Issuu

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 4/2021

Joulun aikaa s. 6 Nyt on ”Hoosianna huudon” aika s. 7 Adventtikalenteri s. 10

TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Pieni liekki

ietämme vuoden pimeintä aikaa lapsuudesta tuttua ”hämärän hyssyä.” Jotkut meistä nauttivat takkatulen loimusta, kynttilän valosta, kutomisesta, maalaamisesta, musiikista, lenkkeilystä jne. Jotkut meistä ahdistuvat, masentuvat, vetäytyvät yksinäisyyteen… Onneksi tähän adventti- ja jouluaikana saamme viritellä monenlaisia tuikkuja ja valoja kotiimme ja huomata, miten hyvältä niiden tuoma valo tuntuu. Ennen kuin tuikut ja kynttilät antavat valoa, meidän pitää yhdistää ne valolähteeseen. Kun näitä yhdistelemme, voimme samalla miettiä, millaista valoa itse heijastamme ympärillemme. Onko se valoa, jonka lähellä on hyvä olla vai valoa, joka pelottaa, polttaa ja karkottaa? ”Niin metsä vastaa, miten sinne huudetaan” eli siitä näemme, mitä olemuksellamme ja sanoillamme olemme viestittäneet. Siksi on tuiki tarpeellista, että tarkastamme usein, onko elämämme virtaKairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsen- ja ainaisjäsemaksu 30 €/400 € • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 €

piirit kunnossa ja yhteys Herraamme toimii. Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Tässä on vastaus. Kaiken sen valon, jonka varassa voimme edetä, ja jota voimme viestittää ympärillemme, saamme vain Jeesukselta yhteydessä häneen. Kynttilöiden valo Voimme sytytellä pieniä liekkejä sinne tänne, jotka kertovat:

– ”Pieni liekki valon antaa, toivon tuikkeen sydämeen.

– Pieni liekki ympärilleen hiljaa hehkuu lämpöä.

– Pieni liekki syttyy sinne, missä Jeesus Kristus on.”

Kynttilän liekkiä katsoessani haluan rukoilla opastusta juuri sen ihmisen luo, joka tämän joulun odotuksessa kaipaa jotain tuosta toivosta, lämmöstä ja Jeesuksen Toimitus elvi.virkkala@toholampi.fi mikko.luokkakallio@saunalahti.fi anna.brummer@gmail.com Taitto lea.vestovuo@sana.fi Kansi

Tunturien tunnelmaa, Kari Hämäläinen

Paino

I-Print Oy, Seinäjoki

läheisyydestä, mistä tuo laulu edellä kertoi. Voisinko olla perheessäni, suvussani ja monissa muissa ihmissuhteissani edes pienenä liekkinä, joka välittäisi ensimmäisen joulun ilosanomaa olemuksellaan, sanoillaan ja teoillaan? Laulu vastaa: ”Pieni liekki pimeydessä nyt voi olla jokainen, pieni liekki, joka kantaa valon luokse kaikkien.” Toivon joulun odotukseesi hiljaista kuuntelemista, viipyilemistä ”virtapiirin”, Jeesuksen läheisyydessä ja ilon sekä valon tuikuttamista ympäristöösi. Kiitos vuodesta 2021 ja turvallista, siunattua matkaa vuoteen 2022.

“Ellu” Elvi Virkkala

Päivi Hoimela paivi.hoimela@gmail.com

Johanna Tähkäpää, puheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com

Kari Hämäläinen karijuhani53@gmail.com

Anne -Mari Thomassen anne-mari.thomassen@tehy.fi

Eero Ahonen, varapuheenjohtaja eero.ahonen@hotmail.fi

Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri kimmo.virkkala@toholampi.fi

Juho Kotiaho juho.kotiaho@gmail.com

Painos

Johtokunta 2021

1600 kpl

päätoimittaja

TEKSTI Johanna Tähkäpää KUVA oik. Kari Hämäläinen

Erkki Leminen -juhlavuosi 2022

len viime viikkoina kuunnellut uusia Erkki Lemisen runoihin tehtyjä lauluja. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Lemisen syntymästä. Olen ollut mukana työryhmässä, joka on suunnitellut juhlavuoden ohjelmia, joista yksi oli laulusävellyskilpailu. Uusia lauluja tuli peräti 39. Nyt olemme tuomariston kanssa kuunnelleet ja samalla koettaneet arvioida niitä, sillä voittaja tulee löytää. Ei ole helppo tehtävä, koska hienoja lauluja on monia. Kilpailun tavoitteena on löytää myös uusia lauluja laulukirjaan, joka julkaistaan Erkin lauluista ensi keväänä. Kilpailun voittaja julkaistaan Sanan talvipäivillä Mikkelissä helmikuussa 2022. Erkki Leminen oli yksi Kansan Raamattuseuran väkevistä maallikkojulistajista, joka ”löysi” Kairosmajan vuonna 1974. Hänellä oli näky paikasta, jonne ihmiset voisivat tulla irrottautumaan omista ympyröistään, virkistymään ja kuulemaan Jumalan Sanaa. Rantamaja ja pieni rantasauna olivat ensimmäiset rakennukset tiluksilla. Niissä puitteissa toiminta aloitettiin ja tuntureilla hiihdeltiin itse tehdyillä laduilla. Aamuisin ja iltaisin kokoonnuttiin yhteen, aamulla Sanan ääreen ja iltaisin ohjelmassa oli hartaan ohjelman ohella näytelmiä

ja hauskoja leikkejä. Leireillä oli paljon lapsiperheitä, joten ohjelmaa oli kaikenikäisille. Ensi vuonna vietämme Kairoksella Leminen 100 v -juhlaleiriä 26.3.–2.4.2022 Leirin ohjelmasta vastaavat Markku ja Riitta Leminen, Kari Hämäläinen ja me Tähkäpäät. Ohjelmassa on mm. Erkin runoja, uusia ja vanhoja lauluja, Sanaa, muistelua ja tietysti retkiä laduilla ja tulilla. Leirillä on vielä tilaa – tervetuloa mukaan!

Elämme Kairoksella jännittäviä aikoja, sillä uusien työntekijöiden rekrytointi on parhaillaan käynnissä. Uusia kasvoja Elämme Kairoksella jännittäviä aikoja, sillä uusien työntekijöiden rekrytointi on parhaillaan käynnissä. Lehden ilmestyessä toivottavasti jo tiedämme, kuka johtaa Kairoksen toimintaa jatkossa ja kenestä tulee kiinteistönhoitaja-retkiopas. Uudet

työntekijät tarvitsevat meidän rukoustukeamme, kiitos siitä. Tänä vuonna saamme, kiitos Ystävien tuen ja talkoiden, huoltorakennuksen kuntoon, ensi vuonna on Rantamajan vuoro. Siunausta jokaiselle lukijalle pian alkavaan adventtiin!

Ei haittaa kaamos läheskään niin paljon, jos jostain hohteen sisimpäänsä saa. Ei tunnu kylmyys läheskään niin pahoin, jos jostain elämäänsä lämmön saa. On paikka lämmin, avoin viluisille ja valon lähde yötä valaisee. On sydän lämmin, avoin syntisille, on Kristus tullut kylmään maailmaan. Erkki Leminen

Johanna Tähkäpää puheenjohtaja

TEKSTI Kirsti Pohjankuru KUVA Aatos Karikko

Joulun aikaa Kairos, Jumalan hetki, kuuluu tietysti meidän jokaiseen päiväämme, mutta näin Jeesuksen syntymäjuhlan odotuksessa adventtiaika on kristitylle erityistä aikaa. Tiedämme saavamme odottaa elämän suurinta tapahtumaa ja sitten elää todeksi odotuksen päättyminen. Jeesuksen vaellus Jerusalemiin oli riemujuhlaa hänen seuraajilleen. Jeesus antoi kansan peittää tien palmunoksilla ja huutaa hallelujaa. Vain Jeesus itse tiesi matkansa johtavan kuolemanlaaksoon, tuskaan ja kärsimykseen. Rakastamme joulun ihmettä. Uusi testamentti kertoo meille, miksi Jeesus syntyi maailmaan. Jeesus syntyi Jumalan rakkaudesta meihin ihmisiin ja kuoli voittaakseen kuoleman. Jeesuksen ristinkuolema antoi meille iankaikkisen elämän. Ilman adventtia ja Jeesuksen tuloa ihmiseksi vaeltaisimme kohti pimeyden laaksoa, siksi Jeesuksen syntymäjuhlaa pitää odottaa oikea aika, eli rakkain kairoksemme. Joulun juhla tarkoittaa rauhan juhlaa koko maapallolla. Uskosta osattomatkin näkevät kristikunnan odotuksen ja jännityksen adventtiaikana. Adventissa ei ole mitään mystiikkaa, vaan vain suurta riemua ja ylistystä tulevan ilon ja valon kunniaksi. Ihmisen viha ja pahuus vähenee, kun rauhaa ja kaikenkattavaa rakkautta julistetaan maailman kaikille syntisille elinolosuhteista riippumatta. Pohjolan lyhyessä päivässä olemme onnekkaita saadessamme sytyttää valot ensimmäisenä adventtina. Kolme kertaa valo laajenee iloksemme, kunnes Herra itse valaisee kirkkaudellaan maallisen elämämme ja valon myötä antaa toivon taivaallisesta loistosta. Hyvää kannattaa odottaa. Rauhoittuminen ja hiljentyminen tekee meille hyvää sekä ruumiillisesti että sielullisesti. Onnellisimpia ovat odotusajalleen paaston löytäneet kristityt. Pohjolassa auringon vähäisyys ja ilman kylmyys antavat hyvän mahdollisuuden adventtiajan hiljentymiseen, kiitokseen ja rukoukseen. Jeesus tiesi, mitä oli puhuttu profeetan kautta ja Matteus evankeliumissaan kertoo profeetan sanoiksi: “Sanokaa tytär Siionille; katso sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla.” Näin myös tapahtui ja riemuitsevat ihmiset huusivat sanoen: “Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!” Mekin laulamme ensimmäisenä adventtina Hoosiannaa. Onneksemme voimme laulaa Hoosiannaa lapsuudesta tutulla virrellä täysin rinnoin ja koko sydämestämme. Siitä hetkestä alkaa vuoden ihanin odotusaika.

Kirsti Pohjankuru

TEKSI Kari Hämline T A KUV Kari Hämline, Mina Siekn

Nyt on ”Hoosianna huudon” aika Hoosianna ”oi pelasta”, oli alkuaan rukoushuuto, jolla anottiin Jumalalta menestystä kuninkaalle ja kansalle. ”Voidellun”, Jeesuksen Vapahtajamme odotuksen ilmapiirissä sai rukous vähitellen messiaanisen leiman. Kun 1. adventtisunnuntaina laulamme sydämen riemusta: ”Hoosianna Daavidin Poika”, toivon, että me Kairoksen ystävät muistaisimme samalla siunaavin rukouksin Kairosmajaa. Pyytäisimme sille menestystä. Kairosmajan olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Se on viime kädessä armollisen Jumalan lahja meille.

teluista. Luvun alussa ”Daavid käski koota Israelin maassa asuvat muukalaiset ja pani heidät kivenhakkaajiksi, louhimaan ja hakkaamaan rakennuskiviä Jumalan temppeliä varten. Hän hankki myös paljon rautaa, josta tehtiin portinpuoliskoihin naulat ja tukiraudat, ja pronssia niin runsaasti, ettei sitä pystytty punnitsemaan.

Olen jo pidemmän aikaa ollut huolissani Kairosmajan tulevaisuudesta. Monesti minut on herätetty aamuyöstä hiljaiseen rukoukseen Kairosmajan asioiden puolesta. Yhtenä aamuyönä eteeni avautui Päivän tunnussanasta teksti: ”Ryhdy toimeen. Herra olkoon kanssasi!” (1. Aikakirja 22:16). Otin Raamatun esille tutkiakseni missä yhteydessä tuo Raamatun jae on sanottu. 1. Aikakirjan 22. luku kertoo Jerusalemin temppelin rakennustöiden valmis-

Setripuuta hän hankki mittaamattoman paljon; sidonilaiset ja tyroslaiset toimittivat sitä hänelle suunnattomat määrät. Daavid näet ajatteli: ”Poikani Salomo on vielä nuori ja kokematon, mutta Herralle rakennettavan temppelin tulee olla niin mahtava ja kaunis, että sen maine leviää kaikkiin maihin. Siksi teen valmisteluja poikani puolesta.” Myöhemmin Daavid sanoo pojalleen Salomolle: ”Olkoon siis Herra sinun kanssasi, poikani! Suokoon hän sinulle menestystä, niin että saat rakennetuksi temppelin Herralle, Jumalallesi, niin kuin hän on sanonut sinun tekeväsi… Sinulla on myös paljon työntekijöitä, kivenlouhijoita, kivenhakkaajia ja puuseppiä sekä lukematon määrä käsityöläisiä, taitavia käsittelemään kultaa, hopeaa, pronssia ja rautaa. Ryhdy toimeen. Herra olkoon kanssasi!”

Näen, että Kairosmaja on ennen muuta ”Pyhä-Luosto alueen temppelialue” Mitä 1. Aikakirjan 22. luku minulle puhuu? Näen, että Kairosmaja on ennen muuta ”Pyhä-Luosto alueen temppelialue”, jonka vaalijoiksi meidät on osaltamme asetettu. Rakennustarvikemateriaalit ovat vuosituhanten aikana monilta osin muuttaneet muotoansa. Toki yhtymäkohtiakin temppelin rakennustöihin nähden löytyy. Huvittuneena ajattelin talkooleirien ”kivisavotoita”– 30 traktorikuormallista tunturikivirakkaa Revontulikappelin ympärille, 50 peräkärryllistä kiveä Kairosmajan päärakennuksen ympärille, vain joitakin kiviensiirtourakoita mainitakseni. On kuitenkin yksi asia, joka ei ole vuosituhanten aikana miltään osin muuttunut. Jos rakennetaan ”temppelialuetta”

Herrallemme ja hänen kunniakseen, niin miltään osin ei tarpeista tule olemaan puutetta. Olemme Kairoksen Ystävien johtokunnan jäsenten kanssa todenneet, että Kairosmaja on päässyt majoitustilojen osalta valtaosin rapistumaan huolestuttavalle tasolle. En tältä osin syytä ketään, koska osin rapistuminen alkoi jo minun toimikauteni loppupuolella ja minun olisi omalta osaltani pitänyt viedä rakennustarpeita ponnekkaammin eteenpäin. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että ei ole syytösten aika, vaan ”rakentamisen” aika – yhteen hiileen puhaltamisen aika. Tämä siksikin, että Pyhätunturi matkailualueena on voimakkaassa kasvussa. Tämä näkyy yhä selvemmin myös Kairosmajan ympärillä. Vain muutaman sadan metrin päähän Kairosmajasta on rakenteilla useita isoja loma-asuntoja ja Pyhän pohjoisrinteelle valmistuu jouluksi kapulahissin rinnalle 4:n henkilön istuttava pikahissi. Sen myötä Pyhän pitkien pohjoisrinteiden käyttö tulee tämän talven myötä moninkertaistumaan. Olemme isojen haasteiden edessä, jotta emme jää muiden jalkoihin. Meillä haasteita riittää. Rantamajan alakerran ja vasemman yläkertasiiven huoneet

ovat ns. pakkoremontin tarpeessa. Alakerta on jo purettu ”betonipunkkeriksi”. Ja mikä pahinta, myös Rantamajan perustus joudutaan käymään läpi. Myös päärakennuksen yläkerran huoneissa joudutaan tekemään mahdollisimman nopealla aikataululla saneerausremontti. Kairosmajan talkoorakennusprojektien vastaavana mestarina jo pitkään toiminut rakennusinsinööri Erkki Tuominen on tehnyt Rantamajan ja päärakennuksen remonttikohteista alustavan kustannusarviolaskelman. Se on yhteensä verottomana 209 307 € ja ALV:n kanssa 259 540 €. Hinta voi tuntua pahalta, mutta on muistettava, että remonttikohteet pitävät sisällään mm. 20 majoitushuonetta ja 15 majoitushuoneen suihku/wc-tilaa.

kutsumusta näihin talkoorakentamistehtäviin, niin ilmoita yhteystietosi Kairosmajalle. Haluamme kerätä ”valmiusjoukon”, joka on pienessäkin ajassa nopeasti koolle kutsuttavissa. Tärkein asia virren 25 sanoin: ”En ollut vielä syntynyt, kun synnyit auttajaksi. En armoasi kysynyt, kun tulit turvaajaksi. En vielä ollut päällä maan, kun riensit tänne maailmaan, aukaisit meille taivaan.” Tämän Jeesuksen ja Vapahtajamme huomaan haluan sulkea Sinut ja koko Kairosmajan kaikkine haasteineen. Siunausta Sinulle! Kairoksen Kari

Näiden haasteiden edessä on olennaisinta nähdä se, että koko Kairoksen ystäväjoukon apu on tarpeen. Tarvitaan rukousta, taloudellista tukea, rakennustyöntekijöitä, LVI- ja sähköasentajia, laatoittajia ja maalareita. Mikäli tunnet

TEKSTI Anna Brummer KUVA Bixabay

Adventtikalenteri Vuosittain olen aina ostanut joulukalenterin partiolaisilta. Kalenteri muistuttaa musiikkimuistosta, joka liittyy ensimmäiseen pianonsoitonopettajaani. Kansakoululaisena kävin partiossa, ja siellä loppusyksy oli adventtikalentereiden myymisen aikaa. Partiolaisten kalenteri oli nimenomaan adventtikalenteri, joka alkoi aina ensimmäisestä adventtisunnuntaista, Hoosiannasta. Luukusta löytyi takuuvarmasti ensimmäinen adventtikynttilä. Tarjosin kalentereita naapuruston perheille ja koulussa opettajille. Varma ostaja oli pianonsoitonopettajani Pirkkoliisa. Kalenterin kuvan maisemassa oli yleensä paljon ihmeteltävää, vaikkei luukkuja vielä ollut päässytkään avaamaan, ja vielä jännittävämpää oli arvuutella, mitä hahmoja avatuista luukuista kurkistaisi. Näitä mietin yhdessä Pirkkoliisan kanssa. Opettajana hän oli ensimmäinen, jonka kautta tiedostin tunteen ja musiikin yhteyden. Samoihin aikoihin, kun myin adventtikalentereita, otimme joululaulunuotit esille. Nuorempana olin ensimmäiseksi oppinut Taivahalla syttyi juuri, senhän pystyi soittamaan yhdellä kädellä kättä

siirtämättä. Seuraavaksi helpoin oli Joulupuu on rakennettu. Näistä kokemuksista oli kulunut jo joitain vuosia. Nyt nenän edessä oli joululauluvihon kaunein kuva: Maria ja Jeesus-lapsi seimessä. Sävel oli minulle tuttu pitkine säkeineen ja tiesin, miltä laulu kuulostaisi molempien käsien osuudet yhteen soitettuina. Otteet olivat pienille käsilleni isoja, ja varsinkin käsien siirrot olivat hankalia, koska niissä kadotin pulssin, kun kappale katkesi. Melodiankin piti edetä pehmeästi pisteellisine nuotteineen. Vanhempana jouduin vaihtamaan pianoopettajaa. Halusin kuitenkin muistaa Pirkkoliisaa ja kävin viemässä tai postitin kalenterin hänelle jokaikinen adventti. Kun sitten sain häneltä joulukortin, hän kertoi, miten paljon adventtikalenteri merkitsi hänelle, ja miten hän iloitsi muistamisestani. Tänä syksynä, miltei 50 vuotta myöhemmin, Pirkkoliisa kuoli vakavaan sairauteen. Kun tapasin hänet viimeisen kerran, hän kysyi, voisinko jouluna muistaa hänen miestään kalenterilla. Sen halusin pyytämättäkin tehdä. Muistot, jotka liittivät meidät yhteen, olivat tärkeitä, ja samalla sain

ilmaista, miten kiitollinen olin siitä, mitä häneltä olin saanut. Kaunein kuva joululauluvihon keskiaukeamalla oli Jouluyö, juhlayö. Harjoittelin sitä sinnikkäästi, ensin kädet erikseen, vaikeat kohdat erikseen, riittävän hitaasti. Vähitellen lisäsin tempoa. Lopulta opin laulun, ja toistin sitä yhä uudestaan. Se kertoi minulle pienestä avuttomasta lapsesta Marian sylissä. Yö oli pimeä, tähdet tuikkivat. Ihme oli tapahtunut, ja Betlehemin tähti oli syttynyt osoittamaan tietä paimenille. Vapahtaja on syntynyt meille! Anna Brummer, sairaalamuusikko

Muutokset mahdollisia. kairosmajan FB, kairosmaja.fi

TEKSTI Arja Ojala KUVA Johanna Manner

Männyn tarina Mänty, petäjä, honka… Yleisimmällä puulajillamme on monia nimityksiä ja monenlaisia kasvumuotoja. Kiehtovimmat ja mielikuvituksellisimmat mäntykelot olen nähnyt Pyhätunturilla Kuorinkiharjulla Annikinlammelta palaillessani. Tykkylumet ja muut luonnonvoimat ovat muovanneet ja runnelleet mataliksi jääneet puut veistoksellisen vänkyröiksi hopeanharmaiksi keloiksi. Moneen kertaan kiertyneet ja mutkalle vääntyneet oksat kertovat pohjoisen ankarista oloista. Toisaalla, alempana tunturin liepeen vanhassa ikimetsässä, olen taas ihastellut mahtavia korkeuksiin kurottavia suorarunkoisia keloja. Mänty levittäytyi maahamme jääkauden jälkeen varhaisimpien puiden joukossa. Mannerjään sulettua ensimmäiset metsämme ennätti muodostamaan koivu, mutta vähitellen metsät muuttuivat mäntyvaltaisiksi. Kuusi vaelsi tänne edellisiä hitaammin ja syrjäytti männyn ravinteikkaimmilta mailta. Toisin kuin mänty, kuusi pystyy varjoa sietävänä kasvamaan aluspuuna muiden katveessa ja valtaamaan kasvupaikan. Mänty taas on karuissakin oloissa kasvava, mutta valoa vaativa puu. Varjoon jäävät alaoksat kuivuvat pois, ja

siksi isossa männyssä on neulasia vain korkealla olevissa oksissa. Mänty on levittäytynyt kautta koko Suomen lukuun ottamatta Käsivarren Lapin perukoita. Tunturikoivikoiden ympäröimiä mäntymetsäsaarekkeita kasvaa vielä Utsjoellakin suojaisissa jokilaaksoissa. Kuusen metsänraja jää etelämmäksi Pallastunturien ja Saariselän tienoille, joskin yksittäisiä puita ja puuryhmiä voi tavata vielä metsänrajan pohjoispuolellakin. Esiintymisensä äärirajoilla mänty pystyy uusiutumaan siemenistä vain harvoin, sillä kesälämpötilat eivät useinkaan riitä kukintojen muodostumiseen ja siementen kehittymiseen itämiskykyisiksi. Hyvä siemensato vaatii kolme suotuista kesää. Kukintoaiheet alkavat kehittyä loppukesällä. Kukinta ajoittuu seuraavan kesän alkuun. Kesän aikana emikukinnoista kehittyy noin puolen sentin mittainen pikkukäpy, joka kasvaa täyteen mittaansa vasta seuraavana kesänä. Siemenet säilyvät kävyissä vielä talven yli ja varisevat vasta seuraavana keväänä. Pohjoisimmilla esiintymispaikoillaan mänty on pystynyt uusiutumaan siemenistä vain 3–5 kertaa

vuosisadassa. Hyviä siemenvuosia on ollut mm. 1920- ja 1930-lukujen lämpiminä kesinä.

taan vanhaa puuta, joka on jo lopettanut pituuskasvunsa, mutta kasvattaa sen sijaan vielä vankkaa oksistoa.

Suotuisia kesiä

Männyn keloutuminen kestää noin 35– 50 vuotta. Kelo voi säilyä pystyssä jopa satoja vuosia, kunnes sen juuret ja tyvi lopulta vettyvät ja lahoavat ja puu katuu. Kaatumisen jälkeen kelon lahoaminen voi kestää vielä parisataa vuotta. Vanhimmat Suomesta löydetyt tervaskannot ovat peräisin puista, jotka ovat saaneet alkunsa 500–600-luvuilla ja kuolleet jo lähes tuhat vuotta sitten. Tervaskanto syntyy elävän puun vahingoittuessa ja keloutuessa hitaasti ja kannon säilyessä pitkään pihkaisuutensa vuoksi. Pihka sisältää ainesosia, jotka suojelevat puuta lahottajilta.

Muutaman suotuisan kesän jälkeen Pohjois-Suomen metsissä kehittyi laadultaan ja määrältään hyvä männyn siemensato kesällä 2020. Metsähallitus täydensi tällöin männyn siemenhuollon varmuusvarastoja Pohjois-Suomessa ja osti käpyjä kerääjiltä, ostopisteitä oli mm. Pelkosenniemellä ja Kemijärvellä. Lapin pohjoisimmissa osissa ei kuitenkaan tällöinkään ollut riittävän lämpimiä kesiä hyvän siemensadon saamiseksi. Männyn pituuskasvu alkaa hiipua sadan vuoden iässä, vaikka se voi tavallisesti elää 200–300-vuotiaaksi. Onpa Lapissa tavattu 500–700-vuotiaitakin puita. Vanhin tunnettu mänty kasvaa UKK-puistossa, ja sen iäksi on saatu huikeat 790 vuotta! Vanhan männyn alaosien kaarna paksuuntuu ja halkeilee. Tällainen kilpikaarna on niin paksu, että puu selviytyy jopa metsäpalosta. Aihkimännystä puhutaan, kun tarkoite-

Pian koittaa taas aika jolloin ”kuusen kotiin tuoda saamme”. Joulumännyn hakemisesta kotiin olen kuullut käytävän keskustelua Utsjoella – siellä kuusen metsänrajan pohjoispuolella. Arja Ojala

Kai airroksen lei leirrivii iviik kot

ja konse onserrtit 2021–2022 Joulukuu

Huhtikuu

22.–27.12. Kairoksen Joulu 28.12.–2.1. Opiskelijat ja nuoret aikuiset 2.–5.1. Nuorten Loppiaisleiri

2.–9.4. Hiihtoviikko kevätauringossa I, Kirsi ja Touko Hakala 3.4. Petri Laaksosen konsertti 6.4. Arja Korisevan konsertti 9.–14.4. Virsiviikko, Jouni Somero, Raija Kilpeläinen-Somero, Kari Mattila 10.4. Seeli Toivion konsertti 13.4. Runoja ja musiikkia konsertti, Jouni Somero ja Raija Kilpeläinen- Somero 14.–18.4. Kairoksen pääsiäinen, Elina Vettenranta, Karri Perälä, Riitta Laakio 15.4. Pääsiäisen konsertti, Elina Vettenranta, Karri Perälä, Jouni Somero 17.4. Duo Heikura & Hägg -konsertti, Päivi Heikura-Gullsten, Jani-Petteri Hägg 18.–23.4. Hiihtoviikko kevätauringossa II, Merja ja Heikki Salomaa 20.4. Elvis gospel by Aron -konsertti 23.–30.4. Kotona jälleen -viikko, Kristiina Kohola, Anne-Mari Thomassen, Tuula “Haxu” Hakkarainen Th-alennus Kairoksen Ystävät ry:n jäsenille 25% 27.4. Keväinen musiikki-ilta, Tuula “Haxu” Hakkarainen

Helmikuu

11.–14.2. Miesten päivät, Erkki Jokinen 11.–19.2. Miesten hiihtoviikko, Erkki Jokinen, Mikko Matikainen 19.–26.2. Hiihtolomaviikko I, Tarja ja Markku Seppänen, Satu Kaarisola-Kulo, Heikki Kulo 20.2. Valon messu Revontulikappelissa, Tarja Seppänen 19.–26.2. Roihuvuoren rippikoululeiri 23.2. Kulojen konsertti 26.2.–5.3. Hiihtolomaviikko II, Päivi Luumi ja Kaisa Mattila Maaliskuu

4.3. Saila Trio konsertti 5.–12.3. Hiihtolomaviikko III, Kotiahot 9.3. Tiina Sinkkosen konsertti 12.–19.3. Kevään hiihtoviikko I, Susanna Luttinen-Kivistö ja Miika Kivistö 13.3. Tiina Sinkkosen konsertti 19.–26.3. Kevään hiihtoviikko II, Marja ja Jorma Kalajoki, Hannu Kiiski ja Elina Pikkuhookana 21.3. Hannu Kiisken konsertti 23.3. Elvis gospel by Aron -konsertti 26.3.–2.4. Erkki Lemisen 100v. juhlaviikko, Riitta ja Markku Leminen, Johanna ja Ari Tähkäpää 27.3. Jouni ja Anna-Claudia Someron konsertti

Touko-kesäkuu

26.5.–2.6. 6.–14.6. 14.–23.6. 23.–30.6. 30.6.–5.7. 30.6.–3.7.

Kairoksen talkoo- ja vaellusviikko, Kari Hämäläinen Salon rippikoululeiri Kurikan rippikoululeiri Roihuvuoren rippikoululeiri Avioliittoleiri, Minna-Leena ja Miika Peltonen, Päivi ja Kenneth Åhlgren Pelkosenniemen rippikoululeiri

Kairosmaja – lähellä Pyhää!

Tiedot tarkentuvat myöhemmin. Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi Osa leireistä järjestetään yhteistyössä STEP-opintokeskuksen kanssa.

TEKSTI Timo Himanka KUVAT Kari Hämäläinen, Timo Himanka

Timo Himanka ja poika repussa laskeutuvat alas Kultakeroa valloittamasta 1970-luvuna alussa.

Tunturille ”Tunturille mennä täytyy, sinne vetää veri...” näin Lapin laulaja muistelee lapsuutensa maisemia. Sinne minäkin tahdoin mennä jo poikasena. Tunturit siinsivät silloin mielessäni vain satujen ihmemaana. Kun minulla oli oma perhe, vaimo, poika ja oma auto, niin mentiin Lappiin mustikkaaikaan 1970-luvun alkuvuosina. Tunturille mieli paloi. Saavuttiin Pyhätunturin juurelle ja löydettiin tunturimajatalosta yösija, nykyisten hotellien tienoilta. Aamulla istutettiin poika kantorinkkaan ja lähdettiin kapuamaan Kultakeron rinnettä ylös. Aina väliin kantorinkasta olkani yli ojentui pikkuinen käsi, joka pyysi mustikoita. Niitä oli silloin runsaasti, isoja ja makeita. Tunturin herkkuja maistellen saavuimme huipulle, Pyhätunturi oli valloitettu! Lapsuuteni maisemissa Pohjanlahden rannalla silmä kantaa kauas, ihan horisonttiin saakka, missä taivas ja meri lyövät kättä. Siellä kaikki on tasaista, ei laaksoa, ei kukkulaa, vain vettä, peltoja ja metsää. Kultakeron

laelta saa katsella kauas, yli soiden, vaarojen toisille tuntureille. Näkymä mykistää tasamaan pojan. Kaikki on valtavaa, melkein musertavaa. Tuntuu, kuin oltaisiin lähempänä Luojaa. Hän ei ole täällä tunturissa, ei meren rannalla, eikä horisontissakaan. Hän on siellä, mihin Hän on asettanut nimensä muiston. Sinne Hän tulee ja antaa siunauksensa. Kului aikaa. Joskus uudella vuosituhannella olimme jälleen matkalla Pyhätunturille, tällä kertaa isolla porukalla. Pääsimme ystäväjoukon mukaan bussimatkalle. Nyt matkamme määränä oli Kairosmaja. Sieltä käsin valtasimme Pyhän huippuja yksi kerrallaan, Karhunjuomalampi välietappina. Vaikka massiiviset tunturikerot ja syvät, kivikkoiset kurut julistivatkin Luojan suuruutta, Hän oli edelleenkin kaukana.

Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, palauta osoitteella:

Pyhän kokemus Kun kokoonnuimme Revontulikappeliin Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimessä, tiesin ja tunsin, että siellä Hän on läsnä. Jeesus lupasi: “Missä kaksi tahi kolme on koolla minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” Siellä Herra puhui meille luetussa ja saarnatussa sanassa. Saimme käydä Herran pöytään, jossa suullamme ja sydämellämme saimme omistaa: “...tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne... tämä on uusi liitto minun veressäni...” Siitä lähtien tuntureitten kutsu, kristittyjen yhteys ja

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi

4041 0895 Painotuote

Pyhän kokemus on saanut meidät monia kertoja lähtemään Kairokselle. Aikansa kutakin, vuodessa on monen miehen ikä, oli äitivainaalla tapana sanoa. Moni alkuaikojen kairosystävä on jäänyt kotiin tai saanut kutsun iäisiin majoihin. Ikää kertyy myös itselle. Lähtö pitkälle matkalle on alkanut tuntua entistä tahkeammalta, kotona on niin hyvä olla. Kuitenkin vielä soi mielessä Kairoksen kutsu: Tunturille mennä tahdon, sinne mieli palaa. Timo Himanka

Jarmo Rokka KUVA Johanna Manner

Tero Aho

nen

a j a u l u o J a u t t a n u Si a t t o u V ta t u U a t s i Onnell 2022!