Issuu

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 3/2020

Sijoitustoimintaa s. 6 Revontulikappeli raivattiin näkösälle s. 9 Kairosmajalla sinetöitiin rakkaus s. 12

TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Läheltä kauas

oronan varjossa on menty kulunut kevät ja kesä, ja tilanne vielä jatkuu. Valitettavasti tämä aika on vaikuttanut myös Kairosmajan toimintaan. On jouduttu perumaan viikkoja ja laittamaan myös ovet välillä lukkoon. Se on ollut pettymys meille kaikille, ei ainoastaan siellä sitoutuneesti työskentelevälle henkilökunnalle. Jumalan suunnitelmia on kyselty ja kysellään. Tämä aika on tuonut myös jotain uutta. On ollut aikaa keskittyä perheeseen ja viipyillä kotona. On löydetty sieltä monia hyviä asioita, jotka elämän kiireisessä sykkeessä on jäänyt huomaamatta. On sen verran myös kuljettu turvallisesti siellä täällä kotimaassamme, että sen kauneus ja monet uudet paikat ovat sykähdyttäneet näkemään, miten ihana maa meillä on. Yhteisiä kokoontumisia on kaivattu. Jospa tämän jälkeen osaisimme arvostaa yhä enemmän mahdollisuutta kokoontua yhteen tavata ja halata. Kun kirkkojen ovet avautuivat, lauloimme kiitollisena: ”On

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: IBAN: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsen- & ainaisjäsemaksu 30 € & 400 € • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 €

riemu, kun saan tulla Sun Herra temppeliis...” Nyt se oli enemmän totta kuin ennen. On katsottu lähelle. Joskus on kuitenkin hyvä nostaa katse kauemmaksi. Sain tästä opetuksen kesäaamuna mökillä. Odottelimme vierasta saapuvaksi. Siinä keittiön pöydän ääressä istuessani huomasin, miten ikkuna oli likainen. Mietin, pitäisikö tuo vielä pyyhkiä. Samalla nostin katseeni ikkunan ohi kauniisti avautuvalle järven selälle. Jäin tuijottamaan siihen näkymään ja silloin sain tärkeän viestin: – Nosta katse korkeammalle! Kohti tulevaa Niin usein me jähmetymme niihin kohti, missä näemme vain puutteita, mitkä tuottavat kapinamieltä ja aiheuttavat alakuloa. Kun näin on, niin silloin monet kiitosaiheet jäävät taka-alalle. Tuijottaessamme elämämme kipupisteitä ne suurenevat ja valtaavat ajatuksissamme yhä enemmän

Toimitus elvi.virkkala@toholampi.fi timo.ylitalo@sana.fi mikko.luokkakallio@saunalahti.fi anna.brummer@gmail.com Taitto lea.vestovuo@sana.fi Kansi

Ruskahetki, Johanna Manner

Paino

I-Print Oy, Seinäjoki

alaa. Kiitos katoaa. Kuitenkin Raamatusta voimme lukea: – Kiittäkää kaikesta. (1. Tess 5:18) Siinäpä meille opettelemista. Tuo opetteleminen helpottuu sitä mukaa, kun hyväksymme ja uskomme, että kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme. Merlin Carothers kirjoittaa: ”Jumala, kiitän sinua siitä, että elämäni on juuri sellaista kuin se on. Kaikki ne vaikeudet ja hyvät asiat, joita minulla nyt on, ovat sinun lahjojasi, joiden kautta olet vienyt minut juuri tähän, jossa nyt olen. Et olisi sallinut yhdenkään asian tapahtua, ellet olisi tiennyt niiden olevan minulle hyväksi.” Tämä rukous riittää ja kantaa eteenpäin.

“Ellu” Elvi Virkkala

Johtokunta 2020

Päivi Hoimela paivi.hoimela@gmail.com

Johanna Tähkäpää, puheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com

Kari Hämäläinen karijuhani53@gmail.com

Anne -Mari Thomassen anne-mari.thomassen@tehy.fi

Eero Ahonen, varapuheenjohtaja eero.ahonen@hotmail.fi

Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri kimmo.virkkala@toholampi.fi

Juho Kotiaho juho.kotiaho@gmail.com

1600 kpl

päätoimittaja

Painos

Nosta katse vielä korkeammalle, nosta perille saakka sinne, missä Herramme odottaa meitä kotiin. Silloin mittasuhteet asettuvat paikoilleen. Ikkuna jäi pesemättä, mutta emme huomanneet sitä, kun kohtaamiseemme sisältyi niin paljon hyvää.

TEKSTI Johanna Tähkäpää KUVAT Johanna Manner, Ari Tähkäpää

Sanan sävelin

lämä on ollut korona-aikanakin täynnä yllätyksiä ja Taivaan Isän silmäniskuja, niin kuin meillä perheessä on tapana sanoa. Olin keväällä etäopettajana kuudennen luokkani oppilaille. Osa lapsista ei voinut hyvin, koska heitä ahdisti, eivätkä he saaneet tehtyä tehtäviään. Toinen osa nauttii mahdollisuudesta tehdä omaan tahtiin, etsiä tietoa ja haastaa itseään.

Sitten soi puhelin ja vanha ystävä vuosien takaa soitti. Se oli kuin tuulahdus taivaasta! Ope näiden välissä koetti löytää kaikille sopivia tehtäviä, tarkistaa nettitehtäviä, antaa palautetta, jutella ahdistuneiden lasten ja vanhempien kanssa ja kuulostella virtuaalitapaamisissa, oliko kaikki hyvin. Välillä tunsin suurta riittämättömyyttä. Päivät venyvät pitkiksi tietokoneen ääressä erilaisten classroomien, wilmojen ja formsien keskellä. Sitten soi puhelin ja vanha ystävä vuosien takaa soitti. Se oli kuin tuulahdus taivaasta! Hän oli nähnyt kuvani Kairos-

lehdestä ja muisti sen myötä monia yhteisiä kohtaamisia evankeliumin asialla. Niitä me kummatkin lämmöllä muistelimme. Ystävä kertoi ihanan tositarinan 10-vuotiaasta pojanpojastaan, jota Jumala puhutteli Kairos-illassa Revontulikappelissa. Oli katsottu perinteinen Kairos-illan runo-musiikkifilmi, missä Erkki Leminen luki tekstejään ja musiikkina oli Valoa ja varjoja -levyn lauluja. Poika jäi illan lopuksi istumaan kappeliin. Hän oli kokenut taivashetken. Poika ja mummi jatkoivat sitten keskustelua Jumalasta ja Jeesuksesta kahdestaan. Minulle jo puhelu oli Taivaan Isän silmänisku, se päättyi siunauksen toivotuksiin puolin ja toisin. Tuo viesti, että me emme itse tiedä Jumalan teitä, mutta saamme olla mukana suuremmassa suunnitelmassa – myös Kairosmajalla, hiihtoretkillä, vaelluspoluilla ja Revontulikappelissa – siitä olen suunnattoman kiitollinen! Olen myös kiitollinen teistä jokaisesta, jotka olette mukana rukoilemassa, rakentamassa, suunnittelemassa ja/tai tukemassa taloudellisesti Kairosmajaa ja se

toimintaa, erityisesti nyt, kun takana on korona-kevät ilman leirejä. Onneksi Kairosmaja on nyt auki ja toiminta pyörii. Uusi avara piha ja Kairosmaja odottavat tulijoita. Johanna Tähkäpää puheenjohtaja ”Kun katson Golgatan puuta, niin ihmettelen, mitä vuokseni tehnyt on Hän. Enkä voi mitään muuta kuin juurelle sen pääni painan ja ylistän. Hän ei jättänyt meitä pimeään. Siksi kiitämme hänen nimeään. Hän on ostanut meidät verellään. Se on uskon salaisuus, se on kirkkauden toivo. Taivas, josta näämme unta, valon valtakunta: Kristus meidän kanssamme! Kuinka häikäisevän kirkas, huikaisevan kaunis, ihmeellinen maa on se! – Pekka Simojoki

Kuva:

Tunnelmaa Kairosmajan uuden pihan avajaisista 6.8.2020.

TEKSTI & KUVAT Auli Narkilahti

Sijoitustoimintaa

lämässä voi tehdä sijoituksia. Jotkut sijoitukset tuottavat hyvää, toiset valuvat tyhjiin. Sijoitin työmatkoista vapautuneen aikani urkuharjoituksiin. Istuin aamuisin kuudelta kirkon urkujen ääressä ennen päivän opintoja. Aherrus tuotti urkututkinnon, joka on maaseudun pienten oppilaitosten tapa osoittaa merkityksensä. Jatkoin muitakin opintoja, vaikka tavallinen työnteko olisi houkutellut enemmän.

kaikkea oppimaansa, korona-aikanakin riittää työtä aamusta iltamyöhään. Jopa enemmän kuin koskaan ennen. On kiinnostavaa tehdä tuntemattomille yrityksille monenlaista tuotekehitystä. Puutarhassa vanha isäni opettaa sitkeästi tyyliin ”Anna kasvaa, älä hoida liikaa.”

Kasasin vahingossa suuren määrän opintoja, ja koska aikuinen oppija hyödyntää

Kokeillaanpa uutta, mieti miksi kasvaa näin, kaiken ei tarvitse olla hyödyllistä (mitä?!). Opinnoissa värjäys on ehkä hauskinta haahuilua, jonka aloitin omatoimisesti ja tietenkin vaikeimmasta eli sinisestä väristä. Nyt kerään sieniä punaisten ja violettien värien toivossa, ja kohta värjäämme yhdessä isojen patojen ääressä jokirannassa. Erilaiset syntymäpäivät Suuret syntymäpäiväni kaatuivat koronan riskeihin, mutta oli kiva järjestää kymmenet eri teemoilla kulkevat pikkukekkerit. Kaasutan vauhdilla ja sijoitan elämään tuotoista tietämättä. Varmaan me kaikki teemme niin. Kaadoin ylisuureksi venähtäneen pikkupuun. Se riehaantui puskemaan uusia vesoja. Kaiken kokenut opettaja neuvoi myrkyttämään kannon enkä viitsinyt sanoa, että turha toivo. Kaivoin maasta juuria pois

tuntikaupalla. Juuret levittäytyivät metrien päähän, ja niistä oli nousemassa ylös kymmeniä vesoja. Näin meidän kaikkien elämäkin tuottaa uutta kasvua. Se ei ehkä ole toiveiden mukaista.

Tämä hyvän tekeminen toisten iloksi on yksi elämän toistuvia, mielenkiintoisimpia ja askarruttavimpia kysymyksiä. Aina on mahdollisuus valita, miten voisin uudella kasvullani tänään ahkeroida lähimmäisteni hyväksi. Tämä hyvän tekeminen

toisten iloksi on yksi elämän toistuvia, mielenkiintoisimpia ja askarruttavimpia kysymyksiä. Ajatelkaapa vaikka, kuinka laaja yksistään rukouksen työmaa on. Kesällä oli ihmeellistä nähdä, kuinka vuosia sitten tehdyt suunnitelmat toteutuivat Kairoksen talkoolaisten ahertaessa mm. Kairoksen piha-alueella. Yksi kylvää, toinen kastelee, Jumala antaa kasvun ja korjaa sadon. Auli Narkilahti Kairosmajan johtaja (opintovapaalla 31.8.2021 saakka)

TEKSTI Anna Brummer KUVA Johanna Manner

Utua, usvaa ja untuvaa Elokuisena aamuna herään varhain. Avaan ikkunaverhot ja havaitsen, että näkyvyys on aivan olematon. Näen vain valkoista utua. Kiirehdin saunarantaan. Luonto on kuin odotustilassa. Kuulen lintujen pientä ääntelyä, mutta en näe vastapäisen niemen syvänvihreää puustoa, en edes sen siluettia. On kuitenkin valoisaa ja pystyn aavistamaan auringon, joka on noussut puiden takaa. Pystyn katsomaan sitä kohti, koska sumu on niin sakeaa. Aurinko erottuu kuin kuun lautanen, selväpiirteinen ja valoisa. Seison valkoisen untuvan keskellä ja hengitän yön metsäntuoksuista, kosteaa ilmaa. Katseellani en vieläkään pysty erottamaan vastarantaa. Seison kuin maailman äärilaidalla, keskellä tuntematonta. Huomaan ihmetellen, että minulla on täysin turvallinen olo, vaikken erota mitään tunnistettavaa ympäriltäni ja olen tuntemattoman äärellä. Hengitän levollisesti, seuraan lumoutuneena luonnon ihmenäytelmää! Sisälläni helähtää sävelmä: Hyvyyden voiman, ihmeelliseen suojaan... (virsi 600). Sumu hälvenee hiljaa, ja aavistan rannan rajat. Autereet pakenevat veden pintaa poispäin, kohti alkavaa loppukesän päivää!

Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin. Anna Brummer sairaalamuusikko

TEKSTI & KUVAT Kari Hämäläinen

Revontulikappeli raivattiin näkösälle Havahduin tajutessani sen, kuinka tärkeää nähdyksi tulemisen tarve on myös Revontulikappelille. Menneiden vuosien myötä olen kohdannut Kairosmajan piha-alueella useita ihmisiä, jotka ovat etsineet tietä Revontulikappeliin. Meni 34 vuotta ennen kuin oivalsin, että pelkkä viitoitus ei riitä. Kirkon tulee näkyä joka suuntaan. Jatkossa ei Kairosmajan piha-alueelle tulevien tarvitse kysellä, että missähän päin se Revontulikappeli mahtaa olla, sillä kappeli on raivattu näkösälle. Nyt sen huomaa, jopa juostessa. Uusi leveä Kappelitie johdattelee huomaamatta perille asti. Kappelitie saatiin raivatuksi juhannukseksi. Raivaamista riittikin, sillä tielinjalta kaadettiin 30 puuta, revittiin 60 kantoa ja poistettiin 12 kuormaautollista routivaa maa-ainesta. Tilalle asennettiin suodatinkangas, jonka päälle tasoitettiin tuplamäärä kantavia murskekerroksia. Ojanpohjalle ja reunoille asetettiin kymmeniä tonneja koristeellista tunturikivirakkaa ja yläosa maisemoitiin kuntalla.

Tuskin koskaan on juhannuksen sanoma puhutellut minua yhtä osuvasti kuin tämän kesän juhannuksena. Johannes Kastajan sanat: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: Tasoittakaa Herralle tie!” (Joh. 1:23) Kynnys kirkkoon tulemiselle pitää olla mahdollisimman matala. Kirkon tulee olla aina paikka, jonne voi tulla ”ryvettyneenäkin”. Kaikki tulemisen esteet on raivattava tieltä pois. Ajatusta syventäen: Isäni puhui usein siitä, että tie ristille on pidettävä vapaana. Jeesuksen ja syntisen ihmisen väliin ei millään ole oikeutta asettua esteeksi. Mitkä olivat ”tienraivaaja” Johannes Kastajan ensimmäiset sanat, kun hän kohtasi Jeesuksen? Ne olivat paljonpuhuvat ja kunnioitusta herättävät sanat, joissa tiivistyi koko kristinuskomme keskeisin sanoma: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Koen, että koronan ja kappelin uuden tien myötä Revontulikappeli avautui uuteen aikakauteen. Nyt jos koskaan ihmiset tarvitsevat toivon ja lohdutuksen sanomaa. Rukoukseni on, että Revontulikappeli saisi olla palvelemassa nimenomaan tässä tehtävässä. Ja niin avoimella tavalla, että yksikään ihminen ei kokisi jäävänsä tämän sanoman ulkopuolelle. Tehtävämme on pitää huoli siitä, että yksikään ihminen ei jää osattomaksi Jumalan armosta (Hep. 12:15). Toivon ja lohdutuksen Jumala olkoon lähelläsi. Lämpimin terveisin Kairoksen Kari

Kuva: Kappelitien ojan kivitystä tekemässä talkoomies Sulo Lavia.

Kiitos projektiin osallistuneille talkooystäville!

TEKSTI Kimmo Virkkala KUVA Johanna Manner

Rahastonhoitaja Kimmon tilannekatsaus Kesä on mennyt ja syksy saapunut. Kairosmajalla on koronasta huolimatta saatu tehtyä monenlaista työtä. Suurin haaste oli pihatöiden toteutus. Vanhan huoltorakennuksen kivijalka poistettiin, ojia kaivettiin, tiestöä muokattiin. Lisäksi asuntovaunuille tehtiin uudet pysäköintipaikat sähköpisteineen. Sähköjohdot vedettiin maakaapeleilla. Mursketta tarvittiin monta kuormaa koko alueelle. Olemme maksaneet tukea KRS:lle edellä mainituista hankkeista yhteensä 20 500 €. Syksyn kuluessa on tarkoitus jatkaa huoltorakennuksen remonttia. Työ tulee kohdistumaan lähinnä tilojen ns. karavaanari päähän. Olemme saaneet kohteeseen ystäviltä ja muilta rahallista tukea tälle vuodelle tähän mennessä 6 580 €. Kiitos siitä! Jäsenmaksuja on kertynyt tälle vuodelle yhteensä 26 759 €. Jos et ole muistanut maksaa jäsenmaksua, vielä ehtii hyvin. Tarvitsemme varoja myös huoltorakennuksen töiden loppuunsaattamiseksi. Tukea maksaessasi käytä viitettä 1119. Siunaavin terveisin Kimmo Virkkala rahastonhoitaja

TEKSTI Irma Obele-Luomaa KUVAT Auli Narkilahti, Mikko Luokkakallio

Kairosmajalla sinetöitiin rakkaus Toukokuun lopulla 1988 olin työssäni tullut tilanteeseen, jossa menin esimieheltäni pyytämään stressilomaa pariksi viikoksi. Kun astuin huoneeseen, hän sanoi: ”Ennen kuin esität asiasi, minulla on sinulle ehdotus: Menisitkö Kairosmajan vastaanottoon pariksi viikoksi? Siellä pitäisi selvittää tiettyjä asioita.” Kun kerroin oman asiani, hän vastasi: ”Tässä taitaa olla johdatus. Kyllä Jumala sinua jotenkin siellä hoitaa.” Niin pakkasin laukkuni, otin 12-vuotiaan poikani Samin mukaan ja lähdimme matkaan.

patikoisimme tuntureilla. Ensimmäisenä vapaailtana läksimme Kultakerolle päin. Olin kuitenkin vielä niin stressaantunut, että riitelin poikani kanssa siitä, minkä polun valitsemme. Sami oli päivisin hakeutunut Alamajalle, missä Raimo oli töissä. Seuraavana iltana Sami kysyi: “Voisiko Raimo tulla kanssamme Noitatunturille?” Viisas poikani laski, ettei äiti kehtaisi riidellä, jos mukana olisi kolmas.

Ensimmäiset päivät Kairosmajalla olivat hiljaisia. Kari-isäntä oli irtisanoutunut kevättalvella ja palasi takaisin saman vuoden syksyllä. Joinakin päivinä talossa olimme vain me sekä siellä rakennushommissa työskennellyt Raimo Luomaa. KRS:n kiinteistöasioiden tuolloinen vastaava oli lausahtanut profeetallisesti lähtiessäni: ”Kato vähän sen Luomaan perään.”

Jossakin vaiheessa Kairoksella alkoi lintuleiri, jossa oli mukana Samin ikäisiä nuoria. Vähitellen poika liittyi joukkoon mukaan. Raimo ja minä jatkoimme tunturiretkiä iltaisin. Eräänä iltana kävelimme Luostolta Huttulomalle ja havaitsimme, miten kevyttä oli kulkea kesäyössä tuota matkaa. Myöhemmin ollessamme leirien vetäjinä, teimme kesäisin ikimuistoisia yövaelluksia leiriläisten kanssa.

Minulla oli päivät täynnä työtä. Olimme sopineet Samin kanssa, että iltaisin

Hiljaisella viikolla pari vuotta ensi tapaamisesta olin jälleen hiihtoleirin

vetäjänä. Aamun raamattutuntieni aiheena oli Jobin kirja. Raimo oli mukana leiriläisenä. Kun olimme hyvästelleet muut leiriläiset, menimme kappeliin, pujotimme sormukset sormiin ja läksimme etelään. Emme halunneet julkaista kihlausta aiemmin, ettei uutinen häiritsisi leiriläisten keskittymistä raamattutuntien vakavaan aiheeseen. Edes talonväki ei vielä tiennyt asiasta.

Kun olimme hyvästelleet muut leiriläiset, menimme kappeliin, pujotimme sormukset sormiin ja läksimme etelään. Yhtenä vapaailtana leiriviikolla olimme käyneet rajaseutupappi Veikko Lindbergin puhuttelussa Savukoskella ja sopineet vihkimisestä Kairosmajalla. Veikko-pappi varasi kappelin ja tilasi kakkukahvit. Sami oli aiemmin talvella ilmoittanut, että hän haluaa Kairosmajan lintuleirille kesäkuussa. Ajankohta sopi meille. Sovimme lintuleirin vetäjän kanssa, että leiriläiset ja Kairoksen oma väki kutsuttaisiin mukaan hääjuhlaan. Juhlassa ei ollut poikani Samin lisäksi muita läheisiämme, sillä emme halunneet, että heistä kukaan joutuisi ottamaan kantaa siihen, hyväksyvätkö he liittomme vai eivät.

Tuohon aikaan eronneiden vihkiminen oli vielä ”kuuma peruna” kirkossa. Itsekin olimme paljon Taivaallisen Isän edessä kyselleet sen oikeutusta Sanaa tutkien. Ymmärsimme, että pyhän Jumalan edessä ei kelpaa ihmisjärjen selitykset eikä vetoaminen toisten tekemisiin. Emme myöskään halua vesittää Jumalan lakia siksi, että itse olemme epäonnistuneet sen täyttämisessä. Ainoa mahdollisuutemme on tunnustaa omat puutteemme ja turvautua Jeesuksen sovitustyöhön. Noissa kyselyissä tuli läheiseksi virren säkeistö:

”Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.” VK. 525:4

Kesäkuisena lauantaina saavuimme Kairosmajalle vapaa-ajan vaatteissa tuomaan Samia lintuleirille. Menimme tapaamaan Kari-isäntää ja hänen vaimoaan Sirpaa. He asuivat silloin Kairoksen pihapiirissä olleessa Isännän talossa. He alkoivat ihmetellä ääneen tilannetta, illalla olisi kuulemma kappelissa jotkut häät, mutta he eivät tiedä, ketkä vihitään ja kuka maksaisi tarjoilut. Paikkojen koristelustakaan ei ollut tietoa. Sitten he kysyivät, jäämmekö mahdollisesti päivälliselle. Vastasimme, että jäämme ja vähän sen jälkeenkin. Silloin heille vasta selvisi, että me olemmekin tuo ”kummallinen” hääpari. Olimme tullessamme poimineet auton takakonttiin kulleroita. Niistä saatiin koristeet ja myös kaunis hääkimppu. Kairosmaja on ollut meille kummallekin rakas ja mieluinen palvelupaikka, yhdessä ja erikseen. Tapaamistamme edeltäneenä talvena ja keväänä Raimo oli ollut Kairoksella remonttitöissä useita kuukausia. Hänen käsiensä jälkiä on siellä vieläkin paljon nähtävissä. Jo silloin hän oppi tuntemaan myös ladut ja lenkkipolut. Minä olin ensimmäistä kertaa hiihtoleirin vetäjänä Erkki Lemisen kanssa vuonna 1979. Sen jälkeen leirejä on kertynyt kymmeniä eri vuodenaikoina. Yhdessä olemme palvelleet vetäjinä kymmeniä kertoja, ja olleet siellä myös lomalaisina. Vaikka askeleemme ovat alkaneet jo lyhetä, aina Kairosmajalle vain tekee mieli. Herramme siunatkoon Kairosmajaa, sen ystäviä, siellä palvelevia ja lomailevia! Irma Obele-Luomaa KRS:n eläkkeellä oleva työntekijä

KUVA Jarmo Rokka

Tervetuloa viettämään Joulu Kairosmajalla Pyhätunturin kupeessa Vietämme joulua perinteistä nauttien, hyvässä seurassa. Monipuolisen ohjelman lisäksi laulamme yhdessä, nautimme joulusaunasta ja maittavasta ruoasta.

Joulu Kairosmajalla Hinta 392–428 €/hlö/6vrk 19.–27.12. Joulunvietossa mukana Tarja Seppänen, Yhden hh +20 €/hlö/yö Satu Kaarisola-Kulo ja Heikki Kulo 23.12.

klo 17 ja 19 Kauneimmat joululaulut

25.12.

klo 19 Kulojen konsertti

Ilm. viim. 14.12.

Lämpimästi tervetuloa! 15

TEKSTI Arja Ojala KUVAT Olivier Labbe, pixabay

Kätkettyä kumppanuutta Sienestäjät tietävät, että kangasrouskuja kannattaa etsiä männiköistä, kun taas kuusenleppärouskua havittelevien kannattaa suunnata kuusikoihin. Kasvupaikat ovat varsin erilaisia niin ravinteisuuden, kosteuden kuin valonkin suhteen, mutta tietyn sienilajin viihtymiseen tietyn puulajin seurassa liittyy muutakin. Tavallisessa kielenkäytössä nimitämme sieniksi niiden maassa tai lahokannolla kasvavia itiöemiä. Itiöemä nimitys viittaa siihen, että näiden tehtävä on tuottaa itiötä. Itiöt kehittyvät yleensä lakin alapinnalla heltoissa tai pillistöissä. Suurin osa sienestä kuitenkin piileskelee maan alla rihmastona. Seittimäisen ohutta, yleensä valkoista tai kellertävää sienirihmastoa löytyy helposti, kun hiukan kaivelee metsämaata tai irrottelee maassa lahoavien runkojen kaarnaa. Sienirihmastot kasvavat lähellä maanpintaa humuskerroksessa, joka on Suomen metsissä yleensä vain kymmenisen senttiä paksu ja siksi herkkä esim. kuivumiselle, jolloin rihmastojen kasvu hidastuu ja niiden kyky tuottaa itiöemiä heikkenee. Itiöemät ovat lyhytikäisiä, mutta sienirihmastot elävät maassa jopa vuosikym-

meniä. Siksi kerran löytämälleen hyvälle sienipaikalle kannattaa suunnata vuodesta toiseen vaikkei aina saalista saisikaan. Lehtivihreän puuttumisen vuoksi sienet eivät pysty itse yhteyttämään ja tuottamaan kasvuun tarvittavia hiiliyhdisteitä, vaan niiden on saatava ne muulla tavoin. Osa sienistä ratkaisee ongelman yhteistyöllä vihreitten kasvien, erityisesti puiden kanssa. Sienen ja puun yhteenliittymää emme paljain silmin havaitse, niin pienimuotoisesta rakenteesta on kyse. Sienirihmasto kasvaa maassa puun hentojen juurenkärkien ympärille ja solujen väleihin. Tätä yhteenliittymää kutsutaan sienijuureksi eli mykorritsaksi. Sienirihmaston peittämiä juurenkärkiä voi metsämaassa olla yli miljoona neliömetrillä. Niiden kautta kulkeutuu sieniosakkaille puun yhteyttämällä tuottamia hiiliyhdisteitä. Vastineeksi sienet kuljettavat puulle laajojen rihmastojensa avulla tehokkaasti keräämäänsä vettä ja tärkeitä ravinteita kuten typpeä, fosforia ja kaliumia. Jopa 10–20 prosenttia puun yhteyttämistuotteista voi kulkeutua sienille.

Toisaalta sienirihmaston ansiosta pintaala, jolla puu on yhteydessä maaperään, laajenee monituhatkertaiseksi, millä on erittäin suuri merkitys puun kasvulle. Sienijuuret ja puut Valtaosa metsiemme suursienistä kuuluu rouskuihin tai haperoihin, jotka kaikki muodostavat sienijuuria. Osa sienistä kelpuuttaa vain yhden puulajin kumppanikseen. Tällaisia ovat esim. männyn seuralaiset voitatti ja kangastatti, kuusella lampaankääpä ja haavalla haavanpunikkitatti. Tunturikoivikoissa ovat yleisiä koivun seuralaislajit kuten karvarousku ja useat punikkitatit. Monet sienet muodostavat sienijuuria useammankin puulajin kanssa, esim.

haaparousku ainakin kuusen ja koivun kanssa. Keltavahvero eli kanttarelli on koivun lisäksi myös männyn ja kuusen mykorritsasieni. Puulajeista eniten mykorritsasienilajeja on männyllä ja kuusella. Entäpä ne sienet, jotka eivät muodosta sienijuuria yhteyttävien kasvien kanssa? Ne saavat kasvuunsa tarvittavat orgaaniset aineet hajottamalla kuollutta kasviainesta ja voivat elää esim. neulaskarikkeella, lahokannolla tai kuolleella puulla. Myös tähän ryhmään kuuluu monia ruokasieniämme, esim. ryppäinä lahopuulla kasvava koivunkantosieni ja maaperän karikkeella kasvavat valkoiset, palleromaiset tuhkelot. Arja Ojala

KUVAT Johanna Manner, Anna Seljamo, Kari Helander

Kairoksen leiriviikot ja konsertit 2020 Muutokset mahdollisia.

Syksy 26.9.–2.10. Patikkaviikko II syksyn kuulaudessa Aune-Inkeri ja Esko Keijonen ke 30.9. klo 19 Vuos’ satojen Karjala -konsertti Hannu Musakka laulu. Lippu 10 € Talvi 2.–5.10.

Miestenpäivät Mikko Matikainen, Jari Mäkinen, Olli Seppänen

9.–11.10. Naistenpäivät Ulla Saunaluoma, Mirja Sinkkonen, musiikissa Kristiina Tanhua-Laiho 21.–26.11. Valoa elämään Sanasta ja kaamoksen tunturiretkistä Kari Hämäläinen, Toivo Sannelvuo, Hannu Päivänsalo, Hannu & Maini Huhtala 27.–29.11. Hiljaisuuden retriitti – pelkkää rakkautta Laina Juntti, Marjatta Orava

30.11.–7.12. Itsenäisyysviikko Kaamoksessa Arto Mikkola, Kari Hämäläinen Kairoksen ystävät ry:n jäsenille -25% täysihoidosta. 19.–27.12. Kairoksen joulu Tarja Seppänen, Satu Kaarisola-Kulo ja Heikki Kulo ti 22.12. klo 19 Runollinen gospelkonsertti Tarja Pyhäluhta ke 23.12. klo 17 ja 19 Kauneimmat joululaulut pe 25.12. klo 19 Kulojen konsertti 28.12.2020–2.1.2021 Opiskelijoiden Kairosleiri 12.–15.2. Voittoja ja tappioita – miestenpäivät Juha Mieto, Timo Määttä. 10 €/luento

Kevät

Tulossa

20.–27.2. Hiihtolomaviikko I Markus ja Reeta Ek

1.–5.4.

Kairoksen pääsiäinen Ari ja Johanna Tähkäpää, Aapo Tähkäpää.

pe 2.4.

klo 19 Markus-passio Tarja Pyhäluhta

su 4.4.

klo 19 Tiina Sinkkosen konsertti

27.2.–6.3. Hiihtolomaviikko II Päivi Luumi, Kaisa Mattila 6.–13.3.

Hiihtolomaviikko III Kotiaho Eila, Kotiaho Juho

klo 19 Kantele trion konsertti 5.–10.4. Hiihtoviikko kevät auringossa I Mari Köykkä, Riikka-Tuulia Tikkanen, Tiina Sinkkonen Sari Pylkkö 10.–17.4. Hiihtoviikko kevät auringossa II 13.–20.3. Kevään hiihtoviikko I pe 16.4. klo 18 Lapin sotilassoittokunnan Erkki Jokinen kamarimusiikkikonsertti. Lippu 10 €. ke 10.3.

20.–27.3. Kevään hiihtoviikko II Jorma Kalajoki, Hannu Kiiski su 21.3.

klo 19 Petri Laaksosen konsertti

ke 24.3.

klo 19 Arja Korisevan konsertti

pe 26.3. klo 19 Hannu Kiisken konsertti 27.3.–1.4. Virsiviikko Somerot, Kari Mattila su 28.3.

klo 19 Jouni Someron konsertti

17.–24.4. Hiihtoviikko kevät auringoissa III Susanna Luttinen-Kivistö ja Miika Kivistö 24.4.–1.5. Kotona jälleen -viikko Kristiina Kohola, Anne-Mari Thomassen, Tuula ‘Haxu’ Hakkarainen. Th-ale Kairoksen Ystävät ry:n jäsenille 25%. 27.5.–3.6. Talkooviikko

Kairosmaja – lähellä Pyhää! Tiedot tarkentuvat myöhemmin. Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi Osa leireistä järjestetään yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa.

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi puh. 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi

Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, palauta osoitteella:

4041 0895 Painotuote

“... Sinun valostasi me saamme valon...” Ps 36:10

Mitä lahjaksi... syntymäpäiväsankarille, hääparille, ripille päässeelle, ylioppilaalle, ammattiin valmistuneelle, ystävänpäiväksi, joululahjaksi...

Tietysti lahjakortti Kairosmajalle!

KUVA Johanna Manner

Tero A h

onen

Lahjakorteista enemmän kairosmaja.fi tai puh. 0207 681 730