Issuu

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 5/2018

Talkoolaisena Kairosmajalla s. 11 Kasvunvaraa s. 15 Revontulien loimutessa s. 18

TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Adventista jouluun

lämme jo adventin ja joulun aikaa, mutta saamme tämän lehden myötä piipahtaa vielä Kairosmajalla syysviikkoja muistellen. Talkooviikko ei ole mikään lepoviikko, vaan siellä tehdään kunnolla töitä. Mieliala jää kuitenkin isosti plussan puolelle, koska yhdessä tekemisessä on voimaa ja iloa. Lue Sinisalon Jounin viikkomuistiinpanot, niin toteat samat asiat. Naistenpäivät taas ovat ihan oma juttunsa. Yhteys ja jakamisen riemu on helposti tunnistettavissa, kun naiset jakavat elämää eri sukupolvien kesken. Näissä kahdessa tapahtumassa on vain osa Kairosmajan syksyn annista. Kaamosaika on alkanut ja se kääntää ajatukset adventtiin ja jouluun. Huomaan, että jokaisena adventtina ja jouluna nousee joku laulun säkeistö ylemmäksi muita, jota laulelen monesti itsekseni. Tänä adventtina se on virrestä 7:

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: IBAN: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsenmaksu 30 e • ainaisjäsenmaksu 400 e • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 e

”Suurelle vieraallenne nyt tietä raivatkaa ja portit sydäntenne hänelle aukaiskaa..” Ymmärränkö, miten suuresta vieraasta on kysymys? Millaisia raivaustoimenpiteitä pitäisi tehdä? Miten avaisin sydämeni portin hänen tulla ja jäädä? ”Herra, en ymmärrä suuruuttasi, mutta tulethan luokseni, vaikka tie on raivaamatta ja portit aukaisematta. Näytä minulle, mitä pitäisi raivata pois, jotta pääsisit sisemmälle elämääni. Näytä minulle ne avaimet, joilla saisin lukkoni avattua, jotta sinulla olisi vapaus tulla.” Tässä kohden tajuan, miten pieni osuus itselläni on tässä kaikessa. Hän tulee, hän raivaa ja hän avaa, kun vain annan siihen luvan. Joululaulun lumoa Joululauluni on Pekka Simojoen sanoittamaa: ”Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan…” Kiire taitaa tulla juuri siitä, kun

Toimitus elvi.virkkala@toholampi.fi timo.ylitalo@sana.fi anniliina.lassila@gmail.com Taitto lea.vestovuo@sana.fi Kansi

Auli Narkilahti

Paino

I-Print Oy, Seinäjoki

Painos

2000 kpl

yritän omin voimin raivata tietä jouluun. On muistettava tämä ja tuo sekä vielä paljon muuta. Mitä jos kaiken touhuiluni keskellä lähtisinkin paimenten matkaan! He eivät ulkonaisesti ehtineet valmistaa mitään, mutta he kuulivat enkelten äänen, joka opasti heidät keskeltä arkea seimelle näkemään joulun ihmeen, Vapahtajan. Tämän voin kokea myös jouluna 2018, kun en päästä kiirettä ja melua sisälleni, vaan puuhastelen kaikkea levollisesti. Sitä odotan ja odottaessani laulelen: ”Näin sydämeeni joulun teen/saan ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen…” Siunauksen synnyttämää levollista adventti- ja jouluaikaa teille jokaiselle ja lämpimästi kiitos kuluneesta vuodesta! Me olemme tarpomassa sinun taivastasi kohti.

“Ellu” Elvi Virkkala Päätoimittaja

Johtokunta 2018 Rauno Kotiaho, puheenjohtaja rauno.kotiaho@gmail.com Johanna Tähkäpää, varapuheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri kimmo.virkkala@toholampi.fi

Päivi Hoimela paivi.hoimela@gmail.com Lari Kilpisaari lallu.huraa@nbl.fi Tarja Kohola kajakkini@gmail.com Eero Ahonen eero.ahonen@hotmail.fi

TEKSTI Rauno Kotiaho KUVA Auli Narkilahti

Odotusta Ensimmäinen otos. Filmille saatiin jotain. Toinen otos. Nyt saatiin näkyviin jotakin tärkeää. i, kysymys ei ole elokuvan teosta! Olin kahden viikon kuluessa kahdessa eri kuvauksessa. Suolistosta etsittiin jotain, joka tuottaa siellä häiriötä. Ikävä kyllä paksusuolesta löytyi syöpään liittyvää ja nyt odotan aikaa lääkäriin Ouluun jatkotoimenpiteitä varten.

vieraampiakin. Muutamassa puhelussa olen Jumalan avulla saanut myös rohkeuden todistaa. Jotakin ihmistä tilanteeni herkistää ja se saa heidät ajattelemaan elämän tärkeimpiä asioita ja arvoja. Jätän tämän asiani ja itseni Jumalan varaan ja myös teidän Kairoksen ystävien esirukousten kantamaksi.

Olen lähettänyt ystäville esirukouspyyntöjä. Olen tuntenut rukousten kantavan tässä tilanteessa. Nuo rukoukset ovat kuin läsnäoloa minun ja perheeni elämässä. Emme ole yksin. Se on tärkeä kokemus jaksamisen kannalta. Jumala hoitaa ihmistä lääkärien kautta, mutta myös lähimmäisten kautta. Luonamme on käynyt ystäviä, joiden kanssa olemme saaneet mennä yhdessä Herran eteen.

Kairoksen kuulumisista kerron sen verran, että meillä oli tärkeä kokous Ullan, Terhin, Staffanin ja Kimmon kanssa. Puhuimme tulevaisuudesta. Yksi tärkeimmistä asioista oli Kairoksen päärakennuksen katto, joka on vuosien mittaan vuotanut. Kahden seuraavan vuoden tavoitteena on katon uusiminen. Taloudellisesti se on haastava ponnistus. Uskon, että siitäkin selviämme yhdessä.

Mitään ei tapahdu sattumien kautta. Tällainen tilanne toki stressaa. En ole spekuloiva ihminen ja niin on ehkä vähän ”helpompi” sopeutua uuteen tilanteeseen. Kun Jumala sallii tällaista, se puhuttelee ja pysäyttää. Samalla se puhuttelee laajaa joukkoa, niin ystäviäni kuin vähän

Pian on kirkkovuodessa adventin ja odotuksen aika ja Jeesuksen, Vapahtajamme syntymisen juhlan aika. Siunatkoon Taivaallinen Isämme meidän jokaisen adventin ja joulun.

Rauno Kotiaho

TEKSTI & KUVAT Auli Narkilahti

Joulun iloa

oulun odotukseen liittyy onnellisen juhlan ajatuksia. Minkälaista juhlaa odotamme? Lokakuulta asti meille tarjotaan melkoinen määrä mahdollisuuksia ostaa juhlailoa kaupoista, verkosta, joulukaduilta, joulumusiikista, joulualesta ja joulumyyjäisistä. Katoaako juhla, jos ei ole varaa, mahdollisuuksia tai kiinnostusta tarjottuun touhuiluun? Katoaako juhla, jos sen takaa häämöttävät tulevan vuoden vähemmän mukavat näkymät? Joulu on ilon juhla. Jouluna iloitaan siitä, että Jumala on Jeesuksessa syntynyt keskellemme: tämän arkipäivän iloihin, murheisiin ja pelkoihin. Saamme pyytää ja vastaanottaa jokaiseen elämämme hetkeen Hänen armoaan ja siunaustaan. Saamme lahjaksi Hänen ilonsa, joka hiipii hiljaisena esiin juhlassamme, arkiaskareissamme, menestyksissä, menetyksissä, kaikessa.

Joulunakin saamme elää todeksi uskoa tähän elämän Herraan. Meidän ei tarvitse olla iloisia, hymyileviä, sylit täynnä lahjoja, juhlamielelläkään.Saamme tai joudumme valmistelemaan ja elämään joulua yhdessä toisten kanssa sellaisenaan kuin elämä on. Jouluna Jeesus jakaa omaa, ikuisuuteen yltävää iloaan meille sanassaan Raamatussa, joulumessussa, suvun joulupäivällisellä, perunakuopassa, sairashuoneella, kodittomien joulujuhlassa, joulun työvuorossa, vaikka ei tunnu yhtään miltään, kaikkialla ja kaikissa oloissa. Kaikesta saamme kiittää.

”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan: kirkasna aina sielujen laulun

Joulujuhla on eri asia kuin juhliminen tai huvittelu. Juhla on elämämme ylä- ja alamäkien taustalla soivaa, joka hetkeemme ulottuvaa Jumalan omaa iloa, joka on läsnä aina, kun olemme yksin tai yhdessä Kristuksen nimessä. Moni on kokenut, että välillä saattaa vieriä vuosia, jolloin tuntuu siltä, ettei tätä iloa ole olemassakaan, tai että joskus sen tunnistaa vasta jälkikäteen vuosien kuluttua.

taivainen sointu säilyy vaan.”

(Laulusta ”Maa on niin kaunis”, sanat suom. Hilja Haahti) Auli Narkilahti Kairosmajan johtaja

Tunturin poluilta

TEKSTI Timo Ylitalo KUVAT Johanna Manner Auli Narkilahti

Hiljaista hämärää

alvi tekee tuloaan pohjoiseen. Päivät lyhenevät ja lunta tulee. Lokakuun alussa naistenpäivien aikaan tuli ensilumi ja meille kiire vaihtaa autoihin nastarenkaat. Kairoksella on nyt eletty hiljaista aikaa. On oltu lomilla ja suunniteltu tulevaa. Itse tein lokakuun alussa kahden viikon kierroksen etelään tapaamaan Kairoksen ystäviä. Sain kokea monia iloisia kohtaamisia ja hienoja uusia tuttavuuksia. Löysin myös ideoita, kuinka kierrosta voisi vieläkin kehittää ja muokata. Ideat ovat hautumassa. Tulevia Revontulikappelin kairosiltoja olen teemoittanut eri aihealueille. Ensi keväänä olen ajatellut tuoda esille sitä, mitä ihmiset ovat kokeneet Kairoksella hengellisesti. Rakennan iltaa täällä käyneiden kertomusten pohjalle. Tarvitsen siis kertomuksia. Mitä käytännössä on tarkoittanut, kun puhumme kairoshetkestä? Millaisia Jumalan hetkiä sinä olet kokenut Kairoksella ja Revontulikappelissa? Jos sinulla on käynnistäsi täällä kokemuksia, joita voit kertoa ja antaa luvan jakaa (nimettöminä) kappelin kairosilloissa keväällä 2019, niin lähetä minulle postia. Voit kirjoittaa joko s-postina tai tavallisena postina Kairosmajalle. Valitsen iltaan sopivat kertomukset ja tavan kertoa ne.

Kairosmajalla on pari viikkoa ennen joulua Hiljaisuuden sisällä -viikkoja. Vaikka elämme vuoden pimeintä aikaa, ei meillä ole pimeää. Aurinko on lähellä taivaanrantaa ja paistaa ilmakehän yläosiin ja sieltä valo heijastuu kuulaana tunturiin. Näillä viikoilla on hyvä odottaa joulua ja antaa aikaa itselle. Retket pyörivät viikkojen aikana tuttuun tapaan. Joulun läheisyys antaa ohjelmiin sopivaa sisältöä. Näille viikoille sopii hyvin vieläkin tulla mukaan.

”Päivät lyhenevät ja lunta tulee.” Odotamme Rauhan ruhtinaan syntymäpäivää, suurta juhlaa, jossa Jumala tulee ihmiseksi lunastaakseen meidät ristillä. Joulusta näkyy jo pääsiäisen riemu ja voitto. On mukavaa aloittaa kevään odotus seimeltä ja tietää, että meillä on Vapahtaja, joka rakastaa meitä. Kiitos kuluneesta vuodesta, huolenpidosta ja rukouksista. Siunattua Rauhan ruhtinaan syntymäpäivän odotusta sinulle ja läheisillesi. Timo Ylitalo ohjelmavastaava

Kairosmajan turvana on ikiaikojen Jumala, ja sitä kantavat ikuiset käsivarret (5. Moos. 33:27). Kairoksen isännät Niilo Laaksonen ja Kari Hämäläinen ovat välittäneet nämä matkaeväät Kairosmajalle. Nämä lupaukset ovat kantaneet ja kantavat Kairosmajaa edelleen. Kiitämme kaikkia leiriläisiä ja talkoolaisia vuodesta 2018. Runsasta Jumalan siunausta vuodelle 2019.

Mitä lahjaksi... syntymäpäiväsankarille, hääparille, ripille päässeelle, ylioppilaalle, ammattiin valmistuneelle, ystävänpäiväksi, joululahjaksi...

Tietysti lahjakortti Kairosmajalle! Lahjakorteista enemmän kairosmaja.fi tai puh. 0207 681 730

“... Sinun valostasi me saamme valon...” Ps 36:10

TEKSTI & KUVAT Auli Narkilahti

Tumput suoriksi ja hihat heilumaan Kairosmajan rakennukset ovat kovassa käytössä, ja tietenkin jäljet näkyvät ja odottavat korjauksia. Myös Pyhän muu vahva kehittäminen edellyttää Kairosmajalta aktiivisuutta. Talkoiden avulla olemme saaneet taloudellisesti järkevästi toteutettua monta kohdetta, jotka muutoin olisivat jääneet haaveina kuihtumaan. Monenlaista suunniteltiin tällekin vuodelle. Jumala varmaan vaikutti ja kutsui talkoolaisia töihin, meidän tehtävämme oli järjestää kiitollisina heille suunnitelmien mukaisia hommia. Paljon saatiin aikaan. Suuret kiitokset tekijöille, kannustajille ja rahoittajille. Kiitokset myös monista käsitöistä ja talkooviikon kirpputorista, joiden tuotoilla kerätään rahaa esimerkiksi yllättäen rikkoontuvia laitteita varten. Kairosmajan tämän vuoden budjetista rahoitetaan joitakin välttämättömyyksiä kuten pölynimureja, marja-aikana levinnyt pakastin ja ehkä myös päärakennuksen yläkerran suihkukopit. Monet muut korjaukset toteutettiin talkoolaisten ja Kairoksen ystävien tuella. Miesten saunan lauteet ehtivät viimeisen vuoden aikana pettää sau-

nojien alta vähintäänkin joka kuukausi eivätkä korjaukset kauaa kestäneet pehmeissä laudoissa. Lokakuussa lauderakennetta korjattiin ja lauteet uusittiin. Lattian kopolaatat korjattiin samalla. Me Kairosmajalla lähinnä vain tumput suorina ihmetellen kiittelimme tekijöitä ja Jumalaa kaikesta. Se on vähän niin kuin ihmisen osa tässä elämässä. Hämäläisen Kari totesi, että ne ovat kolmannet rantasaunan lauteet. Rivitalon muuttaminen huoltorakennukseksi on suuri työmaa ja eteni kohtuudella. Suksivarastoon kunnostettiin ja uusiokäytettiin vanhan varaston telineet ja huoltopöydät. Muuta materiaalia, väliovia ja kalusteita löytyi toisista varastoista. Suksivarasto valmistui ensimmäisenä, ja nyt siellä ovat suksien lisäksi muutkin talvivälineet. Suksivarasto siunattiin papin johtamalla rukouksella käyttöön lokakuun viimeistelytöiden lomassa. Katsomme myös eteenpäin:

Huoltorakennuksessa välineiden sulatusja kuivaushuone on toivottavasti käytössä joulukuun ”Rivitalon muuttaminen leireiltä alkaen. huoltorakennukseksi on suuri Huoltorakennuksessa kesätarviktyömaa ja eteni kohtuudella.”

keiden varasto-osa on ehkä käyttövalmiina ensi kesän rippileireistä alkaen, jolloin pelastusliivit ja tynnyrit tarvitsevat kuivaus- ja varastotilaa. Maantieoja pitäisi kaivauttaa ennen mahdollisia kesän rankkasateita. Leirintäväki odottaa huoltorakennukseen ainakin vessojen tyhjennyspaikkaa. Päärakennuksen korkealla peltikatolla on liukasteltu talvisin ja tehty korjauksia niin monta vuotta, että suunnitteilla on katon vaihtaminen huopakatoksi. Tähän varataan myös budjettirahaa. Kairosmajan suunnitelmat etenevät toiminnan eri osa-alueilla, jos Jumala suo. Monesti suunnitelmat myös muuttuvat matkan varrella osoituksena Jumalan hyvästä huolenpidosta. Emme ihan aina ymmärrä muutoksia eikä tarvitsekaan. Mutta katsokaa, kuinka tämä syrjäinen Kairosmaja on vuosikymmenien kuluessa ”siirtynyt” lähemmäs kasvavaa hiihtokeskusta ja laajentunutta kansallispuistoa, suojaisuutensa säilyttäen. Meistä jokainen saa aivan varmasti uskoa elämänsä juuri tämän ainoan armollisen Jumalan hyvään huolenpitoon ja kiittää kaikesta. Auli Narkilahti Kairosmajan johtaja

Kuva 1: Miesten saunan lauteet uusittiin kokonaan. Kuva 2: Suksivarastoa viimeistellään. Kuva 3: Kairosmajan uudet lauteet käytössä.

TEKSTI Ulla Saunaluoma KUVAT Jani Laukkanen Alexas_Fotos

Nyt Betlehemiin!

Miten lyhtyjen valo voikaan olla lämmin, toivottaa tervetulleeksi ja antaa suunnan eteenpäin. Sinne missä valoa on enemmän, sinne missä ei tarvitse olla huolissaan eksymisestä. Monet meistä ovat kokeneet sen matkalla Revontulikappeliin. Adventtiajan tekstit viittaavat useasti valoon, kirkkauteen. Miten hyvin ne sopivatkaan hämärään ja pimeyteen, jota elämme tähän aikaan. Kuljemme kohti joulua, jonka riemullinen sanoma on täynnä valoa. Luukas kertoo jouluevankeliumissaan paimenten olleen hämmentyneitä ja jopa peloissaan kaikesta siitä, mitä tapahtui. Kaikesta siitä kirkkaudesta, joka tuli heidän arkeensa, siihen tavalliseen paimenten elämään. Kunnes joku uskalsi sanoa nuo sanat:” Nyt Betlehemiin.” Siis sinne, missä enkeli kertoi Jumalan läsnäolon tulleen ihmisten keskelle toisenlaisena kuin koskaan aiemmin. Meilläkin on kutsujan ja rohkaisijan tehtävä. Sinne, missä on toivottomuutta, pelkoa, sairautta, yksinäisyyttä tai ahdistusta, meillä on vietävänä viesti. Se on viesti Hänestä, joka tahtoo kulkea rinnallamme rakastaen meitä hellittämättä. Kiitos siitä, että Sinä olet omalla paikallasi Kairoksen ystävänä ollut viestinviejänä myös rukoustesi ja taloudellisen tukesi avulla. Niiden myötä Jumalan rakkaus on koskettanut heitä, joita Kairosmaja on saanut palvella. ”Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.” Ps. 36:10. Tämä jouluaaton psalmin lupaus kutsuu meitä kulkemaan Vapahtajan johdatuksessa myös ensi vuonna. Ulla Saunaluoma Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja

TEKSTI Jouni Sinisalo KUVAT Auli Narkilahti

TALKOOLAISENA KAIROSMAJALLA Saamme katsahtaa vielä toukokuun talkooviikkoon tänä armon vuonna 2018 Jouni Sinisalon pitämän leiripäiväkirjan välityksellä. Tässä välähdyksiä viikosta ensikertalaisen silmin. Lapin matkapäiväkirja To 24.5.2018 Matka kohti talkooleiriä Pyhätunturin maisemiin on alkanut. Ajattelin lähtiessä, että täytyy ainakin vähäsen tutustua Iisalmeen ja Kajaaniin, kun kerran Itä-Suomen kautta koukkaan, mutta ehdin tarkastaa vain ABC-asemien vessojen siisteyden, kun kilometrejä pohjoiseen oli nieltävä niin paljon kuin mahdollista.

” Valon puolesta voisi ajaa vaikka läpi yön.” Keskiviivan tuijottaminen rupesi illasta jo verestämään silmiä sen verran, että oli pakko ruveta katselemaan yöpysähdyksen paikkaa. Valon puolesta voisi ajaa vaikka läpi yön. Kilometrejä kertyi trippimittariin 512 km.

Pe 25.5. Auringon lämmössä paistatteleva Lappi toivotti minut tervetulleeksi tunturien ja porojen maahan ylittäessäni Posion kunnanrajan aamustartin jälkeen. Sydän sykähti, kun silmiin tuli Suomutunturin siluetti sinistä taivasta vasten. Sykähdys ehti kyllä sammuakin, kun katselin tunturin kylkiä raatelevia rumia arpia eli hiihtohissirinteitä. Mutta ei jälkeäkään pannukakkumaan (siis Pohojanmaan) tasaisuudesta, siinä pääasia! Perille pääsin ongelmitta ja trippimittarissa 938 km. Talkooporukkaa oli jo saapunut Kairosmajalle noin 20 henkeä ja huomenna on tulossa lisää. Olen täällä viimeksi käynyt 80-luvulla, joten paikat ovat kokeneet melkoisen mullistuksen ja uutta on rakennettu vaikka kuinka paljon ympäri Pyhätunturia. Vanhat soratiet ovat hävinneet aikoja sitten ja tilalle on tullut asfalttistraadoja ja kevyen liikenteen väyliä, liikenneympyröitä ja kaikkea nykysysteemiä houkuttelemassa euron pyörittäjiä. Kun ei vain liika turismi pilaisi tätäkin tunturialuetta.

Huomenna saa jo laittaa työhaalarit päälle ja ruveta talkoilemaan. La 26.5. Päivä alkoi talkoolais-Jounin kannalta vähemmän miellyttävästi. Yökukkujalle on aamuherätys klo 7.15 melkein varma keino nousta ylös väärällä jalalla. Aamupala klo 7.45. Menin varmuuden vuoksi jo puoli kahdeksalta, että pääsisin valitsemaan ruokasalista kauimmaisen nurkan, jossa ei tarvitse heti aamusta olla seurallinen ja ruveta heittämään rentoa smalltalkia. Avatessani ruokasalin oven oli koko eläkeläisporukka tietenkin jo täysilukuisena paikalla ja salin täytti yhtä iloinen puheensorina kuin pikkulasten kesäleirillä. Siitä vain hymy naamalle ja iloisia huomentoivotuksia oikealle ja vasemmalle! Käskynjako aamuhartauden jälkeen oli kuin 70-luvun varusmiespalveluksessa. Paloseinän rakentaminen rivitaloon lankesi työporukkamme osalle. Hei, eikö tämä olekaan sellainen leppoisa talkoolaisleiri, jossa venytellään pitkälle aamuun ja aloitetaan hommat joskus 10 kieppeillä, mennään välillä kahvitauolle ja pidetään siestaa, välillä jotakin pikku puuhastelua? Tämä taitaakin olla IHAN OIKEA TYÖLEIRI? Su 27.5. Tänään oli pyhäpäivä eikä työkuvioita. Hienossa Revontulikappelissa pidettiin sanajumalanpalvelus klo 9 ja sen jälkeen oli tarjolla tunturivaellus, eväät matkaan. Aurinkoista ja lämmintä oli tänäänkin ja maisemat vertaansa vailla. Silmä lepäsi! Lenkki oli noin 12 km pitkä. Matkan varrelle mahtui hienoja kuruja,

tunturirinteitä, suomaastoja ja avaraa Lapin maisemaa kymmenien kilometrien päähän. Törmättiin nuoreen pariskuntaan, joka sanoi tulleensa Melbournesta asti. Sanoivat, että juuri nyt oli siellä kylmempää kuin täällä tunturissa. Tänne on tullut eilisen ja tämän päivän aikana lisää talkoolaisia, koko porukan vahvuus on 50–60 paikkeilla. Iloista puheensorinaa on siis luvassa huomenaamulla klo 7.30 alkaen, mutta nyt olen henkisesti valmistautuneempi kuin ensimmäisenä aamuna. Ma 28.5. Heräsin kellon soittoon 7.15. Ei voi olla totta! Kuulen puoliunessa, kuinka asuntovaunun ulkopuolella iloisesti rupattelevat työmuurahaiset jo ovat vaelluksella kohti aamupalaa. Vääntäydyn itse ylös klo 7.42, pakon edessä, vain muutama minuutti ennen aamupalalle lähtöä. Töitä painettiin taas klo 8.30–17.00, ruokatauko välissä. Itselläni samoja levytyshommia kuin lauantaina. Sauna on lämmennyt joka päivä. Löylyissä ei ole kehumista, +55 ja lämmintä höyryä ilmassa. Järven vesi sen sijaan rupesi koukuttamaan jo ensi pulahduksesta. Vesi +6 ja jälkifiilikset melkein kuin olisi käynyt avannossa. Täällä voi ehkä ruveta aidosti viihtymään viikon mittaan aamuista huolimatta. Ruoka ainakin on 10++, mistä lienevät saaneet superkokin tänne? Eikä ole itikkapilveä mailla halmeilla! Hyvä ratkaisu oli vetää oma vaunu tänne. Iltaan tultaessa on sosiaalisen seurustelun päiväkiintiöni selkeästi jo kulutettu loppuun ja oman kämpän rauha ja yksinolo on sopivasti paikallaan ennen yön lepoa.

Ti 29.5.

To 31.5.

Tänään kampesin itseni ylös jo klo 7.39, edistystä tapahtuu. Tavanmukainen päiväohjelma lähti käyntiin. Talkooporukassa tuntuu olevan kaikenlaista ammattitaitoa ja osaamista, joten työt etenevät silmissä, ja kun motivaatio on kohdallaan, niin on hyvä työnteon meininki.

Aurinko porotti vaunuun ja heräsin kuumaan oloon klo 6.52. NYT! Nyt otan selvää, missä tahdissa iloiset työmuurahaiset oikein vaeltavat aamupalalle. Kamat päälle nopeasti ja vauhdilla ihan ensimmäisenä ruokasalille. Otan sieltä sopivan paikan ja tarkkailen aamuliikehdintää. Mutta kun astun sisälle päärakennukseen jo ennen seitsemää, on iloisen puheensorinan salissa jo 25 työmuurahaista täydessä aamupalavauhdissa. Tätä rotua eivät selätä mitkään raidit. Minkälaisten superenergisten eläkeläisten joukkoon oikein olen joutunut?

Hartaushetket Revontulikappelissa ovat olleet hyviä hiljentymishetkiä kaiken aherruksen lomassa ja viidesläinen herätyskristillinen tausta kuuluu läpi. Eilen kokeilin uutta saunomistaktiikkaa. Annoin kaikkien 55 asteessa viihtyvien lämminhöyrysaunojien käydä saunassa ensin ja menin siten jälkijunassa heittelemään napakampia henkäyksiä kiukaan syvistä sisuksista. Saunominen tuntui heti aidommalta, kun sai vähän kärvistellä lauteilla löylyn tiukassa otteessa. Ke 30.5. Intensiivinen työpäivä. En ehtinyt illalla edes päivittää päiväkirjaa.

Illalla vietimme koko porukka ehtoollismessua Revontulikappelissa. Jotakin suurta on siinä, että saamme kaiken ahertamisen keskellä kokea kuinka, Herra itse on keskellämme. Talkooviikon yhteishenkeen vaikuttaa selkeästi se, että tällaiselle talkooleirille hakeutuu ihan tietyntyyppistä porukkaa, ihmisiä jotka ovat omassa arjessaankin aktiiveja ahertajia. Lika barn leker bäst. Oli vain ihailtava päivällä paria naista, jotka tunnista toiseen tela-

sivat maalia rivitalon kattoon ja seiniin. Olivat samaa kaliiberia kuin evankeliumien Johanna ja muut, jotka seurasivat Jeesusta ja palvelivat häntä ja opetuslapsiporukkaa. Päivä oli lämmin ja osin aurinkoinen.

seinälle suurimman osan päivää. Illalla käytiin vielä saunomassa eräkämpällä. Oli ensimmäiset nautinnollisen kirpeät löylyt tällä viikolla. Kylmä tunturipuro vielä vieressä. Vihdoinkin!

Pe 1.6.

Näihin tuntemuksiin päättyy leiriraportti. Pian alkaa ajo kohti pannukakkumaata, kunhan olen saanut tavarat järjestykseen vaunussa. Hyvä fiilis jää tästä viikosta. Säät ovat olleet suorastaan loisteliaat. Ei itikoita. Hyvä talkoohenki. Kristillinen ilmapiiri. Mukavia talkoolaisia. Ylihyvä ruoka koko viikon. Voi olla vain tyytyväinen ja kiitollinen tällaisesta elämän viikosta! Uudet kasvot rohkeasti mukaan! Ei tänne kuole – edes aamuherätyksiin.

Tänään oli minun ja yhden toisen talkoolaisen urakkana tehdä pieniä kunnostustöitä eräkämpällä. Piipun juurta piti massata katolla, ettei pääse syntymään kosteusvaurioita. Illasta skrapattiin vielä päärakennuksen päätyseinä huomista maalausta varten. Yhdeksän jälkeen illalla lähdin Pietarisen Alpon kanssa yölliselle tunturivaellukselle. Kävimme Noitatunturilla, noin 10 km:n lenkki. Keskiyöllä katselimme, kuinka aurinko kävi sipaisemassa taivaanrantaa ja lähti sitten uudestaan nousuun. Yöttömässä yössä olisi voinut lukea lehteä. Mutta tunturissa tuulee aina ja laellakin lähes 10 m/s. Kauaa ei laella voinut olla. Klo 2 koisimaan.

Luojan tekoja kirkastaa pohjoinen maa siellä muurahaisarmeija vähäinen ilolla Jeesusta palvella saa tunturin rinteitä ihaillen. Kaik´ Häneltä on joka kaikkensa antoi, mitä vastalahjaks´ tarjota voisin? Mustat synnitkin Hän ristille kantoi, toisinko vastineeks´ talkooviikkoain?

La 2.6. Tätä kirjoittaessani on talkooleiri juuri loppunut. Suurin osa porukasta lähti jo aamusta. Melkein kaikilla oli 600–900 km:n ajo edessään. Muutama talkoolainen jäi vielä saattamaan päätyseinän maalauksen loppuun. Siinä menikin sitten koko päivä iltakuuteen saakka. Aurinko porotti etelä-

Herra, älä meille, älä meille anna kunniaa. Anna nimellesi kunnia armosi ja totuutesi tähden, rakkaan Jeesuksen tähden.

Siunattua joulunaikaa! Jouni Sinisalo

TEKSTI Hanna Knuuttila KUVAT Pirjo Jylhä-Ollila & Couleur

Kasvunvaraa Kurkistus Kairoksen naistenpäiville Olin pitkään toivonut pääseväni Kairosmajan naistenpäiville ja nyt tuli tilaisuus lähteä. Oli helppo hypätä toholampilaisten bussiin, joka vei suoraan perille. Naistenpäivät alkoivat siis käytännössä jo perjantaiaamuna bussimatkalla, kun monen ikäiset naiset kohtasivat elämänkokemuksineen. Mukana oli useita äitejä aikuisine tai nuorine tyttärineen, ja porukassa näkyi koko naisen elämänkaari. Mikä rikkaus! Naistenpäivät antoivat paljon. Viikonloppu tuntui viikolta. Iloa toivat luminen maisema, herkullinen ruoka, hyvä opetus, kauniit laulut, hyvät keskustelut, levollinen yöuni. Ja kotonakin olivat pärjänneet hyvin sillä aikaa. Runsas lumisade muutti ruskaretken hetkessä talviretkeksi. Mutta joka sää on hyvä ulkoilusää, ja niin tehtiin retket Niksun kodalle, Tajukankaalle ja Kultakeron huipulle, kukin oman tarpeensa ja vointinsa mukaan. Ihanasti oli huomioitu ”nautiskelijat, tolkut ja huimat”. Ulla Saunaluoma ja Kristiina Nordman kävivät opetuksissaan läpi erilaisia kasvu-

vaiheita ja muiden muassa Ruutin ja Raahabin kohtaloita. Rehellinen jakaminen yhteisissä hetkissä rohkaisi kovasti. Päällimmäiseksi jäi, että luottamuksessa on aina kasvunvaraa, suhteessa elämään, itseen ja ennen kaikkea Jumalaan. Erityismaininta on annettava lauluryhmälle, joka auliisti ja kauniisti palveli alusta loppuun saakka. Laulajat olivat kaikki Virkkalan Elvin ja Kimmon tyttäriä, joiden kauniit laulut, äänet ja soittimet puhuttelivat sielua koskettavasti. Oli mukava tavata uutta Kairoksen henkilökuntaa, joka oli hyvin sulahtanut uusiin saappaisiin, ja tietysti myös vanhoja tuttuja työntekijöitä, joiden kanssa jatkettiin siitä, mihin viimeksi jutuissa jäätiin. Tuli taas tunne, että olen ”kotona jälleen”. Nähtiinpä iloksi messussa vielä entistäkin isäntää. Kairosmajan yllä tuntuu olleen hyvän Jumalan johdatus, ja toivotan siunausta tulevaan. Tässä kohden on hyvä sanoa suuri kiitos ihanasta lähettäjäkirjeestä ja tästä lehdestä, jotka tuovat Kairosmajan asiat läheiseksi, vaikka ei pääsisi siellä käymäänkään.

Palautehetkessä kuului monesta suusta sanoja rauha, lepo, ilo, onnellisuus, kylläisyys, kiitollisuus. Matkaevääksi saimme vielä muistaa siunaten kohtaamiamme ihmisiä arjen keskellä. Tuli uusia tuttuja, ja syntyipä idea yhteistyöstä kotipaikkakunnilla naapuriseurakuntien kesken. Tervetuloa mukaan ensi kerralla. Porukkaan uskaltaa lähteä yksinkin. Mieleen jäivät soimaan Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen laulun sanat: ‘”Kaikki saavat tulla armoa omistamaan. Mitä syntiä ollut on sulla, se anteeksi nyt annetaan. Kaikki saavat juoda maljasta sovituksen, Pyhä Henki voi uudeksi luoda ihmissydämen katkeruuden. Kaikki saavat syödä elämän leivästä nyt. Eivät lyötyä saattaisi lyödä Hänen kätensä lävistetyt. Kaikki saavat löytää avun ja pelastuksen, sillä lähellä Jumalan pöytää tasavertainen on jokainen. Kaikki muurit kovat Herramme murtumaan saa. Yhtä perhettä kristityt ovat. Veli veljeään voi rakastaa. Kakki saavat jatkaa kulkuaan nyt iloiten. Herra kanssamme käy samaa matkaa. Hän oppaamme on ikuinen.”

Terveisin, Hanna Knuuttila Nivalasta

Kairoksen leiriviikot ja konsertit 2018-2019 Talvi 2018 3.–8.12.

Sinivalkoinen hetki – itsenäisyysviikko kaamoksen valossa Arto Mikkola, Kari Hämäläinen, Rauno Kotiaho TH-ale Kairoksen Ystävät ry:n jäsenille 30 %.

Ti 4.12. klo 19 Jääkiteet-konsertti Tanja Vähäsarja. 15 e/hlö.

Su 17.3. klo 19 Klassinen konsertti Matti Turunen ja Tuuli Takkala Ke 20.3. klo 19 Konsertti Matti Turunen ja Tuuli Takkala.

23.–30.3. Kevään hiihtoviikko III Jorma ja Marja Kalajoki.

Ke 12.12. klo 19 Valo välkkyvi talvi tiellä Su 24.3. klo 19 Konsertti, Tiina Sinkkonen -konsertti, Anna-Maija Oka, Ma 25.3. klo 19 Konsertti, Hannu Kiiski aik. 15 e, opisk. el. työttömät 5 e. 30.3.–6.4. Kevään hiihtoviikko IV 15.–22.12. Hiljaisuuden sisällä – hiihto- ja lumi- Johanna ja Ari Tähkäpää. kenkävaellusviikko kaamoksen valossa II Su 31.3. klo 19 Konsertti, Petri Laaksonen 22.–27.12. Kairoksen joulu, Timo & Marjo Tavast. Ke 3.4. Matkalauluja-konsertti, 26.12. klo 19 Jouluinen ilta tuikkeessa joulu- Tommi Kalenius & Ninni Poijärvi kynttiläin – ohjelmallinen yhteislaulu- 20 €, alle 15v. 5 € tilaisuus, 10 e. 6.–13.4. Kevään hiihtoviikko V – virsiviikko 28.12.–2.1. Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten leiri Jouni Somero ja Raija Kilpeläinen- opiskelijat.fi Somero, Jorma Hynninen. Ma 31.12. klo 21 Uudenvuoden yömessu Su 7.4. klo 19 Konsertti Jorma Kalajoki. Jorma Hynninen ja Jouni Somero Kevät 2019 2.–5.1.

Nuorten loppiaisleiri, nuoret.fi

13–18.4. Kevään hiihtoviikko VI Olli & Johanna Seppänen.

18.–22.4. Kairoksen pääsiäinen Kristiina ja Jari Nordman 9.–12.2. Ajassa ja armossa – Miestenpäivät, Su 21.4. klo 19 Konsertti. Lavrenchukin Seppo Ervasti ja Pekka Ruokanen. musiikkiperhe 15 e ja alle 16v. 5 e. 16.–23.2. Hiihtolomaviikko I, Markus ja Reeta Ek. 23.–30.4. Kotona jälleen -viikko TH-ale Kairoksen Ystävät ry:n jäsenille 30 %. 16.–23.2. Roihuvuoren seurakunnan lasketteluripari 30.1.–4.2. Vaihto-oppilasryhmä

Su 17.2. Kaamoskvartetin konsertti, Juuli Holma. 23.2.–2.3. Hiihtolomaviikko II, Kristiina Kohola.

23.–30.4. Akvarellistien kevättreffit Koollekutsujana Alpo Vähäkangas.

Ma 29.4. klo 9–19 Akvarellistien taidenäyttely Su 24.2. Minun runoni soivat -konsertti monitoimitilassa Päivi Heikura ja Jani-Petteri Hägg. 10 e, alle 12v 5 e. Kesä Ke 27.2. klo 19 Konsertti Saila Ruotsala ja Lasse Heikkilä 23.–30.5. Kairoksen talkoo- ja patikkaviikko 2.–9.3. Hiihtolomaviikko III, Eila ja Rauno Kotiaho. 3.–11.6. Salon seurakunnan ripari Ti 5.3.

klo 19 Sanan ja sävelen ilta, musiikkiryhmä Laulava sydän.

9.–16.3. Kevään hiihtoviikko I, Irma Obele-Luomaa ja Raimo Luomaa, Salamat Masih. Ke 13.3. klo 19 Tuokiokuvia Lapista -konsertti, Rolf Wirtanen

11.–19.6. Kurikan seurakunnan ripari 20.–27.6. Juhannuksen lintu- ja luontoleiri Merja Värtö-Niemi 28.6.–5.7. Rauhan Sanan ripari

6.–13.7. 16.–23.3. Kevään hiihtoviikko II, Aune-Inkeri & Esko Keijonen, Matti Turunen ja Tuuli Takkala.

Taidepotpuri musiikki- ja digikuvauskursseja aloittelijoille ja harrastajille Tiedot, varaukset: tuula.pulkki@kolumbus.fi

Osa leireistä järjestetään yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa. Pidätämme oikeudet ohjelmanmuutoksiin. Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi

TEKSTI Arja Ojala KUVA Skeeze

Revontulien loimutessa Revontulet ovat aina kiehtoneet ihmistä. Repolaiseen viittaavan nimensä ne ovat saaneet Topeliuksen tallentamasta vanhasta uskomuksesta. Sen mukaan revontulet syntyvät tuliketun huiskiessa hännällään tunturien kupeita ja kallioita, jolloin hankaus sytyttää kipunoista revontulet taivaan kannelle.

Revontulet leimuavat useimmiten Lapin taivaalla, harvemmin etelämmässä. Tämä johtuu maan magneettikentän rakenteesta, joka ohjaa auringosta tulevat hiukkaset “sädekehiksi” pohjois- ja etelänavan päälle. Auringon voimakkaimpien roihupurkausten aikana revontulia näkyy etelämpänäkin. Talven taikaa

Revontulet liekehtivät korkealla ilmakehässä. Tyypillisin väri on vihreä, joka syntyy noin sadan kilometrin korkeudessa. Harvemmin näkyvä punainen valo syntyy tätäkin korkeammalla, 150–200 kilometrin korkeudessa. Revontulien synnyssä auringolla on ratkaiseva merkitys. Tulipallona hehkuvan auringon pinnalla tapahtuu aurinkotuuleksi kutsuttuja roihupurkauksia, jotka syöksevät avaruuteen sähköisiä hiukkasia. Näitä hiukkasia päätyy myös maan ilmakehään. Niiden matka auringosta maahan kestää yhdestä kahteen päivään. Maan yläilmakehässä hiukkaset törmäilevät happi- ja typpiatomeihin. Törmäyksissä syntyy valoa, mikä näkyy revontulina. Revontulien esiintymisrunsaudessa on havaittu noin 11 vuoden rytmi, mikä johtuu auringon roihupurkausten aktiivisuuden vaihteluista.

Revontulet mielletään monasti talven pakkasöihin kuuluviksi. Niitä syntyy kuitenkin kesälläkin, mutta valoisuuden vuoksi niitä ei näe. Talvisina pimeinä pakkasöinä taivas on yleensä pilvetön, jolloin revontulien näkemiseen on parhaat mahdollisuudet. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan revontulien näkemiseen parhaita aikoja ovat kevättalvi ja alkusyksy. Aktiivisimmillaan revontulet ovat yleensä puolen yön molemmin puolin. Toisinaan revontulien leiskuntaa seuranneet kertovat kuulleensa niiden pitävän ääntä. Tutkijoiden mukaan revontulet ovat äänettömiä. Äänihavaintojen selityksenä saattaa heidän mukaansa olla se, että revontulien aikana myös lähellä maanpintaa voi syntyä sähkömagneettisia ilmiöitä, jotka ihmiskorva aistisi äänenä. Arja Ojala

Jos vastaanottajaa ei tavoiÂteta, palauta osoitteella:

4041 0895 Painotuote

ja a u l u o J Siunattua a Vuotta t t u U a t s Onnelli 2019! kairosmaja.fi

Anna Seljamo

Kappelitie 2, 98530 PyhĂ¤tunturi puh. 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi