Terveisiä romurallista s

Kuva: Paula Etelävirta, Raija Kumpula

Terveisiä romurallista

Lokakuisissa vapaaehtoistiimimme talkoissa meitä oli mukana liki 15 puuhakasta tekijää. Runsaslukuinen joukko jaettiin kahteen tiimiin pääosan tarttuessa jo kauan tekijäänsä odottaneeseen urakkaan: metalliromun kierrättämiseen. Toinen puoli porukkaa urakoi lahjoitustavaroiden lajittelussa Kyläkartanossa.

Metalliromua oli kertynyt Vivamon huoltohallin pihaan sekä sitä ympäröivän metsän reunaan ja ojanpenkalle melkoisesti vuosien mittaan. Romukasoista löytyi kaikkea kaivonkansista kastelukannuihin, pyykkitelineistä pöydänjalkoihin. Esiin kaivettiin niin liesiä, valopylväitä, tiskipöytiä kuin sälekaihtimiakin.

Metsän puolella romun liikuttelu tuotti kosolti päänvaivaa ja vaati lihasvoiman lisäksi neuvokkuutta. Puutarhakeinun rungon läpi kasvanut ”koivikko” kirvoitti porukalta päivän makeimmat naurut. Niin vain saatiin keinukin pujoteltua irti ja vielä priima kuntoisena. Karmean painavat valurautaiset putket puolestaan piilottelivat paksussa heinikossa, päätyen kuitenkin keräykseen nekin.

Lajittelua ja romuille kyytiä

Kaiken käyttökelpoisen otimme talteen ja lajittelimme. Varsinaiset romut saivat vauhdikasta kyytiä. Paikalle tilattu siirtolava oli nopeasti ääriään myöten täynnä. Vaikka Räsäsen Pasi käytteli traktorin kauhaa romujen puristamiseksi pienempään tilaan, kaikki ei mahtunut kyytiin. Niinpä kasasimme toisen valtavan keon lavan viereen. Nekin romut on nyt kuormattu ja viety kierrätykseen.

Muutaman tunnin romurallin jälkeen lähdimme porukalla lounaalle. Hiukset pörrössä, vaatteet ruosteen ja kuran kuorruttamina olimme aika arveluttavan näköinen sakki, kuitenkin iloiset ilmeemme varmasti kompensoivat lookimme puutteita. Ja kyllä maistuivat Vivamon ruokasalin antimet rivakan ulkoliikuntatuokiomme päälle.

Sirkku (Junior) Saariaho