Issuu

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 3/2021

Näkökulmia s. 7 Kairoksen kevättalkoot 2021 s. 8 Paljon ois aihetta lapsella kiittää s. 12

TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Myrskyn jälkeen on poutasää

esämökillä koettiin myrsky, kun vaahtopäiset laineet löivät laiturin yli ja puut huojuivat tuulessa. Sitä muistellessa ajatus meni omaa mökkipihaa laajemmalle. Tutuiksi ovat tulleet viestit onnettomuuksista, monenlaisista sairauksista, ilmastomyrskyistä, eri kansojen välisistä riidoista jne. Näihin uutisiin olemme turtuneet. Kun ”myrsky” koskettaa jokapäiväistä elämäämme, silloin olemme hereillä. Ajattelen meitä, jotka olemme joutuneet myrskyn keskelle omassa elämässämme, työssämme, seurakunnassamme. Hätäännymme ja kyselemme tietä eteenpäin, kunnes muistamme hänet, joka voi tyynnyttää kaikenlaiset myrskyt. Tästä tapahtumasta Markus on säilyttänyt Raamattuun oman, pelottavan myrskykokemuksensa. Mitä se meille kertoo? Elämänmyrskyt tulevat yllättäen “Opetuslapset nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui.” Jeesus kulkee aina edellä. Hän ei lähetä meitä suin päin myrskyn Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: IBAN: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsen- & ainaisjäsemaksu 30 € & 400 € • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 €

silmään, ellei hän itse ole jo siellä. Luulisi, että Jeesus tiesi myrskyn nousevan, vaikka Genesaretinjärvellä se ei ole mitenkään aavisteltavissa etukäteen, kuten meille kerrotaan: ”Äkkiä nousi kova myrskytuuli.” Monesti myös elämämme myrskyt tulevat yllättäen. Ei osattu varautua. Olemme saman pelon vallassa kuin opetuslapset omalla kotijärvellään. Pelkoa ja hätää ei yhtään lievittänyt se, että Jeesus vain nukkui veneen perässä. Opetuslapset olivat kokeneita kalastajia, joten olisi luullut, että he olisivat selvinneet ilman Jeesusta. Jeesus tyynnyttää pelkomme Vahvistaessaan uskoamme Jumalan hyvään huolenpitoon kuuluu myös se, että joskus meille laitetaan seinä eteen, jotta opimme huutamaan apua oikeasta osoitteesta. Vaikka myrskyjemme keskellä näemme vain nukkuvan Jeesuksen, niin hän voi tyynnyttää meidän pelkomme. ”Hän nousi, nuhteli tuulta…Tuuli asettui ja tuli aivan tyven.” Jeesus ei alkanut päivitellä myrskyn suuruutta, vaan hämToimitus elvi.virkkala@toholampi.fi timo.ylitalo@sana.fi mikko.luokkakallio@saunalahti.fi anna.brummer@gmail.com Taitto lea.vestovuo@sana.fi Kansi

Syksyn kuulautta, Johanna Manner

Paino

I-Print Oy, Seinäjoki

mästyi opetuslasten reaktiota: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Usko vahvistuu myrskyssä Jeesuksella oli selvä päämäärä pyytäessään miehet mukaansa vastarannalle. Ennen kuin he olisivat niiden ihmisten luona, jotka eivät vielä tässä vaiheessa tunteneet Jeesusta,

hän halusi vahvistaa heidän uskoaan myrskyn silmässä. Tästä kokemuksesta miehet oppivat varmasti paljon enemmän kuin pelkästään soudellessaan Jeesuksen kanssa tyynellä järvellä. Jeesus ei myöskään kääntynyt takaisin ja jäänyt pelkäämään uusia tuulia, vaan matka jatkui. Kerrataan vielä muutama ajatus omaan myrskyymme: 1) Jeesus menee edeltä ja kutsuu meidät mukaansa ’samaan veneeseen’. 2) Hän sallii myrskyn tulla, jotta oppisimme luottamaan häneen. 3) Hän on kuulolla elämämme tilan- teesta ja vastaa omalla ajallaan. 4) Jonain päivänä tuulet asettuvat, matka jatkuu ja usko vahvistuu. Jonain päivänä...

“Ellu” Elvi Virkkala

Päivi Hoimela paivi.hoimela@gmail.com

Johanna Tähkäpää, puheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com

Kari Hämäläinen karijuhani53@gmail.com

Anne -Mari Thomassen anne-mari.thomassen@tehy.fi

Eero Ahonen, varapuheenjohtaja eero.ahonen@hotmail.fi

Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri kimmo.virkkala@toholampi.fi

Juho Kotiaho juho.kotiaho@gmail.com

Painos

Johtokunta 2021

1600 kpl

päätoimittaja

TEKSTI Johanna Tähkäpää KUVAT Johanna Manner

Uuden edessä

eillä oli hyvä kesä. Oli lämmintä, aurinko paistoi, joskus mahdottoman lämpimästi – varsinkin muuttopäivänämme. Tyhjensimme omakotitalomme 19 vuoden asumisen jälkeen. Se oli taas yksi elämän inventaariokohta. Mitä näistä varaston tavaroista tarvitsen vai tarvitsenko mitään? Kuinka paljon niitä kannan vielä mukanani? Vai säilyisivätkö muistot sydämessäni? Entä kaikki nämä kirjat, valokuvat, diat, nuotit elämän eri vaiheista, levyt ja CD:t? Piirustuksia, kortteja, muistoja Kun avasin pienempien muistojeni laatikon – minulla on yksi iso sellainen, – sydämessäni läikähti lämpimästi; oli mm. lapsen piirustuksia, kortteja äidille, tervehdyksiä ystäviltä ja iso pino vanhoja almanakkoja. Kyllä minä ne jätin siihen laatikkoon, jospa joskus eläkkeellä muistelisi elämää kaikessa rauhassa.

”Toisaalla Rantamaja odottaa puolestaan remonttia.” Raanu tekee kodin Oli kuitenkin paljon tavaroita, jotka lähtivät kiertoon ja muille tarvitsijoille.

Tuntui hyvältä tehdä tuota inventaariota ja saada kevennettyä tavaramäärää. Nyt totuttelemme kerrostaloelämään Mikkelin keskustassa. Kun sain seinälle äidin tekemät raanut, tuntui uudessa kodissa kotoisalta. Mikä on tärkeää? Me tarvitsemme elämässä välillä pysähtymistä ja sen miettimistä, mikä on tärkeää ja luovuttamatonta. Kairosmajalla eletään näinä aikoina samankaltaista aikaa. Rivitalon uudisrakennus alkaa olla kohta valmis. Ahkera talkoojoukko sai paljon muitakin hienoja projekteja valmiiksi elokuun talkooviikolla. Lämmin kiitos jokaiselle. Työ jatkuu Toisaalla Rantamaja odottaa puolestaan remonttia. Sitä suunniteltaessa mietitään, miten siitä parhaiten saataisiin Kairoksen asiakkaita hyvin palveleva rakennus. Myös Kairoksen johtajatilanne on tällä hetkellä avoin. Auli Narkilahti siirtyi muihin tehtäviin ja ohjelmaisäntä Timo hoitaa vs. johtajan pestiä – niin kuin on tehnyt jo pari vuotta. Haluan kutsua teidät kaikki rukoilemaan Kairosmajan toiminnan ja

erityisesti henkilövalintojen puolesta. Rukoilemme, että KRS löytää oikean ja parhaan ratkaisun Kairosmajan tulevaisuutta ajatellen. Johanna Tähkäpää puheenjohtaja

” Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain: Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain. Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu? Millä tavoin Isän tahtoi meissä tänään tapahtuu? Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.” Virsi 525

Tunturin valkoinen kukka Tunturin kukka tuo valkoinen. Keväällä aurinko herättää sen. Talvella kukkanen uinua saa, luonnossa Lapin routaisen maan. Kevät kun alkaa kukkanen taas kukkia alkaa tunturissaan. Ei kukkaa kukaan turmella saa, antaa sen loistaa kauniina vaan. Onnen kukka tuo valkoinen, loistaa rinteillä tunturien. 27.11.2020 huoneen siivoojalle tv. Kalevi Jarmo Roka

TEKSTI Terhi Rajala

Syksyn kuulautta ja muutoksen tuulia! Katselen ikkunasta ruskan värikkyyteen pukeutuneita puita. Ne ovat kauniita ja samalla tunnen haikeutta. ”Kesä älä mene”, huomaan ajattelevani ja kuitenkin luonnon kiertokulku on lupaus uudesta vaiheesta. Luonto tarvitsee lepoa puhjetakseen jälleen muutaman kuukauden kuluttua kevään vihreyteen. Jotakin samaa koen Kairosmajan muutoksissa. Kesä toi tiedon, ettei Auli palaa opintovapaaltaan Kairosmajalle. Johtoryhmä ja hallituksemme totesivat keskusteluissaan elokuussa, että Kairosmajan johtajan tehtävä on Kansan Raamattuseurassa niin merkittävä ja strateginen, että laitamme sen avoimeen hakuun. Kun juuri olin ehtinyt kertoa tiedon Kairosmajan tiimille, sain Timolta irtisanoutumisviestin. Timo oli päättänyt jättää tehtävänsä Kairosmajalla. Olemme uuden edessä Kairosmajalla. Uusi on myös mahdollisuus. Ristin käteni rukoukseen, jossa pyydän jaksamista ja voimia Kairosmajan henkilökunnalle ruska- ja patikkaviikoille. Rukoilen johdatusta syksyn aikana toteutettaviin rekrytointeihin, jotta löytäisimme oikeat henkilöt oikeille paikoille. Pyydän, että yhdyt kanssani näihin rukouksiin. Lopuksi kiitän Aulia ja Timoa Kairosmajan hyväksi tehdystä työstä ja työ- yhteydestä ja toivotan siunausta uusiin tuuliin. Syysiloa ja siunausta teille kaikille toivottaen, Terhi Rajala liiketoimintajohtaja Kansan Raamattuseura

TEKSTI Auli Narkilahti

Näkökulmia Läksiäishetkeni Kairoksella venähti, kun leiriläiset toivat esiin huolia, joihin yritimme etsiä ymmärrystä. Huolia meillä riittää kuten Raamatun henkilöillä, jotka pulassaan jankkasivat Herralta kerta toisensa jälkeen selityksiä asioihin. Läksiäiskahveja seuraavana päivänä tapahtuneesta tietämättömät ihmiset soittivat minut töihin kahteen paikkaan. Silloin teki mieli kiljaista, että asiat menevät taas jotenkin väärin päin. Paisutan omaa miksikysymysteni patteristoa siltä varalta, että joskus olisi mahdollisuus toivoa Herralta vastauksia elämän kummallisuuksiin. Myöhemmin mieleeni nousi Mauno Koiviston 89-vuotiaana toteama viesti: ”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se

kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei itse siihen edes uskoisi.” Huolien jakaminen voi vähentää elämän kuormaa, ja opimme vähitellen kiittämään ja arvostamaan myös sitä, kuinka hyvin kaikki kuitenkin on. Lisäksi saamme aina elää ihanassa luottamuksessa ja jälleennäkemisen ilossa: ”Meitä kuljeta tahtosi tiellä, vaikka outo on joskus se tie. Loista armosi valoa siellä, minne täältä se ikinä vie. Kulje kanssamme aamusta iltaan, anna yöuni levollinen. Hehku lämpöä kaipaavan rintaan, sinne rauhasi lahjoittaen.” Virsi 930 Kiitokset kaikille. Tapaamisiin, Auli

TEKSTI & KUVAT Kristiina Kohola

Kairoksen kevättalkoot 2021 Nousin junaan 26.5.2021 Tampereelta. Matkustin yksin makuuhytissäni koronapandemian vuoksi. Yöjuna matkasi kohti Kemijärveä ja sieltä bussilla Kairokselle. Siitä on 4 vuotta kun viimeksi olen ollut kevättalkoissa. Oli mukava tulla taas. Oli iloisia jälleennäkemisiä ja odottava tunnelma, keitä tuttuja oikein tulisi ja keihin tutustuisin. Ensimmäinen päivä ja ilta meni majoittumisessa, pienissä hommissa, herkullisessa ruokailussa sekä tutustumisillassa Revontulikappelissa. Purkuhommia ja kunnostusta Perjantaina maittavan aamiaisen ja aamunsanan jälkeen alkoi työ ja touhu. Osa porukkaa lähti purkamaan Rantamajan alakertaa, toiset jatkamaan rivitalon kunnostamista monitoimitaloksi. Revontulikappeli siivottiin ja puhdistettiin perinpohjin, kuten kaikki muutkin rakennukset. Polttopuuporukka uurasti savusaunan kulmilla. Kylläpä tuli paljon polttopuita! Maalia opasteisiin ja julkisivuun Ympäristöä siistittiin ja opastusviittojen kirjaimet saivat hienon oranssin värin. Kukka-

istutuksia tehtiin koristamaan päärakennuksen, Revontulikappelin ja Tervahovin edustoja, lisäksi opaskylttitelineen eteen tuli upea kukkaistutus valurautapataan. Tervahovin julkisivu sai uuden maalin pintaansa. Päärakennuksen kahvion parvekkeelle miehet tekivät näppärän “baaripöydän”, nyt tuoleille jää enemmän tilaa.

Innokkaimmat suuntasivat Noitatunturille ja osa Karhunjuomalammelle. Kahvilan putiikki sai uuden järjestyksen. Yksi porukka kävi siivoamassa ja laittamassa eräkämpän siistiin kuntoon. Kyllä sielläkin nyt kelpaa majoittua. Vaikka paljon tuli valmista, riittää työtä seuraavillekin vuosille. Retkipäivät rentouttivat Retkeilimme myös. Sunnuntaina lähdimme retkelle messun jälkeen. Innokkaimmat suuntasivat Noitatunturille ja osa Karhunjuomalammelle. Verkkainen vaellus teki

hyvää mielelle ja keholle. Keskiviikon retkemme suuntautui Kilpiaavalle. Se aavan “rannattomuus” puhuttelee aina. Hyllyvän suon yli kuljimme pitkospuita pitkin. Saunominen ja uinti kruunasi niin talkoo- kuin retkipäivätkin. Joukossamme oli kuusamolaisia nuoria pari yötä. He tulivat retkeilemään Pyhän maisemiin. Ensimmäisenä päivänä he lähtivät melomaan Pyhäjoelle ja minä pääsin perää pitämään. Oli mukavia nuoria ja kiva retki.

Kaikki sujui hyvin, niin talkoissa kuin retkilläkin ja siitä kuuluu kiitos meistä kaikista huolehtivalle Jumalalle. Talkooviikkoon sisältyi myös sunnuntaimessu ja viikkomessu keskiviikkona. Aamun sanat ja iltahetket toivat oloon ja työhön rauhan sekä siunauksen. Jeesuksen varassa on hyvä levätä ja tehdä työtä. Siunausterveisin, Kristiina Kohola

TEKSTI & KUVAT Ari Tähkäpää

Merkittävä tunnustus Kari Hämäläiselle Opetus- ja kulttuuriministeri on myöntänyt Kairosmajan emeritusisäntä Kari Hämäläiselle Suomen liikunnan ja urheilun ansioristin. Napapiirin Jukolan viestin yhteydessä järjestetyn Metsä-kirkon alussa 19.8. luovutti Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo Kari Hämäläiselle ansaitun ansioristin. Piispa Keskitalo totesi puheessaan: ”Kari Hämäläinen on kulkenut pitkän tien Pyhätunturin maastossa ja saanut kymmenet tuhannet ihmiset kokemaan syvällisellä tavalla yhteyttä luonnon, liikunnan, hiljaisuuden ja hengellisyyden välille.” Ansioristiä anoivat Kansan Raamattuseura sekä Kirkkohallitus. Mukana hankkeessa oli myös Kairoksen Ystävät ry. Hankkeen käynnistäjänä toimi Pyhän kävijä ja Kairosmajan ystävä opetusneuvos Reijo Takamaa Lapualta. Lämmin kiitos Rexille. Karia muistettiin jo hiukan aiemmin Kairoksen Ystävien vuosikokouksessa 24.7. Kairosmajalla. Kukkapuheessaan Ari Tähkäpää vertasi Karia Sakkeus-kertomuksen metsäviikunapuuhun. Sakkeus halusi nähdä mikä mies Jeesus on ja pienikokoisena miehenä kiipesi puuhun voidakseen nähdä paremmin. Kari on kuin tuo puu. Hänen kanssaan on kiivetty tunturiin ja hänen avullaan on voitu nähdä paremmin mikä mies ristiin naulittu Jeesus on. Siksi juuri risti – ansioristi – kertoo enemmän. Kairoksen ystävät kiittävät lämpimästi työstä, jota olet tehnyt ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi, ruumiin, sielun ja hengen. 10

Kuva 1: Kari pääsi Elvi Virkkalan lämpimään onnittelusyliin Kuva 2: Ystävien puheenjohtaja Johanna Tähkäpää lauloi Karille 50 v. juhlaan tekemänsä laulun Pellavapää Kuva 3: Kari sai Rovaniemellä ristin rintaansa ja kunniakirjan seinälleen Kuva 4: Kaksi ristin miestä, Kari Hämäläinen ja piispa Jukka Keskitalo Kuva 5: Jukolan viestin metsäkirkko oli osuva paikka ansioristin luovutukselle Kuva 6: Kunniakirja saa varmasti ansaitsemansa paikan Karin kotona

TEKSTI Alpo Vähäkangas KUVA Johanna Manner, Tiina Granström

Paljon ois aihetta lapsella kiittää Noin 20 vuotta olen ollut mukana erinäisin askarein Kairoksen toiminnassa ja seurannut sitä osittain sisältäkin päin. Siinä heijastuu rakkaus, ilo ja rauha kaiken jakamisen, osaamisen ja yhdessä tekemisen muodossa. Tämän saa aikaan luottamus Sanaan ja Sanan lupauksiin sekä toivo iankaikkisesta elämästä Jumalan armosta osallisina. 2. Korinttolaiskirje 8:15 ”Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, uupunut mitään.” Tämän jakeen sisältöä olen saanut olla, ystävät, teidän kanssanne toteuttamassa erinäisissä projekteissa ja olen kiitollinen Jumalalle näistä ajanjaksoista. Tuntuu, että olen kuitenkin saanut enemmän kuin mitä olen kyennyt antamaan. Olemme rakentaneet Kairosmajaa siitä mihin edelliset sukupolvet sen meille jättivät, kiittäen ja rukoillen Jumalan siunausta ja johdatusta työllemme. Meidän täytyy myös pystyä tekemään päivitystä Jumalaan luottaen, että työ jatkuisi Pyhän Hengen johdatuksessa eteenkin päin. Rukoilemme, että kaikkivaltias Jumala johdattaisi nuoria osaajia rinnallemme myös rakennusprojekteihin siunaten työmme jatkajia siitä mihin ne joskus meiltä päättyvät.

Omasta voimasta me kykenemme vain repimään. Jumalan voimasta me kiitämme ja siunaamme jopa vihamiehiämme. Tällaisin ajatuksin elokuun talkooviikon jälkeen. Alpo Vähäkangas Viesti kulkee. Eila Kotiaho haastoi kuulumisten kertomiseen Alpo Vähäkankaan, joka heittää viestikapulan seuraavalle.

”Tulipa hyvä olo kun pääsin tunturiin. Löytyi korvesta kaatunut kelo, sen juurakkoon nojasin siinä menneitä muistelin ja hiukan uneksin.” E. Leminen

TEKSTI Kaisa Mattila

Tervehdys sinulle Kairoksen ystävä! Olen Kaisa ja sain tänä syksynä liittyä uutena jäsenenä Kairoksen ystävät -lehden toimituskuntaan. Muutamassa viime vuodessa Kairosmaja on tullut rakkaaksi levähdys- ja palvelupaikaksi. Asustelen Pirkanmaalla, välimatka Kairokselle on pitkä, mutta en anna sen estää. Rukous ei kysy välimatkoja ja monet asiat onnistuvat etänäkin- siihen on kuluneen vuoden aikana totuttu, kun korona on estänyt monet tapaamiset. Valitettavasti myös monet Kairoksen hetket. Eräkämpän suojassa Syksyinen, jo lokakuuhun kääntynyt viikko vuonna 2018 jäi lähtemättömästi mieleen. Tuolloin tieni toi ensi kertaa Kairosmajalle, josta joskus kauan sitten Lemisen Erkin runoja lukiessa olin vain haaveilla. Sen jälkeen olen palannut useamman kerran tuttuihin maisemiin välillä täysihoitoon, toisinaan omatoimiretkeillen mm. Eräkämpän tuoman suojan turvin. Äärimmäisen kiitollinen olin tuosta turvasta kesällä 2020. Varasin kämpän yhdeksi yöksi kesken suunniteltua vaellusta ja pääsin huuhtomaan vaelluksen hiet yltäni. Pyhä-Luosto välillä purosia on vähäisesti vaeltajalle tarjolla, päiväretkeilijälle taas alue on mitä erinomaisin ja monipuolinen. Harrastuksiini kuuluu kaikenlainen retkeily, vaeltaminen ja luonnossa liikkuminen. Ne antavat pääsääntöisesti vastapainoa työhön, vaikka joskus niitä voi työssäkin kirkon kasvatuksen parissa hyödyntää. Kristus on kallio Alusta alkaen koin, että erilaisista taustoistamme ja lähtökohdistamme huolimatta Kairoksella on toteutunut Jeesuksen ohje: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34–35.) Tulemme erilaisista olosuhteista, mutta se ei estä meitä kokoontumasta yhteen. Saamme jakaa omastamme, virkistyä Sanasta ja yhteisestä jakamisesta. Eräänä viikonloppuna katselin kallioimarretta kasvamassa kalliolla, siinä vieressä oli risti ja pohdin, kuinka Kristus on se kallio, turvapaikka, johon meidän tulee juurtua, jossa saamme levätä, kasvaa ja josta meidän tulee kertoa edelleen. Jaetaan tätä ilosanomaa yhdessä eteenpäin. Kairos on toinen koti Kairokselle saapuessa on kuin kotiin palaisi. On ilo askeltaa tuttuun Revontulikappeliin hiljentymään, voimaantumaan, sekä jakamaan. Yhteiset retket, rukous- ja raamattuhetket, sauna ja uinti, valmis pöytä ja maukas ateria muodostavat sellaisen yhdistelmän, jota mieli ja ruumis odottavat kerta toisensa jälkeen. Korona sotki viime talven suunnitelmia, mutta jos Luoja suo, vedän talvilomaviikkoa vuonna 2022. Kaisa Mattila

TEKSTI Kaarina Eskola KUVA Alpo Vähäkangas

Talkooviikon kairoshetkiä Sana ”kairos” tarkoittaa Jumalalle otollista ajankohtaa, aikaa, hetkeä, jolloin Jumala toimii. Uskon, sen tarkoittavan myös hetkeä, jolla on tärkeä merkitys ja vaikuttaa siten elämässämme kaikkeen siitä hetkestä eteen päin. Me ’kairoslaiset ystävät’ saavuimme eripuolilta Suomea talkooviikolle. Jokainen meistä koki lukemattomia henkilökohtaisia kairoshetkiä tuon touko-kesäkuun vaihteessa olevan viikon aikana. Voin sanoa, että raskaan koronavuoden jälkeen tämä Jumalan osoittama tie Kairosmajalle, huolenpito ja rakkaus avasivat uudelleen silmät näkemään miten Hän rakastaa luotujaan. Hän käyttää ja kutsuu edelleen jokaista meitä yhteyteensä ’Juhla-aterialle’. Tämä ’Juhla-ateria’ ja kristittyjen yhteys oli käsinkosketeltavaa koko viikon ajan. Sydän täynnä kiitosta On todella vaikea eritellä niitä kaikkia kokemuksia, opetusta, palveluja ja lahjojen täydellistä antia, mitä tuo viikko antoi. Sydän kiitosta täynnä siunaan ja muistelen mennyttä viikkoa ja jokaista kohtaamaani ystävää ja tätä ns. kaikkien ystävien yhteistä kotia, jonka ovet ovat

aina auki. Timon tervetuliaissanoista, ennen varsinaisten tehtävien jakoa, jäivät erityisesti mieleeni sanat ”Kaikki työ on yhtä arvokasta”. Se rohkaisi. Uskon, että näillä tehtävillä, joita teimme on ollut jokaiselle henkilökohtainen syvällinen sanoma, Jumalan puhe tai opetus. Sitä voimme jokainen rukoillen tutkia. Puhutteleva työtehtävä Haluan jakaa oman kokemukseni siitä, mikä omassa työtehtävässäni puhutteli. Mikään ei ollut, eikä ole sattumaa. Me kolme naista, Tuula, Raija ja minä saimme tehtäväksi siivota kappelin. Siellä työn lomassa risti alkoi puhua omaa sanomaansa ja puhuu yhä. Mieleeni palautui vuosia sitten Riitta Lemmetyiseltä tullut ystäväkirje, jossa oli Ristitarha-runo. Jossakin muussa yhteydessä tuo teksti on nimellä Vaikea risti. Palauttelin mieleen tuon tekstin sanomaa. Siinä yhdessä jutellessamme syntyi ajatus, että voisimmekaan pitää tästä aiheesta aamunavauksen. Rohkaistuimme esittämään toiveemme talon isännälle Timolle ja hänelle se sopi. Kokosimme erilaisia ristejä kappelin eteen valkoiselle liinalle ja omiin kauloihimme.

Kuva 1: Kuvassa Raija Vähäkangas, Kaarina Eskola ja Tuula Pyykkönen.

Pientä jännitystä tuova aamuavaushetki koitti. Olimme ”Kappelin tyttöjä” ja siitä sai ryhmäkin nimensä. Saakoon risti puhua, rakkaat ystävät omaa sanomaansa tänäänkin. Risti, jonka pystypuu osoittaa taivasta kohti ja poikkipuu teihin ystäviin.

Aamuavauksen päätimme lauluun ” Ristin tietä vain kuljen kotiin päin”…tie Golgatan kotiin vie… Kiitollisella mielellä toivotamme teille ystävät Jumalan siunausta, Kaarina ja Esa Eskola sekä Alpo ja Raija Vähäkangas, Ylivieska. Kaarina Eskola

Alkuvirtenä ja rukouksena lauloimme virren 207 Vaikea risti 1. Hän nurkui ja valitti aina: Ei kenenkään risti näin paina. Ja lukemattomat kerrat, hän kääntyi puolehen Herran. Ei sovi ristini tää harteille minun, ois Herrani, helppo tää vaihtaa sinun. Uuden kantaisin nöyrällä miellä, en enää nurkuisi tiellä. 2. Kun hän illalla rukoili jälleen, näki unta yöllä tälleen, Väsyneenä taakkansa alla, kulki polulla hankalalla. Tuli itse Mestari vastaan, näin vaivoihinsa vaipunutta lastaan. 3. Minä rukouksesi kuulin, sanoi Mestari hymyhuulin. Tule kanssani ristitarhaan, nyt valita saat ristin parhaan. Mutt´ aikaa on päivä ainoastaan, tulen illalla portille vastaan. 4. Syttyi riemu nurkujan mieleen, heitti taakkansa portin pieleen. Mikä valtava ristien joukko, täynnä tarhan jokainen loukko. Nytpä valitsen ristin uuden, tuolla on risti kuuliaisuuden, miten käynee se harteilleni? 5. Ei, ei sovi tää taakakseni. Entä tuo, jonka kilpi on valta? Mutta voi, kovin hankalalta tuntui sekin mielestänsä, ei ollut se etsimänsä. Näin ristiltä toisen luokse, hän aamusta iltaan juoksee. Oli vikana millä mikin, jos kuinka hän sovittikin. Mikä painoi mihinkin tapaan, mikä olkaan, mikä lapaan. Joku karkea hankasi pintaa, eräs liiaksi painoi rintaan.

6. Toivat muutamat selkään vaivan, jotkut käsiä särkivät aivan. Hän kylpi jo kyynelissään, ei sopivaa ristiä missään. Säteitään viimeisiä aurinko heitti, pian pimeys seudun peitti. Tuli samassa Mestari tarhaan, kysyi: joko löysit sä ristin parhaan? En Herra, en löytänyt laisin, jospa uudestaan etsiä saisin. Sanoi Herra: jos sallit, autan mä vähän, mitä sanoisit ristiin tähän? 7. Oi, Herra, tää helppo on kantaa, jos mulle tämän voisit antaa. Ei mistään tää liikaa paina, tätä nöyränä kantaisin aina. Nyt hymyili Mestari jälleen, ja hiljaa virkahti tälleen: Hyvä, että on sulle se mieleen, juuri sen hylkäsit portin pieleen. Sait takaisin ristisi oman, mielestäsi raskaan, kelvottoman. Se sopii juuri sun harteillesi, se on sinun siunauksesi. 8. Tää tarina opettaa meitä, kun kuljemme vaikeita teitä. Mietimme mielin haikein, on minun ristini vaikein. Toisilla ristiä tuskin lainkaan, miks’ minä tään taakan sainkaan? Jos näin on mielemme milloin, hyvä meidän on muistaa silloin, taakoista ristitarhain, oma ristimme meille on parhain. Siinä on meidän olkamme malli, siunaukseksi sen Luojamme salli.

TEKSTI Tarja Kallio KUVA Timo Tuikkanen

Hei vaan kaikille. Uusi Kairos-tiimiläinen tervehtii teitä. Aloitin heinäkuussa työt asiakaspalvelija-nimikkeellä Kairosmajalla. Työnkuvaani kuuluu lyhykäisyydessään mm. varausten vastaanotto, tarjousten tekeminen ja kahvilassa työskentely. Toki työn kuvaan kuuluu paljon muitakin tehtäviä, meillä koko henkilökunta toimii yhteistyössä jotta palvelisimme asiakkaitamme parhaalla mahdollisella tavalla. Nimeni on Tarja Kallio ja asun mieheni ja koirieni kanssa omakotitalossa Pyhäjärven kylässä, ihan tuossa kävelymatkan päässä. Lapsia meillä ei ole, mutta koiria sitten sitäkin enemmän eli kaiken kaikkiaan 10 koiraa. Harrastamme linnun- ja hirvenmetsästystä ja kasvatamme metsästyskoiria kennelnimellä Tunturijärven. Olen Suomen Kennelliiton ulkomuototuomari. Kuulun useampaan koirayhdistykseen sekä oman kotikuntani Pelkosenniemen kunnanhallitukseen. Ihan ensimmäinen työpaikkani Pyhätunturilla oli hotelli Pyhätunturi ja viimeisin ennen Kairosmajaa Lapin Safarit Luostolla. Siihen väliin mahtuu muutama muu työ Sodankylässä ja oma yritys Pyhätunturilla. Monenlaista työtä on tullut tehtyä vuosien varrella ja työkokemusta karttunut. Vapaa-aika kuluu erilaisissa ”koiramaisissa” touhuissa metsästäen, koiranpentuja hoitaen, koiranäyttelyissä arvostellen ja koirarotuja opiskellen. Luonnossa tulee liikuttua muutoin paljon. Olen asunut Pyhätunturilla vuodesta 1986 ja siitä olen todella kiitollinen. Onhan tämä maailman paras paikka asua; puhdas ilma, vesi ja luonto, selvät vuodenajat, upeat maisemat ja loistavat luontoreitit ja metsästysmaat. Ja nyt vielä ihana työpaikka mukavien työkavereiden kanssa. Siksi on niin mukava toivottaa Kairokselle tulijat lämpimästi tervetulleeksi. Ihanampaa ympäristöä voi vain toivoa puhumattakaan Kairosmajan tunnelmasta, hartaushetkistä ja hyvästä ruuasta. Toivotan kaikille ihanaa syksyä ja ruskan loistoa. Kairosmajalla nähdään! Tarja Kallio

TEKSTI Kimmo Virkkala KUVA Johanna Manner

Rahastonhoitajan katsaus vuoteen 2020 Haluan kertoa jäsenille muutamia pääkokonaisuuksia Kairoksen Ystävien taloudesta 2020. Tulot olivat yhteensä 43 260 €. Suurin tuloerä oli jäsenmaksut 27 625 €, lisäksi lahjoitukset Kairosmajan remontti- ja hankintakohteisiin 13 963 €. Varainhankinnan menot olivat yhteensä 39 435 €. Suurin menoerä oli tuki KRS:lle 29 467 €. Tukisumma koostuu Kairosmajan piha-alueen kaivausja sähkötöistä sekä kaapeleista 20 496 €, tilitys vuoden 2019 liinavaatekeräyksestä 4 000 €, tuki työntekijän palkkaukseen 3 814 sekä tarvikeostot huoltorakennukseen ja päärakennukseen 1 157 €. Kairos-lehden kulut olivat 9 889 €, varsinaisen toiminnan kulut 2 541 €. Tilivuoden 2020 ylijäämä oli 1 283 €. Haluan kiittää Kairoksen Ystäviä todella tärkeästä tuesta Kairosmajan hyväksi. Taivaallinen Isä siunatkoon meidän kaikkien työtä ja antakoon meille ja kaikille uusillekin ihmisille luottamusta Jumalan armohoidosta meitä kohtaan. Kimmo Virkkala rahastonhoitaja

TEKSTI & KUVAT Kari Hämäläinen

Suuri kiitos Kairoksen rakentajaystä Elokuun puolivälin jälkeen pidettiin Kairosmajalla tämän kesän toinen talkooleiri. Päätös leirin pitämisestä järjestettiin pikaisella aikataululla, koska moni tälle kesälle suunniteltu hanke oli vielä pahasti kesken. Paikalle saapui 12 miehen iskujoukko ja jälkeä syntyi. Kairosmajan huoltorakennuksen ja karavaanaritilojen laatoitus-, maalaus-, sähkö- ja rakennustyöt saatiin päätökseen. Putki-, lämpö- ja kalustotyöt valmistuvat lokakuun loppuun mennessä, joten marras-joulukuun kaamosleireillä ovat uudet tilat jo käytössä. Timon ideoima uusi tasainen murskepolku rantasaunan ja savusaunan välille syntyi muutamassa päivässä. Siinä ohessa tuli poltettua pienissä erissä Kairosmajan kaikkien aikojen suurin ”juhannuskokko”. Kairosmajan pihojen tasaukset ja pihalaatoitukset saatiin myös päätökseen. Rukousvastauksena meidän jo eläkkeellä työskentelevien joukossa oli uutta sukupolvea edustamassa ”monitoimira-

kentaja” Kai Elorinne, jolta hoitui ammattitaidolla niin laatoitus-, maalaus- kuin listoitustyöt. Enpä ole pitkään aikaan kokenut ”luomisen iloa” yhtä konkreettisella tavalla kuin tämän talkooleirin aikana. Kiitos miehet! Jumala työmme siunatkoon. Siunaavin ja kiitollisin terveisin Kari

ville

TEKSTI Arja Ojala KUVAT Cestina, Pixabay

Mustikkametsällä Kesäkuun puolivälissä Pyhätunturin tuttuja polkuja patikoidessa järripeippojen yksitoikkoinen laulu seurasi kulkijaa. Lumilaikkuja näkyi enää syvimpien kurujen pohjilla, aapasuolla hilla ja suokukka kukkivat. Metsät ja tunturin alarinteet olivat laajalti rehevän mustikkavarvuston verhoamia, ja tavallisesti karunoloinen maisema oli niin heleän vihreä kuin vai olla voi. Mustikka viihtyy parhaiten tuoreissa kangasmetsissä ja mustikkakorvissa, mutta Lapissa se voi kasvaa runsaana myös kuivissa kangasmetsissä ja tunturipaljakoitten runsaslumisilla varpukankailla. Voimakkaassa varjossa mustikan varvusto saattaa kasvaa korkeaksi ja reheväksi, mutta marjoja ei muodostu valon vähyyden takia. Mustikka hyötyykin metsän harvennushakkuusta valon määrän lisääntyessä. Suorassa auringonpaisteessa kuivassa ja paahteessa mustikka ei viihdy, joten avohakkuualoilla varvustot kärsivät. Vaikka mustikka onkin yleinen, sen kasvustot ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä laajamittaisen metsätalouden takia. Vähälumisina tai lumettomina talvina ilman lumisuojaa jäävät mustikanvarvut ovat

alttiita pakkasvaurioille. Vauriot näkyvät keväällä ruskettuneina kasvustoina. Muut yleiset varpukasvimme, juolukka, puolukka ja variksenmarja selviävät vaurioitta vähälumisemmillakin paikoilla. Verrattaessa eteläsuomalaisen, oululaisen ja Lapin mustikan talvista pakkasenkestävyyttä havaittiin pohjoisimpien kasvustojen olevan kylmänarimpia ja eteläisten kestävimpiä, mikä ilmeisestikin johtui sopeutumisesta kasvupaikkojen lumioloihin. Vaikka mustikan ilmaversot paleltuvat, se pystyy uusiutumaan nopeasti, sillä valtaosa, noin 80 %, mustikan biomassasta on maan alla juuristossa ja maavarsissa. Kukat ja pölyttäjät Mustikalla, kuten monella muullakin metsiemme marjakasvilla, silmujen suojaamat kukka-aiheet kehittyvät jo kukintaa edeltävänä syksynä. Kevään lämpöolot ratkaisevat, milloin kukinta alkaa. Varhaisena kukkijana mustikka on hillan tavoin herkkä keväthalloille, kukat paleltuvat jo parin asteen pakkasessa. Mustikalla hyvään marjasatoon tarvitaan kukkia pölyttäviä hyönteisiä. Tärkeimpiä ovat kimalaiset, mutta kukat houkuttelevat

myös pieniä kärpäsiä, kovakuoriaisia ja perhosia. Kolea, tuulinen tai sateinen sää kukinta-aikaan estää hyönteisiä lentämästä ja pölytys jää vähäiseksi. Mustikka pystyy myös itsepölytykseen, mutta silloin sato jää alhaiseksi. Myös monet muut metsiemme marjat, puolukka, juolukka, riekonmarja ja hilla, ovat hyönteispölytteisiä. Sitä vastoin pohjoisessa yleinen variksenmarja on tuulipölytteinen ja siksi sadoltaan näitä vakaampi. Vielä raakilevaiheessa lupaavaa mustikkasatoa voi alentaa kuivuus. Marjat jäävät pieniksi tai varisevat kokonaan. Myös erityisen hyvän marjavuoden jälkeen seuraavan kesän sato-odotukset ovat pienemmät. Kukkien ja marjojen tuotto vaatii paljon energiaa, eikä mustikkakasvusto jaksa tuottaa runsasta satoa kahtena peräkkäisenä vuonna. Mustikan marjan tummansininen tai purppurainen malto saa värinsä antosyaaneista, jotka kehittyvät marjoihin niiden kypsyessä. Antosyaanit ovat kasveissa yleisiä punaisia, sinisiä ja violetteja väriaineita. Niitä on runsaasti myös muissa tummissa marjoissa kuten juolukassa ja variksenmarjassa, mutta mustikassa niitä on erityisen paljon.

Antosyaanit lukeutuvat polyfenoleihin. Polyfenoleihin kuuluu useita muitakin kasveissa esiintyviä yhdisteitä, jotka suojaavat kasveja mm. auringon haitalliselta UV-säteilyltä sekä erilaisilta taudinaiheuttajilta ja tuholaisilta. Polyfenolit ovat laajan kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena, sillä on saatu lupaavia viitteitä niiden ehkäisevästä vaikutuksesta esim. sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja muistisairauteen. Marjojen korkean antosyaanipitoisuuden tiedetään toimivan elimistöä suojaavana antioksidanttina eli se suojaa soluja hapen haitallisilta vaikutuksilta. Mustikan marjat ovat tavallisesti sinertäviä pinnalla olevan vahapeitteen vuoksi. Toisinaan löytyy kasvustoja, joissa marjat ovat kiiltävän mustia. Kyseessä on geenimuunnos, jolta kyky vahapeitteen muodostamiseen puuttuu. Suomesta on löydetty muutamasta kymmenestä paikasta myös täysin valkoisia mustikan marjoja. Näillä geenivirheen seurauksena antosyaanin tuotanto on täysin estynyt. Arja Ojala

Elämäni musiikit

TEKSTI Anna Brummer KUVA Johanna Manner

Viime kesänä täytin 60 vuotta. Tuorein kiitoksen aihe kuluneena vuonna on isovanhemmuus, josta nyt iloitsemme. Vuosia on tässä elämänvaiheessa enemmän takanapäin kuin edessä. Ajatuksissani olenkin miettinyt, minkä musiikin valitsisin elettyä elämää kuvaamaan, jos joku sitä minulta kysyisi. Visio elämän varrelta poimituista musiikkikappaleista kiehtoo mieltäni. Tällaisista asioista saatan keskustella myös työssäni, potilaiden kanssa. Tapaan ihmisiä sairaalan palliatiivisilla osastoilla, heitä, joilla ei ole paljon elinpäiviä jäljellä. Toteutan heidän musiikkitoiveitaan. Merkityksellisten muistojen musiikki Heidän kokemustensa kautta saan käsityksen siitä, minkälainen musiikki on muodostunut merkitykselliseksi. Saatan yhdessä potilaan kanssa muistella häävalssia, jota soitettiin hänen tyttärensä häissä, tai iskelmää, joka soi korvissa, kun rakkaan kumppanin katse kohtasi ensi kerran. Joskus pysähdymme sellaisen laulun äärelle, joka kuvailee tärkeää luontokokemusta. Virsi kaivatun henkilön hautajaisista voi olla pysähdyttävä tai sellainen musiikki, joka läheiselle ystävälle oli rakkain. Koulun penkillä opetellut laulut ovat syöpyneet syvälle monen mieliin jättäen elinikäiset muistijäljet, puhumattakaan niistä lauluista, joita kuuli mummin, isän tai äidin laulavan. Muisto siitä, miten aikuinen hyräilyllään rauhoitteli ja nukutti pientä kuulijaa, kannattelee potilasta, joka tietää kohta siirtyvänsä tuonpuoleiseen. Musiikki koskettaa ja parantaa Oma vanhemmuus nousee uudelleen mieleen isovanhemmuuden ilojen kautta. Nuorena äitinä arki tuntui haastavalta. Muistan selvästi, kuinka uupuneena raahauduin pienten lastemme kanssa perheleirille. Siellä oli ruuat valmiina, ja ystävän kuunteleva korva lähellä (aivan kuin Kairosmajalla). Iltahartaudessa perhetyön pappi oli valinnut iltavirreksi Pekka Simojoen Herra kädelläsi. Se kosketti sydänjuuria myöten. Silmät täyttyivät kyynelillä. Herra kädelläsi itkeä mä saan. Sain tulla omana itsenäni, juuri niin uupuneena kuin olin, neuvottomana, keskeneräisenä. Sain levätä, sain kerätä voimia. Onneni on olla Herraa lähellä. Ympyrä sulkeutuu. Silloin olin pienen lapsen äiti. Pienestä lapsesta kasvoi aikuinen, josta vuorollaan kasvoi äiti. Herra kädelläsi kuuluu elämäni musiikkeihin. Mitkä musiikkikappaleet sinä valitsisit?

Anna Brummer, sairaalamuusikko

Kai airroksen leir leirivii iviik kot ja konse onserrtit 2021–2022 Syksy 2.–8.10.

Patikkaviikko II syksyn kuulaudessa,

5.–12.3.

8.–10.10. Annan teille tulevaisuuden ja toivon – 12.–19.3. Miestenpäivät, näköaloja toivosta ruskan keskellä. Erkki Jokinen, Paavo Korteniemi ja 19.–26.3. Pekka Ruokanen. 20.3. 10.–15.10. Vaeltajan toivo Jumalan poluilla – Askelia 23.3. kirpeässä syyssäässä. Erkki Jokinen. 26.3.–2.4. 15.–17.10. Lupa tuntea – Naistenpäivät, Ulla Saunaluoma, Merja Lehtinen ja Kristiina Tanhua-Laiho. 27.3. 17.–23.10. Ylöjärven ripari.

Hiihtoviikko III, Kotiahot Kevään hiihtoviikko I, Susanna Luttinen-Kivistö ja Miika Kivistö Kevään hiihtoviikko II, Kalajoet, Kiiski Hannu Kiisken konsertti klo 19 Elvis Gospel by ARON klo 19. Liput 20 €. Lemisen 100 v. -juhlaviikko, Riitta ja Markku Leminen, Ari ja Johanna Tähkäpää, Kari Hämäläinen. Jouni Someron konsertti klo 19.

Kevät

Talvi

2.–9.4. 19.–21.11. LEPO – Jumalan hetki, hiljaisuuden- 3.4. retriitti, Marjatta Orava, Laila Juntti. 6.4. 22.–29.11. Kaamosviikko 30.11.–7.12. Itsenäisyysleiri, Arto Mikkonen.

9.–14.4.

22.–28.12. Kairoksen joulu, Markus Tirranen, 10.4. Matti Turunen, Tuuli Takkala. 13.4. 22.12. Elvis Gospel by ARON klo 19. Liput 20 €. 23.12.

Kauneimmat joululaulut klo 17 ja 19.

25.12.

Matti Turusen konsertti klo 19.

Hiihtoviikko kevätauringossa I, Petri Laaksosen konsertti klo 19. Arja Korisevan konsertti klo 19. Virsiviikko, Jouni Somero, Raija Kilpeläinen Somero ja Kari Mattila. Seeli Toivion konsertti klo 19. Liput 20 €. Jouni Someron konsertti klo 19.

14.–18.4. Kairoksen pääsiäinen, Elina Vettenranta, Karri Perälä, Riitta Laakio. 15.4.

Pitkäperjantain konsertti, Jouni Somero.

18.–23.4. Hiihtoviikko kevätauringossa II.

Uusi vuosi 2022 11.–14.2. Miestenpäivät, Juha Mieto, Timo Määttä.

20.4.

Elvis Gospel by ARON klo 19. Liput 20 €.

23.–30.4. Kotona jälleen -viikko, Kristiina Kohola, 19.–26.2. Hiihtoviikko I, Tarja Seppänen, Heikki Kulo Anne-Mari Thomassen ja Tuula ‘Haxu’ ja Satu Kaarisalo-Kulo. Hakkarainen. 19.–26.2. Roihuvuoren ripari. 27.4. Haxun konsertti klo 19. 23.2.

Kulojen konsertti klo 19.

26.2.–5.3. Hiihtoviikko II, Päivi Luumi ja Kaisa Mattila

26.5.–2.6. Talkoo- ja vaellusviikko.

Kairosmaja – lähellä Pyhää! Tiedot tarkentuvat myöhemmin. Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi Osa leireistä järjestetään yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa.

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi puh. 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi

Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, palauta osoitteella:

4041 0895 Painotuote

“... Sinun valostasi me saamme valon...” Ps 36:10

Mitä lahjaksi... syntymäpäiväsankarille, hääparille, ripille päässeelle, ylioppilaalle, ammattiin valmistuneelle, ystävänpäiväksi, joululahjaksi...

Tietysti lahjakortti Kairosmajalle.

KUVA Johanna Manner

Tero Aho

nen

Tilaa lahjakortti puh. 0207 681 730