Kairos 1/2020

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 1/2020

Mittaamattoman arvokasta s. 4 Kairosmajalla vierailu s. 7 Käpylinnut – havumetsien kulkurit s. 12

TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Kiitetään

T

v-mainos kysyy: – Kumpi on tärkeämpää, mistä olet tulossa vai minne olet menossa? Jäin tätä miettimään. Näin vuoden vaihtuessa on hyvä katsoa taaksepäin ja eteenpäin.

Kun katsomme taaksepäin tietä, mitä pitkin on kuljettu tähän päivään, niin huomaamme, että näkymätön Jumala on jättänyt itsestään sinne näkyviä jälkiä.

Saimme kulkea kiitosmielellä monenlaisia polkuja pitkin ja riemuita useista hyvistä päivistä ja ihmisten läsnä olevista kohtaamisista. Siellä oli myös tilanteita, jolloin epäilimme, pelkäsimme, emme ymmärtäneet tapahtumien kulkua ja ehkä kapinoimmekin.

Nyt kun matkan päästä katsomme noita päiviä, näemme selvästi, miten hyvin Herramme on vienyt meitä eteenpäin. Meillä on paljon kiittämistä, mikä ulottuu myös päiviin, jolloin kaikki näytti vain kysymysmerkiltä. Sekä hyvät että kipeät päivät

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

2

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: IBAN: FI23 8000 1179 0873 42

SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsenmaksu 30 e • ainaisjäsenmaksu 400 e • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 e

vahvistavat luottamustamme siihen, että kaikki koituu parhaaksemme. Niistä on selvitty, ja niin paljon hyvää jäi matkaan.

Jätetään se, mitä ei ymmärretty ja mikä jäi kaihertamaan, anteeksiantamukseen ja mennään eteenpäin. ” Sinä suojaat minua takaa”, sanotaan Psalmissa 139. Hän, Jeesus Vapahtajamme, levittäköön suojansa meidän menneisyytemme ja tulomatkamme ylle. ”Sinä suojaat minua edestä..” Tämän päivän maailmassa kuulemme paljon huolestuneita puheita, mihin tässä ollaan menossa. Kieltämättä nuo ajatukset pulpahtavat silloin tällöin meidän jokaisen sanoihin. Silloin unohdamme sen, että on maan ja taivaan Herra, joka tietää ja on luvannut olla kanssamme joka päivä. Mitä jos tänä vuonna päättäisimme kulkea pystyssä päin eteenpäin, emmekä levittäisi masennuksen ja pelon ilmapiiriä! Emme lähtisi mukaan kauhistelemaan maailman pahuutta, vaan kun pahan valta kasvaa

Toimitus elvi.virkkala@toholampi.fi

timo.ylitalo@sana.fi

anniliina.lassila@gmail.com

mikko.luokkakallio@saunalahti.fi

anna.brummer@gmail.com Taitto lea.vestovuo@sana.fi Kansi

Tarja Prüss, Pixabay

Paino

I-Print Oy, Seinäjoki

ympärillä, vahvistaisimme ääntä toisen maailman.

Se kertoisi varmasti enemmän meidän uskostamme ja luottamuksestamme kuin epätoivoisen viestin eteenpäin vieminen.

Kun muistamme, mihin olemme menossa, kun matkamme päämäärä on taivaassa, niin silloin kiitosmieli siivittää päiviämme ja antaa meille sellaiset näkymät, mitä maailma ei voi antaa. Sovitaan yhdessä, että levitetään kiitosmieltä ja turvallisia näkökohtia siellä, missä epäusko valtaa alaa. Bärbel Wilde on sanonut: ”Päivä ilman kiitoksen sanaa on hukkaan mennyt päivä.”

menossa - tai ainakin pitäisi tietää.

Tärkeää on miettiä, millaisella mielellä jatkamme matkaa. Millaista ilmapiiriä levitämme ympärillemme? ”Kiitollinen katse taaksepäin mahdollistaa toiveikkaan tähyilyn eteenpäin.”

Tärkeitä kysymyksiä Lähdetäänkö näillä mietteillä jatkamaan vuotta 2020? Olkoon se meille siunauksellinen !

“Ellu” Elvi Virkkala päätoimittaja

Johanna Tähkäpää, varapuheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com

Kari Hämäläinen karijuhani53@gmail.com

Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri kimmo.virkkala@toholampi.fi

Anne -Mari Thomassen anne-mari.thomassen@tehy.fi

Päivi Hoimela paivi.hoimela@gmail.com

Eero Ahonen eero.ahonen@hotmail.fi

1600 kpl

Johtokunta 2020

3

Painos

Ehkä sittenkin on tärkeämpää kysyä, miten olet tulossa ja miten olet menossa.

Kyllä me tunnistamme ainakin jollain tasolla sen, mistä olemme tulossa. Senkin me kristittyinä tiedämme, minne olemme

TEKSTI & KUVA Johanna Tähkäpää

Mittaamattoman arvokasta

T

ammikuun 18. – metsät ja tiet mustana, lunta siellä täällä penkoilla, jouluvalot loistavat yhä pimeyden keskellä, hiekoitushiekka rahisee kengän alla vasten asfalttia… On siis kolmas marraskuu - sanovat täällä etelän mailla.

Unohtumaton joulu Kairoksella tuntuu kuin unelta; oli lunta, pikkupakkasta, upeat hiihtoladut, luistavat sukset… lämpöiset hetket joulun sanoman äärellä Revontulikappelissa, Jeesus-lapsi seimessä, ihanat ulkotulet polkujen varsilla (kiitos huolehtijalle!), ystävien – uusien ja vanhojen – kohtaamista kappelissa, laduilla ja tulilla, uusia ja vanhoja joululauluja! Kairoksen emännät olivat mainioiden talkoolaisten kanssa loihtineet juhla-ateriat ja -kattaukset meille! Lämmin kiitos Joulusta! ”Taivas antoi meille lahjan lapsenkokoisen.

Painan pääni poskellesi lapsi suloinen, Annoit meille joulun ensimmäisen!”

– Hanna Kivisalo

Revontulikappeli sai joululahjaksi kaksi uutta pappien albaa, jotka Aune-Inkeri ja Esko Keijonen toivat tullessaan. He olivat Joensuun ystävien kanssa järjestäneet tempauksen, jonka tuotolla albat ostet-

4

tiin. Entiset kun olivat jo päässeet huonoon kuntoon. Ystävien isoja lahjoja olivat myös Päärakennuksen uusi katto ja tukeva avustus keittiön uusiin astioihin. Uudistuneissa saunoissa (lauteet ja kiukaat) saivat jouluvieraat nauttia makeista löylyistä!

Lämmin kiitos kaikille - ilman rukoilevia ja taitavia ystäviä Kairosmaja ei olisi sitä, mitä se on!

Olen viime päivinä miettinyt elämän mittaamista - kuuluu ilmeisesti tähän keski-ikään; mikä minulle riittää, mihin tällä jatkuvalla kehittämisellä päästään?

Pitääkö kaikkea mitata? Tulenko onnellisemmaksi tekemällä aina vain enemmän ja paremmin? Saavutanko jotain enemmän kiirehtimällä?

män? Näkisin sen rikkauden, jota ei voi mitata - rakkauden, ystävyyden ja yhteyden. Näkisin ne ihmiset, jotka minulle on annettu, näkisin sen, missä minua oikeasti tarvitaan, näkisin Jumalan armon, sen lapsenkokoisen lahjan, Jeesuksen, joka jouluna syntyi maailmaan pelastaakseen meidät suorittajat olemaan kanssaan!

Onko sittenkin niin, että olemalla läsnä tässä ja nyt, näkemällä kaikki ihmiset lähelläni, antamalla heille aikaani – tekisin ehkä vähemmän, mutta näkisin enem-

Kiitos siis ystävät yhteydestä – ollaan läsnä tässä ja nyt!

Johanna Tähkäpää

“... Sinun valostasi me saamme valon...” Ps 36:10

Mitä lahjaksi... syntymäpäiväsankarille, hääparille, ripille päässeelle, ylioppilaalle, ammattiin valmistuneelle, ystävänpäiväksi, joululahjaksi...

Tietysti lahjakortti Kairosmajalle!

Lahjakorteista enemmän kairosmaja.fi tai puh. 0207 681 730

5

Tunturin poluilta

TEKSTI Timo Ylitalo

Kairosmajan parhaaksi

H

elmikuun alussa tuli minulle täyteen kaksi vuotta töissä Kairosmajalla.

Mielenkiintoiset vuodet ja paljon tapahtumaa. Tutustumisen jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen 100 % Kairoksen puolella ja puolesta. Olen kokenut, että Kairoksen etu on minulle hyvin tärkeä ja tämän eteen olen tehnyt ja teen töitä ihan oikeasti. Samalla koen, että Kairosmajalla ja Revontulikappelilla on lähetystehtävä. Kairosmajalla on tehtävä olla toteuttamassa Jeesuksen meille antamaa tehtävää kertoa rakastavasta Jumalasta.

Revontulikappelissa Jumalan sana on rohkeasti esillä. Tämä toteutuu puheissa, mutta myös esim. konserttien välityksellä. Konsertteja on hyvin monipuolisesti. Tämä monipuolisuus toivottavasti tuo kappeliin hyvin eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Konsertit voivat koota ihmisiä, jotka etsivät suuntaa elämälleen ja pohtivat suhdetta Jumalaan.

Revontulikappeli on Kairosmajan sydän.

Aamun sanan jälkeen palaamme lähes joka ilta päivän päätteeksi kappeliin. Kappeli on auki joka päivä klo 7–22. On ilo nähdä, että ihmiset oikeasti poikkeavat kappelissa tutustumassa, mutta samalla toivon heidän kokevan jotakin pyhää ja siis kairoshetkiä.

Revontulikappeli on enemmän kuin Kairosmaja. Kappeli palvelee koko Pyhä-Luoston aluetta niin matkailijoita kuin paikallisiakin.

Kappeli on Jumalan konkreettinen läsnäolon merkki tällä alueella. Revontulikap-

6

peli mahdollistaa ihmisten hiljentymisen ja Jumalan sanan äärellä olemisen tunturissa.

Monesti reissussa kirkkoon menemisen kynnys on matalampi kuin kotipaikkakunnalla ja tässä kohdin on meidän mahdollisuus. Kappelilla on lähetystehtävä ja tästä on syytä pitää kiinni. Ilman kappeliamme Pyhältä puuttuisi tämä hyvin tärkeä elementti ihmisen elämästä. Kairosmaja ja kappeli ovat sidoksissa toisiinsa. Kummankin olemassa olo on riippuvainen toisesta.

Kairosmaja elää majatalon tuloilla. Siksi on tärkeää, että me yhdessä ponnistelemme sen puolesta, että ihmiset löytävät Pyhälle ja Kairosmajalle. Olisiko tässä meille tehtävä? Kairosmaja on toivottavasti paikka etsijöille ja toivon, että tälle annetaan tilaa ja mahdollisuus. Monet kävijät hakevat myös tuhtia ja selkeää julistusta raamatusta ja Jumalasta. Tämä onkin yksi vahvuus, jota Kansan Raamattuseura on ollut jo 75v. toteuttamassa.

Kairosmaja ei ole yhtä kuin työntekijät.

Kairosmajaa ei olisi olemassa ilman ystäviä.

Ystävien tehtävä on todella tärkeä. Minä voisin seisoa, vaikka päälläni Kairoksen puolesta, mutta se ei riitä. Annan suuren arvon, että meillä on laaja ystävien joukko.

Kairoksen väkeä eivät ole vain kahdeksan työntekijää, vaan koko suuri ystävien joukko.

Kiitos, että olet mahdollistamassa tämän.

Hyvää kevättä! Rukouksissa!

TEKSTI Anna Remes KUVAT Jukka Remes

& Pixabay

Kairosmajalla vierailu Kun saavuimme parkkipaikalle, olin ihmeissäni lumen määrästä. Astuin ulos autosta ja kävelin ympäriinsä. Hillitsin haluani hypätä lumeen, joka näytti niin pehmeältä ja puhtaalta. Menimme sisälle ja saimme avaimet huoneisiimme. Yläkerrassa oli perheeni ja pappani huone.

Vaarin ja mummun huone oli harmikseni alakerrassa. Päädyin nukkumaan pappani kanssa samaan huoneeseen ja olin iloinen, kun sain omaa rauhaa.

pitkin menimme myös. Metsäreitin varrella oli poroja aitauksessa. Harmikseni mäissä ei ollut hyppyreitä. Menimme kerran istumahissillä- tai miksi sitä nyt kutsutaankaan.

Kävimme myös syömässä laskettelukeskuksen lähellä olevassa kahvilassa. Sen jälkeen menimme takaisin Kairosmajalle, jossa jäimme ulos leikkimään.

Kun meidät käskettiin syömään, veimme ensin vaatteet kuivumaan kuivaushuonee-

Huoneessa oli kaksi sänkyä, kaappi, naulakko, pöytä ja ilokseni ikkuna. Kun olimme saapuneet Kairosmajalle, oli jo iltapäivä. Menimme pian päivälliselle syömään. En muista enää, mitä oli tarjolla, mutta ruoka oli monipuolista ja herkullista. Täydellä vatsalla menin huoneeseen oleilemaan. Pian koitti ilta ja siskoni alkoivat käydä nukkumaan. Pesimme hampaat ja laitoimme yöpuvut päälle. En mennyt vielä nukkumaan, mutta minun oli määrätty ilmoittaa vanhemmilleni, kun menen nukkumaan. Niin teinkin mutta menin nukkumaan vasta kello 21.30.

Seuraavana päivänä heräsin kello 8.

Olin väsynyt, koska olin mennyt nukkumaan myöhään. Menimme aamupalalle ja söimme ruuan. Vähän sen jälkeen menimme laskettelemaan. Siellä oli hauskaa! Varsinkin kun mäki ulottui pilveen asti! Lasketellessa löysimme rinteen reunasta metsäreitin, jota

7

seen. Sitten söimme päivän ruuan. Ruokailun aikana joulupukki ilmaantui seuraksemme ruokasaliin. Hän antoi kaikille lapsille pussit, joissa oli joku esine ja namusia. Siskoni saivat lyhdyt. Itse sain mysteerisen pokaalin, jonka syytä en tiedä. Loppupäivästä pysyttelimme huoneissamme tehden omia hommia. Tällä kertaa menin hiukan aiemmin nukkumaan.

”Sinä päivänä olimme aloittaneet rakentaa hienoa lumilinnaa.”

Seuraavana aamuna heräsin samaan tapaan. Aamiaisella join kaakaota ja söin jotain. Sinä päivänä olimme aloittaneet rakentaa hienoa lumilinnaa. Teimme sen huippuun kraaterimaisen kolon ja aloimme tehdä sen ympärille muuria. Emme saaneet sitä valmiiksi, ennen kuin meidät käskettiin sisälle, joten päätimme jatkaa sitä, kun tulee taas mahdollisuus. Söimme taas jälleen kerran ruuan. Menimme myös Kairosmajan lasten kirkkoon. Siellä oli hauskaa laulaa ja vastata kysymyksiin, joita esitettiin meille. Lisäksi ympäri kirkkoa oli piilotettu karkkeja, joita saimme etsiä. Kirkon jälkeen aikamme kului huoneissamme lepäilyyn.

Menin nukkumaan niin kuin normaalisti.

Tuleva aamu oli mukavan rento. Heräsin vasta kello 8.30. Menin tavallisesti aamupalalle syömään. Isini pyysi minua hiihtämään latua hänen kanssaan. Suostuin ja me lähdimme keskipäivällä matkaan.

Matkalla kaaduin monta kertaa ja olin hiukan pahalla tuulella, mutta kun pääsimme perille kahvilaan, oloni keveni. Söimme siellä munkkia ja joimme kaakaota. Sen jälkeen lähdimme takaisin päin.

Sillä aikaa kun olimme hiihtämässä, isovanhempani olivat auttaneet siskojani

8

jatkamaan lumilinnan rakentamista. Siitä tuli huikea! He olivat tehneet tunneleita ja portaat kasan huipulle! Mietin vieläkin, mitähän sille linnalle oikein kävi, kun lähdimme. Vein sukset autoon ja leikin hetken aikaa siskojeni kanssa lumilinnassa.

Menimme taas syömään. Sen jälkeen leikimme pitkään siskojeni kanssa käytävällä.

Ostin myös matkamuistoksi lapaset, joita kutsuttiin Husky -hanskoiksi. Katsoimme myös elokuvan nimeltään “Pähkinänsärkijä”. Illalla valvoin taas pitkään, koska se oli viimeinen yöni Kairosmajalla.

Neljäs aamu oli viimeinen. Pakkasimme jo tavaroitamme ja kävimme vielä lumilinnalla. Minua harmitti lähteä, kun kotikunnailla ei olisi lunta vielä pitkään aikaan.

Kävin aamupalalla ja menin autoon. Katsoin vielä pitkään ikkunasta, kun Kairosmaja jäi taakseni Anna Remes, 10v

TEKSTI & KUVA Ari Tähkäpää

26. KALENTERIN LUUKKU Viime joulunaikaan Kairosmajan Revontulikappelissa oli yksi lyhty, jossa liekki paloi läpi joulunajan yötä päivää.

Sitä tulta vaali ja kaikkia muitakin tulia ja lyhtyjä hoiti suurella sydämellä Eija.

Eräs Kairoksen jouluvieraista, joka tämän tehtävän oli saanut sydämelleen.

Jo yli tuhat vuotta on ikuinen tuli palanut Betlehemissä ja halki Euroopan kulkeva Betlehemin Rauhantuli on perinne, joka sai alkunsa vuonna 1986.

Siitä lähtien itävaltalainen lapsi on noutanut liekin Jeesuksen syntymäpaikalta ja lähettänyt sen matkaan. Eri maiden partiolaiset ovat ottaneet perinteekseen liekin kuljetuksen joulunaikana kirkkoihin, päiväkoteihin ja hoivakoteihin, kouluihin, sairaaloihin, vankiloihin ja erilaisiin tapahtumiin muistuttamaan rauhan tärkeydestä. Revontulikappeliin sen toivat Lapualta Leena ja Reijo Takamaa.

Helposti voi mielessään tehdä matkaa kauas kahden tuhannen vuoden taakse eräälle kedolle, erään pienen kylän lähelle, erääseen ihan tavalliseen yöhön. Nähdä siellä paimenia tulen ääressä lämmittelemässä ja hiljaa haastelemassa. Juuri heille, köyhimmistä köyhimmille ilmestyy enkeli ja vakuuttaa, että teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Mikä oli juuri siinä erityistä, että ensimmäisenä tämän uutisen – evankeliumin – saivat kuulla paimenet, nuo tuleen tuijottajat.

He olivat niitä köyhiä, joille Jeesus kertoi tulleensa tuomaan ilosanoman. Kuin myös vangituille vapauden ja sokeille näön. Köyhä tarkoitti Jeesuksen aikana erityisesti pelastukseen kelpaamatonta. Köyhällä ei ollut mahdollisuutta täyttää lain pelastuksen kannalta kolmea tärkeää sääntöä. Köyhällä ei ollut varaa almuihin. Köyhä ei voinut pitää sapattia, vaan joutui tekemään silloin rikkaiden töitä, että nämä voisivat sen pitää. Eikä köyhä töitten takia, voinut myöskään noudattaa puhtaussääntöjä. Hän oli siis kaikilla tavoin kelpaamaton pelastukseen.

Ja juuri nämä kaikkein köyhimmät saavat nähdä ja kuulla kaikkien aikakausien upeimmat kauneimmat joululaulut, joissa ylimmäksi jää soimaan; ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha”…!

Olisiko tässä 26. kalenterin luukku avattuna. Sinä, joka tunnet, että et kelpaa. Et oikein kenellekään. Joka kysyt, että riittääkö armo minullekin – tällaiselle. Juuri sinä saat istua sinne paimenten keskelle – rauhan tulen ääreen – ja kuulla: sinulle on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Sinulle!

Ari Tähkäpää

9

TEKSTI Anna Brummer KUVA Pixabay

Lauluja Kairosmajalta Tässä jokin aika sitten tuli muisteltua ystäväni Marjan kanssa lauluja Kairosmajalta. Lauluja, jotka erityisesti Revontulikappelissa kuultuina ja koettuina olivat puhutelleet meitä. Marjan ei tarvinnut pitkään miettiä valintaansa, yksi laulu oli ylitse muiden: Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen LAULA. Laulun sanoma oli kietoutunut sanan laula! ympärille. Se sanoitti itse asiassa Marjan oman elämäntilanteen, hän löysi itsensä sen tekstistä.

”Yössä pimeyden, laula.

Kanssa murheisten, laula.

Läpi kyynelten, laula.”

Yössä pimeyden, laula. Kanssa murheisten, laula. Läpi kyynelten, laula. Marjan äiti oli sairastanut dementiaa jo vuosikymmenen ajan, ja huoli äidistä painoi raskaana. Sitten äiti oli siirretty demen-

10

tiayksikköön hoitoon, eikä äiti oikeastaan enää tunnistanut tytärtään. Läpi kyynelten, laula. Vaikka näe et, vaikka epäilet. Marja oli hoitanut äitiään kolmisen vuotta kodissaan siitä saakka, kun äiti ei enää ollut pärjännyt yksin, ja tilanne oli vaikeutunut koko ajan. Niin pitkään kuin jaksoi Marja hoiti äitiä, mutta raja oli nyt tullut vastaan.

Kairoksen tunturit Nyt äiti oli hoivakodin vastuulla ja Marja saisi levätä. Hän päätti hakeutua tuttuun rakkaaseen maisemaan, Kairoksen tuntureille ja laduille saamaan etäisyyttä asioihin. Siellä Marja ja minä tapasimme. Istuimme vieretysten Revontulikappelissa. Kanssa ystävän, laula. Laulu elämän, laula. Tämänhetkinen elämänlaulu oli tummanpuhuva ja tuskainen. Mutta laulaminen vieri vieressä lievitti oloa.

Sytytetyt esirukouskynttilät antoivat merkitystä. Keskustelut ja jakamiset kevensi

mieltä. Sävel sisimmän, laula. Marja tunnisti surun tunteen, surun menetetystä äidistä, siitä äidistä, jonka sairaus oli vienyt häneltä. Mutta Marjassa kasvoi myös hiljalleen ymmärrys siitä, että kaiken tämän jälkeen parempi aika olisi tulossa. Unelmasi jaa, toivo siivet saa.

Täynnä kiitollisuutta Mielessään Marja lauloi äidilleen: Aamu sarastaa, laula. Siintää taivaan maa, laula.

Taivaan maahan äiti odotti pääsevänsä, siitä äiti toistuvasti oli kertonut. Ja Marja koki äidin kaipauksen hyvin konkreettisena, siellä ei olisi sairautta, ei dementiaa. Siellä äiti olisi se äiti, joksi Taivaan Isä hänet oli luonut. Joskus, ehkä pala palalta Marja pystyisi kokemaan kiitollisuutta.

Mutta äidin hän pystyi jo kuvittelemaan sielunsa silmin täynnä kiitollisuutta. Kiitos kumpuaa, laula. Kanssa pyhien, kotiin päässeiden.

Siinä me istuimme Revontulikappelissa, Marja ja minä, ja lauloimme yhdessä Yössä pimeyden. Laula. Kiitos laulujen lahjasta, ajattelin.

Anna Brummer

11

TEKSTI Arja Ojala KUVAT Apkwaker, pixabay

Käpylinnut – havumetsien kulkurit Käpylintuja voi hyvällä syyllä kutsua havumetsien kulkureiksi. Niillä ei ole pysyviä asuin- tai pesimäpaikkoja, vaan ne voivat vaeltaa tuhansiakin kilometrejä Siperiasta Pohjois-Eurooppaan ja jopa Keski-Eurooppaan. Myös käpylintujen pesinnän ajoittuminen on erikoinen: ne voivat pesiä melkeinpä mihin aikaan tahansa, mutta tavallisimmin kevättalvella.

Enimmäkseen vanhan metsän uusiutuminen tapahtuu kuitenkin pienialaisemmin latvusaukoista, joita syntyy puiden kuollessa tai tuulenkaatoina. Aukkopaikoissa pääsee itämään valoa vaativia lehtipuun taimia. Eri-ikäinen ja -kokoinen puusto tekee luonnonmetsästä monimuotoisen elinympäristön eliölajeille.

Käpylintujen koko elämä pyörii havupuiden siemensadon varassa. Huonoina käpyvuosina ne vaeltavat laajalti etsiessään käpyjen siemeniä ravinnokseen. Kunnon käpyapajat löydettyään ne asettuvat aloilleen. Käpylintujen vankka nokka on erikoistunut käpysuomujen avaamisen. Nokan kärjet menevät ristikkäin leikaten käpysuomun halki, jolloin lintu pääsee käsiksi suomun tyvellä olevaan siemeneen.

Jo helmikuussa saattavat ensimmäiset munat ilmestyä pesiin, joskin tavallisimmin pesintä ajoittuu maaliskuulle. Oudolta vaikuttavan talven keskelle ajoittuvan pesimäajan ratkaisee havupuiden siementen saatavuus. Kuusen ja männyn käpysuomut avautuvat kevättalvella, jolloin siemenet ovat helpoiten saatavissa eivätkä ole vielä ehtineet varista.

Pimeimmän talvisydämen käpylinnut elävät hiljaiseloa, mutta kaamoksen päättyessä ne aloittavat laulunsa. Pesänsä käpylinnut rakentavat havupuiden oksistoon ja vuoraavat sen paksulti sammalella, lupolla ja naavalla pitääkseen pakkasen loitolla.

12

Kevät ja pesintä

Naaras aloittaa haudonnan heti ensimmäisestä munasta, jotta se ei paleltuisi. Koiraan tehtäväksi jää hankkia ravintoa. Ketterästi puiden oksistossa kieppuen se kerää kupuunsa käpyjen siemeniä puolisolleen tarjoiltavaksi.

Poikasten kuoriuduttua niitä ruokkivat molemmat emot kuvuissaan pehmen-

neellä siemenpuurolla. Poikaset varttuvat lentokykyisiksi kolmiviikkoisina, mutta kuluu vielä toiset kolme viikkoa siihen että niiden nokat ovat täysin kehittyneet ja riittävän vankat käpyjen aukomiseen.

Pesinnän jälkeen käpylinnut lähtevät parvissa etsimään uusia runsaskäpyisiä seutuja. Kuusella käpysadon huippuvuodet samalla alueella vaihtelevat 2–5 vuoden välein, männyllä noin viiden vuoden välein, joten käpylinnut vaeltavat jatkuvasti.

Käpylinnut ovat punatulkun kokoisia, koiraat yleisväriltään tiilenpunaisia, naaraat harmaanvihreitä. Meillä käpylintulajeista yleisin on pikkukäpylintu. Sen pääravintoa ovat kuusen siemenet. Isokäpylintu vankempine nokkineen suosii männynkäpyjä. Aika ajoin erityisesti MetsäLapin itäosiin vaeltaa Pohjois-Venäjältä kirjosiipikäpylintuja, joiden pääravintona siellä ovat lehtikuusen siemenet. Niiden katovuosina sille kelpaavat kuusen siemenet ja pihlajanmarjat.

Arja Ojala

13

TEKSTI Kimmo Virkkala KUVAT Pixabay

Kimmon terveisiä Vuosi 2019 on nyt takana. Monenlaista tapahtumaa on jälleen ollut Kairosmajalla. Päärakennuksen katto on uusittu, huoltorakennusremontti on hieman edistynyt. Päärakennuksen katto uusittiin urakoitsijoiden toimesta.

Talkootyötä on kumminkin tehty molemmissa rakennuksissa.

Kiitos ystäville rahallisesta tuesta kohteiden remonttiin! Ystävien tuki katon uusintaan oli mahtava 40 000 €:n summa. Myös ”Joululahja Kairosmajalle”– keräys tuotti hyvän tuloksen. Viime vuoden puolella kertyi rahaa keräykseen 4 000 € ja myös tämän vuoden puolella on tullut hieman lisää maksuja.

Kairoksen Ystävien vuosikokous on 1.3.2020 Kairosmajalla.

Tapaamisiin siellä!

Kimmo Virkkala rahastonhoitaja

14

Kairoksen leiriviikot ja konsertit kevät 2020 Talvi 15.–22.2. Hiihtolomaviikko I, Markus ja Reeta Ek ke 19.2.

klo 19 Tommi Kaleniuksen ja Ninni Poijärven -konsertti Liput 20 €, alle 10v. 5 €, sylilapset maksutta

28.3.–4.4. Kevään hiihtoviikko IV

Hanne-Maaria Rentola, Janne Maarala. su 29.3. klo 19 Petri Laaksosen konsertti ke 1.4. klo 19 Anu Hälvän & Jouni Someron konsertti Liput 20 €, alle 16v. maksutta.

pe 21.2. klo 18 Ludwig van Beethovenin Pe 3.4. pianosonaatteja, pianotaiteilija Tarmo

Järvilehto Väliajalla kotakahvila. Liput 15 €. 4.–9.4.

22.–29.2. Hiihtolomaviikko II, Jumalan johdattamana

Kaisa Mattila ja Päivi Luumi su 5.4.

Su 23.2. klo 19 Suomalaisen musiikinilta,

Kaisa Kuula-Bullat (alttoviulu), Ke 8.4.

Raimo Holappa (piano), liput 10 €

29.2.–7.3. Hiihtolomaviikko III

Eila Kotiaho ja Juho Kotiaho 9.–13.4. su 1.3. su 1.3.

4.3.

Kevät

klo 19 Kohti valoa -pianokonsertti Janne Maarala Paastosta pääsiäisen riemuun – Kairoksen virsiviikko, Jouni Somero ja Raija Kilpeläinen-Somero & Kari Mattila klo 19 Elvis Gospel- konsertti Liput 18 €, lapset alle 12v. 5 €.

klo 19 Hiljaisuus puhuu – runon ja musiikin konsertti Jouni ja Raija Somero. Liput 10 €.

Kairoksen pääsiäinen, Jouni Somero ja klo 11 Kairoksen Ystävät ry:n vuosikokous Raija Kilpeläinen-Somero, Kari Mattila. klo 19 Uusia latuja, Saila Duo; Saila Pe 10.4. Kaamoskvartetin konsertti Ruotsala (laulu ja kitara), Lasse Heikkilä Juuli Holm. Liput 15/5 €. (kitara ja perc.) Liput 10 €, La 11.4. klo 23 Pääsiäisen yömessu alle 16v vapaa pääsy.

Su 12.4. klo 9 sanajumalanpalvelus klo 19 Lapin laulujen konsertti

su 12.4. klo 19 Bach -konsertti, Jouni Somero Oiva Kaltiokumpu (laulu) Liput 15 €.

13.–18.4. Kevään hiihtoviikko V, Olli ja Johanna

Seppänen, Jari ja Outi Mäkinen

Ke 15.4. klo 19 Klassinen kitarakonsertti – 7.–14.3. Kevään hiihtoviikko I, Daavid,

Musiikkiopisto Avonian kitarakvartetti,

Jumalan mielen mukainen mies

Henri Hytti, Olli Jäske, Matias Garam,

Irma Obele-Luomaa ja Raimo Luomaa

Alec Seliner Liput 10 €.

Ke 11.3. klo 19 Espanjan tuliaisia Ti 14.4. klo 19 Jari Mäkinen konsertti -pianokonsertti,

Liput 15 €, eläkeläiset ja

Kalle Peura (piano) Liput 20 €.

lapset alle 16v. 10 €.

14.–21.3. Kevään hiihtoviikko II 18.–25.4. Kevään hiihtoviikko VI, Erkki Jokinen

Miika Kivistö ja Susanna Luttinen-Kivistö 25.–26.4. Lapin rovastikunnan diakonialeiri su 15.3. klo 19 Amazing Grace -konsertti

Tiina Sinkkonen (laulu) ja Heli 27.4.–2.5. Kotona jälleen -viikko, Kristiina Kohola, Anne-Mari Thomassen ja Tuula “Haxu”

Ahvenainen-Saaristo (piano). Liput 20 €.

Hakkarainen. Th-ale Kairoksen 21.–28.3. Kevään hiihtoviikko III

Ystävät ry:n jäsenille 25%.

Jorma ja Marja Kalajoki.

27.4.–2.5. Akvarellistien kevättreffit Su 22.3. klo 19 Hannu Kiisken konsertti Ke 20.5. klo 18.30 Koillislapin musiikkiopisto ke 25.3. klo 19 Tuokio lapin tunnelmaa kevätkonsertti. Vapaa pääsy.

– konsertti. Lauluja ja kuvia Lapin

kauniista luonnosta, Rolf Wirtanen 21.–28.5. Kairoksen talkooviikko

Liput 15 €, alle 15v. 5 €.

Konserttitiedot tarkentuvat myöhemmin. Pidätämme oikeuden ohjelmanmuutoksiin.

Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi Osa leireistä järjestetään yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa.

15

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi puh. 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi

Jos vastaanottajaa ei tavoi­teta, palauta osoitteella:

Uusia latuja

Tommi Kaleniuksen ja Ninni Poijärven -konsertti

Saila Duo

ke 19.2. klo 19

Tero A h

onen

Liput 20 € alle 10v. 5 € sylilapset maksutta

4041 0895 Painotuote

su 1.3. klo 19 Saila Ruotsala (laulu ja kitara) Lasse Heikkilä (kitara ja perc.)

Liput 10 €, alle 16v vapaa pääsy.

Lapin laulujen konsertti Oiva Kaltiokumpu (laulu) Liput 15 €.

kairosmaja.fi

4.3. klo 19