5

Kuva: Auli K.

Kuva: Auli K.

Kuva: Kati S.

Kuva: Kati S.

Viulu ja minä

iulunsoittoni alkoi alussa takkuisesti. Aloitin soittamisen 15-vuotiaana. Päijät-Hämeen konservatorion rehtori sanoi äidilleni, että tuossa iässä ei opi enää soittamaan viulua ja kehotti vaihtamaan kitaraan. En kuitenkaan antanut periksi vaan pitäydyin kannassani. Kipinän viuluun antoi kotonani oleva avokela, jossa Jascha Heifetz soitti Jean Sibeliuksen viulukonserton. äin alkoi viulistin urani ja äitini sanoi, että ehtona sille että saan viulun, minun pitäisi mennä tunneille. Ensimmäinen opettajani ei osannut edes neuvoa, miten viulua tulisi pitää. euraavina vuosina vaihdoin sitten opettajia, joista monet olivat tunnettuja viulisteja. Näihin aikoihin kävin vain tunneilla enkä harjoitellut asianmukaisesti. itten, 20-vuotiaana sairastuin vakavasti rajatilaan, josta toipuminen kesti usean vuoden. ointini kohentuessa soittelin taas eri opettajien johdolla ja muutamissa amatööriorkestereissa. Käänne viulunsoitossa tapahtui noin kymmenen vuotta sitten, jolloin sain ensimmäisen minun tasoiseni opettajan ja mikä tärkeintä: opin harjoittelemaan. Aikaisemmin kävin vain tunneilla. Lisäksi menin Helsingin työväenopiston viuluryhmään, jonka jäsen olen edelleen. Sitten opettaja taas vaihtui ja sain opettajan, joka laittoi minut soittamaan asteikkoja ja tästä tekniikkani alkoi kehittyä. Tämä opettaja joutui kuitenkin lopettamaan opettamisen soittamisen estävän vamman takia. en jälkeen sain nykyisen opettajani, josta olen tosi kiitollinen. Hän on ottanut minut tosissaan, eikä anna ikäni vaikuttaa opettamiseen. Viimeisen vuoden aikana olenkin kehittynyt enemmän kuin monena aikaisempana vuotena. ikä on sitten viulunsoittajan arki? Aloitan päiväni puolen tunnin asteikkosoitolla, minkä jälkeen harjoittelen tekniikkaa. Vasta sitten opettelen kappaleita. Tähän kaikkeen kuluu 2—3 tuntia päivässä.

uulijoilla ei ole täyttä käsitystä viulunsoiton vaatimuksista, eli konsertti on vain jäävuoren huippu, jota edeltää kova työ: toistamista toistamisen jälkeen. ällä hetkellä harjoittelen Charles de Beriot´n viulukonserttoa n:o 9 a-molli, joka on pienehkö virtuoosikonsertto. Nykyään olen myös ajoittain tuntenut nautintoa soitosta, mikä on kaikkein tärkeintä. ulevaisuudesta on vaikea sanoa, mutta pyrin ammattimaiseen soittoon, vaikka välillä tuntuu, että aika loppuu kesken. Ehkäpä sitten harjoittelen seuraavaa elämää varten! Kuva: Juha N.

Kuorossa on kivaa

Aloitin laulamisen lapsikuorossa vuonna 1976. Äänenmurroksen aikaan pidin puolentoista vuoden tauon laulamisesta, mutta syksystä 1980 olenkin sitten laulanut jatkuvasti eri kuoroissa: aikanaan varsin tasokkaassa Vetelin nuorisokuorossa, Helsinkiin muutettuani opiskelijakuorossa ja tammikuusta 1990 alkaen Kallion Kantaattikuorossa. Vuosituhannen vaihteessa lauloin lisäksi yli viisi vuotta Jubilate-kuorossa, joka oli silloin yksi Suomen parhaimpia kuoroja.

Kuorojen kanssa olen päässyt useille konsertti- ja kilpailumatkoille eri puolille: Euroopassa eri Skandinavian maihin, Islantiin, Hollantiin, Belgiaan, Isoon-Britanniaan, Viroon ja Venäjälle. Vähän kauempana on tullut käytyä Israelissa ja Japanissa.

Matkat eivät kuitenkaan ole se juttu, jonka takia kuorossa laulan. Pääsyyt liittyvät laulettavaan musiikkiin ja sosiaalisiin kontakteihin. Myös erilaiset levytys- ja äänitysprojektit ovat olleet mielenkiintoisia. Vuosien varrella olen tutustunut ja ystävystynyt kymmeniin ihmisiin ja päässyt laulamaan monenlaista musiikkia laidasta laitaan.

Viime vuosien ehdottomia kohokohtia ovat olleet Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio ja Johannespassio, Wolfgang Amadeus Mozartin Requiem, Toivo Kuulan Stabat Mater ja Markus Virtasen kuorollemme säveltämä Kantaatti ensimmäisenä rahanpesun jälkeisenä sunnuntaina. 1990-luvulla on tullut laulettua Georg Friedrich Händelin Messias-oratoriota ja Reinhard Keiserin Markus-passiota, joka tuli minulle tutuksi jo 1980-luvun alkuvuosina Vetelin nuorisokuorossa. Niissä pääsin laulamaan myös solistina.

Viime vuonna sain suurimman kunnianosoituksen, mitä kuoromme laulaja voi elämässään toivoa: minut valittiin Kallion Kantaattikuoron vuoden kuorolaiseksi. Arvostan tätä nimitystä todella korkealle. Pauli L.

Kuva: Olli Mäntyranta