Kirkko ja kaupunki 2019 19 Vantaa

HY VÄN TÄHDEN.

19

24.10.2019 kirkkojakaupunki.fi

A 13 Pyhäinpäivänä hiljaisuus saa hoitaa surussa kulkevaa B1 Yllättävän monella on kokemuksia kuolleen läheisen läsnäolosta

KAARLO MARJASEN (1899–1984) AFORISMIKOKOELMASTA NUOLIA SUMUSTA

Kun vain välillä muistaisi, etten ole kuolematon, eivätkä läheiseni ole kuolemattomia. Kannattaa kysyä itseltään, voinko jo tänään tehdä sen asian, tai voinko tänään viettää aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

KUOLEMAKOULUTTAJA MAIJA TAHKOLA YLEN VERKKOUUTISISSA 29.9.2019

Iankaikkisesti

Jos ikuisia olisimme, sanoisimme loppumattomiin: Vieläpä ehdin.

Kuolema panee hiukan vauhtia meihin.

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019 Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

PSALMIEN KIRJA 90:12

Rukous

Pääkirjoitus

KATRI SAARELA

Hautausmaan kynttilät yhdistävät meidät koko ihmiskuntaan JOKAINEN MEISTÄ kuolee. Melkein jokainen tietää sen. On silti eri asia tietää kuolevansa kuin ymmärtää ja tuntea se.

Pyhäinpäivä on yksi suosituimmista kirkkopyhistä, eikä ihme. Vainajien muistaminen, oman katoavaisuuden tajuaminen ja tulevan maailman elämän kaipaaminen ovat juuri sitä, miksi kirkko on olemassa.

Kynttilämeri hautausmaalla kertoo kaipauksesta, surusta ja ikävästä.

Ja samalla se kertoo uskosta, toivosta ja rakkaudesta

” KIRKKO ON

KIRKKO JA KAUPUNGIN kaikkein luetuimmat ja rakastetuimmat jutut käsittelevät lähes säännönmukaisesti kuolemaa, katoavaisuutta, menetyksiä, surun keskellä elämistä tai elämän haurautta.

Se on kirkon lehden ydinasiaa. Kirkko kun on olemassa juuri siksi, että täällä kuollaan. Näin kiteytti kirkon mission aikanaan muuan teologi, ja joku toinen täydensi: kirkko on olemassa siksi, että täällä uskaltaisi elää. Ettei tarvitsisi pelätä. Elämää eikä kuolemaa.

Pelon vastakohta on uskaltaminen. Luottamus.

Siis usko. Ja on sillä muitakin vastakohtia. Pelon vastakohta on myös toivo. Että tästä selvitään kyllä.

Ja pelon vastakohta on rakkaus. Raamatunkin mukaan rakkaus hätistelee pelon tiehensä.

JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Kirkko ja kaupunki verkossa MARI AARNIO

HAUTAUSMAAN KYNTTILÄT yhdistävät ETTÄ TÄÄLLÄ meidät armon vuonna 2019 elävät ihmiKUOLLAAN. set paitsi edeltämme menneisiin rakkaisiin, myös kaikkiin, joita toisen ihmisen kuolema on koskettanut.

Heitä on paljon. Siihen porukkaan kuuluu selvä enemmistö koskaan eläneistä ihmisistä. Jo 50 000 vuotta sitten neandertalinihmiset hautasivat kuolleensa.

He koristelivat vainajat ja asettivat hautaan työkaluja ja koruja siltä varalta, että niille olisi käyttöä siellä jossakin.

Samasta syystä joissakin seurakunnissa neulotaan taivassukkia, jotka voidaan pukea vainajalle, kun hänet asetetaan arkkuun.

Samasta syystä lapsen haudalle viedään toisinaan leluja. Ne muistuttavat kesken jääneistä leikeistä. Samalla ne ilmentävät toivoa, että yhteiset leikit jatkuisivat taivaan kodissa.

OLEMASSA SIKSI,

Pienenä kynttilää viedessäni luettelin haudan reunalla toiveitani mummille: punainen käsilaukku, poikaystävä ja polkupyörä.

Varmuuden vuoksi, Taivaan Isä, kerroin haaveeni sinun lisäksesi mummille, koska ajattelin hänen olevan lähempänä sinua siellä taivaassa ja ajavan asiaani.

Se kannatti siitä huolimatta, että polkupyörä, jonka sain, oli siskon vanha.

Kiitos mummista.

Kuuntele ikivihreimpiä juttuja Jotkut ne eivät vain vanhene! Kirkko ja kaupungin suosituimpia ja rakastetuimpia juttuja luetaan nyt ääneen. Voit kuunnella artikkeleita esimerkiksi iTunesissa, Spotifyssa tai osoitteessa kirkkojakaupunki.fi/kuuntele.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 24.10.2019

numero 19

Seuraava lehti ilmestyy 7.11.

KANNEN KUVA: VILJA HARALA

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

1 2

Pia Marttila, työskentelet erityisasiantuntijana Rikosuhri­ päivystyksessä. Mitä työhösi kuuluu?

– Kohtaan ja autan ihmiskaupan uhreja.

Kun aloitin tehtävässäni viitisen vuotta sitten, asiakkaita oli kahdeksan. Nyt heitä on

yli 240.

– Tuomme myös viranomaisten ja päättäjien tietoon asiakkaiden tarpeita ja oikeuksia ja koulutamme heitä ihmiskaupan tunnistamiseen ja sen uhrien kanssa toimimiseen.

Keitä nykyajan ihmiskaupan uhrit ovat?

– Apua hakevat esimerkiksi ne, joita käytetään työvoimana tai seksuaalisesti hyväksi ja avioliittoon, rikolliseen toimintaan tai kerjäämiseen pakotetut.

– Asiakkaamme ovat yleisimmin irakilaisia, nepalilaisia, bangladeshilaisia, suomalaisia ja afganistanilaisia. Yhteensä kansallisuuksia on nelisenkymmentä. Uhrit ovat kaikenikäisiä, naisia ja miehiä. Tyypillisessä tapauksessa yksittäinen ihminen tai pieni porukka on keksinyt ruveta käyttämään toista hyväkseen.

3

Miten ihmiskaupan uhreja autetaan?

– Jotkut tarvitsevat välitöntä apua, esimerkiksi yösijan. Usein tilanne ei ole niin akuutti. Luottamuksellisessa keskustelussa mietitään ulospääsyä umpikujasta: Pitäisikö tehdä rikosilmoitus? Voiko työpaikan menettäminen vaikuttaa oleskelulupaan?

– Poliisille ilmoittaminenkaan ei yksin auta, koska rikosprosessit kestävät kolme tai viisikin vuotta ja pitävät ihmisiä vaikeassa pakkoraossa.

Ihmiskaupan uhrit elävät varjoyhteiskunnissa, joiden ongelmat eivät suoraan kosketa keskivertosuomalaista. Moni ei siksi uskoisi, millaisiin tilanteisiin Suomessakin voi joutua.

”Pahinta on, kun järjestelmä ei toimi auttaakseen uhria” Ihmiskauppa on niin vähäeleistä, että sitä voi olla vaikea tunnistaa, sanoo Pia Marttila Rikosuhripäivystyksestä.

TEKSTI KAISA RAITTILA KUVA VILLE PALONEN

A

3

4

Olet Ekumeenisen vastuuviikon kampanjassa ihmisoikeuspuolustaja. Millaisia onnistumisia olet työssäsi nähnyt?

– Tunnen onnistuneeni, kun ahdistunut ihminen alkaa voida hyvin ja hänen asiansa alkavat järjestyä. Elokuvissa esitellään ääritilanteita, mutta oikea ihmiskauppa on vähäeleisempää. Siksi sitä on vaikea tunnistaa. Tilanne saattaa näyttää ulkopuolisen silmään ihan normaalilta, vaikka pizzerian työntekijä tekisi 16-tuntista päivää ja pomo pitäisi hänen pankkikorttiaan hallussaan ja tyhjentäisi hänen tilinsä palkanmaksun jälkeen.

5

Millainen on iltarukouksesi?

– Saatan toivoa, että sen ja sen asia järjestyisi tai voi kun en olisi unohtanut mitään

tärkeää.

Asiakkaiden asiat eivät varsinaisesti kuormita minua.

Jos murenisin niistä, olisin väärällä alalla. Mutta se murentaa, kun järjestelmä ei toimi niin, että nämä ihmiset saisivat avun. ■ Ekumeenisen vastuuviikon teemana 20.–27.10. on Ihmisoikeuspuolustajat. Vastuuviikolla on myös YK:n päivä 24.10. ja rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä.

4 A Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

ESKO JÄMSÄ

Palveluesimies Hanna Kuisma, ruokapalvelun koordinaattori Esa Laitila ja yhteisödiakoni Eeva Lehtineva iloitsevat palkinnosta.

Piispa palkitsi Vantaan Yhteisen pöydän Helsingin piispa Teemu Laajasalo palkitsi Vantaan seurakuntien ja Vantaan kaupungin verkostomaisen Yhteinen pöytä -ruokaaputoiminnan sekä Porvoon suomalaisen seurakunnan yhdyskuntatyöntekijän Maria Jylhän Myötätuntopalkinnoilla.

Palkitsemisperusteluissaan piispa toteaa, että Yhteinen pöytä on edistänyt esimerkillisellä tavalla myötätuntoa tekemällä uraauurtavaa verkostotyötä ruoka-aputoiminnan parissa jo viisi vuotta. Se on tuonut ihmisiä ja eri toimijoita yhteen moninaisella tavalla ja tekee myötätuntoa todeksi toimintansa jokaisessa vaiheessa.

Yhteinen pöytä on Vantaan seurakuntien ja kaupungin yhdessä perustama, hallinnoima ja rahoittama organisaatio, johon liittyvässä verkostossa on mukana 35 ruokahävikin lahjoittajaa ja 65 paikkaa, joissa jaetaan ruoka-apua. Lue lisää: kirkkojakaupunki.fi.

Kastepaikan ja papin voi varata netissä Kaikissa Vantaan suomenkielisissä seurakunnissa voi varata papin ja kastetilaisuuden juhlapaikan verkossa. Ruotsinkielinen seurakunta liittyy mukaan myöhemmin lokakuun aikana. Myös kastekahveja varten voi varata tilan. Juhlatila on ilmainen seurakuntalaisille.

Palvelun kautta voi tehdä ajanvarauksen myös silloin, kun kaste järjestetään kotona. Kastevarauksen tekeminen verkossa edellyttää vahvaa suomi.fi-tunnistautumista eli se tapahtuu esimerkiksi pankkitunnuksia käyttäen.

– Sähköinen varaaminen laajentaa palveluvalikoimaamme, mutta edelleen kasteen voi aina varata myös puhelimitse tai asioimalla seurakunnan kirkkoherranvirastossa, kertoo asiakaspalveluhanketta luotsaava Vantaankosken seurakunnan kirkkoherra Hannu Pöntinen.

Lue lisää: vantaanseurakunnat.fi

Ulkomaanapu kerää apua kurdialueille Jopa yli 200 000 ihmistä pakeni kodeistaan Turkin armeijan ja sen liittolaisjoukkojen hyökkäystä Koillis-Syyrian kurdialueille. YK:n arvion mukaan jopa 1,65 miljoonaa ihmistä on kiireellisen humanitaarisen avun tarpeessa.

Yli 400 000 ihmisellä on pulaa jopa vedestä. Kirkon Ulkomaanapu on päättänyt antaa katastrofirahastostaan 100 000 euroa Syyriaan. Se on myös käynnistänyt hätäapukeräyksen. Lue lisää: kirkkojakaupunki.fi.

Lähes parin tunnin selvittelyn jälkeen Erkki Halonen löysi vian Sinikka Kanasen uudesta televisiosta. 87-vuotias Kananen ei pelkää tekniikkaa, vaan on halunnut opetella maksamaan laskuja tabletilla.

Moni seniori tarvitsee digineuvontaa pärjätäkseen Tietotekniikka helpottaa arkista asiointia, mutta myös hankaloittaa sitä. Kun digitalisaatio etenee, digisyrjäytymistä on torjuttava.

TEKSTI EIRA SERKKOLA KUVA ESKO JÄMSÄ

S

inikka Kanasella, 87, on ongelma. Hänen uusi televisionsa ei päästä häntä Yle Areenaan katsomaan lempiohjelmia, vaan ruudulla pyörii ympyräkuvio. Kananen on muuttanut neljä kuukautta sitten upouuteen palvelutaloon Tikkurilan Neilikkatielle, ja sen vuoksi televisiokin piti uusia.

– Ennen tallensin digiboksiin ohjelmia, jos tv:stä tuli kaksi kiinnosta-

vaa ohjelmaa yhtaikaa. Se oli helppoa. Nyt ei tarvitse nauhoittaa, jos näen ohjelman Areenasta, Kananen mainitsee. Hänelle on selvää, että Areenaan pääsee kaukosäätimen ”mökistä” painamalla.

Hän on yrittänyt korjata ongelmaa kysymällä neuvoa ystävältä, joka toi USB-kaapelin, ja palvelutalon korjausmieheltä, joka ei osannut auttaa. Nyt apuun on tullut vapaaehtoinen digiopastaja Erkki Halonen HelsinkiMission keikka-avun kautta.

– Televisio on yhteydessä internetiin tämän valkoisen johdon kautta, Halonen näyttää Kanaselle. Hän miettii, onko talon laajakaista liian hidas Areenan katsomiseen. Siksi tietoliikenneliittymän nopeus on mitattava. Langattoman verkon nopeuden hän voisi mitata omalla laitteellaan, mutta lankaverkon nopeus on selvitettävä muuten.

DIGIOPASTAJA KÄY palvelutalon neuvonnassa kysymässä talon tietoverkosta. Langattoman verkon salasana löytyy kuulemma asukkaan huonekansiosta. Mutta vielä verkko ”ei välttämättä toimi kunnolla” jokaisessa huoneessa.

Lisäksi Erkki Haloselle kerrotaan, että langaton verkko sisältyy asuk-

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

kaan vuokraan, kun taas lankaverkot ovat asukkaiden omia.

KUN VERKON salasana ei toimi, johtuuko se siitä, että Sinikka Kanasen televisio toimii hänen omassa lankaverkossaan? Onko Elisalta tai DNA:lta tullut laskuja? Kananen ei muista. Mutta sitten selviää, että salasanan numero 1 onkin l-kirjain.

Halonen pääsee mittaamaan verkon nopeuden, ja se on riittävä.

Halonen saa television kytkettyä verkkoon, mutta yhteys Yle Areenaan pätkii aina vain. Hän käy läpi kaikki asetukset, eikä niistä löydy vikaa. Lopulta hän kytkee oman iPadinsa verkkoon. Se toimii, joten olisiko vika televisiossa?

A

5

Kerro

seksuaalisesta ahdistelusta uskonnollisessa yhteisössä

Vastaa nimettömänä kyselyyn osoitteessa kirkkojakaupunki.fi. Ahdistelumuistoja julkaistaan lehtiartikkelissa.

”

SELMA

Koot: 35-43 Värit: luumu, ruskea, musta 169€

ALETAAN OLETTAA, ETTÄ JOKAISELLA

VERNA

Koot: 35-43 Värit: tiili/viinpun, sininen/lila, ruskea/musta 169€

KANSALAISELLA ON ÄLYPUHELIN JA LÄPPÄRI. DIGIOPASTAJA ERKKI HALONEN

– Soitin lopulta LG-televisiomerkin it-tukeen. Kuulemma kaikissa LG-televisioissa vuosimallia 2019 on sama ongelma Yle Areenan kytkemisessä verkkoon, ja Yle ja LG selvittävät asiaa. Eipä ole ennen tätä tullut vastaan, vaikka olen tällainen vanha nörtti! Erkki Halonen päivittelee myöhemmin.

Digineuvontaa senioreille Vantaan kaupunki. Myyrmäen ja Tikkurilan Vantaa-infoista saa apua verkkoasioinnissa, skannaamisessa ja netin käytössä (Myyrmäkitalo, Paalutori 3, ja Dixi, Ratatie 11, 2. kerros) ma–pe, aukioloajat vaihtelevat. Vantaan aikuisopiston opastaja auttaa ilman ajanvarausta Tikkurilan Vantaa-infossa pe klo 9.30–12.

Enter ry. Enterin tietokone-, tabletti- ja kännykkäopastus on avointa ja maksutonta kaikille senioreille. Enter opastaa Uudellamaalla mm. kirjastoissa, Vantaalla Hakunilan, Lumon, Martinlaakson, Myyrmäen ja Tikkurilan kirjastoissa sekä Foibekartanossa. Osaan opastuksista on ajanvaraus. entersenior.fi Vanhustyön Keskusliitto, katso seniorsurf.fi HelsinkiMission keikka-apu. Tällä hetkellä kysyntää on enemmän kuin neuvojia, ja nyt etsitään lisää vapaaehtoisia digiopastajia. helsinkimissio.fi.

OPASTUSKEIKKA KESTI kolme tuntia. Tv-asia ei ratkennut, mutta Halonen päivitti Kanasen tabletin asetuksia ja näytti, miten sillä pääsee internetiin. Samalla käytiin läpi syyskuussa muuttuneen pankkitunnistautumisen periaatteita.

It-alalla työuransa tehnyt Erkki Halonen on tehnyt digineuvontaa kohta vuoden verran. Hän käy HelsinkiMission vapaaehtoisena seniorien kotona, mutta opastaa myös Enter ry:n tilaisuuksissa esimerkiksi kirjastoissa. Auttamalla muita hän pitää samalla osaamistaan yllä.

Sinikan televisio-ongelma on digiopastajan mielestä osuva esimerkki vanhusten digisyrjäytymisestä.

– Kun digitalisaatio etenee, aletaan olettaa, että jokaisella kansalaisella on älypuhelin ja läppäri. Kyllä siinä senioreilla on haasteita. Pankkien tunnistautumisen muutos on tyyppiesimerkki tästä ja pankkien ajattelemattomuudesta. Esimerkiksi Nordean tunnuslukulaite on monelle seniorille aivan liian pieni, Halonen toteaa.

Vanhusten pitäisi myös osata käyttää verkossa Kelan ja verottajan palveluja sekä omakanta.fi-palvelua. Jos haluaa jättää veroilmoituksensa paperilla, pitää osata tulostaa lomake tai soittaa ja pyytää sitä. ■ Viikkoa myöhemmin Halonen sai kuulla, että Yle Areenan ohjelmavika korjataan. Hän käy vielä uudestaan asentamassa Kanasen television.

Sievi Shop Simonkatu 12, Helsinki - Jumbo, Vantaa

nahkalaukut

www.utua.fi

ESIKOISLESTADIOLAISTEN SYKSYSEURAT KAIKILLE AVOIN TILAISUUS lauantaina 26.10. klo 12 ja 17 sunnuntaina 27.10. klo 12 ja 18 maanantaina 28.10. klo 12 ja 18 RUKOUSHUONE Puistolantie 1, Helsinki Bussit 553 ja 553K

Tervetuloa kuulemaan elävää Jumalan sanaa! ”Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.” Room. 10:17.

Tule katsomaan elokuva punkkaripapista Kirkko ja kaupunki, Yle Dokumentit ja Keskustakirjasto Oodi järjestävät uunituoreen dokumenttielokuvan ennakkoesityksen Oodissa perjantaina 25.10. klo 13.

Elokuvan jälkeen keskustellaan siitä, jäikö Jeesuksen vallankumous kesken. Keskustelemassa elokuvan päähenkilö Nuusa Niskala, elokuvan ohjaaja Olli Laine sekä oppilaitospappi Leena Huovinen.

Keskustelua vetää Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Jaakko Heinimäki.

Vapaa pääsy, tervetuloa.

6 A Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

Neulominen vähentää puhelimen räpläämistä Markus Haakana löysi puikot ja langat sattumalta.

nopeasti, ettei luovuttanut. Pian, kun muutamat pipot ja lapaset oli neulottu, tavoite oli selvä.

– Halusin neuloa brittiläistyyppisen neuleen. Se osoittautui aikamoiseksi haasteeksi, koska perinteisesti se pitää myös suunnitella itse. Tein sen. Sen jälkeen ei minkään neulominen ole tuntunut liian haastavalta.

TEKSTI NINA RIUTTA KUVAT MARIANNA SIITONEN

M

ies oppii halutessaan mitä tahansa. Tätä mieltä on Markus Haakana, joka oppi neulomaan kahdeksan vuotta sitten 35-vuotiaana.

Haakana istui luennolla. Luento oli hänen mielestään tylsä, eikä kännykkääkään voinut räplätä. Akku oli loppu.

– Aloin vääntelehtiä penkissä. Näin salissa nuoren naisen, joka neuloi. Minulle tuli siinä herätys.

Tuon kun osaisi, ei olisi hetkeäkään tylsää, Haakana kertoo.

Neulomisesta Haakanalla ei ollut muuta käsitystä kuin että tarvitaan lankaa ja puikot. Netistä löytyi neulomisohjeita. Aikansa Haakana katseli niitä Youtubesta. Ei selvinnyt, miten pitäisi aloittaa.

Haakana meni äitinsä luo, joka neuvoi silmukoiden luomisen. Alku oli tuskailua varsinkin nurjaa neuloessa, mutta Haakana oppi kuitenkin sen verran

Markus Haakana neuloo bussissa, junassa ja television ääressä. Neuletyö odottaa ja sitä voi tehdä kerralla sen verran kuin ehtii.

NEULOA VOI niin helposti tai vaikeasti kuin haluaa. Neuloja voi tehdä isoa työtä tai pientä. Joku voi olla hyvä tekemään pipoja, vaikka ei koskaan tekisi mitään muuta.

– Neulominen rauhoittaa, ja on tyydyttävää katsoa, kuinka työ edistyy. Siihen liittyy hyvin vähän suorittamista tai poseeraamista, jota somessa harrastetaan, Markus Haakana sanoo.

Hän on tietoisesti yrittänyt pysyä neulomisineen poissa somesta. Some tuo helposti vertailun ja kateuden, josta Haakana haluaa pysyä erossa.

– Tosin minäkin haluan joskus näyttää valmiita töitäni muille. Siitä ei omasta mielestäni kuitenkaan ole tullut epätoivoista tai huomionhakuista.

Taivassukat Marika Säppi neuloo Taivassukkaryhmässä ensimmäisiä sukkiaan.

T

ikkurilalainen Marika Säppi on neulonut Taivassukka-ryhmässä syyskuusta lähtien. Yleensä hän virkkaa, mutta nyt hän harjoittelee neulomista. Teossa ovat musta-valkoraidalliset sukat.

– Teen ensimmäisiä sukkia. Minun pitää neuloa vielä pari senttiä. Sen jälkeen aloitan kärkikavennukset. Nämä ovat ihan perusvillasukat. Teen näitä siskolleni.

– Tänään ryhmämme kokoontuu neljännen kerran ja saan sukat valmiiksi. Seuraavaksi alan tehdä taivassukkia.

ASOLAN SEURAKUNTATALOLLA kokoontuvassa Taivassukka-ryhmässä voi neuloa perussukkia itselle, ystävälle tai naapurille. Taivassukkia neulotaan Havukosken Marjatta-Säätiön asukkaille, jotka elävät elämänsä viime hetkiä.

Taivassukkien on tarkoitus lämmittää kuoleman rajalla olevien jal-

koja. Sukat voi myös laittaa mukaan viimeiselle matkalle arkkuun, jos sukkien saaja tai omaiset näin haluavat.

– Kun sukat ovat valmiita, viemme ne asukkaille yhdessä. Tätä toivottiin Marjatta-Säätiöstä, Säppi kertoo.

Kukin tekee ryhmässä niin monet taivassukat kuin ehtii ja haluaa. Säppi kertoo yhden ryhmäläisen neuloneen tähän mennessä jo kolmet sukat.

– Taivassukat eivät saa olla suusta liian tiukat, etteivät ne purista. Niiden pitää olla mukavat jalassa. Kun ääreisverenkierto huononee, jalat pysyvät taivassukissa lämpöisinä. Toivon, että ne lämmittäisivät myös sydäntä.

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

Neuletyö odottaa, ja sitä voi tehdä juuri sen verran kuin ehtii. Haakana neuloo bussissa, junassa ja television ääressä. Neuletyö on aina hänellä mukana.

– Neulominen on vähän kuin lenkkeily, jota voi harrastaa itsekseen milloin tahansa. Vetää vain kengät jalkaan ja menee ovesta ulos. Neulomisessa viehättää juuri sama, että sen tekeminen ei ole ajasta tai paikasta kiinni.

Haakanan mielestä neulominen on vastapainoa ennen kaikkea kännyköille, vaikka kännyköistä on myös hyötyä neulomisessa.

– Kritisoin tyhjyyden tunnetta, joka kännykän näpertelystä tulee. Sitä vain selaa, selaa, selaa ja selaa. Pää täyttyy kuvista ja videoista, mutta mitään ei jää jäljelle.

MARKUS HAAKANA haluaa edistää neulomista miesten keskuudessa. Hän on kirjoittanut Jätkä neuloo!

-kirjan, josta voi aloittaa. Neulominen ei tunnu Haakanasta naiselliselta eikä miehekkäältä. Se on hänelle vain tekemistä ja jossain määrin itsetuntokysymys.

– Suomessa äijämäisyys on sitä, että ei välitetä, mitä muut sanovat. Uhotaan, että minä teen, mitä haluan – paitsi, jos haluaa neuloa. On siinä vähän haastetta miehiselle itsetunnolle.

– Neulovia miehiä, joita haastattelin kirjaani, yhdisti rauhallisuus. He olivat sinut itsensä kanssa. Heillä ei ollut suurta oman arvon todistelun tarvetta.

”

MISSÄÄN EI NEULOTA SUKKIA NIIN PALJON KUIN SUOMESSA. MARKUS HAAKANA

Haakana toteaa, etteivät neulovat miehet ole mikään uutuus. Miehet ovat ennenkin neuloneet, mutta neulovia naisia on niin valtavasti, etteivät miehet näy seasta.

– Jos katselee vanhoja valokuvia esimerkiksi Etelä-Amerikan Andeilta, niissä aika jäyhät äijät neulovat siinä missä muutkin.

A

tapaus. Siitä kertovat myös useat tänä syksynä ilmestyneet villasukkien neulomisohjekirjat.

– Missään ei neulota sukkia niin paljon kuin Suomessa. Muissakin maissa niitä tehdään, mutta Suomessa pitkälti yli puolet kaikista neulottavista tuotteista on sukkia.

Kaikenlaisten sukkien neulominen kertoo Haakanan mielestä siitä, että monille varsinkin vanhoille ihmisille sukkien neulominen on enemmän kuin harrastus.

– Kun tulee ikää, ei jaksa enää kyläillä eikä sukulaisia näe usein, niin silloin mummot neulovat läheisilleen. Jouluksi on laatikollinen sukkia valmiina. Sukkien neulomisessa on yllättävän paljon rakkautta ja ajatusta taustalla. ■

TYÖSSÄÄN NOVITALLA Markus Haakana on nähnyt, että Suomi on sukkien neulomisen erikois-

viimeiselle matkalle IDEAN TAIVASSUKKIEN neulomisesta yhdessä keksi Rekolan seurakunnan diakonia-avustaja Irene JuvonenRokkanen. Hän toimii Taivassukkaryhmän vetäjänä.

Ryhmässä on käynyt parisenkymmentä neulojaa. Oleellisena osana iltoja ovat alustukset ja keskustelu elämään ja kuolemaan liittyvistä aiheista.

Marika Säppi kertoo, että kirkon työntekijöiden alustamat aiheet ovat herättäneet keskustelua ja tunteita.

– Varsinkin viime kerralla avauduttiin asioista. En ollut ainoa, joka itki. Aiheet koskettavat meitä eri tavalla. Ryhmässä on tosi hyvä ilmapiiri, ja siellä uskaltaa puhua. Jos kuo-

” VARSINKIN

VIIME KERRALLA AVAUDUTTIIN KUOLEMAN

KYSYMYKSISTÄ.

EN OLLUT AINOA, JOKA ITKI. MARIKA SÄPPI

lema pelottaa, sitä voi käsitellä tässä ryhmässä.

JOIDENKUIDEN MIELESTÄ taivassukkien tulisi olla puhtaan valkoiset. Asolan ryhmässä tehdään kaikenvärisiä taivassukkia. Värikkäät sukat kertovat elämästä.

– Ihmisillä on eri käsityksiä taivassukista. Miksi taivassukkien tarvitsisi olla vain tylsät ja pelkästään valkoiset?

Minä haluaisin, että ne olisivat piristävät. Ryhmässä tehtiin sini-oranssit taivassukat, ja ne olivat oikein kivat.

Säppi on ajatellut joskus neuloa taivassukat myös itselleen. Ensin hän aikoo värjätä langat. ■

7

Marika Säppi on virkannut paljon ja harjoittelee nyt neulomista. Perussukkien jälkeen valmistuvat valkoiset taivassukat.

8 A Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

Teinivuodet heräävät henkiin Päiväkirjaklubilla Mitä nolompia tunnustuksia, sitä vapauttavampaa niille on nauraa yhdessä, sanoo stand up -koomikko Eeva Vekki.

TEKSTI KAISA RAITTILA KUVA ANTTI RINTALA

R

”

öökin poltto pitäis lopettaa ja alkoholin käyttöä vähentää”, kirjoitti Noin viikon studio -tv-ohjelman käsikirjoittaja ja juontaja Eeva Vekki 14-vuotiaana päiväkirjaansa. ”Juon, sekaannun poikiin, olen joskus moraaliton, hultiton, olen suudellut tyttöä ja polttanut paukut ja mitä vielä. Ja 8,8 keskiarvo. Osa sais varmaan slaagit. Cool!”

Viisi vuotta sitten Vekki keksi Risto K. Järvisen kanssa tuoda Suomeen päiväkirjaklubin konseptin.

Koomikkokollegat olivat istuneet kahvilassa ja selanneet nuoruudenpäiväkirjojaan.

– Ei herra mun vereni, me sanottiin. Nämä ovat niin kauheita ja niin noloja, että ne on pakko lukea ääneen.

Ensimmäisellä Päiväkirjaklubilla lavalle pakotettiin kaikki Vekin ja Järvisen ystävät, joiden tiedettiin pitäneen päiväkirjaa. Seuraaviin riitti jonoksi asti tulokkaita niistä, jotka olivat toisia kuunneltuaan innostuneet noloutensa paljastamisen vapauttavaan riittiin.

PÄIVÄKIRJAKLUBILLA TEINIAJAT heräävät henkiin.

Ainutlaatuisiksi luullut kokemukset osoittautuvat yh-

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

teisiksi. Omalle ehdottomuudelleen, noloudelleen ja hulluudelleen voi jakamisen hurmassa nauraa.

– Samastumisen pinta on valtava. Se myötätunto, joka herää: Ai vitsi mä oon ollu samanlainen.

Vaikka teininä on luullut olevansa ihan yksin, kaikki ovat olleetkin ihan yhtä kujalla.

Nuorena pää on täynnä ideoita, miten haluaisi elää, mutta elämässä on sietämättömiä rajoitteita kuten vanhemmat ja koulu. Jos Vekki jotakin uskoo teini-iän päiväkirjoihin näin syvälle sukeltaneena oppineensa, niin armoa omien lastensa tulevaa teini-ikää kohtaan.

– Vanhemmuus on viime vuosikymmeninä kehittynyt ja muuttunut. Ennen pantiin kolmivuotiaat keskenään pihalle. Ensimmäisellä interrail-reissullani soitettiin kaverini Matin kanssa vuoroviikoin kotiin. Nykyään yhteys on toisella tasolla.

Edes päiväkirjalle ei välttämättä voi uskoa asioita sellaisinaan. Vaikeimmista asioista saatetaan kertoa koodikielellä. Toisaalta päiväkirja saattaa olla ainoa paikka, jossa voi räiskäyttää tunteet näkyviin, kiroilla ja olla karski, kun muualla pitää esittää kilttiä ja kunnollista. Vekin päiväkirjassa ollaan samalla sivulla seksin puutteessa ja käydään mummin kanssa jouluostoksilla.

”

Ei herra mun vereni, me sanottiin. Nämä ovat niin kauheita ja niin noloja, että ne on pakko lukea ääneen.

Eeva Vekin koomikon­ ura sai alkunsa Tikkurilan teatterin Vernissalta.

PÄIVÄKIRJAN PITÄMISEN tapa on muutoksessa, mutta ei Eeva Vekin mukaan katoamassa. Nuorimmat klubille lukijoiksi ilmoittautuvat kertovat kirjoittavansa suoraan pädille tai puhelimeen.

– Mutta kun joku sanoo, että sosiaaliseen mediaan kirjoitettaisiin päiväkirjaa, olen eri mieltä.

Somessa kirjoitetaan toiselle. Se on enemmän kirjeenvaihtoa kuin päiväkirjaa, jota ei koskaan tarkoiteta toisten silmille.

Toisten silmät ovat itse asiassa päiväkirjanpitäjän pahin vihollinen.

– Järvisen Risto piti päiväkirjaansa vaatekaapin irtolattian alla, koska pelkästään sellaisen kirjoittajaksi paljastuminen olisi ollut pojalle kamalinta, mitä 80-luvun Keravalla olisi voinut tapahtua.

Päiväkirja saattaa olla rehellinen, vaikka vääristäisi kokonaisuutta. Vekille päiväkirja ei ole ollut vain dokumentaatiota vaan myös henkireikä.

– Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen kirjoittanut silloin, kun voin huonosti.

EEVA VEKKI ALOITTI päiväkirjan kirjoittamisen seitsemänvuotiaana ja lopetti, harmikseen, jo 25-vuotiaana. Nyt tuntuu kuin uudelleen aloittaminen vaatisi puuttuvien vuosien kerimistä kokoon.

– Päiväkirjahan on keskustelukumppani. Sen kuuluu tietää, mitä on tapahtunut ja tapahtuu. Pienempänä aloitin aina tervehdyksellä, ”Rakas päiväkirja”, ”Yo!” Jotkut onnettomat ovat polttaneet nuoruuden päiväkirjansa. He voivat hakea helpotusta menetykseensä kuuntelemalla muiden päiväkirjatekstejä. Korjaamon Päiväkirjaklubilla noloja merkintöjä luetaan edelleen kerran kuukaudessa. Yli sadan hengen sali on aina loppuunmyyty.

Jokainen ilta päättyy runoon, kuten Risto K. Järvisen ja Eeva Vekin kokoama, juuri ilmestynyt Päiväkirjaklubi-kirjakin. Nuorena kirjoitetut runot kun ovat ihan nolointa kaikesta. ■ Päiväkirjaklubi la 16.11. ja pe 20.12.

Kulttuuritehdas Korjaamolla.

Eeva Vekki Club Act One! la 16.11. Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa.

Kaikille kuolevaisille

2795 Lupa surra

MIIA MOISIO

Surulla on monet kasvot. Se on tunne, joka liittyy menetyksiin. Se tulee, asettuu ihmiseen ja lähtee sitten, kun se on tehnyt työnsä. Se hidastaa, hiljentää, masentaa ja vie voimia. Teos antaa luvan surra kaikkea, mistä on päättänyt luopua tai joutunut luopumaan.

14 95 Kun minua ei enää ole EIJA MANSIKKAMÄKI

Millaiset hautajaiset haluat tai missä säilytät tärkeimpiä papereitasi tai salasanojasi? Entä kenen hoitoon haluat luovuttaa rakkaimmat esineesi tai kissasi? Tallenna tähän kirjaan toiveesi ja tärkeät asiat kuoleman tai vakavan sairastumisen varalta. Ajoissa täytettynä se on viimeinen palvelus läheisille ja aina hyödyllinen lahjaidea hänelle, jolla on jo kaikki.

A

9

MENOT 24.10. – 7.11.

10 A Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09–8306 507.

Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkko ti klo 10–14, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkko to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Matala – mukava maanantai kirkolla!

Ma 28.10. ja 4.11. hartaus klo 11, ilmainen ruokailu.

Tutkimme Raamattua ma klo 12.

Juhani Leppälä, Taisto Kotomäki.

Vauvakahvila ma klo 12.30–14.

Luottamuksen rukoushetki ma klo 18. Hiljaisuutta ja Taizé-lauluja.

Nuortenilta Lepaani ti klo 18–21.

Raamattupiiri ti klo 18–20.

Perhekerho ke klo 9–12.

Käsillä hyvää -ryhmä ke klo 14–15.30.

Viikkomessu to klo 18–18.45.

Hakunilan kirkon kuoron harjoitukset to klo 18.45–20.45.

Jengi-ilta nuorille pe klo 19.30–22.

Torstaitupa: Puurolounas to 24.10. klo 10–13. Vapaaehtoinen maksu.

Paluumuuttajien piiri to 24.10. klo 12.30–15. Päivi Helén.

Tule suunnittelemaan Kohtaamispaikka-iltoja to 24.10. klo 18.00. Harri Nurminen.

Lasten kekkerit la 26.10. klo 15.30– 18. Lasten konsertti klo 16. Puuhailua, ruokailu. Yhteistyö: Vantaan NMKY. Ilm. ruokailun vuoksi viim. to 24.10. birgitta.tasavuori@evl.fi Messu su 27.10. klo 10. Harri Nurminen, Eveliina Ojala, Riikka Jäntti.

Lähettiperhe Kia ja Markus Syrjätie.

Cecilia-kuorolaisia Heli Mikkelän johd.

Lähetyspiiri ma 28.10. klo 18. Riikka ja Tomas Kolkka (SLS).

Seniorikerho ti 29.10. klo 13–14.30.

Helsingin Rauhanyhdistyksen alueseurat ti 29.10. klo 18.

Rukiista leipää Raamatusta ke 30.10. klo 18.30. Valhe ja totuus – miten erotan ne. Leif Nummela.

Pyhäinpäivän messu la 2.11. klo 12.

Tiina Palmu, Tuomo Kahenvirta, Tuomas Heikkilä.

Nuorten kirkkopyhä su 3.11. klo 12.

Tuomo Kahenvirta, Tiina Palmu, Riikka Jäntti, Nina Häkkinen, nuoria musiikkiavustajia.

Omaishoitajien olohuone ma 4.11. klo 15–16.30.

Päivähetki Raamatun äärellä ti 5.11. klo 11.45–13.30. Jari Araneva.

Rukiista leipää Raamatusta ke 6.11. klo 18.30. Jumalan lapsena. Nuorisotyönohj. Aija Sairanen.

Torstaitupa: Hakunilan Kotikirkon keittolounas to 7.11. klo 10–13.

Vapaaehtoinen maksu.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Käsillä hyvää ti klo 10–12.

Päivähartaus ti klo 12.30–12.45.

Päiväkahvit ti klo 12.30–14.

Sanaa ja saunaa äijäporukassa to klo 18.30–20.30.

Naisten raamattupiiri to klo 19–21.

Perhekerho pe klo 9–13.

Aamupäivän rukoushetki pe klo 10.45. Pe 25.10. ehtoollinen.

Puuroperjantai pe klo 11–12. Maksuton puuro, leivät ja kahvit.

Lähetyspiiri to 24.10. klo 18. Sädeahot (KRS).

Messu su 27.10. klo 10. Harri Nurminen, Tuomas Heikkilä. Lähettiperhe Kia ja Markus Syrjätie.

Esikoiset ry:n seurat su 27.10. klo 14.30–18.

Pyhäinpäivän aaton iltakonsertti su 27.10 klo 19. Hannu Holman lauluoppilaat. Vapaa pääsy. Vapaaehtoinen käsiohjelmamaksu.

Messu su 3.11. klo 10. Harri Nurminen, Riikka Jäntti.

Omaishoitajien ryhmä ma 4.11. klo 10.30.

Lähetyspiiri to 7.11. klo 18. Anitta Vuorela (Sansa).

MUUALLA Perhekerho Kolohongassa to klo 9–11. Pohjolantie 2, 01260 Vantaa.

Kuunloiste-lapsikuoro 6–12-v. ke klo 15–15.45 Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa.

Aurinkotanssi-kuoro 11–15-v. ke klo 15.45–16.15 Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa.

Sururyhmä alkaa ti 5.11. Diakoni Liisa Juusela ja pappi Tiina Palmu.

Tied. Tiina Palmu, 050 356 5715.

Ensivauvat -ryhmä ensimmäisen lapsen saaneille. Ti 5.11.19–21.1.20 klo 13–14.30. Ilm. ja tied. birgitta.tasavuori@evl.fi. tai 050 523 4051.

KASTETTU Martti Armas Ensio Harju, Ronja Maria Herttuainen, Lukas Olavi Ensio Lappi, Ellen Iida Josefiina Sokkanen, Viola Linnea Taavela, Valo Julius Theodoropoulos, Joonatan Patrick Matias Hakim Wickholm.

HAUTAAN SIUNATTU Pirkko Marjatta Koivurova 77 v, Kari Johannes Virtanen 68 v, Arja Helena Tammelin 64 v, Kirsi Maria TikkanenCham 50 v, Syksy Noel Theodoropoulos.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys ti ja to klo 9–11, p. 09 830 6472.

Diakoniatyöllä on käytössä nettiajanvaraus: hameenkylanseurakunta.fi > Diakonia – apua ja tukea Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Mukulamessu ”Syysylistys” su 27.10. klo 15. Koko perheen messu.

Välipala. Vapaaehtoiset, lasten ja perheiden tiimi. Houseband.

Sauvakävelypiiri (miehet) su 27.10. klo 18. Omat sauvat mukaan. Jukka Nevala.

Messu su 27.10. klo 10. Hämevaaran kirkkopyhä. Miika Koistinen, Jarna Wikström, Hannu-Pekka Heikkilä.

Toisiamme siunaten – Martsarin kummikouluyhdistyksen hyväntekeväisyyskonsertti su 27.10. klo 18.

Oopperalaulajat Tommi Hakala, Laura Mäkitalo ja Esa Ruuttunen,

laulupedagogi Matti Pelo, pianotaiteilija Marita Viitasalo, käsikelloyhtye Sonus.

Yhteisen pöydän lounas ke 30.10. ja 6.11. klo 11–12.30. Hävikkiruuasta maksuton lounas. Ehtoollinen kirkkosalissa klo 12.

Hiljaisuuden ilta. Arkipäivän retriitti 1.11. klo 17.30–21.00. Katja-Maaria Vilén ja Riitta Kettunen. Ilm. 30.10.

09 830 6450.

Pyhäinpäivän messu la 2.11. klo 10–11.30. Matti Hyry, Jukka Nevala, Hannu Lehtikangas.

Pyhäinpäivän iltakirkko la 2.11. klo 1819. Kynttilöiden sytytys vuoden aikana kuolleiden muistolle. Matti Hyry, Hannu Lehtikangas.

Messu, Rauhanyhdistyksen kirkkopyhä su 3.11. klo 10–11.30. Matti Hyry, Jorma Niinikoski, Hannu Lehtikangas.

Hämeenkylän kirkon kuoro harjoittelee ti 5.11. klo 17.30–19 kirkolla.

Tiistaisin parittomilla viikoilla. Uudet kuorolaiset tervetulleita.

Laulun ystävät –yhteislaulutilaisuus ke 6.11. klo 14–15. Hannu Lehtikangas.

LAMMASPOLKU 1:N KERHOTILA Aikuisten raamis to 24.10. klo 10.

Jarkko Vähäsarja.

Käsityö- ja palvelupiiri HAIK ke 6.11. klo 10–11.30. Parittomilla viikoilla.

LAMMASKUJA 2A Cafe Pähkinä avoinna ma–ti ja to–pe klo 12–16. Kahvia, rupattelua alueen asukkaita.

Viikon vieras to 24.10. klo 14 Jukka Nevala kertoo valokuvausharrastuksestaan ja Kuninkaantiellä- näyttelystä.

Iltaperhekerho to 24. ja 31.10. klo 17.30-19.00. Jarna Wikström ja lastenhoitajat.

Yhteinen aamiainen ma 28.10. klo 10–11.30. Diakoniatyön maksuton aamiainen parillisten viikkojen ma.

Viikon vieras to 31.10. klo 14 kanttori Hannu Lehtikangas laulattaa.

LAMMASKUJA 2B Luetaan yhdessä -ryhmä ti 29.10 ja 5.11. klo 10–12 maahanmuuttajatytöille ja -naisille.

Kirjallisuuspiiri ma 4.11. klo 12 Eowyn Ivey: ”Lumilapsi”.

Pähkiksen lähetyspiiri ke 6.11. klo 18.

Parittomien viikkojen ke.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Ilpolankuja 2 Kenian lähetyspiiri to 24.10. klo 11.

Vieraana Jukka Nevala.

Kohtaamispaikka to 24.10. kello 11–12. Pastori Jaakko Kara & vierailijat. Rukoillaan, lauletaan, esirukouksia, puhutaan elämästä.

MUUALLA Pähkinärinteen palvelutalon kahvikammari ke 30.10. klo 13.30–14.30, os. Kastanjakuja 1 A. Teatteriretki Tampereelle la 23.11.

Yhtä matkaa -näytelmä Tampereen Työväenteatterissa, jota tähdittävät Seela Sella ja Puntti Valtonen.

Mukaan mahtuu 30 virastolle ilmoittanutta. Hinta noin 70e.

KASTETTU Elias Toivo Koskimies, Pinja Anniina Salonen, Paavo Sulo Olavi Sinipaasi, Elias Juhani Toivonen.

HAUTAAN SIUNATTU Taina Anneli Tandogan 85 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, puhelin klo 9–14, p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk, nuortenkulma Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin klo 9–14, p. 09 8306 333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 8306 554 Diakoniapäivystys ti klo 10–12 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Merikotkantie 4 Aamurukouspiiri ma–pe klo 8–9 Kotkansiivessä.

Hiljaisuuden jooga to 24.10. klo 12–13 kirkkosali 2:ssa. Ilm. pia.olkkonen@evl.fi Iltarukouspiiri to 24.10., 31.10. ja 7.11. klo 18 kappelissa.

Miesten saunailta to 24.10. ja 7.11. klo 18 Kotkansiivessä.

Korso-messu Light to 24.10. ja 7.11. klo 19, etkot klo 18 alk.

Perhekerho pe 25.10. ja 1.11. klo 9–11.30.

Miesten laulupaja la 26.10. klo 14–16 seurakuntasalissa. Hengitys- ja ääniharjoituksia kaikentasoisille laulajille, ei ikärajaa. Ilm. viim. to 24.10. jussi.salonen@evl.fi, p. 050 573 6368.

Perhemessu su 27.10. klo 10. Minna Ruuttunen, Minttu Haapalainen, Airi Saloniemi, Mikkolan koulun 6. musiikkiluokka Kristiina Timosen johd. Keittolounas, kahvit.

Kylväjä-piiri su 27.10. klo 15 Kotkansiivessä Kirkon aamupuuro ma 28.10. ja 4.11. klo 10 srk-salissa, 1e.

Perhekerho ma 28.10. ja 4.11. klo 12–15.

Punainen lanka -raamattupiiri ma 28.10. ja 4.11. klo 18 kappelissa.

English Through Bible ma 28.10. ja 4.11. klo 18.30 kokoustilassa.

Katulähetyksen yhteisölounas ja pyhäinpäivän muistohetki ke 30.10.

Alk. klo 11 hartaus.

Lähetyksen päiväpiiri ke 30.10. ja 6.11. klo 13 kirkkosali 2:ssa.

Iltaperhekerho ke 30.10. ja 6.11. klo 18–20 lasten tiloissa.

Pyhäinpäivän messun kuoron harjoitus ke 30.10. klo 18.30–20.30 kirkossa.

Seurakunnan seniorit to 31.10. klo 13 srk-salissa.

Naisten saunailta to 31.10. klo 18 Kotkansiivessä.

Korso-messu Max to 31.10. klo 19 kirkossa. Tuomas Antola, Minttu Haapalainen, Airi Saloniemi, Korson Mieslaulajat. Klo 18 etkot, tarjolla ruokaa. Messun jälkeen jatkot.

Elämän surujen edessä – pyhän tanssin rukoushetki pe 1.11. klo 17.

Rauhallisia ja helppoja askeleita piirissä, Elina Jokipaltio ja Pia Olkkonen. Ota mukaan villasukat.

Pyhäinpäivän messu la 2.11. klo 10.

Minttu Haapalainen, Elina Jokipaltio, Airi Saloniemi, Lauluryhmä Kaarna.

Kirkkokahvit.

Pyhäinpäivän kynttiläkirkko la 2.11. klo 18. Luetaan vuoden aikana hautaan siunattujen nimet ja sytytetään heille kynttilä. Jani Vanhala, Tuomas Antola, Airi Saloniemi ja Elsa Sihvola, sello. Pappeja tavattavissa. Korson kirkon uurnalehto auki klo 9–21, tarjolla mehua klo 16–17.30.

Messu su 3.11. klo 10. Elina Jokipaltio, Minna Ruuttunen, Jussi Salonen.

Gideonien työn esittelyä kirkkokah-

veilla.

Nuorten aikuisten ilta su 3.11. klo 15–18 Kotkansiivessä.

Mainio marraskuu – reippaillaan yhdessä joka marraskuun ma, lähtö klo 10 kirkon ala-aulasta kävelylle.

Diakonissa Pia Olkkonen.

Katulähetyksen yhteisölounas ke 6.11. klo 11.

Jeesus tieteen valossa -luentosarja ke 6.11. klo 18. Sami Lahtinen.

Vox Mea ke 6.11. klo 18.30 kirkossa.

Diakonissan päivystys to 7.11. klo 10–11.

Sururyhmä to 7.11., 14.11., 21.11. ja 28.11. klo 16.30–18. Jaa ajatuksia ja tunteita läheisen kuolemasta toisten surevien kanssa. Ryhmään tullessa läheisen menettämisestä on hyvä olla kulunut vähintään puoli vuotta.

Ilm. viim. 6.11. elina.jokipaltio@evl.fi, p. 050 511 1783.

KIRKONKULMA Kirkon naapurissa, käynti Korsonpolulta Kirkonkulma ma, ti, to ja pe klo 9–13.30. Hartaus ti klo 11.

Lohtuhuivitalkoot ma 4.11. klo 12.15– 13.30.

NIKINMÄEN SEURAKUNTAKOTI Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 24.10., 31.10. ja 7.11. klo 9–11.30.

NuPe 6.–9.-luokkalaisille pe 25.10. ja 1.11. klo 17.30–20.30.

SEURAKUNTAKOTI MIKAEL Venuksentie 4 Muskariperhekerho ti 29.10. ja 5.11. klo 9–11.30.

Seurakunnan seniorit ke 6.11. klo 10–12.

MUUALLA Päihteisiin kuolleiden muistohetki to 7.11. klo 14 Vantaan A-kilta, Jokiniemenkatu 9. Luetaan vuoden aikana kuolleiden nimet.

KASTETTU Valtteri Leo Huttunen, Mila Sofia Katariina Helynen, Anette Anita Seppälä, Emilia Helmi Aurora Jarsma, Alisa Johanna Rauhamaa, Väinö Aleksanteri Gröhn.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Petri Johannes Rönkkö ja Riitta Hilma Lilleberg.

HAUTAAN SIUNATTU Heino Matias Haapala 79 v, Sonja Hannele Lillomäki 63 v, Joonas Olavi Haaranen 19 v, Leon Vilhelm Rasinpuro.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa Avoinna ma–pe klo 9–15 p. 09 830 6700 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi Rekolan kirkolla tiistaisin klo 11-13 Asolan seurakuntatalossa torstaisin klo 11-13 (Ei 31.10.) p. 09 830 6707 Diakoniapäivystys: Asolan seurakuntatalolla to klo 9-11 Soittopyynnöt p. 09 830 6700 diakonia.rekola@evl.fi

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

Yllättävän monella suomalaisella on kokemuksia kuolleen läheisen läsnäolosta. Markku Siltala sai väitöskirjaansa varten yli 600 kertomusta vainajan kohtaamisesta.

Yleensä kokemukset olivat lohduttavia.

TEKSTI HANNA ANTILA KUVITUS MARIA VILJA

Kuin olisi saanut ilmasta kiinni

2B

Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

E

nsimmäisenä tulee usein säikähdys. Sen jälkeen, kun ihminen tunnistaa, että kyse on kuolleesta läheisestä, kokemus kääntyy positiiviseksi tai lohdulliseksi, joskus jopa vuorovaikutteiseksi.

Noin kolmasosalla ihmisistä, uskonnosta tai kulttuurista riippumatta, on kokemuksia kuolleen läheisen läsnäolosta. Eräässä amerikkalaistutkimuksessa kerrotaan, että näitä kokemuksia olisi jopa puolella surevista. Myös moni suomalainen on kokenut kuolleen läheisen läsnäolon, todistaa maaliskuussa ilmestynyt uskontotieteen väitöskirja ja sen pohjalta tehty kirja Hän oli siinä – Kokemukset yhteydestä kuoleman jälkeen (S&S 2019). Psykoterapeutti, pappi ja teologian tohtori Markku Siltala sai väitöskirjaansa varten satoja kertomuksia kuolleen kohtaamisesta. Kyse on henkilökohtaisista ja spontaaneista koh-

taamisista, ei sellaisista, joissa ihmiset ovat kääntyneet meedion tai selvännäkijän puoleen.

Kokemukset kuolleen läsnäolosta ovat usein aistikokemuksia, sellaisia, joissa ihminen kertoo nähneensä, kuulleensa, tunteneensa tai haistaneensa

kuolleen läheisen läsnäolon. Toiset taas ovat nähneet unen, jossa kuollut läheinen on läsnä, tai muuten vain tunteneet läheisen läsnäolon.

– Eräs kuvaili kokemusta niin, että on kuin olisi tarttunut ilmasta kiinni. Tämä kuvaa hyvin sitä, et-

”Useita kuukausia siitä, kun äiti oli kuollut, näin ihanan unen. Äiti oli taas nuori. Hän pyöräili ohi vanhanmallisella polkupyörällä ja hänellä oli 1950-luvun mekko päällään ja kauniit korkokengät.

Hän oli niin kaunis ja iloinen, kun hän vilkutti ja nauroi ajaessaan ohi. Tunsin, että se oli äidin tapa kertoa minulle, että hän on nyt onnellinen ja että hän on nuori, terve, iloinen ja hyvinvoiva.

Uni oli hyvin todellinen.”

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

B

3

”Olin töissä ja respassa yksin.

Oli keskikesän valoisa yö ja rauhallinen tunnelma.

Liukuovet avautuivat ja odotin, että sieltä saapuu asiakas.

Ei saapunut, mutta isotätini tuttuakin tutumpi tuoksu leijali ilmassa. Sanoin vallan ääneen, että mitäs te vielä tällä puolella olette. Hän vastasi minulle, että häntä pelottaa mennä rajan yli ja hän halusi tulla pyytämään minulta anteeksi. (Ollessani pieni hän oli kohdellut minua toisinaan kaltoin, jopa julmasti.)

Annoin hänelle anteeksi.”

600 vastausta. Nuorin vastaaja oli 19-vuotias, vanhin 97. Vastaajissa oli monenlaisia ihmisiä.

– Oli myös sellaisia, jotka kertoivat, etteivät ole uskoneet kuolemanjälkeiseen elämään eivätkä kuulu mihinkään uskontokuntaan. Kokemus oli kuitenkin niin vahva, että se nousi uskonnollisen maailman yläpuolelle ja nivoutui heidän maailmankuvaansa, Siltala kertoo.

Monien kertomuksissa eri aistit – tunto, näkö, kuulo ja haju – olivat vahvasti läsnä. Monissa kertomuksissa kuvailtiin vuorovaikutusta: ihmiset olivat kokeneet juttelevansa kuolleen kanssa.

– Hyvin yleinen oli viesti, että kuollut ei ole poissa, vaan hänen olemassaolonsa jatkuu jollakin tavalla. Keskustelut sisälsivät myös lohdutusta tai jotakin, mikä liittyi heidän keskinäisiin väleihinsä.

Oli anteeksipyyntöjä, sovintoja. Joskus myös avunpyyntöjä.

– Unikokemuksissa yksi keskustelunaihe oli, että kuollut läheinen sanoi: Olisitko valmis lähtemään, tulin hakemaan sinua? Kokijat olivat vastanneet, että en ole lähdössä vielä, Siltala kertoo.

Rakkaus tuntui kantavan kuoleman rajan yli.

– Kokemuksista voi päätellä, että ihmiset ovat samaa perhettä myös siellä toisella puolella.

Ajallisesti kokemukset kuolleen läheisen läsnäolosta sijoittuvat useimmiten lähelle tämän kuolemaa. Ne ovat tapahtuneet noin kuukausi kuoleman jälkeen, kuolinhetkellä tai silloin, kun ihminen ei edes vielä tiedä läheisensä kuolleen. Yksi tutkimukseen osallistuneista esimerkiksi kuvasi nähneensä mummonsa hahmon ja tunteneensa hänen tuoksunsa, vaikka hänen vanhempansa eivät vielä olleet kertoneet, että mummo on kuollut.

tä näissä kirjoituksissa ihmiset ovat saaneet kerrottua kokemuksesta, joka on hyvin yllättävä, erilainen ja merkillinen, Siltala sanoo.

LOKAKUUSSA 2013 Kirkko ja kaupungin mielipidepalstalla julkaistiin lyhyt teksti, jossa Markku Siltala pyysi ihmisiä kirjoittamaan kokemuksiaan kuolleen läsnäolosta. Lehti jaettiin keskiviikkona, ja jo perjantaina Siltalan postiluukusta tuli 39 kirjettä.

– Moni oli kirjoittanut käsin tai kirjoituskoneella. Siellä oli tekstejä, joissa luki, että tämä tapahtui minulle vuosikymmeniä sitten, enkä ole kertonut tästä kenellekään, mutta muistan tapahtuman yhä kuin eilisen, Siltala kertoo.

Hän luki kirjoituksia liikuttuneena.

– Tuntui, että ihmiset olivat odottaneet saadakseen kertoa kokemuksensa.

Kirjoituspyyntö julkaistiin myös muualla, ja kaiken kaikkiaan Siltala sai väitöskirjaansa varten yli

”Katsoin ulos ikkunasta, kun tunsin, että huoneessa on joku. Säikähdin, sillä ovi oli edelleen kiinni.

Kun käännyin, näin setäni. Hän oli aineeton hahmo ja kuitenkin heti tunnistettavissa. Yhtä nopeasti kuin hahmo oli ilmestynyt, se katosi.

Tapahtuma jätti minuun syvän rauhan tunteen.”

MISSÄ KUOLLEET sitten ovat? Kertomusten mukaan he ovat lähellä elävien arkea. Toisaalta jotkut kertoivat, että he kävivät taivaassa ja kohtasivat läheisensä siellä. Jotkut eivät nimitä paikkaa taivaaksi, mutta kuvailevat sitä.

– He saattavat sanoa vaikka, että poikani esitteli paikkoja toisella puolella. Paikassa oli sanoinkuvaamaton rauha tai rakkaus, jota ei voi kuvailla. Sanat eivät riitä, Siltala kertoo.

Läheiset ovat esiintyneet näyissä tai unissa tunnistettavina, mutta olleet ikään kuin ”parempia versioita itsestään”. Unissa ja näköaistimuksissa kuollut läheinen saattoi olla kirkas ja valoa hohtava. Joskus häntä ympäröi valokehä.

– Merkittävässä osassa kertomuksia kuolleet esiintyvät nuorempina kuin olivat kuollessaan olleet. He olivat toipuneet elämän, vanhuuden tai sairauden jäljistä. He esiintyivät myötätuntoisempina, ymmärtävämpinä, anteeksiantavina.

Enimmäkseen kokemukset olivat positiivisia. Negatiivisia oli noin 15 prosenttia. Kokemukset jätti-

4B

Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

vät jälkensä. Joillakin ne muuttivat käsitystä kuolleesta läheisestä. Useimpien ajatukset elämästä ja kuolemasta muuttuivat. Hyvin moni kertoi, että kuolemanpelko väheni tai hävisi kokonaan. ”Kokemukseni kautta rupesin ajattelemaan, että kuolema ei ole vain musta aukko, johon hävitään, vaan elämä jatkuu jotenkin energiana jossakin. En tiedä miten, ja onko siinä joku yliluonnollinen voima/jumala. Vai onko se vain muodonmuutos”, eräs vastaaja kuvaili.

VAIKKA KOKEMUKSET kuolleen läsnäolosta ovat yleisiä, niistä puhutaan harvoin. Markku Siltala on pohtinut, miksi näin on.

– Jos kokemus on negatiivinen, ihminen ehkä haluaakin kertoa siitä ja kuulla jonkun sanovan, että tuo ei ole totta. Jos kokemus on myönteinen ja antaa vastauksia, ihminen ei halua kertoa siitä siksi, ettei kukaan kyseenalaista kokemusta. Kyllähän se, voiko kuolleiden kanssa olla vuorovaikutuksessa, jakaa mielipiteitä.

Ne, jotka ovat uskaltaneet kertoa kokemuksestaan, ovat saattaneet yllättyä iloisesti. Ihmiset ovatkin kiinnostuneita tai myöntävät, että he ovat kokeneet saman. Siltala on sitä mieltä, että vaikka kokemuksista ei kertoisi kenellekään, ne on hyvä kirjoittaa talteen.

– Kokemukset kannattaa kirjoittaa ylös pohtimatta, ovatko ne totta. Kannattaa kirjoittaa siitä, mitä kokemus merkitsee itselle. Niitä voi lukea jälkeenpäin ja oivaltaa, mitä kuollut viestitti tai mitä kohtaaminen unessa tarkoitti.

Markku Siltala toimii nykyään psykoterapeuttina, mutta hän on työskennellyt pitkään myös pappina sekä hoitoalalla. Kuolema ja suru ovat tulleet hänelle tutuiksi työn kautta. Kokemuksia kuolleen

läsnäolosta hän kuuli myös pappina surevia omaisia kohdatessaan.

Kirjassaan Siltala kuvaa erään lesken luona käymäänsä keskustelua näin: ”Äkkiä hän nousi ja meni

”Minut oli vihitty juuri avioliittoon, ja lähdimme mieheni kanssa häätilaisuuden jälkeen paikalliseen tanssiravintolaan. Minulle tuli huono olo. Lähdimme kävelemään kotiin, ja saavuimme matkan varrella olevan hautausmaan luo, jonne isäni oli haudattu.

Minulle tuli pakottava tarve käydä isän haudalla.

Menimme haudalle ja astuin hautakiven eteen. Silloin lävitseni meni lämmin tuuli kuin paineaalto.

Samassa paha oloni oli poissa. Ajattelin heti, että se oli isä, joka halasi minua onnitellakseen.”

makuuhuoneisiin menevälle pienelle käytävälle ja pyysi minut mukaansa. Katso, tässä tämä taulu on vielä lattialla… ja kuten näet, kiinnikkeet ovat kyllä kunnossa. Tämän hän pudotti viime yönä. Tiedän kyllä miksi. Hän olisi halunnut sen olohuoneeseen, mutta minä en suostunut. Siellä on tuo, tuo vaaleampi maalaus. Nyt hän osoitti, että taulun voi vieläkin siirtää. Hänellä oli kyllä aina hiukan erikoinen huumori, että siihen tämä sopii täysin.”

Tutkijan roolissa on helppo puhua ihmisten kokemuksista ottamatta kantaa niiden todenperäisyyteen, mutta mitä Siltala ajattelee vainajakokemuksista pappina? Siltala asettelee sanojansa varovaisesti. Se, että kuolema ei ole kaiken loppu, on kristinuskon mukainen ajatus, mutta se, että joku kommunikoisi kuolleen kanssa, on monimutkaisempi juttu.

– Kirkon perinteessä ja sielunhoidossa on vain rajallisesti valmiuksia kohdata ihmisiä, joilla on tällaisia kokemuksia, Siltala sanoo.

Se on kuitenkin selvää, että ihmisten kokemukset tuonpuoleisesta antavat siitä hyvin kauniin ja lohdullisen kuvan. Jotain samaa, kokijoiden hämmästystä ja kokemusten kauneutta, voi löytää myös Raamatusta.

– Näissä ihmisten kuvauksissa kuolleiden läheistensä kohtaamisista on joitakin samoja piirteitä kuin siinä, miten Magdalan Maria kohtasi Jeesuksen haudalla tai mitä Jeesus ja kolme opetuslasta kokivat kirkastusvuorella, kun jo kuolleet Mooses ja Elia olivat siellä läsnä kirkkaina hahmoina. ■ Kursivoidut tekstit ovat otteita Markku Siltalan väitöskirjasta ”Jälleenkohtaamisia − Vainajakokemukset sekä niiden koetut vaikutukset käsityksiin elämästä ja kuolemasta” (Helsingin yliopisto 2019).

6B

Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

Lopun aikojen eksyttäjä Nuusa Niskala on pappi, punkkari, anarkisti ja uuden dokumentin tähti. Miten hän kehtaa?

TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVA VILJA HARALA

P

unatukkainen nainen karjuu mikrofoniin virrestä 61 muokattua punkbiisiä: ”Vuoroin polttaa helle, vuoroin routa.

Myrskytuulet pyyhkivät ja pieni siemen kuolee!” 165-senttistä vartaloa peittävät kymmenet tatuoinnit: esimerkiksi Frankensteinin hirviö ja Lootin vaimo, joka muuttui suolapatsaaksi kääntyessään katsomaan Jumalan tuhoamia Sodomaa ja Gomorraa.

Seuraavaksi sama nainen veisaa heleästi valkeassa albassa virttä 517: ”Herra kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan.” Sitten hän kastaa lapsen.

Ylen Docstop-sarjassa julkaistaan 4.11. dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti., joka esittelee oululaisen Nuusa Niskalan. Tosin kuvausaikana hän oli nimeltään Parkkinen ja toimi pappina Kainuussa. Olli Laineen dokumentti näyttää, että punkia laulava pappi on joillekin piikki lihassa.

– Sain sellaista palautetta, että sinä olet lopun aikojen eksyttäjä. Se on vakava syytös, Niskala sanoo dokumentissa.

Hän lojuu puhuessaan antiikkisohvalla vahvat rajaukset silmissä. Kamera zoomaa ikonin eteen asetettuun pääkallokynttilään.

– Palautteissa korostuu, että kuinka sinä naisena ja tuollaisena naisena voit toimia pappina.

MUUTOS OTTAA AIKANSA. Pitää olla kärsivällinen.

Iso kirkkolaiva kääntyy hitaasti. Tällaisia lauseita kirkossa on toisteltu naisten pappeuden ja sateenkaariparien avioliittojen yhteydessä.

Nuusa Niskala hörppii vegaanismoothieta helsinkiläisessä kahvilassa ja on vihainen.

– Jumalan kuva on laajempi kuin valkoinen heteromies. Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Niskala kutsuu itseään kristilliseksi anarkistiksi.

Hänelle anarkismin tärkein tehtävä on ”herruusrakenteiden purkaminen”. Unelmana on tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen maailma. Niskala ajattelee, että unelma ei ehkä koskaan toteudu, mutta antaa silti toivoa paremmasta.

– Yhteiskunnassa ja kirkossa tarvitaan kaaosta, jotta muutos voi tapahtua. Kaaos on ihana sana.

Se on uhkaava lähinnä niille, joiden pitäisi luopua etuoikeuksistaan.

Niskala puhuu marginaaliryhmistä, ruohonjuuritoiminnasta ja yhteisöistä.

– Ajattelen, että Jeesuksen seuraaminen on radikaali vaihtoehto pahuudelle ja pimeydelle ympärillämme. Jumala on mukana taistelussa oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

Yksi Niskalalle tärkeä taistelu käydään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hän puhui Kainuussa pappina avohakkuita vastaan. Siitä seurasi uhkailua väkivallalla.

Jotkut ovat sitä mieltä, että pappien pitäisi pitää pienempää ääntä luomakunnasta ja luonnonsuoje-

lusta. Sen sijaan tulisi keskittyä Jumalaan ja Saatanaan, taivaaseen ja helvettiin. Tätä kutsutaan usein klassiseksi tai perinteiseksi kristinuskoksi.

– Kieltäydyn käsittämästä ajatusta, jonka mukaan Raamatun kysymykset ovat erikseen ja eletty elämä erikseen. Miten voi riittää, että ihminen saa kokemuksen omasta pelastumisestaan?

Niskala kurtistaa kulmiaan. Joutuukohan tällaisista puheista tuomiokapitulin puhutteluun?

– Ärsytän monia, koska vaadin lisää tilaa erilaisille ihmisille. Minulta on myös kysytty kirkollisissa piireissä suoraan, että miksi olen punkkareiden kanssa.

MITEN NUUSA NISKALASTA tuli pappi, jonka etuliitteeksi voi laittaa anarkisti ja punk?

Hän varttui Sannana kaupungin kerrostalossa Oulussa. Niskala kuvaa lapsuuttaan ”tosi tavalliseksi”. Vanhemmat ja suurin osa suvusta on ”perustyöläisiä”. Pikkuveljestä tuli LVI-asentaja.

– Lapsena parhaita juttuja oli, kun katsoin mummun ja papan kanssa televisiosta Tammerkosken sillalla, ja mummu opetti tanssimaan tuvan muutaman neliön lattialla.

”

Kaaos on ihana sana.

Mummu kuunteli The Beatlesia, jota Niskalakin alkoi kuunnella. Äiti luki Nancya, joka kuvaa nuoria punkbändi The Sex Pistolsin ympärillä. Niskala piilotti kirjan salaa reppuunsa ja ahmi sitä välitunneilla koulussa.

Niskala opetteli kitaran ja basson soiton alkeet.

Sitten Spice Girls näytti, että tyttö saa tehdä musiikkia ja olla juuri sellainen kuin haluaa. Ei tarvitse olla kiltti ja suorittaa.

– Punkissa tekemistä ei arvoteta taitavuuden kautta. Tärkeää on, että musiikkia vain tekee.

Niskala on herkkä ja nopealiikkeinen, oli jo lapsena. Hän tuntee muiden kärsimykset syvästi, joten mieleen kasautuu paljon asioita, joista tekee mieli huutaa. Yksi niistä on hänen lapsuutensa ehkä järkyttävin hetki.

– Yksi takapihan pahispojista tappoi siilin. En voinut käsittää, miksi hän teki niin. Silloin kohtasin ensimmäisen kerran pahuuden, jolle ei ollut selitystä.

USKOVAINEN TARKOITTI LESTADIOLAISTA Oulussa, jossa Nuusa Niskala kasvoi. Herätysliikkeellä on siellä vahva sija. Hänen lapsuudenperheensä on aina kuulunut evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta ei osallistunut sen toimintaan tai puhunut uskonasioista.

– Uskonto ei kiinnostanut minua, koska tunsin, etten voisi edes ajatella sitä rajoittamatta itseäni radikaalisti. Lestadiolaiset eivät saaneet edes tanssia, nykyään twerkkausta harrastava Niskala muistelee.

Tyttö suostui rippikouluun, kun vanhemmat lupasivat rippilahjaksi skootterin. Hän tosin neuvotteli tilalle järjestelmäkameran.

– Pyöräilin, koska halusin säästää luontoa. Olin jo teininä tietoinen maailman epäoikeudenmukaisuuksista ja vastuustani ihmisenä.

Niskala puhui papin kanssa ensimmäisen kerran rippikoulussa. Hän nautti päästessään keskustelemaan uskonnosta ja etiikasta.

– Kotona huusin vanhemmilleni, että miksi teitä ei kiinnosta.

Peruskoulun jälkeen vanhemmat kannustivat, että ”lue itsesi sellaiseen paikkaan, jossa pärjäät”.

Lukiosta löytyi opin lisäksi kavereita, joiden kanssa Niskala keplotteli alaikäisenä kiinnostaville keikoille. Hänestä tuli osa paikallista punk-yhteisöä.

Niskala innostui myös lukemaan punkin ja anarkismin historiaa. Lukion jälkeen hän oli todella kiinnostunut aatehistoriasta ja mietti historian ja teologian opintoja tai toimittajaksi ryhtymistä. Paikka avautui Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Niskala ei viihtynyt Helsingissä, jossa ihmisiä arvotettiin hänestä liikaa statuksen ja saavutusten mukaan. Hän halusi käytännön työhön aitojen ihmisten pariin. 23-vuotiaana koitti päivä, jolloin Niskala käveli pappisvihkimykseen lainapuvussa ja mietti, mitä ihmettä on tekemässä.

– Perinteinen käsitys papista on keski-iän ylittänyt rauhallinen mies, enkä minä sovi siihen kuvaan.

Ajattelen itse, että pappeudessani on kyse johdatuksesta.

MAANANTAINA KELLO 14.30 Nuusa Niskala tilaa baarissa Punk Ipan ja sitten vielä pari olutta lisää.

Papilla on vapaapäivä ja paljon mietittävää.

Paljonko vihapostia hänestä kertovan dokumentin julkaisusta seuraa? Miten siihen suhtaudutaan omassa seurakunnassa Oulussa? Niskala on saanut syntymäkaupungistaan vakituisen diakoniapapin viran. Hän osti sieltä juuri talonkin tuoreen aviomiehensä kanssa. Puoliso löytyi punkpiireistä.

Entä miten dokumentti otetaan vastaan punk-yhteisössä? Joillakin punkkareilla on vaikeuksia suhtautua pappiin keskuudessaan.

– Seilaan koko ajan kahden maailman välissä. Illalla voi olla keikka, jossa annan mennä ihan täysillä. Se on kokemus, jota voisin kutsua pyhäksi. Aamulla lähden papin töihin.

Niskala kaivaa laukustaan ruutupaperilehtiön, jossa hänen bändinsä Seurat esittää julkilausuman: ”Emme ole uskonnollinen bändi, emmekä mitään seurakunnan toimintaa.”

Bändissä soittaa myös yksi ateisti. Kaikkia sanoituksia ei ole lainattu virsistä. Lokakuussa julkaistavan esikoislevyn nimi on suora ote huolestuneen seurakuntalaisen lähettämästä palautteesta Niskalalle. Levy on Lopun aikojen eksyttäjä. ■ Dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti. pe 25.10. klo 13 Oodin Kino Reginassa. Vapaa pääsy. Sen jälkeen Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Jaakko Heinimäki vetää keskustelun Jäikö Jeesuksen vallankumous kesken? Mukana dokumentin päähenkilö Nuusa Niskala, ohjaaja Olli Laine ja kisapappi Leena Huovinen. Dokumentti esitetään pe klo 19 myös Bar Cactuksessa maksutta. Klo 21.30 alkavalla jatkoklubilla soittaa mm. Niskalan punkbändi Seurat, 8 e.

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

Kuka?

Nuusa Niskala, 31, on päähenkilö 4.11. julkaistavassa dokumentissa Pappi. Punkkari. Anarkisti.

Hän työskentelee diakonia­ pappina Oulussa.

Mitä?

Nuusa Niskala laulaa punkbändissä Seurat, jolta ilmestyy lokakuussa esikoislevy vinyylinä ja C­kasettina.

Motto

Lempeys on törkeän radikaalia.

B

7

8B

Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

Kun äiti kuihtui pois Voiko myös vahingoittunut ihminen opettaa meille jotakin ihmisyydestä? kysyy taiteilija Meiju Niskala.

Hän eli äitinsä rinnalla tämän pitkän sairauden ja tuskaisen kuoleman, ja sairastui itse.

TEKSTI KAISA HALONEN KUVA SIRPA PÄIVINEN

P

äärynäleivokset kahvilan vitriinissä muistuttavat hämmentävän paljon oikeita päärynöitä. Taiteilija Meiju Niskala ei ole ennen nähnyt moisia.

Täytyyhän sellaista maistaa. Päärynäleivoksen tilaaminen on elämän juhlistamista, ja sitä Niskala haluaa tehdä joka päivä. Elämä ei ole itsestäänselvyys ihmiselle, joka on elänyt äitinsä rinnalla tämän pitkän sairauden ja hankalan kuoleman ja jolla itsellään on krooninen sairaus.

Meiju Niskalan äiti sairasti kymmenen vuotta aivojen rappeutumista aiheuttavaa sairautta. Hänellä se oireili ensimmäiset vuodet etupäässä afasiana, hahmotushäiriöinä ja mielialojen

Meiju Niskala kirjoitti kirjeitä kuolleelle äidilleen.

Nyt kirjeet on koottu kirjaksi.

muutoksina. Sairaus kesti niin kauan ja muutti äitiä niin paljon, että Niskalan on tällä hetkellä vaikea kunnolla muistaa, millainen äiti oli ennen sairastumistaan.

– Vaikka moni muu asia äidistä katosi, äidin silmät katsoivat loppuun asti kohti, lämmöllä ja hyväksyvästi. Äitinsä sairastaessa Niskala näki läheltä, miten tämän päivän Suomessa sairaisiin suhtaudutaan ja miten heitä kohdellaan. Näky ei ole kaunis.

– Sairauksien ja kuoleman koetaan uhkaavan merkityksellisyyttä ja inhimillisyyttä. Ja koska ne ovat uhka, ne piilotetaan ja niiltä suojaudutaan esimerkiksi välttelemällä sairastuneen kohtaamista. Olen nähnyt monen tekevän kuolemaa yksin, ja hautajaisiin

osallistuu vähemmän ihmisiä kuin ennen, Niskala sanoo.

KUN MEIJU NISKALAN äiti sairastui, äidin miesystävä, valtaosa ystävistä ja sukulaiset kaikkosivat yksi toisensa jälkeen. Ei auttanut, vaikka Niskala puhelimessa pyysi näitä vierailemaan äitinsä luona tai viemään tätä ulos.

– Monet sanoivat, etteivät he halua pilata hyviä muistojaan tästä ihmisestä. Siinä on jotain hämärää, ettei hahmoteta, kumpi on kumpaa varten. Kyllä minä ajattelen, että me jäljelle jäävät olemme siinä hetkessä sitä kuolevaa ihmistä varten, Niskala sanoo.

– Totta kai toisen vakava sairaus, kuolemanpelko ja ahdistus sattuvat ja herättävät vaikeita tunteita. Miten pystyisi sietämään sitä, että sekin kuuluu ihmisyyteen? Empatiakykyhän on sitä, että annetaan toisen resonoida itsessämme, avataan itsemme ja rajamme toisen tunteelle. Jos ihmiset eivät siedä epämukavuusalueella olemista, heiltä jää osa ihmisyyden skaalaa tutkimatta.

Juuri tutkiva asenne auttoi Niskalaa jaksamaan äidin sairausajan. Hän on aina ollut kiinnostunut ihmismielestä, ja niinpä hän pystyi suhtautumaan äidin sairauteen myös tutkimusmatkana: Mitä tapahtuu, kun aivot vaurioituvat? Miten se muuttaa suhtautumistamme maailmaan? Ja kenen maailma on lopulta se oikea maailma?

Niskala huomauttaa, että kun olemme lasten kanssa, meillä on myötäsyntyinen halu ymmärtää ja löytää yhteys, vaikka toinen ei osaisi kunnolla puhua. Mutta kun se toinen on aikuinen, jonka kyky kommunikoida on heikentynyt, suhtaudumme eri tavalla.

– Voiko sairas, haavoittunut tai vahingoittunut ihminen opettaa meille jotakin ihmisyydestä? Vai haluammeko ympärillemme vain terveitä ja porskuttavia ihmisiä? Niskala kysyy.

Ei vain ihmiskuvamme vaan myös käsityksemme kuolemasta on Niskalan mielestä kapea. Kaikki eivät kuole äkillisesti sairauskohtaukseen tai rauhallisesti nukkuessaan.

Yhtä lailla totta on sellainen kuolema, jota Niskalan äiti teki kuukau-

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

den: kuihtui ilman nesteytystä, ravin­ toa ja riittävää lääkitystä. Hänen keuh­ kokuumettaan ja kipujaan ei hoidettu.

Yhä edelleen äidin koppurainen suu palaa Niskalan mieleen silloin, kun hänellä itsellään on kova jano.

– Minä oletin, että kaikkialla Suo­ messa hallitaan palliatiivinen hoito tai saattohoito, mutta äitini hoitopaikas­ sa niin ei ollut. Se kuolemisen proses­ si ei ollut kaunis eikä hyvin hoidettu.

Kuukausi on pitkä aika kuolla muu­ mioitumalla tässä yhteiskunnassa, jossa meillä on kuitenkin vaihtoehto­ ja ja mahdollisuuksia.

SAIRAUTENSA ENSIMMÄISET vuodet Meiju Niskalan äiti asui kotona. Silloin Niskala vietti hänen kanssaan kolmes­ ta neljään kuukautta vuodesta. Kun äi­ ti vähän yli kuusikymppisenä rahojen­ sa loputtua joutui hoitokotiin, Niska­ la oli hänen luonaan viikon joka kuu­ kausi ja otti hänet luokseen hoitoon jouluksi ja kesäisin. Järjestelyistä te­ ki työläitä se, että äiti asui muutaman sadan kilometrin päässä, eikä Niskala yrityksistään huolimatta saanut hän­ tä siirretyksi Helsinkiin.

– Näin, kuinka yksinäinen ja ilman mitään virikkeitä äiti oli. En olisi voi­ nut elää omaa elämääni, jos en olisi auttanut häntä.

Niskala on miettinyt paljon sitä, miten äidin viimeiset vuodet olisivat voineet olla paremmat. Tässä tapauk­ sessa kyse ei ollut hoitajaresursseista – hoitokodissa oli kyllä henkilökuntaa riittävästi.

– Kyse on siitä, miten hoitajia kan­ nustettaisiin toimimaan niin, että kaikki ei ole vain syömistä, kakkaa­ mista ja nukkumista – että ihmisiä ei alistettaisi vain passiivisiksi hoidon kohteiksi. Puhun paljon virittäytymi­ sestä: miten virittäydytään toisen ih­ misen tarpeille, miten olen hänelle hoitajana, ihmisenä, ystävänä.

Yhteiset viikot olivat molemmille hyvää aikaa. Niskalaa helpotti se, että hänestä oli äidille niin paljon iloa. Hän myös oppi mukautumaan siihen, millai­ set asiat sairauden edetessä olivat äidil­ le vielä mahdollisia. Viimeisenä kesänä ennen äidin kuolemaa hän esimerkik­ si suihkutti äidin hajuvettä sängyn ym­ pärille, jotta äiti näkisi parempia unia.

Samaan aikaan hän kuitenkin tunsi riittämättömyyttä siitä, että hänen äi­ tinsä ei saanut pyynnöistä huolimatta kunnollista hoitoa kipusairauteensa.

– Meillä oli hauskaa, mutta myös su­ rullista, koska äiti itki ja hänen ahdis­ tuneisuutensa lisääntyi kipujen myötä. ÄIDIN KOHTALO on osoittanut Meiju Niskalalle ihmisen empatiakyvyn ra­ jallisuuden. Emme me ainakaan siinä ole muita nisäkäslajeja parempia. Hän luettelee esimerkkejä: Kääpiömangus­ tit pitävät erityistä huolta kuolevista lauman jäsenistä. Delfiinit muodos­ tavat laumansa heikoimman jäsenen ympärille pelastuslautan ja pyrkivät näin säästämään sen voimia. Norsuil­ la on hautarituaali kuolleille lauman jäsenille.

Niskalan äidin ympäriltä lauma, jota hän terveenä oli tukenut ja hoi­ vannut, katosi. Samoin kävi Niskalal­ le itselleen: silloiset ystävät eivät kes­ täneet sitä, että Niskala olikin uupu­ nut, surullinen ja avuton.

Oli myös paljastunut, että äidin lä­ hipiirissä oli ihmisiä, jotka yrittivät hyötyä tämän sairaudesta. Se johti uh­ kaaviin viesteihin ja tekoihin ja oikeu­ denkäyntiin, jossa Niskala joutui puo­ lustamaan paitsi äitinsä myös demen­ toituneen vaarinsa oikeuksia.

Pahimmillaan Niskalan voimat oli­ vat niin vähissä, että hän harkitsi it­ semurhaa. Hän luopui suunnitelmis­ ta, koska tajusi, että jos häntä ei olisi, äiti jäisi täysin yksin.

RUUMIINAVAUS PALJASTI äidin sai­ rastaneen Lewyn kappale ­tautia. Sai­ raus on perinnöllinen, joten on mah­ dollista, että Niskalakin jossain vai­ heessa sairastuu siihen. Hän on aja­ tellut teettävänsä jossakin vaiheessa geeniseulonnan, mutta toistaiseksi hän ei halua miettiä asiaa sen enem­ pää. Pahimman varalta hänellä on tili, jossa on rahat Sveitsin­matkaa varten.

– En halua äidin kohtaloa. Hyvän hoidon aneleminen ja kuolemisen ko­ kemus oli niin hirveä, että en halua si­ tä läheisilleni enkä itselleni.

”

MITEN HOITAJIA KANNUSTETTAISIIN TOIMIMAAN NIIN, ETTÄ KAIKKI EI OLE VAIN SYÖMISTÄ, KAKKAAMISTA JA NUKKUMISTA?

Avustettu itsemurha on vain yksi skenaario. Äidistä huolehtiminen yk­ sin ja se, että äidin kuoleman aikaan Niskalan oma pitkäaikainen avopuo­ liso lähti suhteesta, romahduttivat Niskalankin terveyden. Sekä mieli et­ tä ruumis pettivät. Traumaperäinen stressihäiriö saattaa vieläkin laueta äkillisissä, uhkaavissa tilanteissa.

Autoimmuunisairauden vuoksi ta­ valliset virusinfektiotkin vievät hänet ambulanssilla sairaalaan.

– Kannan kuoleman mahdollisuut­ ta mukanani toisella tavalla kuin moni muu, ja se on raskasta. Tunnen suurta surua siitä, että olen sairastunut osak­ si muiden ihmisten tekemien valinto­ jen vuoksi, Niskala sanoo.

Surua ja pelkoa lääkitsevät välillä pienet asiat: kimaltavat legginsit tai kirpparilta löytyneet pimeässä hoh­ tavat kumisaappaat. Saappaat Niska­ la haluaa sitten joskus jalkaansa ark­ kuun, jotta hänen ei tarvitsisi olla siel­ lä pimeässä.

Tällä hetkellä Niskala tosin näkee valoa ilman saappaitakin. Hän on hankkinut uuden kodin meren lähel­ tä. Osan vuotta hän viettää pohjoises­ sa, äitinsä entisessä talossa. Siellä hän kasvattaa pässejä ja rakentaa suurel­ lista puutarhaa. Hänellä on uusia luot­ toystäviä ja kaksi rakasta kummilasta. Äidin kuolemasta tuli syyskuussa kuluneeksi neljä vuotta. Samoihin ai­ koihin ilmestyi Niskalan esikoisteos Sata kirjettä kuolleelle äidille (WSOY).

– Nyt on yksi asia saanut kannet ja laitettu pakettiin. Olen onnistunut antamaan jotakin äidistäni ja itsestä­ ni maailmalle. ■

Testamentti on kaunis tapa auttaa Jo pienelläkin osuudella omaisuudestasi on suuri merkitys kehitysmaiden köyhimmille ihmisille.

Lapset voivat päästä kouluun, nuoret saada ammattikoulutusta ja naiset keinoja hankkia toimeentulon.

Testamentin teko ei ole vaikeaa.

Tilaa maksuton testamenttioppaamme: 020 787 1201 asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi kirkonulkomaanapu.fi/testamentti

B

9

Osa 42

MATTI HAGELBERG

77. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kustannuspäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Aste Helsinki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti

Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Anne Joukainen, 050 310 3081 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

neniälittereK

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Kirkon putiikkeja MALL OF TRIPLASSA eli Pasilan kauppalassa on avattu ikuisuus­ tuotteita tarjoava kirkon putiikki, joka tuntee nimen Fokus.

Fordin mallinimissä olisi tosin ollut myös kirkolliseen tilaan hyvin sopiva Anglia ja pyhää hämmästys­ tä ilmentävä Ka.

Kirkolla on putiikki myös Matin­ kylän kauppalassa eli Isossa Ome­ nassa. Sen nimi Chapple on ome­ napohjainen väännös englannin kappelia merkitsevästä sanasta ”chapel”.

Itse kauppalan nimi tulee suo­ raan Aatamilta, joka sanoi Eeval­ le: ”Tämä on pieni omena ihmi­ selle, mutta iso omena ihmiskun­ nalle.”

Kalasataman kauppalas­ sa eli Redissä kirkon putiikki kantaa nimeä Silta. Sitä ei tun­ nista kirkon paikaksi sen pa­ remmin nimestä kuin sisustuk­ sestakaan, mutta sen suunnit­ telussa onkin käytetty palvelu­ muotoilua.

”

TÄMÄ ON PIENI OMENA IHMISELLE, MUTTA ISO OMENA IHMIS­ KUNNALLE.

Jos keskiajalla olisi ollut palvelu­ muotoilua, Pyhän Laurin kirkon ni­ mi tuskin olisi Pyhän Laurin kirkko.

Eikä sen katolla olisi ristiä.

Tikkurilaan rakennetaan uutta kirkkoa. Saa nähdä, tulee­ ko sen nimeksi tikkuriperäisesti Gokorrea. ■

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

Harras hetki

B

11

Mandala syntyy syksyn kukista, marjoista, lehdistä ja oksista. Terhi Varjoranta nauttii sen kauneudesta, mutta jättää tilaa myös epätäydellisyydelle.

Terhi Varjoranta, 66, on retriitin­ ohjaaja, taideterapeutti ja pappi.

Hän on jäänyt eläkkeelle Kallion seurakunnasta.

Varjoranta aloitti mandaloiden tekemisen noin kuusi vuotta sitten.

Tavallisesti mandala syntyy viidessä­ toista minuutissa.

Joskus Varjoranta julkaisee teke­ mänsä mandalan kuvan Instagra­ missa tai Facebookissa. Kuvien jul­ kaiseminen harveni, kun Varjoranta huomasi tarkkailevansa sitä, kuinka paljon seuraajia ja tykkääjiä niil­ lä oli.

Mandala on ympyrän muotoinen symbolikuva. Mandaloita käytetään useiden uskontojen rituaaleissa ja meditoimisen apuvälineenä.

Pyhä ympyrä syntyy syksystä Tehdessään mandalaa Terhi Varjoranta ei ajattele elämänsä asioita. Silti hänen sisimmässään tapahtuu jotakin.

Kun luonto ympärillä kukkii kauniina, myös mandalasta tulee kaunis ja tasapainoinen. Varjoranta nauttii kauneudesta, mutta se ei ole mandalan päätarkoitus. Mandalan tekeminen on hänelle henkinen harjoitus ja tapa rukoilla ilman sanoja.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA SIRPA PÄIVINEN

K

adulta löytyneet ruskeat puunlehdet, Torkkelinpuiston puista kerätyt punaiset marjat ja mustat ruusunmarjat asettuvat ympyrän muotoon. Ympyrän keskellä on kukkia.

Terhi Varjorannan kädet pysähtyvät, kun vihreä pensaan oksa ei taivu sellaiseen muotoon kuin hän haluaisi. Hetken pohdinnan jälkeen oksalle löytyy kehältä sopiva paikka.

Syksy on Varjorannan mielestä paras vuodenaika mandalan tekemiseen. Luonnosta löytyy nyt paljon kiehtovia värejä ja muotoja.

Talvella mandala syntyy esimerkiksi kävyistä, kuivuneista oksista ja sisäkukkien pudottamista lehdistä. Keväisin mandaloiden tekeminen jää, kun Varjoranta ei raaski poimia kevään ensimmäisiä kukkia.

Taivaan tähden

27.10.

Usko ja epäusko

Useimmiten Varjoranta aloittaa mandalan tekemisen keskuksesta, jonka ympärille rakentuu pyöreä kehä. Ympyrä on Varjorannan mukaan täydellinen muoto, jossa on jotakin sisäisesti tyydyttävää.

Sen kehä jäsentää maailmaa: sisäpuolella on jotakin, samoin ulkopuolella.

MANDALA LIITETÄÄN usein buddhalaisuuteen, mutta Terhi Varjoranta tunnistaa pyhän ympyrän muodon myös keskiaikaisten kirkkojen ruusuikkunoissa, ikonitaiteessa ja ehtoollispöydän kaaressa. Usein Varjorannan tekemän mandalan keskelle syntyy ristin muoto.

Jotkut suhtautuvat mandalan tekemiseen pieteetillä ja viimeistelevät asetelman millimetrintarkasti. Varjoranta luottaa mieluummin silmämäärään.

TEHDESSÄÄN MANDALAA Terhi Varjoranta ei ajattele tietoisesti elämänsä asioita. Silti jotakin tapahtuu, kun hän hiljenee ja kiinnittää huomion luonnon pieniin muotoihin. Levottomuus, kiire ja väsymys väistyvät, ja mieleen jää keskittynyt ja hyvä olo.

Nyt kehkeytyvässä mandalassa on jotakin, mikä häiritsee Varjorantaa. Hän tasapainottaa kokonaisuutta lisäämällä muutaman punaisen marjan. Joskus tuntuu paremmalta olla muuttamatta tai vaihtamatta mitään. Lopputulos saa jäädä epätäydelliseksi.

Kun Varjoranta tuntee, että mandala on valmis, hän pysähtyy katsomaan sitä. Hän ei yritä analysoida ja tulkita näkemäänsä. Vastaanottaminen ja ihmetteleminen riittävät. Jos tuuli ei ehdi hajottaa mandalaa, hän valokuvaa sen.

Sitten hän kävelee pois ja jättää mandalan toisten luonnossa liikkujien ihmeteltäväksi. ■

Toivottoman epäuskoinen TOISET USKOVAT järjestelmään, joka nielaisee. Ensin tullaan tuntoihin ja sitten uskoon. Opitaan yhteisön kieli ja hartauden muodot. Astutaan uuteen maailmaan.

Tässä uskomisessa hyvää on sen tuoma turva. Huonoa siinä on aita, joka nousee muiden ja uuden maailman väliin.

Toiset uskovat tapaan, joka jää lihasmuistiin. Virteen ei tarvita kirjaa, ja selkäydin nostaa rukouksen sanat suuhun. Tässä uskomisessa hyvää on sen lempeä toisto. Huonoa siinä on mahdollisuus siihen, ettei mieli yllä enää merkitysten pohjaan.

Toiset uskovat uskoon, joka ei

tarvitse järjestelmää. Vakaumus on niin oma, ettei se mahdu muottiin. Hyvää siinä on sen voima. Ja huonoa se, ettei sitä heikkouden hetkenä tue toisten usko.

Toiset ovat lakanneet uskomasta, mutta pitävät kiinni toivosta.

He kulkevat uskomisen tuntumassa niin kuin tutussa paikassa, koska ovat tulleet rakastetuiksi ja se on jättänyt heihin luottamuksen, jota mikään ei kaada.

Toiset ovat kulkeneet monen uskomisen läpi. Heräämisen ehdottomuudesta on jäänyt tavan tuoma toisto, uskomisen jälkeen on jäänyt toivo. Kaikki vaiheet ovat ihon alla ja lisäävät ymmärrystä it-

seä ja muita kohtaan.

Toivottoman epäuskoinen ei ole se, joka ei usko, vaan se, joka ei enää toivo. Toivottomuudessa ei ole mitään hyvää. Huonoa siinä on se, että se syö huomisen. Huomista rakentavat toivottomille ne, jotka luopuvat siitä, mikä estää toisia toivomasta.

KAISA RAITTILA

12 B

Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

Gurun opissa Ohjaajana Matteus Köyhä Matteus Köyhä eli Matta el Meskeen on 1900-luvun tunnetuin koptilaisen kirkon munkki. Hänen esikuviaan olivat 300-luvulla Egyptin erämaissa eläneet munkit, kuten Antonios Suuri, Athanasius ja Makarios Suuri.

Matteus syntyi Niilin yläjuoksulla vuonna 1920 vähävaraiseen perheeseen. Hän valmistui farmaseutiksi ja menestyi apteekkarina Aleksandriassa.

Hän kuitenkin myi kaiken omaisuutensa ja lähti nuorena miehenä erämaaisien tarinoiden innoittamana syrjäiseen luostariin.

Vuonna 1970 hänestä tuli Pyhän Makarios Suuren luostarin apotti.

Hän uudisti luostarin ja käynnisti uuden luostariherätyksen. Hänen kuollessaan vuonna 2006 luostarissa oli 120 munkkia.

Matteus Köyhän tunnetuin teos on Orthodox Prayer Life. Hänen opetuspuheitaan on julkaistu myös kirjassa Words for Our Time – The Spiritual Words of Matthew the Poor.

Millainen oli sinun lapsuutesi rukous?

Tuntuuko rukoileminen kuivalta, yksitoikkoiselta ja junnaavalta? Ota mallia lapsesta.

K

ymmenet munkit kuuntelevat keskittyneesti mestarinsa opetusta.

Valkopartainen ohjaajamunkki puhuu heille siitä, missä ja miten hän on löytänyt yksinkertaisen mutta syvän rukouksen.

Tällainen rukous ei nouse vain huulilta vaan ihmisen sydämestä ja sielusta. Rukous, josta tämä syväulottuvuus puuttuu, on kuivaa, yksitoikkoista ja paikallaan junnaavaa, munkki huokaa.

Toisin on, kun ihminen antautuu rukoukseen koko sydämellään ja sielullaan. ”Sellainen rukous nousee esteettä, kunnes se saavuttaa päämääränsä: Jumalan sydämen”, munkki sanoo.

Hänen sanoissaan kuuluu vuosikymmenten kokemus.

Munkki on nimeltään Matta el Meskeen eli Matteus Köyhä. Eletään vuotta 1975. Matteus on toiminut viisi vuotta Pyhän Makarios Suuren luostarin johtajana eli apottina. Sinä aikana hän on nostanut tämän vanhan egyptiläisen luostarin uuteen elämään.

AINA EI MATTEUKSELLA ollut mennyt yhtä hyvin. Päinvastoin, häntä oli kohdeltu kaltoin.

TEKSTI LAURI MAARALA KUVITUS MATTI PIKKUJÄMSÄ

Samoihin aikoihin, kun Matteus aloitti luostarin johtajana, Egyptin koptilaisen kirkon patriarkka Kyrillos polvistui Kairossa hänen eteensä ja pyysi anteeksi kaikkea sitä huonoa kohtelua, jota hän oli kirkossaan kokenut.

Matteus oli ollut rankan kateuden kohteena, ja häntä vastaan oli käynnistetty vuosia kestänyt ajojahti. Matteus oli muuttanut syrjäiseen erämaahan ja asunut siellä muutamien ystäviensä kanssa vuoren rinteelle kaivetuissa kammioissa hengellisenä henkipattona.

Myöhemmin Matteus piti noita vuosia elämänsä parhaina. Olihan hän saanut elää esikuviensa, 300-luvulla Egyptin erämaissa eläneitä munkkien, tavoin rukoillen ja mietiskellen kaukana kaikesta hälystä ja kiistoista.

Erämaa oli Matteukselle entuudestaan tuttu paikka. Ensimmäisen kerran hän oli lähtenyt sinne jo 29-vuotiaana. Hän oli ollut menestynyt apteekkari, joka oli kaivannut elämäänsä jotakin muuta kuin bisnestä. Niinpä hän oli myynyt talonsa, autonsa ja apteekkinsa ja lähtenyt etsimään toisenlaista tapaa elää.

Rukous huolten keskellä Varaa viisitoista minuuttia. Istuudu hetkeksi rauhalliseen paikkaan ja sano itsellesi: Mikään ei kaadu, vaikka istun tässä hetken.

Istu sitten vain paikallasi rauhallisesti hengitellen ja sano jokaisen mieleesi tulevan huolen kohdalla: Istun tässä hetken, ja se on nyt tärkeämpää kuin mikään huoleni.

Istun tässä hetken, ja maailma jatkaa kulkuaan.

Istun tässä hetken, ja lasken kaiken sinun käsiisi, Jumala.

Istun tässä, Jumala, ja sinussa kaikki rauhoittuu.

ERÄMAASSA JA LUOSTARISSA Matteus väitti löytäneensä yhä uudestaan vain sen, minkä oli jo lapsena oppinut.

Hänen lapsuudenkotinsa oli ollut köyhä. Kun viljaa oli ollut, jyvät oli viety myllyyn jauhettaviksi. Myllystä jauhosäkit oli tuotu kotiin. Ennen niiden leipomoon viemistä perhe oli rukoillut.

Pieni poika oli rukoillut vanhempiensa perässä. Hän ei tiennyt, mistä oli kyse, mutta hän oli tuntenut, että perheellä oli jokin huoli. Vanhemmat olivat panneet pojan kädet jauhosäkin päälle ja piirtäneet niillä ristinmerkin.

Jauhosäkki oli tuntunut pienissä käsissä lämpimältä. Koko pienen pojan pieni sydän oli rukoillut, ja jotenkin hän oli ymmärtänyt, että kaikki oli Jumalan kädessä.

AIKUISESTA TUNTUU usein vaikealta se, mikä lapselle on helppoa. Huomiomme on kiinni niin monessa asiassa ja tekemisessä, ettei Jumalalle jää edes pientä ajatusta. Siitä kaikesta on vaikea päästää irti ja rukoilla kuin lapsi.

Rukouksessa opettelemme sitä, mihin sydämestämme luotamme. ”On mahdotonta rukoilla Jumalaa koko sydämestään ja mielestään ja voimastaan, ellei tule sydämeltään lapseksi”, Matteus muistuttaa. ■

MENOT 24.10. – 7.11.

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Kustaantie 22, vahtimestari p. 09 830 6708.

Ukulelen alkeiskurssi to klo 18–19.30. Tied. noora.hultin@evl.fi.

Lapsiperheiden olohuone ma klo 9–14 ja ti klo 9–11. Ma- aamiainen klo 9–10.30, 1e/ annos, ti Kirkkomuskari klo 10.30. Ti 5.11. muskari osana Kukkuu! -taidefestaria.

Yläovet auki ma klo 17. Hartaus.

Maksuton iltapala ja sauna.

Ma-Leivontapuuhakerho 1–6.lk ma klo 18–20. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi.

Miesten raamattupiiri ma 28.10. klo 18.30.

Leivontapuuhakerho 1–6.lk ti klo 18–20. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi.

Silmukka Siskot-ryhmä ke klo 9.30.

Open Doors, nuorten avoimet ovet ke klo 18.

Avoin raamattupiiri ke klo 18.30.

Messu su 27.10 klo 10. L.M.Latikka, N.Hultin, Rekolan kirkon kuoro.

Diakoniapyhä. Kirkkokahvilla diakoni Katri Valve. Toivotetaan Irma-diakonille hyviä eläkepäiviä. Halutessasi muistaa häntä tee lahjoitus Kirkon Ulkomaanavun kriisirahastoon IBAN: FI33 1572 3000 5005 04 viestikenttään ”Irma eläkkeelle”.

Pyhäkoulu su klo 10.

Syystalkoot ma 28.10. klo 14. Tule laittamaan kirkonpihaa syyskuntoon yhdessä vahtimestarien kanssa klo 14 alk. Talkoiden jälkeen iltapala ja sauna klo 17.

Aamumessu ke 30.10. L.M.Latikka, N.Hultin.

Raamattu- ja keskustelupiiri to 31.10. klo 13.

Pyhäinpäivän kynttiläkirkko la 2.11. klo 15. Sytytetään kynttilät vuoden aikana kuolleiden muistolle. L.Leverin, S-L.Niemi. John Rutterin säveltämä Requiem-musiikkiteos. Vantaan seurakuntien kamarikuoro.

Messu su 3.11. klo 10. V. Olsbo, N. Hultin.

Pienoismallikurssi 7–9v. ke klo 15.30. Kurssimaksu 25e. Ilm. petri. piirainen@evl.fi, 050 573 6328.

Vauvojen ja taaperoiden värikylpy to 7.11. klo 10. Värit ovat turvallisia vaikka maistettavaksi. Vapaa pääsy.

Värikylpy on osa Vantaan Kukkuu!

-taidefestaria.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, vahtimestari p. 09 830 6708.

Asolan Ankkuri -aamupala to klo 9–11. Maksuton.

Diakoniapäivystys to klo 9–11.

Lasten oma päiväkerho 3–5v, 3xvk.

Tied. 050 573 6328/Petri. Kerho on

ilmainen!

Asolan Silmukkaryhmä to klo 16.

Taivassukka-illat to klo 18. (31.10. asti) Kudomme taivassukkia itselle tai saattohoidossa oleville. 24.10.

Kuolema runoudessa/B.Leino. 31.10.

Toivo elää/V.Olsbo.

Maalaus- ja taideryhmä ma klo 10–12. Ohj. Anu. 10e/syys. Tied.

050 329 0361/Sannamari.

Kokkikerho 7-12v. ma klo 14.15– 16.15. Ilm. 050 573 6328/Petri.

Leivontapuuhakerho 1–6.lk ma klo 18-20. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi.

Työikäisten raamattupiiri ma 28.10. klo 18–19.30.

Asolan avoin perhekerho ja muskari ti klo 9–12. Muskari klo 9.30.

Kipuryhmä ti 29.10. klo 15. Ohj. J. Kuusijärvi. Aihe: Mitä on Reiki-hoito.

PariAsiaa 1. luento Virtaa parisuhteen hyvinvointiin ti 29.10 klo 18.

Kahvi klo 17.30. Lastenhoito yli 3v.

Ilm. 050 342 6155/Siru. Järj. Vantaan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskus, Rekolan srk, Itä-Vantaan perheneuvola ja Mikkolan neuvola.

Bible study group on Tuesdays at 6pm–7.30pm. Gospel of St. John. J. Kaunismaa, 045 120 9212.

Saviryhmä ke klo 12. Ohj. Marika.

12e/syyskausi. Tied. 050 573 6329/ Irene.

Ystävämessu / Friendship Mass su 3.11. klo 16 järj. Rekolan, Korson ja Tikkurilan srk:t.

Seniorikahvila ma 4.11. klo 13.

Puutarhapiiri ti 5.11. klo 17.

Asolan arabiankielinen työ la-su, tied. pastori R.Ansara 050 304 1689.

MUUALLA Nuorten sähly Rekolanmäen koululla to klo 16–17.

Yhteiskristillinen rukouspiiri pe klo 19 Rautkalliontie 4, kerhotila.

Foibemessu su 27.10. klo 14. Sairaalakatu 7. L.M.Latikka, N. Hultin.

Yhteiskristillinen päiväpiiri ma klo 13 Rautkalliontie 4, kerhotila.

Toivoa naisille/Hanna-rukouspiiri ma 4.11. klo 18–19.30 Lampiranta, Tertunkuja 4 B.

KASTETTU Nooa Julius Pavlov, Claudia Liliana Virkkula, Freddie William Halttunen.

HAUTAAN SIUNATTU Aini Jämsen 86 v, Lahja Kaisa Elina Aho 82 v, Heikki Pekka Aarrevaara 62 v, Jukka Antero Tirkkonen 70 v, Erkki Ilmari Mielikäinen 71 v.

Tikkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset ark. klo 9–14. p. 09 830 6333.

Kastevaraus myös sähköisesti: asiointi.vantaanseurakunnat.fi/baptism Kirkkoherranvirasto: Vernissakatu 4, avoinna ark. klo 9–14, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Päivystävä pappi kesällä ma–pe klo 9–13 (Vernissakatu 4) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma klo 10–11.30 (Vernissakatu 4) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus ma ja to klo 9–10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi Ajanvaraus myös nettisivuilta.

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224. Kirkko auki ma–pe klo 12–16 tilaisuuksien mukaan.

Messu su 27.10. klo 12. Jaakko Hyttinen, Maria Koukkari, Samppa Laakso. Mukana Corvus Laurencij -kuoro.

Kreeta-Julia Heikkilä: BachHour su 27.10. klo 18. Viulisti Kreeta-Julia Heikkilä. Bachin sooloviulusonaatti nro 1 g-molli ja sooloviulupartita nro 1 h-molli. Vapaa pääsy, ohjelma 10e.

Petri Laaksonen: Täällä Pohjantähden alla 25v-juhlakiertue to 31.10. klo 19. Petri Laaksonen (laulu ja piano), Antti Vuori (kitara ja laulu) sekä Miika Aukio (kosketinsoittimet ja laulu). Liput 20e kirkon ovelta ennen konserttia tai ennakkoon Ticketmaster.

Pyhäinpäivän messu la 2.11. klo 12.

Päivi Helén, Jyrki Kaukanen, Iina Katila.

Pyhäinpäivän muistokonsertti: John Rutterin Requiem la 2.11. klo 18. Vantaan seurakuntien kamarikuoro, sopraano Sonja Rantalainen, Pekka Haahti (sello), Mikko Juvonen (oboe) ja Kari Jerkk (urut). Johtaa Terje Kukk. Vapaa pääsy.

Pyhäinpäivän kynttiläkirkko la 2.11. klo 18.30. Jaakko Hyttinen, Hanna Raunu, Susanna Rinne, Terje Kukk.

Solistit Sonja ja Sampo Rantalainen.

Tilaisuudessa luetaan vuoden aikana kuolleiden nimet.

Messu su 3.11. klo 12. Tuula Lapveteläinen, Annaelina Mäkilampi, Terje Kukk. Messuun kutsutaan erityisesti 70 vuotta täyttäneitä ja täyttäviä, sen jälkeen juhlaan Pappilaan. Mukana Pyhän Laurin kuoro.

Babysalmesang to 7.11. klo 14.30–

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

15.15. Tanskalaisesta virsimuskarista suomalaiseksi sovellettu tuokio sylivauvoille. Johanna Jakonen.

A

11

Pappilankuja 3, p. 09 830 6224 Pyhäinpäivän hartaus perheille la 2.11. klo 14. Johanna Jakonen, Samppa Laakso. Lauletaan muskarilaisten kanssa ja koristellaan hautakynttilä.

Kahvia ja mehua Pakarituvassa.

Pyhäinpäivän avoimet ovet la 2.11. klo 15–18. Paikalla työntekijä, jonka kanssa voi keskustella surusta.

Lämmintä mehua tarjolla hautausmaalla la 2.11. klo 16–19.

kuoro.

Messu su 3.11. klo 10. Kansanlähetyksen lähetyspyhä. Jyrki Kaukanen, Sari Rajala, Iina Katila.

Kansanlähetyksen lähetysjuhla su 3.11. klo 11.30.

Israel-piiri ma 4.11. klo 18.30.

Omalla äänellä -lauluilta ti 5.11. klo 17.30.

Aamurukouspiiri ke 6.11. klo 8–10.

Leskenlehdet vertaistukiryhmä to 7.11. klo 13. Vertaistukiryhmä leskeksi jääneille, jotka ovat käyneet sururyhmän. Seuraava kokoontuminen 28.11.

Ei ennakkoilm. Tied. tuula.lapvetelainen@evl.fi, 050 523 6308.

TIKKURILAN KOSKIKESKUS

ILOLAN SEURAKUNTATALO

Vernissakatu 4, p. 09 830 6223.

Pienten paikka auki pe 25.10. ja pe 1.11. klo 9–15. Perheiden olohuone.

Kahvia ja keskustelukumppaneita pe 25.10. ja 1.11. klo 9.30–12.

Laulupiiri pe 25.10. ja 1.11. klo 15.30.

Samppa Laakso.

Naisten rukouspiiri pe 25.10. ja 01.11. klo 18.

Yhteiskristillinen laulu- ja rukouspiiri la 26.10. klo 15.

Messu su 27.10. klo 10. Luomakunnan sunnuntai. Terhi Viljanen, Veikko Karhumaa, Iina Katila. Lastenkirkko pienten paikassa alkaa päivän rukouksen jälkeen ja päättyy ehtoollisen alkaessa.

Lastenkirkko su 27.10. klo 10.Laulua, leikkiä, rukousta ja tutut raamatunkertomukset. Lastenkirkko alkaa päivän rukouksen jälkeen, ehtoollisen alkaessa lapset tulevat takaisin.

Lisätietoja: Maaret Hirvensalo 050 572 2811 tai maaret.hirvensalo@evl.fi Perhekerho ma 28.10. ja 4.11. klo 9.30–11.30.

Tikkurilan eläkeläiskerho ma 28.10. klo 13–14.30.

Sukkelat sukankutojat ti 29.10. klo 10–12. Neulotaan yhdessä sukkia diakoniatyön ja Kirkon Ulkomaanavun hyväksi.

Lähetyksen päiväpiiri ti 29.10. ja 5.11. klo 13. Vapaehtoinen kahviraha lähetystyölle.

Vantaan kristillisten eläkeläisten raamattupiiri ke 30.10. klo 13.

Pienten paikka avoinna ke 30.10. ja 6.11. klo 16–19.

Gospel-lattarit ke 30.10. ja 6.11. klo 19.30. Armollinen tanssitunti naisille.

Tanssitaan latinalaistansseja gospelmusiikin tahdissa. Tunnin hinta 5e, tuotto lähetystyölle. Mukaan tanssikengät tai -tossut sekä juomapullo.

Tied. Merja Rantala 050 526 9401.

Pyhäinpäivän messu la 2.11. klo 10.

Annaelina Mäkilampi, Marja Eloranta, Iina Katila. Mukana Tikkurilan kirkko-

Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Pop up: Vauvatanssiaiset to 24.10. klo 14.30–15.15. Tule tanssimaan vauvasi kanssa.

Perhepäivä pe 25.10. ja 1.11. klo 9–14.

Kerho isille ja lapsille ti 29.10. ja 5.11. klo 17.30–19. Yhdessäoloa isille ja lapsille. Tarjolla iltapala 3e/perhe.

Lapsikuoron harjoitukset ke 30.10. ja 6.11. klo 17–18.

Vapaaehtoisten oma ilta ke 30.10. klo 18–20 Ilm. viim. 25.10. 050 548 6078 tai paivi.makinen@evl.fi Rukouspiiri ke 30.10. ja 6.11. klo 18.

Miesten saunailta ma 4.11. klo 17.30–21. Oma pyyhe mukaan. Iltapala 5e.

PYHÄN LAURIN KAPPELI

KARTANONKOSKEN KERHOHUONEISTO Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Perhekerho to 24.10., 31.10. ja 7.11. klo 9.30–11.

Raamattu- ja lähetyspiiri to 24.10. ja 7.11. klo 18.

Pop up: Lapsiparkki ma 4.11. klo 9–11. Maksuton lastenhoito 2 vuotta täyttäneille lapsille. Ilm. ovella alk. klo 8.45.

RISTIPURON KERHOHUONEISTO Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 29.10. ja 5.11. klo 9.30–11.30.

Kerho kaikenikäisille aikuisille ke 6.11. klo 14.

RUSKEASANNAN KAPPELI Ruskeasannantie 5 Pyhäinpäivän kynttiläkirkko la 2.11. klo 16. Maria Koukkari, Meiju Riihelä, Samppa Laakso. Corvus Laurencij -kuoro laulaa osia gregoriaanisesta requiemistä. Luetaan vuoden aikana Ruskeasannan hautausmaalle haudattujen nimet.

Menokasvo

Tunnelmoi kirkossa Petri Laaksosen kanssa Muusikko Petri Laaksonen, mistä urasi alkoi?

– Tärkeä julkinen täräys oman musiikin tekemisessä oli Eläköön elämä -euroviisu vuonna 1985. Silloin kukaan ei tiennyt, että harrastan säveltämistä. En kehdannut siitä kertoakaan. Kävi niin mahtavasti, että biisi voitti karsinnat. Se antoi minulle tarvittavaa rohkaisua ja luottamusta. Olin silloin parikymppinen opiskelijaboitsu.

– Syksyllä 1994 tein ensimmäisen levyni Täällä Pohjantähden alla. Siitä alkoi uusi ammatti ja uusi ura, jota on nyt kestänyt 25 vuotta. Olin ollut musan maikkana ja uudenkarheassa Tuomasmessussa muusikkona ennen sitä.

Mikä vie lauluntekijää aina vain eteenpäin?

– Kun tuntemattomatkin tulevat kertomaan, miten musiikkini on vaikuttanut heihin, tiedän, että musiikin tekeminen on tehtäväni.

Musiikkini on aika tunnekylläistä, ja ihmiset saattavat kokea sen voimakkaasti. Olen oikealla paikalla, kun saan puhutella, hoitaa, lohduttaa ja ilahduttaa ihmisiä musiikin kautta.

NINA RIUTTA Petri Laaksosen 25-vuotisjuhlakiertue: Täällä Pohjantähden alla to 2.11. klo 19 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45.

Liput ennakkoon 22,50 e Ticketmaster tai 20 e ovelta.

SIRPA PÄIVINEN

Mikä tilanne musiikin parissa on painunut mieleesi vuosien varrelta?

– Pääsin Paavo ja Päivi Lipposen häihin Helsingin Vanhaankirkkoon ja työväentalolle seremoniamestariksi. Istuimme pääministerin kanssa hänen työhuoneessaan ja mietimme, minkälainen musiikkiohjelma häihin tulisi. Se

oli aikamoinen luottamuksen osoitus.

– Tein heidän häihinsä laulun Rakkauden liekki, jota ovat sen jälkeen monet muutkin laulaneet häissä. Inspiroiduin kutsusta niin, että päätin tehdä sinne jotain spesiaalia.

MENOT 24.10. – 7.11.

12 A Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

TAMMISTON KERHOHUONEISTO Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ma 28.10. ja 4.11. klo 9.30–11.30.

YLÄSTÖN SEURAKUNTATALO Lehtikummuntie 2, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 29.10. ja 5.11. klo 9.30–11.30.

MUUALLA Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille. Ei ammattilaisten töitä, mutta esim. lampun vaihto hoituu. Nikkaristi-välitys p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13.

Kohtaamisia Dixissä ti 22.10. klo 10–12 Tikkurilan Vantaa infossa, Ratatie 11, 2. krs. Tule keskustelemaan ja viettämään reilun kaupan kahvitauko seurakunnan työntekijän kanssa.

Kohtaamisia Dixissä to 31.10. klo 16–17 Tikkurilan Vantaa infossa, Ratatie 11, 2. krs. Elämän ja kuoleman kysymykset. Tietoa erilaisista sururyhmistä sekä saatavilla olevasta tuesta kuoleman kohdatessa.

Kylväjän raamattupiiri ma 4.11. klo 14 Kylväjän toimistolla, Tikkuraitti 11, 2.krs.

Avoin rukouspiiri ti 5.11. klo 18.30 Annankalliontie 19 A/Ruoppa.

Hertta kirkonrotta ke 6.11. klo 9.30– 10 Jumbon leikkipaikalla vastapäätä Robert’s Coffee -kahvilaa.

Malminiityn eläkeläiskerhot on peruttu syksyltä 2019 talon remontin vuoksi. Kerholaiset ovat tervetulleita Tikkurilan eläkeläiskerhoon Koskikeskuksessa tai Ristipuron kerhohuoneistossa kokoontuvaan Kerho kaikenikäisille aikuisille. Lisätietoja: 050 360 9002 tai maria.koukkari@evl.fi

KASTETTU Iida Karppinen, Kasper Milo Oliver Riola, Elsa Olivia Alasuvanto, Bea Adessa Määttä, Alisa Eveliina Rossi, Neea Elise Martinmaa, Sara Helmi Emilia Joutti, Ia Ellen Katriina Partanen, Benjamin Olavi Allan Soininen, Aamos Olavi Anttonen, Viivi Linnea Väinölä, Aurora Eveliina Sanelma Parviainen, Ella Sofia Tanttu, Mikael Urho Emil Mettänen, Taika Tuulia Teresa Pirneskoski.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Antti Pekka Hakala ja Suvi Susanna Nyyssölä.

HAUTAAN SIUNATTU Pentti Ilmari Salminen 91v, Ilmi Maria Tienvieri 89v, Pauli Aarno Antero Ruhanen 79v, Risto Kalervo Siira 76v, Jussi Tapani Peltonen 57v, Marko Tapani Mettälä 46v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Rajatorpantie 8, avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi.

Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 11–13, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Virtakirkossa, Rajatorpantie 8, ti, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkossa ma klo 9–11, p. 050 357 7726.

Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN VIRTAKIRKKO

Rajatorpantie 8, p. 09 830 6429 Seniorikerho to klo 13.30–15.

Nuortenilta to klo 18–20.

Messu su 27.10. klo 10 Papit Laura Sydänmaanlakka, Kristiina Hyppölä, kanttori Katariina Kopsa.

Perheraamis ma klo 9.30–11 Virtakirkon lasten leikkitilassa.

Raamattupiiri Ilosanoma ma 28.10. klo 17.30–19.

Kahvila Olotila ke klo 11–13.30 Kuohu.

Raamatun ja lähetyksen äärellä ke 30.10. klo 17.30–20 pastori, lähetyskurssilainen Markus Syrjätie: Miten lähetystyöntekijä juuri minusta?

Tarjoilu klo 17.30, klo 18 ohjelma.

Järj. Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys.

Isoskoulutus ke 30.10. klo 18–20.

Kirkkoravintola Voimala pe 1.11. klo 11. Alkaa klo 11 kirkkohetkellä.

Pyhäinpäivän messu la 2.11. klo 10.

Papit Maari Santala, Oili Karinen, kanttori Ritva Holma. Vantaankosken kantaattikuoro.

Bible journaling -ryhmä la 2.11. klo 13–15. Koristellaan ja visualisoidaan Raamattuja kuvilla ja väreillä. Ryhmää ohjaavat Hanna Hietala ja Helena Fyhr. Tied. Helena Fyhr, p.

050 380 6500, helena.fyhr@evl.fi.

Messu su 3.11. klo 10. Papit Auli Saarsalmi-Paalasmaa, Antti Isopahkala, kanttori Katariina Kopsa.

Siioninvirsiseurat su 3.11. klo 14.

Friends’ café Sun 3rd November 3–6 PM. Friends’ Café is a gathering to discuss and hear about different topics. Childcare organized.

Toivon tuulet su 3.11. klo 15–18. Eivor Beckmann.

Toivoa naisille -rukouspiiri ma 4.11. klo 13–14.30.

Israelpiiri ti 5.11. klo 18–19.30.

Miesten raamattupiiri ti 5.11. klo 18.30–20.

Laulupaja ke 6.11. klo 18.30–20 Toive- ja uusia lauluja mm. uusia virsiä.

Sururyhmä Jaa ajatuksia ja tunteita läheisen kuolemasta toisten surevien kanssa. To 21.11., 5.12., 19.12., 9.1. ja 16.1. klo 17.30. Tied. ja ilm. pastori Tiina László, tiina.laszlo@evl.fi, p.

050 326 2631.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Perhemuskari to klo 9.30–11. Kausi 60e.

Vauvakerho pe klo 9–11.

Perhekahvila ma klo 9.30–11.30.

Aikuisten Olkkari ma klo 12–14.

Rukouspiiri ti 29.10. klo 17.30–18.30 sakasti.

Raamattupiiri ti 29.10. klo 18.30–20 srk-sali.

Seniorikerho ke klo 12.30–14.

Sylimuskari vauvaikäisille ke klo 14–15.30. Kausi 60 e.

Miesten saunailta ke 30.10. klo 18.30–21.

Pyhäinpäivän iltakirkot la 2.11. klo 15 ja klo 18. Sytytetään kynttilät vuoden aikana kuolleille. Papit Tiina László, Jere Hämäläinen, kanttori Eveliina Pulkkinen. Kivistön seurakuntakuoro.

Vaatevarasto avoinna to 7.11. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan. Tied. 050 357 7726.

MYYRMÄEN KIRKON PIHAKONTTI Uomatie 1 Perhemuskari ti9.30–11. Kausi 60 e.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381

Messu su 27.10. klo 12. Pappi Antti Isopahkala, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Seniorikerho tiklo 12.30–14.

Hiljaisuuden päivä la 2.11. klo 11–14.

Kohdataan kaipaus ja suru yhdessä.

Tarkoitettu läheisensä menettäneille ja surussa kulkeville. Rukoushetkiä, surupolulla vaeltamista, kantelemusiikkia ja ehtoollishetki. Keittolounas. Maksuton. Tied. ja ilm. pastori Laura Sydänmaanlakka 050 381 6353, laura.sydanmaanlakka@evl.fi.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Seniorikerho to klo 13–14.30.

Perhemuskari tor klo 15–16.30.

Kausi 60 e.

Kahvila Olotila ma klo 11–13.30.

Miesten piiri ma 28.10. klo 18.30–20.

Emil Anton: Irakilaisen kristinuskon kaksi vuosituhatta.

Aamurukouspiiri ti ja to klo 7.15–8.

Perhekahvila ti klo 9.30–11.30.

Martinristin raamattupiiri ti 29.10. klo 14–16.

Martinristin lähetyspiiri ti 29.10. klo 19. Markku Laakso: Operation World – rukouksen innoittajana.

Martinlaakson seniorien korttelikerho ke klo 13–15.

Lepotila-meditaatio ke 30.10. klo 18.30–19.30. Ohjattu meditaatio, jossa yhdistellään eri meditaatiotraditioita.

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho to klo 9.30–11.

Perhemuskari pe klo 9.30–11. Kausi 60 e.

Seniorikerho ke klo 10–11.30.

VANTAANLAAKSON KERHOHUONEISTO Naapurinkuja 2 Perhekahvila to klo 9.30–11.30.

Yksinhuoltajien olohuone pe klo 17.30–20.

Raamattupiiri ti 29.10. klo 17.30–19.

KANNU Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6 Olotila-kahvila ti klo 11–13.30.

Kuntosali käytettävissä ilmaiseksi ti ja to klo 11–13.

MUUALLA Ritva-Leenan lauluhetki Viherpuiston asukaspuistossa, Vihertie 56d ma 28.10. klo 10.30.

Sylimuskari vauvaikäisille ma klo 14–15.30 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e.

Muskari 3–6-vuotiaille ma klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e.

Lastenkirkko Viherpuiston asukaspuistossa, Vihertie 56d ma 4.11. klo 10–10.30.

Kotiraamattupiiri Erkki ja Kaisa Halmeella ke 6.11. klo 15–16 Louhelantie 1 G 93.

Seniorien syysretki Vantaan kartanot pe 8.11. klo 9–16. Oppaana Vantaa-Seuran toim.joht. Riina Koivisto.

Hinta 30e sis. bussimatkan, opastuksen ja lounaan. Ilm. 28.10. menn. kirkkoherranvirastoon 09 8306 440.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Jaakko Sakari Viinamäki ja Maiju Elina Jäntti, Ulla Maija Perälä ja Kari Keijo Einari Lassila.

HAUTAAN SIUNATTU Mirjam Reinikainen 101 v, Aino Revitzer 89 v, Jukka Kustaa Vihersaari 89 v, Orvokki Mirjam Painokangas 90 v, Kaarno Teppo Savolainen 90 v, Kirsti Vauhkonen 82 v, Elli Anneli Sihvonen 76 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262 Öppet må-fre kl. 9–13 vandasvenska@evl.fi Diakonimottagning to kl. 10–11.30

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa sö 27.10, 3.11; kl. 10.

Parentationsandakt lö 2.11 kl. 16.

Stilla musik och gudstjänst till de dödas minne.

VIRTA-KYRKAN Råtorpsv. 8 Mässa i Taizéanda sö 27.10, 3.11; kl.

12. i Pikku-Kuohu.

Musiklek & babyrytmik, musikpedagog Heidi Åberg, må 28.10, 4.11 i Kuohu.

Babyrytmik: 0–1 åringar kl.14-14.30.

Musiklek: 2-4 åringar kl.14.30-15.

Anmälningar till heidielisa.aberg@ gmail.com Svenska dagen: Svenskträff för alla åldrar on 6.11 kl. 12.30, stora församlingssalen.

Gäst: Mia Portin-Söderholm. Allsång, servering. Gratis inträde, välkommen med!

Arr. Vanda västra diakoniförening i samarbete med Vanda svenska församling.

S:t Martins diakoni- och pensionärskrets ti 12.11 kl. 12.30 Heidi Salminen berättar om kost för seniorer. Kaffeservering, alla välkomna.

KLUBBUTRYMMET I MYRBACKA Strömfårav. 13 Dagklubb för barn 2,5–6 år alla vardagar utom onsdag (förhandsanm.).

FÖRSAMLINGSSALEN Fernissag. 4, Dickursby.

Morgonmässa on 6.11 kl. 9.

FOLKHÄLSANHUSET Vallmov. 28 Allhelgona-mässa fr 1.11 kl. 14.

HÅKANSBÖLE KYRKA Håkansbölev. 48 Sottungsby-Håkansböle pensionärskrets to 24.10 kl. 13.

BAGARSTUGAN Kurirv. 1 Ungdomskväll on 30.10, 6.11; kl. 18.

Ansvarsveckans missionkväll, to 24.10 kl. 18.Gäst: Kaj-Mikael Wredlund (KUH), tema: mänskliga rättigheter.

KASTETTU

ÖVRIGT

Aurora Aava Tuovila, Hilla Petronella Palomäki, Iikka Eevert Saarenmaa, Hilla Aurora Jäntti, Ellen Alissa Lipsanen, Emilia Johanna Määttä, Matilda Stella Loviisa Perälä, Leonora Amelia Skye Achkar, Minea Aurora Ikäheimonen.

Håll om mig – en kurs för er som vill investera i tid och livslång kärlek.

Kontakta: Anu Paavola, tfn 050 544 2671. Kursen förutsätter tillräcklig mängd deltagare.

DÖPTA Enni Ilona Vähämäki, Emil Oscar Luumi.

DÖDA Heikki Vilho Korpelainen 74 år.

Apua ja tukea Perheneuvonta Ajanvaraus p. 09 830 6330 ma, ke–pe klo 9–11 ja ti klo 14–17 Diakoniatoimisto p. 09 830 6254 Hiljaisuus ja retriitit Ilm. ja tied. klo 9–15 050 321 3282 laura.ohtonen@evl.fi

KEHITYSVAMMAISILLE Isänpäivän TV-messu Hakunilan kirkossa (Hakunilantie 48) su 10.11 klo 9.45. Messubändinä Resonaarigroup. Selkokielinen ja viittomakielelle tulkattu messu.

VIITTOMAKIELISILLE Viittomakielinen perhekerho pe 25.10. klo 9.30–12.30 Lastenkappeli Arkissa, Leppävaarankatu 7 B, 3. kerros. Pyhäkoulu lapsille. Lastenhoito.

Viittomakielinen pyhäinpäivän messu su 3.11 klo 13 Olars kyrkan (pieni kirkkosali) , Olarinluoma 4.

Messu on kaksikielinen: suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli.

VAKU ry:n Seniorikerho ma 4.11. klo 12–15 Koskikeskus, Vernissakatu 4, Kokoushuone: Sypressi.

Viittomakielinen kohtaamispaikka ti 5.11. klo 12–14 Myyringissä, Liesitori 1.

Lounas klo 12 Cafe Popolossa Myyringissä. Yhdessäoloa neuvottelutilassa klo 14 asti. Viva-vapaaehtoinen paikalla.

Viittomakielinen perhekerho pe 8.11. klo 9.30–12.30 Lastenkappeli Arkissa, Leppävaarankatu 7 B, 3.kerros. Pyhäkoulu lapsille. Lastenhoito.

NÄKÖVAMMAISILLE Lähetyspiiri pe 25.10. ja 1.11. klo 17-19.30, Kolmas linja 22 B, 4krs.

Kokoontuu viikoittain 6.9.-13.12.

Ohjaajana Leena Siponkoski p 040 585 85 10. Lähetyspiiri tukee Lähetysseuran tekemää työtä Nepalissa, vammaisten lasten hyväksi.

Malminpiiri ma 28.10., klo 14–16, Malmin kirkolla, Kunnantie 1. Ohjaajana Hilkka Välitalo, 040 562 3595.

Keskiviikkokahvila ke 30.10 klo 14–15.30. Kuunpirtti, Kuunsäde 2 A–B, Espoo. Kuppi kahvia, seurustelua, pientä ohjelmaa ja hartaushetki.

Emäntinä toimivat Helena Paimela sekä Leena Toiminen.

Raamattupiiri to 31.10 klo 13–15, Tapiolan kirkko, Pylvässali, Kirkkopolku 6. Raamatun tekstejä, tutustutaan uusiin hengellisiin kirjoihin, keskustelua, rukoilua, laulua ja kahvia. Ohj. Sari Karjalainen.

Pakarituvalla yhdessä, ke 6.11. klo 12.30–15 Pakaritupa,Kuriiritie 1, Vantaa. Voit lähteä kimppakävelylle klo 12.30-13.30 Pyhän Laurin kirkon maisemiin (2,5 km), jossa mukana pieniä hiljentymishetkiä. Mukana tuvalla ja kävelyllä Marja Leena ja Terhi. Liikenneyhteydet tuvalle: Tikkurilan ja Myyrmäen juna-asemalta kulkee bussi nro 571, jonka pysäkki on kirkon kohdalla.

Naisten saunailta to 7.11. klo 16–19 Länsimäen kirkon kerhohuoneessa, Kerokuja 9, Vantaa. Tarjolla saunan lisäksi voileipiä, kahvia ja teetä. Oma pyyhe mukaan. Tied. Terhi Suonsivu p. 050 381 887 58.

Miesten saunailta to 7.11. klo 18–21 Länsimäen kirkon yläkerran kerhohuoneessa, Kerokuja 9. Tarjolla saunan lisäksi voileipiä ja kahvia ja teetä yms. Oma pyyhe mukaan. Illan isäntänä Pentti Ahonen, 041 544 07 64.

MENOT 24.10. – 7.11.

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

A

13

SIRPA PÄIVINEN

3× FREEIMAGES

surun keskellä

Läheisiä muistetaan kynttiläkirkoissa Seurakunnissa järjestetään pyhäinpäivänä tilaisuuksia, joissa luetaan viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakuntalaisten nimet ja sytytetään heidän muistokseen kynttilät. Ruskeasannan hautausmaalle siunattuja muistetaan kappelin kynttiläkirkossa, jossa on mukana Corvus Laurencij -kuoro. Pyhäinpäivän kynttiläkirkko la 2.11. klo 16 Ruskeasannan hautausmaan kappelissa, Ruskeasannantie 2.

Suru näyttää matkaa eteenpäin Läheisensä menettänyt voi vaeltaa surupolulla Seutulan kappelissa.

PUOLISON KUOLLESSA voi eloon jääneestä tuntua, että elämässä ei enää ole mitään mieltä. Sureva ajattelee menevänsä itse pian perässä tuonpuoleiseen.

– Voimattomuus rakkaan ihmisen menettämisen jälkeen kuuluu myös surun työstämiseen, Sydänmaanlakka sanoo.

Joku voi tuntea syyllisyyttä siitä, ettei enää ajattelekaan kuollutta läheistään joka päivä niin kuin aiemmin.

– Silloin, kun huomaa, ettei enää kanna kuollutta läheistä mukana yhtä tiiviisti kuin ennen, on tullut käsitelleeksi surua ja luopumista niin paljon, että elämä voittaa. Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Elämä näyttäytyy toisenlaisena ja saa uudenlaiset raamit.

– Surun käsittely muokkaa sisäistä mielenmaisemaa niin, ettei suruun jää kiinni. Ajan kanssa suru muuttuu tilanteen hyväksymiseksi.

Sydänmaanlakka sanookin, ettei suru ole vain negatiivinen asia, vaikka se on järkyttävä tunne.

– Surun tehtävä on myös näyttää, minkä on menettänyt ja mitä on jäljellä, ja kirkastaa se, mikä on

edessäpäin ja mahdollista.

Kappelissa voi koristella hautakynttilän

SEUTULAN KAPPELISSA vietetään pyhäinpäivää kolmen tunnin retriitissä, joka on tarkoitettu läheisensä menettäneille ja surussa kulkeville. Tilaisuutta rytmittävät surupolulla vaeltaminen ja rukoushetket.

Yhdessä vietetään myös ehtoollishetki.

– Aloitamme rukoushetkellä ja sen jälkeen lähdemme yhdessä surupolulle. Polun rasteilla luetaan suruun liittyviä tekstejä ja mietiskellään omaa kokemusta. Mitä teksti herättää mielessä? Laura Sydänmaanlakka selittää.

”

Pyhäinpäivän perhemessussa Pyhän Laurin kappelissa lauletaan muskarilaisten kanssa ja koristellaan hautakynttilä, jonka voi viedä Pyhän Laurin kirkon hautausmaan muistelupaikalle tai läheisen haudalle. Kahvit ja mehut tarjolla Pakarituvassa. Kappelissa on avoimet ovet klo 15–18. Paikalla on seurakunnan työntekijä, jonka kanssa voi keskustella surusta. Pyhäinpäivän hartaus perheille la 2.11. klo 14–15 Pyhän Laurin kappelissa, Pappilankuja 3.

VOIMATTOMUUS RAKKAAN IHMISEN MENETTÄMISEN JÄLKEEN KUULUU SURUN TYÖSTÄMISEEN.

Päivän aikana saa kääriytyä huopaan ja kuunnella levollista kantelemusiikkia. Surua kehossa helpotetaan kehorukouksen avulla. Omaa surukokemustaan ei tarvitse jakaa muille.

– Mukaan voi tulla myös niin, ettei oikeastaan jaksa muuta kuin raahautua sisälle. Me ohjaajat olemme luotettavina ja turvallisina kanssakulkijoina, Sydänmaanlakka sanoo.

Laura Sydänmaanlakka on kirjoittanut Seutulan kappelin retriitin meditatiiviset tekstit. Yksi lause niistä kuuluu näin: ”Anna minulle kaunein muisto suruni tilalle.”

NINA RIUTTA

Hiljaisuuden päivä pyhäinpäivänä la 2.11. klo 11–14 Seutulan kappelissa, Solbackantie 6. Ilmoittautumiset laura.sydanmaanlakka@evl.fi tai p. 050 381 6353.

FREEIMAGES

M

illoin suru loppuu? on kysymys, jonka pastori Laura Sydänmaanlakka kertoo kuulevansa usein.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että surun pitää päättyä, kun on ensin käynyt tietynlaiset vaiheet läpi.

– Suru ei päätykään. Se muuttuu osaksi kaipausta ja siitä tulee muisto, jota ihminen voi kantaa koko loppuelämän mukanaan. Suru on kehityskulku, prosessi ja matka, Sydänmaanlakka sanoo.

Suruun voi liittyä syyllisyyttä, aggressiota, avuttomuutta, häpeää, pelkoa ja ahdistusta. Sydänmaanlakan mukaan suruun liittyviä tunteita pitää työstää ja käsitellä, ei vältellä.

– Surun kanssa työskentelyn tarkoituksena on sopeuttaa tunteita ja järkeä uuteen tilanteeseen. Se on osa sisäistä matkaa, joka vie pikkuhiljaa muutokseen.

ANTERO HARJU

– Surun käsittely muokkaa sisäistä mielenmaisemaa niin, ettei suruun jää kiinni. Ajan kanssa suru muuttuu tilanteen hyväksymiseksi, Laura Sydänmaanlakka sanoo.

Päihteisiin kuolleita muistetaan

Vantaan A-killassa muistetaan päihteisiin kuolleita läheisiä kukilla ja lukemalla omaisten ilmoittamia kuolleiden etunimiä.

Vielä tilaisuuden aikana voi kirjoittaa nimen. Kukkia on paikan päällä. Ohjelmassa musiikkia, runoja, yhteislaulua, raamatunlukua ja papin pitämä hartauspuhe. Päihteisiin kuolleiden muistohetki to 7.11. klo 14 Vantaan A-killassa, Villa Grönberg, Jokiniemenkatu 9.

JUHA-PEKKA VANHATALO

MENOT 24.10. – 7.11.

14 A Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

Kuinka vantaalainen?

Vantaa pysyy, kun kaikki muu muuttuu Purjelautailun maailmanmestari Aleksandra Blinnikka rakastaa maailman miljoonia maisemia, mutta palaa aina kotiin Vantaalle.

TEKSTI KAISA RAITTILA KUVA MARIANNA SIITONEN

V

Aleksandra Blinnikan vantaalaiskala hyppää joesta ja kulkee maailmalla mukana.

alokuva todistaa, että seisoin purjelaudalla isän jalkojen välissä jo ennen kuin osasin kävellä. Tosissani kiinnostuin lajista vasta parikymppisenä.

Asuin kolme ja puoli vuotta Espanjassa, jossa veteen pääsi ympäri vuoden.

Olen Finnairilla lentoemäntänä, mutta teen töitä vain sen verran, että jää aikaa harjoitella ja kilpailla.

Lentojen välillä voin lautailla etelän rannoilla.

Olen asunut aina Vantaalla, tai siltä tuntuu. Puoli vuotta taisin asua Porvoossa ja vähän aikaa Irlannissa ja ne kolme ja puoli vuotta Espanjassa. Nuorempana ajattelin, että on ihan hanurista asua täällä metsän ja peltojen keskellä, mutta mitä enemmän on vuosia, sitä ihanammalta tuntuu luonnon rauha.

Missä menenkin maailmalla, palaan aina Vantaalle.

Täällä on kotini. Tämä pysyy.

matkustamista. Purjelautailijoiden kesken ja Vantaan kaupungin urheilijakumppanuuden kautta meillä on onneksi tiivis porukka ja saamme toisiltamme vertaistukea.

Urheilija tähtää aina voittoon, mutta kun sen on saanut, tullaan jo kysymään, mitä seuraavaksi. Minulla oli tavoitteena maailmanmestaruus tai parem-

HARJOITTELU ON tiukkaa ja vesille mennään säässä kuin säässä. Fillaroin ensin seitsemän kilometriä Kivistön asemalle ja sitten taas junalta Lauttasaaren rantaan, missä meidän seuralla on vihdoin kontti tavaroille. Ennen piti kaikki roudata mukana ja vaatteet vaihtaa pusikossa.

Ystäville jää todella vähän aikaa, kun työnikin on

KOKEMUKSIA.

”

MIETI NYT, ETTÄ SAUKKO TUIJOTTAA LAUDAN VIERESTÄ TAI DELFIINIT UIVAT MUKANA. OVATHAN NE USKOMATTOMIA

minkin Euroopan mestaruus ja maailmanmestaruus samana vuonna. Kun sen saavutin, tuli kriisi. Mitä nyt? Siksi pitää ymmärtää, että it is about the jour-

ney, matka on tärkeä, ei päämäärä.

Voitossa on tietenkin hyvää se, että saa näkyvyyttä ja sponsoreita. Harjoitteleminen ja kilpaileminen on niin kallista, että voimat haluaisi käyttää niihin, ei budjetista huolehtimiseen. Yritän elää mahdollisimman vähällä. Kaikki raha menee lautailuun.

UUSI TAVOITTEENI on olympialaiset. Ne vaativat uuden oppimista, vähän niin kuin rallikuski menisi ajamaan formulaa, kuten meidän isä sanoo. Onneksi voi harjoitella hyvässä hengessä. Meillä tuetaan toisia ja jaetaan opittua. Yhtään ei ole kielteistä energiaa. Se on hienoa.

Sydämestä jää aina pala sinne, missä milloinkin liikun. Mieti nyt, että saukko tuijottaa laudan vierestä tai delfiinit uivat mukana. Ovathan ne uskomattomia kokemuksia. Mutta hektisessä elämässä tarvitsee myös omaa aikaa. Kun elämässä kaikki muuttuu koko ajan, kotona kaikki on tuttua ja voi vain olla.

Sitä paitsi Suomessa kaikki on niin helppoa.

Syön lähes vegaanisti ja täällä löytää sopivaa ruokaa. Ja miten siistiä täällä on. Luonnosta pidetään huolta. Kiinassa tai Intiassa on ihan erilaista jopa hengittää.

SU 27.10.

Sweelinckin perilliset – pohjoisen kosketinsoitinperinteen aatelia klo 15 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Pilvi Listo, urut ja cembalo. Vapaa pääsy, ohjelma 10 / 5 e.

Kreeta-Julia Heikkilä: BachHour klo 18 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Viulisti Kreeta-Julia Heikkilän ohjelmassa Bachin sooloviulusonaatti nro 1 g-molli ja sooloviulupartita nro 1 h-molli. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

Toisiamme siunaten – Martsarin kummikouluyhdistyksen hyväntekeväisyyskonsertti klo 18 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3. Huom! Paikka vaihtunut.

Pyhäinpäivän aaton iltakonsertti klo 19 Länsimäen kirkossa, Kerokuja 9. Hannu Holman lauluoppilaat. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen ohjelmamaksu.

TO 31.10.

Petri Laaksosen 25-vuotisjuhlakiertue: Täällä Pohjantäh-

PIXABAY

Kirkoissa soi den alla klo 19 Vantaan Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45.

Petri Laaksonen, laulu ja piano, Antti Vuori, kitara ja laulu, ja Miika Aukio, kosketinsoittimet ja laulu. Liput 20 e kirkon ovelta tai ennakkoon 22,50 e Ticketmaster.fi

LA 2.11.

Pyhäinpäivän muistokonsertti: John Rutterin Requiem klo 18 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Vantaan seurakuntien kamarikuoro, Sonja Rantalainen, sopraano, Pekka Haahti, sello, Mikko Juvonen, oboe, ja Kari Jerkk, urut. Johtajana Terje Kukk.

TI 5.11.

Tuutulaulukonsertti klo 18 Myyrmäen Virtakirkossa, Rajatorpantie 8. Seurakunnan työntekijät esittävät uusia ja vanhoja lastenlauluja koko perheelle. Osa Kukkuu! -taidefestaria.

Pyhän Laurin kirkossa kuullaan Bachia viululla Kreeta-Julia Heikkilän esittämänä.

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

24.10.2019 | Kirkko ja kaupunki

Hautauspalveluja

Ostetaan

A

15

Tilaisuuksia

24 h

PÄIVYSTYS

Surun kohdatessa ojennamme auttavan kätemme.

050 347 1555

VANTAA MYYRMÄKI p. 010 76 66600 TIKKURILA p. 010 76 66560

HELSINKI FORUM p. 010 76 66620 ITÄKESKUS p. 010 76 66590 KALLIO p. 010 76 66500 MALMI p. 010 76 66630 TÖÖLÖ p. 010 76 66530

KERAVA p. 010 76 66550 HYVINKÄÄ p. 010 76 66580

ESPOO ESPOONLAHTI p. 010 76 66640 LEPPÄVAARA p. 010 76 66610 TAPIOLA p. 010 76 66570

Puhelut: 0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min

Palveluja tarjotaan Janinan Kotihoito 046 922 2000 Lähihoitajatyöt, kotipalvelut, siivoamiset, yms.

KOTIAPU NAULA JA VASARA OY Kaikenlaiset kodin työt: Huonekalujen kokoaminen, suojaus ja pakkaus sekä asennustyöt. Teemme myös korjaustyöt ja ikkunanpesut. www.naulajavasara.fi Jukka Vasarainen 050 5470101 PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot.

35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia

hok-elannonhautauspalvelu.fi

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 www.bremerinhautakivi.fi

hok-elannonlakipalvelu.fi

H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

Turvallista Arkea ammattitaidolla

Myyjäiset la 9.11.2019 klo 11-14 Lähetysyhdistys Kylväjän toimistolla Tikkurilassa Tikkuraitti 11 A 2. krs (Tokmannin yläpuolella) Tarjolla: suolaista ja makeaa, kotitekoisia hilloja ja leivonnaisia, tavaraa lähetyskentiltä ja KIRPPUTORI. Tervetuloa!

Alkuhartaus klo 11.

Kotisairaanhoito-Kuntoutus Kotipalvelu ja virkistys p.0407791731, www.turvallistaarkea.fi Tarja.Ahlman@gmail.com

HALUATKO KESKUSTELLA ELÄMÄSI SOLMUKOHDISTA?

Siivouspalveluja

BREMERIN KIVI

SENIORIPYSÄKKI tarjoaa ammattilaisen ohjaamia terapeuttisia keskusteluryhmiä yli 60-vuotiaille.

KOTISIIVOUKSET JA SUURSIIVOUKSET

Hammashoitoa

Palvelumme ovat maksuttomia.

Mahdollisuus arvonlisäverottomaan siivouspalveluun ikääntyneille.

HAMMASPROTEESIT KUNTOON! Erikoishammasteknikko Jyrki Saarimaa

(09) 753 11 56 Vastaanottoni Tikkurilassa sijaitsee Talvikkitien ja Kielotien risteyksessä.

Käyntiosoite: Kielotie 2b www.jyrkisaarimaa.fi

• katutasossa • esteetön sisäänkäynti

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla.

OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15 Siivouspalveluja tarjotaan, perussiivoukset, ikkunanpesut edullisesti kokemuksella. puh. 046-6203556

Rakennusala Kattojen maalaukset / pesut

UUSI VASTAANOTTO AVATAAN 1.10. HAKANIEMEEN! Meillä sinua palvelevat tutut erikoishammasteknikot; EHT Ossi Vallemaa, EHT Tero Roine & EHT Antti Koskelo Etelä-Haaga: Kauppalantie 4

Malmi: Malmin raitti 12

Hakaniemi: Näkinkuja 4

010 2715 100 / ERIKOISHAMMASTEKNIKOT.FI

Kiinteistövälitystä Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

Ota yhteyttä, p. 045 341 0506.

p. 050 3462241 www.tasokoti.fi

Vesikourujen uusimiset, kattoturvatuotteet asennettuna Tilaa meiltä ilmainen arviointi kohteellesi!

SADEVESI- JA SALAOJAREMONTIT Meiltä saat joustavan rahoituksen edullisella korolla!

HERÄNNÄISSEURAT

Joka janoaa, tulkoon ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi . (Ilm. 22:17) Seurat 26.-27.10 klo 12 ja 16 Järvenpään srk-talo 10.11 klo 15 Sipoo srk-talo Messu 17.11 klo 12 Hakunilan kko Seurat 24.11 klo 15 Rekolan kko 1.12 klo 14 Raamattuopisto Itsenäisyysjuhla 6.12 klo 14.30 Puistolan kko

Kaikki lämpimästi tervetuloa! www.esikoiset.fi

Lestadiolainen UUSHERÄYS

Rukoushuone Fredrikinkatu 61 B 3.11. klo 13.30 Lähetystilaisuus Eeva Pouke kertoo Israelista

www.0502205.fi Kaikki remontit, isot ja pienet.

Toteutamme toiveesi ammattitaidolla.

Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875 JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt.

KEVÄÄSEEN kestopuuterassit + aidat.

P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai www.vantaanrauhanyhdistys.fi

pe 25.10. klo 15 seurat Columbuksen Katukappeli, Vuot.45 (Vuosaari), Hki. klo 19 kotiseurat Lipastilla, Vanha Puistolant.10A (Puistola), Hki. la 26.10. klo 17 sateenkaarimessu körttivirsin Alppilan kko, Kotkank.2, Hki; saarna Katariina Airas, messukuoro Ääniset; kahvit ja sv-seurat. su 27.10. klo 10 kirkkopyhä Lohjan P.Laurin kko, Kirkkok.1; ja seurat srkkeskus, Sibeliuksenk.2. klo 18 seurat Nurmijärven srk-keskus, Kirstaant.5. ti 29.10. klo 12.30 ”Lähetysseuran rauhantyö”, Tanja Viikki; Seuratuvan lähetyspiiri, Salomonk.17D, 2.krs (Kamppi), Hki. pe 1.11. klo 18.30 seurat Espoonlahden kko, Kipparink.8, Espoo. la 2.11. klo 10 kirkkopyhä Tapiolan kko, Kirkkop.6, Espoo. Seurat kahvien jälkeen; mukana Herännäisnuorten kuoro. su 3.11. klo 10 kirkkopyhä ja seurat Roihuvuoren kko, Tulisuont.2, Hki. Saarna Laura Malmivaara. Mukana Veisuuveljet. klo 10 kirkkopyhä Hyvinkään kko, Hämeenk.16, saarna Suvi Korhonen. Kahvit ja seurat srk-keskus. klo 11 kirkkopyhä H.Paimenen kirkko, Palosuont.1 (Pakila), Hki; saarna L.VäyrynenSi, mukana Herännäisnuorten kuoro, kahvit ja seurat. klo 14 seurat Myyrmäen Virtakirkko, Rajatorpant.8, Vantaa. klo 17 ”Pidot tai häät: Luukas ja Matteus Jeesuksen vertauksen tulkitsijoina”; raamattuopetus Anni Pesonen, ja veisuut Seuratuvalla, Autotalo (Kamppi), Hki. ma 4.11. klo 18.30 seurat KilonRistissä, Vanharaide 1, Espoo. ke 6.11. klo 19 seurat St. Jacobs kyrkan, Myllykallionrinne 1 (Lauttasaari), Hki; tarjoilu klo 18.30. pe 8.11. kotiseurat Marja-Leena Hassisella SIIRRETÄÄN myöhempään ajankohtaan.

16 A Kirkko ja kaupunki | 24.10.2019

Kirkon akustiikka on korjattava EI OLE mitään kivaa tapaa sanoa, että maailmankuulun arkkitehdin suunnittelema kirkko on akustisesti epäonnistunut. Myyrmäen kirkon kohdalla näin valitettavasti on. Kirkossa on paha olla, se ei soi.

Kurkkua kutittaa, ääni ei toimi, kanssaseurakuntalaisiakaan ei kuule ja urut kuulostavat sammutetuilta.

Aivan kuin olisi annettu tehtäväksi suunnitella mahdollisimman arkinen ja jokapäiväinen moderni akustiikka.

Kirkko on kuitenkin pyhättö, jonka tehtävänä on kuulostaa ja ennen kaikkea tuntua erityiseltä. Hienot, barokkimusiikin soittamiseen viritetyt urutkin menevät hukkaan, kun kaiken musiikin tarvitsema jälkikaiku on poissa.

Varmasti löytyy hienot mittauskaaviot siitä, kuinka akustiikka vastaa tarkoitustaan, mutta aistinvarainen kokemus siitä on ja pysyy kuolleena.

Syynä on epäilemättä muusikoiden inhokki, kaikkialle tungetut akustiikkalevyt, ja tietenkin istuinpehmusteet. Seurauksena näistä on epämiellyttävän kihisevä yläsävelsarja ja kuollut kaiku.

Kirkon remonttia suunniteltaessa olisi nyt uskallettava siirtyä koviin pintoihin, laajennettava ja muhevoitettava jälkikaikua. Kirkkosalin poikittainen asettelu mahdollistaa puheen erottuvuuden siinäkin tapauksessa.

Veisaaminen on seurakunnan yhteyttä, ja sille on vihdoin annettava mahdollisuus!

Matti Kuronen laulaja ja lauluntekijä Vantaa

Synti ei tarkoita turhantärkeyttä Toivoisin, ettei Kirkko ja kaupunki enää jatkossa viittaisi Jumalaan ”Äitinä”, kuten numerossa 17 olleessa rukouksessa (K&k 26.9.). Ellei kyseessä ollut painovirhe, ilmaisua on hankala ymmärtää muutoin kuin Raamatun Jumalan kieltämisenä.

Tähän – siis Jumalan kieltämiseen – tosin päädyttiin epäsuorasti myös saman numeron pääkirjoituksessa, kun siinä myötäiltiin professori Conrad Hyersin näkemystä Genesiksestä ”vakavuutena” eikä syntiin lankeamisena. Perusteeksi annetaan se, ettei Genesiksessä eli Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa mainita syntiinlankeemusta tai perisyntiä.

Tämä logiikka kumoaa itsensä jo siinä, ettei Genesiksessä mainita myöskään vakavuuteen lankeamista. Jos synnin olemassaolo kielletään, muu Raamatun viesti muuttuu täysin absurdiksi.

Sovittiko Jeesus siis ristillä ihmisten turhantärkeyden eikä synnin? Pitääkö esimerkiksi Room. 5:12 korjata? (”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin…” ei kun siis turhantärkeyden!).

Huumoria ei tarvitse hakea pilapiirroksista, kun liberaaliteologia tarjoilee sitä riittävästi omien tulkintojensa kautta. Jos Genesis on pelkkää symboliikkaa ja ihmisten traditiota, niin on myöskin Raamatun Jumala.

Koko kristinuskon todellisuus seisoo

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon.

Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Miltä usko näyttää?

AMIR COHEN / REUTERS − LEHTIKUVA

Tämän perusteella sanomme, että on myös taloudellisesti järjetöntä pakkopalauttaa tällaisia nuoria. Työperäisen oleskeluluvan hakeminen on Suomessa tehty monelle heistä mahdottomaksi vaatimalla hakemukseen nuoren kotimaan henkilötodistus, jota useimmilla pakolaisnuorilla ei ole. Opiskelevia ja työtä tekeviä nuoria pakkopalautetaan Suomesta koko ajan.

Anssi Rantanen Helsinki Anna Sahinoja, Sanna Syri Espoo

Miksi kaupunki satsaa hävikkiruokaan?

KIRKKO JA kaupunki kirjoitti Helsingin kaupungin kanssa vireillä olevasta suunnitelmasta perustaa Vantaan Yhteisen pöydän tapainen hävikkiruokaterminaali. Sen hinta on 1,2 miljoonaa euroa ja vuotuiset kulut lähes 700 000 euroa (K&k 10.10.).

Seurakunnan mukaan ruokajakelu on diakoniatyötä parhaimmillaan.

Ehkä näin, mutta kuuluuko tämä kaupungin tehtävään, kun toimeentulotuki on sitä varten? Mielestäni ei.

Ongelma on se, että teollisuus tuottaa ja kaupat tilaavat yli tarpeen ja näin syntyy hävikkiä. Kaupat myyvät jo alennuksella, jotta hävikkiä ei tulisi. Tähänhän tulisi puuttua, eikä se ole kaupungin asia. Ilmainen lautanen ruokkii hävikin kasvua samalla nostaen ruoan hintaa. Eikö suunta ole väärä?

Eija Saha

Ortodoksijuutalaiset miehet tutkailevat sukaattisitruunaa, jota käytetään lehtimajanjuhlan rukouksissa. Lokakuussa vietettävä lehtimajanjuhla eli sukkot on yksi juutalaisten suurista juhlista. Se kestää kokonaisen viikon. Sukkotina rakennetaan oksakattoinen maja. Jotkut juutalaiset asuvat lehtimajassa koko juhlan ajan. Sukkotin aikana juutalaiset kyläilevät toistensa majoissa ja syövät hyvin. Raamatun ohjeen mukaan sukkotina tehdään palmunlehvästä, pajunoksasta ja myrtinoksasta rukouskimppu eli lulav, jota heilutetaan iloisesti kaikkiin ilmasuuntiin sekä ylös ja alas. Samalla kimppua kosketellaan sukaattisitruunalla.

tai kaatuu Raamatun todellisuuden mukana.

Riku Koivusalo Vantaa

Kirjoituspyyntö sisaruksen surusta TEEN MAISTERINTUTKIELMAA Helsingin yliopistossa. Aiheenani on aikuisen sisaruksen kuolemasta aiheutunut suru. Aihe on itselleni tärkeä, sillä menetin isosiskoni kolme vuotta sitten hänen ollessaan 44-vuotias.

Sisarussuhde on monesti elämän pisin ihmissuhde. Aikuisen ihmisen menehtyessä sisaruksen suru voi kuitenkin jäädä vähälle huomiolle. Sitä ei esimerkiksi ole tutkittu niin paljon kuin leskien ja vanhempien surua.

Tutkimustani varten pyydän sinua kirjoittamaan vapaalla tyylillä siitä, miten olet kokenut sisaruksen menetyksen. Miten suru on näkynyt elämässäsi? Minkälaiset asiat ovat tuntuneet vaikeilta ja haastavilta? Oletko kokenut saavasi lohtua? Mistä?

Olen kiinnostunut myös kuulemaan siitä, miten kannat sisaruksen muistoa elämässäsi. Muisteletko sisarustasi erityisellä tavalla? Mitä silloin teet? Tutkimustani varten olisi hyvä

tietää, minkä ikäisenä sisaruksesi menehtyi, minkä ikäinen itse silloin olit sekä onko sinulla muita sisaruksia.

Käsittelen tietojasi luottamuksellisesti ja käytän niitä vain tutkimustarkoitukseen.

Terhi Hölsä teologian opiskelija Terhi.Holsa@helsinki.fi

Pakolaisnuoret haluavat tehdä työtä KIRJOITIMME AIEMMIN alaikäisten pakolaisnuorten turvapaikkaprosessien ongelmista (K&k 26.9.). Myös alaikäisinä yksin tulleita pakolaisia ja heidän tukemistaan kritisoidaan sillä perusteella, että he eivät työllisty ja ovat taloudellinen taakka Suomelle.

Monet pakolaisnuoret, joiden kanssa toimimme, ovat oppineet suomen kieltä hyvin 3–4 vuoden aikana. Monet ovat jo suorittaneet suomalaisen peruskoulun ja siirtyneet tänä syksynä ammattikouluun tai saavat peruskoulun pian valmiiksi.

Tuttuja nuoria on lähtenyt opiskelemaan lähihoitajiksi, automekaanikoiksi ja sähköasentajiksi. He hakevat kesätöitä ja haluavat tehdä työtä Suomessa.

Hävikki kanavoidaan ruoka-apuun KIITOS KIRJOITUKSESTASI! Olet oikeassa siinä, että elintarvikehävikin vähentäminen on merkittävältä osin teollisuuden ja kauppojen tehtävä.

Teollisuus ja kaupat tekevätkin voitavansa, jotta hävikkiä ei syntyisi, sillä kaikki hävikki on taloudellisesta ja ekologisesta näkökulmasta katsottuna tuhlausta.

Kuluttajina me kuitenkin usein valitsemme kaupassa tuotteen, jolla on mahdollisimman paljon päiväystä jäljellä. Hävikkiä siis syntyy joka tapauksessa jonkin verran. Se, että kaupat ja teollisuus lahjoittavat vielä syömäkelpoiset tuotteet ruoka-avuksi sen sijaan, että ne päätyvät biojätteeksi, on hieno asia.

Hävikkiterminaalin tehtävänä on koordinoida tuo väistämättä syntyvä ruokahävikki mahdollisimman tehokkaasti ruoka-avuksi. Tavoitteena on tukea tärkeää auttamistyötä tekeviä järjestöjä, seurakuntia ja kohtaamispaikkoja toimittamalla heille ruoka-apua edelleen jaettavaksi. Samalla nämä toimijat pääsevät keskittymään ydintyöhönsä.

Hävikkiterminaalimallin on nähty olevan paras ratkaisu ruoka-aputoiminnan kehittämisessä.

Emilia Laine ruoka-avun kehittämisen projektipäällikkö, Helsingin kaupunki Katja Lehtola hankeasiantuntija, Helsingin seurakuntayhtymä