalloissa. Monien mielestä vuosituhannen vaihteessa menehtynyt Barks rikastutti ”Ankka-universumia” monella tapaa luomalla paikkoja ja uusia

2/2021 hahmoja valtavasti. Monet hänen suosituimmista seikkailutarinoistaan, joista monet sisälsivät Roope Ankan, olivat suosittuja myös suomalaisen Aku Ankan sivuilla. Barksin sarjakuvissa juuri Roope pääsi keskiöön ottaessaan sisarenpoikansa mukaan seikkailuihinsa; seikkailut kohdistuivat aina ties minne ja olivat sisällöltään niin rikkaita, että jopa Indiana Jones -elokuvat ovat inspiroituneet niistä. Joo, Steven Spielberg inspiroitui Roope-sedästä, ei toisin päin.

Vaikka sarjakuvien suosion painopiste siirtyi Eurooppaan, oli Barks suuri innoittaja Yhdysvalloissa, ja hänet muistettiin pitkään sielläkin hänen kuolemansa jälkeenkin.

Eräs Barksin pitkäaikaisin fani oli juuri Don Rosa. Kun hän aloitti oman sarjakuvauransa, suurin innoittaja oli Barksin käsikirjoitukset ja universumi. Varsinkin suomalaisille Aku Ankan lukijoille tämä on luonut kaksi selvästi erilaista universumia: italialaisten ja muiden eteläeurooppalaisten kustantajien ”taskukirja”-universumin taikaviittoineen ja kännykkään puhuvine hahmoineen; mutta myös klassisemman Barks/ Rosa -universumin, johon voidaan joskus osittain lukea tans-

kalaisen Egmont-kustannuksen tilaamaa muuta tuotantoa. Rosa sijoitti tarinansa ”nykyajan” juuri 1950-luvulle, aikaan, jolloin Barks kirjoitti ison osan teoksistaan.

Yhdessä Barksin ja Rosan sarjakuvatuotannot muodostavat varsin toimivan ankkauniversumin.

Juuri Egmont tilasi Rosalta tämän 12-osaisen sarjan, Roope Ankan elämä ja teot. Se on ollut kulttuuriselta vaikutukseltaan suuri ilmiö ollakseen kuitenkin ”vain” Disney-sarjakuva. Se on voittanut lukuisia palkintoja, julkaistu kovakantisena ties kuinka monta kertaa ympäri Eurooppaa, missä se onkin kasvanut suureen suosioon. Se on ollut myös erityisen suosittu Suomessa, missä se on innoittanut väitöskirjoja ja musiikkiakin. (Suomalaiset ovat niin isoja Aku-Ankka ja Don Rosa -faneja maailmanlaajuisella tasolla, että Rosa on kirjoittanut Suomeen sijoittuvan Sammon salaisuus -tarinankin).

Rosa kirjoitti jo aikaisemmin Roope Ankan seikkailuja, mutta tähän Barksille suunnattuun rakkaudenosoitukseen hän on selvästi pistänyt koko energiansa ottaen jokaisen Barksin mainitseman elementin, heiton, tai 21

Kronikka juonenpätkän Roopen tapahtumarikkaasta elämästä ja skotlantilaisesta sukuklaanista rakentaen siitä loogisen eepoksen yhden seikkailijan elämästä. Jokainen luku kertoo yhden vaiheen Roopen elämästä: hänen sukunsa historiasta 1880-luvulta Roopen ollessa 10-vuotias aina vuoteen 1947. Tarina seuraa Roopen elämää Skotlannista Yhdysvaltoihin, länkkärimäisistä olosuhteista Australiaan ja Etelä-Afrikkaan, Klondiken kultaryntäykseen ja lopulta ympäri maailman hänen pyrkimyksissään vaurastua ja nousta asemassaan korkeammalle, johonkin suurempaan, lopulta rahasäiliön omistamaksi maailman rikkaimmaksi ankaksi.

Eli siis ikään kuin klassista kuvausta amerikkalaisesta unelmasta.

Eksoottisten miljöiden ja seikkailullisten juonenkäänteiden taustalla piilee kysymys: onko lopulta elämän päämäärä yhtä tärkeä kuin kokemukset sinne pyrkiessä?

Rosan piirrostyyli onkin huimaava: kun hän vielä piirsi sarjakuvia, hän kertoi käyttävänsä yleensä päivän yhteen sarjakuvaruutuun (useimmiten sarjakuvapiirtäjät työskentelevät paljon tiuhemmalla tahdilla). Jokaisessa ruudussa on uskomaton määrä huumoria, 22

sanomaa ja yksityiskohtia. Onkin todella piristävää nähdä, kuinka sarjakuva avaa jokaisen maailman eloon omalla tavallaan.

Rosa myös kertoo itse kaikkien tarinoiden taustoista kokonaisen aukeaman verran. Hänellä on ollut myös selvästi kiinnostusta ja tietämystä historiallisiin tapahtumiin; sarjiksissa piileskelee ihan historiallisten paikkojenkin lisäksi valtavasti mielenkiintoisia viittauksia historiaan niille, jotka niitä osaavat etsiä. Sanoisinkin, että tämä teos on ollut minulle suuri innoittaja historiaan. Sarjakuvan voima on myös hieno sen tarinan takia: vaikka en usein luekaan sarjakuvia, tiedostan että tämän tason yksityiskohtaisesti piirretyt ja taitavasti käsikirjoitetut sarjikset ovat kuin juonellisia maalaus- tai piirtotöitä, joita lukee erittäin mielellään. Sarjakuva onkin oiva väline kertoa historiallista ja opettavaista tarinaa, joka sisältää juuri oikean verran elementtejä oikeasta elämästä ja fiktiosta, juonenkäänteitä kaikenikäisille ja taitavasti piirrettyä kädenjälkeä.

Ensimmäisen kirjan kattavan kokonaisuuden lisäksi Rosa piirsi ja kirjoitti vielä paljon Roopen elämään liittyviä tarinoita. Niitä on niin paljon, että Roope Ankan

2/2021 elämä ja teot 2 -kokonaisuus toimii hyvänä lisukkeena kerätessään kaikki ekstraosat luettaviksi yksien kansien sisään. Suosittelisin kuitenkin tätä kokonaisuutta vain niille, jotka pitävät ensimmäisestä, sillä tyyli mukailee näissä tarinoissa perinteisiä massasarjakuvarakenteita jo paljon enemmän.

Roope Ankan elämä ja teot on

tuhti mutta toimiva paketti aikuisiinkin uppoavaa Disney-sarjakuvaa. Jos aihe ei tunnu kiinnostavalta, suosittelisin kaikkia kokeilemaan ainakin ensimmäistä kovakantista: se on visuaalisesti, tarinallisesti, historiallisesti ja konseptina niin hyvä, että tosiaan sai minutkin kirjoittamaan Disneyn ankkasarjakuvista opiskelijajärjestöni lehteen.

23

Kronikka

Syväanalyysejä simulaattoripeleistä

Jaakko Santavuori

24

2/2021 Ensimmäinen analyysi on Kaljameri Games -nimisen pelikehittäjän pelistä Running Beer vuodelta vuosi ja nakki, koska en muista milloin olen hankkinut pelin tietävälleni koneelle eikä sitä taida saada enää mistään luotettavasta sivustosta. Google tarjoaa hämäräperäisiä linkkejä.

Pelissä pipopäinen rähjääntyneen näköinen heebo, jonka nimeä ei mainita, elää dystopiassa vuonna 20XX A.D. Presidentti Räisänen on allekirjoittanut kieltolain, joka kieltää välittömästi oluiden myynnin ja niiden hallussapidon ilman asianmukaista lupaa.

Luvattomasta hallussapidosta voi seurata viiden vuoden vankeusrangaistus. Pelin sankariheebo päättää toimia ja lähtee protes-

tina hakemaan Shitymarketista 24 tölkin juoksukaljoja. Tämä on koko juoksukaljapelisimulaattorin idea.

Pelikokemus on varsin dystooppinen. Kauppojen miljöö kuhisee hitaita mummoja ostoskärryineen, mikä haittaa merkittävästi kaljojen anastamista. Osa mummoista ei edes liiku mihinkään, vaikka kuinka kovaan juoksisi heitä päin, kun taas osa lentää taivaan tuuliin. Pelissä on vauhtia ja jännitystä. Kun ensimmäisen kaljan pihistää heeboukkomme taskuun, aloittavat Shitymarketin dystopianvartijat takaa-ajon välittömästi. Heidät voi koettaa harhauttaa avaamalla haisevan peltipurkin (kenties dystopiassa

25

Kronikka on hankittu hapansilakkaa) tai vartijat voi koittaa kaataa banaaninkuorilla. Aika on kuitenkin kortilla, sillä heebomme juoksee kovin hitaasti 24 tölkin heiluessa takintaskuissa hidastaen pakomatkaa presidentti Räisäsen johtamassa dystopiassa. Juoksukaljat ovat taistelua aikaa ja dystopiaa vastaan.

Peli vangitsee hypnoottisesti toimintaa kohti syöksyvän heebon ahdistusta. Heebo tai oikeastaan pelaaja itse saa eheytettyä minuuden psykofyysisessä olemassaolossaan jälleen kokonaiseksi saavuttaen universaalin minäihanteen. Sankariheebon paranoidis-skitsoidinen taisteluun syöksyminen vain korostuu mummojen ja vartijoiden läsnäolosta eikä lohkomista ole mahdollista saavuttaa.

26

Ristiriitapaine on kohdattava itse eikä sitä voi antaa toiselle luovuttaen omaa toimijuutta.

Sankariheebon suhde äiti-isänmaaolueen on niin voimakas, että sankariheebomme saavuttaa fiiniksisen jälleensyntymisen joka kerta, kun 24 tölkkiä olutta pääsee kaupasta ulos heebomme taskuista kohti dystopian auringonlaskua.

Toinen simulaattoripeli on Rock Simulator, joka on Vinoo-pelikehittäjän tuotos. Simulaattorissa simuloidaan kiven elämää, ei Kiven, vaan kiven niin kuin kivinen kivi. Pelissä pääsee tutustumaan erilaisiin ympäristöihin, kun pelaaja saavuttaa uusia tasoja, mikä on pelissä kovin hankalaa. Pelaajan nimittäin täytyy taistella omaa kyllästymistä vastaan, jotta

2/2021 kiven kokemustaso nousee ylöspäin olemalla kivi. Tätä kirjoittaessa olen tasolla 45. Kun pelaaja saavuttaa ylempiä tasoja, voi pelaaja päästä simuloimaan kiveä aina avaruudesta mökin olohuoneeseen. Kas, tasoni nousi tasoon 46.

Pelikokemus on tylsyydestä huolimatta varsin mukava, koska pelistä ei tule stressiä. Tämä soveltuu hyvin stressaavaan opiskelija-arkeen vallan mainiosti.

Peli päälle ja kohti vauhdikkaita seikkailuja. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin tuijottaa näyttöä ja ihastella maisemaa. Ympäristöihin on myös sijoitettuna pieniä kiviä, joita klikkaamalla saa jumputusääniä. Jumputusäänet eivät ole kuitenkaan pelin suola, vaan kivenä oleminen on se juttu. Mikä parasta, kivisimulaattoria voi pelata moninpelinä muiden ihmisten tai siis kivien kanssa. Heidän kanssaan voi jopa viestitellä pelin tiimellyksessä. Valitettavasti kukaan ei ole vielä vastannut minulle takaisin. : ( Toisaalta eipä tarvitse ainakaan lukea ”juu faking nuub pleijer” -viestejä, jotka ilmaisisivat kuinka huono pelaaja olisin. Mutta mieleeni heräsi ajatus, että jos olisin tässäkin pelissä aivan ”juu faking nuub pleijer”,

olisiko se sitten johtopäätösten aika lopettaa pelien pelaaminen, kun en kerta osaisi simuloida kiveäkään? : ( Kivisimulaattori on hyvin terapeuttinen peli kaikesta sen tuomasta eksistentiaalisesta pohdinnasta huolimatta – ohhoh, tasoni on noussut tasoon 64 – sen kiireettömyyden johdosta.

Terapeuttisuutta lisää mahdollisuus ostaa kokemuspisteillä uusia kivimalleja, joilla pelata. Itse olen havainnut sammaleisen kiven olevan kovin kivinen kivi ja rentouttava sellainen, mutta pehmeä kivinen kivi. Pehmeän kiven päällä olisi paljon mukavampi levätä kuin kovan kiven päällä. Vai olisiko sittenkin kovemman kiven päällä mukavampi levätä, jos se kivettäisi sydämeni kovaksi kiveksi? Tätä kysymystä voi jokainen pohtia ostamalla tämän hintaan 1,59€ Steam-pelipalvelusta. Tämä ei ole pelifirman maksama mainos.

Kolmantena pelinä analyysiini pääsee PanGuoJun-pelikehittäjän Black Hole Simulator. Peli maksaa vain 0,79€ Steam-pelipalvelussa, siis alle euron, huhhuh! Peli ei simuloi nimestään huolimatta Soundgardenin Black Hole Sun 27

Kronikka -kappaletta, vaan avaruudessa sijaitsevia mustia aukkoja. Simulaattori vaikuttaa olevan hyvinkin tieteellisen realistinen simulaatio noista avaruuden mustista aukoista, jotka vaan imaisevat kaiken sisuksiinsa, omnomnomnom.

Simulaatio on yllättävän monipuolinen. Mustaa aukkoa voi pienentää hyvinkin pieneksi mustaksi aukoksi uhmaten fysiikan lakeja.

Vastaavasti mustan aukon voi laajentaa koko ruudun peittäväksi megalomaaniseksi jättimäiseksi mustaksi aukoksi, joka imaisee kaiken tilan tietokoneen näytöstä. Lämpötilaakin voi muokata haluamakseen. Valitettavasti näytöllä ei lue missään, missä lämpötilassa liikutaan. En nyt äkkiseltään huomannut sellaista.

Kenties kuitenkin meksikolainen uunimakkara valmistuisi suhteellisen helposti. Paljon toimintoja ja kommervenkkejä tarjoaa tämä singulariteettia tarjoava aika-avaruuden tihentymän simulaattori.

Mustaa aukkoa simuloidessa päästään ajoittain hyvinkin psykedeelisille tasoille. Mustan aukon laajetessa koko näytön peittäväksi ja lämpötilan noustua huimille lukemille ollaan kuin visualisoidun Pink Floydin 28

äärellä monivärisine hippiajan väreineen. Pink Floyd soimaan ja kohti tapahtumahorisontin kaninkoloa. Ajan rakenne murtuu, ja kello on kolme aamuyöllä, kun kello näyttää kello kolmea aamuyöstä. Todellisuus ei olekaan sitä, miltä se näyttää vaan kaikki nykyhetki onkin vain laajennettua nykyhetkeä eikä koko maailmankaikkeuden kattavaa nyttiä, siis nythetkeä, siis juuri-tällä-hetkellä-olevaa-nyt-hetkeä ei ole olemassa! Kun sinä luet tämän analyysin, on kello juuri niin paljon kuin sinun kellosi näyttää eikä se ole sama kellonaika kuin minun kelloni näyttämä aika, joka näyttää 14.37. Kaikki on vain relaationaalista vuorovaikutuksellista ja riippuvaissuhdetta, jotka representoituvat ihmismielen ontologisten kategorioiden kautta havaiten toimijuutta luonnossa.

Nyt menen lämmittämään lounasta. Kun sinä luet tätä, olen jo syönyt lounaani.

[Jutussa on saatettu hyödyntää Juha Siltalan psykohistoriaa, Niilo22:n filosofiaa, kognitiivista uskontotiedettä, Carlo Rovellin kirjoituksia ja kirjoittajan henkilökohtaista intuitiivista järjettömyyden juoksua.]

2/2021

Floran päivä 2021 ja reflektio rajoitelukuvuodesta Aapo Grönroos, se tyyppi havaijipaidassa

12.5. armon vuonna 2021 vietettiin jälleen Floran päivää, tuota testamenttia lukuvuoden päättymiselle ja juhlallisuutta akateemisesti menestyneille. Tänäkin vuonna osallistuneet saivat hurmoksellisessa tilassa nauttia siitä, kuinka lähes vuoden mittainen taival on saatu päätökseen.

Saimme taas nauttia tiedekuntien ja yliopiston laitosten ja yksiköiden esityksistä (allekirjoittaneen mielestä toiset olivat parempia kuin toiset, eräät performanssit aiheuttivat suorastaan myötähäpeää.

Just stating facts.) sekä henkeä nostattavista puheista.

Joka tapauksessa katse on meillä kaikilla nostettu horisonttiin ja siellä häämöttävät uudet haasteet ja mahdollisuudet ovat ulottuvillamme.

Keskellä kaikkea etätouhua ja -tohinaa aloin miettiä omaa mennyttä lukuvuottani.

Näin akateemisesti ajateltuna opintoni sujuivat sinänsä ongelmitta, mutta on pakko myöntää että takaraivossa koputti täysaikaisesti se kilari lapsuudenkaveri, joka tunnetaan myös nimellä vitutus.

Tämä johtuu siitä, että eihän ainakaan itselläni sinänsä taitu tämä pohdiskelu ja kirjoittaminen ilman sitä yhdenvertaisuutta ja myötähermoilua jota oh tarjoaa. Kuten moneen otteeseen Floran päivän esityksissä todettiin, ollaanhan me yliopistona myös yhteisö ja vahva sellainen. Pidetään siitä kiinni.

Vahvat ajatukset ja muistot tulivat myös rakkaasta aine29

Kronikka

järjestöstämme. Muutaman vuoden päästä 80 vuotta täyttävä Kronos ry. on käynyt läpi monet vaiheet, ja voin jopa lyödä vetoa (sanon näin aktiivisena vedonlyöjänä, Veikkaus on hävinnyt minulle enemmän rahaa kuin hyväntekeväisyydelle) että rajoitusten ja pandemioiden ja maskien ja turvavälien ja viesteistä katoilevien nollien jälkeen me olemme luomassa uutta vaihetta sille tarinalle, jota Kronokseksi kutsutaan. Toki ennen koronaakin opiskelijaelämä luentosalin ulkopuolella oli minulle rakasta: ravintoloissa riekkuminen, Alina-salin vessajonossa kriiseily rakon ollessa hajoamaisillaan, divareissa ravaaminen kirjojen perässä sekä kahvin keittäminen ja kofeiiniöverien vetäminen oh:lla. Voi sitä elämää! Mutta historian opiskelijoina ja muutoksen asiantuntijoina tiedämme sen, että asiat muuttuvat hipihiljaa.

Omalla toiminnallamme muutamme niitä rakentei30

ta ja toimintamalleja, joita opiskelijoina ja kronoslaisina kohtaamme, ja varmuudella sanon että pandemia vaikutti meihin kaikkiin. Vain yhdessä kirjoitamme uuden kappaleen tarinaamme.

Pohjois-Haagassa mummojen keskuudessa yksin asuvana opiskelijana kehtaan sanoa, että lukuvuottani leimasi yksinäisyys, vitutus, satunnainen voimattomuus mutta myös jollain noituudella siitä selviäminen. Kuten tapaan ajatella, paras on toivoa parasta mutta varautua pahimpaan. Uskon että pahin on nyt käyty läpi, katsokaamme kun aurinko nousee ja toivokaamme että uusi päivä on edellistä parempi.

2/2021

Kronoksen baaritiski teksti ja kuvitus: Susanna Kinnula

Kesä, juhlat, piknikit ja drinkit! Kronoksen baaritiskin takana kuhisee ja itse baarimikon sekä vierailevien tuomareiden avulla on saatu tarjolle kolme holitonta ja kolme holillista drinkkiä sekä boolia kronoslaisten kesäpäiviä piristämään. Joten jos tavallinen kossuvissy alkaa kyllästyttää, nappaa tästä pari toisenlaista juomaa lasiin tai ämpäriin mukaan menoihin!

Puolukka-vadelma mocktail (yksi annos) 10 cl puolukkamehua 2 cl sitruunamehua 2 tl sokeria tai 2 cl sokerilientä 8 cl tonic-vettä vadelmia jääpaloja

Laita kaikki ainekset tonicia lukuunottamatta shakeriin (tai tyhjään hillopurkkiin) ja ravista voimakkaasti, jotta sokeri sulaa ja vadelmat rikkoutuvat. Pidennä tonic-vedellä ja koristele kokonaisilla vadelmilla.

31

Kronikka

Mojito-jäätee (yksi annos) 1 lime ½ dl mintun lehtiä 2 dl vahvaa vihreää teetä 5 dl omenamehua

Lohko lime 4-6 osaan ja laita mintun kanssa kannun pohjalle. Murskaa niitä yhteen survimella (tai lusikalla tai hätätilanteessa pillillä). Kaada joukkoon tee sekä omenamehu.

Sitrus Shandy (n. 6 annosta)

12 dl omavalintaista sitrushedelmämehua 6 tl sokeria tai 6 cl sokerilientä kolme tölkkiä alkoholitonta olutta sitrushedelmiä Sekoita sitrusmehua ja sokeria pitkässä lasissa. Pidennä juoma alkoholittomalla oluella ja koristele haluamallasi sitrusviipaleella.

Kultapallo (n. 7 annosta) 8 dl kuohuviiniä 8 dl omenasiideriä 4 dl appelsiinimehua appelsiini jääpaloja

Kaada ainesosat boolimaljaan (tai ämpäriin) ja sekoita. Koristele appelsiiniviipaleilla ja jääpaloilla.

32

2/2021

Finlandia Candy (yksi annos) 4 cl limevodka 5 cl sitruunalimonadia 3 cl karpalomehua lime jäitä

Kaada limevodka jäillä täytettyyn lasiin, lisää Schweppes ja karpalomehu.

Koristele limeviipaleella.

Creamy Prosecco (yksi annos)

2 cl lakkalikööriä 10 cl proseccoa 1 pallo jäätelöä (esim. vanilja tai sorbetti) Pyöräytä jääpallo cocktaillasiin.

Lisää jäätelön päälle lakkalikööri ja sitten Prosecco.

33

Kronikka

poiminnat P ää t n e oimituks Toista maata -näyttely, Kansallismuseo Kansallismuseoon on juuri avautumassa uusi pysyväisnäyttely, joka kuvaa aikaa 1000-luvulta Suomen itsenäistymisen alkuun. Näyttelyyn liittyen julkaistaan myös kiinnostavaa Toista maata -podcastia, jossa historioitsija-muusikko Matti Johannes Koivu ruotii erinäisiä kiinnostavia teemoja vaihtuvien vieraitten kanssa. Tähän mennessä julkaistut jaksot käsittelevät suurmieskulttia sekä alkoholikulttuuria.

Ilja Repin -näyttely, Ateneum Ilja Repinin (1844–1930) näyttely Ateneumissa 29.8.2021 saakka. Tää on se Volgan lautturit -tyyppi jos mietit.

Maria Pettersson ja historian naiset -podcast (Yle Areena) Podcastissa tutustutaan historian naisiin, jotka muuttivat maailmaa, mutta ovat enemmän tai vähemmän jääneet unohduksiin. Oletko koskaan kuullut esimerkiksi Émilie du Châteletista, ranskalaisesta valistusajan fyysikosta ja matemaatikosta?

Podcastissa pohditaan myös millainen maailma olisi, jos naiset olisivat saaneet opiskella, tutkia ja tehdä taidetta.

34

2/2021

The Grand Budapest Hotel, Saksa/ Yhdysvallat 2014 (YouTube-elokuvat) Wes Andersonin persoonallinen ja esteettisesti miellyttävä ohjaus.

Johannes Ekholm – Rakkaus niinku (Otava 2016) Rakkaus niinku tekee armotonta pilaa aikamme naurettavuuksista ja on niin ironinen että hirvittää. En osaa päättää, ärsyttikö kirja enemmän kuin huvitti, mutta lukemisen arvoinen se joka tapauksessa on.

Kjell Westö – Rikinkeltainen taivas (Otava 2017) Westöllä on erityislaatuinen kyky luoda koukuttavia tunnelmia ja kiinnostavia miljöitä eikä Rikinkeltainen taivas tee poikkeusta siinä. Sanankäyttö on mestarillista ja henkilöhahmot kipuiluineen uskottavia eikä kirjaa malttaisi laskea käsistään, kunhan sen tummaan vireeseen on päässyt kiinni.

Piknik Vaikka kaikki ovatkin jo varmasti varsinaisia piknik-harrastajia tässä vaiheessa, niin onhan se vaan totta, ettei mikään ole mukavampaa kuin ruohikolla tai vaikka rannalla lekottelu hyvien eväiden ja hyvän seuran kanssa kauniina kesäpäivänä. Piknikille siis!

35

”Joo, Steven Spielberg inspiroitui Roope-sedästä, ei toisin päin.”

Kronikka

36