
1 minute read
Pääkirjoitus: Vielä ei saa luovuttaa
from Raastin 01/2025
by Konsta Lindi
Yhdeksästä planetaarisesta rajasta kuusi on ylitetty. Puhdasta vettä ei riitä kaikille janoisille ja toisaalla sitä on liikaa. Typen ja fosforin kiertokulku on fucked up, jolloin kalat hukkuu hapettomaan veteen ja vesistöt rehevöityy. Ilmasto on kuumentunut liikaa. Luontokato kiihtyy - lajeja kuolee sukupuuttoon liian nopeasti ja ihminen vie luonnosta enemmän kuin olisi tarve. Metsiä on hakattu liikaa ja Suomessa metsät ovat muuttuneet hiilinielusta päästölähteeksi.
Samalla meidän yhteisöjen kantokyky on heikoilla. Suomessa meiltä on viety työt, toimeentulo, kulttuuri ja toivo tulevaisuudesta. Pride kiellettiin Unkarissa ja sateenkaariliputus Lahdessa. Turkissa suljettiin vankilaan demokraattinen oppositio. Mutta Nato.
Yleismaailmalliset sopimukset toinen toisensa perään ovat epäonnistuneet. Kioton pöytäkirja (1997), biodiversiteettisopimus (1992), aavikoitusmissopimus (1994), puhumattakaan siitä flopista, mikä oli Pariisin sopimus (2015). Nähtäväksi jää, mihin Montrealin luontosopimus (2022) yltää.
Tässä kuitenkin se ikävä tosiasia.
Ainuttakaan keikahduspisteitä ei vielä ole saavutettu. Meillä on lupa. Ei. Velvollisuus toivoa.
Yleismaailmalliset sopimukset toinen toisensa perään ovat epäonnistuneet ja se on merkki siitä, että ongelmien ratkaisun ulkoistaminen ei toimi. Täytyy toimia itse. Täytyy toimia lähellä. Näillä vaaleilla on merkitystä niin globaaliin asiaintilaan ja hallituspolitiikkaan kuin siihen, miten ihmisten arki tämän kaiken kaaoksen kestää.
Ota itseäsi ja ystäviäsi niskasta kiinni. Lusikka käteen, vaikka se ei olisi omasta mielestä kaunis ja takaisin satulaan. Luovuttamisen hetki on vasta myöhemmin.
Konsta Lindi